52003PC0227

Ehdotus: neuvoston puitepäätös alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan rikosoikeudellisen kehyksen vahvistamisesta /* KOM/2003/0227 lopull. - CNS 2003/0088 */


Ehdotus: NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan rikosoikeudellisen kehyksen vahvistamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen perustelut

Ympäristörikokset ovat Euroopan unionin keskeinen huolenaihe. Tampereella 15.-16. lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että eräillä erityisen tärkeillä aloilla, mm. ympäristörikosten alalla, olisi pyrittävä sopimaan yhteisistä määritelmistä, syytteeseen asettamisen edellytyksistä sekä rikosoikeudellisista seuraamuksista. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto totesi 28. syyskuuta 2000, että on tarpeen laatia ympäristörikollisuutta koskeva yhteisön säännöstö. Komissio onkin esittänyt tähän liittyvän direktiiviehdotuksen. [1] Lisäksi neuvosto hyväksyi 27. tammikuuta 2003 puitepäätöksen ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. [2]

[1] Komission 13.3.2001 esittämä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin (EYVL C 180 E, 26.6.2001, s. 238); muutettu ehdotus esitettiin 30.9.2002 (EYVL C 20 E, 28.1.2003, s. 284).

[2] EYVL L 29, 5.2.2003, s. 55.

Öljysäiliöalus Prestigen onnettomuus Galician rannikon edustalla marraskuussa 2002 toi esiin sen, että alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen suhteen on toteutettava pikaisia toimenpiteitä. Kööpenhaminassa 12.-13. joulukuuta 2002 pidetyssä kokouksessa Eurooppa-neuvosto ilmoitti päätöksestään toteuttaa määrätietoisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta tällaisia katastrofeja ei enää tapahtuisi. Eurooppa-neuvosto pani tyytyväisenä merkille erityisesti komission aikomuksen selvittää, onko tarpeen toteuttaa erityisiä lisätoimenpiteitä, esimerkiksi vahingonkorvausvelvollisuutta ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia toimenpiteitä. [3] Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto antoi 19. joulukuuta 2002 julistuksen, jossa se sitoutui harkitsemaan kaikkia tarvittavia lisätoimenpiteitä ympäristön ja erityisesti merien suojelun tehostamiseksi rikosoikeudellisin keinoin.

[3] Puheenjohtajan päätelmien 32-34 kohta.

Direktiiviehdotus alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista [4], on ensimmäinen merkittävä askel tähän suuntaan. Ehdotuksella sisällytetään yhteisön lainsäädäntöön alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevat kansainväliset päästösäännöt ja annetaan säännökset näiden sääntöjen soveltamisesta. Direktiiviä on tarkoitus soveltaa (tavanomaisten kansainvälisten normien ohella) myös sellaiseen rikolliseen toimintaan, joka tapahtuu aavalla merellä eli valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla merialueilla. Ehdotuksen mukaan rikoksista on määrättävä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset. Luonnollisille henkilöille määrätään rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka kaikkein vakavimmissa tapauksissa voivat sisältää myös vapausrangaistuksen. Yleensä luonnollisille tai oikeushenkilöille määrättävät seuraamukset ovat kuitenkin sakkoja.

[4] KOM(2003) 92 lopullinen, 5.3.2003.

Jotta alusten aiheuttamaa pilaantumista voitaisiin torjua tehokkaasti, on täydennettävä järjestelmää, joka muodostuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvistä toimenpiteistä.

Tämän puitepäätösehdotuksen tarkoituksena on näin ollen vahvistaa niitä rikosoikeudellisia toimenpiteitä, joiden avulla pyritään lähentämään alusten aiheuttamaa pilaantumista koskevia jäsenvaltioiden lakeja ja asetuksia, ja helpottaa ja kannustaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä näiden rikosten torjumiseksi.

2. Alueellinen, kansainvälinen ja EU:n säädöskehys

Tämä puitepäätösehdotus niveltyy osaksi alueellista ja kansainvälistä säädöskehystä, johon se suurelta osin perustuu.

Direktiiviehdotuksessa 2003/.../EY mainitun Marpol 73/78 -yleissopimuksen ohella tämän puitepäätöksen kannalta merkittävin oikeusväline on 10. joulukuuta 1982 tehty YK:n merioikeusyleissopimus, jonka sopimuspuolia ovat sekä Euroopan yhteisö [5] että kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat myös ratifioineet sen, Tanskaa lukuun ottamatta. Tämä ehdotus neuvoston puitepäätökseksi perustuu suoraan YK:n merioikeusyleissopimuksen XII osaan "Meriympäristön suojelu ja säilyttäminen", jossa määrätään sopimuspuolina olevien valtioiden tutkinta- ja syytteeseenpano-oikeuksista ja määritellään lainkäyttövallan määräytymistä koskevat kriteerit.

[5] Yleissopimus tuli voimaan Euroopan yhteisön osalta 1.5.1998.

Tässä yhteydessä on syytä mainita myös 13. syyskuuta 1983 tehty ns. Bonnin sopimus öljyn ja muiden vaarallisten aineiden aiheuttaman Pohjanmeren pilaantumisen torjuntayhteistyöstä, koska siinä määrätään valvontamekanismin perustamisesta ja sopimuspuolten keskinäisestä avunannosta muun muassa todisteiden keräämisessä. Sopimuspuolia ovat Saksa, Belgia, Tanska, Ranska, Norja, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan yhteisö. Toinen merkittävä alueellinen foorumi, jossa käsitellään alusten aiheuttamaa pilaantumista, on Itämeren suojelutyöryhmä. Myös Välimeren suojelua varten perustettu REMPEC (Regional Marine Pollution Emergency Response Centre for the Mediterranean Sea) käsittelee ympäristönsuojeluun liittyvien yleisempien näkökohtien ohella eräitä tämän puitepäätöksen kannalta kiinnostavia asioita.

Tässä puitepäätöksessä otetaan huomioon myös eräitä muita seikkoja, jotka mainitaan neuvoston jo hyväksymissä tai parhaillaan sen käsiteltävänä olevissa asiakirjoissa. Näitä on mm. äskettäin hyväksytty puitepäätös ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin siltä osin kuin se koskee oikeudellista yhteistyötä. [6]

[6] Tämä viittaus ei vaikuta millään tavoin kyseisen asiakirjan oikeusperustaa koskevaan komission kantaan. Komissio kiistää edelleen kyseisen oikeusperustan ja on antanut asiasta lausuman, joka on liitetty puitepäätöksen hyväksymistä koskevaan neuvoston pöytäkirjaan. Siinä komissio ilmoittaa "pitävänsä kiinni kaikista sille perustamissopimuksessa myönnetyistä oikeuksista". Antamansa lausuman mukaisesti komissio päätti 24. maaliskuuta 2003 nostaa neuvostoa vastaan kanteen, joka koskee kyseisen puitepäätöksen lainmukaisuuden valvontaa (PE/2003/410).

3. Oikeusperusta

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklassa katsotaan, että kehittämällä jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa voidaan edistää unionin tavoitetta antaa kansalaisille korkeatasoinen suoja vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella.

Tämä tavoite on toteutettava tiivistämällä yhteistyötä oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan 1 kohdassa luetellaan toimia, joiden tulee sisältyä rikosasioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön ja rikosoikeuden säännösten lähentämiseen.

Tämä ehdotus vastaa näihin tavoitteisiin.

Nykyisten seuraamusten vaihtelevuus vääristää etenkin pilaantumisesta mahdollisesti aiheutuvia taloudellisia seuraamuksia sen mukaan, missä pilaantuminen on saanut alkunsa, vaikka sen vaikutukset tuntuisivat useissa EU:n jäsenvaltioissa. Rangaistusten yhdenmukaistaminen on omiaan vähentämään nk. jurisdiction shopping -ilmiötä, jossa rikolliset pyrkivät löytämään omalta kannaltaan suotuisimman oikeudenkäyttöalueen. Oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä voidaan parantaa tunnustamalla valtion tutkintavaltuudet sen satamassa tai sen rannikon edustalla olevassa terminaalissa olevaan alukseen nähden sekä toteuttamalla mahdollisuus perustaa yhteisiä tutkintaryhmiä. Lainkäyttövallan määräytymistä koskevien sääntöjen avulla pyritään ehkäisemään jäsenvaltioiden välisiä tuomioistuimen toimivaltaa koskevia ristiriitoja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan d alakohdan mukaisesti. Yhteyspisteiden perustaminen tietojenvaihtoa varten helpottaa ja nopeuttaa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuuden varmistamista, mistä määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan a ja c alakohdassa.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöä olisi lähennettävä tekemällä puitepäätöksiä. Puitepäätösten tulee sitoa jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muoto ja keinot.

4. Ehdotuksen sisältö

Otsikko: puitepäätös "alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan rikosoikeudellisen kehyksen vahvistamisesta"

Jo otsikko kertoo, että puitepäätöksen tarkoituksena on täydentää direktiiviä 2003/.../EY. Siksi otsikossa toistetaan direktiivin otsikossa käytetty ilmaisu "alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen". Ilmaisu "ehkäisemistä koskevan rikosoikeudellisen kehyksen vahvistamisesta" puolestaan täsmentää suunniteltujen lisätoimenpiteiden tavoitetta ja perustuu muiden yhteisön säädösten otsikoissa käytettyyn sanamuotoon.

1 artikla - Tarkoitus

Ehdotuksen 1 artiklassa täsmennetään, että puitepäätöksen tarkoituksena on täydentää direktiivin 2003/.../EY säännöksiä vahvistamalla niiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset rikosoikeudelliset säännöt. Puitepäätöksen soveltamisala on siten sama kuin direktiivin. Soveltamisalaan kuuluvat direktiivissä tarkoitetut, alusten suorittamat ympäristöä pilaavien aineiden laittomat päästöt, eli käytännössä öljyn ja irtolastina kuljetettavien haitallisten nestemäisten aineiden päästöjen ehkäiseminen kaikilla jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä (sisävesillä, aluevesillä, kansainväliseen merenkulkuun käytettävissä salmissa, joihin sovelletaan esteetöntä kauttakulkua, tai talousvyöhykkeellä) sekä aavalla merellä, kun päästöt tapahtuvat aluksesta tai mistä tahansa meriympäristössä toimivasta merialuksesta sen lippuvaltiosta riippumatta, kantosiipi- ja ilmatyynyalukset sekä vedenalaiset ja kelluvat alukset mukaan luettuina.

Soveltamisalan rajaaminen rikosoikeuteen sulkee pois kaikki yksityisoikeudelliset tai hallinnolliset lisätoimenpiteet.

2 artikla - Määritelmät

Tässä artiklassa täsmennetään, että puitepäätöksessä käytetään samoja määritelmiä kuin direktiivissä 2003/.../EY, jota se täydentää. Tässä puitepäätöksessä käytetty MARPOL 73/78 -yleissopimukseen perustuva laittomien päästöjen määritelmä sekä ympäristöä pilaavien aineiden määritelmä, joka sisältää myös öljyn ja haitalliset nestemäiset aineet, samoin kuin alusten tai henkilöiden ja oikeushenkilöiden määritelmä, ovat siis peräisin direktiivin 2003/.../EY 2 artiklasta.

3 artikla - Seuraamusten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Direktiivissä 2003/.../EY säädetään rangaistaviksi teoiksi tuottamukselliset tai törkeän tuottamukselliset ympäristöä pilaavien aineiden laittomat päästöt. Direktiivin 6 artiklan mukaan tällaisista teoista on säädettävä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat, tarvittaessa rikosoikeudelliset seuraamukset. Saman säännöksen mukaan luonnollisille henkilöille voidaan vakavimmissa tapauksissa määrätä jopa vapausrangaistus. Direktiivin 6 artiklan mukaan sekä luonnollisille että oikeushenkilöille voidaan määrätä myös sakkoja, mikä nykyisten kansallisten käytäntöjen perusteella onkin todennäköisin vaihtoehto.

Tämän puitepäätöksen 3 artikla koskee siis direktiivissä säädettyjen seuraamusten soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Säännös koskee kuitenkin ainoastaan näiden seuraamusten ominaisuuksia. Seuraamuksiin liittyviä laajempia näkökohtia käsitellään toisaalla. [7]

[7] Esim. tällä hetkellä puheenjohtajana toimiva Kreikka on esittänyt aloitteen neuvoston puitepäätöksen tekemiseksi ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta. Uusintarikollisuutta taas käsitellään rikosoikeudellisten seuraamusten lähentämistä koskevassa tiedonannossa, joka komission on tarkoitus esittää lähiaikoina. Sen jälkeen laaditaan todennäköisesti ehdotus neuvoston puitepäätökseksi rikosoikeudellisten seuraamusten lähentämisestä.

Ensimmäinen kohta koskee vapausrangaistuksia, joita voidaan direktiivin 2003/.../EY nojalla langettaa "kaikkein vakavimmissa tapauksissa". Tässä kohdassa säädetään vapausrangaistuksen enimmäiskeston alaraja. Taso perustuu 25.-26. huhtikuuta 2002 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmiin, joissa määritellään neljä mahdollista tasoa. [8] Tässä puitepäätöksessä säädetty taso vastaa oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmissä määriteltyä tasoa 3. Kolmas taso näyttäisi sopivimmalta rangaistusten yhdenmukaistamisen lähtökohdalta, sillä kun tämän puitepäätöksen perusteella määrätään vapausrangaistus, kyseessä on todennäköisesti erittäin vakava rikos (direktiivissä tarkoitetut "vakavimmat tapaukset"). Vapausrangaistuksen enimmäiskeston alarajana on näin ollen vähintään 5-10 vuotta vankeutta. Tämän kynnysarvon vahvistaminen ei silti tietenkään merkitse sitä, että kansallisessa lainsäädännössä ei voitaisi määrätä sitä lyhyemmistä vapausrangaistuksista. Jäsenvaltiot voivat säätää myös alempia seuraamustasoja, joiden mukaan rangaistus on joko 1-3 vuotta tai 3-5 vuotta vankeutta. Niitä sovelletaan silloin kun rikos ei ole vähäinen mutta ei myöskään kuulu niihin "vakavimpiin tapauksiin", jotka ovat ainoita joista direktiivissä 2003/.../EY säädetään vapausrangaistus.

[8] Taso 1: Rangaistus enimmillään vähintään 1-3 vuotta vankeutta; Taso 2: Rangaistus enimmillään vähintään 2-5 vuotta vankeutta; Taso 3: Rangaistus enimmillään vähintään 5-10 vuotta vankeutta; Taso 4: Rangaistus enimmillään vähintään 10 vuotta vankeutta (tapauksissa, jotka edellyttävät erittäin ankaria rangaistuksia).

Puitepäätöksessä ei määritellä, millaisista rikoksista olisi langetettava direktiivissä tarkoitettu vapausrangaistus, vaan kukin jäsenvaltio voi arvioida rikosten vakavuutta omien perinteidensä ja oikeusjärjestelmänsä mukaisesti. Puitepäätöksessä määritetään kuitenkin neljä erityistapausta, jotka on joka tapauksessa katsottava direktiivissä tarkoitetuiksi "vakavimmiksi tapauksiksi". Näitä ovat vuonna 1998 annetussa yhteisessä toiminnassa [9] tarkoitetut rikollisjärjestön toimintaan liittyvät rikokset tai tapaukset, joissa rikokset ovat aiheuttaneet ihmisille vakavia vammoja tai johtaneet heidän kuolemaansa tai aiheuttaneet veden laadulle tai eläin- tai kasvilajeille tai niiden osille huomattavaa vahinkoa.

[9] Yhteinen toiminta 21 päivältä joulukuuta 1998, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa (EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1).

Komissio haluaa korostaa, että näiden neljän tapauksen mainitseminen tässä artiklassa ei estä jäsenvaltioita määrittelemästä lainsäädännössään mitä tahansa muuta tapausta "kaikkein vakavimmaksi". Puitepäätöksessä mainitut neljä "vakavinta" tapausta vastaavat sitä, mitä yleensä pidetään vakavimpana sekä kansallisella tasolla että muissa Euroopan unionin tasolla annetuissa säädöksissä. Vastaavalla tavalla osallistumista rikollisjärjestön toimintaan pidetään raskauttavana seikkana ehdotuksessa neuvoston puitepäätökseksi tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä. [10] Myös rikoksen uhrille aiheutunut erityisen vakava vahinko on raskauttava seikka, joka on otettava huomioon mm. ihmiskauppaan liittyvien rikosten yhteydessä. [11] Veden laadulle, eläimille tai kasveille aiheutuneet huomattavat vahingot otetaan huomioon myös edellä mainitussa puitepäätöksessä ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin teon tahallisuuden määrittelyn yhteydessä.

[10] Komission ehdotus KOM(2002) 173 lopullinen, EYVL C 203 E, 27.8.2002, s. 109.

[11] Ks. ihmiskaupan torjunnasta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun neuvoston puitepäätöksen (EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1) 3 artiklan 2 kohdan c alakohta.

Koska puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jättävät niiden valittavaksi tähän tarvittavan muodon ja keinot, jäsenvaltioilla säilyy tietty liikkumavapaus, kun ne mukauttavat lainsäädäntöään näihin sääntöihin ja määrittävät tässä puitepäätöksessä määritellyissä rajoissa sovellettavien seuraamusten luonnetta ja ankaruutta.

Direktiivin 2003/.../EY mukaisesti rikoksista ei määrätä aina tai ainoastaan vapausrangaistusta. Ensinnäkin vapausrangaistus määrätään ainoastaan kaikkein vakavimmista rikoksista, kuten edellä on todettu. Toisaalta on syytä säätää myös oikeushenkilöihin sovellettavista yhdenmukaisista pelotteista. Lisäksi vapausrangaistus voidaan hyvin määrätä myös muun seuraamuksen ohella.

Puitepäätöksen 3 artiklan 2 kohta koskee näin ollen niiden sakkorangaistusten yhdenmukaistamista, joita jäsenvaltiot voivat määrätä direktiivin 2003/.../EY nojalla vapausrangaistusten lisäksi tai niiden sijasta omien perinteidensä ja oikeusjärjestelmänsä mukaisesti.

Säännöksellä pyritään lähentämään seuraamusten tasoa velvoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vähimmäisrangaistuksia, jos niiden oikeusjärjestelmässä ei ole sellaisia aiemmin käytössä. Siksi ehdotuksessa on päädytty järjestelmään, jossa määritellään enimmäisseuraamusten alaraja, mikä on lähellä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmissä esitettyä vapausrangaistuksiin liittyvää periaatetta.

Jos rangaistukset määriteltäisiin rahamääräisesti, valuutan indeksointi aiheuttaisi jonkin verran vaihtelua, mikä sotisi direktiivin 2003/.../EY 6 artiklassa ilmaistua suhteellisuusperiaatetta vastaan. [12] Siksi onkin katsottu paremmaksi määritellä rangaistus tiettynä prosenttiosuutena oikeushenkilön liikevaihdosta tai varallisuudesta. Tällaista järjestelmää on sovellettu myös muissa yhteisön oikeuden säädöksissä etenkin kilpailuoikeuden alalla. [13] Tässä varallisuuden käsite täydentää liikevaihdon käsitettä. Sen on tarkoitus kattaa myös luonnollisten henkilöiden tai jopa voittoa tavoittelemattomien oikeushenkilöiden tilanne, joihin ei voida soveltaa liikevaihdon käsitettä. Käsitteen tulkinta jätetään kansallisten lainsäädäntöjen tehtäväksi.

[12] Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio, ns. Helsingin komissio (HELCOM), on tosin suosittanut tällaista rikosoikeuden ulkopuolista hallinnollisten sakkorangaistusten yhdenmukaistamismallia (suojelukomission suositus 19/14). Suosituksessa säädetään kustakin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen liitteissä mainitusta rikoksesta määrättävän sakkorangaistuksen vähimmäismäärä. Direktiivissä 2003/.../EY määriteltyjen öljyn tai muiden haitallisten nestemäisten aineiden laittomien päästöjen osalta tämä taso on 1 500 SDR (special drawing rights l. "erityisnosto-oikeudet", Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n luoma laskentayksikkö) eli tämän puitepäätösehdotuksen laatimishetkellä noin 1 900 euroa.

[13] Ks. perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artikla (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

Seuraamukset on jaettu kahdeksi tasoksi. Ensimmäinen taso, 1-10 prosenttia liikevaihdosta, liittyy tapauksiin, joissa luonnolliselle henkilölle ei välttämättä ole tarpeen määrätä vapausrangaistusta direktiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sillä nämä eivät ole kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettuja kaikkein vakavimpia tapauksia. Edellisen kohdan mukaisesti näitä tapauksia ei ole yhdenmukaistettu, koska direktiivi ei edellytä, että niistä määrättäisiin vapausrangaistus. Toinen taso, 10-20 prosenttia liikevaihdosta, koskee sen sijaan kaikkein vakavimpia tapauksia, joista todennäköisesti määrätään direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vapausrangaistus. Kyseessä ovat tapaukset, joissa edellisen kohdan mukaisesti määrätään enimmäisrangaistuksen tasoksi vähintään 5-10 vuoden vapausrangaistus (puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohta).

Riippumatta siitä, mitä direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 5 kohdan b alakohdassa säädetään rikoksesta saadun hyödyn menetetyksi tuomitsemisesta, mikään ei estä jäsenvaltioita säätämästä, että tämän säännöksen perusteella määrättävien sakkojen määrässä otetaan huomioon asianomaisen rikoksen perusteella saatu hyöty.

4 artikla - Lainkäyttövalta

Koska tämä puitepäätös täydentää direktiiviä 2003/.../EY, puitepäätöksen 4 artiklassa tarkoitettu direktiivin soveltamisalaan kuuluvia rikoksia koskeva lainkäyttövalta määritellään suhteessa direktiivin soveltamisalaan, joka määritellään sen 3 artiklassa.

Tämän säännöksen mukaisesti jokaisen jäsenvaltion on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa rikoksiin, jotka tehdään:

a) jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä, satamat mukaan luettuina;

b) jäsenvaltion aluemerellä;

c) kansainväliseen merenkulkuun käytettävissä salmissa, joihin sovelletaan vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen III osan 2 osastossa määrättyä esteetöntä kauttakulkua, siltä osin kuin tällaiset salmet kuuluvat kyseisen jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin;

d) kansainvälisen oikeuden mukaisesti määritellyllä jäsenvaltion talousvyöhykkeellä; ja

e) aavalla merellä.

Jäsenvaltioiden yhteistyötä koskevassa 8 artiklassa täydennetään tätä säännöstä säätämällä syytetoimien koordinoinnista jäsenvaltioiden välillä sekä 4 artiklan perusteella mahdollisesti ilmenevien toimivaltaristiriitojen ratkaisemiskriteereistä.

5 artikla - Rikosoikeudelliset tutkimukset satamavaltiossa

Ehdotuksen 5 artiklan tarkoituksena on täydentää direktiivin 2003/.../EY 4 artiklaa, joka koskee täytäntöönpanotoimia jäsenvaltion satamassa olevien alusten osalta. Artiklan mukaan satamavaltion toimivaltaisten viranomaisten, yleensä satamaviranomaisten, on tehtävä tiettyjä tarkistuksia. Jos tarkistusten perusteella epäillään rikosta, asiasta on ilmoitettava välittömästi toimivaltaisille oikeusviranomaisille.

Puitepäätöksen 5 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että oikeusviranomaiset aloittavat tässä vaiheessa rikosoikeudellisen tutkimuksen.

Artiklan 2 kohdassa täsmennetään sen valtion kansallisten viranomaisten tutkintavaltuudet, jonka satamassa olevan aluksen epäillään syyllistyneen direktiivin 2003/.../EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ympäristöä pilaavien aineiden laittomaan päästöön. Tässä toistetaan YK:n merioikeusyleissopimuksen vastaavien määräysten keskeinen sisältö. Tutkimuksen tulisi sisältää kaikki asianmukaiset toimenpiteet, mukaan luettuina mutta näihin rajoittumatta aluksella tehtävät tarkastukset, todistajien kuuleminen, valokuvien ja muun todistusaineiston arviointi ja näytteiden ottaminen aineista.

6 artikla - Yhteiset tutkintaryhmät

Ehdotuksen 6 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet yhteisten tutkintaryhmien perustamiseksi 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn puitepäätöksen [14] mukaisesti. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät entistä tiiviimmin yhteistyötä tutkimusten tuloksellisuuden varmistamiseksi. Tutkimusten koordinointia hankaloittaa se, että direktiivissä 2003/.../EY tarkoitetut rikokset tapahtuvat usein monen eri valtion alueella. Tämä on erityisen vahingollista siksi, että alusten aiheuttama pilaantuminen edellyttää toimivaltaisilta viranomaisilta nopeita, mieluiten välittömiä toimia todisteiden keräämiseksi, sillä ne katoavat erityisen nopeasti silloin kun on kyse öljystä tai muista haitallisista nestemäisistä aineista.

[14] Yhteisistä tutkintaryhmistä tehty puitepäätös (EYVL L 162, 20.6.2002, s. 1).

Kesäkuun 13. päivänä 2002 tehty puitepäätös antaa tarvittavat puitteet tällaisten yhteisten tutkintaryhmien perustamiselle. Neuvostossa käsitellään parhaillaan mallisopimusta, jonka tarkoituksena on helpottaa yhteisten tutkintaryhmien perustamista. Europolin on suotavaa osallistua näihin yhteisiin tutkintaryhmiin heti kun pöytäkirja, jolla se valtuutetaan tällaiseen toimintaan, tulee voimaan. [15]

[15] Neuvoston säädös, annettu 28 päivänä marraskuuta 2002, Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) ja Europolin, sen elinten jäsenten sekä Europolin apulaisjohtajien ja työntekijöiden erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta tehtävästä pöytäkirjasta (EYVL C 312, 16.12.2002, s. 1).

7 artikla - Syytetoimien aloittaminen

Ehdotuksen 7 artiklassa toistetaan määräyksiä, jotka ovat peräisin kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittamasta YK:n merioikeusyleissopimuksesta.

Tämän kansainvälisen yleissopimuksen pohjalta tässä artiklassa säädetään ensimmäisen kerran Euroopan unionin säädöksessä syytetoimien lainmukaisuudesta ja asetetaan sille tiukat rajat.

Koska syytetoimien lainmukaisuutta koskeva periaate voi joutua ristiriitaan eräissä jäsenvaltioissa sovellettavan tarkoituksenmukaisuusperiaatteen kanssa, säännöksessä täsmennetään, että syytetoimet on aloitettava kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja edellyttäen, että todisteita on "riittävästi". Toisin sanoen tämä säännös ei sitoisi jäsenvaltiota, jossa syytetoimien aloittamista tai aloittamatta jättämistä koskeva toimivalta kuuluu syyttäjäviranomaiselle. Toisaalta, vaikka jonkin jäsenvaltion syyttäjäviranomaisella ei olisikaan tällaista toimivaltaa, kyseisen valtion ei tarvitsisi säätää velvollisuudesta aloittaa syytetoimet, jos todisteita ei ole riittävästi.

Lisäksi täsmennetään, että säännöstä sovelletaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevan "8 artiklan säännöksistä riippumatta". Näin otetaan huomioon syytetoimien keskittämisen tarve.

8 artikla - Jäsenvaltioiden yhteistyö

Ehdotuksen 8 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava toisilleen mahdollisimman laajalti keskinäistä apua ja kuultava toisiaan, kun sama rikos kuuluu useamman jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin.

Tätä varten artiklan 1 kohdassa viitataan eräiden muiden EU:n säädösten tavoin [16] varsin väljästi yleissopimuksiin, monen- ja kahdenvälisiin sopimuksiin ja muihin järjestelyihin. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota YK:n merioikeusyleissopimuksen 228 artiklaan, jossa määrätään oikeudellisten toimien keskeyttämisestä ja niihin ryhtymistä koskevista rajoituksista.

[16] Ks. esim. muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 11 artikla (EYVL L 149, 2.6.2001, 2. 1).

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä sen ratkaisemiseksi, mikä niistä ryhtyy syytetoimiin rikoksentekijöitä vastaan, jos rikos kuuluu useamman jäsenvaltion toimivaltaan ja nämä voivat ryhtyä pätevästi syytetoimiin samojen tosiseikkojen perusteella. Pyrkimyksenä on mahdollisuuksien mukaan keskittää syytetoimet yhteen jäsenvaltioon. Jäsenvaltiot voivat tehdä tällaista yhteistyötä minkä tahansa Euroopan unionin piirissä perustetun elimen tai mekanismin avulla, jonka tarkoituksena on helpottaa toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja niiden toimien koordinointia. Erityisen hyvin tähän tehtävään soveltuu 28. helmikuuta 2002 tehdyllä puitepäätöksellä [17] perustettu Eurojust.

[17] Neuvoston puitepäätös, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi (EYVL L 63, 6.3.2002, s. 1).

Artiklan 3 kohdassa esitetään 2 kohdan soveltamista varten luettelo toimivaltakriteereistä tärkeysjärjestyksessä. Luettelossa esitetyt kriteerit sisältyvät jo YK:n merioikeusyleissopimukseen tai muihin puitepäätöksiin, mm. puitepäätökseen ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Luettelossa mainitaan mm. seuraavat liittymäperusteet, joita sovelletaan luettelon mukaisessa järjestyksessä:

a) jäsenvaltio, jonka merialueella rikos on tehty (eli kyseisen valtion sisävesillä, satamat mukaan luettuina, aluevesillä ja talousvyöhykkeellä sekä sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvissa salmissa),

b) jäsenvaltio, jolle on aiheutunut ainakin pilaantumisen riski, kun rikos on tehty aavalla merellä,

c) jäsenvaltio, jonka merialueen kautta alus kulkee, rikoksen tekopaikasta riippumatta ja direktiivin 2003/.../EY 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetuissa rajoissa,

d) jäsenvaltio, jonka kansalainen rikoksen tekijäksi todettu henkilö on tai jossa hän asuu, / jäsenvaltiot, joiden kansalaisia rikoksen tekijöiksi todetut henkilöt ovat tai joissa he asuvat,

e) jäsenvaltio, jonka alueella rikoksen tehneen oikeushenkilön sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee,

f) jäsenvaltio, joka on sen aluksen lippuvaltio, josta rikos on saanut alkunsa.

Luetteloa laadittaessa on otettu huomioon EU:n piirissä esiintyneet ennakkotapaukset. [18]

[18] Ks. erityisesti terrorismin torjumisesta 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn puitepäätöksen 9 artikla (EYVL L 164, 22.6.2002, s. 3).

9 artikla - Tietojen toimittaminen

Ehdotuksen 9 artiklassa säädetään tietojen toimittamisesta jäsenvaltioiden kesken. Tässä tarkoitetaan kahdentyyppisiä tietoja.

Artiklan kahdessa ensimmäisessä kohdassa tarkoitetaan tietoja, joiden tarkoituksena on estää pilaantuminen tai sen laajeneminen. Välittömän toiminnan tarve on tässä tilanteessa olennainen vaatimus, jota ei tarvitse erikseen perustella.

Artiklan kolmannessa kohdassa on kyse lähinnä puitepäätöksen soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä, jotka jäsenvaltioiden on annettava tiedoksi ensisijaisesti lippuvaltiolle mutta myös muille jäsenvaltioille, joita asia koskee. Myös tässä tapauksessa on tärkeää, että tiedottaminen tapahtuu nopeasti. Tietojen toimittamisella ei ole kuitenkaan yhtä kiire kuin ensimmäisessä kohdassa. Siksi tässä kohdassa käytetään ilmausta "viipymättä", kun kahdessa ensimmäisessä kohdassa käytettiin ilmausta "välittömästi".

Tietojen ilmoittamisessa käytettävät keinot jätetään tarkoituksellisesti täsmentämättä: kukin jäsenvaltio voi päättää niistä itse sen mukaan, miten nopeasti tiedot on toimitettava.

10 artikla - Yhteysviranomaisten nimeäminen

Ehdotuksen 10 artiklan tarkoituksena on helpottaa tietojenvaihtoa nimeämällä tätä varten yhteysviranomaiset. Jäsenvaltiot voivat käyttää tähän tarkoitukseen nykyisiä yhteistyömekanismeja. Tämä säännös on tärkeä rikosoikeudellisen yhteistyön tehokkuuden kannalta.

Artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava nimeämänsä yhteysviranomaiset neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle, jotta neuvoston pääsihteeristö voi välittää tiedon edelleen muille jäsenvaltioille.

11 artikla - Maantieteellinen soveltamisala

Tässä artiklassa täsmennetään, että puitepäätöksen maantieteellinen soveltamisala on sama kuin direktiivillä 2003/.../EY. Tämä johtuu edelleen siitä, että nämä säädökset täydentävät toinen toistaan. Sen vuoksi sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan määräyksiä, joilla ei ole vastaavuutta Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa.

12 artikla - Täytäntöönpano

Ehdotuksen 12 artiklassa käsitellään tämän puitepäätöksen täytäntöönpanoa ja seurantaa. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi 31. joulukuuta 2004 mennessä.

Jäsenvaltioiden on toimitettava samaan päivämäärään mennessä neuvoston pääsihteeristölle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle kirjallisina säännökset, jotka ne ovat antaneet tämän puitepäätöksen mukaisten velvoitteidensa saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Neuvosto arvioi vuoden kuluttua näiden tietojen ja komission laatiman kertomuksen perusteella, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

13 artikla - Voimaantulo

Päätöksen 13 artiklassa säädetään, että puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2003/0088 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan rikosoikeudellisen kehyksen vahvistamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 ja 31 artiklan sekä 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [19],

[19] EUVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [20],

[20] EUVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Neuvoston ja komission toimintasuunnitelmassa parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta [21] sekä Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä (48 kohta) [22] vaaditaan lainsäädäntötoimien toteuttamista ympäristörikollisuutta vastaan, erityisesti yhteisiä seuraamuksia ja yhdenmukaisia menettelytakeita.

[21] EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1, 18 kohta.

[22] http://ue.eu.int/fi/Info/eurocouncil/ index.htm.

(2) Tähän liittyen komissio hyväksyi 13 päivänä maaliskuuta 2001 ympäristön suojelua rikosoikeudellisin keinoin koskevan direktiiviehdotuksen [23], jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä rikollisiksi teoiksi ja rangaistava tarvittaessa rikosoikeudellisin keinoin tietyt teot, jotka on tehty joko tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta kyseisen direktiiviehdotuksen liitteessä lueteltujen ympäristönsuojelua koskevien yhteisön säädösten ja/tai jäsenvaltioiden yhteisön oikeuden noudattamiseksi hyväksymien säännösten vastaisesti.

[23] EYVL C 180 E, 26.6.2001, muutettu ehdotus hyväksytty 30.9.2002 (EYVL C 20 E, 28.1.2003, s. 284).

(3) Alusten joko tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta aiheuttaman pilaantumisen torjunta on yksi Euroopan unionin painopistealueita. Kööpenhaminassa 12 ja 13 päivänä joulukuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä (32-34 kohta) ja oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 19 päivänä joulukuuta 2002 öljysäiliöalus Prestigen onnettomuuden vuoksi antamassa julistuksessa todetaan, että Euroopan unioni on päättänyt määrätietoisesti toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta tällaisia vahinkoja ei enää tapahtuisi.

(4) Tätä varten on olennaisen tärkeää lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä, kuten komissio totesi tiedonannossaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle meriturvallisuuden parantamisesta öljysäiliöalus Prestigen onnettomuuden jälkeen [24].

[24] KOM(2002) 681 lopullinen, 3.12.2002.

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/.../EY alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista [25], säädetään tästä lainsäädäntöjen lähentämisestä yhtäältä näiden rikosten määrittelyn sekä niiden tekemisen, niihin osallistumisen ja yllyttämisen osalta ja toisaalta näistä rikoksista langetettavien seuraamusten tarvittaessa rikosoikeudellisesta luonteesta. Lisäksi direktiivissä säädetään eräistä teknisistä ja käytännön liitännäistoimenpiteistä.

[25] EUVL C [...], [...], s. [...].

(6) Näiden säännösten täydentämiseksi on suotavaa lähentää muun muassa niiden rangaistusten tasoa, joita langetetaan rikosten vakavuuden perusteella niitä tehneille tai niistä vastuussa oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, erityisesti 25 ja 26 päivänä huhtikuuta 2002 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmien mukaisesti.

(7) Tätä varten on säädettävä rikosoikeudellisten tutkimusten helpottamisesta. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa voitava perustaa yhteisiä tutkintaryhmiä, joihin myös Europol voitaisiin ottaa mukaan.

(8) On laadittava yhteistyötä koskevat säännöt sen varmistamiseksi, että direktiivissä 2003/.../EY tarkoitettujen rikosten perusteella aloitetaan tehokkaat syytetoimet. Tätä varten Euroopan unionin on täydennettävä alueellisten tai kansainvälisten järjestöjen piirissä saatuja tuloksia. Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimus, jonka kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja jossa myös Euroopan yhteisö on sopimuspuolena, on tässä yhteydessä erityisen merkittävä.

(9) On suotavaa varmistaa, että jäsenvaltiot ilmoittavat tarvittavat tiedot nopeasti toisilleen, jotta ne voivat tehdä keskenään mahdollisimman tehokasta yhteistyötä. On nimettävä täsmällisesti operatiiviset yhteysviranomaiset.

(10) Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita ja koska ne voidaan toiminnan kohteena olevista menettelyistä aiheutuvien vahinkojen rajatylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimia perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä puitepäätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(11) Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 artikla Tarkoitus

Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on täydentää direktiivin 2003/.../EY säännöksiä vahvistamalla niiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset rikosoikeudelliset säännöt.

2 artikla Määritelmät

Tähän puitepäätökseen sovelletaan direktiivin 2003/.../EY 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

3 artikla Seuraamusten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1. Kukin jäsenvaltio toteuttaa luonnollisten henkilöiden osalta tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa vähintään 5-10 vuoden enimmäisvapausrangaistus ja vakavimmissa tapauksissa direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti erityisesti silloin:

a) kun rikokset on tehty osana rikollisjärjestön toimintaa rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa annetun yhteisen toiminnan 98/733/YOS joulukuun 21 päivältä 1998 [26] mukaisesti,

[26] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

b) kun rikokset ovat johtaneet ihmisten kuolemaan tai aiheuttaneet heille vakavia vammoja,

c) kun rikokset ovat aiheuttaneet huomattavaa vahinkoa veden laadulle,

d) kun rikokset ovat aiheuttaneet huomattavaa vahinkoa eläin- tai kasvilajeille tai niiden osille.

2. Kukin jäsenvaltio toteuttaa luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa 6 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti rikosoikeudellinen tai muu sakko, jonka määrän on oltava vähintään:

a) 1-10 prosenttia edellisen varainhoitovuoden kokonaisliikevaihdosta tai edellisen vuoden kokonaisvarallisuudesta silloin kun kyseessä eivät ole kaikkein vakavimmat tapaukset,

b) 10-20 prosenttia edellisen varainhoitovuoden kokonaisliikevaihdosta tai edellisen vuoden kokonaisvarallisuudesta silloin kun kyseessä ovat kaikkein vakavimmat tapaukset, erityisesti ne, jotka mainitaan 1 kohdassa.

4 artikla Lainkäyttövalta

Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rikoksiin direktiivin 2003/.../EY 3 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

5 artikla Rikosoikeudelliset tutkimukset satamavaltiossa

1 Kun rikosasioissa toimivaltaiset viranomaiset saavat direktiivin 2003/.../EY 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti tiedon saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rikoksia koskevasta epäilystä, ne aloittavat rikosoikeudellisen tutkimuksen.

2 Tutkimuksen tulee sisältää kaikki asianmukaiset toimenpiteet, mukaan luettuina mutta näihin rajoittumatta aluksella tehtävät tarkastukset, todistajien kuuleminen, valokuvien ja muun todistusaineiston arviointi ja näytteiden ottaminen aineista.

6 artikla Yhteiset tutkintaryhmät

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittaessa tarvittavat toimenpiteet yhteisten tutkintaryhmien perustamiseksi 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn puitepäätöksen 2002/465/YOS mukaisesti, jotta voidaan suorittaa direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rikoksia koskevia rikosoikeudellisia tutkimuksia.

7 artikla Syytetoimien aloittaminen

Valtio, joka on määritellyt lainkäyttövaltansa 4 artiklan mukaisesti, aloittaa viipymättä ja 8 artiklan säännöksistä riippumatta oletettua rikosta koskevat oikeustoimet oman lainsäädäntönsä mukaisesti, jos rikoksesta on riittävästi todisteita.

8 artikla Jäsenvaltioiden yhteistyö

1. Jäsenvaltiot antavat toisilleen voimassa olevien yleissopimusten sekä monen- ja kahdenvälisten sopimusten ja järjestelyjen mukaisesti mahdollisimman laajalti keskinäistä apua direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvissä menettelyissä.

2. Jos rikos kuuluu useamman jäsenvaltion toimivaltaan ja nämä voivat ryhtyä pätevästi syytetoimiin samojen tosiseikkojen perusteella, kyseiset jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä päättääkseen, mikä niistä aloittaa syytetoimet rikoksentekijöitä vastaan, pyrkimyksenä keskittää syytetoimet mikäli mahdollista yhteen jäsenvaltioon. Jäsenvaltiot voivat tehdä tällaista yhteistyötä minkä tahansa Euroopan unionin piirissä perustetun elimen tai mekanismin avulla, jonka tarkoituksena on helpottaa toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja niiden toimien koordinointia. Ne turvautuvat tässä tapauksessa erityisesti Eurojustiin.

3. Tätä varten otetaan huomioon mm. seuraavat liittymäperusteet, joita sovelletaan tässä järjestyksessä:

a) jäsenvaltio, jonka alueella rikos on tehty;

b) jäsenvaltio, jonka alueella rikoksen vaikutukset ilmenevät;

c) jäsenvaltio, jonka alueen kautta alus, josta rikos on saanut alkunsa, kulkee;

d) jäsenvaltio, jonka kansalainen rikoksentekijä on tai jossa hän asuu;

e) jäsenvaltio, jonka alueella sijaitsee sen oikeushenkilön sääntömääräinen kotipaikka, jonka lukuun rikos on tehty;

f) jäsenvaltio, joka on sen aluksen lippuvaltio, josta rikos on saanut alkunsa.

4. Alue käsittää 3 kohtaa sovellettaessa direktiivin 2003/.../ET 3 artiklan 1 kohdan a-d alakohdassa tarkoitetun vyöhykkeen.

9 artikla Tietojen toimittaminen

1. Jos jäsenvaltio saa tiedon direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta tai tällaisen rikoksen vaarasta, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa välittömän pilaantumisen, se ilmoittaa siitä välittömästi muille jäsenvaltioille, joita nämä vahingot uhkaavat, sekä komissiolle.

2. Jos jäsenvaltio saa tiedon direktiivin 2003/.../EY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta tai tällaisen rikoksen vaarasta, joka saattaa kuulua jonkin jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin, se ilmoittaa siitä välittömästi kyseiselle jäsenvaltioille.

3. Jäsenvaltiot ilmoittavat viipymättä lippuvaltiolle ja kaikille muille asianomaisille jäsenvaltioille toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet tämän puitepäätöksen ja erityisesti sen 4, 5, 6 ja 7 artiklan soveltamiseksi.

10 artikla Yhteysviranomaisten nimeäminen

1. Kukin jäsenvaltio nimeää operatiiviset yhteysviranomaiset tämän puitepäätöksen soveltamiseksi tarvittavien tietojen vaihtamista ja erityisesti todisteiden keräämistä varten.

2. Kukin jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, mikä sen yksikkö tai mitkä sen yksiköt toimivat 1 kohdassa tarkoitettuina yhteysviranomaisina. Komissio antaa nämä yhteysviranomaiset tiedoksi muille jäsenvaltioille.

11 artikla Maantieteellinen soveltamisala

Tämän puitepäätöksen maantieteellinen soveltamisala on sama kuin direktiivillä 2003/.../EY.

12 artikla Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava samaan päivämäärään mennessä neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina säännökset, jotka ne ovat antaneet tämän puitepäätöksen mukaisten velvoitteidensa saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Neuvosto arvioi 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä näihin tietoihin perustuvan kertomuksen ja komission kirjallisen kertomuksen perusteella sitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavia toimenpiteitä tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

13 artikla Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä [...]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja