31.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 87/124

(1)

On tarpeen selventää, mitkä säännellyt markkinat olisi katsottava kunkin rahoitusvälinetyypin osalta likviditeetillä mitattuna olennaisiksi, mikä tarkoittaa, että niillä on oltava käytössään asianmukaiset järjestelmät ja menettelyt kaupankäynnin väliaikaisten pysäyttämisten ilmoittamiseksi toimivaltaisille viranomaisille.

(2)

Kaupankäynnin pysäyttämisiin liittyvät vaatimukset ulotetaan direktiivillä 2014/65/EU koskemaan myös monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä ja organisoituja kaupankäyntijärjestelmiä, ja siksi on tärkeää varmistaa, että näiden teknisten sääntelystandardien soveltamisalaan kuuluvat myös ne rahoitusvälineet, joilla käydään kauppaa kyseisissä paikoissa.

(3)

On tärkeää varmistaa, että ilmoitusvaatimusta sovelletaan oikeasuhteisesti. Kun toimivaltainen viranomainen on saanut ilmoituksen kaupankäynnin väliaikaisesta pysäyttämisestä, sillä on velvollisuus arvioida, onko ilmoitusta levitettävä markkinan muihin osiin, sekä koordinoida tarvittaessa markkinoiden laajuisia toimia. Jotta vähennettäisiin kauppapaikkoihin kohdistuvaa hallinnollista rasitetta, ilmoitusvelvollisuutta olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin kauppapaikkoihin, joiden kohdalla markkinoiden laajuisten vaikutusten mahdollisuus on kaupankäynnin pysäyttämisen yhteydessä suurin.

(4)

Kun kyse on oman pääoman ehtoisista ja niiden kaltaisista rahoitusvälineistä, likviditeetillä mitattuna olennaiseksi markkinaksi olisi katsottava se kauppapaikka, jolla on kyseisen rahoitusvälineen osalta suurin liikevaihto unionissa, sillä tällaisen kauppapaikan kohdalla markkinoiden laajuisten vaikutusten mahdollisuus on kaupankäynnin pysäyttämisen yhteydessä suurin.

(5)

Kun kyse on muista kuin oman pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä, likviditeetillä mitattuna olennaiseksi markkinaksi olisi katsottava se säännelty markkina, jossa kyseinen rahoitusväline otettiin ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi. Jos kyseessä on sellainen muu kuin oman pääoman ehtoinen rahoitusväline, jota ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, likviditeetillä mitattuna olennaiseksi markkinaksi olisi katsottava se kauppapaikka, jossa kyseisellä rahoitusvälineellä käytiin ensimmäisen kerran kauppaa. Lukuisat monitahoiset rahoitusvälineet huomioon ottaen varmuuden pitäisi lisääntyä, kun ratkaisevana tekijänä on yksinkertaisesti se kauppapaikka, jonka tapahtumilla on likviditeetin kannalta suuria vaikutuksia muihin samalla rahoitusvälineellä kauppaa käyviin markkinoihin lähinnä sen vuoksi, että kauppapaikassa kyseisen rahoitusvälineen osalta toteutetut volyymit muodostavat merkittävän osuuden.

(6)

Johdonmukaisuuden vuoksi ja rahoitusmarkkinoiden sujuvan toiminnan varmistamiseksi on tarpeen, että tässä asetuksessa annettuja säännöksiä sekä asiaa koskevia direktiivin 2014/65/EU kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä sovelletaan samasta päivämäärästä lähtien. Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut komissiolle.

(7)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia tämän asetuksen perustana olevista teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (2) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

osakkeiden, talletustodistusten, pörssilistattujen rahastojen, todistusten ja muiden samankaltaisten rahoitusvälineiden osalta se kauppapaikka, joka on rahoitusvälineen merkittävin markkina likviditeetillä mitattuna [sijoituspalveluyrityksille osakkeiden, talletustodistusten, pörssilistattujen rahastojen, todistusten ja muiden samankaltaisten rahoitusvälineiden osalta asetettavia avoimuusvaatimuksia sekä kaupankäyntivelvoitetta koskevan komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/587 (3) 4 artiklan mukaisesti;

b)

sellaisten muiden kuin a alakohdassa säädettyjen rahoitusvälineiden osalta, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, se säännelty markkina, jolla rahoitusväline otettiin ensimmäisen kerran kaupankäynnin kohteeksi;

c)

sellaisten muiden kuin a alakohdassa säädettyjen rahoitusvälineiden osalta, joita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla, se kauppapaikka, jossa rahoitusvälineellä käytiin ensimmäisen kerran kauppaa.