20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/1

(1)

Euroopan kulttuuriperintöön sisältyvät ihanteet, periaatteet ja arvot muodostavat Euroopan yhteisen muistin, yhteisymmärryksen, identiteetin, vuoropuhelun, yhteenkuuluvuuden ja luovuuden perustan. Kulttuuriperinnöllä on keskeinen rooli Euroopan unionissa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osassa todetaan, että allekirjoittaneet hakivat ”innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä”.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklalla unionin tehtäväksi on annettu myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi, pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta ja korostaen samalla niiden yhteistä kulttuuriperintöä. Unioni pyrkii toiminnallaan rohkaisemaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemaan ja täydentämään niiden toimintaa muun muassa Euroopan kansojen kulttuurin ja historian tuntemuksen ja sitä koskevan tiedon levityksen parantamisessa sekä Euroopan kannalta merkittävän kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja suojaamisessa.

(4)

Kuten komissio 22 päivänä heinäkuuta 2014 antamassaan tiedonannossa ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” korostaa, kulttuuriperintö on jaettu voimavara ja yhteinen etu, joka on säilytettävä tuleville sukupolville. Kulttuuriperinnöstä huolehtiminen on sen vuoksi kaikkien sidosryhmien yhteisellä vastuulla.

(5)

Kulttuuriperinnön arvo on suuri koko eurooppalaiselle yhteiskunnalle niin kulttuurin ja ympäristön kannalta kuin myös yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti. Näin ollen sen kestävä hallinnointi on 2000-luvun strateginen valinta, kuten 21 päivänä toukokuuta 2014 annetuissa neuvoston päätelmissä (3) korostetaan. Kulttuuriperinnön vaikutusta arvonmuodostukseen, taitoihin ja työpaikkoihin sekä elämänlaatuun aliarvioidaan.

(6)

Kulttuuriperintö on keskeisellä sijalla kulttuuria koskevassa Euroopan toimintasuunnitelmassa (4) ja se myötävaikuttaa sen tavoitteisiin, joita ovat kulttuurien monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistäminen, kulttuurin tukeminen luovuuden käynnistäjänä ja kulttuurin edistäminen unionin kansainvälisiin suhteisiin olennaisesti kuuluvana tekijänä. Se on myös yksi kulttuurialan eurooppalaisen yhteistyön neljästä painopisteestä kaudella 2015–2018, kuten neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 25 päivänä marraskuuta 2014 hyväksymässä nykyisessä kulttuurialan työsuunnitelmassa (5) todetaan.

(7)

Neuvosto totesi 21 päivänä toukokuuta 2014 antamissaan päätelmissä kulttuuriperinnön koostuvan menneisyydeltä perityistä resursseista kaikissa muodoissaan ja näkökohdissaan – aineellisissa, aineettomissa ja digitaalisissa (alun alkaen digitaaliset sekä digitoidut), mukaan lukien monumentit, paikat, maisemat, taidot, käytännöt, tieto ja inhimillisen luovuuden ilmaukset, sekä julkisten ja yksityisten elinten kuten museoiden, kirjastojen ja arkistojen säilyttämistä ja hallinnoimista kokoelmista. Kulttuuriperintöön sisältyy myös elokuvaperintö.

(8)

Kulttuuriperintö on muotoutunut vuosisatojen kuluessa erilaisten Eurooppaa asuttaneiden sivilisaatioiden kulttuuri-ilmaisujen välisen vuorovaikutuksen kautta. Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi auttaa vahvistamaan ja lisäämään ymmärrystä siitä, että on tärkeää suojella ja vaalia kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta. Yksi keino tällaisen ymmärryksen saavuttamiseksi olisivat koulutusohjelmat ja valistusohjelmat niiden velvoitteiden mukaisesti, jotka on sisällytetty kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehtyyn Unescon yleissopimukseen, jonka osapuolia unioni ja sen jäsenvaltiot ovat.

(9)

Unioni ja useimmat jäsenvaltiot ovat osapuolina vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa, jonka 30 artiklassa todetaan, että yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa kulttuurielämään ja toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaiset henkilöt muun muassa pääsevät paikkoihin, joissa tarjotaan kulttuuriesityksiä tai -palveluja, kuten teattereihin, museoihin, elokuvateattereihin, kirjastoihin ja matkailupalveluihin, ja pääsevät mahdollisuuksien mukaan kansallisen kulttuurin kannalta merkittäviin monumentteihin ja kohteisiin.

(10)

Euroopan Esteetön kaupunki -palkinto on osoittanut, että on sekä mahdollista että hyvän käytännön mukaista tehdä kaupunkien kulttuuriperinnöstä sen luonnetta ja arvoa kunnioittaen nauttimisesta esteetöntä vammaisille, ikääntyneille ja liikuntarajoitteisille henkilöille sekä niille, joilla on jokin muunlainen tilapäinen rajoite.

(11)

Kulttuuriperinnöllä on tärkeä rooli yhteisön yhteenkuuluvuuden kannalta aikana, jona kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy Euroopan yhteiskunnissa. Kohteilla, joille on myönnetty Euroopan kulttuuriperintötunnus, on vahva eurooppalainen ulottuvuus, sillä niiden valinta on perustunut niiden rooliin Euroopan historiassa. Yhdessä Euroopan kulttuuripääkaupunkien kanssa nämä kohteet vahvistavat tunnetta yhteiseen eurooppalaiseen tilaan kuulumisesta. Siksi olisi pyrittävä täydentävyyteen kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden kanssa. Uudet osallistavat ja kulttuurienväliset lähestymistavat kulttuuriperintöpolitiikkaan sekä koulutusaloitteet, joissa kaikkia kulttuuriperinnön muotoja arvostetaan yhtäläisesti, voivat lisätä luottamusta, vastavuoroista tunnustamista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kuten myös Euroopan neuvoston puitteissa tehtävä kansainvälinen yhteistyö osoittaa.

(12)

Kulttuuriperinnön asema on niin ikään tunnustettu YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa, jäljempänä ’Agenda 2030 -toimintaohjelma’, jossa tunnustetaan maailmankansalaisuus, kulttuurien monimuotoisuus ja kulttuurien välinen vuoropuhelu yleisperiaatteiksi kestävän kehityksen kannalta. Agenda 2030 -toimintaohjelmassa tunnustetaan, että kaikki kulttuurit ja sivilisaatiot voivat myötävaikuttaa kestävään kehitykseen ja niiden merkitys sen mahdollistamisessa on ratkaiseva. Kulttuuri mainitaan nimenomaisesti useissa Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteissa, erityisesti tavoitteessa 11 (kaupungit–perintö) sekä tavoitteessa 4 (koulutus) ja matkailuun liittyen tavoitteissa 8 (kestävä kasvu) ja 12 (kulutustottumukset).

(13)

Tarve asettaa ihmiset ja inhimilliset arvot kulttuuriperinnön laajennetun ja monialaisen käsitteen keskiöön tunnustetaan kansainvälisesti yhä laajemmin, mikä vahvistaa tarvetta edistää yhä laajemman yleisön mahdollisuuksia tutustua kulttuuriperintöön ottaen huomioon muun muassa, että tällä on myönteinen vaikutus elämänlaatuun. Tällainen laajempi saatavuus voidaan saavuttaa tavoittamalla eri yleisöjä ja parantamalla esteetöntä pääsyä paikkoihin ja rakennuksiin sekä tuotteiden ja palveluiden saatavuutta niin, että otetaan huomioon erityistarpeet ja väestörakenteen muutoksen vaikutukset.

(14)

Erilaiset kulttuuriperinnön ylläpitoa, restaurointia, säilyttämistä, uudelleenkäyttöä, saavutettavuutta ja edistämistä koskevat toimet sekä tähän liittyvät palvelut ovat ensisijaisesti kansallisella, alueellisella tai paikallisella vastuulla. Kulttuuriperinnöllä on kuitenkin selkeä eurooppalainen ulottuvuus, jota käsitellään kulttuuripolitiikan lisäksi muissa unionin politiikoissa kuten koulutuksessa, maataloudessa ja maaseudun kehittämisessä, aluekehityksessä, sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa, meriasioissa, ympäristössä, matkailussa, digitaalistrategiassa, tutkimuksessa ja innovoinnissa sekä viestinnässä.

(15)

Vuosi 2018 on Euroopan ja sen kulttuuriperinnön kannalta symbolisesti ja historiallisesti merkittävä, koska silloin vietetään useita merkittäviä tapahtumia, kuten ensimmäisen maailmansodan päättymisen ja usean jäsenvaltion itsenäistymisen satavuotisjuhlavuotta sekä kolmikymmenvuotisen sodan alkamisen nelisatavuotisjuhlavuotta. Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi voi näin ollen tarjota mahdollisuuden ymmärtää paremmin nykyaikaa monipuolisemman ja yhteisen menneisyyskäsityksen kautta.

(16)

Jotta eurooppalaiset yhteiskunnat ja taloudet voivat saada kulttuuriperinnön tarjoamista mahdollisuuksista täyden hyödyn, kulttuuriperinnön vaalimisessa, kehittämisessä ja hoidossa tarvitaan tehokasta osallistavaa (eli monitasoista ja monen sidosryhmän välistä) hallintoa ja tehostettua, eri alojen välistä yhteistyötä, kuten neuvosto on todennut 25 päivänä marraskuuta 2014 antamissaan päätelmissä (6). Tällainen hallinto ja yhteistyö edellyttävät kaikkien sidosryhmien, mukaan lukien viranomaisten, kulttuuriperintöalan, yksityisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, kuten valtiosta riippumattomien järjestöjen ja vapaaehtoissektorin järjestöjen, mukana oloa.

(17)

Tämän lisäksi neuvosto kehotti 25 päivänä marraskuuta 2014 hyväksytyissä päätelmissään komissiota harkitsemaan ehdotuksen tekemistä kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta.

(18)

Euroopan parlamentti suositti 8 päivänä syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa nimeämään mieluiten vuoden 2018 kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi.

(19)

Alueiden komitea piti 16 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan lausunnossa (7) tervetulleena neuvoston kehotusta kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden harkitsemiseksi ja painotti eurooppalaisen teemavuoden panosta yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi yleiseurooppalaisessa kontekstissa.

(20)

Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden nimeäminen on tehokas keino lisätä yleistä tietoisuutta asiasta, levittää tietoa hyvistä käytännöistä, virittää periaatekeskustelua sekä edistää tutkimus- ja innovointitoimintaa ja tehostaa laadullisen näytön ja määrällisten tietojen keräämistä ja analysointia, mukaan lukien tilastot, kulttuuriperinnön sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Luomalla toimintaympäristö näiden tavoitteiden edistämiseksi samanaikaisesti sekä unionin tasolla että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasoilla voidaan lisätä yhteisvaikutuksia ja tehostaa resurssien käyttöä. Komission olisi tämän vuoksi annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille, alueiden komitealle sekä kulttuuriperintöalalla unionin tasolla työskenteleville elimille ja yhdistyksille oikea-aikaista tietoa ja tehtävä tiivistä yhteistyötä niiden kanssa. Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta varten kehitettyjen toimintojen eurooppalaisen ulottuvuuden varmistamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan myös tekemään keskenään yhteistyötä.

(21)

Kulttuuriperintö on myös yksi ulkosuhteiden useiden ohjelmien toiminta-ala ensisijaisesti – mutta ei yksinomaan – Lähi-idässä. Kulttuuriperinnön arvon edistäminen on myös vastatoimi kulttuuriaarteiden tahalliseen tuhoamiseen konfliktialueilla, kuten korostetaan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 8 päivänä kesäkuuta 2016 antamassa yhteisessä tiedonannossa ”Towards an EU strategy for international cultural relations” (Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia). On tärkeää varmistaa kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden ja kaikkien asianmukaisissa puitteissa kehitettyjen ulkosuhteiden aloitteiden keskinäinen täydentävyys. Asiaankuuluvien ulkosuhdevälineiden puitteissa kehitettävissä toimissa kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja edistämiseksi olisi muun muassa otettava huomioon yhteiset intressit, jotka liittyvät kolmansien maiden kanssa käytävään, kokemuksia ja arvoja koskevaan tietojenvaihtoon. Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden tulee edistää kyseessä olevien kulttuurien keskinäistä tuntemusta, kunnioittamista ja ymmärtämistä.

(22)

Ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden olisi oltava tiiviisti mukana kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden toimissa. Euroopan naapuruuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat maat ja muut kumppanimaat olisi myös tarpeen mukaan pyrittävä saamaan mukaan. Tällaiseen osallistumiseen voidaan pyrkiä asianmukaisen yhteistyön ja vuoropuhelun, erityisesti unionin ja kyseisten maiden kansalaisyhteiskuntien välisen vuoropuhelun, puitteissa.

(23)

Euroopan kulttuuriperinnön vaaliminen, säilyttäminen ja kehittäminen kuuluu unionin nykyisten ohjelmien tavoitteisiin. Näin ollen kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi voidaan toteuttaa hyödyntämällä näitä ohjelmia niiden nykyisten säännösten mukaisesti ja asettamalla rahoituspainopisteet joko yhdeksi tai useammaksi vuodeksi. Ohjelmat ja toimet muun muassa kulttuurin, koulutuksen, maatalouden ja maaseudun kehittämisen, aluekehityksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, meriasioiden, ympäristön, matkailun, digitaalisten sisämarkkinoiden strategian, tutkimuksen ja innovoinnin sekä viestinnän aloilla edistävät suoraan ja välillisesti Euroopan kulttuuriperinnön suojelemista, kehittämistä, innovatiivista uudelleenkäyttöä ja edistämistä, ja voivat tukea kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta kunkin ohjelman tai toimen oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Unionin tason yhteisrahoitusta täydentävää kansallista lisätukea, myös joustavia rahoitusmekanismeja, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tai joukkorahoitusta, voidaan harkita kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden tavoitteiden tukemiseksi.

(24)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset.

(25)

Tässä päätöksessä vahvistetaan koko kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston on määrä pitää ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 17 kohdan mukaisesti.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteita, eli Euroopan kulttuuriperinnön jakamisen ja arvostuksen edistämistä, tietoisuuden lisäämistä yhteisestä historiasta ja yhteisistä arvoista sekä yhteiseen eurooppalaiseen tilaan kuulumisen tunteen vahvistamista, vaan ne voidaan valtioiden välisen tiedonvaihtotarpeen ja unionin laajuisten hyvien käytäntöjen levittämisen tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

edistää osaltaan Euroopan kulttuuriperinnön merkitystä keskeisenä osana kulttuurista monimuotoisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Jäsenvaltioiden toimivaltaa kaikilta osin kunnioittaen eurooppalaisen teemavuoden on tuotava esiin parhaita keinoja Euroopan kulttuuriperinnön säilyttämisen ja vaalimisen varmistamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että laajempi ja moninaisempi yleisö voi nauttia siitä, yleisöpohjan laajentamista koskevat toimet ja kulttuuriperintökasvatus mukaan lukien, edistäen siten sosiaalista osallisuutta ja integraatiota.

b)

vahvistaa suoran ja välillisen taloudellisen potentiaalinsa ansiosta Euroopan kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnalle ja taloudelle, mihin sisältyy kulttuurialan ja luovien toimialojen, muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten, tukeminen ja luovuutta ja innovointia koskevan innostuksen antaminen, kestävän kehityksen ja matkailun edistäminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen sekä pysyvien työpaikkojen luominen.

c)

edistää kulttuuriperintöä tärkeänä tekijänä unionin ja kolmansien maiden välisissä suhteissa hyödyntäen kumppanimaiden kiinnostusta ja tarpeita sekä eurooppalaista kulttuuriperintöön liittyvää asiantuntemusta.

a)

edistetään kulttuuriperintötoimiin sovellettavia ihmiskeskeisiä, osallistavia, tulevaisuuteen suuntautuvia, yhtenäisempiä, kestäviä ja monialaisia toimintatapoja;

b)

edistetään osallistavan hallinnon ja kulttuuriperinnön hoidon innovatiivisia malleja, joissa ovat mukana kaikki sidosryhmät, kuten viranomaiset, kulttuuriperintöala, yksityiset toimijat ja kansalaisjärjestöt;

c)

edistetään keskustelua, tutkimustoimia sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa kulttuuriperinnön säilyttämisen, vaalimisen, innovatiivisen uudelleenkäytön ja kehittämisen laadusta ja historiallisessa ympäristössä toteutettavista nykytoimista;

d)

edistetään ratkaisuja, joiden ansiosta kulttuuriperintö tuodaan kaikkien saataville ja ulottuville, myös digitaalisten välineiden kautta, poistamalla sosiaaliset, kulttuuriset ja fyysiset esteet sekä ottaen huomioon henkilöt, joilla on erityistarpeita;

e)

korostetaan ja vahvistetaan kulttuuriperinnön myönteistä vaikutusta yhteiskuntaan ja talouteen tutkimuksen ja innovoinnin avulla muun muassa vahvistamalla tällaisen vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittavaa tietopohjaa unionin tasolla;

f)

edistetään kulttuuriperinnön ja ympäristöpolitiikan välisiä yhteisvaikutuksia sisällyttämällä kulttuuriperintökysymykset ympäristö-, arkkitehtuuri- ja suunnittelupolitiikkaan sekä edistämällä energiatehokkuutta;

g)

kannustetaan alueellisia ja paikallisia kehittämisstrategioita kulttuuriperinnön tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen, esimerkiksi edistämällä kestävää matkailua;

h)

tuetaan erityistaitojen kehittämistä ja parannetaan tietämyksenhallintaa ja tietämyksen siirtoa kulttuuriperintöalalla digitalisoitumisen vaikutukset huomioon ottaen;

i)

edistetään kulttuuriperintöä nykypäivän kulttuuriteosten ja innovoinnin innoituksen lähteenä sekä korostetaan kulttuuriperintöalan ja muiden kulttuurialojen ja luovien toimialojen yhteisvaikutuksen ja niiden välisen vahvemman vuorovaikutuksen mahdollisuuksia;

j)

lisätään tietoisuutta Euroopan kulttuuriperinnön merkityksestä elinikäisen oppimisen ja koulutuksen avulla keskittyen erityisesti lapsiin, nuoriin ja ikääntyneisiin henkilöihin, paikallisyhteisöihin ja vaikeasti tavoitettaviin ryhmiin;

k)

korostetaan yhteistyön mahdollisuuksia kulttuuriperintöalalla tiiviimpien suhteiden kehittämiseksi unionissa ja unionin ulkopuolisten maiden kanssa ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun, konfliktien jälkeisen sovittelun ja konfliktien ehkäisemisen edistämiseksi;

l)

edistetään kulttuuriperintöön liittyvää tutkimusta ja innovointia; helpotetaan sitä, että kaikki sidosryhmät, erityisesti viranomaiset ja yksityinen sektori, voivat hyödyntää tutkimustuloksia, ja helpotetaan tutkimustulosten levittämistä laajemmalle yleisölle;

m)

edistetään yhteisvaikutuksia unionin ja jäsenvaltioiden välillä muun muassa vahvistamalla aloitteita, joilla ehkäistään kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa, sekä

n)

tuodaan vuoden 2018 aikana esiin merkittäviä tapahtumia, joilla on symbolinen merkitys Euroopan historialle ja kulttuuriperinnölle.

a)

aloitteet ja tapahtumat, joilla edistetään keskustelua ja lisätään tietoisuutta kulttuuriperinnön merkityksestä ja arvosta sekä edistetään kansalaisten ja sidosryhmien osallistumista;

b)

tiedotus, näyttelyt, koulutus ja valistuskampanjat, joilla välitetään arvoja, kuten monimuotoisuus ja kulttuurienvälinen vuoropuhelu, käyttäen esimerkkinä Euroopan rikasta kulttuuriperintöä ja joilla edistetään kansalaisten osallistumista kulttuuriperinnön suojeluun ja hoitoon ja yleisemmin eurooppalaisen teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseen;

c)

kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintojen sekä muiden organisaatioiden välinen kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto ja tiedon levittäminen kulttuuriperinnöstä muun muassa Europeanan kautta;

d)

tutkimusten tekeminen ja tutkimus- ja innovointitoimien toteuttaminen sekä niiden tulosten levittäminen unionissa tai kansallisella tasolla sekä

e)

eurooppalaiseen teemavuoteen liittyvien hankkeiden ja verkostojen edistäminen muun muassa tiedotusvälineiden ja sosiaalisten verkostojen avulla.