52000DC0567

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Innovaatiot osaamiselle rakentuvassa taloudessa /* KOM/2000/0567 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Innovaatiot osaamiselle rakentuvassa taloudessa

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

1.1. Innovaatiot ovat yrityspolitiikan avaintekijä

1.2 Tiedonannon tarpeellisuus

1.3 Tiedonannon sisältö

2. Euroopan innovaatiopolitiikan kehityssuuntia

2.1 Edistyminen innovaatioita koskevan toimintasuunnitelman jälkeen (vuodesta 1996)

2.2 Kaikilla jäsenvaltioilla on innovaatiopolitiikka

2.3 Patenttijärjestelmän uudistaminen edistyy

2.4 Hallinto- ja sääntely-ympäristö on yhä liian monimutkainen

2.5 Innovaatioinvestointeja tuetaan

2.6 Innovaatioita tuottavan tutkimustoiminnan tukeminen

2.7 Teknologian omaksumista yrityksissä tehostetaan

2.8 Teknologiakeskittymiä syntyy

2.9 Painopisteenä ovat yhä useammin uudet teknologiapohjaiset yritykset

3. Innovaatiotoiminta unionin alueella

3.1 Riittämätön kapasiteetti uusien tuotteiden tai palveluiden tarjoamiseen

3.2 Globalisaatio ja innovaatiot

3.3 Liian vähän korkeakoulututkinnon suorittaneita ja opiskelijoita, joilla on tarvittava osaaminen

3.4 Innovaatiotoiminta hyötyy unionin tehostuneesta tutkimuksesta

3.5 Teknologian levittämistä tehostettava

3.6 Yritysten innovaatiokapasiteettia on vahvistettava perinteisillä toimialoilla

3.7 Palvelualan merkitys korostuu

3.8 Innovaatiot ja ympäristönsuojelu

4. Viisi tavoitetta

Tavoite 1 Innovaatiopolitiikan johdonmukaisuus

Tavoite 2 Innovaatioita tukevat sääntelypuitteet

Tavoite 3 Innovatiivisten yritysten perustamisen ja kasvun tuki

Tavoite 4 Innovaatiojärjestelmän keskeisten rajapintojen parantaminen

Tavoite 5 Innovaatioille avoin yhteiskunta

5. Tiivistelmä

LIITE: Euroopan innovaatioiden tulostaulu

1. Johdanto

Tällä tiedonannolla pyritään antamaan politiikan laajat suuntaviivat innovaatioiden tehostamiseksi unionissa.

Innovaatioiden merkitys korostui maaliskuussa 2000 Eurooppa-neuvoston Lissabonin kokouksessa. Vastauksena maailmanlaajuistumisen ja osaamiselle rakentuvan uuden talouden haasteeseen Eurooppa-neuvosto ehdotti kunnianhimoista ohjelmaa, jolla rakennetaan osaamisen infrastruktuuria, tehostetaan innovaatioita ja talouden uudistusta sekä nykyaikaistetaan hyvinvointi- ja koulutusjärjestelmiä. Tämä kiteytyy strategisessa tavoitteessa, joka Lissabonissa asetettiin ensi vuosikymmenelle: unionin on oltava maailman kilpailukykyisiin ja dynaamisin osaamiselle rakentuva talous, joka kykenee kestävään talouskasvuun ja jossa työpaikkojen määrä kasvaa ja niiden laatu parantuu ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus lisääntyy.

Innovaatioiden on läpäistävä talouselämä ja yhteiskunnan on omaksuttava ne, jotta Lissabonin päämäärät voidaan saavuttaa. Innovaatiot ovat olennaisia Euroopan yritysten kilpailukyvylle, ja siksi ne ovat keskeinen osa yrityspolitiikkaa. Samalla innovaatiot ovat yksi tutkimuspolitiikan keskeisistä tavoitteista.

Lissabonin Eurooppa-neuvosto kannatti tavoitteita, jotka Euroopan komissio oli asettanut tiedonannossa "Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta" [1] ja joilla pyritään lisäämään Euroopan tutkimuspanoksen tehoa ja innovaatiovaikutusta. Eurooppa-neuvosto kaipasi käytännön toimenpiteitä tavoitteiden toteuttamiseksi. Yritys- ja tutkimuspolitiikka ovat toisiaan täydentäviä, erityisesti teknologiainnovaatioiden osalta. [2]

[1] KOM(2000) 6.

[2] Innovaatioita koskevassa komission vihreässä kirjassa vuodelta 1995 todetaan, että innovaatiota ovat "tuotteiden ja palveluiden valikoiman ja niihin liittyvien markkinoiden uudistaminen ja laajentaminen; tuotanto-, toimitus- ja jakelumenetelmien uudistaminen; muutosten aikaansaaminen hallinnossa, työn järjestämisessä sekä työoloissa ja työntekijöiden pätevyydessä" (Euroopan unionin tiedote, täydennysosa 5/95).

Tässä tiedonannossa tarkastellaan yritysten innovaatiotoiminnan tukemisessa saavutettua edistymistä unionissa, tutkitaan uusia painopisteitä ja määritellään politiikan yleiset suuntaviivat seuraavien neljän vuoden ajaksi.

1.1. Innovaatiot ovat yrityspolitiikan avaintekijä

Lissabonin Eurooppa-neuvosto kiinnitti päätelmissään huomiota kahteen vaatimukseen:

- kansallisesta ja unionin tasoisesta tutkimustyöstä on saatava täysi innovaatiohyöty

- on luotava ympäristö, joka tukee innovatiivisten yritysten perustamista ja kehittämistä.

Nämä painopisteet kuvastavat ensinnäkin teknologiainnovaatioiden merkitystä uusien tuotteiden, palveluiden ja prosessien luojina ja tällaisten innovaatioiden tiellä olevia erityisesteitä. Lisäksi ne kuvaavat sitä, että (sekä teknologiapohjaisten että muiden) innovaatioiden on lähdettävä liikkeelle "edelläkävijöiltä", jotta koko talous ja yhteiskuntaelämä heräävät muutokseen.

Innovaatiohaasteeseen vastaaminen on ensisijaisesti Euroopan yritysten tehtävä. Niiden on osoitettava luovuutensa ja käytettävä sitä uusien markkinoiden valtaamiseen. Komissio on äskettäin julkaissut tiedonannon [3], jossa selvitetään, millä edellytyksillä yritykset koostaan, yhtiömuodostaan, toimialastaan tai sijaintipaikastaan riippumatta voivat kasvaa ja kehittyä ja näin tukea yleisen tavoitteen saavuttamista.

[3] Yrityspolitiikan haasteet osaamiselle rakentuvassa taloudessa, KOM(2000) 256 lopullinen.

Yksikään yritys ei voi välttää muutosta, jos se haluaa menestyä uudessa kilpailuympäristössä. Kaikkien on oltava avoimia uusille ajatuksille, uusille työskentelytavoille, uusille välineille ja laitteille, ja yritysten on myös osattava omaksua ja hyödyntää näitä. Innovaatioita tehostavan politiikan on oltava yksi nykyaikaisen yrityspolitiikan keskeisistä tekijöistä. Tämä tarkoittaa yrityspolitiikan lujittamista toimenpiteillä, joilla pyritään nimenomaan rohkaisemaan edelläkävijäyritysten syntymistä ja kasvua sekä innovaatioiden leviämistä näistä yrityksistä koko alalle.

Tällainen prosessi edellyttää siis tiettyjen lisäehtojen täyttymistä. Nämä tukevat erityisesti hyvin innovatiivisten (usein huipputekniikkaan pohjautuvien) hankkeiden syntymistä ja kehittymistä, uusien ideoiden ja uuden teknologian leviämistä sekä ympäristöä, jossa yritykset voivat omaksua ja hyödyntää tällaisia ideoita ja teknologiaa.

Näiden edellytysten turvaaminen on innovaatiopolitiikan päämäärä ja tämän tiedonannon aihe.

1.2 Tiedonannon tarpeellisuus

Euroopan komissio toi julkisuuteen käsitteen "innovaatiovaje" vuonna 1995 antamassaan innovaatioita koskevassa vihreässä kirjassa. [4] Tämän jälkeen annettiin ensimmäinen Euroopan innovaatioita koskeva toimintasuunnitelma [5] (1996), jossa osoitettiin toimintalinjoja jäsenvaltioille ja komissiolle.

[4] KOM(95) 688 lopullinen.

[5] KOM(96) 589 lopullinen.

Sittemmin on entisestään korostunut suuntaus kohti maailmanlaajuistumista ja osaamiseen perustuvaa taloutta. Tästä esimerkkinä on Internetin kasvu. Kuten Lissabonin Eurooppa-neuvosto totesi, on entistäkin tärkeämpää, että Euroopan yritykset hallitsevat innovaatiotoiminnan, jos ne mielivät menestyä yhä tiukemmassa kilpailuympäristössä.

Vuoden 1996 toimintasuunnitelman jälkeen on edistytty merkittävästi, ja edistymisestä annetaan tiivistelmä tämän tiedonannon luvussa 2. Jäsenvaltiot ovat käynnistäneet lukuisia innovaatioita edistäviä poliittisia ohjelmia ja toimenpiteitä sekä kansallisella että aluetasolla. Komissio on mukauttanut omia ohjelmiaan toimintasuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja ottanut innovaatiot huomioon yritystoimintaa koskevassa yhteisön tasoisessa sääntelyssä. Tämä koskee erityisesti kilpailuun, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja sisämarkkinoihin liittyviä sääntöjä.

Näistä ponnisteluista huolimatta unionin innovaatiotoiminta ei kokonaisuudessaan ole kohentunut tärkeimpiin kilpailijoihin verrattuna.

Lissabonin Eurooppa-neuvosto ehdotti Euroopan innovaatioiden tulostaulun laatimista. Tässä tiedonannossa esitellään tulostaulun ensimmäinen luonnos (ks. liite), joka perustuu nyt käytettävissä oleviin tilastoihin. Tulostaulu on ensimmäinen tämäntyyppinen vertailu unionin tasolla. Luonnoksen ja muiden tietojen [6] perustella vaikuttaa siltä, että useimpien jäsenvaltioiden on vielä tehostettava toimiaan, vaikka monien jäsenvaltioiden innovaatiotoiminta vastaakin jo Euroopan menestyksekkäimpien kilpailijoiden toimintaa - tai on jopa sitä tehokkaampaa.

[6] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC [...]

Uusi vaara on "innovaatiokuilu", joka erottaa alueita sen mukaan, pystyvätkö ne menestymään uudessa taloudessa. Vaaran torjumiseksi on voitava merkittävästi kohentaa innovaatiotoimintaa hyödyntämällä "hyvistä toimintatavoista" saatavia oppeja. Myös yritysten välillä on selviä eroja: on sopeutumiskykyisiä yrityksiä ja toisaalta yrityksiä, joiden on vaikea voittaa muutosvastaisuutta ja innovaatioiden rakenteellisia esteitä.

Yhteenkuuluvuudessa on edelleenkin puutteita, ja jäsenvaltioiden ja eri alueiden toiminnassa siis yhä suuria eroja. Sisämarkkinoista ei saada täyttä hyötyä tilanteessa, jossa Euroopan innovaatiojärjestelmä on hajanainen (esimerkkinä tästä on Euroopan yritysten teknologisten liittoutumien suhteellinen heikkous). On syytä toistaa ensimmäisen Euroopan innovaatioita koskevan toimintasuunnitelman sanoma: innovaatiotoiminta ei etene unionissa, ja jos Lissabonissa asetetut tavoitteet halutaan saavuttaa, on tilanteen korjaamiseksi yhdistettävä jäsenvaltioiden ja unionin tasoiset toimet. Tämä on nyt käsillä olevan tiedonannon tavoitteena.

1.3 Tiedonannon sisältö

Yleiseurooppalaisen innovaatiojärjestelmän tukemiseksi julkisille toimille ehdotetaan viittä ensisijaista tavoitetta:

- innovaatiopolitiikan johdonmukaisuus

- innovaatioita tukevat sääntelypuitteet

- innovatiivisten yritysten perustamisen ja kasvun tukeminen

- innovaatiojärjestelmän keskeisten rajapintojen parantaminen

- innovaatioille avoin yhteiskunta.

Luku 2 käsittelee Euroopan innovaatiopolitiikan kehityssuuntia, ja luvussa 3 tarkastellaan nykyistä innovaatiotoimintaa unionin alueella. Edellä mainitut viisi tavoitetta esitellään luvussa 4, ja samalla selvitetään, mitä olisi tehtävä, jotta ne saavutettaisiin tavoiteajassa. Luvussa 5 annettaan tiivistelmä keskeisistä toimintalinjoista.

2. Euroopan innovaatiopolitiikan kehityssuuntia

Sekä jäsenvaltioiden että Euroopan tasolla on käynnistetty useita poliittisia ohjelmia ja toimenpiteitä innovaatioiden edistämiseksi sen jälkeen, kun Euroopan innovaatioita koskeva toimintasuunnitelma laadittiin vuonna 1996. Vuonna 1999 käynnistettiin hanke "Euroopan innovaatiokartoitus", jossa komissio kerää ja analysoi tietoja unionin innovaatio-ohjelmista. Tarkastelun perusteella voidaan havaita useita yleisiä kehityssuuntia, joista annetaan tiivistelmä tässä luvussa. Tämän lisäksi kerrotaan EU:n tasoisesta kehityksestä. [7]

[7] Lisätietoja asiakirjassa SEC [...]

Edistymistä on tietenkin havaittavissa, mutta useimmissa tapauksissa on vielä liian varhaista tehdä luotettavia päätelmiä.

2.1 Edistyminen innovaatioita koskevan toimintasuunnitelman jälkeen (vuodesta 1996)

Toimintasuunnitelma perustuu vankasti "järjestelmäpohjaiseen" näkemykseen, jonka mukaan innovaatiot syntyvät yksittäisten ihmisten, organisaatioiden ja ympäristötekijöiden monimuotoisesta vuorovaikutuksesta eikä niitä nähdä suoraviivaisena siirtymisenä uudesta tiedosta uuteen tuotteeseen. Viime vuosina tämä näkemys on saanut yhä laajempaa kannatusta.

Innovaatiot otettiin uudelleen vuonna 1998 hyväksytyn viidennen TTK-puiteohjelman [8] (tutkimus ja teknologinen kehittäminen) perustavoitteeksi. Innovaatiosoluja on perustettu kaikkiin puiteohjelman aihepiirikohtaisiin ohjelmiin, jotta teknologian hyödyntäminen ja siirto varmistuisi. Samaan tavoitteeseen on pyritty myös arviointiperusteita sekä tutkimustulosten hyödyntämistä ja levittämistä koskevien sääntöjen muutoksilla. Kaikkiin tutkimushankkeisiin sisältyy "teknologian käyttöönottosuunnitelma", jonka avulla tulosten hyödyntämistä voidaan seurata ja niiden yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusta arvioida.

[8] Päätös 182/1999/EY, 22.12.1998.

Viidenteen TTK-puiteohjelmaan sisältyy laaja-alainen ohjelma "Innovaation edistäminen ja pk-yritysten osallistumisen kannustaminen", jossa toteutetaan yrityspolitiikan yhteydessä useita toimia innovaatioiden edistämiseksi ja politiikan kehittämiseksi sekä erityistoimia pk-yritysten hyväksi.

Tutkimuksen ja innovaatioiden osalta aihepiirikohtaisista ja monialaisista ohjelmista saadut kokemukset antavat panoksen keskusteluun, jota käydään komission ehdotuksesta "Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta", sekä tutkimusalan tulevien EU-toimien (kuten puiteohjelmien) suunnitteluun.

Tutkimus- ja innovaatiokapasiteetin keskitetty tukeminen on otettu painopisteeksi kaikkiin rakennerahastojen toiminta-aloihin.

Vuonna 1999 tehdyn komission organisaatiomuutoksen yhteydessä innovaatiopolitiikka siirrettiin uuden yritystoiminnan pääosaston alaosuuteen, mihin kuuluu myös vastuu viidenteen puiteohjelmaan kuuluvan laaja-alaisen ohjelman "innovaation edistäminen" toteuttamisesta. Kun samalla innovaatiot otettiin tutkimuspolitiikan tavoitteeksi, syntyi yhteys tutkimuksen, elinkeinoelämän ja yrittäjyyden välille, ja samalla tunnustettiin, että vaikeimmat innovaatioiden esteet liittyvät tavallisesti muihin kuin teknisiin kysymyksiin.

Innovaatiopolitiikka on keskeisellä sijalla yhteisön sitoutuessa vahvistamaan taloutta rakennepolitiikan ja -uudistuksen kautta. Talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa vuodeksi 2000 suositellaan poliittisia ohjelmia, joilla tuetaan osaamiselle rakentuvan talouden kehittymistä Euroopassa. Tätä varten olisi tarjottava tarvittavat perusedellytykset, lisättävä yksityisen sektorin osallistumista, edistettävä T&K-kumppanuussuhteita ja huipputekniikan yritysten perustamista sekä kohennettava riskipääomamarkkinoiden toimintaa.

Tarvitaan siis laajaa strategiaa, josta on toimivat yhteydet komission muihin innovaatiota sivuaviin aloitteisiin, erityisesti yritys-, T&K- ja aluepolitiikkaan sekä muihin Lissabonin strategian toteuttamiseen liittyviin aloitteisiin. Esimerkiksi yritysten toimintaolosuhteiden yksinkertaistamista käsittelevän työryhmän (BEST, ks. kohta 2.4) työ on johtanut hyvien toimintatapojen löytymiseen. Tästä syntynyttä "BEST-menettelyä" kuvataan yrityspolitiikkaa käsittelevässä komission tuoreessa tiedonannossa. Pienyritysten eurooppalaisessa peruskirjassa, jonka Feiran Eurooppa-neuvosto otti kesäkuussa 2000 myönteisesti vastaan, annetaan periaatteet ja toimintalinjat, joilla luodaan mahdollisimman hyvä ympäristö pienyrityksille ja yrittäjyydelle. Myös parhaillaan käynnissä olevat yhteisön rahoitusvälineiden ja uusien sääntelyaloitteiden tarkastelut voivat sivuta innovaatioita. Tämä pätee monilta osin myös koulutusta tietoyhteiskunnassa käsittelevään komission tuoreeseen aloitteeseen "eLearning - katse huomispäivän koulutukseen" sekä Euroopan työllisyysstrategiaan.

2.2 Kaikilla jäsenvaltioilla on innovaatiopolitiikka

Innovaatiopolitiikasta on muotoutunut uusi monialainen politiikka, joka yhdistää talous- teollisuus- ja tutkimuspolitiikan. Kaikki jäsenvaltiot ovat merkittävässä määrin pyrkineet kehittämään innovaatiopolitiikan uusia rakenteita ja välineitä. Kolme keskeistä tekijää ovat:

- uudet hallintorakenteet, jotka perustuvat innovaatioiden "järjestelmäluonteeseen"

- tiedon lisääminen innovaatiotarpeista sekä entistä tehokkaamman vuoropuhelun tukeminen tiedeyhteisön, elinkeinoelämän ja kansalaisten välillä

- strategisten visioiden ja innovaatioennusteiden laatiminen.

Esimerkiksi vuonna 1999 Ranskassa säädetyssä innovaatioita ja tutkimusta koskevassa laissa kootaan yhteen toimenpiteitä, joilla rohkaistaan teknologian siirtoa julkisesta tutkimustoiminnasta talouselämään ja innovatiivisten yritysten perustamista.

Monissa maissa on perustettu "innovaationeuvostoja" tai laajennettu perinteisten "tiedeneuvostojen" tehtäviä innovaatioiden alalle. Maissa, joissa innovaatiotoiminta on ollut menestyksekästä, katsotaan, että tällaisten korkean tason koordinointielinten pitkäaikainen toiminta on olennaisen tärkeää, jotta ministeriöiden välinen hyödytön kilpailu ja valtataistelu voidaan välttää. Joissakin maissa on aloitettu ministeriöiden toimialan merkittävä uudelleenmäärittely tai jopa perustettu ministeriöitä, joiden tehtävä innovaatioiden edistäjänä käy ilmi jo niiden nimestä.

Innovaatiopolitiikan kehityssuuntia jäsenvaltioissa

Jo jonkin aikaa jäsenvaltiot ovat toteuttaneet aloitteita, joilla

- tuetaan yritysten tutkimustoimintaa

- parannetaan innovaatioiden rahoitusta

- edistetään teknologian omaksumista ja innovaatiojohtamista pk-yrityksissä.

Hiljattain on tullut esiin muitakin painopistealueita:

- tutkimuslaitosten, korkeakoulujen ja yritysten yhteistyön tehostaminen

- "klustereiden" ja muiden yhteistyömuotojen tukeminen yritysten ja muiden innovaatioprosessiin osallistuvien organisaatioiden välillä

- teknologiapohjaisten yritysten perustamisen tukeminen.

Yhä enemmän mielenkiintoa osoitetaan seuraavaan kolmeen aiheeseen:

- innovatiivisia yrityksiä koskevien hallintomenettelyiden yksinkertaistaminen

- verotuksen ja muiden epäsuorien menetelmien käyttäminen innovaatioiden ja tutkimustyön tukemiseen

- strategisen innovaatio- ja tutkimusvision luominen sekä tiedottaminen laajalle yleisölle.

Lisäksi on havaittavissa useita yleisiä kehityssuuntauksia:

- "järjestelmäpohjainen" näkemys innovaatiopolitiikasta

- kansallisen ja aluepolitiikan entistä parempi täydentävyys

- julkisten ja yksityisten tahojen välisten kumppanuussuhteiden uudet muodot

- julkisen politiikan uudet tehtävät innovaatioiden edistäjänä

- maailmanlaajuistumisen haasteeseen vastaaminen.

2.3 Patenttijärjestelmän uudistaminen edistyy

Euroopan nykyisen patenttijärjestelmän puutteet ovat hyvin tiedossa. Komissio julkaisi vuonna 1997 vihreän kirjan yhteisön patentista. [9] Tiedonannon seuranta-asiakirja [10] hyväksyttiin vuonna 1999, ja siihen sisältyi ehdotus yhteisön patenttia koskevaksi asetukseksi. Näin taattaisiin nykyistä parempi oikeusvarmuus ja oikeuskäytännön johdonmukaisuus ja saataisiin merkittäviä kustannuksiin ja menettelyjen yksinkertaistamiseen liittyviä etuja. Lissabonin Eurooppa-neuvosto toivoi, että yhteisön patentti olisi käytettävissä vuoden 2001 loppuun mennessä, ja komissio hyväksyi ehdotuksen yhteisön patenttia koskevaksi asetukseksi 5. heinäkuuta 2000.

[9] KOM(97) 314 lopullinen.

[10] KOM(99) 42 lopullinen.

Teollis- ja tekijänoikeuksien merkityksestä tiedotetaan tutkijoille ja yrittäjille. Komissio on perustanut tieto- ja tukipalveluita, jotka on kohdistettu erityisesti EU:n rahoittaman tutkimustyön harjoittajille. Euroopan komission ja Euroopan patenttiviraston (EPV) tiivis yhteistyön tuloksena EPV on käynnistänyt esp@cenet-nimisen patenttitietopalvelun.

2.4 Hallinto- ja sääntely-ympäristö on yhä liian monimutkainen

Hallinto- ja sääntelymenettelyiden monimutkaisuus on edelleen suuri este uusien yritysten syntymiselle ja yrittäjyydelle. Se vaikuttaa myös innovaatiokapasiteettiin: liiallinen sääntely (esim. uusien tuotteiden hyväksymismenettelyissä) nostaa kehityskustannuksia ja pitkittää markkinoille tuloon tarvittavaa aikaa.

Amsterdamissa kesäkuussa 1997 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston pyynnöstä komissio perusti riippumattomien asiantuntijoiden ryhmän (BEST-työryhmän [11]), jonka tehtävänä oli antaa tätä aihetta koskevia käytännön ehdotuksia. Ryhmän suositusten perusteella komissio toimitti teollisuusasioiden neuvostolle marraskuussa 1998 ehdotuksia komission omaan tai jäsenvaltioiden vastuualueeseen kuuluvien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi. Edistymistä seurataan säännöllisesti annettavien raporttien avulla.

[11] Yritysten toimintaolosuhteiden yksinkertaistamista käsittelevä työryhmä (Business Environment Simplification Task Force).

2.5 Innovaatioinvestointeja tuetaan

Pääomasijoittamisena tapahtuvan innovaatiorahoituksen edellytykset ovat viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana parantuneet merkittävästi unionin alueella. [12] Tuoreet tilastot vahvistavat lupaavan kehityssuunnan: Euroopan yksityisten yritysten keräämän oman pääoman kokonaismäärä oli vuodesta 1998 vuoteen 1999 noussut 25 %. Sen määrä kasvoi 20,3 miljardista eurosta 25,4 miljardiin euroon, ja kokonaisinvestointien määrä kasvoi 74 % eli 14,5 miljardista eurosta 25,1 miljardiin euroon. Teknologiainvestoinnit kattoivat tuosta määrästä 6,8 miljardia euroa (kasvua 70 %), mistä 5,2 miljardia euroa oli pääomasijoituksia. [13] Tätä hyvää tulosta tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava, että vuonna 1999 Yhdysvalloissa tehtiin Eurooppaan verrattuna yli kolminkertainen määrä pääomasijoituksia teknologiahankkeisiin, ja että vastaava kasvuprosentti edelliseen vuoteen verrattuna oli Yhdysvalloissa 108 %.

[12] Euroopan pääomasijoitusyhdistys (European Venture Capital Association), ja "Money for Growth: The European Technology Investment Report 1999" (PricewaterhouseCoopers).

[13] Siemenpääoma, perustamis- ja aloitus- sekä laajentumisvaiheen investoinnit.

Useimmat jäsenvaltiot tukevat yhä voimakkaammin yksityistä innovaatiorahoitusta, joka useimmiten kohdistuu innovaatioprosessin alkuvaiheisiin. Myös TTK-puiteohjelmassa on toteutettu lukuisia hankkeita. Pääomasijoituksia teknologia-alalle ja innovatiivisten yritysten perustamisvaiheeseen tuetaan erityisesti I-TEC-pilottihankkeessa, joka toteutetaan yhteistyössä Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa. On myös perustettu käyttötuki (Lift-helpdesk), jolla helpotetaan rahoituksen löytämistä EU-rahoitteisen tutkimustyön tuloksia hyödynnettäessä. EU:n tutkimusohjelmissa toteutetaan lisäksi toimia, joilla tuetaan yrittäjäksi aikovien, pk-yritysten ja investoijien välisiä yhteyksiä. [14] Näistä toimista saaduista kokemuksista tiedotetaan keräämällä investoijat verkostoksi sekä tarjoamalla koulutusta ja apuvälineitä.

[14] Esim. biotekniikan ja rahoituksen foorumi (Biotechnology and Finance Forum), jonka ovat perustaneet "biotieteiden aihepiirikohtainen tutkimusohjelma sekä Euroopan arvopaperikauppiaiden yhdistys (European Association of Securities Dealers).

Amsterdamin Eurooppa-neuvosto kehotti laatimaan taloudellisen tukiohjelman innovatiivisia pk-yrityksiä varten. Komissio hyväksyikin toukokuussa 1998 tätä koskevia toimenpiteitä, ja Euroopan investointipankki (EIP) käynnisti "Amsterdamin erityistoimintaohjelman" sekä "Euroopan teknologian rahoitusjärjestelmän" (European Technology Facility - ETF) yhteistyössä Euroopan investointirahaston kanssa. [15]

[15] Ks. "Kasvua ja työllisyyttä koskeva aloite innovatiivisille ja työpaikkoja luoville pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) tarkoitetuista rahoitustukitoimenpiteistä", KOM(2000) 266 lopullinen.

Näitä toimia vahvistettiin kesäkuussa 2000, kun EIP käynnisti Innovaatio 2000 -aloitteen ja samalla vahvisti yhteyksiään Euroopan investointirahastoon. Yhteistyöllä varmistetaan, että puiteohjelmat ja EIP:n aloitteet ovat toisiaan täydentäviä ja että niillä saadaan synergiaetuja.

2.6 Innovaatioita tuottavan tutkimustoiminnan tukeminen

Yksityisten yritysten T&K-toiminta on erittäin tärkeä kansallisen innovaatiokapasiteetin indikaattori, ja jäsenvaltiot yrittävät eri tavoin tehostaa tällaista toimintaa. Maissa, joissa yritysten T&K-toiminta on heikkoa, käytetään usein yleisiä ohjelmia ja verokannustimia. Sen sijaan niissä maissa, joissa yritysten T&K-toiminta on melko voimakasta, toteutetaan usein toimenpiteitä, jotka koskevat tietyn tyyppisiä yrityksiä (esim. uusia yrityksiä, pk-yrityksiä, nopeasti kasvavia yrityksiä tai voimakkaasti tutkimuspainotteisia yrityksiä), tiettyjä toimialoja ja "teknologian avainaloja" taikka tiettyjä tavoitteita (kuten tutkijoiden työllisyyden parantamista). Esimerkiksi Alankomaissa työnantajat ovat vastuussa tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen pidättämisestä työntekijöiden bruttopalkasta ja voivat vähentää viranomaisille maksettavaa määrää, jos kyseessä on T&K-henkilöstö, jolloin T&K:n palkkakustannukset kevenevät.

Koheesiorahaston toimintamaissa investoidaan merkittäviä summia, jotta yritysten T&K:n rakenteelliset heikkoudet voitaisiin poistaa. Rakennerahastojen suurilla monivuotisilla kehysohjelmilla on merkittävä osuus, mutta ohjelman mukaista toimintaa täydennetään yhä useammin myös verotustoimilla, joilla tuetaan yritysten investointeja T&K:hon. Tällainen toiminta on jo vakiintunutta tai sitä ollaan käynnistämässä useissa jäsenvaltioissa.

Koska suuri osa EU:n tutkimustyöstä tehdään tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa, on tärkeää pitää yllä ja vahvistaa näiden yhteyksiä elinkeinoelämään. Tähän pitäisi sisältyä myös tuki teknologian siirtämiseksi yrityksiin ja tuki julkisten tutkimusorganisaatioiden spin off -yrityksille, jotta niiden tekemän tutkimustyön innovaatiovaikutus tehostuisi.

2.7 Teknologian omaksumista yrityksissä tehostetaan

Innovaatiopolitiikan peruspilari on tukea pk-yrityksiin suuntautuvaa teknologiansiirtoa ja pk-yritysten kykyä omaksua teknologiaa. Kysyntään perustuva toimintatapa, kokemustiedon siirtäminen ja fyysinen läheisyys teknologian lähteeseen ovat tekijöitä, joita usein pidetään ratkaisevan tärkeinä toiminnan onnistumisen kannalta. Tämän vuoksi menetelminä on käytetty mm. tiedepuistoja, alueellisia teknologiakeskuksia, akateemisten ja tutkimusorganisaatioiden yhteystoimistoja sekä esittelyhankkeita. Esimerkiksi Ruotsin TUFF-ohjelmassa [16] pk-yritykset voivat liittoutua keskenään, jotta niiden voimavarat riittäisivät toimimiseen julkisten T&K-teknologian tarjoajien asiakkaina.

[16] TUFF: Teknikutbyte För Företag.

Poliittiset päätöksentekijät ovat yhä yleisemmin hylänneet näkemyksen, jossa asetetaan vastakkain "T&K-lähtöinen tukitoiminta" ja "teknologian omaksuminen". "Järjestelmäpohjaisen" näkemyksen mukaan innovaatioiden perimmäiset esteet syntyvät yleensä kulttuuri- tai hallintoeroista, joita on julkisen sektorin tutkimustyön tekijöiden ja toisaalta niiden yksityisen sektorin toimijoiden välillä, joiden olisi omaksuttava tutkimuksen tulokset. Yksityisen sektorin osuus on korostunut ja nähdään, että sillä on osuus sekä teknologian käyttäjänä että "tulkkina", joka muuntaa markkinoiden tarpeet tutkimusongelmiksi. Tämän seurauksena on syntynyt uusi politiikan tavoite: tutkimustoiminnan ja yritysten välisten rajapintojen kehittäminen. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on "Teaching Company Scheme" -niminen ohjelma, jossa hiljattain korkeakouluopintonsa päättäneet työntekijät työskentelevät yrityksissä kahden vuoden ajan niiden tarpeiden kannalta erittäin tärkeissä hankkeissa, joiden valvonnasta vastaavat korkeakoulun ja yrityksen henkilöstö yhteistyössä. Osallistujista 90 % on pk-yrityksiä.

2.8 Teknologiakeskittymiä syntyy

Monissa maissa uudistetaan liikkuvuutta tukevia ohjelmia ja suunnitellaan uudestaan T&K-toiminnan tukiohjelmia, jotta eri toimijoiden - tutkimuskeskusten, korkeakoulujen, yritysryhmien ja yksittäisten yritysten - yhteistyötä voitaisiin tehostaa.

On havaittavissa kaksi kehityssuuntaa: teknologiaan erikoituneet "osaamisverkot", jotka voivat kattaa koko maan, ja alueelliset teknologiakeskittymät, jotka ovat saaneet innoituksensa piilaaksosta (Silicon Valley). Yleisenä suuntauksena useimmissa jäsenvaltioissa on siirtyminen erillisten yritysten tukemisesta kohti ryhmien tai "klustereiden" tukemista.

Belgiassa Flanderin hallitus tukee 11 klusteria, jotka ovat yhteistyötä tekevien yritysten verkostoja. Ne voivat myös tehdä yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden kanssa. Vuoden 1998 lopulla Flanderin hallitus ilmoitti, että se aikoo panna liikkeelle "teknologialaaksojen" perustamisen. Nämä ovat klustereita, joihin kuuluu osaamispainotteisia huipputekniikan yrityksiä sekä keskeinen tutkimuslaitos ja vähintään yksi huipputekniikan yritys, jolla on menestyviä tuotteita kansainvälisillä markkinoilla. Muihin klustereihin verrattuna "teknologialaaksot" ovat selvemmin suuntautuneet huipputekniikkaan ja niihin kuuluu useampia perustamis- tai kasvuvaiheessa olevia yrityksiä.

2.9 Painopisteenä ovat yhä useammin uudet teknologiapohjaiset yritykset

Komissio aloitti vuonna 1997 selvitykset siitä, miten yrittäjäksi haluaville voitaisiin turvata mahdollisimman hyvä ympäristö, jossa voidaan perustaa innovatiivisia yrityksiä ja hyötyä täysimittaisesti Euroopan markkinoista. Tämän prosessin tuloksena Wienissä järjestettiin marraskuussa 1998 ensimmäinen Euroopan innovatiivisten yritysten foorumi.

Foorumin päätelmien pohjalta komissio aloitti vuonna 1999 pilottitoimet, joilla kannustetaan luomaan innovatiivisten yritysten perustamista ja kehittämistä tukevia rakenteita. Näiden toimien budjetti oli 15 miljoonaa euroa. Keskeisenä tavoitteena oli löytää huippuosaamisen alueita, jotka tarjoavat parhaan ympäristön uusien yritysten perustamiselle ja kasvulle sekä spin off -yrityksille ja liittää nämä alueet verkostoksi. Valitut alueet muodostavat "Euroopan innovaatioiden näyteikkunan", jolla on merkittävä vaikutus kaikkiin alueisiin, koska se rohkaisee vastaavien aloitteiden toteuttamiseen paikallisiin oloihin sovitetussa muodossa.

3. Innovaatiotoiminta unionin alueella

Tähän tiedonantoon sisältyy ensimmäinen luonnos Euroopan innovaatioiden tulostaulusta (liite). Tulostaulu ja muut tilastotiedot [17] antavat aineksia, joiden pohjalta voidaan arvioida unionin ja sen jäsenvaltioiden innovaatiotoimintaa.

[17] Esitetty asiakirjassa SEC [...]

Arvioinnin yleinen tulos ei ole myönteinen. Useimpien jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan kaikilla tasoilla, jotta esteistä ja vaikeuksista päästäisiin eroon ja jotta voitaisiin muuttaa asenteita, jotka haittaavat osaamiselle rakentuvan talouden tarjoamien mahdollisuuksien ja haasteiden täysimittaista hyödyntämistä.

3.1 Riittämätön kapasiteetti uusien tuotteiden tai palveluiden tarjoamiseen

Yritysten yleistä ympäristöä parantavia tekijöitä ovat sisämarkkinoiden edistyminen sekä terve raha- ja veropolitiikka, joita talous- ja rahaliitto ja euron käyttöönotto edellyttävät. Yritykset voivat näin hyötyä makrotalouden valoisista näkymistä ja käyttää sisämarkkinoita ponnahduslautana maailmanmarkkinoille.

Unionissa ei kuitenkaan vielä ole kovin monia yrityksiä, jotka hyödyntävät innovatiivisia tuotteita, palveluita tai prosesseja voidakseen kasvaa maailmanluokan taloudellisiksi voimatekijöiksi. Tämä osoittaa, että kaikki innovaatioiden kannalta olennaiset tekijät eivät vielä ole riittävän kehittyneitä.

Keskimäärin 51 % EU:n teollisuusyrityksistä ja 40 % palveluyrityksistä piti kyselyssä itseään innovatiivisena. Markkinoilla uudet tuotteet muodostavat silti vain 7 % Euroopan teollisuusyritysten liikevaihdosta. Nämä luvut osoittavat, että innovaatioiden tärkeys on yleisesti yritysten tiedossa mutta innovaatioiden merkitys Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kannalta on vähäinen. Tämä näkyy riittämättömänä valmiutena tuoda uusia tuotteita ja palveluita maailmanmarkkinoille ja vastata ripeästi kysynnän muutoksiin.

Siirtyminen perinteisistä tuotantojärjestelmistä entistä kestävämpiin on suuri haaste Euroopan yrityksille, ja niitä olisikin kannustettava omaksumaan tutkimus- ja innovaatiostrategioita, joissa yhdistyvät kilpailukyky ja kestävyyden tavoitteet. [18]

[18] EU:n tutkimusohjelma "kilpailukykyinen ja kestävä kasvu" on nimenomaan suunnattu tällaisten innovaatiostrategioiden tukemiseen.

3.2 Globalisaatio ja innovaatiot

Globalisaatio on kasvattanut myös Euroopan yritysten ja koko unionin panoksia. EU:n teknologiatase on alijäämäinen, kun vastaavat luvut Yhdysvalloissa ja Japanissa ovat yhä selvemmin ylijäämäisiä. Sekä menestyksekkäistä innovaatioista yrityksille koituvat edut että innovaatioiden puutteesta niille aiheutuvat haitat ovat kaikkialla suurempia ja nopeammin ilmeneviä kuin koskaan aiemmin. EU:n yritykset voivat menestyä mainiosti, kuten matkapuhelinala on osoittanut. Liian monilla aloilla ja alueilla on kuitenkin edelleen innovaatioiden esteitä, minkä vuoksi turhautuneet tutkijat, yrittäjät ja investoijat kokeilevat Euroopan sijasta onneaan muualla - useimmiten Yhdysvalloissa.

3.3 Liian vähän korkeakoulututkinnon suorittaneita ja opiskelijoita, joilla on tarvittava osaaminen

Innovaatiotoiminnan ja yrittämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden perus- ja jatkokoulutusjärjestelmät tarjoavat opiskelijoille tarvittavat taidot ja asenteet. Liian harvat koululaiset opiskelevat innovaatioihin liittyviä aineita (esim. luonnontieteitä). Yleisemminkin EU:n koululaiset näyttävät luonnontieteellisten aineiden standardoiduissa testeissä menestyvän heikommin kuin yhdysvaltalaiset tai japanilaiset koululaiset. Myös ylemmillä koulutusasteilla tiedeaineita ja teknologiaa opiskellaan vähemmän kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa. On edelleen kehitettävä yhteyksiä korkea-asteen koulutuksen ja yritysten välillä ja luotava myönteinen asenne innovaatioon koko oppimisprosessin kautta. Yhtä tärkeää tulevaisuuden kannalta on myös elinikäisten oppimismahdollisuuksien tarjoaminen, erityisesti kun muistetaan työväestön ikääntyminen, ja innovaatioiden ja muutosten yhä kiihtyvä tahti.

3.4 Innovaatiotoiminta hyötyy unionin tehostuneesta tutkimuksesta

Keskeinen innovaatiotekijä on hyvä taloudellisesti merkittävien ideoiden virta tutkimuksen piiristä. EU:n T&K-toiminnan bruttokustannusten prosenttiosuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 1997 Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna alhainen. Erityisen huolestuttavaa innovaatiotoiminnan kannalta on se, että erot johtuvat suurelta osin EU:n teollisuuden vähäisestä tutkimuspanoksesta: Euroopan unionin yritysten T&K-panostus on vain 60 % Yhdysvaltojen vastaavasta luvusta.

Euroopan yksityisen T&K-toiminnan suhteellinen heikkous selittää suurelta osin myös sen, miksi EU:n työvoimassa on vähemmän tutkijoita (5,0 tuhatta kohden) kuin Yhdysvalloissa (7,4) tai Japanissa (9,6). Yrityksissä työskentelevien tutkijoidenmäärä on EU:ssa vain 2,4 tuhatta (työntekijää) kohden, kun vastaava määrä on 5,9 Yhdysvalloissa ja 6,3 Japanissa. [19] Nämä luvut kätkevät suuren maakohtaisen, alueellisen tai yritys- ja toimialakohtaisen vaihtelun, mutta on selvää, että yksityistä tutkimustoimintaa ja tutkijoiden työllistämistä yrityksiin olisi tuettava voimakkaasti.

[19] EU:n tiedot vuodelta 1997, Yhdysvaltojen tiedot vuodelta 1993 ja Japanin tiedot vuodelta 1998.

Komission tiedonannossa "Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta" ehdotetaan keinoja, joilla koordinointia ja verkottumista voitaisiin tehostaa ja näin maksimoida nykyisellään pirstoutuneista kansallisista T&K-järjestelmistä saatava tuotos ja saada Euroopan T&K-potentiaalista täysi hyöty.

3.5 Teknologian levittämistä tehostettava

EU-maiden kansallisen innovaatiopolitiikan yhtenä painopistealueena on jo jonkin aikaa ollut teknologian levittäminen ja sen omaksuminen pk-yrityksissä, mutta parannettavaa löytyy edelleenkin runsaasti. Yritysten ja korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten yhteistyö ei useimmissa jäsenvaltioissa ole vielä kovin kehittynyttä. Yrityksistä keskimäärin vain 13 % tekee yhteistyötä niiden tahojen kanssa, jotka muodostavat Euroopan T&K:n ja innovaatiotoiminnan infrastruktuurin.

Käytettävissä olevien tilastojen perusteella näyttää siltä, että luodessaan kansainvälisiä teknologiayhteyksiä, Euroopan (tavallisesti suuret) yritykset ja instituutiot etsivät edelleen kumppaneita mieluummin Yhdysvalloista kuin muista Euroopan maista. 1990-luvun alkupuolella yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten yritysten välisten strategisten teknologiasopimusten määrä kasvoi, mutta eurooppalaisten yritysten välisten liittoutumien määrä pieneni.

Euroopan sisäiset teknologiavirrat kaipaavat edelleen vahvistusta siten, että myös pk-yritykset voivat hyötyä niistä.

3.6 Yritysten innovaatiokapasiteettia on vahvistettava perinteisillä toimialoilla

Yksi osaamiselle rakentuvan nykytalouden piirteistä on se, että yritysten tietämyspohja on kaikilla toimialoilla yhä laajempi. Matalan T&K-panoksen toimialoilla voidaan hyvinkin käyttää merkittävissä määrin muualla luotua osaamista. Kehittyneessä taloudessa perinteiset toimialat voivat kilpailla vain lisäämällä osaamispainotteisuuttaan. Kun osaaminen korostuu perinteisillä toimialoilla, syntyy todennäköisesti uusia työpaikkoja ja vaurautta sekä täysin uusia toimialoja.

Monilla aloilla, joita ei yleisesti pidetä teknologialtaan kehittyneinä, yritykset ostavat usein innovaatioita laitosten ja laitteiden muodossa. Uusi teknologia ei siis saavuta tällaisia yrityksiä suoraan akateemisen osaamisen tai yrityksen oman tutkimustyön kautta vaan tavarantoimittajien ja neuvontapalveluiden välityksellä.

Osaamiselle rakentuva yhteiskunta tarjoaa kaikille aloille ja yrityksille mahdollisuuden osallistua innovaatioihin. Selkein esimerkki tästä on tietokone-elektroniikan (ja ohjelmistojen) liittäminen yhä useampiin tuotteisiin. On huolestuttavaa, että Yhdysvaltoja ja Japania sekä toisaalta Euroopan unionia erottaa todellinen kuilu, kun tarkastellaan tieto- ja viestintätekniikan yhdentämistä tuotteisiin ("tieto- ja viestintätekniikan intensiteetti").

3.7 Palvelualan merkitys korostuu

Palvelualan innovaatioihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka alalla on huomattavat mahdollisuuden työllisyyden ja tuotoksen lisäämiseen.

Palveluala koostuu keskenään melko erilaisista osista. Asenteet innovaatioihin eroavat huomattavasti esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan palveluiden tai perinteisempien palveluiden alalla (esim. kuljetus tai kauppa). Tieto- ja viestintätekniikka on muuta toimintaa tukevaa tekniikkaa, ja tämän vuoksi se on paljon muuta nykytekniikkaa tärkeämpää koko palvelualalla. Tieto- ja viestintätekniikan leviäminen onkin olennaisen tärkeää, kun parannetaan tämän alan innovaatiokapasiteettia.

Palvelualoilla (tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä palveluita lukuun ottamatta) käytetään vähemmän rahaa T&K-toimintaan kuin teollisuudessa. Tietopääoma korvaa näillä aloilla T&K:n tärkeimpänä innovaatiopanoksena. Koulutus ja uuden teknologian levittäminen ovat tämän vuoksi innovaatiopolitiikan tärkeimmät osatekijät palvelualalla. Olisi pyrittävä lievittämään osaamispulaa ja toteutettava koulutusohjelmia, joilla tuetaan taidoiltaan heikompia työntekijöitä.

3.8 Innovaatiot ja ympäristönsuojelu

Haasteena on saada aikaan talouskasvua ilman ympäristöongelmien pahentumista. Tässä on mahdollisuuksia innovaatioille. Kun ympäristökysymykset otetaan huomioon, syntyy kysyntää uusille tuotteille ja palveluille, joilla voidaan tehostaan voimavarojen käyttöä, tukea ympäristönsuojelua ja vähentää ilmastovaikutuksia. Samalla kun innovaatiot tukevat kestävää kehitystä, ne tukevat myös näille aloille syntyviä pysyviä yrityksiä ja työpaikkoja.

Kun kiinnitämme yhä enemmän huomiota ympäristöömme ja kun viranomaiset yhä laajemmin toimivat tällä alalla täydentääkseen yleistä innovaatiopolitiikkaa, muovataan samalla innovaatioiden syntymisen ja niiden leviämisen edellytyksiä.

4. Viisi tavoitetta

Jäsenvaltioissa on saatu ja saadaan edelleen runsaasti kokemuksia, mutta ne eivät yksin riitä. Olisi tehostettava jäsenvaltioiden ja unionin tasoista toimintaa innovaatioita tukevan ympäristön tarjoamiseksi.

Jäsenvaltiossa on usein melko hitaasti herätty huomaamaan innovaatiopolitiikan merkitys ja sen "monialainen" luonne. Koska lineaarinen malli ei sovellu innovaatioihin, erilliset toimet ovat usein epäonnistuneet ja innovaatiovajeen pienentämiseksi tarvitaan laajempaa strategiaa. Usein on aliarvioitu nimenomaan sääntely-, hallinto- ja rahoitusympäristön merkitystä innovaatioille.

Nyt nämä seikat tunnustetaan yleisemmin ja hyviä toimintatapoja on ryhdytty etsimään, mutta muutosvastaisuutta ilmenee edelleen. Se kohdistuu muutoksiin, joita entistä paremmin innovaatioita tukevan ympäristön saavuttaminen edellyttää, ja pohjautuu usein kulttuuritekijöihin tai totuttuun toimintatapaan. Tässä tiedonannossa esitetään viisi tavoitetta, joilla vahvistetaan jäsenvaltioiden kykyä voittaa tällaiset esteet ja saavuttaa dynaamiset olosuhteet, joissa innovaatiot voivat luoda kasvua ja laadukkaita työpaikkoja.

Jäsenvaltion yleiseen innovaatioilmastoon vaikuttavat sekä kansallinen että alueellinen innovaatiopolitiikka (tavoite 1), sääntelypuitteet (tavoite 2) sekä yhteiskunnan avoimuus innovaatioille (tavoite 5). Nämä yleiset edellytykset eivät yksistään riitä luomaan innovaatioita vaan niihin on lisättävä kaksi tarkemmin kohdennettua tavoitetta: keskittyminen innovatiivisten yritysten perustamiseen ja kasvuun, mikä on ratkaisevan tärkeää osaamiselle rakentuvassa taloudessa (tavoite 3), ja toiminnan rakentaminen järjestelmäpohjaiselle innovaatiomallille siten, että innovaatioprosessin eri osapuolten välisten keskeisten rajapintojen toiminta optimoidaan (tavoite 4).

Näiden tavoitteiden keskeinen sisältö on:

Tavoite 1: Innovaatiopolitiikan johdonmukaisuus. Unionin olisi hyödynnettävä kansallisen ja aluetason toimenpiteitä ja ohjelmia koordinoimalla kansallisten toimien esikuva-analyysia (benchmarking) ja levittämällä tuloksena saatuja hyviä toimintatapoja. Kun Euroopan innovaatioiden tulostaulu päivitetään säännöllisesti, voidaan kiinnittää huomiota innovaatiotoiminnan tehostamisessa saavutettuun edistymiseen.

Tavoite 2: Innovaatioita tukevat sääntelypuitteet. Sääntelyä tarvitaan, mutta liiallinen sääntely estää erityisesti innovatiivisten yritysten kehitystä. Yhä yleisemmin tunnustetaan ne edut, jota saavutetaan yritystoiminnan kustannuksia alentamalla ja byrokratiaa vähentämällä.

Tavoite 3: Innovatiivisten yritysten perustamisen ja kasvun tuki. Eurooppa tarvitsee nykyistä parempaa ympäristöä aloitteleville huipputekniikan yrityksille ja yleensäkin innovatiivisten yritysten perustamiselle ja kehittämiselle. Tällaiset yritykset piristävät taloutta, koska ne ovat uusia ajatuksia tuovia edelläkävijöitä. Näistä yrityksistä löytyvät myös uudet kasvuyritykset. Esteet tällaisten yritysten perustamiselle ja kasvulle ovat kuitenkin edelleen suurempia Euroopassa kuin Euroopan kilpailijamaissa.

Tavoite 4: Innovaatiojärjestelmän keskeisten rajapintojen parantaminen. Innovaatioista olisi pyrittävä hyötymään kaikilla toimialoilla: niin teollisuudessa kuin palvelualoilla, niin perinteisen kuin "uudenkin talouden" aloilla. Tätä varten yritysten on saatava käyttöönsä osaamista, taitoja, rahoitusta, neuvontaa ja markkinatietoa. On pidettävä mielessä "järjestelmäpohjainen" kuva innovaatioista, mutta samalla on parannettava tiettyjen rajapintojen toimintaa yritysten ja muiden innovaatioihin osallistuvien välillä. Tämä voidaan tehdä kohdentamalla toimia näihin rajapintoihin. Lissabonin päätelmissä kiinnitetään huomiota nimenomaan yritysten ja rahamarkkinoiden, T&K:n ja koulutuslaitosten sekä neuvontapalveluiden ja teknologian markkinoiden rajapintoihin. Tavoitteessa 4 keskitytään näiden rajapintojen tehokkaaseen toimintaan, jotta innovaatiot voisivat levitä koko talouteen ja yhteiskuntaan.

Tavoite 5: Innovaatioille avoin yhteiskunta. Innovaatiot ovat inhimillistä toimintaa. Kaikki kansalaiset ovat innovaatioiden potentiaalisia tekijöitä, toteuttajia ja käyttäjiä. Edellä mainittuja tavoitteita ei voida täysin saavuttaa ilman avointa asennetta innovaatioihin. Tällainen asenne perustuu tietoisuuteen sekä mahdollisuuksista että riskeistä, ja se voidaan saada aikaan ainoastaan tutkimusyhteisön, yritysten, julkisen hallinnon, eturyhmien ja kansalaisten välisellä avoimella vuoropuhelulla.

Näissä viidessä tavoitteessa kiteytyvät Euroopan innovaatioiden tukitoiminnan nykyiset painopisteet. Ne vastaavat Lissabonin Eurooppa-neuvostossa muotoutuneita politiikan yleisiä suuntaviivoja.

Tavoite 1 Innovaatiopolitiikan johdonmukaisuus

Euroopan monimuotoisuus voi olla eduksi, jos Euroopan innovaatiojärjestelmän hajanaisuus voidaan voittaa.

Lissabonin Eurooppa-neuvosto toivoi, että kehitettäisiin uusi avoin menetelmä jäsenvaltioiden politiikan esikuva-analyysia (benchmarking) varten. Tähän liittyy myös Euroopan innovaatioiden tulostauluun ottaminen käyttöön. Innovaatioiden tulostaulun käyttöönotto tulisi toteuttaa johdonmukaisesti yhdessä tutkimuspolitiikkojen esikuva-analyysin kanssa. Esimerkiksi käytettävien muuttujien ja tilastotiedon tulisi liittyä johdonmukaisesti toisiinsa. Tällaisella avoimella menetelmällä levitetään parhaita toimintatapoja ja saavutetaan lähentymistä EU:n tärkeimmissä tavoitteissa. Tarkoituksena on, että jäsenvaltiot voivat tulostaulun avulla kehittää omaa politiikkaansa, ja tähän liittyvät myös seuraavat tekijät:

- sopiminen unionin suuntaviivoista ja tarkoista aikatauluista, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on määrä saavuttaa lyhyelle, keskipitkälle ja pitkälle aikavälille asettamansa tavoitteet

- siellä missä mahdollista, määrä- ja laatuindikaattorien laatiminen ja vertailukohtien määrittäminen maailman huippukäytäntöihin nähden sekä näiden räätälöinti eri jäsenvaltioiden ja toimialojen tarpeita vastaaviksi, jotta parhaita toimintatapoja voitaisiin vertailla

- Euroopan suuntaviivojen muuntaminen kansalliseksi ja aluepolitiikaksi siten, että kansalliset ja alueelliset erot huomioon ottaen asetetaan tarkat tavoitteet ja hyväksytään toimet

- säännöllisesti toistuva seuranta, arviointi ja vertaisarviointi vastavuoroisena oppimistapahtumana.

Jäsenvaltioiden toimet // Tarkastel tava vuonna

Kansallisessa ja alueellisessa innovaatiopolitiikassa otetaan huomioon "parhaat toimintatavat" ja sovitetaan ne kuhunkin erityistilanteeseen. // 2002

Innovaatiopolitiikan johdonmukaisuuden takaamiseksi varmistetaan, että kansallisen ja aluetason sekä innovaatioon liittyvistä seikoista vastaavien eri viranomaisten välillä on toimivat koordinointijärjestelyt. // 2001

Innovaatioita tukevissa alueellisissa ja kansallisissa ohjelmissa ja ohjelmia toteuttavissa elimissä toteutetaan säännöllinen tavoitteiden määrittely, seuranta, arviointi ja vertaisarviointi. // 2001

Unionin tasolla komission pitäisi toimia liikkeelle panevana voimana ja edistää jäsenvaltioiden toimia. Tavoitteena on

- tarkastella jäsenvaltioiden innovaatiopolitiikkaa, tehdä siitä esikuva-analyysi ja vertailu tärkeimpiin kilpailijoihin (Yhdysvaltoihin ja Japaniin)

- laatia Euroopan innovaatioiden tulostaulu (vrt. liitteenä annettava, nyt saatavilla olevien tilastojen pohjalta laadittu ensimmäinen tulostaululuonnos)

- julkaista säännöllisin väliajoin raportti Euroopan innovaatiotoiminnasta sekä päivittää tulostaulua.

Tähän käytetään mm. seuraavia menetelmiä:

- tarjotaan puitteet vuoropuhelulle, jota käydään innovaatiopolitiikasta ja sen koordinoinnista unionissa

- pyritään parantamaan innovaatioihin liittyvien tilastotietojen saatavuutta

- järjestetään vertaisarviointeja yleisesti kiinnostavista aiheista ja näin edistetään innovaatioita tukevien toimien arviointia ja parhaiden toimintatapojen tunnistamista

- analysoidaan ja seurataan tärkeimpiä muutoksia muualla maailmassa sekä tutkimuksia innovaatioon liittyvistä aiheista.

Tämän työn toteuttamiseksi komissio aikoo laajentaa viidennessä puiteohjelmassa aloitettua tarkastelua ja esikuva-analyysia. Tätä varten vahvistetaan aihetta koskevaa säännöstä ja tuodaan Euroopan innovaatioiden tulostaulu yrityspolitiikan yleisten puitteiden piiriin.

Euroopan komission toimet // Ajankohta

Luodaan puitteet vuoropuhelulle, koordinoinnille ja esikuva-analyyseille, joiden aiheena on jäsenvaltioiden innovaatiopolitiikka ja innovaatiotoiminta. // vuoden 2001 alku

Laaditaan Euroopan innovaatioiden tulostaulu, joka muodostaa osan yrityspolitiikan toimien tarkastelua ja esikuva-analyysia. // vuoden 2001 alku

Tavoite 2 Innovaatioita tukevat sääntelypuitteet

Säännöt ovat tarpeen, mutta liiallinen sääntely on haitallista erityisesti innovatiivisille yrityksille. Sääntely ja innovaation hallinnolliset esteet ovat edelleenkin liian suuria, ja tarvitaan lisätoimia, jotta yritystoiminnan kustannukset pienenisivät ja tarpeeton byrokratia voitaisiin poistaa. Tämä todettiin myös Lissabonin Eurooppa-neuvoston päätelmissä, joissa mainitaan innovaatiomyönteisen sääntely-ympäristön tarpeellisuus.

Tällaisen ympäristön luomiseksi alan julkisten toimien on oltava samalla sekä kohtuullisia, kunnianhimoisia että tehokkaita:

- kohtuullisia, koska nopea tekninen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen muutos tukee uusia toimintatapoja, jotka perustuvat yhteisen näkemyksen etsimiseen ja yritysten itsesääntelyyn, ja koska yritysten on osallistuttava kuluttajia ja ympäristönäkökohtia kunnioittavien standardien ja sääntöjen laatimiseen

- kunnianhimoisia, koska vastuu yleisistä sääntelypuitteista kuuluu aina lainsäädäntövallan käyttäjälle (sähköistä kauppaa koskeva lainsäädäntö on hyvä esimerkki yritysten, hallinnon ja lainsäädännön tehtäväjaosta)

- tehokkaita, koska lainsäädännöllä pitäisi saavuttaa vain halutut tulokset ja kielteiset sivuvaikutukset, kuten kilpailun vääristyminen, olisi minimoitava. Tämän vuoksi on luotava hallintorakenteet, joilla varmistetaan, että innovaatiot otetaan huomioon, kun lainsäädäntöä valmisteltaessa tasapainotetaan eri näkökohtia.

Yleisesti kaikki, mikä on eduksi yrityspolitiikalle, on myös eduksi innovaatioille, ja sama pätee myös käänteisesti. Tämä koskee erityisesti lainsäädäntöä ja hallinnollisia toimia, joilla pyritään tukemaan ja ehkä myös (verotustoimin) kannustamaan riskien ottoa ja yritysten perustamista. Tähän ryhmään sisältyy useita seikkoja, jotka voivat erityisen voimakkaasti vaikuttaa innovaatioihin:

- teollis- ja tekijänoikeudet: tuleva yhteisön patentti ja myös yleisemmin teollis- ja tekijänoikeuksien oikeudellinen kehitys uuden teknologian alalla (tietotekniikka, biotekniikka jne.)

- sääntöjen ja säädösten muodossa olevat esteet, jotka haittaavat julkisen rahoituksen tuella saatujen tutkimustulosten levittämistä ja hyödyntämistä (myös esteet, jotka ilmenevät julkisella sektorilla työskentelevien tutkijoiden työehdoissa)

- tarpeeton (liiallinen) sääntely, joka hidastaa uusien tuotteiden ja palveluiden saamista markkinoille

- toimenpiteet, joilla tuetaan innovaatioita, kuten perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukainen suora tai epäsuora valtiontuki (esim. verotustoimenpiteet)

- yritysten aineettomia hyödykkeitä koskevaan raportointiin ja dokumentointiin perinteisesti käytettyjen menetelmien muuttaminen.

Jäsenvaltioiden ja komission olisi tehtävä yhteistyötä näillä aloilla, jotta saataisiin aikaan innovaatioille otollisempi oikeus- ja sääntely-ympäristö ja samalla otettaisiin huomioon myös muut tavoitteet, kuten valtiontukien yleinen vähentäminen.

Jäsenvaltioiden on yksinkertaistettava lainsäädäntöään ja hallinnollisia määräyksiään, mutta tämän lisäksi niiden olisi erityisesti keskityttävä verotuskysymyksiin, keinoihin osaamisen levittämiseksi sekä julkisella sektorilla työskentelevien tutkijoiden asemaan. Näin poistettaisiin esteitä tiedon levittämiseltä, sen hyödyntämiseltä ja osaamiselle rakentuvien yritysten perustamiselta.

Jäsenvaltioiden toimet // Ajoitus

Muutetaan sääntöjä, jotka koskevat julkisrahoitteisen tutkimustyön tulosten levittämistä (lisensointi, olennaisen tiedon saanti jne.), jotta tuettaisiin tulosten hyödyntämistä ja siirtoa ja näin edistettäisiin innovaatioita. // meneillä

Toteutetaan perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti verotustoimenpiteitä, joilla tuetaan yksityisiä sijoituksia tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä tutkijoiden palkkausta yksityiselle sektorille. // tarkasteltava vuonna 2002

Komissio tutkii unionin tasolla, mitä sen toimivaltaan kuuluvia oikeus- ja sääntely-ympäristön tekijöitä voidaan kohentaa innovaatioiden tehostamiseksi. Tällöin komissio keskittyy mm. seuraaviin seikkoihin:

- säännöt, joilla tutkijoille ja yrityksille taataan tehokkaat keinot tutkimustulosten suojelua ja hyödyntämistä varten

- tuotteita koskevat normit, standardit ja arviointimenetelmät, jotka ovat innovaatioiden tukemisen välineitä

- Euroopan kirjanpitostandardit.

Komissio toteuttaa myös tutkimuksia, joissa tarkastellaan jäsenvaltioiden toiminnan kautta esille tulleita hyviä toimintatapoja. Nämä liittyvät erityisesti verotustoimiin, joilla rohkaistaan tutkimus- ja innovaatioinvestointeja (myös optiot), sekä julkisrahoitteisen tutkimustyön tulosten saantiin.

Euroopan komission toimet // Ajoitus

Tunnistetaan parhaita toimintatapoja ja tuetaan niiden soveltamista sekä tarvittaessa laaditaan sääntöjä, jotka koskevat nykyisen sääntely-ympäristön muutamista innovaatiomyönteisemmäksi (esim. edellä mainituilla aloilla). // vuoden 2001 loppu

Osallistutaan säännölliseen raportointiin, joka koskee edistymistä oikeus- ja sääntelypuitteiden kohentamisessa ja yhä jäljellä olevien esteiden poistamisessa Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla innovaatioiden edistämisen osalta. // ensimmäinen raportti: vuoden 2002 puoliväli

Tavoite 3 Innovatiivisten yritysten perustamisen ja kasvun tuki

Monet tunnetut yritykset olivat vielä jokin aika sitten uusia innovatiivisia yrityksiä. Olisikin rohkaistava kaikkien lupaavimmilla markkinoilla toimivien innovatiivisten yritysten (eli teknologiayritysten) perustamista ja kasvua, sillä niiden joukosta nousevat huomispäivän menestyvät yritykset, jotka voivat tarjota laadukkaita työtehtäviä ja välittää innovaatioita myös perinteisemmille toimialoille.

Lissabonin Eurooppa-neuvosto korosti, että aloittelevat huipputekniikkayritykset - ja aloittelevat ja kehittyvät innovatiiviset yritykset yleisemminkin - tarvitsevat nykyistä paremman ympäristön.

Tällainen ympäristö tarkoittaa saatavilla olevaa uutta tekniikkaa, osaamista, pääomasijoittamista ja alkupääomarahastoja, neuvontaohjelmia (mentoring) ja tukirakenteita, kuten yrityshautomoita sekä yrittäjähenkeä. Tällainen ajattelu on "teknologialaaksojen" takana, jotka jatkuvasti kasvattavat suosiotaan Euroopassa. Jäsenvaltioiden olisi edelleenkin aktiivisesti pyrittävä luomaan oikeus-, verotus- ja rahoitusympäristö, joka on otollinen uusien yritysten perustamiselle ja kehitykselle.

Yritysten ja rahoitusmarkkinoiden välistä rajapintaa on tarkasteltava, koska rahoitusongelmat (esim. sopivan rahoituslähteen puuttuminen) ovat edelleenkin tärkeimpiä innovaatioiden esteitä. Siemenpääoman ja varhaisvaiheen pääomasijoitusten saatavuus ovat erityisen tärkeitä nopeasti kasvavien ja teknisesti innovatiivisten yritysten kehitykselle. Yksityiset pääomasijoittajat (business angels) ja paikalliset alkupääomarahastot voivat auttaa yrityksen perustamisessa, mutta niiden rahoituskapasiteetti ei riitä nopeaan kasvuun. Vaikka asiassa on viime aikoina edistytty, unioni on edelleen jäljessä Yhdysvaltoihin verrattuna. Tämä koskee sekä markkinoilla toimivien pääomasijoittajien määrää että varhaisvaiheen rahoitukseen ja teknologiainvestointeihin suunnattujen sijoitusten osuutta.

Uusien huipputekniikkayritysten johtaminen edellyttää monia taitoja. Erityisosaamista vaaditan myös yritysten tukipalveluiden tarjoajilta. Yrittäjyyden pitäisi olla korkeakoulujen ja muiden ylempien oppilaitosten oppiaineena. Tarvitaan esikuvia, jotka rohkaisevat nuoria harkitsemaan oman yrityksen perustamista yhtenä vaihtoehtona työpaikan löytämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi omien koulutusrakenteidensa puitteissa tuettava yrittäjyyttä ja innovaatiojohtamista koskevia koulutus- ja tukiohjelmia.

Jäsenvaltioiden toimet // Ajoitus

Pyritään rakentamaan uusien yritysten perustamiselle ja kehitykselle otollinen oikeus-, verotus- ja rahoitusympäristö. // meneillä

Edistetään riittävien tukipalveluiden ja -rakenteiden (esim. yrityshautomoiden) perustamista tai vahvistamista aluetasolla. // meneillä

Käynnistetään korkeakouluissa ja kaupallisen alan oppilaitoksissa yrittäjyyttä ja innovaatiojohtamista koskevia koulutusohjelmia, jos niitä ei vielä ole käynnissä, ja levitetään alan hyviä toimintatapoja. // tarkasteleva vuoden 2001 puolivälissä

Unionin tasolla jäsenvaltioiden toiminnalle koituu hyötyä verkottumishankkeista sekä Euroopan ulottuvuuden liittämisestä yritysten alueellisiin tukiohjelmiin, kun kehitetään apuvälineitä (esim. Euroopan aloittelevien innovatiivisten yritysten sähköinen luettelo - vastaava luettelo on jo onnistuneessa käytössä Yhdysvalloissa) ja levitetään hyviä toimintatapoja.

Komissio voi myös toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään aloittelevien yritysten osallistumista tarjouspyyntömenettelyihin ja yhteisön ohjelmiin, joita ovat esim. tutkimuksen puiteohjelma sekä mm. EIP:n Innovaatio 2000 -aloite. Aloittelevat yritykset voivat olla haluttomia osallistumaan tarjouskilpailuihin, koska tarjousten ja ehdotusten valmistelukustannukset voivat olla niille suhteettoman korkeita.

Euroopan komission toimet // Ajoitus

Tuetaan verkottumista, esim. yritysten perustamisen huippualueiden verkkoa, koulutuksen ja tukipalveluiden verkkoja (hautomot, siemenpääoma jne.), ja laaditaan Euroopan uusien innovatiivisten yritysten sähköinen luettelo. // 2001

Vahvistetaan tukipalveluita, joissa on eurooppalainen ulottuvuus, esim. innovaatiorahoituksen Lift-tukipistettä (www-portaali, online-työkalut) ja investointifoorumeja, ja näin helpotetaan yhteyksien muodostumista tutkijoiden, yritysten ja sijoittajine välillä. Osallistutaan yritysten aineettomien voimavarojen arviointiin käytettävien menetelmien laadintaan, jotta erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksia voitaisiin arvioida. // 2002

Helpotetaan aloittelevien yritysten osallistumista julkisiin tarjouspyyntöihin, yhteisön ohjelmiin (ja niistä saataviin tuloksiin) sekä Euroopan investointipankin (EIP) Innovaatio 2000 -aloitteeseen. // 2001

Tavoite 4 Innovaatiojärjestelmän keskeisten rajapintojen parantaminen

Innovaatiotoiminnassa ei ole kyse pelkästään tutkimuksesta, huipputekniikasta ja yksityisestä yrittämisestä. Kaikilla liiketoiminnan aloilla niin teollisuudesta kuin palvelualoillakin tarvitaan innovaatioita, myös teollisuuden perinteisillä aloilla. Sähköinen kauppa on oiva esimerkki innovatiivisesta kehityksestä, joka vaikuttaa kaikkiin aloihin. Sähköistä kauppaa käyvissä yrityksissä innovaatioiden välittömänä perustana ei ole tutkimustyö vaan uudet johtamismenetelmät, tieto- ja viestintätekniikkaan pohjautuvat uudet yritystoiminnan mallit, uusiin laitteisiin ja uusiin taitoihin kohdistuvat investoinnit sekä verkottuminen. Käsitys innovaatioista on siis laajentunut, ja niitä pidetään taloudellisen kehitysohjelman keskeisenä osana. Samalla korostuu innovaatiopolitiikan alueellinen ulottuvuus. Monet toimet voidaan tehokkaimmin suunnitella aluetasolla, koska juuri tällä tasolla voidaan parhaiten arvioida yritysten tarpeet ja niiden toimintaympäristö.

Innovaatiopolitiikan avulla onkin tuettava kehitystä, jossa innovaatiotoiminta läpäisee koko talouselämän ja yhteiskunnan - sekä perinteiset että uudet toimialat ja niin suuret kuin pienetkin yritykset kaikilla alueilla. Innovaatiotoiminnan on oltava osallisuutta edistävä ilmiö Euroopan unionissa.

Lissabonin päätelmissä todettiin, että innovaatioverkostojen keskeisten rajapintojen tukemiseksi tarvitaan erityistoimia. Tällaisia rajapintoja on yritysten ja rahamarkkinoiden, T&K-toiminnan ja koulutuslaitosten sekä neuvontapalveluiden ja teknologian markkinoiden välillä. Rajapintojen tehokas toiminta edistää osaamisen omaksumista ja innovaatioiden leviämistä kaikkialle unionin alueella.

"Järjestelmäpohjaisen" innovaationäkemyksen mukaisesti rajapintoja ei voida käsitellä erillisinä. Esimerkiksi neuvontapalveluiden olisi voitava ohjata yrityksiä rahoituslähteiden ja T&K-resurssien pariin. Koska innovaatiotoimintaa voidaan tehokkaimmin tukea aluetasolla, jäsenvaltioiden olisi otettava osaksi alueellista innovaatiostrategiaa johdonmukainen toimintatapa näiden rajapintojen vahvistamiseksi.

T&K-toiminnan ja koulutuslaitosten tehokkaasta rajapinnasta hyötyvät muutkin kuin vain aloittelevat huipputekniikkayritykset. Erityisesti pk-yritykset voivat myös perinteisillä toimialoilla hyötyä teknologian siirrosta ja uusien johtamismenetelmien omaksumisesta.

Perinteisiä toimintatapoja olisi tuotannon ja osaamisen käytön osalta sovitettava vastaamaan järjestelmäpohjaista näkemystä innovaatioprosessista. Tämän vuoksi on luotava uusia yhteyksiä julkisten tutkimuslaitosten, yliopistojen ja yritysten välille. Perinteisen koulutus- ja tutkimustehtävänsä lisäksi yliopistojen olisi omaksuttava kolmas tavoite: osaamisen ja tekniikan levittäminen erityisesti paikalliseen yritysmaailmaan. Suuret julkiset tutkimusorganisaatiot ja -ohjelmat olisi saatava toteuttamaan esikuva-analyyseja (benchmarking) toimista, jotka liittyvät teknologian siirtoon ja kumppanuussuhteisiin yritysten kanssa. Näihin sisältyvät myös toimet, joita toteutetaan yhteisön tasolla.

Pula osaamisesta ja pätevästä henkilöstöstä on tärkeä innovaatioiden este, ja jäsenvaltioiden olisikin kiinnitettävä entistä enemmän huomiota elinikäiseen oppimiseen, jolla tuetaan uuden teknologian omaksumista. [20] Ammatillisilla koulutuslaitoksilla on tärkeä tehtävä puutteiden korjaamisessa, esimerkiksi siten, että ne tarjoavat tieto- ja viestintätekniikan koulutusta palvelualojen työntekijöille.

[20] Elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien edistämiseksi komissio on äskettäin hyväksynyt eLearning-aloitteen, jolla pyritään tukemaan innovatiivisia opetusmenetelmiä.

Tutkijoiden urakehityksen pitäisi olla nykyistä johdonmukaisempaa koko työelämän ajan. Tutkijoiden maantieteellistä ja alojen välistä (korkeakoulut, julkiset tutkimuslaitokset, yritykset) liikkuvuutta pitäisi tukea luomalla selkeitä liikkuvuusmalleja.

Alueellisten rakenteiden on kyettävä tukemaan innovaatiotoimintaa ja rohkaisemaan myös potentiaalisia innovaatioiden tekijöitä tarjoamalla rajapintoja neuvontapalveluihin ja teknologian markkinoille. On tuettava yritysten tukirakenteiden vahvistamista ja ammattimaistamista sekä teknologian markkinoita koskevan tiedon levittämistä (taloudellisen tiedon hallintaa). Alueet on myös kytkettävä tehokkaasti toisiinsa, jotta ne voivat oppia toistensa kokemuksista, tarjota "asiakasyrityksilleen" eurooppalaisen ulottuvuuden ja sitä kautta mahdollisuuden kasvuun sekä yleisesti kaventaa "innovaatiokuilua".

Alue- ja paikallisviranomaisten olisi hyödynnettävä kokemuksia, joita tältä alalta on jo saatu (erityisesti rakennerahastojen ja RITTS/RIS-toimien [21] yhteydessä), ja sisällytettävä kehitysstrategioihinsa innovaatiota tehostavia toimia tai vahvistettava tällaisia toimia. Näin viranomaiset voivat omalla tasollaan luoda suotuisan ympäristön alueellisen innovaatiokapasiteetin vahvistumiselle.

[21] Alueelliset innovaatio- ja teknologiansiirtostrategiat ja infrastruktuurit/alueelliset innovaatiostrategiat (Regional Innovation and Technology Transfer Strategies/Regional Innovation Strategies).

Jäsenvaltioiden toimet // Tarkastel tava vuonna

Tuetaan ja koordinoidaan alueellisia aloitteita ja toimijoita, jotka suunnittelevat ja toteuttavat yhdennettyjä tutkimus- ja innovaatio-ohjelmia aluetasolla. // 2002

Helpotetaan elinikäisen oppimisen ohjelmien toteuttamista, jotta uuden teknologian omaksuminen helpottuisi yleisesti ja osaamispuutteita voitaisiin lievittää. // 2002

Rohkaistaan yliopistoja kiinnittämään erityishuomiota osaamisen ja teknologian levittämiseen sen lisäksi, että ne hoitavat perinteiset koulutus- ja tutkimustehtävänsä. // 2002

Rohkaistaan merkittäviä julkisia tutkimuslaitoksia toteuttamaan esikuva-analyyseja (benchmarking) omasta toiminnastaan teknologian siirron ja yritysten kanssa solmittujen kumppanuussuhteiden osalta. // 2001

Unionin tasolla tarvitaan yhä johdonmukaisempaa toimintatapaa. Verkottumista pitäisi edelleenkin edistää, ja näin tukea kansainvälisiä teknologiakumppanuussuhteita, innovaation tukirakenteiden ammattimaistumista sekä hyvien toimintatapojen levittämistä. Tämä koskee ennen kaikkea teknologian siirtoa Euroopan yliopistoista ja julkisista tutkimuskeskuksista, jotka eivät yleensä ole olleet yhtä avoimia yritysten kanssa solmittaville kumppanuussuhteille kuin Yhdysvaltojen vastaavat laitokset. Tämän vuoksi ehdotetaan tukea Euroopan yliopistoille, jotta ne voisivat perustaa verkoston tai yhdistyksen, joka edistää osaamisen ja teknologian siirtoa koskevien parhaiden toimintatapojen levittämistä.

On myös kiinnitettävä huomiota innovaatioihin, joihin ei liity tutkimusta, koska ne ovat tärkeä teknisen edistyksen lähde. Ehdotetaan, että testataan menetelmiä, joilla voidaan auttaa yrityksiä omaksumaan osaamista, lisäämään eurooppalainen ulottuvuus toimintaansa osana siirtymistä kohti maailmanlaajuisia markkinoita ja päivittämään innovaatio johtamismenetelmiään.

Euroopan komission toimet // Ajoitus

Autetaan Euroopan yliopistoja ja julkisia tutkimuskeskuksia perustamaan verkosto/yhdistys, joka edistää osaamisen levittämistä ja teknologian siirtoa koskevia parhaita toimintatapoja. // 2001

Toteutetaan toimia, joilla edistetään alueiden välistä hyvien toimintatapojen levittämistä ja kansainvälistä yhteistyötä tutkimus- ja innovaatiopolitiikkojen aloilla. // 2001

Tuetaan EU:n tasoisia aloitteita, kuten verkottumista ja pilottihankkeita, joilla helpotetaan kansainvälisiä teknologiakumppanuussuhteita ja ei-teknisten innovaatioiden levittämistä erityisesti pk-yrityksiin. // 2001

Tavoite 5 Innovaatioille avoin yhteiskunta

Yhteiskunta on usein suhtautunut varauksellisesti innovaatioihin. Innovaatioiden edut ja haitat eivät aina - varsinkaan alkuvaiheessa - jakaudu tasapuolisesti. Voi viedä jonkin aikaa, ennen kuin muutoksen ja innovaatioiden edut käyvät ilmi. Joukkoviestimet ovat tärkeä tiedonlähde, kun tarkastellaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edistymistä, ja ne myös tuovat esiin etujen ja haittojen suhteet.

Sekä uuden teknologian tarjoamat edut että sen riskit on tuotava mahdollisimman avoimesti esiin. Tähän tarvitaan tiedeyhteisön, yritysten ja kansalaisten avointa vuoropuhelua, jossa otetaan huomioon innovaatioiden puuttumisen mahdolliset taloudelliset ja yhteiskunnalliset kustannukset (esim. mahdollisuus vähentää saastumista ja tehostaan ympäristöystävällisyyttä teknisillä innovaatioilla). Vain näin voidaan luoda yleinen luottamus innovaatioihin.

Uusille sukupolville on kerrottava, miten voi menestyä maailmassa, joka on yhä monimutkaisempi ja muutosalttiimpi. Tämä on haaste, johon jäsenvaltiot voivat vastata erityisesti koulutusjärjestelmän kautta. Samalla on pyrittävä varmistamaan, että yhteiskunnan vähäosaiset eivät syrjäydy.

Yritysten on tehtävä osansa varmistaakseen, että niiden henkilöstön osaaminen ja taidot pysyvät aina ajan tasalla. Työelämän suuren merkityksen vuoksi huomiota olisi erityisesti kiinnitettävä innovaatioihin ja niiden käyttöön ottoon työpaikalla. Yritykset ovat keskeisellä sijalla myös silloin, kun konsensuksen, itsesääntelyn ja laatustandardien kautta rakennetaan yleistä luottamusta.

Tavoitteena on asioista perillä oleva eurooppalainen yhteiskunta, jossa voidaan käydä asiallista keskustelua innovaatiokehityksestä ja jossa innovaatiokeskustelua tai innovaatioiden soveltamista ei rajoita tieteen, tekniikan tai muutoksen vähäinen tuntemus.

On huomionarvoista, että maissa, joissa on totuttu toimimaan vahvalta, laadukasta innovaatioista käytävää keskustelua tukevalta konsensuspohjalta, on myös saavutettu hyviä tuloksia innovaatioindikaattoreissa.

Jäsenvaltioiden hallinto kuluttaa julkisten hankintojen kautta suuren määrän tavaroita ja palveluita, ja soveltuvan ostopolitiikan avulla myös nämä hankinnat voivat lisätä innovaatiokysyntää.

Jäsenvaltioiden toimet // Tarkastel tava vuonna:

Rohkaistaan kattavia "asianosaisten" innovaatiokeskusteluja, joihin osallistuvat tieteenharjoittajat, kuluttajat ja viranomaiset. // 2002

Tuetaan innovaatioiden julkista kysyntää julkishallinnon dynaamisella hankintapolitiikalla. // 2003

Unionin tasolla voi olla hyödyllistä luoda yhteyksiä jäsenvaltioiden toimenpiteiden välille, jotta yleinen tiedon tarjonta kohentuisi, kansallinen keskustelu vilkastuisi ja kansalaisten näkemykset otettaisiin huomioon. Kaikki nämä ovat eduksi, jos pyritään laajentamaan kansallisen toiminnan näkymiä, edistämään Euroopan tasoista konsensusta ja lopulta saavuttamaan nimenomaan eurooppalainen näkemys tieteestä ja innovaatioista. Euroopan tutkimusaluetta koskevassa tiedonannossa esitellyn tyyppisiä teknologiaennusteita voidaan käyttää keskusteltaessa ja jaettaessa näkemyksiä siitä, mitä mahdollisuuksia tiede ja innovaatiot tarjoavat ja miten ne vaikuttavat Euroopan tulevaisuuteen. Lisäksi tullaan järjestämään erityistapahtumia, ja Eurobarometriin (yleiseen mielipidekyselyyn) lisätään innovaatioasenteita EU:ssa kartoittava "innobarometriosuus".

5. Tiivistelmä

Innovaatio- ja tutkimuspolitiikalla voidaan merkittävästi parantaa yritysten innovaatioympäristöä. Olisi tehostettava Euroopan, jäsenvaltioiden ja aluetason yhteisiä toimia.

Julkiset toimet innovaatioiden tukemiseksi pitäisi kuitenkin toteuttaa lähinnä jäsenvaltioiden tai alueiden tasolla. Tähän tiedonantoon sisältyvät jäsenvaltioille osoitetut suositukset luetellaan seuraavassa taulukossa:

Keskeiset jäsenvaltioille osoitetut suositukset

1. Kansallisessa ja alueellisessa innovaatiopolitiikassa olisi otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden "parhaat toimintatavat", ja ne olisi sovitettava kunkin maan erityisoloihin.

2. Varmistetaan, että kansallisella ja aluetasolla sekä innovaatioon liittyvistä kysymyksistä vastaavien ministeriöiden välillä on käytössä koordinointimenettelyt, joilla taataan innovaatiopolitiikan johdonmukaisuus.

3. Innovaatioita tukevissa alueellisissa ja kansallisissa ohjelmissa sekä niiden toteuttamisesta vastaavissa elimissä asetetaan säännöllisesti tavoitteet, toteutetaan valvontaa, arviointeja sekä vertaisarviointeja.

4. Mukautetaan sääntöjä, jotka koskevat julkisrahoitteisesta tutkimustyöstä saatujen tulosten levittämistä, jotta tuettaisiin tulosten hyödyntämistä ja siirtämistä ja rohkaistaisiin merkittäviä julkisia tutkimuslaitoksia toteuttamaan esikuva-analyyseja (benchmarking) omasta toiminnastaan teknologian siirron ja yritysten kanssa solmittujen kumppanuussuhteiden osalta.

5. Jatketaan toimia, joilla pyritään valtiontukea koskevien sääntöjen puitteissa luomaan oikeus-, verotus- ja rahoitusympäristö, joka on otollinen uusien yritysten perustamiselle ja kehitykselle.

6. Tuetaan aluetasolla tarvittavien tukipalveluiden ja -rakenteiden (esim. Yrityshautomoiden) perustamista ja vahvistamista. Tuetaan ja koordinoidaan alueellisia aloitteita ja alueellisia toimijoita, jotka suunnittelevat ja toteuttavat yhtenäisiä innovaatio-ohjelmia aluetasolla.

7. Perustetaan yrittäjyyttä ja innovaatiojohtamista käsitteleviä koulutusohjelmia korkeampiin oppilaitoksiin ja liikealan oppilaitoksiin. Kannustetaan yliopistoja kiinnittämään perinteisten koulutus- ja tutkimustehtäviensä lisäksi erityistä huomiota osaamisen ja teknologian levittämisen tukemiseen.

8. Edistetään yritysten tutkimusinvestointeja ja tutkijoiden työllistämistä yrityksiin käyttämällä perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisia verokannustimia, ja helpotetaan elinikäisen oppimisen ohjelmien toteuttamista, jotta voitaisiin parantaa uuden teknologian yleistä omaksumista ja lievittää osaamispulaa.

9. Rohkaistaan laaja-alaisia "asianosaisten" innovaatiokeskusteluja, joihin osallistuvat tieteenharjoittajat, elinkeinoelämä, kuluttajat ja viranomaiset.

10. Tuetaan innovaatioiden yleistä kysyntää julkishallinnon dynaamisella hankintapolitiikalla.

Tärkeimmät komission toteutettaviksi tarkoitetut toimet

Komissio toimii liikkeellepanevana voimana jäsenvaltioiden toimenpiteiden ja politiikan tehostamiseksi. Komissio toteuttaa esikuva-analyyseja innovaatiotoiminnasta ja -politiikasta, osallistuu sääntely-ympäristön parantamiseen ja edistää verkottumista sekä hyvien toimintatapojen levittämistä Euroopan tasolla.

Innovaatioiden edistäminen sisällytetään yrityspolitiikan yleisiin puitteisiin, ja sitä käsitellään edelleenkin yhtenä TTK-puiteohjelmien keskeisenä yleistavoitteena, joka tukee Euroopan yritysten kilpailukykyä.

Komission tärkeimmät toimet ovat seuraavat:

1. Edistetään vuoropuhelua, koordinointia ja esikuva-analyysia (benchmarking), jotka koskevat jäsenvaltioiden innovaatiopolitiikkaa ja -toimintaa sekä Euroopan innovaatioiden tulostaulua (vrt. tavoite 1: Innovaatiopolitiikan johdonmukaisuus).

2. Jatketaan innovaatioiden kannalta merkittävistä aiheista tehtäviä tutkimuksia. Näissä keskitytään erityisesti sääntely-ympäristöön, jonka innovaatiomyönteisyyttä pyritään tukemaan, ja raportointiin, jonka aiheena on edistyminen innovaatioympäristön kehittämisessä (vrt. tavoite 2: Innovaatioita tukevat sääntelypuitteet).

3. Jatketaan ja laajennetaan toimia, jolla tuetaan Euroopan tasoista verkottumista ja neuvontapalveluita. Näitä ovat esim. innovaatiorahoituksen käyttötuki (Lift), rajapintojen toimivuuden parantaminen Euroopan tasolla tutkijoiden, elinkeinoelämän ja investoijien välillä, yritysten perustamisen huippualueiden nykyinen verkosto, Euroopan yliopistojen ja julkisten tutkimuskeskusten uudet verkostot, joilla edistetään osaamisen levittämistä ja teknologian siirron parhaita toimintatapoja, sekä Euroopan aloittelevien innovatiivisten yritysten sähköisen hakemiston laatiminen (vrt. tavoite 3: Innovatiivisten yritysten perustamisen ja kasvun tuki ja tavoite 4: Innovaatiojärjestelmän keskeisten rajapintojen parantaminen).

4. Osallistutaan sellaisten menetelmien kehittämiseen, joilla voidaan arvioida uusien innovatiivisten yritysten aineettomia voimavaroja, ja toimenpiteisiin, joilla tuetaan tällaisten yritysten osallistumista yhteisön ohjelmiin ja EIP:n Innovaatio 2000 -aloitteeseen sekä näiden ohjelmien tulosten saantia yritysten käyttöön (vrt. tavoite 3: Innovatiivisten yritysten perustamisen ja kasvun tuki).

5. Jatketaan ja lujitetaan alueiden välistä kansainvälistä yhteistyötä innovaatiopolitiikan, hyvien toimintatapojen vaihdon ja pilottihankkeiden alalla kansainvälisten teknologiakumppanuussuhteiden tukemiseksi sekä ei-teknisten innovaatiokysymysten tuomiseksi erityisesti pk-yritysten tietoon (vrt. tavoite 4: Innovaatiojärjestelmän keskeisten rajapintojen parantaminen).

_______________________

LIITE: Euroopan innovaatioiden tulostaulu

Euroopan innovaatioiden tulostauluun on koottu indikaattoreita, jotka yhdessä tarjoavat arvion Euroopan innovaatiotoiminnasta. Se kuuluu osana huomattavasti laajempaan esikuva-analyysiin, jonka yritystoiminnan pääosasto toteuttaa Euroopan yrityspolitiikasta ja kilpailukyvystä yleisesti. Tässä liitteessä esitellään tulokset, jotka on saatu ensimmäisistä toimista Euroopan innovaatioiden tulostaulun kokoamiseksi, ja se perustuu nyt käytettävissä oleviin tilastotietoihin.

Innovaatioiden tulostaulun avulla voidaan arvioida eri jäsenvaltioiden innovaatiotoiminnan suhteellisia vahvuuksia tai heikkouksia sekä vertailla Euroopan unionin innovaatiotoimintaa Yhdysvaltoihin ja Japaniin tiettyjen indikaattoreiden osalta, joista tarvittavat tiedot ovat saatavilla.

Tulostaulun on määrä antaa tietoja osaamiselle rakentuvan talouden tärkeimmistä tekijöistä sekä useista innovaatiotuotoksen mittareista. Indikaattorit jakautuvat neljään luokkaan:

* henkilöresurssit

* uuden osaamisen syntyminen

* osaamisen välittäminen ja soveltaminen

* innovaatiorahoitus, -tuotos ja -markkinat.

Tulostaulun indikaattoreiden tiedot ovat peräisin virallisista tilastoista (esim. Eurostat ja OECD). Jos virallisia tilastotietoja ei ole saatavilla, on käytetty luotettavia yksityisiä tilastoja.

Tulostauluun sisältyvät sekä "perinteiset" indikaattorit, jotka perustuvat T&K- ja patenttitilastoihin, että tuoreista tutkimuksista johdetut indikaattorit. Tärkeä lähde on yhteisön innovaatiotutkimus (CIS), jonka Euroopan komissio laati vuosina 1991-1993 yhteistyössä OECD:n kanssa. Jäsenvaltiot toteuttavat tutkimuksen yhdenmukaisesti, ja siitä on muotoutunut yhteisölle innovaatiotilastojen väline sekä malli myös unionin ulkopuolisille maille, kuten Kanadalle ja Australialle. Tutkimus toteutetaan vain joka neljäs vuosi, joten nyt saatavilla ovat vuoden 1996 tiedot.

Maiden välinen innovaatioindikaattoreiden vertailu voi auttaa havaitsemaan sekä kansalliset vahvuudet että heikommat alueet, joilla voidaan toteuttaa julkisia ja yksityisiä toimia. On kuitenkin pidettävä mielessä innovaatiotoiminnan monimuotoisuus ja se, että siihen vaikuttavat moninaiset tekijät. Innovaatioiden tulostaulu voi tarjota ainoastaan karkean yleiskuvan eri jäsenvaltioiden innovaatiokapasiteetin vahvuuksista ja heikkouksista.

Syy-yhteys harjoitetun politiikan ja kansallisen innovaatiotoiminnan kohentumisen välillä on useimmissa tapauksissa edelleenkin spekulaatioiden varassa. Tulostaulua on tämän vuoksi määrä täydentää "vertaisarvioinneilla", joissa pyritään löytämään selvemmin laadullisia esikuva-analyysin kohteita ja tarkastelemaan innovaatiopolitiikan hyvien toimintatapojen vaihtoa.

Taulukossa 1 on tulostaulun viimeisin luonnosversio.

>TAULUKON PAIKKA>

Henkilöresurssit

Henkilöresurssien laajuus ja laatu ovat tekijöitä, jotka merkittävältä osin määräävät sekä innovaatioita (uuden osaamisen luomista) että niiden leviämistä (osaamisen leviämistä kaikkialle talouteen). Ensiksi mainitun osalta keskeinen tekijä on käytettävissä oleva tieteen ja tekniikan erikoisasiantuntijoiden määrä, jota tarkastellaan indikaattorissa 1.2.

Levittämisen ja sen myötä tuottavuuden kannalta merkittävää on työvoiman osaamistaso uusien laitteiden sekä myös toimisto-ohjelmistojen ja käytössä olevan uuden tuotantotekniikan (Advanced Manufacturing Technology - AMT) osalta. Nämä välitason tekniset taidot saadaan usein keskiasteen jälkeisillä kursseilla. Ne kuuluvat osittain indikaattorin 1.1 piiriin, mutta tähän alaan kuuluvat taidot, jotka on hankittu keskiasteen koulutuksessa ja työpaikkakoulutuksessa, eivät sisälly saatavilla oleviin indikaattoreihin. Tulostaulu kattaa siis hyvin edellytykset, jotka koskevat innovaatioihin liittyviä henkilöresursseja, mutta heikommin ne edellytykset, jotka liittyvät innovaatioiden leviämiseen.

Indikaattorit 1.3 ja 1.4 eivät varsinaisesti kuvaa innovaatioiden henkilöresursseja vaan pikemminkin innovaatioiden työllisyysvaikutusta. Ne kuvaavat myös talouden rakennetta.

Uuden osaamisen syntyminen

Osaamisen syntymistä kuvaa kolme keksintöjä mittaavaa indikaattoria. Keksinnöt ovat kaikkien innovaatioetujen lähde. Nämä indikaattorit perustuvat perinteisiin innovaatiotilastoihin. Muut innovaatioiden syntymiseen liittyvät menetelmät, kuten uuden laitteiston sovittaminen yrityksen tuotanto- ja palvelujärjestelmiin, kuuluvat osaamisen välittämistä ja soveltamista kuvaavien indikaattorien piiriin.

Uuden osaamisen välittäminen ja soveltaminen

Varsinainen keksintöjen tekeminen sisältyy osaamisen syntymiseen, ja se on vain yksi osa innovaatiotoimintaa. Yritykset tekevät innovaatioita myös silloin, kun ne sovittavat toisten yritysten tai laitosten innovaatioita omiin tarpeisiinsa. Yritykset voivat myös saada ideoita ja teknistä tietoa ulkoisista lähteistä ja käyttää näitä innovaatioiden luomiseen yrityksen sisällä tai yhteistyössä muiden kanssa. Tähän osaan kuuluu kolme indikaattoria, jotka on kaikki johdettu toisesta yhteisön innovaatiotutkimuksesta (CIS-2). Niillä mitataan erilaisia seikkoja, jotka liittyvät osaamisen välittämiseen.

Indikaattoreista kaksi koskee ainoastaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), joilla on 20-249 työntekijää. Tälle rajoitukselle on kaksi perustetta. Pk-yritykset ovat ensinnäkin keskeisellä sijalla innovaatiotoiminnassa: ne toimivat välittäjinä julkisen tutkimusmaailman ja suuryritysten välillä (esim. biotekniikan alalla) ja ne myös kehittävät uusia ideoita. Yhteisön innovaatiotutkimus sisältää useita mittareita, jotka kuvaavat innovatiivisten pk-yritysten prosenttiosuutta ja jotka eivät perustu viralliseen T&K-toimintaan (jossa suuryritykset menestyvät paremmin). Toiseksi myös lähes kaikki suuryritykset osallistuvat innovaatiotoimintaan, jota mainitut kolme indikaattoria kuvaavat. Näiden indikaattorien tuloksissa pk-yritykset ovat joka tapauksessa vallitsevia, koska pk-yritykset muodostavat suurimman ryhmän EU-maiden teollisuusyrityksissä.

Kaikkiin yhteisön toisen innovaatiotutkimuksen (CIS-2) indikaattoreihin vaikuttaa vaihtelu tutkimuksen vastausasteessa. Tämä on kyselytutkimuksille tyypillinen ongelma, ja vastausaste vaihtelee tässä tapauksessa Saksan alle 30 prosentista Ranskan 85 prosenttiin. Suurin ongelma alhaisessa vastausasteessa on se, että kyselyyn vastanneet yritykset voivat olla keskimäärin enemmän tai vähemmän innovatiivisia kuin vastaamatta jättäneet yritykset. Tämä ja muut kyselytutkimuksesta saadut kokemukset otetaan huomioon, kun tutkimus toteutetaan seuraavan kerran. Tällä hetkellä CIS:n tiedoille ei ole käyttökelpoista vaihtoehtoa, ja se on edelleenkin Euroopan tärkein innovaatiotietojen lähde.

Innovaatiorahoitus, -tuotos ja -markkinat

Tähän ryhmään kuuluu kuusi indikaattoria, jotka kattavat useita kysymyksiä: pääomasijoitusten tarjonnan(kaksi indikaattoria), innovaatioiden myynnin, internetin käytön, investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan sekä taloudellisen toiminnan teknisesti kehittyneillä toimialoilla.

Näiden indikaattoreiden tietolähteitä ovat sekä yksityisten yritysten keräämät tiedot että julkiset tiedot. Ensiksi mainittujen luotettavuudesta ja laadusta tiedetään varsin vähän. Monet indikaattorit perustuvat kuitenkin näihin tietoihin, koska vastaavia julkisia tietoja ei ole saatavilla useista poliittisesti erittäin kiinnostavasta indikaattorista, kuten pääomasijoitusten tarjonnasta.

Tiivistelmä tuloksista

Taulukossa 2 annetaan tiivistelmä kunkin maan innovaatioindikaattoreista. Yleisesti ottaen taulukko vahvistaa käsityksen siitä, että Euroopan maiden innovaatiotoiminnassa on merkittäviä eroja. Erityisesti pienemmissä maissa saadaan varsin hyviä tuloksia - joskus jopa parempia kuin Yhdysvalloissa. Korkeimmat pisteet saa Ruotsi, jonka tulokset ovat keskimääräistä parempia 12 indikaattorissa (kaikkiaan kuudestatoista). Seuraavina tulevat Suomi (8), Tanska ja Saksa (kumpikin 7).

Suurista talouksista innovatiivisin on Saksa, joka on erityisen vahvoilla osaamisen luomisessa. Italia ja Espanja ovat tämän ryhmän vähiten innovatiiviset maat, ja Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta tarjoavat epäyhtenäisen kuvan, jossa on sekä tiettyjä vahvuuksia että tiettyjä heikkouksia.

Vaikutelma siitä, että pienet taloudet (esim. Irlanti, Alankomaat, Suomi ja Ruotsi) ovat innovatiivisimpia, saattaa olla harhaanjohtava. Pienissä talouksissa toiminta on usein keskittynyt tietyille toimialoille, ja suurissa talouksissa jakauma on laajempi ja kattaa kaikki alat perustekniikasta huipputeknologiaan. Tämä voi painottaa monien suurten talouksien tuloksia lähemmäs keskimääräistä, kun taas pienissä talouksissa voi esiintyä joko erittäin korkeaa tai matalaa innovaatiokapasiteettia sen mukaan, mitkä toimialat hallitsevat taloutta. Tämä käy selvästi ilmi, kun tarkastellaan Ruotsin, Suomen ja Irlannin korkeaa innovaatiokapasiteettia ja vastaavasti Kreikan ja Portugalin matalaa kapasiteettia. Painottuminen teknologian alempiin tai huippusektoreihin ei tietenkään ole sattumanvaraista, vaan se voi kuvastaa sekä julkisten että yksityisten toimijoiden pyrkimystä löytää verrattain menestyviä ja hyvin tuottavia toimialoja.

Suomen pk-yritykset saavat keskimääräistä huonompia tuloksia suurimmassa osassa pk-yrityksiä koskevia indikaattoreita. Tämä antaa aiheen olettaa, että Suomen innovaatiovoima on suuryrityksissä, mikä saattaa olla tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa. Toisaalta Tanskan pk-yritykset vastaavat innovaatiokapasiteetiltaan keskiarvoa tai ovat sitä parempia. Tämä taas saattaa osittain johtua Tanskan teollisuuden rakenteesta, johon kuuluu vain vähän suuryrityksiä.

Yhdysvallat saa useimmista innovaatioindikaattoreista keskimääräistä parempia tuloksia. Huipputekniikan tuotannon osuutta koskeva Yhdysvaltojen tulos on kuitenkin rajatapaus ja se osoittaa 1 %:n kasvua.

>TAULUKON PAIKKA>