Bryssel 13.10.2004

KOM(2004) 654 lopullinen

2004/0240 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

pääsystä satamapalvelujen markkinoille

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. JOHDANTO

Markkinoiden vapauttaminen kaikilla liikenteen aloilla on niin kuluttajien kuin yritystenkin etujen mukaista ja sisältyykin Lissabonin toimintasuunnitelmaan. Lissabonissa 28. maaliskuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä liikenne kuuluu niihin aloihin, joilla komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita pyydetään kutakin toimivaltansa puitteissa "nopeuttamaan markkinoiden vapauttamista".

Tältä pohjalta komissio antoi 13. helmikuuta 2001 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon Merisatamapalvelujen laadun parantaminen: Euroopan liikenteen avaintekijä (ns. satamapaketti). Tiedonannon kulmakivenä oli ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamapalvelujen markkinoille pääsystä.

Kyseessä oli kunnianhimoinen aloite, jonka periaatteet ja perustavoitteet vahvistettiin myöhemmin samana vuonna asiaa käsittelevässä komission valkoisessa kirjassa.

Ehdotus on herättänyt laajaa keskustelua toimielinten välisen lainsäädäntöprosessin puitteissa[1], mutta myös alan toimijoiden kanssa ja niiden keskuudessa.

Lähes kolme vuotta kestäneen toimielinten välisen lainsäädäntöprosessin lopulla, eli sovittelumenettelyn päätyttyä Euroopan parlamentti kuitenkin hylkäsi kompromissitekstin 20. marraskuuta 2003 pitämässään täysistunnossa (229 äänesti vastaan, 209 puolesta ja 19 pidättäytyi äänestämästä).

2. YHTEISÖN OIKEUDELLISEN KEHYKSEN TARPEELLISUUS

Komissio katsoo, että satamapalvelujen tarjonnan markkinoille pääsylle tarvitaan edelleen yhteisön oikeudellista kehystä, ja että tämä tarve on entisestään lisääntynyt viimeisen kolmen vuoden tapahtumien vuoksi.

1. EU:n liikenneala pidettävä toimintakykyisenä

Komissio haluaa korostaa, että komission aiempaa lainsäädäntöehdotusta koskeneissa toimielinten välisissä keskusteluissa ei puututtu ehdotuksen toimintamalliin, perusajatukseen ja periaatteisiin. Tämä osoittaa, että useimmat komission vuoden 2001 ehdotuksessa esitetyistä, satamapalvelupalvelujen tarjonnan markkinoille pääsyä koskevan yhteisön oikeudellisen kehyksen perusteluista ja lähtökohdista ovat edelleen päteviä:

Ensinnäkin Eurooppa-neuvosto on Lissabonin toimintasuunnitelman tärkeyttä korostaessaan kahteen otteeseen (Barcelona 2002 ja Bryssel 2003) selkeästi ja toistuvasti kehottanut kaikkia toimielimiä pyrkimään satamapalveludirektiivin hyväksymiseen.

Lisäksi liikennealan tilastot, ennusteet ja kehityssuuntaukset ovat jatkuvasti antaneet tukea komission näkemykselle (joka esitellään vuoden 2001 liikenteen valkoisessa kirjassa), jonka mukaan tehokkain tapa vastata EU:n jatkuvasti kasvaviin kuljetustarpeisiin on siirtää enemmän tavara- ja matkustajaliikennettä meriliikenteeseen. Näin voitaisiin vähentää ruuhkia tieverkostossa ja parantaa yhteyksiä syrjäseutuihin.

Lähimerenkululla ja merten moottoriteillä on kapasiteettia vastata suurimpaan osaan rahtiliikenteen vuoteen 2010 ennustetusta kasvusta (50 prosentin kasvu vuoteen 1998 verrattuna). Tämä vilkastuttaa toimintaa satamissa, joiden onkin parannettava suorituskykyään.

2. Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja tasavertaiset kilpailuolosuhteet satamien välillä

Yhteisön perustamissopimuksen mukaan komissiolla on oikeus ja velvollisuus tutkia kaikki perustamissopimuksen sille antamat mahdollisuudet edistää kysymystä satamapalvelujen tarjonnan markkinoiden vapauttamisesta. Tämä on erityisen tärkeää nyt kun laajentuneeseen EU:hun kuuluu 25 jäsenvaltiota, joista 20:llä on satamia!

Perustamissopimuksen perusvapaudet (vapaa sijoittautumisoikeus sekä työntekijöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus) sekä sen kilpailusäännöt koskevat yhtä lailla satamapalvelualaa. Noin viisikymmentä vuotta yhteisön perustamisen jälkeen sillä ei vieläkään ole yhteistä oikeudellista kehystä satamapalveluille, joka on lähes ainoa liikennepalvelujen ala, jolla komissio joutuu ratkaisemaan näiden sääntöjen noudattamiseen liittyvät ongelmat tapauskohtaisesti sitä mukaa kun ongelmia esiintyy.

Satamapalvelumarkkinoille ovat luonteenomaisia sovellettavien kansallisten ja muiden sääntöjen monimutkaisuus ja moninaisuus sekä satamien laaja kirjo (oikeudellisen aseman, omistussuhteiden, hallinnointitavan, koon, toimintojen ja maantieteellisten piirteiden näkökulmasta).

Yhteisön oikeudellisella kehyksellä, joka sisältäisi tällaisiin EU-satamiin sovellettavat perussäännöt, varmistettaisiin, että satamien sisäistä ja välistä kilpailua käytäisiin tasavertaisin ehdoin.

Satamapalveluja koskevaa yhteisön puitelainsäädäntöä ei tulisi soveltaa kaikenkokoisiin satamiin. Kysymykseen tulisivat ainoastaan sellaiset satamat, joiden vuosittainen kokonaismeriliikennemäärä vastaa päätöksessä N:o 1692/96/EY[2] määriteltyjen "kansainvälisesti merkittävien merisatamien" (A-luokka) kokonaisliikennemäärää.Jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus soveltaa tätä direktiiviä myös muihin satamiin.

Ratkaistavana on kaksi keskeistä kysymystä:

- Satamien sisäisessä kilpailussa (kilpailu samassa satamassa samoja satamapalveluja tarjoavien välillä) palvelujen tehokas tarjonta on olennaisen tärkeää EU:n satamien toiminnalle ja näin ollen edellä mainittujen EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle.

Satamapalvelut ovat palveluja, joilla on kaupallista arvoa, joita tarjotaan sataman käyttäjille maksua vastaan ja joista perittävät maksut eivät yleensä sisälly satamassa käynnistä tai siellä toimimisesta perittäviin maksuihin. Näitä ovat meritekniset luotsaus-, hinaus- ja kiinnityspalvelut, kaikki rahdinkäsittelypalvelut (mukaan luettuina lastaus ja purku, ahtaus, kuormaus, uudelleenlastaus ja muu terminaalin sisäinen kuljetus) sekä matkustajapalvelut (mukaan luettuina matkustajien ottaminen alukseen ja laskeminen maihin). Palvelut voidaan suorittaa joko satama-alueella tai satamaan ja satamasta johtavalla vesiväylällä.

Kunkin sataman erityispiirteet ja niiden merkitys satamapalvelujen tarjoajille on otettava asianmukaisesti huomioon. Tämä koskee erityisesti sellaisia satamia, joissa tila ja kapasiteetti ovat rajallisia tai joissa on otettava huomioon sataman erityiset meriturvallisuus- ja ympäristönäkökohdat sekä yleiseen turvallisuuteen liittyvät seikat.

- Satamien välisen kilpailun osalta komissio on Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että ns. avoimuusdirektiiviä olisi sovellettava kaikkiin tämän lainsäädäntöehdotuksen kattamiin satamiin ja että satamainfrastruktuurin rahoittamisesta olisi annettava valtiontukia koskevat suuntaviivat (mikä kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan). Komissio toimii kummassakin asiassa tämän näkemyksen mukaisesti.

3. Alan työllisyyttä lisättävä noudattaen kaikilta osin nykyistä sosiaali- ja työvoimalainsäädäntöä

Aiempaa ehdotusta koskeneessa keskustelussa esitettiin usein, että satamapalvelumarkkinoiden avaamisella olisi kielteisiä vaikutuksia alan työllisyyteen ja työntekijöiden olosuhteisiin tai että se vaarantaisi satamien turvallisuuden.

Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio on aina korostanut, että sen ehdotus ei vaikuta EU:n ja jäsenvaltioiden työvoima- ja sosiaalisäännöstöön (kuten ammattitaito- ja tutkintovaatimuksiin) eikä ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtiin. Ehdotuksella ei siis rajoiteta kyseisten sääntöjen soveltamista, kunhan ne ovat sopusoinnussa yhteisön oikeuden sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden kansainvälisten velvollisuuksien kanssa.

Lisäksi uusien liikennevirtojen siirtyminen satamiin lisää eittämättä uusien toimintojen tarvetta ja parantaa näin satamien työllisyystilannetta.

Jotta ehdotetun yhteisön oikeudellisen kehyksen soveltaminen olisi helpompaa komissio pyytää lisäksi jäsenvaltioita ratifioimaan kansainvälisissä järjestöissä tehdyt asiaan liittyvät sopimukset ja erityisesti asianmukaiset ILO:n yleissopimukset[3].

3. KOMISSION EHDOTUS

Edellä esitetyistä syistä komission mielestä on edelleen tarpeellista ja toiminnanharjoittajien, viranomaisten ja kuluttajien edun mukaista ottaa käyttöön satamapalvelumarkkinoille pääsyä koskevat selkeät erityissäännöt, joissa otetaan huomioon kyseisten markkinoiden ainutlaatuiset piirteet.

Niinpä komissio antaa aloiteoikeuden yksinomaisena haltijana uuden ehdotuksen direktiiviksi satamapalvelumarkkinoille pääsystä.

Komission vuonna 2001 antamassa tiedonannossa esitetyt perusajatukset, periaatteet ja tavoitteet pysyvät ennallaan. Komissio kuitenkin tunnustaa lisäarvon, joka voidaan saavuttaa aiemman ehdotuksen käsittelyssä esiin nousseilla rakentavilla muutoksilla sekä sidosryhmien ja asiaan liittyvien eri tahojen huomioilla.

Tästä syystä komission uusi ehdotus perustuu sekä alkuperäiseen vuoden 2001 ehdotukseen ja vuoden 2002 muutettuun ehdotukseen että lukuisiin hyödyllisiin muutoksiin, jotka juontavat juurensa Euroopan parlamentin kahdesta käsittelystä, neuvoston yhteisestä kannasta ja sovittelumenettelyn tuloksista.

Esimerkiksi seuraavat kohdat ovat säilyneet ennallaan:

- Direktiivin soveltamisala, eli kohteena olevat satamapalvelut ja soveltamisalaan kuuluvien satamien vähimmäisliikennemäärät.

a) Kyseeseen tulevat ainoastaan Euroopan laajuisten liikenneverkkojen A-luokkaan kuuluvat satamat (ks. ehdotuksen 2 artikla).

b) Kohteena olevat palvelut määritellään 3 artiklassa.

- Direktiivi ei vaikuta millään tavalla jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka perustuvat niiden sosiaalilainsäädäntöön, kuten työterveyttä, -turvallisuutta ja -olosuhteita koskeviin kansallisiin sääntöihin (4 artikla).

- Direktiivi ei vaikuta millään tavalla jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka koskevat lakia ja järjestystä, satamien turvallisuutta ja ympäristönsuojelua (5 artikla).

- Toimiluvan myöntämisperusteiden olisi oltava puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia, ja perusteet olisi julkistettava (7 artikla).

- Jos yhden tai useamman satamapalvelun palveluntarjoajien määrää rajoitetaan, tälle on oltava objektiiviset perusteet. Palveluntarjoajia on sallittava mahdollisimman suuri määrä (9 artikla).

- Toimivaltaisen viranomaisen puolueettomuus on varmistettava sen päättäessä palveluntarjoajien määrän rajoittamisesta ja valintamenettelyistä (8 ja 9 artikla).

- Luotsauksen osalta komissio ehdottaa sovittelumenettelyssä hyväksyttyä tekstiä (14 artikla).

Näin ollen luotsaus kuuluu direktiivin soveltamisalaan ja katsotaan luonteeltaan kaupalliseksi palveluksi. Luotsauksen ominaispiirteiden keskeiseen merkitykseen kiinnitetään kuitenkin erityishuomiota.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tunnustivat alkuperäisestä ehdotuksesta käymissään keskusteluissa nämä luotsauksen erityispiirteet ja varsinkin siihen liittyvät julkisen palvelun näkökohdat ja meriturvallisuusvaikutukset. Tästä syystä ne katsoivat, että luotsaustoimilupiin voidaan soveltaa erityisen tiukkoja kriteereitä, jotka liittyvät julkisen palvelun velvoitteisiin ja meriturvallisuuteen. Kriteereissä voitaisiin ottaa huomioon varsinkin paikallisten navigointiolosuhteiden todistettu tuntemus ja navigointivalmiudet kyseisellä alueella. Tästä syystä toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti pitää itsellään tai myöntää tietylle organisaatiolle yksinoikeudet luotsipalvelujen tarjontaan tietyssä satamassa. Satamakohtaiset ratkaisut ovat siis edelleen mahdollisia.

On syytä korostaa, että luotsauksen omahuolinta sisältyy direktiiviin luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjojen muodossa.

- Sataman hallintoelimeltä edellytetään avointa kirjanpitoa.

Komission uuden ehdotuksen keskeiset uudet elementit ovat seuraavat:

- Yleissääntönä on, että omahuolitsija voi suorittaa rahti- ja matkustajaliikenteenomahuolintatoimintoja käyttämällä omaa maahenkilöstöään.

Maahenkilöstön käyttö omahuolinnassa parantaa satamien työllisyystilannetta, mistä hyötyy ensikädessä sataman lähiyhteisö. On sanomattakin selvää, että tähän henkilöstöön on kaikilta osin sovellettava kansallista ja yhteisön työvoima- ja sosiaalilainsäädäntöä samoin yleisperiaattein ja -ehdoin kuin muuhunkin rahdinkäsittelyyn osallistuvaan henkilöstöön.

Lähimerenkulun hyväksyttyä säännöllistä liikennettä harjoittavat tai merten moottoriteillä toimivat alukset voivat käyttää omahuolinnassa maahenkilöstön lisäksi aluksen pysyvää miehistöä.

Merenkulun hyväksytty säännöllinen liikenne, lähimerenkulku ja merten moottoritiet ovat EU:n politiikan osa-alueita, joiden päätavoitteena on vähentää maaliikennettä (tieliikennettä). Viimeksi mainitut määritellään yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY. Direktiivi kattaa myös tietyn jäsenvaltion sisäiset satamien väliset meriyhteydet (kabotaasiliikenne).

EU tukee näitä politiikan aloja monin tavoin, muun muassa yhteisön rahoituksella. Siksi on luonnollista edistää niitä myös yhteisön lainsäädännöllä.

On syytä muistaa, että omahuolinta edellyttää lupaa. Luvan myöntämisessä on sovellettava samoja ehtoja kuin saman tai vastaavan satamapalvelun tarjoajiin, jos nämä ehdot ovat asianmukaisia.Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tällaiset toimiluvat omahuolitsijoille tehokkaasti ja viivyttelemättä. Toimilupa on voimassa niin kauan kuin omahuolitsija noudattaa luvan myöntämisehtoja.

- Palveluntarjoajien toimiluvista tulee pakollisia (7 artikla). Komissio pyrkii näin sovittamaan yhteen yhtäältä pätevien satamapalveluntarjoajien tarpeen päästä markkinoille esteettä ja ilman turhia viivytyksiä ja toisaalta tarpeen varmistaa sataman asianmukainen hallinto luonteenomaisine rajoitteineen. Samoin pyritään varmistamaan riittävä ammattipätevyys.

Tietyn ajan kuluttua direktiivin voimaantulosta kaikkien satamapalveluntarjoajien toiminta on luvanvaraista. Toimiluvan myöntämismenettely määrää sen, miten toimitaan tilanteessa, jossa tietyn satamapalvelun tarjoajien määrää myöhemmässä vaiheessa rajoitetaan. (10 artikla).

a) Ennen direktiivin voimaantuloa myönnettyjä toimilupia on kohtuullisen ajan kuluessa tarkasteltava uudelleen, koska niitä ei ole myönnetty direktiivin säännösten mukaisesti. Samalla on kuitenkin otettava huomioon jo toimivien palveluntarjoajien täysin oikeutetut odotukset. Järjestelmää sovelletaan myös uusiin, direktiivin voimaantulon jälkeen myönnettäviin toimilupiin.

Määräajaksi on asetettu 12 kuukautta laskien siitä ajankohdasta, jona direktiivi on viimeistään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä (12 + 18 kuukautta).

Ehdotetussa järjestelmässä toimilupa voidaan myöntää yksinkertaisesti ilman lisäehtoja, mutta myöntäminen voi satamaviranomaisen päätöksestä ja/tai vanhan (tai uuden) palveluntarjoajan pyynnöstä tapahtua myös valintamenettelyn kautta (joka kuvataan 11 artiklassa).

b) Jos palveluntarjoajien määrää rajoitetaan:

- Valintamenettelyllä myönnetty toimilupa säilyy voimassa sellaisenaan.

- Ilman valintamenettelyä myönnetyt toimiluvat on kumottava ja käynnistettävä valintamenettely.

- Nykyinen palveluntarjoaja voi saada korvausta, ellei se voita valintamenettelyä; tässä noudatetaan kuitenkin kaikilta osin perustamissopimuksen kilpailusääntöjä.

- Sataman omistusoikeuksia sisältäviä toimilupia koskevat säännökset ovat tällaisten toimilupien erityispiirteiden vuoksi hieman erilaisia.

- Toimiluvan voimassaoloaika (12 artikla) on edelleen sidoksissa palveluntarjoajan tekemiin investointeihin. Ehdotetut voimassaoloajat ovat linjassa tavanomaisten EU:ssa käytettyjen poistoja koskevien sääntöjen kanssa.

- Komissio on yhtä mieltä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa siitä, että myös satamien väliseen kilpailuun on kiinnitettävä huomiota. Tästä syystä ehdotuksessa ovat mukana seuraavat jo sovittelumenettelyssä hyväksytyt seikat:

a) Säännökset, jotka koskevat rahoituksen avoimuusdirektiivin soveltamista kaikkiin ehdotuksen kattamiin satamiin, on sisällytetty 6 artiklaan.

b) Myös valtiontukien suuntaviivoja koskeva teksti on sisällytetty ehdotukseen. Sen mukaan komissio antaa valtiontukia koskevat suuntaviivat vuoden kuluessa direktiivin antamisesta (17 artikla).

4. ARTIKLOJEN KUVAUKSET

Direktiivin 1 artiklassa säädetään sen tavoitteista, eli yhteisön satamapalvelujen tarjoajien vapaudesta tarjota satamapalveluja ja omahuolitsijoiden vapaudesta harjoittaa omahuolintaa merisatamissa tietyin objektiivisin ja asianmukaisin rajoituksin.

Direktiivin 2 artiklassa määritellään sen soveltamisala. Siinä selitetään viittauksin määritelmäartiklaan, mitä satamapalveluja direktiivi koskee, ja esitetään erilaisia raja-arvoja, joiden perusteella tietty satama kuuluu direktiivin soveltamisalaan.

Direktiivin 3 artiklassa määritellään keskeiset käsitteet ja erityisesti ne satamapalvelut, joihin direktiiviä sovelletaan.

Direktiivin 4 artiklassa muistutetaan, että direktiivi ei vaikuta millään tavalla jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka perustuvat niiden sosiaalilainsäädäntöön, kuten työterveyttä, -turvallisuutta ja -olosuhteita koskeviin sääntöihin.

Direktiivin 5 artiklassa muistutetaan siitä, ettei direktiivi vaikuta millään tavalla jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka koskevat lakia ja järjestystä, satamien turvallisuutta ja ympäristönsuojelua.

Direktiivin 6 artiklassa todetaan, että direktiivillä ei korvata velvoitteita, joita viranomaisilla on ennestään julkisia hankintoja koskevien direktiivien 92/50/ETY, 93/36/ETY, 93/37/ETY ja 93/38/ETY sekä asetuksen N:o 3577/92 johdosta. Lisäksi siinä todetaan, että jos yhdessä näistä direktiiveistä edellytetään tarjouskilpailun järjestämistä sopimuksesta, tämä on tehtävä kyseisessä direktiivissä eikä ehdotetussa direktiivissä säädetyllä tavalla. Artiklan 3 kohdalla varmistetaan ammatillisen koulutuksen vastavuoroista tunnustamista koskevien direktiivien 89/48/ETY, 92/51/ETY ja 99/42/EY soveltaminen erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa jäsenvaltiot myöntävät toimilupia palveluntarjoajan ammattipätevyyden perusteella.

Direktiivin 7 artiklassa säädetään perussäännöstä, jonka mukaan kaikkien satamapalveluntarjoajien toiminnan on perustuttava toimivaltaisen viranomaisen myöntämään toimilupaan. Tähän tilanteeseen on päästävä 12 kuukauden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin direktiivi on viimeistään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää valintamenettelyä. Toimiluvan myöntämisehtojen on oltava selkeitä, syrjimättömiä, puolueettomia, asianmukaisia ja oikein suhteutettuja. Ehdot ja toimiluvan hankintamenettely on julkistettava. Luvat on myönnettävä tehokkaasti ja viivyttelemättä. Artiklassa on rajoitettu luettelo toimiluvan mahdollisista myöntämisperusteista; myöntämisperusteisiin voi sisältyä myös julkisen palvelun velvoitteita. Lisäksi siinä asetetaan toimivaltaiselle viranomaiselle velvollisuus tarjota asianmukaista koulutusta, kun mahdollinen palveluntarjoaja tarvitsee ehdottomasti paikallistuntemusta, sekä annetaan palveluntarjoajalle oikeus ottaa henkilöstöä palvelukseensa oman valintansa mukaan.

Direktiivin 8 artiklassa kuvataan ja määritellään toimilupien myöntämisessä käytettävä valintamenettely. Tätä menettelyä on käytettävä silloin, kun yhden tai useamman satamapalvelun tarjoajien määrää on rajoitettu. Artiklassa säädetään myös tilanteista, joissa sopivaa palveluntarjoajaa ei valintamenettelyllä ole löydetty. Lisäksi artiklassa säädetään toimivaltaisen viranomaisen puolueettomuudesta silloin kun valitaan sellaisen palvelun tarjoajaa, jonka tarjoajaksi myös toimivaltainen viranomainen itse pyrkii. Tällaisissa tapauksissa valintamenettelystä vastaamaan nimitetään riippumaton elin.

Direktiivin 9 artiklassa säädetään avoimuussäännöistä, joita on noudatettava, kun osoittautuu tarpeelliseksi rajoittaa palveluntarjoajien määrää tietyssä satamassa. Artiklan mukaan palveluntarjoajia on sallittava mahdollisimman suuri määrä.

Direktiivin 10 artiklassa määritellään säännöt sellaisia tilanteita varten, joissa tietyn satamapalvelun tarjoajien määrää rajoitetaan. Siinä muun muassa säädetään erilaisesta kohtelusta sen mukaan, miten toimilupa on alun perin myönnetty (valintamenettelyllä tai ilman sitä). Artiklassa käsitellään myös sellaisia toimilupia, joihin liittyy sataman omistusoikeuksia.

Direktiivin 11 artiklassa säädetään säännöistä, joita sovelletaan uusia satamia tai sataman uusia osia koskeviin nykyisiin ja tuleviin toimilupiin.

Direktiivin 12 artiklassa säädetään toimilupien enimmäisvoimassaoloajoista: toimiluvan voimassaoloaika kytketään investointeja koskevaan perusteeseen. Voimassaoloaika vaihtelee sen mukaan, onko palveluntarjoaja tehnyt huomattavia investointeja ja onko investoinnit tehty irtaimeen vai kiinteään omaisuuteen.

Direktiivin 13 artiklassa säädetään, että direktiivin säännöksiä sovelletaan myös omahuolintaan. Tietyn palvelun omahuolinta voidaan kieltää vain hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa. Lähimerenkulun hyväksyttyä säännöllistä liikennettä harjoittavat tai merten moottoriteillä toimivat alukset voivat käyttää rahti- ja matkustajaliikenteen omahuolinnassa maahenkilöstön lisäksi aluksen pysyvää miehistöä. Omahuolinta edellyttää lupaa, jonka myöntämisperusteet eivät saa olla tiukempia kuin perusteet, joita sovelletaan saman tai vastaavan satamapalvelun tarjoajiin. Lupa on myönnettävä tehokkaasti ja viivyttelemättä, ja se on voimassa niin kauan kuin omahuolitsija noudattaa luvan myöntämisehtoja. Kansallista sosiaali-, työvoima- ja ammattipätevyyssäännöstöä on noudatettava tavanomaiseen tapaan. Omahuolitsijoilta voidaan edellyttää osallistumista kyseiseen palveluun liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista aiheutuviin kustannuksiin.

Direktiivin 14 artiklassa säädetään meriturvallisuuteen ja julkisen palvelun vaatimuksiin liittyvistä luotsauksen erityisjärjestelyistä. Luotsauksen omahuolinta on mahdollista. Jäsenvaltioilta edellytetään raporttia toimista, joilla luotsipalvelujen tehokkuutta on pyritty parantamaan. Luotsauksen omahuolinta sisältyy direktiiviin luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjojen muodossa.

Direktiivin 15 artiklalla varmistetaan valintaprosessin täydellinen avoimuus. Artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön muutoksenhakumenettelyjä, joihin kuuluu päätösten oikeudellinen tarkastaminen.

Direktiivin 16 artiklalla varmistetaan, että direktiivin soveltamisalaan kuuluviin satamiin sovelletaan taloudellisten suhteiden avoimuudesta annettua komission direktiiviä 80/723/ETY ja säädetään avoimuutta koskevasta raportointijärjestelmästä.

Direktiivin 17 artiklan mukaan komissio vahvistaa satamainfrastruktuurin rahoitukseen liittyviä valtiontukia koskevat suuntaviivat vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

Direktiivin 18 artiklassa säädetään, että palveluntarjoajien on ylläpidettävä erillistä kirjanpitoa satamapalvelutoiminnoistaan.

Direktiivin 19 artiklassa sataman hallintoelimeltä edellytetään avointa kirjanpitoa.

Direktiivin 20 artikla koskee satamien, vesiväylien ja merialueiden kansainvälistä asemaa.

Direktiivin 21 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan toimittamaan direktiivin soveltamista koskeva kertomus, ja komissio velvoitetaan laatimaan näiden kertomusten perusteella oma kertomuksensa, johon liitetään tarvittaessa ehdotus direktiivin tarkistamiseksi.

Direktiivin 22 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan panemaan direktiivi täytäntöön.

Direktiivin 23 artikla sisältää direktiivin voimaantuloa koskevan säännöksen.

Direktiivin 24 artiklassa ilmoitetaan, kenelle direktiivi on osoitettu.

2004/0240 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

pääsystä satamapalvelujen markkinoille

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[4],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[5],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[6],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[7]

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen 49 artiklan tavoitteena on poistaa palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset yhteisössä. Perustamissopimuksen 51 artiklan mukaan tämä tavoite on saavutettava yhteisen liikennepolitiikan puitteissa muun muassa sosiaalista ja ympäristönsuojelua koskevia perustamissopimuksen sääntöjä noudattaen.

(2) Tavoite on saavutettu varsinaisten meriliikenteen palvelujen osalta palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 4055/86[8] ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3577/92[9].

(3) Satamapalvelut ovat välttämättömiä meriliikenteen moitteettomalle toiminnalle, sillä niillä edistetään merkittävästi meriliikenteen infrastruktuurin tehokasta käyttöä.

(4) Joulukuussa 1997 annetussa satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskevassa vihreässä kirjassa komissio ilmoitti aikovansa ehdottaa puitelainsäädäntöä, jolla mahdollistettaisiin pääsy kansainvälistä liikennettä palvelevien yhteisön satamien satamapalvelumarkkinoille.

(5) Yhteisön tasolla toteutettava satamapalvelumarkkinoille pääsyn helpottaminen on yksi niistä toimenpiteistä, joilla edistettäisiin yleistä kilpailua yhteisön satamien sisällä ja välillä, ja sillä poistettaisiin olemassa olevat esteet, jotka vaikeuttavat satamapalvelujen tarjoajien ja omahuolitsijoiden pääsyä markkinoille, sekä parannettaisiin sataman käyttäjille tarjottujen palvelujen laatua, lisättäisiin tehokkuutta ja joustavuutta, vähennettäisiin kustannuksia ja edistettäisiin siten lähimerenkulkua ja yhdistettyjä kuljetuksia. Yhtäältä merisatamien tai satamajärjestelmien ja satamapalveluntarjoajien ja toisaalta viranomaisten välisistä taloudellisista suhteista, mukaan luettuna valtion tuki satamille, on tiedotettava avoimesti.

(6) Kansalliset lainsäädännöt ja käytännöt ovat johtaneet siihen, että sovelletuissa menettelyissä on eroja, ja luoneet oikeudellista epävarmuutta satamapalvelujen tarjoajien oikeuksista ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksista. Sen vuoksi on yhteisön edun mukaista luoda yhteisön oikeudellinen kehys, jossa vahvistetaan satamapalvelumarkkinoille pääsyä, nykyisten ja mahdollisten palveluntarjoajien ja omahuolitsijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia, satamien hallintoelimiä sekä toimilupien myöntämis- ja valintamenettelyjä koskevat perussäännöt.

(7) Satamapalveluihin pääsyä koskevan yhteisön lainsäädännön ei pitäisi sulkea pois varsinkaan monopolitilanteissa yhteisön muiden sääntöjen, kuten kilpailusääntöjen soveltamista, mukaan luettuina yleiseen taloudelliseen etuun liittyviä palveluja koskevat säännöt.

(8) Tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi ilman, että pienille satamille aiheutetaan lisätaakkaa, joka olisi kohtuuton odotettuihin tuloksiin nähden, tätä direktiiviä olisi sovellettava satamiin, joiden vuosittainen kokonaismeriliikennemäärä vastaa yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY[10] määriteltyjen "kansainvälisesti merkittävien merisatamien" (A-luokka) kokonaisliikennemäärää, rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää tämän direktiivin soveltamisesta myös muihin satamiin. Määritellessään kokonaisliikennemäärää jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus olla huomioimatta liikennettä sellaisissa sataman osissa, joissa ei ole yleistä kaupallista liikennettä.

(9) Jäsenvaltioiden olisi voitava sulkea tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle erittäin kausiluonteiset satamat, edellyttäen että ne varmistuvat siitä, että pääsy satamapalvelujen markkinoille taataan riittävällä tavalla.

(10) Jäsenvaltion nimeämää samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevaa satamajärjestelmää koskevat samat rajoitukset kuin yksittäistä satamaa, ja jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä sovellettaessa voitava kohdella sitä kuten yksittäistä satamaa.

(11) Jäsenvaltioilla olisi oltava vapaus valita hallintomalli samalla maantieteellisellä alueella sijaitseville kahdelle tai useammalle satamalle, jotka voidaan sisällyttää satamajärjestelmään.

(12) Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten. Tämä viranomainen tai nämä viranomaiset voivat olla julkisia tai yksityisiä, ja niiden vastuualueeseen voi kuulua yksi tai useampi tässä direktiivissä säädetyistä tehtävistä yhden tai useamman sataman osalta.

(13) Tämän direktiivin ei pitäisi millään tavoin vaikuttaa kansallisen sosiaalilainsäädännön soveltamiseen, mukaan luettuina työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä palveluntarjoajien ja omahuolitsijoiden palkkaaman henkilöstön työsuhteisiin sovellettavat säännöt.

(14) Tämän direktiivin ei millään tavoin pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden ja niiden nimittämien toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka koskevat lakia ja järjestystä, satamien turvallisuutta ja ympäristönsuojelua.

(15) Kun tämän direktiivin mukainen toimilupa on julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY[11], julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun direktiivin 93/36/ETY[12], julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun direktiivin 93/37/ETY[13] tai vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun direktiivin 93/38/ETY[14]soveltamisalaan kuuluva sopimus, olisi sovellettava asianomaista direktiiviä. Vastaavasti, kun tämän direktiivin mukainen toimilupa on asetuksen (ETY) N:o 3577/92 soveltamisalaan kuuluva julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus, olisi sovellettava kyseistä asetusta. Tarvittaessa olisi sovellettava myös ammatillisen koulutuksen vastavuoroista tunnustamista koskevia neuvoston direktiivejä 89/48/ETY[15] ja 92/51/ETY[16] ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/42/EY[17].

(16) Sellaisiin satamapalveluja koskeviin sopimuksiin, jotka on tehty tarjouspyyntömenettelyn mukaisesti jonkin toisen yhteisön oikeuden säädöksen perusteella, ei pitäisi soveltaa valintamenettelyä tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

(17) Tehokkaan ja turvallisen satamahallinnon edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi edellytettävä palveluntarjoajilta toimilupaa. Toimiluvan myöntämisperusteiden olisi oltava puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia, ja perusteet olisi julkistettava. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myönnettävä toimiluvat tehokkaasti, viivyttelemättä ja tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

(18) Sen varmistamiseksi, että hakijoina olevien palveluntarjoajien saatavilla on asianmukaista koulutusta, kun vaadittuun tekniseen ammattipätevyyteen kuuluu erityinen paikallistuntemus tai kokemus paikallisista olosuhteista, jäsenvaltiot voivat velvoittaa tällaisen paikallistuntemuksen tai kokemuksen omaavia palveluntarjoajia tarjoamaan edellä tähän liittyvää koulutusta, tarvittaessa maksusta.

(19) Satamapalvelujen tarjoajilla ja omahuolitsijoilla olisi oltava oikeus ottaa haluamaansa henkilöstöä palvelukseensa, mutta noudattaen työllisyyttä, työoloja ja muita sosiaaliasioita sekä koulutusta ja ammattipätevyyttä koskevia asianmukaisia sääntöjä.

(20) Koska satamat ovat rajoitettuja maantieteellisiä alueita, markkinoille pääsyä voivat joissakin tapauksissa rajoittaa kapasiteetin ja tilan puute, liikenteen turvallisuuteen liittyvät seikat tai ympäristönormit. Tällaisissa tapauksissa voi sataman yleisen tehokkuuden varmistamiseksi olla tarpeen rajoittaa toimiluvan saavien palveluntarjoajien määrää satamissa palvelun tarjoajan tai sataman hallintoelimen julkisen palvelun velvoitteita sekä ympäristönormeja kunnioittaen. Rajoittamisperusteiden olisi oltava puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia.

(21) Jos toimivaltainen viranomainen määrittää julkaistun sataman kehittämissuunnitelman nojalla, minkälaista kaupallista toimintaa satamassa tai sen osissa harjoitetaan, tätä ei olisi syytä tulkita satamapalvelujen tarjoajien lukumäärän rajoittamiseksi.

(22) Jos palvelujen tarjoajien määrää rajoitetaan, olisi määrä olosuhteet huomioon ottaen säilytettävä mahdollisimman suurena. Palveluntarjoajat olisi valittava selkeällä, puolueettomalla, avoimella ja oikeudenmukaisella valintamenettelyllä syrjimättömiä sääntöjä noudattaen.

(23) Jotta valintamenettely olisi avoin ja selkeä, siitä olisi ilmoitettava asianomaisille aloille ja kaikki asiakirjat on toimitettava asianosaisille. Myös valintamenettelyn perusteella tehty päätös olisi julkistettava.

(24) Yhteisön satamien nykytilanne, jossa käytössä on lukuisia lupa- ja valintamenetelmiä ja voimassaoloaikoja, sekä oikeusvarmuuden tarve edellyttävät toimiluvan myöntämistä kaikille nykyisille palveluntarjoajille tietyn määräajan kuluessa. Tämän määräajan jälkeen kaikki toimiluvat olisi myönnettävä tämän direktiivin mukaisesti.

(25) Satamaviranomaisen päätöksestä tai nykyisen palveluntarjoajan pyynnöstä toimilupa olisi myönnettävä valintamenettelyllä.

(26) Jos palveluntarjoajien määrälle asetetaan rajoituksia tämän direktiivin voimaantulon jälkeen, ilman tarjouspyyntöä myönnetyt toimiluvat olisi kumottava ja järjestettävä valintamenettely.

(27) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että nykyinen palveluntarjoaja, joka ei tule valintamenettelyssä valituksi, saa valitulta uudelta palveluntarjoajalta selkeiden ennalta määriteltyjen perusteiden mukaisen korvauksen aiemmista investoinneista, joita ei vielä ole täysin kuoletettu ja jotka siirtyvät uuden valitun palveluntarjoajan haltuun; korvauksen määrittämisessä olisi otettava huomioon tarjotun palvelun taloudellinen kokonaistase edeltävänä kautena.

(28) On keskeisen tärkeää varmistaa, että tämän direktiivin mukaiset päätökset tehdään ja menettelyihin liittyvät toimenpiteet toteutetaan avoimuutta ja syrjimättömyyttä koskevien periaatteiden mukaisesti. Kun toimivaltainen viranomainen, joka päättää tietyn sataman yhtä tai useampaa satamapalvelua koskevista rajoituksista, on itse saman tai samanlaisen palvelun tai palvelujen tarjoaja tässä satamassa, olisi rajoituspäätöksen tekeminen, hyväksyminen tai valvonta uskottava erilliselle riippumattomalle toimivaltaiselle viranomaiselle. Kun toimivaltainen viranomainen, joka hoitaa valintamenettelyä tietyssä satamassa, on itse saman tai samanlaisen palvelun tarjoaja tässä satamassa, valintamenettelyn hoitaminen, hyväksyminen tai valvonta olisi uskottava erilliselle riippumattomalle toimivaltaiselle viranomaiselle.

(29) Sataman hallintoelin ei saisi harjoittaa syrjintää eri palveluntarjoajien välillä. Erityisesti on vältettävä syrjintää sellaisen yrityksen tai elimen eduksi, jossa kyseinen hallintoelin on osallisena.

(30) Jollei valintamenettelyllä ole onnistuttu löytämään sopivaa palveluntarjoajaa, sataman hallintoelimelle olisi annettava mahdollisuus varata kyseisen palvelun tarjoaminen itselleen rajoitetuksi ajaksi, edellyttäen että se täyttää toimiluvan myöntämiselle asetetut perusteet ja tässä direktiivissä säädetyt avoimuusperusteet. Tämän ajan päätyttyä olisi käynnistettävä uusi valintamenettely. Sataman hallintoelimen olisi saatava valitulta uudelta palveluntarjoajalta selkeiden ennalta määriteltyjen perusteiden mukainen korvaus tekemistään investoinneista, joita ei vielä ole täysin kuoletettu ja jotka siirtyvät uuden valitun palveluntarjoajan haltuun; korvauksen määrittämisessä olisi otettava huomioon tarjotun palvelun taloudellinen kokonaistase edeltävänä kautena.

(31) Myönnettyjen toimilupien olisi oltava määräaikaisia, mutta ne olisi kuitenkin myönnettävä ajanjaksoiksi, jotka mahdollistavat tavanomaiset poistot ja tuoton tehdyille investoinneille. Toimiluvan voimassaoloajasta päätettäessä on kohtuullista ottaa huomioon, onko palveluntarjoaja joutunut investoimaan omaisuuteen, ja jos näin on, onko omaisuus irtainta vai kiinteää.

(32) Investoinnit kiinteään omaisuuteen verrattavissa olevaan irtaimeen omaisuuteen kuten konttinostureihin, konttipukkinostureihin, irtolastipurkaimiin ja erikoishinaajiin, olisi asetettava samanarvoiseen asemaan kiinteään omaisuuteen tehtyjen investointien kanssa.

(33) Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön menettelyn, jonka mukaan palveluntarjoaja, joka aikoo tehdä merkittäviä investointeja kiinteään omaisuuteen tai peruuttamattomia sopimuksia tällaisista investoinneista voimassa olevan toimiluvan päättymistä edeltävien kymmenen vuoden aikana ja joka kykenee osoittamaan, että kyseiset investoinnit parantavat kyseessä olevan palvelun yleistä tehokkuutta, voi pyytää toimivaltaista viranomaista käynnistämään 8 artiklan mukaisen valintamenettelyn uuden toimiluvan saamiseksi ennen voimassaolevan toimiluvan päättymistä.

(34) Omahuolinta olisi sallittava tämän direktiivin edellytysten mukaisesti aina kun se on mahdollista ja omahuolitsijoille olisi asetettava samat vaatimukset kuin samojen tai vastaavien satamapalvelujen tarjoajille.

(35) Jäsenvaltioiden olisi annettava lähimerenkulun hyväksyttyä säännöllistä liikennettä harjoittaville tai merten moottoriteillä[18] toimiville yrityksille oikeus käyttää rahti- ja matkustajaliikenteen omahuolinnassa maahenkilöstön lisäksi aluksen pysyvää miehistöä. Omahuolintaan olisi saatava ennakkolupa, joka sisältää ehtoja muun muassa työehdoista, ammattipätevyydestä sekä sosiaalisista ja ympäristökysymyksistä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myönnettävä tällaiset luvat omahuolitsijoille tehokkaasti ja viivyttelemättä. Omahuolitsijalle myönnettävän luvan olisi pysyttävä voimassa niin kauan kuin omahuolitsija noudattaa luvan myöntämisehtoja.

(36) Omahuolinnalla ei saisi haitata satamatoiminnan yleistä tehokkuutta eikä alentaa työterveys-, sosiaali- ja turvallisuusmääräysten ja ammattipätevyyden tasoa nykyhenkilöstön vastaaviin verrattuna.

(37) Luotsipalvelujen erityinen merkitys meriliikenteen turvallisuudelle ja sitä kautta ympäristönsuojelulle erityisen haavoittuvilla alueilla edellyttää erityissääntöjä. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava luotsipalvelujen tehostamisen edistymisestä.

(38) Toimivaltaisten viranomaisten olisi tässä yhteydessä voitava ottaa huomioon luotsauksen ja muiden meriteknisten palvelujen pakollisuus.

(39) Omahuolinnaksi olisi katsottava myös vapautus pakollisesta luotsauksesta tai mahdollisesti luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjalla osoitettu tiettyjen alusluokkien vapautus luotsauksesta. Jos tällainen vapautus edellyttää erityislupaa, lupaehtojen on oltava asianmukaisia, puolueettomia, selkeitä ja syrjimättömiä.

(40) Kaluston vuokraaminen ei ole satamapalvelua. Siinäkin yhteydessä olisi kuitenkin noudatettava avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteita.

(41) Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien satamien hallintoelimet, jotka toimivat myös palveluntarjoajina, on velvoitettava pitämään kirjanpidossaan erillään hallintoelimenä harjoitettu toiminta ja kilpailuympäristössä harjoitettu toiminta.

(42) Vaatimusta pitää erillistä kirjanpitoa kustakin toimiluvan alaisesta satamapalvelusta olisi sovellettava kaikkiin yrityksiin, jotka on valittu tarjoamaan tällaisia palveluja.

(43) Toimivaltaisen viranomaisen päätöksistä valittamiseksi olisi oltava muutoksenhakumenettelyjä.

(44) Tämän direktiivin ei pitäisi millään tavoin vaikuttaa niihin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka koskevat satamien, vesiteiden ja merialueiden kansainvälistä asemaa.

(45) On tärkeää varmistaa, että tällä direktiivillä edistetään uusien satamien ja satamatoimintojen kehittämistä. Kaikkia tällaisia yritysten investointeja, jotka on tehty omaisuuden hankkimista koskevien kansallisten määräysten mukaisesti, olisi pidettävä yleisesti saatavilla olleina.

(46) Tässä direktiivissä ei pitäisi edellyttää jäsenvaltiolta yhteisön lainsäädännön yleisten periaatteiden vastaisia omaisuudenriistona tai omaisuuteen kajoamisena pidettäviä toimenpiteitä, ellei omaisuudenriisto tai omaisuuteen kajoaminen ole perusteltua kyseisten yleisten periaatteiden mukaisesti, ja toimiluvan saanutta tai valittua palveluntarjoajaa voidaan vaatia maksamaan korvausta tällaisesta omaisuudenriistosta tai omaisuuteen kajoamisesta mainittujen yleisten periaatteiden mukaisesti.

(47) Tämä direktiivi ei vaikuta perustamissopimuksen määräysten soveltamiseen. Komission olisi edelleen varmistettava kyseisten määräysten noudattaminen käyttämällä tarvittaessa kaikkia valtuuksia, jotka sille on perustamissopimuksen 86 artiklassa myönnetty.

(48) Komission olisi tehtävä jäsenvaltioiden tämän direktiivin soveltamisesta antamien kertomusten perusteella arviointi, johon liittyy tarvittaessa direktiivin tarkistamista koskeva ehdotus. Komission olisi laadittava arvio myös satamien rahdinkäsittelyhenkilöstön koulutuksesta, ammattipätevyydestä ja sosiaalioloista sekä omahuolinnassa vallitsevista olosuhteista.

(49) Tavoitetta, joka on yhteisöön sijoittautuneiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden pääsy satamapalvelumarkkinoille, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artiklaTavoite

1. Satamapalvelujen tarjoamisen vapautta sovelletaan yhteisön satamapalvelujen tarjoajiin tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

2. Satamapalvelujen tarjoamisen vapauteen voi kohdistua satamaan tai satamajärjestelmään liittyviä rajoituksia, jotka johtuvat käytettävissä olevasta tilasta tai kapasiteetista, meriliikenteen turvallisuudesta, yleisestä turvallisuudesta tai sataman kehittämissuunnitelmista taikka turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja julkisen palvelun velvoitteita koskevista vaatimuksista. Myös palvelut, jotka suoritetaan vesiväylällä satamaan tai satamajärjestelmään ja satamasta tai satamajärjestelmästä, voivat olla erityisten turvallisuusrajoitusten alaisia.

3. Satamapalvelujen tarjoajilla ja omahuolitsijoilla on oltava syrjimätön mahdollisuus käyttää yleisesti käytettävissä olevia satamainfrastruktuureja siinä määrin kuin niiden toiminta sitä edellyttää.

2 artiklaSoveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan 3 artiklassa määriteltyihin, sataman käyttäjille maksusta tarjottaviin satamapalveluihin.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion alueella sijaitseviin, yleiselle kaupalliselle meriliikenteelle avoimiin merisatamiin tai satamajärjestelmiin edellyttäen, että yksittäisen sataman vuosittainen meriliikenteen määrä on kolmen edeltävän vuoden aikana ollut keskimäärin vähintään 1,5 miljoonaa tonnia lastia ja/tai 200 000 matkustajaa.

Tätä varten jäsenvaltiot voivat tarvittaessa päättää, että liikennettä sataman sellaisissa osissa, jotka eivät ole yleiselle kaupalliselle meriliikenteelle avoimia, ei oteta huomioon.

3. Jos satama täyttää vain toisen 2 kohdassa säädetyistä vähimmäisliikennemääristä, direktiiviä sovelletaan vain kyseiseen liikennetyyppiin.

4. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä direktiiviä myös muihin satamiin.

5. Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle erittäin kausiluonteiset satamat edellyttäen, että ne varmistuvat siitä, että satamapalvelujen markkinoille pääsy taataan riittävällä tavalla.

Tällaisten satamien luetteloa tarkistetaan säännöllisesti, ensimmäisen kerran viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, ja kaikista muutoksista on ilmoitettava komissiolle.

6. Komissio antaa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta tiedoksi luettelon tässä artiklassa tarkoitetuista satamista ja satamajärjestelmistä julkaisemalla sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Luettelo julkaistaan ensimmäisen kerran kolmen kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen vuosittain.

7. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että alukset, joita käytetään pääasiassa satamapalvelujen tarjoamiseen, on rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa ja purjehtivat jonkin jäsenvaltion lipun alla.

8. Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle palvelut, joihin sovelletaan perustamissopimuksen 296 artiklaa tai jotka on julistettu salaisiksi taikka joiden toteuttaminen edellyttää erityisiä turvatoimia asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti, tai jos valtion perustavaa laatua olevien turvallisuusetujen suojeleminen tätä edellyttää.

3 artiklaMääritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. 'merisatamalla' tai 'satamalla' maa- ja vesialuetta, jolla on tehty sellaisia töitä ja joka on varustettu siten, että kyseisellä alueella voidaan pääasiallisesti ottaa vastaan aluksia, lastata niitä ja purkaa niiden lasteja, varastoida tavaroita, vastaanottaa ja toimittaa tavaroita sekä ottaa aluksiin matkustajia ja laskea matkustajia maihin;

2. 'vesiväylällä satamaan ja satamasta' tarkoitetaan vesitse avomereltä satamaan ja satamasta avomerelle johtavia yhteyksiä, kuten laivaväyliä, jokia, kanavia ja vuonoja;

3. 'satamajärjestelmällä' kahta tai useampaa samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevaa satamaa, joita hallinnoi yksi hallintoelin;

4. 'erittäin kausiluonteisella satamalla' satamaa, jonka keskimääräisestä vuotuisesta kokonaismeriliikenteen määrästä on kolmen edeltävän vuoden aikana kertynyt 50 prosenttia kolmen peräkkäisen kuukauden jaksona;

5. 'sataman hallintoelimellä' tai 'satamaviranomaisella' (jäljempänä 'sataman hallintoelin') elintä, jonka tavoitteena on kansallisen lain tai asetuksen nojalla joko pelkästään tai muiden tehtävien ohella hallinnoida ja hoitaa sataman infrastruktuureja sekä koordinoida ja tarvittaessa valvoa kyseisessä satamassa tai satamajärjestelmässä toimivien toiminnanharjoittajien toimintaa; sataman hallintoelin voi koostua useista erillisistä elimistä tai vastata useammasta kuin yhdestä satamasta;

6. 'satamapalveluilla' meriteknisiä luotsauspalveluja (14 artiklassa säädetyissä rajoissa), hinauspalveluja ja kiinnityspalveluja, kaikkia rahdinkäsittelypalveluja (mukaan luettuina lastaus ja purku, ahtaus, kuormaus, uudelleenlastaus ja muu terminaalin sisäinen kuljetus) sekä matkustajapalveluja (mukaan luettuina matkustajien ottaminen alukseen ja laskeminen maihin); näitä palveluja tarjotaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvalla joko satama-alueella tai vesiväylällä satamaan tai satamajärjestelmään ja satamasta tai satamajärjestelmästä;

7. 'satamapalvelujen tarjoajalla' tai 'palveluntarjoajalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa tai pyrkii tarjoamaan korvausta vastaan yhden tai useamman luokan satamapalveluja;

8. 'julkisen palvelun vaatimuksella' vaatimusta, jonka toimivaltainen viranomainen asettaa tiettyjen satamapalvelujen luokkien riittävän tarjonnan varmistamiseksi;

9. 'omahuolinnalla' tilannetta, jossa yritys (omahuolitsija), joka voisi yleensä ostaa satamapalveluja, tuottaa itselleen yhden tai useamman luokan satamapalveluja käyttäen omaa maahenkilöstöään, lukuun ottamatta 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeustilanteita, ja omaa kalustoaan tässä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisesti;

10. 'maahenkilöstöllä' omahuolitsijan palveluksessa olevia henkilöitä, jotka eivät kuulu sen merenkulkumiehistöön;

11. 'luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjalla' toimivaltaisen viranomaisen myöntämää asiakirjaa, jolla myönnetään vapautus tai muutos luotsinkäyttövelvollisuuteen;

12. 'toimiluvalla' mitä tahansa lupaa, sopimus mukaan luettuna, joka antaa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle oikeuden tarjota yhden tai useamman luokan satamapalveluja tai harjoittaa omahuolintaa;

13. 'tarjoajien lukumäärän rajoittamisella' tilannetta, jossa toimivaltainen viranomainen ei salli toimiluvan myöntämiselle 7 artiklan mukaisesti asetetut perusteet täyttävän tarjoajan tarjota yhden tai useamman luokan palveluja; tarjoajien lukumäärää voidaan rajoittaa ainoastaan sellaisten syiden perusteella, jotka liittyvät käytettävissä olevaan tilaan tai kapasiteettiin, turvallisuusnäkökohtiin tai ympäristölainsäädäntöön perustuviin vaatimuksiin;

14. 'hyväksytyllä säännöllisellä liikenteellä' säännöllistä lähimerenkulkuliikennettä yksinomaan yhteisön tullialueella sijaitsevien satamien välillä; Säännöllisen liikenteen aluksen lähtö- tai määräpaikkana tai välisatamana ei saa olla yhteisön tullialueen ulkopuolella (esim. kolmannessa maassa) sijaitseva paikka tai yhteisön tullialueella sijaitsevassa satamassa oleva vapaa-alue (jonka erottamiseen muusta satama-alueesta käytetään pääasiassa aitaa);

15. 'toimivaltaisella viranomaisella' jäsenvaltion nimeämää elintä, jonka tavoitteena on kansallisen lain tai asetuksen nojalla joko pelkästään tai muiden tehtävien ohella panna tämä direktiivi täytäntöön; toimivaltainen viranomainen voi koostua useista erillisistä elimistä tai vastata useammasta kuin yhdestä satamasta.

4 artiklaSosiaalinen suojelu

Tämä direktiivi ei vaikuta millään tavalla jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka perustuvat niiden sosiaalilainsäädäntöön, kuten työterveyttä, -turvallisuutta ja -ehtoja koskeviin sääntöihin. Sosiaalinormit eivät saa olla alhaisempaa tasoa kuin asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä.

5 artiklaTurvallisuus ja ympäristönsuojelu

Tämä direktiivi ei vaikuta millään tavoin jäsenvaltioiden ja niiden nimittämien toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka koskevat lakia ja järjestystä, satamien turvallisuutta ja ympäristönsuojelua.

6 artiklaSuhde muuhun lainsäädäntöön

1. Tällä direktiivillä ei rajoiteta direktiiveistä 92/50/ETY, 93/36/ETY, 93/37/ETY ja 93/38/ETY johtuvia toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita.

Tällä direktiivillä ei rajoiteta myöskään asetuksen (ETY) N:o 3577/92 perusteella tehtyjä sopimuksia julkisista palveluhankinnoista.

2. Kun jokin 1 kohdassa mainituista direktiiveistä edellyttää, että tarjouskilpailun järjestäminen palvelusopimuksesta on pakollista, kyseisen sopimuksen myöntämiseen ei sovelleta tämän direktiivin 8 artiklaa, 15 artiklaa eikä 19 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

3. Tällä direktiivillä ei rajoiteta toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita, jotka johtuvat jäsenvaltioiden välistä ammatillisen koulutuksen vastavuoroista tunnustamista koskevista direktiiveistä 89/48/ETY, 92/51/ETY ja 1999/42/EY.

7 artiklaToimilupa

1. Viimeistään 18 kuukauden kuluttua 22 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä kaikilla satamapalvelun tarjoajilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen myöntämä toimilupa, jonka enimmäisvoimassaoloaika määräytyy 12 artiklan mukaisesti.

2. Toimivaltaisen viranomaisen päätöksestä tai nykyisen ja/tai uuden mahdollisen palveluntarjoajan pyynnöstä toimiluvan myöntämisessä on sovellettava 8 artiklassa säädettyä valintamenettelyä.

3. Perusteiden, joilla toimivaltainen viranomainen myöntää toimiluvan, on oltava selkeitä, syrjimättömiä, puolueettomia, asianmukaisia ja oikein suhteutettuja. Perusteet saavat tapauksen mukaan koskea ainoastaan

a) palveluntarjoajan ja sen henkilöstön ammattipätevyyttä, moitteetonta taloudellista tilannetta ja riittävää vakuutussuojaa,

b) meriturvallisuutta tai sataman ja sen tuloväylien, laitteiden, varusteiden ja henkilöiden turvallisuutta,

c) työehto- ja sosiaalisäännöstöjen noudattamista, mukaan luettuina työehtosopimukset, kunhan ne ovat yhteisön oikeuden mukaisia,

d) paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten ympäristövaatimusten noudattamista,

e) sataman kehittämissuunnitelmia.

Toimilupaan voi sisältyä julkisen palvelun vaatimuksia, jotka liittyvät turvallisuuteen, säännöllisyyteen, jatkuvuuteen, laatuun ja hintaan sekä ehtoihin, joilla palvelua voidaan tarjota.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetut perusteet on julkistettava, ja satamapalvelujen tarjoajille on ilmoitettava etukäteen menettelystä, jolla toimiluvan voi saada. Tätä vaatimusta sovelletaan myös, jos toimiluvassa palvelun tarjoaminen liitetään tiettyyn kiinteään omaisuuteen kohdistuvaan investointiin.

5. Jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä ammattiin pääsystä sekä tutkinnoilla hankittavista pätevyystodistuksista.

Jos vaadittuun tekniseen ammattipätevyyteen kuuluu erityinen paikallistuntemus tai kokemus paikallisista olosuhteista, jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava siitä, että asiaa koskevaa koulutusta on asianmukaisesti saatavilla hakijoina oleville palveluntarjoajille avoimin ja syrjimättömin edellytyksin tarvittaessa maksua vastaan.

6. Satamapalvelujen tarjoajalla, joka tuottaa toimiluvan piiriin kuuluvaa palvelua, on oikeus ottaa palvelukseensa valintansa mukaan henkilöstöä edellyttäen, että palveluntarjoaja täyttää 3 kohdan mukaisesti vahvistetut perusteet, ja että palveluntarjoaja toimii sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa se tuottaa kyseisiä palveluja, edellyttäen, että kyseinen lainsäädäntö on yhteisön oikeuden mukaista.

7. Toimivaltaisen viranomaisen on muutettava toimilupaa tai peruttava se, jos on selvää, että 3 kohdassa tarkoitetut perusteet eivät täyty tai jos kyseisen jäsenvaltion sosiaalilainsäädäntöä ei noudateta.

8 artiklaToimiluvan myöntämismenettely

1. Tapauksissa, joissa viitataan tähän artiklaan, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sellaisen avoimen ja puolueettoman valintamenettelyn varmistamiseksi, jossa käytetään oikein suhteutettuja, syrjimättömiä ja asianmukaisia perusteita.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava kyseessä olevien alojen yleiseen tietoon yhteisössä asiasta kiinnostuneille tahoille osoitettu kutsu osallistua valintamenettelyyn.

Julkistaminen on tehtävä Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten lupien osalta ja kaikkien muiden lupien osalta asianmukaisella tavalla, jotta kaikki menettelystä kiinnostuneet henkilöt saavat tarvittavat tiedot ajoissa käyttöönsä.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava siitä, että täydellinen aineisto toimitetaan sitä pyytäville asiasta kiinnostuneille tahoille. Mahdollisille palveluntarjoajille annettavaan aineistoon on sisällytettävä vähintään seuraavat tiedot:

a) 7 artiklan 3 kohdan mukaiset luvanmyöntämisperusteet sekä valintaperusteet, joissa määritellään viranomaisen vähimmäisvaatimukset,

b) ratkaisuperusteet, joissa määritellään seikat, joiden pohjalta viranomainen tekee valintansa valintaperusteet täyttävistä ehdotuksista,

c) lakisääteiset ja organisatoriset palveluntarjonnan ehdot, toimiluvan kattamat vaatimukset mukaan lukien, ja yksilöity aineellinen ja aineeton omaisuus, joka annetaan valitun palveluntarjoajan käyttöön, sekä asiaa koskevat ehdot ja sovellettavat säännöt,

d) toimiluvan ehtojen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset ja toimiluvan peruuttamista koskevat ehdot, ja

e) toimiluvan voimassaoloaika.

4. Ehdotuspyynnön toimittamisen ja ehdotusten viimeisen vastaanottopäivän välisen ajan on oltava valintamenettelyssä vähintään 52 päivää.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava valintamenettelyn perusteella tehty päätös.

6. Jos toimiluvan myöntämismenettelyllä ei ole löydetty sopivaa palveluntarjoajaa tiettyä satamapalvelua varten, sataman hallintoelin voi 19 artiklassa asetetuin edellytyksin varata kyseisen palvelun tarjoamisen itselleen ajaksi, joka ei saa ylittää viittä vuotta; tämän ajan päätyttyä on käynnistettävä uusi menettely toimiluvan myöntämiseksi. Sataman hallintoelimen on saatava valitulta uudelta palveluntarjoajalta selkeiden ennalta määriteltyjen perusteiden mukainen korvaus tänä kautena tekemistään asiaan liittyvistä investoinneista, joita ei vielä ole täysin kuoletettu ja jotka siirtyvät uuden valitun palveluntarjoajan haltuun; korvauksen määrittämisessä on otettava huomioon tarjotun palvelun taloudellinen kokonaistase edeltävänä kautena.

7. Kun yhtä tai useampaa tietyn sataman satamapalvelua koskevaa valintamenettelyä hoitava toimivaltainen viranomainen on itse saman tai samanlaisen palvelun tai palvelujen tarjoaja tai pyrkii sellaiseksi tai sillä on suoraa tai epäsuoraa määräysvaltaa saman tai samanlaisen palvelun tai palvelujen tarjoajaan tai tarjoajaksi pyrkivään tahoon tässä satamassa, jäsenvaltion on nimettävä erillinen riippumaton toimivaltainen viranomainen, jonka tehtäväksi se antaa valintamenettelyn hoitamisen tai sen hyväksymisen tai valvomisen.

8. Toimiluvan siirtymisellä valintamenettelyn seurauksena toiselle palveluntarjoajalle ei saa olla vaikutusta asiaan liittyviin aiemman palveluntarjoajan työehtosääntöihin. Sosiaalinormit eivät saa olla alhaisempaa tasoa kuin asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä.

9 artiklaSatamapalvelun tarjoajien määrän rajoittaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tarjoajien lukumäärää rajoitetaan, toimivaltaisen viranomaisen on:

a) ilmoitettava asianosaisille, mitä satamapalvelujen luokkaa tai luokkia ja tarvittaessa sataman osaa rajoitukset koskevat, sekä rajoitusten perusteet;

b) sallittava mahdollisimman suuri määrä palveluntarjoajia.

2. Toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa määrittää julkaistun sataman kehittämissuunnitelman nojalla, minkälaista kaupallista toimintaa satamassa tai sen osissa harjoitetaan ja erityisesti sen, minkälaista rahtia siellä käsitellään ja miten kyseiseen toimintaan myönnetään sataman tilaa ja kapasiteettia; tätä ei kuitenkaan katsota palveluntarjoajien lukumäärän rajoittamiseksi.

3. Kun yhtä tai useampaa tietyn sataman satamapalvelua koskevista rajoituksista päättävä toimivaltainen viranomainen on itse saman tai samanlaisen palvelun tai palvelujen tarjoaja tai sillä on suoraa tai epäsuoraa määräysvaltaa saman tai samanlaisen palvelun tai palvelujen tarjoajaan tässä satamassa, jäsenvaltion on nimettävä erillinen riippumaton toimivaltainen viranomainen, jonka tehtäväksi se antaa rajoituksista päättämisen tai tällaisen päätöksen hyväksymisen tai valvomisen.

10 artiklaToimiluvan myöntäminen

1. Jos yhden tai useamman satamapalvelun osalta asetetaan rajoituksia 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ehto täyttyy, kaikki kyseistä palvelua tai kyseisiä palveluja koskevat, rajoituksen asettamisajankohtana voimassa olevat toimiluvat pysyvät voimassa umpeutumiseensa saakka.

2. Jos yhden tai useamman satamapalvelun osalta asetetaan rajoituksia 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen, mutta 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ehto ei täyty, kaikki kyseistä palvelua tai kyseisiä palveluja koskevat, rajoituksen asettamisajankohtana voimassa olevat toimiluvat on kumottava ja käynnistettävä 8 artiklassa säädetty menettely 6 kuukauden kuluessa rajoituksen asettamisesta.

Jäsenvaltioiden on säädettävä säännökset, joiden nojalla nykyinen palveluntarjoaja, joka ei tule tämän artiklan mukaisessa menettelyssä valituksi, saa valitulta uudelta palveluntarjoajalta selkeiden ennalta määriteltyjen perusteiden mukaisen korvauksen aiemmista investoinneista, joita ei vielä ole täysin kuoletettu ja jotka siirtyvät uuden valitun palveluntarjoajan haltuun; korvauksen määrittämisessä on otettava huomioon tarjotun palvelun taloudellinen kokonaistase edeltävänä kautena.

3. Voimassa olevat toimiluvat, joihin liittyy sellaisia oikeuksia, jotka perustuvat sataman tai siellä sijaitsevan omaisuuden omistukseen, voivat jäädä muuttumattomina voimaan 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajankohdan jälkeen. Tällaisissa tapauksissa 12 artiklan säännöksiä ei välttämättä sovelleta.

Jos yhden tai useamman satamapalvelun osalta asetetaan rajoituksia 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen, voimassa olevat toimiluvat, joihin liittyy sellaisia oikeuksia, jotka perustuvat sataman tai siellä sijaitsevan omaisuuden omistukseen, pysyvät muuttumattomina voimassa umpeutumiseensa saakka, mutta 12 artiklassa säädettyjen määräaikojen rajoissa laskettuna 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä.

11 artiklaUusi satama tai sataman uusi osa

1. Sijoittajalle joka on kaupallisesti rahoittanut ja ollut mukana rakentamassa uutta satamaa tai sataman uutta osaa, mukaan luettuina sataman perusrakenteet, ennen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa ja joka haluaa tarjota satamapalveluja, lukuun ottamatta 3 artiklan 6 kohdassa määriteltyjä meriteknisiä palveluja, on myönnettävä asianmukainen toimilupa 12 artiklassa säädetyssä määräajassa laskettuna 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä.

Jos yhden tai useamman satamapalvelun osalta asetetaan rajoituksia 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen ja investointimahdollisuus on ollut kaikille avoin, kaikki kyseistä palvelua tai kyseisiä palveluja koskevat, rajoituksen asettamisajankohtana voimassa olevat toimiluvat pysyvät voimassa umpeutumiseensa saakka.

2. Jos 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajankohdan jälkeen päätös uuden sataman tai sataman uuden osan rakentamisesta riippuu tulevan palveluntarjoajan rinnakkaispäätöksestä, jolla se sitoutuisi peruuttamattomasti merkittäviin investointeihin uuteen satamaan tai sataman uuteen osaan, sataman perusrakenteet mukaan luettuina, toimiluvat myönnetään 12 artiklan mukaiseksi kaudeksi asettamatta lisävaatimuksia tälle tulevalle palveluntarjoajalle.

3. Jos yhden tai useamman satamapalvelun tarjoajien määrää myöhemmin rajoitetaan, kaikki kyseistä palvelua tai kyseisiä palveluja koskevat, rajoituksen asettamisajankohtana voimassa olevat toimiluvat pysyvät voimassa umpeutumiseensa saakka edellyttäen, että investointimahdollisuus on ollut kaikille avoin.

4. Tätä artiklaa ei sovelleta 3 artiklan 6 kohdassa säädettyihin meriteknisiin palveluihin.

12 artiklaVoimassaoloaika

Toimiluvat myönnetään uusittavissa olevaksi määräajaksi, joka määräytyy seuraavasti:

1. Jos palvelujen tarjoamiseksi ei tehdä investointeja, jotka toimivaltainen viranomainen katsoisi merkittäviksi, toimiluvan voimassaoloaika on enintään 8 vuotta.

2. Jos toimivaltaisen viranomaisen merkittäviksi katsomat investoinnit ovat

a) irtainta omaisuutta, voimassaoloaika on enintään 12 vuotta

b) kiinteää omaisuutta ja sitä vastaavaa irtainta käyttöomaisuutta, kuten konttinostureita, konttipukkinostureita, irtolastipurkaimia ja erikoishinaajia, voimassaoloaika on enintään 30 vuotta riippumatta siitä, palautuuko omistus sataman hallintoelimelle.

Jos palveluntarjoajan investointi käsittää sekä irtainta että kiinteää omaisuutta, enimmäisaika on pisin kyseeseen tulevista voimassaoloajoista.

3. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön menettelyn, jonka mukaan palveluntarjoaja, joka aikoo tehdä merkittäviä investointeja kiinteään omaisuuteen tai peruuttamattomia sopimuksia tällaisista investoinneista voimassa olevan toimiluvan päättymistä edeltävien kymmenen vuoden aikana ja joka kykenee osoittamaan, että kyseiset investoinnit parantavat kyseessä olevan palvelun yleistä tehokkuutta, voi pyytää toimivaltaista viranomaista käynnistämään 8 artiklan mukaisen valintamenettelyn uuden toimiluvan saamiseksi ennen voimassaolevan toimiluvan päättymistä.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava umpeutuvista toimiluvista kyseessä oleville aloille yhteisössä vähintään 6 kuukautta ennen umpeutumista.

13 artiklaOmahuolinta

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet tämän direktiivin mukaisen omahuolinnan sallimiseksi aina kun se on mahdollista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen kieltää omahuolinnan yhden tai useamman satamapalveluluokan osalta ainoastaan sellaisten syiden perusteella, jotka liittyvät käytettävissä olevaan tilaan tai kapasiteettiin, turvallisuusnäkökohtiin tai ympäristölainsäädäntöön perustuviin vaatimuksiin.

2. Jäsenvaltioiden on annettava lähimerenkulun hyväksyttyä säännöllistä liikennettä harjoittaville tai merten moottoriteillä[19] toimiville yrityksille oikeus käyttää omahuolinnassa myös aluksen pysyvää miehistöä.

3. Omahuolinta edellyttää toimilupaa. Tällaiseen toimilupaan on sovellettava samoja, 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ehtoja kuin saman tai vastaavan satamapalvelun tarjoajiin, jos nämä ehdot ovat asianmukaisia. Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä tällaiset toimiluvat omahuolitsijoille tehokkaasti ja viivyttelemättä. Toimilupa on voimassa niin kauan kuin omahuolitsija noudattaa luvan myöntämisehtoja.

4. Tämä direktiivi ei vaikuta koulutusvaatimuksia ja ammattipätevyyttä sekä työsuhdetta ja sosiaalisia näkökohtia koskevien kansallisten määräysten, mukaan luettuina työehtosopimukset, soveltamiseen, kunhan nämä ovat yhteisön oikeuden sekä yhteisön ja asianomaisten jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisia.

5. Kun omahuolitsijalta edellytetään maksua korvauksena niistä meriteknisiin palveluihin liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista, joita se ei pysty täyttämään, maksun on määräydyttävä asianmukaisin, puolueettomin, avoimin ja syrjimättömin perustein ja maksun on oltava oikeassa suhteessa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen kustannuksiin.

14 artiklaLuotsaus

1. Luotsauspalvelujen osalta jäsenvaltiot voivat asettaa 7 artiklassa tarkoitetun toimiluvan myöntämiselle erityisen tiukat meriturvallisuuteen ja julkisen palvelun vaatimuksiin liittyvät ehdot.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös ottaa huomioon, että luotsaus on pakollista, ja määrätä palvelun järjestämiselle turvallisuuden ja julkisen palvelun vaatimusten kannalta asianmukaisiksi katsomansa säännöt, mukaan lukien mahdollisuus varata kyseinen palvelu itselleen tai osoittaa se tarvittaessa suoraan ainoastaan yhdelle palveluntarjoajalle, jos sataman tai satamien ryhmän olosuhteet ja/tai sinne pääsy sitä edellyttävät. Erityisesti ne voivat edellyttää, että kyseisen palvelun tuottaa pätevä henkilö, joka täyttää kansallisessa lainsäädännössä asetetut tasapuoliset ja syrjimättömät vaatimukset.

2. Omahuolinnaksi katsotaan myös esimerkiksi luotsinkäyttövelvollisuuden vapautuskirjalla osoitettu vapautus pakollisesta luotsauksesta tai tiettyjen alusluokkien vapautus luotsauksesta. Jos tällainen vapautus edellyttää erityislupaa, lupaehtojen on oltava asianmukaisia, puolueettomia, selkeitä ja syrjimättömiä.

Jäsenvaltioiden on viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta toimitettava komissiolle kertomus toimenpiteistä, joilla luotsipalvelujen tehokkuutta on pyritty parantamaan.

15 artiklaMuutoksenhaku

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla osapuolilla, joiden etua asia perustellusti koskee, on oikeus hakea muutosta toimivaltaisten viranomaisten tai sataman hallintoelimen tämän direktiivin nojalla tekemiin päätöksiin tai toteuttamiin yksittäisiin toimenpiteisiin.

2. Kun tämän direktiivin mukaista satamapalvelumarkkinoille pääsyä koskeva hakemus on hylätty, hakijalle tai hakijoille on ilmoitettava syistä, joiden vuoksi hakijalle tai hakijoille ei ole myönnetty toimilupaa taikka sitä tai niitä ei ole valittu. Syiden on oltava puolueettomia, syrjimättömiä, hyvin perusteltuja ja asianmukaisesti todistettuja. Hakijalla on oltava mahdollisuus hakea muutosta päätökseen. Muutoshakemus on voitava esittää kansalliselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle, joka on organisaatioltaan, rahoitukseltaan, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton toimivaltaisesta viranomaisesta tai kyseisen sataman hallintoelimestä sekä kaikista palveluntarjoajista.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että muutoksenhakuelinten tekemät päätökset voidaan tarkastaa oikeudellisesti.

16 artiklaTaloudellisten suhteiden avoimuus

1. Tasapuolisten kilpailuedellytysten luomiseksi yhteisön merisatamien sisällä ja välillä jokaisen tämän direktiivin 2 artiklassa tarkoitetun sataman tai satamajärjestelmän on ilmoitettava määräaikaan mennessä jäsenvaltiolleen ja komissiolle komission direktiivin 80/723/ETY[20] nojalla vaaditut tiedot. Sama koskee jäsenvaltioiden ja satamapalvelujen tarjoajien välisiä taloudellisia suhteita riippumatta siitä, sovelletaanko niihin direktiivin 80/723/ETY muita säännöksiä.

2. Komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat merisatamien tai satamajärjestelmien ilmoittamien tietojen perusteella yhteisön oikeuden edellyttämät toimenpiteet tasapuolisten kilpailuedellytysten luomiseksi yhteisön merisatamien sisällä ja välillä.

3. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen joka kolmas vuosi komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen satamien tai satamajärjestelmien taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä jäsenvaltioiden ja komission tämän johdosta toteuttamista toimenpiteistä.

17 artiklaJulkisen rahoituksen avoimuus

Komissio vahvistaa viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta yhteiset suuntaviivat, jotka koskevat jäsenvaltioiden myöntämää tai julkisista varoista myönnettävää rahoitusta satamille, ja ilmoittaa tässä yhteydessä, millainen satamien rahoitus soveltuu sisämarkkinoille.

18 artiklaKirjanpitosäännökset

Valitun palveluntarjoajan on järjestettävä erillinen kirjanpito jokaiselle sellaiselle satamapalvelulle, jonka tarjontaan sillä on toimilupa. Kirjanpidossa on noudatettava vallitsevaa kauppatapaa ja yleisesti tunnustettuja kirjanpitoperiaatteita.

19 artiklaSataman hallintoelimen kirjanpidon avoimuus

1. Kun sataman hallintoelin tarjoaa satamapalveluja, sen on täytettävä 7 artiklan 3 kohdassa säädetyt perusteet ja erotettava satamapalvelutoimintojaan koskevat kirjanpidot muita toimintojaan koskevasta kirjanpidosta. Kirjanpidossa on noudatettava vallitsevaa kauppatapaa ja yleisesti tunnustettuja kirjanpitoperiaatteita, jotta voidaan varmistaa, että:

a) eri toiminnoista on erillinen juokseva kirjanpito;

b) kaikki tulot ja menot kohdistetaan asianmukaisesti soveltamalla johdonmukaisesti kustannuslaskennan periaatteita, jotka ovat puolueettomasti perusteltavissa;

c) eriytetyn kirjanpidon perustana olevat kustannuslaskentaperiaatteet ovat selkeästi yksilöitävissä.

2. Tilinpäätöstä koskevassa tilintarkastuskertomuksessa on osoitettava kaikki sataman hallintoelimen satamapalvelutoiminnon ja muiden toimintojen väliset rahavirrat. Jäsenvaltion on säilytettävä tilintarkastuskertomus ja annettava se pyynnöstä komission käyttöön.

Erillinen tilintarkastuslausunto voidaan katsoa riittäväksi, jos se sisältää samat tiedot.

3. Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta direktiivissä 80/723/ETY säädettyihin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

20 artiklaKansainvälinen asema

Tämä direktiivi ei vaikuta millään tavoin niihin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka koskevat satamien, vesiteiden ja merialueiden kansainvälistä asemaa.

21 artiklaDirektiivin soveltamista koskeva kertomus ja direktiivin tarkistaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus tämän direktiivin soveltamisesta viimeistään 36 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta.

Komissio tekee jäsenvaltioiden kertomusten perusteella arvioinnin siitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin täytäntöön, ja liittää arviointiin tarvittaessa ehdotuksen direktiivin tarkistamiseksi.

22 artiklaTäytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen]. Niiden on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

23 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

24 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä,

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

[1] Euroopan parlamentti hyväksyi 14. marraskuuta 2001 pitämässään täysistunnossa komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamapalvelujen markkinoille pääsystä tehtyään siihen joitakin tarkistuksia.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1692/96/EY, tehty 23 päivänä heinäkuuta 1996, yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi (EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1). Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 1346/2001/EY (EYVL L 185, 6.7.2001, s. 1).

[3] ILO:n yleissopimus nro 137 (työskentely satamissa) vuodelta 1973; ILO:n yleissopimus nro 152 (työterveys ja -turvallisuus (työskentely satamissa)) vuodelta 1979; ILO:n yleissopimus nro 145 (merenkulkijain jatkuva työllistäminen) vuodelta 1976.

[4] EUVL C , , s. .

[5] EUVL C , , s. .

[6] EUVL C , , s. .

[7] EUVL C , , s. .

[8] EYVL L 378, 31.12.1986, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3573/90 (EYVL L 353, 17.12.1990, s. 16).

[9] EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7.

[10] EYVL L 228, 9.9.1996, s.1. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 2004/884/EY (EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1).

[11] EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/78/EY (EYVL L 285, 29.10.2001, s. 1).

[12] EYVL L 199, 9.8.1993, s.1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[13] EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[14] EYVL L 199, 9.8.1993, s. 84. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[15] EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/108/EY (EUVL L 32, 5.2.2004, s. 15).

[16] EYVL L 209, 24.7.1992, s. 25. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/19/EY.

[17] EYVL L 201, 31.7.1999, s. 77.

[18] Sellaisina kuin ne on määritelty yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY (EUVL L 167, 30.4.2004).

[19] Sellaisina kuin ne on määritelty yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY (EUVL L 167, 30.4.2004).

[20] EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2000/52/EY (EYVL L 193, 29.7.2000, s. 75).