KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Ympäristökysymysten integroimista yhteiseen maatalouspolitiikkaan koskeviin indikaattoreihin tarvittavat tilastotiedot

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Ympäristökysymysten integroimista yhteiseen maatalouspolitiikkaan koskeviin indikaattoreihin tarvittavat tilastotiedot

1. Toimeksianto

Perättäiset Eurooppa-neuvostot [1] ovat vahvistaneet sitoumuksen sisällyttää ympäristökysymykset kaikkiin yhteisön politiikan osa-alueisiin ja varmistaa, että nämä edistävät kestävää kehitystä. Komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta "Ympäristöasioiden yhdentämistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan koskevat indikaattorit" (KOM (2000) 20) esiteltiin konteksti, jossa kehitetään indikaattoreita sen seuraamiseksi, kuinka tehokkaasti EU:ssa toimii strategia ympäristökysymysten sisällyttämiseksi maataloutta ja maaseutua koskevaan politiikkaan. Asiakirjassa korostettiin tarkoituksenmukaisten ja luotettavien tilastotietojen tarvetta, joihin nämä indikaattorit voisivat perustua (jaksossa 4.2). Lisäksi siinä sitouduttiin valmistelemaan toinen tätä aihetta käsittelevä tiedonanto.

[1] Kesäkuussa 1998 Cardiffissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti kaikkia asianomaisia neuvoston kokoonpanoja määrittämään oman strategiansa ympäristökysymysten integroimiseksi ja kestävän kehityksen sisällyttämiseksi omiin politiikan osa-alueisiinsa. Se pyysi mm. maatalousneuvostoa aloittamaan tämän prosessin. Joulukuussa 1998 Wienissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti uudelleen sitoumuksen integroida ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvät seikat kaikkiin yhteisön politiikan osa-alueisiin. Maatalousneuvostoa pyydettiin jatkamaan työtään, jotta se voisi esittää Helsingin Eurooppa-neuvostolle kokonaisvaltaisen strategian, joka sisältäisi lisätoimenpiteitä ja indikaattorijoukkoa koskevan aikataulun. Kesäkuussa 1999 Kölnissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto jatkoi prosessia edelleen, ja joulukuussa 1999 Helsingissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi, että Eurooppa-neuvostolle esitettäisiin kesäkuussa 2001 kokonaisvaltaiset strategiat, jotka sisältäisivät lisätoimenpiteitä koskevan aikataulun ja tärkeimpien sektoreiden indikaattorit.

Tämä asiakirja on valmisteltu vastauksena tuohon sitoumukseen. Siinä ei toisteta yksityiskohtaista käsittelyä, joka sisältyi aiempaan tiedonantoon ja marraskuussa 1999 hyväksyttyyn neuvoston strategiaan, eikä siinä myöskään käsitellä kestävää kehitystä, koska komissio valmistelee erityisesti kestävää maataloutta käsittelevän erillisen tiedonannon. Ympäristökysymysten seuraukset unionin ulkopuolella ja erityisesti kehitysmaissa eivät kuulu tämän tiedonannon alueeseen, eikä niitä sen vuoksi käsitellä tässä yhteydessä. Tässä tiedonannossa keskitytään tietoihin, joita tarvitaan asiakirjassa KOM (2000) 20 jo lueteltujen indikaattorien kokoamiseen, sekä näiden tietojen hankkimiseksi suunniteltuihin toimenpiteisiin. Kuten on laita kaikessa komission toiminnassa, näiden toimenpiteiden onnistuminen ei riipu ainoastaan komission vaan myös jäsenvaltioiden sitoutumisesta ja resursseista. Jäsenvaltiot ovat komission tärkeimmät kumppanit Euroopan tilastojärjestelmässä.

Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pyydetään harkitsemaan tässä tiedonannossa esitettyjä ehdotuksia ja antamaan komissiolle valtuutus jatkaa työtä tällä alueella.

2. Maatalous ja ympäristö

Maatalous on vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa monilla tavoilla. Maatalouden käytännöt ovat muokanneet Euroopan maaseutua vuosisatojen ajan, ja symbioosi maanviljelijöiden ja ympäristön välillä on läheinen ja monimuotoinen. Maatalous on tärkein maan käyttäjä ja ruoan tuottaja EU:ssa, ja se on vahvasti riippuvainen terveistä ekosysteemeistä voidakseen toimia asianmukaisesti ja tehokkaasti. Maanviljelijät ovat maaseudun ja ekosysteemien vaalijoita. Ekosysteemien häiriytyminen voi aiheuttaa veden saastumista, hyönteistuhoja, kasvi- ja eläintautien leviämistä, tulvia, maan hedelmällisyyden alenemista jne. Politiikan haasteena on suojella ekosysteemejä ja samalla minimoida ei-toivotut vaikutukset sekä kyseessä olevaan sektoriin että sen ulkopuolelle. Tämä merkitsee kannustusta ja tukea toimille, joilla suojellaan ja parannetaan ympäristöä (toimia, joita maatalousalalla harjoitetaan laajalti, koska niiden on huomattu olevan edullisia alalle itselleen), ja sellaisen toiminnan torjumista, jolla on haitallisia vaikutuksia.

Maaliskuussa 1999 maatalousneuvosto hyväksyi strategian ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) niiden uudistusten avulla, jotka oli hyväksytty Agenda 2000 -ohjelman yhteydessä. Tavoitteet asetettiin seuraaville alueille: vesi, maatalouskemikaalit, maankäyttö ja maaperä, ilmastonmuutos ja ilman laatu, maisema ja biologinen monimuotoisuus.

3. Indikaattorit

On asetettava yksityiskohtaiset poliittiset tavoitteet ja mitattava niiden saavuttamisessa tapahtuvaa edistymistä.

Tarvitaan joukko laadukkaita indikaattoreita

-maataloutta ja ympäristöä koskevan politiikan ja ohjelmien seurantaan ja arviointiin sekä näihin aloihin liittyvän tiedon tuottamiseen maaseudun kehittämiseksi yleisesti

-Euroopan maatalouteen liittyvien ympäristökysymysten tunnistamiseen

-maatalouden ympäristökysymyksiä käsittelevien ohjelmien kohdentamiseen

-maatalouden käytäntöjen ja ympäristön välisten yhteyksien ymmärtämiseen.

Komission yksiköiden työtä kehitettäessä pidetään lähtökohtana OECD:n työtä [2], jota mukautetaan ja laajennetaan kattamaan Euroopan maatalousjärjestelmä. Komission työ menee pidemmälle, koska siinä pyritään määrittelemään tarvittavien indikaattorien lisäksi myös sovellettavat menetelmät ja mahdolliset tiedon lähteet tai tiedonkeruumenetelmät, jotta EU:n jäsenvaltioita koskevat indikaattorit olisivat yhdenmukaistettuja ja vertailukelpoisia.

[2] Yksityiskohtaisia tietoja OECD:n julkaisussa: "Environmental Indicators for Agriculture": Volume 1: Concepts and framework, OECD 1997; Volume 2: Issues and Design, OECD 1999: Volume 3: Methods and Results, (julkaistaan vuonna 2001).

Maatalouden ympäristöindikaattorien valinnassa tärkeimpiä kriteerejä ovat seuraavat:

*poliittinen relevanssi - tärkeimpien ympäristökysymysten käsitteleminen

*joustavuus - riittävän nopeat muutokset vastauksena toimintaan

*vahva analyyttisyys - perustana tieteellinen lähestymistapa

*mitattavuus - toteutettavissa nykyisen tai suunnitellun tietojen saatavuuden kannalta

*tulkinnan helppous - tärkeiden tietojen ilmoittaminen tavalla, joka on yksiselitteinen ja helppo ymmärtää

*kustannustehokkuus - kustannukset oikeassa suhteessa saadun tiedon arvoon.

Tiedonannossa KOM (2000) 20 esiteltiin alustava joukko indikaattoreita ja alueita, joilla indikaattoreita tarvitaan. Niistä on yhteenveto ja lisätietoja tämän asiakirjan lopussa olevassa taulukossa. Indikaattorialueiden kehitystaso vaihtelee, ja ne voidaan jakaa neljään ryhmään.

(a) Ensimmäinen ryhmä sisältää indikaattorit, joista tiedetään heti selvästi, mitä tilastotietoja niitä varten on kerättävä.

(b) Toisessa ryhmässä tilastot eivät ole asianmukainen tietolähde, vaikka tilastotieteilijät voivatkin osallistua yleiskuvan luomiseen jäsentämällä ja ottamalla mukaan tietoja eri lähteistä.

(c) Kolmannen ryhmän indikaattoreita ei ole vielä määritelty riittävän hyvin, jotta voitaisiin määritellä niihin sopivimmat tiedot.

(d) Neljänteen ryhmään tarvitaan indikaattoreita, mutta niitä ei ole vielä pystytty määrittelemään. Suosituksia tietoja koskeviksi vaatimuksiksi ei vielä voida asettaa.

Nyt haasteena on i) tarjota tarvittavat tiedot lueteltujen indikaattorien laskemiseen ja ylläpitoon etsimällä ja ottamalla mukaan tietoja tilastotieteen, hallinnon ja ympäristötiedon tietolähteistä vahvan analyyttisen perustan mukaisesti, sekä ii) määritellä tarkemmin kolmannen ja neljännen ryhmän indikaattorit.

Tässä tiedonannossa tarkastellaan niitä tietotarpeita, jotka jo ovat selkeästi määriteltävissä (ryhmä a), ja tehdään ehdotuksia ryhmiä b ja c koskevien kysymysten käsittelemiseksi.

Hankittaessa tietoja indikaattoreita varten keskitytään ensisijaisesti käyttämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevia lähteitä. Toiseksi lisätietoja saadaan mahdollisuuksien mukaan laajentamalla nykyisten tilastollisten tai hallinnollisten tiedostojen laajuutta. Uusia tietoja kerätään ainoastaan silloin, kun nämä mahdollisuudet eivät vastaa vaatimuksia.

4. Nykyiset tilastolliset tietolähteet ja muut asiaan liittyvät tietolähteet

Euroopan tilastojärjestelmä (European Statistical System, ESS), jonka muodostavat Eurostat ja asianomaiset jäsenvaltioiden hallintoelimet, vastaa siitä, että politiikan laatijoiden tilastotarpeet täytetään. Hallinnollisista menettelyistä saatavat tiedot tarjoavat laajan tietolähteen, vaikka huomattava määrä työtä voidaankin tarvita varmistamaan, että nämä tiedot sisällytetään asianmukaisesti tilastoympäristöön. Paikkatietovälineitä voitaisiin käyttää tilastollisten, hallinnollisten ja ympäristöä (maaperää, maapeitettä, valuma-alueita, jokia, ilmastoa jne.) koskevien tietojen integroimiseen laadukkaaseen analyyttiseen kehykseen ja soveltuvien indikaattoreiden tuottamiseen. Euroopan tilastojärjestelmän toiminnan tuotokset ovat saatavissa komissiosta, mutta suuri joukko hallinnollisiin tarkoituksiin kerättyjä yksityiskohtaisia tietoja ei ole nykyisin käytettävissä tai niistä ei edes tiedetä yhteisön tasolla. Tällä alueella on päästy eteenpäin keräämällä tietoja paikallisista (aluetasoa alemman tason) tutkimuksista sekä maatalouden käytäntöjä koskevista kansallisista ja alueellisista tutkimuksista.

Euroopan tilastojärjestelmä tuottaa joukon perustilastotietoja, joita voidaan yhdistellä eri tavoin erilaisten indikaattorien tuottamiseksi. Indikaattoreita voidaan muuttaa politiikan kehittyessä. Tämän vuoksi erityishuomiota kiinnitetään seuraaviin tehtäviin:

-tietojen tuottaminen paikallistasolla yhdisteltäväksi useisiin erilaisiin maantieteellisiin alueisiin, esim. jokialueisiin, haavoittuviin alueisiin jne.

-uusien tietojen tuottaminen nykyisten tutkimusten kautta, koska tämä on kustannustehokasta ja takaa yhteensopivuuden muiden tutkimuksesta saatavien tietojen kanssa.

4.1. Tietolähteet

4.1.1. Maatilojen rakennetta koskeva tietojenkeruu (Farm Structure Survey, FSS)

Maatilojen rakennetta koskeva tietojenkeruu kattaa kaikki EU:n jäsenvaltiot ja suuren joukon erilaisia kysymyksiä. Se on toteutettu kahden tai kolmen vuoden välein vuodesta 1966/67 lähtien ja sen avulla voidaan analysoida eri ominaisuustietojen yhdistelmiä. Seuraava tutkimus toteutetaan vuonna 2003. Kymmenen vuoden välein järjestettävistä kokonaistutkimuksista on mahdollista tehdä yksityiskohtainen maantieteellinen analyysi.

4.1.2. Kotieläin- ja kasvinviljelytilastot ja niihin liittyvät tilastot

Euroopan tilastojärjestelmällä on pitkä kokemus kotieläimiä, kasvituotteita ja niiden hintoja koskevien tilastojen tuottamisesta. Siten on saatavissa pitkiä aikasarjoja kotieläinten määristä ja koostumuksesta, viljelyaloista sekä maataloustuotteista ja niiden hinnoista.

4.1.3. Metsätilastot

Suuri osa metsätaloustoiminnasta liittyy maatiloihin, ja sillä on selviä ympäristövaikutuksia. Metsästrategiaa käsitellyttä tiedonantoa (KOM (1998) 649) seurasi neuvoston päätöslauselma [3] samasta aiheesta. Tämän strategian riittävään seurantaan tarvitaan lisää indikaattoreita, jotta voidaan ottaa huomioon kestävän metsänhoidon kriteerejä ja indikaattoreita koskevassa työssä saavutettu edistyminen. Tätä työtä on tehty muun muassa Euroopan metsien suojelua koskevien ministerikokousten seurantaprosessin yhteydessä.

[3] Neuvoston päätöslauselma 1999/C 56/01, 15.12.1998, EYVL C 56, 26.2.1999.

4.1.4. Maankäyttötilastot

LUCAS-hanke (Land Use/Cover Area Frame Statistical Survey) tarjoaa yksityiskohtaisia maantieteellisiä viitetietoja maataloutta ja ympäristöä koskeviin analyyseihin. Ensimmäiset tulokset koskevat vuotta 2001. Tämän välineen arvo nähdään kokonaisuudessaan, kun toisiaan seuraavista tutkimuksista saatavat tiedot antavat selvän kuvan maatalouteen ja ympäristöön liittyvistä suuntauksista.

4.1.5. Ympäristötilastoja koskeva kyselylomake

Euroopan tilastojärjestelmä kerää pääasialliset ympäristötilastonsa joka toinen vuosi yhteistyössä OECD:n kanssa käyttämällä yhteistä kyselylomaketta. Yhteistyö Euroopan ympäristökeskuksen ja YK:n elimien kanssa takaa tällä alalla tehtävän työn yhtenäisyyden.

4.1.6. Maatalouden kirjanpidon tietoverkko (Farm Accountancy Data Network, FADN)

Euroopan unionin maatalouden kirjanpidon tietoverkko perustettiin vuonna 1965 [4] keräämään kirjanpitotietoja maatilojen tulojen määrittämistä ja niiden toiminnan tutkimusta varten. Se perustuu 60 000 maatilan otokseen.

[4] Neuvoston asetus (ETY) N:o 79/65, 15.6.1965, EYVL 109, 23.6.1965.

4.1.7. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (Integrated Administrative and Control System, IACS)

Tämä järjestelmä [5] yhdentää yhteisön tukijärjestelmien valvonnan ja tuottaa erilaista hallinnollista tietoa, jota voidaan mahdollisesti käyttää maatalouden ympäristöindikaattoreissa. Parhaillaan tutkitaan, kuinka tätä lähdettä voidaan parhaiten käyttää (uutta lainsäädäntöä tarvitaan).

[5] Neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92, 27.11.1992, EYVL L 355, 5.12.1992.

4.1.8. Maaseudun kehittämisohjelma (Rural Development Programme)

Maaseudun kehittämisohjelmien [6] seuranta ja arviointi perustuvat osittain yhteisiin indikaattoreihin, joista useat koskevat erityisiä maatalouden ympäristötoimenpiteitä [7] tai muiden maaseudun kehittämistoimenpiteiden ympäristönäkökohtia. Seuranta koskee välitöntä ohjelmien tuotosta kun taas arvioinnissa tutkitaan tuloksia/vaikutuksia esimerkiksi biologiseen monimuotoisuuteen, maisemaan ja luonnonvaroihin kuten veteen ja maaperään. Tällaiset indikaattorit kattavat ohjelmien alueen ja liittyvät pääasiassa välittömiin tai välillisiin edunsaajiin. Yhteiset arviointi-indikaattorit auttavat vastaamaan ennalta määrättyyn kysymysjoukkoon erilaisten arviointikriteerien avulla.

[6] Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999, Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen (EYVL L 160, 23.6.1999, s. 80) ja komission asetus (EY) N:o 1750/99, 23.7.1999, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 214, 13.8.1999, s.31).

[7] Aiemmin asetus 2078/92.

Maaseudun kehittämisohjelmat voivat siten tarjota maatalouden ympäristöindikaattoreita kattamillaan alueilla, mutta niihin on lisättävä muista lähteistä saatavia tietoja kontekstista (esim. maatalouden ympäristöindikaattorit, jotka koskevat kaikkea viljelysmaata sektorilla/alueella), jotta voitaisiin verrata ohjelmassa tapahtunutta kehitystä yleiseen suuntaukseen.

4.1.9. Muut hallinnolliset lähteet

Suuri määrä mahdollisesti hyödyllistä tietoa tuotetaan sivutuotteena yhteisön sääntelymenettelyissä. Kaikki tämä tieto ei nykyisin ole komission yksiköiden saatavilla. Sen käytön (relevantin tiedon tunnistaminen ja saaminen käyttöön; yhdistäminen muuhun tietoon) kustannuksia ja hyötyä tutkitaan parhaillaan.

4.2. EU:n tutkimus- ja kehittämistoiminta

4.2.1. Yhteinen tutkimuskeskus (YTK)

YTK tekee tutkimusta EU:n politiikkojen tueksi. Maatalouden ympäristökysymyksiä käsittelevä ryhmä tarjoaa tieteellistä ja teknistä asiantuntemusta maatalouden ympäristöindikaattorien kehityksen arviointiin, kvantitatiiviseen määrittämiseen ja seurantaan.

YTK on kehittänyt yleiseurooppalaisen ympäristömaantieteellisen tietokannan, joka koskee maaperää, maapeitettä, valuma-alueita, jokiverkostoja ja ilmastoa ja joka on tarkoitus yhdistää hallinnollisiin tilastoihin käyttämällä maantieteellisiä tietojärjestelmiä (GIS) päävälineenä.

4.2.2. Yhteisön tutkimusta koskevat puiteohjelmat

Useista EU:n t&k-puiteohjelmista on rahoitettu tutkimustoimintaa, jonka tavoitteena on ollut parantaa tietämystä maatalouden ja ympäristön välisistä suhteista ja kehittää indikaattoreita. Käsiteltyjä aiheita ovat olleet muun muassa autioituminen, maaperän eroosio, lannoitteista ja torjunta-aineista luonnonvaroille aiheutuvat rasitteet, maisema ja biologinen monimuotoisuus sekä maatalouden kasvihuonekaasupäästöt. Nykyisessä viidennessä puiteohjelmassa annetaan tällaista tukea erityisesti avaintoiminnoille "Kestävä maa-, kala- ja metsätalous" ja "Maailmanlaajuinen muutos, ilmasto ja biologinen monimuotoisuus", sekä yleisluonteiseen tutkimustoimintaan, joka koskee ympäristön sosioekonomisia aspekteja.

4.2.3. Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency, EEA)

Euroopan ympäristökeskus on erikoistuneiden eurooppalaisten teemakeskustensa kautta johtava organisaatio, joka kerää tietoja ilmaan joutuvista päästöistä, maapeitteestä, veden laadusta ja luonnosta ja biologisesta monimuotoisuudesta. Erityisesti maapeitettä koskeva CORINE-tietokanta tarjoaa perustan tilastojen esittämiseksi yksityiskohtaisemmalla aluetasolla. Lisäksi se on sellaisten perustietojen lähde, joita tarvitaan koottaessa indikaattoreita maisemassa tapahtuvista muutoksista.

4.2.4. TAPAS

Tekninen toimintasuunnitelma maataloustilastoja varten eli TAPAS-ohjelma (Technical Action Plans for Agricultural Statistics) [8] helpottaa yhteisön maataloustilastojärjestelmän parantamista. Maatalouden ympäristöindikaattorit on valittu yhdeksi tukikohteeksi.

[8] Neuvoston päätös 96/411/EY, 25.6.1996, yhteisön maataloustilastojen parantamisesta, EYVL L 162, 1.7.1996, viimeksi muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2298/2000, 28.9.2000, EYVL L 263, 18.10.2000.

5. Indikaattorit [9]:

[9] Indikaattorijoukkoa koskevat kommentit asiakirjassa KOM 2000 (20), jakso 3.3.2. Ryhmät on esitelty edellä jaksossa 3.

5.1. Indikaattori 1: Alue, jolla sovelletaan maatalouden ympäristötukea (ryhmä b)

Periaate: Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädetään ohjelmista, joiden tarkoituksena on kannustaa maatalousyrittäjiä toteuttamaan maillaan ympäristön kannalta hyödyllisiä toimenpiteitä.

Indikaattori: Alue, jolla sovelletaan asetuksen 1257/1999 mukaisia maatalouden ympäristöohjelmia, luokiteltuna toimintatyypin mukaan.

Ehdotus: Uusi tiedonkeruu ei ole tarpeen.

5.2. Indikaattori 2: Hyvän maatalouskäytännön alueelliset tasot (ryhmä b)

Periaate: Maatalouskäytännöillä on välitön vaikutus ympäristöön; siksi tarvitaan alueellisia tietoja maatalouskäytännöistä. Kaikissa jäsenvaltioissa on kansallisen tai alueellisen tason ohjeita hyvistä maatalouskäytännöistä. Nykyisestä materiaalista olisi laadittava koonnelma.

Indikaattori: Niiden maatilojen lukumäärä, jotka täyttävät hyvää maatalouskäytäntöä koskevat alueelliset vaatimukset. Vähimmäisvaatimuksista on säädetty komission asetuksessa 1750/1999.

Ehdotus: Lisäksi dokumentoidaan alueet, jotka ovat määrittäneet hyvää maatalouskäytäntöä koskevia erityisohjeita, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännön vaatimukset. Perustetaan järjestelmä, jonka avulla kerätään säännöllisin väliajoin tietoja nykyisistä käytännöistä suuntausten seuraamiseksi.

5.3. Indikaattori 3: Ympäristötavoitteiden alueelliset tasot (ryhmä d)

Tämän indikaattorin kehittämiseksi tarvitaan lisätyötä; mahdollinen ratkaisu voisi olla niiden alueiden määrittäminen, joilla on ympäristötavoitteita, sekä näiden tavoitteiden saavuttamisen mittaaminen käyttämällä joko hallinnollisia tai tilastotietoja.

5.4. Indikaattori 4: Luonnonsuojelualue (ryhmä b)

Periaate: Osalle maatalousmaata on asetettu rajoituksia siitä, mitä voidaan tuottaa ja minkä maatalouskäytäntöjen mukaisesti, koska alue on osa luonnonsuojelualuetta, joka kuuluu esimerkiksi Natura 2000 -ohjelman tai vapaaehtoisten sopimusten soveltamisalaan. Maanviljelijät voivat saada korvauksia näistä rajoituksista.

Indikaattori: Tällaisten rajoitusten kohteena olevan maatalousmaan alue ja prosenttiosuus, luokiteltuna maatalousmaan tyypin mukaan (ks. indikaattori 26).

Ehdotus: Käytetään tietoja, jotka saadaan Natura 2000 -ohjelman ja maaseudun kehittämisohjelmien seurannasta, aluksi kokeilututkimuksen yhteydessä. Tutkitaan mahdollisuutta toteuttaa luokittelu rajoituksen tyypin ja ohjelman mukaan.

5.5. Indikaattori 5: Markkinoiden signaalit: luonnonmukaista tuotantoa harjoittavalle maatalousyrittäjälle maksettava korkeampi hinta (ryhmä a)

Periaate: Tavanomaisten tuotteiden ja luonnonmukaisten tuotteiden markkinahintojen ero on indikaattori luonnonmukaisille tuotteille asetetusta lisähinnasta. Toinen kysymys, joka vaikuttaa luonnonmukaiseen maatalouskäytäntöön siirtymiseen, on luonnonmukaista tuotantoa harjoittavien maatalousyrittäjien saama tulo.

Indikaattori: 1) Indeksi, joka koskee luonnonmukaisten ja tavanomaisten tuotteiden hintojen suhdetta ja 2) luonnonmukaisten maatilojen taloudelliset tulokset verrattuna samankokoisiin maatiloihin samalla alueella.

Ehdotus: Kokeiluhankkeet, joissa 1) käytetään maatalouden hintatilastojärjestelmää erottelemaan luonnonmukaiset tuotteet tavanomaisista tuotteista, 2) testataan, saadaanko FADN-tiedoista riittävästi tietoa indikaattorin 2 laskemiseen.

5.6. Indikaattori 6: Teknologia ja ammattitaito: maatalousyrittäjän koulutustaso (ryhmä a/c)

Periaate: Lisääntyneen tekniikan ja taitojen voidaan odottaa johtavan tehokkuuteen tuotantoprosessissa, mikä näkyy tuottavuuden lisääntymisenä, parempina työoloina ja tuotteiden laatuna. Tällä on on puolestaan vaikutus ympäristöön.

Indikaattori: Maatalousyrittäjien kouluttaminen maatalouden ympäristökysymyksissä

Ehdotus: Maatilojen rakennetta koskevassa tietojenkeruussa (FSS) kirjataan maatalousyrittäjien koulutustaso. Koulutuksen ajankohtaa tai henkilön ikää koulutuksen aikana ei kuitenkaan kirjata. Olisi toteutettava kokeilututkimus FSS-tietojen parannuksista, ja siihen olisi liitettävä kysymyksiä maatalouden ympäristöasioihin liittyvistä kehittämistoimista, joihin maatalousyrittäjä osallistuu.

5.7. Indikaattori 7: Luonnonmukaisen maatalouden harjoittamisalue (ryhmä a/b)

Periaate: Luonnonmukaiseen maatalouteen liittyvät vähemmän intensiivinen maankäyttö, vaihtelevammat viljelykäytännöt ja lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön merkittävät rajoitukset. Neuvoston asetuksessa 2092/91 säädetään ankarat vaatimukset, jotka tuottajien on täytettävä ennen kuin maataloustuotteita voidaan markkinoida EU:ssa luonnonmukaisina.

Indikaattori: Luonnonmukaisen maatalouden harjoittamisalue: Tämä on saatavissa vapaaehtoisesta kyselylomakkeesta, joka on kehitetty varmistamaan, että kyseisen asetuksen täytäntöönpanon seuraamiseksi on käytössä yhteinen tietosarja.

Ehdotus: Kyselylomaketta tarkastellaan uudelleen sen kattavuuden validoimiseksi ja sen selvittämiseksi, antavatko vapaaehtoiset vastaukset kaikkiin kyselylomakkeen osiin riittävät tiedot vai olisiko joistain kohdista tehtävä pakollisia.

5.8. Indikaattori 8: Käytettyjen typpi- ja fosforilannoitteiden määrä (ryhmä a)

Periaate: Ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten riski, joka liittyy lannoitteiden käyttöön maataloudessa, voi kasvaa samalla kuin lannoitteiden käyttöä lisätään, erityisesti silloin, kun käytettyjen ravinteiden määrä on suurempi kuin kasvien kapasiteetti käyttää niitä.

Indikaattori: Lannoitteiden käyttö kasveittain ja alueittain.

Ehdotus: Tätä indikaattoria on tarkasteltava yhdessä indikaattorin 18 kanssa.

5.9. Indikaattori 9: Torjunta-aineiden kulutus (ryhmä a/c)

Periaate: Torjunta-aineiden käytöstä ei saisi aiheutua kohtuutonta riskiä ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Riskit vaihtelevat huomattavasti eri torjunta-aineiden välillä riippuen niiden aktiivisten ainesosien erityisominaisuuksista (esim. toksisuus, säilyvyys), ja niiden käyttötavoista (esim. käytetyt määrät, käyttämisaika ja -menetelmä, käsiteltävä kasvityyppi, maaperätyyppi).

Indikaattori: Kahta täydentävää indikaattoria voidaan tarkastella: 1) Indeksi, joka koskee torjunta-aineiden käyttöä, painotettuna siten, että otetaan huomioon erilaiset toksisuustyypit ja käyttötavat jne., 2) torjunta-aineiden käyttö, luokiteltuna erilaisten luontaisten ominaisuuksien mukaan, kuten toksisuus muille kuin kohdelajeille, pitkäaikaiset vaikutukset, säilyminen ympäristössä jne.

Ehdotus: 1) Kerätään edelleen tietoja yksittäisten rikkakasvi-, sienieliö- ja hyönteistorjunta-aineiden käytöstä suurimmilta torjunta-aineiden tuottajilta ja sikäli kuin niitä on käytettävissä myös jäsenvaltioilta. Kannustetaan jäsenvaltioita TAPAS-ohjelman kautta täydentämään näitä tietoja maatalousyrittäjien keskuudessa tehtävillä suorilla kyselytutkimuksilla.

2) Kehitetään torjunta-aineluokkia aktiivisiin ainesosiin liittyvien ominaisuuksien perusteella. (Tämä voisi olla tutkimushankkeen aiheena.)

5.10. Indikaattori 10: Vedenkäytön intensiteetti (ryhmä a)

Periaate: Maissa joissa on kuivia kasvukausia voi veden käyttö kasteluun asettaa rajalliset vesivarat koetukselle. Viljeltävät kasvit olisi valittava ilmaston ja veden saatavuuden mukaisesti, ja soveltuvaa kastelutekniikkaa (esim. pisarakastelua) olisi käytettävä, jotta kastelun tehokkuutta voitaisiin lisätä ja veden hävikkiä vähentää mahdollisimman paljon.

Indikaattori: Veden käyttö kastellulta viljelyalalta saatua 1 000 euron tuottoa kohti.

Ehdotus: Tietolähdettä ei ole nykyisin. Tiedot ostetusta/käytetystä vedestä voitaisiin liittää FADN-tietoihin, aloittamalla jäsenvaltioista, joissa näitä tietoja on jo käytettävissä. Erityisiä vedenkäyttötutkimuksia voi olla tarpeen kehittää.

5.11. Indikaattori 11: Energian käyttö (ryhmä a)

Periaate: Jotta CO2 -päästöjä voidaan vähentää, kaikkien talouden sektorien on käytettävä energiaa järkiperäisesti ja parannettava energiatehokkuutta.

Indikaattori: Energian vuotuinen käyttö polttoainetyypeittäin. Saatavilla olevat tiedot energiankäytöstä maataloudessa rajoittuvat lähinnä öljytuotteisiin, jotka on helppo erotella erityisten verojärjestelmien vuoksi, joita sovelletaan maataloudessa käytettävään dieselpolttoaineeseen. Muita maataloudessa käytettäviä polttoaineita ovat pääasiassa sähkö ja muutamissa maissa maakaasu.

Ehdotus: FADN-verkossa kerätään tietoja polttoaineisiin kuluneista kokonaismenoista ilman yksityiskohtaisia tietoja polttoainetyypeistä ja ostetuista määristä; FADN-tutkimus olisi laajennettava kattamaan puuttuvat tiedot, aloittamalla jäsenvaltioista, joissa näitä tietoja on jo käytettävissä.

5.12. Indikaattori 12: Maankäyttö: topologiset muutokset (ryhmä b)

Periaate: Kehittämistoimilla on merkittävä vaikutus ympäristöön ja maisemaan. Kehittämistoimet juontavat juurensa eri sektorien tarpeista (maatalous, liikenne, kaupunkien kehittäminen, energiantuotanto ja -jakelu, teollisuus jne.) ja niillä on monia erilaisia vaikutuksia (luonnollisiin elinympäristöihin, kasveihin, pinta- ja pohjaveteen, maisemaan jne.).

Indikaattori: Luettelo kehittämistoimista luokiteltuna tyypin ja sijainnin mukaan.

Ehdotus: Useat kehittämistoimet saavat julkista rahoitustukea (paikallisella, kansallisella tai Euroopan tasolla), ja useimpiin liittyy sääntelymenettely. Siten on olemassa hallinnollisia rekistereitä, jotka kattavat näiden muutosten sijainnin, luonteen ja laajuuden. Tarvitaan kokeilututkimus tällaisten rekistereiden käytettävyyden toteamiseksi sekä todennäköisesti lainsäädäntöä, joka sallii niiden käytön tilastotarkoituksiin.

5.13. Indikaattori 13: Maankäyttö: kotieläin-/kasvintuotantoa koskevat mallit (ryhmä a/c)

Periaate: Kotieläinten ja yksittäisten viljelylohkojen käsittely on osa jokaisen maatalousyrittäjän omaa strategiaa. Maankäytön muutoksilla voi olla vaikutuksia ympäristöön (eläinten luonnollisiin elinympäristöihin, maisemaan jne.), mutta näitä vaikutuksia ei useinkaan kirjata eikä ymmärretä kovin hyvin.

Indikaattori: (Myöhemmin kehitettävään) maatalouden käytäntöjä ja strategioita koskevaan yhteisön luokitukseen perustuva kunkin luokan osuus kullakin maatilalla, mahdollisesti laajennettuna kattamaan kaikki maaseudun toiminnot.

Ehdotukset: Osa jäsenvaltioista on jo tehnyt tutkimuksia, joiden tarkoituksena on luokitella maatalousyrittäjien strategiat ja käytännöt kansallisen ja paikallisen politiikan yhteydessä. Kokeilututkimuksen perusteella voidaan kehittää menetelmiä ja tietoja, jolloin tähän mennessä saadut kokemukset voidaan yhdistää.

5.14. Indikaattori 14: Hallinto: ks. myös indikaattori 2 (ryhmä d) [10]

[10] Indikaattorialueilla 14, 30 ja 31 tarvittavia indikaattoreita ei ole vielä määritelty, eikä niitä siksi käsitellä tässä tiedonannossa.

Tämän indikaattorin määrittelemiseksi tarvitaan lisätyötä.

5.15. Indikaattori 15: Suuntaukset: voimaperäistäminen/laajaperäistäminen, erikoistuminen (ryhmä a/c)

Periaate: Maatilojen erikoistuminen lisää mittakaavaetuja tuotannossa ja kuljetuskustannuksissa. Maatalouden voimaperäistäminen parantaa maatilojen elinkelpoisuutta ja työpaikkojen säilymistä; lisääntyvän erikoistumisen ja voimaperäistämisen yhdistelmä johtaa kuitenkin suurempiin ympäristö- ja muihin riskeihin sekä monimuotoisuuden vähenemiseen. Tähän liittyvien ulkoisvaikutusten vuoksi arviointi olisi liitettävä soveltuviin alueyksiköihin (esim. jokialueet, työssäkäyntialueet, maatalousteollisuuden keräilykeskukset).

Indikaattori: Koska voimaperäistäminen voi koskea kaikkia tuotantotekijöitä, mahdollisten indikaattoreiden lukumäärä on korkea. Esimerkiksi suhde kotieläinten lukumäärän ja rehualojen välillä voi soveltua joihinkin kotieläintalouden tyyppeihin.

Ehdotukset: Yhteisön maatilaluokitus sallii maatilojen ja tuotantoalueiden voimaperäistämiseen ja erikoistumiseen liittyvien seikkojen tunnistamisen ja mittaamisen. Luokituksen tarkentaminen parantaa tietoja erityyppisten maatilojen ja niiden hoitoon liittyvien käytäntöjen maantieteellisestä jakaumasta. Tuotantoa koskevien tietojen ja FSS- ja FADN-tietojen yhdistäminen edistää asianmukaisen luokituksen luomista. Tähän ei liity uusien tietojen keräämistä, vaan kokeilututkimuksesta saadaan tarvittavat tiedot soveltuvien indikaattorien valikoiman tarkentamiseen.

5.16. Indikaattori 16: Suuntaukset: erikoistuminen/monipuolistuminen (ryhmä a)

Periaate: Toimintojen monipuolistaminen on keskipitkän ajan strategia riskin hallitsemiseksi. Monipuolistuminen voi olla puhtaasti maataloustoimintaa, siihen voi liittyä maatilalla suoritettavaa muuta kuin maataloustoimintaa (toimintojen monimuotoisuus) tai siihen voi liittyä maatilan ulkopuolisia toimintoja (toimintojen moninaisuus) joko maatalousalalla tai muilla aloilla. Vaikka vaikutus tuloihin voi olla vähäinen, näillä strategioilla on myönteinen vaikutus maatilan elinkelpoisuuteen.

Indikaattori: Yhteisön luokituksen eri luokkien merkitys. Niiden maatalousyrittäjien osuus, jotka harjoittavat muuta tuottavaa toimintaa. Maatalousyrittäjien maataloudesta ja muilta aloilta saamien tulojen suhde.

Ehdotukset: Tarvitaan uusia FSS-kysymyksiä toimintojen moninaisuuden laajuuden (eikä ainoastaan sen ilmenemisen) mittaamiseksi. Tässä työssä tärkeitä ovat riittävän yksityiskohtaiset tilastot maatilan tuloista, jotta voidaan mitata toimintojen moninaisuuden vaikutusta maatilojen elinkelpoisuuteen.

5.17. Indikaattori 17: Suuntaukset: marginalisoituminen (ryhmä a/c)

Periaate: Marginalisoituminen voidaan määritellä tilanteeksi, jossa maatila ei kykene tuottamaan riittävää tuloa. Tämä voi johtua taloudellisen tai fyysisen ympäristön huononemisesta ja nostaa maataloustoiminnan lopettamisen riskiä kyseisillä tiloilla.

Indikaattori: Tilatiheys ja sen kehitys tilanpidon jatkajien kanssa ja ilman. Toimintaa tukevien rakenteiden (palvelut, hallinto, tiedonvälitys jne.) tilanne voi myös vaikuttaa tähän indikaattoriin.

Ehdotus: Suuri osa tarpeellisesta tiedosta on saatavissa FSS:stä; soveltuvat (tarkat) maantieteelliset yksityiskohdat voidaan saada jakamalla nämä tiedot uudelleen. Tähän lisättäisiin kansalliset tiedot toimintaa tukevista rakenteista ja tarvittaessa ylimääräisiä FSS-kysymyksiä. Tämä ehdotus on validoitava kokeilututkimuksella.

5.18. Indikaattori 18: Maanpinnan ravinnetase, mukaan luettuna indikaattori 8: lannoitteiden käyttö (ryhmä a)

Periaate: Ravinteet ovat välttämättömiä kasvien kasvulle. Jos niitä käytetään liiallisesti, ne voivat valua pintavesiin ja/tai suodattua pohjaveteen, jolloin nitraattitaso nousee liian korkeaksi. Maanpinnan ravinnetase on soveltuvin menetelmä, jolla voidaan arvioida liiallista ravinteiden käyttöä. Soveltuvat tiedot voidaan saada FSS:stä. Syvällistä tietoa on kuitenkin saatavissa ainoastaan alueellisella, paikallisella tai joen valuma-alueen tasolla.

Indikaattori: Maanpinnan ravinnetase määritellään seuraavasti: maanpintaan joutuvien ravinteiden kokonaismäärä (eloperäiset ja kivennäislannoitteet, ilmasta tuleva laskeuma, palkokasvien sitomat ravinteet) josta on vähennetty kasvien ottama määrä (laiduntamisessa tapahtunut poistuma mukaan luettuna).

Ehdotukset: 1) NUTS 2 -tasolla on käytettävissä tietoja ravinnetaseista, mutta tarvitaan lisätyötä joidenkin menetelmiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi:

a) Lannoitteet: Luvut kivennäislannoitteiden myynnistä maittain ovat saatavissa, mutta niiden jakaminen alueittain on ongelmallista. FADN-paneeliin osallistuvat maatalousyrittäjät raportoivat lannoitemenoista. Tätä voitaisiin laajentaa kattamaan ostetut määrät jaoteltuina lannoitetyypin mukaan (typpi, fosfori), ja ensiksi voitaisiin aloittaa niistä jäsenvaltioista, joissa nämä tiedot ovat jo käytettävissä.

b) Karjanlanta: lantaa koskevat kertoimet vaihtelevat huomattavasti eri maiden välillä, koska mittaus- ja mallintamismenetelmät ovat erilaisia.

c) Kasvien ottama määrä: tarvitaan parannettuja malleja rehukasvien ottaman ja laiduntamisessa poistuvan typen määrän arvioimiseksi.

2) Kokeiluhanke sen testaamiseksi, voidaanko kehittää välineitä taseiden mittaamiseksi joen valuma-alueilta tai sadanta-alueilta.

5.19. Indikaattori 19: Metaanipäästöt (CH4) (ryhmä a)

Periaate: Maatalous on yksi tärkeimmistä metaani- ja typpioksiduulipäästöjen lähteistä, jotka ovat molemmat moninkertaisesti voimakkaampia kasvihuonekaasuja kuin CO2. Näitä kaasuja syntyy pääasiassa karjanlannasta. Sitoumus vähentää kasvihuonekaasuja kahdeksalla prosentilla vuosiin 2008-2012 mennessä kuuluu tärkeimpiin poliittisiin prioriteetteihin EU:ssa.

Indikaattori: Aggregoidut maatalouden vuotuiset CH4-, N2O- ja CO2-päästöt, painotettuna suhteellisella kasvihuonevaikutuksella.

Ehdotus: Tiedot kaikkien kasvihuonekaasujen päästöistä ovat saatavissa Euroopan ympäristökeskuksesta. Tietoja voitaisiin tarkentaa keräämällä tietoja tarkoituksellisesta tuotannosta (anaerobinen mädätys) ja metaanin talteenotosta ja käytöstä (identtinen maakaasun kanssa) energianlähteenä maatiloilla. Tästä käytöstä on se kaksinkertainen hyöty, että se vähentää sekä metaanipäästöjä että maatilalla käytettävän tavanomaisen polttoaineen määrää. FSS:n luetteloa ominaisuustiedoista voitaisiin laajentaa keräämällä tietoja laitoksista, niiden kapasiteetista ja käytöstä.

5.20. Indikaattori 20: Maaperän saastuminen torjunta-aineiden vuoksi (ryhmä c)

Periaate: Osoitetaan, missä määrin torjunta-aineiden jäämiä kerääntyy maaperään.

Indikaattori/Ehdotus: Tämän indikaattorin määrittely ja tuottaminen edellyttää huomattavaa työtä ja validointia maaperänäytteillä yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa.

5.21. Indikaattori 21: Veden saastuminen (ryhmä c)

Periaate: Lähestymistapa on samanlainen kuin indikaattorilla 20. Siinä keskitytään pilaaviin aineisiin kuten raskasmetalleihin ja orgaanisiin kemikaaleihin eläinlääkintätuotteiden jäämät mukaan luettuina (eli mahdollisiin saastuttajiin, joita indikaattori 30 ei kata).

Indikaattori/Ehdotus: Sama kuin indikaattorilla 20.

5.22. Indikaattori 22: Pohjaveden otto (ryhmä a/c)

Periaate: Maatalousyrittäjien suorittamaa pohjaveden ottoa ei yleensä kirjata, mutta sen uskotaan laajalti olevan yksi tärkeimmistä pohjaveden pinnan alenemista aiheuttavista tekijöistä.

Indikaattori: Maatalousyrittäjien pohjavesilähteistä suoraan ottaman pohjaveden vuotuinen määrä.

Ehdotus: Indikaattorissa 10 ehdotettiin tietojen keruuta tältä alueelta. Tämä vaatimus voitaisiin laajentaa kattamaan itse suoritettu veden otto, ja siihen sisältyisi tieto lähteestä, josta vesi on otettu, esim. pohjavedestä (kaivosta) tai joesta tai purosta.

5.23. Indikaattori 23: Maaperän eroosio (ryhmä a/b/c)

Periaate: Yli puolet Euroopan maa-alasta kärsii jonkinasteisesta maaperän eroosiosta, mikä alentaa maan tuottavuutta ja vahingoittaa ekosysteemejä. Ilmiö on vaikeampi eteläisissä Euroopan maissa, mutta jopa Euroopan pohjoisosassa eroosioriski voi olla merkittävä esimerkiksi siitä syystä, että suojaava kasvusto puuttuu talvikaudella. Maaperän eroosioprosessissa fysikaaliset tekijät kuten ilmasto, topografia ja maaperän ominaisuudet ovat tärkeitä, mutta kaikkein tärkeimpiä tekijöitä ovat maapeite ja maatalouskäytännöt. Lisäksi maaperän eroosio voi liittyä maatalouden ympäristötoimenpiteisiin.

Indikaattorit: Menetetyn pintamaan määrän arviointi ja sijainti ja kartat maaperän eroosioriskistä. Maapeite ja maatalouskäytännöt riskialueilla.

Ehdotukset: Paikkatietojen mallintaminen, joka perustuu maantieteellisten viitetietojen ja yhdenmukaistettujen tietojen yhdistämiseen Euroopan maaperästä, maapeitteestä, digitaalisista maastomalleista ja meteorologisista tiedoista, voisi tarjota yhtenäisiä ja yhdenmukaisia karttoja maaperän eroosioriskistä.

5.24. Indikaattori 24: Resurssien liikakäyttö: Maapeitteen muutokset (ryhmä a)

Periaate: Matriisi muutoksista maapeitteessä on välttämätön kehityksen seuraamiseksi. Maatalouden ympäristökysymysten kannalta matriisi maatalouskäytöstä, jossa esitetään käyttömuotojen käyttöönotto, poistuminen ja sisäiset muutokset, on tärkein vaatimus.

Indikaattori: Matriisi muutoksista maapeitteessä luokiteltuna tyypin ja koon mukaan.

Ehdotus: LUCAS-hankkeen [11] täytäntöönpano ja säännöllinen ajantasaistaminen tekevät mahdolliseksi vaadittujen matriisien tuottamisen.

[11] Ks. 4.1.4. edellä.

5.25. Indikaattori 25: Lajien geneettinen monimuotoisuus (ryhmä b)

Periaate: Biologinen monimuotoisuus tarkoittaa elämän ja sen prosessien monimuotoisuutta, ja sitä esiintyy yleensä kolmella tasolla:

*Geneettinen monimuotoisuus - lajin yksittäisten edustajien joukosta tavattavan perintöaineksen moninaisuus

*Lajien monimuotoisuus - tietyssä paikassa esiintyvien elävien organismien moninaisuus

*Ekosysteemien monimuotoisuus - erilaisissa elinympäristöissä esiintyvien lajien, ekologisten toimintojen ja prosessien moninaisuus.

Vaikka geneettiset parannukset voivat lisätä maatalouden tuottavuutta, ne voivat myös aiheuttaa perintöaineksen vähittäistä häviämistä, jonka myötä maataloustuotannosta tulisi yhä alttiimpaa uusien kasvintuhoojien tai sairauksien leviämiselle tai ilmastonmuutokseen liittyville riskeille.

Indikaattori: 1) Tärkeimpien kasvilajikkeiden/kotieläinrotujen kokonaismäärä ja osuus tuotannosta ja 2) uhanalaisten kansallisten kasvilajikkeiden/kotieläinrotujen määrä.

Ensimmäinen indikaattori osoittaa biologisen monimuotoisuuden tason maataloustuotannossa ja siinä tapahtuvan lisäyksen/vähennyksen. Toinen antaa tietoja perintöaineksen vähenemisen riskistä ja nykyisen perintöaineksen osan menettämisestä lopullisesti.

Ehdotukset: Indikaattorin 1 osalta perustiedot kasveista saadaan viljelykasvilajien yleisestä lajikeluettelosta [12]. Tähän olisi lisättävä erityinen tietoverkko.

[12] Viljelykasvilajien yleinen lajikeluettelo julkaistaan viljelykasvilajien yleisestä lajikeluettelosta 29 päivänä syyskuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/457/ETY 18 artiklan säännösten mukaisesti (EYVL L 225, 12.10.1970, s.1). Luettelo julkaistiin ensimmäisen kerran 21 päivänä heinäkuuta 1975 (EYVL C 164, 21.7.1975, s.1). Se ajantasaistetaan määräajoin. Siten 21. laitos julkaistiin 9 päivänä marraskuuta 1999 (EYVL C 321A, 9.11.1999, s.1).

5.26. Indikaattori 26: Luonnonarvoltaan merkittävä nurmialue tms. (ryhmä b)

Tämä indikaattori on indikaattorin 4 osajoukko.

5.27. Indikaattori 27: Uusiutuvien energialähteiden tuottaminen (ryhmä a)

Periaate: Uusiutuvien energialähteiden kuten biodieselin ja puun avulla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja hiilidioksidin nettopäästöjä.

Indikaattori: Biodieselin tuotantoon tarkoitetun vesakkometsän ja öljykasvien tuotantoala ja -volyymi.

Ehdotus: Tästä aiheesta kerätään hallinnollisia tietoja. Vaihtoehtoisesti FSS ja kasvintuotantotilastot voitaisiin laajentaa kattamaan kyseinen tuotanto.

5.28. Indikaattori 28: Lajien rikkaus (ryhmä d)

Periaate: Joitain lajeja, jotka liittyvät tyypillisiin maatalouden luontotyyppeihin, voidaan käyttää bioindikaattoreina tietynlaisille kehityssuunnille maataloudessa, vaikka muut kuin maatalouteen liittyvät tapahtumat voivat myös vaikuttaa lajien monimuotoisuuteen ja yksilöiden määrään. Tämän indikaattorin tuottamisessa on kohdattu joitakin vaikeuksia, jotka liittyvät lajien valintaan ja riittävän pitkäaikaisten seurantakausien toteutumiseen, jotta olisi mahdollista erottaa ihmisen aiheuttamat muutokset luonnon vaikutuksista, esimerkiksi säästä. Joitakin kansallisia esimerkkejä on olemassa, ja ne perustuvat pääasiassa lintujen laskentaan. Nämä bioindikaattorit vetoavat laajaan yleisöön, koska ne eivät ole luonteeltaan kovinkaan teknisiä.

Indikaattori: Määriteltävä saatavilla olevien tietojen perusteella. Nykyinen tietojen saatavuus on tärkeä näkökohta tarvittavien aikasarjojen pituuden vuoksi.

Ehdotus: Tätä indikaattoria on kehitettävä edelleen.

5.29. Indikaattori 29: Maaperän laatu (ryhmä c)

Periaate: Tärkein poliittinen tavoite maaperän hoitamiseksi maataloudessa on varmistaa se, että maaperää käytetään asianmukaisesti maataloustuotannon rajallisena resurssina tavoilla, jotka ovat ympäristön kannalta terveitä, taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ja yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä. Nykyistä maankäyttöä kuvaavien karttojen ja maaperän "potentiaalia" kuvaavien karttojen välinen vertailu voi osoittaa alueet, joissa nämä eivät vastaa toisiaan, sekä alueet, joilla on maaperän kulumisen riski. Se voi myös olla hyödyllistä tietoa politiikkaa arvioitaessa/seurattaessa/suunnattaessa.

Indikaattori: Maatalousalueet, joilla maaperän potentiaali ja nykyinen tai suunniteltu maankäyttö eivät vastaa toisiaan.

Ehdotukset: (1) Määritetään maaperän rajoitteet (topografia, juuriston syvyys, hedelmällisyys, orgaaninen hiili, vedenpidätyskyky [13], rakenne) Euroopassa (käyttämällä yhdenmukaistettua Euroopan maaperätietojärjestelmää); (2) johdetaan kasveille soveltuvuusalueet ja (3) verrataan maaperän potentiaalista kertovia karttoja maankäyttökarttoihin.

[13] Vedenpidätyskyky itsessään on mainittu indikaattoriksi OECD:n julkaisuissa. Sitä pidetään hyvin tärkeänä alueilla, joilla on maaperän kasvipeitettä rajoittavia kuivuuskausia ja niitä seuraavia runsaita sadekausia. Maissa, joissa on syviä ja nopeasti virtaavia jokia ja runsaasti sadetta, hyvä maaperän rakenne ja sen vedenpidätyskyky ovat välttämättömiä tulvien ja maanvieremien estämiseksi, jotka voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä.

5.30. Indikaattori 30: Nitraatit/torjunta-aineet vedessä (ryhmä d) [14]

[14] Indikaattorialueilla 14, 30 ja 31 tarvittavia indikaattoreita ei ole vielä määritelty, eikä niitä siksi käsitellä tässä tiedonannossa.

Periaate: Maatalous on yksi tärkeimmistä ravinteiden ja torjunta-ainejäämien lähteistä pohja- ja pintavedessä. Näiden aineiden pitoisuuksien kehittyminen pohja- ja pintavedessä on indikaattori maataloussektorin toteuttamien toimenpiteiden onnistumisesta. Tulosten maantieteellisen analyysin avulla voitaisiin paikallistaa ongelmat.

Indikaattori: Indikaattorin määritelmää on kehitettävä edelleen.

Ehdotus: Tietoja on periaatteessa saatavissa kansallisella ja EU:n tasolla, vaikkakin enemmän nitraateista kuin torjunta-aineista. Tietoja voidaan valita ja esittää monilla eri tavoilla, ottamalla esimerkiksi pääasiallinen maankäyttötapa huomioon kyseisellä valuma-alueella. Tarvitaan lisäkeskusteluja poliittisten päättäjien, tietojen toimittajien ja ympäristöasiantuntijoiden välillä indikaattorin määrittämiseksi ja rakentamiseksi.

5.31. Indikaattori 31: Pohjaveden tasot (ryhmä d)

Periaate: Pohjaveden liiallinen otto maatalousyrittäjien (ks. indikaattori 10) mutta myös muiden käyttäjien toimesta johtaa pohjaveden pinnan alenemiseen. Alueen vesiolojen häiriintymisestä voi olla muita seurauksia, kuten suolaveden joutuminen pohjavesivarastoihin, mikä edelleen vähentää makean veden määrää.

Joissain maissa on kerätty pitkiä aikasarjoja pohjaveden pinnan tasoista valikoiduilla mittausasemilla, mikä on välttämätöntä säästä johtuvien muutosten erottamiseksi ihmisen aiheuttamista vaikutuksista. EU:n tasolla ei kerätä tietoja systemaattisesti.

Indikaattori: Määriteltävä.

Ehdotus: Tarvitaan lisätyötä tälle indikaattorille asetettavien odotusten muotoilemiseksi ja indikaattorin määrittelemiseksi.

5.32. Indikaattori 32. Maiseman tila (ryhmä b)

Periaate: Maiseman tilaa voidaan tulkita analyyttisillä indikaattoreilla eri tasoilla. Monimuotoisuus ja rakenne ovat osa tätä kuvausta; esimerkiksi viljelylohkojen järjestäminen, maapeite, rakennusten jakauma ja tyypit, visuaaliset seikat (mm. yhtenäistäminen, käyttämätön maa-alue, rakentamisen väärinkäyttö) vaikuttavat kaikki maiseman tilaan. Maatalouden ympäristökysymyksiin keskittyvässä lähestymistavassa maatalouteen liittyvillä seikoilla on erityinen merkitys.

Indikaattori: Näkyvissä olevien huomattavien elementtien määrä ja monimuotoisuus. (Tarkennettava.)

Ehdotus: Komissio on laatinut luettelon kansallisista järjestelmistä, joita käytetään maiseman arviointiin. Käynnissä olevaa työtä näiden järjestelmien validoimiseksi ja laajentamiseksi yhteisön tason käyttöön olisi jatkettava ja tehostettava. Ympäristökysymykset otetaan mukaan LUCAS-hankkeeseen; vastaukset näihin sekä valokuva-aineisto tutkimuskohteista vaikuttavat osaltaan indikaattorien laatimiseen.

5.33. Indikaattori 33. Vaikutus elinympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen (ryhmä c)

Periaate: Maatalous vaikuttaa luonnolliseen elinympäristöön sekä viljellyillä alueilla että niiden väliin jäävillä alueilla, kuten pensasaidoissa, ojissa ja muilla raja-alueilla. Maanviljelijöiden osallistuminen elinympäristön suojeluun merkitsee viljeltyjen alueiden käsittelyä siten, että luonnollinen kasvisto ja eläimistö säilytetään ja samalla raja-alueet pidetään hyvässä kunnossa. Nämä toimet voivat olla ristiriidassa taloudellisesti kaikkein edullisimpien toimintatapojen kanssa.

Indikaattori: Lineaaristen elementtien tiheys ja maapeitteen monimuotoisuus maatilan tasolla.

Ehdotus: Ympäristökysymysten käyttö LUCAS-hankkeessa ja kysymysten lisääminen FSS:ään. Monimuotoisuuden arviointiin käytettävien menetelmien kehittäminen FSS-tietojen pohjalta ja mahdollisesti maapeitettä koskevien Corine Land Cover (CLC) -tietojen käyttäminen näiden tietojen alueelliseen uudelleen jakamiseen.

5.34. Indikaattori 34: Maatalouden osuus päästöistä, nitraateista johtuvasta saastumisesta, vedenkäytöstä (ryhmä b)

Periaate: Maatalous on ainoastaan yksi päästöjä, saastumista ja veteen kohdistuvaa kuormitusta aiheuttavista sektoreista. On tärkeää selvittää maatalouden suhteellinen osuus muihin sektoreihin verrattuna, jotta voidaan arvioida, onko toimien kohdistaminen maatalouteen tehokkain tapa käsitellä ongelmaa.

Indikaattori: 1) Kasvihuonekaasupäästöt kutakin talouden sektoria kohti. 2) Veteen joutuvat nitraattipäästöt kutakin talouden sektoria kohti. 3) Veden käyttö kutakin talouden sektoria kohti.

Ehdotukset: 1) Kasvihuonekaasuista on saatavissa täydellinen tiedosto. 2) Ei ole yksinkertaista tapaa erottaa maataloudesta peräisin olevia nitraatteja muista lähteistä. Sen vuoksi on tarpeen kehittää malleja, joilla arvioidaan maatalousmaasta valuvien nitraattien, teollisuudesta (pääasiassa elintarviketeollisuudesta) tulevien nitraattien ja muista lähteistä tulevien nitraattien määrää. 3) Jäsenvaltioiden olisi täytettävä perusteellisemmin nykyiset vesitilastoja koskevat kyselylomakkeet.

5.35. Indikaattori 35: Vaikutus maiseman monimuotoisuuteen (ryhmä c)

Periaate: Maiseman monimuotoisuuteen vaikuttavat luonnonolot, maan muokkaaminen ja vuorovaikutus maatalouden ja muiden maankäyttäjien välillä. Tätä monimuotoisuutta olisi pidettävä resurssina. Se käsitetään laajemmin kuin elinympäristö.

Indikaattori: Indeksit, jotka koskevat yleistä monimuotoisuutta ja maatalouden monimuotoisuutta ja niiden kehityskulkua.

Ehdotus: CORINE-tietokantaan perustuva tutkimus maankäytön monimuotoisuudesta on suoritettu [15]. Tätä lähestymistapaa tarkennetaan käyttämällä ympäristökysymyksiä sekä sisäistä monimuotoisuutta LUCAS-hankkeen pisteiden verkostossa. Yhdistämällä maaperää koskevat tiedot topografisiin ja ilmastotietoihin voidaan määrittää "luonnollinen" monimuotoisuuden taso. LUCAS-hankkeesta saatavat muutosta kuvaavat matriisit antavat mahdollisuuden erottaa maatalouden vaikutuksen monimuotoisuuteen ja sen kehitykseen.

[15] From land cover to landscape diversity, Euroopan komission/Euroopan ympäristökeskuksen yhteisraportti, 2000.

6. Päätelmät

6.1. Yleiset vaatimukset

Edellisessä jaksossa esiteltiin komission ehdotukset jokaisen tiedonannossa KOM (2000) 20 ehdotetun indikaattorin osalta. Ne sisältävät luettelon useista vaatimuksista, jotka on täytettävä joidenkin indikaattoreiden määrittelemiseksi ja laskemiseksi. Nämä esitetään yhteenvetona jäljempänä olevassa taulukossa. On syytä korostaa, että näihin tehtäviin liittyvää työtä ei voida osoittaa yksin komissiolle, koska sen onnistuneeseen toteutukseen tarvitaan kansallisten viranomaisten ja muiden elinten täyttä osallistumista ja sitoutumista. Suunnitellun työn aikataulu ja toteutettavuus riippuvat olennaisesti siitä, minkälaisia resursseja kaikki osallistujat osoittavat näihin tehtäviin. Euroopan parlamentin ja neuvoston tuki on välttämätöntä, jotta tässä pyrkimyksessä voidaan edistyä tyydyttävästi. "Lisäksi on otettava huomioon Euroopan unionin laajentuminen. Uudet jäsenvaltiot saavuttavat liittymisensä jälkeen todennäköisesti vain asteittain tilanteen, jossa ne pystyvät osallistumaan tehtävään työhön täysipainoisesti ".

6.2. Lisätoiminta (luettelo suosituksista ja aikataulu)

6.2.1. Ensisijaisuus

Komissio pyrkii edelleen kiinnittämään päättävien elinten huomion maatalouden ympäristöindikaattoreihin liittyvän työn merkitykseen ja asianmukaisten resurssien myöntämiseen siihen liittyviin tehtäviin. Erityisesti pyritään entistä enemmän korostamaan poliittisten päätösten tilastovaikutuksia. Tämä työ on jatkuvaa.

6.2.2. Tietolähteiden inventointi

Euroopan tilastojärjestelmän maataloustilastojen verkostoa käytetään (työryhmäkokousten säännöllisen ohjelman kautta) niiden tietolähteiden inventoinnin ajantasaistamiseen ja täydentämiseen, jotka liittyvät maatalouden ympäristökysymyksiin jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa. Tämä inventointi kattaa kaikki asiaanliittyvät tietolähteet eikä sitä rajoiteta perinteisiin tilastolähteisiin.

6.2.3. Maatilojen rakennetta koskevan tietojenkeruun (FSS) ja maatalouden kirjanpidon tietoverkon (FADN) tutkimusten kattavuus

Ympäristökysymysten käsittelyä näissä kahdessa tietolähteessä tarkastellaan jatkuvasti. Tarkastelu on jatkuvaa maatalouden kirjanpidon tietoverkossa. Maatilojen rakennetta koskevan tietojenkeruun erityispiirteitä tarkastellaan jokaisen tietojenkeruun yhteydessä. Vuoden 2003 tietojenkeruuta koskevien komission ehdotusten tutkiminen saatetaan päätökseen vuoden 2001 ensimmäisellä puoliskolla.

6.2.4. Maantieteellinen erittely

On laadittu ehdotuksia arviointihankkeeksi, jossa tutkittaisiin nykyisten tietojen jakamista uudelleen käyttäen ympäristön kannalta merkityksellisempää maantieteellistä jaottelua. Ensimmäisiä tuloksia odotetaan vuonna 2002.

6.2.5. Hallinnolliset tiedot

Tämän tiedonannon edellisissä jaksoissa esitetty analyysi johtaa siihen johtopäätökseen, että hallinnollisten tietojen käyttäminen on kustannustehokkain ratkaisu useiden indikaattoreiden laskemiseen. Hallinnollisten tietojen saatavuutta tilastotarkoituksiin rajoitetaan useissa tapauksissa lainsäädännöllä. Komissio tekee ehdotuksia tällaiseen lainsäädäntöön tehtäviksi muutoksiksi. Koska näistä muutoksista päätetään yhteispäätösmenettelyssä, neuvoston ja parlamentin näkökannat tästä analyysistä ja niiden tuki ehdotetulle lähestymistavalle ovat erittäin tärkeitä.

Hallinnollisen ja tilastotiedon hyödylliseen yhdistämiseen liittyviä teknisiä kysymyksiä tutkitaan edelleen ja niistä tehdään ehdotuksia. Erityisesti olisi korostettava tarvetta ilmoittaa hallinnolliset tiedot tilastojärjestelmän rakenteen mukaisessa muodossa, varsinkin fyysisten ilmoitusyksiköiden osalta, jotta tarkempi analyysi ja tietojen vertailu olisi mahdollista.

Nykyistä läheistä yhteistyötä hallintoviranomaisten ja tilastotieteilijöiden välillä tilastolähteiden hallinnoinnin osalta laajennetaan kattamaan nykyisten ja uusien hallinnollisten lähteiden määrittely.

6.2.6. Kokeilututkimukset ja tutkimustyö

Useiden indikaattorien osalta kokeilututkimukset tai lisätutkimukset on katsottu parhaaksi tavaksi edistyä. Nämä mainitaan tekstissä ja jäljempänä olevassa taulukossa.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Toiminta: R = Sääntely, joka koskee hallinnollisten tietojen käyttämistä tilastotarkoituksiin ja tietojen liittämistä tarvittaessa tilastolähteisiin, E = Perustuu nykyisiin tutkimuksiin, M = Jäsenvaltioiden tietojen/menetelmien käyttäminen, S = Tutkimus / kehittäminen, L = LUCAS-tutkimus, P = kokeilututkimus, En = Ympäristötietokannat kuten CORINE Land Cover, maaperä, ilmasto jne.