31.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 86/3

(1)

Keskusvastapuolet asettuvat sellaisten sopimusten vastapuolten väliin, joilla käydään kauppaa yksillä tai useammilla finanssimarkkinoilla. Tällaisten vastapuolten luottoriskiä vähennetään asettamalla vakuus, joka lasketaan siten, että se kattaa mahdolliset maksukyvyttömyydestä johtuvat tappiot. Vaatiessaan vaihtuvia vakuuksia keskusvastapuolet hyväksyvät ainoastaan erittäin likvidejä varoja, yleensä käteisvaroja, jotta vakuudet voidaan realisoida nopeasti maksukyvyttömyystapauksessa.

(2)

Monissa jäsenvaltioissa eläkejärjestelmät toimivat aktiivisesti OTC-johdannaismarkkinoilla. Yleensä ne kuitenkin minimoivat käteispositionsa ja sijoittavat arvopapereiden kaltaisiin tuottoisampiin kohteisiin varmistaakseen korkeat tuotot eläkeläisille. Eläkejärjestelmiä ylläpitävät yhteisöt, joiden ensisijaisena tarkoituksena on tarjota eläke-etuuksia yleensä elinikäisten maksujen muodossa mutta myös tietyn ajanjakson aikana suoritettavina maksuina tai kertasuorituksena, tyypillisesti minimoivat käteisvarojensa osuuden maksimoidakseen tehokkuuden ja vakuutuksenottajiensa saaman tuoton. Jos tällaisten yhteisöjen edellytetään määrittävän OTC-johdannaissopimukset keskitetysti, tämä johtaisi siihen, että niiden olisi irrotettava merkittävä osa omaisuuseristään käteisvaroiksi täyttääkseen keskusvastapuolten jatkuvat vakuusvaatimukset.

(3)

Tämän vuoksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetuksen (EU) N:o 648/2012 4 artiklassa säädettyä määritysvelvollisuutta ei sovelleta kolmena vuonna asetuksen voimaantulosta niihin OTC-johdannaissopimuksiin, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät eläkejärjestelmien vakavaraisuuteen suoraan liittyviä sijoitusriskejä. Siirtymäaikaa sovelletaan myös yhteisöihin, jotka on perustettu korvauksien maksamiseksi eläkejärjestelmien jäsenille maksukyvyttömyystapauksessa.

(4)

Komissio laatii asetuksen (EU) N:o 648/2012 85 artiklan 2 kohdan mukaisesti kertomuksen siitä, ovatko keskusvastapuolet toteuttaneet riittävät toimet kehittääkseen tarkoituksenmukaisia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla eläkejärjestelmät voisivat siirtää muina kuin käteisvaroina olevia vakuuksia vaihtuvina vakuuksina keskusvastapuolille. Voidakseen tehdä arvioinnin komissio tilasi peruskartoituksen ratkaisuista, joiden avulla eläkejärjestelmät voisivat antaa keskusvastapuolille muita kuin käteisvakuuksia, sekä siitä, mitä vaikutuksia vapautuksen poistamisella olisi ratkaisun puuttuessa sellaisten eläkejärjestelmien edunsaajina olevien eläkeläisten eläketulojen vähenemiseen, joihin vaikutukset kohdistuisivat. Tämän perusteella komissio antoi kertomuksensa (2)3. helmikuuta 2015.

(5)

Komissio toteaa kertomuksensa tulosten perusteella, että keskusvastapuolet eivät ole tähän mennessä panostaneet riittävästi tarkoituksenmukaisten ratkaisujen kehittämiseen ja että johdannaissopimusten keskusvastapuolimääritysten kielteiset vaikutukset tulevien eläkeläisten eläke-etuuksiin säilyvät ennallaan. Tämän vuoksi annettiin komission delegoitu asetus (EU) 2015/1515 (3), jolla pidennetään asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kolmen vuoden siirtymäaikaa kahdella lisävuodella.

(6)

Komissio on sen jälkeen järjestänyt julkisen kuulemisen, joka päättyi elokuussa 2015, laatiakseen OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annetun asetuksen (EU) N:o 648/2012 85 artiklan 1 kohdan mukaisesti kertomuksen kyseisen asetuksen täytäntöönpanosta. Komissio on kuullut yleisöä myös pyytämällä kannanottoa rahoituspalveluja koskevasta EU:n sääntelyjärjestelmästä. Asetuksen (EU) N:o 648/2012 täytäntöönpanoa koskevan julkisen kuulemisen tulokset ja kannanottopyyntöön saadut vastaukset vahvistavat sen tosiseikan, että keskusvastapuolet eivät ole tähän mennessä panostaneet riittävästi tarkoituksenmukaisten ratkaisujen kehittämiseen ja että johdannaissopimusten keskusvastapuolimääritysten kielteiset vaikutukset tulevien eläkeläisten eläke-etuuksiin säilyvät ennallaan, kuten komission kertomuksessa todetaan.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kolmen vuoden siirtymäkautta olisi sen vuoksi pidennettävä edelleen.

(8)

Tämän asetuksen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian, jotta voimassa olevia siirtymäkausia voitaisiin pidentää ennen niiden päättymistä tai mahdollisimman pian niiden päättymisen jälkeen. Myöhempi voimaantulo voisi aiheuttaa eläkejärjestelmien keskuudessa oikeudellista epävarmuutta siitä, onko niiden alettava valmistautua tuleviin määritysvelvollisuuksiin,