Bryssel 10.3.2005

KOM(2005) 84 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kertomus EU:n metsästrategian täytäntöönpanosta

{SEC(2005) 333}

1. JOHDANTO

Tämä tiedonanto on vastaus neuvoston kehotukseen, että komissio antaisi kertomuksen EU:n metsästrategian täytäntöönpanosta. Komissio konsultoi tätä kertomusta laatiessaan laajasti jäsenvaltioita ja sidosryhmiä pysyvän metsäkomitean sekä metsätalouden ja korkintuotannon neuvoa-antavan ryhmän kautta ja kuuli sidosryhmiä myös Internetin välityksellä.

Tiedonannossa esitetään analyysin keskeiset päätelmät sekä esiin nousevat metsiä ja metsätaloutta koskevat kysymykset ja hahmotellaan mahdollisia tulevia toimia. Tiedonannon liitteenä oleva komission valmisteluasiakirja antaa yksityiskohtaisen kuvauksen vuosina 1999–2004 täytäntöön pannuista, EU:n metsästrategiaan liittyvistä toimista ja toimenpiteistä.

2. EU:N METSÄSEKTORI

EU:n metsäsektorille on tunnusomaista metsätyyppien, metsäpinta-alan laajuuden, metsien omistusrakenteen ja sosioekonomisten olosuhteiden suuri monimuotoisuus. Metsien ja muiden puita kasvavien alueiden pinta-ala on noin 160 miljoonaa hehtaaria eli 35 prosenttia EU:n koko pinta-alasta. Metsitysohjelmien ja luonnollisen kasvun seurauksena EU:n metsäpinta-ala on lisäksi kasvamassa.

EU:n metsät sijaitsevat hyvin erilaisissa ekologisissa ympäristöissä pohjoiselta vyöhykkeeltä Välimerelle ja Alpeilta alangoille. Kaikista Euroopan biotoopeista metsissä elää mantereen runsaslukuisin lajisto, minkä lisäksi metsillä on ympäristön kannalta tärkeitä tehtäviä, kuten biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen sekä vesien ja maaperän suojelu. Noin 12 prosenttia metsien pinta-alasta on suojeltua. Metsillä on maisemallisia ja kulttuurisia arvoja, ja niitä käytetään muun muassa virkistäytymiseen, metsästykseen ja matkailuun.

Noin 60 prosenttia EU:n metsistä on yksityisomistuksessa, ja yksityisiä metsänomistajia on noin 15 miljoonaa. Yksityisten metsätilojen keskipinta-ala on 13 hehtaaria, mutta suurin osa yksityisomistuksessa olevista metsistä on kooltaan pienempiä kuin 3 hehtaaria.

EU on yksi maailman suurimmista metsätuotteiden tuottajista, kauppiaista ja kuluttajista. Metsätalous ja metsäteollisuuden eri alat työllistävät noin 3,4 miljoonaa henkeä, ja vuosituotannon arvo on noin 356 miljardia euroa (2001). Keskimääräinen vuosittainen puutavaran tuotanto on lähes 400 miljoonaa kuutiometriä, mikä merkitsee sitä, että vain hieman yli 60 prosenttia metsän vuosittaisesta kasvusta korjataan talteen. Metsätalouden sosiaalista ja taloudellista merkitystä maaseudulle ei yleensä osata arvostaa riittävästi, koska alalla työskentelevät ovat usein itsenäisiä ammatinharjoittajia tai pienyrittäjiä, jotka toimivat yleensä samanaikaisesti myös muilla talouselämän aloilla. Puun ja korkin ohella metsät tuottavat myös muita tuotteita, kuten hartseja, lääkekasveja, sieniä ja marjoja.

Metsiensuojelu on EU:n jatkuva huolenaihe. Suurimpia metsätuhojen aiheuttajia ovat bioottiset tekijät ja laiduntaminen. Muita keskeisiä metsien tilaan vaikuttavia tekijöitä ovat ilmansaasteet, myrskyt ja metsäpalot. EU-lainsäädäntö on saanut aikaan ilmanlaadun huomattavan paranemisen, mutta ilmansaastelaskeuma on edelleen huolenaiheena. Voimakkaat myrskyt ovat viime vuosina aiheuttaneet vakavia tuhoja laajoille metsäaloille. Noin 0,5 miljoonaa hehtaaria metsää ja muuta puuta kasvavaa maata palaa joka vuosi, lähinnä Välimeren maissa.

EU:n äskettäinen laajeneminen 25 jäsenvaltion laajuiseksi on johtanut EU:n metsäsektorin huomattavaan laajentumiseen niin pinta-alana (20 prosenttia) kuin ekologisena ja tuotantopotentiaalinakin ilmaistuna. Monissa uusissa jäsenvaltioissa on palautettu omistusoikeudet ja/tai yksityistetty metsämaata ja muuta metsiin liittyvää omaisuutta sekä aiemmin valtion vastuulla olleita metsänhoitotoimia. Siitä huolimatta julkisessa omistuksessa olevien metsien osuus on uusissa 10 jäsenvaltiossa suurempi kuin vanhassa 15 jäsenvaltion EU:ssa.

3. EU:N METSÄSTRATEGIA

Euroopan unionin metsästrategiasta 15. päivänä joulukuuta 1998 annetulla neuvoston päätöslauselmalla[1] luotiin viitekehys metsäalan toimille kestävän metsänhoidon tukemiseksi. Se perustuu jäsenvaltioiden metsäpolitiikkojen sekä yhteisön metsien ja metsätalouden kannalta relevanttien politiikkojen ja aloitteiden koordinoimiseen. Niissä otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemät sitoumukset, jotka koskevat metsien kannalta merkittäviä kansainvälisiä prosesseja, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1992 pidettyä ympäristö- ja kehityskonferenssia ja sen seurantakonferensseja sekä metsien suojelua Euroopassa käsitteleviä ministerikokouksia[2].

Strategiassa korostetaan metsien monikäytön merkitystä ja kestävää metsänhoitoa yhteiskunnan kehittämiselle ja määritellään joukko keskeisiä tekijöitä, jotka muodostavat perustan strategian täytäntöönpanolle. Siinä todetaan, että toimivalta metsäpolitiikassa kuuluu jäsenvaltioille, mutta että EU voi toissijaisuusperiaatteen ja jaetun vastuun periaatteen mukaisesti myötävaikuttaa kestävän metsänhoidon toteuttamiseen yleisten politiikkojen kautta. Siinä myös korostetaan kansainvälisten sitoumusten, periaatteiden ja suositusten täytäntöönpanoa kansallisten tai alueellisten metsäohjelmien tai jäsenvaltioiden kehittämien muiden vastaavien välineiden avulla sekä aktiivista osallistumista kaikkiin metsäalaan liittyviin kansainvälisiin prosesseihin ja painotetaan tarvetta parantaa koordinaatiota, tiedonvälitystä ja yhteistyötä kaikilla metsäsektorin kannalta relevanteilla politiikan aloilla.

4. TÄYTÄNTÖÖNPANON TILANNE

Metsäpolitiikan taustatilanne EU:ssa on muuttunut huomattavasti sitten vuoden 1998 sekä suoraan metsäsektoria koskevien päätösten että laajemman poliittisen kontekstin muutosten myötä.

Johannesburgissa 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa metsät liitettiin tiiviisti kestävän kehityksen yhteyteen. Euroopan metsien suojelua käsitelleen neljännen ministerikokouksen (Wien 2003) julistuksessa ja päätöslauselmissa vahvistettiin yleiseurooppalaisella tasolla yhteiset käsitteet ja määritelmät sekä joukko johdonmukaisia toimia metsien suojelemiseksi ja hoitamiseksi kestävällä tavalla.

EU:n tasolla kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman hyväksyminen vuonna 2002 ja vuonna 2003 toteutettu yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jolla vahvistettiin maaseudun kehittämispolitiikkaa, ovat olleet merkittäviä jäsenvaltioiden metsäpolitiikkaan vaikuttavia tapahtumia.

Laajemman poliittisen tilanteen muutoksiin kuuluvat myös Lissabonin ja Göteborgin strategiat sekä EU:n laajeneminen. Paraikaa ratifioitavana oleva uusi perustuslaillinen sopimus ei tuo muutoksia EU:n metsäpolitiikkaa koskevaan lähestymistapaan.

4.1. Kansainvälinen metsäpoliittinen debatti

Kestävän kehityksen huippukokouksessa käsiteltiin lukuisia metsätalouden kannalta relevantteja kysymyksiä ja vahvistettiin, että kestävällä metsänhoidolla voi olla keskeinen rooli Johannesburgissa sovittujen laajempien tavoitteiden ja periaatteiden saavuttamisessa. Koska metsillä on suuri merkitys ympäristön kestävän kehityksen turvaajina ja monien vähävaraisten toimeentulon takaajina, niiden rooli vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa on tärkeä.

Euroopan yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla on ollut aktiivinen rooli YK:n metsäfoorumissa (UN Forum on Forests – UNFF), joka perustettiin vuonna 2000, ja ne ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön myös muiden kansainvälisten sopimusten, yleissopimusten ja pöytäkirjojen, kuten UNFCCC:n[3] ja sen Kioton pöytäkirjan, CBD:n[4], UNCCD:n[5], ITTO:n[6] ja CITES:n[7] määräykset. Vaikka kansainvälisen tason keskusteluissa on saavutettu edistysaskeleita sellaisissa kysymyksissä kuin sertifiointi ja metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, suurimittainen metsien kaataminen ja hävittäminen jatkuu eri puolilla maailmaa.

Vastatakseen yhteiskunnan jatkuvasti kasvavaan huoleen Euroopan komissio on ottanut vastaan haasteen käydä käsiksi laittomiin hakkuisiin hyväksymällä metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan toimintasuunnitelman[8] ja antamalla äskettäin ehdotuksen asetukseksi vapaaehtoisuuteen perustuvan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta Euroopan yhteisöön suuntautuvassa puutavaran tuonnissa[9].

Yleiseurooppalaisella tasolla metsien suojelua Euroopassa käsittelevistä ministerikokouksista on tullut vakiintunut menettely, jonka kautta eurooppalaiset maat ja Euroopan yhteisö ovat voineet laatia metsäpolitiikalle kattavat suuntaviivat sekä lisätä yhteistyötä ja toimiensa koordinointia.

Lisäksi eurooppalainen ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö on saanut Euroopan maat ja yhteistyökumppaneina olevat maat valjastamaan kykynsä tieteellisesti pätevän tiedon tuottamiseen asiaa koskevien poliittisten suositusten täytäntöönpanon tueksi.

4.2. Kestävä metsänhoito EU:ssa

Strategian täytäntöönpanokauden aikana EU on ottanut käyttöön uusia ja parempia välineitä metsien suojelun ja kestävän metsänhoidon edistämiseksi. Tässä jaksossa esitetään tiivistelmä metsäpolitiikan kehityksestä kansallisella tasolla ja metsäalan toimien kehityksestä yhteisön tasolla.

4.2.1. Kansalliset metsäohjelmat

Jäsenvaltioiden kansallisten metsäohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa on saavutettu merkittävää edistystä. Kansallisia metsäohjelmia koskeva yhteinen lähestymistapa on kehitetty metsien suojelua Euroopassa käsittelevien ministerikokousten yhteydessä tavoitteena luoda kestävälle metsänhoidolle sosiaalinen ja poliittinen viitekehys, joka perustuu osallistuvaan ja avoimeen hallintotapaan ja on metsiin liittyvien kansainvälisten sitoumusten mukainen.

Kansallisissa metsäohjelmissa käsitellään sellaisia kysymyksiä kuin metsien tuotantokäyttö ja kestävän metsänhoidon taloudellinen elinkelpoisuus, metsätalouden merkitys maaseudun kehittämiselle, metsien biologisen monimuotoisuuden suojelu ja lisääminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, metsien suojaavat tehtävät sekä sosiaaliset, kulttuuriset ja virkistysnäkökohdat. Vaikka ohjelmien tavoitteet ovat samankaltaiset, niiden painopistealueet vaihtelevat, mikä kuvastaa Euroopan metsien sosioekonomista ja ekologista monimuotoisuutta.

Kansalliset metsäohjelmat tarjoavat myös viitekehyksen yhteisön metsäalan toimenpiteiden ja aloitteiden täytäntöönpanoa ja yhteisön erityistoimien lisäarvon mittaamista ja arvioimista koskevalle seurannalle.

Maat korostavat kansallisissa metsäohjelmissaan tarvetta parantaa eri alojen välistä yhteistyötä. Tarvitaan vielä työtä ennen kuin voidaan olla varmoja, että kansalliset metsäohjelmat on saatu kokonaisuudessaan sisällytettyä kestävän kehityksen kansallisiin strategioihin ja että kaikki tärkeät kysymykset on otettu mukaan ja niillä on kaikkien sidosryhmien tuki.

4.2.2. Kestävää metsänhoitoa koskevat yhteisön toimet

Kestävän metsänhoidon tukemiseksi toteutetut yhteisön toimenpiteet kattavat useita tärkeitä toiminnan aloja: maaseudun kehittäminen, metsien suojelu ja seuranta, biologinen monimuotoisuus, ilmastonmuutos, metsään perustuvat tuotteet, metsien sertifiointi, tutkimus, metsätietojärjestelmä, metsänviljelyaineisto ja kasvinsuojelu.

Tärkein EU:n metsästrategian täytäntöönpanoväline yhteisön tasolla on ollut maaseudun kehittämispolitiikka. Maaseudun kehittämisen yhteydessä metsätaloustoimenpiteisiin vuosien 2000–2006 aikana myönnettävä yhteisön tuki on yhteensä 4,8 miljardia euroa (lähes 10 prosenttia maaseudun kehittämisbudjetista). EU:n maaseudun kehittämispolitiikka perustuu yhdennettyyn alueelliseen lähestymistapaan, joka tunnustaa alakohtaisten ja monialaisten politiikkojen keskinäisen riippuvuuden sekä alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet ja prioriteetit ja painottaa paikallisten yhteisöjen sitoutumista ja osallistumista.

EU:n maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamista kaudella 2007–2013 koskeva komission ehdotus[10] tarjoaa perustan metsätalouden sisällyttämiselle entistä paremmin maaseudun kehittämiseen. Yksi tapa tämän saavuttamiseksi voisi olla lisätä maaseudun kehittämisohjelmien ja kansallisten metsäohjelmien välistä yhdenmukaisuutta, vaihtaa metsätaloustoimenpiteiden käyttöä koskevia tietoja ja parhaita toimintatapoja sekä parantaa metsätaloustoimenpiteiden seurantaa ja arviointia ottaen huomioon maaseudun kehittämispolitiikan laajemmat tavoitteet.

Yhteisön toimenpiteet metsien suojelemiseksi metsäpaloilta[11] ja ilmansaasteilta[12] ovat tuottaneet huomattavan määrän tietoa ja kehittäneet toimintoja. Toimet ovat lisänneet näiden alojen yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. Siitä huolimatta ilmansaasteet ja metsäpalot ovat jatkuvasti suurena huolenaiheena. Komissio on äskettäin perustanut asiantuntijaryhmän tutkimaan metsäpalojen ehkäisemistä yhteisön tasolla ja antamaan suosituksia tulevista toimista. Lisäksi vuonna 2003 annetussa Forest Focus -asetuksessa[13] säädetään EU:n mahdollisuudesta kehittää kattava yhdennetty metsien seurantajärjestelmä, johon sisältyy uudet maaperää, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevat parametrit. Järjestelmä voisi lopulta koskea myös metsien ja metsätalouden sosioekonomisia näkökohtia ja johtaa kansallisten metsätietokantojen parempaan integroimiseen koko EU:n laajuiseen seuranta- ja raportointijärjestelmään. Tällöin olisi harkittava metsien suojelua Euroopassa käsittelevän ministerikokouksen puitteissa laadittavia kestävän metsänhoidon kriteereitä ja indikaattoreita.

Biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen alalla Natura 2000 -verkoston toteuttaminen on tärkeä saavutus. Monet jäsenvaltiot ovat vahvistaneet metsänhoitoa koskevat suuntaviivat, joissa kannustetaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja pyritään edistämään ympäristöpalveluiden tuottamista metsänhoidon kautta. Natura 2000 -verkostoon kuuluva ekologisesti edustava metsiensuojeluverkosto ja samanaikainen biologisen monimuotoisuuden edistäminen ja lisääminen talousmetsissä saattaisivat muodostaa tehokkaan tavan saavuttaa biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle asetetut tavoitteet. Edelleen on silti tarpeen kartoittaa, tutkia ja seurata metsien biologista monimuotoisuutta niin suojelualueiden sisä- kuin ulkopuolellakin.

Vaikka metsäsektorin merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa vahvistettiin strategian hyväksymisen jälkeen hyväksytyn Kioton pöytäkirjan säännöissä, hiilen sitomista koskevien toimenpiteiden – metsittäminen ja metsänuudistaminen mukaan luettuina – kehittäminen on ollut odotettua hitaampaa. Puu voi näytellä uudistuvista energialähteistä annettujen EU:n direktiivien mukaisesti merkittävää osaa bioenergialähteenä, joka tasapainottaa fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia päästöjä ja on ympäristöystävällinen materiaali. Biomassan energiakäytön mahdollisuuksia ei ole vielä täysin hyödynnetty EU:ssa, ja kun niin tehdään, olisi samalla varmistettava, ettei kilpailua vääristetä perusteettomasti. Tulevaisuudessa metsillä voi myös olla tärkeä tehtävä hiilivarastoina.

On myös arvioitava ilmaston muutoksen vaikutuksia metsien ekosysteemeihin ja kehitettävä toimenpiteitä näihin vaikutuksiin sopeutumiseksi. Tulevaisuudessa on pohdittava torjuntatoimenpiteiden (kasvihuonekaasujen vähentäminen) lisäksi myös sopeuttamistoimenpiteitä (metsien sopeuttaminen muuttuneeseen ilmastoon).

EU:n metsäteollisuuden eri alojen kilpailukyvyn tilaa koskeneeseen, vuonna 1999 annettuun tiedonantoon liittyen on toteutettu suuri joukko toimia, jotka koskevat puun käytön lisäämistä ja metsäteollisuuden kilpailukyvyn parantamista.

Komissio on äskettäin saattanut loppuun kyseistä tiedonantoa koskevan arvioinnin. Yksi tuloksista on, että Euroopan kuluttajien olisi oltava paremmin perillä kestävällä tavalla hoidetuista metsistä peräisin olevan puun eduista uusiutuvana ja ympäristöystävällisenä luonnonvarana ja että olisi luotava suotuisa toimintaympäristö, jossa metsäteollisuus voi parantaa kilpailukykyään ja edistää puun käyttöä.

Sertifiointi on ollut yksi keino edistää kestävää metsänhoitoa ja antaa kuluttajille mahdollisuus suosia kestävällä tavalla hoidetuista metsistä peräisin olevia puutuotteita. Toistaiseksi sertifiointia on kehitetty yksityissektorin markkinointikeinona, johon viranomaisten sääntelytoimia on ulotettu vain rajoitetusti.

Tutkimuksiin on panostettu huomattavasti yhteisön tutkimuksen puiteohjelmissa ja COST-ohjelmassa[14] kestävän metsänhoidon tukemiseksi ja edelleen kehittämiseksi sekä metsäsektorin kilpailukyvyn parantamiseksi. Metsäsektorin olisi annettava aktiivinen panoksensa Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Sitä varten tarvitaan koko sektorinlaajuista strategista ajattelua, jota tukee laaja pitkän aikavälin visio, joka määrää metsätaloutta koskevan tutkimuksen alan ja prioriteetit.

Komissio käynnisti vuonna 2004 pilottihankkeen tulosten pohjalle rakentuvan valmistelevan toimen Internet-pohjaisen metsätietojärjestelmän kehittämiseksi. Asia vaatii lisäksi erityisten käyttäjävaatimusten tutkimista ja nykyisiin kansallisiin tietolähteisiin liittyvien rajoitusten arviointia.

Kasvinsuojelu ja metsänviljelyaineiston laatu ovat EU:n metsien tuotantokapasiteetin kannalta elintärkeitä kysymyksiä. Viime vuosina on annettu lainsäädäntöä, jolla varmistetaan EU:n lainsäädännön useiden keskeisten näkökohtien yhdenmukaisempi täytäntöönpano metsänviljelyaineiston kaupassa.

Kolmansista maista tuotujen elävien kasvien lisäksi myös puutavara muodostaa vakavan vaaran, että haitallisia tuholaisia ja sairauksia leviää EU:n alueelle. Näiden riskien torjumiseksi voimassa olleeseen yhteisön säännöstöön sisällytettiin vuonna 2004 uudet ja tiukemmat säännökset.

4.3. Koordinointi, tiedonvälitys ja yhteistyö

Jäsenvaltioiden välinen koordinaatio ja sidosryhmien kuuleminen on kaikessa strategian täytäntöönpanossa kanavoitu olemassa olevien hallinnollisten rakenteiden ja erityisesti hallintokomiteoiden ja neuvoa-antavien komiteoiden kautta. Ne ovat antaneet komissiolle neuvoja, hankkineet lausuntoja ja hoitaneet tietojenvaihtoa.

Pysyvä metsäkomitea on hoitanut hallintotehtävänsä erityisesti metsien suojelua ja seurantaa koskevien asetusten osalta. Sillä on myös ollut tärkeä rooli tilapäisenä konsultaatiofoorumina metsäalan kysymyksissä. Säännöllinen tietojenvaihto, yhteistyö ja koordinointi metsätalousalan sidosryhmien välillä on toteutettu metsätalouden ja korkintuotannon neuvoa-antavan ryhmän ja yhteisön metsätalous- ja metsäteollisuuspolitiikkaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean kautta.

Vuonna 2001 otettiin tärkeä askel, kun komissio perusti yksiköiden välisen metsätalousryhmän lisäämään koordinaatiota metsäalan kysymyksissä niiden yksikköjen välillä, jotka ovat vastuussa asianomaisista yhteisön politiikoista.

Kansainvälisillä areenoilla esiintymistä varten jäsenvaltiot ja komissio koordinoivat kantansa ennen metsäalan kansainvälisiä kokouksia neuvoston metsätyöryhmässä. Työryhmä käsittelee myös metsäalan kannalta tärkeitä yhteisön politiikan kysymyksiä ja lainsäädännöllisiä aloitteita, joilla on globaali ulottuvuus, FLEGT-aloite mukaan luettuna.

Näistä toimista huolimatta jäsenvaltiot ja sidosryhmät ovat jatkuvasti pyytäneet tarkistamaan koordinoinnin, tiedonvälityksen ja yhteistyön perusteita, jotta esiin nousevat uudet haasteet ja muuttuva poliittinen tilanne voitaisiin paremmin ottaa huomioon.

5. KOHTI TULEVAISUUTTA – EU:N KESTÄVÄN METSÄNHOIDON TOIMINTASUUNNITELMA

EU:n metsästrategian vuonna 1998 määritellyt perusperiaatteet ja keskeiset osiot ovat suurelta osin edelleen ajankohtaisia. Kestävä metsänhoito ja metsien monikäyttö ovat edelleen hallitsevia yleisperiaatteita ja kansalliset metsäohjelmat tarjoavat sopivan viitekehyksen näiden periaatteiden toteuttamiselle. Laaja yksimielisyys vallitsee myös siitä, että globaalit ja eri alojen väliset kysymykset on otettava yhä enenevässä määrin huomioon metsäpolitiikassa.

Täytäntöönpanovaiheessa saadut kokemukset osoittavat, että metsät ja metsätalous voivat antaa panoksensa Lissabonin kestävää talouskasvua ja kilpailukykyä koskevien tavoitteiden ja Göteborgin luonnonvarojen määrän ja laadun suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Tämän panoksen säilyttämiseksi ja maksimoimiseksi tulevaisuudessa metsästrategia ja sen täytäntöönpanoprosessi on kuitenkin asetettava syntyneeseen uuteen poliittiseen taustatilanteeseen.

Ensiksi, vaikka erilaiset viime vuosina täytäntöön pannut toimenpiteet ovatkin saaneet aikaan edistystä kestävän metsänhoidon alalla, EU:n metsien monikäytölle perustuvan ja samanaikaisesti taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristötavoitteet huomioon ottavan metsätalouden kilpailukyky ja taloudellinen elinkelpoisuus joutuvat yhä suurempien haasteiden eteen avoimilla ja globaaleilla markkinoilla. Useimpien metsänomistajien mahdollisuudet mittakaavaetujen saavuttamiseen ovat vähissä. Metsänomistajat tuottavat suuren määrän erilaisia tavaroita ja palveluita yhteiskunnalle, vaikka heidän tulonsa riippuvatkin suuresti puunmyynnistä. Jotta lisääntyvä julkinen metsänhoitoa metsien sosiaalisten ja ympäristöetujen vuoksi koskeva kiinnostus pystyttäisiin tyydyttämään, metsänhoidon menettelytapoja on monissa tapauksissa muutettava tavalla, joka saattaa vähentää metsätalouden taloudellista elinkelpoisuutta. Jos metsien monikäyttöperinne halutaan EU:ssa säilyttää, näihin kysymyksiin on tulevaisuudessa etsittävät vastaukset.

Toiseksi, vaikka EU:n metsästrategia perustuukin toissijaisuusperiaatteeseen ja jaettuun vastuuseen, myös lukuisat muut EU-politiikat koskevat metsiä ja metsätaloutta. EU-politiikkojen keskinäistä yhdenmukaisuutta samoin kuin komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinaatiota on lisättävä, ja metsästrategian täytäntöön panemiseksi on luotava asianmukaiset seurantajärjestelmät, jotta metsien erilaisia tehtäviä ja niiden yhteyksiä muihin politiikan aloihin voidaan käsitellä johdonmukaisella tavalla politiikkaa laadittaessa.

Kolmanneksi, metsiin ja metsätalouteen liittyvät sidosryhmät korostavat hyvän hallinnon merkitystä metsiensuojelulle ja kestävälle metsänhoidolle. Osallistuva ja yhteistyöhön perustuva lähestymistapa politiikkaa laadittaessa ja täytäntöön pantaessa on hyvän hallinnon edellytys. Metsätalouden konsultaatiorakenteita on tarkistettava ja vahvistettava niin yhteisön tasolla kuin kansallisellakin tasolla päätöksentekomenettelyn avoimuuden ja sidosryhmien kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun helpottamiseksi.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, metsien maailmanlaajuinen merkitys kestävälle kehitykselle, johon sisältyvät niin ilmastonmuutoksen kuin biologisen monimuotoisuudenkin ulottuvuudet, tunnustetaan yhä laajemmin. EU:n olisi edelleen toimittava painokkaasti maailmanlaajuisesti toteutettavien kestävää metsänhoitoa koskevien kansainvälisten sitoumusten puolesta. Tässä suhteessa YK:n metsäfoorumin viidennessä istunnossa toukokuussa 2005 tehtävällä päätöksellä tulevasta kansainvälisestä metsäsopimuksesta tulee olemaan suuri merkitys.

EU:n metsästrategia on tarjonnut viitekehyksen metsäalan politiikoille, aloitteille ja toimille ja muuttanut tapaa, jolla metsäalan kysymyksistä nykyisin keskustellaan. Poliittisen tilanteen muutokset antavat aiheen ymmärtää, että EU:n metsävarojen hallinnoinnissa tarvitaan tulevaisuudessa johdonmukaisempaa ja aktiivisempaa lähestymistapaa.

Tällaisen lähestymistavan olisi perustuttava yhteiselle, EU:n metsäsektoria ja sen globaalilla tasolla, yhteisön tasolla ja kansallisella tasolla kohtaamia haasteita koskevalle visiolle sekä yhteisymmärrykselle siitä, mitä metsät ja metsäteollisuus voivat antaa nykyaikaiselle yhteiskunnalle. Sen tulisi sisältää joukko selkeitä tavoitteita, joiden avulla voidaan harjoittaa säännöllistä seurantaa ja tilannearviointia, ja koota yhteen sekä yhteisön tason että kansallisen tason aihekohtaiset, monialaiset ja eri alojen väliset poliittiset aloitteet hyvin jäsenneltyyn viitekehykseen, jonka avulla voidaan parantaa ja tehostaa koordinaatiota ja konsultaatiota sekä edistää eri toimijoiden välistä tietojenvaihtoa.

Komissio uskoo, että laadittava EU:n kestävän metsänhoidon toimintasuunnitelma voisi olla tällainen viitekehys. Toimintasuunnitelma voisi antaa sen sysäyksen, jota tarvitaan EU:n metsästrategian muuttamiseen dynaamiseksi prosessiksi, joka pystyy vastaamaan syntyneeseen uuteen poliittiseen tilanteeseen ja tarjoamaan ratkaisuja, jotka ovat Lissabonin ja Göteborgin strategioiden mukaisia.

Sen vuoksi komissio ehdottaa EU:n metsästrategian täytäntöönpanoa arvioituaan neuvostolle, että se:

1. laatisi EU:n kestävän metsänhoidon toimintasuunnitelman, joka tarjoaisi johdonmukaisen viitekehyksen metsäalan toimien täytäntöönpanolle ja toimisi yhteisön toimien ja jäsenvaltioiden metsäpolitiikkojen välisenä koordinointivälineenä. Yhteisön tasolla ja kansallisella tasolla toteutettavien toimien luettelon olisi katettava seuraavat tekijät ja alueet niihin kuitenkaan rajoittumatta: sosioekonomiset kysymykset (metsätalouden kilpailukyky, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien hyödykkeiden ja palvelujen arviointi), ympäristökysymykset (ilmastonmuutos, metsäpalot, vesi, biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen); puun käyttö energialähteenä; tietoa puusta uudistuvana ja ympäristöystävällisenä materiaalina; hallintokysymykset, monialaiset toimet (tutkimus, koulutus, metsätilastot, seuranta), sekä koordinointi, tiedonvälitys ja yhteistyö. Myös näiden kysymysten kansainvälinen ulottuvuus olisi otettava mukaan;

2. tarkastelisi koordinoinnin, tiedonvälityksen ja yhteistyön helpottamiseksi metsätalouteen vaikuttavien eri politiikanalojen välillä nykyisin käytettäviä yhteisön keinoja ja menettelytapoja ottaen huomioon metsäpolitiikan ja päätöksentekomenettelyn jatkuvasti lisääntyvän monimutkaisuuden. Tarkasteluun tulisi sisältyä myös pysyvän metsäkomitean perustamisesta 29. päivänä toukokuuta 1989 tehty neuvoston päätös 89/367/ETY[15] sekä rooli, joka mainitulla elimellä olisi oltava toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa.

Komissio ehdottaa esittävänsä toimintasuunnitelman vuoden 2006 aikana.

[1] EYVL C 56, 26.2.1999, s. 1.

[2] Strasbourg 1990, Helsinki 1993, Lissabon 1998 ja Wien 2003.

[3] UN Framework Convention on Climate Change – Ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus.

[4] Convention on Biological Diversity – Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus.

[5] UN Convention to Combat Desertification – YK:n yleissopimus aavikoitumisen estämiseksi.

[6] International Tropical Timber Organization – Kansainvälinen trooppisen puutavaran järjestö.

[7] Convention on International Trade in Endangered Species – Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus.

[8] KOM(2003) 251 lopullinen.

[9] KOM(2004) 515 lopullinen.

[10] KOM(2004) 490 lopullinen.

[11] Neuvoston asetus (ETY) N:o 2158/92.

[12] Neuvoston asetus (ETY) N:o 3528/86.

[13] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2152/2003.

[14] Tieteellisen ja teknisen tutkimuksen eurooppalainen yhteistyö.

[15] EYVL L 165, 15.6.1989, s. 14.