18.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 74/1

(1)

Alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, tärkeimpiin suojatoimiin kuuluu edelleen ulkorajoilla suoritettavat tarkastukset, jotka merkittävällä tavalla tukevat unionin ja sen kansalaisten pitkän aikavälin turvallisuutta. Tällaisten tarkastusten suorittaminen on kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista. Tällaisten tarkastusten yhtenä tarkoituksena on ehkäistä jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen kohdistuvia uhkia riippumatta siitä, mistä tällainen uhka on peräisin, silloinkin, kun uhka on lähtöisin unionin kansalaisista.

(2)

Tällä hetkellä pääsääntönä on, että unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden matkustusasiakirjoille tehdään vain voimassaolon yksinkertaiseen ja nopeaan tarkastamiseen perustuvat vähimmäistarkastukset. Terrorismiin syyllistyvät vierastaistelijat, joista monet ovat unionin kansalaisia, osoittavat, että on tarpeen vahvistaa tarkastuksia ulkorajoilla unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden osalta.

(3)

Unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden matkustusasiakirjat olisi siksi tarkastettava järjestelmällisesti heidän saapuessaan jäsenvaltioiden alueelle ja poistuessaan sieltä käyttämällä asiaankuuluvia varastettujen, kavallettujen, kadonneiden ja mitätöityjen matkustusasiakirjojen tietokantoja, jotta varmistetaan, että tällaiset henkilöt eivät salaa todellista henkilöllisyyttään.

(4)

Jäsenvaltiot ovat velvollisia tarkastamaan järjestelmällisesti maahantulon yhteydessä kolmansien maiden kansalaisten tiedot kaikista asiaankuuluvista tietokannoista. Olisi varmistettava, että tällaiset tarkastukset tehdään järjestelmällisesti myös maastalähdön yhteydessä.

(5)

Rajavartijoiden olisi myös tarkastettava järjestelmällisesti unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden tiedot Schengenin tietojärjestelmästä (SIS) ja muista asiaankuuluvista unionin tietokannoista. Tämä ei saisi rajoittaa hakujen tekemistä kansallisiin ja Interpolin tietokantoihin.

(6)

Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden rajavartijoilla on ulkorajojen ylityspaikoilla pääsy asiaankuuluviin kansallisiin ja unionin tietokantoihin, kuten Schengenin tietojärjestelmään (SIS) ja Interpolin varastettujen ja kadonneiden matkustusasiakirjojen tietokantaan (SLTD), tämän asetuksen täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(7)

Tällaisissa järjestelmällisissä tarkastuksissa olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (2) 4 artiklan mukaisesti toimittava noudattaen täysimääräisesti unionin asiaa koskevaa oikeutta, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirja, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti niiden yhteydessä olisi kunnioitettava täysimääräisesti ihmisarvoa.

(8)

Asetuksen (EU) 2016/399 15 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi osoitettava riittävästi asianmukaista henkilökuntaa ja voimavaroja järjestelmällisten tarkastusten suorittamiseen, jotta näistä tarkastuksista ei aiheudu ulkorajoilla kohtuuttomia odotusaikoja eikä estettä liikenteen sujumiseen.

(9)

Velvoite suorittaa järjestelmällisiä tarkastuksia maahantulon ja maastapoistumisen yhteydessä koskee jäsenvaltioiden ulkorajoja. Se koskee myös, niin maahantulon kuin maastapoistumisen yhteydessä, sellaisten jäsenvaltioiden sisärajoja, joiden osalta sovellettavien Schengenin arviointimenettelyjen mukainen varmistaminen on jo saatu onnistuneesti päätökseen mutta joiden osalta ei ole vielä tehty päätöstä tarkastusten poistamisesta niiden sisärajoilta asiaankuuluvien liittymissopimusten asiaankuuluvien määräysten nojalla. Jotta vältetään se, että unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluville henkilöille tehdään kyseiset tarkastukset kahdesti heidän ylittäessään kyseisten jäsenvaltioiden sisärajat maateitse, olisi oltava mahdollista tehdä heille maastapoistumisen yhteydessä kyseisiä tarkastuksia satunnaisesti riskinarvioinnin perusteella.

(10)

Tekninen kehitys mahdollistaa periaatteessa sen, että asiaankuuluvista tietokannoista voidaan tehdä hakuja siten, että vaikutus rajanylitysten kestoon jää vähäiseksi, sillä sekä asiakirjojen että henkilöiden tarkastukset voidaan toteuttaa rinnakkain. Rajatarkastusautomaatit voisivat tulla kyseeseen tässä yhteydessä. Neuvoston direktiivin 2004/82/EY (3) mukaisesti tai muun unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaanotettujen matkustajatietojen käyttö voisi myös osaltaan nopeuttaa vaadittujen tarkastusten suorittamista rajanylitysprosessin yhteydessä. Siksi on mahdollista vahvistaa tarkastuksia ulkorajoilla, jotta voidaan paremmin tunnistaa henkilöt, jotka aikovat salata todellisen henkilöllisyytensä tai joista on tehty kuulutus turvallisuussyistä tai kiinniottoa varten, aiheuttamatta kohtuuttomia kielteisiä vaikutuksia henkilöihin, jotka matkustavat vilpittömässä mielessä. Järjestelmällisiä tarkastuksia olisi tehtävä kaikilla ulkorajoilla.

(11)

Jos tietokantojen käyttöön perustuvien järjestelmällisten tarkastusten suorittamisella rajoilla on kohtuuton vaikutus liikenteen sujumiseen rajalla, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus olla tekemättä kyseisiä järjestelmällisiä tarkastuksia, mikäli riskinarvioinnin perusteella katsotaan, että tällainen tarkastusten lieventäminen ei aiheuttaisi turvallisuusriskiä. Tällainen riskinarviointi olisi toimitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1624 (4) perustetulle Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, jäljempänä ”virasto”, ja siitä olisi raportoitava säännöllisesti sekä komissiolle että virastolle. Ilmarajojen osalta mahdollisuutta olla suorittamatta kyseisiä järjestelmällisiä tarkastuksia olisi kuitenkin sovellettava vain rajoitetun siirtymäkauden ajan. Rajanylityspaikoilla, joissa ei suoriteta kyseisiä järjestelmällisiä tarkastuksia, olisi vähintään todettava unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden henkilöllisyys rajanylitykseen oikeuttavan aidon matkustusasiakirjan esittämisen perusteella. Tätä varten kyseisten henkilöiden osalta olisi selvitettävä nopeasti ja yksinkertaisesti rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan voimassaolo ja se, onko siinä väärentämiseen tai väärennökseen viittaavia merkkejä, käyttämällä tarvittaessa teknisiä laitteita, ja mikäli matkustusasiakirja antaa aihetta epäilyihin tai ilmenee viitteitä siitä, että kyseinen henkilö saattaa aiheuttaa uhan jäsenvaltioiden yleiselle järjestykselle, sisäiselle turvallisuudelle, kansanterveydelle tai kansainvälisille suhteille, rajavartijan olisi tehtävä hakuja kaikkiin asiaankuuluviin tietokantoihin tämän asetuksen mukaisesti.

(12)

Kun jäsenvaltio aikoo tehdä kohdennetusti asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvia tarkastuksia henkilöistä, jotka kuuluvat unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin, sen olisi ilmoitettava asiasta viipymättä toisille jäsenvaltioille, virastolle ja komissiolle. Komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehitettävä menettely tällaisen ilmoituksen tekemiseksi rajavartijan käsikirjan (Schengen-käsikirja) mukaisesti.

(13)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2252/2004 (5) unioni otti käyttöön kasvokuvasta ja sormenjäljistä koostuvat biometriset tunnisteet jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöinä. Nämä turvatekijät otettiin käyttöön passien ja matkustusasiakirjojen turvallisuuden parantamiseksi ja luotettavan yhteyden luomiseksi passin tai matkustusasiakirjan ja sen haltijan välille. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi tarkistettava vähintään yksi näistä biometrisistä tunnisteista, jos rajanylitykseen oikeuttavan matkustusasiakirjan aitoudesta tai sen haltijan henkilöllisyydestä on epäilyjä. Samaa lähestymistapaa olisi sovellettava kolmansien maiden kansalaisten tarkastuksiin silloin kun se on mahdollista.

(14)

Tietokantojen käyttöön perustuvien järjestelmällisten tarkastusten helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi asteittain poistettava käytöstä matkustusasiakirjat, joissa ei ole koneellisesti luettavia alueita.

(15)

Tämä asetus ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (6) soveltamiseen.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi oman etunsa vuoksi ja muiden jäsenvaltioiden edun vuoksi tallennettava tietoja unionin tietokantoihin. Niiden olisi myös varmistettava, että tiedot ovat paikkansapitäviä ja ajantasaisia ja että ne on saatu ja tallennettu laillisesti.

(17)

Jäsenvaltiot erikseen eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistaminen ulkorajoilla erityisesti lisääntyneen terrorismin uhan vuoksi ja jossa on kyse sellaisen alueen suojaamisesta, jonka sisärajoilla ei suoriteta valvontaa, ja näin ollen Schengen-alueen asianmukaisesta toiminnasta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(18)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(19)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (7) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(20)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (8) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(21)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (10) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(22)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (11) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (12) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(23)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (13) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (14) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(24)

Schengenin tietojärjestelmän (SIS) käytön osalta tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös. Schengenin tietojärjestelmässä (SIS) tehtyjen hakujen tulokset eivät saisi vaikuttaa neuvoston päätöksen 2010/365/EU (15) 1 artiklan 4 kohdan soveltamiseen.

(25)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(26)

Sen vuoksi asetus (EU) 2016/399 olisi muutettava,

1)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluville henkilöille tehdään heidän saapuessaan maahan ja poistuessaan maasta seuraavat tarkastukset:

2 a.   Jos 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla tietokantojen käyttöön perustuvilla tarkastuksilla olisi kohtuuton vaikutus liikenteen sujuvuuteen, jäsenvaltio voi päättää suorittaa nämä tarkastukset kohdennetusti tietyillä rajanylityspaikoilla minkä tahansa jäsenvaltion yleiseen järjestykseen, sisäiseen turvallisuuteen, kansanterveyteen tai kansainvälisiin suhteisiin liittyvien riskien arvioinnin perusteella.

Tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten väliaikainen rajaaminen kohdennettuihin tarkastuksiin ei saa soveltamisalaltaan ja kestoltaan ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja se on määriteltävä asianomaisen jäsenvaltion suorittaman riskinarvioinnin mukaisesti. Riskinarvioinnissa on esitettävä syyt siihen, miksi tietokantojen käyttöön perustuvat tarkastukset rajataan väliaikaisesti kohdennettuihin tarkastuksiin, siinä on otettava huomioon muun muassa kohtuuton vaikutus liikenteen sujuvuuteen ja siinä on esitettävä tilastoja matkustajista ja tilanteista, jotka liittyvät rajatylittävään rikollisuuteen. Sitä on päivitettävä säännöllisesti.

Henkilöille, jotka eivät periaatteessa kuulu tietokantojen käyttöön perustuvien kohdennettujen tarkastusten piiriin, on tehtävä vähintään tarkastus, jossa heidän henkilöllisyytensä voidaan todeta esitettyjen matkustusasiakirjojen perusteella. Tällaisessa tarkastuksessa selvitetään nopeasti ja yksinkertaisesti rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan voimassaolo ja se, onko siinä väärentämiseen tai väärennökseen viittaavia merkkejä, käyttämällä tarvittaessa teknisiä laitteita, ja mikäli matkustusasiakirja antaa aihetta epäilyihin tai ilmenee viitteitä siitä, että kyseinen henkilö saattaa aiheuttaa uhan jäsenvaltioiden yleiselle järjestykselle, sisäiselle turvallisuudelle, kansanterveydelle tai kansainvälisille suhteille, rajavartijan on tehtävä hakuja 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin tietokantoihin.

Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä toimitettava riskinarviointinsa ja siihen tehtävät päivitykset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1624 (*2) perustetulle Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, jäljempänä ’virasto’, ja raportoitava tietokantojen käyttöön perustuvien kohdennettujen tarkastusten soveltamisesta komissiolle ja virastolle puolivuosittain. Asianomainen jäsenvaltio voi päättää turvallisuusluokitella riskinarvioinnin tai osia siitä.

2 b.   Kun jäsenvaltio aikoo tehdä tietokantojen käyttöön perustuvia kohdennettuja tarkastuksia 2 a kohdan mukaisesti, sen on ilmoitettava siitä viipymättä toisille jäsenvaltioille, virastolle ja komissiolle. Asianomainen jäsenvaltio voi päättää turvallisuusluokitella ilmoituksen tai osia siitä.

Jos jäsenvaltioilla, virastolla tai komissiolla on epäilyksiä aikomuksesta tehdä tietokantojen käyttöön perustuvia kohdennettuja tarkastuksia, niiden on ilmoitettava näistä epäilyksistä kyseiselle jäsenvaltiolle viipymättä. Kyseinen jäsenvaltio ottaa nämä epäilykset huomioon.

2 c.   Komissio toimittaa viimeistään 8 päivänä huhtikuuta 2019 Euroopan parlamentille ja neuvostolle arvioinnin 2 kohdan täytäntöönpanosta ja seurauksista.

2 d.   Ilmarajojen osalta 2 a ja 2 b kohtaa sovelletaan enintään kuuden kuukauden pituisen siirtymäkauden ajan 7 päivästä huhtikuuta 2017 alkaen.

Poikkeustapauksissa, joissa jonkin lentoaseman erityisistä infrastruktuuriin liittyvistä vaikeuksista johtuen tietokantojen käyttöön perustuvien järjestelmällisten tarkastusten tekeminen ilman, että vaikeutetaan kohtuuttomasti liikenteen sujuvuutta, vaatii pidempää mukauttamisaikaa, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kuuden kuukauden siirtymäaikaa voidaan pidentää kyseisen lentoaseman osalta enintään 18 kuukaudella kolmannessa alakohdassa mainittua menettelyä noudattaen.

Tätä varten jäsenvaltion on ilmoitettava viimeistään kolme kuukautta ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun siirtymäajan päättymistä komissiolle, virastolle ja muille jäsenvaltioille asianomaisen lentoaseman erityisistä infrastruktuuriin liittyvistä vaikeuksista, niiden korjaamiseksi suunnitelluista toimenpiteistä sekä niiden täytäntöönpanoon vaadittavasta ajasta.

Kun esiintyy erityisiä infrastruktuuriin liittyviä vaikeuksia, jotka vaativat pidempää mukauttamisaikaa, komissio antaa kuukauden kuluttua kolmannessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta ja virastoa kuultuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle luvan pidentää siirtymäaikaa asianomaisen lentoaseman osalta ja tarvittaessa vahvistaa pidennyksen keston.

2 e.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tietokantojen käyttöön perustuvat tarkastukset voidaan tehdä etukäteen neuvoston direktiivin 2004/82/EY (*3) mukaisesti tai muun unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaanotetuista matkustajatiedoista.

Jos nämä tarkastukset tehdään etukäteen tällaisten matkustajatietojen perusteella, rajanylityspaikalla on tarkastettava vastaanotetut tiedot matkustusasiakirjan tietoja vasten. Asianomaisen henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä rajanylitykseen oikeuttavan matkustusasiakirjan aitous ja voimassaolo on myös tarkastettava.

2 f.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, vapaata liikkuvuutta koskevan unionin oikeuden piiriin kuuluville henkilöille, jotka ylittävät sellaisten jäsenvaltioiden sisäiset maarajat, joiden osalta sovellettavien Schengenin arviointimenettelyjen mukainen varmistaminen on jo saatu onnistuneesti päätökseen mutta joiden osalta ei ole vielä tehty päätöstä tarkastusten poistamisesta niiden sisärajoilta asiaankuuluvien liittymissopimusten asiaankuuluvien määräysten nojalla, voidaan tehdä maastapoistumisen yhteydessä 2 kohdassa tarkoitettuja tarkastuksia ainoastaan satunnaisesti riskinarvioinnin perusteella.

(*1)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2252/2004, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turvatekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista (EUVL L 385, 29.12.2004, s. 1)."

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1)."

(*3)  Neuvoston direktiivi 2004/82/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista (EUVL L 261, 6.8.2004, s. 24).”"

2)

Korvataan 3 kohdan a alakohdan i ja ii alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 3 kohdan a alakohdan vi alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 3 kohdan g alakohdan i ja ii alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 3 kohdan g alakohdan iii alakohta seuraavasti:

6)

Kumotaan 3 kohdan h alakohdan iii alakohta.

7)

Lisätään 3 kohtaan alakohdat seuraavasti: