Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Ajantasainen katsaus EY:n toimintaohjelmaan - HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä - Toimintaperiaatteisiin liittyvät ratkaisemattomat kysymykset ja tulevaisuuden haasteet /* KOM/2003/0093 lopull. */
Komission tiedonanto neuvostolle ja euroopan parlamentille - Ajantasainen katsaus EY:n toimintaohjelmaan - HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä - Toimintaperiaatteisiin liittyvät ratkaisemattomat kysymykset ja tulevaisuuden haasteet SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä 1. Johdanto 2. Kokonaistilanne ja haasteet 2.1. Ennennäkemätön kansainvälinen yksimielisyys - ristiriitoihin etsitään ratkaisuja 2.2. Edistys "saatavuuden" ja "varojen hankinnan" alalla yleisesti katsoen hidasta 3. Toimintaohjelman tähänastinen toteutus 3.1. Vaikutus 3.1.1. Merkittävien tartuntatautien torjuntaan ja köyhyyden vähentämiseen kohdennettujen terveydenhuoltoon, aidsiin ja väestöön liittyvien tukitoimien vaikutusten optimointi 3.1.2. Lääkepolitiikan vahvistaminen ja valmiuksien kehittäminen 3.1.3. Paikallisten tuotantovalmiuksien kehittäminen 3.2. Saatavuus kohtuuhintaan 3.2.1. Hintojen porrastus 3.2.2. Tullit ja verot 3.2.3. Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja 3.2.4. Yritysten sosiaalinen vastuu 3.3. Tutkimus- ja kehitystyö 3.3.1. Köyhyyteen liittyviä tauteja koskevan tutkimuksen vahvistaminen 3.3.2. Kliinisiä tutkimuksia koskeva Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus (EDCTP) 3.3.3. Tutkimus- ja kehitysvalmiuksien kehittäminen kehitysmaissa 3.3.4. Välilliset kannustimet, joilla lisätään yksityissektorin tutkimus- ja kehitystyöhön tekemiä investointeja erityisten globaalien julkishyödykkeiden alalla 3.4. Osallistuminen maailmanlaajuisiin kumppanuusjärjestelyihin: politiikka ja poliittinen vuoropuhelu 4. Seuranta ja arviointi 5. Päätelmät Liite 1 - Lyhenteet Liite 2: Matriisi Liite 3: Vuosituhannen kehitystavoitteet Liite 4: Joidenkin hiv-/aids- ja malariatuotteiden hinnat ja hinnanalennukset KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Ajantasainen katsaus EY:n toimintaohjelmaan - HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä - Toimintaperiaatteisiin liittyvät ratkaisemattomat kysymykset ja tulevaisuuden haasteet Tiivistelmä Komissio hyväksyi helmikuussa 2001 toimintaohjelman HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä. Toimintaohjelmaan kuuluu sarja toimia, joilla pyritään tehostamaan nykyisten tukitoimien vaikutuksia, parantamaan avainlääkkeiden saatavuutta kohtuuhintaan sekä lisäämään erityisiä globaaleja julkishyödykkeitä koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi kansallisella, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla. Toimintaohjelma on ollut käynnissä kaksi vuotta, ja se on nyt sellaisessa vaiheessa, jossa on hyvä arvioida sen täytäntöönpanoa, ratkaisemattomia kysymyksiä ja tulevaisuuden haasteita. Toimintaohjelma ja sen täytäntöönpano ovat tärkeitä etenkin siksi, että HI-viruksesta ja aidsista, malariasta ja tuberkuloosista kärsivien sekä niihin sairastuvien ja kuolevien ihmisten määrä on yhä kasvussa. Vuonna 2001 noin kolme miljoonaa ihmistä kuoli aidsiin ja viisi miljoonaa ihmistä sai HIV-tartunnan. Myös malarian ja tuberkuloosin aiheuttama rasite kasvaa koko ajan. Vuonna 2001 tuberkuloosiin kuoli noin kaksi miljoonaa ihmistä ja malariaan noin miljoona ihmistä. Nykyinen suuntaus viittaa siihen, että vuoteen 2020 mennessä lähes miljardi ihmistä on saanut tuberkuloositartunnan, 200 miljoonaa sairastunut tautiin ja heistä 35 miljoonaa kuollut siihen. Tuberkuloosi ja malaria ovat myös vuosittain osatekijöinä kahdesta neljään miljoonassa muussa kuolemantapauksessa. Kansainvälinen yhteisö on yksimielinen siitä, että tarve torjua HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia kehitysmaissa on kiireellinen, samoin kuin mekanismeista, joilla se voidaan tehdä. Kaikki kansainvälisen yhteisön jäsenet ovat sitoutuneet vuosituhannen kehitystavoitteisiin. HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin alalla asetetut tavoitteet ovat keskeisessä asemassa, mikä korostaa kytköstä yleisen köyhyyden vähentämisen ja terveydenhuoltoon tehtävien investointien välillä. Maailman terveysjärjestön (WHO) perustama kansantalouden ja terveysasioiden komitea on esittänyt vakuuttavia todisteita tarpeesta keskittyä näihin kolmeen tautiin ja osoittanut, miksi terveydenhuoltoon tehtävät investoinnit ovat tehokas strategia köyhyyden vähentämiseksi. Myös globaaleista julkishyödykkeistä käytävässä keskustelussa on edistytty, ja muun muassa HI-virus- ja aids-, malaria- ja tuberkuloosiepidemioiden hallintaa edistävien erityisten globaalien julkishyödykkeiden tuottamiseksi harkitaan tarkoituksenmukaisia aloitteita. Vieläkään ei ole saatavilla rokotetta HI-virukseen, aidsiin tai malariaan, eikä tuberkuloosiin ole vieläkään tehokasta rokotetta, ja monet näistä globaaleista julkishyödykkeistä edellyttävät kansainvälisiä toimia. "Vaikutusten tehostamisen" alalla edistys on ollut hidasta terveydenhuoltoon tarjottavan tuen lisäämisen osalta. Vaikka lääkkeiden hinnat ovat laskeneet merkittävästi toimintaohjelman hyväksymisen jälkeen, vain harvoilla on mahdollisuus saada retroviruslääkkeitä tai tehokasta hoitoa tuberkuloosiin ja malariaan. Kehitysmaiden terveydenhuoltomenojen toivottu lisääminen vähintään 30:stä 40:een Yhdysvaltain dollariin henkilöä kohti vuodessa edellyttää vuoteen 2007 mennessä avunantajilta noin 27 miljardia dollaria tukea vuosittain ja kehitysmailta talousarviokulujen kasvattamista 23 miljardilla dollarilla. Yksinomaan HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin aiheuttamien kustannusten arvioidaan olevan vuosittain yhteensä 9,2 miljardia dollaria. Toimintaohjelman tehokkuus on arvioitava maakohtaisesti pitkällä aikavälillä. Sosiaalisektorin perusrakenteisiin tarkoitettujen EY:n menojen odotetaan kuitenkin kasvavan, lepäämässä olevia ohjelmamäärärahoja kohdennetaan uudelleen, ja menoja keskitetään entistä paremmin toimintaohjelman painopistealueisiin. EY:ssä neuvosto ja parlamentti ovat hyväksyneet useita päätöslauselmia, joissa vahvistetaan toimintaohjelman painopistealueet. Komissio on myös antanut terveyttä ja köyhyyttä koskevan tiedonannon, jossa määritellään neljä laajaa lähestymistapaa terveydentilan kohentamiseksi, ja ehdottanut asetusta köyhyyteen liittyvistä sairauksista (HI-virus ja aids, malaria ja tuberkuloosi). Jälkimmäiseen sisältyy varojen merkittävä lisääminen. "Saatavuuden parantamisen" alalla teollis- ja tekijänoikeudet sekä TRIPS-sopimus ovat saaneet paljon huomiota WTO:n uuden kehityskierroksen käynnistymisen yhteydessä. TRIPS-sopimuksen ja kansanterveyden välistä yhteyttä koskevan julistuksen hyväksyminen Dohassa vuonna 2001 järjestetyssä WTO:n jäsenten ministerikokouksessa oli merkittävä edistysaskel. Myös komission strategia, jolla pyritään parantamaan olennaisten lääkkeiden toimittamista kehitysmaihin porrastetun hinnoittelun kautta, on tuottanut konkreettisia tuloksia. Porrastetun hinnoittelun käsite on viimeisten kahden vuoden aikana hyväksytty vähitellen EU:ssa tehokkaana keinona parantaa köyhyydessä elävien mahdollisuutta saada avainlääkkeitä. Komissio on tässä yhteydessä hyväksynyt ehdotuksen neuvoston asetukseksi toimenpiteistä, joilla estetään kehitysmaissa porrastetun hinnoittelun kautta myytävien lääkkeiden kulkeutuminen EU:n markkinoille. "Tutkimus- ja kehitystyöhön tehtävien investointien kasvattamisen" alalla tutkimuksen puiteohjelmista on myönnetty merkittäviä varoja HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin tutkimiseen, sekä muun muassa kliinisiä tutkimuksia koskevan Euroopan maiden ja kehitysmaiden kumppanuushankkeen (European and Developing countries Clinical Trials Partnership, EDCTP) käynnistämiseen. EDCTP-hanke on merkittävä edistysaskel, koska sen kautta yhtenäistetään kyseisten kolmen taudin torjumista kehitysmaissa koskevan eurooppalaisen tutkimuksen rahoittamista. Kyseisten tautien torjuntaan tarkoitettujen erityisten globaalien julkishyödykkeiden tutkimus- ja kehitystyön suoriin ja välillisiin kannustimiin on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota lähivuosina. EY on yleisesti katsoen toiminut ennakoivasti käsitellessään toimintaohjelmaan kuuluvia seikkoja esimerkiksi G8-ryhmän puitteissa (erityisesti Okinawassa), EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä huippukokouksissa sekä EU:n ja Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) foorumissa. Komissio on HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvän maailmanlaajuisen rahaston (Global Fund to fight AIDS, TB and Malaria, GFATM) hallituksen aktiivinen jäsen. Kehitysmailla on paljon valtaa GFATM:n hallituksessa ja rahaston yleisessä hallinnossa. GFATM:ssä käsitellään sellaisia tärkeitä toiminta-aloja, kuten porrastettua hinnoittelua, joita ei ole aiemmin onnistuttu käsittelemään menestyksellisesti muissa yhteyksissä. Niitä ei voida kuitenkaan käsitellä yksinomaan GFATM:ssä. Euroopan tasolla sekä kumppaneiden, etenkin Yhdysvaltojen, kanssa näiden kysymysten alalla yhdessä tehtävään työhön on panostettava entistä enemmän. Toimintaohjelma on kaksi vuotta hyväksymisensä jälkeen kattava, eteenpäin suuntautunut ja johdonmukainen EU:n toimintakehys, jonka tarkoituksena on edistää merkittävästi kansallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia toimia kyseisten kolmen tartuntataudin torjumiseksi. Laajan mittakaavan yhteistoimia tarvitaan kuitenkin vielä kiireellisesti. Edistystä on tapahtunut vähiten aloilla, joilla komissio ja/tai jäsenvaltiot eivät ole tarjonneet riittävästi varoja laajan mittakaavan toimien toteuttamiseksi. Näitä aloja ovat muun muassa paikallisten tuotantovalmiuksien kehittäminen, teknologian siirto, yksityisen sektorin innovatiivisen tutkimus- ja kehitystyön kannustaminen ja todellisten kumppanuuksien luominen asianomaisten kehitysmaiden kanssa. Toimintaohjelmassa on ilmennyt, että EU:n on ehdottomasti oltava toimissaan vahva, ja toimintaohjelman seurauksena EU:n panosta HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskevissa kohdennetuissa toimissa on vahvistettu merkittävästi maailmanlaajuisella tasolla yhdessä muiden kumppaneiden kanssa. Kehitysmaiden säännölliseen ja jäsennettyyn kuulemiseen on kuitenkin vielä panostettava. Sitä on ehdotettu kehitettäväksi perustamalla sidosryhmien foorumi, jossa käsitellään tartuntatautien torjuntaa osana köyhyyden vähentämistä. Kehitysmaiden, muiden OECD:n jäsenten sekä niiden teollisuuden ja kansalaisyhteiskuntien saaminen hyväksymään ja soveltamaan kyseisten kolmen taudin torjumiseksi tarvittavia erilaisia mekanismeja asettaa EU:lle suuria haasteita. 1. Johdanto Tartuntatauteja ja köyhyyden vähentämistä koskeva EY:n toimintaohjelma (jäljempänä 'toimintaohjelma') perustuu syyskuussa 2000 annetussa tiedonannossa "Merkittäviä tartuntatauteja koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä" [1] esitettyyn toimintakehykseen. Siinä vahvistetaan osana laajaa kansainvälistä toimintaa vuosina 2001-2006 toteutettava yhteisön kattava ja johdonmukainen vastaus kolmen merkittävän tartuntataudin, HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin, aiheuttamaan maailmanlaajuiseen hätätilaan. Näistä taudeista kärsivät eniten kaikkein köyhimmät väestöt, ja ne heikentävät maailman terveystilannetta ja kestävää kehitystä. Yhteisön vastaukseen sisältyy sarja kattavia ja toisiaan vahvistavia toimia, joilla pyritään lisäämään: (i) nykyisten tukitoimien vaikutuksia, (ii) avainlääkkeiden kohtuuhintaista saatavuutta ja (iii) erityisiä globaaleja julkishyödykkeitä koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi kansallisella, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla. [1] KOM (2001) 96, 21.2.2001 ja KOM(2000) 585, 20.9.2000. Tiedonannossa arvioidaan toimintaohjelman täytäntöönpanoa sen kahtena ensimmäisenä vuonna. Tiedonanto on tarkoitettu ensisijaisesti neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Se on tärkeä myös niille kansalaisille, jotka ovat sitoutuneet edistämään kestävää kehitystä ja joille on tiedotettava, kuinka kyseisten kolmen taudin yhteinen torjunta kehitysmaissa edistyy. Asiakirjassa käsitellään kokonaistilannetta ja haasteita maailmanlaajuisesti ja esitetään vaikutusten, kohtuuhintaisen saatavuuden ja tutkimuksen alalla saavutetut tulokset. Seurannalle ja arvioinnille on omistettu erillinen jakso, jonka jälkeen esitetään suosituksia tulevaisuutta varten. 2. Kokonaistilanne ja haasteet Kahden viime vuoden aikana HI-virus on vaatinut yli 160 miljoonaa, malaria 80 miljoonaa ja tuberkuloosi lähes 72 miljoonaa tervettä elinvuotta 1. HI-viruksesta ja aidsista, malariasta ja tuberkuloosista kärsivien sekä niihin sairastuvien ja kuolevien henkilöiden määrää on yhä kasvussa. Vuonna 2001 noin kolme miljoonaa ihmistä kuoli aidsiin ja viisi miljoonaa ihmistä sai HIV-tartunnan. Puolet uusista HIV-tartunnoista - yli 6 000 päivittäin - todetaan 15-24-vuotiailla. Tauti leviää nopeimmin Itä-Euroopassa, Keski-Aasiassa, Kiinassa ja Intiassa. Näillä alueilla todetaan eniten uusia tartuntoja suonensisäisten huumeiden käyttäjillä. Aids on kuitenkin kaiken kaikkiaan merkittävä tekijä joka puolella maailmaa. 2. Myös malarian ja tuberkuloosin aiheuttama rasite kasvaa jatkuvasti. Nykyinen suuntaus viittaa siihen, että vuoteen 2020 mennessä lähes miljardi ihmistä on saanut tuberkuloositartunnan, 200 miljoonaa sairastunut tautiin ja heistä 35 miljoonaa kuollut siihen. Nykyään kolmasosa maailman väestöstä on saanut tuberkuloositartunnan. Vuonna 2001 tuberkuloosiin kuoli noin kaksi miljoonaa ihmistä ja malariaan noin miljoona ihmistä. Tuberkuloosi ja malaria ovat myös vuosittain osatekijöinä kahdessa-neljässä miljoonassa muussa kuolemantapauksessa. Suurin osa malariaan kuolevista on Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa eläviä pieniä lapsia. Tuberkuloosi liittyy ennen kaikkea aidsin levinneisyyteen, ja se on merkittävä tekijä Kaakkois-Aasiassa, Itä-Aasiassa, Tyynenmeren alueella ja Amerikassa. 2.1. Ennennäkemätön kansainvälinen yksimielisyys - ristiriitoihin etsitään ratkaisuja 1. Kuluneita kahta vuotta on leimannut kansainvälisen yhteisön laaja yksimielisyys siitä, kuinka kiireellistä on torjua HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia kehitysmaissa, samoin kuin mekanismeista, joilla se tehdään. Hallitusten virkamiehet, poliitikot, päättäjät, kansalaisyhteiskunnan toimijat ja yritysjohtajat ovat tulleet paremmin kuin koskaan tietoisiksi näiden tautien aiheuttamasta rasitteesta ja siitä, kuinka se kehittyy, ellemme lisää ponnisteluja tautien torjumiseksi. Yhteisymmärrys on antanut politiikkaan uutta pontta, jonka pohjalta on muodostunut ennennäkemätön kansainvälinen yksimielisyys tukitoimista, joilla saadaan aikaan suurin muutos. 2. Kaikki kansainvälisen yhteisön jäsenet ovat sitoutuneet vuosituhannen kehitystavoitteisiin (liite 3). Tavoitteisiin kuuluu keskeisenä osana äärimmäisessä köyhyydessä elävän väestön osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Terveyden alalla asetetut tavoitteet ovat keskeisessä asemassa, mikä korostaa kytköstä yleisen köyhyyden vähentämisen ja terveydenhuoltoon tehtävien investointien välillä. Erityistavoite 6, joka liittyy "HI-virukseen ja aidsiin, malariaan sekä muihin tauteihin", on osoitus voimakkaasta sitoutumisesta ja sen seikan tunnustamisesta, ettei keskeisenä tavoitteena olevaa köyhyyden vähentämistä maailmassa voida toteuttaa, ellei näihin tauteihin puututa. Tavoitteena on erityisesti pysäyttää ja kääntää laskuun HI-viruksen ja aidsin leviäminen sekä vähentää malarian ja tuberkuloosin esiintymistä vuoteen 2015 mennessä. Kaikki myöntävät, että toimintaohjelma on edistänyt kansainvälistä yhteisymmärrystä vuosituhannen kehitystavoitteesta 6. 3. Näiden kolmen taudin alalla on sovittu maailmanlaajuisesti tai alueellisesti muista tarkemmista tavoitteista: HI-viruksen ja aidsin osalta YK:n yleiskokouksen HI-virusta ja aidsia käsitelleessä erityisistunnossa kesäkuussa 2001, malarian osalta Roll Back Malaria -aloitetta koskeneessa Afrikan huippukokouksessa Abujassa huhtikuussa 2000 ja tuberkuloosin osalta muun muassa WHO:n yleiskokouksessa toukokuussa 2000. Kyseisiä kolmea tautia koskevia tavoitteita, indikaattoreita ja tukitoimenpiteitä käsitellään myös hiljattain perustetun HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvän maailmanlaajuisen rahaston (GFATM) puitteissa. 4. Toisena maailmanlaajuisesti merkittävänä käännekohtana on viimeisen kahden vuoden aikana ollut WHO:n kansantalouden ja terveysasioiden komitean (Commission on Macroeconomics and Health, CMH) toteuttama työ. [2] Komitean raportissa esitetään selkeitä todisteita siitä, miten suuri tautirasite [3] heikentää talouskasvua ja vähentää varoja, joita hallitukset voisivat kohdistaa kansanterveyteen ja köyhyyden vähentämiseen. Siinä osoitetaan, miksi terveydenhuoltoon tehtävien investointien kasvattaminen on tehokas strategia köyhyysrajan alapuolella elävien määrän vähentämiseksi, ja arvioidaan kehitysmaiden terveysinvestointien tuotoksi 18 prosenttia vuodessa. CMH auttoi luomaan maailmanlaajuisen yhteisymmärryksen tarpeesta keventää taudeista köyhyydessä eläville ihmisille aiheutuvaa rasitetta keskittymällä kyseisiin kolmeen tautiin. [2] WHO:n kansantalouden ja terveysasioiden komitean loppuraportti, joulukuu 2001. [3] Sairastelun vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntiin mitataan arvioimalla terveiden elinvuosien määrä, joka menetetään kunkin sairauden vuoksi. Sairauden vuoksi menetettyjen terveiden elinvuosien kokonaismäärää voidaan kuvailla "taudin aiheuttamaksi rasitteeksi". Tautien yhteiskunnalle aiheuttama kokonaisrasite kuvaa sitä eroa, joka on väestön tosiasiallisen terveydentilan ja sellaisen ihannetilanteen välillä, jossa kaikki elävät terveinä vanhoiksi. 5. Toimintaohjelman hyväksymisestä lähtien on globaaleista julkishyödykkeistä käydyssä keskustelussa edistytty erilaisilla foorumeilla. Toimintaohjelmassa tuotiin selkeästi esiin tarve ottaa globaaleja julkishyödykkeitä koskevaan politiikkaan kattava lähestymistapa, joka perustuu sen ymmärtämiseen, että terveydenhuoltoon ja kehitykseen tehtävät investoinnit ovat kaikkien, niin köyhien kuin rikkaidenkin, etujen mukaisia. Politiikassa noudatettava lähestymistapa ulottuu paljon pelkkää apua pitemmälle. Julkishyödykkeiden tarjoajat eivät saa välttämättä riittävää korvausta markkinaehtoisten neuvottelujen tai nykyisten julkisten rahoitusmekanismien kautta, ja siksi Euroopan yhteisö ja EU:n jäsenvaltiot kehittävätkin parhaillaan tarkoituksenmukaisia aloitteita sellaisten erityisten globaalien julkishyödykkeiden (tuotteet, palvelut, osaaminen) tuottamiseksi, joiden avulla voidaan hallita HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin kaltaisia epidemioita. 6. Yhä useammat todisteet osoittavat, että ennaltaehkäisy, lääkitys ja hoito muodostavat jatkumon. Samaten on yhä selkeämpää, että aidsiin sairastuneille henkilöille voidaan tarjota hoitoa vähilläkin voimavaroilla, ja tämä on merkittävä osa ennaltaehkäisyn tehostamista. Tämä yleistyvä näkemys tuli esiin HI-viruksesta ja aidsista kesäkuussa 2001 pidetyssä YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa, ja sen pohjalta päästiin heinäkuussa 2002 pidetyssä XIV:ssä kansainvälisessä aids-konferenssissa yhteisymmärrykseen siitä, että ennaltaehkäisyä ja hoitoa tulisi käsitellä toisiaan täydentävinä eikä kilpailevina prioriteetteina. Ennaltaehkäisyn ja hoidon välinen olennainen kytkös on tiedostettu yleisesti myös tuberkuloosin alalla, sillä pelkällä 80 prosentin paranemisasteella hyvin endeemisessä yhteisössä voidaan hillitä taudin leviämistä. Yhä useammat todisteet viittaavat siihen, että samanlainen vahva kytkös on olemassa malarian alalla, etenkin kun on kyse malarian hallinnasta raskaana olevien naisten keskuudessa, sillä tauti aiheuttaa usein äidin tai lapsen kuoleman. 7. Tarpeeseen edistää ja parantaa lääkkeiden saatavuutta köyhissä maissa kiinnitetään julkisuudessa paljon huomiota. Kampanjoinnissa on keskitytty kansanterveyden suojelun ja lääketehtaiden tekijänoikeuksien suojelun välisen suhteen parantamiseen. Dohassa vuonna 2001 järjestetyssä ministerikokouksessa Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenet saivat aikaan julistuksen TRIPS-sopimuksen ja kansanterveyden välisen suhteen tulkinnasta ja toteutuksesta "- - tavalla, joka tukee WTO:n jäsenten oikeutta suojella kansanterveyttä ja etenkin edistää kaikkien ihmisten mahdollisuutta saada lääkkeitä". Euroopan yhteisöllä ja sen jäsenvaltioilla oli ratkaiseva rooli siinä, että julistuksesta päästiin sopuun, ja ne johtavat yhä ratkaisemattomista kysymyksistä käytäviä neuvotteluja. 2.2. Edistys "saatavuuden" ja "varojen hankinnan" alalla yleisesti katsoen hidasta 1. Edellä mainitusta huolimatta edistys on ollut hidasta korkealaatuisten ennaltaehkäisy-, lääke- ja terveydenhoitopalvelujen, hyödykkeet ja tarvikkeet mukaan luettuina, tarjoamisen kiireellisyyden kannalta. Tämä oli yksi toimintaohjelman keskeisistä tekijöistä. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että kondomien käyttö ja taudin äidiltä lapselle tarttumisen ehkäisy retroviruslääkkeillä voivat pysäyttää HIV- ja aids-epidemian leviämisen ja että tehokas yhdistelmälääkitys (Highly Active Antiretroviral Treatment, HAART) on osoittautunut keinoksi, jolla voidaan pelastaa paljon ihmishenkiä ja tehostaa ennaltaehkäisyä vapaaehtoisen neuvonnan ja testaamisen lisäämisen sekä yleisesti terveystiedotuksen ja opetuksen kautta. Viimeisten kahden vuoden aikana retroviruslääkkeiden ja joidenkin opportunistisiin tartuntoihin tarkoitettujen lääkkeiden hinnat ovat laskeneet, toisinaan voimakkaastikin (liite 4), ja sellaiset maat kuten Brasilia ovat edistyneet merkittävästi lääkkeiden tarjoamisessa kaikille HIV-tartunnan saaneille henkilöille, mutta vain 0,3 prosentilla kehitysmaissa asuvista HI-virukseen tai aidsiin sairastuneista henkilöistä on mahdollisuus saada retroviruslääkkeitä. Tehokkaampia, paremmin soveltuvia ja yksinkertaisempia hoitomuotoja onkin vielä kehitettävä. Tuberkuloosin leviämisen ehkäisytoimet eivät ole vieläkään riittävän tehokkaita, mutta valvotulla lyhytaikaisella hoidolla (Direct Observed Treatment under Short Course, DOTS) on saatu hyviä paranemistuloksia, ja sen avulla voidaan vähentää taudin esiintymistä sekä tautiin sairastuvien ja kuolevien määrää. Vaikka 148 maata käyttää nykyään DOTS-strategiaa, sitä sovelletaan vain noin 55 prosenttiin maailman väestöstä. Useissa maissa on valtakunnallisella DOTS-strategialla onnistuttu kääntämään tuberkuloosin leviäminen laskuun ja se tarjoaa maille keinon, jolla pyrkiä puolittamaan uusien tartuntojen tai tuberkuloositapausten määrä kutakin kymmentä vuotta kohden. Hyönteismyrkyllä käsitellyillä verkoilla ja ennalta ehkäisevällä jaksotetulla lääkehoidoilla voidaan vähentää merkittävästi malariasta aiheutuvaa rasitetta. Vaikka vuosina 2000-2001 jaettiin yli viisi miljoonaa hyönteismyrkyllä käsiteltyä verkkoa, vain alle 10 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista nukkuu Afrikassa tällaisen verkon alla ja vain prosentti Afrikassa malarialle altistuvasta väestöstä nukkuu hyttysverkon alla. Malariasta aiheutuva lapsikuolleisuus on vähentynyt kymmenessä vuodessa ainoastaan Vietnamissa. Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa malaria on yleistynyt. Lääkeresistanssin nopea yleistyminen viittaa siihen, että malariakuolemien määrä saattaa kasvaa jyrkästi. Malarian torjunnasta DDT:n avulla ollaan luopumassa asteittain, ja asiassa edistyttiin, kun Tukholmassa hyväksyttiin toukokuussa 2001 hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä koskeva yleissopimus. Kehitysmaille on myönnetty poikkeuksia sillä edellytyksellä, että turvallisia ja vaihtoehtoisia kemikaaleja ja muita valmisteita koskevaa tutkimusta jatketaan yhtä tehokkaan ja edullisen malarian torjuntavälineen löytämiseksi. HI-viruksen ja aidsin kannalta erityisen tärkeä seikka on kansainvälisen yhteisön nykyisin kiinnittämä huomio epävakauteen ja turvattomuuteen, jonka yhteydessä on ehdotettu ja toteutettu toimenpiteitä, jotka eivät aina perustu perustavien ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ihmis- ja kansalaisoikeuksien loukkaukset sekä HI-virusta tai aidsia sairastavien ihmisten syrjintä aiheuttavat yhä enemmän huolta useissa maissa, mutta niihin ei puututa riittävästi. Keskustelussa ei käsitellä pelkästään oikeutta terveydenhuoltoon, vaan siinä käsitellään myös työpaikoilla ja yhteiskunnassa esiintyvän syrjinnän poistamista, perintöoikeutta, vapaata liikkuvuutta ja oikeutta solmia avioliitto. Lainsäädännössä syrjitään usein HIV-tartunnan saaneita henkilöitä. 2. Varat ovat yhä mitättömän vähäiset. CMH on laskenut, että vähiten kehittyneiden maiden [4] nykyisiä tosiasiallisia terveydenhuoltomenoja (noin 13 Yhdysvaltain dollaria henkilöä kohti vuodessa) on nostettava ainakin 30-40:een dollariin henkilöä kohti vuodessa. Tämä edellyttää vuoteen 2007 mennessä avunantajilta noin 27 miljardia dollaria tukea vuosittain - verrattuna nykyiseen 6 miljardiin dollariin vuosittain - ja kehitysmailta talousarviokulujen kasvattamista 23 miljardilla dollarilla. CMH esitti myös yksityiskohtaisen arvion HI-viruksen, malarian ja tuberkuloosin vaatimasta vuotuisesta rahoituksesta, joka oli yhteensä 9,2 miljardia dollaria. Summa on vähimmäisarvio investoinneille, jotka voitaisiin toteuttaa välittömästi ja joissa painotetaan alueellisten terveydenhuoltojärjestelmien alimpien tasojen, kuten terveysasemien ja yleisöpalvelujen, laajentamista. Afrikan maat ovat suostuneet käyttämään 15 prosenttia kansallisista talousarvioistaan terveydenhuoltoon (Abuja, huhtikuu 2000). Jotkin maat, kuten Nigeria, hyödyntävät velkahuojennusta tehdäkseen merkittäviä investointeja terveydenhuoltoon ja etenkin HI-viruksen ja aidsin torjuntaan. Jotkin tautien vahvasti rasittamat maat ovat todistaneet sitoutumisensa tuberkuloosin torjuntaan rahoittamalla itse 60 prosenttia tuberkuloosin hoitoon käytettävistä budjeteista. Varoja on kuitenkin hankittava vielä huomattavasti enemmän, etenkin Afrikalle ja aivan erityisesti HI-viruksen ja aidsin torjuntaan. HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvä maailmanlaajuinen rahasto (GFATM) pyrkii kokoamaan ylimääräiset 2,3 miljardia dollaria vuodeksi 2003 ja 4,6 miljardia dollaria vuodeksi 2004. Seuraavaksi viideksi vuodeksi on koottu yhteensä 2,1 miljardia dollaria. [4] Vähiten kehittyneisiin maihin kuuluu nykyään 49 maata: Afganistan, Angola, Bangladesh, Benin, Bhutan, Burkina Faso, Burundi, Kambodza, Kap Verde, Keski-Afrikan tasavalta, Tsad, Komorit, Kongon demokraattinen tasavalta, Djibouti, Päivantasaajan Guinea, Eritrea, Etiopia, Gambia, Guinea, Guinea-Bissau, Haiti, Kiribati, Laos, Lesotho, Liberia, Madagaskar, Malawi, Malediivit, Mali, Mauritania, Mosambik, Myanmar, Nepal, Niger, Ruanda, Samoa, São Tomé ja Príncipe, Senegal, Sierra Leone, Salomonsaaret, Somalia, Sudan, Togo, Tuvalu, Uganda, Tansania, Vanuatu, Jemen ja Sambia (UNCTAD 2001 - http://www.unctad.org/en/pub/ ldcprofiles2001.en.htm). 3. Toimintaohjelman tähänastinen toteutus Toimintaohjelma suunniteltiin yhdistämään maakohtaiset toimet, joilla pyritään lisäämään ihmisten mahdollisuutta hyötyä nykyisistä tukitoimista, tavaroista ja palveluista, kohtuuhintaista saatavuutta ja erityisten globaalien julkishyödykkeiden kehittämiseen tehtäviä investointeja koskeviin maailmanlaajuisiin toimiin. Tätä tarkoitusta varten yksilöitiin kolme toiminta-alaa: vaikutus, kohtuuhintainen saatavuus ja tutkimus. Nämä toiminta-alat liittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Täytäntöönpano edellyttää johdonmukaisia, yhteisiä ja samanaikaisia toimia. 3.1. Vaikutus 3.1.1. Merkittävien tartuntatautien torjuntaan ja köyhyyden vähentämiseen kohdennettujen terveydenhuoltoon, aidsiin ja väestöön liittyvien tukitoimien vaikutusten optimointi Toimintaohjelman kunnianhimoisena tavoitteena on lisätä yhteistyössä kehitysmaiden ja muiden kumppaneiden kanssa maakohtaisten / alueellisten määrärahojen priorisointia terveydenhuollon parantamiseksi, mutta tässä ei ole toistaiseksi saavutettu merkittäviä tuloksia. Todelliset vaikutukset alkavat näkyä vasta pitkällä aikavälillä. Terveydenhuoltoon tarkoitetut määrärahat ovat perinteisesti ja verrannollisesti EY:n Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Välimeren alueella rahoittamissa ohjelmissa korkeampia kuin Euroopan kehitysrahastossa (EKR). Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen on keskityttävä johdonmukaisesti ulkosuhteista vastaavissa pääosastoissa, etenkin niiden maiden osalta, joissa HIV- ja aids-epidemia leviää nopeasti (Intia ja Kiina). Marraskuussa 2000 perustettiin EY:n toimintaohjelmia käsittelevä yksiköidenvälinen työryhmä, jonka avulla toimintaohjelmaa pyritään viemään eteenpäin komissiossa ja kaikissa kehitysmaissa. 1. Vuoden 2001 lopulla jaettiin komission lähetystöihin ohjelmasuunnittelua koskevat suuntaviivat yhteisön tuelle terveydenhuoltoon, aidsiin ja väestöön liittyvien toimien alalla. Kaikki EY:n maakohtaiset strategia-asiakirjat / kansalliset maaohjelmat (lukuun ottamatta ilmoittamatta jätettyjä AKT-maita) on saatu valmiiksi vuoden 2002 loppuun mennessä. [5] Toimeen "terveys keskipisteessä" on osoitettu 3,7 prosenttia yhdeksännen EKR:n määrärahoista (280 miljoonaa euroa). Toimeen "makrotaloudellinen tuki sosiaalista kehitystä koskevilla ehdoilla" on osoitettu 22,3 prosenttia yhdeksännestä EKR:stä (1,6 miljardia euroa). Vuonna 2002 osoitettiin kuudennesta yhdeksänteen EKR:stä alueellisia ja AKT-maiden keskinäisiä varoja terveydenhuoltoon AKT-maissa (yhteensä 104 miljoonaa euroa: 60 miljoonaa euroa GFATM:lle kuudennesta ja seitsemännestä EKR:stä ja 44 miljoonaa euroa lisääntymisterveyteen ja malariaan kahdeksannesta ja yhdeksännestä EKR:stä). AKT-maiden kanssa keskustellaan yhdeksännen EKR:n AKT-maiden keskinäisistä alueellista varoista ja yhdeksännen EKR:n varauksesta myönnettävistä lisävaroista. MEDA-ohjelmalle vuosiksi 2002-2004 terveysalan toimiin kohdennettava osuus on 2 prosenttia, Aasiaa koskevien ohjelmien osuus (2002-2004) on 14,1 prosenttia ja Latinalaista Amerikkaa koskevien ohjelmien osuus (2002-2006) 1,9 prosenttia. Kehitysmaille on myönnetty monivuotisina määrärahoina "terveydenhuoltoon ja väestöön" yhteensä 423,2 miljoonaa euroa, mikä on alle 3,3 prosenttia EY:n kehitysavusta. EU:n jäsenvaltioista Suomi, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta, Belgia, Ranska, Ruotsi ja Alankomaat ovat siirtäneet tuen suunnittelussaan painoa yhä enemmän terveyttä koskeviin vuosituhannen tavoitteisiin. [5] Komission työasiakirja: "Progress report on the implementation of the Common Framework for Country Strategy Papers", SEC (2002) 1279, 26.11.2002. Ks. monivuotiset määrärahat liitteessä 2. 2. Komissio sopi vuoden 2002 alussa Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan kanssa varmistavansa, että EY:n talousarvion kehitysyhteistyömenoista osoitetaan vähintään 35 prosenttia "sosiaalisektorin perusrakenteisiin", jotka kattavat kehitysapukomitean 1. luokan mukaisesti terveyden ja väestön, opetuksen, vesihuollon ja sanitaation sekä hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan. Kehitysmaiden sosiaalisektorin perusrakenteisiin on myönnetty monivuotisina määrärahoina 4,651 miljardia euroa eli 36,3 prosenttia EY:n kehitysavusta. 3. Komissio tarkasteli vuonna 2001 lepäämässä olevia terveydenhuoltoalan ohjelmien määrärahoja (AKT-maat sekä Latinalaisen Amerikan ja Välimeren maat) ja tarvittaessa lakkautti määrärahoja tai kohdensi niitä uudelleen. [6] Komission ulkosuhteiden yksiköiden uudistus auttoi nopeuttamaan varojen maksamista merkittävästi. Helmikuussa 2001 terveydenhuoltoon, aidsiin ja väestöön liittyvien toimien määrärahojen maksuaste (maksujen suhde kokonaismäärärahoihin) oli 17 prosenttia. Samojen toimien maksuaste on nykyään 23 prosenttia (vuosina 1995-2000). Vuosien 2001 ja 2002 luvut ovat kuitenkin lupaavia, ja kahden kuluneen vuoden aikana talousarvion toteutuminen on parantunut selvästi, muun muassa maksujen määrä kasvoi 20 prosenttia vuonna 2001 vuodesta 2000. [7] Uusi tietojärjestelmä (CRIS) on otettu vähitellen käyttöön vuonna 2002, ja sen odotetaan olevan täydellisesti toiminnassa vuoden 2003 alkuun mennessä. [6] Kaikkia lepäämässä olevia terveydenhuoltoa koskevia ohjelmia ei ole lakkautettu, mutta lepäämässä olevien varojen suhde aktiivisiin varoihin on terveydenhuollon alalla 27 prosenttia, HI-virukseen ja sukupuolitauteihin liittyvien hankkeiden alalla 10,3 prosenttia ja tartuntatautien torjuntaa koskevien ohjelmien alalla 6,8 prosenttia. [7] KOM(2002) 490 lopullinen, komission vuotta 2001 koskeva vuosikertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille EY:n kehitysyhteistyöpolitiikasta ja ulkoisen avun täytäntöönpanosta, 12.9.2002. 4. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot pyrkivät yhä yhdenmukaistamaan politiikkoja ja menettelyjä parantaakseen niiden vaikutuksia kohdemaissa. Syyskuussa 2002 käynnistettiin eräissä kokeilumaissa (Mosambik, Marokko, Vietnam, Nicaragua) Euroopan komission / Euroopan unionin yhteisiä operaatioita, joissa oli tarkoitus arvioida mahdollisuutta parantaa yhdenmukaistamista terveydenhuollon ja opetuksen aloilla. Rahoittajien tiiviin yhteistyön pitäisi perustua asteittaiseen lähestymistapaan, jossa siirrytään yhteisestä neuvottelusta ja tietojenvaihdosta yhteisiin tilanneanalyyseihin sekä ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanorakenteisiin, komission päätoimipaikan ja lähetystöjen/suurlähetystöjen välinen tehokas tiedonkulku mukaan luettuna. Komissio on perustanut työryhmän laatimaan terveydenhuoltoa, HI-virusta ja aidsia sekä opetusta koskevan yksityiskohtaisen yhdenmukaistamisen toimintasuunnitelman. Sen kautta olisi tarkoitus parantaa maakohtaista työtä erityisten indikaattoreiden käytössä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden toteutumisen mittaamisessa. 5. Vuonna 2001 hyväksyttiin lukuisia toimintaohjelmaa koskevia päätöslauselmia: 14 päivänä toukokuuta 2001 annettu neuvoston päätöslauselma, 4 päivänä lokakuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma, [8] ja 1 päivänä marraskuuta 2001 annettu AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselma. Komission ehdotus HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvään maailmanlaajuiseen rahastoon (GFATM) suoritettavan yhteisön rahoitusosuuden oikeusperustasta hyväksyttiin 23 päivänä lokakuuta 2001, ja 19 päivänä joulukuuta 2001 neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät GFATM:ään suoritettavan EY:n rahoitusosuuden. [9] [8] HIV-tartunnan saaneiden ja aidsiin sairastuneiden mahdollisuudesta saada lääkkeitä kehitysmaissa 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tuotiin esiin, että komission toimintaohjelmassa sitoudutaan porrastetun hinnoittelun suosimiseen, ja kehotettiin kehittämään järjestelmä, jolla mahdollistetaan se, että lääkkeet ja rokotteet ovat yhtäläisesti kehitysmaiden saatavilla hintaan, johon niillä on varaa. [9] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 36/2002/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2001, HI-viruksen ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvään maailmanlaajuiseen rahastoon suoritettavasta yhteisön rahoitusosuudesta, Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 7, 11.1.2002, s 1-2. 6. Komissio on muotoillut uudelleen asetuksen, jolla luodaan toimintaohjelman jatkoa varten erityinen budjettikohta (B7-6311) HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuntaan. [10] Asetuksesta on käyty koko vuoden 2002 ajan perusteellisia keskusteluja neuvostossa ja parlamentissa. [11] Komissio ehdotti määrärahojen kasvattamista lähes kolminkertaiseksi (25,27 miljoonasta eurosta 73,35 miljoonaan euroon). Euroopan parlamentin ja neuvoston odotetaan hyväksyvän asetuksen vuoden 2003 alussa. [10] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus avusta köyhyyteen liittyvien sairauksien (HIV/aids, malaria ja tuberkuloosi) torjumiseksi kehitysmaissa, KOM/2002/109 lopullinen - COD 2002/51. [11] Komissio ehdotti samanaikaisesti asetukseen tarkistusta "lisääntymis- ja seksuaaliterveys ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskevat oikeudet" -toimenpiteen sisällyttämiseksi erityiseen budjettikohtaan (B7-6312) "väestöpolitiikoille ja -ohjelmille annettava apu". 7. Komissio antoi maaliskuussa 2002 tiedonannon terveydestä ja köyhyydestä [12] ja asiasta annettiin 30. toukokuuta 2002 neuvoston päätöslauselma. Neuvoston päätöslauselmassa mainittiin tuen määrän lisääminen ja sen toimittamisen parantaminen. Siinä todetaan seuraavaa: "- - terveydentilan kohentamiseksi ja kansainvälisesti sovittujen terveyttä koskevien kehitystavoitteiden saavuttamiseksi EU tukee voimakkaasti niitä kehitysmaita, jotka pyrkivät saavuttamaan tavoitteet, jotka ne ovat itse asettaneet terveydenhuoltoon tehtäville investoinneille muun muassa Abujassa (15 prosenttia kansallisista talousarvioista) - -. Tässä yhteydessä neuvosto muistuttaa Monterreyssa järjestetystä kehityksen rahoittamista koskevasta YK:n konferenssista laatimistaan päätelmistä, jotka ulkoministerit hyväksyivät 14. maaliskuuta ja joille Barcelonan Eurooppa-neuvosto antoi tukensa. Niiden mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat yhdessä ensimmäisenä merkittävänä askelena korottamaan julkisen kehitysapunsa määrää seuraavien neljän vuoden aikana. Korotuksesta tulisi osoittaa merkittävä osa sosiaalisen kehityksen tukemiseen kehitysmaissa siten, että paino asetetaan terveydentilan ja opetuksen parantamiseen. - -". Terveyttä ja köyhyyttä koskevaa tiedonantoa alettiin käsitellä Euroopan parlamentissa lokakuussa 2002, ja sen käsittely on yhä kesken. [12] KOM(2002) 129 lopullinen, 22.3.2002. Tiedonannossa käsitellään terveyden ja köyhyyden välistä suhdetta. Siinä hahmotellaan johdonmukaisen kehitysyhteistyön keskeisiä tekijöitä pyrittäessä parantamaan terveyttä ja hyvinvointia sekä laaditaan yhteisön politiikalle ensimmäistä kertaa yhtenäiset puitteet ohjaamaan terveyteen, aidsin torjuntaan ja väestökysymyksiin liittyviä investointeja kaiken Euroopan yhteisön kehitysmaille antaman avun yhteydessä. 8. Komissio ilmoitti OECD:n kehitysapukomitealle (DAC) vuonna 2001 aikovansa päättäväisesti kasvattaa kehitysmaista peräisin olevien yksityisten sopimuspuolien osallistumista yhteisön kehitysohjelmien ja -hankkeiden täytäntöönpanoon yhteisön avun sidonnaisuuden purkamista tukevan aloitteen kautta. Komissio ehdotti kokeiluhanketta HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin lääkkeillä ja tarvikkeilla/tuotteilla. Ensimmäinen avun sidonnaisuuden purkamisesta hyötynyt EY:n hanke oli kansainvälinen tarjouskilpailu Zimbabwessa. Komissio hyväksyi 18. marraskuuta 2002 avun sidonnaisuuden purkamista koskevan tiedonannon, jossa selvennetään yhteisön lähestymistapaa OECD:n kehitysapukomitean avun sidonnaisuuden purkamiseen liittyvän päätöksen valossa. 3.1.2. Lääkepolitiikan vahvistaminen ja valmiuksien kehittäminen 1. Lääkepolitiikan vahvistamista on lisätty merkittävästi AKT-maiden osalta. EY on ohjelmoinut WHO:n kanssa toteutettavan kumppanuuden kautta 25 miljoonaa euroa (yhdeksäs EKR) alueelliseen yhteistyöhön ja valmiuksien kehittämiseen, mukaan luettuina olennaisia lääkkeitä koskevan politiikan ja sääntelyjärjestelmien vahvistaminen ja parantaminen. EKR:n komitea keskusteli rahoitusehdotuksesta marraskuussa 2002, mutta se voidaan hyväksyä vasta, kun yhdeksäs EKR on virallisesti ratifioitu. Ponnistelut WHO:n kanssa toteutettavan laajan strategisen kumppanuuden [13] kehittämiseksi ja rahoittamiseksi jatkuvat yhä. [13] Strategiseen kumppanuuteen voi sisältyä: EY:n osallistuminen valitun kumppanin hallinto-, lainsäädäntö- ja poliittisiin elimiin, osallistuminen politiikasta käytäviin keskusteluihin, toimintaa koskeva rahoitusyhteistyö ja taloudellinen tuki keskeisiin valmiuksiin (15.7.2002 PO DEV A/2 "note to Joint Management Meeting"). 2. WHO:n olennaisia lääkkeitä käsittelevä asiantuntijakomitea laati huhtikuussa 2002 WHO:n 12:n malliluettelon olennaisista lääkkeistä (ensimmäinen hyväksyttiin vuonna 1977). Luetteloon kuuluu 325 lääkettä, muun muassa 12 HI-viruksen hoitoon tarkoitettua retroviruslääkettä. [14] WHO julkaisi malliluettelon ohessa suuntaviivat retroviruslääkehoidon lisäämisestä. Menetelmää pidetään läpimurtona kattavassa "ehkäisyä hoidon kautta" -paketissa, joka voi laajentaa hoidon saatavuutta lähivuosina. [14] Näihin kuuluvat nevirapiini ja zidovudiini, joita käytettiin aiemmin estämään taudin tarttuminen äidiltä lapselle mutta joita suositellaan nykyään myös HI-viruksen hoitoon aikuisilla ja lapsilla. Luettelon uusia lääkkeitä ovat abakaviiri, didanosiini, efavirentsi, indinaviiri, lamivudiini, lopinaviiri, nelfinaviiri, ritonaviiri (vähäinen annos), sakinaviiri ja stavudiini. 3. Komissio keskustelee AKT-maiden, Roll Back Malaria -järjestön, Lääkärit ilman rajoja -järjestön ja muiden kumppaneiden kanssa nykyisistä malariaa koskevista kansallisista pöytäkirjoista. Pöytäkirjoja on syytä muuttaa siten, että niihin sisällytetään artemisiiniin perustuvat yhdistelmähoidot, etenkin Itä-Afrikassa. [15] [15] Uuteen olennaisten lääkkeiden luetteloon kuuluu artemeetteri-lumefantriini (Coartem) artemisiiniyhdistelmätuotteena. 3.1.3. Paikallisten tuotantovalmiuksien kehittäminen 1. On käymässä selväksi, että on syytä tarkastella useiden olennaisten lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden lähtöaineiden maailmanlaajuisia tuotantovalmiuksia. Jos epidemiat laajenevat, on mahdollista, että lääketuotannon nykyinen kapasiteetti ei riitä. Joidenkin retroviruslääkkeiden raaka-aineita on rajallinen määrä esimerkiksi valmistajien rajallisen määrän takia. Komissio aikoo tarkastella näiden tuotantovalmiuksien rajoitusten laajuutta, samalla kun porrastettu hinnoittelu ja julkiset tarjouskilpailut lisääntyvät, kohtuuhintaista saatavuutta edistetään ja kysyntä kasvaa. 2. Useita paikallisten tuotantovalmiuksien kehittämistä koskevia hankkeita ollaan toteuttamassa. Esimerkiksi yksi niistä koskee kondomien paikallista tuotantoa Etelä-Afrikassa sekä siihen liittyvää sosiaalista markkinointia. Euroopan investointipankki (EIP) analysoi asiaa ja harkitsee taloudellista tukea. EY etsii painopistealueilla myös muita kumppaneita teknologian siirtoon ja lääkkeiden, esimerkiksi retroviruslääkkeiden, artenusaatin ja suun kautta otettavan poliorokotteen, paikalliseen tuotantoon. 3. Laajamittaisten tuotantovalmiuksien siirto köyhiin maihin ja tutkimus- ja kehitysvalmiuksien luominen ovat tärkeä osa strategiaa, jolla varmistetaan lääkkeiden kestävä saatavuus. Näiden kehitysaskelten on tapahduttava rinnakkain, sillä mitään teknologiaa ei voida hallita ilman merkittäviä mukautuksia ja paikallisen teknisen osaamisen lisäämistä. Siitä ei myöskään aiheudu välttämättä haittaa Euroopan lääketeollisuudelle. Joidenkin tuotteiden osalta tuotantokapasiteetin vapauttaminen kannattavampaan tuotantoon voi olla kaikkien edun mukaista. Joissakin tapauksissa, kuten rokotteiden tapauksessa, on kuitenkin tärkeää, että tuotantovalmiuksia kehitetään pitkälle, ennen kuin tuotantoa vähennetään OECD:n markkinoilla. Joistakin perinteisistä rokotteista, joista saadaan vain vähän voittoa, kuten suun kautta otettavasta poliorokotteesta ja keltakuumerokotteesta, on jo todellista pulaa, sillä tuottajat teollisuusmaissa ovat keskittäneet tuotantokapasiteettia kannattavampiin - ja kalliimpiin - rokotteisiin. [16] [16] Ks. WHO, UNICEF, Maailmanpankki, "State of the World's Vaccines and Immunisation", marraskuu 2002. 3.2. Saatavuus kohtuuhintaan 3.2.1. Hintojen porrastus 1. Euroopan puolustamaa hintojen porrastusta on viety menestyksellisesti eteenpäin. Toimintaohjelma, toukokuun 2002 Eurooppa-neuvoston päätelmät ja asiaa koskevat Euroopan parlamentin päätöslauselmat sisältävät kaikki selkeitä viittauksia tarpeeseen soveltaa porrastettua hinnoittelua säännönmukaisesti köyhimpiin kehitysmaihin tarkoitettuihin avainlääkkeisiin ja samalla pyrkiä estämään porrastetusti hinnoiteltujen tuotteiden kulkeutuminen EU:n markkinoille. Jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa on keskusteltu porrastetun hinnoittelun ohjelman jatkamisesta yhdessä muiden toimintaohjelmaan kuuluvien toimien kanssa. EY käsittelee porrastettua hinnoittelua johdonmukaisesti keskusteluissa, jotka liittyvät GFATM:n rahoittamien tavaroiden ja palveluiden hankintaan. Porrastettuun hinnoitteluun suhtaudutaan yleisesti katsoen myönteisesti, ja mekanismi saa yhä enemmän tukea Euroopassa. Yhdysvaltojen kanssa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin saavutettu toistaiseksi vain hitaasti konkreettisia tuloksia. [17] [17] Lokakuussa 2002 pidetyssä GFATM:n hallituksen kokouksessa Yhdysvallat suostui käyttämään porrastettua hinnoittelua GFATM:n hankinnoissa. 2. Komissio hyväksyi 30. lokakuuta 2002 ehdotuksen neuvoston asetukseksi toimenpiteistä, joilla estetään tiettyjen köyhimpiin kehitysmaihin tarkoitettujen ja huomattavasti alennettuun hintaan myytävien keskeisten lääkkeiden kulkeutuminen Euroopan unionin markkinoille. [18] Asetus lisää suojaa sellaisten lääkkeiden EU:hun kulkeutumiselta, jotka on myyty vähiten kehittyneisiin ja alhaisen tulotason maihin hinnalla, joka on vähintään 80 prosenttia alhaisempi kuin OECD:n keskimääräinen "vapaasti tehtaalla" -hinta tai vaihtoehtoisesti yhtä suuri kuin suorat valmistuskustannukset korotettuna enintään 10 prosentilla. Asetusluonnos on uraauurtava, koska sillä pyritään suojaamaan sekä teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluvat tuotteet että tuotteet, jotka eivät kuulu näiden oikeuksien piiriin, ja siinä määritellään tavoite hintojen alennuksille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valmistajia ja maastaviejiä pyydetään ilmoittamaan komissiolle tuotteet, joille ne haluavat ylimääräisen suojan. Luettelon ja asianmukaisten tunnisteiden, kuten pakollisen logon ja mahdollisesti vapaaehtoisten lisämerkintöjen, avulla tulliviranomaiset voivat pysäyttää epäilyttävät porrastetusti hinnoitellut tuotteet EU:n markkinoiden rajoilla. Teollisuuden osallistuminen järjestelmään on täysin vapaaehtoista. Asetusluonnoksessa kehotetaan myös EU:n ulkopuolisia valmistajia ilmoittamaan tuotteistaan. Asetuksen toivotaan toimivan esimerkkinä muille teollisuusvaltioille. Mitä enemmän lääkkeitä esitetään hyväksyttäväksi asetuksen nojalla, sitä todennäköisemmin muut maat, kuten Yhdysvallat, suhtautuvat myönteisesti ajatukseen siitä, että edullisten lääkkeiden kulkeutuminen takaisin niiden markkinoille estetään lopullisesti. [18] Ehdotus: neuvoston asetus toimenpiteistä, joilla estetään tiettyjen keskeisten lääkkeiden kulkeutuminen Euroopan unionin markkinoille, KOM/2002/592 lopullinen - ACC 2002/257. 3.2.2. Tullit ja verot Komissio teetti tutkimuksen tulleista ja muista maksuista, joita maksetaan tuotaessa lääkkeitä kehitysmaihin. Alustavat tulokset osoittavat suuria eroja tullien ja muiden maksujen soveltamisessa. Yhdistelmien sekä lääkkeiden ja rokotteiden tullimaksut vaihtelevat 0:sta 35:een prosenttiin tarkastelluissa 57 maassa. Usean sellaisen kehitysmaan väestö, jossa tullit ovat korkeat, hyötyisi selkeästi maksujen alentamisesta. Dohassa muista kuin maataloustuotteista käydyissä tullineuvotteluissa käsiteltiin tarvetta alentaa lääkkeiden tullimaksuja. 3.2.3. Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja 1. EY ja muut WTO:n jäsenet edistyivät vuosina 2001 ja 2002 merkittävästi keskusteluissa teollis- ja tekijänoikeuksista ja kansanterveydestä. Ponnistelut näkyivät selvimmin Dohan neuvotteluiden tuloksissa, kun annettiin TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskeva Dohan julistus. Julistuksessa selvennetään TRIPS-sopimuksen mukaiset oikeudet, velvollisuudet ja joustovara. Lisäksi siinä sallitaan vähiten kehittyneiden maiden lykätä avainlääkkeitä koskevan patenttilainsäädännön täytäntöönpanoa 1. tammikuuta 2016 asti. TRIPS-neuvostossa käydään parhaillaan keskusteluja Dohan julistuksen 6 kohdasta. EY esitti maaliskuussa 2002 kannanoton, jossa käsiteltiin kahta mahdollista "nopeaa ratkaisua" niiden WTO:n jäsenten, joilla ei ole tuotantovalmiuksia tai joiden tuotantovalmiudet ovat riittämättömät, vaikeuksiin hyödyntää tehokkaasti TRIPS-sopimuksen mukaista pakkolisensointia. EY:n kantana on, että 31 artiklan f kohtaan pitäisi sisällyttää selkeästi rajattu poikkeus samassa artiklassa määrättyyn vientirajoitukseen. Avoimet kysymykset oli tarkoitus ratkaista ennen vuoden 2002 loppua, mutta tätä tavoitetta ei voitu saavuttaa, koska Yhdysvallat on kieltäytynyt hyväksymästä päätösluonnosta, josta WTO:n muut jäsenet ovat jo sopineet. Tämän pattitilanteen avaamiseksi EU esitti 7. tammikuuta 2003 kompromissiehdotuksen, jonka pohjalta neuvotteluja on jatkettu Genevessä. 2. Komissio on myös kehittämässä työsuunnitelmaa teknisen avun vahvistamiseksi kaupan ja kehityksen aloilla. Tekniseen apuun kuuluu tuki kehitysmaiden ponnisteluille kauppaneuvotteluihin osallistumiseksi, tuki kehitysmaiden kauppasopimusten täytäntöönpanon valmiuksien kasvattamiselle ja tuki tarpeellisille poliittisille uudistuksille ja investoinneille. [19] Useat maat, kuten Mauritius, ovat pyytäneet erityisiä tutkimuksia teollis- ja tekijänoikeuksista, ja yleinen tutkimus TRIPS-sopimuksen täytäntöönpanosta Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa onkin jo tilattu. Edistystä on tapahtunut vähemmän Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kanssa tehtävässä työssä, mutta kumppanuuksia avainasemassa olevien kansalaisyhteiskuntaryhmien, kuten Oxfam- ja Lääkärit ilman rajoja -järjestöjen, ja lääketeollisuuden kanssa (etenkin hintojen porrastamisen alalla) on kehitetty. [19] Kauppapolitiikkaa ja kehitystä koskeva tiedonanto, KOM (2002) 513 lopullinen. 3. Jotkin jäsenvaltiot, etenkin Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat, ovat järjestäneet erityisiä foorumeja, joissa on keskusteltu lääkkeiden saatavuudesta sekä teollis- ja tekijänoikeuksista. Yhdistyneen kuningaskunnan lääkkeiden saatavuutta käsittelevä korkean tason työryhmä, johon komissio osallistui, esitti marraskuussa 2002 suosituksia, joilla tuetaan tutkimus- ja kehitystyöohjelman erityistoimia ja helpotetaan yleisen hintojen porrastamisen vapaaehtoisen järjestelmän ottamista toimintanormiksi. [20] [20] Raportti pääministerille, Yhdistyneen kuningaskunnan korkean tason työryhmä "Olennaisten lääkkeiden saatavuuden parantaminen kehitysmaissa, suosituksia ja strategia", kansainvälisen kehityksen ministeri Clare Short, 28. marraskuuta 2002. 3.2.4. Yritysten sosiaalinen vastuu Yritysten sosiaalista vastuuta ei ole erityisesti painotettu toimintaohjelmassa, mutta sen kasvava merkitys on tarjonnut tilaisuuden laajentaa toimintaohjelman yleisiä tavoitteita. Komissio käynnisti syyskuussa 2002 yritysten sosiaalista vastuuta koskevan täytäntöönpanostrategian, joka oli jatkoa heinäkuussa hyväksytylle asiaa koskevalle tiedonannolle [21] ja pohjana 16. lokakuuta 2002 perustetulle erityiselle yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevälle sidosryhmien väliselle eurooppalaiselle foorumille. Erilaiset yritykset ja kansalaisjärjestöt aikovat osallistua aktiivisesti yritysten sosiaalista vastuuta ja kehitystä koskevaan työryhmään (suunniteltu vuodeksi 2003), jonka on tarkoitus edistää yritysten sosiaalisen vastuun kansainvälistä ulottuvuutta ja jossa tarkastellaan erilaisia aihepiirejä, kuten terveydenhuoltoa, HI-virusta ja aidsia (kehitetään järkeviä toimintatapoja työpaikoille ja yksityissektorin vastuuta), opetusta, tasa-arvoa ja perustyönormeja. Usein väitetään, etteivät osakkeenomistajat anna yrityksille valtuutta rahoittaa merkittävästi kehitystä, mutta monet yritykset haluavat yhä enemmän parantaa tai ylläpitää mainettaan olemalla kehityksen alalla vastuuntuntoisia. Viime aikoina on saatu lukuisia esimerkkejä yrityksistä, jotka huolehtivat HIV-tartunnan saaneista työntekijöistään, ja tarvitaan lisää ponnisteluja yrityssektorin (muidenkin kuin lääketeollisuuden) ja osakkeenomistajien kannustamiseksi yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, tiedostamaan vastuunsa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ja osallistumaan kansainväliseen kehitysohjelmaan. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös maatalous- ja kaivosalan yritysten työntekijöilleen tarjoamaa malaria- ja tuberkuloosihoitoa. [21] Yritysten sosiaalinen vastuu: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen, KOM (2002) 347. 3.3. Tutkimus- ja kehitystyö Toimintaohjelmassa Euroopan yhteisö sitoutuu tukemaan uusia lähestymistapoja, jotka edistävät erityisten globaalien julkishyödykkeiden kehittämistä HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi. Tukea tarjotaan sekä suorien että välillisten kannustimien kautta, lisäämällä tutkimukseen sekä tieteellisten ja teknologisten valmiuksien kehittämiseen tarkoitettuja julkisia varoja. 3.3.1. Köyhyyteen liittyviä tauteja koskevan tutkimuksen vahvistaminen 1. Viidennessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmassa (1998-2002) myönnettiin yli 109 miljoonaa euroa HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskevaan tutkimukseen. Elämänlaatua ja kansainvälistä yhteistyötä koskevissa ohjelmissa rahoitettiin yli 77:ää tutkimushanketta. Niistä 32 hanketta koski HI-virusta ja aidsia (noin 49 miljoonan euron budjetilla), 24 hanketta koski malariaa (29 miljoonaa euroa) ja 21 hanketta koski tuberkuloosia (30 miljoonaa euroa). Tutkimus kattaa menetelmät, joilla lisätään DOTS-strategian noudattamista ja hyönteismyrkyllä käsiteltyjen verkkojen käytön pitkän aikavälin hyötyjä. Tutkimushankkeet toteutettiin EU:n jäsenvaltioiden, puiteohjelmaan assosioituneiden maiden, Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maiden sekä Yhdysvaltojen välisten kumppanuuksien puitteissa. Elämänlaatua koskevasta ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden tavoitteena oli uusien koerokotteiden ja uusien lääkeaineiden kehittäminen. Joissakin hankkeissa on saavutettu merkittäviä tieteellisiä tuloksia, mikä antaa syytä toivoa, että HI-virukseen ja aidsiin, malariaan ja tuberkuloosiin voidaan kehittää uusia ennalta ehkäiseviä ja/tai terapeuttisia hoitomuotoja. 2. Köyhyyteen liittyvät taudit on otettu kuudennen tutkimusta, teknologian kehittämistä ja esittelyä koskevan puiteohjelman (2002-2006) ensisijaiseksi aihealueeksi. Kuudes puiteohjelma hyväksyttiin heinäkuussa 2002, ja siinä on lisätty HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin tutkimukseen myönnettäviä määrärahoja 400 miljoonalla eurolla. Kuudennen puiteohjelman yleinen tutkimusstrategia koostuu kahdesta osasta: i) Tuki suurille tutkimusyhteenliittymille, joissa yhdistyy erilaisia tieteenaloja ja lähestymistapoja ja jotka luovat uusia kumppanuuksia eri toimijoiden välille. Tämä kattaa tutkimus- ja kehitystyön kehitysprosessin eri vaiheet aina keksinnöistä ihmisillä tehtävään turvallisuuden testaamiseen. Näihin toimiin on varattu noin 200 miljoonaa euroa. ii) Sellaisen kliinisen tutkimuksen ohjelman perustaminen, jonka tarkoituksena on yhdistää ja tukea Euroopassa toteutettavia kliinisiin tutkimuksiin liittyviä toimia erityisesti kehitysmaiden käyttöön tarkoitettujen tukitoimien osalta (EDCTP-hanke). Komissio on varannut tähän hankkeeseen 200 miljoonaa euroa. 3.3.2. Kliinisiä tutkimuksia koskeva Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus (EDCTP) EDCTP-hankkeen yleistavoitteena on nopeuttaa uusien rokotteiden, lääkkeiden ja muiden HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin ehkäisyssä tai hoidossa käytettävien hoitomuotojen kehittämistä ja arviointia. Euroopan parlamentissa ja neuvostossa keskustellaan parhaillaan siitä, että perustamissopimuksen 169 artiklaa käytettäisiin ensimmäisen kerran EDCTP-hankkeen perustamiseen ja täytäntöönpanoon. [22] EDCTP-hankkeen kolme tärkeintä tavoitetta ovat: [22] Perustamissopimuksen 169 artiklassa annetaan yhteisölle mahdollisuus osallistua usean jäsenvaltion yhdessä toteuttamiin tutkimusohjelmiin. Täten kannustetaan kansallisten toimien koordinointia ja luodaan lisäarvoa ja kriittistä massaa Euroopan ja kehitysmaiden tasolla. 1) verkottuminen ja yhteistyö kansallisten ohjelmien välillä, jotta voidaan lisätä niiden tehokkuutta ja vaikutusta, 2) uusien tuotteiden kehittämisen nopeuttaminen tukemalla kliinistä tutkimusta kehitysmaissa, 3) kliinisen tutkimuksen valmiuksien vahvistaminen kehitysmaissa. EDCTP-hankkeen tavoitebudjetti on 600 miljoonaa euroa. Yhteisö rahoittaa budjetista kolmasosan, EU:n jäsenvaltiot ja Norja rahoittavat siitä 200 miljoonaa euroa ja yksityissektorin, tutkimus- ja kehitysteollisuuden, säätiöiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen sekä yhteisön kehitysrahastojen (EKR tai erityinen budjettikohta) on tarkoitus rahoittaa jäljelle jäävät 200 miljoonaa euroa. EDCTP-hankkeen odotetaan olevan toimintavalmiudessa vuoden 2003 jälkimmäisellä vuosipuoliskolla. Dohan julistuksen mukaisesti kehitysmailla tulisi olla mahdollisuus saada EDCTP-hankkeen puitteissa kehitettyjä tuotteita. Huolellisesti tasapainotettu hallintorakenne takaa, että kehitysmaat ovat tärkeitä osapuolia ja tasavertaisia kumppaneita strategisissa päätöksissä. Afrikkalaiset kumppanit osallistuvatkin sekä uusien tukitoimien priorisointiin että kliinistä tutkimusta koskevien strategisten toimintasuunnitelmien kehittämiseen. 3.3.3. Tutkimus- ja kehitysvalmiuksien kehittäminen kehitysmaissa 1. Uusien lääkkeiden ja rokotteiden kliininen testaus ja käyttöönotto kehitysmaissa edellyttää kansallisten terveydenhuoltoalan työntekijöiden kouluttamista. EDCTP-hankkeen budjetista onkin varattu 150 miljoonaa euroa valmiuksien kehittämiseen kehitysmaissa. Toimiin kuuluu tuki etelä-etelä- ja pohjoinen-etelä-verkostoille ja -yhteistyölle, teknologian siirto sekä kehitysmaiden tutkimuslaitosten ja kliinisten hoitolaitosten välineiden ja palvelujen parantaminen ja ajantasaistaminen. Kestävyyden varmistamiseksi on kehitettävä mekanismeja, joilla koulutettu ja pätevä henkilöstö saadaan pysymään Afrikassa. 2. Erityisen tärkeää on liittää kliinistä tutkimusta koskevien valmiuksien kehittäminen kehitysmaiden perusrakenteiden yleisluonteisiin tukitoimenpiteisiin. Tämän varmistamiseksi on vielä kehitettävä mekanismeja. Yksi tärkeä tekijä on, että asianomaiset maat asettavat terveydenhuoltoon tehtävät investoinnit etusijalle. Tässä yhteydessä on olennaista, että perusrakenteita ja investointeja tuetaan jatkuvasti kehittämällä kehitysmaiden institutionaalisia valmiuksia. 3.3.4. Välilliset kannustimet, joilla lisätään yksityissektorin tutkimus- ja kehitystyöhön tekemiä investointeja erityisten globaalien julkishyödykkeiden alalla 1. EY aikoo kasvattaa EU:n tutkimus- ja kehitystyön kokonaismenoja kolmeen prosenttiin BKT:stä. [23] Tavoitteen saavuttamiseksi EY aikoo erityisesti tarkastella erilaisia aloitteita, joilla voidaan vilkastuttaa yksityissektorin investointeja. Välilliset kannustimet, joilla pyritään lisäämään yksityissektorin tutkimusta HI-viruksesta ja aidsista, malariasta ja tuberkuloosista, ovat tähän asti keskittyneet tapoihin, joilla voidaan helpottaa markkinoille pääsyä ja kasvattaa tuottavuutta. Tässä yhteydessä aiotaan tutkia tarkemmin sellaisen erityisen sääntelymenettelyn käyttöönottoa, jolla köyhyyteen liittyville tuotteille voidaan saada markkinoille saattamista koskeva lupa. [23] KOM(2002) 499 lopullinen, 11.9.2002. 2. Samanlaista lähestymistapaa on sovellettu menestyksellisesti harvinaisiin tauteihin. EU:n asetus harvinaislääkkeistä [24] ei ole vielä vilkastuttanut köyhyyteen liittyviin tauteihin (joiden esiintyvyys Euroopassa jää harvinaislääkkeistä annetussa asetuksessa vahvistetun rajan alapuolelle, kuten malaria) tarkoitettujen lääkkeiden kehittämistä, eikä se ollutkaan asetuksen ensisijainen tavoite. Muita erityisiä lainsäädännöllisiä välineitä, joilla kannustetaan köyhyyteen liittyvien tautien uusien hoitomuotojen kliinistä kehitystä, on kuitenkin näin ollen tarkasteltava uudelleen tai edelleen. Tähän voi sisältyä pikaista hyväksyntää koskevia erityisiä säännöksiä, markkinoille saattamista koskevan luvan yksinoikeuden laajentamista ja sitoutuminen teollis- ja tekijänoikeuksien maailmanlaajuiseen suojeluun. Tutkimuksen, tuotekehityksen ja -testauksen muiden välillisten tukien - kuten yritysverotuksen - ohella toimintaohjelmassa esitettiin patenttisuojan laajentamista ja/tai patenttioikeuksien siirtoa vaihtoehtoisena keinona, ja näitä aiotaan vielä tarkastella. Tieteellistä neuvontaa lääkkeiden kehittämiseksi ympäristöihin, joissa on vain vähän resursseja, ja neuvontaa hyvää tuotantotapaa tai hyvää kliinistä tutkimustapaa koskevan sertifioinnin saamiseksi aiotaan harkita. EY on ensimmäisenä askelena tarkistanut lääkelainsäädäntöään siten, että lääkevalmistekomitea - elin, joka tarjoaa Euroopan lääkearviointivirastolle tieteellistä näyttöä - voi tarjota tieteellistä neuvontaa lääkkeistä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan kolmansissa maissa. [24] EU:n asetus harvinaislääkkeistä (EY) N:o 141/2000. 3. EY:n aids-rokotetta käsittelevä työryhmä tarkasteli kesäkuussa 2002 alustavia tuloksia Maailmanpankin tutkimuksista, jotka koskivat kykyä ja halua maksaa rokotteesta. Tapaamisen jälkeen yhteydenpitoa aids-rokotetta käsittelevään eteläafrikkalaiseen hyväntekeväisyysjärjestöön (South African AIDS Vaccine Initiative, SAAVI) ja aids-rokotetta käsittelevään kansainväliseen hyväntekeväisyysjärjestöön (International AIDS Vaccine Initiative, IAVI) on tiivistetty. Komissio on lisäksi myöntänyt ylimääräiset 1,35 miljoonaa euroa Etelä-Afrikan lääketieteellisen tutkimuksen neuvostolle kokemusten kokoamiseksi ja käynnissä olevan EY:n rahoittaman rokotevalmiusohjelman tehostamiseksi ja siten suotuisan ympäristön luomiseksi HIV-rokotteen laajamittaiselle kehittämiselle Etelä-Afrikassa. Komissio kuuluu IAVIn neuvoa-antavaan komiteaan ja mikrobisidialan kansainvälisen kumppanuusjärjestön (International Partnership for Microbicides) eri maiden valmiuksia käsittelevään neuvoa-antavaan ryhmään. 4. Komissio on kahden kuluneen vuoden aikana pohtinut useita tapoja lisätä ja parantaa kumppanuuksia sellaisten maailmanlaajuisten liittojen kanssa, jotka ovat suoraan tai välillisesti tekemisissä kolmen merkittävimmän tartuntataudin kanssa. Toukokuussa 2002 järjestettiin keskusteluja rokotteisiin ja immunisaatioon liittyvän maailmanlaajuisen liiton (Global Alliance for Vaccines and Immunisation, GAVI) kanssa. GAVIn tavoitteena on saada 80 prosenttiin köyhimmistä maista kunnolliset jakelujärjestelmät hepatiitti B:n rokotteen käyttöönottamiseksi vuoteen 2002 mennessä ja saada vähintään 80-prosenttisesti rutiininomainen immunisaatio kaikille alueille. Komissio tarkastelee, miten se voisi auttaa maita suunnittelemaan sitä, miten ne voisivat jatkaa GAVIn rahoittamia rokoteohjelmia sen jälkeen, kun viisivuotinen rahoitus päättyy (muun muassa kytkemällä budjettituki sellaisiin köyhyyden vähentämisen strategioihin, joiden yhtenä indikaattorina on immunisaation yleisyys). GAVIa pidetään tärkeänä kumppanina ponnisteluissa, joilla valmistellaan tietä tulevalle aids-rokotteelle. Komission on myös pohdittava parasta tapaa kannustaa yksityissektoria osallistumaan nykyistä enemmän. 3.4. Osallistuminen maailmanlaajuisiin kumppanuusjärjestelyihin: politiikka ja poliittinen vuoropuhelu 1. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat käsitelleet vuosina 2001 ja 2002 ennakoivasti toimintaohjelmaan kuuluvia erityisiä kysymyksiä maailmanlaajuisilla foorumeilla kuten G8-ryhmän [25] huippukokouksissa, EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä huippukokouksissa Queluzissa, Washingtonissa ja Göteborgissa, vuonna 2001 pidetyissä EU:n ja Kanadan sekä EU:n ja Japanin välisissä huippukokouksissa, EU:n ja Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU:n) välisessä foorumissa pidetyissä Kairon toimintasuunnitelman seurantakokouksissa (jotka johtivat Lissabonissa vuonna 2003 pidettävään EU:n ja Afrikan unionin (AU) väliseen huippukokoukseen), Brysselissä vuonna 2001 pidetyssä vähiten kehittyneitä maita koskevassa kolmannessa YK:n konferenssissa (LDC III), HI-viruksesta ja aidsista vuonna 2001 järjestetyssä YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa, Barcelonassa vuonna 2002 järjestetyssä aids-konferenssissa, Dohassa järjestetyssä WTO:n ministerikokouksessa, Monterreyn konferenssissa ja Johannesburgin huippukokouksessa. [25] G8-ryhmään kuuluvien EU:n jäsenvaltioiden yksimielisyys tuli selkeästi esiin neuvotteluissa, joita käytiin ennen G8-ryhmän huippukokouksia Okinawassa (2000), Genovassa (2001) ja Kananaskisissa (2002) sekä valmisteltaessa Evianin huippukokousta (2003). Okinawan julkilausumassa esitettiin kattava maailmanlaajuinen lähestymistapa kolmen merkittävimmän tartuntataudin torjuntaan. 2. Barcelonan Eurooppa-neuvostossa (ja Monterreyn konferenssissa) EU:n jäsenvaltiot sopivat kasvattavansa julkista kehitysapuaan kohti YK:n tavoitteeksi asettamaa 0,7 prosenttia BKTL:stä korottamalla keskimääräisiä rahoitusosuuksiaan 0,33 prosentista 0,39 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä. Komissio aikoo kehittää yhdessä jäsenvaltioiden terveydenhuolto- ja opetusalan asiantuntijoiden kanssa entistä suuremmalle julkiselle kehitysavulle puitteet, joissa painotetaan sosiaalista kehitystä ja etenkin terveydentilan ja opetusjärjestelmän parantamista. 3. Komissio on alusta lähtien osallistunut aktiivisesti HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvän maailmanlaajuisen rahaston (GFATM) perustamiseen ja toimintaan. GAFTM:n perustamisesta pidettyjen epävirallisten kokousten jälkeen EY järjesti Brysselissä sidosryhmien foorumin (heinäkuussa 2001), jonka tuloksena perustettiin väliaikainen työryhmä ja teknisen avun sihteeristö. Väliaikainen työryhmä kokoontui viimeisen kerran 13. ja 14. joulukuuta 2001, ja hallitus kokoontui ensimmäisen kerran 28. ja 29. tammikuuta 2002, jolloin tehtävät siirtyivät virallisesti väliaikaiselta työryhmältä maailmanlaajuisen rahaston hallitukselle. Komissio kuuluu rahaston hallitukseen Belgian ja Itävallan edustamana. [26] Euroopan yhteisö on toistaiseksi myöntänyt rahastoon 120 miljoonaa euroa (60 miljoonaa euroa kuudennesta ja seitsemännestä EKR:stä, ja 60 miljoonaa euroa EY:n talousarviosta). EU:n rahoitusosuutta on tarpeen kasvattaa, ja komissio tarkasteleekin mahdollisuutta lisätä sekä EY:n talousarviosta että EKR:stä (varauksesta) myönnettäviä määrärahoja. GFATM:n hallituksen kokouksissa (joita on pidetty toistaiseksi kolme) EY on vaatinut ylläpitämään aiemmin sovittuja GFATM:n periaatteita, joita ovat muun muassa seuraavat: a) rahasto on rahoitusmekanismi, eikä sitä pidä muuttaa YK:n elimeksi tai uudeksi kansainväliseksi toimielimeksi, b) rakenne on pidettävä "niukkana ja tiukkana" siten, ettei maiden sisälle perusteta uusia yksiköitä, c) kehitysmaiden edut määrittelevät päätökset, ja painon on ehdottomasti oltava köyhyyden vähentämisessä, d) päätökset on tehtävä avoimesti ja ansioiden perusteella eikä poliittisen lobbauksen tuloksena, ja niiden on perustuttava korkealaatuisiin ehdotuksiin, e) rahaston on parannettava terveydentilaa siten, että kansalliset puitteet ja toimien kansallinen omistajuus otetaan kunnolla huomioon ja nykyisiä mekanismeja hyödynnetään - rahasto ei siis ole "vertikaalinen" väline, f) seurannan ja arvioinnin indikaattorit ja perusteet on määriteltävä selkeästi, ja ohjelmaan liittyvä ja taloudellinen vastuuvelvollisuus on vahvistettava ennen kuin ensimmäiset maksut suoritetaan. Muita toimintaohjelmassa sovittuja erityisiä työohjelmakohtia, joita edistetään GFATM:ssä, ovat: innovatiivinen työskentely yksityissektorin kanssa uusien kumppanuuksien kautta, varojen kasvattaminen, keskittyminen köyhyyden vähentämiseen, hintojen avoimuus ja porrastettu hinnoittelu, säännönmukainen viittaaminen TRIPSin joustovälineisiin, joita vahvistettiin Dohan julistuksessa, paikallisesti tuotettujen tuotteiden suosiminen ja luontoissuorituksina tehtävien lääkelahjoitusten vastustaminen. GFATM toimii paikan päällä sellaisten maakohtaisten koordinointimekanismien kautta, joihin osallistuvat kaikki asianosaiset sidosryhmät. Maakohtaisten koordinointimekanismien perustaminen ja toiminta ovat ainutlaatuisia ja tarjoavat paljon mahdollisuuksia todellisiin kumppanuuksiin maiden tasolla. Lokakuussa 2002 pidetyssä hallituksen kokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen hankintojen ja toimitusten hallinnan periaatteista, Yhdysvallat ja yksityissektori suostuivat porrastettuun hinnoitteluun, hintojen avoimuuteen ja luontoissuorituksina tehtävien lahjoitusten rajoittamiseen komission ja EU:n kannan mukaisesti. Hallituksen neljäs kokous pidetään tammikuun 2003 lopulla ja viides pidetään samaan aikaan kuin G8-ryhmän kokous Evianissa. Yksi rahaston suurimmista haasteista on vauhdin ylläpitäminen. Rahastoon osallistuvien EU-maiden toimia on myös koordinoitava tiiviisti, sillä ne jakautuvat nykyään useaan hallituksessa edustettuun "kuppikuntaan". Koordinointitarve tulee todennäköisesti pikemminkin kasvamaan kuin vähenemään. [26] Lisätietoja GFATM:stä ja EY:n rahoitusosuudesta esitetään komission Internet-sivuilla DEV/RELEX/AIDCO ja asiakirjassa "Delegations staff briefing note" - syyskuu 2002. 4. Kahden kuluneen vuoden aikana on toteutettu sarja toimia, joilla pyritään edistämään EU:n jäsenvaltioiden, kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin, YK:n virastojen, rahastojen ja ohjelmien, Maailmanpankin sekä EIP:n välisten kumppanuuksien lujittamista. Viimeksi mainitun kanssa on käynnistetty keskustelut kondomien paikallisesta tuotannosta Afrikassa. Maailmanpankki on vahva kumppani useissa maailmanlaajuisissa foorumeissa, joissa käsitellään valmiuksien kehittämistä ja erityisiä toimia, kuten tutkimuksia halukkuudesta maksaa rokotteesta ja yhteisöjen valmiudesta ottaa vastaan aids-rokote. UNAIDSin ja WHO:n kanssa tehtävää työtä on vahvistettu eri tasoilla ja eri foorumeissa, yhteisenä painopistealueena on lähivuosina kumppanuuden parantaminen maiden tasolla. Kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua on vakiinnutettu kaupasta ja kansanterveydestä käytävässä keskustelussa, mutta se on vielä toistaiseksi vähäisempää toimintaohjelman muilla aloilla. Lääkeyhtiöt osallistuvat yhä enemmän kumppaneina politiikan laadintaan ja täytäntöönpanoon etenkin sellaisilla aloilla kuten hintojen porrastaminen sekä tutkimus- ja kehitystyö. Myös muut yksityissektorin kumppanit ovat yhä sitoutuneempia ja halukkaita työskentelemään komission ja EU:n kanssa tartuntatautien torjumiseksi kehitysmaissa. Kehitysmaiden (etenkin vähiten kehittyneiden maiden ja alhaisen tulotason maiden) kanssa luotujen kumppanuuksien merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan sen jälkeen, kun ne on saatettu yhteen komission suunnittelemassa sidosryhmien foorumissa, jossa käsitellään tartuntatautien torjuntaa osana köyhyyden vähentämistä. 4. Seuranta ja arviointi Toimintaohjelmassa määrättiin, että täytäntöönpanon seurantaa varten muodostetaan ja saatetaan käyttöön tarvittavat mekanismit, varat ja kumppanuudet, joita käytetään myös kattavan seurantajärjestelmän yhteydessä. Tässä järjestelmässä ovat mukana kaikki kansainväliset yhteistyökumppanit. Useat kansainväliset yhteistyökumppanit, EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö mukaan luettuina, pyrkivät sopimaan vaikutusten ja hyvien tulosten indikaattoreista osana yhteistä köyhiä suosivaa ja tasa-arvoa edistävää maailmanlaajuista seurantajärjestelmää, jolla arvioidaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä. Ponnistelujen on noudatettava ja täydennettävä komission pyrkimystä vahvistaa toimien kansallista hallintaa ja maiden tilastointivalmiutta köyhiä suosivien terveydenhuoltotoimien ja -järjestelmien seurannan alalla. 1. Yhdenmukaisuus köyhyyden vähentämistä koskevassa strategiassa ja maakohtaisessa ohjelmasuunnittelussa. EY:n yhteistyössä on siirrytty kohti makrotaloudellista tukea, joka on kytketty sosiaalialan toimiin ja alakohtaisiin lähestymistapoihin, ja tämän seurauksena on kiinnitetty entistä enemmän huomiota yhdenmukaisuuteen maakohtaisessa ohjelmasuunnittelussa. Alakohtaisten indikaattoreiden kehittämistä koordinoidaan yleisten kehitysindikaattoreiden kehittämisen kanssa köyhyyden vähentämistä koskevien strategia-asiakirjojen ja makrotaloudellisen tuen yhteydessä. [27] Tarkoituksena on sisällyttää vuoden 2003 vuosikertomukseen vuosituhannen kehitystavoitteita koskeva selonteko, joka perustuu vuosituhannen kehitystavoitteisiin liittyvien 48 indikaattorin luettelosta otettuun rajalliseen määrään indikaattoreita (12 indikaattoria vaikutuksista/tuloksista ja tuotosta). Ne maat, jotka ovat valinneet terveydenhuoltoon alakohtaisen lähestymistavan, ovat kehittäneet noin 20 alakohtaista indikaattoria. Esimerkiksi Ghanassa komissio on tukenut indikaattoreiden valinta- ja soveltamisprosessia suoraan teknisen avun kautta. [28] Köyhiä suosivan terveydenhuollon tulosten mittaamista ja tietojen erittelyä sosiaalialan, sukupuolen ja alueen mukaan kehitetään edelleen. [27] PO DEV 2002, "Guidelines for the use of indicators in country performance assessment". [28] Accorsi, S., 2002, "Measuring Health Sector Performance through indicators: towards evidence-based policy. A review of the experience monitoring in the framework of sector-wide approach in Ghana". 2. OECD/DAC. Komissio, samoin kuin useimmat EU:n jäsenvaltiot, osallistuu aktiivisesti DAC:n köyhyyden vähentämisen verkostoon / köyhyyden ja terveyden alakomiteaan, ja se myötävaikutti siihen, että alakomitean laatimaan luonnokseen köyhyyttä ja terveyttä koskeviksi suuntaviivoiksi lisättiin seurantaa ja arviointia koskeva alakohta. Suuntaviivoissa esitetään avainperiaatteet terveydenhuoltojärjestelmien tulosten seurantaan köyhiä suosivan terveydenhuollon alalla. [29] [29] Kehitysapukomitea ja köyhyyden ja terveyden alakomitea, "Draft Guidelines on Poverty and Health", 4. lokakuuta 2002. 3. Yhteistyö Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriön (DFID), WHO:n, Maailmanpankin, yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Komissio ja EU:n jäsenvaltiot ovat liittyneet DFID:n ministeriön johtamaan työohjelmaan, jossa seurataan terveydenhuoltojärjestelmien sekä köyhiä suosivien terveydenhuoltotoimien tuloksia. Yhteiseen ohjelmaan (2003-2009) osallistuu lisäksi WHO, Maailmanpankki, Yhdysvaltojen kansainvälisen kehityksen virasto (USAID), Rockefeller-säätiö ja muita. Ohjelman tavoitteena on parantaa valmiutta mitata köyhyyttä ja terveyttä, seurata terveydenhuoltojärjestelmien tuloksia ja arvioida köyhyyden torjuntaa koskevien strategia- ja terveydenhuoltouudistusten tuloksia köyhiä suosivien terveydenhuoltotoimien alalla. Ohjelmaa toteutetaan tarvittaessa 8:ssa-12:ssa valitussa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maassa sekä siirtymätalousmaassa. Maajohtoisten prosessien odotetaan tarjoavan edellytykset soveltaa alakohtaista lähestymistapaa tulosten seurantaan ja tilastointivalmiuksien kehittämiseen tarkoitetun ulkoisen avun koordinoinnissa. [30] Yksityissektori ja kansalaisyhteiskunta voivat olla tärkeitä kumppaneita seurannassa ja arvioinnissa. [30] Kansainvälisen kehityksen ministeriö, 2002, "Final draft for consultation on a programme of work: Measuring, monitoring, and evaluating health systems performance to achieve pro-poor health outcomes". 4. GFTAM. Komissio ja EU:n jäsenvaltiot ovat tukeneet maailmanlaajuisessa rahastossa seurantaa, arviointia ja tuloksiin perustuvaa maksamista käsittelevää työryhmää. Tavoitteena on soveltaa tuloksiin perustuvaa maksamista useisiin indikaattoreihin, joiden on vastattava erilaisia GFATM:n rahoittamia ehdotuksia. Ehdotetut indikaattorit kuvaavat tuottoa, prosessia ja tuloksia, ja niiden alat vaihtelevat lisääntymisterveyttä koskevan kouluopetuksen parantamisesta varsinaisiin HI-viruksen esiintymistiheyteen. [31] [31] GFATM, "Report of the Monitoring, Evaluation and Results-based disbursement Working Group", lokakuu 2002. 5. Päätelmät 1. Toimintaohjelma on kaksi vuotta hyväksymisensä jälkeen kattava, eteenpäin suuntautunut ja johdonmukainen EU:n toimintakehys, joka edistää huomattavasti kansallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia toimia kolmen merkittävimmän tartuntataudin torjumiseksi. Neuvosto ja parlamentti samoin kuin kansalaisyhteiskunta ja yksityissektorikin tukevat voimakkaasti toimintaohjelmaa. 2. Toimien kohdistaminen näihin kolmeen tautiin on yhä perusteltua ja HI-viruksen ja aidsin osalta entistäkin tärkeämpää. Laajaa yleisöä ei ole vieläkään saatu täysin ymmärtämään kyseisten kolmen taudin aiheuttamaa maailmanlaajuista kriisiä, ja laajan mittakaavan yhteistoimia tarvitaan yhä kiireisesti. Kuten edellä on osoitettu, Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet torjumaan näitä kolmea tautia, etenkin tässä kertomuksessa esitettyjen EU:n tasolla toteutettavien rinnakkaisten ja EDCTP-hankkeen osalta Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteisten toimien kautta. 3. Useita globaaleja julkishyödykkeitä ei voida toteuttaa yksinomaan sisäpoliittisilla toimilla, vaan ne edellyttävät yhtenäistä kansainvälistä toimintaa sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan merkittävää lisäämistä. Kansallisista terveydenhuolto- ja muista alakohtaisista budjeteista sekä yksityissektorilta tarvitaan yhä enemmän varoja sen varmistamiseen, että maailmanlaajuisten terveydenhuoltokysymysten rahoitus on riittävää ja luotettavaa. Globaalien julkishyödykkeiden politiikkaa on kehitettävä siten, että varmistetaan yhteistyö ja rasitteen tasapuolinen jakautuminen. 4. Lukuisia toimintaohjelmaan kuuluvia toimia on viety eteenpäin maiden, EU:n ja koko maailman tasolla. Edistystä on tapahtunut vähiten aloilla, joilla komissio ja/tai jäsenvaltiot eivät ole tarjonneet riittävästi varoja, etenkään maakohtaisia varoja, laajan mittakaavan ohjelmien toteuttamiseksi. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi paikallisten tuotantovalmiuksien kehittäminen, teknologian siirto, kansalaisyhteiskunnan kanssa toteutettavat sosiaalista markkinointia koskevat kumppanuudet, innovatiivinen tutkimus- ja kehitystyö ja todellisten kumppanuuksien luominen etenkin asianomaisten kehitysmaiden kanssa. Varat ratkaisemattomia kysymyksiä varten saadaan pääasiallisesti mutta ei kuitenkaan yksinomaan EY:n budjettikohdasta, joka koskee köyhyyteen liittyviä tauteja (2003-2006). Kaikki toimintaohjelman toimet liittyvät suoraan tai välillisesti yhteisön muihin politiikkoihin ja toimiin, joilla pyritään parantamaan terveydentilaa, aids-tilannetta ja väestön tilannetta kehitysmaissa. 5. YK:n tavoitteeksi asettama julkisen kehitysavun lisääminen 0,7 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2007 mennessä luo tarpeen kehittää entistä suuremmalle julkiselle kehitysavulle EU:n puitteet, joissa painotetaan sosiaalista kehitystä ja etenkin terveydentilan ja opetusjärjestelmän parantamista. 6. Euroopan unionin ja Euroopan yhteisön on selkeästi oltava vahvoja jokaisella toiminta-alalla - vaikutusten, kohtuuhintaisen saatavuuden ja tutkimuksen alalla - maailmanlaajuisella, EU:n ja maiden tasolla. EU:n kantaa HI-virukseen ja aidsiin, malariaan ja tuberkuloosiin kohdennettuihin toimiin on toimintaohjelman tuloksena vahvistettu merkittävästi maailmanlaajuisella tasolla yhdessä muiden kumppaneiden kanssa. Kehitysmaiden kanssa käytäviin säännöllisiin ja jäsenneltyihin neuvotteluihin kaikilla tasoilla on kuitenkin vielä panostettava. 7. Yksi tapa kehittää kehitysmaiden kuulemista on perustaa sidosryhmien foorumi, jossa käsitellään tartuntatautien torjuntaa osana köyhyyden vähentämistä. Foorumin on tarkoitus saattaa yhteen komission ja EU:n jäsenvaltioiden virkamiehet sekä kehitysmaiden, kansalaisjärjestöjen, teollisuuden ja muiden tahojen edustajat. 8. Lisäksi kansalaisyhteiskunnalla on yhä painavampi sana kaikissa EU:n toimielinten, valtioiden ja koko maailman tasolla politiikasta käytävissä keskusteluissa. Kansalaisyhteiskunnan, järjestöjen ja liike-elämän on voitava seurata toimintaohjelman täytäntöönpanoa. Samat tahot ovat hyvin aktiivisia GFATM:n hallituksen jäseniä. Tästäkin syystä on näin ollen tärkeää vahvistaa nykyisiä kumppanuuksia kaikkien sidosryhmien kanssa ja kehittää tarvittaessa uusia kumppanuuksia. 9. EY:n on oltava joustavampi kumppanuuksissa - sen on asetuttava johtoon silloin, kun on olemassa todellisia institutionaalisia puutteita, mutta sen on jaettava vastuuta asioissa, joissa EY:llä ei ole selkää toimivaltaa tai joissa se ei tuo lisäarvoa. Kumppanuuksien virallisuuden olisi voitava vaihdella, jotkin niistä vaativat erittäin tarkkoja yhteisiä sopimuksia, kun taas toisissa riittävät epämuodolliset sopimukset ja työskentelyjärjestelyt. 10. HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvä maailmanlaajuinen rahasto on toimintaohjelman toimi, joka on tuottanut selkeitä tuloksia varojen hankinnan ja innovatiivisten lähestymistapojen muodossa. Rahaston puitteissa käsitellään toiminta-aloja, joita ei ole aiemmin onnistuttu käsittelemään menestyksellisesti muissa yhteyksissä. Kehitysmailla on paljon valtaa GFATM:n hallituksessa ja rahaston yleisessä hallinnossa. Rahaston puitteissa käsitellään tärkeitä aiheita, kuten porrastettua hinnoittelua ja paikallisten tuotantovalmiuksien kehittämistä. Niitä ei voida kuitenkaan käsitellä yksinomaan GFATM:ssä. Euroopan tasolla sekä yksittäisten kumppaneiden, etenkin Yhdysvaltojen, kanssa näiden kysymysten alalla yhdessä tehtävään työhön on panostettava entistä enemmän. Evianissa järjestettävässä seuraavassa G8-ryhmän huippukokouksessa voidaan mahdollisesti viedä eteenpäin toimintaohjelmassa kuvattua tartuntatautien torjuntaohjelmaa jatkona Okinawassa vuonna 2000 hyväksytyille päätöksille. 11. Komission harjoittama lääkkeiden porrastetun hinnoittelun puolustaminen on tuottanut konkreettisia tuloksia, jotka ovat huipentuneet komission lokakuussa 2002 esittämään ehdotukseen neuvoston asetukseksi toimenpiteistä, joilla estetään tiettyjen köyhimpiin kehitysmaihin tarkoitettujen ja huomattavasti alennettuun hintaan myytävien keskeisten lääkkeiden kulkeutuminen Euroopan unionin markkinoille. Asetuksen pitäisi sen jälkeen, kun neuvosto on hyväksynyt sen, tarjota todellinen suoja maastaviejille, minkä pitäisi puolestaan johtaa siihen, että alhaiseen hintaan myytävien tuotteiden myynti ja tarjonta useisiin maihin lisääntyy. Kun maastaviejät hyötyvät lisäsuojasta, paineet toteuttaa samankaltaisia toimenpiteitä kasvavat muissa teollisuusmaissa, Yhdysvallat mukaan luettuna. Neuvoston asetusluonnoksessa esitetään porrastettuun hintaan myytävien määrien raportointia, ja tämän tiedon avulla voidaan parantaa köyhimpiin maihin jaettavien lääkkeiden määriä koskevan tiedon saatavuutta. 12. Lääkkeiden hintoja ja tuotantokapasiteettia koskevan tiedon vähäisyys haittaa köyhiä tehokkaasti suosivien politiikkojen kehittämistä. Hintojen avoimuus (samalla kun varmistetaan, että valmistajien tuotantokustannukset pysyvät täysin luottamuksellisina terveen kilpailun takaamiseksi) tulee yhä tärkeämmäksi, kun kehitysmaat hankkivat entistä enemmän avainlääkkeitä esimerkiksi GFATM:n puitteissa tai sen ulkopuolella. Ei voida hyväksyä sitä, että viranomaiset joutuvat keräämään tietoa ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden hinnoista niistä hajanaisista tiedoista, joita ne saavat kansalaisjärjestöiltä tai muutamalta yritykseltä, etenkin kun otetaan huomioon, että hinta määrää pitkälti lääkkeiden saatavuuden ja siten miljoonien ihmisten säilymisen hengissä. Komissio aikoo tutkia, mitä toimenpiteitä tarvitaan parantamaan lääkkeiden hintoja koskevan tiedon saatavuutta samoin kuin lääkkeiden tuotantokapasiteettia - etenkin lääkkeiden raaka-aineiden osalta - koskevan tiedon saatavuutta. 13. EDCTP-hanke on ainutlaatuinen tilaisuus luoda EU:n ja kehitysmaiden välille pitkän aikavälin kestäviä ja aitoja kumppanuuksia, jotka ovat olennaisia kolmen merkittävän tartuntataudin torjuntaan tarkoitettujen tuotteiden kehittämisen nopeuttamiseksi. 14. Uusien erityisten globaalien julkishyödykkeiden tutkimus- ja kehitystyötä on kuitenkin vielä jatkettava edellä kuvailtujen kumppanuuksien (julkinen/yksityinen sektori - EU/kehitysmaat) sekä kannustimia ja rahoitusmekanismeja koskevien uusien ehdotusten kautta. Tähän toiminta-alaan, joka tulee todennäköisesti osoittautumaan erityisen tärkeäksi, on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Komissio aikoo keskittyä kehittämään ehdotuksia, joilla kannustetaan tutkimus- ja kehitystyötä sellaisten tautien alalla, joihin ei ole kiinnitetty huomiota tai kohdistettu tutkimus- ja kehitystyötä. Ehdotuksissa tullaan pohtimaan useita seikkoja: pääomasijoittaminen, edulliset lainat, verohyvitykset, taatut markkinat ja patenttioikeuksien ja/tai kaupallisen yksinoikeuden laajentaminen, mikä voidaan vahvistaa eri tuotteille. 15. Komissio aikoo myös tarkastella, tarvitaanko erityistä lainsäädännöllistä välinettä kannustamaan huomiotta jätettyjä ja köyhyyteen liittyviä tauteja koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä, harvinaislääkkeistä annetun EU:n asetuksen mukaisesti. Harvinaislääkkeistä annettu asetus on osoittautunut suureksi menestykseksi, EMEA:lle on esitetty suuri määrä hakemuksia luvan saamiseksi tällaisille lääkkeille. Komissio aikoo tutkia, voidaanko huomiotta jätettyjen tautien tutkimus- ja kehitystyön ympäristöä muuttaa samalla tavalla. 16. Keskeisenä haasteena tulee olemaan ohjelman täytäntöönpano ja vaikutukset maiden tasolla. Euroopan unionin ja yhteisön politiikkojen ja menettelyjen yhdenmukaistamiseen liittyvä toimenpiteiden sarja on käynnistetty, ja sitä kehitetään erityisiksi toimintasuunnitelmiksi maakohtaiselta pohjalta. Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön myöntämä tuki voi olla tuloksellista vain, jos maiden oma poliittinen sitoumus on vahva ja ne ovat osoittaneet pitävänsä kansanterveyspolitiikkaa ja tautien ehkäisyä, hoitoa ja lääkitystä hyvin tärkeinä kysymyksinä. Liite 1 - Lyhenteet AIDS // Immuunikato AKT // Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueet ALA // Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa koskeva yhteistyöohjelma CRIS // Common Relex Information System (ulkosuhteiden yhteinen tietojärjestelmä) CMH // Kansantalouden ja terveysasioiden komitea DAC // Kehitysapukomitea DOTS // Direct Observed Treatment under Short Course (valvottu lyhytaikainen hoito) ECHO // Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimisto EDCTP // European Development Clinical Trials Partnership (kliinisiä tutkimuksia koskeva Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus) EIP // Euroopan investointipankki EKR // Euroopan kehitysrahasto EMEA // Euroopan lääkearviointivirasto EU // Euroopan unioni EY // Euroopan yhteisö G8 // Seitsemän eniten teollistuneen maan G7-ryhmä ja Venäjä GAVI // Global Alliance for Vaccines and Immunisation (rokotteisiin ja immunisaatioon liittyvä maailmanlaajuinen liitto) GFATM // HI-viruksen ja aidsin sekä tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvä maailmanlaajuinen rahasto HIV // Immuunikatovirus IAVI // International AIDS Vaccine Initiative (aids-rokotetta käsittelevä kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö) MEDA // Välimeren aluetta koskeva kehitysyhteistyöohjelma OECD // Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö PO // Pääosasto SADC // Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö TRIPS // Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista UNAIDS // YK:n HIV/aids-ohjelma UNCTAD // YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNICEF // YK:n lastenavun rahasto WHO // Maailman terveysjärjestö WIPO // Maailman henkisen omaisuuden järjestö WTO // Maailman kauppajärjestö YK // Yhdistyneet Kansakunnat Liite 2: Matriisi >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> PARANNETAAN AVAINLÄÄKKEIDEN SAATAVUUTTA KOHTUUHINTAAN KATTAVAN LÄHESTYMISTAVAN KAUTTA >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> Liite 3: Vuosituhannen kehitystavoitteet >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> * Tavoitteiden 7 ja 8 indikaattoriluetteloa tarkennetaan myöhemmin. Liite 4: Joidenkin hiv-/aids- ja malariatuotteiden hinnat ja hinnanalennukset Toimintaohjelmassa myönnetään, että lääkkeiden hinta on vain yksi tekijä HI-viruksen ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjunnassa. Täydentäviä toimia tarvitaan kaikilla muilla toimintaohjelmassa yksilöidyillä aloilla, kuten kestävän rahoituksen ja terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisen alalla sekä väestön terveydentilan parantamisessa muiden alojen kuin terveydenhuollon kautta. Useat lääkevalmistajat ovat kahden viime vuoden aikana alentaneet kehitysmaihin myytävien lääkkeiden hintoja. Muutoksen taustalla on maailmanlaajuinen ja julkinen huomio, jota muun muassa EU on kohdistanut lääkkeiden kohtuuhintaiseen saatavuuteen, sekä geneeristen lääkkeiden valmistajien välinen kilpailu. Hintojen alentaminen on koskenut paitsi HIV-/aids-lääkkeitä myös malarialääkkeitä ja muiden tautien lääkkeitä. Hintojen alentamisen taustalla on useita tekijöitä, kuten 1) vapaaehtoiset kahdenväliset sopimukset, 2) keskitetyt ostot, 3) vapaaehtoinen lisensointi, 4) pakkolisensointi tai uhka pakkolisensoinnin käytöstä ja 5) geneeristen lääkkeiden tuotanto. Vapaaehtoisista sopimuksista ovat esimerkkeinä: sopimukset kuuden yrityksen ja maan välillä retroviruslääkkeiden toimittamisesta YK:n tukeman nopean saatavuuden aloitteen kautta (aloite käynnistettiin vuonna 2000, ja se kattaa nykyään noin 1 prosentin hoitoa tarvitsevista), kokeiluvaiheessa olevat lääkeyritys Novartisin, Etelä-Afrikan ja WHO:n väliset sopimukset (jotka kattavat 24 000 ihmistä) porrastetusti hinnoitellusta malarialääke Coartemista, sekä GSK:n ja WHO:n välinen kumppanuus malarialääke LAPDAPin yhteydessä. [32] [32] Lisätietoja Yhdistyneen kuningaskunnan korkean tason työryhmän tausta-asiakirjasta: "Differential Pricing of Essential Medicines in the Developing World", Lontoo, 26. heinäkuuta 2002. Seuraavassa taulukossa esitetään retroviruslääkkeiden arvioidut hinnanalennukset. >VIITTAUS KAAVIOON> Lähde: MSF, marraskuu 2002 Coartem on rekisteröity kahdella eri tuotenimellä, joilla on eri hinnat ja erilaiset pakkaukset. Sen osalta markkinat jakautuvat OECD-maiden markkinoille tarkoitettuun lääkkeeseen, malariasta kärsivien maiden yksityiselle sektorille tarjottavaan lääkkeeseen ja WHO:n kautta tarjottavaan julkiselle sektorille tarkoitettuun lääkkeeseen. Sen yleistymistä voi rajoittaa se, että i) huomattavasti alennettu hinta koskee vain julkista sektoria, vaikka potilaat (myös köyhät potilaat) saavat malarialääkkeitä pääasiallisesti yksityisen sektorin kautta, ja ii) se voi kulkeutua köyhiltä markkinoilta vauraille markkinoille köyhien maiden sisällä.