KOMISSION KERTOMUS - Loppukertomus yhteisön Leonardo da Vinci -toimintaohjelman ensimmäisen vaiheen (1995-1999) toteuttamisesta /* KOM/2000/0863 lopull. */
KOMISSION KERTOMUS - Loppukertomus yhteisön Leonardo da Vinci -toimintaohjelman ensimmäisen vaiheen (1995-1999) toteuttamisesta Sisältö 1. Leonardo da Vinci -ohjelma: eurooppalaisen koulutuspolitiikan väline 1.1 Poliittinen tausta 1.2 Koulutuspoliittisen ohjelman arviointi 1.3 Uusi alku vaikeissa oloissa 1.4 Uudet haasteet 2. Ohjelman suunnittelu 2.1 Taustaa 2.2 Ohjelman suunnittelun arviointi 2.3 Toimet 3. Täydentävyys 3.1 Taustaa 3.2 Ohjelman täydentävyyden arviointi 3.3 Toimet 4. Hallinnointi 4.1 Taustaa 4.2 Ohjelman hallinnoinnin arviointi 4.3 Toimet 5. Panosten ja tuotosten suhde sekä levittäminen 5.1 Taustaa 5.2 Panosten ja tuotosten suhteen sekä levittämisen arviointi 5.3 Toimet 6. Vaikutukset 6.1 Taustaa 6.2 Vaikutusten arviointi 6.3 Toimet 7. Päätelmät Liitteet KOMISSION KERTOMUS - Loppukertomus yhteisön Leonardo da Vinci -toimintaohjelman ensimmäisen vaiheen (1995-1999) toteuttamisesta Kertomuksen oikeusperustana on 6. joulukuuta 1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/819/EY, jäljempänä "neuvoston päätös", 10 artiklan 4 kohta (Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 340, 29. joulukuuta 1994). Komissio esittelee loppukertomuksessa poliittisen arvion ohjelmasta ja toimista, joilla ohjelman toteuttamista voidaan parantaa. Arviointi on jaoteltu keskeisten aihepiirien mukaan. Se perustuu Deloitte & Touche -konsultointiyrityksen ulkopuoliseen arviointikertomukseen, jäsenvaltioiden ja muiden ohjelmaan osallistuvien valtioiden kansallisiin kertomuksiin ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolten loppukertomuksiin (luettelo kertomuksista on liitteessä I). Loppukertomus esitetään noin puoli vuotta neuvoston päätöksessä mainittua ajankohtaa myöhemmin, koska suurin osa ulkopuolisista kertomuksista oli myöhässä. 1 Leonardo da Vinci -ohjelma: eurooppalaisen koulutuspolitiikan väline 1.1 Poliittinen tausta Leonardo da Vinci -ohjelmaa on arvioitava yhteisön ammatillista koulutusta koskevan politiikan näkökulmasta. Ammatillisen koulutuksen arvostus lisääntyi huomattavasti 1990-luvulla, ja sitä pidettiin keskeisenä keinona, jolla voitiin vastata yhä nopeampiin talouden ja yhteiskunnan muutoksiin ja edistää työllisyyttä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä kilpailukykyä. Koulutuspolitiikan dynaamiseen kehitykseen vaikutti merkittävästi komission valkoinen kirja kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä (1993) ja valkoinen kirja "Opettaminen ja oppiminen: kohti kognitiivista yhteiskuntaa" (1995). Lisäksi alettiin tiedostaa laajemmin, miten tärkeää elinikäinen oppiminen on tietojen, taitojen ja pätevyyksien kannalta. Osoituksena tästä järjestettiin vuonna 1996 elinikäisen oppimisen eurooppalainen teemavuosi. Elinikäisen oppimisen merkitys korostui myös ammatillisessa koulutuksessa, koska sen avulla voitiin parantaa työllisyyttä ja sopeutumiskykyä osana eurooppalaisen työllisyysstrategian laatimista. Yhteisön ammatillisen koulutuksen kehitystä on tuettu perättäisillä poliittisilla aloitteilla. Niillä on edistetty keskustelua, yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioita yhdistävistä aihepiireistä. Tällainen toiminta on ollut tärkeänä ohjeena jäsenvaltioiden ammatillista koulutusta koskevalle politiikalle. Politiikan kehitystä oli kuitenkin tarpeen tukea myös valtioiden rajat ylittävällä yhteistyöllä sekä innovaatio- ja vaihtotoiminnalla, joista muodostui käytännöllinen perusta. Leonardo da Vinci -ohjelma (1995-1999) hyväksyttiin eurooppalaisen koulutuspolitiikan pääasialliseksi välineeksi, ja sellaisena se myös toimi. 1.2 Koulutuspoliittisen ohjelman arviointi Leonardo da Vinci -ohjelmassa yhdistyvät useat aiemmat koulutusalan ohjelmat, ja se on ensimmäinen yhtenäinen ammatillista koulutusta koskeva yhteisöohjelma. Neuvosto hyväksyi ohjelman Maastrichtin sopimuksen 127 artiklan nojalla, jossa säädettiin, että yhteisön on toteutettava ammatillista koulutusta koskevaa politiikkaa yhtenäistämättä jäsenvaltioiden lakeja ja asetuksia. Yksi ohjelman keskeisistä piirteistä ja eduista on ollut sen valtioiden rajat ylittävä luonne. Jokaiseen hankkeeseen oli kuuluttava yhteistyökumppaneita vähintään kahdesta eri jäsenvaltiosta. Tämän vuoksi ohjelmalla on pystytty vaikuttamaan tehokkaasti eurooppalaisiin koulutuskäytänteisiin. Ohjelmakauden aikana ohjelmaan osallistui yli 77 000 yhteistyökumppania, jotka työskentelivät yhteisen hankeidean parissa. Yhteistyökumppanuuksien ansiosta on voitu perustaa pysyvät verkostot valtioiden rajat ylittävälle yhteistyölle ja hyvien toimintatapojen vaihdolle. Ohjelma on tullut tunnetuksi edistäessään valtioiden rajat ylittävää liikkuvuutta, jonka avulla osallistujat ovat voineet hankkia työ- ja opiskelukokemusta ulkomailta. Ohjelmasta on tuettu lähes 127 000:n ammatilliseen koulutukseen osallistuvan henkilön henkilö- ja harjoittelijavaihtoja. Vaihdoista saadut kokemukset edistivät nuorten henkilökohtaista kehitystä ja auttoivat heitä parantamaan itseluottamustaan ja kielitaitoaan sekä ymmärtämään erilaisia kulttuureita, työskentelytapoja ja organisaatioita. Tulokset osoittavat, että ulkomailla oleskelu vaikutti myönteisesti myös työllistyvyyteen. Lisäksi Europass-todistusta koskeva neuvoston päätös perustui nimenomaan Leonardo da Vinci -hankkeiden tuloksiin. Europass-todistukseen kerätään ulkomailla hankitut työkokemukset. Myös liikkuvuutta koskeva vihreä kirja sekä muut Euroopan opiskelijoiden tai ammatillisessa koulutuksessa olevien henkilöiden mahdollisuuksia parantavat aloitteet syntyivät pääosin Leonardo-ohjelman vaihtojen kautta. Ohjelma toimi myös innovaatio- ja kokeilutoiminnan kehittämiskeskuksena. Ohjelman keskeisiä välineitä olivat pilottihankkeet, ja se auttoi eri valtioiden yhteistyökumppaneita työskentelemään yhteisen hankeidean parissa ja kokeilemaan sitä käytännössä. Yli 2 500 valtioiden rajat ylittänyttä innovatiivista pilottihanketta tuotti runsaasti erilaisia tuotteita, kuten uusia opetussuunnitelmia, opintokokonaisuuksia, tiedotusmateriaaleja, käsikirjoja sekä opiskelu- ja työvälineitä. Tulevaisuuden keskeisenä haasteena on levittää näihin tuotteisiin sisältyviä innovaatioita. Tehokkaimmat vaikutukset voidaan kuitenkin saada, kun yhteistyökumppanit oppivat valtioiden rajat ylittävästä toiminnasta. Ammatillisessa koulutuksessa tapahtuva kulttuurienvälinen oppiminen on merkittävä askel kohti kansalaisten Eurooppaa, missä kokemusten vaihto ja yhteisten tavoitteiden edistäminen ovat arkipäivää. Myös Euroopan unionin tuleva laajentuminen otettiin olennaisesti huomioon ohjelmassa. Ehdokasmaat ovat voineet osallistua ohjelmaan asianomaisten assosiaationeuvostojen päätöksellä vuodesta 1997. Vuoden 1999 lopulla ohjelmaan osallistui 15 jäsenvaltiota, 3 Euroopan talousalueen EFTA-maata ja 11 ehdokasmaata eli yhteensä 29 maata. Ehdokasmaissa kiinnostus ohjelmaa kohtaan oli huomattavaa, ja ohjelma on selkeästi auttanut näitä maita koulutusjärjestelmiensä valmistelemisessa liittymistä varten. Ohjelman toteuttaminen on herättänyt kiistoja ja tuntuvaa arvostelua. Ohjelman päätöksenteon ja hallintomenettelyjen monimutkaisuus sekä teknisen avun toimiston ongelmat epäilemättä vaikeuttivat huomattavasti ohjelman toteuttamista ja sen tavoitteisiin pääsyä. Lisäksi tätä kertomusta laadittaessa hankkeiden tulokset eivät vielä olleet kaikilta osin saatavilla (erityisesti vuosilta 1998 ja 1999), koska ensimmäisen vaiheen päättymisestä oli kulunut vain vuosi. Tästä huolimatta voidaan kuitenkin jo havaita, että ohjelma on vaikuttanut laajasti ammatilliseen koulutukseen koko unionissa. Leonardo da Vinci -ohjelmalla on jo vaikutettu merkittävästi ammatillista koulutusta koskevan politiikan yleiseen kehitykseen ja sen painopistealojen määrittelemiseen erityisesti liikkuvuuden, tutkintojen selkeyden, opiskelu- ja harjoittelujaksojen, työllistymisen edistämisen sekä tieto- ja viestintätekniikan käytön aloilla. Ohjelman vaikutuksia tehostetaan levittämällä ja hyödyntämällä päätökseen saatettujen hankkeiden tuloksia edelleen. 1.3 Uusi alku vaikeissa oloissa Ohjelman ensimmäiseen vaiheeseen vaikutti keskeisesti ohjelman toteutuksen tilapäinen keskeytyminen vuonna 1999. Tämä tapahtui, koska komissio oli tyytymätön teknisen avun toimiston kanssa tekemänsä sopimuksen täytäntöönpanoon eikä uusinut sitä. Komission tekemä päätös oli vaikea, mutta se oli välttämätön koko ohjelman uskottavuuden säilyttämiseksi. Tarvittavilla toimenpiteillä taattiin kyseessä olevien hankkeiden toteuttaminen, ja komissio onnistui saattamaan vuoden 1999 ohjelmamenettelyt päätökseen. Tänä aikana lainsäädäntövallan käyttäjä päätti ohjelman toisen vaiheen käynnistämisestä. Lainsäädäntöprosessin aikana käydyt keskustelut osoittivat, että ohjelma oli erittäin merkittävä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden koulutuspolitiikan kehityksen kannalta. Toisen vaiheen käynnistäminen antaa uuden merkittävän mahdollisuuden oppia aiemmista kokemuksista. Ohjelman ohjeellisia määrärahoja lisättiin 602 miljoonasta eurosta (viiden vuoden ajalle) 1,15 miljardiin euroon (seitsemän vuoden ajalle), ja liikkuvuushankkeiden osuutta määrärahoista lisättiin. Kestoa pidennettiin viidestä seitsemään vuoteen ohjelman vaikutusten tehostamiseksi. Ohjelman suunnittelua yksinkertaistettiin vähentämällä tavoitteiden määrä 19:stä kolmeen ja toimenpiteiden määrä 23:sta viiteen. Hallintotehtäviä järkeistettiin lisäämällä hajauttamista ja määrittelemällä komission ja kansallisten toimistojen tehtävät selkeämmin. Komission vastuuta koordinoinnista ja sisällöstä vahvistettiin. Suurin osa hankkeen hallinnoinnista tapahtuu kuitenkin hajautetusti. Parhaillaan ollaan yksinkertaistamassa komission omia hallintomenettelyjä ja lisäämässä asiaan liittyvien menettelyjen ja asiakirjojen helppokäyttöisyyttä sekä avoimuutta. 1.4 Uudet haasteet Maaliskuussa 2000 Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ovat tuoneet lisävauhtia koulutuspolitiikkaan. Kognitiivisen yhteiskunnan kehittämistä pidetään nyt keinona saavuttaa strateginen tavoite kilpailukykyisestä ja dynaamisesta osaamiseen perustuvasta taloudesta, jossa yhdistyvät työllisyys, talouskasvu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Koulutusjärjestelmien on mukauduttava osaamisyhteiskunnan tarpeisiin ja pyrittävä lisäämään työllisyyttä ja parantamaan sen laatua. Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettiin joukko eurooppalaiseen koulutuspolitiikkaan liittyviä tavoitteita ja kehotettiin toteuttamaan niihin liittyviä toimia esimerkiksi kehittämällä sähköistä oppimista, paikallisia oppimiskeskuksia ja uusia perustaitoja sekä selkiyttämällä tutkintovaatimuksia. Leonardo da Vinci -ohjelma toimii keskeisesti kaikilla näillä aloilla. Ohjelman toisen vaiheen tavoitteet ovat samansuuntaiset työllisyysstrategian pilareiden kanssa, ja ohjelmalla voidaan siten käytännössä edistää työllistyvyyttä, sopeutumiskykyä, yrittäjyyttä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Leonardo-ohjelma keskittyy yleisten etujen mukaisiin painopistealoihin ja täydentää siten Eurooppa-neuvoston päätelmiin sisältynyttä uutta avointa koordinointimenetelmää, jolla pyritään levittämään hyviä toimintatapoja ja auttamaan jäsenvaltioita omien toimintatapojensa kehittämisessä. Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti eurooppalaisen koulutuspolitiikan päätavoitteena on edistää elinikäistä oppimista koskevan kattavan strategian täytäntöönpanoa. Komissio on lisäksi kehittämässä kokonaiskehystä tulevaisuuden koulutukselle Euroopassa. Ohjelman ensimmäisen vaiheen aikana hankittujen kokemusten ja kehitettyjen menetelmien ansiosta Leonardo da Vinci -ohjelmalla voidaan nyt - yhdessä Sokrates-ohjelman, Nuorten Eurooppa -ohjelman ja Euroopan sosiaalirahaston kanssa - entistä paremmin kehittää ja soveltaa elinikäistä oppimista koko unionissa.. 2. Ohjelman suunnittelu 2.1 Taustaa Leonardo da Vinci -ohjelman ensimmäisen vaiheen (1995-1999) suunnitteluun vaikuttivat sitä edeltäneet erityisohjelmat: -Comett I (1986-1989) ja Comett II (1990-1994) -korkeakoulujen ja teollisuuden välisen yhteistyön edistäminen -Eurotecnet (1990-1994) -innovaatiotoiminnan edistäminen koulutuksessa -Force (1991-1994) -täydennyskoulutuksen kehittäminen -Petra I (1987-1991) ja Petra II (1990-1994) -nuorten ammatillinen koulutus -Lingua (1990-1994) -kielitaidon edistäminen. Leonardo da Vinci -ohjelman suunnittelun yhtenä haasteena oli yhdistää kaikki nämä aikaisemmat ohjelmat yhdeksi yhdenmukaiseksi kokonaisuudeksi, jotta eurooppalaisen koulutuspolitiikan kehittämistä voitaisiin kohdentaa paremmin. Ohjelmalla oli 19 tavoitetta. Niihin kuului jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien laadun ja innovaatiotoiminnan edistäminen sekä elinikäisen oppimisen, epäsuotuisassa asemassa olevien kohderyhmien koulutuksen, koulutukseen pääsyn, kieltenopetuksen, koulutusta koskevien yhtäläisten mahdollisuuksien, tutkintojen selkiyttämisen, avoimen opetuksen ja etäopetuksen, ammatillisen ohjauksen sekä korkeakoulujen ja teollisuuden välisen yhteisyön edistäminen. Vuodesta 1996 komissio on vuosittain julkaisemissaan ehdotuspyynnöissä määritellyt viisi poliittista painopistealaa. Tällä tavoin pyrittiin muokkaamaan ja keskittämään olemassa olevia 19:ää tavoitetta käyttäjien hyväksi ja suuntaamaan ohjelmaa strategisesti poliittisille painopistealoille. Viisi painopistealaa perustuivat viidelle pääasialliselle toiminta-alalle, jotka määriteltiin komission valkoisessa kirjassa "Opettaminen ja oppiminen: kohti kognitiivista yhteiskuntaa" (1995). Muokkauspyrkimyksiä hankaloitti kuitenkin se, että jäsenvaltiot pystyivät neuvoston päätöksen nojalla asettamaan omat kansalliset painopistealansa ohjelman hajautetuille toimenpiteille ja liikkuvuustoimille. Ohjelmaan sisältyi neljä osaa ja 23 kolme eri toimenpidettä (katso liite II). Koko ohjelman määrärahat jakautuivat pääasiallisten toimien kesken seuraavasti (katso yksityiskohtaisemmat tiedot liitteestä III): Toimenpide // Prosenttia ohjelman kokonaismäärärahoista Pilottihankkeet (ohjelman osat I ja II) // 43 Liikkuvuus (ohjelman osat I, II ja III) // 35 Muut (myös ohjelman osa III hankkeet ja ohjelman osa IV) // 22 Ohjelmassa noudatettiin alhaalta ylöspäin rakentuvaa lähestymistapaa ja rohkaistiin kentän toimijoita esittämään hanke-ehdotuksiaan vuosittaisten ehdotuspyyntöjen yhteydessä. Tästä käytännöstä poikettiin kuitenkin vertailukelpoisten tietojen vaihtoa koskevassa toimenpiteessä, jonka tilasto-ohjelman toteuttamisessa komissio sovelsi ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Rahoituksen hakijoiden oli oltava laitoksia tai organisaatioita (yksityiset henkilöt eivät olleet tukikelpoisia), ja ne määriteltiin hyvin laajasti kattamaan ammatillisen koulutuksen eri toimijat. Neuvoston päätöksessä asetettiin yhteisön rahoitusosuudeksi enintään 75 prosenttia valtioiden rajat ylittävien pilottihankkeiden kaikista tukikelpoisista kustannuksista kolmen vuoden ajalta. Päätöksen mukaan yhdelle hankkeelle voitiin myöntää enintään 100 000 euroa vuotta kohti. Valtioiden rajat ylittävissä liikkuvuushankkeissa yhteisön rahoitusosuus oli enintään 5 000 euroa edunsaajaa ja harjoittelija- tai henkilövaihtoa kohti. Neuvoston päätöksessä säädettiin kolmesta valintamenettelystä, joista kaksi oli komission vastuulla. Menettelyssä I ehdotukset toimitettiin osallistujavaltioille, ja kansalliset asiantuntijat ja komissio arvioivat ne. Menettelyssä II ehdotukset toimitettiin komissiolle. Ehdotusten arvioinnissa käytettiin ulkopuolista asiantuntija-apua, ja myös jäsenvaltiot osallistuivat arviointiin. Ehdotukset valittiin yhteisesti laadittujen valintaperusteiden mukaisesti. Komissio kävi kahdenvälisiä keskusteluja kunkin jäsenvaltion kanssa ja pyysi lausunnon Leonardo da Vinci -komitealta, minkä jälkeen se hyväksyi lopullisen luettelon valinnan läpäisseistä hankkeista. Enintään seitsemän kuukautta kului menettelyyn eli ehdotuksen jättämisen määräajasta (yleensä maaliskuun lopusta) siihen, kun lopullinen luettelo valinnan läpäisseistä hankkeista hyväksyttiin (yleensä marraskuussa). Kolmatta menettelyä sovellettiin hajautettuihin liikkuvuustoimenpiteisiin (I.1.2.a-c), joista osallistujavaltiot vastasivat. Kahdessa ensimmäisessä menettelyssä sopimusten teko aloitettiin valinnan jälkeen. Erityisesti ohjelmakauden ensimmäisinä vuosina monissa tapauksissa tähän liittyi hankkeiden alkuperäisten suunnitelmien mukauttaminen, mikä johtui jäsenvaltioiden halusta toteuttaa lukuisia hankkeita. Tämän vuoksi yksittäisten hankkeiden määrärahoja oli vähennettävä, minkä vuoksi yhteisön hankkeille myöntämät rahoitusosuudet jäivät pienemmiksi kuin hakijat olivat olettaneet. Tämän menettelyn jälkeen tehtiin Belgian yksityisoikeuden mukainen sopimus suoraan jokaisen hakijan ja komission välillä. Komissio suoritti hankkeita koskevat maksut, kun hakijat olivat hyväksyneet väliaikaiset ja lopulliset arviointikertomukset. Hajautetuissa liikkuvuustoimenpiteissä kansalliset koordinointiyksiköt huolehtivat hankkeiden sopimusten tekemisestä, maksuista ja seurannasta yhteisössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti. 2.2 Ohjelman suunnittelun arviointi Ulkopuolisista arvioista sekä kansallisista ja työmarkkinaosapuolten laatimista kertomuksista käy ilmi, että ohjelman vahvuuksia ovat sen laajuus (tavoitteet) ja avoimuus (osallistuminen). Suunnittelun monimutkaisuus haittaa kuitenkin selvästi ohjelman hankkeiden sujuvaa toteuttamista. Useissa valtioissa ohjelman tavoitteet liittyivät selkeästi kansalliseen koulutuspolitiikkaan, strategioihin tai sopeuttamistarpeisiin. Jotkin maat ilmoittivat, että ehdotuspyyntöihin oli huomattavasti helpompaa osallistua kuin muiden vastaavien koulutusohjelmien ehdotuspyyntöihin. Monet keskeiset koulutusalan toimijat ovat olleet kiinnostuneita osallistumaan ohjelmaan yhteistyökumppaneina. Ohjelman näkyvyyttä koulutusalalla pidetään yleisesti tyydyttävänä. Useiden kansallisten kertomusten mukaan monien edeltävien ohjelmien liittäminen yhdeksi yhtenäiseksi ohjelmaksi on onnistunut hyvin, vaikka toisaalta sen katsotaan myös lisänneen monimutkaisuutta ja vaikeuttaneen siten ohjelman toteuttamista. Ulkopuolisessa arviossa havaittiin, että mahdollisten hakijoiden oli vaikeaa löytää soveltuvia toimenpiteitä, ohjelman osia tai menettelyjä hankkeilleen, ja todettiin näin ollen, ettei ohjelman suunnittelussa ja toteutuksessa ollut otettu täysin huomioon kohderyhmää. Joissakin kertomuksissa, etenkin ulkopuolisessa arviossa, viitattiin siihen, että ohjauksen puuttuminen sekä tavoitteiden ja painopistealojen epäselvä tärkeysjärjestys vaikeuttivat ohjelman toteuttamista. Komissio käsitteli heinäkuussa 1997 laatimassaan välikertomuksessa (KOM(97) 399 lopull.) neuvoston päätöksen mukaisen monimutkaisen ohjelman suunnittelun etuja ja haittoja. Myönteistä on se, että päätöksessä otetaan huomioon koulutuspolitiikan ja -käytäntöjen erot Euroopassa ja lisätään siten entisestään koulutusalan kiinnostavuutta ja näkyvyyttä. Eri painopistealojen, ohjelman osien, toimenpiteiden ja tavoitteiden monimutkaisuus kuitenkin aiheutti vaikeuksia ohjelman toimijoille ja haittasi ohjelman alkuperäisten tavoitteiden saavuttamista. 2.3 Toimet Ohjelman toisen vaiheen (2000-2006) yhtenä keskeisenä periaatteena on ohjelman toteuttamisen yksinkertaistaminen. Tavoitteita on vähennetty 19:stä kolmeen. Eurooppalaisen ammatillisen koulutuksen tavoitteet ja tarpeet muodostavat näin yhä ohjelman perustan, mutta nyt niihin keskitytään selkeämmin. Ohjelman toimenpiteitä on vähennetty 23:sta viiteen, jotta hakijoiden olisi helpompi löytää soveltuvat toimenpiteet hanke-ehdotustensa toteuttamiseksi. Pilottihankkeiden joustavuuden lisäämiseksi yhteisön osarahoituksen enimmäismäärää on lisätty 100 000 eurosta 200 000-300 000 euroon vuotta ja hanketta kohti. Joustavuutta on lisätty ottamalla käyttöön mahdollisuus myöntää yhteisön rahoitusta 100 prosenttiin asti tietyn tyyppisille hankkeille, mikä mahdollistaa tuen entistä tarkemman kohdentamisen. Päätöksessä mainitaan nyt myös esimerkkejä organisaatioista, jotka voivat osallistua ohjelmaan, mikä selkeyttää ohjelmaa mahdollisille hakijoille. Ohjelmaa on näin parannettu säilyttämällä sen myönteiset puolet (laajuus ja avoimuus) ja vähentämällä sen heikkouksia (monimutkaisuus). Tulevaisuudessa komissio pyrkii edelleen lisäämään ohjelman helppokäyttöisyyttä. Vaikka komissio alun perin ehdotti kahta eri valintamenettelyä ohjelman toista vaihetta varten, neuvosto päätti kuitenkin säilyttää kaikki kolme valintamenettelyä. Komissio pyrkii yksinkertaistamaan valinta- ja sopimusmenettelyjä neuvoston päätöksen rajoissa. Toimenpiteitä yhteistyökumppaneiden hallinnollisen työn vähentämiseksi jatketaan esimerkiksi yksinkertaistamalla hakemuslomakkeita, hakuoppaita ja raportointivaatimuksia. Osallistumisen helpottamiseksi komissio aloittaa järjestelmälliseen analyysiin perustuvan tutkimuksen erityisten kohderyhmien, etenkin yritysten ja työmarkkinaosapuolten, tarpeista. Lisäksi komissio jatkaa poliittisten painopistealojen määrittelemistä vastatakseen ohjelman tavoitteilla eurooppalaisen koulutuspolitiikan kehittyviin tarpeisiin ja elinikäisen oppimisen strategian kehittämiseen. 3. Täydentävyys 3.1 Taustaa Leonardo da Vinci on ainoa yhtenäinen yhteisöohjelma, joka toimii ainoastaan ammatillisen koulutuksen alalla. Koulutusalalla on kuitenkin myös muita yhteisön ja jäsenvaltioiden ohjelmia, joilla on omat erityiset painopistealansa. Esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston toimissa lähtökohtana on työllisyys, ja Sokrates-ohjelma keskittyy yleissivistävään koulutukseen. Näillä ohjelmilla ja Leonardo-ohjelmalla on mahdollisuus molemminpuoliseen yhteisvaikutukseen. Ensimmäisen ohjelmavaiheen aikana pääosasto XXII (koulutus ja nuoriso) kuuli Leonardo-ohjelman lopullisesta valintaluettelosta päättäessään yhdistetyistä koulutusohjelmista vastuussa olevia pääosastoja muissa kuin hajautetuissa liikkuvuutta edistävissä hankkeissa. Kuulemisella oli tarkoitus välttää kaksoisrahoitus ja havaita eri ohjelmissa valittujen hankkeiden yhteisvaikutukset. Ohjelman erotti keskeisesti useista Euroopan sosiaalirahastosta rahoitetuista toimista vaatimus valtioiden rajat ylittävästä toiminnasta. Toisena erottavana piirteenä oli se, ettei ohjelmasta tuettu koulutuksen tarjoamista sinällään, paitsi hankkeiden kehittelyvaiheessa toteutetuissa kokeiluluontoisissa sovelluksissa. Ohjelmaan kuului olennaisesti myös liikkuvuuden ja innovaatiotoiminnan tukeminen ammatillisessa koulutuksessa. Eri koulutusohjelmien välistä täydentävyyttä haittasi ohjelmien toteuttaminen eri tasoilla. Esimerkiksi Euroopan sosiaalirahastoa hallinnoidaan pääasiassa kansallisesti tai alueellisesti, kun taas Leonardo da Vinci -ohjelman osan II liikkuvuushankkeita ja kaikkia pilottihankkeita hallinnoitiin keskitetysti. Joissakin valtioissa työministeriö ja opetusministeriö vastaavat yhdessä ammatillisesta koulutuksesta, kun taas toisissa vastuu on jaettu valtionhallinnon ja aluehallinnon kesken. Täydentävyyden onnistuminen edellyttää näin ollen eri tasojen välistä läheistä vuorovaikutusta. 3.2 Ohjelman täydentävyyden arviointi Ulkopuolisessa arviossa kaivattiin harkittua ja hyvin suunniteltua lähestymistapaa poliittisen päätöksenteon täydennykseksi Euroopan tasolla. Arviossa todettiin, että täydentävyyden toteuttaminen yhteisön ja/tai kansallisten koulutusohjelmien kanssa oli vaikeaa ja että mahdollisuuksia yhteisvaikutukseen ei hyödynnetty. Koulutukseen liittyvät EU:n eri ohjelmat näyttivät toimivan pikemminkin rinnakkain kuin yhtenäisesti. Euroopan tasolla komission sisäiset rakenteet, virkamiesten aikapula ja ohjelmien hallinnoinnista aiheutuva taakka heikensivät mahdollisuutta pääosastojen väliseen yhteistyöhön ja strategisten yhteyksien luomiseen henkilöresurssien kehittämisohjelmien kanssa. Lisäksi ulkopuolisessa arviossa korostui täydentävyyden puute kansallisella tasolla. Joissakin kansallisissa kertomuksissa todettiin, että täydentävyys muiden (EU:n tai kansallisten) säännösten kanssa näyttää olevan vähäistä ja että ohjelmien välille olisi luultavasti ollut mahdollista luoda enemmän yhteyksiä. Monissa kertomuksissa todetaan kuitenkin, ettei yksittäisten hankkeiden merkittävää päällekkäisyyttä ilmennyt. Tästä voidaan päätellä, että ohjelmien heikosta yhteisvaikutuksesta huolimatta hakijat osasivat valita soveltuvat rahoitusmekanismit hanke-ehdotuksilleen. Tätä tukevat joidenkin maiden havainnot siitä, ettei hankkeiden kaksoisrahoitusta juurikaan ilmennyt. Komissio myöntää, että täydentävyyden periaatteen toteuttaminen oli vaikeaa, vaikka komissio pyrkikin lisäämään täydentävyyttä. Eri ohjelmat, toimenpiteet, aloitteet ja erityisesti hankkeiden valinta tapahtuvat eri tasoilla, eri vastuualueilla ja eri mekanismein. Täydentävyyden puute johtuu siten vaikeuksista eri tasojen välisessä vuorovaikutuksessa. Komissio on tyytyväinen hankkeisiin, joissa yhteisvaikutusta pystyttiin synnyttämään sekä jäsenvaltioiden että yhteisön tasolla. Tästä on esimerkkinä Leonardo-ohjelman liikkuvuustoimenpiteiden liittäminen Tanskan kansalliseen liikkuvuusohjelmaan. 3.3 Toimet Komissio kehittää edelleen soveltuvia tapoja ja keinoja lisätä täydentävyyttä sekä politiikassa että käytännössä. Politiikan kannalta ohjelman toinen vaihe edistää tietojen ja taitojen Euroopan kehittämistä tekemällä läheisempää yhteistyötä yhteisön koulutus- ja nuoriso-ohjelmien (Sokrates ja Nuorten Eurooppa) kanssa. Neuvoston päätöksessä vahvistetut yhteistoimet näiden ohjelmien välillä auttavat saavuttamaan täydentävyyden tavoitteen käytännössä. Täydentävyyttä viidennen tutkimusta koskevan puiteohjelman kanssa pyritään lisäämään poliittisesti ohjelman pyrkimyksillä parantaa Euroopan tietopohjaa. Lisäksi Leonardo da Vinci -ohjelman toisen vaiheen kolmessa tavoitteessa keskitytään koulutuksen ja työllisyyden väliseen yhteyteen ja korostetaan eurooppalaisen koulutuspolitiikan ja työllisyysstrategian välistä yhteistyötä. Leonardo da Vinci -ohjelman pilotti- ja liikkuvuushankkeiden sekä Euroopan sosiaalirahaston uuden tavoitteen 3 mukaisesti rahoitettujen hankkeiden välistä käytännön yhteisvaikutusta voitaisiin edistää. Useiden yhteisöohjelmien koulutustarjonnan moninaisuus edellyttää strategisempaa lähestymistapaa, jotta julkiset varat voidaan käyttää tehokkaasti. Komissio on sitoutunut kehittämään kattavat elinikäisen oppimisen puitteet keskeisille ja yhteisön koulutusaloitteille kaikilla tasoilla. Lisäksi painopistealojen määrittämistä, hankkeiden valintaa sekä innovaatioiden ja hyvien toimintatapojen levittämistä yhteensovitetaan käytännön toimenpiteillä, joilla on tarkoitus välttää päällekkäisyyksiä, tarjota hakijoille yhtenäinen yhteisön tukipaketti ja etenkin varmistaa useiden ohjelmien vaikutusten tehokas hyödyntäminen. 4. Hallinnointi 4.1 Taustaa Ohjelman kansallinen hallinnointi Ohjelman hajautettujen osien kansallisesta hallinnoinnista vastasivat kansalliset koordinointiyksiköt. Ne hallinnoivat hajautettuja liikkuvuustoimenpiteitä (noin 20 prosenttia kokonaismäärärahoista) ja järjestivät muita toimenpiteitä koskevien hanke-ehdotusten arvioinnin. Lisäksi kansalliset koordinointiyksiköt välittivät tietoa laajemmalle yleisölle ja antoivat hyväksyttyihin hankkeisiin liittyviä neuvoja. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, eli useimmiten maan koulutus- tai työministeriöt, perustivat koordinointiyksiköt osallistujamaihin. Kansalliset koordinointiyksiköt olivat asemaltaan yksityisiä tai osittain julkisia organisaatioita, ministeriöitä tai ministeriöiden välisiä yksikköjä. Vain seitsemässä jäsenvaltiossa ja useimmissa ehdokasmaissa oli ainoastaan yksi koordinointiyksikkö. Muissa maissa koordinointiyksikköjä oli useita, ja ne saattoivat jakautua ohjelman osien toiminnallisten vastuualueiden tai maantieteellisten alueiden mukaan. Muutamat kansalliset koordinointiyksiköt hallinnoivat useita yhteisöohjelmia. Vaikka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset valitsivat koordinointiyksiköt, koordinointiyksiköillä oli suora sopimussuhde komissioon. Yhteisön koordinointiyksiköille myöntämä osarahoitus oli alkujaan 30-60 prosenttia kustannuksista maasta riippuen, ja se painottui lopuksi noin 50 prosenttiin. Kansalliset koordinointiyksiköt (18:ssa Euroopan maassa) saivat noin 47,2 miljoonaa euroa yhteisörahoitusta. Ohjelman hallinnointi yhteisössä Yhteisössä ohjelmaa hallinnoi komissio (pääosasto XXII: koulutus ja nuoriso). Koska useimpien hankkeiden (lähes 80 prosenttia määrärahoista) sopimuksenmukainen seuranta oli hallinnoitava keskitetysti, komissio pyrki ulkoistamaan tietyt teknisen avun toimet. Teknisen avun toimisto Avoimen tarjouspyynnön jälkeen komissio valitsi Belgian lainsäädännön mukaisesti rekisteröityneen yksityisyrityksen Agenorin ohjelman teknisen avun toimistoksi. Agenorin suurin osakas oli ranskalainen CESI-yritys SECOF- ja RESOURCES SA. -tytäryhtiöidensä kautta. Muut osakkaat olivat saksalainen DIHT (Deutscher Industrie- und Handelstag), vuoteen 1997 saakka kreikkalainen AIFPI (Association Interentreprise pour la Formation Professionnelle Industrielle), espanjalainen FPE (Fondo de promocion de empleo-sector construccion naval), italialainen Sistemi Formativi Confindustria ja vuodesta 1997 Tanskan ammattijärjestöjen liitto LO. Komissio ja teknisen avun toimisto tekivät viisivuotisen palvelusopimuksen (1.6.1995-31.5.2001), joka uusittiin vuosittain. Sopimuksen mukaiset kustannukset olivat 9,1 miljoonaa euroa vuosina 1995-1996, ja ne vähenivät asteittain joka vuosi 5,9 miljoonaan euroon kaudella 1998-1999. Kaikkiaan teknisen avun toimistolle myönnettiin hallintomäärärahoista 30,3 miljoonaa euroa (yhteisön talousarvion osa A). Vuoden 1999 alussa komissio päätti olla uusimatta sopimusta teknisen avun toimiston riittämättömän hallinnoinnin, organisoinnin ja valvonnan vuoksi. Tämän jälkeen komissio otti tehtäväkseen huolehtia tukitoimista. Perustettiin Leonardo da Vinci -yksikkö (CLEO), jossa on noin 65 työntekijää (pääasiassa entisen teknisen avun toimiston työntekijöitä ja joitakin jäsenvaltioiden nimittämiä työntekijöitä sekä joitakin uusia työntekijöitä) ja joka liitettiin pääosaston XXII yksikön alaisuuteen. Ulkopuolisissa arvioissa sekä kansallisissa ja työmarkkinaosapuolten kertomuksissa teknisen avun toimiston toimintaan ei yleisesti oltu tyytyväisiä. Jotkut arvioinnissa mukana olleet hakijat kokivat, ettei teknisen avun toimistosta saatu asianmukaista tukea hankkeiden toteuttamiseen, vaan se toimi vain valvovana elimenä. Toiset hakijat arvostelivat teknisen avun toimistoa liiasta byrokratiasta ja keskittymisestä, epäselvästä hallinnosta, hankkeille osoitetun tuen puutteesta sekä ehdotusten arvioinnin epäselvistä laatuperusteista. Ulkopuolisen arvion mukaan teknisen avun toimiston heikko toiminta johtui pääasiassa komission yleisen sopimus- ja ulkoistamispolitiikan rajoittavista vaatimuksista. Ulkoistamissopimuksen tehneet organisaatiot eivät pysty toimimaan tarpeeksi joustavasti toteuttaessaan sopimusta, koska niiden on noudatettava tiukasti sopimuksen alkuperäisiä vaatimuksia, jotka on laadittu ennen kuin koko tilannetta tunnettiin. Tilanne ei ole tällainen ainoastaan Leonardo-ohjelman teknisen avun toimistossa, mutta se kuvaa kuitenkin hyvin ristiriitaa, joka syntyy, kun joustavuutta pyritään lisäämään ulkoistamalla ja kun samalla kuitenkin asetetaan niin tiukat rajoitukset, että mahdollisuudet joustavuuteen menetetään. Lisäksi teknisen avun toimiston alkuperäisestä toimenkuvasta heijastuu etenkin ohjelmapoliittisesti jonkinasteinen epäselvyys komission ja teknisen avun toimiston vastuualueista. Ulkopuolisessa arviossa todettiin lisäksi, että sopimuksen mukainen vuosittainen 100 000 euron hallinnointipalkkio oli epätavallisen pieni yritysmaailmassa, koska teknisen avun toimiston hallinnoitavana oli noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Teknisen avun toimiston lakkauttaminen viivästytti nykyisiä hankkeita koskevien sopimusten toteuttamista. Vuoden 1999 helmikuun ja lokakuun välisenä aikana komissio ei saanut keskeistä tietoa hankkeista, koska tiedot olivat Belgian oikeusviranomaisten hallussa. Kun maksuviivästyksiä kuitenkin arvioidaan yleisesti, voidaan havaita, että maksuennakot suoritettiin yleensä viipymättä ja viivästykset koskivat ainoastaan vuosina 1995-1997 hyväksyttyjen hankkeiden toista tai viimeistä maksusuoritusta. Pääosasto XXII pyrki kuitenkin kaikin tarpeellisin keinoin (perustamalla CLEO:n) varmistamaan, että hankkeet jatkuvat ja ohjelma saatetaan asianmukaisesti loppuun. Neuvoston päätöksellä perustettiin Leonardo-ohjelman komitea, jonka puheenjohtajana toimi komissio ja joka koostui kahdesta kunkin jäsenvaltion edustajasta, yleensä valtion- tai paikallishallinnon virkamiehistä. Työmarkkinaosapuolten edustajat osallistuivat komitean toimintaan tarkkailijoina. Komitean tehtävänä oli avustaa komissiota ohjelman toteuttamisessa tarvittaessa myös alakomiteoiden avulla. Komitea oli neuvoa-antava elin, joka antoi lausuntoja komission toteuttamista toimenpiteistä, ja neuvoston päätöksen nojalla sillä oli hallintokomiteana samalla myös äänioikeus. 4.2 Ohjelman hallinnoinnin arviointi Ohjelman kansallinen hallinnointi Lähes kaikissa kansallisissa kertomuksissa todettiin, että kansallisten koordinointiyksikköjen toteuttama ohjelman hallinnointi oli tyydyttävää. Ulkopuolisessa arviossa todettiin, että tutkimukseen osallistuneet hakijat ovat melko tyytyväisiä koordinointiyksiköiltä saamaansa tukeen. Hakijat arvioivat yleisesti maittensa koordinointiyksiköt nopeiksi, tehokkaiksi ja hyödyllisiksi. Joissakin koordinointiyksiköissä kuitenkin ilmeni vaikeuksia. Saksassa yhteistyö monien koordinointiyksikköjen välillä sujui hyvin, mutta koordinointiyksikköjä olisi kannattanut keskittää enemmän ja vähentää ne kolmeen tai neljään seitsemän sijasta. Espanjan koordinointiyksikkö sai hakijoilta hyvät arviot, mutta kansallisen ohjelman hallinnoijat ja asiantuntijat arvostelivat sitä voimakkaasti ja katsoivat koordinointiyksikön esimerkiksi toteuttaneen toimia, jotka eivät kuuluneet sen toimialaan. Komissio katsoo, että ohjelman kansallinen hallinnointi oli yleensä tehokasta. Kansalliset koordinointiyksiköt yleisesti täyttivät hankkeeseen liittyvät tehtävänsä ja sopimusvelvollisuutensa komissiota kohtaan. Tähän myönteiseen tulokseen vaikutti se, että koordinointiyksiköt sijaitsivat lähellä hakijoita. Kielteistä oli se, ettei kansallisia kertomuksia aina toimitettu ajoissa, esimerkiksi niitä, joihin komission loppukertomus perustuu. Lisäksi erityisesti ohjelmakauden ensimmäisten vuosien aikana joillakin kansallisilla koordinointiyksiköillä oli vaikeuksia toteuttaa vaihtotoimintaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kansallisten koordinointiyksikköjen, kansallisten viranomaisten ja komission välinen työskentely sujui hyvin. Komissio on tyytyväinen siihen, että teknisen avun toimiston lopetettua toimintansa monet maat ovat rahoittaneet hankkeita aluksi itse ja tarjonneet apuaan keskushallinnolle. Ohjelman hallinnointi yhteisössä Ulkopuolisessa arviossa ja monissa kansallisissa ja työmarkkinaosapuolten kertomuksissa arvostellaan liiallista byrokratiaa Euroopan tasolla. Hakijoiden moitteet kohdistuvat useimmiten tarvittavan paperityön määrään. Joissakin kertomuksissa todetaan, että komissio muuttaa vaatimuksia usein ja ilmoittaa niistä joskus vasta pitkänkin ajan kuluttua tai ei ollenkaan. Ulkopuolisessa arviossa havaittiin, että liiallinen menettelyjen ja hallinnollisten prosessien korostaminen syrjäytti ohjelman tavoitteet. Kaikkien ohjelman sidosryhmien suurimpana huolenaiheena olivat hankkeisiin kohdistuvat maksuviipeet. Hankkeiden maksupyyntöjä käsiteltiin kolmessa eri yksikössä: ensin teknisen avun toimistossa (myöhemmin CLEO:ssa), sitten pääosasto XII:n rahoituspalveluissa ja lopuksi varainhoidon valvonnan pääosastossa. Kuten ulkopuolisessakin arviossa todettiin, menettely oli erittäin pitkä jo ilman niitä ylimääräisiä viivästyksiä, jotka aiheutuivat teknisen avun toimistossa tehdyistä tarkastuksista. Komissio on tietoinen ohjelman hallinnoinnin vaikeuksista Euroopan tasolla. Monimutkaiset sisäiset ja ulkopuoliset menettelyt sekä vaadittava paperityö johtuvat komission asemasta yhteisön varojen hallinnoinnissa ja valvonnassa. Byrokratiaa moittien muut Euroopan unionin toimielimet (parlamentti, neuvosto ja tilintarkastustuomioistuin), jäsenvaltiot (valtiovarainministeriöt ja tilintarkastuselimet) sekä etenkin yleinen mielipide vaativat komissiota toteuttamaan tiukempaa valvontaa, jotta yhteisön julkisten varojen väärinkäytön vaaraa voitaisiin vähentää. Erityisesti komission valvonta- ja seurantatehtävät edellyttivät jonkin verran hankkeisiin liittyvää paperityötä. Komissio kuitenkin myöntää sen, että julkisten varojen moitteetonta käyttöä on tarkasteltava tiukan valvonnan näkökulman lisäksi myös ohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Valvontatarpeiden ja ohjelman tavoitteiden tehokkaan saavuttamisen välinen tasapaino ei ehkä ole ollut kovinkaan hyvä ohjelman ensimmäisen vaiheen aikana. Lisäksi on merkille pantavaa, että ulkopuolisessa arviossa Leonardo da Vinci -komitean toimintaa pidettiin tehottomana. Tutkimustulosten mukaan komiteaa arvosteltiin paljon sen rajattua huomionsa ohjelman varojen jakamiseen jäsenvaltioiden kesken eikä niinkään hyödyllisempiin tehtäviin kuten ohjelman temaattisen painopisteen ohjaamiseen, yhteyksiin tai muihin toimiin. Komissio katsoo, että komitea on ilmeisesti keskittynyt liikaa hallinnollisiin ja varainhoidollisiin asioihin. Komitean jäseninä on hallitusten edustajia ja tarkkailijoina työmarkkinaosapuolia, ja komitealla on siten mahdollisuudet laajempaan toimintaan erityisesti välittämällä asiantuntemusta ohjelman toteuttamisvaiheessa. Ohjelman toteuttamisen tavoitteista ja strategiasta käytiin joitakin keskusteluja, mutta komitean esityslistalta oli vaikea löytää tilaa tällaisille keskusteluille, koska käsiteltävinä oli lukuisia hallinnollisia ja varainhoitoon liittyviä kysymyksiä. 4.3 Toimet Ohjelman kansallinen hallinnointi Komission aloitteesta ohjelman toisen vaiheen monet hallintotoimet on hajautettu kansallisille toimistoille. Komissio on pyrkinyt viemään näitä toimia lähemmäksi ammatillisen koulutuksen toimijoita. Kansalliset toimistot hallinnoivat nyt noin 80:tä prosenttia ohjelman varoista. Toimistojen ja komission eri vastuualueet on määritelty uudessa vakiosopimuksessa. Näin ollen hajautetun hallinnon vastuuta hankkeiden hallinnoinnista ja seurannasta on vahvistettu, mutta poliittinen kokonaisvastuu on kuitenkin säilynyt selkeästi yhteisöllä. Lisäksi komissio on muistuttanut jäsenvaltioita velvoitteesta noudattaa paremmin aikataulua kansallisia raportteja toimittaessaan. Ohjelman hallinnointi yhteisössä Komissio on pyrkinyt lukuisin toimenpitein parantamaan ohjelman toisen vaiheen toteutusta keskitetyssä hallinnossa. Parannusten yleisinä periaatteina ovat yksinkertaistaminen, helppokäyttöisyys ja avoimuus. Ohjelman ensimmäisestä vaiheesta saatujen kokemusten perusteella komissio laati erityisesti hallintoa ja varainhoitoa koskevan käsikirjan, jonka tarkoituksena on auttaa Leonardo da Vinci -ohjelman hakijoita hakemusten laatimisessa ja hankkeen toteuttamisessa. Avoimuutta on lisätty tarjoamalla hakijoille kaikki olennaiset asiakirjat komission monikielisellä Internet-sivulla ennen ohjelman toisen vaiheen käynnistämistä. Leonardo-ohjelman teknisen avun toimiston lakkauttamiseen liittyvät seikat vaikuttivat komission tapaan ulkoistaa avustustehtävät. Komissio on laatinut uudet ulkoistamista koskevat suuntaviivat, joissa ulkopuolista apua antavien organisaatioiden tehtävät ja vastuualueet määritellään tarkemmin. Ohjelman toisessa vaiheessa vain noin 20:tä prosenttia kokonaismäärärahoista hallinnoidaan keskitetysti. Tämän ansiosta komissio pystyy hyödyntämään käytettävissä olevia hallinnointiresurssejaan paremmin. Komissio aikoo esimerkiksi suunnitella ja ottaa käyttöön pysyvät valvontamekanismit ohjelman toista vaihetta varten. Komissio on määritellyt tehtävänsä ja vastuualueensa suhteessa jäsenvaltioihin ja kansallisiin toimistoihin selkeämmin, jotta voitaisiin saavuttaa ihanteellinen tasapaino valvonnan, hallinnoinnin ja sisältöön liittyvien toimien välillä. 5. Panosten ja tuotosten suhde sekä levittäminen 5.1 Taustaa Panokset Yhteisön varat: Yhteisön talousarvion osasta B (budjettikohdasta B3-1021) ohjelmalle viideksi vuodeksi myönnetyt määrärahat olivat kokonaisuudessaan noin 727 miljoonaa euroa. Mainittuun summaan sisältyy myös kolmen ohjelmaan osallistuneen EFTA-maan osuus. Näiden budjettikohdasta B3-1021 osoitettujen 727 miljoonan euron lisäksi huomioon on otettava seuraavat määrärahat: -30,3 miljoonaa euroa teknisen avun toimistolle (yhteisön talousarvion osasta A) -30,5 miljoonaa euroa ehdokasmaiden osallistumisesta aiheutuviin toimintakuluihin; nämä varat maksetaan Phare-ohjelmasta (mukaan luettuna 2,7 miljoonaa euroa yhteisön tukea näiden maiden kansallisille koordinointiyksiköille) -6,0 miljoonaa euroa opintovierailuihin (ohjelman osa III.3.b, jonka rahoittaa Cedefop komissiolta saamansa tuen avulla). Ohjelmalle myönnetty yhteisön rahoitus oli kokonaisuudessaan 793,8 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä voidaan panna merkille kolme seikkaa. Ensinnäkin ohjelmalle myönnettiin enemmän varoja kuin neuvoston päätöksessä edellytetyt 620 miljoonaa euroa, koska budjettivallan käyttäjä myönsi ohjelmalle mainittua ohjeellista määrää suuremmat vuotuiset määrärahat. Tämä seikka kertoo siitä, miten tärkeänä Euroopan ammatillista koulutusta pidetään. Toiseksi Leonardo-ohjelma oli 794 miljoonan euron suuruisten määrärahojensa perusteella keskikokoinen yhteisön ohjelma verrattuna esimerkiksi Euroopan sosiaalirahastoon, jonka määrärahat vuosiksi 1994-1999 olivat 57 191 miljoonaa euroa. Kolmanneksi yhteisön yleistuki hallintorakenteille ohjelman hallintoa, tiedotusta ja verkkopalveluja varten oli 80,2 miljoonaa euroa (47,2 miljoonaa euroa kansallisille koordinointiyksiköille 18 osallistujamaassa, noin 2,7 miljoonaa euroa kansallisille koordinointiyksiköille ehdokasmaissa ja 30,3 miljoonaa euroa teknisen avun toimistolle). Määrä on suunnilleen 10 prosenttia yhteisön 793,8 miljoonan euron suuruisesta kokonaistuesta. Kansalliset varat ja yhteistyökumppaneiden myöntämät varat: Jotta panoksista saataisiin kokonaiskuva, edellä esitettyyn yhteisön rahoitukseen on lisättävä muiden rahoituslähteiden osuus. Näitä ovat -kansallisille koordinointiyksiköille myönnetyt 18 osallistujavaltion omat varat, joita on myönnetty arviolta 47,2 miljoonaa euroa (koska yhteisrahoituksen osuus on 50 prosenttia) -ehdokasmaiden talousarvioista yhteisölle myönnetyt varat niiden osallistumisesta aiheutuviin kuluihin: noin 22,6 miljoonaa euroa -kaikkien ohjelmaan osallistuvien maiden yhteistyökumppaneiden tekemissä sopimuksissa niiden maksettavaksi määrätyt varat: 283 miljoonaa euroa (lukuun eivät sisällyt toimenpiteet I.1.2.a-c, III.3.b eikä ohjelman osa IV). Kansalliset varat ja yhteistyökumppanien myöntämät varat olivat kokonaisuudessaan arviolta 353 miljoonaa euroa. Yksityiskohtaiset tiedot määrärahoista esitetään liitteissä III ja IV. Tuotokset Valtaosa määrärahoista osoitettiin valtioiden rajat ylittäviin liikkuvuus- ja pilottihankkeisiin: Valtioiden rajat ylittävä liikkuvuus: >TAULUKON PAIKKA> Lähde: Koulutuksen ja kulttuurin pääosaston laatimat laskelmat, jotka perustuvat hakijoiden kanssa tehtyihin sopimuksiin. * Vuosien 1995 ja 1996 luvut perustuvat loppukertomuksiin, vuosien 1997 ja 1998 luvut välikertomuksiin ja vuoden 1999 luvut toteutussuunnitelmiin perustuviin arvioihin. Valtioiden rajat ylittävät pilottihankkeet: Ohjelmassa tuettiin 2 569:ää valtioiden rajat ylittävää pilottihanketta. Kaikissa hankkeissa korostettiin tuloksellisuutta, eli niiden tavoitteena oli tuottaa konkreettisia tuloksia, kuten innovaatioita ja laadukkaita opetussuunnitelmia, opintokokonaisuuksia, Internet-sivustoja ja CD-ROMeja, jotta hankkeiden päättyessä tai myöhemmin jokaisesta hankkeesta oli saatu vähintään yksi konkreettinen tulos tai tuote. Muut tuotokset: Lisäksi ohjelmassa tuettiin seuraavia hankkeita: -194 pilottihanketta kielikoulutuksen alalla (ohjelman osa III.1.a) -175 tutkimus- ja analyysihanketta (ohjelman osa III.2.a) -20 tilastohanketta, joiden tarkoituksena oli kehittää koulutusalaa koskevien vertailukelpoisten tietojen vaihtoa (ohjelman osa III.2.b) -282 levityshanketta, joiden ensisijaisena tarkoituksena oli levittää koulutusalan innovaatioita (ohjelman osa III.3.a). Yhteisö rahoitti myös monia ohjelmaan liittyviä tukitoimenpiteitä (ohjelman osa IV). Kansallisten koordinointiyksikköjen lisäksi yhteisö tuki ammatillisen ohjauksen ja neuvonnan kansallisia keskuksia, tiedotustoimintaa (useita satoja konferensseja, seminaareja, kokouksia, videoita, kaksia tuotemessuja, vuosittaisia yhteydenpito- ja tiedotuspäiviä, joissa oli yli tuhat osallistujaa, monia ohjelmaesitteitä, hankeluetteloita ja tietokantoja) sekä arviointi- ja seurantatoimia (esimerkiksi ohjelman väliaikaisia ja lopullisia arviointikertomuksia sekä hyödyntämistä ja aktiivisia seurantatoimia). Kun kaikki ohjelman osat lasketaan mukaan, arviolta 77 000 yhteistyöorganisaatiota on osallistunut ohjelmasta tuettuihin erilaisiin valtioiden rajat ylittäviin hankkeisiin. Kun kaikki ohjelman osat ja vuodet otetaan huomioon, jätettyjen hanke-ehdotusten hyväksymisasteeksi saadaan noin 30 prosenttia. Ohjelman kysyntä oli siis varattuja määrärahoja huomattavasti suurempi. On syytä ottaa huomioon, että komission laatiessa tätä kertomusta suurta osaa hankkeista ei vielä ollut saatettu päätökseen. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että monet vuosina 1998 ja 1999 valituista 18-24 kuukauden pilottihankkeista päättyvät vasta vuoden 2001 puolivälissä tai lopulla. Tämän vuoksi lopullista kuvausta kaikista tuotoksista ei voida vielä esittää. (Ohjelman osittain ja maittain luokiteltuja lisätietoja tuotoksista on liitteissä V-VI.) Tulosten levittäminen Komissio teki monia aloitteita levittääkseen hankkeiden tuloksia. Näitä aloitteita olivat esimerkiksi vuosia 1995, 1996 ja 1997 koskevien vuotuisten hankeluetteloiden julkaiseminen paperilla ja sähköisessä muodossa, kaksien Training 2000 -messujen järjestäminen vuosina 1996 ja 1998, kuudentoista aktiivisen seurantaseminaarin järjestäminen vuosina 1997-1999 sekä multimediakeskuksen perustaminen teknisen avun toimistoon ja tulosten hyödyntäminen. Lisäksi komissio myönsi 32,3 miljoonaa euroa ohjelman osaan III.3.a kuuluneille 282 levityshankkeelle, joiden tavoitteena oli hyödyntää alkuvaiheen hankkeiden tuloksia uusissa tuotteissa. Vuonna 1998 komissio alkoi hahmotella entistä strategisempaa lähestymistapaa yhteistyössä kansallisten koordinointiyksikköjen kanssa. 5.2 Panosten ja tuotosten suhteen sekä levittämisen arviointi Ohjelman tuotosten levittämistä pidetään ratkaisevan tärkeänä ulkopuolisessa arviointikertomuksessa sekä kansallisissa ja työmarkkinaosapuolten kertomuksissa. Ohjelman näkökulmasta on välttämätöntä saada tulokset levitetyiksi hankkeiden ulkopuolelle, jotta niiden vaikutukset voidaan varmistaa ja mitata. Hankkeiden näkökulmasta levittäminen velvoittaa hakijat irrottautumaan omasta hankkeestaan ja tarkastelemaan sitä osana koko koulutusalaa. Yleisesti ottaen kuitenkin koetaan, että ohjelman suunnittelussa ja toteuttamisessa eri tasoilla levitykseen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Monissa kertomuksissa tuodaan esiin yhteisön tasoisen ja johdonmukaisen strategian puuttumisesta aiheutuneet vaikeudet. Toisaalta joissakin kertomuksissa komission aloitteet tulosten levittämiseksi saavat myönteisen arvion. Levitystä arvioidaan eri maissa eri tavoin. Esimerkiksi Espanjassa sitä on joistakin kansallisen koordinointiyksikön aloitteista huolimatta pidetty tasoltaan heikkona ja tehottomana teknisten valmiuksien, kiinnostuksen ja kansallisen strategian puuttumisen vuoksi. Toisaalta kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista Itävallan hakijoista piti kansallista levitystoimintaa onnistuneena. Saksan koordinointiyksiköiden on todettu yksilöineen tarpeet ja tehneen joitakin aloitteita, mutta ne eivät ole kuitenkaan kehittäneet järjestelmällistä lähestymistapaa. Hanketasolla tulosten levityksen on todettu hidastuneen monista syistä: ei ole halukkuutta antaa tuloksia kilpailijoiden käyttöön, tuloksia on vaikea muuttaa yleisempään muotoon, joukkoviestimien käytöstä ei ole kokemusta, levitykseen osoitetut varat ovat usein riittämättömät ja hankkeen päätyttyä mielenkiinto sitä kohtaan katoaa. Komissio pitää levitystä erittäin tärkeänä ja myöntää, että levitystoimintaa on tarpeen tehostaa kaikilla tasoilla. Komissio tuo esiin seikat, jotka rajoittivat levittämistä ohjelman ensimmäisessä vaiheessa. Esimerkiksi monien vuoden 1996 alkupuolella käynnistettyjen (ja vuoden 1995 ehdotuspyynnön yhteydessä jätettyjen) kolmivuotisten hankkeiden tulokset olivat saatavilla vasta vuoden 1999 alkupuolella. Lisäksi hankkeiden välivaiheen tulosten saatavuutta olisi voitu parantaa, ja tuotteita koskevien tietojen käyttö estyi joksikin aikaa teknisen avun toimiston toiminnan lakkauttamisen vuoksi. Kansallisella tasolla levittäminen ei ollut täysin tehokasta jatkuvuuden puutteen vuoksi. Komissio käynnisti vuonna 1998 tulosten hyödyntämistä koskevan hankkeen, joka on tarkoitus saada päätökseen vuonna 2000. Hankkeen organisoinnista vastanneet kansalliset koordinointiyksiköt eivät kuitenkaan noudattaneet menettelyjä huolellisesti, eikä hanke johtanut toivottuihin tuloksiin. Komissio myöntää, että hanketasolla tulosten levittämisen olisi pitänyt olla pakollista sen sijaan, että sitä vain suositeltiin hakijoille. 5.3 Toimet Ohjelman toinen vaihe aloitetaan kokonaan alusta. Komissio on esittänyt yhteistyössä kansallisten toimistojen kanssa tulosten levittämistä ja hyödyntämistä koskevan toimintasuunnitelman vuodeksi 2000, ja Leonardo da Vinci -ohjelman komitea on hyväksynyt sen. Komissio suunnittelee ja toteuttaa johdonmukaisen strategian yhteistyössä ohjelmaan osallistuvien valtioiden kanssa. Strategian pääkohdat ovat tiedonhallinta, tuotteiden laatu, perusteet innovaatioiden ja parhaiden toimintatapojen yksilöimiseksi sekä levittämisverkoille myönnettävä tuki. Cedefopia ja Euroopan koulutussäätiötä pyydetään osallistumaan levittämiseen. Lisäksi komissio suunnittelee yhdessä kansallisten toimistojen kanssa välineitä, joilla hankkeiden kehittymistä voidaan seurata. Seurannassa vältetään aiheuttamasta hankkeille hallinnollisia lisärasitteita. Tavoitteena on varmistaa laatu, parantaa levittämistä ja hyödyntää tuloksia hankkeen ensimmäisestä vaiheesta lähtien. Lisäksi komissio kokoaa Internetiin tuotetietokannan, josta käyvät ilmi erilaisten käyttäjäryhmien (asiantuntijoiden, hankkeisiin osallistujien, edunsaajien ja yleisön) kiinnostuksen kohteet ja tarpeet. Komissio laatii myös ohjelman vaikutusten analyysin perusteella koulutusalan laadukkaiden ja innovatiivisten tuotteiden tietokannan. Tämä tietokanta on ensi vaihe pyrittäessä havainnoimaan ammatillisen koulutuksen alan innovaatioita yhteisössä entistä järjestelmällisemmin. 6. Vaikutukset 6.1 Taustaa Tässä vaikutuksilla tarkoitetaan tuotosten pitkän aikavälin vaikutuksia ammatillisen koulutuksen eri ryhmiin ja aloihin. Miten ohjelmassa onnistuttiin saavuttamaan sen omat yleiset ja erityiset tavoitteet- Vastaus tähän kysymykseen on välttämätön edellytys sille, että päätöksentekijät ja ohjelmien hallinnoijat voivat parantaa ohjelman toteuttamista ja taata sen jatkuvuuden. Vaikutusten analysointia rajoittavat tekijät ovat kuitenkin ilmeisiä. Ohjelman monia pitkäaikaisia vaikutuksia saattaa olla liian aikaista arvioida etenkin koulutusalalla, joka on kehittynyt viime vuosina uuden tekniikan ja maailmanlaajuisten haasteiden vuoksi entistä nopeammin. Tulosten mittaaminen tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta on lisäksi vaikeaa, koska Leonardo da Vinci -ohjelman ensimmäisessä vaiheessa tavoitteita on monia, ne limittyvät keskenään eikä niitä voida ilmaista määrällisesti. Lisäksi kysymys tavoitteiden saavuttamisesta liittyy myös käytettävissä oleviin määrärahoihin, jotka luonnollisesti asettavat vaikutuksille rajansa. 6.2 Vaikutusten arviointi Vaikutus koulutuslaitosten ja toimintatapojen kansainvälistymiseen Ulkopuolisen arviointikertomuksen sekä kansallisten ja työmarkkinaosapuolten kertomusten mukaan ohjelma vaikutti ensimmäisen vaiheensa aikana tärkeällä ja merkittävällä tavalla etenkin ohjelmaan varsinaisesti osallistuneisiin henkilöihin ja organisaatioihin sekä näiden välittömään ympäristöön. Vaikutukset koskivat pääasiassa koulutuslaitosten kansainvälistymistä, jolla parannettiin myös ammatillisten koulutuslaitosten ulkoista kuvaa. Monet hakijat käsittivät, että innovaatioilla tarkoitettiin eurooppalaisen ulottuvuuden tai valtioiden rajat ylittävän yhteistyön liittämistä ammatilliseen koulutukseen. Hankkeisiin osallistuneissa ammattiliitoissa taas katsottiin, että ohjelmalla edistettiin muista maista oppimista innovaation ja laadun alalla. Monissa kertomuksissa mainitaan erikseen ohjelman myönteinen vaikutus oppimisprosessien kannalta, kuten valtion rajat ylittävän yhteistyön kehittyminen verkostoiksi ja yhteistyöryhmiksi. Ammatillisen koulutuksen sisällön osalta ohjelman vaikutukset kohdistuivat opintokokonaisuuksien jaksottamiseen, kieltenopetukseen ja uuden tekniikan käyttöön koulutuksessa. Liikkuvuutta edistävän osan vaikutukset olivat arvioiden mukaan kaikista toimenpiteistä tuntuvimmat, ja ne olivat lisäksi erittäin myönteisiä yksittäisten edunsaajien näkökulmasta. Miltei kaikissa kertomuksissa todetaan, että valtioiden rajat ylittävissä liikkuvuushankkeissa onnistuttiin antamaan opiskelijoille uusia sosiaalisia ja kulttuurienvälisiä taitoja, vahvistamaan itsetuntoa, työmarkkinoille pääsyä ja uusiin työmenetelmiin tutustumista. Niillä opiskelijoilla, jotka saivat Leonardo da Vinci -apurahan ulkomailla oleskelua varten, oli lukemattomia myönteisiä työ- ja oppimiskokemuksia. Joissakin kertomuksissa todetaan, että liikkuvuus vaikuttaa pitkällä aikavälillä erittäin tärkeällä tavalla koulutuksen laatuun osallistujien saaman kokemuksen kautta. Samalla liikkuvuuden kysyntä kasvaa. Komissio on tyytyväinen näihin vankkoihin todisteisiin ohjelman tärkeistä vaikutuksista hankkeisiin, koulutusalan toimintatapoihin ja erityisesti liikkuvuushankkeisiin osallistuneisiin henkilöihin. Tältä osin ohjelma on ollut kiistatta menestys: sillä on selvästi voitu lisätä hankkeisiin tiiviisti osallistuneiden henkilöiden koulutukseen sekä näiden hankkeiden ympäristöön eurooppalainen ulottuvuus. Osallistuminen pilottihankkeisiin vaikutti oppimiseen valtioiden rajat ylittävissä yhteistyöprosesseissa, kun taas osallistuminen liikkuvuushankkeisiin sai aikaan kulttuurienvälistä oppimista ja antoi Euroopan nuorille työkokemusta. Menestyksen taustalla on ohjelman pyrkimys soveltaa yhdenmukaista lähestymistapaa valtioiden rajat ylittävään toimintaan. Vaikutusalat osoittavat, että ohjelmalla voitiin tukea Euroopan kansalaisuuden kehittymistä. Vaikutus kansallisiin koulutusjärjestelmiin Yleisesti ottaen jäsenvaltioiden kertomuksissa todetaan, että on vielä liian aikaista sanoa mitään lopullista ohjelman vaikutuksista kansallisiin koulutusjärjestelmiin. Kertomusten mukaan maiden hallitusten julkaisuissa viitataan vielä varsin vähän tai ei lainkaan ohjelmaan taikka niissä todetaan, että ohjelman näkyvät ja välittömät vaikutukset hallituksen toimenpiteisiin, politiikkaan, lausuntoihin, lakeihin tai asetuksiin ovat olleet vähäisiä. Tämä johtuu siitä, että monet hankkeista ovat vielä kesken tai niiden tuotteita ei ole vielä alettu levittää. Sama näkemys esitetään myös ulkopuolisessa arviossa, jonka mukaan vaikutus järjestelmiin ei vielä ole näkyvissä. Joissakin maissa vaikutus maan omaan koulutusjärjestelmään on toistaiseksi ollut vähäinen, koska ohjelmalle myönnettiin liian vähän varoja, tavoitteet asetettiin liian korkealle tai tuotoksia levitettiin puutteellisesti. Ehdokasmaissa ohjelman vaikutus järjestelmiin oli varsin selvä. Näiden maiden kertomuksissa ohjelman kuvataan vaikuttaneen erityisesti koulutusjärjestelmien nykyaikaistumiseen ja - ehkä tärkeimpänä kaikista vaikutuksista -maiden liittymisprosessiin. Esimerkiksi Romaniassa ohjelma liitettiin nimenomaisesti ammatillisen peruskoulutuksen uudistukseen sekä jatko- ja täydennyskoulutuksesta hiljattain annettuun lainsäädäntöluonnokseen. Ulkopuolisessa arviossa ohjelmaa kutsuttiin tässä yhteydessä näiden maiden talousjärjestelmien muutoksen alkuunpanijaksi. Komissio on tietoinen siitä, ettei ohjelman vaikutusta jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien kehittymiseen voida vielä arvioida kunnolla. Tämä johtuu siitä, että loppukertomus laadittiin niin pian ohjelman päättymisen jälkeen. Ohjelmalla on vaikea vaikuttaa jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin myös siksi, että yhteisön tehtävänä on ainoastaan tukea jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä, jotka saattavat lisäksi olla varsin monimutkaisia. Voi myös kysyä, onko koulutusjärjestelmien kehittämistä koskeva tavoite asetettu liian korkealle ohjelman määrärahoihin nähden. Komissio on kuitenkin tyytyväinen siihen, että ohjelma on vaikuttanut ehdokasmaiden koulutusjärjestelmiin verrattain paljon. Ohjelman varsinaisten toimien ohella myös se, että näiden maiden viranomaiset ja päättäjät ovat päässeet osallisiksi ohjelmasta - jota myös Euroopan koulutussäätiö on tukenut - on vaikuttanut yhä muotoaan hakeviin koulutusjärjestelmiin. Tämä on näkynyt etenkin koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden korostumisena ja ohjelman tavoitteiden sisällyttämisenä kansallisiin ohjelmiin. Vaikutus työllistymismahdollisuuksien parantumiseen Tämä vaikutusala liittyy vuotuisten ehdotuspyyntöjen ensimmäiseen painopistealaan. Ulkopuolisessa arviointikertomuksessa sekä kansallisissa ja työmarkkinaosapuolten kertomuksissa todetaan ohjelman vaikuttaneen tähän painopistealaan huomattavasti. Saksan kertomuksessa viitataan Saksassa vuonna 1995 Leonardo-ohjelman vaihtoon osallistuneita henkilöitä käsitelleeseen tutkimukseen, jonka mukaan ennen osallistumista työttömien ja työllisten suhde oli 31:69, mutta vaihdon jälkeen 10:90. Tanskassa 70 prosenttia organisaatioista, jotka järjestävät harjoittelupaikkoja nuorille, ilmoitti nuorten työhönpääsymahdollisuuksien parantuneen huomattavasti. Komissio on tyytyväinen todisteisiin, joiden mukaan ohjelma on edistänyt merkittävästi ensimmäisen painopistealan tavoitteiden saavuttamista ja parantanut erityisesti liikkuvuushankkeisiin osallistuneiden henkilöiden työllistyvyyttä. Ulkomaanvaihtoa koskevasta Europass-todistuksesta tehty neuvoston päätös perustuu niin ikään Leonardo da Vinci -hankkeista saatuihin kokemuksiin. Ammatillisen ohjauksen ja neuvonnan kansallisten keskusten Euroopan verkon tietokanta sai myös alkunsa Leonardo da Vinci -pilottihankkeesta. Työllistyvyyttä parantava ohjelman vaikutus on erityisen hyödyllinen pyrittäessä lisäämään yhteisvaikutusta työllisyysstrategian ja Euroopan sosiaalirahaston kanssa. Vaikutus koulutuksen ja yritysten lähentymiseen Tämä vaikutusala vastaa vuotuisten ehdotuspyyntöjen toista painopistealaa. Euroopan työnantajat katsovat, että alkuvaihetta lukuun ottamatta ohjelmassa pohjimmiltaan epäonnistuttiin niin julkisten kuin yksityistenkin yritysten mukaan saamisessa. Etenkin pk-yritysten on arveltu luopuneen osallistumisesta ohjelman edellyttämän raskaan hallintotyön ja ohjelman monimutkaisuuden vuoksi. Toisaalta Euroopan työnantajat toteavat, että ohjelman ansiosta oli mahdollista kokeilla uudenlaisia, monessa tapauksessa useita eri alueita kattaneita yhteistyöjärjestelyjä työnantajien sekä koulutus- ja uudelleenkoulutuslaitosten välillä. "innovaatioiden etsintä on tärkeää, ja tämä ohjelma antaa siihen ainutlaatuisen tilaisuuden". Komissio myöntää, että yritysten ja etenkin pk-yritysten osallistumista koulutusalan toimintaan on tehostettava. Liikkuvuuden ansiosta monet yritykset ja koulutuslaitokset ovat kuitenkin jo nyt voineet toimia entistä tiiviimmässä yhteistyössä valtioiden rajat ylittäviä harjoittelujaksoja järjestäessään. Vaikutus syrjäytymisen torjuntaan, henkiseen pääomaan sijoittamiseen ja elinikäiseen oppimiseen Nämä vaikutusalat vastaavat vuotuisten ehdotuspyyntöjen kolmatta, neljättä ja viidettä painopistealaa. Kertomuksissa vaikutus näihin aloihin arvioidaan vähäiseksi. Vuosien mittaan näitä aloja koskevien hankkeiden määrä on pysynyt viidestä painopistealasta pienimpänä. Vaikutukset ovat näkyneet lähinnä yksittäisten laadukkaiden hankkeiden välityksellä. Yksi syy vaikutusten vähäisyyteen lienee se, että ohjelma on joutunut kilpailemaan näihin aiheisiin täsmällisemmin kohdistettujen yhteisön ohjelmien, kansallisten ohjelmien tai aloitteiden kanssa. Komissio pahoittelee sitä, ettei henkiseen pääomaan sijoittamisen ja elinikäisen oppimisen korostaminen ole saanut aikaan toivottua määrää hankkeita, vaikka nämä aiheet on asetettu keskeiselle sijalle Euroopan koulutusta kehitettäessä. Vaikutus työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheluun Euroopan ammattiliittojen mukaan vain puolet tutkimukseen osallistuneista ammattiliittojen asiantuntijoista ja hakijoista katsoi, että hankkeiden tuloksista tai tuotteista keskusteltiin työmarkkinaosapuolten välillä kansallisella tasolla. Lisäksi Euroopan tason ammattiliittojen mukaan ammattiliittojen osallistuminen ohjelman menettelyihin oli asteeltaan ja luonteeltaan valtaosin puutteellista, koska "useimmissa kansallisissa koordinointiyksiköissä työmarkkinaosapuolilla ei ollut kunnollisia mahdollisuuksia osallistua johtamiseen. Päätöksenteosta vastaavat useimmiten maiden hallitukset, eivätkä ne juuri kuuntele muita tahoja päätöksiä tehdessään". Euroopan ammattiliitot pitävät tätä seikkaa todisteena siitä, että ohjelma on vaikuttanut työmarkkinaosapuolten väliseen vuoropuheluun ylipäätään vähän. Komissio on kuitenkin antanut hyvät mahdollisuudet kehittää työmarkkinaosapuolten osallistumista ohjelmaan tarjoamalla poliittista ja rahallista tukea työmarkkinaosapuolten väliselle vuoropuhelulle. Työmarkkinaosapuolia edustavan tarkkailijan osallistuminen Leonardo da Vinci -ohjelman komiteaan on niin ikään vaikuttanut myönteisesti ohjelman kaikkiin sidosryhmiin. Komissio toivoisi kuitenkin, että työmarkkinaosapuolet osallistuisivat ohjelman kansalliseen toteuttamiseen nykyistä tiiviimmin. Vaikutus yhtäläisiin mahdollisuuksiin Ulkopuolisessa arviossa todetaan, ettei vaikutusta yhtäläisiin mahdollisuuksiin voitu määrittää, koska tätä koskevia pilottihankkeita oli hyvin vähän. Joissakin kansallisissa kertomuksissa tuodaan kuitenkin esiin, että naisten osuus liikkuvuushankkeisiin osallistuneista henkilöistä oli hiukan yli 50 prosenttia. Vaikutus tietämyksen kehittämiseen ammatillisen koulutuksen alalla Ulkopuolisen arvion mukaan vertailukelpoisten tietojen vaihtoa koskevan osan (III.2.b) tulokset olivat "vaikuttavia ja hyödyllisiä", mutta kuluja oli sen sijaan vain niukasti. Eurooppaa koskevien tilastojen laadintaan erikoistunut asiantuntija totesikin, että "suurin osa nyt käytettävissä olevista tiedoista on saatu koottua Leonardo-ohjelman ansiosta". Toimenpidettä hallinnoitiin (ehdotuspyynnön jälkeen) kokonaisuudessaan yhteisön tasolla Leonardo da Vinci -ohjelman komitean kanssa neuvotellun yksityiskohtaisen työohjelman mukaisesti. 6.3 Toimet Ohjelman vaikutusten arviointi edellyttää monitahoista lähestymistapaa, jotta ohjelman vahvoja puolia voidaan lujittaa ja sen heikkouksia poistaa. Ohjelman toisesta vaiheesta tehdyssä päätöksessä lisätään pilotti- ja liikkuvuushankkeille osoitettuja määrärahoja, jotta myönteiset vaikutukset koulutuslaitosten ja toimintatapojen kansainvälistymiseen sekä liikkuvuushankkeisiin osallistuneisiin henkilöihin voidaan käyttää hyväksi. Ohjelman suunnittelun ja toteuttamisen yksinkertaistaminen tukee keskittymistä valtioiden rajat ylittävän toiminnan etuihin ja niiden hyödyntämiseen. Toisessa vaiheessa vaatimusta kansainvälisyydestä onkin vahvistettu siten, että pilottihankkeessa ulkomaisia yhteistyökumppaneita on oltava vähintään kolme (kahden sijaan). Kansainvälisyyden korostuminen edellyttää hankkeille suunnattavan tuen lisäämistä. Tukea hankkeille antavat kansalliset toimistot, jotka ovat lähellä hankkeen varsinaisia toteuttajia, ja komissio, jonka koordinoivaa toimintaa tehostetaan. Järjestelmiin kohdistuvien vaikutusten lisäämiseksi komissio on aloittanut toimet ohjelman tulosten hyödyntämiseksi ja niiden saattamiseksi kansallisten päättäjien ulottuville. Ohjelman toisessa vaiheessa vaikutusta järjestelmiin kehitetään osana jäsenneltyä ja strategista levitystoimintaa. Saavutetut tulokset hyödyntääkseen komissio laatii asiakirjan Leonardo-ohjelman ensimmäisen vaiheen tuotteiden hyödyntämisestä ja kehittämisestä. Tässä asiakirjassa yksilöidään parhaat tuotteet ja tarkastellaan niitä sen kannalta, miten niitä voitaisiin kehittää ja hyödyntää mahdollisimman laajoissa ja erilaisissa yhteyksissä. Komission tarkoituksena on valita osa tuotteista mallituotteiksi, joille myönnetään laatutakuu. Asiakirjassa tehdään suosituksia ja konkreettisia ehdotuksia, joilla pyritään hyödyntämään ammatillisen koulutuksen eri järjestelmien, yritysten ja muiden organisaatioiden toimintatapojen sekä yhteiskunnan yleisistä kehityskuluista saatuja kokemuksia. Tavoitteiden saavuttamista koskevien analyysien laadintaa helpottaakseen komissio aikoo asettaa ohjelman toisen vaiheen toteuttamiselle määrällisesti arvioitavat tavoitteet. Tässä yhteydessä on otettava huomioon ohjelman kokeellinen luonne. Ohjelman eri aloja koskevien arvioiden vaihtelevuus tuo selkeästi ilmi tarpeen laatia koko ohjelmalle kattava kehys, jota käytetään ohjelman toisen vaiheen toteuttamisessa ja sen jälkeenkin elinikäisen oppimisen eurooppalaista strategiaa laadittaessa. Tulevissa ehdotuspyynnöissä komissio asettaa ohjelman erilliset tavoitteet tärkeysjärjestykseen ja ottaa huomioon tämän strategian mukaisen koulutuspolitiikan kokonaiskehyksen. Tämän kohdentamisen avulla myös ohjelman kokonaisvaikutusta voidaan lisätä. 7. Päätelmät Leonardo da Vinci -ohjelmassa on voitu edistää merkittävällä tavalla ammatillisen koulutuksen alaa koskevia valtioiden rajat ylittäviä aloitteita sekä alan parhaiden toimintatapojen kansainvälistymistä opetuksen laadun ja sisällön, innovaatioiden ja eurooppalaisen ulottuvuuden lisäämisen näkökulmasta. Ohjelman erityisiä vahvuuksia ovat olleet hankkeisiin osallistuneiden henkilöiden liikkuvuuden ja työllistyvyyden parantaminen. Jäsenvaltioiden ja EFTA/ETA-maiden kansalaisten lisäksi ohjelmaan on osallistunut myös ehdokasmaiden kansalaisia. Ehdokasmaiden Leonardo da Vinci -hankkeissa on tuettu niiden koulutusjärjestelmien mukauttamista unioniin liittymistä varten. Nämä vahvuudet antavat perustan ohjelman toiselle vaiheelle. Ohjelman toisen vaiheen suunnittelu edellyttää kuitenkin, että vahvuuksien ohella huomiota kiinnitetään myös ensimmäisen vaiheen heikkouksiin. Ensimmäisen vaiheen toteuttamisessa ilmenneet vaikeudet johtuvat paitsi sopimuksen tehneen teknisen avun toimiston puutteellisesta toiminnasta myös keskitetyn hallinnon monimutkaisuudesta. Ohjelmaa ei ole myöskään riittävästi suunniteltu täydentämään muita ammattikoulutusalan ohjelmia. Komissio on varmistanut, että saatuja kokemuksia hyödynnetään toisessa vaiheessa yksinkertaistamalla menettelyjä ja hajauttamalla ohjelman hallintoa edelleen. Lisäksi komissio aikoo esittää selkeän strategian ensimmäisen vaiheen lukuisista valtioiden rajat ylittävistä pilottihankkeista saatujen tuotteiden ja tulosten levittämiseksi. Leonardo da Vinci -ohjelma on keskeinen väline kehitettäessä elinikäisen oppimisen strategioita, jotka luovat yhteisvaikutusta yhteisön koulutus- ja työllisyyspolitiikan välille. Lisäksi toisessa vaiheessa on tarkoitus ottaa jotkin toimijat - erityisesti työmarkkinaosapuolet ja pk-yritykset - mukaan valtioiden rajat ylittävään ammatilliseen koulutukseen entistä tiiviimmin. Tämä strategia vastaa komission pyrkimystä lisätä toisiinsa liittyvien ohjelmien keskinäistä täydentävyyttä, jota korostetaan voimakkaasti ohjelman toisessa vaiheessa. Leonardo da Vinci -ohjelma on keskeinen tekijä komission toiminnassa koko unionin laajuisen aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi, ja lisäksi sen avulla havainnollistetaan näkemystä kansalaisten Euroopasta. LIITE I Kertomuksessa käytetyt lähteet 1. Leonardo da Vinci -ohjelmaan osallistuneiden maiden tai alueiden kertomukset eli "kansalliset kertomukset" (neuvoston päätöksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti): lyhenne - osallistujamaa tai -alue - kertomuksen tila EU:n jäsenvaltiot ja EFTA-maat: B-vla - Belgia - Flanderi 21.2.2000 B-wal - Belgia - Wallonia kertomusta ei saatavilla DK - Tanska 13.4.2000 D - Saksa 8.5.2000 EL - Kreikka kertomusta ei saatavilla E - Espanja 30.12.1999 F - Ranska maaliskuu 2000 IRL - Irlanti huhtikuu 2000 I - Italia kertomusta ei saatavilla L - Luxemburg 4.2.2000 NL - Alankomaat 30.3.2000 A - Itävalta 27.12.1999 P - Portugali joulukuu 1999 FIN - Suomi 10.1.2000 S - Ruotsi 22.12.1999 UK - Yhdistynyt kuningaskunta 23.12.1999 IS - Islanti 10.4.2000 FL - Liechtenstein 17.1.2000 N - Norja heinäkuu 2000 Ehdokasmaat: BG - Bulgaria (kertomusta ei ole pyydetty, koska maa liittyi ohjelmaan vasta vuonna 1999) CZ - Tsekki 2.2.2000 CY - Kypros heinäkuu 2000 EE - Viro kertomusta ei saatavilla LA - Latvia kertomusta ei saatavilla LT - Liettua 16.6.2000 HU - Unkari kertomusta ei saatavilla MT - Malta kertomusta ei saatavilla PL - Puola 10.3.2000 RO - Romania 30.12.1999 SI - Slovenia (kertomusta ei ole pyydetty, koska maa liittyi ohjelmaan vasta vuonna 1999) SV - Slovakia kertomusta ei saatavilla 2. Euroopan tason työmarkkinaosapuolten kertomukset: lyhenne - organisaatio - kertomuksen tila EAY: Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö - 31. maaliskuuta 2000 UNICE - UEAPME - CEEP: Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestöt - 29. kesäkuuta 2000 3. Neuvoston päätöksen 10 artiklan 2 kohdan mukainen ulkopuolinen arviointikertomus: lyhenne - organisaatio D&T: Deloitte & Touche (B-1831 Diegem) Nämä kertomukset ja komission loppukertomus ovat saatavilla Leonardo da Vinci -ohjelman web-sivustolla (http://europa.eu.int/comm/education/leonardo.html). LIITE II Leonardo da Vinci -ohjelman osat ja toimenpiteet (1995-1999) Ohjelman osa I. Tuki jäsenvaltioiden ammatillisten koulutusjärjestelmien ja -järjestelyjen kehittämiselle Toimenpiteet I.1.1 Kansainväliset pilottihankkeet I.1.1.a - ammatillisen peruskoulutuksen laadun parantaminen ja nuorten työelämään siirtymisen tukeminen I.1.1.b - jäsenvaltioiden täydennyskoulutusta koskevien järjestelyjen laadullinen parantaminen I.1.1.c - ammatillinen tiedottaminen ja neuvonta I.1.1.d - naisten ja miesten yhtäläisten ammatillisten koulutusmahdollisuuksien edistäminen I.1.1.e - ammatillisten koulutusjärjestelyjen laadun parantaminen niiden henkilöiden osalta, jotka ovat työmarkkinoilla muita heikommassa asemassa I.1.2 Kansainväliset harjoittelu- ja vaihto-ohjelmat I.1.2.a - ammatillisessa peruskoulutuksessa mukana oleville nuorille tarkoitetut kansainväliset harjoitteluohjelmat I.1.2.b -nuorille työntekijöille tarkoitetut kansainväliset harjoitteluohjelmat I.1.2.c - kouluttajille tarkoitetut kansainväliset vaihto-ohjelmat Ohjelman osa II. Tuki yritysten ja työntekijöiden ammatillista koulutusta koskevien toimenpiteiden kehittämiselle, mukaan luettuna korkeakoulujen ja yritysten välinen yhteistyö Toimenpiteet II.1.1 Kansainväliset pilottihankkeet II.1.1.a - ammatillisen koulutuksen uudistaminen II.1.1.b - investoinnit työntekijöiden ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen II.1.1.c - teknologisten innovaatioiden siirto osana yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen alalla II.1.1.d - naisten ja miesten tasavertaisten ammatillisten koulutusmahdollisuuksien edistäminen toteuttamalla hankkeita II.1.2 Kansainväliset harjoittelu- ja vaihto-ohjelmat II.1.2.a - yrityksissä tapahtuva kansainvälinen harjoittelu korkeakouluissa opiskeleville tai loppututkinnon suorittaneille henkilöille II.1.2.b - yritysten ja korkeakoulujen tai koulutuslaitosten väliset vaihto-ohjelmat II.1.2.c - koulutuksesta vastaaville henkilöille tarkoitetut kansainväliset vaihto-ohjelmat Ohjelman osa III. Tuki kielitaidon ja osaamisen kehittämiselle sekä ammatillista koulutusta koskevien innovaatioiden levitykselle Toimenpiteet III.1 Yhteistyö kielitaidon kehittämiseksi III.1.a - kansainväliset pilottihankkeet III.1.b - kansainväliset vaihto-ohjelmat III.2 Tietämyksen kehittäminen ammatillisen koulutuksen alalla III.2.a - ammatillista koulutusta koskevat tutkimukset ja analyysit III.2.b - vertailukelpoisten tietojen vaihto koulutuksen alalla III.3 Ammatillista koulutusta koskevien innovaatioiden levityksen kehittäminen III.3.a - levityshankkeet III.3.b - kansainväliset vaihto-ohjelmat (opintovierailut) Ohjelman osa IV. Tukitoimet Toimenpiteet IV.1 Jäsenvaltioiden välinen yhteistyöverkosto IV.2 Tiedotus-, seuranta- ja arviointitoimenpiteet LIITE III Budjettikohdasta B3-1021 EU:n jäsenvaltioille ja EFTA-maille maksetut yhteisön määrärahat vuosina 1995-1999 (miljoonaa euroa) >TAULUKON PAIKKA> Määrärahat koskevat ainoastaan jäsenvaltioita ja EFTA-maita. LIITE IV Leonardo da Vinci -ohjelman yhteisörahoituksen jakautuminen maittain vuosina 1995-1999 (miljoonaa euroa) >TAULUKON PAIKKA> Lähde: koulutuksen ja kulttuurin pääosaston laskelmat * EUR = Euroopan laajuisten organisaatioiden, kuten yhteisön tason työmarkkinaosapuolten, Euroopan työnantajien ja ammattijärjestöjen alakohtaisten liittojen tai asemaltaan ja vaikutusalaltaan Euroopan laajuisten elinten ja organisaatioiden hankkeet. LIITE V Leonardo da Vinci -ohjelman osien I ja II hankkeiden lukumäärä maittain vuosina 1995-1999 >TAULUKON PAIKKA> Lähde: koulutuksen ja kulttuurin pääosaston laskelmat * EUR = Euroopan laajuisten organisaatioiden, kuten yhteisön tason työmarkkinaosapuolten, Euroopan työnantajien ja ammattijärjestöjen alakohtaisten liittojen tai asemaltaan ja vaikutusalaltaan Euroopan laajuisten elinten ja organisaatioiden hankkeet. LIITE VI Leonardo da Vinci -ohjelman eri toimenpiteitä koskevien hankesopimusten lukumäärä maittain vuosina 1995-1999 >TAULUKON PAIKKA> Lähde: koulutuksen ja kulttuurin pääosaston laskelmat. * EUR = Euroopan laajuisten organisaatioiden, kuten yhteisön tason työmarkkinaosapuolten, Euroopan työnantajien ja ammattijärjestöjen alakohtaisten liittojen tai asemaltaan ja vaikutusalaltaan Euroopan laajuisten elinten ja organisaatioiden hankkeet.