14.6.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 176/64

Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa: http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 98 – Moottoriajoneuvojen kaasupurkausvalonlähteillä varustettujen ajovalaisimien hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys 4 muutossarjaan 01 – Voimaantulopäivä: 15. heinäkuuta 2013

SISÄLTÖ

SOVELTAMISALA

Määritelmät

Ajovalaisimen hyväksyntää koskeva hakemus

Merkinnät

Hyväksyntä

Yleiset vaatimukset

Valaistus

Haitan ja/tai häikäisyn arviointi

Ajovalaisintyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

10.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

11.

Tuotannon lopettaminen

12.

Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

13.

Siirtymämääräykset

LIITTEET

Ilmoitus ajovalaisintyypin tai hajavalaisinjärjestelmän tyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta säännön nro 98 mukaisesti

Esimerkkejä hyväksyntämerkeistä

Pallokoordinaatistomittausjärjestelmä ja testauspisteiden sijainti

Toiminnassa olevien ajovalaisimien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

Muovilinsseillä varustettuja valaisimia koskevat vaatimukset – linssi- tai materiaalinäytteiden ja täydellisten valaisimien testaus

Vertailukeskipiste

Jännitemerkinnät

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyä koskevat vähimmäisvaatimukset

Tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

10.

Lähivaloa tuottavien ajonvalaisimien valorajan todentaminen laitteiden avulla

11.

LED-moduuleja ja niitä sisältäviä ajovalaisimia koskevat vaatimukset

A. HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

Soveltamisala (1)

Tätä sääntöä sovelletaan

a)	ajovalaisimiin sekä

b)	hajavalaisinjärjestelmiin,

joissa käytetään kaasupurkausvalonlähteitä ja jotka on tarkoitettu luokkien M, N ja L3 ajoneuvoihin.

1. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.1	Tähän sääntöön sovelletaan säännössä nro 48 ja sen muutossarjassa annettuja määritelmiä, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

1.2	’Linssillä’ tarkoitetaan ajovalaisimen (ajovalaisinyksikön) uloimmaista osaa, joka lähettää valoa valaisevan pinnan kautta.

1.3	’Pinnoitteella’ tarkoitetaan linssin ulkopinnalle yhtenä tai useampana kerroksena lisättävää tuotetta.

1.4	’Yhteensopivalla valaisinparilla’ tarkoitetaan ajoneuvon vasemmalla ja oikealla puolella samaan tarkoitukseen käytettävien valaisimien muodostamaa kokonaisuutta.

1.5

Eri ’tyyppiä’ olevilla ajovalaisimilla tarkoitetaan ajovalaisimia, jotka eroavat toisistaan seuraavien olennaisten piirteiden osalta:

1.5.1

kauppanimi tai tavaramerkki

1.5.2

optisen järjestelmän ominaisuudet

1.5.3

sellaiset valaisimeen sisältyvät tai siitä puuttuvat osat, jotka voivat muuttaa optisia tuloksia toiminnan aikana tapahtuvan heijastuksen, valon taittumisen, absorption ja/tai vääristymisen vuoksi

1.5.4

soveltuvuus oikean- tai vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tai molempiin

1.5.5

tuotetun valon laji (lähivalo, kaukovalo tai molemmat).

1.5.6

Ajoneuvon vasemmalle puolelle asennettavaksi tarkoitetun ja sitä vastaavan oikealle puolelle tarkoitetun laitteen katsotaan kuitenkin olevan samaa tyyppiä.

1.6	Tässä säännössä olevat viittaukset vakiovalonlähteisiin viittaavat sääntöön nro 37 (hehkulamput) ja nro 99 (kaasupurkausvalonlähteet) ja niiden muutossarjoihin, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

2. AJOVALAISIMEN HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS (2)

2.1

Hyväksyntää koskevan hakemuksen voi jättää kauppanimen tai tavaramerkin haltija tai tämän valtuutettu edustaja. Hakemuksessa on ilmoitettava seuraavat:

2.1.1

onko ajovalaisin tarkoitettu tuottamaan lähivalon vai kaukovalon vai molemmat,

2.1.2

jos ajovalaisin on tarkoitettu tuottamaan lähivaloa, onko valaisin tarkoitettu sekä vasemman- että oikeanpuoleista liikennettä varten vai ainoastaan joko vasemman- tai oikeanpuoleista liikennettä varten,

2.1.3

jos ajovalaisin on varustettu säädettävällä heijastimella, ajovalaisimen kiinnitysasennot suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon,

2.1.4

suurimmat mahdolliset suuntauslaitteen avulla aikaansaatavat pystysuuntaiset kulmat nimellisasennon tai -asentojen ylä- ja alapuolella,

2.1.5

mitkä valonlähteet ovat toiminnassa eri valoyhdistelmiä käytettäessä,

2.1.6

onko käytössä hajavalaisinjärjestelmä ja jos on, minkä tyyppisiä valoja sen on tarkoitus tuottaa,

2.1.7

valonlähteen luokka sääntöjen nro 37 ja 99 mukaisesti, sellaisina kuin ne ovat muutettuina hyväksynnän hakemishetkellä voimassa olevilla muutossarjoilla.

Kun kyseessä on hajavalaisinjärjestelmä, jossa käytetään ei-vaihdettavaa kaasupurkausvalonlähdettä, jota ei ole hyväksytty säännön nro 99 mukaisesti, on ilmoitettava valogeneraattorin valmistajan valogeneraattorille antama osanumero.

2.2

Hakemukseen on liitettävä seuraavat:

2.2.1

riittävän yksityiskohtaiset, tyypin tunnistamisen mahdollistavat piirustukset (ks. kohdat 3.2 ja 4.2) kolmena kappaleena. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntänumeron ja lisätunnusten paikat hyväksyntämerkin ympyrään nähden ja LED-moduuleja käytettäessä myös moduulien tunnistuskoodien paikat. Piirustuksissa on lisäksi esitettävä ajovalaisimen pystysuuntainen (aksiaalinen) leikkauskuva sekä etukuva niin, että optisen rakenteen tärkeimmät yksityiskohdat ja mahdolliset uritukset näkyvät.

2.2.2

lyhyt tekninen kuvaus, josta käy ilmi mahdollisen virranrajoittimen merkki ja tyyppi ja jossa mainitaan kohdan 6.2.7 mukaiset ääriasennot, jos ajovalaisin tuottaa kääntyvän valon. LED-moduuleita käytettäessä on toimitettava

a)	lyhyt tekninen kuvaus LED-moduuleista

b)	piirustus, josta käyvät ilmi mitat, sähköiset ja fotometriset perusominaisuudet sekä nimellisvalovirta.

Jos kyseessä on hajavalaisinjärjestelmä, on lisäksi toimitettava lyhyt tekninen kuvaus, jossa luetellaan valojohtimet ja niihin liittyvät optiset komponentit sekä kuvaillaan valogeneraattorit riittävällä tarkkuudella tunnistamista varten. Tiedoissa on mainittava valonlähteen valmistajan antama osanumero, esitettävä piirustus, josta käyvät ilmi mitat ja sähköiset ja fotometriset perusominaisuudet, sekä esitettävä tämän säännön kohtaan 5.8 liittyvä virallinen testausseloste.

2.2.3

näytteitä seuraavasti:

2.2.3.1

Kun kyseessä on ajovalaisimen hyväksyntä, kustakin ajovalaisintyypistä on toimitettava kaksi näytettä, joista toinen on tarkoitettu asennettavaksi ajoneuvon vasemmalle ja toinen oikealle puolelle ja jotka on varustettu vakiokaasupurkausvalonlähteellä. Lisäksi on toimitettava yksi kutakin käytettävää tyyppiä edustava virranrajoitin.

Kun kyseessä on sellaisen hajavalaisinjärjestelmän hyväksyntä, jossa käytetään ei-vaihdettavaa kaasupurkausvalonlähdettä, jota ei ole hyväksytty säännön nro 99 perusteella, on toimitettava järjestelmästä kaksi näytettä, jotka sisältävät valogeneraattorin sekä yhden kutakin käytettävää tyyppiä edustavan virranrajoittimen.

2.2.4

Linssien valmistuksessa käytetyn muovimateriaalin testaamista varten:

2.2.4.1

14 linssiä,

2.2.4.1.1

joista kymmenen voidaan korvata kymmenellä vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, joissa on tasomainen tai kupera ulkopinta ja keskellä vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen olennaisilta osin tasomainen alue (kaarevuussäde vähintään 300 mm).

2.2.4.1.2

Kunkin tällaisen linssin tai materiaalinäytteen on oltava valmistettu sarjatuotannossa käytettävällä menetelmällä.

2.2.4.2

heijastin, johon linssit voidaan asentaa valmistajan ohjeiden mukaan.

2.2.5

Muovimateriaalista valmistettujen valoa läpäisevien tai heijastavien osien testaamiseksi kaasupurkausvalonlähteiden ajovalaisimen sisällä aiheuttaman UV-säteilyn siedon osalta:

2.2.5.1

yksi näyte kustakin ajovalaisimessa käytetystä asianomaisesta materiaalista tai yksi ajovalaisinnäyte, joka sisältää nämä materiaalit. Kunkin materiaalinäytteen on oltava ulkomuodoltaan ja mahdolliselta pintakäsittelyltään samanlainen kuin materiaali, jota on tarkoitus käyttää hyväksyttävänä olevassa ajovalaisimessa.

2.2.5.2

Valaisimen sisällä käytettävien materiaalien UV-siedon testaaminen ei ole välttämätöntä,

2.2.5.2.1

jos käytetään säännön nro 99 mukaisia vähän UV-säteilyä tuottavia kaasupurkausvalonlähteitä tai

2.2.5.2.2

jos asianomaiset ajovalaisimen osat suojataan UV-säteilyltä esimerkiksi lasisuodattimilla tai

2.2.5.2.3

jos käytetään tämän säännön liitteessä 11 esitetyn mukaisia vähän UV-säteilyä tuottavia LED-moduuleja.

2.3

Kun kyseessä on hajavalaisinjärjestelmä, on toimitettava kymmenen näytettä materiaaleista, joista valojohdin ja muut järjestelmän optiset osat on valmistettu, sekä niihin liittyvistä mahdollisista suojapinnoitteista tai suojuksista.

2.4

Jos linssin, tai hajavalaisinjärjestelmien osalta järjestelmän optisten osien, ja mahdollisten pinnoitteiden tai suojusten materiaalit on jo testattu, materiaalinäytteiden mukana on toimitettava materiaalien ominaisuuksia koskeva testausseloste.

3. MERKINNÄT

3.1

Hyväksyttäväksi toimitetuissa ajovalaisimissa tai hajavalaisinjärjestelmissä on oltava pysyvästi linssiin merkittynä hakijan kauppanimi tai tavaramerkki.

3.2

Valaisimien linssissä ja päärungossa (3) on oltava riittävän kokoiset tilat kohdassa 4 tarkoitetulle hyväksyntämerkille ja lisätunnuksille. Nämä tilat on osoitettava kohdassa 2.2.1 tarkoitetuissa piirustuksissa.

3.3

Ajovalaisimissa, jotka on tarkoitettu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, on oltava merkinnät, jotka osoittavat optisen yksikön kaksi asentoa ajoneuvossa tai kaasupurkausvalonlähteen kaksi asentoa heijastimessa. Oikeanpuoleisen liikenteen asento merkitään tunnuksella R/D ja vasemmanpuoleisen liikenteen asento tunnuksella L/G.

3.4

Kaikissa valaisimissa voi olla merkittynä vertailukeskipiste valoa säteilevään pintaan liitteen 6 mukaisesti.

3.5

Kun kyseessä on hajavalaisinjärjestelmän valogeneraattori, jossa käytetään ei-vaihdettavaa kaasupurkausvalonlähdettä, jota ei ole hyväksytty säännön nro 99 mukaisesti, valogeneraattoriin on oltava merkittynä sen valmistajan kauppanimi tai tavaramerkki sekä kohdassa 2.2.2 tarkoitettu osanumero.

3.6

Valaisimiin, joissa käytetään LED-moduuleita, on oltava merkittynä nimellisjännite, nimellisvirta ja valonlähdemoduulin tunnistuskoodi.

3.7

Hyväksyttävän valaisimen mukana toimitetuissa LED-moduuleissa on oltava

3.7.1

hakijan kauppanimi tai tavaramerkki merkittynä helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla,

3.7.2

moduulin tunnistuskoodi merkittynä helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla.

Tunnistuskoodi koostuu kirjaimista MD (lyhenteenä sanasta moduuli) ja hyväksyntämerkistä ilman kohdassa 4.2.1 määrättyä ympyrää sekä lisätunnuksista ja -merkeistä silloin, kun käytetään useita erilaisia valonlähdemoduuleita. Tämä tunnistuskoodi on merkittävä kohdassa 2.2.1 mainittuihin piirustuksiin. Hyväksyntämerkinnän ei tarvitse olla sama kuin siinä valaisimessa oleva hyväksyntämerkintä, jossa moduulia käytetään, mutta molempien merkintöjen on oltava saman hakijan.

3.8

Jos LED-moduulia ohjataan elektronisella valonlähteen säätimellä, joka ei ole osana LED-moduulia, säätimeen on merkittävä sen oma tunnistuskoodi sekä nimellistulojännite ja -virta.

4. HYVÄKSYNTÄ

4.1 Yleistä

4.1.1

Jos ajovalaisintyypin kaikki kohdan 2 mukaisesti hyväksyntää varten toimitetut näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset, hyväksyntä myönnetään.

4.1.2

Tämän säännön vaatimukset täyttäviä ajovalaisimia voidaan ryhmitellä, yhdistää tai rakenteellisesti yhdistää minkä tahansa muun valaisu- tai merkkivalotoiminnon kanssa edellyttäen, että eri valaisutoimintojen ominaisuudet eivät huonone.

4.1.3

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useamman kuin yhden säännön vaatimukset, yhden kansainvälisen hyväksyntämerkin kiinnittäminen riittää edellyttäen, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista täyttää sitä koskevat vaatimukset.

4.1.4

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan tyyppihyväksyntänumero. Numeron ensimmäiset kaksi merkkiä (nyt 01) ilmoittavat muutossarjalle annetun, sääntöön tehtyjä viimeisimpiä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämispäivänä. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ajovalaisintyypille. Yhteensopivaa paria pidetään kuitenkin yhtenä tyyppinä.

4.1.5

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajovalaisintyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka valaisintyypin tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

4.1.6

Kohdassa 3.1 tarkoitetun merkin lisäksi jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksytyn tyypin mukaiseen ajovalaisimeen on kiinnitettävä kohdissa 4.2 ja 4.3 tarkoitettu hyväksyntämerkki kohdassa 3.2 tarkoitettuihin tiloihin.

4.2 Hyväksyntämerkinnän koostumus

Hyväksyntämerkintä muodostuu seuraavista osista:

4.2.1

kansainvälinen hyväksyntämerkintä, jonka osat ovat

4.2.1.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (4), jotka ovat ympyrän sisällä

4.2.1.2

kohdassa 4.1.4 tarkoitettu tyyppihyväksyntänumero

4.2.2

seuraavat lisätunnukset:

4.2.2.1

ainoastaan vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset täyttävissä ajovalaisimissa vaakasuora nuoli, joka osoittaa ajovalaisimen edestä katsottuna oikealle eli liikennesuunnan puolelle

4.2.2.2.

ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset optisen yksikön tai hehkulampun asennon asianmukaisella säädöllä, vaakasuora kaksipäinen nuoli, jonka toinen pää osoittaa vasemmalle ja toinen oikealle

4.2.2.3

ajovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset ainoastaan lähivalon osalta, kirjaintunnus DC

4.2.2.4

ajovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset ainoastaan kaukovalon osalta, kirjaintunnus DR

4.2.2.5

ajovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset sekä lähi- että kaukovalon osalta, kirjaintunnus DCR

4.2.2.6

ajovalaisimissa, joissa on muovilinssi, kirjaintunnus PL, joka on merkittävä kohdissa 4.2.2.3–4.2.2.5 tarkoitettujen tunnusten lähelle

4.2.2.7

ajovalaisimissa, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset kaukovalon osalta, enimmäisvalovoima ilmaistuna kohdassa 6.3.3.2 määritellyllä viitemerkillä, joka sijaitsee lähellä E-kirjaimen sisältävää ympyrää.

Rakenteellisesti yhdistettyjen ajovalaisimien osalta on ilmoitettava kaukovalon yhteenlaskettu enimmäisvalovoima edellä esitetyn mukaisesti.

4.2.2.8

Hajavalaisinjärjestelmien osalta korvataan kohdissa 4.2.2.3, 4.2.2.4 ja 4.2.2.5 tarkoitettu D-kirjain kirjainyhdistelmällä DLS käyttäen samoja kriteereitä.

4.2.3

Hyväksyntätodistuksissa ja tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa on aina annettava tiedot liitteessä 4 olevan kohdan 1.1.1.1 mukaisen testausmenettelyn kuluessa käytetystä asiaankuuluvasta toimintamuodosta ja liitteessä 4 olevan kohdan 1.1.1.2 mukaisista sallituista jännitteistä.

Laite on merkittävä tapauksen mukaan seuraavasti:

4.2.3.1

Tämän säännön vaatimuksia vastaavissa ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu siten, että lähivalo ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti muun valaisutoiminnon kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty, hyväksyntämerkin lähivalotunnuksen jälkeen on merkittävä vinoviiva (/).

4.2.3.2

Kohdan 4.2.3.1 vaatimusta ei sovelleta sellaisiin tämän säännön vaatimukset täyttäviin ajovalaisimiin, joissa lähivalon ja kaukovalon tuottaa sama kaasupurkausvalonlähde.

4.2.4

Hyväksyntänumeron kaksi merkkiä, jotka ilmoittavat hyväksynnän myöntämishetkellä voimassa olevan, viimeisimmät sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset sisältävän muutossarjan järjestysnumeron, ja vaadittu nuoli (tarvittaessa) voidaan merkitä edellä lueteltujen lisätunnusten lähelle.

4.2.5

Kohdissa 4.2.1–4.2.3 tarkoitettujen merkkien ja tunnusten on oltava helposti luettavissa ja pysyviä. Ne voidaan sijoittaa ajovalaisimen (läpinäkyvään tai läpinäkymättömään) sisä- tai ulkopuoliseen osaan, jota ei voida irrottaa ajovalaisimen valoa säteilevästä läpinäkyvästä osasta. Kun kyseessä on hajavalaisinjärjestelmä, jossa ulkolinssi on kiinteä osa valojohdinta, tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos hyväksyntämerkintä on ainakin valogeneraattorissa sekä valojohtimessa tai sen suojakuoressa. Merkintöjen on kuitenkin aina oltava näkyvissä, kun ajovalaisin tai järjestelmä on asennettuna ajoneuvoon tai kun jokin liikkuva osa, kuten konepelti, on avattuna.

4.3 Hyväksyntämerkin sijoittelu

4.3.1 Erilliset valaisimet

Tämän säännön liitteen 2 kuvissa 1–9 esitetään esimerkkejä hyväksyntämerkin ja edellä mainittujen lisätunnusten sijoittelusta.

4.3.2 Ryhmitetyt, yhdistetyt ja rakenteellisesti toisiinsa yhdistetyt valaisimet

4.3.2.1

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useiden sääntöjen vaatimukset, valaisimeen voidaan kiinnittää yksi kansainvälinen hyväksyntämerkki. Merkki koostuu ympyrästä, jonka sisällä on E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, sekä hyväksyntänumerosta. Tämä hyväksyntämerkki voidaan sijoittaa mihin tahansa kohtaan ryhmitetyissä, yhdistetyissä tai rakenteellisesti yhdistetyissä valaisimissa seuraavin edellytyksin:

4.3.2.1.1

Se on näkyvissä kohdassa 4.2.5 tarkoitetulla tavalla.

4.3.2.1.2

Ryhmitetystä, yhdistetystä tai rakenteellisesti yhdistetystä valaisimesta ei voida poistaa valoa lähettävää osaa poistamatta samalla hyväksyntämerkkiä.

4.3.2.2

Kunkin valaisimen tunnus (sen säännön mukaan, jonka perusteella hyväksyntä on myönnetty) ja viimeisimmät sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset sisältävän muutossarjan järjestysnumero hyväksynnän myöntämishetkellä sekä tarvittaessa vaadittu nuoli on merkittävä

4.3.2.2.1

joko soveltuvalle valoa lähettävälle pinnalle

4.3.2.2.2

tai ryhmässä siten, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista on helposti tunnistettavissa (ks. liitteen 2 neljä esimerkkiä, kuva 10).

4.3.2.3

Edellä tarkoitetun yhden hyväksyntämerkin osien koko ei saa olla pienempi kuin vähimmäiskoko, joka vahvistetaan pienimmälle yksittäiselle merkille säännössä, jonka perusteella hyväksyntä on myönnetty.

4.3.2.4

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan tyyppihyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ryhmitetylle, yhdistetylle tai rakenteellisesti yhdistetylle valaisimelle.

4.3.2.5

Tämän säännön liitteen 2 kuvassa 10 esitetään esimerkkejä ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen ajovalaisimien hyväksyntämerkkien järjestelyistä edellä mainittujen lisätunnusten kanssa.

4.3.3 Valaisimet, joiden linssejä käytetään erityyppisissä ajovalaisimissa ja jotka on mahdollisesti rakenteellisesti yhdistetty muihin valaisimiin tai ryhmitetty muiden valaisimien kanssa

Sovelletaan kohdan 4.3.2. määräyksiä.

4.3.3.1

Lisäksi, jos käytetään samaa linssiä, siihen voidaan kiinnittää kaikki erilaiset, erityyppisiin ajovalaisimiin tai valaisinyksiköihin viittaavat hyväksyntämerkit, jos myös ajovalaisimen päärungolla tai hajavalaisinjärjestelmässä, vaikka niitä ei voitaisi erottaa linssistä, on kohdassa 3.2 kuvattu tila ja hyväksyntämerkit varsinaisille toiminnoille.

4.3.3.2

Tämän säännön liitteen 2 kuvassa 11 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkkien järjestelyistä edellä mainitussa tapauksessa.

4.3.4 Hajavalaisinjärjestelmät

Hajavalaisinjärjestelmien on täytettävä niitä koskevat kohtien 4.3.1–4.3.3.2 vaatimukset sekä kohdan 3.4 vaatimukset.

B. AJOVALAISIMIA KOSKEVAT TEKNISET VAATIMUKSET (5)

5. YLEISET VAATIMUKSET

5.1 Jokaisen näytekappaleen on täytettävä kohtien 6–8 vaatimukset.

5.2 Ajovalaisimien on oltava siten valmistettuja, että ne säilyttävät niille asetetut fotometriset ominaisuudet ja pysyvät tavanomaisessa käytössä hyvässä toimintakunnossa niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

5.2.1 Ajovalaisimet on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvoissa siten, että valaisimet täyttävät niitä koskevat määräykset. Kyseistä laitetta ei tarvitse asentaa yksiköihin, joissa heijastinta ja valoa hajottavaa linssiä ei voida erottaa toisistaan, jos kyseisiä yksiköitä käytetään ainoastaan ajoneuvoissa, joissa ajovalaisimia voidaan säätää muulla tavoin.

Jos pääasiallisen lähivalon tuottava ajovalaisin ja kaukovalon tuottava ajovalaisin, jotka kumpikin on varustettu omalla valonlähteellä, asennetaan niin, että ne muodostavat yhden yksikön, säätölaitteella on voitava asianmukaisesti säätää kumpaakin optista järjestelmää erikseen. Vaatimus koskee myös ajovalaisimia, jotka tuottavat etusumuvalon ja ajovalon tai pääasiallisen lähivalon ja etusumuvalon taikka nämä kaikki kolme valoa.

5.2.2 Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta ajovalaisinyhdistelmiin, joiden heijastimet eivät ole jaettavissa ajovalaisimittain. Tämäntyyppisiin yhdistelmiin sovelletaan tämän säännön kohdan 6.3 vaatimuksia.

5.3 Ajovalaisimet, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, voidaan mukauttaa tietynpuoleista liikennettä varten joko asianmukaisella alkusäädöllä, kun ajovalaisimet asennetaan ajoneuvoon, tai käyttäjän suorittamalla säädöllä. Tämä alkusäätö tai käyttäjän suorittama säätö voi tapahtua joko siten, että optinen yksikkö asennetaan tiettyyn kulmaan ajoneuvossa, tai siten, että valonlähteet asennetaan tiettyyn kulmaan optisessa yksikössä. Kaikissa tapauksissa ainoastaan kaksi toisistaan selvästi erotettavaa asentoa saavat olla mahdollisia siten, että toinen asento on tarkoitettu oikeanpuoleiselle ja toinen vasemmanpuoleiselle liikenteelle, eikä rakenne saa mahdollistaa ajovalaisimen tahatonta vaihtamista asennosta toiseen tai ajovalaisimen asettamista väliasentoon. Jos valonlähteelle on olemassa kaksi erilaista asennusasentoa, on osien, jotka kiinnittävät valonlähteen heijastimeen, oltava siten suunniteltuja ja valmistettuja, että kummassakin asennossa valonlähde pysyy paikallaan samalla tarkkuudella, jota vaaditaan niiden ajovalaisimien osalta, jotka on tarkoitettu käytettäviksi ainoastaan vasemman- tai oikeanpuoleisessa liikenteessä. Tämän kohdan vaatimusten täyttyminen on tarkastettava silmämääräisesti ja tarvittaessa koeasennuksella.

5.4 Valaistusjärjestelyt eri liikenneolosuhteissa

5.4.1 Jos ajovalaisimet on suunniteltu täyttämään ainoastaan joko oikean- tai vasemmanpuoleiselle liikenteelle asetetut vaatimukset, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valaisimet eivät aiheuta haittaa tienkäyttäjille niissä maissa, joissa liikenteen suunta on toinen verrattuna maahan, jota varten ajovalaisin on suunniteltu (6). Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi seuraavat:

a)	ajovalaisimen ulkolinssin osittainen peittäminen

b)	valokeilan siirtäminen alaspäin; vaakasuuntainen liike sallitaan

c)	muut toimenpiteet valokeilan asymmetrisen osan poistamiseksi tai pienentämiseksi.

5.4.2 Näiden toimenpiteiden jälkeen ajovalaisimen on täytettävä seuraavat valovoimavaatimukset, kun säätöä ei muuteta alkuperäisen liikennesuunnan mukaisesti:

5.4.2.1

Oikeanpuoleista liikennettä varten tarkoitettu lähivalo, joka on mukautettu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen:

piste 0,86D–1,72L vähintään 2 500 cd

piste 0,57U–3,43R enintään 880 cd.

5.4.2.2

Vasemmanpuoleista liikennettä varten tarkoitettu lähivalo, joka on mukautettu oikeanpuoleiseen liikenteeseen:

piste 0,86D–1,72R vähintään 2 500 cd

piste 0,57U–3,43L enintään 880 cd.

5.5 Kaikkien mekaanisten, sähkömekaanisten tai muiden osien, joita käytetään ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu tuottamaan vuorotellen kaukovalo ja lähivalo tai lähivalo ja/tai kääntyvä kaukovalo (7), on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

5.5.1

Laite on riittävän luja kestääkseen 50 000 käyttökertaa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Tämän vaatimuksen täyttymisen varmistamiseksi hyväksyntätesteistä vastaava tekninen tutkimuslaitos voi

a)	vaatia hakijaa toimittamaan tarvittavat välineet testin suorittamista varten

b)	luopua testauksesta, jos hakijan toimittaman valaisimen mukana on toimitettu rakenteeltaan samanlaisten ajovalaisimien hyväksyntätestauksesta vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen antama testausseloste, jossa vahvistetaan vaatimuksen täyttyminen.

5.5.2

Laitteen vikaantuessa valovoima suoran HH yläpuolella ei saa ylittää kohdassa 6.2.6 vahvistettuja lähivalon arvoja. Lisäksi lähivalon ja/tai kääntyvän kaukovalon tuottavan ajovalaisimen valovoiman on oltava vähintään 2 500 cd testauspisteessä 25 V (suora VV, 1,72 D).

5.5.3

Lähivaloon tai kaukovaloon siirryttäessä ei saa olla mahdollista, että mekanismi pysähtyisi näiden kahden asennon väliin.

5.5.4

Käyttäjä ei pysty tavallisin työkaluin muuttamaan liikkuvien osien muotoa tai asentoa.

5.6 Sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät kohtuuttomasti muutu, on suoritettava täydentäviä testejä liitteen 4 vaatimusten mukaisesti.

5.7 Muovimateriaalista valmistetut valoa läpäisevät osat on testattava liitteessä 5 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

5.8 Valonlähteiden vaihdettavuus

5.8.1 Kaasupurkausajovalaisimissa tai hajavalaisinjärjestelmissä käytettävien kaasupurkausvalonlähteiden on oltava vaihdettavia ja hyväksytty säännön nro 99 ja sen muutossarjojen mukaisesti, sellaisina kuin ne ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä. Kaasupurkausvalonlähteitä, joita ei ole hyväksytty säännön nro 99 mukaisesti, voidaan käyttää ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat ei-vaihdettava osa valogeneraattoria. Kun kyseessä on hajavalaisinjärjestelmä, valogeneraattori voi kuitenkin olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja, vaikka sen sisältämää valonlähdettä ei olisi hyväksytty.

5.8.2 Jos kaasupurkausajovalaisimessa käytetään lisäksi yhtä tai useampaa hehkulankavalonlähdettä, niiden on oltava hyväksytty säännön nro 37 ja sen muutossarjojen mukaisesti, sellaisina kuin ne ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä, edellyttäen, että säännössä nro 37 ja sen voimassa olevissa muutossarjoissa ei aseteta käytölle rajoituksia.

5.8.3 Laitteen rakenteen on oltava sellainen, että mahdollisen hehkulampun voi asentaa ainoastaan oikeaan asentoonsa.

5.8.4 Käytettäessä vaihdettavia kaasupurkausvalonlähteitä tai lisänä olevia hehkulankavalonlähteitä, lampun kannan on mitoituksen osalta vastattava IEC:n julkaisun 60061 tietolomakkeella esitettyjä ominaisuuksia käytettyjen valonlähteiden luokkien mukaisesti. Valonlähteen on asetuttava helposti ajovalaisimeen.

5.9 Hajavalaisinjärjestelmissä käytettävien ei-vaihdettavien kaasupurkausvalonlähteiden, joita ei ole hyväksytty säännön nro 99 mukaisesti, on lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset (jotka vastaavat kaasupurkausvalonlähteiden hyväksyntää koskevia säännössä nro 99 vahvistettuja vaatimuksia):

5.9.1

syttyminen, valotehon nousu ja uudelleensytytys kuumana säännössä nro 99 olevan kohdan 3.6 mukaisesti

5.9.2

väri säännössä nro 99 olevan kohdan 3.9 mukaisesti; värin on oltava valkoinen

5.9.3

UV-säteily säännössä nro 99 olevan kohdan 3.10 mukaisesti, jos niin on ilmoitettu hyväksyntähakemuksessa (kohta 2.2.2).

5.10 Ajovalaisin tai virranrajoitin ei saa tuottaa säteily- tai siirtojohtohäiriöitä, jotka voisivat aiheuttaa vikatoimintoja ajoneuvon muissa sähköjärjestelmissä (8).

5.11 Testauksesta vastaava laitos voi tarvittaessa pyytää valmistajalta testausta varten lisää näytteitä, testausvälineitä (testipenkkejä) tai erityisiä tehonlähteitä.

5.12 Testaus on suoritettava noudattaen valmistajan kiinnitysohjeita.

5.13 LED-moduuleilla varustetun ajovalaisimen ja LED-moduulien itsensä on oltava tämän säännön liitteessä 11 määriteltyjen asianomaisten vaatimusten mukaisia. Vaatimustenmukaisuus on testattava.

6. VALAISTUS

6.1 Yleiset määräykset

6.1.1 Ajovalaisimien tai hajavalaisinjärjestelmien on oltava sellaisia, että sopivalla kaasupurkausvalonlähteellä varustettuna ne antavat lähivalolla riittävän valaistuksen ilman häikäisyä ja kaukovalolla hyvän valaistuksen.

6.1.2 Ajovalaisimen tuottama valovoima mitataan 25 m:n etäisyydeltä käyttäen valokennoa, jonka tehoalue on sivuiltaan 65 mm:n kokoisen neliön sisällä. Piste HV on pystysuoran napa-akselin sisältävän koordinaatiston keskipiste. Linja h kulkee vaakasuorassa pisteen HV kautta (ks. tämän säännön liite 3).

6.1.3 Ajovalaisimen tai hajavalaisinjärjestelmän katsotaan täyttävän vaatimukset, jos tässä kohdassa 6 vahvistetut fotometriset vaatimukset täyttyvät yhdellä valonlähteellä, jota on vanhennettu vähintään 15 syklin ajan säännön nro 99 liitteessä 4 olevan kohdan 4 mukaisesti.

Jos kaasupurkausvalonlähde on hyväksytty säännön nro 99 mukaisesti, sen on oltava vakiovalonlähde ja sen valovirta voi poiketa säännössä nro 99 määritellystä nimellisvalovirrasta. Mitatut valovoimat on tällöin korjattava vastaavasti.

Edellä tarkoitettu korjaus ei koske hajavalaisinjärjestelmiä, joissa käytetään ei-vaihdettavia kaasupurkausvalonlähteitä, eikä ajovalaisimia, joissa käytetään kokonaan tai osittain integroituja virranrajoittimia.

Jos kaasupurkausvalonlähdettä ei ole hyväksytty säännön nro 99 mukaisesti, sen on oltava sarjavalmisteinen ei-vaihdettava valonlähde.

6.1.4 Mitat, jotka määrittelevät vakiokaasupurkauslampun sisällä olevan valokaaren paikan, esitetään säännön nro 99 vastaavassa tietolomakkeessa.

6.1.5 Fotometrinen vaatimustenmukaisuus on tarkastettava tämän säännön kohdan 6.2.6 tai 6.3 mukaisesti. Tämä koskee myös valorajaa välillä 3R ja 3L (valorajan värin mittausmenetelmä on valmisteltavana).

6.1.6 Kaasupurkausvalonlähteillä varustettujen ajovalaisimien lähettämän valon värin on oltava valkoinen.

6.1.7 Neljän sekunnin kuluttua siitä, kun kaasupurkausvalonlähteellä varustettu ajovalaisin, jossa virranrajoitinta ei ole integroitu valonlähteeseen ja jota ei ole käytetty ainakaan 30 minuuttiin, sytytetään,

6.1.7.1

ajovalaisimella, joka tuottaa vain kaukovaloa, on saavutettava vähintään 37 500 cd:n valovoima pisteessä HV

6.1.7.2

ajovalaisimilla, jotka tuottavat vain lähivaloa tai vuorotellen sekä lähi- että kaukovaloa tämän säännön kohdan 5.4 mukaisesti, on saavutettava vähintään 6 250 cd:n valovoima pisteessä 50 V.

6.1.7.3

Molemmissa tapauksissa tehonlähteen on oltava riittävä tarvittavan virtaimpulssin tuottamiseksi.

6.2 Lähivaloja koskevat vaatimukset

6.2.1 Lähivaloa tuottavan ajovalaisimen valovoiman jakaumassa on oltava valoraja (ks. kuva 1), jonka avulla ajovalaisin voidaan säätää asianmukaisesti fotometrisiä mittauksia ja ajoneuvoon asennettujen valaisimien suuntausta varten.

Valorajan osat:

oikeanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettu valo:

i)	suora vaakaosa vasemmalla

ii)	taive ja kohoava osa oikealla

vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettu valo:

i)	suora vaakaosa oikealla

ii)	taive ja kohoava osa vasemmalla.

Kummassakin tapauksessa taipeen ja kohoavan osan reunan on oltava terävä.

6.2.2 Ajovalaisin on suunnattava silmämääräisesti valorajan avulla seuraavasti (ks. kuva 1): Suuntaus tehdään käyttämällä pystysuuntaista mittaustasoa, joka sijoitetaan 10 tai 25 metrin etäisyydelle (liitteen 1 kohdan 9 mukaisesti) ajovalaisimen eteen suorakulmaisesti akseliin HV nähden, kuten tämän säännön liitteessä 3 esitetään. Mittaustason on oltava riittävän leveä, jotta lähivalon valorajaa voidaan tarkastella vähintään 5 asteen alueella suoran VV molemmilla puolilla.

6.2.2.1 Pystysuuntaus: Valorajan vaakaosaa siirretään ylöspäin suoran B alapuolelta nimellisasentoonsa, joka on 1 prosentti (25 cm) suoran HH alapuolella.

Kuva 1

Huomautus: Pysty- ja vaakasuuntien mittakaavat eivät ole samat.

6.2.2.2 Vaakasuuntaus: Valorajan taivetta ja kohoavaa osaa siirretään seuraavasti:

kun kyseessä on oikeanpuoleinen liikenne, oikealta vasemmalle siten, että valoraja asettuu niin, että

a)	suoran 0,2 D yläpuolella sen kohoava osa ei ulotu suoran A vasemmalle puolelle, ja

b)	suoralla 0,2 D tai sen alapuolella sen kohoava osa leikkaa suoran A, ja

c)	taive asettuu pääosin ± 0,5 astetta vasemmalle tai oikealle suorasta VV.

Tai

kun kyseessä on vasemmanpuoleinen liikenne, vasemmalta oikealle siten, että valoraja asettuu niin, että

a)	suoran 0,2 D yläpuolella sen kohoava osa ei ulotu suoran A oikealle puolelle, ja

b)	suoralla 0,2 D tai sen alapuolella sen kohoava osa leikkaa suoran A, ja

c)	taive asettuu pääosin suoralle VV.

6.2.2.3 Jos näin suunnattu ajovalaisin ei täytä kohdissa 6.2.5, 6.2.6 ja 6.3 esitettyjä vaatimuksia, sen suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että valokeilan akselia ei siirretä

vaakasuunnassa suoralta A enempää kuin

a)	0,5° vasemmalle tai 0,75° oikealle oikeanpuoleisen liikenteen osalta tai

b)	0,5° oikealle tai 0,75° vasemmalle vasemmanpuoleisen liikenteen osalta eikä

pystysuunnassa enempää kuin 0,25° ylös tai alas suoralta B.

6.2.2.4 Jos pystysuuntaista säätöä vaadittuun asentoon ei voida tehdä toistuvasti kohdassa 6.2.2.3 vahvistettujen toleranssien puitteissa, on käytettävä liitteen 10 kohdissa 2 ja 3 määriteltyä laitemittaustapaa valorajan vaaditun vähimmäislaadun varmentamiseksi ja valokeilan suuntaamiseksi pysty- ja vaakasuunnassa.

6.2.3 Näin suunnattuna ajovalaisimen on täytettävä vain kohdissa 6.2.4 ja 6.2.5 esitetyt vaatimukset, jos sille haetaan hyväksyntää yksinomaan lähivalona. Jos valaisin on tarkoitettu käytettäväksi sekä lähivalon että kaukovalon tuottamiseen, sen on täytettävä kohdissa 6.2.4–6.2.6 esitetyt vaatimukset.

6.2.4 Kussakin lähivalon ajovalaisimessa on sallittua käyttää vain yhtä kaasupurkausvalonlähdettä. Enintään kahta lisävalonlähdettä voidaan käyttää seuraavasti:

6.2.4.1 Lähivaloa tuottavan ajovalaisimen sisällä voidaan lisäksi käyttää yhtä säännön nro 37 mukaista valonlähdettä tai yhtä tai useampaa LED-moduulia kääntyvän valon tuottamista varten.

6.2.4.2 Lähivaloa tuottavan ajovalaisimen sisällä voidaan lisäksi käyttää yhtä säännön nro 37 mukaista valonlähdettä ja/tai yhtä tai useampaa LED-moduulia infrapunasäteilyn tuottamista varten. Nämä valonlähteet saavat olla toiminnassa vain samanaikaisesti kaasupurkausvalonlähteen kanssa. Jos kaasupurkausvalonlähde vikaantuu, lisävalonlähteen ja/tai LED-lisämoduulien on automaattisesti kytkeydyttävä pois päältä.

6.2.4.3 Jos lisävalonlähde tai LED-lisämoduuli vikaantuu, ajovalaisimen on edelleen täytettävä lähivaloa koskevat vaatimukset.

6.2.4.4 Valonlähteiden mukaiset mittausvaatimukset

6.2.4.4.1

Kaasupurkausvalonlähde:

Virranrajoittimeen syötetty jännite on joko 13,2 ± 0,1 V 12 voltin järjestelmien tapauksessa tai muu määrätty jännite (ks. liite 7).

6.2.4.4.2

Säännön nro 37 mukainen hehkulankavalonlähde:

Valaisin on testattava värittömällä vakiohehkulampulla (vertailuhehkulampulla), joka on suunniteltu 12 V:n nimellisjännitteelle. Tarkastuksen aikana hehkulampun napojen jännitettä säädetään niin, että saavutetaan asiaa koskevassa säännön N:o 37 tietolomakkeessa ilmoitetun mukainen vertailuvalovirta 13,2 voltin jännitteellä.

6.2.4.4.3

LED-moduulit:

Valaisin testataan tapauksen mukaan jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä. Elektronisen valonlähteen säätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on testattava hakijan antamien ohjeiden mukaisesti.

6.2.5 Kun sytyttämisestä on kulunut yli 10 minuuttia, valovoimien on seuraavassa taulukossa ja liitteen 3 kuvassa B tarkoitetuissa testauspisteissä (tai peilattuna suoran VV suhteen vasemmanpuoleisen liikenteen tapauksessa) täytettävä seuraavat vaatimukset:

Piste tai segmentti

Nimi (10)

Valovoima (cd)

Vaakakulma (astetta)

Pystykulma (astetta)

Max

Min

Kaikki pisteet alueella A

(seuraavien koordinaattien rajaama – astetta)

8L	8L	8R	8R	6R	1,5R	V–V	4L
1U	4U	4U	2U	1,5U	1,5U	H–H	H–H

625

B 50 L

350

3,43 L

0,57 U

75 R

12 500

1,15 R

0,57 D

50 L

18 480

3,43 L

0,86 D

25 L1

18 800

3,43 L

1,72 D

50 V

7 500

0,86 D

50 R

12 500

1,72 R

0,86 D

25 L2

2 500

9 L

1,72 D

25 R1

2 500

9 R

1,72 D

25 L3

1 250

15 L

1,72 D

25 R2

1 250

15 R

1,72 D

15 L

625

20 L

2,86 D

15 R

625

20 R

2,86 D

(9)

8 L

4 U

(9)

4 U

(9)

8 R

4 U

(9)

4 L

2 U

(9)

2 U

(9)

4 R

2 U

8 R

125

4 L

A–B

Segmentti I

3 750

5,15 L – 5,15 R

0,86 D

C–D

1 750

2,5 R

1 U

E–F

Segmentti III ja alapuolella

12 500

9,37 L – 8,53 R

4,29 D

E max R

43 800

Suoran VV oikealla puolella

Yli

1,72 D

E max L

31 300

Suoran VV vasemmalla puolella

Huomautus: Taulukon merkintöjen selitykset:

Kirjain L osoittaa, että piste tai segmentti on suoran VV vasemmalla puolella.

Kirjain R osoittaa, että piste tai segmentti on suoran VV oikealla puolella.

Kirjain U osoittaa, että piste tai segmentti on suoran HH yläpuolella.

Kirjain D osoittaa, että piste tai segmentti on suoran HH alapuolella.

6.2.6 Kohdan 6.2.5 vaatimuksia sovelletaan myös ajovalaisimiin, jotka on tarkoitettu tuottamaan kääntyvää valoa ja/tai joissa on kohdassa 6.2.4.2 tarkoitettu lisävalonlähde tai LED-lisämoduuleja. Jos ajovalaisin on tarkoitettu tuottamaan kääntyvää valoa, suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että valokeilan akselia siirretään pystysuunnassa korkeintaan 0,2 astetta.

6.2.6.1 Jos kääntyvä valo saadaan aikaan

6.2.6.1.1

kääntämällä lähivaloa tai siirtämällä valorajan taivetta vaakasuunnassa, mittaukset on tehtävä sen jälkeen, kun ajovalaisinasennelma on kokonaisuudessaan suunnattu uudelleen vaakasuunnassa esimerkiksi goniometrin avulla;

6.2.6.1.2

siirtämällä yhtä tai useampaa ajovalaisimen optista osaa ilman, että valorajan taive siirtyy vaakasuunnassa, mittaukset on tehtävä näiden osien ollessa äärimmäisessä toiminta-asennossaan;

6.2.6.1.3

lisävalonlähteen tai yhden tai useamman LED-lisämoduulin avulla niin, että valorajan taive ei siirry vaakasuunnassa, mittaukset on tehtävä lisävalolähde tai LED-lisämoduulit aktivoituina.

6.3 Kaukovaloja koskevat vaatimukset

6.3.1 Jos ajovalaisin on suunniteltu tuottamaan kaukovalo ja lähivalo, kaukovalon valovoima mittaustasolla on mitattava ajovalaisimen ollessa samalla tavoin suunnattu kuin kohdassa 6.2.5 tarkoitetuissa mittauksissa. Jos ajovalaisin tuottaa ainoastaan kaukovaloa, se on säädettävä siten, että suurimman valovoiman alue keskitetään suorien HH ja VV leikkauspisteeseen. Tällaisen ajovalaisimen on täytettävä vain kohdassa 6.3 tarkoitetut vaatimukset. Testausjännitteet ovat samat kuin kohdassa 6.2.4.4.

6.3.2 Ajovalon tuottamiseksi voidaan käyttää useita valonlähteitä. Nämä valonlähteet on lueteltu säännössä nro 37 (hehkulamppuja on käytettävä niiden vertailuvalovirralla) tai säännössä nro 99. Lisäksi ne voivat olla LED-moduuleja. Jos kaukovalon tuottamiseen käytetään useampaa kuin yhtä valonlähdettä, valonlähteitä on käytettävä samanaikaisesti, kun määritetään suurin valovoima (IM).

On myös mahdollista, että osaa näiden valonlähteiden tuottamasta ajovalosta käytetään yksinomaan lyhyiden valomerkkien antamiseksi (esimerkiksi ohitettaessa) hakijan ilmoituksen mukaisesti. Tästä on mainittava asianomaisessa piirustuksessa ja ilmoituslomakkeessa.

6.3.3 Ajovalon valovoiman jakauman on täytettävä seuraavat vaatimukset (vrt. liitteen 3 kuva C ja seuraava taulukko).

Testauspiste	Kulmakoordinaatit (astetta)	Vaadittava valovoima (cd)
		Min.
H-5L	0,0, 5,0 L	6 250
H-2,5L	0,0, 2,5 L	25 000
H-2,5R	0,0, 2,5 R	25 000
H-5R	0,0, 5,0 R	6 250

6.3.3.1 Suorien HH ja VV leikkauspisteen HV on sijaittava alueella, jonka rajaa isoluksikäyrä, joka vastaa 80:tä prosenttia enimmäisvalovoimasta. Tämä enimmäisarvo (IM) ei saa olla pienempi kuin 43 800 cd.

6.3.3.2 Enimmäisarvo (IM) ei missään olosuhteissa saa olla suurempi kuin 215 000 cd.

6.3.4 Kohdassa 6.3.3.2 tarkoitettu kyseisen enimmäisvoimakkuuden viitemerkki (I′M) saadaan määrittämällä seuraava suhde:

I′M = IM/4 300.

Tämä arvo on pyöristettävä arvoon 7,5 – 10 – 12,5 – 17,5 – 20 – 25 – 27,5 – 30 – 37,5 – 40 – 45 – 50.

6.4 Liikutettavia heijastimia koskevat määräykset

6.4.1 Ajovalaisimen on täytettävä kohdan 6.2 tai 6.3 tai molempien fotometriset vaatimukset kaikissa kohdassa 2.1.4 tarkoitetuissa asennoissa.

6.4.2 Suoritetaan lisätestejä, kun heijastinta on kallistettu ylöspäin kohdassa 2.1.4 tarkoitetussa kulmassa tai 2 astetta (sen mukaan kumpi on pienempi) ajovalaisimien suuntauslaitteiden avulla. Tämän jälkeen ajovalaisin suunnataan uudelleen alaspäin (goniometrin avulla), ja fotometristen vaatimusten on täytyttävä seuraavissa pisteissä:

Pääasiallinen lähivalo	:	HV ja 75 R (tai 75 L)
Kaukovalo	:	IM ja piste HV (prosentteina IM:stä)

Jos suuntauslaite ei mahdollista portaatonta siirtämistä, valitaan asento, joka on lähinnä 2:ta astetta.

6.4.3 Heijastin siirretään takaisin kohdan 6.2.2 mukaiseen nimellisasentoonsa, ja goniometri asetetaan takaisin alkuasentoonsa. Heijastin kallistetaan pystysuunnassa alaspäin kohdassa 2.1.4 tarkoitetussa kulmassa tai 2 astetta (sen mukaan kumpi on pienempi) ajovalaisimien suuntauslaitteiden avulla. Sitten ajovalaisin suunnataan uudelleen ylöspäin (esimerkiksi goniometrin avulla) ja tarkastetaan samat pisteet kuin kohdassa 6.5.2.

7. HAITAN JA/TAI HÄIKÄISYN ARVIOINTI

Ajovalaisimien lähivalon aiheuttama haitta on arvioitava (11).

C. MUUT HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

8. AJOVALAISINTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

8.1

Kaikista ajovalaisintyyppiin ja virranrajoittimeen tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on hyväksynyt kyseisen ajovalaisintyypin. Kyseinen hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

8.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavia kielteisiä vaikutuksia ja että ajovalaisin joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset, tai

8.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

8.2

Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä sekä tehdyistä muutoksista on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille kohdan 4.1.5 mukaisella menettelyllä.

8.3

Tyyppihyväksynnän laajentamisen myöntävä toimivaltainen viranomainen antaa kullekin laajentamista koskevalle ilmoituslomakkeelle sarjanumeron ja ilmoittaa asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

9. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

9.1

Tämän säännön mukaisesti hyväksytyt ajovalaisimet on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät kohdan 6 vaatimukset.

9.2

Tuotantoa on valvottava asianmukaisella tavalla kohdassa 9.1 esitettyjen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

9.3

Hyväksynnän haltijan on erityisesti

9.3.1

varmistettava, että tuotteiden laaduntarkastukseen sovellettavat menettelyt ovat riittäviä,

9.3.2

voitava käyttää laitteita, jotka ovat tarpeen kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi,

9.3.3

varmistettava, että testitulosten tiedot talletetaan ja että asiaan liittyvät asiakirjat ovat saatavilla hallinnollisen yksikön kanssa sovittavan ajan,

9.3.4

analysoitava kunkin testityypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden kuitenkin niin, että teollisessa tuotannossa esiintyvät vaihtelut sallitaan,

9.3.5

varmistettava, että kullekin tuotetyypille suoritetaan vähintään tämän säännön liitteessä 8 määrätyt testit,

9.3.6

varmistettava, että jos näyte-erä ei vastaa kyseisen testityypin vaatimuksia, otetaan uudet näytteet ja tehdään uusi testi. Kyseisen tuotannon palauttamiseksi vaatimustenmukaiseksi on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet.

9.4

Tyyppihyväksynnän antanut toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät, joita sovelletaan jokaiseen tuotantoyksikköön.

9.4.1

Kussakin tarkastuksessa on tarkastajalle esitettävä testiä ja tuotannon valvontaa koskevat asiakirjat.

9.4.2

Tarkastaja voi ottaa satunnaisnäytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten mukaisesti.

9.4.3

Jos näyttää siltä, että laatutaso ei ole tyydyttävä tai että edellisen kohdan soveltamiseksi suoritettujen testien oikeellisuus on tarpeellista tarkastaa, tarkastaja valitsee näytteet, jotka toimitetaan tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tutkimuslaitokselle liitteen 9 perusteiden mukaisesti.

9.4.4

Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa kaikki tässä säännössä määrätyt testit. Kyseiset testit tehdään satunnaisnäytteille, jotka otetaan valmistajan toimitussitoumuksia häiritsemättä ja tämän säännön liitteessä 9 esitettyjen perusteiden mukaisesti.

9.4.5

Toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä suorittamaan tarkastus joka toinen vuosi. Viranomainen voi kuitenkin päättää tästä oman harkintansa ja sen mukaan, miten se luottaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan tehokkuuteen. Jos tulokset eivät tyydytä, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarpeelliset toimenpiteet toteutetaan tuotannon saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi mahdollisimman pian.

9.5

Ajovalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

9.6

Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

9.7

Tämän säännön kohdassa 6.2.6 tarkoitettuja mittauspisteitä 14–21 ei oteta huomioon.

10. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1

Tähän sääntöön perustuvalle ajovalaisintyypille myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos vaatimuksia ei noudateta tai jos hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

10.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä tyyppihyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

11. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa tämän säännön perusteella hyväksytyn ajovalaisimen valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

12. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen osapuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille ilmoitus muissa maissa tapahtuvasta hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta on lähetettävä.

13. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

13.1

Tämän säännön muutossarjan 01 voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, perustuvia hyväksyntiä.

13.2

Siihen asti, kun tämän säännön muutossarjan 01 voimaantulosta on kulunut 60 kuukautta siltä osin kuin kyse on muutossarjalla 01 tehdyistä muutoksista, jotka koskevat pallokoordinaatistojärjestelmällä tehtäviä testausmenettelyjä ja valovoima-arvojen vahvistamista, ja jotta tutkimuslaitokset (testilaboratoriot) pystyvät saattamaan testauslaitteensa ajan tasalle, mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, kun käytössä olevaa testauslaitteistoa käytetään siten, että arvot muunnetaan sopivalla tavalla ja tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävästi.

13.3

Kun muutossarjan 01 voimaantulopäivästä on kulunut 60 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat antaa hyväksynnän vain, jos hyväksyttäväksi esitetty ajovalaisin täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisina kuin ne ovat muutettuina muutossarjalla 01.

13.4

Ajovalaisimien hyväksynnät, jotka on annettu tämän säännön perusteella ennen muutossarjan 01 voimaantuloa, pysyvät voimassa rajoittamattoman ajan.

13.5

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, joka on annettu tämän säännön aiempien muutossarjojen perusteella.

(1) Mikään tässä säännössä sanottu ei estä sääntöä soveltavaa sopimuspuolta kieltämästä rekisteröimissään ajoneuvoissa yhdistelmää, joka koostuu tämän säännön mukaisesti merkinnällä PL (muovilinssi) hyväksytystä ajovalaisimesta ja mekaanisesta (pyyhkimillä varustetusta) ajovalaisimen puhdistuslaitteesta.

(2) Kaasupurkausvalonlähteet, ks. sääntö nro 99.

(3) Jos linssiä ei voi irrottaa ajovalaisimen päärungosta, kohdan 4.2.5 mukainen merkintä on riittävä.

(4) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.1).

(5) Kaasupurkausvalonlähteitä koskevat tekniset vaatimukset: ks. sääntö nro 99.

(6) Tällaisten valaisinten asennusohjeita annetaan säännössä nro 48.

(7) Nämä vaatimukset eivät koske ohjauskytkintä.

(8) Sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat vaatimukset vaihtelevat ajoneuvotyypeittäin.

(9) Valaistusarvojen pisteissä 14–19 on oltava sellaiset, että

14 + 15 + 16 ≥ 190 cd ja

17 + 18 + 19 ≥ 375 cd.

(10) Kirjaimen R asemesta käytetään vasemmanpuoleisen liikenteen osalta kirjainta L ja päinvastoin.

(11) Tästä vaatimuksesta annetaan suositus hallinnollisia yksiköitä varten.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

ESIMERKKEJÄ HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Kuva 1

Ajovalaisin, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, on hyväksytty Alankomaissa (E4) hyväksyntänumerolla 2439 ja vastaa tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimuksia. Lähivalo on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Luku 30 ilmaisee, että kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 123 625 kandelan ja 145 125 kandelan välillä.

Huomautus: Hyväksyntänumero ja lisätunnukset on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien numeroiden on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja samansuuntaisia.

Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

Kuva 2

Kuva 3 a

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimukset sekä lähi- että kaukovalon osalta ja on tarkoitettu

ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen

sekä vasemman- että oikeanpuoleiseen liikenteeseen, kun optista yksikköä tai valonlähdettä säädetään halutulla tavalla ajoneuvossa.

Kuva 3 b

Kuva 4

Kuva 5

Ajovalaisin, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimukset ja on varustettu ainoastaan lähivaloa varten tarkoitetulla kaasupurkausvalonlähteellä sekä muovimateriaalista valmistetulla linssillä. Ajovalaisin on tarkoitettu

sekä vasemman- että oikeanpuoleiseen liikenteeseen

ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 6

Ajovalaisin, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimukset. Ajovalaisin on varustettu kaukovaloa varten tarkoitetulla kaasupurkausvalonlähteellä, ja se on ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty etusumuvalaisimen kanssa.

Kuva 7 a

Kuva 7 b

Ajovalaisin, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimukset.

Varustettu kaasupurkausvalonlähteellä ainoastaan lähivalon osalta ja tarkoitettu ainoastaan vasemmanpuoleista liikennettä varten.

Kokoonpano sama kuin kuvassa 6, mutta etusumuvalo ei voi olla toiminnassa samanaikaisesti kaukovalon kanssa.

Kuva 8

Kuva 9

Lähivalon tuottava ajovalaisin, joka täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimukset, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi ja joka on

yhdistetty, ryhmitetty tai rakenteellisesti yhdistetty R8-halogeenikaukovalon kanssa.	Tarkoitettu sekä vasemman- että oikeanpuoleiseen liikenteeseen.
Lähivalo ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti halogeenikaukovalon kanssa. Lähivalo on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.	Lähivalo ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti toisen rakenteellisesti yhdistetyn ajovalaisimen kanssa.

Kuva 10

Edellä esitetty hyväksyntämerkki ilmaisee, että kyseessä on kaasupurkausvalonlähteellä varustettu hajavalaisinjärjestelmä, joka on tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimusten mukainen sekä lähi- että kaukovalon osalta sekä oikean- että vasemmanpuoleista liikennettä varten.

Esimerkkejä ajoneuvon etuosaan asennettujen ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien yksinkertaistetuista merkinnöistä:

Kuva 11

(Pysty- ja vaakaviivat esittävät kaavamaisesti valolaitteen muotoa ja sijoittelua. Ne eivät ole osa hyväksyntämerkkiä.)

Malli A

Malli B

Malli C

Malli D

Huomautus: Edellä esitetyt neljä hyväksyntämerkkiesimerkkiä vastaavat valaisinlaitetta, joka koostuu seuraavista osista:

etuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 01 mukaisesti vasemmanpuoleiseen asennukseen

ajovalaisin, jossa on oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten tarkoitettu kaasupurkauslähivalo sekä kaasupurkauskaukovalo, jonka enimmäisvoimakkuus on 123 625–145 125 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa) ja joka on hyväksytty tämän säännön vaatimusten mukaisesti säännön alkuperäisessä muodossa ja sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin

etusumuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 19 muutossarjan 02 mukaisesti ja sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin,

luokan 1a etusuuntavalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 6 muutossarjan 01 mukaisesti.

Kuva 12

Ajovalaisimen kanssa rakenteellisesti yhdistetty tai ryhmitetty valaisin

Esimerkki 1

Edellä oleva esimerkki edustaa erityyppisissä ajovalaisimissa käytettäväksi tarkoitetun linssin merkintää. Kyseessä on

joko

ajovalaisin, jonka lähivalo on tarkoitettu sekä oikean- että vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 80 625–96 750 kandelaa (kuten luku 20 osoittaa) ja joka on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 8 vaatimusten mukaisesti, sellaisena kuin sääntö on muutettuna muutossarjalla 04, ja

etuvalaisimesta, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 01 mukaisesti,

tai

ajovalaisin, jossa on kaasupurkauslähivalo ja kaukovalo, jonka enimmäisvoimakkuus on 123 625 kandelan ja 145 125 kandelan välillä (kuten luku 30 osoittaa), joka on tarkoitettu molempia liikennesuuntia varten, joka on hyväksytty Alankomaissa tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimusten mukaisesti ja joka on rakenteellisesti yhdistetty saman etuvalaisimen kanssa kuin edellä,

tai

kumpi tahansa edellä mainituista ajovalaisimista, joka on hyväksytty yhtenä valaisimena.

Ajovalaisimen päärungossa on oltava ainoa voimassa oleva hyväksyntänumero, esimerkiksi:

		tai
tai		tai

Esimerkki 2

Edellä oleva esimerkki vastaa sellaisen muovimateriaalista valmistetun linssin merkintää, jota käytetään kahden ajovalaisimen kokoonpanossa. Tämä kokoonpano on hyväksytty Alankomaissa (E4) hyväksyntänumerolla 81151, ja se koostuu

ajovalaisimesta, joka tuottaa sekä oikean- että vasemmanpuoleista liikennettä varten tarkoitetun halogeenilähivalon ja enimmäisvoimakkuudeltaan x kandelan ja y kandelan välillä olevan halogeenikaukovalon ja joka täyttää säännön nro 8 vaatimukset, sekä

ajovalaisimesta, joka tuottaa enimmäisvoimakkuudeltaan w kandelan ja z kandelan välillä olevan kaasupurkauskaukovalon ja joka täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimukset; kaukovalojen enimmäisvoimakkuudet yhteensä ovat 123 625 kandelan ja 145 125 kandelan välillä, mitä osoittaa luku 30.

Kuva 13

LED-moduulit

Yllä olevalla tunnistuskoodilla merkitty valonlähdemoduuli on hyväksytty yhdessä Italiassa (E3) hyväksyntänumerolla 17325 hyväksytyn valaisimen kanssa.

LIITE 3

PALLOKOORDINAATISTOMITTAUSJÄRJESTELMÄ JA TESTAUSPISTEIDEN SIJAINTI

Kuva A

Pallokoordinaatistomittausjärjestelmä

Kuva B

Lähivalo oikeanpuoleiseen liikenteeseen

Vasemmanpuoleisen liikenteen testauspisteiden sijainti määritetään peilaamalla suoran VV suhteen.

Kuva C

Kaukovalon testauspisteet

LIITE 4

TOIMINNASSA OLEVIEN AJOVALAISIMIEN FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

Täydellisten ajovalaisimien testi

Kun fotometriset arvot on mitattu tämän säännön määräysten mukaisesti Emax-pisteessä kaukovalon osalta ja pisteissä HV, 50 R ja B 50 L lähivalon osalta (tai pisteissä HV, 50 L ja B 50 R vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta), on testattava täydellistä ajovalaisinta edustavan näytekappaleen fotometristen ominaisuuksien vakaus valaisimen ollessa toiminnassa. ’Täydellisellä ajovalaisimella’ tarkoitetaan täydellistä valaisinta itseään ja virranrajoittimia ja niitä valaisimen ympärillä olevia korin osia ja valaisimia, jotka saattavat vaikuttaa testattavan valaisimen lämpöhäviöön.

Testausolosuhteet:

a)	Testit on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C siten, että testinäyte on kiinnitettynä alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon.

Vaihdettavilla valolähteillä varustetut valaisimet on testattava käyttäen joko sarjavalmisteisia hehkulankavalonlähteitä, joita on vanhennettu vähintään tunnin ajan, tai sarjavalmisteisia kaasupurkausvalonlähteitä, joita on vanhennettu vähintään 15 tunnin ajan, tai sarjavalmisteisia LED-moduuleita, joita on vanhennettu vähintään 48 tunnin ajan ja joiden on sen jälkeen annettu jäähtyä ympäristön lämpötilaan ennen tämän säännön mukaisten testien aloittamista. Testeissä on käytettävä hakijan toimittamia LED-moduuleita.

Testeissä on käytettävä samanlaisia mittauslaitteita kuin ajovalaisimien hyväksyntätesteissä.

Näytevalaisinta pidetään toiminnassa irrottamatta sitä testausalustasta tai säätämättä sitä alustaan nähden. Testeissä on käytettävä valolähdettä, joka on kyseiseen ajovalaisimeen tarkoitettua tyyppiä.

1. FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

Testit on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C. Täydellisen ajovalaisimen on oltava kiinnitettynä alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon.

1.1 Puhdas ajovalaisin

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa 12 tunnin ajan kohdan 1.1.1 mukaisesti, ja se on tarkastettava kohdan 1.1.2 mukaisesti.

1.1.1 Testausmenettely

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa määriteltyä aikaa vastaava jakso seuraavasti:

a)	Kun hyväksyttävänä on ainoastaan yksi valaisutoiminto (kauko- tai lähivalo), toimintoa vastaavan valonlähteen on oltava toiminnassa määritellyn ajan (1).

Kun testattavassa valaisimessa on rakenteellisesti yhdistettynä lähivalaisin ja kaukovalaisin tai etusumuvalaisin ja kaukovalaisin, testaus suoritetaan seuraavasti:

Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää siten, että vain yksi valonlähde on toiminnassa kerrallaan (2), testi on suoritettava tämän edellytyksen mukaisesti niin, että kukin toiminnoista aktivoidaan (1) kerrallaan ajaksi, joka on puolet kohdassa 1.1 tarkoitetusta ajasta.

Kaikissa muissa tapauksissa (1), (2) ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes annettu aika täyttyy:

15 minuuttia, lähivalo toiminnassa

5 minuuttia, kaikki toiminnot toiminnassa.

Jos lähivalon ja kaukovalon tuottaa sama kaasupurkausvalonlähde, sykli on seuraava:

15 minuuttia, lähivalo toiminnassa

5 minuuttia, kaikki kaukovalon tuottamiseen osallistuvat toiminnot toiminnassa.

Kun hyväksyttävänä ovat ryhmitellyt valaisutoiminnot, kaikkien yksittäisten toimintojen on oltava samanaikaisesti toiminnassa yksittäisille valaisutoiminnoille a) määritellyn ajan, jolloin otetaan huomioon myös rakenteellisesti yhdistettyjen valaisutoimintojen b) käyttö valmistajan ohjeiden mukaisesti.

d)	Kun kyseessä on lähivalo, jossa kääntyvä valo tuotetaan lisävalonlähteen avulla, tämä valolähde kytketään päälle 1 minuutiksi ja pois päältä 9 minuutiksi silloin, kun lähivalo on yksin aktivoituna (ks. tämän liitteen lisäys).

Jos kaukovalon tuottamiseen käytetään useita valonlähteitä kohdan 6.3.2 mukaisesti ja jos hakija ilmoittaa, että osaa kaukovalosta (yhtä lisävalonlähteistä) käytetään pelkästään lyhytaikaisten valomerkkien tuottamiseen (esimerkiksi ohitettaessa), testi on suoritettava ilman tällaista kaukovalon osaa.

1.1.1.2 Testijännite

Jännitteet on syötettävä testattavan näytteen napoihin seuraavasti:

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat vaihdettavat hehkulankavalonlähteet: Testaus suoritetaan tapauksen mukaan jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V, paitsi jos hakija ilmoittaa, että testattavaa näytettä voidaan käyttää jollakin muulla jännitteellä. Tällöin testi on suoritettava käyttäen hehkulankavalonlähteessä korkeinta mahdollista jännitettä.

b)	Vaihdettavat kaasupurkausvalonlähteet: Kyseisten valonlähteiden sähköisen säädön testausjännite on 13,2 ± 0,1 V, jos ajoneuvo toimii 12 V:n jännitteellä, ellei tyyppihyväksyntähakemuksessa toisin ilmoiteta.

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat ei-vaihdettavat hehkulankavalonlähteet: Ei-vaihdettavilla valonlähteillä (hehkulanka- ja/tai muulla valonlähteillä) varustettujen valaisinyksikköjen mittaukset on suoritettava jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V tai muulla ajoneuvon sähköjärjestelmän jännitteellä hakijan ilmoituksen mukaisesti.

Jos vaihdettava tai ei-vaihdettava valonlähde toimii ajoneuvon syöttöjännitteestä riippumatta ja täysin järjestelmän itsensä säätämänä tai jos valonlähteitä käyttää erillinen virransyöttö- ja ohjauslaite, edellä mainitut testausjännitteet on syötettävä kyseisen laitteen tuloliittimeen. Testilaboratorio voi pyytää valmistajaa toimittamaan sille asianmukaisen virransyöttö- ja ohjauslaitteen tai valonlähteiden käyttämisessä tarvittavan erityisen virtalähteen.

e)	LED-moduulit testataan tapauksen mukaan jännitteellä 6,75 V, 13,2 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä. Elektronisen valonlähteen säätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on testattava hakijan antamien ohjeiden mukaisesti.

Jos testattavaan näytteeseen on ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimia, jotka toimivat muulla kuin 6, 12 tai 24 V:n nimellisjännitteellä, jännitettä on säädettävä valmistajan ilmoituksen mukaisesti kyseisen valaisimen oikean fotometrisen toiminnan edellyttämällä tavalla.

1.1.2 Testitulokset

1.1.2.1 Silmämääräinen tarkastus:

Kun ajovalaisimen lämpötila on tasaantunut ympäristön lämpötilaa vastaavaksi, ajovalaisimen linssi ja mahdollinen ulkopuolinen linssi on puhdistettava puhtaalla, kostealla puuvillakankaalla. Tämän jälkeen valaisin on tarkastettava silmämääräisesti. Ajovalaisimien linssissä tai mahdollisessa ulkolinssissä ei saa olla havaittavissa vääristymiä, muodonmuutoksia, murtumia taikka värimuutoksia.

1.1.2.2 Fotometrinen testi

Tämän säännön fotometristen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava seuraavista pisteistä:

Lähivalo:

50 R – B 50 L – 25 L oikeanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta,

50 L – B 50 R – 25 R vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta.

Kaukovalo: piste Imax.

Lämmön aiheuttaman ajovalaisimen alustan muodonmuutoksen huomioon ottamiseksi voidaan suorittaa toinen suuntaus (valorajan sijainnin muutos käsitellään tämän liitteen kohdassa 2).

Lukuun ottamatta pistettä B50 L fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan kuuluvaksi myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit. Pisteessä B50 L mitattu arvo ei saa ylittää ennen testiä mitattua fotometristä arvoa yli 170 cd:llä.

1.2 Likainen ajovalaisin

Kun ajovalaisin on testattu kohdan 1.1 mukaisesti ja sitten valmisteltu kohdan 1.2.1 mukaisesti, sitä on pidettävä toiminnassa yhden tunnin ajan kohdan 1.1.1 mukaisesti. Tämän jälkeen se on tarkastettava kohdan 1.1.2 mukaisesti.

1.2.1 Ajovalaisimen valmistelu

1.2.1.1 Testiseos

1.2.1.1.1

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu lasista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (3) ja

sopiva määrä tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m.

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.1.2

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu muovimateriaalista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (3),

13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m, ja

2 ± 1 paino-osaa pinta-aktiivista ainetta (4).

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.2 Testiseoksen levittäminen ajovalaisimelle:

Testiseosta levitetään tasaisesti koko ajovalaisimen valoa säteilevälle pinnalle, ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin kussakin seuraavista pisteistä mitatuista arvoista tässä liitteessä kuvatuissa olosuhteissa:

piste Emax, kun kyseessä on lähivalon ja kaukovalon tai pelkästään kaukovalon tuottava valaisin,

50 R ja 50 V (5), kun kyseessä on vain lähivaloa tuottava valaisin, joka on tarkoitettu käytettäväksi oikeanpuoleisessa liikenteessä,

50 L ja 50 V (5), kun kyseessä on vain lähivaloa tuottava valaisin, joka on tarkoitettu käytettäväksi vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

2. LÄMMÖN VAIKUTUKSESTA TAPAHTUVAN VALORAJAN PYSTYSUUNTAISEN SIIRTYMÄN TESTAUS

Tässä testissä tarkastetaan, ettei lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ylitä toiminnassa olevalle lähivalon tuottavalle ajovalaisimelle määriteltyä arvoa.

Kun ajovalaisin on testattu kohdan 1 mukaisesti, sille on tehtävä kohdassa 2.1 määritelty testi säätämättä ajovalaisinta testausalustaan nähden tai irrottamatta sitä testausalustasta.

Jos ajovalaisimessa on liikkuva heijastin, tätä testiä varten valitaan vain asento, joka on lähinnä keskimääräistä pystysuuntaista kulmaa.

2.1 Lähivalon tuottavien ajovalaisimien testaus

Testi on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C.

Testissä käytetään sarjavalmisteista kaasupurkausvalonlähdettä, joka on ollut toiminnassa vähintään 15 tunnin ajan ennen testiä. Ajovalaisinta käytetään lähivalotoiminnolla, eikä sitä saa säätää testausalustaan nähden eikä irrottaa testausalustasta. (Tätä testiä varten jännite on säädettävä kohdan 1.1.1.2 mukaisesti.) Valorajan vaakasuoran osan (eli suoran VV ja oikeanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 L ja vasemmanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 R kautta kulkevan pystysuuntaisen suoran välisen osan) sijainti on määritettävä 3 minuuttia (r3) ja 60 minuuttia (r60) sytyttämisen jälkeen.

Edellä tarkoitetussa valorajan sijainnissa tapahtuneen vaihtelun mittaamisessa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, joka antaa riittävän tarkat toistettavat tulokset.

2.2 Testitulokset

2.2.1

Testitulos ilmoitetaan milliradiaaneina (mrad) ja katsotaan lähivalon tuottavan ajovalaisimen osalta hyväksyttäväksi, jos itseisarvo

Formula

ajovalaisimesta mitattuna on enintään 1,0 mrad (Δ r1 ≤ 1,0 mrad) ylöspäin ja enintään 2,0 mrad (Δ r1 ≤ 2,0 mrad) alaspäin.

2.2.2

Jos arvo on kuitenkin

Siirtymä

Ylöspäin

yli 1,0 mrad mutta enintään 1,5 mrad

(1,0 mrad < ΔrI ≤ 1,5 mrad)

Alaspäin

yli 2,0 mrad mutta enintään 3,0 mrad

(2,0 mrad < ΔrI ≤ 3,0 mrad)

testataan toinen ajovalaisin kohdan 2.1 mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi seuraavassa määritellyn syklin, jotta voidaan vakiinnuttaa ajovalaisimen mekaanisten osien sijainti alustassa, joka vastaa oikeaa asennusta ajoneuvoon:

lähivalo toiminnassa tunnin ajan (jännite säädetään kohdan 1.1.1.2 mukaisesti).

Tämän tunnin mittaisen jakson jälkeen ajovalaisintyyppiä pidetään hyväksyttävänä, jos näytteestä mitattu itseisarvo Δr täyttää kohdan 2.2.1 vaatimukset.

(1) Jos testattava ajovalaisin on ryhmitetty ja/tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimen kanssa, merkkivalaisimen on oltava toiminnassa testin ajan. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että kytkentäaikojen suhde on suunnilleen yksi yhteen.

(2) Jos kaksi tai useampi valonlähde on toiminnassa samanaikaisesti ajovalaisimia vilkutettaessa, tätä ei katsota tavanomaiseksi valonlähteiden samanaikaiseksi toiminnaksi.

(3) NaCMC on tavallisesti lyhenteellä CMC merkityn karboksimetyyliselluloosan natriumsuola. Epäpuhtausseoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7 ja 2-prosenttisen liuoksen viskositeetti 20 °C:n lämpötilassa on 200–300 cP.

(4) Määrän toleranssi johtuu siitä, että on saatava aikaan epäpuhtaan aineen seos, joka levittyy oikealla tavalla koko muovilinssille.

(5) Piste 50 V sijaitsee 375 mm HV:n alapuolella pystysuuntaisella suoralla VV 25 metrin etäisyydellä olevalla mittaustasolla.

Lisäys

Fotometristen ominaisuuksien vakauden testauksessa käytettävät toimintajaksot

Lyhenteet

P: lähivaloa tuottava valaisin

D: kaukovaloa tuottava valaisin (D1 + D2 tarkoittaa kahta kaukovaloa)

F: etusumuvalaisin

	sykli, jossa valo on 15 minuuttia sammutettuna ja 5 minuuttia päällä
	sykli, jossa valo on 9 minuuttia sammutettuna ja 1 minuuttia päällä
	sykli, jossa valo on 15 minuuttia päällä ja 5 minuuttia sammutettuna

Kaikki seuraavat ryhmitetyt ajovalaisimet ja etusumuvalaisimet sekä lisämerkinnät esitetään tässä esimerkkeinä eikä tyhjentävästi.

LIITE 5

Muovimateriaalista valmistettuja linssejä sisältäviä valaisimia koskevat vaatimukset – linssi- tai materiaalinäytteiden ja täydellisten valaisimien testaus

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1

Tämän säännön kohtien 2.2.5 ja 2.3 mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut vaatimukset.

1.2

Kahden täydellistä valaisinta tai järjestelmää edustavan näytteen, jotka on toimitettu tämän säännön kohdan 2.2.4 mukaisesti ja jotka sisältävät muovimateriaalista valmistetut linssit, on linssin materiaalin osalta täytettävä jäljempänä esitetyt vaatimukset.

1.3

Muovimateriaalista valmistettujen linssien näytekappaleet tai materiaalinäytteet on testattava yhdessä sen heijastimen kanssa, johon ne on tarkoitettu asennettaviksi (tapauksen mukaan), tämän liitteen lisäyksen 1 taulukossa A esitetyssä aikajärjestyksessä.

1.4

Jos valaisimen valmistaja pystyy kuitenkin osoittamaan, että tuote on jo läpäissyt kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut testit tai vastaavat testit toisen säännön mukaisesti, kyseisiä testejä ei tarvitse toistaa. Vain lisäyksen 1 taulukossa B tarkoitetut testit ovat pakollisia.

1.5

Jos ajovalaisimet on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen tai ainoastaan vasemmanpuoleiseen asennukseen, tämän liitteen mukaiset testit voidaan tehdä vain yhdelle näytteelle hakijan valinnan mukaan.

2. TESTIT

2.1 Lämpötilamuutosten sieto

2.1.1 Testit

Kolmen käyttämättömän näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja suhteellisen kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

a)	3 tuntia lämpötilassa 40 ± 2 °C ja 85–95 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

b)	1 tunti lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

c)	15 tuntia lämpötilassa – 30 ± 2 °C,

d)	1 tunti lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

e)	3 tuntia lämpötilassa 80 ± 2 °C,

f)	1 tunti lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä vähintään 4 tuntia lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Huomautus:

Jakson ”yksi tunti lämpötilassa 23 ± 5 °C” on sisällettävä ne siirtymäjaksot lämpötilasta toiseen, jotka ovat tarpeen lämpöshokkivaikutusten välttämiseksi.

2.1.2 Fotometriset mittaukset

2.1.2.1 Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen.

Näissä mittauksissa on käytettävä vakiolamppua seuraavissa pisteissä:

B 50 L ja 50 R lähivalaisimen tai lähi/kaukovalaisimen lähivalon osalta (B 50 R ja 50 L vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta),

kaukovalon osalta Imax.

2.1.2.2 Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat vaihdella enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2 Ilmakehässä vaikuttavien ja kemiallisten tekijöiden sieto

2.2.1 Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sieto

Kolme uutta näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) on altistettava sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin lämpötilassa 5 500 K–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin on sijoitettava asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään mahdollisimman paljon säteilyä, joka on aallonpituudeltaan alle 295 nm ja yli 2 500 nm. Näytteet on altistettava voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 W/m2 ± 200 W/m2, sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500 MJ/m2 ± 200 MJ/m2. Kotelon sisällä näytteiden kanssa samaan tasoon asetetusta mustasta levystä mitatun lämpötilan on oltava 50 °C ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteet on suihkutettava tislatulla vedellä, jonka johtokyky on pienempi kuin 1 mS/m lämpötilassa 23 ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

Suihkutus	:	5 minuuttia,
kuivaus	:	25 minuuttia.

2.2.2 Kemiallisten tekijöiden sieto

Kun kohdassa 2.2.1 tarkoitettu testi ja kohdassa 2.2.3.1 tarkoitettu mittaus on suoritettu, mainittujen kolmen näytteen ulkopinnat on käsiteltävä kohdassa 2.2.2.2 tarkoitetulla tavalla kohdassa 2.2.2.1 määritellyllä seoksella.

2.2.2.1 Testiseos

Testiseoksen on oltava koostumukseltaan seuraava: 61,5 prosenttia n-heptaania, 12,5 prosenttia tolueenia, 7,5 prosenttia etyylitetrakloridia, 12,5 prosenttia trikloorietyleeniä ja 6 prosenttia ksyleeniä (tilavuusprosentteina).

2.2.2.2 Testiseoksen levittäminen

Liotetaan puuvillakankaan (ISO 105 -standardin mukaisen) palaa kohdassa 2.2.2.1 määritellyssä seoksessa, kunnes se on kyllästynyt. Tämän jälkeen kangas levitetään 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle niin, että paine on 50 N/cm2, mikä vastaa 14 × 14 mm:n suuruiseen testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa on kostutettava uudelleen seoksella niin, että käytettävä neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama määritellyn testiseoksen koostumuksen kanssa.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan kompensoida säröytymisen välttämiseksi.

2.2.2.3 Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, näytteiden annetaan kuivua ilmassa, ja ne pestään sitten kohdassa 2.3 (Puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella lämpötilassa 23 ± 5 °C.

Sitten näytteet huuhdotaan huolellisesti tislatulla vedellä, joka saa sisältää enintään 0,2 prosenttia epäpuhtauksia ja jonka lämpötila on 23 ± 5 °C. Lopuksi näytteet pyyhitään pehmeällä kankaalla.

2.2.3 Tulokset

2.2.3.1 Ilmakehän aineiden sietotestin jälkeen näytteiden ulkopinnoissa ei saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua eikä muodonmuutoksia, ja valon läpäisyn Formula keskivaihtelu mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti ei saa olla enemmän kuin 0,020 (Δtm < 0,020).

2.2.3.2 Kemiallisten aineiden sietotestin jälkeen näytteissä ei saa esiintyä jälkiä valovirran hajotukseen mahdollisesti vaikuttavista kemiallisista tahroista, ja valovirran hajotuksen keskivaihtelu Formula mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti ei saa olla enemmän kuin 0,020 (Δdm < 0,020).

2.2.4 Valonlähteiden tuottaman säteilyn sieto

Testaus on suoritettava seuraavasti:

Ajovalaisimen kunkin valoa läpäisevän muoviosan tasomaisia näytteitä altistetaan kaasupurkausvalonlähteen valolle. Näytteiden parametrien, kuten kulmien ja etäisyyksien, on oltava samat kuin ajovalaisimessa. Näytteiden värin ja mahdollisen pintakäsittelyn on oltava sama kuin ajovalaisimien osien.

Läpäisevän valon on 1 500 tunnin keskeytyksettömän altistuksen jälkeen täytettävä vaatimukset käytettäessä uutta vakiotyyppistä kaasupurkausvalonlähdettä, eikä näytekappaleiden pinnassa saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua tai muodonmuutoksia.

2.3 Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1 Puhdistusaineiden sieto

Kolmen näytteen (linssien tai materiaalinäytteiden) ulkopinnat on lämmitettävä lämpötilaan 50 ± 5 °C ja upotettava sen jälkeen viiden minuutin ajaksi seokseen, jota pidetään lämpötilassa 23 ± 5 °C ja joka on koostumukseltaan seuraava: 99 osaa tislattua vettä, joka sisältää enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia, ja yksi osa alkyyliaryylisulfonaattia.

Testin lopuksi näytteet kuivataan lämpötilassa 50 ± 5 °C ja näytteiden pinta puhdistetaan kostealla kankaalla.

2.3.2 Hiilivetyjen sieto

Kolmen näytteen ulkopintoja hierotaan kevyesti yhden minuutin ajan sellaisessa seoksessa kastellulla puuvillakankaalla, jonka koostumus on 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina). Tämän jälkeen näytteiden annetaan kuivua ilmassa.

2.3.3 Tulokset

Kun edellä esitetyt kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, valon läpäisyn vaihtelun keskiarvo Formula mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti ei saa olla enemmän kuin 0,010 (Δtm < 0,010).

2.4 Mekaanisen kulutuksen sieto

2.4.1 Kulutustestin menetelmä

Kolmen uuden näytteen (linssin) ulkopinnoille on suoritettava tasaisen mekaanisen kulutuksen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2 Tulokset

Tämän testin jälkeen on mitattava

valon läpäisyn vaihtelu	:
ja hajonnan vaihtelu	:

lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti kohdassa 2.2.4 määritellyllä alueella. Kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että

Δtm ≤ 0,100;

Δdm ≤ 0,050.

2.5 Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

2.5.1 Näytteen valmistelu

Linssin pinnoitteen alueelle viilletään partakoneenterällä tai neulalla 20 × 20 mm:n kokoinen ruudukko, jonka ruudut ovat kooltaan noin 2 × 2 mm. Terän tai neulan paineen on oltava riittävä ainakin pinnoitteen leikkaamiseksi.

2.5.2 Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima on 2 N leveyssenttimetriä kohti ± 20 prosenttia mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakioiduissa olosuhteissa. Teippiä, jonka leveyden on oltava vähintään 25 mm, painetaan vähintään viiden minuutin ajan kohdassa 2.5.1 määritellyllä tavalla valmisteltua pintaa vasten.

Tämän jälkeen teipin päätä kuormitetaan siten, että kohteena olevaan pintaan nähden kohtisuorassa oleva voima on sama kuin kyseiseen pintaan kohdistuva kiinnitysvoima. Tässä vaiheessa teippi irrotetaan vakionopeudella 1,5 m/s ± 0,2 m/s.

2.5.3 Tulokset

Ruudutettu alue ei saa olla mainittavasti vaurioitunut. Huononemat leikkauskohdissa neliöiden välillä tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos huonontunut alue ei edusta yli 15:tä prosenttia ritiläpinnasta.

2.6 Muovimateriaalista valmistetulla linssillä varustetun täydellisen ajovalaisimen testit

2.6.1 Linssin pinnan mekaanisen kulutuksen sieto

2.6.1.1 Testit

Valaisinnäytteen nro 1 linssille on tehtävä kohdassa 2.4.1 määritelty testi.

2.6.1.2 Tulokset

Testin jälkeen ajovalaisimelle tämän säännön mukaisesti suoritettujen fotometristen mittausten tulokset saavat

a)	ylittää pisteille B 50 L ja HV määritellyt enimmäisarvot enintään 30 prosentilla ja alittaa pisteelle 75 R määritellyt vähimmäisarvot enintään 10 prosentilla (vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta kyseeseen tulevat pisteet B 50 R, HV ja 75 L) tai

b)	alittaa pisteelle HV määritellyt vähimmäisarvot enintään 10 prosentilla, kun kyse on pelkästään kaukovalon tuottavasta ajovalaisimesta.

2.6.2 Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

Valaisinnäytteen nro 2 linssille on suoritettava kohdassa 2.5 määritelty testi.

Lisäys 1

HYVÄKSYNTÄTESTIEN AIKAJÄRJESTYS

A. Muovimateriaaleille (tämän säännön kohdan 2.2.4 mukaisesti toimitetuille linsseille tai materiaalinäytteille) suoritettavat testit

Näytteet

Testit

Linssit tai materiaalinäytteet

Linssit

1.1	Fotometriset ominaisuudet (kohta 2.1.2)

1.1.1.

Lämpötilan muutos

(kohta 2.1.1.)

1.2	Fotometriset ominaisuudet (kohta 2.1.2)

1.2.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.2.2.

Hajonnan mittaus

1.3	Ilmakehässä esiintyvät aineet (kohta 2.2.1.)

1.3.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.4	Kemialliset aineet (kohta 2.2.2.)

1.4.1.

Hajonnan mittaus

1.5	Pesuaineet (kohta 2.3.1.)

1.6	Hiilivedyt (kohta 2.3.2.)

1.6.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.7	Kuluminen (kohta 2.4.1.)

1.7.1.

Valon läpäisyn mittaus

1.7.2.

Hajonnan mittaus

1.8	Pysyvyys (kohta 2.5.)

1.9	Valonlähteiden tuottaman säteilyn sieto (kohta 2.2.4.)

B. Täydellisille ajovalaisimille (toimitettuna tämän säännön kohdan 2.2.3 mukaisesti) suoritettavat testit.

Testit

Täydellinen ajovalaisin

Näytteen numero

2.1	Kuluminen (kohta 2.6.1.1.1)

2.2	Fotometria (kohta 2.6.1.2.)

2.3	Pysyvyys (kohta 2.6.2.)

Lisäys 2

Valon hajonnan ja läpäisevyyden mittausmenettely

1. LAITTEET (KS. KUVA)

Kollimaattorin K, jolla on puolihajoama β/2 = 17,4 × 10–4 rd, sädettä rajoittaa 6 mm:n aukolla varustettu himmennin DT, jota vasten näytteen alusta sijoitetaan.

Konvergentti akromaattinen linssi L2, jonka pallopoikkeamat on korjattu, yhdistää himmentimen DT ilmaisimeen R. Linssin L2 läpimitan on oltava sellainen, että linssi ei himmennä valoa, jonka näyte hajottaa keilaan, jonka puolihuippukulma on β/2 = 14°.

Rengasmainen himmennin DD, jonka kulmat ovat α/2 = 1° ja αmax/2 = 12°, sijoitetaan linssin L2 kuvapolttotasolle.

Himmentimen läpinäkymätön keskiosa on tarpeen suoraan valonlähteestä tulevan valon eliminoimiseksi. Himmentimen keskiosa on voitava irrottaa valonsäteestä siten, että se palaa täsmälleen alkuperäiseen asentoonsa.

Etäisyys L2 DT ja linssin L2 fokaalipituus F2 (1) on valittava niin, että kuva DT peittää täysin ilmaisimen R.

Kun alkutulovalovirtaan viitataan 1 000 yksikkönä, kunkin lukeman absoluuttisen tarkkuuden on oltava parempi kuin 1 yksikkö.

2. MITTAUKSET

Otetaan seuraavat lukemat:

Lukema	Näytteen kanssa	DD:n keskiosan kanssa	Muuttuja
T1	ei	ei	Tulovalovirta alkulukemassa
T2	kyllä (ennen testiä)	ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T3	kyllä (testin jälkeen)	ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T4	kyllä (ennen testiä)	kyllä	Uuden materiaalin hajottama valovirta
T5	kyllä (testin jälkeen)	kyllä	Testatun materiaalin hajottama valovirta

Kuva 1

Optinen järjestely hajonnan ja läpäisyn vaihtelujen mittaamiseksi

(1) L2:n osalta suositellaan käytettäväksi noin 80 mm:n polttoväliä.

Lisäys 3

SUIHKUTUSTESTAUSMENETELMÄ

1. TESTAUSLAITTEET

1.1 Suihkutin

Käytettävässä suihkuttimessa on oltava läpimitaltaan 1,3 mm:n suutin, joka mahdollistaa 0,24 ± 0,02 litran nestevirran minuutissa käyttöpaineella 6,0 – 0/+ 0,5 baaria.

Näissä käyttöolosuhteissa aikaansaatavan suihkun on oltava läpimitaltaan 170 ± 50 mm kulumiselle altistettavalla pinnalla, joka on 380 ± 10 mm:n etäisyydellä suuttimesta.

1.2 Testiseos

Testiseos koostuu

a)	silikahiekasta, jonka kovuus on 7 Mohrin asteikolla, raekoko 0–0,2 mm, jakauma lähes normaali ja kulmakerroin 1,8–2,

b)	vedestä, jonka kovuus on enintään 205 g/m3, niin, että seoksessa on 25 g hiekkaa vesilitraa kohti.

2. TESTI

Valaisimien linssien ulkopinnat on altistettava kerran tai useammin edellä esitetyllä tavalla tuotetun hiekkasuihkun vaikutukselle. Suihku on suunnattava lähes kohtisuoraan testattavalle pinnalle.

Kuluminen tarkastetaan yhden tai useamman lasinäytteen avulla, jotka on vertailua varten asetettu testattavien linssien läheisyyteen. Seosta suihkutetaan, kunnes vaihtelu näytteen tai näytteiden aikaansaaman valon hajonnassa lisäyksessä 2 määritellyllä menetelmällä mitattuna on sellainen, että

Formula

Testauksessa voidaan käyttää useita vertailunäytteitä sen tarkistamiseksi, että koko testattava pinta on tasaisesti kulunut.

Lisäys 4

TEIPIN PYSYVYYSTESTI

1. TARKOITUS

Tämän menetelmän avulla pystytään vakio-olosuhteissa määrittämään teipin lineaarinen kiinnitysvoima lasilevyyn nähden.

2. PERIAATE

Mitataan voima, joka tarvitaan irrottamaan teippi lasilevystä 90 asteen kulmassa.

3. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET

Ympäristön lämpötilan on oltava 23 ± 5 °C ja suhteellisen kosteuden 65 ± 15 prosenttia.

4. TESTIKAPPALEET

Ennen testiä kiinnitysteipin näyterullaa on pidettävä 24 tunnin ajan määritellyissä ympäristöolosuhteissa (ks. kohta 3).

Kustakin rullasta testataan viisi 400 mm:n pituista testikappaletta. Kyseiset testikappaleet otetaan rullasta, kun teipistä on irrotettu kolme ensimmäistä kierrosta.

5. MENETTELY

Testi on suoritettava kohdassa 3 määritellyissä olosuhteissa.

Teipistä otetaan viisi testikappaletta siten, että teippiä rullataan auki rullan säteen suuntaisesti nopeudella, joka on noin 300 mm/s. Sitten kappaleet kiinnitetään 15 sekunnin kuluessa seuraavassa esitetyllä tavalla:

Teippi kiinnitetään lasilevyyn portaattomasti sormen hienoisella pituussuuntaisella hankaavalla liikkeellä teippiä liiallisesti painamatta niin, että teipin ja lasilevyn väliin ei jää ilmakuplia.

Yhdistelmä jätetään määriteltyihin ympäristöolosuhteisiin 10 minuutin ajaksi.

Testikappaletta irrotetaan noin 25 mm:n verran levystä testikappaleeseen nähden kohtisuorasti.

Levy kiinnitetään paikalleen ja teipin irrallinen pää käännetään taaksepäin 90 asteen kulmaan. Teippi kiristetään siten, että teipin ja levyn välinen rajaviiva on kohtisuorassa kiristysvoiman suuntaan ja levyyn nähden.

Teippi vedetään irti nopeudella 300 ± 30 mm/s ja tarvittava voima kirjataan.

6. TULOKSET

Saadut viisi arvoa asetetaan järjestykseen ja mediaanin arvo otetaan mittauksen tulokseksi. Arvo ilmaistaan newtoneina teipin leveyssenttimetriä kohti.

LIITE 6

VERTAILUKESKIPISTE

Valinnainen vertailukeskipisteen merkki on sijoitettava linssille lähivalon vertailuakselin leikkauskohtaan sekä kaukovalojen linsseille silloin, kun ne eivät ole ryhmitettynä, yhdistettynä tai rakenteellisesti yhdistettynä lähivalon kanssa.

Vertailukeskipisteen merkki on edellä olevassa kuvassa esitetty projektiona linssiin nähden kutakuinkin tangentiaalisella tasolla. Merkin muodostavat viivat voivat olla yhtenäisiä tai katkoviivoja.

LIITE 7

JÄNNITEMERKINNÄT

Tämä merkintä on sijoitettava kunkin sellaisen ajovalaisimen päärunkoon, joka sisältää vain kaasupurkausvalonlähteitä ja virranrajoittimen, sekä kaikkiin ulkopuolisiin virranrajoittimen osiin.		Tämä merkintä on sijoitettava kunkin sellaisen ajovalaisimen päärunkoon, joka sisältää ainakin yhden kaasupurkausvalonlähteen ja virranrajoittimen.
Virranrajoittimet on tarkoitettu ** voltin järjestelmään.		Virranrajoittimet on tarkoitettu ** voltin järjestelmään.
		Mikään ajovalaisimen sisältämistä hehkulampuista ja/tai LED-moduuleista ei ole tarkoitettu 24 voltin järjestelmään.

LIITE 8

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VALVONTAMENETTELYÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. YLEISTÄ

1.1

Vaatimustenmukaisuutta koskevat mekaaniset ja geometriset vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia tämän säännön vaatimusten rajoissa.

1.2

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien fotometristen ominaisuuksien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos testattaessa mittausjännitteellä 13,2 V ± 0,1 V tai muulla erikseen määritellyllä jännitteellä mikä tahansa sellainen sattumanvaraisesti valittu ajovalaisin, joka on varustettu

joko

kohdan 6.1.3 mukaisella irrotettavalla vakiokaasupurkausvalonlähteellä. Kyseisen kaasupurkausvalonlähteen valovirta voi poiketa säännössä nro 99 tarkoitetusta nimellisvalovirrasta. Tässä tapauksessa valaistusarvoja on korjattava vastaavasti

tai

sarjavalmisteisella kaasupurkausvalonlähteellä ja sarjavalmisteisella virranrajoittimella. Tämän valonlähteen valovirta voi poiketa nimellisvalovirrasta säännössä nro 99 määriteltyjen valonlähteen ja liitäntälaitteen toleranssien takia. Mitattuja valaistusarvoja voidaan korjata vastaavasti 20 prosentilla suotuisaan suuntaan.

1.2.1

Mikään kohdan 1.2 mukaisesti mitattu ja korjattu valaistusarvo ei saa poiketa kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellyistä arvoista. Arvojen B 50 L (tai R) ja vyöhykkeen A osalta kielteiset poikkeamat saavat olla enintään seuraavat:

B 50 L (tai R) (1):

170 cd, vastaa 20:tä prosenttia

255 cd, vastaa 30:tä prosenttia

Vyöhyke A

255 cd, vastaa 20:tä prosenttia

380 cd, vastaa 30:tä prosenttia

1.2.2

Tai jos

1.2.2.1

tässä säännössä määrätyt arvot täyttyvät lähivalon osalta pisteessä HV (sallittu toleranssi + 170 cd) ja ajovalaisimen ollessa suunnattuna samalla tavalla vähintään yhdessä pisteessä 0,35 asteen ympyrällä pisteiden B 50 L (tai R) (1) (sallittu toleranssi + 85 cd), 75 R (tai L), 50 V, 25 R1 ja 25 L2 ympärillä ja lisäksi segmentillä I,

1.2.2.2

ja jos kaukovalon osalta pisteen HV sijaitessa alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, missä tahansa tämän säännön kohdassa 6.3 määritellyssä mittauspisteessä fotometrisille arvoille saadaan + 20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja – 20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.3

Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimen suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että sädekimpun akselia ei siirretä sivuun oikealle tai vasemmalle enempää kuin 0,5 astetta eikä ylös tai alas enempää kuin 0,2 astetta.

1.2.4

Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimen testit toistetaan käyttäen toista vakiokaasupurkausvalonlähdettä tai vakiokaasupurkausvalonlähdettä ja virranrajoitinta kohdan 1.2 mukaisesti.

1.3

Kun tarkastetaan lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

Yksi ajovalaisinnäytteistä on testattava liitteen 4 kohdan 2.1 menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 4 kohdassa 2.2.2 määritellyn syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos (tämän säännön liitteen 4 kohdissa 2.1 ja 2.2 määritelty) arvo Δr on korkeintaan 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

1.4

Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä.

1.5

Jos pystysuuntaista säätöä vaadittuun asentoon ei voida tehdä toistuvasti tämän säännön kohdassa 6.2.2.3 vahvistettujen toleranssien puitteissa, on testattava yksi näyte liitteen 10 kohtien 2 ja 3 mukaisella menettelyllä.

2. VALMISTAJAN SUORITTAMAA VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUSTA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Hyväksyntämerkin haltijan on suoritettava kullekin ajovalaisintyypille asianmukaisin väliajoin ainakin seuraavassa esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön määräysten mukaisesti.

Jos jokin näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava toimenpiteitä kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1 Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisiä ominaisuuksia ja lämmön vaikutuksesta johtuvan valorajan pystysuuntaisen siirtymän tarkastusta.

2.2 Testimenetelmät

2.2.1

Testit on yleensä suoritettava tässä säännössä esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.2.2

Valmistajan suorittamassa vaatimustenmukaisuustestissä voidaan käyttää tässä säännössä esitettyjä menetelmiä vastaavia menetelmiä tyyppihyväksyntätesteistä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Valmistajan vastuulla on osoittaa, että käytetyt menetelmät vastaavat tässä säännössä esitettyjä menetelmiä.

2.2.3

Kohtien 2.2.1 ja 2.2.2 soveltaminen edellyttää, että testilaite kalibroidaan säännöllisesti ja että se vastaa toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa mittausta.

2.2.4

Vertailumenetelminä on käytettävä kaikissa tapauksissa tämän säännön vertailumenetelmiä, erityisesti hallinnollisen tarkastuksen ja näytteenoton tarkoituksia varten.

2.3 Näytteenotto

Ajovalaisinnäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä edustavien ajovalaisimien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä kohdistuttava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoon. Valmistaja voi kuitenkin ryhmittää yhteen useista eri tehtaista saadut samaa tyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samaa laatujärjestelmää ja laadunhallintaa.

2.4 Mitattavat ja tallennettavat fotometriset ominaisuudet

Ajovalaisimien näytekappaleista on tehtävä fotometrisiä mittauksia säännössä määrätyistä pisteistä. Lukemat otetaan kaukovalon osalta pisteistä Emax, HV (2), HL ja HR (3), ja lähivalon osalta pisteistä B 50 L (tai R) (1), HV, 50 V, 75 R (tai L) ja 25 L2 (tai R2) (ks. liitteen 3 kuva).

2.5 Hyväksyttävyysperusteet

Valmistajan vastuulla on laatia testituloksista tilastollinen tutkimus ja määrittää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella hyväksyttävyysperusteet tuotteilleen, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden todentamiselle tämän säännön kohdassa 9.1 asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 9 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen vähimmäistodennäköisyys on 0,95.

(1) Suluissa olevat kirjaimet viittaavat vasemmanpuoleisessa liikenteessä käytettäviksi tarkoitettuihin ajovalaisimiin.

(2) Kun kaukovalo on rakenteellisesti yhdistetty lähivaloon, kaukovalon mittauspiste HV on sama kuin lähivalon mittauspiste HV.

(3) HL ja HR: Pisteet suoralla hh 2,5 metrin etäisyydellä pisteen HV vasemmalla ja oikealla puolella.

LIITE 9

TARKASTAJAN SUORITTAMAA NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. YLEISTÄ

1.1

Mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat tämän säännön määräykset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia.

1.2

joko

tai

sarjavalmisteisella kaasupurkausvalonlähteellä ja sarjavalmisteisella virranrajoittimella, jolloin valonlähteen valovirta voi poiketa nimellisvalovirrasta säännössä nro 99 määriteltyjen valonlähteen ja virranrajoittimien toleranssien takia; mitattuja valaistusarvoja voidaan tällöin korjata vastaavasti 20 prosentilla suotuisaan suuntaan.

1.2.1

Mikään mitattu arvo ei saa poiketa negatiivisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellyistä arvoista.

Häikäisyvyöhykkeellä poikkeamat saavat olla enintään seuraavat:

B 50 L (tai R) (1):

170 cd, vastaa 20:tä prosenttia

255 cd, vastaa 30:tä prosenttia

Vyöhyke A

255 cd, vastaa 20:tä prosenttia

380 cd, vastaa 30:tä prosenttia

1.2.2

Tai jos

1.2.2.1

1.2.2.2

1.2.3

1.2.4

1.3

Kun tarkastetaan lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos (tämän säännön liitteen 4 kohdissa 2.1 ja 2.2 määritelty) arvo Δr on korkeintaan 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

1.4

Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä.

1.5

2. ENSIMMÄINEN NÄYTTEENOTTO

Ensimmäisessä näytteenotossa valitaan sattumanvaraisesti neljä ajovalaisinta. Ensimmäinen kahden valaisimen näyte merkitään A:ksi ja toinen B:ksi.

2.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

2.1.1

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen kielteiset poikkeamat ovat seuraavat:

2.1.1.1

Näyte A

A1:	yksi ajovalaisin	0 prosenttia
A1:	yksi ajovalaisin enintään	20 prosenttia
A2:	molemmat ajovalaisimet yli	0 prosenttia
	mutta enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen B

2.1.1.2

Näyte B

B1:

molemmat ajovalaisimet

0 prosenttia

2.1.2

tai jos kohdan 1.2.2. edellytykset näytteen A osalta täyttyvät.

2.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

2.2.1

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn mukaisesti ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.2.1.1

Näyte A

A3:	yksi ajovalaisin enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin yli	20 prosenttia
	mutta enintään	30 prosenttia

2.2.1.2

Näyte B

B2:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin yli	0 prosenttia
	mutta enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin enintään	20 prosenttia
B3:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin	0 prosenttia
	yksi ajovalaisin yli	20 prosenttia
	mutta enintään	30 prosenttia

2.2.2

tai jos kohdan 1.2.2. edellytykset näytteen A osalta eivät täyty.

2.3 Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 10 on sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.3.1

Näyte A

A4:	yksi ajovalaisin enintään	20 prosenttia
A4:	yksi ajovalaisin yli	30 prosenttia
A5:	molemmat ajovalaisimet yli	20 prosenttia

2.3.2

Näyte B

B4:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin yli	0 prosenttia
	mutta enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin yli	20 prosenttia
B5:	jos tulos on A2 ja
B5:	molemmat ajovalaisimet yli	20 prosenttia
B6:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin	0 prosenttia
	yksi ajovalaisin yli	30 prosenttia

2.3.3

tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteiden A ja B osalta eivät täyty.

3. TOISTETTU NÄYTTEENOTTO

Tulosten A3, B2 ja B3 tapauksessa on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta suoritettava toistettu näytteenotto (kolmas näyte C ja neljäs näyte D, jotka koostuvat kahdesta valaisimesta, jotka on valmistettu sen jälkeen, kun valmistaja on saattanut tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi).

3.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

3.1.1

3.1.1.1

Näyte C

C1:	yksi ajovalaisin	0 prosenttia
C1:	yksi ajovalaisin enintään	20 prosenttia
C2:	molemmat ajovalaisimet yli	0 prosenttia
	mutta enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen D

3.1.1.2

Näyte D

D1:	jos tulos on C2 ja
D1:	molemmat ajovalaisimet	0 prosenttia

3.1.2

tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteen C osalta täyttyvät.

3.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

3.2.1

3.2.1.1

Näyte D

D2:	jos tulos on C2 ja
	yksi ajovalaisin yli	0 prosenttia
	mutta enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin enintään	20 prosenttia

3.2.1.2

tai jos kohdan 1.2.2. edellytykset näytteen C osalta eivät täyty.

3.3 Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 11 on sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.3.1

Näyte C

C3:	yksi ajovalaisin enintään	20 prosenttia
C3:	yksi ajovalaisin yli	20 prosenttia
C4:	molemmat ajovalaisimet yli	20 prosenttia

3.3.2

Näyte D

D3:	jos tulos on C2 ja
	yksi ajovalaisin 0 prosenttia tai yli	0 prosenttia
	yksi ajovalaisin yli	20 prosenttia

3.3.3

tai jos kohdan 1.2.2 edellytykset näytteiden C ja D osalta eivät täyty.

4. VALORAJAN PYSTYSUUNTAINEN SIIRTYMÄ

Kun tarkastetaan lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

Yksi näytteeseen A kuuluvista ajovalaisimista on tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen testattava liitteen 4 kohdan 2.1 menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun valaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 4 kohdan 2.2.2 mukaisen syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen näytettä A edustava ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

Jos näyte A ei täytä edellä mainittua vaatimusta, on testattava näytteen B kaksi ajovalaisinta saman menettelyn mukaisesti. Kummankaan valaisimen arvo Δr ei saa olla suurempi kuin 1,5 mrad.

Kuva 1

(1) Suluissa olevat kirjaimet viittaavat vasemmanpuoleisessa liikenteessä käytettäviksi tarkoitettuihin ajovalaisimiin.

LIITE 10

LÄHIVALOA TUOTTAVIEN AJONVALAISIMIEN VALORAJAN TODENTAMINEN LAITTEIDEN AVULLA

1. YLEISTÄ

Tämän säännön kohtaa 6.2.2.4 sovellettaessa valorajan laatu on testattava tämän liitteen kohdan 2 mukaisesti, ja laitteiden avulla tapahtuva valokeilan säätö pysty- ja vaakasuunnassa on tehtävä kohdassa 3 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

Ennen valorajan laadun mittausta ja laitteiden avulla tapahtuvaa suuntausta on suoritettava tämän säännön kohtien 6.2.2.1 ja 6.2.2.2 mukainen silmämääräinen esisuuntaus.

2. VALORAJAN LAADUN MITTAAMINEN

Vähimmäisterävyyden määrittämiseksi on tehtävä valorajan vaakasuuntaisen osan pyyhkäisymittaus 0,05 asteen välein siten, että mittausetäisyys on

a)	10 metriä, kun käytetään anturia, jonka läpimitta on noin 10 mm, tai

b)	25 metriä, kun käytetään anturia, jonka läpimitta on noin 30 mm.

Käytetty mittausetäisyys on mainittava ilmoituslomakkeen kohdassa 9 (ks. tämän säännön liite 1).

Enimmäisterävyyden määrittämiseksi on tehtävä valorajan vaakasuuntaisen osan pyyhkäisymittaus 0,05 asteen välein siten, että mittausetäisyys on 25 metriä ja käytetään anturia, jonka läpimitta on noin 30 mm.

Valorajan laadun katsotaan olevan hyväksyttävä, jos ainakin yksi mittaussarja vastaa kohtien 2.1–2.3 vaatimuksia.

2.1 Näkyvissä saa olla vain yksi valoraja (1).

2.2 Valorajan terävyys

Terävyyskerroin G määritellään suorittamalla valorajan vaakasuuntaisen osan pyyhkäisymittaus alhaalta ylös 2,5 asteen etäisyydellä suorasta VV ja käyttämällä seuraavaa kaavaa:

Formula , jossa β = sijainti pystysuunnassa asteina.

G:n arvon on oltava vähintään 0,13 (vähimmäisterävyys) ja enintään 0,40 (enimmäisterävyys).

2.3 Lineaarisuus

Vaakasuuntaisen valorajan sen osan, jota käytetään pystysäädössä, on oltava vaakasuora alueella, joka sijoittuu 1,5–3,5 asteen etäisyydelle suorasta VV (ks. kuva 1).

a)	Valorajan käyrän käännepisteet pystylinjoilla, jotka sijaitsevat 1,5 ja 2,5 ja 3,5 asteen etäisyydellä suorasta VV, määritetään seuraavalla kaavalla: .

b)	Käännepisteiden välinen suurin etäisyys pystysuunnassa saa olla enintään 0,2 astetta.

3. PYSTY- JA VAAKASÄÄTÖ

Jos valoraja on tämän liitteen kohdassa 2 vahvistettujen laatuvaatimusten mukainen, valokeilan säätö voidaan tehdä laitteiden avulla.

Kuva 1

Valorajan laadun mittaus

Huomautus:

Pysty- ja vaakasuuntien mittakaavat eivät ole samat.

3.1 Pystysuuntainen säätö

Valorajan vaakasuuntaisen osan ylitse tehdään pyyhkäisymittaus pystysuunnassa suoran B alapuolelta ylöspäin kohdassa, joka on 2,5 asteen etäisyydellä suorasta VV. Käännepiste (jossa d2 (log E) / dv2 = 0) määritetään ja sijoitetaan suoralle B kohtaan, joka on 1 prosentin etäisyydellä suoran HH alapuolella.

3.2 Vaakasuuntainen säätö

Hakijan on ilmoitettava jompikumpi seuraavista vaakasuuntausmenetelmistä:

Suoraan 0,2 D perustuva menetelmä (ks. kuva 2).

Yhdellä vaakasuuntaisella suoralla, jonka sijainti on 0,2 D, tehdään pyyhkäisymittaus 5 asteen etäisyydellä oikealla ja 5 asteen etäisyydellä vasemmalla puolella sijaitsevien pisteiden välillä heti sen jälkeen, kun valaisin on suunnattu pystysuunnassa. Enimmäiskaltevuus G, joka määritellään kaavalla Formula , jossa β on sijainti vaakasuunnassa asteina, ei saa olla pienempi kuin 0,08.

Suoralla 0,2 D olevan käännepisteen on sijaittava suoralla A.

Kuva 2

Pysty- ja vaakasäätö laitteiden avulla – vaakasuuntainen pyyhkäisymittaus

Huomautus:

Pysty- ja vaakasuuntien mittakaavat eivät ole samat.

Kolmen suoran menetelmä (ks. kuva 3)

Kun valaisin on suunnattu pystysuunnassa, tehdään pyyhkäisymittaus välillä 2° D – 2° U kolmella pystysuuntaisella suoralla, jotka sijaitsevat kohdissa 1°R, 2°R ja 3°R. Enimmäiskaltevuudet G, jotka määritellään kaavalla

jossa β on sijainti pystysuunnassa asteina, eivät saa olla pienempiä kuin 0,08. Edellä tarkoitetuilla kolmella suoralla olevien käännepisteiden perusteella piirretään suora viiva. Tämän viivan ja pystysuuntausta tehtäessä saadun suoran B leikkauskohdan on sijaittava suoralla V.

Kuva 3

Pysty- ja vaakasäätö laitteiden avulla – kolmen suoran pyyhkäisymittaus

Huomautus:

Pysty- ja vaakasuuntien mittakaavat eivät ole samat.

(1) Tätä kohtaa on muutettava, kun objektiivinen testausmenetelmä on käytettävissä.

LIITE 11

LED-MODUULEJA JA NIITÄ SISÄLTÄVIÄ AJOVALAISIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1

Jokaisen testattavaksi toimitetun LED-moduulinäytteen on vastattava sitä koskevia tämän säännön vaatimuksia, kun testaus tehdään käyttäen mukana mahdollisesti toimitettuja elektronisia valonlähteen säätölaitteita.

1.2

LED-moduulien on oltava sellaisia, että ne pysyvät hyvässä toimintakunnossa tavanomaisessa käytössä. Niissä ei myöskään saa ilmetä suunnittelu- tai valmistusvirheitä.

1.3

LED-moduulien on oltava asiattomalta käsittelyltä suojattuja.

1.4

Irrotettavien LED-moduulien on oltava rakenteeltaan sellaisia, että

1.4.1

jos LED-moduuli poistetaan ja korvataan toisella hakijan toimittamalla moduulilla, jossa on sama valonlähteen tunnistuskoodi, ajovalaisimen fotometriset vaatimukset täyttyvät

1.4.2

samassa valaisinrungossa olevia LED-moduuleja, joiden valonlähteen tunnistuskoodit ovat erilaiset, ei voida vaihtaa keskenään.

1.5

Elektroniset valonlähteen säätölaitteet voivat olla osana LED-moduuleja.

2. VALMISTUS

2.1

LED-moduulien valodiodit on varustettava sopivilla kiinnitysosilla.

2.2

Kiinnitysosien on oltava kestäviä ja niiden on kiinnityttävä tukevasti valodiodeihin ja LED-moduuliin.

3. TESTAUSOLOSUHTEET

3.1 Soveltaminen

3.1.1

Kaikki näytteet on testattava kohdan 4 mukaisesti.

3.1.2

LED-moduuleissa käytettävien valonlähteiden on oltava säännön nro 48 kohdassa 2.7.1 tarkoitettuja valodiodeja, varsinkin näkyvää säteilyä tuottavien elementtien osalta. Muunlaisia valonlähteitä ei sallita.

3.2 Käyttöolosuhteet

3.2.1 LED-moduulien testaus

Kaikki näytteet on testattava tämän säännön kohdassa 6.2.4.4 määritellyissä olosuhteissa. Ellei tässä liitteessä muuta määrätä, LED-moduulit on testattava valmistajan toimittaman ajovalaisimen sisällä.

3.2.2 Ympäristön lämpötila

Sähköisiä ja fotometrisia ominaisuuksia mitattaessa ajovalaisinta on käytettävä kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C.

3.3 Vanhennus

Hakijan pyynnöstä LED-moduulia on käytettävä 15 tunnin ajan, minkä jälkeen se on jäähdytettävä ympäristön lämpötilaan ennen tässä säännössä määriteltyjen testien aloittamista.

4. ERITYISVAATIMUKSET JA -TESTIT

4.1 UV-säteily

Vähäistä UV-säteilyä tuottavan LED-moduulin tuottaman UV-säteilyn on oltava sellaista, että

Formula

jossa

S(λ)(yksikkö: 1) on spektrinen painotuskerroin

km = 683 lm/W on säteilyn valotehon enimmäisarvo.

(Muiden symbolien selitykset säännön nro 112 liitteen 9 kohdassa 4.1.1.)

Tämä arvo lasketaan yhden nanometrin välein. UV-säteilyarvo painotetaan seuraavassa UV-taulukossa esitettyjen arvojen mukaisesti.

UV-taulukko

Arvot ovat IRPA/INIRC-komission ohjeen ”Guidelines on limits of exposure to ultraviolet radiation” mukaiset. Aallonpituudet (nanometreinä) ovat edustavia. Muut arvot on interpoloitava.

λ	S(λ)
250	0,430
255	0,520
260	0,650
265	0,810
270	1,000
275	0,960
280	0,880
285	0,770
290	0,640
295	0,540
300	0,300
305	0,060
310	0,015
315	0,003
320	0,001
325	0,00050
330	0,00041
335	0,00034
340	0,00028
345	0,00024
350	0,00020

355	0,00016
360	0,00013
365	0,00011
370	0,00009
375	0,000077
380	0,000064
385	0,000053
390	0,000044
395	0,000036
400	0,000030