3.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 56/131

(1)

Polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen neuvosto otti joulukuussa 2013 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1238/2013 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tuotaessa Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevia tai sieltä lähetettyjä kiteisestä piistä valmistettuja aurinkosähkömoduuleja ja niiden keskeisiä komponentteja (kennot), jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90 (Taric-koodit 8501310081, 8501310089, 8501320041, 8501320049, 8501330061, 8501330069, 8501340041, 8501340049, 8501612041, 8501612049, 8501618041, 8501618049, 8501620061, 8501620069, 8501630041, 8501630049, 8501640041, 8501640049, 8541409021, 8541409029, 8541409031 ja 8541409039), jäljempänä ’alkuperäiset toimenpiteet’. Toimenpiteet toteutettiin 27,3–64,9 prosentin suuruisen arvotullin muodossa.

(2)

Alkuperäisessä tutkimuksessa Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari, jäljempänä ’CCCME’, toimitti vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän puolesta komissiolle hintasitoumuksen. Komissio hyväksyi päätöksellä 2013/423/EU (3) kyseisen hintasitoumuksen väliaikaisen polkumyyntitullin osalta. Saatuaan vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän yhdessä CCCME:n kanssa toimittaman ilmoituksen hintasitoumuksen muuttamisesta komissio vahvisti täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU (4) muutetun hintasitoumuksen, jäljempänä ’sitoumus’, hyväksynnän lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi. Tämän jälkeen komissio hyväksyi täytäntöönpanopäätöksen 2014/657/EU (5), jolla selvennettiin sitoumuksen täytäntöönpanoa. Se myös hyväksyi viisi asetusta (6), joilla peruutettiin useiden vientiä harjoittavien tuottajien sitoumuksen hyväksyntä.

(3)

Komissio julkaisi 5 päivänä toukokuuta 2015 ilmoituksen (7) tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuontiin sovellettavien polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta. Tarkastelu koski ainoastaan viitearvoa, jota käytetään edellä mainitussa sitoumuksessa esitettyä hinnanmukautusmekanismia varten. Tarkastelu päätettiin tammikuussa 2016 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/12 (8).

(4)

Komissio pani 28 päivänä toukokuuta 2015 vireille toimenpiteiden kiertämistä koskevat tutkimukset (9)  (10), joissa käsiteltiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa käyttöön otettujen polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden mahdollista kiertämistä tuomalla Malesiasta tai Taiwanista lähetettyä tarkasteltavana olevaa tuotetta, riippumatta siitä, onko tuotteen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia tai Taiwan. Tutkimusten seurauksena toimenpiteet laajennettiin koskemaan Malesiasta ja Taiwanista lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia, lukuun ottamatta muutamaa aitoa tuottajaa, joiden ei havaittu kiertäneen toimenpiteitä (11).

(5)

Julkaistuaan 4 päivänä syyskuuta 2015 alkuperäisten toimenpiteiden lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (12) komissio sai perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanopyynnön. Pyynnön esitti EU ProSun sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) kokonaistuotannosta unionissa, ja sitä tukivat unionin tuottajat, joiden kollektiivinen tuotanto on yli 50 prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jonka on tuottanut se unionin tuotannonalan osa, joka ilmoitti joko kannattavansa tai vastustavansa pyyntöä.

(6)

Komissio pani 5 päivänä joulukuuta 2015 vireille Kiinasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä vireillepanoilmoituksen (13), jäljempänä ’toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoilmoitus’.

(7)

Samana päivänä komissio pani omasta aloitteestaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun (14), jossa rajoituttiin tutkimaan, onko unionin edun mukaista pitää voimassa toimenpiteet, joita tällä hetkellä sovelletaan sen tyyppisiin kennoihin, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelua koskeva vireillepanoilmoitus’.

(8)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Osittaisessa välivaiheen tarkastelussa käytettiin samoja kausia.

(9)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimuksiin osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimusten vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(10)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimusten vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(11)

Toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoilmoituksessa komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille, että se harkitsi Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, ja Intian sekä Japanin, Malesian, Etelä-Korean ja Taiwanin käyttämistä markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio ilmoitti tiedossa oleville tuottajille näissä maissa tutkimusten vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(12)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksissa, että se saattaa soveltaa otantaa kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin (toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa), unionin tuottajiin ja unionin etuyhteydettömiin tuojiin (molemmissa tarkasteluissa) perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(13)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksissa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen, joka perustui EU:n myynnin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa, ottaen huomioon tuotantomäärä ja maantieteellinen sijainti. Otokseen sisältyi kuusi moduulien tuottajaa ja kolme kennojen tuottajaa unionissa. Alustavaan otokseen sisältyi sekä vertikaalisesti integroituneita että integroitumattomia tuottajia. Komissio pyysi kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään asiasta huomautuksia. Kaikki alustavasti valitut yritykset suostuivat siihen, että ne sisällytetään alustavaan otokseen.

(14)

Ehdotettua otosta koskevia huomautuksia saatiin useilta asianomaisilta osapuolilta. Ne arvostelivat sitä, että useiden unionin tuottajien nimet ja sijaintipaikat pidettiin luottamuksellisina, mikä esti niitä esittämästä huomautuksia valittujen tuottajien osuudesta unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta ja myyntimäärästä.

(15)

Komissio muistutti, että vireillepanovaiheessa kaikki otokseen valitut unionin tuottajat, lukuun ottamatta SolarWorld, WARIS Srl:ää, jäljempänä Waris, ja Sillia VL:ää, jäljempänä ’Sillia’, pyysivät nimiensä pitämistä luottamuksellisena. Komissio kunnioitti näitä pyyntöjä, mutta kehotti niitä vahvistamaan halunsa pysyä nimettöminä tutkimusten koko ajan ja toimittamaan hyvät perusteet pyynnölleen. Kaikki asianomaiset yritykset, yhtä lukuun ottamatta, vahvistivat alkuperäisen pyyntönsä ja toimittivat perustelut pyynnölleen. Yritykset toivat erityisesti esiin, että ne pelkäsivät menettävänsä liiketoimintaa Kiinassa ja/tai Kiinasta hankittujen raaka-aineiden ja komponenttien toimituksia. Syiden havaittiin olevan perusteltuja. Näin ollen komissio päätti hyväksyä niiden pyynnön pysyä nimettöminä ja hylkäsi asianomaisten osapuolten pyynnön otokseen valittujen unionin tuottajien identiteetin ja sijainnin paljastamisesta. Näistä nimettömistä yrityksistä vain Jabil Assembly Poland sp. zoo., jäljempänä ’Jabil’, suostui siihen, että sen nimi paljastetaan lopullisessa otoksessa.

(16)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut määritellyt unionin tuotannonalaa ennen alustavan otoksen valitsemista. Sen vuoksi se ei voinut esittää huomautuksia otoksen edustavuudesta. Lisäksi jotkin valituista unionin tuottajista, kuten SolarWorld, ovat vertikaalisesti integroituneita, koska ne tuottavat kennoja, joita käytetään pääasiassa niiden omien moduulien tuotannossa. Tämän vuoksi riskinä on, että saman lopputuotteen, moduulien, tuotanto on laskettu mukaan kahteen kertaan.

(17)

Vireillepanoilmoituksen mukaan ’unionin tuotannonalalla’ tarkoitetaan kaikkia moduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuottajia unionissa. Lisäksi unionin tuotannonala määriteltiin jo selvästi alkuperäisessä tutkimuksessa. Unionin tuotannonalan edustavuutta koskevassa tarkastelussa on vähennetty kennojen tuotannon kytköskäyttö. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(18)

Useat muut asianomaiset osapuolet väittivät, että komission ei olisi pitänyt sisällyttää otokseen Warisia eikä Silliaa koska ne ovat pieniä moduulien tuottajia unionissa. Näin ollen niillä on erittäin erityinen liiketoimintamalli, joka ei ole edustava. Komission olisi sen sijaan pitänyt sisällyttää otokseen suuria ja keskikokoisia yrityksiä, kuten Jabil.

(19)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska se sisällytti otokseen merkittävän määrän suuria ja keskikokoisia moduulien tuottajia. Waris ja Sillia sisällytettiin otokseen, jotta varmistettiin laajempi maantieteellinen edustavuus.

(20)

Menettelyn vireillepanon jälkeen komission oli suljettava Sillia otoksen ulkopuolelle puutteellisen yhteistyön vuoksi. Tämän vuoksi jäljellä olevien otokseen valittujen unionin tuottajien osuus moduulien EU:n kokonaismyynnistä oli 38,8 prosenttia ja kokonaistuotannosta 55 prosenttia. Kennojen osalta niiden osuus EU:n kokonaismyynnistä oli 76,6 prosenttia ja kokonaistuotannosta 77 prosenttia. Näin ollen muutetun otoksen katsottiin yhä edustavan unionin tuotannonalaa.

(21)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksissa mainitut tiedot.

(22)

Pyydetyt tiedot toimitti kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, jotka myös suostuivat osallistumaan otokseen. Vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(23)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia oli ilmeisen paljon, toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä polkumyynnin määrittämiseksi. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi kuultiin asianomaisen maan viranomaisia.

(24)

Pyydetyt tiedot toimitti 81 asianomaisen maan vientiä harjoittavaa tuottajaa (useat monen yrityksen ryhmiä), jotka suostuivat sisällytettäväksi otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen ryhmän otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Kaikki kolme veivät EU:hun moduuleja ja yksi vei myös kennoja. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta. Huomautuksia ei esitetty.

(25)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että vientiä harjoittavien tuottajien otos ei ole asianmukainen, koska se eroaa merkittävästi unionin tuottajien otoksesta otokseen valittujen yritysten tuotannon ja tuotantokapasiteetin suhteen.

(26)

Kuten 24 kappaleessa selitetään, komissio valitsi otoksen, joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Käytetyn otoksen on perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti oltava tilastollisesti edustava valintahetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella tai sen on sisällettävä suurin edustava tuotanto-, myynti- tai vientimäärä, jota voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Sen vuoksi vientiä harjoittavien tuottajien otoksen on oltava vientiä harjoittavia tuottajia eikä unionin tuottajia edustava. Vientiä harjoittavien tuottajien otoksen ei tarvitse vastata unionin tuottajien otosta, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan (15). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(27)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle Kiinassa, yhdeksälle unionin tuottajalle ja yli 100 muulle asianomaiselle osapuolelle, esimerkiksi etuyhteydettömille tuojille ja tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksissa asetetuissa määräajoissa.

(28)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(29)

Komissio ilmoitti 20 päivänä joulukuuta 2016 kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoo ehdottaa voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisen jatkamista, ja kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia ja otti ne huomioon soveltuvin osin. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan kauppakamari, Wacker, Solar Power Europe, jäljempänä ’SPE’, ja Solar Alliance for Europe, jäljempänä ’SAFE’, pyysivät kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa kuulemista, joka niille myönnettiin.

(30)

Sen jälkeen kun (379) tarkoitettu komitea ei ollut antanut lausuntoa, komissio ilmoitti aikovansa lyhentää toimenpiteiden soveltamiskauden 24 kuukaudesta 18 kuukauteen. Se pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia tästä.

(31)

Tarkasteltavana ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tai sieltä lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa (kennojen paksuus on enintään 400 mikrometriä), jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90 (Taric-koodit 8501310081, 8501310089, 8501320041, 8501320049, 8501330061, 8501330069, 8501340041, 8501340049, 8501612041, 8501612049, 8501618041, 8501618049, 8501620061, 8501620069, 8501630041, 8501630049, 8501640041, 8501640049, 8541409021, 8541409029, 8541409031 ja 8541409039), elleivät kyseessä ole GATT-sopimuksen V artiklan mukaisesti passitusmenettelyssä olevat tuotteet.

(32)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkastelun kohteena olevan tuotteen määritelmään:

(33)

Aurinkomoduulit ja -kennot muuntavat auringonvalon sähköksi. Muuntaminen tapahtuu kennoissa, jotka absorboivat valoa ja muuntavat sen sähköksi kiteisen piin avulla.

(34)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(35)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(36)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, esiintyikö tutkimuksen tekohetkellä polkumyyntiä ja olisiko polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen todennäköistä, jos Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden voimassaolo päättyisi.

(37)

Koska Kiinan ei katsota olevan markkinatalousmaa, normaaliarvo määritettiin markkinataloutta harjoittavan kolmannen maan hinnan perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tätä varten oli valittava vertailumaa.

(38)

Alkuperäisessä tutkimuksessa vertailumaana käytettiin Intiaa. Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se harkitsi Yhdysvaltoja ja Intiaa (pyynnön esittäjän pyynnön mukaisesti) sekä Japania, Malesiaa, Etelä-Koreaa ja Taiwania mahdollisiksi vertailumaiksi.

(39)

Komissio sai vertailumaan valinnasta huomautuksia kuudelta asianomaiselta osapuolelta. Kaikki niistä kannattivat Taiwanin valintaa. Yksi kannatti vaihtoehtona Etelä-Koreaa. Samalla kaikki vastustivat Yhdysvaltojen valintaa voimassa olevien kaupan suojatoimenpiteiden ja kotimarkkinoiden tuen aiheuttamien vääristymien vuoksi. Kolme osapuolta vastusti myös Intiaa sen toimimattomien kotimarkkinoiden vuoksi.

(40)

Otettuaan yhteyttä kaikkiin tiedossa olleisiin samankaltaisen tuotteen tuottajiin kaikissa mahdollisissa vertailumaissa komissio sai vahvistuksen yhteistyöhön yhdeltä tuottajalta Taiwanissa ja yhdeltä Yhdysvalloissa. Taiwanilainen yhteistyössä toiminut tuottaja tuottaa pääasiassa kennoja mutta myy sekä moduuleja että kennoja. Tämän tuottajan myymistä moduuleista suurimman osan ovat valmistaneet kolmannet osapuolet jalostuskorvaussopimuksella, jonka mukaan kolmas osapuoli vastaanottaa kennot ja jalostuskorvauksen ja toimittaa moduulit. Jotkin moduulit ostettiin kolmansilta osapuolilta, joille yhteistyössä toiminut tuottaja myi kennoja. Tämän jälkeen kaikki nämä moduulit myytiin yhteistyössä toimineen tuottajan tuotemerkin alla. Yhdysvaltalainen yhteistyössä toiminut tuottaja on etuyhteydessä suureen unionin tuottajaan – SolarWorldiin – ja tuottaa sekä kennoja että moduuleja mutta myy kotimarkkinoilla ainoastaan moduuleja.

(41)

Sekä Taiwanin että Yhdysvaltojen markkinoilla vaikuttaa olevan kilpailua; niillä toimii useita kotimaisia tuottajia ja ulkomailta tulee merkittävästi tuontia. Yhdysvaltojen aurinkopaneelimarkkinoita kuitenkin suojaavat Kiinasta tulevaan tuontiin sovellettavat polkumyynti- ja tasoitustullit ja Taiwanista tulevaan tuontiin sovellettavat polkumyyntitullit. Taiwanissa ei ole tällaisia toimenpiteitä voimassa.

(42)

Koska yhdysvaltalainen yhteistyössä toiminut tuottaja ei myynyt kennoja kotimarkkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja Taiwanissa – toisin kuin Yhdysvalloissa – markkinoita ei ole suojattu kaupan suojatoimenpiteillä, komissio piti Taiwania soveltuvampana markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana.

(43)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi asianomaista osapuolta väitti, että komission valitsema vertailumaan tuottaja ei ole asianmukainen, koska se tuottaa vähemmän kennoja kuin vientiä harjoittavat tuottajat ja kolmannet osapuolet valmistavat sen moduulit jalostuskorvaussopimuksen nojalla.

(44)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissio ei valitse vertailumaan tuottajia. Se valitsee markkinataloutta harjoittavat kolmannet maat. Komissio pyrki turvaamaan laajan yhteistyön kaikissa mahdollisissa vertailumaissa, mutta sen mittavista pyrkimyksistä huolimatta yhteistyössä toimi vain yksi tuottaja Taiwanissa. Kyseinen tuottaja oli myös ainoa koko tutkimuksessa yhteistyössä toiminut tuottaja, joka myi sekä moduuleja että kennoja. Kyseinen taiwanilainen yhteistyössä toiminut tuottaja toimii markkinataloutta harjoittavassa kolmannessa maassa, jota tässä tapauksessa kannattivat vertailumaaksi kaikki osapuolet, jotka esittivät huomautuksia asiasta, mukaan luettuna toinen tämän väitteen esittäneistä osapuolista. Väite siis hylättiin, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa ja valinta oli olosuhteet huomioon ottaen asianmukainen.

(45)

Vertailumaan yhteistyössä toimineelta tuottajalta saatuja tietoja käytettiin perustana normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(46)

Komissio tutki ensin, oliko vertailumaan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Säännöksen mukaan kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos tämän tuottajan kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan samankaltaisen tuotteen myynnin kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia kunkin vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Jos kyseessä oli samankaltaisen tuotteen edustava kotimarkkinamyynti, normaaliarvona käytettiin kannattavia kotimarkkinahintoja. Jos samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa, normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti. Jos samankaltaista tuotetta ei myyty edustavia määriä, komissio päätti olla soveltamatta 2 artiklan 2 kohdan viimeistä virkettä, koska edustava myynti yritystä kohti oli alle 1 prosentin, mikä on liian vähän, jotta se voisi olla edustavaa säännöksen mukaisesti.

(47)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä vertailumaan yhteistyössä toimineen tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(48)

Sellaisiin tuotelajeihin, joita myytiin kotimarkkinoilla, lisättiin keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista näiden tuotelajien osalta. Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla, lisättiin painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (2–5 %) ja voitto (1,5–6 %) kaikista tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista.

(49)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että normaaliarvoa muodostaessaan komissio ei ottanut huomioon kiinalaisten nk. 1-luokan yritysten (16) rakenteellisia kustannusetuja. Tämän osapuolen mukaan tuotantokustannuksista olisi pitänyt tällä perusteella vähentää 22 prosenttia. Sama osapuoli vastusti myös komission tapaa muodostaa normaaliarvo lisäämällä myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto tuotantokustannuksiin. Kyseisen osapuolen mukaan kyseessä on kaksinkertainen laskenta, koska jalostuskorvausmaksu sisältää jo myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voiton.

(50)

Eräs toinen asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei eritellyt vertailumaan tuottajan tuottamien kennojen ja jalostuskorvaussopimuksen nojalla tuotettujen moduulien tuotannon ja myynnin määrää ja edustavuutta. Tämän osapuolen mukaan komissio ei selittänyt, miten jalostuskorvaussopimuksen nojalla valmistettujen moduulien tuotantokustannukset laskettiin. Sama yritys vaati komissiota toimittamaan lisätietoja laskennallisesti muodostetun normaaliarvon laskennasta sekä kennojen että moduulien osalta. Komission olisi lisäksi toimitettava tarkkoja tietoja jalostuskorvauskumppanin kustannusrakenteesta ja koosta, jotta voidaan määrittää, pystyikö se hyödyntämään riittävästi mittakaavaetuja ja oliko sille maksettava jalostuskorvausmaksu edustava. Komission pitäisi myös arvioida vertailumaan tuottajan maksaman jalostuskorvausmaksun edustavuus vertaamalla sitä jalostuskorvausmaksuun, jonka Jabil sai samasta palvelusta unionissa.

(51)

Kuten edellä selitetään, jos normaaliarvon laskennallinen muodostaminen oli tarpeen, se tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan perusteella (eli tuotantokustannukset alkuperämaassa plus myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto). Kiinalaisten nk. 1-luokan yritysten väitettyjä kustannusetuja ei oteta huomioon tässä tapauksessa, koska tällaiselle ei ole mitään perustaa perusasetuksessa. Kyseinen asianomainen osapuoli ei myöskään selventänyt asiaa koskevassa huomautuksessaan, miten mainittu 22 prosenttia oli laskettu. Komissio on eri mieltä siitä, että myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton lisääminen johtaa kaksinkertaiseen laskentaan. Kaikkien markkinataloudessa myytyjen raaka-aineiden tai tarjottujen palvelujen hintaan sisältyy osa tavarantoimittajan myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista ja voitosta. Sen vuoksi väite on vastoin tapaa, jolla laskennallinen normaaliarvo on muodostettava perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(52)

Kuten edellä mainitaan, komissio arvioi vertailumaan tuottajan kotimarkkinamyynnin edustavuuden. Arvioinnin yksityiskohtaisia tuloksia ja tuotanto- ja myyntimääriä ei kuitenkaan voida ilmoittaa, koska ne ovat kyseisen tuottajan luottamuksellisia liiketoimintatietoja. Jalostuskorvaussopimuksen nojalla valmistettujen moduulien tuotantokustannukset koostuivat moduuleissa käytettyjen kennojen tuotantokustannuksista ja jalostuskorvausmaksusta. Komissio toteaa kennojen ja moduulien laskennallisen normaaliarvon muodostamista koskevien tarkempien tietojen olevan luottamuksellisia liiketoimintatietoja. Lisäksi osa näistä tiedoista, kuten jalostuskorvaussopimuspuolten kustannusrakenne, on luottamuksellisia, eivätkä komissio tai vertailumaan tuottaja saa niitä käyttöönsä. Tämän vaatimuksen osalta ei voida kylliksi painottaa, että kyseinen asianomainen osapuoli ei kyseenalaista Taiwanin asianmukaisuutta markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana. Aiemmassa kannanotossaan kyseinen osapuoli suitsutti sen asianmukaisuutta ja hylkäsi Yhdysvallat ja Intian epäasianmukaisina vertailumaina. Ei ole mitään merkkejä eikä minkään osapuolen esittämiä väitteitä siitä, etteivätkö vertailumaan tuottajalle asianmukaisessa markkinataloutta harjoittavassa kolmannessa maassa palveluja tarjoavat tahot toimisi markkinavoimien mukaisesti.

(53)

Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(54)

Komissio vahvisti ensin vientihinnan unionin riippumattomien asiakkaiden tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella tai jälleenmyyntihintojen perusteella, jos tarkasteltavana oleva tuote myytiin etuyhteydessä olevien tuojien kautta unionissa.

(55)

Jotta voitiin tutkia, olivatko unioniin suuntautuvan viennin hinnat luotettavia, ja ottaa huomioon sitoumukset, vientihintoja unioniin analysoitiin suhteessa sitoumuksessa esitettyyn vähimmäistuontihintaan. Oli tarpeen vahvistaa, olivatko unioniin suuntautuvan viennin hinnat tietyllä tasolla pääasiassa sitoumuksessa vahvistetun vähimmäistuontihinnan takia, ja näin ollen se, olivatko ne luotettavia. Tältä osin komissio tarkasteli, olivatko unioniin suuntautuvan viennin hinnat – kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan painotetun keskimääräisen vientihinnan perusteella – huomattavasti korkeammat kuin vähimmäistuontihinta. Komissio tarkasteli myös, miten nämä hinnat suhteutuvat kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoihin.

(56)

Kaikkien otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihinta unioniin oli keskimäärin vähimmäistuontihinnan tasolla. Lisäksi niiden vientihinta unioniin oli merkittävästi korkeampi kuin vientihinta kolmansiin maihin. Näin ollen unioniin suuntautuvan viennin hintaan vaikutti merkittävästi sitoumus, minkä vuoksi hinta on epäluotettava.

(57)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että päätelmä vahvistaa sen, että vähimmäistuontihinta toimii yleisenä hinnan vertailuarvona unionin markkinoilla ja määrittää näin kaikkien unionissa myytyjen moduulien hintatason riippumatta siitä, missä moduulit on tuotettu.

(58)

Komissio ei nähnyt tätä yhteyttä. Se, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat – sitoumuksen ehtojen mukaisesti – eivät voineet myydä vähimmäistuontihinnan alittavilla hinnoilla, ei estä muita vientiä harjoittavia tuottajia niin Kiinasta kuin muista kolmansista maista tekemästä niin, jos se on taloudellisesti kannattavaa. Vähimmäistuontihinta ei voi toimia vertailuarvona myöskään siksi, että se on liiketoimintaan liittyvää luottamuksellista tietoa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(59)

Koska näiltä kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ei saatu luotettavaa vientihintaa sitoumuksen takia, komissio harkitsi toista menetelmää vientihinnan määrittämiseksi. Kun otetaan huomioon, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat myivät aurinkopaneeleja maailmanmarkkinoilla, komissio käytti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien suurimmille EU:n ulkopuolisille markkinoille (Chile, Intia, Japani ja Singapore vientiä harjoittavasta tuottajasta riippuen) myymien aurinkopaneelien yksikkökohtaista vientihintaa, jos myyntihintaan ei sisältynyt kaupan suojatulleja. Vaikuttaa siltä, että Intiassa on käytössä kaupan suojatoimenpiteitä, mutta komissio kykeni käyttämään niiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta saatuja tietoja, jotka eivät maksaneet näitä tulleja (ks. 60 kappaleessa esitetyt syyt). Päätelmien ilmoittamisen jälkeen kävi ilmi, että tullit eivät olleet voimassa enää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana (ks. 86 kappale).

(60)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat vievät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille kolmannessa maassa, yksikkökohtainen vientihinta on perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti hinta, joka tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetaan tai tulee maksettavaksi, kun se myydään vietäväksi asianomaisen kolmannen maan markkinoille.

(61)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat vievät tarkasteltavana olevaa tuotetta kolmanteen maahan tuojana toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, yksikkökohtainen vientihinta vahvistettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille asianomaisen kolmannen maan markkinoilla. Tässä tapauksessa otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien ja Euroopan komission tarkastamien tietojen perusteella hintaan tehtiin oikaisuja kaikista tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneista kustannuksista, mukaan luettuna myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (0,05–9 % kyseisen yrityksen ilmoittamien ja tarkastettujen tietojen perusteella), ja kertyneistä voitoista (1–3 % kyseisen yrityksen ilmoittamien ja tarkastettujen tietojen perusteella). Sellaiset myyntitapahtumat, joihin sisältyi polkumyynti- tai tasoitustulleja, jätettiin huomiotta, koska niiden perusteella ei voida määrittää luotettavasti hintaa ilman toimenpiteitä. Sen vuoksi Yhdysvalloissa tullin alaiset liiketoimet jätettiin ulkopuolelle, koska valtaosa näistä tapahtui etuyhteydessä olevien tuojien kautta.

(62)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että muodostaessaan vientihintaa laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan perusteella, komissio teki virheellisiä oikaisuja Kiinassa ja Hongkongissa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppiaiden myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton osalta.

(63)

Sama asianomainen osapuoli toi esiin, että jotkin oikaisut on saatettu laskea kahteen kertaan, kun laskelmiin lisättiin suorat myyntikustannukset (koska ne sisältyivät jo myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin). Tämä osapuoli toi esiin myös, että kun tarkastellaan sen polkumyyntitasoa verrattuna sen hinnan alittavuuden tasoon, kyseessä saattaa olla laskuvirhe.

(64)

Komissio hyväksyi nämä väitteet. Kiinassa ja Hongkongissa sijaitsevien kauppiaiden tileihin tehtiin asianmukainen oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti eikä sen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Komissio myös korjasi laskelmiaan välttääkseen joidenkin oikaisujen kaksinkertaisen laskemisen. Polkumyyntiä ja hinnan alittavuutta koskevan huomautuksen seurauksena komissio havaitsi virheen laskelmissaan ja korjasi sen. Laskelmien muutoksella ei ole mitään vaikutusta päätelmiin ja ehdotukseen. Osapuolelle kuitenkin ilmoitettiin sen huomautusten jälkeen tehdyistä muutoksista lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä ja sille annettiin mahdollisuus esittää jälleen huomautuksia.

(65)

Jotta voitiin määrittää vientihinta, edellä kuvatulla tavalla määritetty yksikkökohtainen vientihinta kerrottiin määrillä, jotka oli myyty unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(66)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kyseenalaisti kolmannen maan vientihintojen käytön. Kyseisen osapuolen mukaan Chilessä ja Singaporessa on vain vähän aurinkosähköjärjestelmiä ja niiden osuus Kiinan kennojen ja moduulien kokonaisviennistä on vähäinen. Sama osapuoli pyysi komissiota erittelemään laskennallisessa vientihinnassa vientimyynnin kuhunkin maahan ja painotetut keskimääräiset vientihinnat kussakin kyseisessä neljässä viejämaassa eli Chilessä, Intiassa, Japanissa ja Singaporessa.

(67)

Toinen asianomainen osapuoli väitti, että laskentamenetelmän muuttaminen ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen käyttäminen vientihinnan laskemisessa on vastoin perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa yleisen tuomioistuimen tulkinnan mukaan (17).

(68)

Kuten edellä selitetään, komissio käytti kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta sen suurimpia vientimarkkinoita. Chilen ja Singaporen osuus kyseisten otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien viennistä ei ole vähäinen. Pyynnöstä, jonka mukaan laskennallisessa vientihinnassa olisi eriteltävä vientimyynti kuhunkin maahan ja painotetut keskimääräiset vientihinnat kussakin kyseisessä neljässä viejämaassa, komissio huomauttaa, että nämä tiedot sisältävät liiketoimintaan liittyviä luottamuksellisia tietoja. Tiedot saatiin otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Ne palautettiin niille myöhemmin erillisen päätelmien ilmoittamisen yhteydessä, jotta ne voivat tarkastaa, että tietoja oli käytetty oikein asiaan liittyvissä laskelmissa. Asiasta ei saatu huomautuksia otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Asian selventämiseksi seuraavat tiedot voidaan esittää vaihteluväleinä: Chile: 12–18 prosenttia asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tai tuottajien viennistä, Intia: 9–15 prosenttia asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tai tuottajien viennistä, Japani: 12–22 prosenttia vientiä harjoittavan tuottajan tai tuottajien viennistä ja Singapore: 40–60 prosenttia vientiä harjoittavan tuottajan tai tuottajien viennistä.

(69)

Menetelmän muuttamisen osalta on totta, että kuten perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdasta käy ilmi, tarkastelussa on yleisesti ottaen noudatettava samaa polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, joka johti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoon. Säännökseen sisältyy kuitenkin poikkeus, joka mahdollistaa eri menetelmän soveltamisen tapauksissa, joissa olosuhteet ovat muuttuneet. Kuten edellä selitetään, sitoumuksen vaikutusta unioniin suuntautuvan viennin hintoihin tutkittiin ja vähimmäistuontihinnan havaittiin tekevän näistä hinnoista epäluotettavat. Komissiolla oli perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti oikeus soveltaa menetelmää, joka erosi alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletusta menetelmästä, koska olosuhteet olivat muuttuneet. Asianomaisen osapuolen esiin ottamassa tuomiossa kyseinen mahdollisuus tuodaan selvästi esiin, mutta neuvosto päätti olla käyttämättä sitä. Tuomioistuin on vahvistanut komission lähestymistavan (18).

(70)

Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(71)

Komissio vertasi normaaliarvoa otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien suurimmille EU:n ulkopuolisille markkinoille (Chile, Intia, Japani ja Singapore vientiä harjoittavasta tuottajasta riippuen) viemien aurinkopaneelien hintaan.

(72)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus- ja vakuutuskustannusten (0,02–7 % kyseisen yrityksen ilmoittamien ja tarkastettujen tietojen perusteella), käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten (0–1 % kyseisen yrityksen ilmoittamien ja tarkastettujen tietojen perusteella), luottokustannusten (0,05–0,5 % kyseisen yrityksen ilmoittamien ja tarkastettujen tietojen perusteella) ja pankkimaksujen (0–0,03 % kyseisen yrityksen ilmoittamien ja tarkastettujen tietojen perusteella) perusteella.

(73)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(74)

Näin vahvistetut polkumyyntimarginaalit olivat 23,5–31,5 prosenttia.

(75)

Kuten 48 kappaleessa mainittiin, unioniin suuntautuvan viennin hintaan vaikutti merkittävästi sitoumus, minkä vuoksi hinta on epäluotettava. Kattavuuden vuoksi komissio kuitenkin vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan unioniin. Tällä perusteella polkumyyntimarginaalit – ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 8,9–14,8 prosenttia.

(76)

Laskelmat osoittivat, että vientiä harjoittavat tuottajat, joihin sovellettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sitoumuksia, harjoittivat polkumyyntiä. On syytä muistaa, että sitoumuksissa oleva vähimmäistuontihinta ei perustu polkumyyntimarginaaliin. Näin ollen sitoumuksilla ei poistettu täysin polkumyyntiä, jonka esiintyminen vahvistettiin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(77)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli, joka ei ollut otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja, valitti siitä, että polkumyyntimarginaalien laskemista koskevia yksityiskohtia ei ollut toimitettu.

(78)

Komissio huomauttaa, että yksityiskohtaiset laskelmat toimitettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka tarkastivat nämä toimittamansa tiedot. Tietojen paljastaminen kolmansille osapuolille päätelmät sisältävässä yleisessä asiakirjassa ja tässä asetuksessa esitetyn tiivistelmän lisäksi rikkoisi sovellettavia säännöksiä, jotka koskevat tarvetta tasapainottaa liiketoimintaan liittyvien tietojen luottamuksellisuus ja menettelylliset oikeudet.

(79)

Kaikkien otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihinta unioniin oli keskimäärin vähimmäistuontihinnan tasolla (ks. 55–59 kappale). Lisäksi niiden vientihinta unioniin oli merkittävästi korkeampi kuin vientihinta kolmansiin maihin. Tämän vuoksi on erittäin todennäköistä, että jos sitoumuksia ei olisi, unioniin suuntautuvan viennin hinnat laskisivat kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen tasolle. Näin ollen todennäköinen polkumyyntimarginaali ilman toimenpiteitä olisi 23,5–31,5 prosenttia, kuten 74 kappaleessa todetaan. Nämä polkumyyntimarginaalit ovat huomattavasti korkeammat kuin ne, jotka vahvistettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautuneen viennin hinnan perusteella (400–700 euroa/kW moduulien osalta ja 100–400 euroa/kW kennojen osalta). Nämä polkumyyntimarginaalit ovat 8,9–14,8 prosentin luokkaa (ks. 75 kappale).

(80)

Analysoidessaan polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä, jos toimenpiteiden annetaan raueta, komissio analysoi myös unionin markkinoiden houkuttelevuutta sekä tuotantokapasiteettia ja kulutusta asianomaisessa maassa.

(81)

Vuonna 2012 unionin markkinoiden osuus vuotuisesta globaalista uudesta käyttöön otetusta kapasiteetista oli jopa 60 prosenttia. Sen jälkeen sen osuus on vähentynyt 14 prosenttiin vuonna 2015 (ks. 197 kappale). Sen osuuden odotetaan pysyvän merkittävänä jatkossa. Unionin markkinoiden vuotuisen uuden käyttöön otetun kapasiteetin kasvuennuste on kuitenkin vaatimaton verrattuna muuhun maailmaan.

(82)

Unioni muodostaa kuitenkin edelleen tärkeät markkinat, joilla otettiin vuosittain käyttöön 7,2 GW uutta kapasiteettia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja kolme sen jäsenvaltioista (Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) oli aurinkomoduulien kymmenen tärkeimmän markkina-alueen joukossa vuonna 2015 (19). Lisäksi Kiinaan kohdistuvien kaupan suojatoimenpiteiden käyttöönotto ja vahvistaminen Kanadassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa on vähentänyt näiden markkinoiden houkuttelevuutta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta ja lisää näin ollen unionin markkinoiden houkuttelevuutta, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(83)

Kiinalaiset tuottajat ovat edelleen erittäin kiinnostuneita unionin markkinoista. Vuonna 2013 käyttöön otetuista polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteistä huolimatta ne ovat säilyttäneet vahvan aseman unionin markkinoilla. Niiden markkinaosuus moduulien osalta putosi vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 66 prosentista 41 prosenttiin, mutta kennomarkkinoilla niiden osuus kasvoi 7 prosentista 16 prosenttiin samalla kaudella. Tässä tulee esiin se, että yhä useammat unionin tuottajat tuottavat ainoastaan moduuleja ja ostavat kennot kolmansista maista. Ne vastaavat moduulien alalla unionin tuotannosta. Siinä tulee esiin myös se, että ne vientiä harjoittavat tuottajat, joilla on tuotantolaitoksia muissa kolmansissa maissa kuin Kiinassa, vetäytyivät sitoumuksesta ja harjoittavat unioniin suuntautuvaa myyntiä näistä kolmansista maista.

(84)

Kuten toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa vuonna 2015 tuli esiin, jotkin kiinalaiset tuottajat yrittivät välttää toimenpiteitä kiertämällä niitä Taiwanin ja Malesian kautta, jotka ovat kolmanneksi suurimpia maita, joista tulee tuontia unioniin. Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen on peruutettu useita sitoumuksia. Peruutukset olivat joko vapaaehtoisia tai johtuivat sitoumuksen ehtojen rikkomisesta tai siitä, että sitoumuksen valvonta oli mahdotonta (ks. tarkemmin alaviite 6).

(85)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että Kiinasta tulevaan tuontiin sovellettavista kaupan suojatoimenpiteistä huolimatta Yhdysvallat muodostaa houkuttelevat markkinat kannustimien ja auringon erittäin korkean luonnollisen säteilytason vuoksi. Saman osapuolen mukaan Intiassa ei ole käytössä kaupan suojatoimenpiteitä Kiinasta tulevaa tuontia kohtaan, toisin kuin edellä väitetään. Intia aikoo lisäksi kasvattaa merkittävästi käyttöön otettua kapasiteettiaan.

(86)

Komissio huomauttaa, että osapuoli ei toimittanut Yhdysvaltojen osalta mitään näyttöä, jonka mukaan kannustimet korvaisivat täysin epäedullisen aseman, jonka tullit aiheuttavat kiinalaisille tuottajille. Komissio ei väittänytkään, että Yhdysvaltojen markkinat olisivat epähoukuttelevat vaan että tullien voimassaolo vähentää niiden houkuttelevuutta. Intian osalta voidaan todeta, että ehdotettua tullia ei otettu käyttöön ja sen annettiin raueta kesäkuussa 2014. Vaikka Intiassa ei sovelletakaan tulleja, tullit Kanadassa ja Yhdysvalloissa kasvattavat unionin markkinoiden houkuttelevuutta, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Se ei myöskään tee unionin markkinoista epähoukuttelevia, koska kaikki muut edellä mainitut seikat pätevät edelleen.

(87)

Kaikkien tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätön kapasiteetti on noin 33 prosenttia otannan yhteydessä saatujen vastausten perusteella. Pelkästään näiden yritysten käyttämätön kapasiteetti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (n. 10 GW) riittää täyttämään koko unionin markkinoiden kysynnän. On syytä huomata, että määrällisesti suurimpien yhteistyössä toimineiden tuottajien käyttämätön kapasiteetti on huomattavasti alempi: niiden kapasiteetin käyttöaste oli 86–97,8 prosenttia.

(88)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kyseenalaisti nämä tiedot väittämällä, että neljä suurinta kiinalaista tuottajaa (Trina, JA Solar, Jinko ja Canadian Solar) toimivat täydellä kapasiteetilla. Tämän osapuolen mukaan näiden neljän tuottajan osuus Kiinan kokonaisviennistä on yli 40 prosenttia (noin 11,2 GW). Tämän vuoksi kaikkien pienempien tuottajien olisi toimittava vain noin 20 prosentin kapasiteetin käyttöasteella, jotta vuonna 2016 saavutettaisiin komission esittämä 43 prosentin käyttämätön kapasiteetti. Kyseinen asianomainen osapuoli pyysi komissiota esittämään yksityiskohtaisia tietoja, joiden perusteella se on laskenut 43 prosentin keskiarvon.

(89)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että kaikkien tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämättömäksi kapasiteetiksi on arvioitu noin 33 eikä 43 prosenttia. Lisäksi osapuolen edellä esittämät laskelmat perustuvat olettamukseen, jonka mukaan JA Solar ja Canadian Solar toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Nämä kaksi valmistajaa eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa. Näin ollen niiden kapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste eivät ole komission tiedossa eikä niitä otettu huomioon edellä mainituissa laskelmissa.

(90)

Tämän vuoksi väite hylättiin.

(91)

Kiinan moduulien tuotantokapasiteetiksi arvioidaan vuoden 2015 osalta 96,3 GW/vuosi, ja vuonna 2016 sen odotetaan olevan 108 GW/vuosi (20). Globaalin kysynnän arvioitiin olevan 50,6 GW vuonna 2015 ja sen odotetaan nousevan 61,7 GW:iin vuonna 2016 (21). Näin ollen kiinalaisten tuottajien käyttämätön kokonaiskapasiteetti ylitti globaalin kysynnän merkittävästi eli 47,5 prosentilla vuonna 2015 ja ylittää sen 42,9 prosentilla vuonna 2016.

(92)

Useat osapuolet väittivät, että Kiinan kotimarkkinoiden kysyntä on kasvanut viime vuosina ja oli 50 prosenttia Kiinan aurinkomoduulien tuotannosta vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä. Kiinassa otettaisiin väitetysti käyttöön uutta kapasiteettia noin 20 GW vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ylikapasiteetti voisi kuitenkin kattaa globaalin kokonaiskysynnän tulevaisuudessa, myös kaikilla nopeasti kasvavilla markkinoilla, kuten itse Kiina, Intia, Japani ja Etelä-Amerikka yhteensä (ks. edellä ja tarkemmin 186–195 kappale).

(93)

Kaksi asianomaista osapuolta kyseenalaisti komission käyttämät tiedot, jotka koskivat Kiinan kapasiteettia ja globaalia kulutusta. Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tarvitaan lisäkapasiteettia, jotta pystytään kattamaan aurinkosähköjärjestelmien kasvava kysyntä Kiinassa ja muualla lähitulevaisuudessa. Tämän osapuolen mukaan komissio ei esittänyt mitään päteviä perusteluja sille, että väitetty ylikapasiteetti Kiinassa suunnattaisiin unionin markkinoille.

(94)

Tätä käsitellään 190 ja 191 kappaleessa.

(95)

Kun otetaan huomioon merkittävä käyttämätön kapasiteetti Kiinassa ja unionin markkinoiden koon ja myyntihintojen houkuttelevuus, etenkin Kiinasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintataso ja tieto aiemmista toimenpiteiden kiertämiskäytännöistä, komissio päätteli, että on erittäin todennäköistä, että polkumyyntitoimenpiteiden kumoamisen jälkeen Kiinasta unioniin suuntautuva aurinkokennojen ja -moduulien polkumyynti kasvaisi merkittävästi.

(96)

Samankaltaista tuotetta valmisti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yli 100 unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(97)

Kaikkia unionin tuotannonalaa koskevia käytettävissä olevia tietoja käytettiin unionin kokonaistuotannon määrittämiseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuotannosta ei ollut saatavilla kattavia julkisia tietoja. Näihin tietoihin sisältyivät pyynnön esittäjän toimittamat makrotaloudelliset tiedot, jotka keräsi sen puolesta Europressedienst, riippumaton konsulttiyritys, asianomaisten osapuolten edustavuutta koskevat vastaukset, jotka toimitettiin vireillepanoa edeltävässä vaiheessa, ja otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastetut kyselyvastaukset.

(98)

Tällä perusteella unionin tuotannoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla arvioitiin 3 409 MW moduulien ja 1 270 MW kennojen osalta.

(99)

Osa unionin tuotannonalasta on vertikaalisesti integroitunutta, ja kennojen tuotannon osalta merkittävä osa unionin tuotannonalan tuotannosta (96 %) oli suunnattu kytköskäyttöön. Näin ollen kennojen vapaat markkinat olivat varsin pienet. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kiisti viimeisen toteamuksen ja väitti, että vapaat markkinat muodostavat suuren osan kennojen kokonaismarkkinoista (arviolta 3 409 MW; ks. taulukko 1b). Komissio hyväksyi tämän korjauksen, koska unionin kytkösmarkkinoiden osuus kennojen kokonaiskulutuksesta oli vain 31,8 prosenttia. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä päätelmää, että merkittävä osa unionin tuotannonalan kennojen tuotannosta oli suunnattu kytköskäyttöön eikä sillä ollut mitään vaikutusta vahinkoa ja unionin etua koskevaan analyysiin. Kennojen vapaita markkinoita palvelee pääasiassa tuonti eikä unionin kennojen tuottajien myynti, koska useimmat kennojen tuottajista poistuivat markkinoilta parin viime vuoden aikana.

(100)

Sen vahvistamiseksi, aiheutuiko unionin tuotannonalalle edelleen vahinkoa, sekä kulutuksen ja useiden unionin tuotannonalan tilanteeseen liittyvien taloudellisten indikaattorien määrittämiseksi komissio tutki, olisiko unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotannon myöhempi käyttötarkoitus (kytköskäyttö) otettava huomioon tarkastelussa ja missä määrin.

(101)

Komissio analysoi seuraavat taloudelliset indikaattorit ottamalla huomioon kaiken toiminnan (myös tuotannonalan kytköskäytön): kulutus, myyntimäärä, tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, kasvu, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti ja polkumyyntimarginaalin merkittävyys. Komissio havaitsi näistä indikaattoreista alkuperäisen tutkimuksen tavoin, että asianomaisesta maasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu vaikutti samalla tavalla myös kytköskäyttöön tarkoitettuun tuotantoon. Kytkösmarkkinoille tarkoitettuja kennoja käytettiin keskeisenä komponenttina moduulien tuotannossa. Sen vuoksi asianomaisesta maasta tulevien moduulien tuonnin unionin moduulien tuottajiin kohdistamasta suorasta kilpailusta aiheutui epäsuoraa painetta myös näissä moduuleissa käytettyjen kennojen kytkösmarkkinamyynnin hintoihin ja/tai tuotantokustannuksiin. Lisäksi Kiinasta tulevien kennojen tuonti lisäsi niihin moduulien tuottajiin kohdistuvaa painetta, jotka käyttävät kennojen kytkösmarkkinatuotantoa. Ne kilpailivat kiinalaisista kennoista kolmansissa maissa koottujen moduulien mutta myös niiden moduulien kanssa, jotka oli koottu unionissa käyttämällä näitä tuotuja kiinalaisia kennoja.

(102)

Tämän vuoksi – ja toisin kuin muissa tapauksissa (22), joissa kytkös- ja vapaiden markkinoiden erottaminen toisistaan oli merkityksellistä vahinkoanalyysissä, koska kytköskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden ei havaittu olevan suorassa kilpailussa tuonnin kanssa – komissio vahvisti tässä tapauksessa, että useimpien taloudellisten indikaattoreiden osalta oli perusteltua olla tekemättä eroa kytkös- ja vapaiden markkinoiden välille.

(103)

Kannattavuuden osalta komissio tarkasteli myyntiä vain vapailla markkinoilla. Hinnat kytkösmarkkinoilla asetettiin eri hinnoittelukäytäntöjen mukaisesti (esim. muuntohinnoittelu virtuaalimarkkinahinnoilla, muuntaminen tosiasiallisten kustannusten perusteella). Näin ollen niissä eivät aina tulleet esiin markkinaehtoiset hinnat, eikä niitä voitu ottaa huomioon tämän indikaattorin arvioinnissa.

(104)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että kennojen unionin tuotannonalan tilanne olisi pitänyt arvioida erikseen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden osalta. Niiden mukaan komissio ei toimittanut asianmukaisia perusteluja sille, miten Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu on vaikuttanut samalla tavalla kytkösmarkkinoihin. Yksi osapuoli katsoi, että koska komission mukaan kytkösmarkkinoiden hinnat olivat epäluotettavia kannattavuuden arvioimiseksi, on yhtä epätarkkaa tehdä päätelmiä, joiden mukaan niihin kohdistui painetta moduulien tuonnin vuoksi. Näiden kahden markkina-alueen yhteinen analyysi on ristiriidassa sen kanssa, että kennojen kulutus pieneni vähemmän kuin moduulien kulutus tarkastelujaksolla. Väitteen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että moduulien ja kennojen tuonnin välillä ja kennojen tuonnin vähenemisen ja vapailla markkinoilla myytävien kennojen hintojen välillä ei ole suoraa yhteyttä.

(105)

Ensinnäkin osapuolten väitteiden vastaisesti komissio esitti 101 ja 102 kappaleessa yksityiskohtaiset perustelut sille, miten Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu on vaikuttanut samalla tavalla kennojen kytkösmarkkinoihin. Koska kennot ovat moduulien tuotannon pääkomponentti, moduulien tuonti Kiinasta kohdistaa epäsuoraa painetta kennojen kytkösmarkkinamyynnin hintoihin, kun siirtohinta perustuu virtuaaliseen markkinahintaan. Jos taas siirtohinta perustuu tosiasiallisiin kustannuksiin, tuodut kennot aiheuttavat painetta yrityksille tuotantoprosessin tehostamiseksi. Vaikka kytkösmarkkinoiden hinnat ovatkin epäluotettavia kannattavuuden arvioimiseksi, komissio pitää näiden hintojen kehitystä merkityksellisenä tekijänä arvioitaessa sitä, aiheuttiko Kiinasta tuleva tuonti kilpailua kytkösmarkkinoilla. Komissio ei vahvistanut suoraa yhteyttä moduulien tuonnin ja kennojen tuonnin välille. Se pikemminkin totesi, että kennojen kytkösmarkkinakäyttöön kohdistuu myös kennojen tuonnin aiheuttamaa suoraa kilpailua ja moduulien tuonnin aiheuttamaa epäsuoraa kilpailua, koska kytkösmarkkinakäyttöön tarkoitettuja kennoja käytetään moduulien tuottamiseen. Kyseinen asianomainen osapuoli ei kyennyt osoittamaan, että kennojen vapaiden markkinoiden hintojen ja kennojen tuonnin vähenemisen välillä ei ole yhteyttä. Kuten taulukosta 8 b ilmenee, kennojen unionin tuotannonalan myyntihinnat kohosivat, kun Kiinasta tulevien kennojen tuonti väheni sekä määrältään että markkinaosuudeltaan vuoden 2014 – jolloin toimenpiteiden vaikutus alkoi olla täysimääräinen – ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(106)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset katsoivat, että kennojen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden yhteinen analyysi itse asiassa jättää huomiotta vapaiden markkinoiden analyysin, koska niiden osuus unionin kennojen kokonaistuotannosta on vain 4 prosenttia. Näin ollen komissio ei ole tarkastellut kotimaisen tuotannonalan tilannetta kokonaisuudessaan, minkä vuoksi se ei täytä WTO:n polkumyyntisopimuksen 3.1 artiklan vaatimusta puolueettomuudesta.

(107)

Komissio ei ymmärrä, miten kennojen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden yhteinen analyysi jättäisi huomiotta vapaiden markkinoiden analyysin. Itse asiassa komissio analysoi joukon vahinkoindikaattoreita, kuten kannattavuuden, myyntihinnat ja investointien tuoton, vain vapaiden markkinoiden osalta. Lisäksi jotkin indikaattorit analysoidaan kumulatiivisesti silloinkin, kun kytkösmarkkinoista ja muista kuin kytkösmarkkinoista tehdään erillinen analyysi (23). Näitä indikaattoreita ovat yleensä tuotanto, kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, investoinnit, investointien tuotto, työllisyys, tuottavuus, varastot ja työvoimakustannukset. Niiden unionin kennojen tuottajien, joilla oli myyntiä ainoastaan vapailla markkinoilla, vahinkoindikaattorit noudattelivat samaa suuntausta, minkä vuoksi koko unionin kennojen tuotannonalaa koskevat päätelmät pätevät myös niihin. Kiinan viranomaiset väittivät itsepintaisesti, että jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osaan kohdistuu kytkösmarkkinakäyttöä, WTO:n oikeuskäytännön mukaan on tehtävä vertaileva analyysi. Komissio katsoi, että tämä vaatimus – jos se olisi sovellettavissa tähän käynnissä olevaan erityistapaukseen – joka tapauksessa täyttyi. Kytkösmarkkinoilla myydyn unionin kennotuotannon osalta vahinko on vahvistettu epäsuoran hintapaineen perusteella niiden moduulien tasolla, joihin kennot sisällytetään. Vapailla markkinoilla myydyn unionin kennotuotannon osalta vahinkoindikaattorit on arvioitu myös erikseen, ja ne osoittavat samoja suuntauksia kuin kytkösmarkkinoilla (tämä on käytännössä sama kuin kumulatiivinen arviointi, koska kytkösmarkkinoiden osuus unionin tuotannosta on 96 prosenttia). Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(108)

Kiinan viranomaisten väitteen mukaan toteamus, jonka mukaan unionin moduulien valmistajat kilpailevat kolmansissa maissa kiinalaisista kennoista koottujen moduulien kanssa, laajentaa tutkimuksen soveltamisalan lainsäädännön vastaisesti. Tällaiset moduulit ovat kuitenkin sisältyneet tutkimuksen soveltamisalaan alusta lähtien, koska kennot antavat alkuperäaseman moduuleille (24). Näin ollen tämä väite hylättiin.

(109)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs toinen osapuoli väitti, että kannattavuuden analysointi 4 prosentin unionin kennotuotannon perusteella ei ole edustavaa, jotta voitaisiin tehdä paikkansapitävä arvio tullien voimassa pitämisen tarpeesta. Komissio huomauttaa, että ainoastaan kannattavuus arvioitiin yksinomaan riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kennojen myynnin perusteella 103 kappaleessa esitetyistä syistä. Unionin tuotannonalan tilanteen arviointia varten analysoitiin kuitenkin kaikki muut indikaattorit ottaen huomioon kennojen myynti sekä kytkösmarkkinoilla että vapailla markkinoilla. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(110)

Jabil kokosi moduuleja muiden yritysten puolesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sopimusvalmistajana. Muut yritykset maksoivat maksun tästä kokoonpanopalvelusta. Ne myös ottivat täyden sopimusvastuun Jabilin kokoamien moduulien myynnistä. Näin ollen Jabilin ilmoittamat tulot eivät tulleet moduulien myynnistä vaan palvelumaksuista. Sen vuoksi komissio päätti erottaa Jabilin voittoluvut muun unionin moduulituotannonalan voittoluvuista (ks. 160 ja 161 kappale). Muiden vahinkoindikaattoreiden osalta ei voitu tarkastaa kokoonpanopalveluja, jotka Jabil tarjosi yhteistyöstä kieltäytyneille moduulien tuottajille, minkä vuoksi niitä ei otettu huomioon.

(111)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli pyysi lisäselvityksiä siitä, mitä Jabilin tietoja otettiin huomioon ja miksi. Komissio on ottanut kaikkien muiden vahinkoindikaattoreiden kuin kannattavuuden osalta huomioon kaikki Jabilin toimittamat tiedot, jotka liittyvät yhteistyössä toimineisiin unionin moduulien tuottajiin. Vain nämä tiedot otettiin huomioon, koska ne voitiin tarkastaa, kun taas muut jätettiin huomiotta Jabilin erityisen liiketoimintamallin vuoksi ja siksi, että sen lopullisia myyntihintoja ei voitu tarkastaa.

(112)

Komissio määritti unionin kulutuksen ottaen huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärän ja samankaltaisen tuotteen myynnin kokonaismäärän unionissa, mukaan luettuna kytköskäyttöön tarkoitettu myynti. Unionin tuotannonalan kokonaismyynti perustui Europressedienstin toimittamiin tietoihin, joita korjattiin tarvittaessa tiedoilla, jotka saatiin asianomaisten osapuolten edustavuutta koskevista kyselyvastauksista vireillepanoa edeltävässä vaiheessa ja otokseen valittujen yritysten tarkastetuista kyselyvastauksista. Tuontitiedot perustuvat Comext-tietokannan tietoihin ja jäsenvaltioiden komissiolle perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jäljempänä ’14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta’, ilmoittamiin tietoihin, kuten 116 kappaleessa todetaan. Kulutustiedot ristiintarkastettiin vertaamalla niitä muista lähteistä (25) saatuihin tietoihin.

(113)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1a

Unionin kulutus moduulien osalta (MW)

Taulukko 1b

Unionin kulutus kennojen osalta (MW)

(114)

Kaiken kaikkiaan unionin kulutus väheni merkittävästi vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Moduulien osalta unionin kulutus putosi 56 prosenttia. Sen jälkeen, kun kulutus oli laskenut vuosien 2012 ja 2013 välillä jyrkästi 35 prosenttia, se pysyi melko vakaana vuonna 2014 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(115)

Kennojen kulutus laski hieman vähemmän, 26 prosenttia, tarkastelujaksolla. Kulutuksen lasku tapahtui pääasiassa vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin se putosi 26 prosenttia. Kulutus alkoi kuitenkin elpyä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin se kasvoi 4,5 prosenttia vuoteen 2014 nähden.

(116)

Tuontimäärät ja -arvot on saatu eri lähteistä. Vuoden 2012 ja osittain vuoden 2013 tiedot perustuivat pyynnön esittäjän toimittamiin tietoihin, jotka oli kerännyt sen puolesta Europressedienst, koska tuolloin moduulit ja kennot tuotiin unioniin kirjattuna tullinimikkeisiin, jotka kattoivat myös tämän tutkimuksen ulkopuolisia tuotteita, minkä vuoksi Eurostatin tietoja ei voitu käyttää. Eurostatin tietoja voitiin käyttää sen jälkeen, kun moduulien ja kennojen tuonnin kirjaamisvelvoite otettiin käyttöön 6 päivänä maaliskuuta 2013 (26). Näin ollen vuoden 2013 loppuosan, vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson osalta komissio perustaa päätelmänsä Comext-tietokantaan (27) ja 14 artiklan 6 kohdan mukaiseen tietokantaan.

(117)

Tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2a

Kiinasta tulevien moduulien tuonti (MW) ja markkinaosuus  (28)

Taulukko 2b

Kiinasta tulevien kennojen tuonti (MW) ja markkinaosuus

(118)

Kiinasta tuotavien moduulien määrä väheni tarkastelujaksolla 73 prosenttia ja vastaava markkinaosuus pieneni 39 prosenttia eli vuoden 2012 tasolta 66 prosentista 41 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen jälkeen, kun nyt voimassa olevat toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2013, moduulien tuontimäärä kuitenkin pieneni 45 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä, kun taas kulutus väheni 31 prosenttia.

(119)

Kennojen tuontimäärä kasvoi 65 prosenttia tarkastelujaksolla, ja tämä johti markkinoiden kutistuessa paljon suurempaan markkinaosuuden kasvuun eli se kasvoi 123 prosenttia (vuoden 2012 tasolta 7 %:sta 16 %:iin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla). Samaan aikaan vuosien 2013 ja 2014 välillä kennojen tuonti lisääntyi 59 prosenttia, mikä kasvatti markkinaosuutta 10 prosenttiyksiköllä. Vaikka voimakas kasvu ei jatkunutkaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tuonnin taso oli tuolloin edelleen paljon korkeampi kuin vuosina 2012 ja 2013.

(120)

Komissio vahvisti tuonnin hinnat Comext- ja 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan perusteella.

(121)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3a

Moduulien tuontihinnat (euroa/kW)

Taulukko 3b

Kennojen tuontihinnat (euroa/kW)

(122)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta putosi 22 prosenttia moduulien ja 43 prosenttia kennojen osalta tarkastelujaksolla. Moduulien tuontihinta laski vuosina 2012 ja 2013 ja toimenpiteiden voimaantulon jälkeen kohosi 6,3 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä. Se laski jälleen hieman eli 1,6 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kennojen tuontihinta aleni 43 prosenttia tarkastelujaksolla. Se aleni 30 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä ja jatkoi laskuaan vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin se putosi vielä 19,4 prosenttia. Se kuitenkin kohosi hieman eli 1,4 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(123)

Kuten 3.2.3 jaksossa todettiin, lähes kaikilla vientiä harjoittavilla tuottajilla, jotka myivät moduuleja ja kennoja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta unioniin, oli voimassa hintasitoumus, ja niiden vientihinnat EU:hun määräytyivät näissä hintasitoumuksissa asetettujen vähimmäistuontihintojen perusteella. Moduuleista vain 1,6 prosenttia ja kennoista 0,6 prosenttia tuotiin vähimmäistuontihinnan ulkopuolella (29). Tämän vuoksi näitä vientihintoja ei voitu pitää merkityksellisenä indikaattorina määritettäessä vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytäntöä, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa.

(124)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että EU:hun suuntautuneen viennin hintaa olisi käytettävä hintojen alittavuuden määrittämiseen, ja niiden laskelmien mukaan tällä perusteella hintojen alittavuutta ei esiintynyt. On totta, että jos perustana käytetään EU:hun suuntautuneen viennin hintoja, moduulien osalta ei esiinny hintojen alittavuutta ja kennojen osalta alittavuus on hyvin vähäinen. Komissio kuitenkin katsoo, että alittavuuden puuttuminen vähimmäistuontihintojen noudattamisen vuoksi ei ole ratkaiseva tekijä analysoitaessa unionin tuotannonalan nykytilannetta. Kuten 170 kappaleessa todetaan, komissio vahvisti, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa edellisessä tutkimuksessa havaituista aiemmista polkumyyntikäytännöistä ja 4 kappaleessa tarkoitetuista kiertämiskäytännöistä, eikä sillä ollut riittävästi aikaa elpyä.

(125)

Kolmansista maista unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat perustuivat myös Comext- ja 14 artiklan 6 kohdan mukaisen tietokannan tietoihin, ja ne kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4a

Moduulit – tuonti kolmansista maista

Taulukko 4b

Kennot – tuonti kolmansista maista

(126)

Tarkastelujakson aikana moduulien tuonti kolmansista maista unioniin lisääntyi 30 prosenttia. Suurinta kasvu oli vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin määrä lisääntyi 48 prosenttia. Näiden maiden markkinaosuus kasvoi merkittävästi vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 9 prosentista 25 prosenttiin. Suurin muutos tapahtui vuosien 2013 ja 2014 välillä, jolloin markkinaosuus kasvoi 13 prosentista 28 prosenttiin. Kiinan jälkeen suurimpia tuojamaita olivat Taiwan, Malesia ja Singapore. On syytä huomata, että Taiwanista ja Malesiasta tulevaan tuontiin saattoi sisältyä toimenpiteiden kiertämistä (ks. 4 kappale).

(127)

Kennojen tuonti muista maista väheni 47 prosenttia tarkastelujaksolla. Suurin pudotus (52 prosenttia) tapahtui vuosien 2013 ja 2014 välillä, ja tuonti lisääntyi hieman (9 prosenttia) vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tämän seurauksena markkinaosuus supistui vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 70 prosentista 51 prosenttiin. Supistumista tapahtui 75 prosentista 48 prosenttiin vuosien 2013 ja 2014 välillä, minkä jälkeen markkinaosuus kasvoi hieman (3 prosenttiyksikköä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kennojen osalta suurimpia viejiä olivat Taiwan ja Malesia, joiden jälkeen tulivat Kiina ja Yhdysvallat. On syytä huomata, että Taiwanista ja Malesiasta tulevaan tuontiin saattoi sisältyä toimenpiteiden kiertämistä (ks. 4 kappale).

(128)

Kolmansien maiden keskimääräiset vientihinnat sekä moduulien että kennojen osalta alenivat merkittävästi tarkastelujaksolla samoin kuin Kiinan ja unionin hinnat. Moduulien hinnat laskivat 21 prosenttia ja kennojen 45 prosenttia tarkastelujaksolla. Kiertämiskäytännöt ovat siis saattaneet vaikuttaa näihin hintoihin (ks. 4 kappale).

(129)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(130)

Vahinkoanalyysiä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudellisia indikaattoreita käyttäen tietoja, jotka oli saatu pyynnön esittäjältä ja tarkistettu ristiin unionin tuottajien edustavuutta koskevaan kyselyyn vireillepanoa edeltävässä vaiheessa toimittamien vastausten kanssa ja otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastetuista kyselyvastauksista. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella.

(131)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(132)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(133)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5a

Moduulit – tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

Taulukko 5b

Kennot – tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(134)

Unionin moduulien tuotanto väheni kaikkiaan 26 prosenttia tarkastelujaksolla ja kasvoi 4,5 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kulutuksen vähentyessä tuotantokapasiteetti reagoi vähenevään tuotantoon ja pieneni myös 25 prosenttia tarkastelujaksolla. Kapasiteetin käyttöaste pysyi siten vakaana tarkastelujakson alun ja lopun välillä ja oli 53 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi kuitenkin merkittävästi eli 9 prosenttiyksikköä vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (kasvua oli 19 prosenttia). On syytä huomata, että otokseen valittujen unionin moduulien tuottajien kapasiteetin käyttöaste oli paljon korkeampi tarkastelujaksolla; se saavutti 85 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä on 39 prosentin lisäys vuoteen 2012 (61 %) nähden.

(135)

Unionin kennojen tuotanto lisääntyi 19 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuotanto pieneni 31 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä, mutta se kasvoi 49 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä ja vielä 15 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tämä tapahtui samaan aikaan kun polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto joulukuussa 2013, kun taas kulutus väheni jatkuvasti vuosien 2012 ja 2014 välillä mutta kasvoi vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Samalla tuotantokapasiteetti väheni 24 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä johti kapasiteetin käyttöasteen merkittävään kasvuun vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 45 prosentista 70 prosenttiin. Moduulien tuottajien tavoin otokseen valittujen kennojen tuottajien kapasiteetin käyttöaste (86 %) oli paljon korkeampi kuin koko unionin tuotannonalalla, ja se pysyi vakaana tarkastelujakson aikana.

(136)

Päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonala supisti kapasiteettiaan vastauksena kulutuksen vähenemiseen. Samaan aikaan se kasvatti tuotantoaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2014, ja tämä paransi sen kapasiteetin käyttöastetta edelleen.

(137)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6a

Moduulit – myyntimäärä ja markkinaosuus

Taulukko 6b

Kennot – myyntimäärä ja markkinaosuus

(138)

Moduulien myyntimäärä väheni tarkastelujaksolla 40 prosenttia. Kulutuksen vähentyessä 56 prosenttia tämä kuitenkin johti merkittävään markkinaosuuden kasvuun (40 %) tarkastelujaksolla niin, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla markkinaosuus oli 35 prosenttia.

(139)

Unionin tuotannonalan kennojen myynti kasvoi tarkastelujaksolla 9 prosenttia. Tämän tuloksena markkinaosuus kasvoi vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 23 prosentista 33 prosenttiin, kun kennojen kulutus supistui paljon vähemmän kuin moduulien eli 26 prosenttia.

(140)

Kulutuksen supistuessa ja polkumyyntitoimenpiteiden tullessa voimaan unionin tuotannonala kykeni kasvattamaan markkinaosuuttaan sekä moduulien että kennojen osalta.

(141)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7a

Moduulit – työllisyys ja tuottavuus

Taulukko 7b

Kennot – työllisyys ja tuottavuus

(142)

Vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä työllisyys väheni moduulien alalla 64 prosenttia ja kennojen alalla 38 prosenttia. Moduulien alalla suurin vähennys (53 %) työntekijöiden lukumäärässä tapahtui vuosien 2013 ja 2014 välillä; tämä on paljon suurempi kuin tuotannon vähennys (27 %) samalla kaudella. Kennojen alalla työntekijöiden lukumäärä vuosien 2013 ja 2014 välillä kasvoi 22 prosenttia, mikä oli paljon vähemmän kuin tuotannon lisääntyminen (49 %) samalla kaudella. Näiden tuloksena tuottavuus kasvoi merkittävästi sekä moduulien (103 %) että kennojen (94 %) alalla tarkastelujakson aikana. Tuottavuuden kasvu vuosien 2013 ja 2014 välillä oli 57 prosenttia moduulien ja 22 prosenttia kennojen alalla.

(143)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kiisti komission päätelmät unionin tuotannonalan työllistämien työntekijöiden lukumäärästä ja väitti, että suurimman yrityksen, SolarWorldin, kennojen ja moduulien valmistukseen liittyvät työntekijät oli laskettu kahteen kertaan. SolarWorldin ja kaikkien muiden otokseen valittujen yritysten työntekijöitä koskevat luvut on tarkastettu asianmukaisesti ja on varmistettu, että mitään työntekijöitä ei ole laskettu kahteen kertaan vertikaalisesti integroituneiden yritysten tapauksessa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(144)

Kuten 3.2.3 jaksossa selitetään, tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuvan viennin hintoihin vaikuttivat sitoumukset, minkä vuoksi ne eivät ole riittävän luotettavia, jotta niitä voitaisiin käyttää sen määrittämiseen, jatkuuko tai toistuuko polkumyynti todennäköisesti, jos polkumyyntitoimenpiteiden annetaan raueta.

(145)

Vahinkoindikaattoreiden analyysi kuitenkin osoittaa, että voimassa olevilla toimenpiteillä on ollut positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan, jonka voidaan katsoa olevan toipumassa aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(146)

Otokseen valittiin vain kolme kennojen tuottajaa, joista kaksi on EU ProSunin jäseniä. Ne olivat mukana esittämässä pyyntöä, joka sisältää molempien tuottajien luvut. Näin ollen kennojen osalta kaikki mikrotaloudellisiin indikaattoreihin liittyvät luvut, jotka voidaan jäljittää suoraan kolmanteen yritykseen, joka ei ole EU ProSunin jäsen, annetaan vaihteluväleinä, jotta suojataan tämän yhteistyössä toimineen unionin tuottajan luottamuksellisia tietoja.

(147)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 8a

Moduulit – myyntihinnat unionissa

Taulukko 8b

Kennot – myyntihinnat unionissa

(148)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi yksikkökohtaisten myyntihintojen kehitys unionin vapailla markkinoilla verrattuna vastaaviin tuotantokustannuksiin. Myyntihinnat putosivat merkittävästi eli 25 prosenttia moduulien ja 32 prosenttia kennojen osalta tarkastelujaksolla. Moduulien myyntihinta putosi jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan, mutta kennojen myyntihinta kohosi 5 prosenttiyksikköä vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Avoimilla markkinoilla myytyjen kennojen osuus otokseen valittujen tuottajien kokonaistuotannosta oli alle 5 prosenttia, ja lisäksi yksi tuottaja myi suuria määriä erittäin alhaisilla hinnoilla ennen liiketoimintansa lopettamista EU:ssa. Näin ollen tästä indikaattorista ei voitu tehdä merkityksellisiä päätelmiä. Joidenkin otokseen valittujen tuottajien kytkösmarkkinoiden kulutukseen tarkoitetut kennot siirrettiin tai toimitettiin moduulien tuotantoon erilaisilla menetelmillä (esim. muuntohinnoittelu virtuaalimarkkinahinnoilla, muuntaminen tosiasiallisten kustannusten perusteella). Näin ollen myöskään kytkösmarkkinakäytön hintojen kehityksestä ei voida tehdä merkityksellisiä päätelmiä.

(149)

Tuotannon yksikkökustannukset putosivat jyrkästi eli 46 prosenttia moduulien ja 42 prosenttia kennojen osalta tarkastelujaksolla.

(150)

Moduulien myyntihinnat ovat keskimäärin olleet alemmat kuin tuotannon yksikkökustannukset, mutta ero pieneni jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan ja etenkin sen jälkeen, kun toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2013. Vuonna 2012 myyntihinta oli vain 71 prosenttia moduulien tuotannon yksikkökustannuksista, mutta vuonna 2013 se oli 80 prosenttia, vuonna 2014 94 prosenttia ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 94,5 prosenttia. Näin ollen myyntihinnan ja tuotantokustannusten välinen ero pieneni jyrkästi, 14 prosenttiyksikköä, vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(151)

Kennojen osalta myyntihinta oli 60–67 prosenttia tuotannon yksikkökustannuksista vuonna 2012, 72–80 prosenttia vuonna 2013, 65–72 prosenttia vuonna 2014 ja 72–79 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kuten kuitenkin edellä selitetään, vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson osalta suuntaukseen vaikutti voimakkaasti yhden unionin tuottajan poikkeuksellisen alhaiset hinnat. Muiden kahden otokseen valitun yrityksen osalta osuudet olivat 75–80 prosenttia vuonna 2014 ja 81–86 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, eli saman suuntaisia moduulien kehityssuunnan kanssa.

(152)

Tuotannonala alkoi kaiken kaikkiaan elpyä aiemmasta polkumyynnistä ja lisäsi myös ponnistuksiaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi, etenkin parantamalla unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuutta (ks. 141 kappale), minkä ansiosta tuottavuus tehostui ja kapasiteetin käyttöaste parani.

(153)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 9a

Moduulit – keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

Taulukko 9b

Kennot – keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(154)

Vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti sekä moduulien että kennojen alalla kasvoivat 16 prosenttia. Tämä kasvu johtui pääasiassa irtisanomiskorvauksista, jotka liittyivät työntekijöiden määrän rationalisointiin, ja palkkainflaatiosta.

(155)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10a

Moduulit – varastot

Taulukko 10b

Kennot – varastot

(156)

Varastot kasvoivat tarkastelujakson aikana hieman moduulien osalta (3 %) ja merkittävästi kennojen osalta (156 %). Molempien varastot kuitenkin pienenivät osuutena kokonaistuotannosta, 66 prosenttia moduulien ja 20 prosenttia kennojen osalta.

(157)

Varastoja ei voida pitää tällä alalla merkittävänä vahinkoindikaattorina, koska tuotanto ja myynti perustuvat pääasiassa tilauksiin, joten tuottajat pitävät yleensä varastot pieninä.

(158)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11a

Moduulit – kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

Taulukko 11b

Kennot – kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(159)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(160)

Kuten 110 kappaleessa todetaan, yksi otokseen valittu yritys, Jabil, harjoittaa kokoonpanotoimintaa eikä osallistu moduulien myyntitoimintaan. Sen kannattavuus kehittyi eri tavalla. Se oli kannattava koko tarkastelujakson ajan ja paransi kannattavuuttaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla niin, että se oli 5–15 prosenttia. Jabilin voitot syntyivät kuitenkin maksuista, jotka se keräsi asiakkailtaan kokoonpanopalvelusta, eivätkä moduulien myynnistä. Sille ei myöskään aiheutunut moduulien myyntiin liittyviä menoja, kuten markkinointikustannuksia (sille aiheutui kustannuksia vain uusien sopimusvalmistajien etsimisestä). Sen kustannusrakenne eroaa myös tyypillisestä moduulien tuottajasta, joka on täysimittaisesti vastuussa tuotteensa tuotannosta ja myynnistä. Jabililla on esimerkiksi pienempi käyttöpääoma ja pienemmät varastointikustannukset, muut saamiset/velat ja T&K-kustannukset.

(161)

Taulukon 11 a ensimmäisessä sarakkeessa olevassa kannattavuusluvussa yhdistetään kahden eri ryhmän luvut. Siihen sisältyvät moduulien tuottajat, jotka valmistavat ja myyvät tuotetta. Siihen sisältyy myös otokseen valittu yritys Jabil, joka vain kokoaa moduuleja. Saadakseen realistisen kuvan tuotannonalan tilanteesta komissio päätti erottaa toisistaan nämä kaksi ryhmää jatkoanalyysissä. Tämän vuoksi se lisäsi taulukkoon 11 a toisen sarakkeen, jota se pitää luotettavampana unionin moduulialan kannattavuuden arvioimiseksi.

(162)

Otokseen valittujen moduulien tuottajien – Jabilia lukuun ottamatta – toiminta oli tappiollista tarkastelujaksolla. Tappiot kuitenkin pienenivät 244 prosenttia tarkastelujakson aikana. Ne pienenivät 5,5 prosenttiyksikköä vuonna 2013 vuoteen 2012 nähden. Tämä osui ajallisesti yksiin toimenpiteiden voimaantulon kanssa (väliaikaiset toimenpiteet tulivat voimaan 6 päivänä kesäkuuta 2013). Tappiot pienenivät merkittävästi enemmän eli 18,5 prosenttiyksikköä vuosien 2013 ja 2014 välillä, kun toimenpiteiden vaikutus kattoi koko vuoden. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tappiot kasvoivat hieman eli 0,8 prosenttiyksikköä. Tähän vaikuttivat kuitenkin pääasiassa yhdelle unionin tuottajalle, joka myöhemmin päätti lopettaa toimintansa, aiheutuneet tappiot. Samaan aikaan kaikkien muiden otokseen valittujen unionin tuottajien tappiot pienenivät edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vuoteen 2014 verrattuna.

(163)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet vastustivat Jabilin jättämistä pois muun unionin moduulien tuotannonalan voittoluvuista. Ne väittivät, että Jabil oli harvinainen esimerkki kannattavasta tuottajasta ja että sen poisjättäminen on epäjohdonmukaista, kun otetaan huomioon päätös hyväksyä vertailumaan tuottaja, jonka myymät moduulit kootaan toisessa yrityksessä jalostuskorvaussopimuksen nojalla. Komissio ei ole jättänyt Jabilia kannattavuutta koskevan analyysin ulkopuolelle, toisin kuin osapuolet väittävät. Se on pikemminkin tuottanut kaksi erillistä tietojoukkoa, jotta saataisiin merkityksellisempi herkkyysanalyysi. Nämä tiedot osoittavat, että unionin tuotannonalan – myös Jabil mukaan luettuna – toiminta on keskimäärin ja kokonaisuutena ottaen tappiollista. Ne myös osoittavat, että eri unionin tuottajien välillä on suuria eroja niiden liiketoimintamallista riippuen (ks. 110 ja 160 kappale). Sen vuoksi väite oli hylättävä. Lisäksi komissio huomauttaa, että vertailumaan tuottajaa ja unionin tuotannonalaa koskevassa lähestymistavassa ei ole mitään epäjohdonmukaista. Vertailumaan tuottaja on melko samanlainen kuin Jabilin asiakkaat mutta eroaa Jabilin omasta liiketoimintamallista. Vertailumaan tuottaja ottaa täyden vastuun toisen yrityksen kokoamien moduulien myynnistä, mutta Jabil on kokoonpanija, joka perii asiakkailtaan jalostuskorvausmaksun tarjoamastaan kokoonpanopalvelusta. Myös tästä syystä komissio on keskittynyt vahinkoanalyysissä liiketoimiin Jabilin ja muiden sellaisten unionin tuottajien välillä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin vertailumaan tuottaja (ks. 52 kappale).

(164)

Kennojen tuottajien tappiot pienenivät 2 prosenttia tarkastelujaksolla. Tappiot pienenivät 31,9 prosenttiyksikköä vuosien 2012 ja 2013 välillä mutta kasvoivat 20,3 prosenttiyksikköä vuosien 2013 ja 2014 välillä ja 10,7 prosenttiyksikköä vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kennojen kannattavuuteen vaikutti kuitenkin kaksi poikkeuksellista tapahtumaa. Yhtäältä yksi otokseen valituista tuottajista tuli markkinoille tarkastelujakson aikana mutta muutti joidenkin tuotantokustannustensa raportointia tarkastelujakson viimeisinä vuosina, mikä johti suuriin tappioihin. Toisaalta toisen otokseen valitun tuottajan myyntihinnat olivat poikkeuksellisen alhaiset ja erittäin tappiolliset tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, kun se oli lopettamassa tuotantoaan. Sitä vastoin kolmannen otokseen valitun tuottajan tappiot pienenivät jatkuvasti tarkastelujakson aikana.

(165)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Kannattavuuden tavoin sekin noudatteli negatiivista kehityssuuntausta vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Moduulien osalta nettokassavirta pieneni 11 prosenttia ja kennojen osalta 44 prosenttia tarkastelujaksolla. Vuonna 2014 sekä moduulien että kennojen alalla esiintyneisiin kassavirran vaihteluihin vaikuttivat poikkeukselliset tapahtumat yhden suuren unionin tuottajan kohdalla. Yhtäältä se hankki olemassa olevan tuotantolaitoksen alhaisella ostohinnalla ja toisaalta järjesteli velkansa uudelleen. Vuonna 2015 se maksoi edelleen takaisin merkittäviä lyhennyksiä lainoistaan, minkä vuoksi rahoitustoiminnan kassavirta oli negatiivinen. On syytä huomata, että kyseinen tuottaja raportoi operatiivisen toiminnan positiivisesta kassavirrasta ja toimintansa merkittävästä kohenemisesta verrattuna vuoteen 2014. Kahden muun unionin moduulien tuottajan kassavirta oli positiivinen ja paranemassa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun taas kahden muun kennojen tuottajan kassavirta oli negatiivinen mutta paranemassa.

(166)

Edellä olevista taulukoista näkyy, että unionin tuotannonala lisäsi investointejaan moduulien alalla 2 prosenttia vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Investoinnit kasvoivat 40 prosenttia vuosien 2013 ja 2014 välillä ja 98 prosenttia vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(167)

Investoinnit kennojen alalla vähenivät 61 prosenttia vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Yleiseen investointisuuntaukseen kennojen alalla vaikutti jälleen yhden otokseen valitun unionin tuottajan päätös tuotannon lopettamisesta. Samaan aikaan kahden muun otokseen valitun tuottajan investoinnit kasvoivat nelinkertaisesti vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(168)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toivat esiin, että investoinnit kennoihin vähenivät koko tarkastelujakson ajan eikä toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttanut niihin positiivisesti. Tämä on kyllä totta koko otoksen osalta, mutta kuten edeltävässä kappaleessa todettiin, suuntaukseen vaikutti yhden otokseen valitun unionin tuottajan päätös tuotannon lopettamisesta. Kyseisellä tuottajalla oli merkittävästi investointeja kauden alussa muttei juuri lainkaan sen lopussa. Toinen otokseen valittu tuottaja teki vuonna 2013 käynnistysvaiheen investointeja, jotka näkyvät kokonaisinvestointien suurena lisääntymisenä kyseisenä vuonna. Sen jälkeen kun käyttöön otetut toimenpiteet alkoivat vaikuttaa yritysten kannattavuuteen, koko otoksen investoinnit kasvoivat vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä; kaksi otokseen valittua tuottajaa, jotka pysyivät markkinoilla, kasvattivat investointejaan nelinkertaisesti tällä kaudella. Tämän vuoksi hylättiin väite, jonka mukaan toimenpiteiden käyttöönotto ei vaikuttanut positiivisesti investointeihin.

(169)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se pysyi negatiivisena koko tarkastelujakson ajan unionin tuotannonalalle aiheutuneiden nettotappioiden vuoksi. Investointien tuotto parani moduulien alalla 4 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana, mutta vuoteen 2013 verrattuna se parani merkittävästi vuonna 2014 (7 prosenttiyksikköä) ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (8 prosenttiyksikköä). Kennojen alalla investointien tuotto heikkeni 25,8–28,4 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(170)

Unionin tuotannonalalle aiheutui kaiken kaikkiaan vahinkoa tarkastelujaksolla, kun otetaan huomioon alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönotosta kulunut lyhyt aika sekä alkuperäisessä tutkimuksessa havaittu polkumyynnin suuruus ja vahingon taso. Lisäksi havaitut kiertämiskäytännöt (ks. 4 kappale) ovat myös vaikuttaneet vahingon jatkumiseen. Vuoden 2013 puolivälistä lähtien (väliaikaiset toimenpiteet tulivat voimaan 6 päivänä kesäkuuta 2013) ja etenkin vuoden 2014 aikana (ensimmäinen täysi vuosi, jona polkumyyntitoimenpiteet olivat voimassa) ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan toiminta alkoi kuitenkin vähitellen elpyä.

(171)

Useat vahinkoindikaattorit osoittivat myönteistä kehityssuuntausta. Unionin tuotannonala lisäsi moduulien myyntiä unionissa 2,8 prosenttia ja tämän tuloksena sen markkinaosuus kasvoi 9,4 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Samalla kaudella unionin tuotannonala lisäsi kytköskäyttöään ja kennojen myyntiä unionissa 6,3 prosenttia ja säilytti 33 prosentin markkinaosuuden. Unionin tuotannonala paransi samalla kaudella myös kapasiteetin käyttöastettaan 9 prosenttiyksikköä moduulien ja 8 prosenttiyksikköä kennojen alalla lisäämällä tuotantoa ja vähentämällä olemassa olevaa kapasiteettia. Myös sen tuottavuus koheni huomattavasti, ja näin se vähensi myyntihintojensa ja keskimääräisten tuotantokustannustensa välistä eroa. Kiinan viennin aiempi hintojen alittavuus oli päättynyt, koska kiinalaiset viejät noudattivat vähimmäistuontihintaa (moduulien hinnoissa ei ollut alittavuutta ja kennojen hinnoissa vain vähän tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla). Tämän tuloksena unionin tuotannonalan tappiot moduulien alalla vähenivät merkittävästi vuosiin 2012 ja 2013 nähden, vaikka sen toiminta oli edelleen tappiollista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonalan tappiot kennojen alalla eivät kuitenkaan pienentyneet, koska niihin vaikuttivat kahden otokseen valitun tuottajan poikkeukselliset tapahtumat (ks. 165 kappale). Kolmas otokseen valittu tuottaja sitä vastoin onnistui vähentämään tappioitaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja noudatteli näin moduulien alalla havaittua suuntausta.

(172)

Unionin tuotannonala myös kasvatti investointejaan sekä moduulien (41 %) että kennojen (63 %) alalla vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

(173)

Toteutetuista toimista ja niiden tuloksena saavutetuista myönteisistä kehityssuuntauksista huolimatta unionin tuotannonala ei onnistunut vieläkään elpymään kiinalaisten viejien aiemmin harjoittamasta polkumyynnistä. Kuten edellä todettiin, sekä kennojen että moduulien valmistajien toiminta oli tappiollista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja niiden kassavirta ja investointien tuotto olivat negatiivisia. Lisäksi siitä huolimatta, että kiinalaisten viejien moduulien tuontimäärät vähenivät, niiden markkinaosuus oli edelleen suurempi kuin unionin tuottajien. Kennojen tuonti kasvoi merkittävästi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla määrällisesti (65 %) verrattuna vuoteen 2012 ja kasvatti markkinaosuuttaan. Kennojen tuonti Kiinasta aiheutti epäsuoraa painetta myös kytkösmarkkinoilla toimiville moduulien tuottajille, joiden kasvua se esti. Tämän vuoksi Kiinasta tuli unionin markkinoille tuontia edelleen merkittäviä määriä hinnoilla, jotka olivat alle unionin tuotannonalan tuotantokustannusten.

(174)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että komissio ei arvioinut kolmansista maista merkittävinä määrinä ja kiinalaisia vientihintoja alemmilla hinnoilla tulevan moduulien tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalaan.

(175)

Komissio myöntää, että kolmansista maista tulevan moduulien tuonnin vaikutus on merkittävä tekijä arvioitaessa EU:n tuotannonalan tilannetta. Tämä tuonti oli kuitenkin paljon vähäisempää kuin Kiinasta tuleva tuonti: kolmansien maiden markkinaosuus oli 25 prosenttia (mukaan luettuna moduulit, jotka todellisuudessa olivat kiinalaisia mutta jotka tuotiin kiertämiskäytäntöjä käyttäen) ja Kiinan markkinaosuus oli 41 prosenttia (ja kiertämiskäytännöt huomioon ottaen todellisuudessa korkeampi) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni 10 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, kun taas kiinalaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi 4,9 prosenttia samalla kaudella. Nämä kaksi tekijää osoittavat, että Kiinasta tulevalla tuonnilla oli paljon suurempi vaikutus unionin tuotannonalaan kuin kolmansista maista tulevalla tuonnilla. Kolmansista maista tulevien moduulien hinnat eivät myöskään olleet alle Kiinasta tuotavien moduulien hintojen. Kuten 4 a taulukosta näkyy, tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kolmansista maista tulevan kokonaistuonnin painotettu keskimääräinen hinta oli 550 euroa/kW, joka oli korkeampi kuin Kiinan keskimääräinen vientihinta 544 euroa/kW. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(176)

Useat osapuolet väittivät kennojen osalta, että vahinko oli aiheutunut kolmansista maista tulevasta tuonnista, koska kannattavuus heikkeni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2014; tämä aiheutui kiinalaisen tuonnin vähenemisestä ja samanaikaisesta kolmansista maista tulevan tuonnin lisääntymisestä.

(177)

Otokseen valittujen tuottajien tappioiden lisääntymiseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vaikuttivat kahteen unionin kennojen tuottajaan kohdentuvat poikkeukselliset tapahtumat, kun taas kolmannen (ja suurimman) tuottajan kannattavuus lisääntyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vuoteen 2014 verrattuna (ks. 164 kappale). Vaikka Kiinasta tuleva tuonti väheni 3 prosenttiyksikköä vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, se lisääntyi 7 prosenttiyksikköä vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä toimenpiteiden voimaantulosta huolimatta. Näin ollen Kiinasta tulevalla tuonnilla oli edelleen merkittävä vaikutus unionin tuotannonalaan. Kolmansista maista tuleva tuonti kyllä lisääntyi 2 prosenttiyksikköä vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, mutta se väheni 24 prosenttiyksikköä vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Näin ollen sen vaikutus unionin tuotannonalaan itse asiassa pieneni toimenpiteiden käyttöönottoa seuranneella kaudella. Näin ollen hylättiin väite, jonka mukaan vahinko aiheutui kolmansista maista tulevasta tuonnista.

(178)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että jotkin vahinkoindikaattorit kohenivat vasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eivätkä välittömästi toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Näin ollen toimenpiteiden käyttöönoton ja positiivisten eri suuntausten välillä ei ole selvää yhteyttä.

(179)

Komissio myöntää, että jotkin vahinkoindikaattorit, esimerkiksi moduulien osalta markkinaosuus, tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste, kohenivat vasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eivätkä vuonna 2014. Kun kuitenkin otetaan huomioon aiemmassa tutkimuksessa todetun polkumyynnin ja vahingon suuruus, kesti jonkin aikaa kääntää koko tuotannonalaan pätevät negatiiviset suuntaukset. Tätä voidaan selittää sillä, että kun alkuperäiset toimenpiteet otettiin käyttöön, unionin tuotannonala oli konsolidoimassa toimintaansa ja useat tuottajat olivat jo konkurssissa tai lähes konkurssissa mutta poistuivat markkinoilta vasta vuonna 2014. Tällä oli suuri vaikutus kaikkiin makroindikaattoreihin, joihin sisältyi myös tällaisia yrityksiä. On myös syytä huomata, että useat indikaattorit, kuten markkinaosuus, tuotanto, kapasiteetin käyttöaste ja tuotantokapasiteetti, jotka olivat olleet negatiivisia koko unionin tuotannonalan tasolla, osoittivat positiivista suuntausta jo vuonna 2014 otokseen valittujen unionin sekä moduulien että kennojen tuottajien osalta. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(180)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonala suoriutuu hyvin ja on toipunut täysin aiemmasta vahingosta. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset osapuolet toistivat nämä väitteet. Etenkin SolarWorldin ja Jabilin, jotka ovat selvästi suurimpia moduulien tuottajia unionissa, tilinpäätöksissä ilmoitetut luvut väitetysti osoittavat, että niiden liiketoiminta unionissa oli kasvanut viime vuosien aikana ja että ne olivat kasvattaneet tuotantomäärää, kapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, vientimyyntiä ja tuottavuutta samalla kun tuotantokustannukset ja varastot ovat pienentyneet.

(181)

Otokseen valitut unionin tuottajat (mukaan luettuna Jabil ja SolarWorld) ovat kyllä kasvattaneet tuotantomäärää, kapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, vientimyyntiä ja tuottavuutta ja pienentäneet tuotantokustannuksia ja varastoja vuonna 2014 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Väite, jonka mukaan tuotannonala on elpynyt täysin aiemmasta vahingosta, on vastoin tutkimuksen päätelmiä, jotka saatiin otokseen valittujen unionin tuottajien tosiasiallisten tarkastettujen tietojen perusteella. Monet mikrotaloudelliset indikaattorit (kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto) perustuvat vain riippumattomille asiakkaille unionissa tapahtuneeseen myyntiin. Lisäksi joillakin otokseen valituista yrityksistä on unionin ulkopuolella merkittävää tuotantoa, joka ei sisälly mikrotaloudellisiin indikaattoreihin. Julkisesti saatavilla olevissa rahoitusasiakirjoissa sen sijaan käsitellään kaikkea asianomaisten yritysten toimintaa ja annetaan usein tietoa koko yritysryhmän konsolidoidusta tilinpäätöksestä. Sen vuoksi perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaiset päätelmät unionin tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta eivät perustuneet julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin vaan vain tutkimuksessa saatuihin yksityiskohtaisempiin ja todennettuihin tietoihin unionin tilanteesta. Lisäksi päätelmät, jotka tehtiin unionin tuotannonalan tilanteesta, perustuivat kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin tietoihin eivätkä vain SolarWorldin ja Jabilin tietoihin. Kuten edellä todettiin, Jabil harjoitti vain moduulien kokoonpanotoimintaa eikä sillä ollut sopimusvastuuta niiden myynnistä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(182)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon SolarWorldin tekemien laajamittaisten investointien vaikutukset. Niiden todettiin vaikuttaneen negatiivisesti yritykseen ja koko tuotannonalaan, kun otetaan huomioon yrityksen merkittävä osuus unionin tuotannonalan tuotoksesta.

(183)

Investoinnit, joihin osapuoli viittaa, tehtiin vuonna 2015, eivätkä ne koskeneet vain kennoja ja moduuleja vaan myös muuta tuotantoa EU:ssa, kuten kiekkoja (31). Sen vuoksi näillä investoinneilla oli vain osittaista vaikutusta yrityksen moduuli- ja kennoliiketoiminnan kannattavuuden arviointiin. Kuten muut osapuolet toivat esiin, SolarWorld-ryhmä saavutti positiivisen tuloksen vuonna 2016 (32) liiketoiminnassaan sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. Tämä ei vaikuttaisi osoittavan tässä vaiheessa, että jo tehdyt investoinnit olisivat vaikuttaneet negatiivisesti yritykseen. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(184)

Jotta voitiin arvioida vahingon jatkumisen todennäköisyys siinä tapauksessa, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta, Kiinasta tulevan tuonnin mahdollisia vaikutuksia unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan tarkasteltiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(185)

Unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, kuten 4.5 jaksossa osoitetaan. Polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta (ks. 3.3 jakso). Lisäksi vahvistettiin, että vientiä harjoittavat tuottajat myivät polkumyyntihinnoilla kolmansiin maihin ja unioniin ja tulisivat unionin markkinoille vielä tämänhetkisiä hintojakin alemmilla hinnoilla, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(186)

Kiinan moduulien tuotantokapasiteetiksi arvioidaan 96,3 GW/vuosi vuonna 2015 ja vuonna 2016 sen odotetaan olevan 108 GW/vuosi (33). Globaalin kysynnän arvioitiin olevan 50,6 GW vuonna 2015 ja sen odotetaan nousevan 61,7 GW:iin (34) tai toisen lähteen mukaan 68,7 GW:iin (35) vuonna 2016. Näin ollen komissio päätteli, että kiinalaisten tuottajien käyttämätön kokonaiskapasiteetti ylitti globaalin kysynnän merkittävästi eli 47,5 prosentilla vuonna 2015 ja ylittää sen 42,9 tai 36 prosentilla vuonna 2016 käytetystä lähteestä riippuen. Eräästä muusta lähteestä vahvistettiin, että globaali kokonaiskysyntä oli 58 GW (36) vuonna 2015, mikä tarkoittaisi, että kiinalaisten tuottajien ylikapasiteetti oli 39,8 prosenttia vuonna 2015.

(187)

Vaikka Kiinassa ei otettaisi lainkaan uutta kapasiteettia käyttöön jatkossa, nykyinen kapasiteetti ylittäisi silti merkittävästi aurinkosähköjärjestelmien ennustetun globaalin vuotuisen kysynnän. Todennäköisimmän skenaarion (nk. keskivertokasvun skenaario) mukaan kysyntä olisi 97 GW (37) tai 95 GW (38) vuonna 2020, ja Kiinan tämänhetkinen kapasiteetti kattaisi sen täysin. Lisäksi Kiinan aurinkomoduulien tuotantokapasiteetti on kasvanut vakaasti viimeisten 10 vuoden aikana. Se esimerkiksi enemmän kuin kaksinkertaistui vuosien 2012 ja 2015 välillä (43,8 GW:stä (39) 96,3 GW:iin). BNEF:n mukaan pelkästään vuonna 2016 Kiinassa ilmoitettiin olevan tai olevan rakenteilla lisäkapasiteettia 2 GW. Ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että Kiinan kapasiteetti ei jatkaisi kasvuaan lähitulevaisuudessa, kun otetaan huomioon, että se on jatkuvasti laajentunut ainakin viiden viime vuoden aikana. Sen vuoksi jopa vähiten todennäköisessä skenaariossa (nk. korkean kasvun skenaario), jossa globaali vuotuinen kysyntä kasvaa 120 GW:iin (40) vuoteen 2020 mennessä, on todennäköistä, että pelkästään kiinalaiset tuottajat kykenisivät edelleen vastaamaan koko kysyntään, koska niiden olisi laajennettava nykyistä kapasiteettiaan paljon hitaammin kuin aiemmin eli vain 11,3 prosenttia neljässä vuodessa.

(188)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet kyseenalaistivat komission käyttämät tiedot, jotka koskivat Kiinan kapasiteettia ja globaalia kulutusta. Ne väittivät, että Solar Power Europe ei ole riittävän luotettava lähteenä, koska se ottaa huomioon vain moduulit, jotka on jo liitetty verkkoon, kun taas IHS:n ja BNEF:n arviot ovat tarkempia, koska ne osoittavat käyttöönottoa varten ostetut moduulit.

(189)

Komissio kuitenkin analysoi jo edellä olevissa kappaleissa IHS:ltä saadut tiedot ja ennusteet, eivätkä BNEF:n tiedot eroa merkittävästi IHS:n tiedoista (41). Itse asiassa BNEF:n ja IHS:n arviot vuodelle 2016 (68,7 GW varovainen skenaario ja 70,7 GW optimistinen skenaario) ja vuodelle 2017 (72,9 ja 77,5 GW) täsmäävät täysin ja arviot vuodelle 2018 (BNEF: 83 GW ja IHS: 82 GW) (42) eroavat toisistaan vain hieman; 2018 on viimeinen vuosi, jolle BNEF:llä on arvio. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(190)

Samat osapuolet kiistivät myös komission määrittämän käyttämättömän kapasiteetin kokonaismäärän. Yhden asianomaisen osapuolen mukaan se oli 70 GW vuonna 2016. Se ei kuitenkaan toimittanut tietolähdettä tai mitään menetelmää, jonka perusteella se päätyi tähän lukuun. Vaikka luku olisikin oikea, arvioitu käyttämätön kapasiteetti olisi edelleen riittävä kattamaan koko globaalin kysynnän vuotta 2016 koskevan optimistisimmankin arvion mukaan (70,7 GW (43)). Muut osapuolet eivät toimittaneet mitään arvioita tai esittäneet tutkimuksia tai raportteja, joiden mukaan komission määrittämää käyttämätöntä kapasiteettia olisi pienennettävä. Näin ollen tämä väite ei muuta edellä esitettyjä päätelmiä.

(191)

Useat asianomaiset osapuolet totesivat ennen päätelmien ilmoittamista ja sen jälkeen, että 1-luokan yrityksillä on paljon vähemmän ylikapasiteettia kuin 2- ja 3-luokan yrityksillä. BNEF:n mukaan 1-luokan yritysten arvioitu moduulien tuotantokapasiteetti Kiinassa vuonna 2016 on 46 GW, mikä on vähemmän kuin 2- ja 3-luokan yritysten yhteinen kokonaiskapasiteetti, joka on arviolta 62 GW (44). Kaikki kiinalaisten yritysten luokat toimivat kuitenkin globaaleilla markkinoilla. Jos asiaa tarkastellaan unionin kannalta, toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen vientiä unioniin harjoittivat 1-luokan yritysten lisäksi myös 2- ja 3-luokan yritykset, joskin vähemmässä määrin (viimeksi mainittujen osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista oli arviolta 13,6 prosenttia vuonna 2014). Sen vuoksi komissio katsoo, että kaiken tyyppisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kapasiteetti olisi otettava huomioon määritettäessä Kiinassa käytettävissä olevaa kapasiteettia.

(192)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kiisti päätelmän, jonka mukaan kaiken tyyppisten vientiä harjoittavien tuottajien ylikapasiteetti olisi otettava huomioon määritettäessä Kiinassa käytettävissä olevaa kapasiteettia.

(193)

Komissio toi esiin, että pelkästään 1-luokan yrityksissä käytettävissä oleva kapasiteetti oli 90 prosenttia koko maailman kulutuksesta vuonna 2015 (arviolta 50,6 GW). Lisäksi se, että 2- ja 3-luokan yritykset – pienistä määristä huolimatta – harjoittavat vientiä EU:hun, osoittaa, että ne toimivat unionin markkinoilla eivätkä rajoita myyntiään vain Kiinan tai muille markkinoille. 2- ja 3-luokan yrityksistä tulevan tuonnin odotetaan lisääntyvän merkittävästi sen jälkeen, kun sitoumuksia peruutettiin hiljattain pääasiassa 1-luokan yrityksiltä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(194)

Useat osapuolet väittivät ennen päätelmien ilmoittamista ja sen jälkeen, että Kiinan ylikapasiteetti oli suuressa määrin yliarvioitu, koska aurinkosähköjärjestelmien kysyntä kasvoi vakaasti globaalilla tasolla. Vuotuinen globaali kysyntä kasvoikin 25 prosenttia vuosien 2014 ja 2015 välillä (40,3 GW:sta 50,6 GW:iin) (45). Kuten edellä kuitenkin todettiin, kiinalaisten tuottajien arvioitu ylikapasiteetti on enemmän kuin 47,5 prosenttia tämänhetkisestä kysynnästä. Sen vuoksi kaikkein optimistisimmassakin globaalin kysynnän kasvua koskevassa skenaariossa kiinalaisilla tuottajilla olisi todennäköisesti edelleen riittävästi käyttämätöntä kapasiteettia kysyntään vastaamiseksi. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(195)

Kennojen osalta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kapasiteetiksi arvioidaan 76,6 GW vuonna 2016, mikä on 12 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015 (68 GW) (46). Koska kennojen globaali kysyntä on suunnilleen sama kuin moduulien globaali kysyntä, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kennojen ylikapasiteetti oli 25,6 prosenttia vuonna 2015 ja 19,5 prosenttia vuonna 2016. Lisäksi vuonna 2016 kennojen globaalista kapasiteetista oli Kiinan hallussa 72,8 prosenttia, mikä ylittää merkittävästi kaikki muut kolmannet maat. Neljän seuraavaksi suurimman kolmannen maan käytettävissä oleva kapasiteetti on paljon pienempi kuin Kiinan (Taiwan: 11 GW; Malesia: 4 GW; Korea: 2,7 GW ja Japani: 1,9 GW). Tällä perusteella komissio päätteli, että Kiinalla on myös merkittävä kennojen tuotannon ylikapasiteetti.

(196)

Useat osapuolet väittivät, että unionin markkinat eivät ole enää houkuttelevat kiinalaisten tuottajien kannalta. Niiden mukaan kennojen ja moduulien kiinalainen tuotanto suunnattaisiin pikemminkin nopeasti laajeneville markkinoille Aasiassa, esimerkiksi Japaniin ja Intiaan. Lisäksi Kiinan kotimarkkinoiden kysyntä on kasvanut viime vuosina ja oli 50 prosenttia Kiinan aurinkomoduulien tuotannosta vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä. Kiinassa otettaisiin väitetysti käyttöön uutta kapasiteettia noin 20 GW vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Kun otetaan huomioon aurinkosähköjärjestelmien kasvava määrä Kiinassa, Intiassa ja muilla Kaakkois-Aasian markkinoilla, Kiinan aurinkomoduulien tuotanto suunnattaisiin näin ollen ensisijaisesti tyydyttämään kasvavaa kysyntää näillä markkinoilla.

(197)

On totta, että unionin markkinat eivät ole enää niin tärkeät kuin aiemmin, jolloin niiden osuus globaalista vuosittain käyttöön otetusta kapasiteetista oli 60 prosenttia (vuonna 2012). Unionin ei myöskään odoteta olevan nopeasti laajenevien markkinoiden joukossa. Unionin markkinoiden kasvuennuste on melko vaatimaton verrattuna muuhun maailmaan. Solar Power Europen keskivertokasvun skenaarion mukaan Euroopan aurinkoenergian vuotuisen kulutuksen odotetaan kasvavan 8,2 GW:sta noin 15 GW:iin vuonna 2020 (47). Solar Power Europen arvioon sisältyy myös EU:n ulkopuolisia maita (esim. Turkki ja Sveitsi), ja sen kasvuennuste unionin 28 jäsenvaltion osalta ei ole näinkään optimistinen eli noin 11,6 GW (48) vuodeksi 2020. Unionin markkinat ovat kuitenkin edelleen merkittävät – niiden osuus on 14 prosenttia globaaleista markkinoista ja sen odotetaan pysyvän merkittävänä jatkossakin. Kolme EU:n jäsenvaltiota (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Ranska) olivat aurinkomoduulien kymmenen tärkeimmän markkina-alueen joukossa vuonna 2015. Kuten edellä todetaan, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ylikapasiteetti voisi kuitenkin kattaa globaalin kokonaiskysynnän tulevaisuudessa, myös kaikilla nopeasti kasvavilla markkinoilla, kuten itse Kiina, Intia, Japani ja Etelä-Amerikka yhteensä. Lisäksi kaupan suojatoimenpiteiden käyttöönotto ja vahvistaminen muun muassa Kanadassa ja Yhdysvalloissa on vähentänyt näiden markkinoiden houkuttelevuutta ja lisännyt näin ollen unionin markkinoiden houkuttelevuutta, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(198)

Vuonna 2013 käyttöön otetuista polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteistä huolimatta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat edelleen hyvin kiinnostuneita unionin markkinoista, mikä tulee esiin siinä, että ne ovat säilyttäneet vahvan aseman unionin markkinoilla. Kuten 4.4 jaksossa todetaan, Kiinasta tuotujen moduulien markkinaosuus oli 41 ja kennojen 16 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja niiden markkina-asema on säilynyt (ja jopa kasvanut kennojen tapauksessa) kolmansista maista tulevaan tuontiin verrattuna. Kiinasta tuotavien moduulien määrä ja markkinaosuus ovat paljon suuremmat kuin kolmansista maista tuotavien (niiden osuus on vain 25 prosenttia). Kennojen tuonnissa kolmansien maiden markkinaosuus oli 51 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla; niiden osuus kuitenkin putosi merkittävästi (32 %) verrattuna vuoteen 2013, jolloin se oli 75 prosenttia. Siitä huolimatta, että toimenpiteet tulivat voimaan vuonna 2013, kennojen tuonti Kiinasta lisääntyi 77,8 prosenttia vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Kuten toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa vuonna 2015 tuli esiin, jotkin kiinalaiset tuottajat yrittivät välttää toimenpiteitä kiertämällä niitä Taiwanin ja Malesian kautta, jotka ovat tuonnin osalta suurimpia kolmansia maita.

(199)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet kiistivät päätelmän, jonka mukaan unionin markkinat ovat edelleen houkuttelevat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta. Yksi osapuolista toi esiin, että koko unionin markkinoita koskevia kasvuennusteita olisi pienennettävä sillä perusteella, että uusien aurinkosähköjärjestelmien määrä väheni 18 prosenttia unionissa vuoden 2016 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana verrattuna edelliseen vuoteen, mikä johtaa melko pessimistiseen arvioon unionin kysynnästä vuonna 2016 (7,1 GW). Tämän myötä unionin kysynnän kehitys olisi pessimististä vuoteen 2020 asti. Lisäksi se katsoi, että kolme suurta unionin markkina-aluetta (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Ranska) menettäisivät houkuttelevuuttaan tulevaisuudessa.

(200)

Asianomaisen osapuolen esittämä arvio unionin kokonaiskysynnästä (7,1 GW) on melko hyvä tulos vuodelle 2016, koska se on suunnilleen sama kuin Solar Power Europen alkuperäinen arvio keskivertokasvun skenaariossa vuodella 2016 (7,3 GW) (49). Sen vuoksi osapuolen arvio, jonka mukaan unionin kysyntä noudattelee tällä perusteella alhaisen kasvun skenaariota vuoteen 2020 asti, ei saa tukea tiedoista, jotka se itse toimitti. Vaikka kysyntä noudattaisikin pahinta mahdollista skenaariota ja unionin markkinoiden osuus globaaleilla markkinoilla pienenisi, kiinalaiset viejät eivät välttämättä menettäisi kiinnostustaan unionin markkinoita kohtaan, koska kaikki muut edellä kuvatut seikat pätisivät edelleen. Vaikka unionin markkinoiden suhteellinen osuus globaalista kysynnästä olisikin kutistumassa, ne ovat edelleen houkuttelevat kiinalaisen viennin kannalta. Muutoin ei esiintyisi kiertämiskäytäntöjä, joita edelleen havaittiin hiljattaisissa Malesiaa ja Taiwania koskevissa tutkimuksissa.

(201)

Mitä tulee väitteisiin, joiden mukaan Kiinassa otettaisiin vuosittain käyttöön aurinkosähköjärjestelmiä 20 GW:n edestä vuoteen 2020 mennessä, komission tutkimuksessa on saatu näyttöä, että Kiina ei kykene saavuttamaan tätä korkeaa tavoitetta. Markkinaseurantatietojen mukaan Kiinan tavoitetta alennetaan puutteellisen verkkoinfrastruktuurin, voimakkaasta ylitarjonnasta kärsivien markkinoiden ja uudistuvan energian tukivarojen vajeen vuoksi (50). Kiinan aurinkosähkömarkkinoiden suhdanteiden äärivaihteluja käsitellään tarkemmin 356 kappaleessa.

(202)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli siteerasi Kiinan energiaviraston lehdistötiedotetta, jossa ilmoitettiin, että seuraavia viittä vuotta koskevan aurinkoenergian käyttöönottosuunnitelman mukaan tarkoituksena on ottaa käyttöön vähintään 105 GW aurinkosähkökapasiteettia vuoteen 2020 mennessä. Osapuolen mukaan tämä lisäisi edelleen kysyntää Kiinassa.

(203)

Käyttöön otetun kumulatiivisen kapasiteetin tavoite 105 GW on melko alhainen ja BNEF:n (51) mukaan se saavutetaan jo vuonna 2017. Näin alhainen tavoite on merkityksetön, koska se viittaa siihen, että mitään kasvua ei ole odotettavissa vuoden 2017 jälkeen, mikä on vastoin ennusteita, joiden mukaan Kiinan markkinat kasvavat. Komissio analysoi jo 201 kappaleessa Kiinan markkinoiden kasvuskenaariota; sen mukaan kasvua on vähemmän kuin 20 GW vuodessa vuoteen 2020 asti. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(204)

Komissio analysoi myös, tulisiko unioniin Kiinasta tuontia hinnoilla, jotka ovat alemmat kuin unionin tämänhetkiset hinnat, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(205)

Lähes kaikilla vientiä harjoittavilla tuottajilla, jotka myivät moduuleja ja kennoja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta unioniin, oli voimassa hintasitoumus, ja niiden vientihinnat EU:hun määräytyivät näissä hintasitoumuksissa asetettujen vähimmäistuontihintojen perusteella. Tämän vuoksi näitä vientihintoja ei voitu pitää merkityksellisenä indikaattorina määritettäessä vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytäntöä, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa.

(206)

Sen sijaan käytettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien hintoja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kolmansiin maihin suuntautuvan viennin havaittiin alittavan otokseen valittujen unionin tuottajien hinnat keskimäärin 2,2 prosenttia kennojen ja 5,6–9,2 prosenttia moduulien osalta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Luvut osoittavat hintojen keskimääräisen alittavuuden vientiä harjoittavaa tuottajaa kohti (alin ja korkein marginaali yritysten keskuudessa). Kennojen osalta on vain yksi hinnan alittavuuden marginaali, koska kyseessä on sen ainoan otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan hintojen keskimääräinen alittavuus, joka vei kennoja unioniin.

(207)

Yksi osapuoli pyysi painotetun keskimääräisen hinnan erittelyä neljän kyseisen viejämaan osalta (Chile, Intia, Japani ja Singapore), jotta se voisi esittää huomautuksia hinnan alittavuutta koskevista päätelmistä. Hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa ei otettu huomioon painotettua keskimääräistä hintaa kunkin kolmannen maan osalta vaan kaikkien neljän viejämaan painotettu keskimääräinen hinta yhteensä; tämä kuvastaa asianmukaisesti kyseisen viennin määriä ja hintoja. Näin ollen tämä pyyntö hylättiin.

(208)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että vientiä harjoittavilla tuottajilla ei olisi kannustimia lisätä myyntiään unioniin, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Komissio ei ollut vakuuttunut tästä väitteestä. Kuten määritetyt hinnan alittavuuden marginaalit osoittavat, vientiä harjoittavat tuottajat voisivat lisätä myyntimääriään EU:hun, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Koska niiden hinnat unionissa olisivat alemmat kuin unionin tuottajien hinnat, on kohtuullista olettaa, että kiinalainen vienti pyrkisi saamaan enemmän markkinaosuutta unionissa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(209)

Näin ollen komissio päätteli, että kiinalainen tuonti tulisi unioniin alemmilla hinnoilla kuin unionin tuotannonalan nykyhinnat ja että sen myyntimäärä todennäköisesti lisääntyisi ja markkinaosuus kasvaisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(210)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Kiinassa on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia sekä moduulien että kennojen osalta. Unionin markkinat ovat edelleen houkuttelevat kokonsa ja myyntihintojensa puolesta, etenkin verrattuna Kiinasta kolmansiin maihin tapahtuvan viennin hintatasoon, mitä vahvistavat vielä tiedot aiemmista kiertämiskäytännöistä. Näin ollen komissio piti erittäin todennäköisenä, että polkumyyntitoimenpiteiden kumoaminen johtaisi polkumyynnin jatkumiseen ja näin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen.

(211)

Useat asianomaiset osapuolet totesivat myös ennen päätelmien ilmoittamista ja sen jälkeen, että jos komissio katsoo, että unionin tuotannonalalle on edelleen aiheutunut vahinkoa, se on aiheutunut useista muista syistä, jotka kumulatiivisesti ovat vastuussa koko vahingosta:

(212)

Ensimmäisestä väitteestä komissio tunnustaa, kuten 5.3.2 jaksossa esitetään, että tukijärjestelmien muutokset ja niiden keskeyttäminen tai lopettaminen joissakin jäsenvaltioissa johtivat unionin kulutuksen vähenemiseen vuosina 2012–2014 kulutuksen huippuvuoden 2011 jälkeen. Kulutuksen merkittävä pudotus vaikeutti unionin tuotannonalan kasvua. Komissio kuitenkin havaitsi aiemmassa tutkimuksessa, että unionin tuotannonalan oli täytynyt alentaa hintojaan pääasiassa polkumyyntituonnin aiheuttaman paineen eikä tukijärjestelmien muutoksen vuoksi (52). Sen vuoksi Kiinasta polkumyynnillä tulevien tuotteiden suuri määrä oli pääsyy aiemman tutkimuksen aikana aiheutuneeseen vahinkoon. Siitä huolimatta, että kulutus väheni vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 56 prosenttia, unionin tuotannonala kasvatti markkinaosuuttaan moduulien osalta 40 prosenttia ja kennojen osalta 47 prosenttia. Unionin tuotannonalan myyntimäärä alkoi kasvaa vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, kun toimenpiteiden suojaava vaikutus konkretisoitui, kuten 171 kappaleessa todetaan. Tuotannonala myös vähensi kustannuksiaan merkittävästi (ks. taulukot 8a ja 8b) ja paransi kapasiteetin käyttöastettaan. Sen vuoksi kulutuksen vähenemisestä huolimatta ja ottaen huomioon voimassa olevat toimenpiteet unionin tuotannonala alkoi elpyä aiemmasta vahingosta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(213)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että unionin tuotannonalan kapasiteetti ei ole verrattavissa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viime vuosien kapasiteettiin. Ensinnäkin näiden kiinalaisten yritysten tuotanto ja (yli)kapasiteetti oli massiivista, ja ne valtasivat useita maailman markkinoita osittain polkumyyntihintojensa ansiosta; tämän ovat vahvistaneet Euroopan komission lisäksi myös Yhdysvaltojen ja Kanadan viranomaiset. Polkumyynnillä tulevan tuonnin suurilla määrillä oli päinvastainen vaikutus tuottajiin, jotka joutuivat näiden epäterveiden käytäntöjen kohteeksi. Komissio vahvisti aiemmassa tutkimuksessa (53), että vuonna 2010 unionin tuotannonalan voitto oli 10 prosenttia samanlaisessa kapasiteettitilanteessa (6 983 MW vuonna 2010 ja 6 467 MW tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla). Kiinasta polkumyynnillä tulevien tuotteiden massiivinen tuonti aiheutti sen, että unionin tuotannonalan kannattavuus romahti, mikä käytännössä esti sitä tekemästä uusia investointeja mittakaavaetujen saamiseksi. Toimenpiteiden suojaava vaikutus antoi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden konsolidoida ja alentaa merkittävästi kustannuksiaan vuonna 2014 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja unionin tuotannonala pääsi oikeille raiteille pystyäkseen hyödyntämään mittakaavaetuja. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli kiisti tämän. Se väitti, että investoinnit vähenivät toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eivätkä mahdollistaneet mittakaavaetuja. Tämän väitteen vastaisesti investoinnit itse asiassa lisääntyivät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sekä moduulien että kennojen osalta edeltäviin vuosiin verrattuna. Tämän vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(214)

Kolmannesta väitteestä komissio vahvisti (ks. taulukot 4a ja 4b), että Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli hieman korkeampi kennojen ja hieman alempi moduulien osalta kuin vastaavat keskimääräiset tuontihinnat kolmansista maista. Kennojen osalta Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat 4 prosenttia korkeammat kuin kolmansista maista tulevan tuonnin ja moduulien osalta ne olivat 1 prosentin alemmat. Näin ollen tämä väite oli virheellinen ja se hylättiin. Väitettä, jonka mukaan kolmansista maista tuleva tuonti tekee toimenpiteet tehottomiksi, käsitellään 324 ja 325 kappaleessa.

(215)

Neljännestä väitteestä tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tulevien moduulien keskimääräinen tuontihinta oli jatkuvasti alempi kuin unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat EU:ssa. Esimerkiksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta oli 544 euroa/kW (54), kun unionin keskimääräinen hinta oli 593 euroa/kW. Näin ollen myös tämä väite oli virheellinen ja se hylättiin. Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(216)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että toimenpiteet aiheuttivat vahingon, koska ne korottavat muiden kuin vertikaalisesti integroituneiden moduulien tuottajien kennojen kustannuksia. Moduulien valmistajat voivat kuitenkin hankkia edullisia kennoja kolmansista maista eikä niillä ollut puutetta tällaisten kennojen tarjonnasta, kuten 6.4.1 jaksossa esitetään. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(217)

Tässä jaksossa käsitellään unionin moduulien valmistajien etua. Unionin kennon valmistajien etua analysoidaan 6 jaksossa – osittainen välivaiheen tarkastelu.

(218)

Unionissa on yli 100 tiedossa olevaa moduulien valmistajaa. Unionin tuotannonalaa edustaa EU Pro Sun -järjestö, joka on pyynnön esittäjä. EU Pro Sun edustaa 31:tä unionin kiekkojen, kennojen ja moduulien valmistajaa.

(219)

Toimenpiteiden jatkaminen antaa unionin tuotannonalalle mahdollisuuden säilyttää kasvaneen markkinaosuutensa unionissa ja toipua aiheutuneesta vahingosta. Unionin tuotannonalan markkinaosuus unionissa kasvoi vuoden 2012 tasolta 25 prosentista 35 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. 137 kappale). Kun otetaan huomioon kiinalaisten moduulien kolmansiin maihin suuntautuvan myynnin hinnat ja Kiinan suuri käyttämätön kapasiteetti, kiinalaisia moduuleja tullaan tuomaan unioniin vähimmäistuontihinnan alittavilla hinnoilla suurempia määriä, jos toimenpiteiden annetaan raueta, kuten 4.6 jaksossa vahvistetaan. Sen vuoksi toimenpiteiden jatkaminen suojaisi unionin tuotannonalaa intensiiviseltä ja epäterveeltä hintapaineelta, jota Kiinasta tuleva tuonti muutoin aiheuttaisi.

(220)

Jos toimenpiteiden voimassaoloa ei pidennetä, unionin moduulien tuotantoon tehdyt suuret T&K- ja pääomainvestoinnit voisivat valua hukkaan, koska niitä ei voida helposti siirtää tuottavaan käyttöön muilla sektoreilla. Jos unionin moduulien tuottajat menevät konkurssiin, suurin osa 6 300 työntekijästä, jotka toimivat moduulien tuotannossa, menettävät työpaikkansa. Tämä työvoima on enimmäkseen erittäin ammattitaitoista. Toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen antaa sitä vastoin unionin tuotannonalalle lisäaikaa toipua täydellisesti aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(221)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli pyysi komissiota yksilöimään ne kennojen ja moduulien valmistajat, jotka eivät kannata toimenpiteitä. Komissio selvensi, että mikään osapuoli, joka pitää itseään osana unionin tuotannonalaa, ei ilmoittanut vastustavansa toimenpiteitä. Sama osapuoli pyysi komissiota poistamaan unionin kiekkojen valmistajat niiden 31 yrityksen luettelosta, joita EU ProSun edustaa. Komissio selvensi, että EU ProSun edustaa 29:ää unionin kennojen ja moduulien valmistajaa.

(222)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet olivat eri mieltä siitä, että toimenpiteet ovat unionin tuotannonalan edun mukaisia. Nämä osapuolet olivat eri mieltä myös siitä, että Kiinasta polkumyynnillä tulevat tuotteet kohdistaisivat epätervettä hintapainetta unionin tuotannonalaan. Ne väittivät lisäksi, että komission toimien taustalla on tavoite säilyttää unionin tuotannonalan markkinaosuus ja että komissio suojelee pientä osaa aurinkosähköteollisuudesta koko aurinkosähköalan arvoketjun kustannuksella.

(223)

Komissio muistuttaa, että perusasetuksen mukaan kaupan suojatoimenpiteillä pyritään suojaamaan unionin tuotannonalaa polkumyynnin aiheuttamalta merkittävältä vahingolta, jos se on unionin edun mukaista. Tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa todettiin polkumyynnin ja vahingon jatkumisen todennäköisyys, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Komissio havaitsi myös, että unionin aurinkomoduulien markkinat supistuivat useista syistä, jotka eivät liittyneet toimenpiteiden käyttöönottoon (ks. 270 kappale). Sen vuoksi unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvu on keskeinen indikaattori, joka osoittaa toimenpiteiden tehokkuuden.

(224)

Näin ollen komissio päätteli, että moduuleja koskevien toimenpiteiden jatkaminen on selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(225)

Merkittävä määrä unionin tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksiä, joko yksinään tai järjestöjensä kautta, pyysi toimenpiteiden päättämistä unionin etua koskevilla perusteilla. Ne väittivät, että toimenpiteillä on ennakoimattomia negatiivisia seurauksia valtaosaan työpaikoista Euroopan aurinkosähkösektorilla. Niiden mukaan toimenpiteet aiheuttavat aurinkosähköjärjestelmien hintojen kohoamisen, mikä hillitsee kysyntää ja millä on negatiivisia seurauksia tuotantoketjun alku- ja loppupään yritysten työllisyyteen. Lisäksi väitteen mukaan negatiivisia vaikutuksia kohdistuu myös laajempiin poliittisiin tavoitteisiin, jotka koskevat ilmastonmuutosta ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä. Nämä osapuolet toivat esiin, että olosuhteet ovat muuttuneet sen jälkeen, kun lopulliset toimenpiteet hyväksyttiin joulukuussa 2013, etenkin on siirrytty pois kiinteähintaisista tukijärjestelmistä (esim. syöttötariffit ja -preemiot) tarjouskilpailuihin, aurinkoenergialla on saavutettu verkkopariteetti joillakin unionin alueilla tai joidenkin asiakasryhmien parissa ja unioni ratifioi lokakuussa 2016 Pariisin sopimuksen, joka täydentää Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta (UNFCCC). Jotkin osapuolet väittivät vielä, että unionissa ei valmisteta riittävästi moduuleja kattamaan unionin kysyntää, toimenpiteistä tuli tehottomia, kun kolmansien maiden vienti lisääntyi, ja toimenpiteet hyödyttävät pääasiassa kolmansien maiden viejiä.

(226)

Tutkimuksessa ilmoittautui kaksi etuyhteydetöntä moduulien tuojaa, jotka vastasivat kyselylomakkeeseen ja joiden vastaukset tarkastettiin myöhemmin (ks. 28 kappale). Nämä etuyhteydettömät tuojat lähettivät myös useita lisähuomautuksia, joissa esitettiin niiden näkökannat siitä, miksi toimenpiteet olisi päätettävä. Aurinkopaneelien tuojien kannattavuus on heikko. Ne toimittivat luettelon muista tuojista ja tukkumyyjistä, jotka tekivät konkurssin tai vähensivät merkittävästi työntekijöitään sen jälkeen, kun kiinalaisten aurinkomoduulien kirjaamisvelvoite otettiin käyttöön maaliskuussa 2013. Jotkin näistä yrityksistä antoivat kiinalaisia aurinkomoduuleja koskevien toimenpiteiden käyttöönoton pääsyyksi maksukyvyttömyystilanteelleen, esimerkiksi Gehrlicher. Etuyhteydettömät tuojat väittivät, että toimenpiteet nostavat aurinkosähkön hintaa ja heikentävät kysyntää.

(227)

Nämä etuyhteydettömät tuojat totesivat myös, että vähimmäistuontihintaa koskeva sitoumus asettaa ne ja muut tuotantoketjun loppupään yritykset, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla (kuten suunnittelu-, hankinta- ja rakentamispalveluyritykset) epäedulliseen asemaan, koska sitoumus rajoittaa niiden mahdollisuuksia ostaa moduuleja johtavilta kiinalaisilta 1-luokan tuottajilta. Sitoumus ei mahdollista tutkimuksen kohteena olevan tuotteen rinnakkaismyyntiä unionissa ja unionin ulkopuolella. Sen vuoksi kiinalaiset viejät eivät voi toimittaa moduuleja etuyhteydettömille tuojille, jotka toimivat myös unionin ulkopuolisilla markkinoilla (esim. Sveitsissä tai Yhdysvalloissa), jos moduulit kuuluvat etuyhteydettömien tuojien tukkumyyntivalikoimaan unionissa. Tämä on väitteen mukaan merkittävä haitta näiden yritysten toimimiselle tukkumyyjinä ja hanketoteuttajina globaalisti kasvavilla aurinkosähkömarkkinoilla.

(228)

Nämä etuyhteydettömät tuojat väittivät myös, että nykymuodossaan toimenpiteet aiheuttavat merkittävän lisäriskin liiketoiminnalle ja lisäävät hallinnollista rasitetta. Niiden mukaan hallinnolliset lisätoimet, kuten Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamarin, jäljempänä ’CCCME’, antama todistus ja unionin tulliviranomaisten perusteelliset tarkastukset, pidentävät tilauksen ja toimituksen välisen ajan seitsemästä 11 viikkoon.

(229)

Komissio havaitsi, että toimenpiteiden käyttöönoton jälkeenkin kiinalaisten moduulien markkinaosuus unionin markkinoilla oli edelleen suhteellisen suuri. Vaikka kiinalaisten moduulien markkinaosuus unionissa putosi vuoden 2012 tasolta 66 prosentista, se oli edelleen korkealla tasolla (41 %) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi Kiina oli suurin moduulien myyjä unionissa, suurempi kuin unionin tuotannonala, jonka markkinaosuus oli 35 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi riippumattomat tuojat pystyivät vapaasti hankkimaan aurinkomoduuleja kolmansista maista. Yhteistyössä toimineet tuojat korvasivat ainakin jossakin määrin kiinalaiset moduulit kolmansista maista peräisin olevilla moduuleilla. Yhteistyössä toimineet tuojat, jotka toimivat tukkumyyjinä ja järjestelmäintegraattoreina (55), myivät myös unionin tuotannonalan moduuleja; sen vuoksi ne saivat etua muualta maailmasta tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvusta sekä unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvusta. Näin ollen yhteistyössä toimineiden tuojien heikompien tulosten täytyy osittain johtua vähenneestä unionin kysynnästä unionin aurinkosähkön tuotannonalan suhdanteiden äärivaihtelujen seurauksena (ks. tarkemmin 5.3.2 jakso).

(230)

Rinnakkaismyyntiä koskeva kielto otettiin käyttöön, jotta vältettäisiin korvaavat järjestelyt, jotka saattaisivat vaarantaa sitoumuksen toimivuuden. Kiinalaista tuontia koskevia hallinnollisia lisätoimia otettiin käyttöön, jotta voitaisiin parantaa toimenpiteiden seurantaa ja välttää kaikenlaiset kiertämiskäytännöt, jotka voisivat vaarantaa sitoumuksen toimivuuden.

(231)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että komissio ei ottanut huomioon tuojien etua. Niiden mukaan toimenpiteet kohottivat hintoja, joilla aurinkosähkötuotteita voitiin ostaa. Sen vuoksi tuojat kärsivät kysynnän pienenemisestä.

(232)

Komissio huomauttaa, että toimenpiteiden keskeisenä tavoitteena oli palauttaa vahinkoa aiheuttamaton hinta tuotteeseen, jota havaittiin tuotavan polkumyynnillä. Tästä loogisesti seuraa polkumyynnillä tuodun tuotteen hinnan kohoaminen. Kiinasta polkumyynnillä tulevilla tuotteilla oli erittäin suuri markkinaosuus unionissa ennen toimenpiteiden käyttöönottoa. Niiden markkinaosuus putosi toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Komissio kuitenkin havaitsi, että vahinkoa aiheuttamattoman hintatason palauttamisesta johtuvalla hinnan korotuksella oli vain vähäinen vaikutus unionin kokonaiskysyntään (ks. asian perusteellinen käsittely 5.3 jaksossa). Sen vuoksi komissio päättelee, että etuyhteydettömille tuojille aiheutui vain vähän vahinkoa toimenpiteiden aiheuttamasta kysynnän vähenemisestä.

(233)

Yli 140 tuotantoketjun loppupään yritystä rekisteröityi asianomaisiksi osapuoliksi. Tuotantoketjun loppupään yrityksiä ovat aurinkopaneelien asentajat, suunnittelu-, hankinta- ja rakentamispalveluyritykset, käyttö- ja ylläpitoalan yritykset ja hankkeiden rahoituksen alalla toimivat yritykset. Suurin osa yrityksistä vain rekisteröityi asianomaisiksi osapuoliksi ilman jatkotoimia, mutta noin 30 yritystä toimitti perustellumpia kannanottoja, joissa vastustettiin toimenpiteitä. Kolme suunnittelu-, hankinta- ja rakentamispalveluyritystä toimitti kyselyvastauksen. Lisäksi yli 400 tuotantoketjun loppupään yritystä kaikista jäsenvaltioista oli allekirjoittajina avoimessa kirjeessä, jossa pyydettiin toimenpiteiden päättämistä.

(234)

Yli 30 Euroopan laajuista ja kansallista järjestöä, jotka edustivat aurinkosähköalan yrityksiä, lähetti toimenpiteitä vastustavia kirjeitä. Niiden joukossa oli AIE (European Association of Electrical Contractors), joka väitti edustavansa unionin asentajien etuja Euroopan tasolla. Aktiivisimmat järjestöt olivat SPE ja SAFE. SAFE on tätä tarkoitusta varten perustettu 50:n saksalaisen yrityksen järjestö ja SPE väittää olevansa aurinkosähkön tuotannonalan edustavin järjestö Euroopassa; sillä on yli 100 eurooppalaista jäsentä, joista yli 80 kannattaa sekä aurinkomoduuleja että -kennoja koskevien toimenpiteiden päättämistä.

(235)

EU Pro Sun toi esiin, että useat suuret kansalliset aurinkosähköalan järjestöt suhtautuivat toimenpiteisiin neutraalisti, vaikka jotkin niistä ovat SPE:n jäseniä. Tämä koskee erityisesti seuraavia: Bundesverband Solarwirtschaft (BSW), Saksa (Euroopan suurin aurinkosähköalan järjestö), British Photovoltaic Association (BPVA), Syndicat des Energies Renouvenables (SER), Ranska, ja ANIE Rinnovabili (Confindustrian uusiutuvan energian osasto), Italia. Lisäksi EU Pro Sun ilmoitti, että sitä tukee myös 150 eurooppalaista asennusyritystä. Yksikään asennusyritys ei kuitenkaan ilmaissut avoimesti tukeaan toimenpiteille. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ja eurooppalainen ammattiliitto IndustriALL lähettivät yhteisen kirjeen, jossa tuettiin toimenpiteitä. Saksan energiankuluttajien järjestö Bund der Energieverbraucher lähetti kirjeen, jossa tuettiin toimenpiteitä tasolla, joka vastaa teknologian kehityksestä saatavia kustannussäästöjä.

(236)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen EU ProSun kiisti väitteen, jonka mukaan yksikään asennusyritys ei tukenut avoimesti toimenpiteitä. EU ProSun toi esiin toimenpiteitä tukevien 150 asennusyrityksen kirjeen ja kahden Fachpartnerbeirat der SolarWorld AG:n jäsenen allekirjoittaman kirjeen, jotka molemmat on lähetetty lokakuussa 2016. Komissio huomauttaa, että 150 asennusyritystä halusivat pysyä nimettöminä, minkä vuoksi komissio katsoo edelleen, että ne eivät olleet avoimesti tukeneet toimenpiteitä. Komissio huomauttaa myös, että Fachpartnerbeirat der SolarWorld AG väitti edustavansa 800:aa asennusyritystä, mutta niiden nimiä ei toimitettu. Komissio kuitenkin vahvisti, että Fachpartnerbeirat der SolarWorld AG:n puolesta avoimen kirjeen allekirjoittaneet kaksi asennusyritystä tukivat avoimesti toimenpiteitä.

(237)

Osapuolet, jotka vastustivat toimenpiteitä unionin etua koskevilla perusteilla, väittivät että tuotantoketjun loppupään yritysten osuus on yli 80 prosenttia eurooppalaisen aurinkosähköalan arvoketjun työllisyydestä ja lisäarvosta. Ne toivat esiin, että ne luovat paljon enemmän työpaikoja kuin unionin kennojen ja moduulien valmistajat. SPE esitti Ernst & Youngin laatiman raportin, jonka mukaan tuotantoketjun loppupään yritykset työllistävät yli 110 000 henkeä. Raportissa ei kuitenkaan selitetä menetelmää, jolla tämä suuri työntekijämäärä on laskettu. Eräs osapuoli katsoi, että tuotantoketjun loppupään yritykset työllistävät noin 65 000 henkeä; olettamuksena oli noin 7 kokoaikaista työntekijää/MW/vuosi. Myöskään tämä osapuoli ei kuitenkaan esittänyt näyttöä olettamuksensa perustaksi.

(238)

Komissio käytti perustana analyysiä edustavista hankkeista (maahan asennetut, kaupallisten ja asuinrakennusten voimalat) ja havaitsi, että tuotantoketjun loppupään yrityksissä toimivien työntekijöiden määrä on enintään 50 000. Tämä luku perustuu olettamukseen, jonka mukaan koko aurinkosähköjärjestelmä (mukaan luettuna hankkeen ja paikan kehittäminen, jakelu, logistiikka, varsinainen asennus ja kaikkiin näihin liittyvät yleiskustannukset) vaatii noin 5,2 kokoaikaista työntekijää/MW/vuosi (56) ja toiminta ja huolto vaativat noin 0,08 kokoaikaista työntekijää/MW/vuosi. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kennojen ja moduulien valmistus tarjoaa noin 8 000 työpaikkaa, pitää paikkansa, että tuotantoketjun loppupään sektori työllistää on merkittävästi enemmän kuin kennojen ja moduulien tuotantosektori.

(239)

Komission tutkimuksessa havaittiin myös, että useimmissa aurinkosähkösektorin tuotantoketjun loppupään työpaikoissa on kyse kaupallisten ja asuinrakennusten katoille sekä maahan asennettavista moduuleista. Nämä työpaikat eivät yleensä vaadi merkittäviä pääomasijoituksia erityisesti aurinkosähköjärjestelmiin – monia työkaluja ja koneita, kuten nostureita, kaivureita ja poria, voidaan käyttää myös muussa rakennustyössä. Jotkin asentajat ovat keskittyneet yksinomaan aurinkosähkösektorille ja voivat suorittaa erittäin paljon lisäarvoa tuovia tehtäviä, mutta monet suorittavat myös muita töitä rakennus- tai energia-alalla tai voivat helposti siirtyä näille aloille ilman, että sillä olisi suurta vaikutusta heidän tuloihinsa. Yksi asianomainen osapuoli totesi, että monet asentajat Saksassa olivat hiljattain siirtyneet rakennussektorille aurinkosähköasennusten alhaisten marginaalien ja rakennusalan kasvavien marginaalien vuoksi. Sen vuoksi monien asentajien taloudellinen selviytyminen tai vauraus ei riipu pelkästään aurinkosähkösektorista.

(240)

Sama koskee useimpia suunnittelu-, hankinta- ja rakentamispalveluyrityksiä, joka ilmoittautuivat tutkimuksessa. Useimmat niistä ovat mukana myös muiden uusiutuvien energialähteiden kehitystyössä, tai ne ovat suuria rakennusyrityksiä, jotka toteuttavat hankkeita yleisesti rakennussektorilla. Toimenpiteiden vaikutus tuotantoketjun loppupään yritysten tuloihin ja työllisyyteen riippuu toimenpiteiden vaikutuksesta kysyntään, ja tätä käsitellään 5.3 jaksossa.

(241)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet kiistivät komission näkökannan, jonka mukaan E&Y:n raportissa ei selitetty menetelmää, jolla työllisyys aurinkosähkösektorin tuotantoketjun loppupään yrityksissä oli laskettu. Solar Power Energy toimitti lisätietoja menetelmästä. Lisätietojen toimittamisen jälkeenkin komissio oli edelleen sitä mieltä, että menetelmä oli epäselvä eikä raportissa tai lisätiedoissa etenkään esitetty, miten monta henkeä työllistyi aurinkosähköhankkeen asennuksessa kullakin keskeisellä segmentillä.

(242)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että komissio aliarvioi työpaikkojen määrän tuotantoketjun loppupään yrityksissä unionissa. Nämä osapuolet toimittivat täydentäviä raportteja, joissa arvioitiin työpaikkojen määräksi 120 250 (57) unionissa vuonna 2014 (”Eurobserver”) ja 31 600 Saksassa vuonna 2015 (GWS/DIW/DLR (58)).

(243)

Komissio huomauttaa, että GWS/DIW/DLR:n raportti kattoi koko aurinkosähköalan arvoketjun kokonaistyöllisyyden. Näin ollen raportissa esitettyihin 31 600 työpaikkaan sisältyvät myös tuotantoketjun alkupään samoin kuin kennojen ja moduulien valmistukseen liittyvät työpaikat. Tuotantoketjun alkupään sektorin uskotaan työllistävän Saksassa useita tuhansia työntekijöitä, pelkästään Wacker ilmoitti työllistävänsä 3 000 henkeä. Myös aurinkosähköalan tuotantolaitteiden ja laitekokonaisuuksien valmistajat väittävät työllistävänsä muutamia tuhansia henkilöitä. Myynti unionissa vaikuttaa näihin työpaikkoihin vain osittain, koska tuotantoketjun alkupään yritykset vievät suurimman osan tuotoksestaan unionin ulkopuolelle.

(244)

Lisäksi noin 10 000 hengen raportoidaan työllistyvän käyttöön ja kunnossapitoon liittyvässä toiminnassa. Raportissa ei määritellä käyttöä ja kunnossapitoa mitenkään. Komissio olettaa, että käytöllä ja kunnossapidolla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, joka on tarpeen olemassa olevien aurinkosähkölaitosten jouhevan toiminnan varmistamiseksi, kuten paneelien puhdistus, korjaukset, lähettämön hoitaminen. Näiden työpaikkojen määrä on laskettu olemassa olevan kumulatiivisen aurinkosähkökapasiteetin perusteella, joka on noin 40 GW Saksassa (59). Näin ollen käyttöön otettavat toimenpiteet voivat vaikuttaa jo olemassa oleviin 10 000 käyttö- ja kunnossapitotyöpaikkaan vain siltä osin kuin ne estävät vanhojen aurinkosähköjärjestelmien korvaamisen. Kun kuitenkin otetaan huomioon useimpien järjestelmien keskimääräinen 20 vuoden käyttöikä ja suhteellisen hiljattainen asennusajankohta, näihin työpaikkoihin kohdistuisi vaikutuksia vain, jos toimenpiteet olisivat voimassa kauemmin kuin tässä asetuksessa ehdotetun ajanjakson. Sen vuoksi tuotantoketjun loppupään sektorilla Saksassa työskentelevien henkilöiden lukumäärä, johon toimenpiteet saattavat vaikuttaa, on merkittävästi vähemmän kuin 31 600 henkeä.

(245)

Eurobserver-raportissa ei eroteta toisistaan tuotantoketjun alkupään ja loppupään eikä valmistussektorin työpaikkoja. Lisäksi raportissa esitetyt aurinkosähköalan työllisyysluvut Saksassa ovat samat kuin GWS/DIW/DLR:n tutkimuksessa vuodelta 2014. Sen vuoksi komissio katsoi, että tuotantoketjun loppupään sektorilla unionissa työskentelevien henkilöiden lukumäärä, johon toimenpiteet väitetysti saattavat vaikuttaa, on paljon vähemmän kuin 120 250 henkeä.

(246)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet olivat eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan on helpompaa vaihtaa työpaikkaa moduulien asennusalalta yleiselle rakennusalalle kuin moduulien valmistuksesta muille sektoreille. Yksikään osapuolista ei kuitenkaan toimittanut mitään tarkkoja tietoja siitä, minkä osuuden paneelien asennuksista suorittavat yleiset rakennusyritykset (esim. maansiirtotyöt ja maisemointi maahan asennettavien voimaloiden osalta ja kattorakenteiden vahvistaminen katolle asennettavien voimaloiden osalta).

(247)

Komissio on jo myöntänyt, että tuotantoketjun loppupään sektorilla työskentelee merkittävästi enemmän ihmisiä kuin moduulien valmistuksessa. Se on myös todennut, että useat työpaikat tuotantoketjun loppupäässä vaativat erityistaitoja, joiden vuoksi niistä on vaikea siirtyä muille aloille. Se on kuitenkin myös todennut, että toimenpiteiden vaikutus kysyntään on se keskeinen tekijä, joka vaikuttaa työpaikkoihin tuotantoketjun loppupäässä. Työntekijöiden absoluuttinen lukumäärä ja se, onko työpaikasta vaikea siirtyä muille aloille, ei ole merkityksellistä tässä yhteydessä. Komissio havaitsi, että toimenpiteillä oli vain vähäinen vaikutus aurinkosähkömoduulien kysyntään ja näin ollen myös tuotantoketjun loppupään työllisyyteen (asiaa käsitellään perusteellisesti 5.3 jaksossa).

(248)

Tuotantoketjun alkupään yritykset tuottavat raaka-aineita, kuten monikiteistä piitä ja kiekkoja, valmistavat laitteita kennoja ja moduuleja varten ja huolehtivat laitekokonaisuuden komponenteista (esim. invertterit, varastointi, kokoonpano). SolarWorld, joka on unionin suurin kiekkojen valmistaja, tukee toimenpiteitä. Lisäksi toinenkin unionin kiekkojen valmistaja ilmoitti kannattavansa toimenpiteitä. Toisaalta kahdeksan muuta ilmoittautunutta unionin tuotantoketjun alkupään yritystä vastusti toimenpiteitä. Useimmat näistä tuotantoketjun alkupään yrityksistä ilmoittautuivat kuitenkin myöhemmässä vaiheessa tai eivät toimittaneet kyselyvastausta. Ainoastaan monikiteisen piin valmistaja, Wacker Chemie AG, jäljempänä ’Wacker’, toimitti kyselylomakkeeseen vastauksen, joka tarkastettiin (ks. 28 kappale).

(249)

Tuotantoketjun alkupään yritykset, jotka pyysivät toimenpiteiden päättämistä, toistivat väitteensä, jonka mukaan toimenpiteet heikentävät kysyntää korkeampien hintojen vuoksi, ja tämä vaikuttaa negatiivisesti koko aurinkosähkön arvoketjuun. Useat yritykset väittivät, että kysynnän heikentymisen vuoksi niiden liikevaihto ja voitto pienenivät, ne menettivät työpaikkoja eivätkä ne pystyneet investoimaan T&K-toimiin puutteellisten resurssien vuoksi. Koska ne toimittivat huomautuksensa myöhässä eivätkä vastanneet kyselylomakkeeseen, niiden tilannetta ei kuitenkaan voitu tarkastaa. Komission arvion mukaan tuotantoketjun alkupään yritykset saattavat työllistää useita tuhansia.

(250)

Tarkastettu monikiteisen piin tuottaja tarjoaa yli 2 000 työpaikkaa suoraan ja noin 1 000 työpaikkaa välillisesti unionissa. Sillä on myös suuri, yli 17 miljoonan euron T&K-budjetti, joka liittyy aurinkosähkön raaka-ainetuotantoon. Vaikka Wackerin liikevaihto ja työllisyys pysyivät vakaina tutkimusajanjakson aikana, se vastustaa kiivaasti toimenpiteitä ja väittää, että niillä on negatiivinen vaikutus kauppasuhteisiin Kiinan kanssa. Kiina on ehdottomasti suurin aurinkokiekkojen ja -kennojen tuottaja, minkä vuoksi monikiteisen piin valmistajan liikevaihto ja useat tuhannet työpaikat riippuvat rajoittamattomasta pääsystä Kiinan markkinoille, jotka ovat pienenemässä. Wacker ja useat muut osapuolet väittivät, että suojelemalla tehotonta tuotannonalaa – aurinkokennojen ja -moduulien valmistusta – toimenpiteet aiheuttavat vakavaa vahinkoa niille tuotannonaloille, joilla Euroopalla on edelleen kilpailuetuja.

(251)

Saksan laitevalmistajien järjestö VDMA lähetti kirjeen, jossa pyydettiin vähimmäistuontihinnan tason tarkistusta ja tuotiin esiin, että aurinkosähkösektorin valmistuskustannukset ovat laskeneet jatkuvasti. VDMA totesi, että aurinkokennojen ja -moduulien tuottajat ovat kyenneet saavuttamaan ennätyksellisen 21 prosentin oppimiskäyrän. VDMA väitti myös, että Saksan aurinkosähkölaitteiden valmistajat ovat keskeisessä asemassa tällaisen kustannusten alennuksen mahdollistamisessa. Laitevalmistajien arvioidaan työllistävän useita tuhansia ihmisiä, ja niiden osuus T&K-panoksesta aurinkosähkösektorilla on merkittävä.

(252)

Useat osapuolet väittivät, että komissio ei ottanut asianmukaisesti huomioon tuotantoketjun alkupään toimijoiden etua suhteessa unionin tuotannonalan etuun. Komissio toisti, että vain yksi tuotantoketjun alkupään toimija – Wacker – oli lähettänyt kyselylomakkeeseen kattavan vastauksen, joka voitiin tarkastaa. Tämän yrityksen etu otettiin huomioon analyysissä (ks. 250 kappale). Useat muut tuotantoketjun alkupään toimijat ilmoittautuivat vasta erittäin myöhäisessä vaiheessa ja toimittivat vain lyhyet vastaukset. Komissio ei kyennyt todentamaan asianmukaisesti toimenpiteiden vaikutusta muihin tuotantoketjun alkupään toimijoihin. Komissio havaitsi joka tapauksessa, että toimenpiteillä oli vain vähäinen vaikutus aurinkomoduulien kysyntään ja näin ollen muiden tuotantoketjun alkupään toimijoiden myyntiin ja kannattavuuteen unionissa.

(253)

Komissio hyväksyy etuyhteydettömien tuojien ja tuotantoketjun alku- ja loppupään yritysten olettamuksen, jonka mukaan toimenpiteiden raukeaminen saattaisi hyödyttää liikevaihtoa ja työllisyyttä näillä aloilla. Näin ollen voidaan päätellä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen ei olisi niiden edun mukaista. Samaan aikaan komissio kuitenkin havaitsi, että toimenpiteiden vaikutus ja niiden päättämisen todennäköinen vaikutus näihin talouden toimijoihin ja uusiin aurinkosähköjärjestelmiin unionissa oli merkittävästi yliarvioitu useimmissa toimenpiteitä vastustavien yritysten vastauksissa (ks. tarkempi analyysi 5.3 jaksossa). Mitä tulee sitoumuksesta johtuvaan väitettyyn hallinnolliseen rasitteeseen, etuyhteydettömien tuojien ja tuotantoketjun loppupään yritysten etujen suojan parantamiseksi voitaisiin panna vireille toimenpiteiden muotoa koskeva välivaiheen tarkastelu.

(254)

Useat osapuolet väittivät, että komissio ei ottanut huomioon kuluttajien etua. Komissio katsoo, että kuluttajien etu edullisempien hintojen osalta on päällekkäinen tuotantoketjun loppupään käyttäjien edun kanssa (ks. 5.2.3 jakso). Sen vuoksi komissio ei tehnyt erillistä analyysiä kuluttajista.

(255)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen SAFE toimitti tarkemman vastauksen, jossa se analysoi toimenpiteiden vaikutusta sähkön kuluttajiin Saksassa. SAFEn tutkimuksessa pääteltiin, että toimenpiteiden päättäminen voisi tuoda saksalaisille sähkön kuluttajille säästöjä noin 570 miljoonaa euroa vuodessa sillä oletuksella, että moduulien ostohinta olisi 0,40–0,45 euroa/W ja että 2 500 MW:n vuotuinen tavoite saavutettaisiin. Lisäksi Wacker totesi, että toimenpiteiden päättäminen voisi tuoda kuluttajille 1 miljardin euron vuotuiset säästöt. Tähän lukuun päädyttiin vertaamalla vähimmäistuontihinnan ja aurinkomoduulien aiemman hinnan (0,42 euroa/W) ja vuodeksi 2017 ennustetun hinnan (0,32 euroa/W) välistä erotusta.

(256)

Komissio havaitsi, että edellä esitetyt laskelmat perustuvat liian yksinkertaistettuihin olettamuksiin. Vähimmäistuontihinta varustettiin mukautusmekanismilla. Sen vuoksi suurimmalta osalta tarkastelujaksoa ero vähimmäistuontihinnan ja moduulien keskimääräisen yleisen ostohinnan välillä ei ollut näin suuri. Suurempi ero näiden kahden välille syntyi vasta vuonna 2016. Ero poistui ainakin osittain vähimmäistuontihinnan viimeisimmällä mukautuksella, joka tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Jotta vältetään vähimmäistuontihinnan ja moduulien yleisen ostohinnan välinen liian suuri ero tulevaisuudessa ja vähennetään entisestään toimenpiteiden vaikutusta kuluttajiin, komissio aikoo panna vireille välivaiheen tarkastelun, joka koskee vähimmäistuontihinnan muotoa ja tasoa. On syytä huomata, että tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ole mahdollista muuttaa toimenpiteiden tasoa, koska se edellyttää välivaiheen tarkastelua.

(257)

Osapuolten laskelmissaan käyttämät hinnat liittyvät monikiteisestä piistä valmistettuihin moduuleihin alemmassa laatuluokassa. Suuri osuus unionissa myydyistä moduuleista on kuitenkin suuritehoisia monikiteisestä ja yksikiteisestä piistä valmistettuja moduuleja. Niiden hinnat ovat merkittävästi korkeammat, minkä vuoksi kaikkiin moduuleihin erotuksetta sovellettavan vähimmäistuontihinnan ja tosiasiallisen ostohinnan välinen ero oli vieläkin pienempi.

(258)

Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpiteillä oli vain erittäin vähäinen vaikutus kuluttajien talouteen ja aurinkosähkön käyttöönottoon.

(259)

Useat osapuolet väittivät myös, että vähimmäistuontihinta, joka kohottaa moduulien hintaa, on vastuussa siitä, että Saksassa ei ole saavutettu vuotuista aurinkosähkön käyttöönottotavoitetta. Komissio ei ollut vakuuttunut tästä yhteen syyhyn perustuvasta yhteydestä. Vähimmäistuontihinnan ja keskimääräisen myyntihinnan välinen ero oli pienempi kuin osapuolet olettivat eivätkä toimenpiteet vaikuttaneet merkittävästi kysyntään. Näin ollen komissio päätteli, että vähimmäistuontihinnalla ei ollut merkittävää vaikutusta siihen, että aurinkosähkön käyttöönottotavoitteita ei saavutettu.

(260)

Lähes kaikki osapuolet, jotka ilmoittivat vastustavansa toimenpiteitä, väittivät, että toimenpiteet kohottavat uusien aurinkosähköjärjestelmien hintaa ja heikentävät aurinkomoduulien kysyntää ja tekevät näin aurinkoenergiasta kalliimpaa kuluttajille. Jotkin osapuolet myönsivät, että aurinkosähköjärjestelmien väheneminen unionissa johtuu myös tukijärjestelmien muuttamisesta ja niiden keskeyttämisestä tai lopettamisesta joissakin jäsenvaltioissa, mutta ne katsoivat, että toimenpiteet saavat aikaan keinotekoisen korkeita hintoja ja hidastavat aurinkoenergian käyttöönottoa entisestään. Ne väittivät, että hiljattaiset politiikan muutokset, kuten uusia aurinkosähköjärjestelmiä koskevien tarjouskilpailujen käyttöönotto, pahentavat vahinkoa, joka aiheutuu voimassa olevista toimenpiteistä johtuvista moduulien korkeammista hinnoista. Niiden mukaan toimenpiteiden päättäminen mahdollistaisi aurinkoenergian kustannusten alenemisen unionissa, mikä hyödyttäisi loppukuluttajia, edistäisi aurinkopaneelien kysyntää ja alentaisi puhtaan energian tarjoamisen kustannuksia kokonaisuudessaan.

(261)

Komissio yksilöi unionin aurinkosähkömarkkinoilla kolme segmenttiä:

(262)

Komissio katsoi, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja sitä edeltävinä vuosina kysyntää kaikilla kolmella segmentillä lisäsivät tukijärjestelmät (ks. 5.3.2 jakso). Komissio katsoi myös, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopulla ja vuonna 2016 tapahtui merkittäviä muutoksia ja kysyntä näillä kolmella segmentillä perustui yhä enemmän erillisiin tekijöihin. Suurten voimalaitosmittakaavan aurinkosähköjärjestelmien kysyntää ohjaavat yhä enenevässä määrin tarjouskilpailut (ks. 5.3.3 jakso) ja mahdollisesti erittäin vähäisessä määrin verkkopariteetti. Kaupallisten ja asuinrakennusten aurinkosähköjärjestelmien kysyntää ohjaa yhä enenevässä määrin vähittäisverkkopariteetin saavuttaminen verot mukaan luettuna ja ilman veroja (ks. 5.3.4 jakso).

(263)

Toimenpiteiden vastustajat väittivät, että vähimmäistuontihinta oli estänyt aurinkosähkötuotteita seuraamasta kustannusten oppimiskäyrää ja valtiontuen taso oli mukautunut tähän oppimiskäyrään. Epäsuhta vähenevän valtiontuen ja paikallaan polkevien hintojen välillä aiheutti niiden mukaan sen, että aurinkopaneelien kysyntä unionissa heikkeni. Ne katsoivat, että alkuperäisessä asetuksessa esitetyt komission odotukset, joiden mukaan tukijärjestelmiä mukautetaan ajan myötä hankkeiden hintakehityksen mukaan (60), eivät konkretisoituneet. Tämän vuoksi kaikille tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksille aiheutui vakavaa vahinkoa unionin markkinoiden keskittymisestä. Niiden mukaan tämä havainto myönnetään esimerkiksi eräässä Saksan talous- ja energiaministeriön, jäljempänä ’BMWi’, tutkimuksessa (61).

(264)

Nämä osapuolet väittivät, että vähimmäistuontihinta on pysynyt melko vakaana vuodesta 2013, mutta aurinkosähkön tuotannonala on saavuttanut 21 prosentin oppimiskäyrän (62). Tällainen oppimiskäyrä tarkoittaa sitä, että aina kun aurinkosähkön käyttöön otettu kumulatiivinen kapasiteetti kaksinkertaistuu, tuotantokustannukset pienenevät 21 prosenttia. Kumulatiivinen aurinkoenergiakapasiteetti vuonna 2013 oli noin 130 GW ja sen odotetaan olevan 290 GW vuoden 2016 lopussa. Tämä tarkoittaa sitä, että se on kaksinkertaistunut tähän mennessä ja ennustetut tuotantokustannukset ovat alentuneet 21 prosenttia. Osapuolten mukaan vähimmäistuontihinta oli 30 prosenttia yli maailmanmarkkinoiden sopimusmyyntihintojen jossakin vaiheessa vuotta 2016 (PV Insight ja muut lähteet). Tämä tarkoittaa niiden mukaan sitä, että eurooppalaiset kuluttajat eivät tosiasiallisesti pysty saamaan etua tuotantokustannusten maailmanlaajuisesta alenemisesta.

(265)

Komissio myöntää edellä esitetyistä väitteistä, että aurinkosähkön tuotannonalalla on ollut jyrkkä oppimiskäyrä ja että aurinkosähkötuotannon kustannukset ovat alentuneet. Tästä syystä sitoumukseen/vähimmäistuontihintaan sisältyy mukautusmekanismi, joka perustuu yhden markkinaseurantalaitoksen, Bloombergin, noteeraamiin hintoihin. Kilpailluilla markkinoilla esiintyvien hintojen oletetaan heijastavan tuotantokustannusten alenemista. Komission käyttämä hintaindeksi muuttui kuitenkin vain vähän. Tämä herättää kysymyksen – jota komissio ei ole vielä analysoinut tässä tutkimuksessa – siitä, heijastaako Boombergin indeksi edelleen riittävästi maailmanmarkkinahintojen kehitystä. Koska kyseessä on toimenpiteiden päättymistä koskeva tarkastelu, jossa ei voida muuttaa toimenpiteiden tasoa tai muotoa, asiaa ei ollut syytä tutkia tarkemmin.

(266)

Jos asianomaiset osapuolet katsovat, että on jokin parempi tapa, jolla voidaan ottaa toimenpiteiden tasossa huomioon aurinkosähköteollisuuden oppimiskäyrä ja maailmanmarkkinahintojen kehitys, niiden pyynnöstä voidaan panna vireille välivaiheen tarkastelu. Edellä mainittua BMWi:n tutkimusta koskevassa komission analyysissä kävi ilmi, että pääsyynä siihen, miksi Saksassa ei päästy vuonna 2014 uusien järjestelmien 2 500 MW:n käyttöönottotavoitteeseen, olivat jatkuvasti alenevat korvausasteet yhdessä aurinkosähköjärjestelmien paikallaan pysyvien hintojen kanssa. Tutkimuksessa tuotiin myös esiin, että hinnat aurinkosähkömarkkinoilla eivät välttämättä heijasta aurinkosähkön tuotantokustannuksia vaan olivat seurausta merkittävästä globaalista ylikapasiteetista. Komissio havaitsi, että aurinkosähkön tukkuhinnat polkivat paikallaan koko maailmassa eivätkä vain unionissa. Aurinkomoduulien globaalit euromääräiset hinnat itse asiassa jopa nousivat vuoden 2014 jälkipuoliskolla useiden markkinaseurantalaitosten (esim. PV Insights (63) ja BNEF (64)) mukaan.

(267)

Komissio havaitsi myös, että tukijärjestelmät olivat korkealla tasolla joissakin jäsenvaltioissa toimenpiteitä edeltävinä vuosina, koska ne oli mukautettu unionin hintojen ja muiden kolmansien maiden, kuten Japanin, Taiwanin tai Amerikan yhdysvaltojen, hintojen tasoon. Joitakin tukijärjestelmiä ei ollut suunniteltu niin, että ne pystyisivät selviytymään Kiinasta polkumyyntihinnoilla tulevasta moduulien valtavasta virrasta. Tämä tuontivirta aiheutti aurinkosähköjärjestelmien räjähdysmäisen lisääntymisen toimenpiteitä edeltävinä vuosina. Aurinkosähköjärjestelmien määrä oli huipussaan vuonna 2011, jolloin aurinkosähkön käyttöönottotavoitteet ylitettiin merkittävästi joissakin jäsenvaltioissa. Kesäkuussa 2015 hyväksytyssä komission uusiutuvan energian tilannekatsauksessa todetaan, että teknologian tasolla aurinkoenergia on saavuttanut alun perin vuodeksi 2020 suunnitellut käyttöönottotasot jo vuonna 2013 (65). Joissakin jäsenvaltioissa tämä aiheutti odottamattoman taloudellisen rasitteen tukijärjestelmille. Poliittisena reaktiona oli alentaa tuen tasoa tai keskeyttää tukijärjestelmä ja/tai muuttaa sitä. Nämä muutokset olivat tarpeen myös jo käyttöön otettujen järjestelmien osalta, koska muutoin tuki olisi johtanut investoijien ylikompensaatioon (66).

(268)

Aurinkosähkömarkkinoilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 2014–2016 tapahtunut kehitys tarjoaa lisänäyttöä siitä, että tukijärjestelmien taso on ollut keskeinen kysyntää synnyttävä tekijä unionissa. Kun tarjolla oli korkeat syöttötariffit, markkinat kukoistivat, vaikka kaupan suojatoimenpiteet olivatkin käytössä. Kun syöttötariffit lakkautettiin vuoden 2016 alussa, uusien aurinkosähköjärjestelmien määrä romahti. Tämä tuodaan esiin myös SPE:n Global Outlook -julkaisussa: Yhdistynyt kuningaskunta toimi eurooppalaisittain myöhään ja sen tuoreen aurinkosähköbuumin ensisijaisena pontimena olivat voimalaitosmittakaavan järjestelmille suunnatut kannustimet, jotka lakkautettiin maaliskuussa 2016 (67).

(269)

Useimmissa markkinaseurantalaitosten raporteissa tuodaan yleensä esiin pienenevät tukijärjestelmät ja sääntelyn epävarmuus pääsyinä unionin aurinkoenergian kysynnän pysähtymiselle muttei juuri koskaan toimenpiteiden käyttöönottoa. Myös Solar Power Europen Global Market Outlook -julkaisussa esitetään Euroopan aurinkosähkömarkkinoiden pienentymisen pääsyyksi pienentyneet kannustimet ja epävarmuus markkinoiden kehityksestä samoin kuin olemassa olevien aurinkosähköjärjestelmien tukijärjestelmien leikkaukset ylikompensaation välttämiseksi. Esimerkiksi Saksan tilanteesta SPE:n vuoden 2015 Global Outlook -julkaisussa todetaan seuraavasti: ”Saksa oli toisena vuonna 2014, ja siellä otettiin aurinkosähköä käyttöön alle 2 GW (1,9 GW), mikä on alle 2,5 GW:n virallisen tavoitteen. Aurinkosähkömarkkinoiden globaaliin johtajaan [eli Saksaan] kohdistui painetta alentaa tukijärjestelmän kustannuksia uusilla säädöksillä, jotka johtivat markkinoiden 75 prosentin pienenemiseen kahden vuoden aikana (7,6 GW:sta 1,9 GW:iin).” (68)

(270)

Komissio totesi, että aurinkosähköjärjestelmien kysyntä kasvoi huimasti vuosina 2010–2013, ja sen taustalla joissakin jäsenvaltioissa oli epäsuhta hyvän kauppatavan mukaisesti hinnoiteltujen moduulien tasolle asetettujen syöttötariffien ja hyvän kauppatavan vastaisesti polkumyynnillä tuotujen kiinalaisten moduulien aiheuttaman yleisen hintatason välillä. Kysynnän väheneminen vuonna 2013 ja seuraavina vuosina oli väistämätön seuraus aiempien vuosien aurinkosähköbuumista. Aurinkomoduulien kulutuksen/käyttöönoton merkittävä vähentyminen alkoi jo vuonna 2012; tämä osui yksiin sen kanssa, kun syöttötariffeihin tehtiin huomattavia leikkauksia tuona vuonna joissakin jäsenvaltioissa. Vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä unionin kysyntä kasvoi vain Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa tuolloin oli houkuttelevimmat tukijärjestelmät. Sen vuoksi komissio totesi, että tukijärjestelmät olivat tärkein kysyntää kannustava tekijä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja sitä edeltävinä vuosina. Näin ollen voidaan päätellä, että etuyhteydettömille tuojille ja tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksille aiheutui merkittävässä määrin vahinkoa unionin kulutuksen romahtamisesta, joka ei liity toimenpiteiden käyttöönottoon.

(271)

Unionin uusien valtiontukisääntöjen (69) mukaan tukijärjestelmien on oltava markkinaperusteisia kaikkien 1 MW (70) ylittävien suurten aurinkosähköjärjestelmien osalta vuoden 2017 alkuun mennessä, paitsi jos tukijärjestelmä on hyväksytty ennen uusien sääntöjen voimaantuloa. Tällöin ne voidaan pitää ennallaan hyväksyntäkauden loppuun asti (71). Markkinaperusteisia mekanismeja ovat vihreät sertifikaatit ja tarjouskilpailut.

(272)

Tarjouskilpailut ovat yksi uusissa valtiontukisäännöissä edellytetyistä markkinaperusteisista mekanismeista. Tällaisen mekanismin mukaisesti valtiot huutokauppaavat käyttöön otettavaksi haluttavan kapasiteettimäärän. Unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti tarjouskilpailut ovat periaatteessa teknologianeutraaleja mutta ne voivat olla myös teknologiakohtaisia, esimerkiksi jos tämä on tarpeen energialähteiden tarvittavan monimuotoisuuden varmistamiseksi.

(273)

Aurinkopuistojen kehittäjät tarjoavat alimman hinnan, jonka ne hyväksyvät maksettavaksi energiasta, jonka ne aikovat syöttää verkkoon aurinkopuiston toiminta-aikana.

(274)

Toimenpiteiden vastustajat väittävät, että uudessa, tarjouskilpailuihin perustuvassa ja hintoihin herkästi reagoivassa järjestelmässä vähimmäistuontihinnalla on entistä negatiivisempi vaikutus aurinkosähkön käyttöönottoon, koska se kohottaa moduulien – aurinkosähköjärjestelmien pääkomponenttien – hintaa. Näiden osapuolten mukaan kapasiteettia koskevat tarjouskilpailut yhdessä toimenpiteiden päättämisen kanssa voivat saada aikaan merkittäviä säästöjä. Mitä edullisempia aurinkosähköjärjestelmistä tulee, sitä halukkaampia valtio ovat niitä rakentamaan, koska kustannussäästöt näkyvät suoraan sähkön loppuhinnassa. Lisäksi aurinkosähköjärjestelmien hinnan alentuessa jäsenvaltioiden on helpompi saavuttaa uusiutuvan energian käyttöönottoa koskevat tavoitteet.

(275)

Nämä osapuolet ottivat Saksan esimerkiksi. Niiden mukaan siellä on jo järjestetty joitakin pilottihuutokauppoja, joissa pystyttiin onnistuneesti painamaan keskimääräinen hinta 7,25 eurosenttiin/kWh elokuussa 2016. SPE ja SAFE toimittivat analyysin, jonka mukaan vähimmäistuontihinnan poistamisen tuloksena järjestelmähinta saattaisi alentua 10 prosenttia unionissa voimalaitosmittakaavan aurinkosähköjärjestelmissä tarjouskilpailujen kautta. Tuoreimmassa SPE:n Global Market Outlook -julkaisussa (72) myönnetään myös toimenpiteiden negatiivinen vaikutus tarjouskilpailujen tulokseen. Eräs toinen osapuoli arvioi, että kun otetaan huomioon maailmanmarkkinoiden laskeva suuntaus, aurinkoenergian hinta voi pudota Saksassa 5 eurosenttiin/kWh, jos toimenpiteet poistetaan; tämän tueksi ei tosin esitetty mitään näyttöä.

(276)

Toimenpiteitä vastustavat osapuolet totesivat, että joillakin lainkäyttöalueilla, etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, aurinkosähkö tulee kilpailemaan muiden uusiutuvien energiamuotojen, kuten rannikkotuulivoiman, kanssa. Koska tuulienergiaan ei sovelleta kaupan suojatoimenpiteitä, aurinkoenergia ei voi kilpailla tuulivoimaa vastaan, ja vain muutamia aurinkosähköhankkeita pääsi läpi huutokaupoissa. Jotkin osapuolet väittivät, että myös Saksassa harkitaan teknologianeutraaleja tarjouskilpailuja ja että tällaiset neutraalit tarjouskilpailut pahentavat toimenpiteistä johtuvien korkeiden hintojen aiheuttamaa epäedullista asemaa, koska aurinkosähkö häviää tarjouskilpailut, jos vastassa on muuta uusiutuvaa teknologiaa, etenkin tuulivoima.

(277)

Toimenpiteitä tukevat osapuolet katsoivat, että tarjouskilpailuihin ja yleisiin käyttöönottotavoitteisiin päädyttiin juuri siksi, että valtio pystyy seuraamaan aurinkoenergian käyttöönottotasoa ja välttämään suhdanteiden äärivaihtelut, joita esiintyi aiemmin.

(278)

Komissio rajoitti voimalaitosmittakaavan aurinkosähköjärjestelmien tukia koskevan analyysinsä Saksaan, Ranskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Valinta perusteltiin sillä, että niiden osuus uusista aurinkosähköjärjestelmistä unionissa oli noin 80 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Näin ollen oli asianmukaista tarkastella kehitystä näissä kolmessa jäsenvaltiossa kuvaamaan tilannetta koko unionissa.

(279)

Analyysi perustuu asianomaisten osapuolten toimittamiin tietoihin, komission tutkimuksen aikana keräämiin tietoihin ja jäsenvaltioiden komissiolle valtiontukivalvonnan yhteydessä toimittamiin tietoihin.

(280)

Saksa ja Ranska ovat jo asettaneet tavoitteensa kolmelle seuraavalle vuodelle. Ranskassa suunnitellaan aurinkoenergiaa koskevaa kahta vuotuista 500 MW:n tarjouskilpailukierrosta vuosiksi 2017–2019. Näin vuosittain otetaan käyttöön uutta kapasiteettia yhteensä 1 000 MW. Saksassa suunnitellaan aurinkoenergiaa koskevaa vuotuista 600 MW:n tarjouskilpailua vuodesta 2017 ainakin vuoteen 2020.

(281)

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei sitä vastoin järjestetä aurinkoenergiaa koskevia teknologiakohtaisia tarjouskilpailuja. Helmikuussa 2015 järjestettiin useaa teknologianalaa koskeva tarjouskilpailu, jossa aurinkomoduulit kilpailivat muun teknologian kanssa hinnanerosopimusten myöntämisestä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole suunnitteilla uusia tarjouskilpailuja, koska valtio katsoo, että voimalaitosmittakaavan rannikkotuulivoima ja aurinkovoima voivat kilpailla muiden sähkölähteiden kanssa ilman tukijärjestelmiä.

(282)

Saksassa ja Ranskassa toimenpiteillä ei voi olla mitään vaikutusta aurinkomoduulien kysyntään voimalaitosmittakaavassa, koska aurinkoenergialle on ”varatut” tarjouskilpailut ja kapasiteetti on kiinteä. Ainoa ero on hieman korkeampi hinta loppukuluttajille, joiden on katettava tarjouskilpailun kustannukset joko verojen tai maksujen kautta.

(283)

Koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa tarjouskilpailut ovat teknologianeutraaleja eikä uusia tarjouskilpailuja ole suunnitteilla, analyysi on erilainen. Siellä aurinkoenergia kilpailee markkinoilla kaikkien muiden energiamuotojen kanssa. Toimenpiteet eivät kuitenkaan tehneet aurinkoenergiasta kilpailukyvytöntä. Helmikuun 2015 huutokaupassa 2,1 GW:n kokonaiskapasiteetista 18,5 prosenttia myönnettiin aurinkoenergialle. Tarjouskilpailu osoittaa, että toimenpiteiden voimassa ollessakin aurinkoenergia pystyy kilpailemaan menestyksekkäästi tarjouskilpailussa, joka ei ole teknologiakohtainen (73). Enimmillään toimenpiteet ovat saattaneet pienentää hieman aurinkoenergian painoarvoa tarjouskilpailun tuloksissa eli aurinkoenergia olisi saattanut saada suuremman osuuden teknologianeutraaleista tarjouksista ilman toimenpiteitä. Komissio katsoo, että jos toimenpiteet päätettäisiin ja aurinkomoduuleja ostettaisiin polkumyyntihinnoilla, aurinkomoduulit saisivat epäreilun edun useaa teknologianalaa koskevissa tarjouskilpailuissa muiden uusiutuvien energialähteiden kustannuksella. Sen vuoksi toimenpiteillä ei aseteta aurinkoenergiaa epäedulliseen kilpailuasemaan vaan vain palautetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkien teknologianalojen välille.

(284)

Komissio päätteli, että alenevien hintojen (kWh:a kohti) ja aurinkoenergian lisääntyneen kysynnän välillä ei ollut yhteyttä. Saksassa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei kasvatettu aurinkoenergian käyttöönottotavoitteita, koska hankkeiden toteuttajat tekivät alempia tarjouksia kapasiteettihuutokaupoissa. Tarjouskilpailut otettiin käyttöön jäsenvaltioissa pikemminkin siksi, että pystyttiin seuraamaan aurinkoenergian käyttöönottotasoa. Myös SPE myönsi tämän vuoden 2015 Global Outlook -julkaisussa: ”Samoin yhtä tai useampaa teknologianalaa koskevat tarjouskilpailut ovat lisääntymässä jälleen Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa, jotta pystyttäisiin seuraamaan paremmin aurinkosähkömarkkinoiden kehitystä eri segmenteillä” (74).

(285)

SPE väitti, että komissio antoi puutteellisen ja jopa virheellisen kuvan SPE:n kannasta siihen, mikä toimenpiteiden vaikutus on tarjouskilpailuihin. Komissio vahvisti, että SPE oli todennut vuoden 2016 Global Market Outlook -julkaisussaan ja useissa muissa kannanotoissa, että sen mukaan vähimmäistuontihinta vaikutti negatiivisesti tarjouskilpailujen tulokseen. Komissio oli kuitenkin eri mieltä tästä, kuten edellä on tarkemmin selitetty. Samalla komissio huomasi, että aurinkosähkömarkkinoiden kehitystä vuosina 2016–2020 koskevassa julkaisussa (Global Market Outlook 2016–2020) Solar Power Europe katsoi edelleen, että valtiot voivat käyttää tarjouskilpailuja aurinkosähkön käyttöönoton seurantaan ja jopa rajoittamiseen: Poliittiset päättäjät pitävät usein parempana katoille asennettuja aurinkosähköjärjestelmiä, jotka voittavat kilpailussa kaiken muun uusiutuvaa energiaa käyttävän teknologian eivätkä – toisin kuin maahan asennetut aurinkoenergiavoimalat – kilpaile muiden käyttötarkoitusten kanssa. Tämä pätee erityisesti Euroopassa, jossa on jopa rajoitettu maahan asennettujen aurinkoenergiavoimaloiden kokoa – esimerkiksi Saksassa enintään 10 MW:iin – ja myös määrää toteuttamalla tarjouskilpailuja  (75).

(286)

Verkkopariteetilla tarkoitetaan hetkeä, jona kehittyvällä teknologialla tuotetaan sähköä samoilla kustannuksilla kuin perinteisellä teknologialla. Itse asiassa verkkopariteetista on kaksi muotoa. Tukkuverkkopariteetti saavutetaan, kun aurinkosähköjärjestelmä (yleensä suuri, voimalaitosmittakaavan järjestelmä, joka on liitetty siirto-/jakeluverkkoon) voi tuottaa energiaa tasoitetuilla sähköntuotantokustannuksilla (LCOE) (76), jotka ovat alemmat kuin energian ostohinnat tukkumarkkinoilta, joilla kaikki suuret (yleensä perinteiset) sähköntuottajat kilpailevat. Tukkutasolla energia myydään erittäin suurille teollisuusasiakkaille ja laitoksille, jotka jakelevat energian kotitalouksille ja muille pienemmille loppukäyttäjille. Vähittäisverkkopariteetti saavutetaan, kun aurinkosähköjärjestelmä (yleensä asennettu käyttäjän katolle) voi tuottaa energiaa tasoitetuilla sähköntuotantokustannuksilla, jotka ovat alemmat kuin sähkön vähittäishintakustannukset (mukaan luettuna kaikki siirto- ja jakelumaksut, voimalaitoksen voitto ja verot).

(287)

Komissio analysoi ensin tukkuverkkopariteetin ja sen jälkeen vähittäisverkkopariteetin.

(288)

Tukkuverkkopariteetti. Toimenpiteiden vastustajat katsoivat, että jos toimenpiteet päätetään, suuret aurinkosähköjärjestelmät voivat saavuttaa tukkuverkkopariteetin unionin aurinkoisimmissa osissa, kuten Espanjassa. Yhden SAFE:n jäsenen esittämän liiketoimintasuunnitelman mukaan se voisi saavuttaa Espanjassa Cadizin alueella 3,8 eurosentin/kWh tasoitetut sähköntuotantokustannukset, jos se ostaisi moduuleja 0,35 eurolla/W. Tämä osapuoli uskoi, että se voisi saada kiinalaisilta 1-luokan valmistajilta moduuleja 0,35 euron/W hinnalla suurista ostoista ilman tulleja hankkeeseen, joka toimitetaan vuoden 2017 alussa. Se väitti, että näin alhaisilla tasoitetuilla sähköntuotantokustannuksilla aurinkoenergialla saavutetaan verkkopariteetti muiden perinteisten energialähteiden kanssa eikä lisäksi ole muuta sähkön tuotantomenetelmää, joka voisi päihittää sen lähitulevaisuudessa. Tämä kustannusetu yhdessä muiden Etelä-Euroopan maiden vahvuuksien kanssa (hyvät verkkoyhteydet, vakaa poliittinen ja taloudellinen ympäristö ja vahva ja likvidi valuutta) antaa niille ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla Euroopan uusiksi johtajiksi energiantuotannossa. Näiden osapuolten mukaan toimenpiteet estävät tämän toteutumista.

(289)

Komissio huomauttaa, että Cadizin alue Espanjassa on auringon säteilyn puolesta yksi parhaita alueita unionissa (eniten aurinkotunteja vuodessa), mikä maksimoi energiantuotannon moduulia kohtia. Kun otetaan huomioon paljon vähäisempi auringon säteily unionin muissa osissa, on tarkasteltava, voidaanko tukkuverkkopariteetti saavuttaa myös muilla markkinoilla, joskin Britannian hallitus vaikuttaa olettavan, että näin tapahtuu piakkoin. Komissio huomauttaa myös, että tukkumyyntihinnoissa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä, mikä tarkoittaa sitä, että tukkuverkkopariteetti saavutetaan eri hinnoilla jäsenvaltion mukaan.

(290)

Sen vuoksi komissio katsoi, että tukkuverkkopariteettia ei lähiaikoina saavuteta yleisesti unionissa, edes ilman toimenpiteitä.

(291)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet olivat eri mieltä komission kanssa päätelmästä, jonka mukaan tukkuverkkopariteettia ei lähiaikoina saavuteta yleisesti unionissa, vaikka kaupan suojatoimenpiteet umpeutuisivat. Nämä osapuolet toivat esiin Becquerel-instituutin kuusisivuisen raportin, jossa tarkasteltiin tukkuverkkopariteetin mahdollisuuksia 11 jäsenvaltiossa. Raportin rahoituksesta vastasi kolme tutkimuksen osapuolta, jotka vastustivat toimenpiteitä.

(292)

Komissio totesi, että muut lähteet ovat vähemmän optimistisia kuin Becquerel-instituutti aurinkoenergian tasoitetuista sähköntuotantokustannuksista ja näin ollen ajankohdasta, jona aurinkoenergia saavuttaa verkkopariteetin Euroopassa. Esimerkiksi BNEF:n (77) yksityiskohtaisessa raportissa ennustetaan paljon korkeammat tasoitettujen sähköntuotantokustannusten (LCOE) vaihteluvälit keskeisillä markkinoilla Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Erot esitetään jäljempänä olevassa taulukossa:

(293)

Becquerel arvioi CAPEX-kustannuksiksi 0,726 euroa/W tekemättä eroa jäsenvaltioiden välille. BNEF arvioi CAPEX-kustannukset paljon korkeammiksi ja erotti jäsenvaltiot toisistaan: Ranska 0,99 euroa/W, Saksa 0,9–0,94 euroa/W, Italia 0,76–0,99 euroa/W ja Yhdistynyt kuningaskunta 0,9–0,94 euroa/W. Eroa voi selittää jossakin määrin se, että Becquerel oletti moduulien hinnaksi hinnan ilman toimenpiteitä. Näin paljon alempi CAPEX vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, etenkin kun otetaan huomioon, että BNEF:n mukaan CAPEX on joka tapauksessa alempi unionissa kuin muissa maissa, joissa ei sovelleta kaupan suojatoimenpiteitä (esim. Turkissa 1,04 euroa/W ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa 1,14 euroa/W).

(294)

Sen vuoksi Becquerel-instituutin ja BNEF:n ennusteet eroavat toisistaan. Ne ovat eri mieltä ajankohdasta, jona voimalaitosmittakaavan aurinkosähkölaitoksen rakentamisesta tulee selvästi edullisempaa kuin olemassa olevan fossiilisia polttoaineita käyttävän voimalaitoksen käyttämisestä. Becquerel arvioi, että näin on jo Ranskassa ja että Yhdistyneessä kuningaskunnassa se tapahtuu vuonna 2018 ja Saksassa vuonna 2020. BNEF kuitenkin olettaa, että voimalaitosmittakaavan aurinkoenergiasta tulee selvästi edullisempaa kuin fossiilisia polttoaineita käyttävästä laitoksesta saatavasta energiasta vasta vuosien 2025–2030 välillä kaikissa näissä kolmessa jäsenvaltiossa (79). Tämän vuoksi BNEF:n mukaan voimalaitosmittakaavan aurinkoenergialaitoksia otetaan käyttöön yleisemmin vasta vuoden 2025 jälkeen useimmissa unionin osissa (80).

(295)

Becquerel-instituutin raportissa päätellään lopuksi, että aurinkosähköstä voi tulla kilpailukykyistä useilla Euroopan suurimmilla markkinoilla vuoteen 2019 mennessä ja useimmissa Euroopan maissa viiden seuraavan vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että useimpien jäsenvaltioiden, myös Saksan, odotetaan saavuttavan verkkopariteetin vasta, kun toimenpiteiden voimassaolo päättyy vuonna 2019 siinäkin kiistanalaisessa tapauksessa, että Becquerel-raportin olettamukset ja päätelmät osoittautuvat oikeiksi siihen mennessä.

(296)

SPE toimitti kaksi Deutsche Bankin (81) raporttia, jotka sen mukaan olivat vastoin komission kantaa, jonka mukaan tukkuverkkopariteettia ei saavuteta lähiaikoina. Komissio huomauttaa, että näissä kahdessa raportissa itse asiassa viitataan vähittäisverkkopariteettiin eikä tukkuverkkopariteettiin, mikä saa vahvistuksen tekstistä mutta myös korkeasta LCOE:stä, jota verrataan aurinkosähkön LCOE:hen. Kuten välittömästi edeltävissä kappaleissa selitettiin, komissio ei kiellä sitä, että vähittäisverkkopariteetti on jo saavutettu unionin joissakin osissa.

(297)

Vähittäisverkkopariteetti. Toimenpiteiden vastustajat katsoivat myös, että katoille asennettavat aurinkosähköjärjestelmät ovat jo saavuttaneet vähittäisverkkopariteetin, eli niistä on tullut taloudellisesti kannattavia myös ilman tukia jäsenvaltioissa, joissa sähkön vähittäishinnat ovat korkeat, kuten Saksassa. Yksi osapuoli antoi esimerkiksi kauppakeskuksen. Sillä on suuri kattoala asennettaville paneeleille, ja se tarvitsee energiaa päiväsaikaan, johon sen toiminta keskittyy. Sen energiantarve osuu näin ollen ajallisesti yksiin aurinkoenergian tuotannon huippuajan kanssa. Saksassa hinta, joka sen on maksettava on noin 20 eurosenttiä/kWh, kun taas katolle asennetun aurinkosähköjärjestelmän tasoitetut sähköntuotantokustannukset ovat noin 10 eurosenttiä/kWh. Sen vuoksi paneelien asentamisella voidaan saada merkittäviä säästöjä sähkömaksuista; tämä koskee etenkin sellaisia asiakkaita, jotka käyttävät paljon energiaa päivän aikana. Näin ei ollut alkuperäisessä tutkimuksessa, jolloin aurinkosähkö vaati aina tukia ollakseen kannattavaa. Tilanteessa, jossa tuet eivät ole enää merkityksellisiä, kuluttajien päätökseen aurinkosähköjärjestelmän asentamisesta vaikuttaa moduulien loppuhinta, ja tällä hetkellä hintaa kohottavat toimenpiteet.

(298)

Komissio tutki tarkemmin vähittäisverkkopariteettimarkkinoita Saksassa, koska osapuolet ovat tuoneet sen kattavasti esiin tutkimuksen aikana.

(299)

On välttämätöntä erottaa toisistaan järjestelmät, jotka ovat omaa kulutusta varten, ja järjestelmät, jotka syöttävät sähköä verkkoon.

(300)

Komissio yhtyy näkemykseen, jonka mukaan verkkopariteetin saavuttaminen aurinkoenergialla on erittäin toivottu kehitysaskel, koska näin voidaan osaltaan torjua ilmastonmuutosta ja alentaa kuluttajien sähkölaskuja. Komissio havaitsi, että toimenpiteiden päättäminen alentaisi aurinkopaneelien hintaa ja kasvattaisi näin sellaisten paikkojen lukumäärä, joissa voidaan saavuttaa vähittäisverkkopariteetti.

(301)

Komissio havaitsi myös, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla investointeja kaupallisten ja asuinrakennusten katolle asennettaviin, omaan kulutukseen tarkoitettuihin aurinkosähköjärjestelmiin, jotka eivät saa etua mistään tukijärjestelmistä, on hillinnyt sääntelyyn liittyvä epävarmuus siitä, sisällytetäänkö nämä järjestelmät maksuun (EEG-lisämaksu), jolla rahoitetaan Saksan tukijärjestelmää. Unionin valtiontukilainsäädännön noudattamiseksi Saksan ehdottaman sääntelymuutoksen jälkeen tahojen, jotka kuluttavat itse uusiutuvista energialähteistä saadun energian (nk. tuottajakuluttajat), on suoritettava maksu, joka on yli 2 eurosenttiä/kWh. Näin ollen jos hankkeen tasoitetut sähköntuotantokustannukset ovat 10 senttiä/kWh, sen tuottamasta sähköstä tulee pelkästään maksun vuoksi 20 prosenttia kalliimpaa (82).

(302)

Komissio pyrkii vähentämään sääntelyyn liittyvää epävarmuutta tulevaisuudessa. Sähkömarkkinoiden rakennetta ja uusiutuvaa energiaa koskevan direktiiviehdotuksen mukaisesti uusiutuvaa energiaa itse käyttävillä kuluttajilla on oltava oikeus omaan kulutukseen ilman suhteettomia menettelyjä ja maksuja, jotka eivät perustu kustannuksiin (83). Myös markkinaseurantalaitosten raporteissa tuodaan esiin, että sääntelyn muutoksilla on vaikutusta kysyntään. Eräässä tuoreimmista BNEF:n raporteista todetaan, että Saksan kaupallisten ja asuinrakennusten pienen mittakaavan aurinkosähkösektori kuihtui sen jälkeen, kun kuukausittainen tuen vähennys [syöttökorvauksessa] ja omaan kulutukseen tarkoitetun energian lisämaksu otettiin käyttöön (84). Kaikki tekijät huomioon ottaen edellä esitetty esimerkki vähittäishintapariteetin saavuttamisesta osoittaa, että aurinkomoduulit voivat jo tuottaa sähköä paljon vähittäistoimitushintaa alemmalla hinnalla Saksassa. Kunhan unionin lainsäädännöllä saavutetaan tarvittava sääntelyvarmuus, kysynnän, joka ei perustu tukijärjestelmiin, voidaan odottaa vilkastuvan. Kysyntä reagoi todennäköisesti herkemmin aurinkopaneelien hintatasoon, minkä vuoksi se reagoi todennäköisesti herkemmin myös toimenpiteisiin.

(303)

Verkkoon energiaa syöttävien järjestelmien kysyntä riippuu pääasiassa tukijärjestelmistä, ja niitä voidaan käyttää edelleen ilman tarjouskilpailuja, jos niiden kapasiteetti on enintään 1 MW. Tietyllä tukitasolla kysyntä on hieman suurempaa, jos toimenpiteet päätetään. Samalla useimmissa jäsenvaltioissa on talousarviosyistä vähennetty tukea merkittävästi, joten kysyntä kutistuu toimenpiteistä huolimatta.

(304)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen SPE väitti, että komissio teki sääntelyn epävarmuuden ja EEG-lisämaksun vaikutuksia koskevat päätelmänsä virheellisesti pelkästään Saksan esimerkin avulla. Komissio toistaa, että samanlaisia negatiivisia olosuhteita esiintyy monissa jäsenvaltioissa. SPE toi esiin saman tuoreimmassa vuosia 2016–2020 koskevassa Global Market Outlook -julkaisussaan Espanjan osalta: Espanjan valtio on hidastanut omaan kulutukseen tarkoitettujen aurinkosähkömarkkinoiden kehitystä aurinkosähköverolla ja rekisteröitymättömille tuottajakuluttajille määrätyillä korkeilla sakoilla  (85) ja Aurinkosähkön kohtalo Espanjassa on samanlainen kuin useilla muilla aiemmin korkean syöttötariffin markkinoilla Belgiassa, Bulgariassa, Tšekissä ja Kreikassa. Slovakian ja Slovenian aurinkosähkömarkkinat ovat seisahtuneet lähes täysin  (86) ja Jopa useat kehittyneet katolle asennettavien aurinkosähköjärjestelmien markkinat ovat vaikeuksissa, kun ne siirtyvät syöttötariffeista tai nettomittauksesta omaan kulutukseen. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että aurinkosähkö monissa tapauksissa on edullisempaa kuin sähkön vähittäishinnat. Katolle asennettaviin aurinkosähköjärjestelmiin tietyissä Euroopan maissa kohdistetut esteet (omaan kulutukseen tarkoitetun aurinkosähkön verotus, ylimääräisen sähkön myynnin vaikeuttaminen tai vain tukkumyyntihintojen tarjoaminen) ja jatkuvat keskustelut uusista rajoituksista ovat estäneet useita mahdollisia ostajia tekemästä investointeja omiin aurinkosähköjärjestelmiin  (87). Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(305)

Asiaa perusteellisesti analysoituaan komissio totesi, että tarkasteltaessa toimenpiteiden vaikutusta kysyntään on tärkeää erottaa toisistaan eri sektorit ja eri tyyppinen kysyntä.

(306)

Tukijärjestelmiin liittyvä kysyntä. Jos tukijärjestelmät ovat teknologiakohtaisia, toimenpiteillä ei ole vaikutusta kysyntään. Jos tukijärjestelmät ovat teknologianeutraaleja, toimenpiteet vähentävät aurinkoenergian mahdollisuuksia voittaa. Tällaistenkin tarjouskilpailujen osalta komissio kuitenkin huomauttaa, että aurinkoenergialla on merkittävä markkinaosuus, mikä osoittaa, että toimenpiteiden voimassa ollessakin se pystyy kilpailemaan voimalaitosmittakaavan hankkeista.

(307)

Tukkuverkkopariteetti. Tässä vaiheessa ja lähiaikoina tukkuverkkopariteetti voidaan saavuttaa vain ihanteellisissa paikoissa, jos niissäkään, vaikka aurinkopaneelien hinnat laskisivat toimenpiteiden päättämisen vuoksi. Odotettavissa oleva kysynnän lisääntyminen, jos toimenpiteitä ei ole, on vähäinen ja riippuu myös kyseisen jäsenvaltion tukkuhinnan tasosta.

(308)

Vähittäisverkkopariteetti. Vähittäisverkkopariteetti saavutetaan tänä päivänä kaupallisten rakennusten järjestelmissä jäsenvaltioissa, joissa vähittäismyyntihinnat ovat korkeat, kuten Saksassa, vaikka auringonvaloa ei olisikaan yltäkylläisesti. Tärkeimpiä tekijöitä tässä ovat verot, verkkomaksut ja tukijärjestelmien maksut. Komission 1 päivänä joulukuuta 2016 esittämät uudet energiamarkkinoiden rakennetta koskevat säännöt (88) ja 30 päivänä marraskuuta 2016 esittämät kuluttajakeskeistä puhtaaseen energiaan siirtymistä koskevat uudet säännöt (89) ovat tärkeällä sijalla pyrittäessä vakaaseen ja kasvua suosivaan toimintaympäristöön. Kunhan lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyvät komission ehdotuksen, kaupallisten rakennusten omaan kulutukseen tarkoitettujen järjestelmien kysynnän odotetaan vilkastuvan. Tällöin toimenpiteiden päättämisellä saattaa olla suurempi vaikutus kaupallisten rakennusten järjestelmiin, koska niissä kysyntää ei rajoita tukijärjestelmistä tuettava vähäinen tuotantomäärä eikä muiden energialähteiden aiheuttama kilpailu, toisin kuin tukkuverkkopariteetin osalta. Asuinrakennusten järjestelmissä vähittäisverkkopariteetin saavuttaminen vie pidempään, koska niihin on asennettava kalliit varastointilaitteet, jotta ne soveltuisivat useimmille omaan kulutukseen tuottaville käyttäjille (90).

(309)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet olivat eri mieltä päätelmästä, jonka mukaan toimenpiteillä oli vain vähäinen vaikutus moduulien kysyntään. Ne katsoivat, että investointien perustana on odotettu tuottoaste, joten mitä alempi aurinkopaneelien hinta on, sitä suurempi investointien tuotto ja toteutumisen todennäköisyys on.

(310)

Komissio muistutti, että se on aina ollut samaa mieltä siitä, että hinnalla on vaikutus kysyntään. Sen mukaan muut tekijät kuitenkin vaikuttavat tällä hetkellä paljon enemmän kysyntään kuin moduulien suhteellisen lievä hinnankorotus, joka johtuu vähimmäistuontihinnasta. Näitä muita tekijöitä ovat sääntelyn epävarmuus ja toisaalta valtioiden tarkoitukselliset toimet aurinkosähkön käyttöönottotason valvomiseksi. Näihin toimiin sisältyy vuotuisten käyttöönottotavoitteiden asettaminen, kapasiteettia koskevien tarjouskilpailujen käyttöönotto ja omaan kulutukseen tarkoitetun aurinkosähkön verotus.

(311)

Komissio myöntää, että joissakin tapauksissa, kuten teknologianeutraaleissa tarjouskilpailuissa, vähimmäistuontihinnalla saattaa olla suurempi vaikutus aurinkosähkön kysyntään. Samaan aikaan komissio huomauttaa, että ilman vähimmäistuontihintaa, jolla poistetaan polkumyynnin vaikutus, aurinkoenergialla olisi epäterve kilpailuetu muihin uusiutuviin energialähteisiin verrattuna. Komissio huomauttaa myös, että aurinkoenergia oli suhteellisen menestyksekäs teknologianeutraaleissa tarjouskilpailuissa, vaikka voimassa olikin vähimmäistuontihinta, joka palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset.

(312)

Komissio sai lisänäyttöä siitä, että lähitulevaisuudessa valtiot saattavat toteuttaa lisätoimia aurinkosähkön käyttöönoton valvomiseksi, kuten aurinkosähköjärjestelmiin sovellettavien paremmin kustannuksia heijastavien verkonkäyttötariffien käyttöönotto. BNEF oletti, että monet eurooppalaiset sääntelyviranomaiset reagoivat aurinkosähkön aleneviin kustannuksiin vuodesta 2018 määräämällä aurinkopaneelien käyttäjät maksamaan kiinteät kustannukset verkkoon liittämisestä, joten ne voivat säästää vain vaihtuvan osan sähkön hinnasta ostamalla aurinkosähköä. Tämä perustuu kunkin maan verkon kustannusrakenteen arvioihin. Tämä pienentää vältettävissä olevaa sähkölaskua noin 30 prosenttia sähkönhinnasta useimmissa EU-maissa. Jos näin ei tapahdu, aurinkosähköjärjestelmät voivat lisääntyä, mutta verkkokustannuksia ei kateta  (91).

(313)

Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin ja komissio katsoo edelleen, että toimenpiteillä on vain erittäin vähäinen vaikutus aurinkosähkön kysyntään Euroopassa.

(314)

Useimmat toimenpiteitä vastustavista osapuolista katsoivat, että toimenpiteillä on negatiivinen vaikutus ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen. Tätä väitettä tuki myös viisi ympäristöalan kansalaisjärjestöä. Nämä osapuolet toistivat, että unioni ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet useilla päätöksillä ja sopimuksilla, joista tuoreimpana Pariisin sopimus, vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja torjumaan ilmastonmuutosta. Unionissa on asetettu oikeudellisesti sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus energian loppukulutuksessa olisi 20 prosenttia (92). Komissio on myös laatinut poliittiset puitteet 27 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tämä uusi kunnianhimoinen tavoite hyväksyttiin vuonna 2014 sen jälkeen, kun lopulliset toimenpiteet oli otettu käyttöön. Euroopan unioni ratifioi lokakuussa 2016 ilmastonmuutoksen torjumisesta tehdyn Pariisin sopimuksen, joka on kaikkien aikojen ensimmäinen yleinen oikeudellisesti sitova globaali ilmastosopimus, sen jälkeen kun Euroopan parlamentti oli äänestänyt sen puolesta selvällä enemmistöllä. Vähähiiliseen energiahuoltoon siirtyminen on tässä pääosassa, ja auringon tuottama energia on yksi lupaavimmista energialähteistä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

(315)

Toimenpiteitä vastustavat osapuolet katsoivat, että toimenpiteet vaikeuttavat ilmastotavoitteiden saavuttamista hidastamalla aurinkoenergian käyttöönottoa. Ne väittivät, että aurinkosähkön maailmanmarkkinahintojen palauttaminen antaa unionille mahdollisuuden siirtyä nopeammin vähähiiliseen sähköntuotantoon. Ne toivat myös esiin, että unionin ilmasto- ja kauppapolitiikka eivät ole johdonmukaisia. Ilmastopolitiikassa edistetään ja tuetaan uusiutuvia energianlähteitä ja kauppapolitiikassa korotetaan niiden hintaa ja vaikeutetaan saatavuutta.

(316)

Komissio on samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen torjumista koskevan Pariisin sopimuksen ratifiointi on erittäin tärkeä merkkipaalu tiivistettäessä globaalia yhteistyötä ilmastonmuutoksen vähentämiseksi. Aurinkoenergia on yksi keskeisistä energialähteistä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio kuitenkin havaitsi, että toimenpiteet vaikuttavat vain vähäisessä määrin aurinkosähköjärjestelmien kysyntään unionissa lähiaikoina (ks. 5.3 jakso). Tämä muuttuu vasta, kun vähittäisverkkopariteetista tulee merkittävä kysynnän lähde. Sen vuoksi toimenpiteiden päättäminen tässä vaiheessa ei auta juurikaan ympäristötavoitteiden saavuttamisessa.

(317)

EU Pro Sun esitti useita muita huomautuksia avoimessa kirjeessä, jossa vastattiin kansalaisjärjestöjen kantaan, jonka mukaan toimenpiteet on päätettävä ympäristöön liittyvillä perusteilla. EU Pro Sun totesi, että jos tarkastellaan koko aurinkosähkön toimitusketjua, unionissa valmistettujen paneelien hiilijalanjälki on paljon pienempi. Unionissa valmistettuja moduuleja ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja. Unionin tuotantostandardien ja ympäristövaatimusten ja toisaalta korkeampien energiakustannusten vuoksi EU:n aurinkosähkön tuotannonala on järjestelmällisesti vähentänyt energiankulutustaan verrattuna kiinalaisiin tuottajiin. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että aurinkomoduulien ja niiden raaka-aineiden valmistus on energiavaltaista. EU Pro Sun toi myös esiin ristiriidan siinä, että jotkin kirjeen allekirjoittaneet kansalaisjärjestöt pyytävät päättämään toimenpiteet unionin etua koskevilla perusteilla eli siinäkin tapauksessa, että epäterveitä kaupan käytäntöjä todetaan, ja yksi niiden johtajista totesi hiljattain, että on toteutettava lisätoimia terveen ja ympäristöystävällisen kaupan varmistamiseksi.

(318)

Komissio päätteli, että toimenpiteillä on vain vähäinen vaikutus unionin ilmastotavoitteiden saavuttamiseen lyhyellä aikavälillä.

(319)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet olivat eri mieltä siitä, että tuotujen aurinkosähkötuotteiden hiilijalanjälki on suurempi kuin unionissa valmistettujen. Ne väittivät, että primäärienergian kysynnästä suurin osa menee monikiteisen piin ja kiekkojen valmistukseen, minkä vuoksi näiden alkuperä on tärkein. Nämä osapuolet toivat myös esiin, että sähkön tuotannon hiilijalanjälki on erilainen eri jäsenvaltioissa. Koska moduulien ja niiden raaka-aineiden tuotanto on energiavaltaista, sillä on merkitystä, missä jäsenvaltiossa moduulit ja niiden komponentit valmistetaan.

(320)

Komissio ei pystynyt analysoimaan näitä väitteitä perusteellisesti päätelmien ilmoittamisen jälkeisessä lyhyessä ajassa. Komissio selvensi, että se oli vain toistanut EU Pro Sunin kannanoton eikä itse todennut missään vaiheessa, että tuotujen aurinkosähkötuotteiden hiilijalanjälki on suurempi. Unionissa ja Kiinassa tuotettujen moduulien hiilijalanjäljestä riippumatta komissio toisti keskeisenä päätelmänä, että toimenpiteillä on ollut hyvin vähäinen vaikutus aurinkosähkön kysyntään tähän mennessä. Sen vuoksi komissio päätteli, että toimenpiteillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta unionin ympäristötavoitteiden saavuttamiseen.

(321)

Jotkin osapuolet vaativat toimenpiteiden päättämistä väittämällä, että unionin valmistuskapasiteetti ei riitä kattamaan unionin moduulien kysyntää unionissa ja että toimenpiteillä ei kyetä lisäämään merkittävästi unionin kenno- ja moduulivalmistajien kapasiteettia. Ne arvioivat unionin kysynnäksi alle 8 GW ja asianomaisten osapuolten moduulien tuotannoksi unionissa alle 4 GW. Väitteen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että ainakin puolet moduuleista on tuotava joka tapauksessa. Nämä osapuolet totesivat, että Euroopan komission alkuperäisessä asetuksessa esittämä odotus, jonka mukaan ”keskipitkällä aikavälillä on kohtuullista olettaa, että unionin tuotannonala laajentaa tuotantokapasiteettiaan vastatakseen kysyntään, minkä ansiosta se saavuttaa mittakaavaetuja, jotka puolestaan mahdollistavat hinnan lisäalennukset”, ei konkretisoitunut.

(322)

Komissio toteaa, että vaikka moduulien unionin tuotanto onkin alle unionin kysynnän, unionissa ei koskaan ole ollut puutetta moduuleista. Hintasitoumus/vähimmäistuontihinta mahdollistaa tuonnin Kiinasta oikeudenmukaisilla hinnoilla. Vaikka tuonti muualta maailmasta lisääntyi suhteellisesti, unionin tuotannonala onnistui lisäämään markkinaosuuttaan unionissa vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 25 prosentista 35 prosenttiin. Sen vuoksi toimenpiteet antoivat unionin tuotannonalalle mahdollisuuden lisätä tuotantoaan ja myyntiään suhteessa unionin markkinoiden kokoon ja kattaa suuremman osan kysynnästä. Kuten 5.3.2 jaksossa todetaan, unionin kulutus väheni jyrkästi tukijärjestelmien supistamisen myötä, minkä vuoksi unionin tuotannonalan kasvu on entistä vaikeampaa. Tästä huolimatta unionin tuotannonala onnistui konsolidoimaan toimintaansa ja pienentämään kustannuksiaan merkittävästi. Lisäksi unionissa on moduulien valmistuksen alalla merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia, joka voidaan ottaa uudelleen käyttöön, jos kysyntä lisääntyy. Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpiteet eivät aiheuta moduulien tarjonnan puutetta unionin markkinoilla ja että niillä onnistuttiin laajentamaan unionin tuotantoa suhteessa unionin markkinoiden kokoon.

(323)

Toimenpidettä vastustavat osapuolet totesivat, että moduulien tuotantokapasiteetti Kiinan ulkopuolella on kasvamassa nopeasti. Ne siteerasivat eri markkinaseurantaraportteja, joiden mukaan muiden Aasian maiden yhdistetty tuotantokapasiteetti on kasvanut erittäin nopeasti: se oli 7 GW vuonna 2015 ja sen ennustetaan olevan 10 GW vuonna 2016. Tämä on väitetysti enemmän kuin unionin kysyntä, jonka osapuolet arvioivat olevan noin 8 GW. Tästä uudesta kapasiteetista merkittävän määrän ovat ottaneet käyttöön kiinalaiset yritykset. Useat suuret kiinalaiset yritykset myös peruuttivat sitoumuksen vapaaehtoisesti voidakseen toimittaa unionin markkinoille Kiinan ulkopuolelta. Osapuolet katsoivat, että tämän tuloksena kolmansista maista voidaan viedä unioniin yhä enemmän halpoja moduuleja, vaikka toimenpiteet pidettäisiinkin voimassa. Sen vuoksi toimenpiteiden vastustajat totesivat, että komission alkuperäisessä asetuksessa esittämä odotus, jonka mukaan muut kolmannet maat eivät suuntaisi vientiään massiivisesti unionin markkinoille (93), ei konkretisoitunut.

(324)

Komission tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta unioniin tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 66 prosentista 41 prosenttiin, kun taas muualta maailmasta, pois lukien Kiina (pääasiassa Taiwanista, Malesiasta, Koreasta ja Singaporesta), tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 9 prosentista 25 prosenttiin. Unionin valmistajien markkinaosuus unionissa kasvoi vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 25 prosentista 35 prosenttiin. Näin ollen kolmansista maista tuleva tuonti ei estänyt unionin tuotannonalaa saamasta takaisin merkittävää markkinaosuutta unionissa.

(325)

Komissio havaitsi myös, että vaikka moduulien tuotantokapasiteetti Kaakkois-Aasiassa kasvaa nopeasti, se on silti edelleen vain murto-osa Kiinan kapasiteetista (94). Kaakkois-Aasian tehtaat myyvät suuria määriä myös Yhdysvaltojen ja muiden maiden (kuten Intian ja Kanadan) markkinoille, joilla on otettu käyttöön kiinalaisiin moduuleihin kohdistuvia kaupan suojatoimenpiteitä. Aurinkosähkön käyttöönoton itse Kaakkois-Aasiassa odotetaan myös kasvavan, minkä vuoksi odotetaan, että osa määrästä myydään tällä alueella. Sen vuoksi komissio päätteli, että moduulien tuotantokapasiteetti Kaakkois-Aasiassa ei ole riittävä kattamaan merkittävää osaa unionin kysynnästä ja tekemään toimenpiteistä tehottomia. Toimenpiteiden tarkoituksena on joka tapauksessa varmistaa, että Kiinasta tuleva aurinkomoduulien ja -kennojen tuonti tapahtuu hyvän kauppatavan mukaisilla eikä polkumyyntihinnoilla, eikä se, että unionin tuotannonalaan kohdistuu kilpailua muista maista, tee toimenpiteistä tehottomia.

(326)

Yksi osapuoli totesi markkinaosuuksien kehityksen osoittavan, että toimenpiteistä oli pääasiassa etua kolmansista maista tuontia harjoittaville tuojille. Tämä osapuoli väitti, että tilanne on samanlainen kuin viljellyn merilohen tuontia koskevassa tapauksessa (95), jossa komissio päätti toimenpiteet, koska ne olisivat johtaneet merkittävään varallisuuden nettosiirtoon pois unionista, ja varallisuuden nettosiirto kolmansien maiden tavarantoimittajille ylittäisi merkittävästi mahdolliset edut, jotka unionin tuotannonala voisi toimenpiteistä saada.

(327)

Kuten edellä todetaan, unionin tuotannonala onnistui lisäämään markkinaosuuttaan unionissa vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 25 prosentista 35 prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmannet maat eivät ottaneet haltuunsa suurinta osaa markkinaosuudesta, joka aiemmin oli kiinalaisilla valmistajilla. Lisäksi komissio katsoo, että unionin tuotannonalan tilanne viljellyn merilohen tuontia koskevassa tapauksessa oli hyvin erilainen; kyseisessä tapauksessa unionin tuotannonalan markkinaosuus oli paljon pienempi ja kasvoi vuosien 1998 ja 2001 välillä 2,7 prosentista vain 4,3 prosenttiin. Kyseisessä tapauksessa unionin tuotannonalan erittäin pieni markkinaosuus oli yksi keskeisistä syistä siihen, miksi toimenpiteiden käyttöönotto olisi johtanut varallisuuden merkittävään nettosiirtoon pois yhteisöstä markkinoiden mukautuessa korkeampiin hintoihin (96). Tässä tapauksessa toimenpiteet hyödyttävät merkittävästi unionin tuotannonalaa. Tämän vuoksi viljellyn merilohen tuontia koskevaa tapausta ei voida käyttää ennakkotapauksena.

(328)

Toimenpiteitä vastustavien osapuolten mukaan unionin valmistajat eivät ole ilmoittaneet mistään uskottavista suunnitelmista kapasiteettinsa kasvattamiseksi. Sen sijaan unionin suurin valmistaja SolarWorld irtisanoi hiljattain useita satoja tilapäisiä työntekijöitä Euroopan tuotantolaitoksistaan ja teki alkuperäisen laitevalmistajan (OEM) sopimuksia aurinkopaneelien valmistamiseksi Thaimaassa. Toimenpiteitä vastustavat osapuolet väittivät, että tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että aurinkomoduuleja voi valmistaa menestyksekkäästi vain suurissa tuotantolaitoksissa, jollaisia aasialaiset tuotantolaitokset ovat.

(329)

SolarWorld vastasi, että se teki tilapäisiä OEM-sopimuksia kattaakseen globaalin kysynnän nopean kasvun vuoden 2015 lopussa ja vuoden 2016 alkupuoliskolla. SolarWorld totesi, että epävarmuus käynnissä olevan tutkimuksen tuloksesta korotti sijoittajien pääomainvestoinneista vaatimia korkoja. Tästä syystä oli järkevä taloudellinen päätös lykätä pääomaa vaativaa valmistuskapasiteetin laajennusta tutkimuksen päättymiseen asti ja käyttää sen sijaan sopimusvalmistajien käytettävissä olevaa kapasiteettia tilapäisesti. SolarWorld toi myös esiin, että kaikki sen OEM-kumppanin unionin ulkopuolella valmistamat moduulit vietiin unionin ulkopuolelle.

(330)

Markkinaseurantatiedot vahvistavat, että vuoden 2016 alkupuolisko oli kasvukautta ja jälkipuolisko matalan kysynnän kautta, mikä on romahduttanut hinnat moduulien ylitarjonnan vuoksi (97). Tässä yhteydessä SolarWorldin päätöstä irtisanoa tilapäistä työvoimaa voidaan pitää vaikeana mutta markkinaolosuhteiden mukaan perusteltuna. SolarWorld vähensi myös sopimusvalmistajien valmistamaa määrää niin paljon kuin sopimus salli.

(331)

Sen vuoksi komissio katsoo, että kun otetaan huomioon epävarmuustekijät ja hiljattaiset globaalit suhdanteiden äärivaihtelut, unionin valmistajan päätös lykätä kapasiteetin laajennusta ja sen sijaan hyödyntää sopimusvalmistajien käytettävissä olevaa tuotantokapasiteettia, oli taloudellisesti perusteltua eikä osoittanut, että tuotannosta unionissa olisi tullut kestämätöntä.

(332)

Komissio otti huomioon vastakkaiset edut ja analysoi, olisivatko etuyhteydettömiin tuojiin ja tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksiin kohdistuvat negatiiviset vaikutukset ja muut edellä analysoidut vaikutukset suhteettomia verrattuna tarkastelun kohteena olevan tuotteen unionin valmistajiin kohdistuviin positiivisiin vaikutuksiin. Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen mukaan erityishuomiota kiinnitettiin tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vääristävät vaikutukset ja palauttaa toimiva kilpailu.

(333)

Keskeistä oli arvioida toimenpiteiden jatkamisen todennäköinen vaikutus aurinkomoduulien tulevaan kysyntään unionissa. Jos toimenpiteet hillitsisivät merkittävästi kysyntää, voitaisiin väittää, että suhteellisen pienen unionin tuotannonalan suojaaminen saattaisi vaikuttaa kohtuuttomasti merkittävästi suurempaan tuotantoketjun alku- ja loppupään tuotannonalaan. Kuten 313 kappaleessa todetaan, toimenpiteillä oli kuitenkin vain vähäinen vaikutus aurinkomoduulien kysyntään unionissa. Tilanne ei todennäköisesti muutu ennen kuin uusi uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi hyväksytään ja pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa. Tämä huomioon ottaen väite vaikutuksesta työpaikkoihin asetettiin oikeisiin mittasuhteisiin. Toimenpiteiden päättäminen saattaisi edistää joidenkin uusien työpaikkojen luomista, mutta se myös asettaisi välittömään riskiin nykyiset työpaikat unionin aurinkokennojen ja -moduulien tuotannonalalla (noin 8 000). Pelkkä lukujen vertaaminen unionin tuotannonalan työpaikkojen ja tuotantoketjun loppupään (noin 50 000) tai tuotantoketjun alkupään (5 000–10 000) työpaikkojen välillä ei ollut asianmukaista.

(334)

Koska uusiutuvia energialähteitä koskevaa tukipolitiikkaa oli uudistettava sen jälkeen, kun unionin uudet valtiontukisäännöt tulivat voimaan, ja siihen todennäköisesti tehdään lisää muutoksia, kunhan lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyvät komission uuden direktiiviehdotuksen uusiutuvista energialähteistä, ei ole mahdollista esittää kantaa unionin edusta 18:aa kuukautta pidemmälle. Joidenkin tietojen mukaan toimenpiteillä saattaa olla enemmän vaikutusta kysyntään tulevaisuudessa, kunhan uusiutuvia energialähteitä koskevan tukipolitiikan muutos on saatu päätökseen, omaan kulutukseen tarkoitetun sähkön verotustilanne on selvinnyt ja verkkopariteetti on saavutettu laajemmin Euroopassa ja tiettyjen kuluttajaryhmien parissa. Kuten 302 ja 308 kappaleessa todetaan, komission 1 päivänä joulukuuta 2016 ehdottamat uudet energiamarkkinoiden rakennetta koskevat säännöt (98) ja 30 päivänä marraskuuta 2016 ehdottamat kuluttajakeskeistä puhtaaseen energiaan siirtymistä koskevat uudet säännöt (99) ovat tärkeällä sijalla pyrittäessä vakaaseen ja kasvua suosivaan toimintaympäristöön. Sen vuoksi komissio päätti rajoittaa toimenpiteiden jatkamisen 18 kuukauteen.

(335)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen (ks. 30 kappale) komissio sai kolmenlaisia huomautuksia. EU:n valmistajat pyysivät komissiota pitämään voimassa alkuperäisen 24 kuukauden keston sillä perusteella, että paljastettu ehdotus tavanomaisen 5 vuoden keston lyhentämisestä 2 vuoteen oli jo varmistanut etujen tasapainon. Jotkin tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksiä edustavat osapuolet olivat tyytyväisiä keston lyhenemisestä 18 kuukauteen, kun taas toiset kannattivat toimenpiteiden päättämistä kokonaan. Kiinan viranomaiset pahoittelivat komission aikomusta pitää toimenpiteet voimassa edes 18 kuukautta. Tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksiä edustavien osapuolten tavoin myös Kiinan viranomaiset arvostelivat sitä, että täytäntöönpanosäädöksen luonnoksessa ei mainita toimenpiteiden välitöntä lopettamista.

Komissio huomautti, että toimenpiteillä saattaa olla enemmän vaikutusta kysyntään tulevaisuudessa, kunhan uusiutuvia energialähteitä koskevan tukipolitiikan muutos on saatu päätökseen, omaan kulutukseen tarkoitetun sähkön verotustilanne on selvinnyt ja verkkopariteetti on saavutettu laajemmin Euroopassa. Tämä oikeuttaa sen, että toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan poikkeuksellisesti vain 18 kuukautta, jonka jälkeen niiden voimassaolo päättyy perusasetuksen sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Komissio katsoi, että kun tasapainotetaan tässä vaiheessa käytettävissä olevan näytön perusteella tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksiin sekä kuluttajiin todennäköisesti kohdistuvat negatiiviset vaikutukset ja unionin tuotannonalan toimenpiteistä saamat edut, 18 kuukautta on asianmukainen sovitteluratkaisu vastakkaisten etujen välillä.

(336)

Tarkastellessaan etuyhteydettömien tuojien etuja komissio sai valituksia näihin tuojiin kohdistuvasta raskaasta hallinnollisesta rasitteesta, ja unionin tuottajat valittivat edelleen esiintyvistä kiertämiskäytännöistä. Näitä aiheita voidaan käsitellä toimenpiteiden muotoa koskevassa välivaiheen tarkastelussa. Komission tietoon tuli, että vähimmäistuontihinnan mukautusmekanismi ei noudata aurinkosähköalan jyrkkää oppimiskäyrää (100). Tämänhetkinen mukautusjärjestelmä on sen vuoksi saattanut johtaa siihen, että eurooppalaiset kuluttajat eivät ole saaneet globaaleja tehokkuushyötyjä, minkä vuoksi saattaa olla tarvetta tarkastella tätä asiaa uudelleen. Sitä voidaan käsitellä välivaiheen tarkastelussa, joka koskee mitä tahansa mukautusmenetelmää, joka voi liittyä muunkin muotoiseen toimenpiteeseen.

(337)

Komissio päätteli, että ei ole pakottavia syitä päättää toimenpiteitä unionin etuun liittyvistä syistä. Se päätteli kuitenkin myös, että on aiheellista suorittaa omasta aloitteesta tehty tarkastelu 336 kappaleessa yksilöidyistä aiheista.

(338)

Kuten 7 kappaleessa todetaan, komissio pani vireille omasta aloitteestaan osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelu’, jossa rajoitutaan tutkimaan, onko unionin edun mukaista pitää voimassa kennoihin tällä hetkellä sovellettavat toimenpiteet.

(339)

Tarkastelu pantiin vireille, koska oli alustavaa näyttöä siitä, että olosuhteet, joiden perusteella alkuperäiset toimenpiteet otettiin käyttöön, olivat muuttuneet. Unionin tuotannonalalla on tapahtunut erityisesti uudelleenjärjestelyjä ja yhdistymisiä, ja huomattava määrä kennojen valmistajia on lopettanut toimintansa. Suurin osa jäljellä olevasta kennojen tuotantokapasiteetista unionissa vaikuttaa olevan tarkoitettu etupäässä kytköskäyttöön moduulien valmistuksessa. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan kennojen myynti etuyhteydettömille käyttäjille oli erittäin vähäistä määrällisesti, ja moduulien tuottajat, jotka eivät ole vertikaalisesti integroituneita, ovat riippuvaisia unionin ulkopuolelta toimitetuista kennoista. Sen vuoksi komissio piti aiheellisena tutkia, oliko kennoja koskevien toimenpiteiden pitäminen voimassa edelleen unionin edun mukaista.

(340)

Komission tiedossa on 12 kennojen valmistajaa unionissa. Unionin tuotannonalaa edustaa EU Pro Sun -järjestö, joka on pyynnön esittäjä voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa. EU Pro Sun edusti neljää unionin kennojen valmistajaa. Kaksi muuta kennojen tuottajaa ilmaisi nimenomaisen tukensa EU Pro Sunin kannalle. EU Pro Sun edusti myös SolarWorldia, kiekkojen valmistajaa tuotantoketjun alkupäässä, ja yhtä muuta unionin kiekkojen tuottajaa.

(341)

Komissio havaitsi alkuperäisessä tutkimuksessa, että Kiinasta unioniin polkumyynnillä tulevan aurinkokennojen ja -moduulien tuonnin massiivinen lisääntyminen oli vaikuttanut monien unionin kennojen tuottajien konkurssiin. Toimenpiteiden käyttöönotto antoi jäljellä oleville unionin tuottajille mahdollisuuden elpyä sekä konsolidoida ja vakiinnuttaa kennojen tuotantoaan. Esimerkiksi Bosch Solar Energyn, joka on yksi unionin suurimmista kennojen valmistajista, tuotantoresurssit ja työntekijät pysyivät toiminnassa, kun SolarWorld osti yrityksen vuonna 2014.

(342)

Jos kennoja koskevat toimenpiteet päätetään, polkumyynnillä tapahtuva kiinalaisten kennojen vienti toistuisi suurina määrinä ja aiheuttaisi merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, mistä olisi erittäin negatiivisia seurauksia unionin kennojen tuotannonalalle. Suuret pääomainvestoinnit edistyksellisiin kennojen tuotantolaitteisiin valuisivat hukkaan. Jopa 1 700 erittäin ammattitaitoista työntekijää voisi menettää työpaikkansa. Komissiolle ilmoitettiin myös joidenkin unionin yritysten aikeesta ottaa uudelleen käyttöön noin 300 MW kapasiteettia, jos toimenpiteet pidetään voimassa.

(343)

Unionin kennoja valmistavan tuotannonalan heikkeneminen vaikuttaisi negatiivisesti myös unionin T&K-toimintaan. Kenno on moduulin ydinkomponentti, ja suuri osa T&K-toimista aurinkosähkön arvoketjussa keskittyy kennoihin. Jos kennoja koskevat toimenpiteet päätettäisiin, eurooppalaiset T&K-investoinnit hidastuisivat ja tähän mennessä kerrytetty osaaminen valuisi hukkaan tai olisi siirrettävä kolmansiin maihin. Sen vuoksi riskinä on, että kennojen jättäminen toimenpiteiden ulkopuolelle sinetöisi unionin moduulien valmistajien riippuvuuden tuoduista kennoista.

(344)

Kennoja koskevien toimenpiteiden päättäminen saattaisi vaarantaa myös moduuleja koskevat toimenpiteet. Se antaisi kiinalaisille tuottajille mahdollisuuden viedä kennoja hyvän kauppatavan vastaisilla hinnoilla ja koota ne moduuleiksi unionissa sijaitsevien tytäryhtiöidensä tai sopimusvalmistajiensa kautta. Moduulien kokoonpanolinjoja voidaan perustaa melko nopeasti, kuten käy ilmi nopeasta moduulien tuotantokapasiteetin syntymisestä Kaakkois-Aasiaan (ks. 323 kappale). EU Pro Sun totesi, että Yhdysvalloissa oli toteutunut tällainen skenaario vuosina 2012–2014, kun moduuleja koskevat toimenpiteet eivät tehonneet. Tilanne muuttui vasta, kun alkuperäinen tuotteen määritelmä laajennettiin koskemaan kennoja.

(345)

Sen vuoksi kennoja koskevien toimenpiteiden jatkaminen on selvästi unionin kennojen valmistajien edun mukaista ja siitä voi koitua joitakin etuja myös unionin moduulien valmistajille.

(346)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jabil kiisti komission päätelmän, joka mukaan kennoja koskevien toimenpiteiden päättäminen antaisi kiinalaisille tuottajille mahdollisuuden viedä kennoja hyvän kauppatavan vastaisilla hinnoilla ja koota ne moduuleiksi unionissa sijaitsevien tytäryhtiöidensä tai sopimusvalmistajiensa kautta. Vastauksena Jabilin väitteeseen komissio muistutti, että tutkimuksessa todettiin, että polkumyynnin ja vahingon jatkuminen on todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan. Komissio myös selitti, että sopimusvalmistajilla, kuten Jabililla, on merkittävästi erilainen liiketoimintamalli ja kustannusrakenne kuin muulla unionin tuotannonalalla. Sopimusvalmistajien yleiset resurssit ovat paljon pienemmät, koska niillä ei ole samaa vastuuta tuotteiden myynnistä, markkinoinnista ja T&K-toimista (ks. 110 ja 160 kappale). Näin ollen jos komissio kumoaisi kennoja koskevat toimenpiteet unionin moduulien valmistajien edun vuoksi, mikään ei pysäyttäisi unioniin sijoittautuneita sopimusvalmistajia kokoamasta moduuleja polkumyynnillä tuoduista kiinalaisista kennoista. Sopimusvalmistajalla ei ole edes velvollisuutta tietää, mikä kennon todellinen hinta on, koska sen normaaliin liiketoimintamalliin kuuluu, että se veloittaa jalostuskorvausmaksun toiselta yritykseltä, joka tarjoaa tuotantopanokset ja ottaa täyden vastuun tuotosten myynnistä. Sen vuoksi komissio katsoo edelleen, että kennoja koskevien toimenpiteiden päättäminen voisi johtaa epäterveisiin hintoihin moduuleissa, jotka etuyhteydessä olevat yritykset tai sopimusvalmistajat voisivat koota unionissa polkumyynnillä tulleista kiinalaisista kennoista.

(347)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen SPE väitti, että Kiinasta tulevan kennojen tuonnin ja unionissa tehtyjen kennojen myynnin välillä ei ole mitään syy-yhteyttä; sen mukaan unionin tuotannonalaan kohdistui kilpailua kolmansista maista. Sama osapuoli väitti, että toimenpiteet eivät suojanneet kennojen tuotannonalan investointeja ja että kennojen sektorilla toimivaa työvoimaa eivät uhkaa irtisanomiset, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Se väitti myös, että kiinalaisten kennojen tuonti ei vaikuttanut kennojen kytkösmarkkinoihin.

(348)

Komissio teki täydentävän analyysin kolmansista maista tulevien kennojen myynnin vaikutuksesta (ks. 176 kappale) ja toisti, että kolmansien maiden myynti ei aiheuttanut vahinkoa. Se myös analysoi tarkemmin toimenpiteiden vaikutusta investointeihin unionin kennojen tuotannonalalla (ks. 168 kappale) ja toisti, että toimenpiteillä oli positiivinen vaikutus investointeihin. Lisäksi se havaitsi, että Kiinasta tuleva tuonti vaikutti unionin kennojen kytkösmarkkinoihin (ks. 105 kappale). Kun otetaan huomioon unionin kennojen tuotannonalan alhainen kannattavuus tällä hetkellä, komissio oli edelleen sitä mieltä, että unionin kennojen alan työvoimaan kohdistuu työpaikan menettämisen uhka, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(349)

Tutkimuksessa ei ilmoittautunut yhtään etuyhteydetöntä kennojen tuojaa, jolla olisi ollut toimintaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kennoja tuovat joko unionin moduulien valmistajat tai kiinalaisiin tuottajiin etuyhteydessä olevat tuojat.

(350)

Seitsemän eurooppalaista moduulien valmistajaa ilmoittautui ja pyysi kennojen jättämistä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Jotkin näistä yrityksistä tukevat EU Pro Sunin kantaa moduuleja koskevien toimenpiteiden jatkamiseksi. Jotkin tuotantoketjun alku- ja loppupään yritykset toimittivat näkökantoja, joissa vastustettiin erityisesti kennoja koskevia toimenpiteitä; suurin osa tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksistä kuitenkin keskittyi moduuleja koskevien toimenpiteiden päättämisen perusteisiin ja vaikutuksiin.

(351)

Kennoja koskevien toimenpiteiden päättämistä haluavat osapuolet toivat esiin, että lähes kaikki unionissa valmistetut kennot käytetään sisäisesti vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä. Tästä syystä vertikaalisesti integroitumattomat moduulien valmistajat, joiden osuus on yli 65 prosenttia unionin moduulien tuotannosta, ovat riippuvaisia kennojen tuonnista. Nämä osapuolet väittivät, että lähes kaikkeen unioniin tulevaan kennojen tuontiin sovelletaan joko toimenpiteitä tai vahvistettuja tullitarkastuksia Malesiasta ja Taiwanista tulevia kennoja koskevien kiertämisen vastaisten toimenpiteiden (101) vuoksi. Tämä aiheuttaa ylimääräistä hallinnollista ja taloudellista rasitetta vertikaalisesti integroitumattomille moduulien valmistajille. Kennoja koskevia toimenpiteitä vastustavat osapuolet totesivat myös, että kennoja koskevat toimenpiteet ovat tehottomia, koska niiden kautta ei ole onnistuttu synnyttämään uutta kapasiteettia unioniin. Niiden mukaan toimenpiteet myös kohottavat lopputuotteen eli moduulien hintaa, millä on negatiivinen vaikutus kysyntään, asiakkaisiin ja unionin laajempiin ympäristöpolitiikan tavoitteisiin.

(352)

Kennoja koskevien toimenpiteiden päättämistä pyytävät osapuolet väittivät, että unionissa valmistettuja kennoja ei ole saatavilla unionin markkinoilla. Unionissa on vain muutama kennojen valmistaja, ja lähes kaikki niistä käyttävät valmistamansa kennot sisäisesti ja myyvät vain erittäin vähäisiä määriä kolmansille osapuolille. Myydyt vähäiset määrät ovat yleensä heikompaa laatua. Tutkimuksensa perusteella komissio on samaa mieltä siitä, että unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymien kennojen määrä tyydyttää alle 5 prosenttia vertikaalisesti integroitumattomien unionin moduulien valmistajien kysynnästä.

(353)

Osapuolet väittivät lisäksi, että vaikka unionin kennoja myytäisiin enemmän avoimilla markkinoilla, unionin kennojen kapasiteetti ja tuotanto eivät riittäisi läheskään kennojen kokonaiskysynnän ja vielä vähemmän moduulien kokonaiskysynnän tyydyttämiseen unionissa. Komissio totesi, että kennojen tuotanto unionissa oli 1 270 MW tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä tarkoittaa sitä, että se kattoi 37 prosenttia unionin kennojen kokonaiskysynnästä, joka oli arvion mukaan 3 409 MW. Unionin kennojen valmistajien kapasiteetti voisi kattaa noin 18 prosenttia unionin moduulien kokonaiskysynnästä, joka oli noin 7 200 MW tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(354)

Useat osapuolet totesivat, että kennoja koskevat toimenpiteet hyödyttävät vain yhtä yritystä, SolarWorldia, ja asettavat useimmat muut vertikaalisesti integroitumattomat moduulien valmistajat epäedulliseen kilpailuasemaan kyseiseen yritykseen nähden. SolarWorldin osuus kennojen kokonaistuotannosta unionissa oli yli 70 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. SolarWorld myy avoimilla markkinoilla vain kennoja, jotka eivät täytä sen korkeita standardeja. Nämä osapuolet totesivat, että ne voivat ostaa ainoastaan kolmansista maista tuotuja kennoja. Jos kennoja koskevia toimenpiteitä ei päätetä, ne aiheuttavat edelleen epäedullisen kilpailuaseman suhteessa kennojen hallitsevaan valmistajaan unionissa.

(355)

Kuten edellä esitetään, komissio totesi, että unionin kennojen tuotannon osuus unionin kennojen kysynnästä on 35 prosenttia; vuonna 2012 tämä suhde oli 23 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin kennojen valmistajat pystyvät kattamaan merkittävän osuuden unionin kysynnästä riippumatta siitä, onko kyseessä kytkösmarkkinamyynti. Komissio myös muistutti, että kennojen keskimääräiset valmistuskustannukset unionissa olivat korkeammat kuin Kiinan ja Taiwanin sopimusmyyntihinnat (PV Insightsin mukaan). Tämä tarkoittaa sitä, että vertikaalisesti integroitumattomat unionin moduulien tuottajat voisivat ostaa kennoja unionin ulkopuolelta samoilla tai jopa alemmilla hinnoilla. Tämä päätelmä pätee, vaikka otettaisiin huomioon sekin, että vertikaalisesti integroituneiden tuottajien unionissa tuottamien kennojen hyötysuhde ja laatu ovat korkeita, ja ne ovat näin ollen kalliimpia. Sen vuoksi toimenpiteistä ei koidu kilpailuetua vertikaalisesti integroituneille kennojen ja moduulien valmistajille niihin nähden, jotka eivät ole vertikaalisesti integroituneita.

(356)

Komissio toteaa vielä, että ainoa kausi, jolloin vertikaalisesti integroitumattomilla unionin moduulien valmistajilla oli vaikeuksia hankkia kennoja, osui samaan aikaan kuin poikkeuksellinen kysyntäpiikki vuoden 2015 lopulla ja vuoden 2016 alussa Kiinassa. Tuolloin aurinkosähkön kysyntä Kiinassa saavutti huippunsa (22 GW) (102). Kiinan aurinkosähköön liittyviä tavoitteita tuettiin anteliailla korvausjärjestelmillä, jotka aiheuttivat tilapäisen asennusbuumin. Kiinan merkittävä kennojen tuotantoylikapasiteettikaan ei riittänyt kattamaan tätä epätavallista kysyntäpiikkiä. Joidenkin Kiinan moduulien valmistajien oli poikkeuksellisesti turvauduttava kennojen tuontiin ulkomailta, ja tämä aiheutti globaalisti tilapäisen kennojen puutteen ja kohotti niiden hintaa. Kennojen sopimusmyyntihinnat (PV Insightsin mukaan) olivat vähimmäistuontihintaa korkeammat tuolloin kennojen niukan saatavuuden aikana eli marraskuun 2015 ja maaliskuun 2016 välillä. Vaikka toimenpiteet eivät olisikaan olleet voimassa, unionin moduulien valmistajilla olisi näin ollen ollut samanlaisia kennojen saatavuuteen liittyviä vaikeuksia, koska Kiinassa oli kertaluonteisesti puute kennoista tämän suhteellisen lyhyen ajanjakson ajan.

(357)

Tämä kennojen kuumentuneen kysynnän kausi osuu ajallisesti osittain yhteen myös komission tutkimuksen kanssa, joka koski toimenpiteiden kiertämistä lähettämällä kiinalaisia kennoja ja moduuleja Malesian ja Taiwanin kautta. Kennojen ja moduulien kirjaamisvelvoite, joka tuli voimaan kiertämistä koskevan tutkimuksen vireillepanopäivänä eli toukokuussa 2015, aiheutti jonkin verran ylimääräisiä hankintavaikeuksia unionin moduulien valmistajille. Näiden moduulien valmistajien tilanne oli epävarma, koska ne eivät tietäneet, olivatko niiden taiwanilaiset ja malesialaiset tavarantoimittajat aitoja tuottajia ja myönnettäisiinkö niille vapautus tulleista. Helmikuussa 2016 yli 20 malesialaisen ja taiwanilaisen kennojen valmistajan, jotka toimivat kyseisessä tutkimuksessa yhteistyössä, todettiin olevan aitoja tuottajia. Toimituksiin liittyvä tilapäinen epävarmuus päättyi.

(358)

Komissio havaitsi perusteettomaksi väitteen, jonka mukaan kennoja koskevat toimenpiteet suojaavat vain yhtä yritystä, SolarWorldia. Viisi muuta kennojen valmistajaa ilmoitti tukevansa kennoja koskevien toimenpiteiden voimassaolon jatkamista (ks. 340 kappale). Komission tiedossa on yli 10 kennojen valmistajaa unionissa. Keskeisenä syynä siihen, että yhden tuottajan osuus kaikista unionissa tuotetuista kennoista on yli 70 prosenttia, on se, että monet muut kennojen valmistajat poistuivat markkinoilta, koska ne eivät kyenneet vastaamaan Kiinasta polkumyynnillä tulevien tuotteiden aiheuttamaan epäterveeseen kilpailuun. Useimmat näistä valmistajista poistuivat markkinoilta, mutta SolarWorld osti yhden unionin suurimmista kennojen valmistajista vuonna 2014. Kyseinen valmistaja oli poistumassa markkinoilta, ja jos yritysostoa ei olisi tapahtunut, yli 500 erittäin ammattitaitoista työntekijää olisi menettänyt työpaikkansa. SolarWorld väitti, että ilman voimassa olevia toimenpiteitä se ei olisi kyennyt ostamaan toista yritystä ja säästämään työpaikkoja ja lisäksi sen omat kennojen tuotantolaitokset olisivat konkurssissa tähän mennessä.

(359)

Sen vuoksi vertikaalisesti integroitumattomiin unionin moduulien kokoonpanijoihin ei kohdistu toimitusongelmia eivätkä ne ole epäedullisessa kilpailuasemassa vertikaalisesti integroituneihin kokoonpanijoihin nähden. Näin ollen se, että unionin kennojen tuotanto voi kattaa vain suhteellisen pienen osuuden moduulien kulutuksesta, ei vaikuta negatiivisesti unionin moduulien kuluttajiin.

(360)

Toimenpiteiden päättämistä haluavat osapuolet väittivät, että toimenpiteet aiheuttavat vertikaalisesti integroitumattomille moduulien valmistajille merkittävän ylimääräisen liiketoimintariskin, edellyttävät lisää käyttöpääomaa ja lisäävät hallinnollista rasitetta. Tämä johtuu sitoumuksen monimutkaisten menettelyjen noudattamisesta. Jotkin moduulien valmistajat totesivat, että tilanne paheni sen jälkeen, kun toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus Taiwania ja Malesiaa kohtaan käynnistettiin. Vertikaalisesti integroitumattomiin valmistajiin sovelletaan tiukkoja asiakirjatarkastuksia tavaroiden tulliselvityksen yhteydessä, vaikka ne toisivat yrityksistä, joille on myönnetty vapautus. Ne valittivat, että joissakin tapauksissa yksinkertaiset puutteet asiakirjoissa, kuten leiman tai allekirjoituksen puuttuminen oikeasta paikasta, aiheuttavat useiden viikkojen viiveen. Sitoumuksen mukaisesti tuotuihin kiinalaisiin kennoihin sovelletaan samanlaisia tiukkoja tullitarkastuksia ja raskaita hallinnollisia menettelyjä. Nämä tuottajat totesivat, että tämän vuoksi unioniin tuotavista kennoista lähes 100 prosenttiin kohdistuu tulliviranomaisten tiukka valvonta, joka vuoksi lähetykset viivästyvät, hallinnollinen työ lisääntyy ja käyttöpääomavaatimukset kasvavat. Tämän takia ne kärsivät epäedullisemmasta kilpailuasemasta verrattuna muualla maailmassa toimiviin tuottajiin mutta myös vertikaalisesti integroituneeseen johtavaan eurooppalaiseen moduulien valmistajaan.

(361)

Komissio muistuttaa, että se toteutti lisätoimia, jotta voitaisiin parantaa toimenpiteiden seurantaa ja välttää kaikenlaiset kiertämis- ja ristiinkorvauskäytännöt, jotka voisivat vaarantaa sitoumuksen toimivuuden. Muita ratkaisuja, joilla voitaisiin toimivasti suojata unionin tuotannonalaa ja estää kiinalaisten moduulien tuominen kiertämiskäytännöillä, voidaan käsitellä välivaiheen tarkastelussa. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tiukennetut tarkastukset ovat välttämättömiä, jotta voidaan suojata unionin tuotannonalaa epäterveillä hinnoilla tulevien tuotteiden suurilta määriltä.

(362)

Useat kennoja koskevien toimenpiteiden päättämistä haluavat osapuolet väittivät, että toimenpiteet lisäävät aurinkomoduulien keskeisten komponenttien kustannuksia ja näin uusien aurinkosähköjärjestelmien hintaa, mikä vähentää aurinkomoduulien kysyntää. Jotkin osapuolet totesivat, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolella vuoden 2016 jälkipuoliskolla globaalit keskimääräiset sopimusmyyntihinnat putosivat merkittävästi vähimmäistuontihinnan alapuolelle, mikä kohdisti lisäpainetta vertikaalisesti integroitumattomiin unionin moduulien valmistajiin.

(363)

Komissio havaitsi, että kennojen globaali keskimääräinen sopimusmyyntihinta (PV Insightsin mukaan) oli lähellä vähimmäistuontihintaa suurimman osan ajasta, jona toimenpiteet olivat voimassa. Sen vuoksi toimenpiteet eivät korottaneet merkittävästi moduulien keskeisten komponenttien hintaa, jos vertailuarvona käytetään globaalia keskimääräistä sopimusmyyntihintaa.

(364)

Komissio totesi, että globaalit keskimääräiset sopimusmyyntihinnat putosivat merkittävästi vuoden 2016 jälkipuoliskolla, kun aurinkosähkösektorilla koettiin suhdanteiden äärivaihteluja (ks. 356 kappale). Vuoden 2016 viimeisellä neljänneksellä kennojen hinnat vakiintuivat ja alkoivat jopa nousta jälleen, mikä on ennustettavissa suhdanteiden äärivaihteluissa. Kun kuitenkin otetaan huomioon aurinkosähkösektorin oppimiskäyrän vaikutus, on todennäköistä, että aurinkokennojen uudet pidemmän aikavälin hinnat asettuvat sen tason alle, joka vallitsi ennen hiljattaista suhdanteiden äärivaihtelua. Kuten 265 kappaleessa todetaan, aurinkokennojen ja -moduulien tuotantokustannusten lasku lähes koko vuoden 2016 ajan ei näkynyt täysimittaisesti hintaindeksissä, jota komissio käytti vähimmäistuontihinnan oikaisuun. Parempaa tapaa ottaa huomioon aurinkosähköteollisuuden oppimiskäyrä toimenpiteiden tasossa voidaan tarkastella välivaiheen tarkastelussa.

(365)

Toimenpiteiden vaikutusta aurinkosähkön kysyntään unionissa analysoitiin perusteellisesti 5.3 jaksossa. Komissio havaitsi, että moduulien kysyntään vaikuttivat useat muut tekijät paljon enemmän kuin toimenpiteet. Koska kennot ovat moduulien keskeinen komponentti, nämä havainnot koskevat myös kennoja.

(366)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen SPE väitti, että kennojen globaali keskimääräinen sopimusmyyntihinta ei ollut lähellä vähimmäistuontihintaa suurinta osaa ajasta, jona toimenpiteet olivat voimassa. Tämä osapuoli esitti väitteensä tueksi marraskuulta 2016 PV-Magazinen (103) artikkelin ja Energy Trend PV:n (104) tietoja.

(367)

Vähimmäistuontihinta seurasi tiiviisti kennojen globaaleja euromääräisiä hintoja (PVInsightsin mukaan) joulukuusta 2013, jolloin toimenpiteet otettiin käyttöön, syyskuuhun 2015, jolloin tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso päättyi. Komissio huomasi myös, että vuonna 2016 tarkastelujakson ulkopuolella vähimmäistuontihinta irtautui tilapäisesti globaaleista ostohinnoista. Sekä siteeratussa artikkelissa että toimitetuissa tiedoissa esitettiin aurinkosähkön hintakehitys tarkastelujakson ulkopuolella. Sen vuoksi komissio toisti, että kennoja koskevilla toimenpiteillä oli vain erittäin vähäinen vaikutus vertikaalisesti integroitumattomiin moduulien valmistajiin.

(368)

Komissio päättelee, että ei ole pakottavia syitä päättää kennoja koskevia toimenpiteitä unionin etuun liittyvistä syistä. Se totesi erityisesti, että toimenpiteet olivat tehokkaita sikäli, että ne pitivät yllä kennojen tuotantoa unionissa ja palauttivat sitä jossakin määrin. Unionissa valmistettujen kennojen osuus kennojen kysynnästä unionissa on merkittävä. Kennoja koskevien toimenpiteiden soveltamisen päättäminen johtaisi todennäköisesti kennoja valmistavan unionin tuotannonalan romahtamiseen sekä suurta ammattitaitoa vaativien työpaikkojen ja alaan liittyvän T&K-toiminnan häviämiseen. Komissio katsoi myös, että kennoja koskevista toimenpiteistä ei koidu kilpailuetua vertikaalisesti integroituneille moduulien valmistajille niihin nähden, jotka eivät ole vertikaalisesti integroituneita. Vertikaalisesti integroitumattomat moduulien tuottajat voivat hankkia riittävästi kennoja Kiinan ulkopuolelta hinnoilla, jotka eivät ole korkeampia kuin ne, jotka vertikaalisesti integroituneet tuottajat veloittavat sisäisesti.

(369)

Tarkastellessaan vertikaalisesti integroitumattomien moduulien valmistajien etuja komissio sai valituksia näihin valmistajiin kohdistuvasta raskaasta hallinnollisesta rasitteesta, ja unionin tuottajat valittivat edelleen esiintyvistä kiertämiskäytännöistä. Näitä aiheita voidaan käsitellä toimenpiteiden muotoa koskevassa välivaiheen tarkastelussa.

(370)

Komissio huomauttaa, että lähes koko vuoden 2016 ajan vähimmäistuontihinnan mukautusmekanismi ei noudattanut aurinkosähköalan jyrkkää oppimiskäyrää kennojen osalta. Tämänhetkinen mukautusjärjestelmä jätti näin ollen eurooppalaiset moduulien valmistajat globaalien tehokkuushyötyjen ulkopuolelle, minkä vuoksi saattaa olla tarvetta tarkastella tätä asiaa uudelleen. Sitä voidaan käsitellä välivaiheen tarkastelussa, joka koskee mitä tahansa mukautusmenetelmää, joka voi liittyä muunkin muotoiseen toimenpiteeseen.

(371)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät myös, että ehdotettu välivaiheen tarkastelu veisi liian pitkään, jotta voitaisiin suojata vertikaalisesti integroitumattomien moduulien valmistajien etuja. Komissio huomauttaa, että päätelmien ilmoittamisen jälkeen eli vuoden 2017 alussa vähimmäistuontihinta aleni huomattavasti, mikä kuroi merkittävästi umpeen vähimmäistuontihinnan ja keskimääräisen globaalin myyntihinnan välistä eroa. Komissio aikoo saattaa välivaiheen tarkastelun päätökseen vuoden 2017 aikana.

(372)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen todennäköisyyttä koskevien päätelmien perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1238/2013 käyttöön otetut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(373)

Kuten 5.3 jaksossa selitetään, toimenpiteillä saattaa olla enemmän vaikutusta kysyntään tulevaisuudessa, kunhan uusiutuvia energialähteitä koskevan tukipolitiikan muutos on saatu päätökseen, omaan kulutukseen tarkoitetun sähkön verotustilanne on selvinnyt ja verkkopariteetti on saavutettu laajemmin Euroopassa. Tämä oikeuttaa sen, että toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan poikkeuksellisesti vain 18 kuukautta, jonka jälkeen niiden voimassaolo päättyy perusasetuksen sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Komissio katsoi, että kun tasapainotetaan tässä vaiheessa käytettävissä olevan näytön perusteella tuotantoketjun alku- ja loppupään yrityksiin sekä kuluttajiin todennäköisesti kohdistuvat negatiiviset vaikutukset ja unionin tuotannonalan toimenpiteistä saamat edut, 18 kuukautta on asianmukainen sovitteluratkaisu vastakkaisten etujen välillä.

(374)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen EU Pro Sun puuttui tähän perusteluun. Sen mukaan toimenpiteiden voimassaoloa olisi jatkettava viideksi vuodeksi. Se katsoi, että sääntelyn epävarmuus, joka heikentää aurinkosähkön kysyntää, ei poistu lähivuosina. Vain viiden vuoden pidennyksellä saataisiin aikaan vakautta, jota tarvitaan unionin tuotannonalan elvyttämiseen luomalla parempi investointiympäristö. Komissio toisti, että unionin aurinkosähköala on käynyt läpi syvän muutosvaiheen eli se on siirtynyt pois perinteisestä tukivälineestä – syöttötariffeista – tarjouskilpailuihin, jotka koskevat voimalaitosmittakaavan aurinkosähköjärjestelmiä ja omaan kulutukseen tarkoitettuja kaupallisten rakennusten ja vähemmässä määrin asuinrakennusten aurinkosähköjärjestelmiä. Tällä muutoksella on todennäköisesti laskettavissa olevia vaikutuksia useissa jäsenvaltioissa jo 18 kuukauden sisällä. Komissio odottaa erityisesti, että jo tällä kaudella järjestetään monia aurinkosähkökapasiteettia koskevia tarjouskilpailuja ja että vähittäisverkkopariteetin kannustama aurinkosähkön käyttöönotto lisääntyy. Sen vuoksi komissio katsoo edelleen, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen vain 18 kuukaudeksi on asianmukaista.

(375)

Malesialaiset ja taiwanilaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka oli vapautettu täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/185 laajennetuista toimenpiteistä, olisi vapautettava myös tällä asetuksella käyttöön otettavista toimenpiteistä.

(376)

Kun otetaan huomioon päätelmä, jonka mukaan ei ole pakottavia syitä päättää kennoja koskevia toimenpiteitä unionin etua koskevista syistä, perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla vireille pantu osittainen välivaiheen tarkastelu olisi päätettävä.

(377)

Komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1998 (105), hyväksymää sitoumusta sovelletaan edelleen tällä asetuksella käyttöön otettujen lopullisten toimenpiteiden kestoajan. Viejät, joihin sitoumusta sovelletaan, luetellaan kyseisen päätöksen liitteessä.

(378)

Kuten 336 ja 337 sekä 369 ja 370 kappaleessa todetaan, on kuitenkin aiheellista panna vireille omasta aloitteesta välivaiheen tarkastelu, joka koskee toimenpiteen muotoa ja siihen liittyvää mukautusmekanismia,

(379)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa, ja sen jäsenten yksinkertainen enemmistö vastusti komission täytäntöönpanoasetuksen luonnosta. Komissio toimitti muutetun komission täytäntöönpanoasetuksen luonnoksen muutoksenhakukomitealle.

(380)

Muutoksenhakukomitea ei antanut lausuntoa,

—

kannettavat aurinkolaturit, joissa on alle kuusi kennoa ja jotka tuottavat sähköä laitteisiin tai lataavat akkuja,

—

ohutkalvotekniikkaa käyttävät aurinkosähkötuotteet,

—

kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkötuotteet, jotka on pysyvästi integroitu sähkölaitteisiin, joiden käyttötarkoitus on jokin muu kuin sähkön tuottaminen ja jotka käyttävät integroitujen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkokennojen tuottaman sähkön,

—

moduulit tai paneelit, joiden lähtöjännite on enintään 50 V (tasavirta) ja antoteho enintään 50 W ja joita käytetään yksinomaisesti suoraan akkulatureina järjestelmissä, joissa on samat jännite- ja teho-ominaisuudet.

—

se ei ole vienyt unioniin 1 kohdassa kuvattua tuotetta 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välisenä aikana, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimusajanjakso’,

—

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä,

—

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin,

a)

täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, liitteessä mainittu yritys on valmistanut edellä tarkoitetut tuotteet ja lähettänyt ne joko siihen etuyhteydessä olevalle unionissa toimivalle yritykselle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, tai ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle, joka toimii tuojana ja luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa, sekä laskuttanut niistä suoraan tai siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, joka on niin ikään mainittu täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU liitteessä; ja

b)

tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen;

c)

tuonnin mukana on tämän asetuksen liitteen IV mukainen vientisitoumustodistus;

d)

tulliviranomaisille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat täsmälleen sitoumuslaskussa esitettyä kuvausta.

a)

kun 1 kohdassa kuvattujen tuontituotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi kyseisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty; tai

b)

kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän asetuksen (EU) 2016/1036 8 artiklan 9 kohdan nojalla asetuksella tai päätöksellä, jossa viitataan tiettyihin tuontitapahtumiin ja ilmoitetaan, että kyseinen sitoumuslasku ei ole pätevä.

i)

(yrityksen nimi ja osoite) (Taric-lisäkoodi), (maan nimi); TAI

ii)

alihankkijana toiminut kolmas osapuoli seuraavan yrityksen lukuun: (yrityksen nimi ja osoite) (Taric-lisäkoodi), (maan nimi)

(poistetaan toinen vaihtoehdoista tapauksen mukaan)

kiteisestä piistä valmistetuista aurinkosähkökennoista, jotka on valmistanut (yrityksen nimi ja osoite), (Taric-lisäkoodi) [lisätään, jos asianomaiseen maahan sovelletaan voimassa olevia alkuperäisiä toimenpiteitä tai kiertämiskäytäntöjen vastaisia toimenpiteitä]), (maan nimi). Allekirjoittanut vakuuttaa, että tässä laskussa ilmoitetut tiedot ovat täydelliset ja paikkansapitävät.” Jos tällaista kauppalaskua ei esitetä ja/tai yhtä tai kumpaakaan Taric-lisäkoodia ei esitetä edellä mainitussa vakuutuksessa, sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia ja tulli-ilmoituksessa on ilmoitettava Taric-lisäkoodi B999.