52005DC0097

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa {SEK(2005) 175} /* KOM/2005/0097 lopull. */


Bryssel 16.3.2005

KOM(2005) 97 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa

{SEK(2005) 175}

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa

Euroopan unionin haasteet, jotka luetellaan uudistetussa Lissabonin strategiassa, ovat jo tulleet tutuiksi. EU:n taloudellinen suorituskyky on aiheuttanut pettymyksen ja vaikeuttaa näiden haasteiden voittamista. Tämän vuoksi komissio ehdotti kasvun ja työllisyyden asettamista etusijalle tarkistetussa Lissabonin strategiassa. Kasvua ja työllisyyttä ei edistetä jatkamalla entiseen tapaan. EU:n ja jäsenvaltioiden on edelleen kehitettävä suhtautumistaan sääntelyyn, jotta varmistetaan, että yleisiä etuja ajetaan tavalla, joka tukee eikä estä taloudellisen toiminnan kehittämistä.

Euroopan unioni on vuosien kuluessa luonut kehittyneen lainsäädännön, jolla edistetään taloudellista kehitystä ja ympäristönsuojelua ja sosiaalialan normien parannuksia erityisesti toteuttamalla sisämarkkinat. Samalla kun näiden tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, on tullut selväksi, että sääntelyn toteutustavalla on huomattava vaikutus siihen, saavutetaanko tavoitteet tehokkaasti. EU:n toiminnalla sääntelyn parantamiseksi pyritään kehittämään sääntelyä, suunnittelemaan sääntelyä paremmin niin että voidaan lisätä kansalaisille koituvia etuja, vahvistamaan sääntöjen noudattamista ja niiden vaikuttavuutta ja minimoimaan taloudelliset kustannukset – suhteellisuutta ja toissijaisuutta koskevien EU:n periaatteiden mukaisesti.

Samalla kun Lissabonin strategiaa uudistettiin ja sen painopisteet kohdistettiin kasvuun ja työllisyyteen, komissio ilmoitti aikomuksestaan käynnistää kattavan aloitteen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että EU:n sääntelykehys täyttää 2000-luvun vaatimukset. Tämän aloitteen perustana on komission vuonna 2002 tekemä aloite sääntelyn parantamisesta, ja sillä vahvistetaan paremman sääntelyn myönteisiä vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen ottaen samalla edelleen huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet ja edut, joita parempi sääntely tuo kansalaisille ja kansallisille viranomaisille parantuneen hallinnon myötä.[1] Tämä tarkoittaa myös sitä, että sekä voimassa olevan lainsäädännön että uusien toiminta-aloitteiden osalta lainsäätäjän toiminnan olisi oltava laajudeltaan oikeassa suhteessa asetettuihin poliittisiin tavoitteisiin. Tällä tiedonannolla käynnistetään aloite, josta ilmoitettiin väliarvioinnissa. Samalla kun tiedonannossa varmistetaan johdonmukaisuus meneillään olevien parempaan sääntelyyn tähtäävien toimien kanssa, siinä ehdotetaan kolmea pääasiallista toimintalinjaa:

- edistetään edelleen parempien sääntelyvälineiden suunnittelua ja soveltamista EU:n tasolla, erityisesti siltä osin kuin on kyse vaikutustenarvioinneista ja yksinkertaistamisesta.

- tehdään entistä läheisempää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että paremman sääntelyn periaatteita sovelletaan johdonmukaisesti koko EU:ssa ja kaikkien sääntelijöiden toiminnassa. Toiminta pelkästään EU:n tasolla ei riitä: EU-lainsäädännön saattamisella osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja kansallisilla sääntelyaloitteilla on myös välitön vaikutus ei pelkästään kansallisiin viranomaisiin ja kansalaisiin vaan myös yrityksiin ja erityisesti pk-yrityksiin kaikkialla unionissa.

- vahvistamalla rakentavaa vuoropuhelua kaikkien sääntelijöiden välillä EU:ssa ja kansallisella tasolla sekä sidosryhmien kanssa.

JOHDANTO

A. Parempi sääntely on välttämätöntä kilpailukyvyn edistämiseksi niin EU:n tasolla kuin jäsenvaltioissa

Muutamina viime vuosina Euroopan johtajat ja komissio ovat korostaneet entistä voimakkaammin tarvetta virtaviivaistaa EU:n sääntely-ympäristöä sen toimivuuden parantamiseksi. Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat käynnistäneet erilaisia aloitteita voimassa olevan lainsäädännön kodifioimiseksi, konsolidoimiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä uusien säädösehdotusten taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi entistä paremmin.

Tämä tiedonanto on väliarvioinnin[2] välitöntä seurantaa, ja siinä keskitytään ensisijaiseen toimintakohteeseen, jonka tarkoituksena on parantaa eurooppalaista ja kansallista lainsäädäntöä Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi ja sen myötä kasvun ja työllisyyden vauhdittamiseksi. Sääntelyn parantaminen, jolla pyritään varmistamaan laadukas sääntelykehys, tarjoaa mahdollisuuden kaikkien osapuolien hyötymiseen. Parempi sääntely auttaa tekemään Euroopan unionista houkuttelevan paikan sekä investoinneille että työtä tekeville kansalaisille, koska sillä voidaan merkittävällä tavalla edistää talouskasvun, työllisyyden ja tuottavuuden perusedellytyksiä, koska lainsäädännön laatua parantamalla luodaan oikeanlaisia kannustimia liiketoimintaan, leikataan tarpeettomia kustannuksia ja poistetaan mukautumiskyvyn ja innovoinnin tiellä olevia esteitä. Lisäksi sillä varmistetaan oikeusvarmuus ja sen myötä tehokas soveltaminen ja täytäntöönpano koko Euroopan unionin alueella. Sen ansiosta myös sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet saavutetaan aiheuttamatta kohtuuttomia hallinnollisia kustannuksia. Täydennyksenä EU:n toimintaan jäsenvaltioiden olisi tehtävä omia aloitteita sääntelyn parantamiseksi.

Tämän tiedonannon tavoitteena on lisätä poliittista tietoisuutta komission vuonna 2002 antaman, lainsäädännön parantamista koskevan toimintasuunnitelman[3] täytäntöönpanon merkityksestä, koska kollektiivista sitoutumista edellytetään paitsi komissiolta ja/tai EU:n lainsäätäjiltä, jotka ovat jo vahvistaneet sitoumuksensa toimielinten välisellä sopimuksella (ks. jäljempänä), myös erityisesti jäsenvaltioilta itseltään, joiden on osoitettava selvä sitoumuksensa paremman sääntelyn periaatteisiin kansallisissa Lissabonin ohjelmissaan (toimintaohjelmissa).

Tämä asiaan sitoutuminen kaikilla tasoilla on ehdottoman välttämätöntä. Euroopan sääntely-ympäristön laatu ei riipu pelkästään siitä, mitä tehdään EU:n tasolla. Kansainvälisillä sopimuksilla on vaikutuksensa EU-lainsäädäntöön, ja erityisesti sisämarkkinoilla kaikki säännöt – EU:n tai kansalliset säännöt – voivat vaikuttaa minkä tahansa EU:n yrityksen tai kenen tahansa kansalaisen taloudelliseen toimintaan. Kokonaisvaltainen ratkaisu on sen vuoksi tarpeen.

Jotta voitaisiin taata, että lainsäädäntö suunnitellaan ja pannaan täytäntöön tehokkaasti ja yhteisen strategian mukaisesti, jäsenvaltioiden on lisättävä ponnistelujaan paremman sääntelyn edistämiseksi samanaikaisesti EU:n tasolla jo toteutettavien toimien kanssa, jotta asiaa käsiteltäisiin kokonaisvaltaisesti.

B. Kaikki toimielimet ovat tunnustaneet asian merkityksen

Joulukuussa 2003 kaikki kolme EU-toimielintä (Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio) tekivät paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välisen sopimuksen (IIA)[4], jossa vahvistetaan kattava strategia lainsäädännön parantamiseksi kautta koko EU:n lainsäädäntöprosessin. Samalla kun sopimuksessa (IIA) toistetaan komission lainsäädännön parantamista koskevassa toimintasuunnitelmassaan tekemät sitoumukset, siinä esitetään parlamentin ja neuvoston sitoumukset lainsäädännön parantamiseksi. Sopimuksen tärkeimpiin osa-alueisiin kuuluvat toimielinten välisen koordinoinnin ja avoimuuden parantaminen, vakaan kehyksen tarjoaminen ei-sitoville oikeudellisille välineille[5] niiden käytön helpottamiseksi tulevaisuudessa, vaikutustenarvioinnin käytön lisääminen yhteisön päätöksenteossa sekä parlamentin ja neuvoston kannustaminen muuttamaan työskentelytapojaan yksinkertaistamista koskevien ehdotusten hyväksymisen vauhdittamiseksi.

Lisäksi joulukuussa 2004 kuuden jäsenvaltion[6] talous- ja valtiovarainministerit, jotka edustavat maitaan ECOFIN-neuvostossa ja kilpailukykyneuvostossa, allekirjoittivat kirjeen, jonka tarkoituksena oli antaa uusi sysäys sääntelyn parantamisprosessille. Tämä aloite seurasi aiemmin tammikuussa 2004 tehtyä neljän puheenjohtajamaan yhteistä aloitetta. Komissio pitää tervetulleina näitä aloitteita ja muita samanlaisia toimintakehotuksia, joilla annetaan vankka poliittinen tuki lainsäädännön laadun parantamiselle Euroopassa, ja se uskoo, että näin saadaan tärkeitä rakennusvälineitä, joilla voidaan edelleen jatkaa vaikuttavien toimien kehittämistä sääntelyn parantamiseksi koko Euroopassa.

PAREMPAAN SÄÄNTELYYN TÄHTÄÄVIEN VÄLINEIDEN VAHVISTAMINEN EU:N TASOLLA

Lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen vie aikaa. Vaikka EU onkin saanut paljon aikaan suhteellisen lyhyessä ajassa, nämä ovat vasta ensi askeleita jatkuvan ponnistelun tiellä. Koska kuitenkin Lissabonin strategiaa koskevassa komission väliarviossa on todettu tarve vahvistaa talouden kasvua ja työpaikkojen syntymistä, tällä tiedonannolla pyritään saamaan aikaan selvä muutos siinä tinkimättömyydessä, jolla tätä lähestymistapaa toteutetaan. Ne poliittiset tavoitteet, joihin pyrimme, edellyttävät kokonaisvaltaista oikeudellista kehystä, jolla vaalitaan kasvua ja työllisyyttä varmistamalla vapaa liikkuvuus yhdentyneillä sisämarkkinoilla ja otetaan samalla täysimääräisesti huomioon ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyvät huolenaiheet. Komissio katsoo, että tähän voidaan päästä kehittämällä nykyisiä toimia sääntelyn parantamiseksi ja lisäämällä sitoutumista ja toiminnan nopeutta niin, että saavutetaan oikea tasapaino toimintalinjan ja sääntelyn taloudellisten kustannusten välillä. Tämä edellyttää huolellista analyysia soveltuvasta sääntelytavasta, erityisesti siitä, onko lainsäädäntö toivottavaa asianomaisella alalla ja kussakin ongelmassa, vai olisiko harkittava vaihtoehtoja kuten yhteissääntelyä tai itsesääntelyä. Yhteissääntelyn ja itsesääntelyn osalta toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä sisältää sovitut määritelmät, edellytykset ja menettelyt. Kaiken kaikkiaan näin vahvistetaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden tosiasiallista soveltamista.

A. Vaikutustenarviointi

Komission sitoutuminen yhtenäiseen vaikutustenarviointiin perustuu kestävän kehityksen periaatteeseen, ja sen tarkoituksena on antaa poliittisille päättäjille mahdollisuus tehdä valintoja uuden lainsäädännön taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista tehdyn huolellisen analyysin perusteella. Tämä yhtenäinen lähestymistapa perustuu kaikkien vaikutusten yksityiskohtaisen ja tasapainoisen arvioinnin periaatteelle, ja sen ansiosta voidaan esittää kattava analyysi ja tarvittaessa tunnistaa kompromissia vaativat kysymykset. Avainajatuksena on, että vaikutustenarvioinnin perusteellisuus ja laajuus ja siten myös siihen osoitetut resurssit ovat suhteessa ehdotuksen odotettuun luonteeseen ja sen todennäköisiin vaikutuksiin. Lisäksi vaikutustenarviointeihin on liityttävä laaja-alainen kuuleminen , johon varataan riittävästi aikaa kaikkien sellaisten sidosryhmien näkemysten keräämiseksi, jotka haluavat osallistua uusien sääntöjen muodostamiseen.

Vaikka nykyinen vaikutustenarvioinnin väline tarjoaakin vankan perustan, komissio katsoo, että taloudellisten vaikutusten arviointia on vahvistettava, jotta edistetään uudistetun Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista. Vaikutustenarvioinnin taloudellisen osuuden syventäminen ei aseta kyseenalaiseksi kestävän kehityksen merkitystä eikä yhtenäistä lähestymistapaa, jotka ovat edelleen komission lähestymistavan perustana. Taloudellisen analyysin syventämisen, kilpailuasiat mukaan luettuina, pitäisi parantaa kaikkien ehdotusten todellisten vaikutusten arvioinnin laatua. Tämä auttaa sen vuoksi huomattavasti vahvistamaan kilpailukykyä ja todellista kilpailua, kun samalla edelleen tehdään asianmukainen arviointi ehdotettujen toimenpiteiden sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista. Tämä lähestymistapa vahvistetaan ja muutetaan toimiksi samalla, kun huhtikuusta 2005 alkaen sovellettavat vaikutustenarvioinnin suuntaviivat ajantasaistetaan yleisesti. Lisäksi seuraavien toimien katsotaan olevan tarpeen:

- Komissio on päättänyt, että sen lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2005 esitetyille aloitteille – pääasialliset lainsäädäntöehdotukset sekä tärkeimmät yleisiä poliittisia toimintalinjoja määrittävät muut kuin lainsäädäntöehdotukset – olisi säännönmukaisesti tehtävä yhtenäinen vaikutustenarviointi[7]. Avoimuutta lisätään julkaisemalla vaikutustenarvioinnin toteutuskaavioita ( Impact Assessment Roadmaps ), joista saa alustavan kuvan tärkeimmistä arvioitavista osa-alueista ja niihin liittyvien analyysien aikataulusta. Vuoden 2005 lainsäädäntö- ja työohjelman toteutuskaaviot ovat jo julkisesti saatavissa[8]. Komission aikomuksena on tutkia tapoja, joilla toteutuskaavioita voitaisiin käyttää aiemmin ja strategisemmin komission aloitteiden suunnittelussa ja aikataulutuksessa erityisesti julkisen kuulemisen kannalta. Komissio varmistaa näin, että lainsäädäntöehdotusten kaikki mahdolliset vaikutukset arvioidaan kattavasti.

- Komissio tutkii, miten hallinnollisten kustannusten mittaaminen voitaisiin paremmin sisällyttää sen yhtenäisiin vaikutustenarviointeihin ja miten voitaisiin kehittää yhteinen lähestymistapa hallinnollisten kustannusten arvioimiseen EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä. ECOFIN ja Eurooppa-neuvosto ovat korostaneet hallinnollisten kustannusten mittaamisen merkitystä[9]. Tätä tarkoitusta varten komissio on käynnistämässä kokeiluvaihetta[10], jonka tarkoituksena on testata menetelmiä tämänkaltaisen, yhteisön voimassa olevaan ja ehdotettuun lainsäädäntöön liittyvän taakan mittaamiseen määrällisesti. Alustavat tulokset saadaan vuoden 2005 syksyllä. Kun tutkimukset on saatu päätökseen, komissio päättää, olisiko tämä osa-alue sisällytettävä kattavammin sen standardimenetelmiin, ja miten se olisi tehtävä.

- Komissio vahvistaa vaikutustenarvioinneissaan käytettyjen menetelmien ulkoista validointia varhaisvaiheessa. Tätä varten komissio käynnistää viimeistään vuoden 2006 alkupuolella kattavan, riippumattoman arvioinnin vaikutustenarvioinnin järjestelmästä , koska se on ollut käytössä ja kehittynyt vuodesta 2002. Samassa yhteydessä käytetään hyödyksi ulkopuolista asiantuntemusta neuvojen saamiseksi vaikutustenarvioinneissa käytettävistä menetelmistä (ks. 4 jakso). Samanaikaisesti on tärkeää vahvistaa komission osastojen suorittamaa vaikutustenarviointien laadunvarmistusta ennen kuin arvioinnit annetaan muiden osastojen tarkasteltavaksi.

- Euroopan tasolla tehtävät vaikutustenarvioinnit eivät kuulu yksinomaan komission vastuulle. Toimielinten välisessä sopimuksessa paremmasta lainsäädännöstä todetaan vaikutustenarvioinnin merkitys yhteisön lainsäädännön laadun parantamisessa ja lisäksi se[11], että yhteispäätösmenettelyä sovellettaessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat myös teettää vaikutustenarviointeja ennen kuin ne tekevät merkittäviä muutoksia[12]. Komissio katsoo olevan ehdottoman tärkeää, että näin tehdään, ja toivoo, että Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa voidaan pian sopia yhteisen lähestymistavan pääkohdista arvioinneissa, jotka on tehty lainsäädäntöprosessin eri vaiheissa.

B. Vireillä olevien lakiehdotusten seulonta

Komissio aikoo suorittaa vuodesta 2005 alkaen aiempaa perusteellisemman arvioinnin vireillä olevista lakiehdotuksista. Sitä varten komissio aikoo seuloa neuvostossa ja parlamentissa vireillä olevat ehdotukset niiden yleisen merkittävyyden, kilpailukykyvaikutuksen ja muiden vaikutusten kannalta. Tämän johdosta komissio saattaa katsoa, että näitä vireillä olevia ehdotuksia on muutettava, korvattava tai jopa peruutettava. Tarkastelussa otetaan huomioon myös lainsäädännön täytäntöönpanijoiden ja käyttäjien ja yleisemmin eri sidosryhmien näkemykset aina kun se on mahdollista. Seulonnassa keskitytään ennen 1. tammikuuta 2004 hyväksyttyihin ehdotuksiin ja erityisesti niihin ehdotuksiin,

- jotka eivät ole pitkään aikaan edenneet merkittävästi lainsäädäntöprosessissa;

- joista ei ole tehty vaikutustenarviointia tai joiden vaikutustenarviointi on tuonut esiin merkittäviä puutteita, kun otetaan huomioon yhteissääntelijöiltä, sidosryhmiltä ja/tai asiantuntijoilta saadut lukuisat ristiriitaiset kannanotot;

- joiden kohdalla merkittävä uusi tieteellinen näyttö, markkinoiden kehitys tai yhteiskunnalliset muutokset ovat perusteluna alun perin valitun lähestymistavan tarkistukseen.

C. Voimassa olevan EU:n lainsäädännön yksinkertaistaminen

Komissio asetti helmikuussa 2003 toimintapuitteet yhteisön säännöstön vähentämiseksi, lainsäädännön saatavuuden parantamiseksi ja voimassa olevan lainsäädännön yksinkertaistamiseksi. Komissio on kehittänyt tältä pohjalta yksinkertaistamista koskevan jatkuvan ohjelman[13] ja esittänyt noin 30 aloitetta, joilla on yksinkertaistamisvaikutuksia taloudellisille toimijoille, kansalaisille ja kansallisille viranomaisille. Toimielinten välisessä sopimuksessa paremmasta lainsäädännöstä toimielimet katsovat, että EU:n voimassa olevan lainsäädännön yksinkertaistaminen on tärkeää ja että yhteisön toimintalinjojen sisältö on tällöin säilytettävä.

Koska jäsenvaltiot ehdottivat yksinkertaistamisesta mahdollisesti hyötyvän EU:n lainsäädännön kartoittamista, neuvoston laatima (15 painopistealueeseen ryhmitelty) prioriteettilista noin 20 säädöksestä hyväksyttiin kilpailukykyneuvostossa marraskuussa 2004. Komissio on jo tehnyt ehdotuksia kolmen prioriteetin osalta, ja se pyrkii etenemään muiden prioriteettien kanssa mahdollisimman nopeasti. Komissio tarkastelee, voidaanko muita yksinkertaistettavia säädöksiä tunnistaa niiden ehdotusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat esittäneet ja jotka neuvosto on hyväksynyt mutta jotka eivät sisälly prioriteettilistaan.

Lainsäädännön parantamisesta kasvuun ja kilpailukykyyn aiheutuvien vaikutusten lisääminen edellyttää myös EU:n lainsäädännön tärkeyden ja suhteellisuuden säilymisen arviointia. Lisäksi on erityisesti tarkasteltava todellisia ja kumulatiivisia vaikutuksia jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun ne ovat panneet täytäntöön ja ryhtyneet soveltamaan EU:n lainsäädäntöä. Komissio ehdottaa seuraavia toimia:

- Vahvistetaan yksinkertaistamista edellyttävän lainsäädännön tunnistamismekanismeja; näitä ovat säädökset, joiden huolellinen arviointi osoittaa niiden olevan kohtuuttoman rasittavia ja monimutkaisia EU:n kansalaisille ja yrityksille suhteessa siihen yleiseen etuun, jota lainsäädännöllä pyritään turvaamaan. Tässä yhteydessä otetaan myös huomioon rikkomisesta johtuvista menettelyistä saadut kokemukset. Arviointiin sisältyy lainsäätäjien, säädösten täytäntöönpanijoiden, yritysten, kansalaisten ja muiden sidosryhmien kuuleminen siitä, mitä säädöksiä olisi ensisijassa yksinkertaistettava. Jos arvioinnissa ilmenee selvästi, että yleinen etu voidaan turvata yhtä hyvin yksinkertaisemmilla keinoilla, lainsäädännön muuttamista tai kumoamista olisi harkittava. Tällä toiminnalla pyritään määrittelemään merkittäviä parannuskeinoja useilla tärkeillä politiikan aloilla, ja sen onnistuminen edellyttää kaikkien sääntelyviranomaisten vahvaa poliittista sitoutumista konkreettisten tulosten aikaansaamiseen.

- Komissio kehittää tarvittaessa yksinkertaistamista koskevia integroituja alakohtaisia toimintasuunnitelmia. Se on jo aloittanut joidenkin alojen osalta sellaisten toimintasuunnitelmien kehittämisen, jotka mahdollistavat joustavammat, yhdenmukaisemmat ja pitkäkestoisemmat yksinkertaistamistoimet. Näitä aloja ovat esimerkiksi kalastus, maatalous ja tuotteita koskevat tekniset määräykset. Kyseisillä aloilla tulokset voivat olla nähtävissä jo vuonna 2005. Näitä kysymyksiä käsitellään lokakuussa 2005 esitettävässä tiedonannossa, jota seuraa komission yksinkertaistamisohjelman uuden vaiheen käynnistäminen vuonna 2006 tai 2007[14].

- Edistetään eurooppalaisten standardien käyttöä teknisenä tukena EU:n lainsäädännölle tai lainsäädännön vaihtoehtona.

Paremman SÄÄNTELYN VAHVISTAMINEN JÄSENVALTIOIDEN TASOLLA

A. Lainsäädännön parantaminen jäsenvaltioissa

Komissio on tietoinen lainsäädännön parantamisen sekä vahvemman kasvun ja uusien ja parempien työpaikkojen välisestä yhteydestä, ja se on esittänyt, että lainsäädännön parantamisesta tehtäisiin osa kansallisia Lissabonin ohjelmia. Komissio suosittaa myös, että jäsenvaltiot raportoivat nykyisistä ja suunnitelluista toimistaan. Komissio pitää edistymistä tällä alalla hyvin tärkeänä. Se arvioi edistymistä osana EU:n taloudellisia uudistuksia ja raportoi siitä edistymistä koskevassa vuosiraportissaan Lissabonin strategiaan sisältyvän uuden hallintorakenne-ehdotuksen mukaisesti.

Parempi sääntely ei koske ainoastaan Euroopan unionia, eikä sitä voida saavuttaa ainoastaan EU-tason toimilla. Joissakin jäsenvaltioissa lainsäädäntöehdotuksiin sovelletaan jo vaikutustenarviointia, mutta tällaista järjestelmää ei ole toteutettu kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansalliset paremman sääntelyn strategiat ja erityisesti vaikutusten arviointijärjestelmät, joilla arvioidaan yhtenäisesti taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, sekä kansallisiin olosuhteisiin mukautetut tukirakenteet. Näiden kansallisten järjestelmien avulla voitaisiin selvittää uusien lainsäädäntöehdotusten kokonaisvaikutukset, myös niiden vaikutus kilpailukykyyn Lissabonin toimintasuunnitelmassa edellytetyin tavoin[15]. Kansalliset alakohtaiset tarkastelut ovat lisäksi hyödyllisiä välineitä voimassa olevan kansallisen lainsäädännön laadun parantamiseksi, sillä ne ohjaavat kansallista lainsäädäntöä kilpailua edistävään suuntaan säilyttäen poliittisen perustavoitteen[16]. Komissio kannustaa jäsenvaltioita asettamaan tavoitteeksi sellaiset vaikutusten arviointijärjestelmät, jotka kattavat yhtä suuren alan kuin komission yhtenäiset vaikutustenarvioinnit. Kun jäsenvaltiot laativat uutta kansallista lainsäädäntöä, niitä kehotetaan ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan kyseisten säädösten vaikutukset sisämarkkinoihin ja muihin jäsenvaltioihin.

B. Kansallisen lainsäädännön yksinkertaistaminen

Kansallisten toimenpiteiden yksinkertaistaminen on jäsenvaltioiden tehtävä. Komissio suosittaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön yksinkertaistamisohjelmia ja kansallisiin olosuhteisiin mukautettuja tukirakenteita. Asiaa koskevien parhaiden käytänteiden ja vertaisarviointien vaihto on hyvin suositeltavaa. Komissio aikoo niin ikään kannustaa yksinkertaistamiseen silloin, kun kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaisuutta yhteisön lainsäädännön kanssa käydään yksityiskohtaisesti läpi, etenkin yhteisön direktiivien täytäntöönpanon, EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisten rikkomisesta johtuvien menettelyjen ja direktiivin 98/34/EY[17] mukaisten uusia teknisiä säädöksiä koskevien ilmoitusten yhteydessä.

Jotta parannetaan direktiivien saattamista oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja vältetään ylimääräisten menetelmien (joita direktiivi ei automaattisesti edellytä) käyttöönottoa yhdenmukaistetuilla aloilla, komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden väliseen ehkäisevään vuoropuheluun[18] sisällytetään pohdinta parhaista täytäntöönpanokeinoista kyseisten ongelmien esiintyessä.

Kun muilla kuin yhdenmukaistetuilla aloilla poistetaan säännöksiä, jotka ovat tai olisivat yhteisön oikeuden vastaisia, rikkomisesta johtuvilla menettelyillä ja direktiivin 98/34/EY mukaisilla ennaltaehkäisevillä valvontamenettelyillä olisi edistettävä kansallisten säädösten laatua niiden paremman avoimuuden, luettavuuden ja tehokkuuden kannalta. Kyseisillä menettelyillä komissio voi tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta varmistaa, että kansallinen lainsäädäntö sallii talouden toimijoille vastavuoroisen tunnustamisen hyödyt[19].

Direktiivin 98/34/EY[20] mukaisen ilmoitusmenettelyn avoimuus mahdollistaa komission ja jäsenvaltioiden lisäksi kaikkien sidosryhmien osallistumisen. Komissio kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan näkemyksiä hyväksymistään säännöksistä, parhaista käytänteistä ja sääntelyä koskevista lähestymistavoista. Hiljattain säännellyillä aloilla (jotka liittyvät läheisesti tieteelliseen ja tekniseen kehityksen) komissio laajentaa kyseisen direktiivin käyttöä kansallisten säännösten kehittämiseksi. Tällä vahvistettaisiin toissijaisuusperiaatteen soveltamista, edistettäisiin kansallisten säännösten parantamista ja osoitettaisiin tehokkaammin mahdollinen yhdenmukaistamisen tarve.

Sääntelyasiantuntijoiden ja sidosryhmien neuvot

Komissio perustaa vuonna 2005 kansallisten sääntelyasiantuntijoiden korkean tason työryhmän parempaa sääntelyä koskevien toimenpiteiden kehittämiseksi kansallisella ja EU:n tasolla. Työryhmän tehtävänä on neuvoa komissiota sääntelyn parantamista yleisesti koskevissa kysymyksissä, erityisesti yksinkertaistamisessa ja vaikutustenarvioinnissa, ottamalla huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat, myös soveltamis- ja täytäntöönpanokysymykset (koska lainsäädäntö pannaan normaalisti täytäntöön jäsenvaltioiden tasolla). Työryhmän olisi tarkasteltava sekä EU:n että kansallisen tason lainsäädäntöä ja luotava sen vuoksi tehokas yhteys komission ja tärkeimpien kansallisten viranomaisten välille. Työryhmä pyrkii parantamaan yritysten, teollisuuden edustajien, kuluttajien, työmarkkinaosapuolten ja yleensä kansalaisten oikeudellista toimintaympäristöä siten, että se mahdollistaa sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden toteuttamisen kustannustehokkaasti. Se pyrkii myös edistämään parhaiden käytänteiden ja taitotiedon levittämistä EU:ssa parempaa sääntelyä koskevista kysymyksistä.

Kyseisen korkean tason työryhmän avulla komissio vahvistaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa avustamalla niitä aloitteissa, joilla edistetään sääntelyn parantamisen kansallista toteutusta (erityisesti sääntelyn laatuindikaattorit ja sääntelyn hallintavalmiuksia jäsenvaltioissa koskevat vertaisarvioinnit). Näin ollen EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon laatua parannetaan jäsenvaltioiden tasolla. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tarkastelemalla yhteisesti, missä määrin jäsenvaltiot ovat ”lisänneet” EU:n lainsäädäntöä (ottamalla käyttöön EU:n lainsäädännön voimaansaattamisvaiheessa sellaisia vaatimuksia tai menetelmiä, joita kyseiset säädökset eivät edellytä). Työryhmän avulla komissio voi myös käyttää täytäntöönpanosta saatuja käytännön kokemuksia lainsäädännön suunnittelussa.

Komissio aikoo tuoda työryhmän pohdittavaksi johdonmukaisten yhteisten indikaattoreiden kehittämisen, jotta oikeudellisen toimintaympäristön laadun parantamista voidaan seurata sekä EU:n tasolla että jäsenvaltioissa. Yhteiset indikaattorit toimivat myös perustana vertailuanalyysille. Komissio kannustaa jäsenvaltioita kehittämään kyseisiä indikaattoreita tavoitteiden ja prioriteettien määrittelemiseksi parempaa sääntelyä koskeville jäsenvaltioiden seuraavien vuosien ohjelmille kansallisten Lissabon-ohjelmien puitteissa. Komissio työskentelee tältä osin myös yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kansallisten ohjelmien vertailukelpoisuuden ja yhteensopivuuden tehostamiseksi.

Komissiota neuvomaan perustetaan lisäksi edellä mainitusta työryhmästä riippumaton verkosto, joka koostuu parempaa sääntelyä koskevien kysymysten asiantuntijoista mukaan luettuna talous-, sosiaali- ja ympäristöalojen tutkijat ja ammatinharjoittajat. Verkoston avulla komissio voi käyttää ulkopuolista asiantuntija-apua ja pyytää neuvoja teknisissä kysymyksissä. Verkostolta voidaan pyytää tapauskohtaisesti neuvoja tiettyihin vaikutustenarviointeihin valittujen menetelmien tieteellisestä täsmällisyydestä. Näin ollen komissio voi tehdä syvällisempään tietoon perustuvia päätöksiä vaikutustenarviointinsa muodosta ja laajuudesta.

Edellä esitetystä seuraa, että kyseiset ryhmät antavat neuvoja yleisistä ja metodologisista kysymyksistä, mutta ne eivät muodosta lisävaihetta yksittäisten säädösehdotusluonnosten järjestelmällisessä tutkimisessa.

Kaikki komission jäsenet ottavat käyttöön parempaa sääntelyä koskevan julkisen sivun vastuullaan olevien yksiköiden verkkosivustoilla. Tällä annetaan yrityksille, kansalaisjärjestöille ja kansalaisille mahdollisuus osoittaa komission jäsenten tehtäväaluetta koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat hallinnolliset tai byrokraattiset vaatimukset siten, että nämä näkemykset voidaan ottaa huomioon. Sivuja mainostetaan komission kotisivuilla olevien linkkien avulla.

Päätelmät

Markkinoiden ja yritysten tehokas toiminta on viranomaisten, yritysten, kansalaisten ja työmarkkinaosapuolten edun mukaista. Toimintaa ohjataan lisääntyvästi sääntelykehyksillä. Euroopan lainsäädäntöä sovelletaan aloilla, joilla toimivalta on jaettu jäsenvaltioiden kanssa (kuten sisämarkkinoita, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa sekä kuluttajansuojaa koskevat kysymykset), tai aloilla, joilla sillä lähinnä koordinoidaan ja täydennetään kansallisia toimia (kuten terveys- ja teollisuuspolitiikka). Parempaa lainsäädäntöä koskevia aloitteita on sen vuoksi lisättävä kaikilla hallinnon tasoilla. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot edistävät parempaa sääntelyä aloilla, joilla Euroopan kilpailukyky on kyseessä.

Näin ollen komissio aikoo

- varmistaa, että lainsäädäntöehdotusten mahdolliset vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan

- seuloa neuvoston ja parlamentin käsiteltävinä olevat ehdotukset niiden kilpailukykyyn aiheutuvien ja muiden vaikutusten osalta sekä tehdä asianmukaiset päätökset

- ehdottaa EU:n voimassa olevan lainsäädännön yksinkertaistamista edelleen ottamalla huomioon sidosryhmien näkemykset lokakuuksi 2005 suunnitellun tiedonannon perusteella

- kannustaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen parempaa sääntelyä kansallisella tasolla silloin, kun ne laativat uusia kansallisia säädöksiä (vaikutustenarviointi); kehittäminen tapahtuisi yksinkertaistamalla voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä ja parantamalla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa kansallisella tasolla

- antaa jäsenvaltioille osallistumismahdollisuuden perustamalla kansallisten sääntelyasiantuntijoiden korkean tason työryhmän neuvomaan komissiota ja kehittämään parempaa lainsäädäntöä koskevan yhteisen toimintaohjelman

- luoda parempaa lainsäädäntöä käsittelevät verkkosivut tietojen saamiseksi sidosryhmiltä

- parantaa EU:n lainsäädännön vaikutusten arvioinnin laatua varmistamalla tapauskohtaisesti, että tieteellisten asiantuntijoiden ulkoinen työryhmä validoi ennakolta tietyissä vaikutustenarvioinneissa käytettyjä menetelmiä

- tarkastella tässä tiedonannossa vahvistettujen toimenpiteiden tuloksia viimeistään vuonna 2007.

ANNEXES

ANNEX 1 Overview of Better Regulation measures implemented at EU level

Over the last four years, the EU has launched a broad strategy to improve the regulatory environment and thus provide a more effective, efficient and transparent regulatory system for the benefit of citizens and reinforce competitiveness, growth and sustainable development.

First, the institutions have taken the steps necessary to comply with Declaration 39 adopted by the Heads of State and Government at the Intergovernmental Conference in Amsterdam in 1997. They adopted drafting guidance in the Inter-institutional Agreement of 22 December 1998 on common guidelines for the quality of drafting of Community legislation. They have ensured that those guidelines are applied by taking the necessary internal organisation measures as required by Declaration 39. A practical guide on drafting has been made widely available in official languages to all those within and outside the institutions who are involved in the drafting process. Internal procedures in the Commission in particular have been reorganised to enable the staff of the Legal Service to improve the quality of proposed legislation at an early stage by checking its lawfulness and compliance with all the formal rules, by structuring the rules clearly and correctly and by revising the drafting. The Legal Service offers training in legislative drafting to the staff of other Commission departments and organises seminars to promote awareness of the need for good-quality legislation. Translation services also play a role in drafting original legislative texts, so as to ensure clear, unambiguous texts and coherent terminology.

On a broader point of view, guided by the reactions to the Commission’s White paper on European Governance[21], while bearing in mind the recommendations of the intergovernmental “Mandelkern Group”[22], the Commission proposed in June 2002 a comprehensive Action Plan for ‘simplifying and improving the regulatory environment’[23]. This Action Plan was in line with the aim set out at the Gothenburg European Council that “policy-makers must identify likely spill-over – good and bad – onto other policy areas and take them into account. Careful assessment of the full effects of a policy proposal must include estimates of its economic, environmental and social impacts inside and outside the EU”[24]. This Action Plan represents the most comprehensive and ambitious efforts yet in pursuit of these objectives.

To ensure high-quality new legislation, a new Impact Assessment system was introduced to integrate and replace all previous single-sector assessments, as un-integrated analyses had been found to have little effect on the quality of policy-making. It requires the Commission to systematically assess, on an equal basis, the likely economic (including competitiveness), environmental and social implications of its proposals and to highlight the potential trade-offs. This new impact assessment system aims at helping the Commission to improve the quality and transparency of its proposals and to identify balanced solutions consistent with Community policy objectives. The depth and scope of the assessment respects the principle of proportionate analysis , i.e. more Impact Assessment resources will be allocated to those proposals that can be expected to have the most significant impacts. Transparency is ensured by the publication of the Impact Assessment Roadmaps , giving a preliminary indication of the main areas to be assessed and the planning of subsequent analyses. Instruments which provide an alternative approach to legislation , such as co-regulation and self-regulation, have to be considered when assessing options.

Since the system’s introduction in early 2003, more than 50 extended Impact Assessments of proposals have been completed. In 2005, all initiatives in the Commission’s Legislative and Work Programme[25] (around 100) will be accompanied by an impact assessment.

As an integral part of the impact assessment procedure, the Commission has also adopted[26] a set of “Minimum standards for consultation of interested parties”. These minimum standards are intended to enhance transparency, to widen consultation practices and to ensure better information, participation and dialogue. The Commission has also adopted guidelines for collecting and using expert advice to provide effective expertise in developing policies and to ensure transparency as to how the Commission uses external advice[27].

The Commission took the initiative in early 2005 to launch a pilot phase with a view to developing a common approach to measure administrative costs . The results of the pilot phase are expected by the end of 2005. Once the results of the pilot phase have been assessed, the Commission will decide on whether and how to best integrate the approach into the impact assessment method and examine how it could help in process of simplification of existing legislation.

To streamline and simplify the regulatory environment, the Commission launched in 2003 an ambitious programme[28] to up-date and simplify existing EU legislation . This aims to reduce the substance of EU legislation as well as to reduce its volume (through consolidation, codification and removal of obsolete legislation) and to provide more reliable and user-friendly organisation and presentation of the acquis . Since February 2003, the Commission has presented 30 proposals with simplification impacts, 10 of which have been adopted, the remainder being still pending before the European Parliament and Council. The Prodi Commission’s target of a 25% reduction in the volume of the Community acquis by 2005 has not been achieved, mainly because the codification programme has been delayed owing to translation bottlenecks in the new Member States. In recent years, the Commission carried out several rounds of withdrawals of pending proposals that were no longer topical (in 2004, about 100 pending proposals were withdrawn). During 2005-2009, the Commission intends to carry out such withdrawal exercises each year.

The Commission has also given priority to improving transposition and application of EU law by the Member States. In a Communication of 2002, it set out an action plan on working more proactively with the Member States to reduce the number and seriousness of cases.

Recognising that better regulation requires an effort throughout the regulatory cycle, in December 2003 the European Parliament, the Council and the Commission concluded an Inter-institutional Agreement on Better Law-making. Its main elements are the improvement of inter-institutional coordination and transparency[29]; common definitions[30] and agreed conditions of use for alternative instruments such as co-regulation and self-regulation; increased use of impact assessment in Community decision-making; and the commitment to set a binding time limit for the transposition of directives into national law[31].

ANNEX 2 Broad assessment of Better Regulation implementation in Member States

Many Member States have launched various initiatives on regulatory reforms. Information available on these matters is mainly based on Member States’ self-assessment and is somewhat partial; it therefore needs, to be complemented by independent and/or peer review evaluations. The table below comes from the Report on the implementation of the European Charter for Small Enterprises in the Member States of the European Union [32] and shows that a large majority of Member States (20) have already developed some type of better regulation programme, which very often includes obligatory impact analysis of new legislation (14) and consultation of stakeholders (14). However, it is not clear to what extent these exercises are integrated assessments of economic, social and environmental impacts nor the extent to which they are pursued in practice rather than being ‘paper’ exercises. Moreover, there may be further initiatives taken by Member States not yet contemplated in the table.

In the ten new Member States, a joint EU-OECD project is currently under way: it is the SIGMA project (Support for Improvement in Governance and Management). The objective of the project is to promote and improve the development and implementation of better regulation practices in these countries. The project consists in a general peer review exercise designed to examine the institutional framework of the new Member States, to establish the state of introduction, development and practical use of better regulation practices and to identify potential problems and gaps. The peer reviews should be finished by the end of 2005.

Overview of measures in the area of Better Regulation and impact assessment [33]

|Better regulation programme |Specific RIA policy |Obligatory RIA |Alternative instru-ments considered |Guidelines on RIA |Coordinating body for RIA |Consultation part of RIA |Formal consul-tation procedures |Direct stakeholder consultation |Tests of impact on small enterprises |Exemptions for SMEs |Total Y+(Y) | |Belgium |(Y) |N.A. |(Y) |N.A. |(Y) |(Y) |N |(Y) |(Y) |(Y) |N |7 | |Czech Republic |Y |N.A. |N |Y |N.A. |N.A. |N.A. |N.A. |N.A. |(Y) |N |3 | |Denmark |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |N |10 | |Germany |Y |N.A. |N.A. |N.A. |Y |Y |Y |Y |N.A. |N.A. |N.A. |5 | |Estonia |N |N |Y |Y |Y |N.A. |N.A. |N |N |N.A. |Y |4 | |Greece |(Y) |(Y) |N |N |N |N |Y |N |N |N |N.A. |3 | |Spain |Y |(Y) |Y |Y |(Y) |(Y) |N |N |N |N |N.A. |6 | |France |N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. |N.A. | N.A. | 0 | |Ireland |Y |N |N |(Y) |(Y) |N |(Y) |(Y) |N |N |N |5 | |Italy |(Y) |Y |N |(Y) |Y |(Y) |(Y) |N |Y |(Y) |N |8 | |Cyprus |N |N |N |N |N |N |N |N |N |N |N.A. |0 | |Latvia |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |N |Y |N |9 | |Lithuania |N.A. |Y |Y |Y |Y |N.A. |N.A. |N.A. |N |N.A. |N.A. |4 | |Luxembourg |Y |N.A. |Y |Y |N.A. |Y |Y |Y |N |N |Y |7 | |Hungary |Y |(Y) |Y |N |N |Y |(Y) |(Y) |N |N |N |6 | |Malta |Y |N.A. |N.A. |N |N.A. |(Y) |N |N |Y |N |Y |4 | |Netherlands |Y |Y |N.A. | Y |Y |Y |N |N |Y |(Y) | Y |8 | |Austria |Y | Y |Y |Y |Y |N |Y |Y |Y |N.A. | N | 8 | |Poland |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |(Y) |N |Y |10 | |Portugal |N |N | N | N | N | N | N | N | N | N | N | 0 | |Slovenia |Y |N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | 1 | |Slovakia |N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | N.A. | (Y) |N.A. | N | 1 | |Finland |Y |Y |Y |Y |Y |(Y) |Y |Y |Y |N.A. |N.A. |9 | |Sweden |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |N |N |9 | |United Kingdom |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |Y |N |10 | |Total Y+(Y) |19 |13 |12 |15 |15 |14 |12 |12 |11 |7 |5 | | |Legend

Y | Measures exist | (Y) | Measures planned/ Available partially | N | No measures exist | N.A. | Information not available | |

[1] Komissio antaa piakkoin tiedonannon, jossa esitetään vuoden 2002 toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa saavutettu edistyminen – KOM(2002) 278, 5.6.2002.

[2] KOM(2005) 24, 2.2.2005.

[3] KOM(2002) 278, 5.6.2002.

[4] EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

[5] Ei-sitovilla oikeudellisilla välineillä tarkoitetaan yhteissääntelyä ja itsesääntelyä.

[6] Alkuperäisiin neljään jäsenvaltioon (Irlanti, Alankomaat, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta) liittyivät Itävalta ja Suomi – jäsenvaltiot, jotka hoitavat neuvoston puheenjohtajuutta vuonna 2006.

[7] Säädöksistä, jotka kuuluvat komission toimeenpanovaltaan (esimerkiksi kilpailupäätökset tai säädökset, joiden soveltamisala rajoittuu komission sisäisiin asioihin), ei yleensä tehdä vaikutustenarviointia.

[8] http://europa.eu.int/comm/secretariat_general/impact/practice.htm

[9] Ecofin-neuvosto, 21.10.2004, ja Eurooppa-neuvosto, 4.–5.11.2004.

[10] Ks. SEK(2005) 175. Kokeiluhankkeisiin kuuluvia osa-alueita ovat mm. tilastot ja rakennustuotteet.

[11] EUVL C 321, 31.12.2003, s. 4, 30 kohta.

[12] Ensimmäinen tällainen vaikutustenarviointi suoritettiin vuonna 2004 neuvoston tekemästä muutoksesta komission ehdottamaan paristoja koskevaan direktiiviin. Jäsenvaltiot pitivät yleisesti tätä kokeiluhanketta tervetulleena, ja puheenjohtajana toimiva Luxemburg arvioi sen virallisesti vuonna 2005.

[13] ”Yhteisön säännöstön päivittäminen ja yksinkertaistaminen” – KOM(2003) 71, 11.2.2003.

[14] Komission helmikuussa 2003 asettamia toimintapuitteita ei sovelleta enää vuoden 2004 jälkeen, ja komission tulevalle yksinkertaistamistyölle on sen vuoksi määriteltävä suuntaviivat.

[15] Ks. SEK(2005) 192, s. 14; asiakirja esitettiin Lissabonin strategian väliarvioinnin yhteydessä, ks. alaviite 2 edellä.

[16] Ks. ed. alaviite.

[17] Direktiivissä 98/34/EY velvoitetaan jäsenvaltiot ilmoittamaan kaikki uusia teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, jotka liittyvät tuotteisiin tai tietoyhteiskunnan palveluihin muilla kuin yhdenmukaistetuilla aloilla. Direktiivin tavoitteena on ehkäistä uusien esteiden syntyminen sisämarkkinoille kyseisillä aloilla. Sen soveltamisalaa on suunniteltu laajennettavaksi muihin palveluihin.

[18] ”Yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaampi valvonta” – KOM(2002) 725, 16.5.2003.

[19] Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella – jonka sisältämän olettaman mukaan jäsenvaltiossa laillisesti valmistettua tai kaupan pidettyä tuotetta olisi voitava markkinoida kaikissa muissa jäsenvaltioissa – voidaan pääosin selvittää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen eroavuuksista johtuvat esteet tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. Tämä koskee kansallisia sääntöjä muilla kuin yhdenmukaistetuilla aloilla ja myös yhdenmukaistetuilla aloilla, jos täytäntöönpanosäännöt ovat yhteisön direktiivien vähimmäisehtoja tiukemmat ja jos ne eivät ole direktiivien vaatimusten vastaisia.

[20] Direktiiviin sisältyy ”avoimuusmekanismi”, jonka avulla komissio ja jäsenvaltiot voivat tutkia jäsenvaltion ilmoittamat teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset ennen niiden voimaantuloa, jotta mahdolliset EY:n perustamissopimuksen määräysten rikkomiset tai uusien esteiden luominen sisämarkkinoille voidaan tunnistaa.

[21] COM(2001) 727, 5.12.2001.

[22] Adopted in November 2001. See http://ue.eu.int/pressData/en/misc/DOC.68853.pdf

[23] COM(2002) 278, 5.6.2002.

[24] A sustainable Europe for a better world, A European Union Strategy for Sustainable Development.

[25] Acts that fall under the executive powers of the Commission (for instance competition decisions or acts whose scope is limited to the internal sphere of the Commission) are normally not subject to impact assessment.

[26] COM(2002) 704, 11.12.2002.

[27] COM(2002) 713, 11.12.2002: Communication on the collection and use of expertise; Principles and guidelines: “Improving the knowledge base for better policies”.

[28] ‘Updating and simplifying the Community acquis’ – COM(2003) 71, 11.2.2003.

[29] The three institutions will reinforce their coordination through their respective annual legislative timetables with a view to reaching agreement on joint annual programming.

[30] The Interinstitutional Agreement on better lawmaking provides the following definitions: Co-regulation: “… the mechanism whereby a Community legislative act entrusts the attainment of the objectives defined by the legislative authority to parties which are recognised in the field (such as economic operators, the social partners, NGOs or associations)”; Self-regulation: “the possibility for economic operators, the social partners, NGOs or associations to adopt amongst themselves and for themselves common guidelines at European level (particularly codes of practices or sectoral agreements)”. The rules on the functioning of the social dialogue (Articles 138 and 139 TEC) and standardisation according to the “New Approach” are not affected by this agreement.

[31] Each directive should indicate a time limit which should be as short as possible and generally not exceed two years.

[32] Commission Staff Working Paper: Report on the implementation of the European Charter for Small Enterprises in the Member States of the European Union - SEC(2005) 167, 8.2.2005, p. 36.

[33] Commission Staff Working Paper: Report on the implementation of the European Charter for Small Enterprises in the Member States of the European Union - SEC(2005) 167, 8.2.2005, p. 36.