KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE - Sähköinen viestintä: tie osaamistalouteen (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

2. Sähköisen viestinnän uuden sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano

3. Sähköisen viestinnän palvelujen tarjonnan edistäminen

3.1 Laajakaistapalvelujen kehittäminen

3.2 Matkaviestintä

3.3 Yhteentoimivuus

3.4 Julkishallinnon palvelut

3.5 Tietoturva

4. Tutkimus ja kehitys

5. Päätelmät

1. Johdanto

Erittäin nopean kasvun vuosien 1998-2000 jälkeen sähköisen viestinnän alalla on meneillään vaikea sopeutumiskausi. Sopeutumiskausi oli ehkä väistämätön aikaisempien vuosien nopean kasvun jälkeen. Sopeutumisen mahdolliset seuraukset herättävät tärkeitä kysymyksiä alan tulevaisuudesta ja talouskasvusta Euroopassa.

Nopea kasvu johti epätasapainoisuuksiin, joiden korjaamiseen on keskityttävä lähivuosina. Alalla tehtiin suuria investointeja, ja monille operaattoreille kertyi paljon velkaa. Kun talouskasvu hidastui, odotettuja tuloja ei saatukaan. Näin osakkeiden arvot aleanenivat ja investoinnit lykkääntyivät sekä alan että laajemmin koko kansantalouden kannalta kriittisenä aikana.

Kolmannen sukupolven matkaviestinnän ("3G") toimilupiin liittyvien maksujen suuruus heikensi osaltaan operaattoreiden taloudellista tilannetta, joka tosin vaihtelee EU:n alueella. 3G-toimilupien myöntämisestä saadut kokemukset osoittavat, että Euroopassa tarvitaan enemmän politiikan ja sääntelyperiaatteiden koordinointia, joka pitäisi mahdollisuuksien mukaan toteuttaa uuden sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän puitteissa. Näin vältettäisiin se, että hajanaisuus ja toisistaan poikkeavat kansalliset lupaehdot viivästyttävät uusien langattomien matkaviestintäpalvelujen käyttöönottoa.

Investointien väheneminen haittaa tällä hetkellä uusien kehittyneiden palvelujen ja varsinkin laajakaista- ja 3G-palvelujen käyttöönottoa. Tämän seurauksena tuotantohyödykkeiden kysyntä hidastuu, ja tavarantoimittajien myynti vähenee huomattavasti. Lisäksi tutkimus- ja kehitysinvestoinnit vähenevät, mikä taas heikentää Euroopan kilpailuasemaa.

Viestintäalan tärkeys on siinä, että se vaikuttaa kaikkiin muihin talouden aloihin. Viestintäala antaa organisaatioille mahdollisuuksia saada tietotekniikkainvestoinneilleen paras mahdollinen vastine, lisätä tuottavuutta, parantaa laatua ja edistää entistä kattavampaa sosiaalista osallisuutta. Näin ollen viestintäalalla on perusluonteinen merkitys osaamistalouden optimaalisessa kehittymisessä. Lissabonin strategian tarkoituksena oli muuttaa perusteellisesti Euroopan unionin taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä suorituskyky. Yksi tämän strategian tavoitteista on tuottavuuden lisääminen, joka johtaa suurempaan talouskasvuun, lisää työllisyyttä sekä määrällisesti että laadullisesti ja parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Viestintäala on tärkeä jo itsessään. Ala työllistää noin 1,25 miljoonaa ihmistä, sen liikevaihto vuonna 2002 oli 236 miljardia euroa, ja sen osuus Euroopan unionin bruttokansantuotteesta on yli 2,5 prosenttia. Sen suorat talousvaikutukset lisääntyvät yhä, koska sen kasvuvauhti ylittää bruttokansantuotteen kasvun.

Viestintäalan laajemman kansantaloudellisen merkityksen vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että jäsenvaltiot luovat ympäristön, jossa ala voi kehittyä kaikkien käyttäjiensä hyväksi. Laajakaistayhteyksien markkinoille tulo on muuttamassa Internetiä perinpohjaisesti, ja Euroopassa on ehdottoman tärkeää jatkaa laajakaistainvestointeja, jottei jäädä kehityksessä jälkeen. Niin ikään on jatkettava 3G-investointeja, jotta Euroopan unionin yritykset voivat säilyttää matkaviestinnän alalla saavuttamansa johtoaseman.

Sähköinen viestintä on Euroopan vahvuus, ja nyt on aika toimia tämän vahvuuden vakiinnuttamiseksi ja Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä tarvitaan ennen muuta oikeusvarmuutta suotuisien olojen luomiseksi pitkäaikaisille investoinneille, politiikkaa, joka edistää sekä kysyntää että tarjontaa, ja kilpailukyvyn ja innovointivalmiuden ylläpitämistä pitkällä aikavälillä tutkimus- ja kehitystoiminnan avulla. Kuten joulukuussa 2002 kokoontunut televiestintäneuvosto totesi päätelmissään, valtiontukiin ei kannata turvautua.

Tässä tiedonannossa ei oteta käyttöön uusia toimintaperiaatteita. Sen sijaan siinä muistutetaan jäsenvaltioita siitä, että niiden on saatettava nopeasti päätökseen jo suunniteltujen toimien määrittäminen ja toteuttaminen ja tarvittaessa täydennettävä niitä. Käytännössä jäsenvaltioiden tulisi:

i) panna sähköisen viestinnän uusi sääntelyjärjestelmä kokonaisuudessaan, tosiasiallisesti ja hyvissä ajoin täytäntöön ja luoda sekä vakiinnuttaa tämän myötä kilpailuympäristö, joka kannustaa innovoimaan, investoimaan ja parantamaan tarjottujen palvelujen laatua;

ii) edistää sähköisen viestinnän teknologioiden käyttöä laajakaistayhteyksien ja monien eri jakelukanavien välityksellä, kuten eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa hahmotellaan, parantaa julkisia palveluja ja organisoida liike-elämän ja hallintoelinten prosesseja uudelleen tuottavuuden ja kasvun lisäämiseksi;

iii) tukea ja lujittaa nykyisiä jäsenvaltioiden ja EU:n tutkimustoimia Euroopan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi pitkällä aikavälillä.

Tämä tiedonanto on laadittu vastaukseksi televiestintäneuvoston 5. joulukuuta 2002 komissiolle osoittamaan pyyntöön. Televiestintäneuvosto pyysi komissiota raportoimaan hyvissä ajoin ennen Eurooppa-neuvoston keväistä kokoontumista viestintäalan tilanteesta ja antamaan tarvittaessa sopivia ehdotuksia. Tiedonannossa kerrotaan Euroopassa ja varsinkin EU:n tasolla parhaillaan toteutettavista toimista ja esitetään tärkeimpien toimien toteutussuunnitelma. Tiedonannossa keskitytään sellaisiin toimiin, jotka todennäköisimmin vaikuttavat viestintäalaan seuraavien 12-18 kuukauden aikana.

2. Sähköisen viestinnän uuden sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano

Uudesta sääntelyjärjestelmästä on kuluttajille hyötyä sikäli, että se varmistaa kilpailun sähköisten viestintäpalvelujen tarjonnassa, edistää innovointia, antaa mahdollisuuksia hinnanalennuksiin ja lisää kuluttajien valinnanvaraa. Sääntelyjärjestelmässä annetaan selkeät ja vakaat säännöt, mikä lisää investointivarmuutta. Ennustettavuus puolestaan kannustaa innovointiin ja pitkäaikaisten investointien tekemiseen.

Alan nopea kehittyminen ja viime aikojen teknologiset edistysaskeleet ovat tuoneet sääntelyviranomaisille uusia haasteita. Tapahtuneen kehityksen myötä dataa voidaan välittää kaikissa verkoissa ja siihen pääsee käsiksi monista erilaisista päätelaitteista. Tätä prosessia kutsutaan konvergenssiksi eli sähköisen viestinnän eri alojen lähentymiseksi. Sääntelyjärjestelmässä konvergenssi otetaan huomioon siten, ettei yhtä ainoaa teknologiaa suosita toisten kustannuksella. Tätä lähestymistapaa kutsutaan teknologiariippumattomuudeksi.

Teknologiariippumaton sääntely mahdollistaa uusien palvelujen tarjoamisen ja luo kilpailua, jota kutsutaan eri jakelukanavien väliseksi kilpailuksi (facilities-based competition). Tämä onkin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä paras tapa alentaa hintoja ja lisätä palvelujen valinnanvaraa. Lisäksi näin edistetään innovointia ja luodaan joustavuutta kaikissa viestinnän infrastruktuureissa.

Uusi sääntelyjärjestelmä annettiin EU:n tasolla vuoden 2002 alussa. Lähitulevaisuuden haasteena on sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano kokonaisuudessaan, tosiasiallisesti ja hyvissä ajoin kaikissa jäsenvaltioissa, joiden on saatettava yhteisön sääntelyjärjestelmän direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä 24. heinäkuuta 2003 mennessä. Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten tulisi saada käyttöönsä resurssit, joita ne tarvitsevat uusien tehtäviensä hoitamiseksi. Viivästykset aiheuttaisivat turhaa epävarmuutta, jonka haittavaikutukset heijastuisivat koko alaan.

24. heinäkuuta 2003 mennessä jäsenvaltioiden on saatettava vuoden 2002 maaliskuussa annettu sähköistä viestintää koskeva uusi sääntelyjärjestelmä osaksi lainsäädäntöään.

Sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat uusia säännöksiä yhdenmukaisesti ja järjestelmällisesti kaikissa jäsenvaltioissa, komissio on laatinut ohjeet siitä, miten markkinoiden analyysi tehdään ja miten huomattavan markkinavoiman olemassaolo määritetään. Ohjeet julkaistiin 11. heinäkuuta 2002.

Lisäksi komissiota pyydettiin antamaan suositus merkityksellisistä markkinoista (markkinoista, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten on analysoitava, jotta ne voivat määrittää, mitä ennakkosääntelyllisiä velvoitteita sovelletaan yrityksiin, joilla on huomattava markkinavoima). Suositus annettiin 11. helmikuuta 2003.

Sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen helpottamiseksi on perustettu tiettyjä komiteoita ja otettu käyttöön tiettyjä menettelyjä. Komissio ja kansalliset sääntelyviranomaiset määrittävät parhaillaan ilmoitus- ja lausunnonantamismenettelyjä (ns. "7 artiklaan" perustuvia menettelyjä (ks. puitedirektiivi)), joita sovelletaan kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamiin toimenpiteisiin. Komissio puolestaan on muuttamassa sisäisiä organisaatiorakenteitaan kyetäkseen käsittelemään odotettavissa olevan suuren määrän kansallisten sääntelyviranomaisten ilmoituksia.

Vuoden 2003 jälkipuoliskolla komiteoiden on oltava toiminnassa ja ilmoitusmenettelyjen on toimittava nopeasti ja tehokkaasti.

3. Sähköisen viestinnän palvelujen tarjonnan edistäminen

Vuonna 2000 Euroopan unioni käynnisti eEurope-aloitteen edistääkseen tieto- ja viestintätekniikoiden käyttöönottoa. Aloitteen kunnianhimoinen tavoite oli saattaa verkkoyhteydet kaikkien kansalaisten, koulujen ja yritysten saataville ja hyödyntää uuden talouden mahdollisuuksia kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden hyväksi. Tieto- ja viestintätekniikoiden saatavuuden ja käytön tärkeys tunnustettiin myös vuoden 2002 talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa.

Hiljattain vahvistetussa eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa (joka vahvistettiin Sevillan Eurooppa-neuvostossa 2002 ja joka koskee vuosia 2003-2005) mennään vielä vähän pidemmälle kohti sellaisen maailmanluokan infrastruktuurin kehittämistä ja käyttöä, jonka avulla voidaan tarjota nykyaikaan sopivia julkisia palveluja. Toimintasuunnitelman painopisteitä ovat julkisten palvelujen tehokkuuden ja saatavuuden parantaminen tieto- ja viestintätekniikoita hyödyntämällä, suotuisan ympäristön luominen sähköiselle liiketoiminnalle ja laajakaistainfrastruktuurin saatavuuden varmistaminen.

Tarjontapuolella on tarkoitus helpottaa infrastruktuurin käyttöönottoa ja edistää innovatiivisten sisältöjen ja sovellusten kehittämistä laajakaistaviestintään ja tietoturvaan liittyvillä toimilla. Vastaavasti kysyntäpuolella on suunniteltu julkishallinnon ja terveydenhuollon sähköisiin palveluihin, verkko-opiskeluun ja sähköiseen liiketoimintaan liittyviä toimia, jotka edesauttavat uusien palvelujen kehittämistä ja lisäävät kysyntää, joka puolestaan antaa vetoapua verkkojen käyttöönotolle.

Tulevaa kehitystä ajatellen eEurope 2005 -toimintasuunnitelmassa edistetään laajakaistayhteyksien käytössä monnikanava-ajattelua, jota vie eteenpäin voimakas palvelujen ja verkkojen välinen kilpailu. Kun eri jakelukanavien välillä vallitsee todellinen kilpailu, ennakkosääntelylliset velvoitteet voidaan poistaa, kuten uudessa sääntelyjärjestelmässä vaaditaan. Uusiin, keskenään kilpaileviin infrastruktuureihin tehtävät investoinnit jouduttavat sellaisen ympäristön syntymistä, jossa velvoitteista voidaan luopua.

3.1 Laajakaistapalvelujen kehittäminen

Nopeat Internet-yhteydet ovat osaamistaloudessa maailmanluokan infrastruktuurin perusta. eEurope 2002 -loppuraportti osoittaa, että Internet-liittymien määrä on Euroopassa lisääntynyt erittäin nopeasti kahden viime vuoden aikana. Koska Internet tulee kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä olemaan tärkein tiedonsiirron ja viestinnän väline Euroopassa, sen käyttöä on välttämätöntä tehostaa.

Nykyisin useimmat Internetin käyttäjät ottavat yhteyden palveluntarjoajaansa käyttäen väliaikaista puhelinyhteyttä (valintaista liittymää), jonka tiedonsiirtonopeus on alhainen. Valintaisen liittymän nopeus voi riittää sähköpostiviestien lähettämiseen ja pienten tiedostojen kopioimiseen omalle tietokoneelle, mutta se ei ole tarpeeksi nopea suurten ääni- tai kuvatiedostojen siirtämiseen. Nopeat ja aina auki olevat (laajakaista)yhteydet mahdollistavat suurten datamäärien välittömän siirtämisen ja muuttavat Internet-esitystapaa kokonaisuudessaan.

Laajakaistainfrastruktuuri tarjoaa merkittäviä uusia vaihtoehtoja, jotka koskevat tarjottavien palvelujen laatua. Etäopetus (jossa hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa opiskelussa), julkishallinnon palvelut (sähköinen hallinto), terveydenhuollon sähköiset palvelut, viihde, videokonferenssit, sähköinen kauppa jne. tulevat käytännönläheisemmiksi ja monissa tapauksissa mahdollisiksi toteuttaa ainoastaan laajakaistaliittymän tarjoaman tiedonsiirtonopeuden myötä. Laajakaistayhteyksien hyödyntäminen kaikilta osin edellyttää myös liike-elämän ja hallintoelinten prosessien uudelleenorganisointia sekä uusien taitojen oppimista. Laajakaistayhteyksien mahdollistamien palvelujen omaksuminen osaksi arkielämää ja uusien markkinoiden avautuminen voi parantaa elämänlaatua, lisätä tuottavuutta ja edistää innovointia.

Tällä hetkellä laajakaistayhteyksiä on saatavilla pääasiassa nykyisten infrastruktuurien välityksellä. Tällaisia ovat varsinkin puhelinverkon kuparikaapeleissa käytettävä ADSL [1]-tekniikka ja kaapelitelevisioverkot kaapelimodeemin välityksellä. Lisäksi laajakaistayhteyksiä voidaan välittää uusien infrastruktuurien välityksellä. Näitä ovat valokuitutekniikka, kiinteät langattomat liityntäyhteydet, kolmannen sukupolven matkaviestinjärjestelmät, R-LAN-verkot [2], satelliittijärjestelmät, vapaan tilan optiikka ja sähkönsiirtoverkot.

[1] Epäsymmetrinen digitaalinen tilaajaliittymä (Asymmetric Digital Subscriber Line).

[2] Radiotekniikkapohjaiset langattomat lähiverkot (Radio Local Area Networks).

Lokakuussa 2002 laajakaistaliittymiä oli Euroopan unionissa 10,8 miljoonaa (kahdeksas täytäntöönpanoraportti). Kolme kuukautta myöhemmin liittymien määrän arvioidaan lisääntyneen yli 12 miljoonaan. Tietoisuus laajakaistayhteyksien tarjoamista mahdollisuuksista lisääntyy, kiinnostus kasvaa ja uudet markkinat alkavat kehittyä. Suuret yritykset ovat jo siirtyneet kokonaan käyttämään laajakaistayhteyksiä, ja nyt onkin keskityttävä massamarkkinoihin ja varmistettava, että laajakaistayhteyksiä tulee runsaasti pk-yritysten ja kotitalouksien saataville. Laajakaistayhteyksien laajan yleistymisen kannalta keskeinen tekijä on edelleen kilpailu.

Monilla maaseutu- ja syrjäseutualueilla pitkät välimatkat ja harva asutus voivat saada aikaan sen, että kustannukset puhelinlinjojen muuttamisesta laajakaistayhteyksille sopiviksi nousevat liian korkeiksi. Näissä tapauksissa infrastruktuurin saatavuutta voidaan lisätä rakennerahastojen tuen turvin. Rakennerahastojen ohjelmien väliarviointi on tarkoitus suorittaa vuonna 2003. Tässä yhteydessä jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus antaa enemmän painoa tälle tärkeälle tavoitteelle alueiden tarpeiden arvioinnin perusteella.

Komissio antaa kevääseen 2003 mennessä jäsenvaltioille ohjeet rakennerahastojen käytön perusteista ja yksityiskohtaisista säännöistä ja tukee näin sähköisen viestinnän alaa ja varsinkin kiinteää ja langatonta laajakaistainfrastruktuuria.

Laajakaistapalvelujen kehittyminen on tärkeä kasvavien tulojen lähde sekä kiinteitä yhteyksiä tarjoaville viestintäyhtiöille että kaapeliyhtiöille, joilla muiden palvelujen kysyntä on hidastumassa. Laajakaistayhteyksien lisääntyminen luo myös tuntuvasti kysyntää erityisesti niitä varten tarkoitetuille laitteille, mikä taas hyödyttää laitevalmistajia.

Nopeiden yhteyksien kehittämiseen kohdistuvat niin taloudelliset kuin sosiaaliset intressit ovat saaneet monet hallitukset toteuttamaan erityisiä nopeiden yhteyksien käyttöä edistäviä toimia. Monet jäsenvaltiot ovat laatineet erityisiä laajakaistastrategioita.

Laajakaistayhteyksien laaja levinneisyys ja käyttö on yksi eEurope 2005 -toimintasuunnitelman tärkeimmistä tarjontapuolta koskevista tavoitteista. Euroopan komissio järjesti tammikuun lopulla Brysselissä tätä toimintasuunnitelman tavoitetta koskevan työryhmätapaamisen, johon jäsenvaltiot kutsuttiin esittelemään kansalliset strategiansa ajasta ja paikasta riippumattomien tietoverkkoyhteyksien aikaansaamiseksi.

Keskusteluja jatketaan, ja aiheina ovat mm. sisällöntuottajien ja infrastruktuurioperaattorien välinen suhde (eri intressipiirien vuoropuhelun edistäminen), alueelliset ja paikalliset kokemukset ja se, mitä hallitukset voivat tehdä ostovoimansa yhdistämiseksi (kysynnän keskittäminen, demand aggregation [3]). Komissio aikoo järjestää sarjan yksittäisiä työpajoja käynnissä olevien keskustelujen tueksi.

[3] Esimerkiksi kaikkien julkishallintojen elimien liittäminen laajakaistaverkkoon.

Vuoden 2003 jälkipuoliskolla olisi toivottavaa järjestää ministeritason keskustelu uusista tekniikoista, laajakaistasta ja 3G:stä. Eri intressipiirien välisestä keskustelusta tiedotetaan "laajakaistaportaalin" avulla.

Komissio on aloittanut jäsenvaltioiden ja muiden intressipiirien kanssa prosessin, jossa on tarkoitus määrittää yhteiset tavoitteet ja edistää kansallisia laajakaistastrategioita.

* Kaikilla jäsenvaltioilla tulisi olla kattava laajakaistastrategia vuoden 2003 loppuun mennessä;

* Kaikilla julkishallinnon elimillä tulisi olla laajakaistayhteydet vuoden 2005 loppuun mennessä;

* Laajakaistayhteydet olisi saatava yleistymään Euroopassa laajalti, ja tavoitteena pitäisi olla, että vuoteen 2005 mennessä puolet Internet-yhteyksistä on laajakaistaisia.

Laajakaistayhteyksien käytön edistymistä seurataan meneillään olevan eEurope-vertailuanalyysin yhteydessä käyttäen televiestintäneuvoston joulukuussa 2002 hyväksymiä indikaattoreita.

Vuoden 2003 lopulla komissio antaa asiakirjan, jossa esitellään kaikkien jäsenvaltioiden laajakaistastrategiat.

.

Keväällä 2004 valmistuu ensimmäinen eEurope 2005 -vertailuanalyysiraportti.

.

3.2 Matkaviestintä

Kolmannen sukupolven matkaviestintäverkot eli 3G-verkot vaativat erittäin suuria investointeja. Verkkojen rakentaminen saa todennäköisesti aikaan merkittäviä tulovirtoja, joista hyötyvät operaattorit, palveluntarjoajat ja laitevalmistajat. Tulovirroilla on omalta osaltaan tärkeä vaikutus alan tulevaan menestykseen, mutta verkkojen käyttöönottoa on kuitenkin edistettävä monenlaisin toimin.

Joillekin hallituksille on esitetty pyyntöjä muuttaa toimiluvan myöntämisehtoja tai 3G-verkkojen käyttöönoton määräaikoja. Joitakin muutoksia onkin tehty. Määräaikojen muuttamisessa on kuitenkin otettava huomioon se, että verkkojen käytön edistäminen voi aiheuttaa vaaran, että laitetoimittajien hankaluudet lisääntyvät entisestään. Jäsenvaltioiden hallitukset ja sääntelyviranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että tiiviit yhteistyöneuvottelut ovat tarpeen, jotta Euroopassa voidaan tehdä johdonmukaisia päätöksiä.

Vuoden 2003 loppuun mennessä komission ja jäsenvaltioiden on määrä laatia verkkojen käyttöönoton aikatauluja koskevat johdonmukaiset menettelytavat asianmukaisilla foorumeilla ja uuden sääntelyjärjestelmän puitteissa.

Matkaviestintäoperaattoreiden harjoittama verkkoinfrastruktuurin yhteiskäyttö on kysymys, jota on tarkasteltava lähemmin. Infrastruktuurin yhteiskäyttö muiden operaattoreiden kanssa voi vähentää kustannuksia huomattavasti [4], mutta voi myös herättää kysymyksiä kilpailun toteutumisesta. Komissio on ilmoittanut oman kantansa kesäkuussa 2002 antamassaan 3G:tä koskevassa tiedonannossa ja kahdessa yksittäistapauksia koskevassa alustavassa lausunnossaan. Joissakin jäsenvaltioissa operaattorit ovat todella käyttäneet samaa infrastruktuuria. Komission mielestä on hyvä, että joidenkin jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ovat jo antaneet infrastruktuurin yhteiskäyttöön viittaavia lausuntoja. Alan yritysten on tärkeää tietää mahdollisimman varmasti, missä määrin yhteiskäyttömahdollisuuksia on, jotta ne voivat suunnitella tulevia investointeja.

[4] Tämän vuoksi verkkojen yhteiskäyttö on erityisen kiinnostava ratkaisu kilpailun ja infrastruktuurin saatavuuden yhteensovittamiseksi haja-asutusalueilla.

Vuoden 2003 loppuun mennessä komission ja jäsenvaltioiden on määrä antaa selkoa infrastruktuurin yhteiskäyttöön liittyvistä kysymyksistä.

EU:n uusi sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuksia varmistaa, että langattoman viestinnän alalla toteutettava politiikka on kaikkialla EU:ssa johdonmukaista. Viestintäkomitea ja eurooppalainen sääntelyviranomaisten ryhmä toimivat foorumeina, joiden välityksellä voidaan keskustella jäsenvaltioiden kanssa sekä poliittisista että teknisistä kysymyksistä. Avoimuus- ja koordinointimekanismit (ns. 7 artiklaan perustuvat menettelyt) puolestaan ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että sääntelyä koskevat päätökset ovat johdonmukaisia.

Taajuuksiin liittyvistä kysymyksistä keskustellaan vastedes radiotaajuuspäätöksen puitteissa, ja radiotaajuuspäätöksen nojalla perustettujen kahden uuden foorumin (radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä ja radiotaajuuskomitea) työn yhteydessä on mahdollista koordinoida jäsenvaltioiden menettelytapoja varhaisessa vaiheessa.

Matkaviestintäalan entistä joustavampi lähestymistapa radiotaajuuksien kaupan ja käytön suhteen on omiaan tehostamaan matkaviestintämarkkinoiden toimintaa. Uusi sääntelyjärjestelmä tarjoaa jäsenvaltioille entistä enemmän mahdollisuuksia tällä alalla. Komissio on käynnistänyt selvityksen taajuuskaupasta ja aikoo järjestää vuoden 2003 puolivälissä työryhmätapaamisen kaikille asiaan liittyville toimijoille (operaattoreille ja muille taajuuksien käyttäjille sekä jäsenvaltiolle ja niiden sääntelyviranomaisille).

Vuoden 2003 puolivälissä komission on tarkoitus järjestää työryhmätapaaminen taajuuskaupasta ja taajuuksien käytöstä.

Toinen teleoperaattoreita koetteleva ongelma on joidenkin paikallisviranomaisten vastahakoisuus myöntää lupia mastojen ja tukiasemien rakentamiseen. Sevillan Eurooppa-neuvoston päätelmissä todetaan, että neuvosto "kehottaa kaikkia asianomaisia viranomaisia ryhtymään toimiin verkkojen fyysisen käyttöönoton yhteydessä havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi". Jäsenvaltioiden olisi puututtava asiaan kiireellisesti ja aloitettava neuvottelut paikallisviranomaisten kanssa.

Jäsenvaltioiden on kiireesti aloitettava paikallisviranomaisten kanssa neuvottelut 3G-verkkojen käytännön toteutuksessa ilmenneistä vaikeuksista.

Komission mielestä on ensisijaisen tärkeää tiedottaa yleisölle niistä objektiivisista vaaroista, jotka liittyvät matkaviestinnän päätelaitteiden käyttöön ja tukiasemiin. Mahdollisten terveysvaikutusten selvittämiseksi on tehty huomattavan paljon tutkimustyötä. Suuresta tieteellisten tutkimusten joukosta peräisin olevien tietojen mukaan radiotaajuuksilla, jotka alittavat 12. heinäkuuta 1999 annetussa neuvoston suosituksessa vahvistetut sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen turvalliset raja-arvot (esimerkiksi matkapuhelimet käyttävät tällaisia taajuuksia), ei näytä olevan karsinogeenisia eikä muita ei-termisiä terveysvaikutuksia. Tämä tieto vahvistettiin myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän komission tiedekomitean 30. lokakuuta 2001 antamassa lausunnossa, ja asia käy ilmi myös muiden kansainvälisten ja kansallisten tiedekomiteoiden sekä Maailman terveysjärjestön WHO:n antamista tiedoista. Sähkömagneettisia kenttiä koskevia suositusarvoja tarkastellaan säännöllisesti komission tiedekomiteoissa. Kuitenkin kysymys väestön altistumisesta sähkömagneettisten kenttien aiheuttamalle säteilylle ja radiotaajuskenttiä koskevien suositusarvojen ehdoton noudattaminen on jatkossakin pidettävä etusijalla. On jatkettava tutkimustyötä, johon kuuluvat myös WHO:n meneillään olevat, EU:n tutkimusrahoituksesta tukea saavat laajat selvitykset, ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa on pantava saataville.

Keväällä 2003 on tarkoitus asettaa yhteistyössä WHO:n kanssa komission verkkosivuille tarpeellista tietoa sähkömagneettiseen säteilyyn liittyvistä terveysongelmista.

Komissio antoi CENELECin tehtäväksi laatia standardeja sellaisista matkaviestintään liittyvistä terveysnäkökohdista, jotka on tarkoitus ottaa huomioon yhteisön lainsäädännössä. Standardien avulla on määrä varmistaa, etteivät ihmiset altistu neuvoston määrittämät suositusarvot ylittävälle sähkömagneettiselle säteilylle. Matkapuhelimia koskevat standardit on jo laadittu. Joitakin tukiasemia koskevia standardeja on saatavilla, ja niiden laatimistyön on suunniteltu päättyvän vuonna 2003.

Vuoden 2003 loppuun mennessä jäsenvaltioiden on aktiivisesti edistettävä standardointia, joka koskee ihmisten terveyden suojelua matkaviestinnän alalla.

Jotta voitaisiin lisätä kehittyneiden matkaviestintäpalvelujen aktiivista käyttöä, on tarkasteltava esiin nousevia kysymyksiä matkapuhelimella suoritettavista maksuista. Alalla valmistellaan asiakirjaa, jonka tarkoituksena on yksilöidä kännykkämaksujen laajemman käytön tiellä olevat (sääntelylliset ja muut) esteet ja ehdottaa niiden poistamisratkaisuja. Komissio puolestaan auttaa sovittelemalla alalla vallitsevia eriäviä näkemyksiä. Tämän asiakirjan tarkoituksena on viime kädessä helpottaa standardointiin johtavaa kehitystä.

Vuoden 2003 lopulla komission on tarkoitus antaa raportti 3G-verkkojen käyttöönottotilanteesta.

Uusien matkaviestintäsovellusten toteutuksen mahdollistavana pääasiallisena keinona on nostettu esiin satelliittipaikannus. Televiestinnän sovelluksia koskevien satelliittipaikannusmarkkinoiden arvon arvioidaan vuonna 2005 olevan 6 miljardia euroa. Vuonna 2002 hyväksytyn eurooppalaisen Galileo-järjestelmän on tarkoitus tarjota toiminteita, jotka avaavat mahdollisuuden kehittää sijaintiin perustuvia palveluja.

3.3 Yhteentoimivuus

Yksi EU:n tavoitteista on se, että kaikki kansalaiset pääsevät mahdollisimman laajasti käyttämään uusia tietoyhteiskunnan palveluja ja sovelluksia. Näiden palvelujen ja sovellusten käyttömahdollisuus muiden päätelaitteiden kuin tietokoneen kautta ja mahdollisuus käyttää jakelukanavina monia erilaisia infrastruktuureja, kuten kaapelitelevisio-, digitaalitelevisio-, 3G tai R-LAN -verkkoja, tuo mukanaan merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä.

Jakelukanavien välillä oleva valinnanvara antaa kansalaisille mahdollisuuden käyttää entistä helpommin ja vuorovaikutteisemmin sähköisen hallinnon, sähköisen terveydenhuollon, verkko-opiskelun, sähköisen kaupan jne. palveluja. Lisäksi se helpottaa palvelujen nopeaa käyttöönottoa, edesauttaa sosiaalista osallisuutta, stimuloi innovointia sekä tarjoaa valinnan vapauden ja tehostaa kilpailua.

Yhteentoimivuus on haaste, joka on otettava huomioon eri tasoilla eli päätelaitteiden, verkkoinfrastruktuurin, sisällön, palvelujen ja eri jakelukanavien välityksellä tarjottavien sovellusten suhteen. Yhteensopivuuden aikaansaaminen vaatii reagointia kaikilla näillä tasoilla toimivilta tahoilta (joita ovat esimerkiksi sovelluskehittäjät, palveluntarjoajat, sisällön koostajat, verkko-operaattorit ja päätelaitevalmistajat). Komissio edistää ponnekkaasti yhteensopivien palvelujen, sovellusten ja teknologia-alustojen sekä monikanavasisällön [5] kehittämistä. Tässä yhteydessä käyttökelpoinen toteutusväline on Euroopan komission osittain rahoittama eEurope-standardointisuunnitelma.

[5] Sisältö, johon pääsee useiden keskenään vaihtoehtoisten jakelukanavien kautta.

Kesäkuussa 2003 on määrä antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonanto yleiseurooppalaisia sähköisiä julkishallinnon palveluja tukevasta yhteentoimivuudesta.

Komission antamaa tukea täydennetään viestintäalan omilla aloitteilla. Tällainen on esimerkiksi Open Mobile Alliance -järjestö, jonka puitteissa alan yritykset ovat pyrkineet varmistamaan eri päätelaitteiden ja verkkojen välityksellä käytettävien palvelujen yhteentoimivuuden. Siinä vaiheessa, kun 3G-järjestelmiä alkaa tulla markkinoille, on ehkä tehtävä enemmän työtä matkaviestintäpalvelujen ja -sovellusten saatavuuden ja helppokäyttöisyyden parantamiseksi erityisesti siten, että nopeutetaan yhteentoimivuustestauksia.

Komissio käynnisti hiljattain julkisen kuulemisen selvityksestä, joka koskee esteitä, "jotka vielä vaikeuttavat laajaa pääsyä tietoyhteiskunnan uusiin palveluihin ja sovelluksiin digitaalisen television ja kolmannen sukupolven matkaviestintäpalvelujen avoimien teknologia-alustojen kautta".

Keväällä 2003 komission on määrä antaa tiedonanto esteistä, jotka vielä vaikeuttavat laajaa pääsyä tietoyhteiskunnan palveluihin avoimien teknologia-alustojen kautta.

3.4 Julkishallinnon palvelut

Laajakaistayhteyksien ja 3G:n menestys riippuu paljolti kiinnostavan sisällön sekä sovellusten ja palvelujen saatavuudesta. Laajakaistayhteyksien kysyntä kasvaa, kun kehitetään nopeita yhteyksiä vaativia uusia palveluja, joita aiotaan tarjota Internetin kautta. Uusien sisältöjen, sovellusten ja palvelujen kehittämistä puolestaan kiihdyttää laajakaistayhteyksien määrän lisääntyminen.

Julkinen sektori voi tarjota monia hyödyllisiä ja kiinnostavia palveluja, ja tämän myötä se voi parantaa merkittävästi tapaansa olla vuorovaikutuksessa kansalaisten ja yritysten kanssa. Sähköisten julkishallinnon palvelujen (e-government), sähköisten terveydenhuoltopalvelujen (e-health) ja verkko-opiskelumahdollisuuksien (e-learning) kehittäminen parantaa elintasoa, ja niiden avulla voidaan parantaa myös elämänlaatua, tuottavuutta ja edistää sosiaalista osallisuutta. Komissio hyväksyi hiljattain verkko-opiskelua koskevan ohjelman.

Edellä mainittujen palvelujen kehittäminen on eEurope-aloitteen päätavoite.

Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa vaihtaakseen tietoja hyvistä toimintatavoista ja suorittaakseen vertailuanalyysejä.

Terveydenhuollon sähköisiä palveluja koskevia palkintoja jaetaan asiaa koskevassa komission ja puheenjohtajavaltio Kreikan järjestämässä ministerikokouksessa Brysselissä 22.-23. toukokuuta 2003.

.

Julkishallinnon sähköisiä palveluja koskevia palkintoja jaetaan komission ja puheenjohtajavaltio Italian järjestämässä ministerikokouksessa Comossa 3.-4. heinäkuuta 2003.

Julkishallinto voi itse auttaa laajakaistapalvelujen ja -sisällön kehittämistä. Tärkeimpinä sisältöjen omistusoikeuksien haltijoina hallitukset voivat vaikuttaa asiaan helpottamalla pääsyä julkisen omistusoikeuden alaisiin sisältöihin ja tietoihin ennakoitavien ja oikeudenmukaisten ehtojen mukaisesti. Hyvä esimerkki tällaisesta tiedonkäyttömahdollisuudesta olisivat matkailijoille suunnatut palvelut, joita yksityiset yritykset tarjoaisivat yhdistelemällä julkiselta sektorilta saatavia paikkatietoja ja tietoa kulttuurinähtävyyksistä, liikenteestä, sääoloista jne. Komissio on antanut ehdotuksen direktiiviksi, jossa säädettäisiin julkisen sektorin tiedon käyttöön sovellettavista ennakoitavista ja oikeudenmukaisista ehdoista. Ehdotettavan direktiivin luonnos on parhaillaan Euroopan parlamentin ja neuvoston käsiteltävänä [6].

[6] KOM(2002) 207 lopullinen - 2002/0123 (COD).

Vuoden 2003 lopulla on määrä antaa direktiivi julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytöstä.

Lisäksi Euroopan unioni tukee sisällöntuotantoa suoraan eContent-ohjelman avulla (ohjelmaan liittyvä uusi ehdotuspyyntö julkaistiin joulukuussa 2002). Uusien sisältöjen, palvelujen ja sovellusten kehittämistä tuetaan myös muissa meneillään olevissa ohjelmissa, kuten eTEN, IDA ja IST.

3.5 Tietoturva

Innovatiivisten tekniikoiden, kuten laajakaistayhteyksien ja 3G:n käyttöönotto sekä uusien sisältöjen, sovellusten ja palvelujen kehittäminen tuovat mukanaan myös uusia tietoturvahaasteita. Tietoturvakysymysten huomioon ottaminen on keskeistä myös edistettäessä uusien sähköisen viestinnän palvelujen kysyntää.

Verkko- ja tietoturva on yksi tärkeimmistä digitaalitalouden kehityksen yhteydessä huomioon otettavista kysymyksistä. Nykyisin verkot ja tietojärjestelmät tukevat sellaisia palveluja ja välittävät sellaista tietoa, joilla on suurta arvoa ja jotka voivat olla keskeisiä muille kriittisille infrastruktuureille. Näin ollen on välttämätöntä lisätä verkkojen ja tietojärjestelmien suojaa erilaisia tietojen saatavuuteen, aitouteen, muuttumattomuuteen ja luottamuksellisuuteen kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan.

Matkapuhelimia ja niiden älykorttitoiminteita voitaisiin käyttää apuna parantamaan huomattavasti nykyisiä käytäntöjä, joilla varmistetaan oikeudet päästä tiettyihin palveluihin tai tietyille verkkosivustoille. Tällaisia mahdollisuuksia olisi järkevää hyödyntää täysimääräisesti, jotta luotaisiin ympäristö, jossa ihmiset, yritykset ja viranomaiset voisivat käyttää viestintäteknologioita entistä luottavaisemmin. Komission on tarkoitus järjestää piakkoin työryhmätapaaminen, jossa luodaan katsaus alalla saavutettuun edistykseen.

Yleistä verkkoturvaa voidaan parantaa myös varmistamalla, että jäsenvaltioilla on käytettävissään sopivat keinot kaikenlaisen tietoverkkoihin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisemiseen ja torjuntaan. Komissio on antanut ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi [7], jonka tavoitteena on tietojärjestelmiin kohdistuviin hyökkäyksiin liittyvien jäsenvaltioiden rikoslakien lähentäminen. Lisäksi tavoitteena on edistää jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeudellista yhteistyötä tällä alalla. Ehdotetun päätöksen antaminen mahdollisimman pian on erittäin tärkeää.

[7] KOM(2002) 173, 19.4.2002.

Kesäkuussa 2003 on määrä tehdä neuvoston puitepäätös, joka koskee tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Sähköisessä viestinnässä viime vuosina tapahtuneiden hyökkäysten ja petosten ennätysmäinen kasvu uhkaa horjuttaa kuluttajien luottamusta verkkopalveluihin ja sähköisten markkinoiden toimivuuteen. Hallitukset tehostavat valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä käyttäjien suojelemiseksi. Parantaakseen yleistä verkkojen ja tietojärjestelmien turvaa EU:ssa komissio antoi äskettäin Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamista koskevan ehdotuksen. Virastosta on tarkoitus tulla tietoturva-asioiden osaamiskeskus. On ratkaisevan tärkeää, että viraston toiminta pääsee käyntiin mahdollisimman pian.

Vuoden 2003 lopulla on määrä antaa asetus Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta.

Viestintäverkot ovat maailmanlaajuisia, ja tietoturvakysymykset nostavat esiin tarpeen tehdä tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä sekä kehittää yhteisiä toimintatapoja. Vaikka monia aloitteita onkin mukautettava paikallisiin oloihin, on selvää, että kansainvälisen yhteistyön pitäisi olla nykyistä laajempaa.

4. Tutkimus ja kehitys

Sähköinen viestintä on dynaaminen ja innovatiivinen ala, jolla tutkimus ja kehitys (T&K) ovat perustavassa asemassa ja määrittävät kilpailukyvyn. Tästä syystä on erityisen huolestuttavaa, että alan taloudellinen tilanne on aiheuttanut T&K-investointien vähenemisen, sillä uhkana on alan heikentymisen lisäksi Euroopan kilpailuaseman huononeminen pitkällä aikavälillä.

Euroopan unionin sitoumus tutkimukseen on ollut hyvin hedelmällinen, ja aikaisempien tutkimuksen puiteohjelmien tuloksia hyödynnetään edelleen. Tästä erinomaisena esimerkkinä on näiden tulosten vaikutus GSM-tekniikkojen kehittämiseen.

Äskettäin päätettiin osoittaa 3,6 miljardia euroa kuudennen puiteohjelman tietoyhteiskunnan teknologioita koskevaa ensisijaista aihealuetta (IST) varten. Tämän ensisijaisen aihealueen selkeänä painopisteenä ovat matkaviestinnän, langattoman viestinnän, optisen viestinnän ja laajakaistaviestinnän teknologiat ja palvelut. Tämä investointi on ratkaiseva, jotta Eurooppa säilyttää vahvuutensa viestintäteknologioiden alalla, ja vaikuttaa osaltaan seuraavan tuote- ja palvelusukupolven kehittämiseen.

Kesäkuussa 2003 käynnistetään kuudennen puiteohjelman IST-aihealueen vuotta 2003 koskevan työohjelman toinen ehdotuspyyntö, jossa painopisteinä ovat tietoyhteiskunnan palvelut ja sovellukset.

Lisäksi kuudennen puiteohjelman kaksi uutta toteutusvälinettä, huippuosaamisen verkostot ja integroidut hankkeet, soveltuvat hyvin sellaisen tutkimusyhteistyön luomiseen, jota tarvitaan strategisten ratkaisujen kehittämiseksi sellaisiin vielä avoinna oleviin teknisiin ja toteutusta koskeviin ongelmiin, joita sisältyy eEurope-toimintasuunnitelman tavoitteisiin.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Koska yksityiset T&K-panostukset ovat huomattavasti vähentyneet, jäsenvaltioiden saamaa tukea tulisi pitää yllä muunlaisten järjestelmien avulla - nykyisten budjettivarojen puitteissa - varsinkin lyhyen ja keskipitkän aikavälin kysymysten suhteen (esimerkiksi Eureka-ohjelmaan kuuluvan CELTIC-aloitteen avulla).

5. Päätelmät

Sähköisen viestinnän ala on edelleen ratkaisevan tärkeä Euroopan talouden ja Lissabonissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Nykyisistä vaikeuksista selviytyminen auttaa alan uuteen kasvuun ja edistää uusien työpaikkojen luomista. Lisäksi innovointi voi nopeutua sitä kautta, että käytetään entistä kiinnostavampia uuden sukupolven palveluja ja varsinkin julkishallinnolle sekä liike- ja työelämän tarpeisiin suunnattuja palveluja.

Vakaa sääntelyjärjestelmä, jota tarvitaan, jotta alalle saadaan uutta vetoa, on annettu Euroopan tasolla. Jäsenvaltioilta vaaditaan nyt uuden sääntelyjärjestelmän käytännön täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan ja hyvissä ajoin.

Laajakaistayhteyksien ja 3G-palvelujen käyttöönottoa voidaan tukea luomalla kysyntää ja tarjontaa edistävät olosuhteet. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi kehittämällä kiinnostavia sisältöjä, palveluja ja sovelluksia ja investoimalla turvallisiin, erilaisten jakelukanavien käytön mahdollistaviin laajakaistainfrastruktuureihin. eEurope 2005 -toimintasuunnitelman kaikkien tavoitteiden saavuttaminen on välttämätöntä, jotta tulovirrat lähtevät kasvuun. Suuren yleisön kannalta merkittäviä hyötyjä voidaan saada kehittämällä kansallisia laajakaistastrategioita, joissa on asetettu selkeät tavoitteet, ja nopeuttamalla julkishallinnon ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen ja sovellusten sekä verkko-opiskelupalvelujen saatavuutta. Yhteentoimivien ja avoimien teknologia-alustojen avulla edistetään laajaa pääsyä tällaisiin palveluihin ja vaikutetaan sellaisen tietoyhteiskunnan luomiseen, jossa kaikilla on mahdollisuus olla mukana.

Eurooppalaisen tietämyspohjan ylläpitäminen on olennaista. Julkisen rahoituksen nykyisistä rajoituksista huolimatta jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin olisi luotava olosuhteet, joissa tehtäisiin enemmän julkisia ja yksityisiä investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja osaamistalouteen ja etenkin uudenaikaisten viestintäteknologioiden täysimääräiseen hyödyntämiseen sekä innovoinnin varmistamiseen jatkossakin.

Neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kehotetaan antamaan tukensa näille toimille, jotka yhdessä ovat tärkeä osatekijä Lissabonin asialistan toteuttamisessa.

Kevät 2003 // Komissio antaa jäsenvaltioille ohjeet rakennerahastojen käytön perusteista ja yksityiskohtaisista säännöistä ja tukee näin sähköisen viestinnän alaa ja varsinkin kiinteää ja langatonta laajakaistainfrastruktuuria.

Kevät 2003 // Komissio antaa tiedonannon esteistä, jotka vielä vaikeuttavat laajaa pääsyä tietoyhteiskunnan palveluihin avoimien teknologia-alustojen kautta.

Kevät 2003 // Komissio asettaa yhteistyössä WHO:n kanssa verkkosivuilleen tarpeellista tietoa sähkömagneettisiin kenttiin liittyvistä terveysongelmista.

22.-23.5.2003 // Terveydenhuollon sähköisiä palveluja koskevia palkintoja jaetaan asiaa koskevassa komission ja puheenjohtajavaltio Kreikan järjestämässä ministerikokouksessa Brysselissä.

Kesäkuu 2003 // Tehdään neuvoston puitepäätös, joka koskee tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Kesäkuu 2003 // Kuudennen puiteohjelman IST-aihealueen vuotta 2003 koskevan työohjelman toinen ehdotuspyyntö käynnistetään. Painopisteinä ovat tietoyhteiskunnan palvelut ja sovellukset.

Kesäkuu 2003 // Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetaan tiedonanto yleiseurooppalaisia sähköisiä julkishallinnon palveluja tukevasta yhteentoimivuudesta.

Vuoden 2003 puoliväli // Komissio järjestää työryhmätapaamisen taajuuskaupasta ja taajuuksien käytöstä.

3.-4.7.2003 // Julkishallinnon sähköisiä palveluja koskevia palkintoja jaetaan komission ja puheenjohtajavaltio Italian järjestämässä ministerikokouksessa Comossa.

24.7.2003 mennessä // Vuoden 2002 maaliskuussa annettu sähköistä viestintää koskeva uusi sääntelyjärjestelmä on saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Vuoden 2003 jälkipuolisko // Uuden sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvien komiteoiden on oltava toiminnassa ja kansallisten sääntelyviranomaisten toimiin sovellettavan ilmoitusmenettelyn on toimittava nopeasti ja tehokkaasti.

Vuoden 2003 loppu // Kaikilla jäsenvaltioilla on oltava kattava laajakaistastrategia.

Vuoden 2003 loppu // Komissio antaa asiakirjan, jossa arvioidaan kaikkien jäsenvaltioiden laajakaistastrategiat.

Vuoden 2003 loppu // Jäsenvaltioiden on aktiivisesti edistettävä standardointia, joka koskee ihmisten terveyden suojelua matkaviestinnän alalla.

Vuoden 2003 loppu // Komissio antaa raportin 3G-verkkojen käyttöönottotilanteesta.

Vuoden 2003 loppu // Annetaan direktiivi julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytöstä.

Vuoden 2003 loppu // Annetaan asetus Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta.

Vuoden 2003 loppu // Komissio ja jäsenvaltiot laativat verkkojen käyttöönoton aikatauluja koskevat johdonmukaiset menettelytavat asianmukaisilla foorumeilla ja uuden sääntelyjärjestelmän puitteissa.

Vuoden 2003 loppu // Komissio ja jäsenvaltiot antavat selkoa verkkoinfrastruktuurin yhteiskäyttöön liittyvistä kysymyksistä.

Kevät 2004 // Ensimmäinen eEurope 2005 -vertailuanalyysiraportti valmistuu.

Vuoden 2005 loppu // Kaikilla julkishallinnon elimillä olisi oltava laajakaistayhteydet.

Vuoden 2005 loppu // Laajakaistayhteydet olisi saatava yleistymään Euroopassa laajalti, ja tavoitteena pitäisi olla, että vuoteen 2005 mennessä puolet Internet-yhteyksistä on laajakaistaisia.