[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.3.2005

KOM(2005) 100 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

Alkuperäsäännöt etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissäSuuntaviivat tulevaisuutta varten

Sisällysluettelo

TIIVISTELMÄ 3

JOHDANTO 6

Tiedonannon tavoitteet 6

Vihreä kirja alkuperäsääntöjen tulevaisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä 7

Kuulemismenettelyn tulokset 7

ETUUSKOHTELUALKUPERÄÄN SOVELLETTAVAN UUDEN TOIMINTATAVAN PERUSPERIAATTEET 8

1. YKSINKERTAISEMMAT JA KEHITYSTÄ PAREMMIN EDISTÄVÄT SÄÄNNÖT: ETUUSKOHTELUALKUPERÄN JA ALKUPERÄKUMULAATION MÄÄRITTELY 8

1.1. Perussäännöt etuuskohtelualkuperän määrittämistä varten 9

1.1.1. Kokonaan tuotetut kalastustuotteet 9

1.1.2. Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet 9

1.2. Alkuperäkumulaatio osana alueellista yhdentymistä 10

1.2.1. Kumulaation soveltamisala ja sen soveltamista ja laajentamista koskevat ehdot 10

1.2.2. Alueelliset alkuperäsopimukset 11

1.2.3. Kumulaatioon sovellettavien edellytysten yksinkertaistaminen ja väljentäminen 11

2. TEHOKKAAT MENETTELYT: TALOUDELLISTEN TOIMIJOIDEN JA VIRANOMAISTEN TEHTÄVÄT ETUUSKOHTELUALKUPERÄN VAHVISTAMISESSA JA VALVONNASSA 12

2.1. Etuuskohtelua vaativan tuojan alkuperävakuutus 12

2.2. Viejän alkuperäilmoitus 13

2.3. Tulliviranomaisten suorittama tuotteiden alkuperän ja taloudellisten toimijoiden valvonta - hallinnollinen yhteistyö 13

3. SUOJATTU YMPÄRISTÖ: TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET VALVOVAT SÄÄNTÖJEN SOVELTAMISTA 13

3.1. Luodaan edellytykset vaatimustenmukaisuudelle 14

3.1.1. Ennakkoarviointi, jossa kartoitetaan edunsaajamaan tai -maaryhmän edellytykset hallinnoida järjestelyä ja siihen liittyviä sääntöjä ja menettelyjä 14

3.1.2. Etuuskohtelualkuperäsääntöjä koskeva tiedotus, koulutus ja asiantuntija-apu 14

3.2. Vaatimustenmukaisuuden seuranta kumppanuussuhteissa 15

3.2.1. Noudattavatko viranomaiset järjestelyihin sisältyviä velvoitteita? 15

3.2.2. Noudattavatko taloudelliset toimijat sääntöjä? – Petosten torjunta ja vastavuoroinen apu petosten yhteydessä 15

3.3. Suojamekanismien käyttö 15

Tiivistelmä

- Alkuperäsääntöjen tulevaisuutta etuuskohtelukaupan järjestelyissä käsittelevää komission vihreää kirjaa koskevassa kuulemismenettelyssä annetut vastaukset toivat esille erityisiä odotuksia, joita kohdistuu järjestelyihin sekä niiden tavoitteita ja muodollista esitystapaa koskeviin sääntöihin.

- Odotukset ovat usein ristiriitaisia, ja niitä tarkasteltaessa on myös otettava huomioon kansainväliset sitoumukset ja komission jo antamat suuntaviivat, joista tärkeitä ovat etenkin tekstiiliteollisuuden tulevaisuudesta ja uudesta yleisestä tullietuusjärjestelmästä (GSP) hiljattain annetut tiedonannot.

- Dohan kehitysohjelman yhteydessä yhteisön kauppasuhteissa pyritään ensisijaisesti integroimaan kehitysmaat nykyistä paremmin maailmantalouteen parantamalla erityisesti niiden pääsyä teollisuusmaiden markkinoille, ja tämä on keskeinen näkökohta myös etuuskohtelukauppaa koskevia alkuperäsääntöjä tarkistettaessa. Tämä tarkoittaa sitä, että samalla, kun sääntöihin ja ehtoihin tehdään sisällöllisiä muutoksia, myös niiden hallinto- ja valvontamenettelyjä on mukautettava, jotta etuudet todella hyödyttäisivät niitä tarvitsevia.

- Edellä esitetyn valossa toimia tarvitaan kolmella alueella:

Tarkistetaan edellytyksiä, joiden perusteella tuote määritellään maan alkuperätuotteeksi

Tavoitteenaan yksinkertaisemmat ja tietyissä tapauksissa paremmin kehitystä edistävät säännöt komissio ehdottaa seuraavaa:

- yksinkertaistetaan alkuperän määrittämisessä käytettäviä käsitteitä ja menetelmiä, mikä koskee myös asianomaisten säännösten sanamuotoa, tavoitteena selkeämmät ja ymmärrettävämmät säännöt ja niiden soveltamisen ja täytäntöönpanon tukeminen; tämän työn vaikutukset olisi arvioitava kattavasti, jotta kokonaistavoitteiden saavuttamisesta voitaisiin varmistua ja komissio voisi tarvittaessa muuttaa tarkastelutapaansa;

- kehitysyhteistyöpolitiikan ja kehitysmaiden osalta mukautetaan tuotantoprosesseille asetettuja vaatimuksia, joiden täyttäminen on alkuperäaseman saamisen edellytys; näin pyritään takaamaan erityisesti vähiten kehittyneille maille ja pienimmille maille pääsy nykyistä helpommin yhteisön markkinoille tullietuuskohtelulla, joka vastaa edunsaajamaiden todellista tuotanto- ja vientikapasiteettia;

- väljennetään edelleen alkuperäkumulaatioon liittyviä edellytyksiä siten, että sitä voidaan soveltaa myös yhtenäisten alueellisten ryhmittymien sisällä edellyttäen, että asianmukaiset järjestelmät kumulaatio-osapuolten hallinnollista yhteistyötä varten ovat valmiina.

Muutetaan tullimenettelyjä, jotta tullietuuksien täytäntöönpano sujuisi asianmukaisesti ja taloudellisten toimijoiden etuuksien käyttöä voitaisiin valvoa:

Vastuiden tasapainottamiseksi nykyistä paremmin taloudellisten toimijoiden ja viranomaisten kesken ja asiaan liittyvien oikeutettujen etujen suojaamiseksi komissio kannattaa järjestelmää, joka painottuu seuraaviin seikkoihin:

- viejät vahvistavat itse alkuperäaseman, minkä edellytyksenä on, että viejämaan viranomaiset ovat rekisteröineet viejän ennalta vahvistettujen yhteisten vaatimusten mukaisesti;

- parannetaan viejien ja viejämaiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa tullietuusjärjestelyn käytöstä ja tehostetaan viejiin kohdistuvia viranomaistarkastuksia;

- selkeytetään tuojien, jotka vaativat etuuskohtelua ulkomaisten tavarantoimittajiensa antamien alkuperäilmoitusten perusteella, perusoikeudet ja -velvollisuudet;

- otetaan viejien ja tuojien välisissä liiketoimissa käyttöön alkuperää koskevien edellytysten täyttämistä koskevat erityislausekkeet, joilla muun muassa annetaan mahdollisuus lähettää alkuperäselvitys sähköisesti;

- tehostetaan alkuperän tarkastamiseen liittyvää viejä- ja tuojamaiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja hallinnollista yhteistyötä määrittelemällä velvoitteet ja menettelyt selkeästi.

Kehitetään välineitä, joilla voidaan varmistaa, että edunsaajamaat täyttävät velvoitteensa:

Sen varmistamiseksi, että viranomaiset täyttävät velvoitteensa soveltaa järjestelyjä ja alkuperäsääntöjä asianmukaisesti ja tekevät kaikilta osin yhteistyötä väärinkäytösten estämiseksi, ehdotetaan seuraavia toimia:

- asiantuntija-apu edunsaajamaille (lähinnä vähiten kehittyneille maille ja pienimmille maille), jotka tarvitsevat tukea voidakseen soveltaa tullietuusjärjestelyjä oikein etujensa maksimoimiseksi;

- tullietuusjärjestelyjen toiminnan kohdennettu seuranta toimintasuunnitelman mukaisesti;

- varotoimenpiteiden ja suojamekanismien asianmukainen käyttö tilanteissa, joissa valvonta on riittämätöntä tai yhteistyö puuttuu.

- Edellä esitetyn mukaisesti tehtävä alkuperäsääntöjen tarkistus on tärkeä osa uutta GSP-järjestelmää.

- Näitä alkuperäsääntöjen ja hallinnollisen yhteistyön uusia suuntaviivoja olisi myös ehdotettava ensisijaisena seikkana talouskumppanuussopimuksiin, joita parhaillaan neuvotellaan kuuden AKT-maiden alueellisen ryhmittymän kanssa, ottaen samalla täysimääräisesti huomioon nykyiset Cotonoun sopimuksen mukaiset edut. Sen jälkeen ne voitaisiin liittää asteittain myös voimassa oleviin vapaakauppasopimuksiin. Tämä tukisi pyrkimystä alueellisesti yhtenäisissä tullietuusjärjestelyissä sovellettavien sääntöjen riittävään yhdenmukaisuuteen, ja samalla tietylle alueelle yhteiset säännöt ryhmiteltäisiin yhdeksi kokonaisuudeksi (joka voisi olla esim. alueellinen yleissopimus).

- Ehdottaessaan kauppakumppaneilleen uusia järjestelyjä komissio pyrkii varmistamaan, ettei parhaillaan käytävissä neuvotteluissa jo ratkaistuja kysymyksiä enää oteta uudelleen esille, sekä lähestymään uusia neuvotteluja rakentavassa ja avoimessa hengessä.

Johdanto

Tiedonannon tavoitteet

- Alkuperäsäännöt ovat olennainen osa yhteisön kauppapolitiikkaa, erityisesti silloin, kun on myönnettävä tullietuuksia tuotteille, jotka ovat peräisin vain tietyistä maista tai maaryhmistä. Sen vuoksi niiden on oltava yhdenmukaisia tullietuuksien yleisen tavoitteen kanssa eli niiden on lujitettava kumppanien välistä taloudellista integraatiota ja erityisesti helpotettava kehitysmaiden yhdentymistä maailmantalouteen ja tuettava niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

- Kyseisissä säännöissä olisi ilmaistava, millainen ja kuinka tärkeä yhteys tuotteiden ja asianomaisten maiden välillä olisi oltava, ja erityisesti se, paljonko tuotteisiin tarvittavia ulkomaisia tuotantopanoksia on käsiteltävä kyseisessä maassa, jotta tuotteiden voitaisiin katsoa olevan sieltä peräisin. On vahvistettava tullimenettelyt, jotta näiden vaatimusten tosiasiallinen täyttyminen voitaisiin osoittaa ja tarkastaa. Nykyään monimutkaisten sääntöjen täytäntöönpano on monissa tapauksissa puutteellista, ja tämä on epätyydyttävä tilanne.

- Tässä tiedonannossa pyritään hahmottelemaan pääpiirteittäin perusperiaatteet, joita komissio aikoo noudattaa eri vapaakauppasopimuksiin sisältyviä alkuperäsääntöjä ja yksipuolisia tullietuusjärjestelyjä parantaessaan.

- Tässä yhteydessä on tarkoitus yksinkertaistaa ja väljentää asiaankuuluvasti alkuperän käsitettä, tiukentaa asianomaisia menettelyjä ja kehittää välineitä, joilla vaatimustenmukaisuus voidaan varmistaa. Kaikkien kolmen seikan osalta komissio pyrkii lisäämään avoimuutta ja mukauttamaan sääntöjä järjestelyjen tavoitteisiin.

- Tarve tällaisiin muutoksiin on tuotu esille erityisesti valmisteltaessa uutta yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP-järjestelmä) vuosiksi 2006–2015[1], aloitettaessa neuvotteluja AKT-maiden kanssa tehtävistä uusista alueellisista talouskumppanuussopimuksista ja pohdittaessa tekstiilialan tulevaisuutta[2].

- Tiedonannon Kehitysmaat, kansainvälinen kauppa ja kestävä kehitys: Yhteisön yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) merkitys vuodet 2006-2015 kattavana kymmenvuotiskautena mukaan komissio katsoo, että ”GSP-järjestelmässä on keskityttävä maihin, jotka tarvitsevat järjestelmää eniten. Sen on edistettävä eri tavoin kehitysmaiden välistä alueellista yhteistyötä. GSP-järjestelmällä olisi tuettava näitä maita saavuttamaan sellainen kilpailukyky, että ne ovat taloudellisesti omavaraisia, ja tehtävä niistä tasapuolisia kumppaneita kansainvälisessä kaupassa.”

- Tämän tavoitteen edistämiseksi yleinen tullietuusjärjestelmä tarjoaa siten ensimmäisen tilaisuuden soveltaa näitä alkuperäsääntöjen parantamista koskevia yleisiä suuntaviivoja sen jälkeen, kun sääntöjen täytäntöönpanon yksityiskohdista on määrätty tarkemmin. Tämä tehdään yhteisön tullikoodeksin soveltamissäännöksiä muuttamalla [3].

Vihreä kirja alkuperäsääntöjen tulevaisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä

- Komissio on antanut kansainvälisen kaupan vapauttamiseen liittyvän vihreän kirjan[4], jossa esitetään

- kokonaisarvio nykyisistä alkuperään liittyvistä ongelmista tullietuusjärjestelyissä;

- näkökohdat, joita on tarkasteltava yhtenäisellä tavalla, jotta niitä voitaisiin valvoa;

- katsaus vaihtoehdoista, joita on tarjolla etenkin tuotteiden alkuperäasemaa koskevien todistus-, ilmoitus- ja valvontajärjestelmien sekä hallinnollisen yhteistyön nykyisen järjestelmän uudelleen kohdentamisen suhteen.

Kuulemismenettelyn tulokset

- Vihreää kirjaa koskeva kuulemismenettely järjestettiin tammikuun 2004 ja 15. marraskuuta 2004 välisenä aikana, ja siihen osallistui kansainvälisen kaupan toimijoita ja toimivaltaisia viranomaisia jäsenvaltioista, unioniin liittymässä olevista maista ja ehdokasmaista sekä maista, jotka ovat mukana Euroopan unionin kanssa sovituissa useissa eri tullietuusjärjestelyissä.

- Komissio antoi syyskuussa 2004 kuulemismenettelystä yhteenvetokertomuksen, jonka pääasiallisena tavoitteena oli esittää selkeä yleiskuva ja yhteenveto esitetyistä näkemyksistä ja kommenteista.

- Esitetyt kannanotot olivat tärkeää lähdeaineistoa, kun komissio laati tätä tiedonantoa pyrkien samalla ottamaan huomioon tasapainoisella tavalla asiaan liittyvät eri etunäkökohdat.

Etuuskohtelualkuperään sovellettavan uuden toimintatavan perusperiaatteet

Kuten vihreässä kirjassa painotetaan, etuuskohtelualkuperäsääntöjen parantamiseksi tarvitaan aina asiaa koskevat säännökset. Tämän lisäksi on täytettävä asianomaisten järjestelyjen tavoitteet ja osapuolten tarpeet ja otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, joissa alkuperää koskevat hallinto- ja valvontatehtävät jakautuvat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Täytäntöönpanovälineiden avulla on varmistettava, että oikeudellisia velvoitteita ja vaatimuksia noudatetaan tarkasti [5]. Tarkistuksen periaatteet voidaan tiivistää seuraavasti: ”asianmukaiset säännöt, tehokkaat menettelyt, suojattu ympäristö”.

1. Yksinkertaisemmat ja kehitystä paremmin edistävät säännöt: etuuskohtelualkuperän ja alkuperäkumulaation määrittely

- Erilaiset etuuskohtelujen määrittelyt ja erilaiset edellytykset, jotka tuotteiden on etuuskohtelun saamiseksi täytettävä, on tarkoitus säilyttää. Tämä edellyttää kuitenkin, etteivät ne vaikuta järjestelyjen keskeisten tavoitteiden (markkinoillepääsyn parantaminen vastavuoroisesti, köyhien maiden kehittäminen, turvallisuus, alueellinen yhteistyö ja yhdentyminen) toteutumiseen, koska tämä vastaa lopullista tavoitetta, jonka mukaan kyseiset järjestelyt korvataan monenvälisellä toimintamallilla.

- Komissio kannattaa sekä alkuperän määrittelyssä käytettyjen käsitteiden ja menetelmien muodollista yksinkertaistamista, johon kuuluu muun muassa asianomaisten oikeudellisten säännösten sanamuodon tarkistaminen, sekä niiden sisällön väljentämistä erityisesti kehitysmaiden osalta. Tavoitteena on saada säännöistä selkeämmät ja ymmärrettävämmät ja helpottaa niiden soveltamista ja soveltamisen valvontaa sekä edistää kehitystä alueellisten kaupparyhmittymien sisällä ja niiden välillä. Sääntöjen väljentämisen odotetaan parantavan markkinoillepääsyä.

- Tullietuusjärjestelyn asiayhteydestä ja tavoitteista riippuen alkuperäsääntöjä voidaan muuttaa tässä tarkoituksessa

- tarkistamalla tuotteisiin sovellettavia perussääntöjä niin, että niitä voidaan pitää alkuperätuotteina, jos ne on ”tuotettu kokonaan” kyseisessä maassa tai jos ne on tuotettu siellä ulkomaisia aineksia ”riittävästi valmistamalla tai käsittelemällä”, ja

- tarkistamalla taloudellisesti yhdentyneisiin alueellisiin kokonaisuuksiin kuuluvien maiden väliseen alkuperäkumulaatioon sovellettavia edellytyksiä.

1.1. Perussäännöt etuuskohtelualkuperän määrittämistä varten

1.1.1. Kokonaan tuotetut kalastustuotteet

- ” Kokonaan tuotettujen tuotteiden ” osalta on parannettava erityisesti kalastustuotteiden alkuperän määrittelyä ottamalla huomioon aluksen ”kansallisuus” , ja joitakin voimassa olevia vaatimuksia joudutaan ehkä tarkastelemaan uudelleen kalastusalan viimeaikaisen kehityksen valossa. Komissio katsoo, että kalan alkuperä olisi määritettävä lippuvaltion, rekisteröinnin sekä omaisuuteen sovellettavien yksinkertaistettujen mutta silti riittävien edellytysten perusteella ja miehistöä ja päällystöä koskevat edellytykset olisi poistettava.

- Alkuperäkumulaatiojärjestelmän edellytykset voidaan täyttää missä tahansa järjestelmään kuuluvassa maassa.

1.1.2. Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

- Asianomaisen tullietuusjärjestelyn perusalkuperäsäännöissä olisi otettava huomioon sekä maiden tuotantokapasiteetti että niissä suoritetut todellista arvonlisäystä synnyttävät käsittelytoimet.

- Tätä tarkoitusta varten komissio katsoo, että käsittelyn riittävyys olisi arvioitava arvonlisäyksen määritykseen perustuvalla menetelmällä . Menetelmässä tuotteet, jotka on saatu maahan tuotuja ei-alkuperäaineksia valmistamalla tai käsittelemällä, katsottaisiin maan (tai kumulaation yhteydessä alueen) alkuperätuotteiksi, jos siellä syntynyt arvonlisäys on vähintään tietty prosenttiosuus valmiin tuotteen nettotuotantokustannuksista (”paikallinen tai alueellinen vähimmäisarvo”).

- Vaadittava käsittelyn aste, joka ilmaistaan prosentteina vaaditusta arvonlisäyksestä, on vahvistettava asianmukaisen taloudellisen analyysin pohjalta järjestelyn tavoitteiden mukaisesti, ja jos se vastaa näitä tavoitteita, edellytetyn kaupan vapauttamisen asteen mukaisesti.

- Arvonlisäykseen perustuvan menetelmän todennäköiset vaikutukset olisi arvioitava huolellisesti sääntöjen yksinkertaistamista ja niiden kehitystä edistäviä vaikutuksia koskevien keskeisten periaatteiden valossa. Tämä voitaisiin toteuttaa käyttämällä kehitysmaissa, etenkin kaikkein köyhimmissä, vallitsevia tilanteita edustavien näytteiden perusteella määritettyjä arvoja ja prosenttiosuuksia, joita sitten verrattaisiin kyseessä olevaan tilanteeseen. On huolehdittava siitä, ettei uusi menettely heikennä kehitysmaiden pääsyä yhteisön markkinoille.

- Vaadittava arvonlisäysprosentti olisi vahvistettava sellaiseksi, ettei se ylitä kehitysmaiden tuotantokykyä ja että se samaan aikaan estää järjestelmän edunsaajiin kuulumattomista maista tulevan tuonnin uudelleenlastauksen ja vain näennäisen tai erittäin vähäisen käsittelyn. Se ei myöskään saisi olla esteenä sille, että tehokkuutta ja kilpailukykyä parannetaan tuotantokustannuksia alentamalla.

- Tarkoitusta varten voitaisiin eri aloilla vahvistaa erilaiset prosenttimäärät ja GSP-järjestelmässä voitaisiin myös vahvistaa erityiset kynnysarvot ”kaikki paitsi aseet” -järjestelyn edunsaajina oleville vähiten kehittyneille maille .

- Tietyillä aloilla, joihin kuuluvat muun muassa maatalous-, kalastus- ja tekstiilituotteet , siirtyminen alkuperän määrityksessä uuteen menetelmään merkitsee suurta muutosta, jonka vaikutukset on arvioitava perusteellisesti etukäteen. Jos arvioinnissa käy ilmi, ettei arvonlisäyksen määritys tuota toivottua tulosta kehityksen ja yksinkertaistamisen suhteen tietyillä aloilla, komissio käyttää jotain toista menetelmää, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin. Etuuksien väärinkäytön tai kiertämisen estämiseksi voidaan arvonlisäystä koskevan edellytyksen lisäksi asettaa tarvittaessa muita kehitystä tukevia edellytyksiä.

- Tämä menetelmä, jolla arvonlisäyksen prosenttiosuudet voidaan määrittää selkeällä, yksinkertaisella ja joustavalla tavalla, mahdollistaisi eri tuotteiden käsittelyasteen arvioimisen yhden mittayksikön avulla. Näin voitaisiin välttää epätasa-arvoinen kohtelu sekä tehdä tarpeettomiksi kiellettyjen riittämättömien toimien luettelo ja arvon sallittujen poikkeamien käyttö.

1.2. Alkuperäkumulaatio osana alueellista yhdentymistä

1.2.1. Kumulaation soveltamisala ja sen soveltamista ja laajentamista koskevat ehdot

- Kumulaatio olisi sallittua vain sellaisille yhtenäisille alueellisille ryhmille tai alueille , joiden sisällä:

- etuuskohtelukauppa ja kumulaatio ovat osa käynnissä olevaa taloudellista yhdentymisprosessia;

- kumulaatio perustuu vapaakauppasopimuksiin tai yksipuolisiin järjestelyihin;

- tuotteille myönnetään etuuskohtelu samanlaisten alkuperäsääntöjen mukaisesti;

- on kehitetty asianomaisten maiden sisäinen ja niiden välinen oikeudellinen hallintokehys kumulaatiotuotteiden alkuperän hallinnoimiseksi ja valvomiseksi asianmukaisen hallinnollisen yhteistyön avulla.

Samoja edellytyksiä olisi sovellettava mahdolliseen laajennettuun kumulaatioon sekä eri alueiden väliseen kumulaatioon.

- Vastavuoroisen markkinoillepääsyn parantamisen suhteen olisi alkuperäkumulaation yhteydessä painotettava alueellista tarkastelutapaa (myös ryhmittymien välistä, esim. Cotonoun sopimuksen mukaiset etuudet olisi säilytettävä). Lisäksi perusalkuperäsääntöihin olisi tehtävä molempien osapuolten edun mukaiset ulkoisten hankintojen tekemistä ja pääsyä kumppanien vastaaville markkinoille koskevat tarpeelliset muutokset.

- Kehityksen suhteen yhtenäisten alueellisten ryhmittymien sisäinen kumulaatio toisi etenkin köyhimmille kehitysmaille lisää mahdollisuuksia saada paras mahdollinen hyöty perussääntöjen väljentämisestä tasapainoisella tavalla.

- Nykyään GSP-järjestelmä koskee kolmea alueellista ryhmittymää eli ASEANia (Kaakkois-Aasian maiden liitto), SAARCia (Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestö) ja hiljattain yhdistyneiden Andien yhteisön ja Keski-Amerikan vapaakauppa-alueen muodostamaa ryhmää. Komissio on valmis tutkimaan kaikki pyynnöt, jotka koskevat uusien ryhmien perustamista tai nykyisiä ryhmiä yhdistämällä tai laajentamalla saatavien ryhmien muodostamista, mikäli keskinäinen täydentävyys taloudelliselta kannalta toteutuu, eri maihin sovellettavien tullietuusjärjestelyjen erot ja järjestelyihin liittyvä tullin kiertämisen vaara otetaan huomioon ja hallinnollisen yhteistyön rakenteet ja menettelyt alkuperän hallinnoimista ja valvontaa varten ovat valmiina.

1.2.2. Alueelliset alkuperäsopimukset

- Tiettyyn kumulaatioalueeksi yhdistyneeseen kauppakumppanien ryhmään sovellettavat yhteiset alkuperäsäännöt olisi vahvistettava yhdessä kansainvälisessä asiakirjassa , johon eri etuuskohtelusopimukset viittaisivat.

- Pan-Eurooppa-Välimeri-alueella tällaiseksi kansainväliseksi asiakirjaksi sopisi parhaiten kauppakumppanien välinen alueellinen alkuperäsopimus. Se ei vain helpottaisi alkuperän hallinnoimista, vaan kumulaation sallivien yksien alkuperäsääntöjen kautta se myös edistäisi yhdentymistä eri vapaakauppasopimusten sopimuspuolten välillä.

- Samaa toimintatapaa olisi myös noudatettava erillisten vapaakauppasopimusten sopimuspuolina olevien muiden maiden tai alueiden välisen kumulaation tukemiseksi.

1.2.3. Kumulaatioon sovellettavien edellytysten yksinkertaistaminen ja väljentäminen

- Selkeyden ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi vältettävä eri kumulaatiomuotojen (kahdenvälinen, diagonaalinen, täysimääräinen) rinnakkaista käyttöä tilanteissa, joissa samat maat ovat osapuolina useammassa eri etuuskohtelujärjestelyssä.

- Täysimääräisen kumulaation käytön laajentamista vähitellen eri etuuskohtelujärjestelyihin voitaisiin harkita edellyttäen, että ainesten aseman jäljitettävyys voidaan varmistaa. Mahdollisuuksien mukaan ja ottaen huomioon ryhmän eri jäseniin sovellettavat eritasoiset etuudet täysimääräisen kumulaation tulisi johtaa koko ryhmää koskevan yhteisen alkuperän käyttöönottoon. Nämä vaatimukset kuitenkin estävät täysimääräisen kumulaation käytön GSP-järjestelmässä.

- GSP- järjestelmän alueellisen kumulaation osalta ehdotetaan ryhmän jäsenmaalta alkuperäaseman myöntämisessä nykyisin edellytetyn kaksikohtaisen vaatimuksen (käsittely ei saa olla riittämätön ja tarvitaan suurin arvonlisäys) korvaamista yhdellä vaatimuksella, joka perustuu samaan menetelmään (arvonlisäyksen määritys) kuin millä määritetään ei-alkuperäaineksille suoritetun käsittelyn riittävyys. Tuotteen katsotaan olevan peräisin ryhmän siitä maasta, jossa saman ryhmän muista maista peräisin olevien ainesten lopullinen käsittely on tapahtunut, jos siellä syntyvä prosentteina ilmaistu arvonlisäys on vakioprosenttilukua suurempi.

- Kumulaation ja alueellisen integraation tukemiseksi tämä prosenttiluku olisi yleensä vahvistettava paljon pienemmäksi kuin samalta tuotteelta, joka on saatu käsittelemällä ei-alkuperäaineksia, edellytetty arvonlisäys. Joillakin aloilla vallitsevien erityistilanteiden huomioon ottamiseksi voidaan etuuksien väärinkäytön tai kiertämisen estämiseksi kuitenkin edellä mainituista syistä määrittää tarvittaessa kumulaation kynnysarvo ja/tai täydentää sitä muilla edellytyksillä.

2. Tehokkaat menettelyt: taloudellisten toimijoiden ja viranomaisten tehtävät etuuskohtelualkuperän vahvistamisessa ja valvonnassa

- Tullietuusjärjestelyjen erityistavoitteista riippumatta järjestelyjä ei voida kunnolla uudistaa pelkästään tarkistamalla oikeudellisia edellytyksiä, jotka etuuskohtelun saamiseksi on täytettävä. Lisäksi on kehitettävä asianmukaiset menettelyt, tarkastukset ja menetelmät järjestelyn osapuolten toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä varten, jotta voitaisiin turvata vaatimustenmukaisuus, estää väärinkäytökset ja suojata asiaan liittyvät oikeutetut taloudelliset ja julkistaloudelliset edut.

- Tähän voitaisiin päästä jakamalla vastuutehtävät tuotteiden alkuperän määrittämisestä ja ilmoittamisesta vastaavien taloudellisten toimijoiden ja tarvittavista tarkastuksista ja valvonnasta vastaavien tulliviranomaisten kesken asianmukaiseen hallinnolliseen toimintakykyyn ja vastavuoroiseen apuun tukeutuen. Uudessa tilanteessa ”alkuperäselvitykset” korvattaisiin ”alkuperävakuutuksilla” ja ”alkuperäilmoituksilla”, jotka joko hyväksyttäisiin tai kyseenalaistettaisiin.

2.1. Etuuskohtelua vaativan tuojan alkuperävakuutus

- Tuoja vastaa tulli-ilmoituksessa annetuista tiedoista sekä virheellisestä ilmoituksesta mahdollisesti johtuvasta tullivelasta, mutta tällaisessa tapauksessa tullit voidaan kuitenkin jättää kantamatta, jos velan syntymiseen ovat syynä toimivaltaisten viranomaisten virheet. Kuten muutkin seikat, jotka on otettava huomioon tehtäessä tavaroista tulli-ilmoitusta, alkuperäasemaa koskeva virheellinen ilmoitus tavaroista, joille etuuksia vaaditaan, olisi osa tuojan kaupallista riskiä.

- Etuuskohtelua ulkomaisten tavarantoimittajiensa ilmoitusten perusteella vaativien tuojien perusoikeudet ja -velvollisuudet olisi selkeytettävä. Sen vuoksi olisi määriteltävä:

- edellytykset, joilla tuojamaan tulliviranomaiset voivat kyseenalaistaa ilmoitetun alkuperän ja vaatia lisänäyttöä;

- todistustaakka tilanteessa, jossa tulliviranomaiset kyseenalaistavat ilmoitetun alkuperän;

- kyseisten viranomaisten velvollisuus pyytää tällaisessa tapauksessa ja tuojan pyynnöstä viejämaan viranomaisia suorittamaan jälkitarkastus;

- tilanteet, joissa tulliviranomaisilla on oikeus kieltäytyä myöntämästä etuuskohtelua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuojan käytettävissä olevia muutoksenhakumenettelyjä.

- Näitä menettelyllisiä seikkoja, jotka pätevät etuuskohtelun vaatimisen ajankohtana, olisi mukautettava siten, että ne ovat voimassa myös suoritettaessa jälkitarkastusta tulli-ilmoitukselle, jonka perusteella on jo myönnetty etuuskohtelu.

- Jotta tuoja voisi varmistaa antamansa alkuperävakuutuksen, viejien ja tuojien välisissä liiketoimissa olisi otettava käyttöön alkuperää koskevien vaatimusten täyttämistä koskevat erityislausekkeet, joissa määritellään myös rikkomistapauksiin liittyvät vastuut, ja tarjotaan mahdollisuus toimittaa alkuperäilmoituksia suojatuilla sähköisillä menetelmillä.

2.2. Viejän alkuperäilmoitus

- Viejämaiden viranomaisten olisi rekisteröitävä viejät edeltä käsin, jotta tietyssä tullietuusjärjestelyssä toimimaan oikeutetut viejät olisi mahdollista yksilöidä. Viejien rekisteröiminen edellyttäisi mahdollisuutta tutustua olennaisiin rahoitustietoihin ja tileihin. Rekisteröinnin ansiosta estyisi myös pienten toimijoiden syrjintä tarkastuksia heikentämättä.

- Rekisteröityjen viejien olisi itse vahvistettava alkuperäasema ja annettava alkuperäilmoitus.

- Viejän olisi voitava osoittaa tuojalle rekisteröimisensä viejämaassa.

- Ilmoituksissa olisi esitettävä selvästi, miksi vietyjen tuotteiden voidaan katsoa olevan peräisin edunsaajamaasta, ja ne olisi laadittava vakiomuotoisella lomakkeella tai sähköistä tapaa käytettäessä sähköisinä asiakirjoina tai vakiomuotoisina viesteinä. Näiden muodollisuuksien täyttämistä olisi helpotettava sääntöjä yksinkertaistamalla.

- Etuuskohteluvientiä koskevan tiedon kulkua viejien ja viejämaiden viranomaisten välillä olisi tehostettava, sillä se helpottaisi viejien toiminnan asianmukaista seurantaa ja jälkitarkastuksia.

- Viejämaan tulliviranomaiset olisivat velvollisia pitämään rekisteröidyistä viejistään ajan tasalla olevaa luetteloa ja rankaisemaan viejiä, jotka eivät toimi sääntöjen mukaisesti, poistamalla nämä luettelosta väliaikaisesti tai lopullisesti. Luettelo olisi saatettava tuojamaan viranomaisten käyttöön, ja luottamuksellisuuden säilyttämiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi tämä olisi tehtävä suojattuja sähköisiä menetelmiä käyttäen.

2.3. Tulliviranomaisten suorittama tuotteiden alkuperän ja taloudellisten toimijoiden valvonta - hallinnollinen yhteistyö

- Tuojamaan viranomaisten suorittamaa etuuskohtelutuonnin valvontaa olisi myös parannettava ja kohdennettava riskianalyysin avulla, jotta laillisia kauppavirtoja ei estettäisi.

- Viejämaan viranomaisten suorittamaa viejien valvontaa olisi tehostettava ja kohdennettava riskianalyysin avulla, mikä edellyttää viejien rekisteröimistä ja etuuskohteluvientiä koskevien tietojen ilmoittamista asianmukaisesti.

- Etuuskohtelualkuperää valvovien viejä- ja tuojamaiden viranomaisten välisen tietojenvaihdon ja hallinnollisen yhteistyön olisi perustuttava selkeisiin velvoitteisiin ja menettelyihin ja sitä olisi tehostettava sekä oikeudelliselta että toiminnalliselta kannalta.

3. SUOJATTU YMPÄRISTÖ: TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET VALVOVAT SÄÄNTÖJEN SOVELTAMISTA

- Vastineeksi asianmukaisesta sääntöjen soveltamisesta ja velvoitteiden täyttämisestä taloudellisten toimijoiden pitäisi voida toteuttaa tullietuusjärjestelyjen piiriin kuuluva kaupallinen toimintansa suojatussa ympäristössä.

- Sen varmistamiseksi, että viranomaiset täyttävät velvoitteensa soveltaa järjestelyjä ja alkuperäsääntöjä asianmukaisesti ja tehdä kaikilta osin yhteistyötä väärinkäytösten estämiseksi, ehdotetaan seuraavia toimia:

3.1. Luodaan edellytykset vaatimustenmukaisuudelle

3.1.1. Ennakkoarviointi, jossa kartoitetaan edunsaajamaan tai -maaryhmän edellytykset hallinnoida järjestelyä ja siihen liittyviä sääntöjä ja menettelyjä

- Ennakkoarviointi tehdään maille, joiden kanssa on tarkoitus ottaa käyttöön uusi järjestely tai jatkaa voimassa olevan järjestelyn soveltamisaikaa tai tarkistaa järjestelyä. Arvioinnin tuloksen on oltava tyydyttävä, jotta järjestelystä voidaan sopia asianomaisen maan kanssa. Arvioinnin on kuuluttava erottamattomasti uusien etuuskohtelusopimusten neuvotteluprosessiin.

- Arvioinnilla on voitava osoittaa, että asianomaisella maalla on organisaatio, oikeudelliset puitteet ja toimintaedellytykset hallinnoida ja valvoa järjestelyn toimintaa ja tarvittaessa antaa apua ja osallistua hallinnolliseen yhteistyöhön.

- Ryhmittymien välisissä järjestelyissä olisi arvioitava kukin kyseessä oleva alue, jonka olisi tehtävä selkoa ryhmän ja kunkin sen jäsenen valmiudesta täyttää järjestelystä johtuvat velvoitteensa.

3.1.2. Etuuskohtelualkuperäsääntöjä koskeva tiedotus, koulutus ja asiantuntija-apu

- Maiden on itse tarjottava ajantasaista tietoa ja koulutusta etuuskohtelualkuperäsäännöistä, vaadituista edellytyksistä, tarjolla olevista mahdollisuuksista sekä velvoitteista. Edunsaajamaat voivat kuitenkin saada tukea alueellisella tasolla (jos maa kuuluu johonkin alueelliseen ryhmittymään), kansainvälisellä tasolla (Maailman kauppajärjestö ja Maailman tullijärjestö) sekä yhteisön tasolla.

- Komissio on jo avannut Europa-palvelimeen alkuperäsääntöjä käsittelevät verkkosivut, joilla on tarjolla perustietoa, käsikirjoja (GSP-järjestelmä ja paneurooppalaiset alkuperäsäännöt) ja linkkejä oikeudellisiin asiakirjoihin. Expanding Exports Helpdesk -tietokanta sisältää tuotenimikkeittäin alkuperäsäännöt, joita on noudatettava tietyissä etuuskohtelujärjestelyissä.

- Yhteisön asiantuntija-apu olisi suunnattava lähinnä maille, jotka tarvitsevat lisäapua alkuperään liittyvissä kysymyksissä (vähiten kehittyneet maat ja pienimmät maat sekä poliittisessa siirtymävaiheessa tai jälleenrakennusvaiheessa olevat maat).

- Tähän tarkoitukseen voidaan toimittaa asiantuntija-apua nykyisten ohjelmien (esim. Meda, Tacis, Cards) kauppaa ja tulliasioita käsittelevien osien kautta, uudesta Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä ja AKT-maiden kanssa tehtävien uusien alueellisten talouskumppanuussopimusten yhteydessä kehitettävien rahoitusvälineiden kautta. Olisi kuitenkin parannettava avun ja joidenkin jäsenvaltioiden toimittaman kahdenvälisen avun välistä koordinointia.

3.2. Vaatimustenmukaisuuden seuranta kumppanuussuhteissa

3.2.1. Noudattavatko viranomaiset järjestelyihin sisältyviä velvoitteita?

- Järjestelyjen asianmukainen toiminta on molemminpuolinen etu, kun halutaan varmistaa yhteisön ja sen kauppakumppanien välisen kaupan oikeudenmukaisuus. Siksi niiden toimintaa olisi seurattava kumppanuussuhteissa .

- Yleiskuvan saamiseksi siitä, kuinka järjestelyt toimivat, olisi kunkin järjestelyn yhteydessä sovittava järjestelmästä, jossa edunsaajamaat raportoivat säännöllisesti alkuperän hallinnointiin ja valvontaan liittyvistä toimistaan. Lisäksi olisi luotava vastaava järjestelmä, jossa jäsenvaltiot raportoivat toimistaan komissiolle. Näin yhteisö saisi kokonaiskuvan tilanteesta ja voisi tehdä siitä selkoa kumppaneilleen.

- Komission olisi laadittava toimintasuunnitelma tullietuusjärjestelyjen seurantaa varten koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa. Perustana olisi käytettävä tullietuusjärjestelyjen käytöstä ja toiminnasta kerättyjä tietoja. Tiedot olisi analysoitava ja käsiteltävä keskitetysti, jotta voitaisiin yksilöidä - mahdollisesti vuotuisissa ohjelmissa - tuotteet ja/tai maat, jotka näyttäisivät edellyttävän perusteellisempaa seurantaa. Sen toteuttamiseen käytettäisiin asianomaisen maan kanssa solmittuja yhteyksiä, kyselylomakkeita ja tarvittaessa maahan tehtäviä tarkastuskäyntejä.

- Ensimmäiseksi olisi määriteltävä seurantatoimien oikeusperustat, tekniset muodollisuudet ja kulujen rahoitus.

3.2.2. Noudattavatko taloudelliset toimijat sääntöjä? – Petosten torjunta ja vastavuoroinen apu petosten yhteydessä

- Petosten torjunta kuuluu pääasiassa viejä- ja tuojamaiden toimivaltaisten viranomaisten vastuulle.

- Etuuskohteluun ja alkuperään liittyvissä kysymyksissä, joissa kyseisten viranomaisten tehtävät täydentävät toisiaan, tarvitaan kuitenkin yhteisiä toimia . Niinpä petosten yhteydessä olisi käytettävä mahdollisimman laajasti vastavuoroista apua , ja etuuskohteluun oikeutettujen kolmansien maiden odotetaan osallistuvan aktiivisesti yhteisön tutkimuksiin.

3.3. Suojamekanismien käyttö

- Varotoimenpiteitä ja suojamekanismeja käytetään tarvittaessa tilanteissa, joissa valvonta on riittämätöntä tai yhteistyö puuttuu, mikä koskee myös avunantoa petostentorjunnan tutkimuksissa.

- Toimenpiteisiin kuuluvat tuojille annettavat varoitukset, etuuskohtelun keskeyttäminen - jos se on mahdollista järjestelyssä - ja mahdollisesti asianomaisen maan asettaminen taloudelliseen vastuuseen.

- Tullietuusjärjestelyissä viranomaiset velvoitetaan panemaan etuuskohtelu täytäntöön ja valvomaan, että edellytykset sen myöntämiseksi täyttyvät. Viranomaiset joutuvat todennäköisesti vastaamaan taloudellisesti, jos ne jättävät velvollisuutensa hoitamatta ja tämä loukkaa toisen osapuolen taloudellisia etuja (tuloja menetetään, koska tulleja ei voida kantaa tuojalta jälkikäteen) ja virheen (tai laiminlyönnin) ja taloudellisen vahingon välille voidaan vahvistaa syy-yhteys. On tietenkin selvää, että ennen ulkopuolista taloudellista vastuuta koskevan lausekkeen soveltamista komission ja jäsenvaltion olisi ensin pyrittävä pääsemään sopimukseen siitä, että jäsenvaltio kantaa itse taloudellisen vastuun virheistään.

[1] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. KOM(2004) 461, 7.7.2004.

[2] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuus laajentuneessa Euroopan unionissa. KOM(2003) 649, 29.10.2003.

[3] Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, 2.7.1993 (EYVL L 253, 11.10.1993), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna liittymisasiakirjalla (EYVL L 236, 23.9.2003).

[4] Vihreä kirja alkuperäsääntöjen tulevaisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä. KOM(2003) 787, 18.12.2003.

[5] GSP-järjestelmää käsittelevän asiakirjan KOM(2004) 461, 6.6 kohta: ”Alkuperäsäännöt, jotka ovat edellytys mahdollisuudelle hyötyä tullietuuksista, vahvistettiin aikana, jolloin talouden toimintaympäristö ja tuotanto-olosuhteet olivat erilaiset. Viime aikoina toteutettujen toimien vuoksi (kohdassa 6.3 mainittu vihreä kirja) on välttämätöntä, että alkuperäsääntöjen muoto (yksinkertaistaminen), sisältö (kumulaatioedellytysten ja -sääntöjen mukauttaminen) ja menettelyt (muodollisuudet ja tarkastukset) tarkistetaan samalla kertaa.”