Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Uudistuksen syyt ja tavoite

- Voimassa oleva lainsäädäntö

Perustamissopimuksessa määrätään nykyisin (EY:n perustamissopimuksen 202 artikla), että yhteisön säädösten täytäntöönpano kuuluu yleensä komissiolle, jos täytäntöönpano yhteisön tasolla on tarpeen eikä sitä siis jätetä jäsenvaltioille. Perustamissopimuksessa annetaan myös neuvostolle mahdollisuus poikkeuksellissa erityistapauksissa pidättää itselleen oikeus käyttää välitöntä täytäntöönpanovaltaa. Tämä poikkeus ei kuitenkaan sovi yhteen sen asiaintilan kanssa, että lainsäädäntövaltaa käytää kaksi toimielintä, Euroopan parlamentti ja neuvosto, perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitetun yhteispäätösmenettelyn soveltamisaloilla, koska neuvosto joutuu tällöin sekä toimivaltaa siirtävän että siirrettyä toimivaltaa käyttävän elimen asemaan. Perustamissopimuksessa ei myöskään eroteta toisistaan lainsäädäntövallan siirtämistä ja täytäntöönpanovallan harjoittamista.

- Komission kannanotto Eurooppa-valmistelukunnalle [1]

[1] Asiak. KOM(2002) 728 lopullinen.

Näistä syistä komissio ehdottaa Eurooppa-valmistelukunnalle osoittamassaan tiedonannossa, että perustamissopimuksen 202 artiklaa muutettaisiin ja siten luotaisiin uusi järjestelmä, joka vastaisi paremmin vallitsevia oikeudellisia ja polittisia olosuhteita sekä laajentuneen unionin toimintatarpeita. Muutoksella toisaalta poistettaisiin neuvostolta täytäntöönpanovalta ja toisaalta sisällytettäisiin perustamissopimukseen käsite lainsäädäntövallan siirtämisestä. Tässä tarkoituksessa komissio on nimenomaisesti ehdottanut, että neuvostolle ja Euroopan parlamentille myönnetään lainsäädäntövallan siirtämisen yhteydessä oikeus vastustaa komission ehdottamaa tekstiä (call back). Komission tulisi tällöin joko luopua ehdotuksestaan, muuttaa sitä tai tehdä säädösehdotus.

- Esitettävä uudistus

Jos kuitenkin otetaan huomioon, että ennen uuden perustamissopimuksen voimaantuloa ehtii kulua suhteellisen pitkä aika, on aiheellista tarkistaa neuvoston päätöstä 1999/468/EY (niin sanottua komitologiapäätöstä) jo nyt, sillä siinä ei oteta huomioon Euroopan parlamentin asemaa lainsäädäntöprosessissa neuvoston rinnalla. On ilmeistä, että nykyisen perustamissopimuksen voimassa ollessa komitologiapäätöksen tarkistamisessa ei voida mennä yhtä pitkälle kuin perustamissopimuksen muuttamiseksi suoritettavan perusteellisemman uudistuksen yhteydessä, koska nykyisessä perustamissopimuksessa mahdollistetaan ainoastaan täytäntöönpanovallan myöntäminen komissiolle. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että nykyistä järjestelmää muutetaan väliaikaisesti, uudessa perustamissopimuksessa määrättävää toimivallan siirtämistä koskevaa uutta järjestelmää odotettaessa. Tällä ensimmäisellä muutoksella tulisi selkeyttää täytäntöönpanovallan harjoittamista ja asettaa Euroopan parlamentti ja neuvosto yhdenvertaiseen asemaan komissiolle myönnetyn täytäntöönpanovallan harjoittamisen valvonnassa siten että, nykyisen perustamissopimuksen tarjoamia oikeudellisia mahdollisuuksia hyödynnetään niin pitkälle kuin suinkin.

Kun tällainen tarkistus tehdään, on syytä ottaa huomioon eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa kehitellyt yleiset ajatukset avoimuuden, tehokkuuden ja vastuun lisäämisestä Euroopan unionin toiminnassa. Yksi ajatuksista on ehdotus toimielinten painopistealojen tarkistamisesta niiden keskeisten tehtävien korostamiseksi.

Niinpä valkoisessa kirjassa ehdotetaan, että Euroopan parlamentti ja neuvosto keskittyisivät enemmän yhteisön politiikkojen johtamiseen ja sisältöön ja että komissio kantaisi päävastuun yhteisötason toimeenpanotehtävästä lainsäätäjän valvonnassa. Tarkemmin sanottuna yksinkertaisen oikeudellisen mekanismin avulla tulisi taata Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuus harjoittaa seurantaa ja valvontaa säädöksiin kirjattujen periaatteiden ja poliittisten suuntaviivojen mukaisesti. Tämä edellyttää myös sen oikeudellisen järjestelyn tarkistamista, jonka mukaisesti komissio hyväksyy täytäntöönpanotoimenpiteet. Komissio valmistelee asiaa koskevan raportin vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta.

Samassa hengessä, jossa puheenjohtaja Romano Prodi piti alustuksensa Euroopan parlamentille marraskuussa 2001 valkoisesta kirjasta käytävän keskustelun yhteydessä, komissio totesi 5. kesäkuuta 2002 antamassaan tiedonannossa lainsäädännön parantamisesta aikovansa tehdä ehdotuksia komiteamenettelyn mukauttamiseksi nykyisen perustamissopimuksen voimassa ollessa siten, että lainsäädäntötoimen molemmat haarat saatetaan tasa-arvoiseen asemaan valvonnan harjoittajina ainakin yhteispäätösmenettelyä edellyttävissä asioissa samalla kun selkeytetään toimeenpanovastuun harjoittamista.

Komiteamenettelyn tarkistaminen on tullut entistä kiireellisemmäksi aloilla, joilla Euroopan parlamentti toimii yhteislainsäätäjänä 251 artiklan nojalla. Kyseisillä aloilla se osallistuu menettelyyn näet ainoastaan käyttämällä täytäntöönpanotoimen lainmukaisuutta koskevaa tarkasteluoikeuttaan, mikä ei ole perusteltua, kun otetaan huomioon sen asema yhteislainsäätäjänä. Todettakoon lisäksi, että juuri 251 artiklassa määrätyn menettelyn soveltamisessa yhteisömetodi ilmenee täysipainoisimmillaan. Tämä selittää myös, miksi on normaalia aloittaa täytäntöönpanovallan harjoittamissääntöjen tarkistaminen kyseisistä tapauksista. Samasta syystä komiteamenettelyn tarkistuksessa rajoitutaan sanotun menettelyn soveltamisalaan odotettaessa 202 artiklan mahdollista uudistusta, jota unionin tulevaisuutta käsittelevä neuvottelukunta saattaa ehdottaa ja siten avata tietä laajemmalle uudistukselle.

Tämä päätös ei vaikuta täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymismenettelyihin kilpailualalla.

Lainsäätäjän harjoittama eriasteinen valvonta

Lainsäätäjän tarve harjoittaa valvontaa on ilmeinen etenkin silloin, kun komission hyväksyttäväksi annetut täytäntöönpanotoimet ovat sisällöltään normatiivisia ja merkitsevät keskeisten säännösten täytäntöönpanoa tai perussäädöksiin sisältyvien säännösten mukauttamista, esimerkiksi direktiivien maukauttamista tieteen ja tekniikan kehitykseen tai niiden liitteiden muuttamista. Tällaisissa tapauksissa lienee todellakin asianmukaista, että lainsäätäjä voi itse seikkaperäisesti valvoa siirretyn toimivallan harjoittamista. Tämä suuntaus on sen lähestymistavan mukainen, jonka komissio on kehittänyt 5. kesäkuuta 2002 tekemissään lainsäädännön parantamista koskevissa ehdotuksissa (KOM(2002) 275 lopullinen). Niissä suositetaan palaamista perustamissopimuksessa tarkoitettuun alkuperäiseen direktiivikäsitykseen, jonka mukaan direktiiveissä tulisi rajoittua poliittista valintaa edellyttäviin keskeisiin kysymyksiin ja viitata täytäntöönpanotoimiin vain teknisten näkökohtien tai yksityiskohtien osalta. Jos täytäntöönpanovallassa sen sijaan on kyse menettelytapojen hyväksymisestä tai yksittäispäätösten tekemisestä, komission tulisi voida säilyttää täysi vastuu toimista, jotka kuuluvat sen hyväksyttäviksi.

Aihetta koskevassa pohdinnassa on otettava huomioon muitakin tekijöitä etenkin siksi, että nykyisen perustamissopimuksen mukaisessa toimielinjärjestelmässä Euroopan parlamentti ei osallistu täytäntöönpanoon ja jäsenvaltioiden viranomaisilla tulee säilyttää mahdollisuus vaikuttaa täytäntöönpanopäätösten tekemiseen yhteisötasolla, koska jäsenvaltioiden osallistuminen toisaalta mahdollistaa korkeatasoisen asiantuntemuksen saannin ja toisaalta helpottaa täytäntöönpanotoimenpiteiden myöhempää toteuttamista jäsenvaltiotasolla.

Perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksyttyjen säädösten täytäntöönpanotoimenpiteitä varten ehdotetut menettelyt

Edellä sanotusta seuraa, että komitologiapäätöstä voidaan ajatella mukautettavan 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksyttyihin perussäädöksiin seuraavien suuntaviivojen pohjalta:

1. Tarkistetaan sääntelykomiteamenettelyä (päätöksen 1999/468/EY 5 artikla); sitä sovellettaisiin, kun on kysymys ulottuvuudeltaan yleisistä, kyseisen alan perustaa koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä.

2. Säilytetään neuvoa-antavan komitean kuulemismenettely (päätöksen 1999/468/EY 3 artikla) ja tarkistetaan vastaavasti sääntelymenettelyä laajentamalla sen soveltamisalaa eräisiin luonteeltaan hallinnollisiin vakiotapauksiin, joihin sovelletaan nykyisin muita menettelyitä (esimerkiksi taloudellisten tukiohjelmien täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksyminen).

Nykyisen sääntelykomiteamenettelyn ongelmat

Ehdotus sääntelykomiteamenettelyn muuttamisesta on aiheellinen menettelystä nykyisin aiheutuvien ongelmien vuoksi:

- Kysymys on ennen kaikkea lainsäädäntötoimen molempien haarojen epätasapainosta yhteispäätösmenettelyn mukaisesti hyväksyttyjä perussäädöksiä koskevissa täytäntöönpanotoimissa. Euroopan parlamentti on tosin mukana menettelyssä, mutta sen valtuudet on rajoitettu lainmukaisuuden valvontaan. Neuvosto sen sijaan voi puuttua säännösten sisältöön.

- Lisäksi puuttuu selkeä ero varsinaisen täytäntöönpanovaiheen ja valvontavaiheen väliltä toisin kuin valkoisen kirjan edellä mainituissa suuntaviivoissa on edellytetty.

- Kyseisiä toimenpiteitä hyväksyttäessä tilanne voi lukkiutua, jos neuvoston kokouksessa ei saavuteta määräenemmistöä ja ilmenee, että vallitseva suuntaus on komission ehdotuksen vastainen, ilman että Euroopan parlamentti voi vaikuttaa tulokseen.

Perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksyttyjen säädösten täytäntöönpanotoimenpiteitä varten luotava uusi sääntelymenettely

Menettelyiden mukauttamisen tarkoituksena on tietenkin edellä todettujen ongelmien ratkaiseminen, ja tällöin on otettava huomioon muut mainitut tekijät sekä samalla hallintotapaa koskevan valkoisen kirjan ja lainsäädännön parantamista koskevan toimintasuunnitelman keskeiset perusteet: yksinkertaisuus, tehokkuus, avoimuus ja vastuullisuus.

On syytä ehdottaa selvästi kaksivaiheista menettelyä.

Ensimmäisessä vaiheessa (täytäntöönpanovaiheessa) komissio vastaa täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan ehdotuksen laatimisesta ja esittämisestä komiteaan kokoontuneille jäsenvaltioiden viranomaisten edustajille. Komitean on määrä ottaa kantaa ehdotukseen puheenjohtajansa asettamassa määräajassa, ja se voi vaikuttaa toimenpiteen sisältöön antamalla määräenemmistöllä kielteisen lausunnon (tai lausunnon antamisen sijasta kansallisten valtuuskuntien ilmaisemin kannanotoin). Siltä varalta, että lausunto on kielteinen tai sitä ei anneta, päätetään kuukauden lisäajasta sellaisen ratkaisun löytämiseksi, jonka tueksi voidaan saada määräenemmistö. Komissio pidättää kuitenkin itselleen lopullisen päätösvastuun ehdotuksen sisällöstä. Komissio laatii tämän vaiheen päätteeksi lopullisen, komitean lausunnon pohjalta mahdollisesti muutetun ehdotuksen.

Toisessa vaiheessa (valvontavaiheessa) ehdotus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jotta ne voivat täyttää poliittisen valvontatehtävänsä. Mikäli jompikumpi toimielin esittää kuukauden kuluessa (määräaika voidaan uusia kerran) vastustavia näkökohtia - parlamentin jäsenten ehdottomalla enemmistöllä tai neuvostossa määräenemmistöllä - komission on valittava kahdesta vaihtoehdosta: joko päätettävä ehdotetusta toimenpiteestä mahdollisesti muutettuna kielteisten näkökantojen huomioon ottamiseksi tai esitettävä yhteispäätösmenettelyllä ratkaistava säädösehdotus. Ellei kielteisiä kantoja esitetä määräajassa, komissio tietenkin päättää asiasta lopullisesti ehdotuksensa mukaisesti.

Menettely on esitetty kaaviona liitteessä.

Uusi menettely näyttää täyttävän edellä esitetyt vaatimukset, erityisesti seuraavat:

- Kukin toimielin keskittyy omiin tehtäviinsä, jolloin lainsäädäntötehtävän ja täytäntöönpanotehtävän välinen epäselvyys poistuu.

- Uusi menettely on nykyistä yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi. Kukin toimielin täyttää velvollisuutensa kansalaisia kohtaan selkeästi ja avoimesti, ja kansallisilla viranomaisilla säilyy täytäntöönpanovaiheen välttämätön asiantuntemus. Komission keskeisen aseman tunnustaminen ja komission liikkumavara suhteessa lainsäätäjän esittämiin kielteisiin näkökohtiin tekevät sille mahdolliseksi kantaa vastuun toimenpiteistä, jotka se hyväksyy.

- Euroopan parlamentti ja neuvosto asetetaan ehdottoman yhdenvertaiseen asemaan valvottaessa sitä, miten komissio täyttää yhteispäätösmenettelyllä hyväksytyissä säädöksissä sille myönnetyn täytäntöönpanovastuun. Lainsäädäntötoimen molemmilla haaroilla on ennen kaikkea mahdollisuus ilmaista kantansa tehdyn ehdotuksen sisältöön, ja tietyissä tapauksissa ne voivat korostaa poliittisesti arkaluonteista kysymystä, joka uhkaa perussäädöksen tasapainoa siinä määrin, että täytäntöönpanotoimenpide tulisi korvata säädösehdotuksella.

- Lukkiutumisen vaara poistuu, koska täytäntöönpanotoimenpiteen hyväksyminen ja säädösehdotuksen esittäminen ovat aina keskenään vaihtoehtoisia mahdollisuuksia.

Tähän lähestymistapaan on tietenkin aina yhdistettävä asianmukainen mahdollisuus täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymiseksi kiireellisyysmenettelyllä tapauksissa, joissa kyseinen menettely voi osoittautua välttämättömäksi perussäädöksen kitkattoman soveltamisen takaamiseksi.

2002/0298 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON PÄÄTÖS menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen [202] artiklan kolmannen luetelmakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [2],

[2] EYVL C [...], [...], s. [...].

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [3]

[3] EYVL C [...], [...], s. [...].

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen 202 artiklan mukaisesti neuvoston mahdollisesti Euroopan parlamentin kanssa antamien säännösten täytäntöönpanovalta kuuluu yleensä komissiolle. Komissio harjoittaa tätä toimivaltaa niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka neuvosto on asettanut 202 artiklan perusteella, ja niissä puitteissa, jotka on asetettu perustamissopimuksen pohjalta tässä tarkoituksessa hyväksytyissä säädöksissä.

(2) Yhteisön säännöstön nykyisestä kehityksestä ilmenee, että säädökset edellyttävät yhä useammin täydentäviä säännöksiä, joiden periaatteista ja teknisistä yksityiskohdista on säädettävä soveltuvien analyysien ja asiantuntijalausuntojen pohjalta asianmukaisessa määräajassa. Jos tämän kehityksen tuloksena on, että lainsäätäjä siirtää komissiolle laajennettua toimivaltaa, sen on voitava ottaa kantaa toimenpiteisiin, jotka komissio aikoo hyväksyä.

(3) Päätöksessä 1999/468/EY määritetyt yksityiskohtaiset säännöt eivät anna mahdollisuutta vastata tähän kehitykseen. Toimivallan ylityksen valvonta, joka on myönnetty Euroopan parlamentille päätöksen 1999/468/EY 8 artiklan nojalla, on osoittautunut riittämättömäksi. Neuvoston lisäksi harjoittama valvonta saattaa johtaa täytäntöönpano- ja lainsäädäntötoimivallan välisiin epäselvyyksiin tai päätösprosessin lukkiutumiseen. Päätöksessä 1999/468/EY määritetyt yksityiskohtaiset säännöt voivat myös johtaa siihen, että komission on hyväksyttävä toimenpide, vaikka komitean lausunto ja lainsäätäjän huomiot puuttuvat.

(4) Päätöstä 1999/468/EY on siis tarkistettava vastuualoja ja menettelyitä selkeyttämällä päätöksentekoprosessin tehostamiseksi.

(5) Sellaisen täytäntöönpanovallan käyttö, jolla on vallitsevaa oikeudellista tilannetta oleellisesti muuttavana todellista normatiivista ulottuvuutta, edellyttää yhteislainsäätäjien, toisin sanoen Euroopan parlamentin ja neuvoston, harjoittamaa tehokasta valvontaa. Tässä tarkoituksessa sääntelymenettelyä on sovellettava vaikutuksiltaan yleisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksyttyihin perussäädöksiin sisältyvien keskeisten säännösten täytäntöönpano tai niiden tiettyjen muiden säännösten soveltaminen.

(6) Näiden tapausten osalta sääntelymenettelyssä tulee antaa komissiolle mahdollisuus kantaa täysi vastuu täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisestä sen jälkeen, kun se on saanut jäsenvaltioiden edustajien komitean lausunnon, sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuus valvoa täytäntöönpanotehtävän suorittamista. Näin ollen jos komission ja lainsäätäjän välillä ilmenee erimielisyyttä, komission on voitava tapauksen mukaan joko tehdä ehdotus perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä tai päättää hyväksyä alkuperäisen toimenpide-ehdotuksensa mahdollisesti muutettuna.

(7) Jos kyseiselle sääntelymenettelylle varattua määräaikaa ei voida noudattaa, on syytä varautua kiireellisyysmenettelyyn, jonka ansiosta komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteet välittömästi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin tai neuvoston mahdollisuutta myöhempään valvontaan.

(8) Sellaisiin kyseistä menettelyä noudattaen hyväksyttyihin perussäädöksiin liittyvää täytäntöönpanovaltaa, jotka koskevat ainoastaan menettelytapakysymyksiä tai yksittäispäätöksiä, ei näin ollen tule saattaa riippuvaiseksi lainsäätäjän harjoittaman valvonnan erityissäännöistä, sillä kyseisten toimenpiteiden osalta on otettava huomioon perussäädökseen tässä suhteessa sisältyvät suuntaviivat ja periaatteet. Tämä ei kuitenkaan estä komissiota kuulemasta komiteoita, jotka muodostuvat kyseisten alojen asiantuntijoina toimivista jäsenvaltioiden edustajista. Kuulemismenettely on pakollinen toteutettaessa edellä mainitussa merkityksessä käsitettäviä täytäntöönpanotoimenpiteitä, esimerkiksi taloudellisen tuen ohjelmia. Yhteispäätösmenettelyllä annettujen säädösten täytäntöön panemiseksi luovutaan tällöin hallintomenettelystä.

(9) Kun asiaa tarkastellaan näin rajoitetusti, tarkistusta vaativat ainoastaan sellaista toimivaltaa koskevat täytäntöönpanosäännöt, joka on myönnetty komissiolle perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksytyissä perussäädöksissä. Tällä päätöksellä ei siis vaikuteta muihin sääntöihin. Sen sijaan on aiheellista tarkistaa niitä sääntöjä, joista on säädetty kyseisen menettelyn mukaisesti hyväksytyissä säädöksissä, komission vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta valmisteleman raportin pohjalta,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan seuraavasti päätös 1999/468/EY:

1. Lisätään 2 a artikla seuraavasti:

"2 a artikla

Perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksyttyjä perussäädöksiä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä noudatetaan seuraavin perustein valittuja menettelytapoja:

a) neuvoa-antavaa menettelyä sovelletaan aina, kun täytäntöönpanotoimenpiteet koskevat yksittäispäätöstä tai perussäädösten täytäntöönpanon menettelytapoja

b) sääntelymenettelyä sovelletaan aina, kun täytäntöönpanotoimenpiteiden tarkoituksena on perussäädökseen sisältyvien keskeisten säännösten yleinen täytäntöönpano tai tiettyjen perussäädöksen muiden säännösten mukauttaminen.

2. Poistetaan 4 artiklan 3 kohdasta sanat 'tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista".

3. Poistetaan 5 artiklan 5 kohta."

4. Lisätään 5 a artikla seuraavasti:

"5 a artikla

Perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksyttyjä perussäädöksiä koskeva sääntelymenettely.

1. Komissiota avustaa sääntelykomitea, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtaja on komission edustaja.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa ehdotuksesta lausuntonsa tarvittaessa äänestysmenettelyllä määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa kyseisen asian kiireellisyyden edellyttämällä tavalla. Lausunto annetaan EY:n perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla enemmistöllä, joka on neuvoston ratkaisun edellytyksenä sen tehdessä päätöksiä komission ehdotuksesta. Komitean äänestyksissä jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan sanotussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. Jos komitean antama lausunto on myönteinen, komissio hyväksyy lopullisen ehdotuksen. Jos komitean lausunto on kielteinen, tai komitea ei anna lausuntoa, komissio tekee viipymättä uuden ehdotuksen pyrkien ottamaan huomioon komitean ilmaiseman kannan ja esittää sen uudestaan komitealle. Komitea voi tehdä huomautuksia kuukauden kuluessa uuden ehdotuksen toimittamisesta. Huomautusten pohjalta komissio laatii lopullisen ehdotuksensa. Jos komitea ei anna lausuntoa asetetussa määräajassa, tämä ei estä lopullisen ehdotuksen laatimista.

4. Komissio toimittaa lopullisen ehdotuksensa viipymättä samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jos kumpikaan näistä toimielimistä ei esitä kielteisiä näkökantoja kuukauden kuluessa ehdotuksen toimittamisesta, komissio päättää ehdotetusta toimenpiteestä. Kielteisten näkökantojen esittämiselle varattua kuukauden määräaikaa pidennetään yhdellä lisäkuukaudella, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto sitä pyytää.

5. Jos Euroopan parlamentti esittää jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä tai neuvosto perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla enemmistöllä kuukauden tai mahdollisen lisäkuukauden kuluessa komission lopullisen ehdotuksen toimittamisesta ehdotusta vastustavia kielteisiä näkökantoja, komissio joko peruuttaa ehdotuksensa ja tekee säädösehdotuksen perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyllä menettelyllä tai päättää ehdotetusta toimenpiteestä mahdollisesti muutettuna ottaakseen huomioon esitetyt kielteiset näkökannat.

6. Jos sääntelymenettelyn edellyttämiä määräaikoja ei voida noudattaa pakottavista kiireellisyyssyistä, komissio voi päättää täytäntöönpanotoimenpiteistä saatuaan 2 kohdan mukaisesti sääntelykomitean lausunnon. Komissio ilmoittaa niistä viipymättä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Kuukauden kuluessa sanotusta ilmoituksesta Euroopan parlamentti voi esittää jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä tai neuvosto 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla enemmistöllä kielteiset näkökantansa. Komissio voi tällöin joko peruuttaa hyväksytyn toimenpiteen ja tehdä säädösehdotuksen perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn edellyttämällä tavalla tai pitää toimenpiteen voimassa mahdollisesti muutettuna ottaakseen huomioon esitetyt kielteiset näkökannat.

7. Tämä päätös ei vaikuta suoja- ja kiireellisyysmenettelyihin, joista on säädetty siltä varalta, että perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksytty perussäädös aiheuttaa vakavaa vaaraa turvallisuudelle, ihmisten ja eläinten terveydelle tahi ympäristölle."

5. Päätöksen 7 artiklaa muutetaan seuraavasti:

a) Korvataan 3 kohta seuraavalla tekstillä:

"3. Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti komiteoiden työstä. Tässä tarkoituksessa niille lähetetään komiteoiden kokousten esityslistat, komiteoille toimitetut ehdotukset perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annettujen säädösten täytäntöönpanotoimiksi, äänestystulokset, yhteenveto kokouspöytäkirjoista sekä luettelot viranomaisista ja organisaatioista, joihin jäsenvaltioiden edustajikseen nimittämät henkilöt kuuluvat. Euroopan parlamentille tiedotetaan myös kaikista komission neuvostolle siirtämistä toimenpiteistä ja toteutettavista toimenpide-ehdotuksista."

b) Korvataan 4 kohdan viimeinen virke seuraavalla tekstillä:

"Komissio julkaisee lisäksi vuosikertomuksen komiteoiden työskentelystä."

c) Korvataan 5 kohta seuraavalla tekstillä:

"5. Kaikkiin Euroopan parlamentille 3 kohdan mukaisesti lähetettyihin asiakirjoihin liittyvät viitetiedot julkistetaan komission tätä tarkoitusta varten perustamassa rekisterissä."

6. Poistetaan 8 artikla.

2 artikla

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkistavat komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen hyväksytyissä perussäädöksissä tarkoitetut menettelyt komission vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta laatiman raportin pohjalta.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

>VIITTAUS KAAVIOON>