52003DC0600

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja Euroopan sosiaalikomitealle ja alueiden Komitealle - Ilmailu- ja avaruusalan yhtenäinen kehys - Vastaus STAR 21 raporttiin /* KOM/2003/0600 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA EUROOPAN SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE - Ilmailu- ja avaruusalan yhtenäinen kehys - vastaus STAR 21 raporttiin

1. Johdanto

Euroopan unioni on viime vuosina asettanut selkeät tavoitteet kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Kölnissä pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa myönnettiin jatkuvien toimien tarve kilpailukykyisen ja dynaamisen teollisen ja teknologisen puolustusperustan luomiseksi vahvistamaan Euroopan valmiuksia vastata kansainvälisiin kriiseihin. Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet asettivat unionille strategisen tavoitteen tulla maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamistaloudeksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Barcelonassa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa viesti toistettiin kehottamalla lisäämään merkittäväsi unionin tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaa. Ja äskettäin, Thessalonikin kokouksessa, tehtiin vihdoin päätös konkreettisiin toimiin ryhtymisestä puolustusalalla.

Huipputeknisenä ja asiantuntevana kaksikäyttöalana Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuudella on ainutlaatuiset mahdollisuudet edistää merkittävästi näitä taloudellisia ja strategisia tavoitteita. Euroopan teollisten ja teknologisten kuljetus-, viestintä-, kaukokartoitus- turvallisuus- ja puolustusvalmiuksien kannalta alan merkitys on ratkaiseva. Maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen ilmailu- ja avaruusteollisuus on keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan Euroopan taloudelliset ja poliittiset tavoitteet.

Euroopan tämän päivän haasteena on luoda ilmailu- ja avaruusteollisuuden kilpailukyvyn ylläpitämistä ja parantamista kannustava ympäristö Euroopalle asetettujen keskeisten tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi. Euroopan ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antava ryhmä, joka muodostuu alan kokeneimmista edustajista sekä yhteisöjen toimielinten edustajista, perustettiin juuri tätä varten tehtävänään tarkastella uudelleen Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden nykyistä poliittista ja lainsäädännöllistä kehystä, tuoda esiin sen puutteita ja tehdä siihen parannusehdotuksia. Ryhmän STAR-21 -raportissa "Ilmailu- ja avaruusalan strategiakatsaus 2000-luvulle" (liitteenä) esitetään selvitys ja suositukset alan markkinoita ja politiikkaa koskevan yhtenäisen kehyksen luomiseksi.

Raportista on keskusteltu ja sitä on kommentoitu laajalti sen jälkeen kun se heinäkuussa 2002 julkaistiin. Sen ansiosta useita tärkeitä alaan vaikuttavia komission aloitteita on voitu asettaa asiayhteyteensä. Lisäksi raportti on auttanut kanavoimaan toimialan tukea tämän alan yhteisön aloitteisiin.

Ryhmä tapasi kesäkuussa 2003 uudelleen tilannekatsausta varten. Se tutki tärkeimmät asiaa koskevat komission käynnistämät aloitteet sekä neuvoston käsittelyssä edenneet aloitteet ja oli tyytyväinen komission painottaessa tarvetta vauhdittaa tavoitteiden saavuttamista ja alan tärkeimmistä poliittisista tavoitteista käytävän keskustelun aikaansaamista muissa yhteisön toimielimissä.

Ilmailu- ja avaruusteollisuutta koskeva komission kanta

Viimeisen kymmenen vuoden aikana komissio on säännöllisin väliajoin todennut ilmailu- ja avaruusalan yhdeksi keskeisimmistä teollisuudenaloista, jonka tueksi on luotava eri politiikkoja, jotta sen kilpailukyky maailmanmarkkinoilla paranisi. Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuudesta ja maailmanlaajuisen haasteen kohtaamisesta vuonna 1997 annetussa komission tiedonannossa KOM (1997) 466 keskityttiin Euroopan ilmailu- ja avaruusalan kiireelliseen yhdentämistarpeeseen, ja alalla onkin tapahtunut merkittävää edistymistä. Teollisuuspolitiikasta laajentuneessa unionissa annetussa komission tiedonannossa KOM(2002) 714 tunnustettiin tarve varmistaa Euroopan teollisuudenalojen kilpailukyky ja erityisesti kehittää politiikkoja eri teollisuudenalojen erityistilannetta varten ja mainittiin ilmailu- ja avaruusala esimerkkinä alasta, jonka toimia erityistekijät määräävät, sekä todettiin, että EU:n ja jäsenvaltioiden on tarpeen sitoutua selkeästi alan kilpailukyvyn parantamiseen.

STAR 21 -selvityksessä korostettiin, että entistä tehokkaampien puolustusmarkkinoiden kehittäminen on olennainen edellytys ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyvyn parantamiselle. Komissio toi Euroopan puolustukseen liittyvien teollisuudenalojen vaikeuksia esiin jo vuonna 1997 puolustukseen liittyviä teollisuudenaloja koskevan Euroopan unionin strategian täytäntöönpanosta antamassaan tiedonannossa KOM (1997) 583, jolloin se kannusti erityistoimiin alan teollisen kilpailukyvyn parantamiseksi ja teknologiapohjan säilyttämiseksi. Sittemmin komissio otti huomioon edistymisessä kohti Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ETPP) saavutetut tärkeät tulokset sekä kustannustehokkuuden kannalta yleisesti myönnetyn tarpeen keskittää varoja tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä hankintoihin ja antoi äskettäin aiheesta Euroopan puolustus - Teollisuus- ja markkinanäkökohtia -nimisen uuden tiedonannon KOM (2003) 113, jossa korostetaan aitojen eurooppalaisten puolustustarvikemarkkinoiden perustamisen tärkeyttä.

Toinen STAR 21 -raportissa nimetty kriittinen alue on avaruusala, jolla televiestintäalan markkinoiden laman ja kasvavan maailmanlaajuisen kilpailun seurauksena on viime vuosina esiintynyt vakavia ongelmia. Avaruusalan osalta komissio korosti vuonna 2001 antamassaan "Kohti eurooppalaista avaruuspolitiikkaa" -nimisessä tiedonannossa KOM(2001)718 Euroopan avaruusjärjestön ESAn ja Euroopan unionin välisen yhteistyön tiivistämistä. Komissio käynnistikin ESAn kanssa äskettäin julkaistun Euroopan avaruuspolitiikkaa koskevan vihreän kirjan KOM(2003)17 yhteydessä laajan kuulemismenettelyn, jonka tarkoituksena on avata keskustelu mahdollisuuksista käyttää avaruusalaa Euroopan hyväksi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Toimet johtavat myöhemmin tänä vuonna valkoisen kirjan ja toimintasuunnitelman valmisteluun.

Näiden tiedonantojen yhteisenä aiheena on ollut Euroopan ilmailu- ja avaruusalan poliittisen kehyksen hajanaisuudesta johtuvat haitat sekä tarve yhtenäistää alaan vaikuttavia julkisia poliittisia toimenpiteitä. Teollisella ja poliittisella tasolla on viime vuosina tapahtunut lupaavaa kehitystä ja alan asema on nykyisistä talouden suhdanteista huolimatta vahvistunut. Jos suuntaus jatkuu, erityisesti turvallisuus- ja puolustusalan tulevaisuudennäkymät ovat jatkossa paremmat.

Tässä tiedonannossa esitetään, miten komissio on jo vastannut STAR 21 -raportin selvityksiin ja ohjeisiin, nimetään toimenpiteet, joihin olisi ryhdyttävä, jotta Euroopan ilmailu- ja avaruusalan pitkän aikavälin kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvittava kehys saadaan aikaan, sekä saatetaan alaa koskevat keskeiset kysymykset yleisesti muiden yhteisön toimielinten tietoon.

2. Ilmailu- ja avaruusala Euroopassa

Tällä hetkellä suurien siviililentokoneiden tuotanto on suurin yksittäinen tekijä Euroopan ilmailu- ja avaruusalan liikevaihdossa. Sen osuus on yli 20 miljardia euroa vuodessa. Nämä markkinat ovat suhdanneherkkiä, sillä ne riippuvat lentoyhtiöiden hankintasuunnitelmista, jotka puolestaan vaihtelevat huomattavasti talouden ja globaaliin turvallisuuteen liittyvien epävarmuustekijöiden mukaan. Kysyntä puolustuspuolella riippuu hallitusten puolustusbudjeteista ja hankintapolitiikoista, jotka taas riippuvat geopoliittisesta kehityksestä ja muuttuvista uhkakuvista. Koska siviili- ja puolustuspuolen tuotteilla on monia yhteisiä tekijöitä, mahdollisimman suuri ennustettavuus ja vakaus näillä molemmilla segmenteillä on teollisuuden kannalta olennaista. Se helpottaa osaamisen hyödyntämistä, teknisten, inhimillisten ja taloudellisten resurssien optimointia sekä kysyntävaihteluiden tasoittamista tilanteissa, joissa jompi kumpi segmenteistä kärsii kausittaisista vaikeuksista.

Euroopan teollisuuden tulevaisuuden kannalta keskeisiä erityistekijöitä ovat suurten siviililentokoneiden yleinen markkinakehitys sekä Airbusin kilpailukyky. Yleinen talouden laskusuuntaus, terrorismin aiheuttama uhka, Irakin kriisi ja SARS ovat heikentäneet tilannetta merkittävästi. Tilanne ei ole kuitenkaan vaikuttanut Airbusiin yhtä paljon kuin sen kansainväliseen kilpailijaan Boeingiin ja Airbus onkin nykyisen tuotevalikoimansa avulla parantanut markkinaosuuttaan siten, että se on lähes tasoissa Boeingin kanssa. Tulos saattaa tulevaisuudessa parantua lisää, jos suunnitelmien mukaan liikenteeseen vuonna 2006 tulevan uuden A380-superjumbon kehittäminen ja markkinoille saattaminen onnistuu.

Puolustuspuolella uusien ohjelmien määrä Euroopassa ja maailmanlaajuisesti on rajallinen. Yhdysvaltojen Joint Strike Fighter -ohjelma on todennäköisesti suunnitelmien mukaan valmistuessaan lähivuosien ainoa merkittävä taistelulentokoneteollisuuteen vaikuttava ohjelma ja saattaa rajoittaa muiden uusien eurooppalaisten tuotteiden kehittämismahdollisuuksia tällä markkinasegmentillä. Helikopterien osalta Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden asema maailmanmarkkinoilla on vahva. Ohjusten ja miehittämättömien lentokoneiden osalta valmiudet ovat myös merkittävät.

Euroopan tasolla ennustettavan kehyksen puuttuminen vaikuttaa kuitenkin teollisuuden kehitykseen. Esimerkiksi sotilaskuljetuskoneiden osalta Airbus A400M -koneen hankintamenettely on ollut monimutkainen ja hankala. Ohjusten osalta Eurofighter Typhoon -hävittäjään tarkoitettuja ammuksia koskevassa päätöksenteossa on kohdattu vastaavia ongelmia. Tällaiset tilanteet lisäävät eurooppalaisten yhtiöiden painetta keskittyä Yhdysvaltain paljon laajemmille puolustusmarkkinoille ja hakea sieltä yhteistyökumppaneita taatakseen pääsyn uusille markkinoille, jotka laajuutensa ja jatkuvuutensa puolesta takaavat osakkeenomistajille vakaan tulovirran sekä tyydyttävän tuoton.

Avaruusalalla satelliittiviestinnän kysynnän lasku on vaikuttanut sekä satelliitteja että kantoraketteja koskevaan liiketoimintaan, eikä tilanteen odoteta merkittävästi paranevan lähivuosina. Tästä johtuva tilausten määrän lasku on aiheuttanut vakavan kriisin Euroopan avaruusteollisuudelle, joka on perinteisesti kilpailijoitaan riippuvaisempi kaupallisista markkinoista. Lisäksi kantorakettimarkkinoilla tällä hetkellä vallitsevan kovan kansainvälisen kilpailun (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Japani) odotetaan lisääntyvän edelleen nyt kun Yhdysvaltain kehittämiä Delta 4 ja Atlas 5 -raketteja voidaan käyttää useisiin kaupallisten markkinoiden laukaisupalveluihin.

Yleiset seuraukset

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä on edistyttävä merkittävästi vahvan eurooppalaisen ulottuvuuden rakentamisessa sellaisilla merkittävillä markkinasegementeillä kuin puolustus ja avaruus. Airbus-hankkeesta saatua myönteistä kokemusta siviililentokonemarkkinoilla olisi pidettävä esikuvana muilla tähän liiketoimintaan liittyvillä aloilla. Teollisuuden uudelleenjärjestelyt ja yhteisten ohjelmien kehittäminen Euroopan rajojen sisällä yhtenäisissä poliittisissa puitteissa on kaikkien ilmailu- ja avaruusalan sektoreiden tulevan menestymisen kannalta erittäin tärkeää.

3. STAR 21 -aloite

Ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antavan ryhmän perustaminen

Euroopan ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antava ryhmä perustettiin vuonna 2001 analysoimaan Euroopan ilmailu- ja avaruusalan poliittista ja lainsäädännöllistä kehystä, tuomaan esiin siinä olevia puutteita ja esittämään siihen parannusehdotuksia. Ryhmään kuuluu seitsemän ilmailu- ja avaruusteollisuuden yrityksen hallituksen puheenjohtajaa, viisi komission jäsentä, EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja kaksi Euroopan parlamentin jäsentä. Ryhmä esitti työnsä tulokset komission puheenjohtajalle heinäkuussa 2002. Kesäkuussa 2003 ryhmä teki edistymistä koskevan tilannekatsauksen.

STAR 21 -tulokset

STAR 21 -ryhmä myöntää usealla alalla, kuten liikennepolitiikassa, tapahtuneen edistymisen, mutta toteaa tärkeimpänä päätelmänään, että nykyistä poliittista ja lainsäädännöllistä kehystä on parannettava paljon, jotta Euroopan poliittisesti ja taloudellisesti kunnianhimoisten tavoitteiden ja niiden toteuttamismahdollisuuksien välinen kuilu saadaan kurottua umpeen ja päästään tarvittaviin tuloksiin. Ryhmä tuo esiin useita aloja, joilla Euroopan unionin toimielinten, EU:n jäsenvaltioiden ja teollisuuden olisi ryhdyttävä toimiin, jotta Euroopan asema maailmanluokan ilmailu- ja avaruusalan tuottajana säilyisi.

STAR 21 -ryhmä painottaa useiden poliittisten välineiden yleisen yhtenäisyyden ja integroinnin tarvetta. Ryhmä kehottaa parantamaan pääsyä kolmansille markkinoille, noudattamaan kauppasopimuksia asianmukaisesti, lisäämään ilmailu- ja avaruusalan työntekijöiden liikkuvuutta, koordinoimaan T&K-toimia erityisesti puolustuspuolella, kehittämään siviili-ilmailun sääntelyä kaikilta osin EU-johtoiseksi, saattamaan päätökseen yhtenäinen eurooppalainen ilmatila -aloite ja luomaan kiinteät yhteydet EU:n ja Euroopan avaruusjärjestön välille erilaisten aloitteiden tukemista varten (Galileo- ja Euroopan avaruusstrategia -aloitteet).

Raportissa todetaan useilla edellä mainituilla aloilla, kuten siviili-ilmailun tutkimuksen koordinoinnissa ja siviili-ilmailun sääntelyssä, jo tähän mennessä tapahtunut vahva edistyminen ja todetaan sen jatkuvan, kun ehdotetut toimenpiteet toteutetaan.

STAR 21 -raportissa yksilöidään kaikkein tärkeimmät muutostarpeet puolustuskysymyksissä, erityisesti niiden lisäkustannusten osalta, jotka johtuvat eurooppalaisen päätöksenteon epäyhtenäisyydestä sekä siitä, että resursseja käytetään kansalliselta pohjalta. Raportissa korostetaan nykyisen tilanteen vaikuttavan kielteisesti Euroopan ilmailu- ja avaruusalaan ja vaarantavan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) toteuttamisen. Sen mukaan alaa olisi kehitettävä ripeästi, jotta Euroopan pitkän aikavälin turvallisuustarpeisiin liittyviä tulevaisuuden politiikan vaihtoehtoja ei suljeta pois.

4. Komission kannalta keskeiset kysymykset

Komissio kiittää ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antavaa ryhmää raportista. Ryhmän antamassa raportissa tuodaan tärkeällä tavalla esiin Euroopan ilmailu- ja avaruusalan nykyisessä kehyksessä esiintyvät puutteet sekä nimetään keinot alan maailmanlaajuisen kilpailukyvyn varmistamiseksi. STAR 21 -suositukset kattavat laaja-alaisesti vaikutukseltaan ja kiireellisyydeltään erilaisia aiheita ja antavat selkeän suunnan tärkeimmistä alueista, joita olisi käsiteltävä. Komissio on täysin samaa mieltä raportin tärkeimmän päätelmän kanssa siitä, että Euroopan laajuisesti yhdentynyt ilmailu- ja avaruusteollisuus tarvitsee Euroopan näkökulmasta toimivan yhtenäisen kehyksen politiikalleen. Komissio aikoo vastaavasti toimivaltansa rajoissa edistää ja tarvittaessa puoltaa tällaisen kehyksen aikaan saamista.

Ilmailu- ja avaruusteollisuuden perinteistä kansallista segmentoitumista on pyritty lieventämään ja siinä on tapahtunutkin huomattavaa edistymistä. Eurooppalaisen kehyksen luominen on edistynyt kuitenkin paremmin siviili- kuin puolustuspuolella. Tämän liiketoiminnan siviili- ja puolustuspuoli ovat kuitenkin, kuten STAR 21 -raportissa korostetaan, riippuvaisia toisistaan ja yhtiöiden on toimittava aktiivisesti molemmilla aloilla, jos ne haluavat pysyä kilpailukykyisinä. Riskinä yhtenäisten puolustukseen liittyvien ilmailu- ja avaruustarvikemarkkinoiden ja yhtenäisen eurooppalaisen tutkimuksen puuttuessa on, että eurooppalaiset yhtiöt siirtyvät yhä useammin laajemmille ja enemmän mahdollisuuksia tarjoaville Yhdysvaltain markkinoille, joilla ne voivat kasvaa ja ylläpitää monipuolisia valmiuksia.

Komissio on vakuuttunut siitä, että Euroopan ilmailu- ja avaruusalan pitkän aikavälin kilpailukyvyn takaaminen ja yhtenäisen kehyksen käyttöönottaminen edellyttää tärkeimpien STAR 21 -suositusten osalta tehokkaisiin toimiin ryhtymistä, erityisesti puolustuksessa, avaruusalalla, tutkimuksessa, markkinoillepääsyyn liittyvissä kysymyksissä ja siviili-ilmailua koskevassa eurooppalaisessa sääntelyssä.

Puolustus

Liiketoiminnan puolustuspuolella edistymistarve on suurin. Puolustuspuolelta puuttuvat yhä tehokkaat sisämarkkinat, jotka ovat kilpailukykyisen eurooppalaisen teollisuuden perusta.

Kansallisen suuntauksen vallitsevuus puolustuspuolella johtuu useasta historiallisesta syystä:

- Teollisuudenalan ainoina asiakkaina ovat hallitukset, jotka päättävät yksin puolustusalan tuotteiden kysynnästä ja määrittelevät niiden operatiiviset vaatimukset ja tekniset eritelmät. Puolustusmateriaalien tuotanto ja kauppa edellyttävät hallituksen lupaa.

- Pitkän aikavälin kysyntä riippuu uhkien kehittymisestä ja tunnistamisesta, jotka vaikuttavat tarvearvioon ja budjettisuunnitteluun. Eri hallitukset näkevät ja toteuttavat politiikkansa eri tavoin sekä reagoivat tilanteisiin eri tavoin.

- Hankintapolitiikan ainoana perusteena ei ole saada vastinetta rahalle, vaan vastikkeet (hyvitykset), teollisuuden yhteistyösopimukset, toimitusvarmuus ja strategiset seikat voivat myös olla tärkeitä tekijöitä.

- Hallitusten sekä ilmailu- ja avaruusalan yhtiöiden suhteissa on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä valtion omistuksen, T&K-rahoituksen, hankintapolitiikkojen jne. osalta.

- Puolustukseen liittyvät edut edellyttävät arkaluontoisten sotilaallisten tietojen salassapitoa sekä toimitusvarmuutta, joka ylittää tavanomaisen asiakas-toimittaja-suhteen.

Jäsenvaltioiden haluttomuudesta luoda yhteinen eurooppalainen lähestymistapa puolustusalan tehokkuuden parantamiseen on vuosien kuluessa kuitenkin muodostunut vakava puute alan vahvoihin kilpailijoihin, erityisesti Yhdysvaltoihin verrattuna, jolla turvallisuus- ja puolustusbudjetin rakenteen ja laajuuden ansiosta on paljon suuremmat mahdollisuudet uusien tuotteiden kehittämiseen ja merkittäviin mittakaavaetuihin.

Tämä resurssien yhdistämisen hitaus Euroopan tasolla on ristiriidassa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ETPP) koskevien kunnianhimoisten tavoitteiden kanssa. Kaikkien jäsenvaltioiden puolustusbudjeteista johtuvien taloudellisten rajoitusten vuoksi ETTP:n tavoitteiden toteuttaminen riippuu muun muassa puolustukseen liittyvien tarvikkeiden hankinnassa ja tuotannossa tapahtuvasta merkittävästä edistymisestä. Sen lisäksi, että Eurooppa käyttää Yhdysvaltoja vähemmän varoja puolustukseen, markkinoiden hajanaisuus rajoittaa toimintavalmiuksiamme.

Tavoitteena olevat nopeat muutokset edellyttävät ETTP:hen sitoutumisen ja teollisuudenalan monikansallisen luonteen vuoksi jäsenvaltioilta entistä eurooppalaisemman lähestymistavan kehittämistä. Komissio katsoo, että merkittävä edistyminen riippuu puolustustarvikemarkkinoiden ja hankintapolitiikan kehittämisestä entistä yhtenäisemmäksi ottaen huomioon maaliskuussa 2003 annetussa komission tiedonannossa esitetyt puolustukseen liittyvät erityisnäkökohdat.

Tältä osin komissio toteaa, että lisääntynyt tuki entistä laajemman eurooppalaisen ulottuvuuden luomiselle tulee esiin ehdotuksessa sopimukseksi Euroopan perustuslaista, jossa jäsenvaltioita kehotetaan "sitoutumaan asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan" ja perustamaan "Euroopan puolustusmateriaali-, tutkimus- ja sotilasvoimavaravirasto, joka määrittää operatiiviset vaatimukset, myötävaikuttaa niiden täyttämistä edistäviin toimiin, pyrkii osaltaan määrittämään ja tarvittaessa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiseksi, osallistuu voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan määrittelyyn sekä avustaa ministerineuvostoa sotilaallisten voimavarojen parantamisen arvioinnissa".

Eurooppa-neuvosto kehitti Thessalonikissa pidetyssä kokouksessa tätä politiikkaa edelleen ja vahvisti tavoiteen, joka koskee tällaisen hallitustenvälisen viraston perustamista vuonna 2004.

Avaruus

Tarve luoda eurooppalainen lähestymistapa avaruusalaan on myönnetty jo kauan ja jo vuonna 1975 perustettiin Euroopan avaruusjärjestö ESA. Yksittäiset valtiot ovat keskittäneet merkittäviä osia avaruusalan siviilitoimistaan ESAn yhteyteen. ESAn ohjelmien ja kansallisten toimien ansiosta Euroopan valmiudet avaruusalalla ovat merkittävät ja kantorakettien ja satelliittien osalta Euroopan teollinen kapasiteetti on maailmanluokkaa.

Avaruusalan puolustusohjelmia on Euroopassa toteutettu yleensä kuitenkin kansallisesti tai kahdenvälisesti, ja jotkut niistä ovat olleet menestyksekkäitä mutta niiden budjetit ovat rajallisia (vain noin 7 prosenttia Yhdysvaltojen kokonaisbudjetista). Laajemman tuen hankkimisesta eurooppalaisille yhteishankkeille on käyty keskusteluja, mutta tähän mennessä niissä ei juurikaan ole päästy tuloksiin ja niiden tulevaisuus on epävarma. Näin ollen, toisin kuin siviilialan ohjelmien käsittelyyn, turvallisuus- ja puolustusalan avaruusohjelmien käsittelyyn eurooppalaisella tai monikansallisella tasolla ei ole olemassa sopivia rakenteita.

Avaruuden hyödyntämisvalmiudet ovat tätä nykyä vaarassa heiketä Euroopan kaupallisten markkinoiden (erityisesti televiestintämarkkinoiden) jyrkän ja kestävän laman vuoksi. Aikaisemmin Euroopan teollisuuden menestyminen laajenevilla kaupallisilla markkinoilla riitti kriittisen massan saavuttamiseen ja amerikkalaisten yhtiöiden kanssa kilpailemiseen siitä huolimatta, että viimeksi mainitut pystyivät hyödyntämään paljon suurempia ja lisäksi suojattuja institutionaalisia markkinoita. Yhdysvaltojen avaruuspolitiikka ja lainsäädäntö vaikuttavat edelleen ulkomaisten laukaisupalvelujen ja kantorakettien hankintaan Yhdysvalloissa.

Euroopan avaruusteollisuuden ja sen tarjoaman toimintavapauden säilyttämiseksi Euroopan on kehitettävä yhdennetty teollinen ja institutionaalinen lähestymistapa avaruuteen liittyvien toimintojen yhdentämiseksi edelleen. Tässä yhteydessä Galileo-hankkeen täytäntöönpanolla on tärkeä tehtävä. Hankkeen kehitysvaiheen (2002-2005) loppuun saattamista varten on luotu yhteinen hallintorakenne, Galileo Joint Undertaking -yhteishanke. Galileo-hanke on uuraa uurtava, sillä se on ensimmäinen merkittävä EU-tason julkis- ja yksityissektorin välinen kumppanuushanke, ensimmäinen kaupallinen maailmanlaajuinen satelliittinavigointihanke sekä palvelu, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti täyttää siviilikäyttäjien tarpeet. ESA vastaa avaruusinfrastruktuurin asentamiseen liittyvästä teknisestä osuudesta. Erityinen konsessiojärjestelmä tarjoaa selkeät oikeudelliset suhteet julkisen sektorin ja Galileo-järjestelmän käyttöä ja toimintaa varten muodostetun uuden yksityisen yhtiön välille.

Galileo-ohjelman toteuttamisen sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää koskevan GMES-aloitteen edistymisen ohella on samanaikaisesti käsiteltävä kolmea muuta keskeistä aluetta, joita ovat ESA-EU-suhteet, siviiliohjelmien ja puolustukseen liittyvien ohjelmien EU-tason koordinoinnin parantaminen sekä varojen myöntämisen tehostaminen, joka on kilpailukyvyn parantamisen kannalta keskeinen tekijä.

Avaruuspolitiikkaa koskevasta vihreästä kirjasta aiemmin tänä vuonna käynnistetyssä sidosryhmien laajassa kuulemismenettelyssä nämä kysymykset asetettiin keskeiselle sijalle pohdittaessa Euroopan avaruusalan tarpeita laajempien politiikan tavoitteiden kannalta.

Tutkimus

Eri osapuolet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että eurooppalaisen ilmailu- ja avaruusalan tutkimuksen koordinointia on parannettava. Useissa lausunnoissa, sopimuksissa ja julistuksissa tällainen koordinointi nähdään laajemman teollisen yhdentymisen luonnollisena seurauksena. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että pelkkä koordinointitarve ei riitä tekemään tarvittavia muutoksia monimutkaiseen eurooppalaiseen ilmailu- ja avaruusteknologian hankintajärjestelmään, vaan tämän yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi käytännössä on kehitettävä uusia järjestelmiä.

STAR 21 -raportissa kehotettiin parantamaan ilmailu- ja avaruustutkimuksen koordinointia eri tasojen ja toimijoiden välillä (EUn, kansallisen, alueellisen, institutionaalisen ja teollisen tason välillä). Siviili-ilmailun tutkimuksen osalta tässä asiassa on viime aikoina edistytty merkittävästi Euroopan ilmailualan tutkimuksen neuvoa-antavan lautakunnan (ACARE) työn ansiosta. ACARE esitteli lokakuussa 2002 strategisen tutkimusohjelman, joka sisälsi ensimmäiset tulokset eurooppalaisen tutkimustoiminnan koordinoinnin parantamiseksi. Jatkossa ryhdytään toimiin alan eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseksi.

Samoja ongelmia esiintyy puolustusalalla ja niitä olisi käsiteltävä vastaavasti, ottaen kuitenkin asianmukaisesti huomioon puolustusalan eri toimijoiden tehtävät ja valmiudet. Tämä on erityisen tärkeää, koska eurooppalaiset yhtiöt pyrkivät kilpailemaan amerikkalaisten yhtiöiden kanssa, jotka saavat paljon enemmän varoja puolustusalan tutkimusta varten. Se on myös ratkaisevaa sen vuoksi, että jäsenvaltiot tavoittelevat parasta vastinetta rahalle samalla kun pyrkivät luomaan otolliset olosuhteet T&K-toimien pysymiselle Euroopassa.

Tämän kannalta komissio on tyytyväinen Thessalonikissa pidetyn Eurooppa-neuvoston päätökseen antaa toimivaltaisille neuvoston elimille tehtäväksi ryhtyä tarpeellisiin toimiin neuvoston alaisuudessa toimivan ja kaikille jäsenvaltioille avoimen, puolustusvoimavarojen kehittämisestä, tutkimuksesta ja hankinnasta sekä puolustusmateriaaleista vastaavan hallitustenvälisen viraston perustamiseksi vuonna 2004.

Viraston tarkoituksena on kehittää puolustusalan voimavaroja kriisinhallinnon alalla, edistää ja kehittää puolustusmateriaalialan yhteistyötä Euroopassa, vahvistaa Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa ja luoda kilpailukykyiset Euroopan puolustusmateriaalimarkkinat sekä edistää, tarvittaessa yhteisön tutkimustoimintaan liittyneenä, tutkimusta, jonka tavoitteena on johtoaseman saavuttaminen tulevien puolustus- ja turvallisuusvoimavarojen edellyttämän strategisen teknologian alalla, mikä puolestaan lujittaa Euroopan teollisuuden valmiuksia tällä alalla.

Siviili-ilmailun eurooppalainen sääntely

Sekä siviililentokoneiden valmistus että lentoliikenneala toimivat nykyisin eurooppalaisilla ja maailmanlaajuisilla markkinoilla. Eurooppalainen sääntely on kuitenkin yhä suurelta osin jäsenvaltioiden tasolta organisoitua ja valtioiden kesken koordinoitua. Tällainen vanhanaikainen järjestelmä estää teollisuutta ja sen asiakkaita hyödyntämästä kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia etuja.

STAR 21-raportissa käsiteltiin erityisesti Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimeen (Joint Aviation Authorities, JAA) liittyviä puutteita ja kehotettiin perustamaan Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) jo varhaisessa vaiheessa. Asiassa onkin edistytty merkittävästi: komission ehdotukseen perustuvalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1592/2002 annettiin oikeudellinen perusta lentoturvallisuusviraston perustamiselle ja asetus tuli hyväksymisen jälkeen voimaan 7. syyskuuta 2002. Komissio työskentelee parhaillaan tärkeimpien organisatoristen kysymysten parissa varmistaakseen lentoturvallisuusviraston toimintavalmiuden vuoden 2003 loppuvaiheilla. Samanaikaisesti jatketaan Yhdysvaltojen ilmailuhallituksen (FAA) kanssa käytäviä keskusteluja Yhdysvalloissa ja Euroopassa myönnettyjen sertifikaattien vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi.

Lentokoneita koskeva sertifiointi on kuitenkin vain yksi osa siviili-ilmailua koskevan yhtenäisen kehyksen luomisessa Eurooppaan. Edistystä tarvitaan vielä muillakin keskeisillä alueilla, kuten lentoturvallisuudessa. Euroopan lentoliikenneverkon tiheyden ja keskinäisen riippuvuuden vuoksi lentoturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä Euroopan tasolla.

Euroopan yhteisön aktiivinen osallistuminen kansainvälisiin järjestöihin, kuten kansainväliseen siviili-ilmailujärjestöön (ICAO) on keskeinen tekijä pyrittäessä takaamaan, että eurooppalainen sääntelyjärjestelmä täyttää tehokkaasti maailmanlaajuiset vaatimukset. Eurooppalaisia standardeja kehittävien tehokkaiden järjestelmien puute haittaa tällä hetkellä Euroopan ilmailu- ja avaruusalan kilpailukykyä. Tällaiset järjestelmät olisivat elintärkeitä Galileon kaltaisille ohjelmille ja lentoliikenteen hallintaan liittyvän teknologian kehittämiselle.

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan aloitteen täytäntöönpano edellyttää merkittäviä teknologisia muutoksia ja investointeja lentoliikenteen hallintainfrastruktuurin ja siihen liittyvien palvelujen nykyaikaistamiseen ja yhdentämiseen. Siviili- ja sotilasteollisuuden tehokkaiden yhteyksien luominen on ratkaisevaa, jotta Euroopan ilmatilaa voitaisiin käyttää joustavammin. Edistyminen näissä asioissa voisi myös helpottaa sotilaallisten vaatimusten yhdenmukaistamista.

Ympäristöön liittyvät tarpeet aiheuttavat myös huomattavia paineita kehittää entistä turvallisempia ja saasteettomampia lentokoneita. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on vahvistettava asemaansa maailmanlaajuisessa ympäristöalan keskustelussa. Ilmailu- ja avaruusteollisuuden olisi myös pyrittävä parantamaan nykyistä teknologiaa löytääkseen sopivan tasapainon ympäristövaatimusten ja odotettavissa olevan lentoliikenteen kasvun välillä.

Lentoliikennettä koskevien sopimusten osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on äskettäin todennut, että yksittäisten jäsenvaltioiden nykyiset kahdenväliset lentoliikennettä koskevat sopimukset eivät tärkeiltä osin ole olleet yhdenmukaisia yhteisön toimivallan kanssa. Yhteisöjen tuomioistuimen nimesi kolme tällaista aluetta, joilla yhteisöllä on yksinomainen toimivalta: lentoasemien lähtö- ja saapumisajat, tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät sekä yhteisön sisäiset kuljetus- ja rahtimaksut.

Edellä mainitut ja eräät muut yhteisön lähestymistapaa lentoliikennettä koskeviin sopimuksiin voimakkaasti tukeva seikat huomioon ottaen neuvosto sopi 5. kesäkuuta 2003 toimenpidepaketista, jossa komissiolle annetaan tehtäväksi käydä keskeisiä lentoliikennettä koskevia neuvotteluja sekä valtuudet aloittaa neuvottelut uudesta transatlanttisesta lentoliikennesopimuksesta.

Euroopan ilmailuteollisuuden on yhdennyttävä pystyäkseen kilpailemaan riittävällä tavalla maailmanmarkkinoilla. Yhteisön uusi lähestymistapa, jossa kaikkien jäsenvaltioiden kansainväliset suhteet määritellään uudelleen, helpottaa yhdentymisprosessia. Ilmailumarkkinoiden maailmanlaajuinen vapautuminen tulee myös jatkossa laajentamaan Euroopan ilmailuteollisuuden markkinamahdollisuuksia. Lisääntyvät kilpailu lisää myös paineita vähentää operationaalisia kustannuksia esimerkiksi käyttämällä tehokkaampia lentokoneita.

Komissio on tyytyväinen tapahtuneeseen kehitykseen ja jatkaa yhtenäiseen sääntely-ympäristöön tähtääviä toimenpiteitä, jotka takaavat korkean turvallisuuden ja turvan tason ja edistävät Euroopan teollisuuden kilpailukykyä.

Markkinoille pääsy

Ilmailu- ja avaruusalan yritykset toimivat maailmanlaajuisesti ja ovat sen vuoksi riippuvaisia siitä, että kansainvälisen kaupan ja markkinoille pääsyn edellytykset ovat tasapuolisia.

Suurten siviililentokoneiden kauppaa säännellään kahden- ja monenvälisten sopimusten järjestelmällä. Vuonna 1992 tehdyssä suurten siviililentokoneiden kauppaa koskevassa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisessä kahdenkeskisessä sopimuksessa säännellään erityisesti erilaisista valtiontukimuodoista, kuten tutkimukseen- ja kehitykseen myönnettävästä tuesta sekä uusien ohjelmien aloitukseen tarkoitetusta takaisinmaksettavasta tuesta. Euroopassa on noudatettu ja noudatetaan edelleen vuoden 1992 sopimuksessa määrättyjä velvoitteita, kun taas Yhdysvallat ylittää säännönmukaisesti sopimuksen mukaan sallitun tuen määrän. Komissio on sopimuksen nojalla pidetyissä kahdenvälisissä tapaamisissa kritisoinut velvoitteiden rikkomista ja seuraa tilannetta tarkasti ylläpitääkseen avoimet ja tasapuoliset kilpailuedellytykset tällä tärkeällä markkina-alueella.

Nykyinen Yhdysvaltojen lainsäädäntö aiheuttaa puolustustarvikemarkkinoille pääsyn osalta eurooppalaisille yrityksille erityisvaikeuksia, joista ensimmäiseksi käsitellään sitä, miten vaikeaa Yhdysvaltojen puolustustarvikemarkkinoille on päästä:

- Yhdysvaltojen puolustustarvikehankintoja ulkomailta koskevat rajoitukset rajoittavat eurooppalaisen teollisuuden pääsyä Yhdysvaltojen markkinoille. Yhdysvaltojen kongressi teki äskettäin puolustusministeriön vastustuksesta huolimatta ehdotuksen näiden rajoitusten tiukentamisesta. Kyseiset muutokset olisivat vastoin Yhdysvaltojen tekemiä sitoumuksia, jotka perustuva vuonna 1994 tehtyyn WTO:n julkisten hankintojen sopimuksen (GPA). Lisäksi Yhdysvaltojen turvallisuusmääräysten täytäntöönpano aiheuttaa huomattavia hallinnollisia rasitteita. Tämä vaikuttaa merkittävästi ulkomaisten toimeksisaajien osallistumiseen Yhdysvaltojen ohjelmiin.

- Yhdysvaltojen politiikassa suhtaudutaan erittäin rajoittavasti amerikkalaisten puolustusalan yritysten yhteistyöhön ulkomaisten yritysten kanssa. Lisäksi Yhdysvaltojen turvallisuusvaatimukset asettavat oikeudellisia esteitä sulautumien ja muiden yritysten välisten sidosten muodostamiselle.

Suurelta osin juuri näiden rajoitusten vuoksi EU:n ja Yhdysvaltojen välinen puolustusalan kauppatase kallistuu voimakkaasti Yhdysvaltojen puolelle: 24 prosenttia Euroopan puolustushankinnoista on peräisin Yhdysvalloista, mutta Yhdysvallat hankkii vain 0,5 prosenttia puolustustarvikkeistaan Euroopasta.

Toisena erityisvaikeutena on Yhdysvaltojen viranomaisten mahdollisuus estää eurooppalaisten tarvikkeiden vienti kolmansiin maihin, jos tuotteet sisältävät osia, joihin sovelletaan Yhdysvaltojen määräyksiä, jotka eurooppalaiseen järjestelmään verrattuna ovat tiukempia ja soveltamisalaltaan laajempia.

Thessalonikissa pidetyssä Eurooppa-neuvostossa laaditussa joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevassa toimintasuunnitelmassa esitetään useita toimia, joilla eurooppalaista kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmää pyritään tehostamaan. Näiden toimien toteuttaminen varhaisessa vaiheessa on ratkaisevaa Euroopan uskottavuuden lisääntymiselle Yhdysvaltoihin nähden. Komissio on jo tehnyt neuvostolle kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskevan Thessalonikin toimintasuunnitelman täytäntöönpanemista koskevia ehdotuksia.

Marraskuussa 2002 antamassaan raportissa Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusteollisuuden tulevaisuuskomissio (Commission on the Future of the United States Aerospace Industry) korosti myös tämän politiikan kielteistä vaikutusta Yhdysvaltojen teollisuudelle. Se kehotti lieventämään jonkin verran rajoituksia, joita Yhdysvallat soveltaa ulkomaisiin yrityksiin, jotka pyrkivät hankkimaan osuuksia Yhdysvaltojen puolustusalan yrityksistä sekä totesi, että Yhdysvaltojen julkisia hankintasääntöjä olisi tarkistettava siten, että niissä tuettaisiin yhteistyön lisäämistä ja joissain tapauksissa hankintoja muilta kuin Yhdysvaltoihin sijoittautuneilta yrityksiltä. Raportissa kehotettiin myös antamaan yleinen lupa kaupallisten osien sisällyttämiselle sotilaallisiin tuotteisiin, vaikka ne olisivat muiden kuin Yhdysvaltojen yritysten tuottamia tai ulkomaiden kansalaisten valmistamia.

Edellä mainittu Yhdysvaltojen komissio käsitteli myös ongelmia, joita vientivalvontajärjestelmä aiheuttaa sen omalle teollisuudelle. Se totesi, että vientivalvontatoimien tarjoama turvallisuus on nykyisin liian vähäistä ja johtaa valtavaan tehottomuuteen ja että toimet heikentävät liittolaismaiden yritysten välistä uusien järjestelmien kehittämisyhteistyötä ja vaikuttavat kielteisesti liittolaismaiden väliseen keskinäiseen yhteentoimivuuteen, jota on viimeisen 30 vuoden aikana pidetty yhtenä keskeisimmistä sotilaallisen suunnittelun päämääristä. Tilanteen ratkaisemiseksi mainittu Yhdysvaltojen komissio ehdotti yhteistyötä Yhdysvaltojen liittolaisten kanssa kriittisen teknologian yksilöimiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi sen suojelemista varten.

Transatlanttista puolustusyhteistyötä on nopeuttanut teollisuuden yhdentyminen ja kehityksen suuntautuminen harvempiin, mutta teknisesti kehittyneempiin ja kalliimpiin ohjelmiin. Yhteisten puolustusvalmiuksien toteuttaminen edellyttää myös entistä kiinteämpää transatlanttista teollista yhteistyötä.

Komissio on tyytyväinen kaikkiin Yhdysvalloista tuleviin myönteisiin uutisiin ja tukee kaikkia transatlanttisia aloitteita, joilla muutoksiin pyritään varhaisessa vaiheessa, ja uskoo, että mahdollisuudet päästä Yhdysvaltojen puolustustarvikemarkkinoille ja kehittää puolustustarvikkeiden vientivalvontajärjestelmää paranevat huomattavasti, jos Eurooppa voi toimia vankoista asemista, joissa se on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan eurooppalaiseen suunnitteluasiantuntemukseen ja korkealaatuisiin ohjelmiin perustuva vahvasti kilpailukykyinen ja laadukas teollinen perusta Euroopan sisällä.

5. Seuraavat vaiheet

STAR 21 on osoittanut niiden alueiden edistyneen parhaiten, joilla sovelletaan yhtenäistä eurooppalaista lähestymistapaa. Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA, joka perustettiin nykyiseen hallitustenväliseen lähestymistapaan perustuvan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen JAAn tilalle korjaamaan siinä havaittuja puutteita, on tästä hyvä esimerkki.

Tämä osoittaa Euroopan unionin tärkeyden ilmailu- ja avaruusteollisuuden menestymiselle suotuisten edellytysten luomisessa nyt kun kansallisia olosuhteita laajemmat yhteydet ovat yhä useammin tarpeen rajatylittävän yhdentymisen ja maailmanlaajuisten markkinoiden seurauksena.

Komissio on tietoinen, että organisatorinen ja institutionaalinen lähestymistapa riippuu yleensä käsiteltävänä olevasta asiasta. Osa ongelmista on parasta käsitellä yhteisön politiikkoja kehittämällä ja osa taas edellyttää ratkaisua, joka perustuu EU:n eri rakenteiden hyödyntämiseen.

Komissio jatkaa tältä pohjalta Euroopan ilmailu- ja avaruusalan poliittisen ja sääntelyyn liittyvän kehyksen parantamiseksi suunnattuja toimiaan. Ratkaiseva vastuu jää kuitenkin jäsenvaltioille, joiden tehtävänä on tukea T&K-ohjelmia, tarjota takaisinmaksettavaa ohjelmien aloitustukea ja osallistua ESAn ohjelmiin. Jäsenvaltiot ovat myös puolustustarvikkeiden hankkijoina alan suurimmat asiakkaat. Merkittävä edistyminen riippuu siis jäsenvaltioiden yhteistyöstä.

Komissio katsoo, että erityishuomiota on kiinnitettävä kolmeen alaan: puolustukseen, avaruusalaan ja tutkimukseen.

Puolustus

Ilmailu- ja avaruusalan puolustukseen liittyvien liiketoimien osalta teollisuudenalan yhdentämisprosessi (ensisijaisesti yritysten vastuulla) on edistynyt valtavasti. Alan keskeisimpänä ongelmana on puolustustarvikkeiden kysynnän jatkuminen epätasaisena: yksittäisten jäsenvaltioiden ohjelmissa ongelmana on saavuttaa taloudellisesti kannattava tuotantotaso ja usean jäsenvaltion yhteiset ohjelmat kärsivät monimutkaisista työnjaollisista järjestelyistä, jotka lisäävät hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia.

Jäsenvaltioiden olisi nopeutettava sotilaallisten ja muiden turvallisuuteen liittyvien määräysten yhdenmukaistamista, jotta nykyisen puolustuskehyksen kansallisesta suuntautuneisuudesta johtuvat ongelmat voitaisiin ratkaista yhdenmukaistamalla puolustukseen liittyvien tarvikkeiden suunnittelua ja hankintaa. Tämän vastaa täysin ETPP:n tavoitetta, jonka mukaan kilpailukykyistä teollista ja teknologista puolustusperustaa on kehitettävä. Komission äskettäin antamassa tiedonannossa "Euroopan puolustus - teollisuus- ja markkinanäkökohtia" esitetyissä tähän liittyvissä toimissa on jo päästy konkreettiseen alkuun.

Tässä tiedonannossa keskitytään puolustustarvikemarkkinoiden ensisijaisuuteen, mikä tarkoittaa sekä sisäiset että ulkoiset näkökohdat huomioon ottavan asianmukaisen sääntelykehyksen luomista, tarkoituksenmukaisia sääntöjä tavaroiden ja palvelujen kustannustehokkaaseen hankintaan sekä jäsenvaltioiden puolustustarvikkeiden hankintalaitoksille että vastaavalle jatkossa mahdollisesti perustettavalle yhdelle tai useammalle eurooppalaiselle hankintalaitokselle sekä taloudellisesti tehokasta vientivalvontaa, joka toimii eettiset normit säilyttäen ja vastavuoroista markkinoille pääsyä edistäen. Lisäksi tiedonannossa keskitytään tutkimuksen tehostamiseen lisäämällä puolustukseen liittyvää tutkimusyhteistyötä, yhtenäistämällä tutkimustoimintaa Euroopan tasolla ja hyödyntämällä siviili- ja sotilaspuolen yhteisvaikutuksia.

Lisäksi olisi tunnustettava, että EU tarjoaa sopivan kehyksen joidenkin ilmailu- ja avaruusalaa sekä puolustusalaa koskevien toimenpiteiden kehittämiselle ja laajentamiselle, joista Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan ministerit ovat tehneet aiesopimuksen ja siihen liittyvän puitesopimuksen. Teollis- ja tekijänoikeuksia, yhteisiä vientimääräyksiä sekä tietoturvaa koskevista sopimuksista saatava hyöty olisi paljon suurempi, jos niitä sovellettaisiin koko Euroopan unioniin.

Useat jäsenvaltiot ovat jo tehneet yhteisiä hankinta- ja tutkimusaloitteita, joista esimerkkeinä mainittakoon puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatio JOAC (Joint Armament Cooperation Body) ja Länsi-Euroopan varustelujärjestö WEAO (Western European Armament Organisation) sekä Eurooppa-neuvostossa 19.-20. kesäkuuta 2003 tehty aloite perustaa puolustusvoimavarojen kehittämisestä, tutkimuksesta ja hankinnasta sekä puolustusmateriaaleista vastaava virasto.

Puolustustarvikemarkkinoiden esteiden osalta komissio on tyytyväinen Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusalan komission lähestymistapaan. Komissio kehottaa Yhdysvaltoja valmistelemaan tarvittavia muutoksia varhaisessa vaiheessa. Tämä edistäisi puolustusalan yhteistyötä, parantaisi yhteentoimivuutta ja kuroisi umpeen valmiuksissa olevia eroja.

Avaruus

Vuonna 2001 komissio antoi tiedonannon "Kohti eurooppalaista avaruuspolitiikkaa", jossa keskitytään Euroopan avaruusjärjestön kanssa tehtävään yhteistyöhön, minkä jälkeen komissio antoi avaruusalaa koskevan vihreän kirjan edistääkseen alan tulevaisuudesta käytävää keskustelua, jonka perusteella vuoden 2003 lopulla on tarkoitus tuottaa yksityiskohtainen valkoinen kirja.

Koska laaja-alaista eurooppalaista avaruuspolitiikkaa ei ole, eikä näin ollen avaruusalan toimien tehokasta koordinointia, viime aikoina kaupallisilla avaruusalan markkinoilla vallinnut lama uhkaa avaruusalan teknologisesta laadukkuudesta huolimatta antaa aihetta pelolle, jonka mukaan EU:n teollisuus menettää markkinaosuutta Yhdysvalloille ja muille avaruusalan johtaville valtioille, eikä mahdollisesti kykene ylläpitämään jo hankittuja valmiuksia. Tällainen kehitys voisi pitkällä aikavälillä johtaa siihen, että Euroopalla ei ole enää todellisia valintamahdollisuuksia tällä elintärkeällä alalla.

Joka tapauksessa myöhempään vaiheeseen liittyvät taloudelliset panokset, kuten liikenteen, sähköisen kaupan, tieteen valtateiden, etätyön, vapaa-aika- ja kulttuuripalvelujen, rahoituspalvelujen ja luonnollisesti tietoliikenne-, turvallisuus- ja puolustustoimien satelliittipalveluihin liittyvät panokset, ovat paljon suuremmat kuin perusrakenteisiin alun perin tehdyt investoinnit. Nämä palvelut tarjoavat alalle lisäulottuvuuden ja niistä on tullut merkittävä voimavara erilaisten teollisten valmiuksien kehittämiselle.

Komissio aikoo sen vuoksi ryhtyä toimenpiteisiin tarjotakseen teollisuudelle mahdollisimman suotuisat olosuhteet kehittää valmiuksia edelleen. Tämä merkitsee laaja-alaisen eurooppalaisen avaruuspolitiikan luomista, jossa otetaan huomioon alan strateginen luonne ja tarjotaan yhteinen kehys, jonka perusteella Euroopan teollisuus sekä kansalliset ja hallitustenväliset virastot voivat optimoida toimintaansa.

Euroopan avaruuspolitiikkaa koskevan vihreän kirjan kuulemismenettelyn yhteydessä käydyt laaja-alaiset keskustelut ovat olleet tältä osin erittäin tärkeitä. Komissio aikoo käsitellä aihetta perusteellisemmin myöhemmin tänä vuonna julkaistavassa valkoisessa kirjassa.

Tutkimus

Euroopan unioni on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisännyt osallistumistaan siviili-ilmailualan tutkimuksen rahoitukseen, ja teollisuus on mukauttanut tutkimusrakenteitaan uusien tukimuotojen mukaisesti. Tutkimuksen rahoitusjärjestelmien vakauden ylläpitäminen pitkällä aikavälillä on tärkeää avaruusalalle ominaisten pitkien kehitysjaksojen vuoksi.

Siviili-ilmailun puolella kehitetyn ACAREn strategisen tutkimusohjelman tapaisesta laaja-alaisesta Euroopan ilmailu- ja avaruusalan puolustusnäkökohtia käsittelevästä T&K-suunnitelmasta olisi varmasti paljon hyötyä. Suunnitelman laatiminen edellyttäisi järjestelmää, johon sekä ilmailu- ja avaruusalan tulevaisuuteen vaikuttavien strategisten, teknisten ja markkinoihin liittyvien kysymysten asiantuntijat että liiketoiminnan asiantuntijat eli yritykset, pk-yritykset, tutkimuslaitokset jne. osallistuisivat, jotta aiheen tarkastelu olisi mahdollisimman perusteellista.

Tehtävänä olisi määritellä alan prioriteetit ja tavoitteet Euroopan näkökulmasta, jotta kaikki puolustukseen liittyvien tutkimusohjelmien suunnitteluun osallistuvat eurooppalaiset sidosryhmät kohdentaisivat toimintaansa siten, että se olisi tehokkaampaa, paremmin suunnattua ja kilpailukykyisempää maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Yksittäisten jäsenvaltioiden prioriteetteja voi olla tarpeen mukauttaa yleisen kokonaissuunnitelman johdosta, joten hankkeen onnistuminen edellyttää riittävää sitoutumista ja itsenäisiä resursseja.

Toimia on koordinoitava paremmin jäsenvaltioiden välillä ja sen ohella tarvitaan uusia institutionaalisia rakenteita nykyisen hajanaisuuden korjaamiseksi. Ehdotuksessa sopimukseksi Euroopan perustuslaista Eurooppa-valmistelukunta kehottaa, että perustetaan "Euroopan puolustusmateriaali-, tutkimus- ja sotilasvoimavaravirasto, joka määrittää operatiiviset vaatimukset, myötävaikuttaa niiden täyttämistä edistäviin toimiin, pyrkii osaltaan määrittämään ja tarvittaessa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiseksi, osallistuu voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan määrittelyyn sekä avustaa ministerineuvostoa sotilaallisten voimavarojen parantamisen arvioinnissa." Komissio tukee tätä ehdotusta vahvasti. Virasto helpottaisi nykyisestä hajanaisuudesta johtuvia ongelmia ja Euroopan tulevaisuuden turvallisuus- ja puolustustarpeita vastaavan laitteiston kehittämistä.

Komissio suunnittelee omalta osaltaan käynnistävänsä äskettäin puolustuksesta annetun tiedonannon mukaisesti uuden valmistelevan toimen, jolla Euroopan teollisuuden tämän alan valmiuksia lisätään. Toimen tarkoituksena on tutkia edellytyksiä ja järjestelyjä, joilla alan tieteelliseen, teknologiseen ja teolliseen kilpailukykyyn liittyviä olosuhteita voitaisiin parantaa. Yhteistyössä asianomaisten sidosryhmien kanssa aiheesta on tarkoitus laatia pitkän aikavälin visio. Komissio aikoo lisäksi esittää aiheesta tiedonannon tämän vuoden loppuun mennessä.

6. Loppupäätelmät

Vahvaan Euroopan ilmailu- ja avaruusalaan liittyviä etuja on tuotu esiin aiemmin annetuissa tiedonannoissa. Miljoonat kansalaiset saavat elantonsa tältä alalta ja sen 80 miljardin euron suuruinen liikevaihto parantaa merkittävästä Euroopan kauppatasetta. Euroopan ilmailu- ja avaruusala ja siihen liittyvät teknologiat ovat myös Euroopan strategisen aseman sekä turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien valmiuksien kannalta merkittäviä ja alan vaikutus kaikkien talouden alojen kilpailukykykyyn, tietoyhteiskuntaan liittyvä uusi yritystoiminta mukaan luettuna, on olennainen.

Vaikka STAR 21 -raportin jälkeen useilla aloilla on edistytty erittäin hyvin, esimerkkinä EASAn perustamista koskevan asetuksen hyväksyminen, puolustusalaa koskevan keskustelun käynnistäminen, avaruuspolitiikkaa koskevan laaja-alaisen kuulemismenettelyn järjestäminen ja Galileo-yhteishankkeen perustaminen, komissio on vakuuttunut teollisuuspolitiikkaa ja kilpailukykyä koskevien toimintasuunnitelmiensa mukaisesti tarpeesta mukauttaa ja kehittää nykyistä kehystä, jotta Euroopan ilmailu- ja avaruusalan valmiuksista saatavat edut säilyisivät tuleville sukupolville.

Tätä varten tarvitaan jatkuvia ja koordinoituja toimia, jotka suunnataan aloille, joilla Euroopan ilmailu- ja avaruusalan kehystä ei ole tai joilla se on heikko. Ensisijaisessa asemassa ovat Euroopan puolustustarvikemarkkinoiden luominen, turvallisuustutkimusta koskevan valmistelevan toimen käynnistäminen ja puolustusalan tutkimustoimien lujittaminen Euroopan ilmailu- ja avaruusalan puolustusnäkökohtia koskevan T&K-suunnitelman avulla sekä EU:n viraston perustaminen. Samalla siviili-ilmailua koskevien tutkimusohjelmien vakaus pitkällä aikavälillä on säilytettävä.

Elintärkeää on myös avaruuspolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan hyväksyminen ja Euroopan avaruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman varhainen toteuttaminen siten, että kaikki liiketoimintaan liittyvät seikat ja kaikkien instituutioiden erityisvalmiudet otetaan huomioon ja hyödynnetään. Yhtä tärkeää on yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan aloitteen loppuun saattaminen siihen sisältyvine ulkoisine lentoliikennesopimuksineen sekä EASAn toimintavalmius.

Haasteen laajuus edellyttää päättäväisiä toimia, jotta eurooppalaiset yhtiöt voivat parantaa kilpailukykyään maailmanlaajuisilla ilmailu- ja avaruusmarkkinoilla. Komissio on sen vuoksi tyytyväinen STAR 21 -suosituksiin ja pitää niitä tärkeänä lähtökohtana tarvittaville muutoksille. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ja muita toimielimiä tukemaan suositusten tarjoamaa alkusysäystä ja edistämään aktiivisesti esiin tuotuja keskeisiä aiheita.

LIITE

ILMAILU- JA AVARUUSALAN STRATEGIAKATSAUS 2000-LUVULLE

STRATEGIC AEROSPACE REVIEW for the 21st century

(STAR 21)

Yhtenäisten markkinoiden ja politiikan puitteiden luominen

ratkaisevan tärkeälle eurooppalaiselle teollisuudenalalle

Heinäkuu 2002

A. JÄSENET

Euroopan ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antava ryhmä perustettiin vuonna 2001 analysoimaan Euroopan ilmailu- ja avaruusalan poliittisten ja lainsäädännöllisten puitteiden riittävyyttä, paljastamaan puutteita ja esittämään parannusehdotuksia. Yritystoiminnasta vastaavan Euroopan komission jäsenen Erkki Liikasen johtamaan ryhmään kuuluu seitsemän ilmailu- ja avaruusteollisuuden yritysjohtajaa, viisi komission jäsentä, EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja kaksi Euroopan parlamentin jäsentä.

Neuvoa-antavan ryhmän jäsenet ovat analysoineet kysymystä kuluneen vuoden aikana ja yksilöineet avainalueet, jotka tulevat ratkaisemaan alan kilpailukyvyn ja sen mahdollisuuden edistää tehokkaasti Euroopan tärkeimpien poliittisten päämäärien saavuttamista. Ryhmän päätelmät esitetään liitteenä olevassa kertomuksessa "Ilmailu- ja avaruusalan strategiakatsaus 2000-luvulle" (Strategic Aerospace Review for the 21st Century, STAR 21), jonka ryhmä esitti Euroopan komission puheenjohtajalle Romano Prodille 16. heinäkuuta 2002.

Jean-Paul Béchat: hallituksen puheenjohtaja ja pääjohtaja, SNECMA

Manfred Bischoff: hallituksen puheenjohtaja, EADS

Philippe Busquin: tutkimuksesta vastaava Euroopan komission jäsen

Sir Richard Evans: hallituksen puheenjohtaja, BAE Systems

Jean-Luc Lagardère: hallituksen puheenjohtaja, EADS

Pascal Lamy: kauppapolitiikasta vastaava Euroopan komission jäsen

Erkki Liikanen: yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaava Euroopan komission jäsen

Alberto Lina: entinen hallituksen puheenjohtaja ja pääjohtaja, Finmeccanica (huhtikuuhun 2002 asti)

Loyola De Palacio: suhteista Euroopan parlamenttiin sekä liikenne- ja energiapolitiikasta vastaava Euroopan komission varapuheenjohtaja

Chris Patten: ulkosuhteista vastaava Euroopan komission jäsen

Denis Ranque: hallituksen puheenjohtaja ja pääjohtaja, THALES

Sir Ralph Robins: hallituksen puheenjohtaja, Rolls-Royce

Javier Solana: EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja

Carlos Westendorp y Cabeza: Euroopan parlamentin jäsen, teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtaja

Karl von Wogau: Euroopan parlamentin jäsen

B. TIIVISTELMÄ

Euroopan tarpeet

Euroopan johtajat ovat määritelleet viime vuosina Euroopan unionille kauaskantoiset tavoitteet, jotka vaikuttavat voimakkaasti ilmailu- ja avaruusteollisuuteen: Euroopan kilpailukyvylle on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle avaintavoitteet.

Ilmailu- ja avaruusalan strategiakatsauksessa 2000-luvulle (STAR 21 -katsaus) Euroopan ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antava ryhmä esittää, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos Euroopan taloudelliset ja teolliset rakenteet pystyvät vastaamaan uusiin vaatimuksiin. Menestyvä ja kilpailukykyinen ilmailu- ja avaruusteollisuus on olennainen edellytys turvalliselle ja vauraalle Euroopalle. Sen lisäksi, että ilmailu- ja avaruusteollisuus edistää kestävää kasvua, se on keskeisen ammattitaidon ja teknologian keskus ja merkittävä innovaation lähde, se turvaa keinot tarjota avaruutta hyödyntäviä palveluja ja tukee olennaisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa auttaen siten turvaamaan Euroopan toimintavapauden sen ulkopolitiikassa.

Ilmailu- ja avaruusteollisuuden ominaispiirteet

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus on maailmalla johtoasemassa useilla keskeisillä markkina-aloilla. Liikevaihdolla mitattuna sen osuus maailman ilmailu- ja avaruusalan liiketoimista on kolmasosa, kun taas Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusteollisuuden osuus niistä on lähes puolet.

Teollisuudenalan menestys on kahden tukipilarin varassa: siviili- ja puolustusalan. Nämä alat täydentävät toisiaan ja ovat riippuvaisia toisistaan. Toimimalla niin siviili- kuin puolustusmarkkinoillakin voidaan jakaa ammattitaitoa ja teknologiaa sekä hyötyä mittakaavaeduista ja laajan tuotevalikoiman tarjoamista eduista. Sekä siviili- että puolustusalalla on sovellettava huipputekniikkaa ja palveltava julkisia ja yksityisiä asiakkaita, joilla on erilaisia tarpeita.

Uusien tulijoiden on hyvin vaikea päästä ilmailu- ja avaruusteollisuuden markkinoille, etenkin niiden huipputasolla. Tämä johtuu siviili- ja puolustusalojen riippuvuussuhteesta ja teollisuudenalan erittäin suhdanneherkästä ja pääomavaltaisesta luonteesta. Tästä myös seuraa, että sen jälkeen kun teknologia, ammattitaito ja infrastruktuuri on kulutettu loppuun tai kun ne katoavat, niitä on äärimmäisen vaikea luoda uudelleen.

Kansainvälisestä kilpailusta voidaan todeta, että yhdysvaltalaiset yritykset toimivat maailman suurimmilla kotimaan markkinoilla, ja ne hyötyvät toimintapuitteista, jotka on suunniteltu tukemaan poliittiseksi tavoitteeksi asetettua Yhdysvaltojen johtoaseman säilyttämistä ilmailu- ja avaruusalalla. Suorat kytkökset puolustus- ja siviilikäyttötarkoitusten välillä sekä puolustuksen alalla tehdyt runsaat investoinnit tutkimukseen ja innovaatioon tarjoavat Yhdysvaltojen teollisuudelle selkeitä etuja ilmailu- ja avaruusteollisuuden siviilisovellusten suotuisien oheisvaikutusten muodossa. Tilanne asettaa Euroopan teollisuudelle pysyvän haasteen eikä voi olla vaikuttamatta sen kilpailuasemaan.

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset yritykset toimittavat useimmilla markkinoilla tuotteita asiakkaille eri puolille maailmaa, ja siksi tarvitaan vahvoja eurooppalaisia ilmailu- ja avaruusalan valmiuksia kilpailuaseman säilyttämiseksi siviili- ja puolustustuotteiden laajan valikoiman alalla.

Euroopassa on viime vuosina tehty suuria rakenneuudistuksia, joiden seurauksena ilmailu- ja avaruusalasta on tullut vahvan yhdysvaltalaisen vastapuolen Euroopan laajuisesti järjestäytynyt kilpailija ja kumppani. Sen toimintaa säätelevät poliittiset puitteet ovat kuitenkin liian pirstoutuneet. Kun ilmailu- ja avaruusteollisuus on nyt uudistettu Euroopan tasolla, sen kilpailukyvyn ja myötävaikutuksen kannalta ratkaisevia seikkoja olisi syytä käsitellä eurooppalaisesta näkökulmasta.

Tärkeimmät päätelmät

Eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna STAR 21 -ryhmä on tehnyt neljä keskeistä päätelmää:

1. Ilmailu- ja avaruusalalla on ratkaiseva merkitys Euroopassa talouskasvun, turvallisuuden ja elämänlaadun alalla asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Siihen liittyvät suoraan ja vaikuttavat useat eurooppalaiset politiikat, kuten kauppa-, liikenne-, ympäristö- sekä tuvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

2. Vahva ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen teollisuuspohja on olennainen, sillä se tarjoaa Euroopalle vaihtoehtoja ja valintamahdollisuuksia, joita Eurooppa tarvitsee sen läsnäoloa ja vaikutusmahdollisuuksia maailmannäyttämöllä koskevassa päätöksenteossa.

3. Euroopan ilmailu- ja avaruusalan on säilytettävä vahva kilpailuasema, jotta se voisi toimia täysipainoisena teollisuuskumppanina maailman ilmailu- ja avaruusalan markkinoilla.

4. Euroopan on pysyttävä avainteknologian eturivissä, jos se haluaa innovatiivisen ja kilpailukyisen ilmailu- ja avaruusteollisuuden.

STAR 21 -ryhmä panee merkille, että vaikka useilla aloilla on jo saavutettu edistystä, nykyisissä poliittisissa ja lainsäädännöllisissä puitteissa ei voida kuroa umpeen Euroopan kunnianhimoisten tavoitteiden ja vaadittujen tulosten toteuttamismahdollisuuksien välistä kuilua.

Politiikkaa koskevat suositukset

Ilmailu- ja avaruusteollisuus tarvitsee yhtenäisen, pitkän aikavälin lähestymistavan suunnitteluun ja investointeihin. STAR 21 -ryhmä on yksilöinyt useita aloja, joilla Euroopan toimielinten, EU:n jäsenvaltioiden ja teollisuuden on toteutettava toimia, jotta Eurooppa säilyttäisi asemansa maailmanluokan ilmailu- ja avaruusalan tuottajana ja jotta puolustus-, turvallisuus- ja avaruusalalla voitaisiin luoda valmiudet, joiden tuella Eurooppa voi tehdä tärkeitä poliittisia valintoja ja olla ystäviensä ja liittolaisiensa vahva kumppani.

STAR 21 -ryhmän tärkeimmät suositukset koskevat maailmanmarkkinoita, toimintaympäristöä, siviili-ilmailun hallinnointia, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä avaruuden hyödyntämisen valmiuksia. Useilla aloilla, kuten siviili-ilmailun tutkimuksen ja siviili-ilmailun sääntelyn koordinoinnin alalla, on jo saavutettu paljon edistystä tai sitä tullaan saavuttamaan, kun ehdotetut toimenpiteet pannaan täytäntöön. Toisilla aloilla, kuten puolustusalalla, avaruusalalla ja kaikkien teollisuuden kehityksen kannalta olennaisten markkinasegmenttien tutkimuksen ja teknologian jäsentämisen alalla, tarvitaan nopeasti päätöksiä, jotta tulevaisuuden poliittisia vaihtoehtoja ei menetettäisi.

Maailmanmarkkinoille pääsyssä Euroopan tavoitteena pitäisi olla kilpailukykyisiä yrityksiä suosivien tasavertaisten kilpailuedellytysten varmistaminen. Tämä edellyttää ponnisteluja markkinoiden avaamiseksi etenkin pyrkimällä muuttamaan "Suosi amerikkalaista" -käytäntöjä ja yhtenäistämään vientivalvontapolitiikkoja. Euroopan pitäisi samaan aikaa rakentaa ja syventää suhteita kolmansiin maihin muun muassa kansainvälisten yhteistyöohjelmien kautta.

Toimintaympäristön osalta STAR 21 -ryhmä korostaa tutkimuksen olevan avainasemassa teollisuuden kilpailukyvyn kannalta. STAR 21 -ryhmä suhtautuu myönteisesti Euroopan ilmailualan tutkimuksen neuvoa-antavan lautakunnan (ACARE) perustamiseen, mutta kiinnittää samalla huomiota siihen, kuinka suuri haaste on koota yksityisistä ja julkisista lähteistä ne noin 100 miljardia euroa, jotka tarvitaan koordinoidun siviilitutkimusstrategian rahoittamiseksi seuraavien 20 vuoden aikana. Verokannustimien merkitys tutkimuksen vauhdittajina on yleisesti tunnustettu, ja niistä tarvitaan yksityiskohtaisempia analyyseja. Henkilöstöresursseista STAR 21 -ryhmä korostaa, että ammattitaitoisen ja liikkuvan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi tarvitaan tarkoituksenmukaisia toimia etenkin jäsenvaltioiden tasolla.

Aloista, joilla on saavutettu huomattavaa edistystä, kertomuksessa mainitaan erityisesti siviili-ilmailun hallinnointi, mutta siinä lisätään kuitenkin, että kehityksestä voidaan hyötyä täydellisesti vain, jos EU saa toimia päättäjänä ja lainsäätäjänä. Tämä edellyttää yhteisön elinten, kuten Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA), roolin laajentamista sekä Euroopan lentoliikenteen hallintaa koskevan yleissuunnitelman kehittämistä ja toteuttamista. Yhteisön pitäisi myös liittyä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) jäseneksi jäsenvaltioiden tavoin.

Eurooppalaisen alan teollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi tarvitaan kiireisesti lisäponnisteluja turvallisuus- ja puolustusaloilla sekä niihin liittyvän tutkimuksen alalla.

- Näitä ponnisteluja tarvitaan varmistamaan tehokas eurooppalainen teollisuus- ja teknologiapohja, joka on teollisuuden tulevan yleisen kilpailukyvyn turvaamisen olennainen edellytys. On kiireellisesti puututtava kuiluun yhtäältä Euroopan tavoitteiden ja vaatimusten sekä toisaalta niiden poliittisten puitteiden välillä, joissa ilmailu- ja avaruusteollisuuden on edistettävä tarvittavien valmiuksien luomista.

- Sovittujen valmiuksien luomiseen tarvittavien järjestelyjen käyttöönotto edellyttää sitoutumista, resursseja ja yhtenäistä organisaatiota. Viime aikoina on saavutettu rohkaisevaa edistystä valmiusvaatimusten määrittelyssä ja sopimisessa osana Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tämä on vasta ensimmäinen askel Euroopan uusien turvallisuuspolitiikkojen vaatimusten täyttämisessä, ja onkin ehdottomasti varattava riittävät taloudelliset resurssit suunnitelmien toteuttamiseen ja vahvistettava säännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan näiden resurssien tehokas käyttö. Tämä edellyttää myös Euroopan tasolla koordinoitua lähestymistapaa asevarusteluun, joka voi myöhemmin johtaa eurooppalaiseen asevarustelupolitiikkaan.

- Vaikka jotkut suhtautuvatkin vielä vastahakoisesti siihen, että avainkysymyksiä, kuten puolustushankintoja ja niihin liittyvää tutkimusta - joista on perinteisesti päätetty kansallisella tasolla - käsiteltäisiin myös Euroopan tasolla, yhä useampi myöntää, että päätöksiä puolustusmenojen määrästä, nykyisten puolustusbudjettien prioriteettien uudelleen määrittelystä ja tarkoituksenmukaisesta vastauksesta uusiin uhkiin pitäisi käsitellä Euroopan tasolla. Myönteisiä ponnisteluja tutkimusohjelmien koordinoinnin parantamiseksi ja kustannustehokkaampien hankintajärjestelyjen tekemiseksi pääasiallisesti joidenkin jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön kautta virallistetaankin parhaillaan erilaisissa sopimuksissa.

Riippumatta kunnianhimoisista kokonaistavoitteista, jotka on väistämättä määriteltävä korkeimmalla poliittisella tasolla, epäonnistuminen ilmailu- ja avaruusalan ja sen avainkomponenttien, tutkimuksen ja puolustuksen, menojen optimoinnissa rajoittaa Euroopan tulevia poliittisia vaihtoehtoja. Resurssien kokonaismäärän ohella täydellisesti koordinoidut investoinnit tutkimus- ja kehitystyöhön sekä tehokkaat hankinnat ovat olennaisia tarvittavien eurooppalaisten valmiuksien luomiseen ja kilpailukykyisen ilmailu- ja avaruusteollisuuden myötävaikutuksen varmistamiselle.

Viimeaikaisista saavutuksista huolimatta edistys on ollut riittämätöntä. Ongelman ratkaisemiseksi on tutkittava kaikkia mahdollisia keinoja, mukaan luettuina - tarvittaessa Euroopan tasolla toteutetut - toimet, joilla voidaan poistaa Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn esteet. Puolustus- ja turvallisuusalan erityispiirteet asianmukaisesti huomioon ottaen yhteisön kokemusta pitäisi hyödyntää tilanteissa, joissa teknologian kehittämisestä ja innovaatiosta johdetuissa tuotteissa ja prosesseissa ei käytännössä ole eroja siviilisovellusten ja turvallisuus- ja puolustussovellusten välillä.

Avaruuden hyödyntämisen valmiuksien alalla STAR 21 -ryhmä suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin luoda riittävillä resursseilla varustettu yhtenäinen eurooppalainen avaruuspolitiikka ja eurooppalainen avaruussuunnitelma Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja Euroopan komission (EY) yhteisen strategian mukaisesti. Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmä on kuitenkin otettava käyttöön aikataulun mukaisesti samalla, kun jatketaan sen kehittämistä, ja yksityissektorin on voitava osallistua siihen jo varhaisessa vaiheessa. Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) kehittämistä on jatkettava ESAn ja Euroopan komission ohjelmien tuella. Yhtä tärkeä on tarve toteuttaa varhaisessa vaiheessa toimia, joilla ylläpidetään Euroopan kantorakettien laukaisuvalmiuksia ja tuetaan avaruusteknologian sovellusten tutkimista, etenkin viestintä- ja seurantasovellusten tutkimista, myös niiden, joita tarvitaan turvallisuus- ja puolustusaloilla.

Euroopan poliittisia johtajia kehotetaan pohtimaan vakavasti, kuinka saada aikaan tarvittava sitoutuminen resurssien kasvattamiseen ja yhtenäisempiin eurooppalaisiin puitteisiin, joita tarvitaan Euroopan nykyisten ja tulevien poliittisten päämäärien saavuttamiseen.

Euroopan ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antava ryhmä toivoo mahdollisimman laajaa palautetta sen analyysista ja suosituksista. Se odottaa palautetta etenkin niiltä osapuolilta, jotka ovat parhaassa asemassa panemaan sen suositukset täytäntöön, eli jäsenvaltioilta ja yhteisön toimielimiltä. Ryhmä on valmis jatkamaan keskustelua palautteen ja muiden asianmukaisten kehitysaloitteiden pohjalta.

C. Ilmailu- ja avaruusalan strategiakatsaus 2000-luvulle

1. EUROOPAN PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN

Eurooppa on asettanut 2000-luvulle kunnianhimoiset tavoitteet. Se pyrkii parantamaan elämisen laatua ja elintasoa, jotka puolestaan riippuvat sen kilpailukyvystä. Eurooppalaiset tietävät, että kaukana heidän rajoistaan tapahtuvat tapahtumat voivat järkyttää heidän elämäänsä, ja he haluavat vaikuttaa myönteisesti maailman asioihin ystäviensä ja liittolaistensa arvostamina kumppaneina.

Menestyvä ilmailu- ja avaruusteollisuus on olennainen edellytys sille, että Eurooppa pääsee toteuttamaan poliittiset ja taloudelliset tavoitteensa. Vahvat eurooppalaiset ilmailu- ja avaruusalan valmiudet ovat välttämättömät, jotta voitaisiin kilpailla maailmanmarkkinoilla siviili- ja puolustustuotteiden laajan valikoiman alalla ja turvata Euroopan toimintavapaus ulkopolitiikassa. Ilmailu- ja avaruusteollisuus on itse käynyt läpi rakenneuudistuksen Euroopan tasolla, ja siksi myös siihen vaikuttavia asioita pitäisi käsitellä eurooppalaisesta näkökulmasta.

Euroopan johtajat ovat viime vuosina asettaneet Euroopan taloudelliselle kilpailukyvylle ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle kauaskantoisia tavoitteita, jotka vaikuttavat voimakkaasti ilmailu- ja avaruusteollisuuteen.

1.1. Kilpailukyky

Lissabonissa vuonna 2000 pidetyssä huippukokouksessa asetettiin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi, että Euroopasta tulee maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous, jossa saavutetaan kilpailukyvyn uudet tavoitteet vuoteen 2010 mennessä. Barcelonassa vuonna 2002 pidetyssä huippukokouksessa arvioitiin Lissabonin strategian täytäntöönpanon edistymistä ja annettiin sille lisää vauhtia. Lissabonin Eurooppa-neuvoston päättämä eurooppalaisen tutkimusalueen kehittäminen on osoitus siitä, että Eurooppa on sitoutunut teknologisten valmiuksiensa vahvistamiseen tehostamalla yhteistä tutkimusta. Tämä sitoutuminen vahvistettiin Barcelonan Eurooppa-neuvostossa.

"Unioni on asettanut itselleen uuden strategisen päämäärän seuraavaa vuosikymmentä varten: siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta."

Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmät, 2000

"Jotta voitaisiin kuroa umpeen ero EU:n tärkeimpiin kilpailijoihin nähden, unionin tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimintaa olisi tehostettava erityisesti pioneeriteknologian alalla."

Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmät, 2002

1.2. Turvallisuus ja puolustus

Geopoliittinen tilanne on muuttunut perusteellisesti 1980-luvun lopun jälkeen. Kylmän sodan päättyminen, alueellisten konfliktien, kuten entisen Jugoslavian konfliktin, vaikutukset ja terrorismin maailmanlaajuisen uhan ilmaantuminen, joka johti Afganistanin sotaan, kuvastavat Euroopan uusia haasteita.

Vuoden 1994 Maastrichtin sopimuksessa asetettiin tavoitteeksi vahvistaa Euroopan asemaa muuttuvalla maailmannäyttämöllä ja luotiin Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP). Politiikan rakennetta hiottiin vuoden 1997 Amsterdamin sopimuksessa.

Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka käynnistettiin vuoden 1999 Kölnin Eurooppa-neuvostossa, ja sitä kehitettiin myöhemmissä Helsingin, Feiran, Nizzan ja Laekenin Eurooppa-neuvostoissa. Euroopan unionin nykyisenä sovittuna tavoitteena on kasvattaa valmiuksia humanitaarisen avun toimittamiseen, pelastustehtäviin, siviilien suojeluun, valvontaan, rauhanturvaamiseen ja rauhanpalauttamiseen liittyvien taistelujoukkojen tehtäviin. Välittömänä tavoitteena on luoda pidemmän ajan kestäviä tehtäviä suorittavat joukot, joita voitaisiin käyttää kaikkiin Petersbergin tehtäviin (jopa 60 000 hengen vahvuiset joukot) ja jotka voitaisiin lähettää kaikkialle maailmaan 60 (kuudessakymmenessä) päivässä viimeistään vuonna 2003.

Näiden kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen on kiinni asianmukaisten rakenteiden olemassaolosta ja tarvittavan välineistön käyttömahdollisuudesta. Euroopan poliittisen riippumattomuuden turvaamiseksi on Euroopan teollisia ja teknologisia valmiuksia vahvistettava, etenkin ilmailu- ja avaruusalalla.

"Unionin olisi pystyttävä toimimaan itsenäisesti ja siten, että sen tukena ovat uskottavat sotilasvoimat, keinot päätösten tekemiseksi käyttää niitä ja valmius tehdä niin kansainvälisten kriisien ratkaisemiseksi..."

"Tunnustamme myös tarpeen jatkuviin toimiin vahvistaaksemme teollista ja teknologista puolustusperustaa, josta haluamme kilpailukykyisen ja dynaamisen."

Kölnin Eurooppa-neuvoston päätelmät, 1999

1.3. Yhteensopivat tavoitteet ja valmiudet

Tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos Euroopan taloudellinen ja teollinen rakenne kykenee vastaamaan tuleviin haasteisiin. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää suuntautumista tulevaisuuteen, tapahtumien ennakointia ja asianmukaisten poliittisten päätösten tekemistä lyhyellä aikavälillä, jotta Eurooppa pystyy vastaamaan keskipitkän ja pitkän aikavälin tarpeisiin. Vielä on tehtävä paljon, jotta Euroopan valmiudet vastaisivat sen poliittisia tavoitteita.

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on tottunut katsomaan kauas tulevaisuuteen: uuden lentokonesukupolven suunnittelusta sen toteutukseen saattaa kestää kymmenen vuotta, avaruushanke voi kestää vielä pitempään, uuden komposiitin tutkimukseen voi mennä sukupolven työ, ennen kuin sitä voidaan soveltaa käytännössä. Näin ollen tarvitaan ehdottomasti pitkän aikavälin poliittisia puitteita, jotta ilmailu- ja avaruusteollisuus pystyisi tarjoamaan valmiudet, joita tarvitaan Euroopan tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä pätee erityisesti alan puolustuspuolella, jolla hallitukset ovat ainoita asiakkaita.

Teollisuusalan menestys on kahden tukipilarin varassa: siviili- ja puolustusalan. Nämä alat täydentävät toisiaan ja ovat riippuvaisia toisistaan. Toimimalla niin siviili- kuin puolustusmarkkinoilla voidaan jakaa ammattitaitoa ja teknologiaa sekä hyötyä mittakaavaeduista ja laajan tuotevalikoiman tarjoamista eduista. Sekä siviili- että puolustusalalla on sovellettava huipputeknologiaa ja palveltava julkisia ja yksityisiä asiakkaita, joilla on erilaisia tarpeita.

1.4. STAR 21 -ryhmän analyysi

Euroopan ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antava ryhmä on analysoinut näitä kysymyksiä perusteellisesti kuluneen vuoden aikana ja yksilöinyt avainalat, jotka määrittelevät teollisuudenalan tulevaisuuden. Ryhmä suhtautuu myönteisesti saavutettuun edistykseen, mutta nykyisissä poliittisissa ja lainsäädännöllisissä puitteissa ei voida poistaa tehokkaasti syvää kuilua, joka erottaa Euroopan tavoitteet sen valmiudesta tuottaa tarvittavat tulokset.

Ilmailu- ja avaruusteollisuuden strategisesta asemasta (2 luku) ja sen profiilista (3 luku) tehdyn arvion pohjalta Ilmailu- ja avaruusalan strategiakatsauksessa 2000-luvulle (STAR 21) on yksilöity viisi tärkeintä alaa, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota: kilpailu maailmanmarkkinoilla (4 luku), Euroopan ilmailu- ja avaruusalan toimintaympäristö (5 luku), siviili-ilmailun eurooppalainen hallinnointi (6 luku), Euroopan turvallisuus- ja puolustusvalmiuksien painava tarve (7 luku) ja Euroopan aseman säilyttäminen avaruusalalla (8 luku).

STAR 21 -ryhmä pyrkii parantamaan ilmailu- ja avaruusalaan liittyvien asioiden tuntemusta Euroopassa ja käynnistämään toimia, joilla varmistetaan, että Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus pystyy turvaamaan kunnolla Euroopan taloudellisen ja poliittisen tulevaisuuden. Jotkin sen suosituksista edellyttävät nopeita poliittisia päätöksiä, kun taas toisia on tarkasteltava pitemmällä aikavälillä, mutta on tärkeää varmistaa, että tarpeelliset toimenpiteet toteutetaan. Kertomuksessa tarkastelluilla aloilla saavutetun edistyksen seurannan ja säännöllisen arvioinnin pitäisi auttaa tunnistamaan alueet, joilla tarvitaan lisätoimia.

2. ILMAILU- JA AVARUUSTEOLLISUUDEN STRATEGINEN ASEMA

Ilmailu- ja avaruusteollisuudella on strategisesti keskeinen asema Euroopan turvallisuuden ja vaurauden takaamisessa.

2.1. Vaurauden tuottaja

Vuonna 2000 Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus työllisti suoraan 429 000 henkilöä ja välillisesti vielä paljon enemmän. Sen konsolidoitu liikevaihto oli 72 300 miljoonaa euroa, josta lähes 15 prosenttia käytettiin tutkimus- ja kehitystyöhön. Yli puolet teollisuudenalan tuotoksesta meni vientiin, joten se tarjosi koko EU:lle noin 1 900 miljoonan euron vientivoittoisen kauppataseen. Ilmailu- ja avaruusala on riippuvainen pitkästä toimitusketjusta, johon kuuluu useita pieniä ja keskisuuria yrityksiä kaikissa EU:n 15 jäsenvaltiossa. Tämä teollisuudenalan monimutkainen rakenne tekee ilmailu-ja avaruusalasta johtavan vaurauden ja työllisyyden edistäjän koko EU:ssa.

2.2. Maailmanlaajuisen kilpailun ylläpitäjä

Euroopan vahvat ilmailu- ja avaruusalan valmiudet ovat välttämättömät maailmanlaajuisen kilpailun ylläpitämiseksi laajan tuotevalikoiman alalla. Erinomaisena esimerkkinä on Airbus, jota ilman lentoyhtiöillä ei olisi valinnanvaraa siviili-ilmailuteollisuuden tärkeimmällä markkinasegmentillä. Toimittajan valintamahdollisuus on myös olennainen hallitusten kustannustehokkaille hankintaohjelmille puolustus- ja turvallisuusaloilla.

2.3. Tärkeimpien ammattitaitojen ja avainteknologioiden keskus

Ilmailu- ja avaruusala yhdistää ja edistää laajapohjaisen ja menestyvän talouden kannalta olennaisten ammattitaitojen, prosessien ja teknologioiden laajan valikoiman kehittämistä. Tärkeimmät valmistajat ovat tarpeidensa täyttämisessä riippuvaisia toisen ja kolmannen asteen asiantuntijayritysten alihankinta-verkostosta. Nämä yritykset, jotka toimivat useilla eri teollisuudentasoilla, vaalivat Euroopan tulevaisuuden kannalta olennaisia avainteknologioita.

2.4. Innovaation lähde

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on koko talouden alalla merkittävä innovaation lähde. Se asettaa tuotteilleen ankaria vaatimuksia, niiden on oltava turvallisia ja luotettavia, kevyitä, taloudellisia, ympäristöystävällisiä, voimakkaita ja tehokkaita. Ilmailu- ja avaruusalan tuotteille kehitetyt teknologiat tarjoavat oheistuotteita useille eri aloille.

2.5. Avaruutta hyödyntävät palvelut

Euroopan teollisuus on ollut johtoasemassa avaruusinfrastruktuurista voimakkaasti riippuvaisten uusien palvelujen kehittämisessä aina tietoliikenteestä navigointiin ja kaukokartoitukseen. Liikenne, tietoliikenne, tiedotusvälineet ja muut talouden alat, joilla toimii julkisia elimiä, hyötyvät näistä valmiuksista ja ovat puolestaan edistäneet innovatiivista jatkokehitystä.

2.6. Turvallisuus ja puolustus

Ilmailu- ja avaruusala on kaikkien kansallisten tai ylikansallisten turvallisuus- ja puolustusjärjestelmien olennainen myötävaikuttaja. Sen tuotteet, joihin kuuluvat lentokoneet, avaruusteknologia, elektroniikka, tekniset järjestelmät ja alajärjestelmät, ovat ratkaisevan tärkeitä kansalliselle turvallisuudelle, ja ne auttavat luomaan valmiudet poliittisten tavoitteiden toteuttamiselle naapurimaissa tai kaukaisemmissa maailmanosissa. Kilpailukykyinen ilmailu- ja avaruusala on äärimmäisen tärkeä kaikille maille tai alueille, jotka haluavat säilyttää täyden suvereniteetin alueellaan, käyttää poliittista vaikutusvaltaa rajojensa ulkopuolella ja saada käyttöönsä tarvittavat poliittiset vaihtoehdot ja valintamahdollisuudet.

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden neljä johtoperiaatetta

2.6.1. Ilmailu- ja avaruusalalla on ratkaiseva merkitys Euroopassa talouskasvun, turvallisuuden ja elämänlaadun alalla asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Siihen liittyvät suoraan ja vaikuttavat useat eurooppalaiset politiikat, kuten kauppa-, liikenne-, ympäristö- sekä tuvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

2.6.2. Vahva ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen teollisuuspohja on olennainen, sillä se tarjoaa Euroopalle vaihtoehtoja ja valintamahdollisuuksia, joita Eurooppa tarvitsee sen läsnäoloa ja vaikutusmahdollisuuksia maailmannäyttämöllä koskevassa päätöksenteossa.

2.6.3. Euroopan ilmailu- ja avaruusalan on säilytettävä vahva kilpailuasema, jotta se voisi toimia täysipainoisena teollisuuskumppanina maailman ilmailu- ja avaruusalan markkinoilla.

2.6.4. Euroopan on pysyttävä avainteknologian eturivissä, jos se haluaa innovatiivisen ja kilpailukyisen ilmailu- ja avaruusteollisuuden.

3. ILMAILU- JA AVARUUSTEOLLISUUDEN PROFIILI

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus on maailman huipulla suurien siviililentokoneiden, liikesuihkukoneiden ja -helikoptereiden, lentokonemoottoreiden ja puolustuselektroniikan aloilla. Liikevaihdolla mitattuna sen osuus maailman ilmailu- ja avaruusalan liiketoimista on kolmasosa, kun taas Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusteollisuuden osuus niistä on lähes puolet.

Uusien tulijoiden on hyvin vaikea päästä ilmailu- ja avaruusteollisuuden markkinoille, etenkin niiden huipputasolla. Sen jälkeen kun teknologia, ammattitaito ja infrastruktuuri on kulutettu loppuun tai kun ne katoavat, niitä on äärimmäisen vaikea luoda uudelleen. Uusien tulijoiden ei näin ollen odoteta olevan merkittävässä asemassa lähitulevaisuudessa. Useimmilla markkinoilla yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset yritykset toimittavat jatkossakin tuotteita asiakkaille eri puolille maailmaa näillä voimakkaan kilpailun markkinoilla.

Jotkin avaintekijät erottavat ilmailu- ja avaruusteollisuuden muista teollisuudenaloista:

- tiiviit yhteydet siviili- ja puolustustoimien välillä

- teollisuudenalan suhdanneherkkyys

- korkea pääomavaltaisuus

- yhdentyminen

- yksityistäminen

- EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet

3.1. Siviili- ja puolustustoimien väliset yhteydet

Nämä toimialan kaksi puolta ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Tärkeimmissä rakenneosissa, kuten elektroniikassa, moottoreissa ja materiaaleissa, sekä avainprosesseissa käytetään samankaltaista teknologiaa. Siviili- ja puolustusaloilla tehtävien töiden välinen yhteisvaikutus tarjoaa merkittäviä teollisia etuja, kun korkeiden kiinteiden ja kertaluonteisten menojen sulautuminen tuo mittakaavaetuja. Siviili-ilmailuala on perinteisesti ollut riippuvainen sotilaallisiin sovelluksiin kehitetystä teknologiasta, mutta sotilasteknologiaa johdetaan nykyään yhä enemmän siviilipuolelta, jolla otetaan käyttöön huomattavasti enemmän uusia tuotteita. Kannattavan ilmailu- ja avaruusteollisuuden ylläpitäminen siviilimarkkinoiden tarpeiden täyttämiseen on tiiviisti sidoksissa sen turvallisuus- ja puolustusvalmiuksien ylläpitämiseen - ja päinvastoin.

Yhdysvaltoihin verrattuna Euroopassa ei ymmärretä kunnolla ilmailu- ja avaruusalan siviili- ja puolustusalojen välistä yhteyttä.

3.2. Teollisuudenalan suhdanneherkkyys

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on erittäin suhdanneherkkä, ja se on pitkälti riippuvainen lentoyhtiöiden investointipäätöksistä ja puolustusohjelmien aaltoilevasta kehityksestä. Siviili- ja puolustusalat ovat useissa yrityksissä voimakkaasti kytköksissä toisiinsa, mikä tarkoittaa, että teknologisen yhteisvaikutuksen tarjoaman edun lisäksi yritykset voivat siviili- ja puolustusohjelmien erilaisten suhdanteiden ansiosta tasoittaa tehokkaasti kehitysresurssejaan.

Airbus-sarjan kehitys ja markkinaosuuksien kasvu oli arvokas vastapaino 1990-luvulla supistetuille puolustusmenoille. Lentoliikenteen romahtaminen vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien vuoksi saattaa asettaa samankaltaisen mutta päinvastaisen haasteen, kun puolustus- ja turvallisuusvaatimukset tasapainottavat lentoyhtiöiden tilausten vähenemistä.

>VIITTAUS KAAVIOON>

3.3. Pääomavaltainen teollisuudenala

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on erittäin pääomavaltainen ala, jolla tehdään pitkän aikavälin investointeja. Tutkimukseen ja teknologiaan, tuotekehitykseen ja pääomaan tehtyjen investointien osuus lentokoneiden runkojen, moottoreiden sekä maa- ja lentolaitteiston liikevaihdosta on suurempi kuin monilla muilla teollisuudenaloilla. Samaan aikaan investoinnin tuotot ovat pitkäaikaisia ja riskialttiita, mikä heikentää niiden houkuttelevuutta rahoitusmarkkinoilla. Näin ollen valtion tuesta, tutkimus- ja kehitystyön rahoittaminen, takaisinmaksettavat luotot ja riskien jakaminen mukaan luettuina, on tullut olennainen osa toimialaa kaikkialla maailmassa.

3.4. Euroopan teollisuuden yhdentyminen

Ilmailu- ja avaruusteollisuus jatkaa yhdentymistään. Yhdentymisprosessi alkoi Yhdysvalloista, joissa esimerkiksi Boeing jäi ainoaksi yhdysvaltalaiseksi suurten siviililentokoneiden valmistajaksi, ja se on sittemmin laajentunut Eurooppaan, jossa Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan päättäjät esittivät joulukuussa 1997 toiveen teollisuuden alan voimakkaasta yhdentymisestä. Yritykset ovat ymmärtäneet, että resurssien yhdistäminen uusissa asetelmissa auttaa kohtaamaan maailmanlaajuisen kilpailun haasteet ja vastaamaan pyyntöihin monikansallisista siviili- ja puolustushankkeista, joita toteutetaan yhä useammin yhteiseurooppalaiselta pohjalta.

Yhdentymisprosessi on johtanut teollisuuden merkittäviin rakenneuudistuksiin Euroopan sisällä. Lentokoneiden, sotilaslentokoneiden, helikoptereiden, ohjusten, satelliittien ja lentokoneiden moottoreiden kehittäminen ja tuotanto on nykyään keskittynyt suuriin eurooppalaisiin yrityksiin, kuten Airbusiin, Astriumiin ja MBDA:han.

3.5. Yksityistäminen

Useissa maissa hallitusten sekä ilmailu- ja avaruusalan yritysten väliset suhteet ovat muuttuneet merkittävästi. Entiset valtionyhtiöt ovat siirtyneet osittain tai kokonaan yksityiselle sektorille, ne noteerataan pörssissä ja haluavat tuottaa voittoa yksityisosakkailleen. Nämä yritykset eivät tietenkään voi toimia vain rajallisilla kotimaan markkinoillaan, ja ne kehittävätkin yhä useammin pitkän aikavälin strategioita, joissa hyödynnetään mahdollisimman hyvin niiden resursseja ja varmistetaan markkinoillepääsy maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Tämä saa usein eurooppalaiset yritykset vahvistamaan yhteyksiään Euroopan ulkopuolelle yritysvaltauksilla, fuusioilla tai ulkoisilla investoinneilla, jotka saattavat puolestaan johtaa siihen, että Euroopalta katoavat omat voimavarat joiltakin aloilta, ja jotka voivat jopa vaarantaa Euroopan toimitusvarmuuden. Näihin toimiin voidaan vaikuttaa voimakkaasti tarjoamalla houkuttelevampia rahoitus- tai verotusjärjestelmiä.

Eriävien kansainvälisten tukijärjestelmien aiheuttama tutkimus- ja teollisuusohjelmien liikkuvuus asettaa suuren haasteen Euroopan päättäjille. Sellaiset yritykset kuten BAE Systems, Rolls-Royce, SNECMA ja THALES ovat esimerkkejä eurooppalaisista yrityksistä, joilla on paljon toimintaa muualla maailmassa.

3.6. EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet

Yhdysvaltalaisten ilmailu- ja avaruusalan yritysten osuus alan kokonaisliikevaihdosta on noin puolet. Euroopan ilmailu- ja avaruusalan myynti on vain hieman yli kaksi kolmasosaa yhdysvaltalaisten valmistajien myynnistä. Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusteollisuuden johtoasema maailmassa on erityisen selkeä pääurakoitsijoiden tasolla.

Teollisuusalan rakenne heijastaa Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusalan toimintaympäristön tarjoamia etuja. Yhdysvaltalaiset yritykset toimivat maailman suurimmilla kotimaan markkinoilla. Ne myös hyötyvät toimintapuitteista, jotka on suunniteltu tukemaan jo vuosikymmeniä sitten poliittiseksi tavoitteeksi asetettua Yhdysvaltojen johtoaseman säilyttämistä ilmailu- ja avaruusalalla.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Euroopan poliittiset tavoitteet ovat selkeästi erilaiset kuin Yhdysvaltojen. Tämä näkyy aivan eriasteisina hallituksen hankintoina ilmailu- ja avaruusteollisuudelta: Yhdysvaltojen puolustusministeriö ja hallituksen virastot ostivat yhdysvaltalaisilta valmistajilta vuonna 2000 tavaroita ja palveluja 60 300 miljoonalla dollarilla, kun taas EU:n 15 jäsenvaltion hallitukset käyttivät eurooppalaisiin hankintoihin vain 15 900 Yhdysvaltain dollaria.

Toinen Yhdysvaltojen politiikan suotuisa vaikutus on sotilaallisesta tutkimus- ja kehitystyöstä siviililentokoneohjelmien hyväksi saadut oheistuotteet ja joissakin tapauksissa siviililentokoneiden suora johtaminen sotilaallisista hankkeista.

Yhdysvaltojen sotilaallisten hankkeiden oheistuotteet siviilikäyttöön

Esimerkkejä sotilaslentokoneiden suunnittelun suorasta siirtämisestä siviilihankkeisiin ovat B 707 ja B 747, joissa KC-135 -säiliökoneen ja C-5A -sotilaslentokoneen tarjouspyyntöä valmistelleet suunnitteluryhmät siirtyivät kehittämään siviililentokonetta. Toinen esimerkki on MD-17 -siviilirahtilentokone, joka johdettiin C-17 -sotilaslentokoneesta. Boeingin Joint Strike Fighter -taistelulentokoneen tarjouspyynnössä käyttämiä välineitä käytettiin yhtiön toimitusjohtajan mukaan myös siviiliohjelmissa. Lentokoneiden moottoreiden alalla Yhdysvaltojen hallituksen rahoittama niin siviili- kuin sotilaslentokoneiden moottorissa sovellettavan turbiiniteknologian kehitys saattaa hyvinkin johtaa useampaan siviili- kuin puolustusteollisuuskauppaan.

Eurooppalaisilla yrityksillä ei ole varaa sivuuttaa Yhdysvaltojen markkinoiden tarjoamaa valtavaa potentiaalia. Niiden on mietittävä uudelleen omia tulevia investointejaan. Voimakas transatlanttinen kilpailu, etenkin Airbusin ja Boeingin välillä, ei saa kuitenkaan jättää varjoonsa laajaa transatlanttista yhteistyötä. Tämä pätee erityisesti siviili-ilmailutuotteiden alalla. Atlantin ylittävät alihankinnat ja hankinnat, tuotanto, yhteishankkeet ja fuusiot kuuluvat maailmanmarkkinoita palvelevan teollisuudenalan luonnolliseen kehitykseen. Tällaisten yhteyksien odotetaan ja toivotaan kasvattavan merkitystään tulevaisuudessa.

Transatlanttiset suhteet

* Airbus hankkii suuren määrän tarvikkeita, kuten moottoreita (GE ja P&W) ja järjestelmiä, Yhdysvalloista. Jopa 40 prosenttia uudesta Airbusista voi olla tehty Yhdysvalloissa. A 380 -lentokoneen kehittäminen saattaa työllistää Yhdysvalloissa jopa 60 000 henkilöä.

* Eurooppalaiset yritykset kehittävät ja tuottavat tärkeitä rakenneosia ja alajärjestelmiä Boeingin lentokoneisiin.

* Eurooppalaiset moottorinvalmistajat, kuten Rolls-Royce, SNECMA, MTU ja FiatAvio, osallistuvat moottoriohjelmiin sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa jopa kilpailevien tuotteiden alalla.

* CFMI, joka on puoliksi SNECMAn ja puoliksi GE:n omistama tytäryhtiö, valmistaa erittäin menestyksekästä lentokonemoottoreiden valikoimaa.

* THALES ja Raytheon perustivat Yhdysvaltoihin vuonna 2001 yhteisen yrityksen, joka on puoliksi kummankin omistuksessa (TRS).

* BAE Systemsillä on yhteensä 4 miljardin dollarin liiketoiminta Yhdysvalloissa. Yrityksellä tulee myös olemaan 8 prosentin osuus Joint Strike Fighter (JSF) -ohjelmassa ja sen kehittämisessä.

* Rolls-Roycella on merkittävää toimintaa Yhdysvalloissa, ja se tulee myös osallistumaan JSF:n kehittämiseen.

4. KILPAILU MAAILMANMARKKINOILLA

Tasapuoliset ehdot kansainvälisessä kaupassa ja markkinoille pääsyssä ovat olennaisia edellytyksiä kilpailuun perustuvalle kasvulle ilmailu- ja avaruusalalla.

4.1. Tasapuoliset ehdot kansainvälisessä kaupassa: tasavertaiset kilpailuedellytykset

Toimiessaan maailmanlaajuisilla markkinoilla Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus käy voimakasta kilpailua muualle maailmaan ja etenkin Yhdysvaltoihin sijoittautuneiden yritysten kanssa. Ilmailu- ja avaruusalan ominaispiirteiden johdosta hallituksilla on aina ollut tärkeä rooli tällä toimialalla. Julkinen tuki ilmenee useassa muodossa, kuten kotimaan markkinoiden suojaamisena, vientitukena, verotuksessa tai suorana/välillisenä rahoituksena. Kansainvälisten tukikäytäntöjen ja -sääntöjen on siis oltava tasapuolisia, jotta voitaisiin taata tasavertaiset kilpailuedellytykset.

Kansainväliset kauppasopimukset ovat keskeisessä asemassa. Siviililentokoneiden alalla on kaksi pääasiallista sopimusta: vuoden 1979 siviili-ilma-alusten kauppaa koskeva GATT-sopimus ja vuoden 1992 suurten siviililentokoneiden kauppaa koskeva Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen (kahdenkeskinen) sopimus. Jälkimmäinen sopimus säätelee molempien osapuolien valtiontuen muotoja ja määriä, edistää avoimuutta ja velvoittaa osapuolet välttämään kauppakiistoja.

Molempien osapuolien on tunnustettava kansainväliset kauppavelvoitteet ja noudatettava niitä sekä pantava täytäntöön WTO:n päätökset, jotta varmistettaisiin ilmailu- ja avaruusalan yritysten välille tasapuolinen kilpailu eri puolilla maailmaa.

Ulkomaisille yrityksille asetettavilla tuonti- ja vientiesteillä voidaan haitata huomattavasti markkinoille pääsyä. Ongelma tulee erityisen selkeästi esiin silloin, kun suojatut markkinat ovat suuret, kuten Yhdysvaltojen puolustustarvikkeiden markkinat. Yhdysvaltojen politiikka aiheuttaa eurooppalaisille valmistajille kaksi erityistä ongelmaa:

4.1.1. Useisiin erilaisiin liittovaltion ja osavaltion tason lainsääntöteksteihin, kuten liittovaltion puolustushankintojen säännöksiin (Defense Federal Acquisition Regulations), sisältyvien rajoittavien sääntöjen vuoksi Yhdysvaltojen markkinoille on vaikea päästä. Käytännössä tämä heijastaa "Suosi amerikkalaista" -politiikkaa.

Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuonna 2001 säännöksen, jossa se yksiselitteisesti rajoitti puolustusministeriön hankintavaihtoehdot kaupallisiin Boeing-lentokoneisiin (puolustusmäärärahalain 8159 pykälä - HR 3338). Tämä lainsäädäntöteksti kieltäisi Airbus-säiliölentokoneen ostamisen, vaikka yritys tarjoaisi kilpailukykyisen tuotteen.

Lähitulevaisuudessa kaikki Yhdysvaltojen hallituksen avaruushankkeet on toteutettava Yhdysvalloissa valmistetuilla tarvikkeilla, ellei presidentti tai hänen nimeämänsä edustaja myönnä poikkeuslupaa.

4.1.2. Yhdysvalloilla on tiukat vientisäännöt, jotka kieltävät vierailta mailta rajattoman tarvikkeiden viennin, jos tarvikkeisiin kuuluu Yhdysvaltojen sotilas- ja kaksikäyttötuotteita koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvia rakenneosia. Yhdysvaltojen viranomaiset tarkistavat parhaillaan tätä vientisäännöstelyä, mutta toistaiseksi kahdenkeskisesti tiettyjen valtioiden, kuten Australian, Kanadan ja Yhdistyneen kuningaskunnan, kanssa.

Euroopan teollisuuden muuttuessa yhä monikansallisemmaksi Yhdysvaltojen vientisäännöstelysääntöjä on lievennettävä sellaisen vuoropuhelun kautta, johon osallistuu mahdollisimman monta Euroopan maata. Transatlanttisen vuoropuhelun pitäisi alkuvaiheessa perustua teollisuuden tasolla parhaillaan käytäviin kahdenkeskisiin keskusteluihin niiden kuuden Euroopan maan kanssa (Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Italia, Espanja ja Ruotsi), jotka allekirjoittivat Euroopan puolustusteollisuuden rakenneuudistusta koskevan puitesopimuksen, josta tehtiin vuonna 2000 aiesopimus yhteistyöstä puolustusalalla.

* Astriumin APR3-satelliittia, joka oli tarkoitus laukaista kiinalaisella kantoraketilla heinäkuussa 2001, ei voitu toimittaa Kiinaan, sillä Yhdysvaltojen viranomaisten vientilupa viivästyi, koska satelliittiin kuului yhdysvaltalaisia rakenneosia. Satelliitin kuuden vastaanottimen oli tarkoitus tulla kiinalaisen operaattorin käyttöön.

* Yhdysvaltalaisen urakoitsijan on asennettava tarvikkeet Yhdysvalloissa rakennettuihin ulkomaille vietyihin sotalentokoneisiin, jotka varustetaan muunmaalaisilla kuin yhdysvaltalaisilla elektronisilla sodankäyntijärjestelmillä, ja saman urakoitsijan on myös toimitettava joitakin keskeisiä rakenneosia. Yhdysvaltojen ilmavoimien on saatava tiedot kaikista järjestelmän ominaisuuksista ja hyväksyttävä asennus.

* Dassault Aircraftilta evättiin lupa asentaa AMRAAM-ilmataisteluohjus Etelä-Koreaan myytävään Rafaleen, mikä heikensi tarjousta sen kilpaillessa yhdysvaltalaisten kanssa.

Vaikka eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset toimialajärjestöt ovat pyrkineet yhdessä ratkaisemaan joitakin näistä ongelmista, niiden alalla edistyminen edellyttää selkeää poliittista tahtoa ja hallitusten osallistumista. Mahdollisia kaupan esteitä pitäisi lieventää tasapuolisen vastavuoroisen markkinoillepääsyn varmistamiseksi.

4.2. Kansainvälisen yhteistyön kehittäminen

Asiantuntijat ennustavat, että alueellisissa kysyntärakenteissa tapahtuu tulevina vuosikymmeninä merkittäviä muutoksia. Seuraavien 20 vuoden aikana lähes puolet siviililentokoneiden kysynnästä tulee Yhdysvaltojen ja Euroopan suurten mutta melko kypsien markkinoiden ulkopuolelta.

Markkinoille pääsy on kaikkialla kiinni kaupallisista tekijöistä, kuten laadusta, hinnasta ja palvelusta, mutta myös laajempien poliittisten ja diplomaattisten suhteiden rakentamisesta. EU:n roolista kansainvälisissä suhteissa johtuen se kantaa suuren osan vastuusta näissä asioissa. EU:n ja Kiinan sekä EU:n ja Intian väliset ilmailualan yhteistyösopimukset ovat esimerkkejä suhteiden lähentymisestä. Toinen esimerkki on hiljattain käynnistetty EU:n ja Aasian välinen siviili-ilmailualan yhteistyöhanke.

Markkinoiden rakenteen muuttuminen vaikuttaa ilmailut- ja avaruusteollisuuden rakenteeseen. Kasvaville markkinoille pääsyn parantaminen saattaa hyvinkin edellyttää tuotantokapasiteetin siirtämistä niille. Kun näille markkinoille siirtyy todennäköisesti alkuvaiheessa lähinnä vähemmän lisäarvoa tuottavia valmistusprosesseja, vakiintuneiden ilmailu- ja avaruusteollisuusmaiden on keskityttävä kehittyneeseen teknologiaan.

Kattava lähestymistapa, jossa teollisuuden kilpailukykyiset tuotteet ja tehokas markkinointi yhdistetään poliittisten suhteiden lähentämiseen, on osoittautunut tärkeäksi tavaksi vahvistaa ilmailu- ja avaruusalan asemaa maailmanmarkkinoilla. Euroopan politiikat ovat tässä asiassa keskeisessä asemassa.

STAR 21 -ryhmän maailmanmarkkinoita koskevat suositukset

* Varmistetaan tasavertaiset kilpailuedellytykset, jotta Euroopan teollisuus voisi kilpailla tasapuolisesti maailmanmarkkinoilla.

* Parannetaan pääsyä maailmanmarkkinoille, etenkin Yhdysvaltojen markkinoille.

* Pyritään tekemään kattavampia sopimuksia yhdysvaltalaisia rakenneosia sisältävien tuotteiden vientisääntelyn yksinkertaistamiseksi.

* Varmistetaan tasapuolinen vastavuoroinen markkinoillepääsy.

* Jatketaan kansainvälisten yhteistyöohjelmien kehittämistä.

5. EUROOPAN ILMAILU- JA AVARUUSALAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ

Useat politiikat määrittelevät Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden toimintaympäristön. Osa niistä päätetään Euroopan unionin tasolla, ja toiset määritellään pitkälti kansallisella tasolla. Ilmailu- ja avaruusalalle tärkeimpiä aloja ovat kilpailupolitiikka, verotus, ammattitaito ja liikkuvuus, laajentuminen sekä tutkimus.

5.1. Kilpailupolitiikka

Puolustus- sekä ilmailu- ja avaruusalalla toteutettu rakenneuudistus on johtanut yritysten sulautumien ja muiden yhteistyösopimusten määrän kasvuun Euroopan unionissa. Nämä teollisuudenalat ovat siirtyneet kansallisen tason yhdentymisvaiheesta uuteen Euroopan laajuiseen yhdentymiseen. Kehitys auttaa Euroopan teollisuutta täyttämään dynaamisen kilpailun vaatimukset ja kasvattaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä niin siviili- kuin puolustusalalla.

Euroopan unionin kilpailupolitiikka ja etenkin yrityskeskittymien valvonnasta annettu asetus asettaa selkeät puitteet ja mahdollistaa nopeat päätökset niille yrityskeskittymille ja yritysten välisille yhteistyösopimuksille, jotka eivät haittaa tehokasta kilpailua. Lisäksi EU:n valtiontukien valvonnassa voidaan erottaa toisistaan tuet, joita tarvitaan tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen, sekä lainvastaiset tuet, joilla suojataan kilpailukyvyttömiä yrityksiä.

Sovellettaessa EU:n kilpailupolitiikkaa ilmailu- ja avaruusalaan on yksittäisissä tapauksissa otettava huomioon tiettyjä erityistekijöitä. Nämä tekijät koskevat erityispiirteitä, kuten markkinoiden määrittelyä, mahdollista määräävää markkina-asemaa tai kielteistä vaikutusta innovaatioon. Etenkin puolustukseen liittyvissä toimissa merkityksellisiä tekijöitä voivat olla seuraavat:

- rajat, jotka hallitus asettaa markkinoiden maantieteelliselle laajuudelle hankintaa koskevilla säännöillä ja hallinnollisilla menettelyillä (vaikka kilpailua käydään yhä enemmän Euroopan tai jopa maailman mittakaavassa)

- valtion tasoitusvaikutus ainoana asiakkaana

- tapaukset, joissa Eurooppa voi tukea vain yhtä sellaista yritystä, joka voi kilpailla maailmanlaajuisesti Euroopan ja maailman tasolla tapahtuvan yhdentymisen vaiheessa.

5.2. Verokannustimet innovaatiolle

Tutkimusinvestointien verokannustimet ovat osa laajaa poliittista kokonaisuutta, jolla edistetään sellaista innovatiivista työtä, joka ei tuota välitöntä tuottoa. Nämä verohelpotukset kuuluvat valtioiden yritysverojärjestelmiin. Niissä on suuria eroja niin Euroopan sisällä kuin verrattuna muihin maailmanosiinkin. Tällä tärkeällä poliittisella välineellä edistetään innovaatiota ilmailu- ja avaruusalan kaltaisilla teollisuudenaloilla, joilla tehdään suuria investointeja tutkimukseen ja teknologiaan.

Kanadassa tukeen oikeutetulle tutkimus- ja kehitystyölle myönnetään suhteellinen veronhyvitys, joka hyvitetään kyseisen vuoden tuotosta maksettavasta verosta. Joissakin maakunnissa on lisäkannustimia. Esimerkiksi Quebec myöntää tutkimus- ja kehitystyöhön kulutetuista menoista veronhyvityksen, joka on suhteutettu maakunnassa tutkimuksesta ja kehityksestä maksettuihin palkkoihin.

Euroopan maiden on ymmärrettävä, kuinka tutkimuksen verokannustimet vaikuttavat teollisuudenalan päätöksiin investointien kohteesta ja määrästä.

Olisi hyödyllistä analysoida erilaisten verotusjärjestelmien vaikutuksia Euroopan ilmailu- ja avaruusalaan ja verrata niitä Euroopan ulkopuolisiin alueisiin. Huipputeknologian alojen pitkät toimitusajat ja ilmailu- ja avaruusalan Euroopan laajuinen luonne tulisi ottaa huomioon, sillä huomattavat erot eurooppalaisissa tutkimuksen verotusjärjestelmissä saattavat myös vääristää investointipäätöksiä. Mahdollisuuksia soveltaa vero- ja muita kannustimia innovaation edistämiseksi koko Euroopassa tulisi harkita, tarvittaessa koordinoitujen kansallisten toimien kautta, kilpailun vääristymisen estämiseksi.

5.3. Taitojen turvaaminen

Ilmailu- ja avaruusalan "taitovaje" saattaa osoittautua suureksi esteeksi alan kasvulle ja kilpailukyvylle Euroopassa. Nopea teknologinen muutos ja kilpailun kasvu tuovat selkeästi esiin, että tarvitaan luovaa, innovatiivista ja sopeutuvaa työvoimaa. Vahvan eurooppalaisen taitopohjan turvaaminen ja kehittäminen on keskeinen tekijä maailmanlaajuisen kilpailukyvyn säilyttämisessä ja investointien pysyttämisessä Euroopassa. Opetus- ja koulutusjärjestelmien kokonaistehokkuutta on näin ollen parannettava elinikäisen oppimisen näkökulmasta, jotta voitaisiin parantaa ammatillisen peruskoulutuksen ja jatkokoulutuksen välistä tasapainoa ja rakentaa siltoja erilaisten oppimistilanteiden välille. Sekä oppilaitoksissa että niiden ulkopuolella saatua osaamista ja ammattitaitoa pitäisi hyödyntää kunnolla. Sellaiset merkit, että korkeasti koulutetun henkilöstön rekrytointi on yhä vaikeampaa, ovat erityisen huolestuttavia.

Aloitteet ilmailu- ja avaruusalan taitopohjan parantamiseksi Euroopassa

Hampurin "ammattitaito-ohjelman" työryhmä: alueellinen ilmailu- ja avaruusteollisuus, liittovaltion työvoimatoimisto, oppilaitokset ja Hampurin kaupunki ovat kehittäneet yhdessä ylimääräisiä ilmailu- ja avaruusalan koulutusjärjestelmiä, joilla varmistetaan pitkällä aikavälillä ammattitaitoinen työvoima.

Ammattitaito-ohjelmassa yhdistetään perustavia oppisopimusjärjestelmiä (lentokone-sähköteknikko ja lentokonemekaanikko) ja erikoistuneita ammattikoulutusohjelmia. Ensimmäinen ilmailuteknologian kurssi käynnistyi vuonna 2002 Hampurin julkisessa ammattikoulussa tuotekehityksen ja ilmailuteknologian alalla. Se on tarkoitettu asiantuntijoille, joilla on jo usean vuoden työkokemus ilmailualalla. Erityinen koulutusohjelma, johon kuuluu teknistä englantia, ilmailulainsäädäntöä ja lentokoneteknologiaa - ja jota tukevat Euroopan sosiaalirahasto ja Hampurin kaupunki - on suunniteltu erityisesti pienten ja keskisuurten toimittajien henkilöstölle. Hampurin soveltavien tieteenalojen yliopisto tarjoaa erilaisia lentokonerakentamisen ohjelmia, muun muassa jatkokoulutusohjelman työssä käyville insinööreille, jotka eivät vielä työskentele ilmailualalla. Hampurin-Harburgin teknillinen korkeakoulu on kehittänyt Euroopan unionin tuella koulutusyksiköitä ilmailu- ja avaruusalalla työskenteleville nuorille ammattilaisille.

Italiassa samankaltaisia aloitteita on kehitetty teollisuuden, yliopistojen ja viranomaisten välillä etenkin Torinon, Napolin ja Pisan ympäristössä. Niihin sisältyy sekä perus- että ammattikoulutusjärjestelmiä.

Taitovajeen korjaamiseksi toteutettaviin toimiin on näin ollen kuuluttava:

- Useiden asianmukaisten toimijoiden, kuten julkisten elinten ja eri tasoilla toimivien teollisuuskumppaneiden, välisen yhteistyön lisäämistä avoimuuden sekä tutkintojen ja todistusten tunnustamisen sekä Euroopan ammattikoulutuksen laadun ja koulutuksen aseman ja maineen parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Toimenpiteisiin tulisi sisältyä elinikäisen oppimisen järjestelmiä ja ammatillisen koulutuksen ohjelmia.

- Toimiva kytkös tutkimuslaitosten ja koulutusjärjestelmän välillä.

5.4. Liikkuvuuden helpottaminen

Teollisuudenalan yhdentyessä Euroopan tasolla henkilöstön liikkuvuudesta tulee merkityksellinen tekijä. Vaikka työntekijöitä voidaankin pyytää sijoittautumaan toiseen maahan työtehtävien siirtyessä, yhteisen työoikeuden ja -säännösten puuttuminen Euroopasta ja ulkomaisten akateemisten tutkintojen rajallinen tunnustaminen vaikeuttavat vakavasti rajatylittävää liikkuvuutta. Eurooppalaiset ilmailu- ja avaruusalan yritykset, jotka toimivat useissa jäsenvaltioissa, kärsivät tästä epäjohdonmukaisuudesta. Rajatylittävät ohjelmat, kuten Eurofighter, edellyttävät työntekijöiden liikkumista eri Euroopan maissa sijaitsevien erikoistuneiden tuotantokeskusten välillä. Poikkeuslupakaudet ovat lyhyitä ja nykyisten sopimusten kahdenkeskinen luonne ei heijasta eurooppalaisen teollisuuden todellisuutta.

Euroopan komissio käsitteli näitä asioita hiljattain laaditussa ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevassa toimintaohjelmassa ja vaati välittömiä toimia liikkuvuuden käytännöllisten, hallinnollisten ja oikeudellisten esteiden poistamiseksi. Euroopan tasolla toteutettavaksi ensisijaiseksi toimeksi asetettiin tutkintojen tunnustamisen parantaminen molemminpuolisen luottamuksen ja avoimuuden kehittämisen kautta. Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston toimeksiannosta on tämän epäkohdan korjaamiseksi käynnistetty jäsenvaltioiden, muiden Euroopan valtioiden ja työmarkkinaosapuolien välisen yhteistyön kasvattamisen prosessi.

Komissio toi myös erityisesti esiin nykyisen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän mahdolliset kielteiset vaikutukset.

Euroopassa ei olla kuitenkaan siirtymässä lähitulevaisuudessa yhteisiin sosiaaliturva- ja verotusjärjestelmiin, ja siksi tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kohdennettuja parannuskeinoja, jotka vastaavat ilmailu- ja avaruusteollisuuden erityistä luonnetta. Verotusjärjestelmien alalla on nykyään vain yksittäisten jäsenvaltioiden (esim. Ranskan ja Saksan) kahdenkeskisiä sopimuksia, joiden kesto on rajallinen. Ne sallivat siirtyvien työntekijöiden maksaa veroja oleskelumaahansa. Sosiaaliturvajärjestelmien alalla on olemassa yhteisön tasolla koordinoitu järjestelmä, jolla taataan unionin sisällä muuttavien henkilöiden sosiaaliturvaoikeudet ja jossa määritellään järjestelmät, joihin he kuuluvat. Nämä henkilöt kuuluvat periaatteessa sen valtion järjestelmän piiriin, jossa he työskentelevät. On kuitenkin olemassa joitakin poikkeuksia, kuten komennettaessa henkilöstöä jäsenvaltiosta toiseen (enintään 12 tai 24 kuukaudeksi). Koordinoitua järjestelmää tarkistetaan parhaillaan, ja sitä on tarkoitus yksinkertaistaa ja mukauttaa uusiin tilanteisiin.

Eri jäsenvaltioiden puolustusohjelmissa työskentelevän henkilöstön luotettavuusselvitys aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia. Kansallista lainsäädäntöä ei ole vielä sopeutettu suurten ilmailu- ja avaruusohjelmien rajatylittävään luonteeseen. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä on yhdenmukaistettava tarpeettomien byrokraattisten rasitteiden poistamiseksi.

Monikansallisissa ohjelmissa kuten Eurofighter-ohjelmassa työskentelevien henkilöiden luotettavuusselvitystä vaikeuttavat erilaiset menettelyt ja viiveet lähtömaissa, joiden on annettava selvitykset kyseisille henkilöille. Puolustuksen rakenneuudistuksen puitesopimuksesta tehty aiesopimus helpottaa hieman vierailevien työntekijöiden oloja, mutta siinä määritelty selvitys ei vieläkään riitä täyttämään Naton vaatimuksia.

Euroopan ilmailu- ja avaruusalan työvoiman rajatylittävän liikkuvuuden helpottamiseksi tarvitaan useita toimia:

- Sosiaaliturvajärjestelmiin kuuluvia komennusaikoja on pidennettävä. Airbusin kokemuksesta ilmenee, että niiden olisi oltava vähintään 12 vuoden pituisia.

- Jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien välisiä kahdenkeskisiä sopimuksia pitäisi laajentaa rajatylittävään eurooppalaiseen tilanteeseen.

- Eri Euroopan maissa puolustushankkeissa työskentelevään eurooppalaiseen ilmailu- ja avaruusalan henkilöstöön pitäisi soveltaa yhdenmukaistettuja luotettavuusselvitysmenettelyjä.

5.5. EU:n laajentuminen

Keski- ja Itä-Euroopan maiden liittyminen Euroopan unioniin tarjoaa Euroopan ilmailu- ja avaruusalalle haasteita ja mahdollisuuksia. Sellaisissa maissa kuten Puolassa, Tsekin tasavallassa ja Romaniassa on ilmailu- ja avaruusteollisuuden perinteitä. EU:n yritykset ovat jo luoneet erityisiä liikesuhteita paikallisiin yrityksiin. Myös riskien jakamisen ja uusiin ohjelmiin osallistumisen mahdollisuuksista on jo käyty keskusteluja.

Yhteiset normit ovat vuoropuhelun lujittamisen kannalta olennaisia. Puolan ja Tsekin tasavallan ilmailu- ja avaruusteollisuuden kanssa on käynnistetty työt perusteellisen tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi sellaisilla aloilla kuten laadunvalvonta, standardointi ja lentokelpoisuus. Näiden alojen EU-normien molemminpuolinen tunnustaminen ja noudattaminen on ennakkoehtona liikesuhteiden lujittamiselle.

Euroopan komission tuella käynnistettiin maaliskuussa 2002 aloite Euroopan siviili-ilmailulainsäädäntöä ja yhteisiä siviili-ilmailusääntöjä (Joint Airworthiness Requirements, JAR) koskevan koulutuksen tarjoamiseksi Keski- ja Itä-Euroopassa.

Tavoitteena on oltava antoisan pitkän aikavälin kaupallisen ja teollisen kumppanuuden kehittäminen, tien tasoittaminen tiiviille yhteistyölle ja yhdentymiselle Euroopan teollisuuden kanssa sekä näiden maiden teollisuuden tukeminen, jotta niistä tulisi tehokkaita kumppaneita ilmailu- ja avaruusalalle. Euroopan unionin pitäisi tutkia tapoja, joilla se voisi edistää yhdentymisprosessia esimerkiksi tukemalla vieraiden kielten tai johtamistaidon opetusta.

5.6. Siviili-ilmailun tutkimus: avain pitkän aikavälin kannattavuuteen

Ilmailu- ja avaruusala vaatii merkittävää pitkän aikavälin sitoutumista tutkimukseen, sillä tämän päivän innovaatio ratkaisee huomisen kilpailukyvyn. Yli puolet EU:n jäsenvaltioista tukee kansallisia ilmailualan tutkimusohjelmia, ja samalla Eurooppa rahoittaa tutkimusta yhä enemmän. Euroopan tutkimuksen puiteohjelmien osuus kaikista Euroopan siviili-ilmailun julkisista menoista on noin 30 prosenttia.

Ilmailu- ja avaruusteollisuuden Euroopan laajuinen rakenne ja rajatylittävien hankkeiden tärkeys eivät kuitenkaan heijastu vielä tutkimuksen rahoittamiseen Euroopassa. Euroopan tutkimuksen kuudennessa puiteohjelmassa, joka kestää yli viisi vuotta, on ehdotettu 1 075 miljoonan euron myöntämistä ilmailu- ja avaruusalan tutkimukseen, mutta jäsenvaltiot jatkavat kuitenkin myös omien kansallisten ohjelmiensa rahoittamista. Erilaisten tutkimusjärjestelmien välistä koordinointia on lisättävä siviili-ilmailun tutkimustoimien pirstoutumisen korjaamiseksi ja töiden tarpeettomien päällekkäisyyksien poistamiseksi. Nämä toimet ovat olennaisia, jotta voitaisiin turvata tärkeisiin tutkimushankkeisiin tarvittavat resurssit, kun rahoitusta on niukasti saatavilla.

Komission jäsen Busquinin johtama korkean tason ryhmä esitti tammikuussa 2001analyysinsa nykytilanteesta (European Aeronautics: a vision for 2020 - Vision 2020), jossa se korosti toimien tarpeellisuutta. Raportissa suositeltiin eurooppalaisen tutkimusalueen perustamista ilmailualalle kaikkien sidosryhmien jakamien prioriteettien pohjalta. Ensimmäiset konkreettiset toimet on toteutettu Euroopan ilmailualan tutkimuksen neuvoa-antavan lautakunnan (ACARE) työn kautta.

ACAREn tehtävänä on laatia ja toteuttaa strateginen tutkimusohjelma, jonka pohjalta kaikki eurooppalaiset sidosryhmät suunnittelevat tutkimusohjelmansa niin valtioiden kuin EU:n tasolla siten, että ne ovat yhdenmukaiset korkean tason ryhmän tavoitteiden kanssa. ACARE myös suosittelee toimenpiteitä nykyisten tutkimusinfrastruktuurien käytön optimoimiseksi ja koulutuspolitiikkojen parantamiseksi, jotta ala houkuttelisi tarvitsemaansa työvoimaa.

Sen lisäksi, että tutkimuksen ja teknologian hankintamekanismeja on parannettava ja tehtävien jakoa on tehostettava, resursseja on yleisesti kasvatettava. Korkean tason ryhmä arvioi, että seuraavan 20 vuoden aikana tarvitaan noin 100 miljardia euroa julkisista ja yksityisistä lähteistä, jotta voidaan täyttää yhteiskunnan tarpeet ja nostaa Euroopan siviili-ilmailuteollisuus johtoasemaan maailmassa. Tämä noudattaa myös EU:n johtajien Barcelonassa vahvistamaa yleistä sitoutumista Euroopan tutkimus- ja kehitystyön sekä innovaatiotyön vauhdittamiseen ja siten EU:n ja sen tärkeimpien kilpailijoiden välisen kuilun kaventamiseen.

"Vision 2020" -raportissa turvallisuus-, ympäristö- ja toimintahaasteiden kohtaamiseksi asetetut tavoitteet ovat erittäin vaativat, ja ne voidaan saavuttaa vain läpimurtotekniikalla, jota on tutkittava perusteellisesti ja joka on validoitava, ennen kuin sitä voidaan soveltaa tuotantoon. Tämä edellyttää, että nykyisiä siviili-ilmailun tutkimusmenoja on kasvatettava merkittävästi yhteensä 100 miljardiin euroon viimeistään vuonna 2020. Investointi on yhdenmukainen sen kanssa, että vuoden 2002 Barcelonan huippukokouksessa pyydettiin Euroopan tutkimus- ja kehitystyön sekä innovaation menojen kasvattamista kolmeen prosenttiin BKT:sta viimeistään vuonna 2010, ja sen kanssa, että Yhdysvallat aikoo samana ajanjaksona laajentaa siviili-ilmailun tutkimusta.

5.6.1. STAR 21 -ryhmän suositukset toimintaympäristön parantamiseksi

- Euroopan kilpailupolitiikan soveltamisessa pitäisi jatkossakin ottaa huomioon ilmailu- ja avaruusalan erityispiirteet, etenkin puolustukseen liittyvillä aloilla.

- Erilaisten innovaatiota maailmanlaajuisesti edistävien verotusjärjestelmien vaikutukset pitäisi analysoida. Mahdollisuuksia soveltaa vero- ja muita kannustimia innovaation edistämiseksi koko Euroopassa tulisi harkita, tarvittaessa koordinoitujen kansallisten toimien kautta, kilpailun vääristymisen estämiseksi.

- Pitkän aikavälin ammattitaitoisen työvoiman opetus- ja koulutustarpeet pitäisi tunnistaa.

- Henkilöstön rajatylittävää liikkuvuutta pitäisi helpottaa. Nykyiset ongelmat, etenkin sosiaaliturvajärjestelmien ja puolustushankkeisiin liittyvien luotettavuusselvitysmenettelyjen alalla pitäisi ratkaista.

- Työharjoittelujärjestelmiä pitäisi kehittää ehdokasvaltioissa teollisuuden yhdentymisen nopeuttamiseksi.

- Tärkeimpien sidosryhmien pitäisi määritellä pitkän aikavälin painopistealueet siviili-ilmailu- ja avaruusalan tutkimukselle. Euroopassa, jäsenvaltioissa, alueilla ja teollisuudessa toteutettavia tutkimusohjelmia on koordinoitava paremmin ja suunniteltava yhdessä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

- Julkisia varoja on myönnettävä riittävästi pitkän aikavälin siviili-ilmailualan tutkimusstrategialle, johon on investoitava julkisista ja yksityisistä lähteistä arviolta yhteensä 100 miljardia euroa seuraavien 20 vuoden aikana.

6. SIVIILI-ILMAILUN EUROOPPALAINEN HALLINNOINTI

Aiemmin luultiin, että Euroopan yhteisölle riittäisi lentoliikennepalvelujen sisämarkkinoiden perustaminen ja jäsenvaltioille voitaisiin jättää muut sääntelyyn liittyvät näkökohdat, mutta tämä lähestymistapa on luonut tarpeettoman monimutkaisen ympäristön koko ilmailualalle. Euroopan lentoliikennejärjestelmän tehokkuus kärsii sen jouduttua puristuksiin jäsenvaltioiden ja EU:n sääntelyn väliin. Kokemus on osoittanut, että tämä myös heikentää Euroopan vaikutusvaltaa kansainvälisissä elimissä.

Onkin tullut aika laatia siviili-ilmailualalle yhtenäinen lainsäädännöllinen kehys, jossa kiinnitetään erityistä huomiota sellaisiin avainaloihin kuin lentoliikenteen hallintaan, turvallisuusmääräyksiin sekä turva- ja ympäristönormeihin. Tämän pitäisi johtaa pitkällä aikavälillä siihen, että Euroopan yhteisöstä tulisi YK:n alaisen Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) jäsen siten, että EU voisi yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa puolustaa omia etujaan kyseisellä näyttämöllä.

6.1. Lentoliikenteen hallinta ja yhtenäinen eurooppalainen ilmatila

Euroopan ruuhkautunut ja kehnosti hallittu ilmatila aiheuttaa suuria ongelmia Euroopan lentoyhtiöiden tehokkuudelle, mikä taas vaikuttaa kielteisesti lentokoneiden valmistusteollisuuden talouteen. Kaluston alentunut tuottavuus Euroopan pääasiallisesti lyhyen matkan lennoilla pahentaa omistuskustannusten taakkaa vähentäen voittoja ja nostaen maksuja samalla, kun matkustajat joutuvat kärsimään lentojen viivästymisistä. Komission varapuheenjohtaja Loyola de Palacion johtama korkean tason ryhmä on jo pyytänyt vahvaa, riippumatonta sääntelyelintä, joka hallinnoisi Euroopan ilmatilaa kansallisten rajojen yli. Ryhmä on myös korostanut uuden teknologian käytön tärkeyttä. Tämän työn perusteella Euroopan komissio esitti lokakuussa 2001 lentoliikenteen hallintaa koskevan toimenpidepaketin, josta keskustellaan parhaillaan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa.

Suositusten täytäntöönpano auttaisi korjaamaan jatkuvat viiveet, jotka haittaavat jo Euroopan lentoliikennettä ja jotka voivat haitata sitä jatkossa vielä enemmän, kun otetaan huomioon lentoliikenteen ennustettu kasvu.

Euroopan viiveiden kokonaiskustannusten arvioitiin vuonna 2000 olevan 2,9-4 miljardia euroa, kun yli neljännes lennoista oli myöhässä keskimäärin 43 minuuttia. Viivästymisistä 40 prosenttia johtui lentoliikenteen hallinnasta.

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus on jo kehittänyt teknologioita ja toimintaratkaisuja, joiden avulla voitaisiin luoda yhtenäinen eurooppalainen lentoliikenteen hallintajärjestelmä (European Air Traffic Management, ATM), joka olisi yhteentoimiva muualla maailmassa nykyisin käytössä olevien järjestelmien kanssa.

Teknisiä eritelmiä olisi tarkoituksenmukaista kehittää teollisuuden kanssa teollisuuden konsultointiryhmässä (Industry Consultation Group), jota ehdotettiin yhtenäistä ilmatilaa koskeneessa (Single Sky Initiative) -aloitteessa teollisuuden ja muiden sidosryhmien panoksen kokoamiseksi. Ryhmä pitäisi perustaa viipymättä. Kaikki erilaiset toimet pitäisi koota kokonaissuunnitelmaan.

Eurooppalaiseen lentoliikenteen hallintaan tarvitaan tehokasta lähestymistapaa, jotta Eurooppa voisi kasvattaa vaikutusvaltaansa kansainvälisissä elimissä.

6.2. Yhteinen turvallisuussääntelyelin

Kansalliset virastot ovat tähän saakka vastanneet lentoliikenteen turvallisuudesta, lentokoneiden ja niiden rakenneosien sertifiointi mukaan luettuna. Toimia koordinoi Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelin (Joint Aviation Authorities, JAA). JAA on Euroopan siviili-ilmailuviranomaisten yhteinen elin, jossa ne voivat keskustella ja yhdenmukaistaa kansallisia politiikkoja. Se ei ole oikeudellinen elin, jolla olisi valta tehdä sitovia päätöksiä.

Teollisuudenalan yhdennyttyä Euroopan tasolla tämä hallitusten välinen lähestymistapa ei ole enää tarkoituksenmukainen. Se aiheuttaa teollisuudelle byrokraattisen taakan parantamatta kuitenkaan turvallisuutta. Yhteisiä siviili-ilmailua koskevia sääntöjä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) perustamista koskeva Euroopan komission asetusehdotus, joka on lopullisen hyväksymisen vaiheessa ministerineuvostossa ja Euroopan parlamentissa, on olennainen askel. Toisin kuin JAA-järjestelmä, se sallii yhden yhteisen tahon tehdä sitovia päätöksiä.

EASA tulisi perustaa madollisimman nopeasti eurooppalaiseksi sertifioinnin keskusvirastoksi siten, että sillä on riittävästi valtaa, jäsenvaltiot ovat asianmukaisesti edustettuina siinä ja se toimii tehokkaasti. Lisäksi olisi tehtävä asianmukaiset sopimukset, jotta se voisi tehdä yhteistyötä muiden Euroopan maiden kanssa ja maailman suurten sääntelyelinten kuten Yhdysvaltojen ilmailuhallituksen (FAA) kanssa.

Kansalliset viranomaiset voisivat kuitenkin jatkaa omien poliittisten tavoitteidensa toteuttamista aloilla, jotka eivät vielä kuulu EASA-asetuksen soveltamisalaan. Näitä ovat lentoliikenne, lentomiehistön luvat, lentokentät ja lentoliikenteen turvamääräykset. Ilmailuala toivoo virastoa, jolla olisi ajan myötä vahva asema kansainvälisellä näyttämöllä, jota on tähän asti hallinnut FAA. Euroopan strateginen asema paranisi samalla, kun teollisuuden transatlanttiset yhteydet tiivistyvät. Pitkällä aikavälillä tämä saattaa johtaa turvallisuusnäkökohtien sääntelyyn transatlanttisissa organisatorisissa puitteissa, mutta jotta varmistettaisiin, että vahvistettavat määräykset ovat oikeudenmukaisia, Euroopalla on oltava riittävästi painoarvoa voidakseen toimia vastapainona FAA:lle.

EASAn vastuualuetta on näin ollen laajennettava nopeasti kattamaan ne tehtävät, jotka ovat nykyään yksittäisten jäsenvaltioiden kansallisten virastojen vastuulla.

6.3. Lentoliikenteen turvallisuuden varmistaminen

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen jäsenvaltiot tajusivat, kuinka riippuvaisia ne ovat toisistaan ja kuinka tarpeellista niiden on laajentaa yhteistyötään suojellakseen siviili-ilmailua tehokkaasti terrorismilta.

Ensimmäisenä askeleena yhteisölle on annettu tehtäväksi varmistaa, että kehitetään yhteiset ehkäisevät normit ja että niitä sovelletaan, mikä ei vielä riitä, vaan ehkäisevät välineet on mukautettava uhkaa vastaaviksi ja käytettävä uuden teknologian tarjoamia resursseja sellaisilla aloilla kuten ohjaamon turvallisuus ja koodaus.

Näitä toimia pitäisi koordinoida tiiviisti Yhdysvaltojen kanssa, jotta Atlantin molemmilla puolilla päätetyt ehkäisevät toimenpiteet olisivat yhteensopivat eivätkä aiheuttaisi ilmailualalle ylipääsemättömiä ongelmia. Tämä tarjoaisi Euroopan teknologialle uusia mahdollisuuksia samoin kuin Yhdysvaltojen ilmailualalle, joka on ehdottanut aktiivisesti ratkaisuja.

6.4. Eurooppalainen lähestymistapa ympäristönäkökohtiin

Ilmailu saastuttaa ympäristöä lähinnä lentomelulla ja moottoreiden päästöillä. Lentomelu on pääasiallisesti paikallista. Se on vakavana esteenä useiden lentokenttien laajentumiselle ja siten lentoliikennejärjestelmän kapasiteetin kasvulle. Vuonna 1992 lentoliikenteen kaasupäästöjen osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä oli 2 prosenttia, ja niiden odotetaan kasvavan noin 3 prosenttiin viimeistään vuonna 2015. Muut päästöt, kuten typpioksidipäästöt, vaikuttavat paikallisesti ilmanlaatuun ja ilmastonmuutokseen, ja korkeus, jolla päästöt tapahtuvat, kasvattaa niiden säteilyvaikutusta (maapallon lämpenemistä).

Lentomelun ja päästöjen vähentämiseksi on jo ryhdytty merkittäviin toimiin, mutta teollisuudenalan kestävän kehityksen varmistamiseksi tarvitaan jatkuvia ponnisteluja niiden vähentämiseksi. Vision 2020 -raportissa on jo asetettu tavoitteet lentokoneiden ja moottoreiden kehitykselle seuraavien 20 vuoden aikana, polttoaineenkulutus on tarkoitus puolittaa ja typpioksidipäästöjä pitäisi vähentää 80 prosenttia.

Ilmailu on maailmanlaajuinen teollisuudenala. Lentoyhtiöiden ja valmistajien välisen kilpailun vääristymisen ehkäisemiseksi ympäristönäkökohtia pitäisi käsitellä maailmanlaajuisesti ICAOssa. Euroopan ja sen jäsenvaltioiden pitäisi pyrkiä vahvistamaan asemaansa ICAOssa, jotta ne pystyisivät vaikuttamaan tehokkaasti päätöksentekoprosesseissa.

STAR 21 -ryhmän suositukset siviili-ilmailun hallinnoinnin parantamiseksi

Vahvaa eurooppalaista järjestöä tarvitaan kiireisesti johtamaan alan kokonaistoimintaa. Euroopan vaikutusvaltaa on laajennettava sen rajojen ulkopuolelle siten, että se tekee yhteistyötä ilmailualan sääntelyelinten kanssa kautta maailman. Tavoitteen saavuttamiseksi esitetään seuraavat tärkeimmät suositukset:

* Siviili-ilmailuviranomainen: Euroopan unionin on ryhdyttävä päätöksentekijäksi ja sääntelijäksi kaikilla siviili-ilmailun aloilla, sen on puhuttava yhteen ääneen koko Euroopan puolesta kaikissa asianmukaisissa kansainvälisissä järjestöissä ja erityisesti ICAOssa. Tämän pitäisi lopulta johtaa siihen, että yhteisöstä tulisi näiden elinten jäsen yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on täydellisten valtuuksien antaminen EASAlle ja sen vastuualueen pikainen laajentaminen.

* Lentoliikenteen hallinta: Euroopan yhtenäistä ilmatilaa koskevalle aloitteelle on kehitettävä kokonaissuunnitelma Euroopan parlamentissa ja neuvostossa parhaillaan käsiteltävissä puitteissa.

7. EUROOPAN TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSVALMIUKSIEN PAINAVA TARVE

Hallituksen ensisijainen tehtävä on suojella kansalaisia. Nyt on hyväksytty, että useissa tapauksissa suoja on tarjottava Euroopan tasolla. EU:n rajojen ulkopuolisilla tapahtumilla voi olla mullistavia vaikutuksia unionissa. Balkanin alueen levottomuudet ovat aiheuttaneet valtavan muuttovirran, joka on vaikuttanut suoraan EU-maihin, ja vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat osoittivat, että uusiin turvallisuusuhkiin on varauduttava niin EU:n sisällä kuin maailmanlaajuisestikin.

Euroopan maat ovat käsitelleet turvallisuus- ja puolustustarpeita erilaisista mutta toisiinsa liittyvistä lähtökohdista:

- Kaikkien jäsenvaltioiden alueelliset puolustussitoumukset ovat yhä etusijalla niiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikoissa.

- EU:n jäsenvaltioista 11 on myös Naton jäseniä, mikä asettaa etusijalle tarpeen vahvistaa eurooppalaisten liittolaisten valmiuksia, jotta ne olisivat tehokkaita kumppaneita Natossa.

- Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet, että ne määrittelevät ja toteuttavat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, mukaan luettuna asteittain määriteltävä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (ETPP). Näin ne lujittavat Euroopan ominaislaatua ja riippumattomuutta rauhan, turvallisuuden ja edistyksen edistämiseksi Euroopassa ja maailmassa.

Kaikki nämä lähestymistavat edellyttävät yhä vaativampia teknologisia ratkaisuja. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat toivat entistä selkeämmin esiin, että niin siviili- kuin puolustusalallakin tarvitaan yhä voimakkaampia toimenpiteitä kansalaisten suojelemiseksi, ja ne vaikeuttivat tehtävää entisestään. Jotta Eurooppa voisi vastata näihin siviilien suojelun ja puolustuksen tarpeisiin siten kuin EU:sta tehdyssä sopimuksessa on päätetty, sillä on oltava valmiudet siihen. Niiden tarjoaminen lankeaa pitkälti ilmailu- ja avaruusalan vastuulle.

Euroopan tai Helsingin yleistavoitteessa on jo määritelty, mitä tarvitaan 60 000 hengen vahvuisten nopean toiminnan joukkojen perustamiseksi. On liian aikaista esittää oletuksia EU:n jäsenvaltioiden muista ETTP:tä koskevista tavoitteista, mutta on selvää, että Natossa ja kansallisella tasolla tehdyt sitoumukset asettavat merkittäviä vaatimuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, kun otetaan huomioon, että kaikki perustettavat joukot olisivat käytettävissä kansallisiin, Naton ja EU:n tarkoituksiin.

Euroopan yleistavoite

"Hyväksytään Euroopan yhteinen yleistavoite kaikkien eri Petersbergin tehtävien toteuttamisen edellyttämille nopeasti käyttövalmiille sotilaallisille voimavaroille ja kehitetään nopeasti yhteiset voimavaratavoitteet johtamisjärjestelyjen, tiedustelun ja strategisen kuljetuskyvyn aloilla; nämä tavoitteet on tarkoitus saavuttaa koordinoitujen kansallisten ja monikansallisten vapaaehtoisten toimien avulla."

Helsingin Eurooppa-neuvoston päätelmät, 1999

7.1. Valmiusvajeen määritteleminen

EU:n välittömänä mielenkiinnon kohteena on kriisinhallintatehtävien toteuttaminen kaikkien niin sanottujen Petersbergin tehtävien alalla: humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen sekä taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen mukaan luettuna. Samanaikaisesti asianosaiset jäsenvaltiot tarjoavat puolustustarvikkeet, joita tarvitaan kansallisten, eurooppalaisten ja transatlanttisten etujen turvaamiseksi nykyisessä turvallisuusrakenteessa, etenkin Natossa.

EU:ssa ollaan täysin tietoisia tarpeesta kasvattaa valmiuksia Euroopan yleistavoitteen saavuttamiseksi, ja tämä liittyy tiiviisti ilmailu- ja avaruusteollisuuden tulevaisuuteen Euroopassa. EU:n jäsenvaltiot ovat ilmaisseet haluavansa päättäväisesti parantaa toimintavalmiuksia Euroopan valmiuksia koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti, jotta ne voisivat toteuttaa kunnolla kaikki Petersbergin tehtävät etenkin joukkojen saatavuuden, toimintavalmiuteen saattamisen, ylläpidettävyyden ja yhteistoimintakyvyn osalta. Ne ovat erityisesti sopineet jatkavansa ponnisteluja komennon, valvonnan, viestinnän ja tiedustelun (C3I) sekä strategisen lento- ja meriliikenteen alalla.

Komento-, valvonta- ja tiedusteluvalmiudet, joissa hyödynnetään muun muassa miehittämättömiä valvontalentokoneita ja satelliittiviestintäjärjestelmiä, ovat Euroopalle olennaisia Petersbergin tehtävien toteuttamisessa, kriisinhallinta naapurimaissa (esimerkiksi Balkanilla) tai muualla maailmassa mukaan luettuna.

Strateginen lentoliikenne tarjoaa Euroopan päättäjille mahdollisuuden siirtää joukkoja nopeasti kaukaisiin kohteisiin rauhanturva- tai väliintulotehtäviä varten ja evakuoida nopeasti ihmisiä maailman kriisialueilta rajoittaen samalla uhrien määrän mahdollisimman alhaiseksi.

EU:n yhteisen puolustuspolitiikan asteittaista määrittelyä tuetaan jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä - niiden tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla - asevarustelun alalla. Joulukuussa 2001 Laekenissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että sotilaallisten tarpeiden yhdenmukaistamista ja asehankintojen suunnittelua on parannettava, ja päätti, että EU ja asiasta vastaavat ministerit pyrkivät löytämään ratkaisuja ja uusia yhteistyömuotoja tarvittavien valmiuksien kehittämiseksi siten, että käytettävissä olevia resursseja hyödynnetään mahdollisimman hyvin.

Ilmailu- ja avaruusala on näin ollen keskeinen tekijä sekä puolustussovellusten alalla että valmiusvajeen korjaamisen alalla, joka on Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta olennainen askel.

7.2. Haaste Euroopalle

Euroopan maiden puolustusbudjetteja on käytettävä nykyistä johdonmukaisemmin. Euroopan perinteiset koordinointi- ja yhteistyömekanismit eivät ole riittävän tehokkaita. Euroopan sotilaallisia tarpeita ei ole yhdenmukaistettu, markkinat ja hankinnat ovat näin ollen pirstoutuneita ja liian pieniä, jotta teollisuudenala voisi valmistaa suuria tuotantoeriä ja siten parantaa kilpailukykyään.

Puolustusmarkkinoiden pirstoutumisen seurauksena tutkimusta ja teknologiaa ei jaeta eivätkä ne ole riittävän laajoja, jotta Euroopan teollisuus voisi johdonmukaisesti hyödyntää parasta teknologiaa. Eurooppalaisten yritysten odotetaan osallistuvan sotilaallisen tutkimus- ja kehitystyön rahoittamiseen, kun taas Yhdysvallat vahvisti jälleen toukokuussa 2001 rahoittavansa koko teollisuusalan tutkimus- ja kehitystyön.

Tämä tekijöiden yhdistelmä asettaa valtavia rajoitteita Euroopan teollisuudelle sen pyrkiessä säilyttämään kilpailukykynsä avainmarkkinoilla. Ylimääräinen 40 miljardin dollarin paketti, jonka Yhdysvaltojen hallitus on vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien seurauksena myöntänyt lähinnä puolustusteollisuudelleen, sekä varainhoitovuodeksi 2003 talousarviomäärärahojen lisäksi ehdotetut 400 miljardia dollaria saattavat kärjistää tilannetta edelleen.

Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen epätasapaino vääristää kilpailua mutta myös vaikeuttaa Atlantin ylittävää yhteistyötä tai kumppanuutta.

Eurooppa tarvitsee asianmukaiset puolustusvalmiudet, jos se haluaa uskottavan ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Sotilasjärjestelmiltä menee 15-20 vuotta teknologian arvioinnista sen käyttöönottoon. Aloilla, joilla ei ole merkittäviä tutkimus- ja kehitysohjelmia, Euroopalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luopua toimintavalmiudesta tai olla riippuvainen Euroopan ulkopuolisista hankkijoista.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat tuoneet selkeästi esiin, kuinka tärkeää niin siviili- kuin sotilaskriisinhallinnalle on, että käytössä ovat tehokkaat ja nopeat tiedustelu-, komento- ja valvontaprosessit sekä tarkat asejärjestelmät, joilla vältetään siviilikohteiden vahingoittaminen. Nämä vaatimukset edellyttävät innovatiivisia ja monimutkaisia ratkaisuja, joiden kehittämiseen saattaa kuulua toteutettavuuskokeita ja -demonstrointeja ja joiden pohjalta kehitetään uusi tarvikesukupolvi sellaisille avainaloille kuin etsintä- ja pelastustehtävät, tiedustelu, C3I-järjestelmät, miehittämättömät ilmakulkuneuvot ja älykkäät sotatarvikkeet. Ellei Eurooppa ylläpidä ja kehitä näitä valmiuksia, on todellisena vaarana, että Yhdysvallat määrittelee Euroopan toimintakyvyn hallitsemalla tiettyjen tarvikkeiden toimituksia tai jo toimitettujen järjestelmien ylläpitoa.

Jos EU:n jäsenvaltiot eivät kasvata sitoutumistaan ilmailu- ja avaruusteollisuuteensa ja käsittele näitä asioita Euroopan tasolla, on vakavana vaarana, että ne rajoittavat unionin itsenäistä kykyä toteuttaa edes yksinkertaisimpia Petersbergin tehtäviä puhumattakaan yksittäisten jäsenvaltioiden velvoitteista Natossa.

Uusi sähköinen ympäristö

Sodankäynnin luonne on muuttumassa perusteellisesti, mikä johtuu siitä, että sotajoukot on saatava toimintavalmiuteen mahdollisimman tehokkaasti, tiedustelua on lisättävä terrorismin torjumiseksi, terrorismiin on voitava vastata joustavasti ja sotatoimista seuraavien sotilas- ja siviiliuhrien määrä on minimoitava. Tähän skenaarioon liittyy miehittämättömien lentokonejärjestelmien käyttö niin valvonnassa kuin voimankäytössä.

Suuri osa uuteen valmiuteen tarvittavasta teknologiasta on yleisluonteista. Miehittämättömät järjestelmät voivat tarjota luotettavan ja edullisen valvonta- ja tiedonhallintavälineen kalastuksen valvontaan, rajavartiostoille, lain- ja järjestyksen valvontaan, siviilien etsintä- ja pelastustehtäviin sekä moniin muihin sovelluksiin, joilla on runsaasti markkinapotentiaalia. Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden tulisi paneutua sekä siviili- että puolustussovelluksiin.

Yhdysvallat on tähän asti edistynyt eniten tämän sähköisen ympäristön rakentamisessa sekä miehittämättömien järjestelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa. Ellei Eurooppa onnistu luomaan omia itsenäisiä valmiuksia tällä alalla, olkoonkin edullisemmalla ja matalammalla tasolla, sen kyky toimia sotilastehtävissä merkittävässä asemassa Yhdysvaltojen rinnalla tai, mikä on vielä tärkeämpää, sen kyky toteuttaa riippumattomia toimia rajoittuu vakavasti. Avaintekijänä tässä on yhteentoimivuus Euroopan maiden välillä sekä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.

7.3. Uusi lähestymistapa Euroopan puolustustarpeisiin

Kaikista talouden aloista puolustustarvikkeet ovat ainoa ala Euroopan unionissa, jota hallitaan edelleen pitkälti kansallisilla politiikoilla. Tulevien vaatimusten määrittely ja nykyisten tarpeiden täyttäminen toteutetaan usein puhtaasti kansalliselta pohjalta ottamatta juurikaan huomioon yhteistä etua. Tämä on kallista ja tehotonta ja aiheuttaa turhaa työtä kasvattaen kuluja aikana, jona budjetteja kiristetään. On selvää, että:

- Markkinoiden pirstoutuminen estää Eurooppaa hyödyntämästä mittakaavaetua, jota tarvitaan kulujen vähentämiseksi, tutkimus- ja kehitystyön rahoittamiseksi ja teknologian tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

- Perinteiset yhteistyömenetelmät Euroopan sisällä eivät tarjoa parasta vastinetta rahalle.

Yhteisten tavoitteiden määrittely ulkopolitiikan alalla ja yhteistyö turvallisuustoimissa on sovitettava yhteen yhteisten tavoitteiden ja toteutusvälineiden suunnittelussa ja hankinnassa tehtävän yhteistyön kanssa. Sotilaallisten tarpeiden yhdenmukaistamista ja asehankintojen suunnittelua on nopeutettava, kuten vuoden 2001 Laekenin huippukokouksessa suositeltiin, kattavan asevarustelupolitiikan kehittämiseksi EU:n tasolla. Yhteisiä asehankintoja koskevia aloitteita on toteutettava nykyistä nopeammin sellaisissa järjestöissä kuin puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatiossa (OCCAR) ja Länsi-Euroopan puolustusmateriaaliryhmässä (WEAG).

Menojen rationalisointi ei kuitenkaan riitä uuden turvallisuusohjelman tarpeiden kattamiseen. Tarvitaan lisäresursseja, varsinkin kun nämä uudet vaatimukset ilmenevät juuri samaan aikaan, kun useat Euroopan hallitukset ovat ryhtyneet järjestämään uudelleen asevoimiaan mukauttaakseen ne uuteen strategiseen tilanteeseen, jossa sotilaalliset vaatimukset ovat erilaiset kuin aiemmin. Uudelleenjärjestely on kuitenkin kallista, eivätkä mahdolliset säästöt toteudu vielä pitkään aikaan. Yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ominainen laaja-alainen lähestymistapa kriisinhallintaan edellyttää uusia kalliita valmiuksia, kuten valvontaa.

Euroopan toimintavapaus maksaa ja näkyy Euroopan asevoimien asianmukaisessa varustamisessa sekä vahvan teollisuus- ja teknologiapohjan luomisessa. Siksi päätökset kansallisista puolustustarvikemenoista, nykyisten puolustusbudjettien prioriteettien uudelleen kohdentamisesta ja asianmukaisesta vastauksesta uusiin uhkiin on käsiteltävä Euroopan tasolla. Lisäksi vähäistä sitoutumista yhteisiin puolustusalan tutkimus- ja kehityshankkeisiin pitäisi lisätä nykyisestä ja siihen pitäisi sisällyttää suuria yhteisiä demonstrointiohjelmia, joissa yhdistetään eri jäsenvaltioiden toimia vahvoje puolustusalan tutkimuspuitteiden luomiseksi.

Jäsenvaltioiden ja EU:n sitoutuminen tehokkaaseen puolustusrakenteeseen, joka vastaa Euroopan uusia strategioita ja painopistealueita ja joka kasvaa yhä itsenäisemmäksi, edellyttää eurooppalaista asevarusteluprosessia, johon kuuluu:

- Sellaisen Euroopan yhteisen asevarustelupolitiikan muotoilu, joka perustuu kestävään puolustusalan teknologia- ja teollisuuspohjaan ja johon kuuluu tehokkaiden tutkimus- ja kehitysohjelmien kehittäminen Euroopan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolustus- ja turvallisuustarpeisiin ja Euroopan valmiuksien parantamiseksi Pohjois-Atlantin liitossa.

- Sellaisten asevarusteluyhteistyötä koskevien tehokkaiden järjestelyjen edistäminen kaikkien jäsenvaltioiden tasolla, jotka perustuvat puolustuksen rakenneuudistusta koskevasta puitesopimuksesta tehdystä aiesopimuksesta johdettuihin parhaisiin esimerkkeihin.

- EU:n yhtenäisen kehyksen luominen yhdentyneille eurooppalaisille puolustustarvikkeiden markkinoille, jotta teollisuus voisi hyödyntää mittakaavaetua ja tarjota kohtuulliseen hintaan Euroopan yhteisten politiikkojen ja vientimarkkinoiden vaatimia tarvikkeita ja palveluja.

Nämä rakenteelliset parannukset eivät kuitenkaan yksin riitä Euroopan johtajien asettamien strategisten tavoitteiden edellyttämien uusien valmiuksien tarjoamiseen. Euroopan valtioiden yhä laajenevat puolustus- ja turvallisuussitoumukset edellyttävät entistä suurempien resurssien myöntämistä. Väistämätön päätelmä on, että kokonaismenoja on kasvatettava.

7.4. Puolustustarvikkeiden sisämarkkinat

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden sekä puolustusteollisuuden kilpailukyky on olennainen Euroopan turvallisuus- ja puolustustavoitteiden uskottavuuden kannalta, ja siksi nykyisiä välineitä pitäisi käyttää aina, kun se on mahdollista, sellaisten politiikkojen ja käytäntöjen lakkauttamiseen, jotka estävät eurooppalaisia puolustusalan yrityksiä työskentelemästä nykyistä tehokkaammin.

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden sekä puolustusteollisuuden yhdentymiseen liittyy tuotteiden, rakenneosien, välituotteiden ja raaka-aineiden kuljetusten lisääntyminen niin sellaisten itsenäisten yritysten välillä, joita yhdistää asiakas-toimittaja-suhde, kuin samaan yhtymään kuuluvien yritysten tai tehtaiden välillä. Molemmissa tapauksissa on tärkeää varmistaa, että tuotteet voivat liikkua yhtenäismarkkinoilla siten, ettei saneerattujen eurooppalaisten yritysten kilpailukyky vaarannu. Hallinnon yksinkertaistamisen lisäksi tämä edellyttää sellaisten menettelyjen käyttöönottoa, jotka mahdollistavat tavaroiden ja rakenneosien nopean kulun, joka on välttämätön edellytys yritysten nykyaikaiselle ja joustavalle johtamiselle.

Puolustustarvikkeiden vapaan liikkuvuuden helpottaminen yksinkertaistamalla yhteisön sisäisiin kuljetuksiin liittyvää valvontaa ja yhdenmukaistamalla tullimaksuja on ennakkoehtona sille, että luodaan yhdentyneet yhtenäismarkkinat, jotka ovat EU:n tuoman lisäarvon kulmakivi.

Politiikkojen kehittäminen yhtenäismarkkinoille aloilla, joilla EU:lla on laajaa sääntelykokemusta, kuten julkisten hankintojen periaatteet, saattavat myös olla merkityksellisiä puolustustarvikkeiden yhtenäismarkkinoiden luomiselle etenkin kehitettäessä eurooppalaista asevarustelupolitiikkaa, jossa otetaan huomioon puolustustarvikkeiden erityispiirteet.

Euroopan parlamentti on tukenut tätä lähestymistapaa. Se hyväksyi huhtikuussa 2002 Euroopan puolustusteollisuuksia koskevan päätöslauselman, jossa se toisti näkemyksensä, että vahva, tehokas ja kannattava eurooppalainen aseteollisuus on olennainen ETPP:n kehittämiselle. Parlamentti myös vahvisti tukevansa komission vuoden 1997 tiedonannossa: "Puolustukseen liittyviä teollisuudenaloja koskevan Euroopan unionin strategian täytäntöönpano" esitettyä toimintasuunnitelmaa, jossa kehotettiin saneeraamaan ala kiireisesti ja luomaan eurooppalaiset puolustustarvikemarkkinat.

Parlamentti pyysi komissiota toimittamaan neuvostolle ja parlamentille mahdollisimman pian päivitetyn toimintasuunnitelman ja pohtimaan, kuinka pitkälti yhteisen kauppapolitiikan ja yhtenäismarkkinoiden periaatteita pitäisi soveltaa puolustusteollisuuteen, voitaisiinko perustaa usean toimielimen ja puolustusteollisuuden yhteinen elin, joka kokoaisi ja koordinoisi puolustusalalla tehtävää tutkimusta ACAREn tavoin, ja tarvitaanko lisätoimenpiteitä monikansallisten yritysten sijoittautumisen helpottamiseksi ja ehdokasvaltioiden teollisuuksien yhdentämiseksi.

Pitkällä aikavälillä Euroopan unionin tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta tarjoaa mahdollisuuden määritellä tehokkaimmat institutionaaliset ja operationaaliset järjestelyt, joilla voidaan saavuttaa unionin tavoitteet puolustusalalla ja siten vahvistaa Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden sekä puolustusteollisuuden kilpailukykyä.

STAR 21 -ryhmän puolustusalaa koskevat suositukset

* Perimmäinen tavoite: eurooppalainen asevarustelupolitiikka, jolla jäsennetään Euroopan puolustus- ja turvallisuustarvikkeiden markkinat ja mahdollistetaan kestävä ja kilpailukykyinen teknologia- ja teollisuuspohja.

* Sotilaallisten tarpeiden, hankintabudjettien ja asehankintojen suunnittelun yhdenmukaistaminen.

* Resurssien kasvattaminen ja niiden käytön tehostaminen siten, että tuetaan eurooppalaisia yhteistyöohjelmia ja jaetaan tehtävät tehokkaasti jäsenvaltioiden kesken.

* Puolustusalan tutkimusmenojen yhtenäistäminen jäsenvaltioiden välillä.

* Euroopan puolustustarvikkeiden markkinoiden perustaminen ja hankintoihin, yhteiseen tutkimus- ja kehitystyöhön, suoraan tehtäviin hankintoihin jne. liittyvistä toimista vastaavan varustelutoimiston perustaminen.

* Puolustuksen rakenneuudistusta koskevan puitesopimuksen kaltaisten EU:n laajuisten toimien edistäminen.

* Euroopan yleistavoitteessa ja yhteisissä valmiustavoitteissa havaittujen vajeiden korjaaminen.

8. EUROOPAN ASEMAN SÄILYTTÄMINEN AVARUUSALALLA

Eurooppa on kuluneiden 40 vuoden aikana kehittänyt merkittävät avaruuden hyödyntämisen valmiudet avaruusalusten ja kantorakettien sekä niiden tukena olevan maainfrastruktuurin avulla. Niistä on tullut keskeisiä välineitä Euroopan kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden turvaamisessa. Niillä on useita sovelluksia niin siviili- kuin puolustusalalla, ja niiden tärkeys kasvaa nopeasti. Avaruussovellukset tukevat merkittävästi ja yhä enemmän EU:n politiikkoja, kuten ympäristö-, liikenne-, maatalous- ja kehityspolitiikkaa. Orastava yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka samoin kuin Petersbergin tehtävien toteuttaminenkin vaativat avaruusteknologian käyttöön perustuvia valmiuksia.

Avaruussovellukset edellyttävät Euroopalta valmiuksia kolmella toisiinsa liittyvällä alalla:

- avaruuden käyttö kaukokartoitukseen, navigointiin ja tietoliikenteeseen

- avaruustieteet

- avaruuden käyttömahdollisuus

8.1. Avaruussovellusten tärkeys

Avaruuden strateginen tärkeys Euroopalle on yleisesti tunnustettu. Euroopan avaruusjärjestön (ESA) yhtenä tärkeimmistä tehtävistä sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 1975 avaruusalan siviilitoimissa Euroopassa tehtävää yhteistyötä varten, on ollut maapallon ja avaruuden ymmärtämisen parantaminen erityisohjelmien kehittämisen ja toteuttamisen kautta. Näiden monenvälisten ohjelmien ja kansallisten ponnistelujen avulla Eurooppaan on luotu merkittävät valmiudet avaruusalusteknologian alalla. Samalla on kehitetty Ariane-kantoraketit, jotka turvaavat itsenäisen pääsyn avaruuteen.

Satelliittiseurannalla voidaan tarkkailla säässä ja ympäristössä tapahtuvia muutoksia, ja sen avulla voidaan määritellä, toteuttaa ja valvoa Euroopan kansainvälisiä sitoumuksia kuten ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen Kioton pöytäkirjaa. Maailmanlaajuinen paikantaminen parantaa merkittävästi Euroopan liikenteen turvallisuutta, tehokkuutta ja intermodaalisuutta tarjoamalla tarkkaa tietoa sijainnista ja navigoinnista. Satelliittiviestintäpalvelut voivat parantaa viestintäjärjestelmiä Euroopassa.

Euroopan komissio ja ESA laativat vuonna 2000 Euroopan avaruusstrategian ja perustivat yhteisen työryhmän. Kaksi yhteishanketta ovat erityisen tärkeitä lyhyellä aikavälillä: maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä Galileo ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä GMES.

Galileo on eurooppalainen satelliittinavigointiohjelma, joka perustuu 30 satelliittiin eri puolilla maapalloa ja paikallisiin maanpäällisiin vastaanottimiin. Se tarjoaa käyttäjille palveluja lähes joka paikassa. Galileon on tarkoitus olla yhteentoimiva Yhdysvaltojen puolustusministeriön johtaman GPS:n kanssa ja täydentää sitä. EU:n ministerit ovat hyväksyneet hankkeen kehitysvaiheen, joka kestää vuoteen 2005 asti. Seuraavat vaiheet ovat rakennus- ja käyttöönottovaihe sekä käyttövaihe. Käyttövaiheen on tarkoitus alkaa vuonna 2008.

GMES on vuonna 1998 käynnistynyt eurooppalainen aloite, jossa hyödynnetään nykyistä ja suunniteltua satelliittitutkimusinfrastruktuuria toiminnallisen järjestelmän luomiseksi avaruuden kautta saatavalle tiedolle. Seurantavalmiuksiin sisältyy maailmanlaajuisen muutoksen ja ympäristörasitteiden seuranta sekä mahdolliset turvallisuussovellukset, jos niitä vaaditaan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nojalla.

8.2. Euroopan avaruusteollisuuden haasteet

Avaruustoimintaan sisältyy puhtaasti kaupallisia sovelluksia siviilialalla, etenkin tietoliikennesatelliitit. Euroopan avaruusala on kuluneiden 10 vuoden aikana tehnyt suuria investointeja kaupallisten markkinoiden aikaansaaman merkittävän kasvun hyödyntämiseksi, kun taas Yhdysvalloissa tuottoisat ohjelmat ovat olleet pääasiallisesti institutionaalisia. Tietoliikennemarkkinoiden - ja siten kantorakettimarkkinoiden - viimeaikainen nopea heikkeneminen vaarantaa Euroopan avaruusteollisuuden kannattavuuden. Markkinat ovat heikentyneet samaan aikaan, kun hallitusten avaruusbudjetteja on supistettu, mikä vaarantaa avaruusjärjestöjen ohjelmien rahoituksen Euroopassa.

Euroopan avaruusteollisuus on hyvin riippuvainen kaupallisista markkinoista, kun taas Yhdysvalloissa suurin osa tuloista on peräisin hallituksen rahoittamista ohjelmista. Yhdysvaltojen yhä kasvavat julkiset investoinnit avaruusteollisuuteen aiheuttavat paineita Euroopan teollisuudelle - Yhdysvallat on ilmoittanut poliittiseksi tavoitteekseen maailman johtoaseman saavuttamisen avaruustarvikkeiden ja -sovellusten alalla.

Tilanne tulee selkeästi esiin luvuista: vuonna 1999 Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusalan yritysten avaruustoiminnan liikevaihto oli 33 700 miljoonaa euroa, josta 26 000 miljoonaa euroa - eli yli kolmeneljäsosaa - oli puolustusministeriön ja NASAn rahoittamaa. Eurooppalaisten yritysten liikevaihto taas oli alle 5 500 miljoonaa euroa, josta vain puolet oli peräisin institutionaalisista lähteistä ja loput kilpailun leimaamilta kaupallisilta markkinoilta.

Lisäksi puolustusohjelmia on toteutettu Euroopassa kansallisella tai kahdenkeskisellä tasolla (ja vain harvoin monenkeskisellä tasolla), ja jotkin niistä ovat olleet hyvin menestyksekkäitä mutta niiden budjetit ovat rajallisia: yhteenlaskettunakin alle 5 prosenttia Yhdysvaltojen teollisuuden kokonaisbudjetista. Ponnistelut eurooppalaisten yhteistyöhankkeiden tuen kasvattamiseksi eivät ole vielä tuottaneet tuloksia, ja niiden tulevaisuus on epävarma. Näin ollen, toisin kuin siviilialan avaruusohjelmia, jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustusalan avaruusteknologiatarpeita ei voida vielä käsitellä eurooppalaisella tai monenkeskisellä tasolla.

Jos Eurooppa ei vastaa näihin haasteisiin, seuraukset ovat syvällisiä ja todennäköisesti peruuttamattomia. Eurooppa saattaa menettää riippumattomuutensa tärkeimpien strategisten ja kaupallisten satelliittiteknologioiden alalla, kuten navigoinnin, tietoliikenteen tai kaukokartoituksen alalla, niin siviili- kuin sotilaspuolella sekä avaruuteen pääsyn alalla. EU:n poliittisten vaihtoehtojen valinnanvapaus ja EU:n keskeinen asema tällä strategisella huipputeknologian alalla vaarantuisivat, ja siitä tulisi riippuvainen muista. Tämän seurauksena se saattaisi menettää asemansa avaruuden hyödyntämisen valmiudesta riippuvaisilla kaupallisilla ja palvelualoilla.

8.3. Dynaamisen politiikan tarve avaruusalalla

Dynaamiseen pitkän aikavälin eurooppalaiseen avaruuspolitiikkaan, jollaista komission ja ESAn yhteisessä strategiassa on suositeltu, tulisi sisältyä joitakin avaintekijöitä:

Galileo: Nyt kun Euroopan unionin neuvosto on antanut Galileolle lähtöluvan, seuraavana askeleena on infrastruktuurin valmistumisen varmistaminen ja sen jälkeen järjestelmän käyttö ja hyödyntäminen. Täytäntöönpanoon on kiinnitettävä tarkasti huomiota, hankkeelle on määriteltävä selkeästi ylimääräinen infrastruktuuri ja palvelut siten, että määritellään infrastruktuurin julkinen rahoitus ja teollisuuden osallistuminen palveluihin.

Galileo tarjoaa ilmailu- ja avaruusalalle ja koko Euroopan taloudelle laajan valikoiman etuja ja pitää Euroopan teollisuuden huipputasolla avaruusteknologian alalla. Se tarjoaa myös maailmanlaajuisen toiminnallisen järjestelmän, joka täydentää nykyisiä navigointijärjestelmiä ja saattaa tarvittaessa toimia turvallisena varajärjestelmänä.

GMES: Tätä avainaloitetta pitäisi kehittää nopeasti, jotta varmistettaisiin, että Euroopalla on riippumaton, itsenäinen ja toiminnallinen maailmanlaajuinen seurantavalmius ympäristöön ja turvallisuuteen liittyviä poliittisia tarpeita varten.

Täydellinen GMES-ohjelma on laadittava vuoden 2004 alkuun mennessä joulukuussa 2001 annetun neuvoston päätöslauselman mukaisesti, jos toiminnalliselle ja kestävälle valmiudelle asetetut tavoitteet halutaan saavuttaa vuoteen 2008 mennessä. Ensimmäiseksi tarvitaan avaruus- ja muun infrastruktuurin välisen verkostoitumisen kautta toteutettavia ensi vaiheen laajan mittakaavan prototyyppejä, joita tuetaan Euroopan tutkimuksen puiteohjelman ja ESAn ohjelmien määrärahoilla sekä toimilla, joilla varmistetaan asianmukaisen institutionaalisen rakenteen luominen avaruuden kautta saatavan ympäristöä ja turvallisuutta koskevan tiedon keräämiseksi ja tarjoamiseksi.

EU:n turvallisuustavoitteiden saavuttaminen: Avaruussovelluksilla voidaan tukea useita yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteita ja täydentää jäsenvaltioiden omia resursseja, esimerkiksi tiedonkeruun, viestinnän ja varmentamisen alalla, mutta kaikkien osapuolien - jäsenvaltioiden, Euroopan komission, neuvoston ja Naton - on sitouduttava yhtenäiseen lähestymistapaan, jotta voitaisiin kehittää erityisiä tai yhteisiä valmiuksia. Painopistealueita ovat:

- nykyisen ja suunnitellun infrastruktuurin - joka on lähinnä kansallista mutta johon kuuluu myös EU:n satelliittikeskus - hyödyntäminen Petersbergin tehtäviin kuuluvien humanitaarisen avun, pelastustehtävien ja rauhanturvaamisen tukemiseksi. GMESin turvallisuusnäkökohdat pitäisi omistaa tämän tavoitteen saavuttamiseen.

- Euroopan avaruuspuolustus- ja turvallisuustietokapasiteetin rakentaminen seurantaa, tiedustelua, komentoa ja valvontaa sekä tietoliikennettä ja paikannusta varten, siten että hyödynnetään Euroopan voimavaroja avaruusalalla ja laajennetaan satelliittikeskuksen kokemuksia.

- Naton kannustaminen harkitsemaan eurooppalaista ratkaisua silloin, kun se tarvitsee sotilaallisia tietoliikennesatelliitteja ja kantoraketteja.

Avaruustieteet ja tutkimus- ja kehitystyö: Pitäisi tukea avaruustieteitä, kuten avaruuden tutkimista, geotieteitä ja mikrogravitaatiotieteitä (esim. bioteknologian tutkimus) sekä sen sovelluksia, jotka perustuvat innovatiiviseen tiedonkäsittelyyn, malleihin jne. Niitä tarvitaan uusien toiminnallisten avaruutta koskevien tehtävien ja palvelujen kehittämiseen. Avaruusjärjestöjen ja EU:n pitäisi tukea laajan mittakaavan demonstrointihankkeita, joissa yhdistetään erilaisia avaruus- ja maateknologioita.

Euroopan laukaisuvalmiuksien ylläpitäminen: Itsenäinen ja kilpailukykyinen satelliittien laukaisuvalmius, jolla tarjotaan pääsy avaruuteen, on ennakkoehtona yhtenäisen eurooppalaisen avaruuspolitiikan saavuttamiselle ja avaruuden menestyksekkäälle hyödyntämiselle. Arianen tärkeimpiin markkinoihin kuuluvien tietoliikennesatelliittien kantorakettien kysynnän vähentymisen takia kaupalliset satelliittien laukaisut ja Euroopan hallitusten laukaisusopimusten vähäinen määrä eivät valitettavasti riitä ylläpitämään Ariene-järjestelmää liiketaloudellisesti kannattavana. ESAn ja EU:n jäsenvaltioiden julkinen tuki on näin ollen ratkaisevan tärkeä Arianen kantorakettien ajantasaistamiselle, kehitystyölle ja laukaisukalustolle nyt, kun teollisuus pyrkii vähentämään kustannuksia ja tehostamaan tuotantoa. Euroopan tasolla on toteutettava nopeasti toimia, jos Euroopan halutaan kilpailevan tasavertaisesti Yhdysvaltojen hallituksen rahoittaman kantorakettiteollisuuden kanssa.

Euroopan komission ja ESAn yhteiset puitteet: Nyt kun Euroopan komissio ja ESA ovat määritelleet kokonaisstrategian lyhyttä ja keskipitkää aikaväliä varten, niiden on pantava se mahdollisimman pian täytäntöön. Eurooppalaisen avaruusohjelman kehittämiseksi komission ja ESAn pitäisi myös kehittää pitkän aikavälin lähestymistapa, varmistettava riittävä rahoitus ja luotava asianmukaiset institutionaaliset mekanismit, joissa otetaan kunnolla huomioon käyttäjien tarpeet ja jotka tarjoavat käyttäjille, investoijille ja kolmansille maille näkyvyyttä.

* STAR 21 -ryhmän avaruusalaa koskevat suositukset

* Kehitetään yhtenäinen eurooppalainen avaruuspolitiikka ESAn ja Euroopan komission avaruusalasta laatiman tiedonannon mukaisesti siten, että sille laaditaan toimintasuunnitelma ja varmistetaan riittävä rahoitus.

* Otetaan Galileo käyttöön aikataulun mukaisesti, myönnetään sen maailmanlaajuiseen markkinointiin ja jatkokehittämiseen riittävät varat ja mahdollistetaan yksityissektorin osallistuminen varhaisessa vaiheessa.

* Kehitetään GMES:ää itsenäisen maailmanlaajuisen seurantavalmiuden turvaamiseksi Euroopan komission ja ESAn ohjelmien huomattavalla tuella.

* Kehitetään täysin eurooppalainen avaruuspuolustus- ja turvallisuusvalmius seurantaa, tiedustelua, komentoa ja valvontaa sekä tietoliikennettä ja paikannusta varten.

* Myönnetään riittävästi julkista tukea Euroopan itsenäisen ja kilpailukykyisen avaruuteen pääsyn ylläpitämiseen.

* Myönnetään riittävästi julkista tukea avaruustieteille ja niiden sovellusten kehittämiseen.

* Tuetaan laajan mittakaavan demonstrointihankkeita, joissa yhdistetään erilaisia avaruus- ja maateknologioita.

9. PÄÄTELMÄT

Ilmailu- ja avaruusalan neuvoa-antavan ryhmän mielestä Euroopan ilmailu- ja avaruusala on kriittisessä vaiheessa. Tämän teollisuudenalan on toimittava pitkän, 20-30 vuoden aikavälin näkökulmasta. Näin ollen nyt luotavat poliittiset puitteet ja nyt myönnettävät resurssit määrittelevät teollisuudenalan näkymät ja suorituskyvyn kymmeniksi vuosiksi. Jos Eurooppa haluaa säilyä ilmailu- j avaruusalan menestyvänä huippuosaamisen keskuksena maailmanmarkkinoilla, joilla käydään yhä kovempaa kilpailua ja joilla Yhdysvaltojen yrityksillä on etunaan valtavat kotimaan markkinat ja vahva hallituksen tuki, on Euroopan tasolla luotava Euroopan tavoitteiden saavuttamiseksi samanlaiset mahdollisuudet kuin Yhdysvalloissa. Eurooppa voi muuten menettää ratkaisevan tärkeitä valmiuksia.

Tämä ei tarkoita, että EU:ssa pitäisi käyttää ilmailu- ja avaruusalalla sekä puolustusalalla yhtä paljon varoja kuin Yhdysvalloissa. Menoissa on väistämättä eroja strategisten visioiden, tavoitteiden ja painopistealueiden sekä niiden saavuttamiseen käytettävien välineiden mukaan. Euroopan poliittiset valinnat, jotka liittyvät sen asemaan ja vaikutusvaltaan maailmassa, ovat tiiviisti kytköksissä kykyyn turvata tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat välineet ja valmiudet. Kilpailukykyinen eurooppalainen ilmailu- ja avaruusteollisuus on olennainen edellytys näille välineille ja valmiuksille.

Ryhmä toivoo mahdollisimman laajaa palautetta sen analyysista ja suosituksista. Se odottaa palautetta etenkin niiltä osapuolilta, jotka ovat parhaassa asemassa panemaan sen suositukset täytäntöön, eli jäsenvaltioilta ja yhteisön toimielimiltä. Ryhmä on valmis jatkamaan keskustelua palautteen ja muiden asianmukaisten kehitysaloitteiden pohjalta.

9.1. TIIVISTELMÄ STAR 21 -RYHMÄN SUOSITUKSISTA:

Kilpailu maailmanmarkkinoilla

- Varmistetaan tasavertaiset kilpailuedellytykset, jotta Euroopan teollisuus voisi kilpailla tasapuolisesti maailmanmarkkinoilla.

- Parannetaan pääsyä maailmanmarkkinoille, etenkin Yhdysvaltojen markkinoille.

- Pyritään tekemään kattavampia sopimuksia yhdysvaltalaisia rakenneosia sisältävien tuotteiden vientisääntelyn yksinkertaistamiseksi.

- Varmistetaan tasapuolinen vastavuoroinen markkinoillepääsy.

- Jatketaan kansainvälisten yhteistyöohjelmien kehittämistä.

Euroopan ilmailu- ja avaruusalan toimintaympäristö

- Euroopan kilpailupolitiikan soveltamisessa pitäisi jatkossakin ottaa huomioon ilmailu- ja avaruusalan erityispiirteet, etenkin puolustukseen liittyvillä aloilla.

- Erilaisten innovaatiota maailmanlaajuisesti edistävien verotusjärjestelmien vaikutukset pitäisi analysoida. Mahdollisuuksia soveltaa vero- ja muita kannustimia innovaation edistämiseksi koko Euroopassa tulisi harkita, tarvittaessa koordinoitujen kansallisten toimien kautta, kilpailun vääristymisen estämiseksi.

- Pitkän aikavälin ammattitaitoisen työvoiman opetus- ja koulutustarpeet pitäisi tunnistaa.

- Henkilöstön rajatylittävää liikkuvuutta pitäisi helpottaa. Nykyiset ongelmat, etenkin sosiaaliturvajärjestelmien ja puolustushankkeisiin liittyvien luotettavuusselvitysmenettelyjen alalla pitäisi ratkaista.

- Työharjoittelujärjestelmiä pitäisi kehittää ehdokasvaltioissa teollisuuden yhdentymisen nopeuttamiseksi.

- Tärkeimpien sidosryhmien pitäisi määritellä pitkän aikavälin painopistealueet siviili-ilmailun tutkimuksen alalla. Euroopassa, jäsenvaltioissa, alueilla ja teollisuudessa toteutettavia tutkimusohjelmia on koordinoitava paremmin ja suunniteltava yhdessä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

- Julkisia varoja on myönnettävä riittävästi pitkän aikavälin siviili-ilmailualan tutkimusstrategialle, johon on investoitava julkisista ja yksityisistä lähteistä arviolta yhteensä 100 miljardia euroa seuraavien 20 vuoden aikana.

Siviili-ilmailun eurooppalainen hallinnointi

Vahvaa eurooppalaista järjestöä tarvitaan kiireisesti johtamaan alan kokonaistoimintaa. Euroopan vaikutusvaltaa on laajennettava sen rajojen ulkopuolelle siten, että se tekee yhteistyötä ilmailualan sääntelyelinten kanssa kautta maailman. Tavoitteen saavuttamiseksi esitetään seuraavat tärkeimmät suositukset:

- Siviili-ilmailuviranomainen: Euroopan unionin on ryhdyttävä päätöksentekijäksi ja sääntelijäksi kaikilla siviili-ilmailun aloilla, sen on puhuttava yhteen ääneen koko Euroopan puolesta kaikissa asianmukaisissa kansainvälisissä järjestöissä ja erityisesti ICAOssa. Tämän pitäisi lopulta johtaa siihen, että yhteisöstä tulisi näiden elinten jäsen yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on täydellisten valtuuksien antaminen EASAlle ja sen vastuualueen laajentaminen.

- Lentoliikenteen hallinta: Euroopan yhtenäistä ilmatilaa koskevalle aloitteelle on kehitettävä kokonaissuunnitelma Euroopan parlamentissa ja neuvostossa parhaillaan käsiteltävissä puitteissa.

Euroopan turvallisuus- ja puolustusvalmiuksien painava tarve

- Perimmäinen tavoite: eurooppalainen asevarustelupolitiikka, jolla jäsennetään Euroopan puolustus- ja turvallisuustarvikkeiden markkinat ja mahdollistetaan kestävä ja kilpailukykyinen teknologia- ja teollisuuspohja.

- Sotilaallisten tarpeiden, hankintabudjettien ja asehankintojen suunnittelun yhdenmukaistaminen.

- Resurssien kasvattaminen ja niiden käytön tehostaminen siten, että tuetaan eurooppalaisia yhteistyöohjelmia ja jaetaan tehtävät tehokkaasti jäsenvaltioiden kesken.

- Puolustusalan tutkimusmenojen yhtenäistäminen jäsenvaltioiden välillä.

- Euroopan puolustustarvikkeiden markkinoiden perustaminen ja hankintoihin, yhteiseen tutkimus- ja kehitystyöhön, suoraan tehtäviin hankintoihin jne. liittyvistä toimista vastaavan varustelutoimiston perustaminen.

- Puolustuksen rakenneuudistusta koskevan puitesopimuksen kaltaisten EU:n laajuisten toimien edistäminen.

- Euroopan yleistavoitteessa ja yhteisissä valmiustavoitteissa havaittujen vajeiden korjaaminen.

Euroopan aseman säilyttäminen avaruusalalla

- Kehitetään yhtenäinen eurooppalainen avaruuspolitiikka ESAn ja Euroopan komission avaruusalasta laatiman tiedonannon mukaisesti siten, että sille laaditaan toimintasuunnitelma ja varmistetaan riittävä rahoitus.

- Otetaan Galileo käyttöön aikataulun mukaisesti, myönnetään sen maailmanlaajuiseen markkinointiin ja jatkokehittämiseen riittävät varat ja mahdollistetaan yksityissektorin osallistuminen varhaisessa vaiheessa.

Kehitetään GMES:ää itsenäisen maailmanlaajuisen seurantavalmiuden turvaamiseksi Euroopan komission ja ESAn ohjelmien huomattavalla tuella.- Kehitetään täysin eurooppalainen avaruuspuolustus- ja turvallisuusvalmius seurantaa, tiedustelua, komentoa ja valvontaa sekä tietoliikennettä ja paikannusta varten.

- Myönnetään riittävästi julkista tukea Euroopan itsenäisen ja kilpailukykyisen avaruuteen pääsyn ylläpitämiseen.

- Myönnetään riittävästi julkista tukea avaruustieteille ja niiden sovellusten kehittämiseen.

- Tuetaan laajan mittakaavan demonstrointihankkeita, joissa yhdistetään erilaisia avaruus- ja maateknologioita.