LIITE I

7. heinäkuuta 2016

Věra Jourová

Oikeus-, kuluttaja- ja tasa-arvoasioista vastaava komissaari

Euroopan komissio

Rue de la Loi / Wetstraat 200

1049 Bryssel

Belgia

Arvoisa komissaari Jourová

Yhdysvaltojen puolesta minulla on kunnia toimittaa ohessa EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyä koskeva asiakirja-aineisto. Materiaali on tulosta hedelmällisistä keskusteluista, joita työryhmämme ovat käyneet kahden vuoden ajan. Tämä paketti sekä muut tiedot, jotka ovat Euroopan komission saatavilla julkisista lähteistä, tarjoavat komissiolle erittäin vankan perustan, jonka pohjalta se voi tehdä uudet tietosuojan riittävyyttä koskevat johtopäätöksensä (1).

Meillä molemmilla on syytä olla ylpeitä järjestelyyn tehdyistä parannuksista. Privacy Shield -järjestely perustuu periaatteisiin, joilla on vahva ja yksimielinen tuki Atlantin molemmin puolin. Olemme parantaneet periaatteiden toimintaa entisestään. Yhteistyömme ansiosta meillä on todellinen mahdollisuus parantaa yksityisyyden suojaa kaikkialla maailmassa.

Privacy Shield -paketti sisältää yksityisyyden suojaa koskevat periaatteet sekä liitteessä 1 olevan kirjeen, jonka on laatinut kauppaministeriön kansainvälisen kaupan osasto (International Trade Administration, ITA). Kyseinen osasto hallinnoi Privacy Shield -ohjelmaa. Kirjeessä selostetaan kauppaministeriön antamia sitoumuksia, joilla pyritään varmistamaan Privacy Shield -järjestelyn tehokas toiminta. Pakettiin sisältyy myös liite 2. Siinä selostetaan kauppaministeriön sitoumuksia, jotka koskevat Privacy Shield -järjestelyyn kuuluvaa välimiesmenettelyä.

Olen kehottanut henkilöstöäni kohdentamaan Privacy Shield -järjestelyyn kaikki tarvittavat resurssit hankkeen panemiseksi täytäntöön ripeästi ja täysimääräisesti ja sen varmistamiseksi, että liitteissä 1 ja 2 annetut sitoumukset täytetään oikea-aikaisesti.

Privacy Shield -paketti sisältää myös seuraavat muiden yhdysvaltalaisten virastojen toimittamat asiakirjat:

—	liittovaltion kauppakomission (Federal Trade Commission, FTC) kirje, jossa selostetaan, kuinka kauppakomissio valvoo Privacy Shield -järjestelyn noudattamista;

—	liikenneministeriön kirje, jossa selostetaan, kuinka liikenneministeriö valvoo Privacy Shield -järjestelyn noudattamista;

—	kaksi kansallisen tiedusteluviraston johtajan (Office of the Director of National Intelligence, jäljempänä ’ODNI’) laatimaa kirjettä suojatoimista ja rajoituksista, joita sovelletaan Yhdysvaltojen kansallisiin turvallisuusviranomaisiin;

—	ulkoministeriön kirje ja sen oheismuistio, jossa selostetaan ulkoministeriön sitoumusta perustaa uusi tietosuojasta vastaavan oikeusasiamiehen virka. Oikeusasiamiehelle voidaan esittää kysymyksiä, jotka koskevat Yhdysvaltojen signaalitiedustelukäytäntöjä;

—	sekä oikeusministeriön kirje suojatoimista ja rajoituksista, jotka koskevat Yhdysvaltojen viranomaisten pääsyä tietoihin lainvalvonnan ja yleisen edun nimissä.

Voitte olla vakuuttuneita siitä, että Yhdysvallat ottaa nämä sitoumukset vakavasti.

Privacy Shield -paketti toimitetaan kokonaisuudessaan julkaistavaksi Yhdysvaltojen virallisessa lehdessä (Federal Register) 30 päivän kuluessa siitä, kun tietosuojan riittävyyttä koskeva lopullinen päätös on tehty.

Odotamme innokkaasti yhteistyötä kanssanne pannessamme Privacy Shield -järjestelyä täytäntöön ja käynnistäessämme yhdessä tämän prosessin seuraavan vaiheen.

---

(1)  Jos komission päätöstä, joka koskee EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tietosuojan riittävyyttä, sovelletaan myös Islantiin, Liechtensteiniin ja Norjaan, Privacy Shield -paketti kattaa paitsi Euroopan unionin jäsenvaltiot myös nämä kolme maata.

LIITE II

YHDYSVALTOJEN KAUPPAMINISTERIÖN HYVÄKSYMÄT EU:N JA YHDYSVALTOJEN PRIVACY SHIELD -JÄRJESTELYN PERIAATTEET

I.   YLEISKATSAUS

1.

Vaikka Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat yhtä mieltä tavoitteesta, jonka mukaan yksityisyyden suojaa on vahvistettava, Yhdysvaltojen lähestymistapa yksityisyyteen on erilainen kuin Euroopan unionin. Yhdysvalloissa käytetään alakohtaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät lainsäädäntö, sääntely ja itsesääntely. Kun kyseiset erot otetaan huomioon ja jotta Yhdysvalloissa toimivien organisaatioiden käyttöön saadaan luotettava mekanismi, jolla voidaan siirtää henkilötietoja Euroopan unionista Yhdysvaltoihin, ja jotta EU:n rekisteröidyt samalla edelleenkin hyötyvät tehokkaista turvatakeista ja suojatoimista, joihin heillä EU:n lainsäädännön mukaan on oikeus silloin kun heidän EU:n ulkopuolisiin maihin siirrettyjä henkilötietojaan käsitellään, kauppaministeriö vahvistaa nämä Privacy Shield -periaatteet, jotka sisältävät myös täydentävät periaatteet (yhdessä ’järjestelyn periaatteet’). Ministeriö hyväksyy periaatteet sen toimivallan nojalla, joka sille laissa on annettu kansainvälisen kaupan kasvattamista, edistämistä ja kehittämistä varten (ks. Yhdysvaltojen lakikodifikaation kaupankäyntiä koskevassa 15 osastossa oleva kauppaministeriön toimivaltaa ja tehtäviä koskeva 1512 § – 15 U.S.C. § 1512). Järjestelyn periaatteet on laadittu yhdessä Euroopan komission sekä elinkeinoelämän ja muiden sidosryhmien kanssa Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen kaupankäynnin helpottamiseksi. Ne on tarkoitettu yksinomaan sellaisten yhdysvaltalaisten organisaatioiden käyttöön, jotka saavat henkilötietoja Euroopan unionista ja jotka noudattavat järjestelyn periaatteita täyttääkseen Privacy Shield -järjestelyyn osallistumiselle asetetut vaatimukset ja siten hyötyäkseen Euroopan komission tietosuojan riittävyyttä koskevasta päätöksestä (1). Järjestelyn periaatteilla ei ole vaikutusta sellaisten kansallisten säädösten soveltamiseen, jotka on annettu direktiivin 95/46/EY, jäljempänä ’direktiivi’, täytäntöönpanemiseksi ja joita sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn jäsenvaltioissa. Järjestelyn periaatteilla ei myöskään rajoiteta yksityisyyttä koskevia velvoitteita, joita muutoin sovelletaan Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti.

2.

Jotta organisaatio voi tukeutua Privacy Shield -järjestelyyn tehdessään henkilötietojen siirtoja EU:sta, sen on annettava oma varmennus kauppaministeriölle (tai kauppaministeriön nimeämälle taholle). Vaikka organisaatiot näin ollen liittyvät Privacy Shield -järjestelyyn täysin vapaaehtoisesti, järjestelyn periaatteiden noudattaminen on pakollista: organisaatioiden, jotka antavat oman varmennuksen kauppaministeriölle ja julkisesti ilmoittavat sitoutuvansa noudattamaan järjestelyn periaatteita, on noudatettava periaatteita täysimääräisesti. Jotta organisaatio voi liittyä Privacy Shield -järjestelyyn, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset: a) sen on oltava liittovaltion kauppakomission, liikenneministeriön tai muun periaatteiden noudattamista valvovan lakisääteisen elimen tutkinta- ja täytäntöönpanovallan alainen (muita yhdysvaltalaisia lakisääteisiä elimiä, jotka EU tunnustaa, voidaan lisätä myöhemmin liitteessä); b) sen on julkisesti sitouduttava noudattamaan järjestelyn periaatteita; c) sen on julkistettava tietosuojaperiaatteensa järjestelyn periaatteiden mukaisesti; d) sekä pantava ne täysimääräisesti täytäntöön. Jos organisaatio rikkoo järjestelyn periaatteita, siihen voidaan kohdistaa lainvalvontatoimia liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain (Federal Trade Commission Act) 5 §:n nojalla (15 U.S.C. § 45(a)). Säännöksessä kielletään kaupankäynnissä toteutettavat tai kaupankäyntiin vaikuttavat sopimattomat ja vilpilliset toimet. Lainvalvontatoimiin voidaan ryhtyä myös muiden sellaisten lakien tai säädösten nojalla, joissa kielletään tuollaiset toimet.

3.

Kauppaministeriö pitää yllä ja yleisön saatavilla virallista luetteloa, jäljempänä ’Privacy Shield -luettelo’, yhdysvaltalaisista organisaatioista, jotka ovat toimittaneet oman varmennuksensa kauppaministeriölle ja vahvistaneet sitoumuksensa järjestelyn periaatteiden noudattamisesta. Organisaatio voi hyödyntää Privacy Shield -järjestelyn etuja siitä päivästä lähtien, jona kauppaministeriö merkitsee organisaation Privacy Shield -luetteloon. Kauppaministeriö poistaa organisaation Privacy Shield -luettelosta, jos organisaatio vetäytyy Privacy Shield -järjestelystä vapaaehtoisesti tai jos se jättää toimittamatta kauppaministeriölle vuotuisen uudelleenvarmennuksensa. Kun organisaatio poistetaan Privacy Shield -luettelosta, se ei voi enää hyödyntää Euroopan komission tietosuojan riittävyyttä koskevaa päätöstä saadakseen henkilötietoja EU:sta. Organisaation on jatkettava järjestelyn periaatteiden soveltamista henkilötietoihin, jotka se on saanut sinä aikana, kun se on osallistunut Privacy Shield -järjestelyyn, ja sen on annettava kauppaministeriölle tästä sitoumus vuosittain niin kauan kuin se säilyttää kyseisiä tietoja. Muussa tapauksessa sen on palautettava tai hävitettävä tiedot tai tarjottava riittävä suoja tiedoille jollakin toisella hyväksyttävällä keinolla. Kauppaministeriö poistaa Privacy Shield -luettelosta myös organisaatiot, jotka ovat jatkuvasti jättäneet noudattamatta järjestelyn periaatteita. Näillä organisaatioilla ei ole oikeutta hyödyntää Privacy Shield -järjestelyn etuja, ja niiden on palautettava tai hävitettävä henkilötiedot, jotka ne saivat Privacy Shield -järjestelyssä.

4.

Kauppaministeriö pitää yllä ja yleisön saatavilla virallista luetteloa myös sellaisista yhdysvaltalaisista organisaatioista, jotka ovat aiemmin antaneet oman varmennuksensa kauppaministeriölle mutta jotka on sittemmin poistettu Privacy Shield -luettelosta. Kauppaministeriö esittää näiden organisaatioiden osalta selkeän varoitustekstin seuraavista seikoista: nämä organisaatiot eivät osallistu Privacy Shield -järjestelyyn; Privacy Shield -luettelosta poistaminen merkitsee, että kyseiset organisaatiot eivät voi väittää noudattavansa Privacy Shield -periaatteita ja että niiden on vältettävä kaikkia lausuntoja tai harhaanjohtavia käytäntöjä, joista voisi ymmärtää, että ne osallistuvat Privacy Shield -järjestelyyn; tällaisilla organisaatioilla ei ole enää oikeuta hyödyntää Euroopan komission tietosuojan riittävyyttä koskevaa päätöstä, jonka avulla nämä järjestöt voisivat saada henkilötietoja EU:sta. Liittovaltion kauppakomissio, liikenneministeriö tai jokin muu lainvalvontaviranomainen voi kohdistaa lainvalvontatoimenpiteitä organisaatioon, joka jatkaa väitteitään osallistumisestaan Privacy Shield -järjestelyyn tai antaa joitain muita järjestelyyn liittyviä vääriä tietoja sen jälkeen kun organisaatio on poistettu Privacy Shield -luettelosta.

5.

Järjestelyn periaatteiden noudattamista voidaan rajoittaa seuraavasti: a) siinä määrin kuin on tarpeellista kansallisen turvallisuuden, julkisen edun tai lainvalvonnan vaatimusten vuoksi; b) lailla, hallituksen antamalla asetuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jonka seurauksena syntyy ristiriitaisia velvoitteita tai jossa annetaan nimenomainen lupa tiettyyn toimintaan, jos organisaatio voi tällaista lupaa käyttäessään osoittaa, että organisaatio poikkeaa järjestelyn periaatteista vain siinä määrin kuin on tarpeellista, jotta lupaan liittyvä ensisijainen ja perusteltu intressi voi toteutua; tai c) jos direktiivissä tai jäsenvaltion lainsäädännössä sallitaan poikkeus ja tällaisia poikkeuksia sovelletaan vertailukelpoisissa olosuhteissa. Järjestelyn periaatteiden tavoitteena on parantaa yksityisyyden suojaa. Organisaatioiden tulisi toimia tämän tavoitteen kanssa yhdenmukaisesti ja pyrkiä panemaan nämä periaatteet täytäntöön täysimääräisesti ja läpinäkyvästi. Niiden tulisi muun muassa selostaa tietosuojaperiaatteissaan, jos periaatteista poiketaan säännönmukaisesti edellä b kohdassa mainitulla perusteella. Jos organisaatiolla on järjestelyn periaatteiden ja/tai Yhdysvaltojen lainsäädännön nojalla vaihtoehtoja, joiden välillä se voi valita, organisaatioiden odotetaan samasta syystä – eli siitä syystä että tavoitteena on parantaa yksityisyyden suojaa – valitsevan mahdollisuuksien mukaan korkeatasoisemman suojan.

6.

Organisaatioiden on sovellettava järjestelyn periaatteita kaikkiin Privacy Shield -järjestelyä hyödyntäen siirrettyihin henkilötietoihin sen jälkeen kun organisaatiot ovat liittyneet Privacy Shield -järjestelyyn. Jos organisaatio on päättänyt hyödyntää Privacy Shield -järjestelyn etuja sellaisten henkilöstötietojen osalta, jotka siirretään EU:sta käytettäväksi työsuhteiden hoitamisessa, sen on ilmoitettava tästä antaessaan oman varmennuksensa kauppaministeriölle ja noudatettava vaatimuksia, jotka on vahvistettu omaa varmennusta koskevassa täydentävässä periaatteessa.

7.

Yhdysvaltojen lainsäädäntöä sovelletaan kysymyksiin, jotka liittyvät Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden ja järjestelyyn kuuluvien organisaatioiden tietosuojaperiaatteiden tulkintaan ja noudattamiseen. Poikkeuksena ovat organisaatiot, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön Euroopan tietosuojaviranomaisten kanssa. Ellei toisin mainita, sovelletaan kaikkia periaatteisiin kuuluvia asianmukaisia sääntöjä.

8.

Määritelmät: a. ’Henkilötiedoilla’ tarkoitetaan jossakin muodossa rekisteröityjä tunnistetun tai tunnistettavan henkilön tietoja, joihin sovelletaan direktiiviä ja jotka yhdysvaltalainen organisaatio on vastaanottanut EU:sta. b. ’Henkilötietojen käsittelyllä’ tarkoitetaan kaikenlaisia sellaisia toimintoja tai toimintojen kokonaisuuksia, joita kohdistetaan henkilötietoihin joko automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai manuaalisesti, kuten tietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, säilyttäminen, muokkaaminen tai muuttaminen, tiedon haku, kysely, käyttö, luovuttaminen tai levittäminen sekä poistaminen tai tuhoaminen. c. ’Rekisterinpitäjällä’ tarkoitetaan henkilöä tai organisaatiota, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen ja keinot.

9.

Järjestelyn periaatteet tulevat voimaan päivänä, jona Euroopan komissio on antanut lopullisen päätöksensä tietosuojan riittävyydestä.

II.   JÄRJESTELYN PERIAATTEET

1.   Ilmoitusperiaate

a.

Organisaation on ilmoitettava henkilöille i. osallistumisestaan Privacy Shield -järjestelyyn ja annettava heille linkki Privacy Shield -luetteloon tai kyseisen luettelon verkko-osoite, ii. siitä, minkä tyyppisiä henkilötietoja on kerätty, sekä tarvittaessa organisaatioon kuuluvista yksiköistä tai tytäryhtiöistä, jotka myös noudattavat järjestelyn periaatteita, iii. sitoumuksestaan soveltaa järjestelyn periaatteita kaikkiin henkilötietoihin, jotka organisaatio saa EU:sta Privacy Shield -järjestelyä hyödyntäen, iv. tarkoituksista, joihin se kerää ja käyttää henkilötietoja, v. siitä, mitkä ovat organisaation yhteystiedot ja kuinka sille voi esittää tiedusteluja tai valituksia, samoin kuin tieto kaikista asiaankuuluvista EU:ssa sijaitsevista elimistä, jotka voivat vastata tällaisiin tiedusteluihin tai valituksiin, vi. siitä, minkä tyyppisille kolmansille osapuolille se luovuttaa henkilötietoja ja keitä nämä kolmannet osapuolet ovat, sekä tarkoituksesta, jonka vuoksi se luovuttaa tietoja niille, vii. heidän oikeudestaan tutustua henkilötietoihinsa, viii. valinnanmahdollisuuksista ja välineistä, jotka organisaatio tarjoaa henkilöille sitä tarkoitusta varten, että nämä voivat rajoittaa henkilötietojensa käyttöä ja julkistamista, ix. riippumattomasta riitojenratkaisuelimestä, joka on nimetty valitusten käsittelyä varten ja johon henkilöt voivat asianmukaisesti turvautua maksutta, ja siitä, onko kyseessä 1) tietosuojaviranomaisten perustama paneeli, 2) EU:hun sijoittautunut vaihtoehtoinen riitojenratkaisuelin vai 3) Yhdysvaltoihin sijoittautunut vaihtoehtoinen riitojenratkaisuelin. x. siitä, että organisaatio on liittovaltion kauppakomission, liikenneministeriön tai jonkin muun Yhdysvalloissa toimivaltaisen lakisääteisen elimen tutkinta- ja täytäntöönpanovallan alainen, xi. mahdollisuudesta saada asia tietyin edellytyksin sitovan välimiesmenettelyn käsiteltäväksi, xii. vaatimuksesta, jonka mukaan henkilötietoja on luovutettava lainmukaisen, julkisen viranomaisen esittämän pyynnön nojalla muun muassa kansalliseen turvallisuuteen tai lainvalvontaan liittyvien vaatimusten täyttämiseksi, ja xiii. organisaation vastuusta tapauksissa, joissa tietoja on siirretty edelleen kolmansille osapuolille.

b.

Yllämainittu ilmoitus on annettava siten, että käytetty kieli on selkeää ja että ilmoitus on henkilön helposti havaittavissa. Ilmoitus on annettava, kun henkilöä pyydetään ensimmäistä kertaa antamaan henkilötietoja organisaatiolle, tai niin pian kuin ilmoituksen antaminen on käytännössä mahdollista. Ilmoitus on annettava joka tapauksessa ennen kuin organisaatio käyttää henkilötietoja muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten henkilötiedot siirtävä organisaatio on henkilötiedot alun perin kerännyt tai jota varten se on niitä käsitellyt, tai ennen kuin organisaatio luovuttaa henkilötiedot ensimmäisen kerran kolmannelle osapuolelle.

2.   Valintaperiaate

a.

Organisaation on tarjottava henkilöille mahdollisuus valita, voiko heidän henkilötietojaan i) luovuttaa kolmannelle osapuolelle tai ii) käyttää olennaisesti erilaiseen tarkoitukseen kuin siihen, johon ne oli alun perin kerätty tai johon henkilöt ovat sittemmin antaneet suostumuksensa. Henkilöille on tarjottava valinnanvapauden käyttämistä varten mekanismeja, joka ovat selkeitä ja henkilöiden helposti havaittavissa ja käytettävissä.

b.

Edellisestä kohdasta poiketen valintamahdollisuutta ei tarvitse tarjota, kun tiedot annetaan kolmannelle osapuolelle, joka toimii kyseisen organisaation edustajana suorittaen tiettyä tehtävää (tai tehtäviä) organisaation puolesta ja sen ohjeiden mukaisesti. Organisaation on kuitenkin aina tehtävä sopimus edustajan kanssa.

c.

Arkaluonteisten tietojen osalta (esim. henkilötiedot, jotka koskevat henkilön terveydentilaa, rotua tai etnistä alkuperää, poliittista kantaa, uskonnollista tai eettistä vakaumusta, kuulumista ammattiliittoon tai sukupuolielämää) henkilöiden on annettava organisaatiolle myönteinen ja nimenomainen suostumuksensa, jos kyseisiä tietoja aiotaan i) luovuttaa kolmannelle osapuolelle tai ii) käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen, johon ne oli alun perin kerätty tai johon henkilöt ovat sittemmin antaneet suostumuksensa valintamahdollisuutta käyttäessään. Organisaation on lisäksi pidettävä arkaluonteisina kaikkia kolmannelta osapuolelta saatuja henkilötietoja, jos kyseinen kolmas osapuoli ilmoittaa tiedot arkaluonteisiksi ja käsittelee niitä sellaisina.

3.   Henkilötietojen edelleen siirtämiseen liittyvä vastuuvelvollisuusperiaate

a.

Jotta organisaatio voi siirtää henkilötietoja rekisterinpitäjänä toimivalle kolmannelle osapuolelle, sen on noudatettava ilmoitus- ja valintaperiaatteita. Organisaation on myös tehtävä sopimus rekisterinpitäjänä toimivan kolmannen osapuolen kanssa. Sopimuksessa on määrättävä, että kyseisiä tietoja voidaan käsitellä vain tiettyä rajoitettua tarkoitusta varten siten, että tarkoitus vastaa henkilön asiassa antamaa suostumusta. Sopimuksessa tietojen vastaanottajan on sitouduttava järjestämään tietosuoja, jonka taso vastaa Privacy Shield -järjestelyn periaatteita, ja ilmoittamaan organisaatiolle, jos se toteaa, ettei se enää kykene noudattamaan tätä velvoitetta. Sopimuksessa on määrättävä, että jos rekisterinpitäjänä toimiva kolmas osapuoli päätyy tällaiseen toteamukseen, se lakkaa käsittelemästä tietoja tai ryhtyy muihin kohtuullisiin ja asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi.

b.

Jotta organisaatio voi siirtää henkilötietoja edustajana toimivalle kolmannelle osapuolelle, sen on toimittava seuraavasti: i) sen on siirrettävä henkilötietoja vain tiettyä rajoitettua tarkoitusta varten; ii) sen on varmistettava, että edustajalla on velvollisuus järjestää vähintään samantasoinen tietosuoja kuin Privacy Shield -järjestelyn periaatteet edellyttävät; iii) sen on varmistettava kohtuullisin ja asianmukaisin toimin, että edustaja käsittelee siirrettyjä henkilötietoja tavalla, joka vastaa Privacy Shield -periaatteiden mukaisia organisaation velvoitteita; iv) sen on vaadittava edustajaa ilmoittamaan organisaatiolle, jos edustaja toteaa, ettei se enää kykene tarjoamaan tietosuojaa, joka vastaa Privacy Shield -periaatteita; v) havaitessaan luvatonta tiedonkäsittelyä, mukaan lukien iv kohdassa mainittu tilanne, sen on ryhdyttävä kohtuullisiin ja asianmukaisiin toimiin kyseisen tiedonkäsittelyn lopettamiseksi ja tilanteen korjaamiseksi; ja vi) sen on pyynnöstä annettava kauppaministeriölle yhteenveto tai olennaiset osat sisältävä jäljennös yksityisyyden suojaa koskevista määräyksistä, jotka sisältyvät edustajan kanssa tehtyyn sopimukseen.

4.   Turvallisuusperiaate

a.

Organisaatioiden, jotka keräävät, säilyttävät, käyttävät tai levittävät henkilötietoja, on toteutettava kohtuullisia ja asianmukaisia toimenpiteitä, joilla henkilötietoja suojataan katoamiselta, väärinkäytöltä, luvattomalta pääsyltä, luovuttamiselta, muuttamiselta tai tuhoamiselta. Organisaation on tällöin otettava asianmukaisesti huomioon tietojenkäsittelyn riskit ja henkilötietojen luonne.

5.   Tietojen eheyden ja käyttötarkoituksen rajoittamisen periaate

a.

Järjestelyn periaatteiden mukaisesti henkilötietojen laajuus on rajoitettava tietoihin, jotka ovat merkityksellisiä tietojenkäsittelyn tarkoituksen kannalta (2). Tapa, jolla organisaatio käsittelee henkilötietoja, ei saa olla yhteensopimaton sen käyttötarkoituksen kanssa, johon tiedot on kerätty tai johon henkilö on sittemmin antanut suostumuksensa. Organisaation on toteutettava tarvittavat kohtuulliset toimet sen varmistamiseksi, että henkilötiedot ovat käyttötarkoitukseensa nähden luotettavia ja että ne ovat tarkkoja, täydellisiä ja ajantasaisia. Organisaation on noudatettava järjestelyn periaatteita niin kauan kuin se säilyttää henkilötietoja.

b.

Tietoja saa säilyttää muodossa, josta henkilöllisyys käy ilmi tai josta henkilöllisyys on selvitettävissä (3), ainoastaan niin kauan kuin se on tarpeen tietojenkäsittelyn 5a kohdan mukaisen tarkoituksen kannalta. Tämä velvoite ei estä organisaatioita käsittelemästä henkilötietoja pitempiäkin aikoja, jos käsittelyn kesto ja laajuus palvelevat kohtuullisella tavalla seuraavia tarkoituksia: yleisen edun mukainen tietojen arkistointi, journalismi, kirjallisuus ja taide, tieteellinen tutkimus tai historiantutkimus ja tilastollinen analyysi. Näissä tapauksissa tietojenkäsittelyyn sovelletaan järjestelyn muita periaatteita ja määräyksiä. Organisaatioiden olisi toteutettava kohtuulliset ja asianmukaiset toimenpiteet tämän säännöksen noudattamiseksi.

6.   Tietoihin pääsyä koskeva periaate

a.

Henkilöiden on saatava itseään koskevat tiedot organisaatiolta ja voitava korjata, muuttaa tai poistaa tiedot, jotka eivät ole paikkansapitäviä tai joita on käsitelty järjestelyn periaatteiden vastaisesti. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos tiedonsaannista aiheutuva rasitus tai siihen liittyvät kustannukset olisivat suhteettoman suuria verrattuina henkilön tietosuojaan kohdistuviin riskeihin kyseisessä tapauksessa tai jos muun kuin kyseisen henkilön oikeuksia loukattaisiin.

7.   Muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaate

a.

Tehokkaaseen tietosuojaan on sisällyttävä vankat mekanismit, joilla varmistetaan järjestelyn periaatteiden noudattaminen, se, että henkilö voi hakea muutosta silloin, kun häntä koskevien tietojen osalta on rikottu järjestelyn periaatteita, ja se, että organisaatiolle koituu seuraamuksia järjestelyn periaatteiden noudattamatta jättämisestä. Mekanismeihin on vähintään kuuluttava seuraavaa: i. helposti käytettävissä olevat riippumattomat muutoksenhakumekanismit, joissa jokaisen henkilön valitukset ja häntä koskevat riidat tutkitaan ja ratkaistaan järjestelyn periaatteita noudattaen ripeästi ilman, että henkilölle aiheutuu kuluja, ja joissa määrätään maksettavaksi vahingonkorvauksia, jos tästä on säädetty sovellettavassa laissa tai yksityissektorin luomissa normeissa; ii. seurantamenettelyt, joilla – erityisesti silloin kun järjestelyn periaatteita oli rikottu – varmistetaan, että organisaatioiden antamat vakuutukset niiden noudattamasta yksityisyyden suojasta pitävät paikkansa ja että yksityisyyden suoja on toteutettu esitetyllä tavalla; ja iii. organisaatioille asetettava velvollisuus korjata puutteet, jotka johtuvat siitä, että ne eivät ole noudattaneet järjestelyn periaatteita, vaikka ovat ilmoittaneet noudattavansa niitä, ja tällaisille organisaatioille koituvat seuraamukset. Seuraamusten on oltava riittävän tiukkoja sen varmistamiseksi, että organisaatiot noudattavat järjestelyn periaatteita.

b.

Organisaatioiden ja niiden valitsemien riippumattomien muutoksenhakumekanismien on vastattava nopeasti järjestelyä koskeviin kauppaministeriön tiedusteluihin ja tietopyyntöihin. Kaikkien organisaatioiden on vastattava viipymättä valituksiin, jotka EU:n jäsenvaltioiden viranomaiset ovat toimittaneet kauppaministeriön kautta ja jotka koskevat järjestelyn periaatteiden noudattamista. Organisaatioiden, jotka ovat päättäneet tehdä yhteistyötä tietosuojaviranomaisten kanssa, mukaan lukien organisaatiot, jotka käsittelevät henkilöstötietoja, on vastattava suoraan näille viranomaisille asioissa, jotka koskevat valituksien käsittelyä ja niihin annettavia ratkaisuja.

c.

Organisaatioiden on osallistuttava välimiesmenettelyyn ja noudatettava liitteessä I asetettuja ehtoja, jos henkilö on pyytänyt sitovaa välimiesmenettelyä lähettämällä asiaa koskevan ilmoituksen kyseessä olevalle organisaatiolle ja jos hän on tällöin noudattanut liitteessä I selostettuja menettelytapoja ja täyttänyt siinä asetetut edellytykset.

d.

Kun henkilötietoja lähetetään edelleen, Privacy Shield -järjestelyyn osallistuva organisaatio on vastuussa sellaisten henkilötietojen käsittelystä, jotka se on vastaanottanut Privacy Shield -järjestelyssä ja sittemmin siirtänyt sen edustajana toimivalle kolmannelle osapuolelle. Privacy Shield -järjestelyyn osallistuva organisaatio on järjestelyn periaatteiden mukaan korvausvelvollinen, jos sen edustaja käsittelee henkilötietoja tavalla, joka ei ole järjestelyn periaatteiden mukainen, ellei organisaatio osoita, että se ei ole vastuussa tapahtumasta, joka johti syntyneeseen vahinkoon.

e.

Jos järjestelyyn osallistuvalle organisaatiolle annetaan sääntöjen rikkomukseen perustuva tuomioistuimen tai liittovaltion kauppakomission määräys, organisaation on julkistettava luottamuksellisuusvaatimusten rajoissa kaikki Privacy Shield -järjestelyä koskevat osat sellaisista sääntöjen noudattamista koskevista kertomuksista tai arviointikertomuksista, jotka on toimitettu liittovaltion kauppakomissiolle. Kauppaministeriö on perustanut tietosuojaviranomaisille erityisen yhteyspisteen. Tietosuojaviranomaiset voivat sen kautta tuoda esiin Privacy Shield -järjestelyyn osallistuviin organisaatioihin liittyviä ongelmia, jotka koskevat järjestelyn periaatteiden noudattamista. Liittovaltion kauppakomissio asettaa etusijalle sellaiset järjestelyn periaatteiden noudattamatta jättämistä koskevat asiat, jotka kauppaministeriö ja EU:n jäsenvaltioiden viranomaiset ovat siirtäneet sen käsiteltäväksi. Liittovaltion kauppakomissio antaa asianmukaisessa aikataulussa tietoja näistä asioista sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on siirtänyt kyseisen asian liittovaltion kauppakomission käsiteltäväksi, noudattaen voimassa olevia luottamuksellisuutta koskevia rajoituksia.

III.   TÄYDENTÄVÄT PERIAATTEET

1.   Arkaluonteiset tiedot

a.

Organisaation ei tarvitse saada nimenomaista suostumusta arkaluonteisten tietojen käsittelyyn, jos tietojenkäsittely i. on rekisteröidyn tai muun henkilön elintärkeiden etujen mukaista; ii. on tarpeen oikeudellisen vaatimuksen laatimiseksi tai siihen vastaamiseksi; iii. on tarpeen lääketieteellisen hoidon antamiseksi tai diagnoosin tekemiseksi; iv. suoritetaan poliittisen, filosofisen, uskonnollisen tai ammattiyhdistystoimintaan liittyvän säätiön, yhdistyksen tai minkä tahansa muun voittoa tavoittelemattoman elimen laillisen toiminnan yhteydessä ja sillä edellytyksellä, että käsittely koskee ainoastaan näiden elinten jäseniä tai henkilöitä, joilla on niihin säännölliset elinten tarkoituksiin liittyvät yhteydet ja että tietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille ilman rekisteröityjen suostumusta; v. on tarpeen organisaation velvoitteiden täyttämiseksi työoikeuden alalla; tai vi. koskee tietoja, jotka henkilö on nimenomaisesti saattanut julkisiksi.

2.   Journalistiset poikkeukset

a.

Kun otetaan huomioon perustuslain suoja, jonka Yhdysvallat antaa lehdistönvapaudelle, ja vapautus, joka direktiivissä annetaan journalistiselle materiaalille, noudatetaan seuraavaa sääntöä: jos Yhdysvaltojen perustuslain ensimmäisessä lisäyksessä ilmaistut vapaan lehdistön oikeudet ovat ristiriidassa yksityisyyden suojaan liittyvien etujen kanssa, perustuslain ensimmäisen lisäyksen on ohjattava näiden etujen tasapainottamista yhdysvaltalaisten henkilöiden ja organisaatioiden toimien osalta.

b.

Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden vaatimukset eivät koske henkilötietoja, jotka on kerätty julkaisemista, radio- ja tv-lähetystoimintaa tai muuta journalistisen aineiston julkista viestintää varten siitä riippumatta, käytetäänkö tietoja vai ei, eivätkä tietoja, jotka löytyvät aikaisemmin julkaistusta tiedotusvälineiden arkistoista levitetystä aineistosta.

3.   Toissijainen vastuu

a.

Internetpalveluntarjoajat, televiestinnän harjoittajat tai muut organisaatiot eivät ole Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukaan vastuussa, jos ne toisen organisaation puolesta pelkästään siirtävät, reitittävät, välittävät tai varastoivat tietoja. Privacy Shield -järjestelyn periaatteissa ei luoda toissijaista vastuuta. Tämä vastaa direktiivin sääntelyä. Jos organisaatio toimii pelkästään kolmansien osapuolien siirtämän tiedon kanavana eikä itse määrittele henkilötietojen käsittelyn tarkoitusta ja tapaa, se ei ole vastuussa tältä osin.

4.   Due diligence -tarkastusten ja muiden tarkastusten tekeminen

a.	Tilintarkastajien ja investointipankkien toimintaan saattaa sisältyä henkilötietojen käsittelyä ilman, että asianomainen henkilö on antanut siihen suostumuksensa tai tietää siitä. Tämä on sallittua jäljempänä kuvatuissa olosuhteissa ilmoitus-, valinta- ja tiedonsaantiperiaatteen mukaisesti.

b.

Julkisissa osakeyhtiöissä ja harvainyhtiöissä, myös Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvissa organisaatioissa, tehdään säännöllisesti tarkastuksia. Tällaisten tarkastusten tavoite, erityisesti silloin kun niissä tutkitaan mahdollisia väärinkäytöksiä, saattaa vaarantua, jos tarkastuksista annetaan tieto ennenaikaisesti. Vastaavasti Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvassa organisaatiossa, joka on mukana mahdollisessa sulautumisessa tai yritysostossa, voidaan tehdä due diligence -tarkastuksia. Näissä tarkastuksissa kerätään ja käsitellään usein henkilötietoja, esimerkiksi johtavassa asemassa olevasta ja muusta keskeisiä tehtäviä hoitavasta henkilöstöstä. Liiketoimen ennenaikainen julkistaminen voisi haitata liiketoimen toteutumista ja olla jopa sovellettavan arvopaperilainsäädännön vastaista. Investointipankit ja asianajajat, jotka osallistuvat due diligence -tarkastukseen, ja tilintarkastajat tarkastuksia tehdessään voivat käsitellä tietoja asianomaisen tietämättä ainoastaan siinä määrin ja niin kauan kuin on tarpeen lakisääteisten tai yleisen edun mukaisten vaatimusten täyttämiseksi, sekä lisäksi olosuhteissa, joissa Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden soveltaminen vaikuttaisi haitallisesti organisaation oikeutettuihin etuihin. Oikeutettuja etuja ovat muun muassa sen valvominen, että organisaatiot noudattavat lainmukaisia velvoitteitaan ja että niiden tilinpäätökset on laadittu sääntöjen mukaisesti, samoin kuin luottamuksellisuus, kun on kyse mahdollisista yritysostoista, sulautumisista, yhteisyrityksistä tai muista vastaavista investointipankkien tai tilintarkastajien toteuttamista toimista.

5.   Tietosuojaviranomaisten tehtävä

a.

Organisaatiot toteuttavat sitoumuksensa, jonka mukaan ne tekevät yhteistyötä Euroopan unionin tietosuojaviranomaisten kanssa, jäljempänä kuvatulla tavalla. EU:sta henkilötietoja vastaanottavien yhdysvaltalaisten organisaatioiden on Privacy Shield -järjestelyssä sitouduttava käyttämään tehokkaita menettelyjä varmistaakseen järjestelyn periaatteiden noudattamisen. Muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen mukaisesti järjestelyyn osallistuvilla organisaatioilla on oltava a) i) muutoksenhakuväylä henkilöille, joita tiedot koskevat, a) ii) seurantamenettelyt sen tarkastamiseksi, että organisaatioiden antamat vakuutukset niiden noudattamasta yksityisyyden suojasta pitävät paikkansa, ja a) iii) velvollisuus korjata puutteet, jotka johtuvat periaatteiden noudattamatta jättämisestä, samoin kuin velvollisuus ylläpitää seuraamusjärjestelmää. Organisaatio voi täyttää muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen a kohdan i ja iii alakohdan vaatimukset noudattamalla tässä esitettyjä vaatimuksia yhteistyöstä tietosuojaviranomaisten kanssa.

b.

Organisaatio sitoutuu yhteistyöhön tietosuojaviranomaisten kanssa ilmoittamalla kauppaministeriölle osoittamassaan Privacy Shield -järjestelyn omassa varmennuksessa (ks. omaa varmennusta koskeva täydentävä periaate), että se i. on päättänyt täyttää muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen a kohdan i ja iii alakohdan vaatimukset sitoutumalla yhteistyöhön tietosuojaviranomaisten kanssa, ii. tekee tietosuojaviranomaisten kanssa yhteistyötä tutkittaessa ja ratkaistaessa Privacy Shield -järjestelyssä tehtyjä valituksia ja iii. noudattaa kaikkia tietosuojaviranomaisten antamia ohjeita, joissa todetaan, että organisaation on Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden noudattamiseksi toteutettava erityistoimia. Näihin kuuluvat korjaavat toimet ja korvaukset niiden henkilöiden hyväksi, joihin periaatteiden noudattamatta jättäminen on vaikuttanut. Organisaatio myös antaa tietosuojaviranomaisille kirjallisen vahvistuksen kyseisten toimien toteuttamisesta.

c.

Tietosuojaviranomaisten paneelien toiminta i. Tiedotuksesta ja neuvonnasta muodostuva tietosuojaviranomaisten yhteistyö järjestetään seuraavasti: 1. Neuvonnasta vastaa Euroopan unionin tasolla perustettava epävirallinen tietosuojaviranomaisten paneeli, joka muun muassa auttaa yhtenäisen ja johdonmukaisen lähestymistavan varmistamisessa. 2. Paneeli antaa yhdysvaltalaisille organisaatioille lausuntonsa yksityishenkilöiden tekemistä, ratkaistavina olevista valituksista, jotka koskevat EU:sta Privacy Shield -järjestelyn mukaisesti siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä. Näillä ohjeilla on tarkoitus varmistaa, että Privacy Shield -järjestelyn periaatteita sovelletaan asianmukaisesti. Ohjeissa selostetaan myös asianosaisen (asianosaisten) hyväksi tehtävät korjaavat toimet, joita tietosuojaviranomaiset pitävät asianmukaisina. 3. Paneeli antaa lausuntonsa tapauksista, joita organisaatiot ovat siirtäneet sen käsiteltäväksi, ja/tai valituksista, jotka koskevat tietosuojaviranomaisten kanssa Privacy Shield -järjestelyssä yhteistyöhön sitoutuneita organisaatioita ja jotka paneeli on saanut suoraan yksityishenkilöiltä. Samalla se kannustaa ja tarvittaessa auttaa valituksen tekijöitä turvautumaan ensin organisaation sisäisiin muutoksenhakumenettelyihin. 4. Ohjeet annetaan vasta, kun kiistan molemmilla osapuolilla on ollut asianmukainen tilaisuus esittää haluamansa huomiot ja toimittaa haluamansa todistusaineisto. Paneeli pyrkii antamaan ohjeet niin nopeasti kuin asianmukainen menettely sallii. Yleissääntönä on, että paneeli antaa lausuntonsa 60 päivän kuluessa valituksen tai sille siirretyn tapauksen vastaanottamisesta ja mahdollisuuksien mukaan lyhyemmässä ajassa. 5. Paneeli julkistaa vastaanottamiensa valitusten käsittelyn tulokset, jos katsoo tarpeelliseksi. 6. Ohjeiden antaminen paneelin kautta ei aseta paneelia tai yksittäisiä tietosuojaviranomaisia minkäänlaiseen vastuuseen. ii. Kuten edellä todettiin, tämän riitojenratkaisumenettelyn valitsevien organisaatioiden on sitouduttava noudattamaan tietosuojaviranomaisten ohjeita. Jos organisaatio ei noudata ohjeita 25 päivän kuluessa ohjeiden antamisesta eikä ole antanut tyydyttävää selitystä viivästykselle, paneeli ilmoittaa, että se siirtää asian liittovaltion kauppakomissiolle, liikenneministeriölle tai muulle Yhdysvaltojen liitto- tai osavaltion elimelle, jolla on lakisääteiset valtuudet ryhtyä lainvalvontatoimenpiteisiin vilpillistä tai harhauttavaa menettelyä koskevissa asioissa, tai että se pitää yhteistyösopimusta vakavan sopimusrikkomuksen vuoksi mitättömänä. Jälkimmäisessä tapauksessa paneeli ilmoittaa mitättömyydestä kauppaministeriölle, jotta Privacy Shield -luetteloa voidaan muuttaa tarvittavalla tavalla. Jos sitoumusta tietosuojaviranomaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä tai Privacy Shield -järjestelyn periaatteita ei noudateta, liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain 5 §:n tai muun vastaavan lain säännöksen nojalla voidaan nostaa vilpillistä menettelyä koskeva kanne.

d.

Jos organisaatio haluaa, että sen Privacy Shield -järjestelyyn liittyvät edut kattavat myös henkilöstötiedot, jotka on siirretty EU:sta käytettäväksi työsuhteiden hoitamisen yhteydessä, organisaation on sitouduttava tekemään yhteistyötä tietosuojaviranomaisten kanssa näiden tietojen osalta (ks. henkilöstötietoja koskeva täydentävä periaate).

e.

Tämän vaihtoehdon valitsevilta organisaatioilta veloitetaan vuosimaksu, jolla on tarkoitus kattaa paneelin toimintakulut, ja organisaatioilta voidaan tämän lisäksi veloittaa tarpeelliset käännöskulut, joita aiheutuu, kun paneeli käsittelee sille siirrettyjä asioita ja organisaatiota vastaan tehtyjä valituksia. Vuosimaksu on enintään 500 Yhdysvaltojen dollaria, ja se on pienempi pienemmille yrityksille.

6.   Oma varmennus

a.	Organisaatio voi alkaa hyödyntää Privacy Shield -järjestelyyn liittyviä etuja siitä päivästä lähtien, jona kauppaministeriö on – todettuaan että organisaation oma varmennus on täydellinen – merkinnyt oman varmennuksen Privacy Shield -luetteloon.

b.

Tehdäkseen oman varmennuksensa Privacy Shield -järjestelyssä organisaation on toimitettava kauppaministeriölle tätä koskeva asiakirja, jonka on allekirjoittanut järjestelyyn liittyvää organisaatiota edustava toimihenkilö ja joka sisältää vähintään seuraavat tiedot: i. organisaation nimi, postiosoite, sähköpostiosoite sekä puhelin- ja faksinumerot, ii. kuvaus organisaation toiminnoista, jotka liittyvät EU:sta saataviin henkilötietoihin ja iii. kuvaus tällaisia henkilötietoja koskevista organisaation tietosuojaperiaatteista. Kuvauksessa annetaan muun muassa seuraavat tiedot: 1. jos organisaatiolla on julkiset verkkosivut, verkko-osoite, jossa sen tietosuojaperiaatteet ovat saatavilla, tai jos julkisia verkkosivuja ei ole, tieto siitä, missä yleisö voi tutustua kyseisiin periaatteisiin, 2. milloin tietosuojaperiaatteet on pantu täytäntöön, 3. mikä on yhteysosoite asioissa, jotka koskevat valitusten käsittelyä, tietoihin tutustumista koskevia pyyntöjä sekä kaikkia muita Privacy Shield -järjestelyyn liittyviä kysymyksiä, 4. millä erityisellä lakisääteisellä elimellä (joka on lueteltu järjestelyn periaatteissa tai niiden tulevassa liitteessä) on toimivalta käsitellä organisaatiosta tehdyt valitukset, jotka koskevat mahdollisia sopimattomia tai vilpillisiä käytäntöjä ja yksityisyyttä koskevien lakien ja asetusten rikkomuksia, 5. kaikkien sellaisten yksityisyydensuojaohjelmien nimet, joihin organisaatio osallistuu, 6. millä menetelmällä tarkastetaan, että järjestelyn periaatteiden noudattaminen on varmistettu (esimerkiksi tarkastus yrityksen sisällä, kolmannen osapuolen tekemä tarkastus; ks. tarkastamista koskeva täydentävä periaate) ja 7. riippumaton muutoksenhakumekanismi, jota voidaan käyttää ratkaisematta olevien valitusten tutkimiseen.

c.

Jos organisaatio haluaa, että sen Privacy Shield -järjestelyyn liittyvät edut kattavat myös henkilöstötiedot, jotka on siirretty EU:sta käytettäväksi työsuhteiden yhteydessä, tämä on mahdollista, jos lakisääteisellä elimellä, joka on lueteltu järjestelyn periaatteissa tai niiden tulevassa liitteessä, on toimivalta käsitellä organisaatiota vastaan esitetyt vaateet, jotka koskevat henkilöstötietojen käsittelyä. Lisäksi organisaation on todettava tämä omassa varmennuksessaan ja ilmoitettava, että se sitoutuu tekemään yhteistyötä EU:n toimivaltais(t)en viranomais(t)en kanssa henkilöstötietoja ja tietosuojaviranomaisten tehtäviä koskevien täydentävien periaatteiden mukaisesti tapauksen mukaan ja että se noudattaa näiden viranomaisten antamia ohjeita. Organisaation on myös toimitettava kauppaministeriölle jäljennös sen henkilöstöä koskevista tietosuojaperiaatteista sekä ilmoitettava, missä henkilöstö, jota asia koskee, voi tutustua organisaation tietosuojaperiaatteisiin.

d.

Kauppaministeriö pitää yllä Privacy Shield -luetteloa organisaatioista, jotka ovat toimittaneet täydellisen oman varmennuksen ja jotka niin ollen saavat hyödykseen Privacy Shield -järjestelyn edut. Kauppaministeriö päivittää listaa vuosittain annettavilla uudelleenvarmennuksilla sekä ilmoituksilla, jotka on saatu riitojenratkaisua ja täytäntöönpanoa koskevien täydentävien periaatteiden mukaisesti. Oma varmennus on annettava uudelleen vähintään kerran vuodessa. Jos organisaatio ei uusi omaa varmennustaan, se poistetaan Privacy Shield -luettelosta eikä sille enää myönnetä järjestelyn etuja. Sekä Privacy Shield -luettelo että organisaatioiden omat varmennukset julkistetaan. Kaikkien organisaatioiden, jotka kauppaministeriö on merkinnyt Privacy Shield -luetteloon, on mainittava myös julkaistuissa tietosuojaperiaatteissaan, että ne noudattavat Privacy Shield -järjestelyn periaatteita. Jos organisaation tietosuojaperiaatteet ovat saatavilla verkossa, niissä on oltava linkki kauppaministeriön Privacy Shield -verkkosivustolle sekä linkki sellaisen riippumattoman muutoksenhakumekanismin verkkosivustoon tai valituslomakkeeseen, joka voi tutkia ratkaisematta olevat valitukset.

e.

Yksityisyyden suojaa koskevia periaatteita sovelletaan välittömästi varmennuksen jälkeen. Privacy Shield -järjestelyn periaatteet vaikuttavat liikesuhteisiin, joita organisaatioilla on kolmansien osapuolten kanssa. Organisaatiot, jotka antavat oman varmennuksensa Privacy Shield -järjestelyssä kahden ensimmäisen kuukauden kuluessa järjestelyn voimaantulopäivästä, saattavat olemassa olevat liikesuhteensa kolmansien osapuolten kanssa niin pian kuin mahdollista tietojen edelleen siirtämiseen liittyvää vastuuvelvollisuutta koskevan periaatteen mukaisiksi. Tämä toimenpide on joka tapauksessa tehtävä yhdeksän kuukauden kuluessa päivästä, jona organisaatio antoi varmennuksensa Privacy Shield -järjestelyyn. Kun organisaatiot kyseisen siirtymäkauden aikana siirtävät tietoja kolmannelle osapuolelle, niiden on i) sovellettava ilmoitus- ja valintaperiaatteita ja ii) jos henkilötietoja siirretään edustajana toimivalle kolmannelle osapuolelle, niiden on varmistettava, että edustajalla on velvollisuus järjestää vähintään Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukainen tietosuoja.

f.

Organisaation on sovellettava Privacy Shield -järjestelyn periaatteita kaikkiin henkilötietoihin, jotka organisaatio saa EU:sta järjestelyä hyödyntäen. Sitoutumista Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden noudattamiseen ei rajoiteta ajallisesti niiden henkilötietojen osalta, jotka organisaatio on saanut ollessaan oikeutettu Privacy Shield -järjestelyn etuihin. Sitoutuminen merkitsee sitä, että organisaatio soveltaa järjestelyn periaatteita tällaisiin tietoihin niin kauan kuin organisaatio tallentaa, käyttää tai luovuttaa tietoja, vaikka se olisi myöhemmin mistä tahansa syystä jättäytynyt Privacy Shield -järjestelyn ulkopuolelle. Organisaation, joka vetäytyy Privacy Shield -järjestelystä mutta joka haluaa säilyttää tällaiset tiedot, on vahvistettava kauppaministeriölle vuosittain sitoumuksensa, jonka mukaan se jatkaa periaatteiden soveltamista tietoihin tai antaa tiedoille ”riittävän” suojan muiden hyväksyttyjen keinojen avulla (esimerkiksi käyttämällä sopimusta, joka vastaa täysin Euroopan komission hyväksymissä vakiosopimuslausekkeissa olevia ehtoja). Muussa tapauksessa sen on palautettava tai hävitettävä tiedot. Organisaation, joka vetäytyy Privacy Shield -järjestelystä, on poistettava kaikista tietosuojaperiaatteistaan kaikki Privacy Shield -järjestelyä koskevat viittaukset, joista voisi päätellä, että organisaatio osallistuisi edelleen aktiivisesti Privacy Shield -järjestelyyn ja että se olisi oikeutettu järjestelyn etuihin.

g.

Organisaation, joka lakkaa olemasta erillinen oikeussubjekti sulautumisen tai yritysoston seurauksena, on ilmoitettava tästä kauppaministeriölle etukäteen. Ilmoitukseen on sisällyttävä tieto myös siitä, onko organisaation haltuun ottava yksikkö tai sulautumisessa muodostuva yksikkö i) yritysostoon tai sulautumiseen sovellettavan lain nojalla ilman eri toimenpiteitä edelleen sidoksissa Privacy Shield -järjestelyn periaatteisiin vai ii) haluaako se antaa oman varmennuksensa Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden noudattamisesta tai toteuttaa muita suojatoimenpiteitä, kuten solmia kirjallisen sopimuksen, jossa taataan Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden noudattaminen. Siinä tapauksessa, että kumpikaan vaihtoehdoista i) tai ii) ei sovellu, kaikki Privacy Shield -järjestelyn kautta saadut tiedot on viipymättä hävitettävä.

h.

Kun organisaatio vetäytyy Privacy Shield -järjestelystä, sen on – olipa syy mikä tahansa – poistettava kaikki maininnat, joista voisi päätellä, että organisaatio osallistuu edelleen Privacy Shield -järjestelyyn tai että se on oikeutettu järjestelyn etuihin. Jos EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn varmennusmerkki on käytössä, myös se on poistettava. Jos organisaatio antaa yleisölle vääriä tietoja Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden noudattamisesta, liittovaltion kauppakomissio tai muu asiaankuuluva valtiollinen elin voi nostaa organisaatiota vastaan kanteen. Kauppaministeriölle annetut väärät tiedot ovat kanneperuste vääriä lausuntoja koskevan Yhdysvaltojen lain nojalla (False Statements Act, 18 U.S.C. § 1001).

7.   Tarkastus

a.

Organisaatioiden on otettava käyttöön seurantamenettely, jonka avulla tarkastetaan, että organisaation antamat vakuutukset Privacy Shield -järjestelyn mukaisista yksityisyydensuojakäytännöistä pitävät paikkansa ja että yksityisyyden suoja on toteutettu organisaation esittämällä tavalla ja järjestelyn periaatteiden mukaisesti.

b.	Täyttääkseen muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen mukaiset tarkastamisvaatimukset organisaation on tarkastettava annettujen vakuutusten paikkansapitävyys arvioinnilla, jonka suorittaa organisaatio itse tai jokin ulkopuolinen taho.

c.

Itsearviointimenetelmällä tehdyn tarkastuksen tuloksena on voitava todeta, että organisaation julkistetut tietosuojaperiaatteet, jotka koskevat EU:sta saatuja henkilötietoja, ovat täsmällisiä, kattavia, näkyvällä paikalla olevia, täysimääräisesti täytäntöönpantuja ja helposti tutustuttavissa olevia. Tarkastuksessa on myös todettava seuraavat seikat: organisaation tietosuojaperiaatteet ovat Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukaisia; henkilöille annetaan tieto kaikista yrityksen sisäisistä valitusten käsittelymekanismeista ja riippumattomista mekanismeista, joille henkilöt voivat tehdä valituksia; organisaatio on ottanut käyttöön menettelyt, joiden avulla työntekijöitä koulutetaan panemaan tietosuojaperiaatteet täytäntöön ja joiden mukaisesti työntekijöille määrätään seuraamuksia tietosuojaperiaatteiden noudattamatta jättämisestä; ja organisaatiolla on käytössään sisäisiä menettelyjä, joiden mukaisesti tarkastellaan säännöllisin väliajoin objektiivisesti, onko edellä selostettua noudatettu. Organisaation toimihenkilön tai muun valtuutetun edustajan on vähintään kerran vuodessa allekirjoitettava lausunto, joka todentaa itsearvioinnin. Lausunto on pyynnöstä asetettava henkilöiden saataville, tai sen on oltava käytettävissä periaatteiden noudattamista koskevan tutkinnan tai valitusmenettelyn yhteydessä.

d.

Jos organisaatio on valinnut arvioinnin, jossa ulkopuolinen taho tarkastelee periaatteiden noudattamista, arvioinnin tuloksista on käytävä ilmi, että EU:n alueelta saatuja henkilötietoja koskevat tietosuojaperiaatteet ovat Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukaisia, että tietosuojaperiaatteita noudatetaan ja että henkilöille kerrotaan valitusmenettelyistä. Arvioinnissa voidaan hyödyntää tarpeen mukaan muun muassa tarkastusta, satunnaisotantaan perustuvia tarkistuksia, ”houkutuslintuja” tai teknisiä apuvälineitä. Arvioinnin tekijän tai organisaation toimihenkilön tai muun valtuutetun edustajan on vähintään kerran vuodessa allekirjoitettava lausunto, joka todentaa, että ulkopuolisen tekemä periaatteiden noudattamista koskeva arviointi on saatettu menestyksellisesti loppuun. Lausunnon on pyynnöstä oltava henkilöiden saatavilla, tai sen on oltava käytettävissä periaatteiden noudattamista koskevan tutkinnan tai valitusmenettelyn yhteydessä.

e.

Organisaatioiden on dokumentoitava Privacy Shield -järjestelyn mukaisten yksityisyydensuojakäytäntöjen täytäntöönpano ja toimitettava pyynnöstä asiaa koskeva dokumentaatio – periaatteiden noudattamista koskevan tutkinnan tai valitusmenettelyn yhteydessä – valituksia käsittelevälle riippumattomalle elimelle tai sopimattomia ja vilpillisiä käytäntöjä tutkivalle elimelle. Organisaatioiden on myös vastattava nopeasti kauppaministeriön tekemiin tiedusteluihin ja tietopyyntöihin, joilla pyritään selvittämään, noudattaako organisaatio järjestelyn periaatteita.

8.   Tiedonsaanti

a.   Tiedonsaantiperiaate käytännössä

i.

Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukaan tiedonsaanti on keskeistä yksityisyyden suojassa. Henkilö voi sen perusteella erityisesti tarkistaa häntä itseään koskevan tiedon paikkansapitävyyden. Tiedonsaantiperiaatteella tarkoitetaan, että yksilöillä on oikeus 1. saada organisaatiolta vahvistus siitä, käsitteleekö se heitä koskevia henkilötietoja (4); 2. saada kyseiset tiedot nähtäväkseen, jotta he voivat tarkastaa niiden paikkansapitävyyden ja niiden käsittelyn laillisuuden; ja 3. saada tiedot korjatuiksi, muutetuiksi tai hävitetyiksi, jos ne ovat virheellisiä tai niitä on käsitelty järjestelyn periaatteiden vastaisesti.

ii.

Henkilön ei tarvitse perustella pyyntöään saada itseään koskevat tiedot. Vastatessaan henkilön tiedonsaantipyyntöön organisaation on ensiksi kiinnitettävä huomiota siihen, miksi tietoja halutaan. Jos tiedonsaantipyyntö on esimerkiksi epämääräinen tai kattaa laajan alan, organisaatio voi keskustella kyseisen henkilön kanssa, jotta pyynnön syy ymmärrettäisiin paremmin ja halutut tiedot löytyisivät helpommin. Organisaatio saattaa tiedustella, minkä organisaation osan kanssa henkilö on ollut tekemisissä tai minkä luonteista tietoa pyyntö koskee tai mikä on tiedon käyttötarkoitus.

iii.

Tiedonsaantiperiaatteen perimmäisen luonteen mukaisesti organisaatioiden olisi aina vilpittömästi pyrittävä antamaan tiedot. Jos esimerkiksi tietyt tiedot on suojattava ja ne voidaan helposti erottaa muista pyynnön koskemista henkilötiedoista, organisaation on erotettava suojattu tieto ja annettava muu tieto henkilön saataville. Jos organisaatio päättää, että pääsyä tietoihin on jossain tapauksessa rajoitettava, päätös on perusteltava tietoja pyytävälle henkilölle ja tälle on ilmoitettava, mistä tai keneltä saa asiasta lisätietoja.

b.   Tiedonsaannista johtuva rasitus ja sen aiheuttamat kulut

i.

Henkilötietoja koskevaa tiedonsaantioikeutta voidaan rajoittaa poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos muun kuin tietoja pyytäneen henkilön laillisia oikeuksia loukattaisiin tai jos tiedonsaannista aiheutuva rasitus tai siihen liittyvät kustannukset olisivat suhteettoman suuria verrattuina henkilön tietosuojaan kohdistuviin riskeihin kyseisessä tapauksessa. Kustannukset ja tietojen antamisesta aiheutuvat rasitteet ovat tärkeitä tekijöitä, ja ne olisi otettava huomioon, mutta niiden perusteella ei päätetä, onko tiedon antaminen kohtuullista.

ii.

Jos henkilötietoa esimerkiksi käytetään yksityishenkilöä koskevan tärkeän päätöksen tekemiseen (esimerkiksi jos myönnetään tai päätetään olla myöntämättä jotain merkittävää, kuten vakuutus, laina tai työpaikka), organisaation on annettava tiedot, vaikka tietojen hankkiminen olisi suhteellisen vaikeaa tai kallista. Tämä on myös muiden näissä täydentävissä periaatteissa olevien sääntöjen mukaista. Vaikka pyydetyt henkilötiedot eivät olisi arkaluonteisia ja vaikka niiden perusteella ei tehtäisi päätöksiä, joilla on merkittävä vaikutus henkilöön, mutta tiedot ovat helposti saatavilla ja niiden toimittaminen halpaa, organisaation on myönnettävä pääsy näihin tietoihin.

c.   Luottamukselliset kaupalliset tiedot

i.

Luottamuksellinen kaupallinen tieto on organisaation suojelemaa tietoa, jonka julkaiseminen auttaisi kilpailijan toimintaa markkinoilla. Organisaatiot voivat kieltää tiedonsaannin tai rajoittaa sitä, jos antamalla täysi pääsy tietoihin paljastettaisiin sen omaa luottamuksellista kaupallista tietoa, esimerkiksi kyseisen organisaation markkinapäätelmiä tai luokituksia taikka toisen organisaation luottamuksellista kaupallista tietoa, jos tällaista tietoa koskee sopimukseen perustuva luottamuksellisuusvelvoite.

ii.	Jos luottamuksellinen kaupallinen tieto on erotettavissa muista tiedonsaantipyynnön kohteena olevista henkilötiedoista, organisaation on erotettava luottamuksellinen tieto ja asetettava ei-luottamuksellinen tieto henkilön saataville.

d.   Tietokantojen hallinnointi

i.	Organisaatio voi järjestää tiedonsaannin luovuttamalla henkilölle halutut henkilötiedot, eikä tiedonsaanti edellytä mahdollisuutta käyttää organisaation tietokantoja.

ii.	Pääsy koskee vain organisaation säilyttämiä henkilötietoja. Tiedonsaantiperiaate ei sinänsä velvoita säilyttämään tai ylläpitämään henkilötietoja, järjestämään niitä uudelleen tai muuttamaan tietokantojen rakennetta.

e.   Milloin tietojensaantia voidaan rajoittaa?

i.

Koska organisaatioiden olisi aina vilpittömästi pyrittävä antamaan henkilölle pääsy tämän henkilötietoihin, olosuhteita, joissa organisaatiot voivat rajoittaa tätä pääsyä, on vähän, ja mahdollisten syiden, joiden vuoksi pääsyä voidaan rajoittaa, on oltava erityisiä. Organisaatio voi – kuten myös direktiivissä säädetään – kieltäytyä luovuttamasta tietoja, jos tietojen luovuttaminen todennäköisesti vaarantaa vastakkaisen tärkeän yleisen edun. Tällaisia yleisiä etuja ovat esimerkiksi kansallinen turvallisuus, maanpuolustus tai yleinen turvallisuus. Lisäksi pääsy voidaan kieltää, kun tietoja käsitellään pelkästään tutkimus- tai tilastotarkoituksiin. Muita syitä tiedonsaannin estämiseen tai rajoittamiseen ovat seuraavat: 1. tietojen luovuttaminen haittaa lakien täytäntöönpanoa ja lainvalvontaa, mukaan luettuina rikosten ehkäisy, tutkinta ja havaitseminen, tai se haittaa rikosperusteisen vahingonkorvausvaateen toteuttamista tai oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin; 2. tietojen luovuttamisella loukataan muiden henkilöiden laillisia oikeuksia tai tärkeitä etuja; 3. tietojen luovuttaminen rikkoo asianajosalaisuutta tai muuta vastaavaa ammatillista etuoikeutta tai velvoitetta; 4. tietojen luovuttaminen vaikeuttaa työntekijää koskevan turvallisuusselvityksen tekemistä tai työntekijän tekemän valituksen käsittelyä tai työntekijän seuraajan valintaa koskevaa suunnittelua ja yritysten uudelleenorganisointia tai 5. tietojen luovuttaminen haittaa luottamuksellisuutta, joka on tarpeen hoidettaessa moitteettomaan hallintoon liittyviä valvonta-, tarkastus- ja sääntelytehtäviä tai käytäessä nyt tai tulevaisuudessa organisaatiota koskevia neuvotteluja.

ii.	Organisaation, joka vetoaa luovuttamisvelvollisuutta koskevaan poikkeukseen, on osoitettava, että poikkeus on tarpeellinen. Henkilöille on esitettävä syyt, joiden perusteella pääsyä tietoihin rajoitetaan, ja mainittava yhteyspiste, jossa voi esittää lisäkysymyksiä.

f.   Oikeus saada vahvistus henkilötietojen hallussapidosta. Maksu, joka voidaan periä tietojen luovuttamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

i.	Henkilöllä on oikeus saada vahvistus siitä, onko organisaatiolla häntä koskevia henkilötietoja. Henkilöllä on myös oikeus saada nähtäväkseen henkilötietonsa. Organisaatio voi periä maksun, joka ei saa olla liiallinen.

ii.	Maksun periminen saattaa olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun tietopyynnöt ovat ilmeisen kohtuuttomia erityisesti toistuvuutensa takia.

iii.	Tiedonsaantia ei voida estää kustannussyihin vetoamalla, jos rekisteröity tarjoutuu maksamaan kustannukset.

g.   Toistuvat tai tarpeettomat tietopyynnöt

Organisaatio voi asettaa kohtuulliset rajat sille, kuinka usein tietyn ajan kuluessa henkilölle voidaan luovuttaa hänen henkilötietonsa. Rajoja asettaessaan organisaation olisi otettava huomioon esimerkiksi se, kuinka usein henkilötietoja päivitetään, mihin tarkoitukseen tietoja käytetään ja mikä tietojen luonne on.

h.   Petolliset tietopyynnöt

Organisaation ei tarvitse luovuttaa tietoja, ellei se saa tarpeeksi tietoa voidakseen varmistua tiedonsaantipyynnön esittäneen henkilöllisyydestä.

i.   Vastaamisaika

Organisaatioiden olisi vastattava tietopyyntöihin kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella tavalla ja sellaisessa muodossa, jonka henkilö voi helposti ymmärtää. Jos organisaatio toimittaa rekisteröidyille tietoja säännöllisin väliajoin, se voi toteuttaa yksittäisen tietopyynnön säännöllisen toimituksen yhteydessä, jos tästä ei aiheudu kohtuutonta viivästystä.

9.   Henkilöstötiedot

a.   Privacy Shield -järjestelyn kattavuus

i.

Kun EU:ssa toimiva organisaatio siirtää (entistä tai nykyistä) henkilöstöään koskevia, työsuhteen yhteydessä kerättyjä henkilötietoja emoyhtiölle tai organisaatioon sidoksissa olevalle yhtiölle tai riippumattomalle palvelujen tarjoajalle, joka sijaitsee Yhdysvalloissa ja joka osallistuu Privacy Shield -järjestelyyn, tiedon siirtoon sovelletaan järjestelyn periaatteita. Näissä tapauksissa tietojen keräämiseen ja niiden käsittelyyn ennen siirtoa sovelletaan kyseisen EU-maan kansallista lainsäädäntöä, ja kaikkia tämän lainsäädännön mukaisia ehtoja ja rajoituksia, jotka koskevat tietojen siirtoa, on noudatettava.

ii.

Privacy Shield -järjestelyn periaatteita sovelletaan vain silloin kun siirretään tai annetaan käyttöön yksittäinen henkilötieto, jonka perusteella henkilö tunnistetaan tai on tunnistettavissa. Yhteenlaskettuihin työtekijätietoihin perustuvat tilastot, joissa ei ole henkilötietoja, tai tiedot, joista nimet on poistettu, eivät ole ongelmallisia yksityisyyden suojan kannalta.

b.   Ilmoitus- ja valintaperiaatteiden soveltaminen

i.

Yhdysvaltalainen organisaatio, joka on vastaanottanut EU:sta henkilöstötietoja Privacy Shield -järjestelyssä, voi luovuttaa tiedot kolmannelle osapuolelle tai käyttää niitä muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ainoastaan ilmoitus- ja valintaperiaatteiden mukaisesti. Jos organisaatio aikoo esimerkiksi käyttää työsuhteessa kerättyjä henkilötietoja muuhun kuin työsuhteeseen liittyvään tarkoitukseen, kuten markkinointiin, kyseisen yhdysvaltalaisen organisaation on tarjottava työntekijöille asianmukainen valintamahdollisuus ennen tietojen käyttämistä, elleivät työntekijät ole jo aiemmin antaneet lupaa tietojen käyttöön tällaisiin tarkoituksiin. Tällainen käyttö ei saa olla ristiriidassa niiden tarkoitusten kanssa, joita varten henkilötiedot on kerätty tai joihin henkilö on myöhemmin antanut luvan. Jos työntekijät kieltävät tietojen käyttämisen, heidän tekemänsä valinta ei myöskään saa rajoittaa heidän uramahdollisuuksiaan eikä heitä saa rangaista sen vuoksi.

ii.	On huomattava, että joistakin EU:n jäsenvaltioista tehtäviin tiedonsiirtoihin sovelletaan tiettyjä yleisiä ehtoja, jotka voivat rajoittaa tällaisten tietojen muuta käyttöä myös sen jälkeen, kun tiedot on siirretty EU:n ulkopuolelle, ja näitä ehtoja on noudatettava.

iii.

Lisäksi työnantajien on kohtuullisin pyrkimyksin pidettävä huolta siitä, että henkilötietojen käyttöä koskevia henkilöstön valintoja noudatetaan. Tällöin voi olla kyse esimerkiksi siitä, että rajoitetaan henkilötietojen käyttöä, esitetään tietyt tiedot anonyymeinä tai käytetään nimien sijasta koodeja tai salanimiä, jos oikeiden nimien käyttö ei liikkeenjohdollisista syistä ole välttämätöntä.

iv.	Organisaatio voi olla antamatta ilmoitusta tai myöntämättä valintamahdollisuutta siinä määrin ja sellaisena ajanjaksona kuin on tarpeellista, jotta organisaation mahdollisuudet nimittää tai ylentää työntekijöitä tai tehdä muita henkilöstöön liittyviä päätöksiä eivät vaarantuisi.

c.   Tiedonsaantiperiaatteen soveltaminen

Täydentävässä tiedonsaantiperiaatteessa selostetaan syitä, joiden perusteella voidaan kieltäytyä luovuttamasta pyydettyjä henkilöstötietoja tai rajoittaa niiden saantia. Euroopan unionin työnantajien on luonnollisesti noudatettava paikallisia säädöksiä ja varmistettava, että Euroopan unioniin sijoittautuneet työntekijät saavat tietoja kotimaansa lainsäädännön mukaisesti huolimatta siitä, missä tietoja käsitellään ja säilytetään. Privacy Shield -järjestelyn periaatteet edellyttävät, että tällaista tietoa Yhdysvalloissa käsittelevä organisaatio tekee asiassa yhteistyötä ja luovuttaa tiedot joko suoraan tai eurooppalaisen työnantajan kautta.

d.   Täytäntöönpano

i.

Jos henkilötietoa käytetään ainoastaan työsuhteen yhteydessä, työntekijään nähden tiedoista on ensisijaisesti vastuussa EU:ssa toimiva organisaatio. Tästä seuraa, että jos eurooppalaiset työntekijät valittavat tietosuojaoikeuksiensa rikkomuksesta eivätkä ole tyytyväisiä sisäisen selvityksen tai valitus- ja muutoksenhakumenettelyn tulokseen (tai jonkin sellaisen valitusmenettelyn tulokseen, joka on toteutettu ammattiliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti), heidän on käännyttävä työskentelymaansa kansallisen tietosuojaviranomaisen tai työvoimaviranomaisen puoleen. Tätä sovelletaan myös tapauksiin, joissa väitetyn työntekijöiden henkilötietojen virheellisen käsittelyn on toteuttanut yhdysvaltalainen organisaatio, joka on saanut tiedot työnantajalta ja on niin ollen osallinen väitettyyn Privacy Shield -järjestelyn rikkomukseen. Tämä on tehokkain tapa soveltaa usein päällekkäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat paikallisista työlaeista, työsopimuksista ja tietosuojasäädöksistä.

ii.

Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvan yhdysvaltalaisen organisaation, joka käyttää Euroopan unionista toimitettua henkilöstötietoa ja haluaa kyseisten tiedonsiirtojen kuuluvan Privacy Shield -järjestelyn piiriin, olisi tämän vuoksi sitouduttava tekemään yhteistyötä toimivaltaisten Euroopan unionin viranomaisten kanssa näiden tekemissä tutkimuksissa ja noudattamaan kyseisten viranomaisten näissä tapauksissa antamia ohjeita.

e.   Tietojen edelleen siirtämiseen liittyvää vastuuvelvollisuutta koskeva periaate

Vähäistä työntekijämäärää koskeva, Privacy Shield -järjestelyssä toteutettava henkilötietojen siirto rekisterinpitäjälle voidaan toteuttaa tiedonsaantiperiaatetta soveltamatta ja ilman että rekisterinpitäjänä toimivan kolmannen osapuolen kanssa tehdään sopimusta, vaikka tätä muutoin vaadittaisiin tietojen edelleen siirtämiseen liittyvää vastuuvelvollisuutta koskevan periaatteen mukaan, jos kyse on Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvan organisaation satunnaisesta henkilöstöön liittyvästä operatiivisesta toimesta, jossa tietoja käytetään esimerkiksi lentolipun tai hotellihuoneen varaamiseen tai vakuutussuojan järjestämiseen, ja jos Privacy Shield -järjestelyyn osallistuva organisaatio on noudattanut ilmoitus- ja valintaperiaatetta.

10.   Tietojen edelleen siirtämistä koskevat pakolliset sopimukset

a.   Tietojenkäsittelyä koskevat sopimukset

i.	Kun henkilötietoja siirretään EU:sta Yhdysvaltoihin ainoastaan tietojen käsittelyä varten, tästä on laadittava sopimus riippumatta siitä, osallistuuko tietojen käsittelijä Privacy Shield -järjestelyyn.

ii.

Eurooppalaisen rekisterinpitäjän on tehtävä sopimus aina, kun tietoja siirretään pelkästään käsittelytarkoituksessa riippumatta siitä, käsitelläänkö tiedot EU:ssa vai sen ulkopuolella, ja siitä, osallistuuko tietojen käsittelijä Privacy Shield -järjestelyyn. Sopimuksen tavoitteena on varmistaa, että henkilötietojen käsittelijä 1. toimii ainoastaan rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti, 2. toteuttaa asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta katoamiselta, muuttamiselta, luvattomalta luovuttamiselta tai pääsyn antamiselta tietoihin. Henkilötietojen käsittelijä ymmärtää, onko edelleen siirtäminen sallittua, ja 3. ottaen huomioon käsittelytoimen luonteen auttaa rekisterinpitäjää antamaan vastauksia henkilöille, jotka toteuttavat järjestelyn periaatteiden mukaisia oikeuksiaan.

iii.

Koska Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvat takaavat riittävän tietosuojan, siihen kuuluvien organisaatioiden kanssa tehtävät, pelkkää tietojenkäsittelyä koskevat sopimukset eivät edellytä ennakkolupaa (tai EU:n jäsenvaltio myöntää tällaisen luvan automaattisesti). Ennakkolupa tarvitaan sitä vastoin sopimuksiin, joissa tietojen vastaanottajat eivät osallistu Privacy Shield -järjestelyyn tai eivät muutoin takaa riittävää tietosuojaa.

b.   Siirrot samaan ryhmään kuuluvien yritysten tai yksiköiden välillä

Kun henkilötietoja siirretään kahden sellaisen rekisterinpitäjän välillä, jotka kuuluvat samaan yritysryhmään, tietojen edelleen siirtämiseen liittyvää vastuuvelvollisuutta koskevan periaatteen mukaan sopimusta ei aina vaadita. Samaan ryhmään kuuluvien yritysten ja yksiköiden rekisterinpitäjät voivat tehdä siirrot muiden instrumenttien nojalla. Tällaisia ovat muun muassa EU:n yrityksiä koskevat sitovat säännöt ja muut ryhmän sisäiset instrumentit (esimerkiksi vaatimustenmukaisuus- ja valvontaohjelmat). Näillä rekisterinpitäjät varmistavat, että henkilötietojen suoja säilyy Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukaisena. Kun tällaisia siirtoja tehdään, Privacy Shield -organisaatio on edelleen vastuussa järjestelyn periaatteiden noudattamisesta.

c.   Siirrot rekisterinpitäjien välillä

Kun siirtoja tehdään rekisterinpitäjien välillä, vastaanottavan rekisterinpitäjän ei tarvitse olla Privacy Shield -järjestelyyn osallistuva organisaatio eikä sillä tarvitse olla riippumatonta muutoksenhakumekanismia. Privacy Shield -järjestelyyn kuuluvan organisaation on tehtävä sopimus tietoja vastaanottavan, rekisterinpitäjänä toimivan kolmannen osapuolen kanssa. Sopimuksessa on määrättävä, että kolmannen osapuolen on järjestettävä tietosuoja, jonka taso vastaa Privacy Shield -järjestelyn tasoa, mutta siinä ei tarvitse määrätä, että kolmas osapuoli osallistuu Privacy Shield -järjestelyyn tai että sillä on riippumaton muutoksenhakumekanismi. Kolmannen osapuolen on kuitenkin asetettava käyttöön vastaava muutoksenhakumekanismi.

11.   Riitojenratkaisu ja täytäntöönpano

a.   Muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteessa määrätään vaatimuksista, jotka koskevat Privacy Shield -järjestelyn täytäntöönpanoa. Sitä, miten muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen a kohdan ii alakohdan vaatimukset täytetään, selostetaan tarkastusta koskevassa täydentävässä periaatteessa. Tässä täydentävässä periaatteessa käsitellään muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen a kohdan i ja iii alakohtaa, jotka molemmat edellyttävät riippumattomia muutoksenhakumekanismeja. Nämä mekanismit voivat olla muodoiltaan erilaisia, mutta niiden on oltava muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen vaatimusten mukaisia. Organisaatiot täyttävät vaatimukset, jos ne i) noudattavat yksityissektorilla kehitettyjä yksityisyydensuojaohjelmia, joissa Privacy Shield -järjestelyn periaatteet on otettu osaksi sääntöjä ja joihin on sisällytetty samantyyppiset tehokkaat täytäntöönpanomekanismit kuin muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteessa on kuvattu, ii) noudattavat sellaisten valvontaviranomaisten päätöksiä, jotka ovat lakien ja asetusten mukaan toimivaltaisia käsittelemään yksittäisiä valituksia ja riita-asioita tai iii) sitoutuvat tekemään yhteistyötä Euroopan unionin tietosuojaviranomaisten tai niiden valtuuttamien edustajien kanssa.

b.   Tarkoitus on, että tämä luettelo on esimerkinomainen eikä rajoittava. Yksityisellä sektorilla voidaan kehittää muita täytäntöönpanomekanismeja, kunhan ne täyttävät muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen ja täydentävien periaatteiden vaatimukset. On huomattava, että muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteen vaatimukset täydentävät vaatimusta, jonka mukaan itsesääntelytoimien on oltava täytäntöönpanokelpoisia liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain 5 §:n ja muiden samanlaisia säännöksiä sisältävien lakien ja asetusten nojalla (kauppakomissiosta annetun lain 5 §:ssä kielletään sopimattomat ja vilpilliset toimet).

c.   Jotta varmistettaisiin, että organisaatiot noudattavat Privacy Shield -järjestelyssä antamiaan sitoumuksia, ja jotta tuettaisiin ohjelman hallinnointia, organisaatioiden ja riippumattomia muutoksenhakumekanismeja hallinnoivien elinten on kauppamisteriön pyynnöstä annettava tietoja, jotka liittyvät Privacy Shield -järjestelyyn. Lisäksi organisaatioiden on vastattava viivytyksettä valituksiin, jotka tietosuojaviranomaiset ovat toimittaneet kauppaministeriön välityksellä ja joilla pyritään selvittämään, ovatko organisaatiot noudattaneet järjestelyn periaatteita. Vastauksessa olisi käsiteltävä valituksen aiheellisuutta ja – jos valitus todetaan aiheelliseksi – sitä, miten organisaatio aikoo korjata ongelman. Kauppaministeriö huolehtii saamiensa tietojen luottamuksellisuudesta Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti.

d.   Muutoksenhakumenettelyt

i.

Kuluttajia olisi kannustettava esittämään mahdolliset valituksensa ensiksi asianomaisille organisaatioille ennen asioiden viemistä riippumattomien muutoksenhakumekanismien käsiteltäväksi. Organisaatioiden on vastattava 45 päivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Se, onko muutoksenhakumekanismi riippumaton, on tosiasiakysymys, joka voidaan osoittaa erityisesti puolueettomuudella, kokoonpanon ja rahoituksen läpinäkyvyydellä sekä aiemmilla hyvillä tuloksilla. Kuten muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatteessa edellytetään, muutoksenhaun on oltava henkilöiden helposti käytettävissä ja maksutonta. Riitojenratkaisuelinten olisi tutkittava kaikki valitukset paitsi ne, jotka ovat ilmeisen perusteettomia. Tämä ei estä sitä, että organisaatio, joka on vastuussa muutoksenhakumekanismista, asettaa ehtoja valitusten tutkimiselle, mutta näiden ehtojen on oltava läpinäkyviä ja perusteltuja. Siten on esimerkiksi mahdollista jättää tutkimatta valitus, joka ei kuulu ohjelman soveltamisalaan tai jonka tutkiminen kuuluu jollekin toiselle foorumille. Ehdoilla ei kuitenkaan pitäisi heikentää organisaation sitoumusta tutkia asianmukaiset valitukset. Lisäksi muutoksenhakumekanismeja hallinnoivien elinten olisi annettava henkilöille täydelliset ja helposti saatavilla olevat tiedot siitä, miten riitojenratkaisumenettely etenee sen jälkeen kun valitus on tehty. Näiden tietojen joukossa olisi oltava ilmoitus mekanismin yksityisyydensuojakäytännöistä Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukaisesti. Jotta valitusten käsittelyyn sovellettavaa menettelyä voitaisiin helpottaa, muutoksenhakumekanismeja hallinnoivien elinten olisi tehtävä yhteistyötä sellaisten välineiden kehittämiseksi kuten esimerkiksi vakiomuotoinen valituslomake.

ii.

Riippumattomia muutoksenhakumekanismeja hallinnoivien elinten on sisällytettävä julkisille internetsivuilleen tietoja Privacy Shield -järjestelyn periaatteista ja palveluista, joita ne järjestelyssä tuottavat. Näihin tietoihin on sisällyttävä: 1) tiedot Privacy Shield -järjestelyn vaatimuksista, joiden mukaan on järjestettävä riippumaton muutoksenhakumekanismi, tai linkki tällaisiin vaatimuksiin; 2) linkki kauppaministeriön Privacy Shield -verkkosivulle; 3) tieto siitä, että elimen Privacy Shield -järjestelyn yhteydessä tuottamat riitojenratkaisupalvelut ovat henkilöille maksuttomia; 4) kuvaus siitä, kuinka Privacy Shield -järjestelyyn liittyvä valitus voidaan jättää käsiteltäväksi; 5) aikataulu, jonka mukaisesti Privacy Shield -järjestelyyn liittyvä valitus käsitellään; 6) ja kuvaus siitä, millaiset korjaavat toimet ovat mahdollisia.

iii.

Riippumattomia muutoksenhakumekanismeja hallinnoivien elinten on julkaistava vuosittain kertomus, jossa esitetään niiden riitojenratkaisupalveluja koskevat tilastot. Luvut esitetään yhteenlaskettuina kokonaissummina. Vuosikertomukseen on sisällyttävä 1) kertomusvuoden aikana saatujen Privacy Shield -järjestelyyn liittyvien valitusten yhteismäärä, 2) saatujen valitusten lajit, 3) riitojenratkaisuun liittyvät laatukysymykset, kuten valitusten käsittelyajan pituus ja 4) valitusten tulokset, erityisesti määrättyjen korjaavien toimenpiteiden tai seuraamusten määrät ja lajit.

iv.

Kuten liitteessä I esitetään, henkilöiden käytettävissä on välimiesmenettely sellaisten vaateiden osalta, jotka ovat jääneet vaille ratkaisua. Välimiesmenettelyn avulla voidaan saada vastaus kysymykseen, onko Privacy Shield -järjestelyyn osallistuva organisaatio rikkonut järjestelyn velvoitteitaan kyseisen henkilön osalta ja onko kyseinen rikkomus edelleen täysin tai osittain korjaamatta. Välimiesmenettelyä voidaan käyttää ainoastaan tähän tarkoitukseen. Välimiesmenettelyä ei voida hyödyntää esimerkiksi asioissa, jotka liittyvät järjestelyn periaatteista myönnettäviin poikkeuksiin (5) tai Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyyttä koskeviin väitteisiin. Välimiesmenettelyssä Privacy Shield -paneelilla, joka koostuu yhdestä tai kolmesta välimiehestä sen mukaan kuin osapuolet sopivat, on toimivalta määrätä yksilökohtaisesta, ei-rahallisesta kompensaatiosta, joka on tarpeen yksityisyyden suojaa koskevien periaatteiden noudattamatta jättämisen korjaamiseksi ja joka koskee ainoastaan kyseistä henkilöä. Tällaisia kompensaatioita ovat henkilön mahdollisuus tutustua tietoihinsa sekä hänen tietojensa korjaaminen, hävittäminen tai palauttaminen. Henkilöt ja Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvat organisaatiot voivat hakea muutosta tuomioistuimelta välimiespaneelin päätökseen ja vaatia tuomioistuimessa sen täytäntöönpanoa Yhdysvaltojen lainsäädännössä olevan välimiesmenettelystä annetun liittovaltion lain (Federal Arbitration Act) nojalla.

e.   Korjaavat toimenpiteet ja seuraamukset

Riitojenratkaisuelimen määräämillä korjaavilla toimenpiteillä olisi saatava aikaan seuraavaa: organisaatio peruuttaa tai korjaa järjestelyn periaatteiden noudattamatta jättämisen vaikutukset siinä määrin kuin mahdollista; organisaation tietojenkäsittely on vastaisuudessa periaatteiden mukaista; ja valituksen esittänyttä henkilöä koskevien tietojen käsittely lakkaa soveltuvin osin. Seuraamusten on oltava riittävän ankaria sen varmistamiseksi, että organisaatio noudattaa järjestelyn periaatteita. Kun mahdollisia seuraamuksia on useampia ja niiden ankaruus vaihtelee, riitojenratkaisuelin voi määrätä sopivan seuraamuksen, jonka ankaruus vastaa rikkomuksen vakavuutta. Seuraamukseksi olisi tietyissä olosuhteissa määrättävä sekä se, että järjestelyn periaatteiden noudattamatta jättäminen julkaistaan, että se, että tiedot hävitetään (6). Muita seuraamuksia voivat olla merkin käyttöoikeuden keskeyttäminen tai peruuttaminen, järjestelyn periaatteiden noudattamatta jättämisestä henkilölle aiheutuneen vahingon korvaaminen ja kieltomääräys. Yksityisellä sektorilla toimivien riitojen ratkaisusta tai itsesääntelystä vastaavien elinten on ilmoitettava tapauksen mukaan tuomioistuimelle tai asiassa toimivaltaiselle valtiolliselle elimelle sellaiset tapaukset, joissa Privacy Shield -järjestelyyn osallistuva organisaatio ei noudata niiden päätöksiä, sekä ilmoitettava niistä kauppaministeriölle.

f.   Liittovaltion kauppakomission toiminta

Liittovaltion kauppakomissio on sitoutunut asettamaan tarkastelussaan etusijalle tapaukset, jotka se on vastaanottanut i) yksityisyyden suojan itsesääntelystä vastaavilta elimiltä ja muilta riippumattomilta riitojen ratkaisuelimiltä, ii) EU:n jäsenvaltioilta ja iii) kauppaministeriöltä. Tällöin tarkoituksena on selvittää, onko rikottu liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain 5 §:ää, jossa kielletään sopimattomat ja vilpilliset toimet tai käytännöt kaupankäynnissä. Jos liittovaltion kauppakomissiolla on johtopäätöstensä mukaan aihetta uskoa, että 5 §:ää on rikottu, se voi ratkaista asian hakemalla hallinnollista kieltomääräystä (cease and desist order), jolla estetään kyseiset toimet, tai nostamalla kanteen liittovaltion piirioikeudessa (federal district court). Jos piirioikeus hyväksyy kanteen, sillä on vastaava vaikutus kuin kieltomääräyksellä. Lain rikkomuksessa on kyse totuudenvastaisista väitteistä, joiden mukaan organisaatiot noudattavat Privacy Shield -järjestelyn periaatteita tai osallistuvat järjestelyyn, vaikka ne eivät enää ole Privacy Shield -luettelossa tai eivät ole koskaan toimittaneet omaa varmennustaan kauppaministeriölle. Liittovaltion kauppakomissio voi hakea siviilioikeudellista seuraamusta hallinnollisen kieltomääräyksen rikkomisesta, ja se voi nostaa siviili- tai rikosjutun liittovaltion tuomioistuimen päätöksen noudattamatta jättämisestä. Liittovaltion kauppakomissio ilmoittaa kauppaministeriölle kaikista tällaisista toimistaan. Kauppaministeriö kehottaa muita valtiollisia elimiä ilmoittamaan sille, mitkä ovat lopulliset johtopäätökset oikeudenkäynneissä tai muissa menettelyissä, jotka koskevat Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden noudattamista.

g.   Jatkuva järjestelyn periaatteiden noudattamatta jättäminen

i.

Jos organisaatio jättää jatkuvasti noudattamatta Privacy Shield -järjestelyn periaatteita, se menettää oikeutensa järjestelyn etuihin. Kauppaministeriö poistaa Privacy Shield -luettelosta organisaatiot, jotka ovat jatkuvasti jättäneet noudattamatta järjestelyn periaatteita, ja niiden on palautettava tai hävitettävä henkilötiedot, jotka ne ovat vastaanottaneet Privacy Shield -järjestelyn avulla.

ii.

Periaatteiden rikkomus on jatkuva, jos organisaatio, joka on toimittanut kauppaministeriölle oman varmennuksensa, kieltäytyy noudattamasta yksityisyyden suojan itsesääntelystä vastaavan elimen, riippumattoman riitojenratkaisuelimen tai valtiollisen elimen lopullista päätöstä tai jos tällainen elin on todennut organisaation toistuvasti rikkoneen järjestelmän periaatteita siinä määrin, että sen oma ilmoitus periaatteiden noudattamisesta ei enää ole uskottava. Organisaation on näissä tapauksissa viivytyksettä ilmoitettava kauppaministeriölle asiasta. Ilmoitusvelvoitteen laiminlyöminen on kanneperuste vääriä lausuntoja koskevan Yhdysvaltojen lain nojalla (False Statements Act, 18 U.S.C. § 1001). Se, että organisaatio poistetaan yksityissektorilla toimivasta yksityisyyden suojan itsesääntelyä koskevasta ohjelmasta tai riippumattomasta riitojenratkaisumekanismista, ei merkitse sitä, että organisaatio vapautuu velvollisuudesta noudattaa järjestelyn periaatteita, mutta se merkitsee sitä, että organisaation katsotaan jättävän jatkuvasti noudattamatta järjestelyn periaatteita.

iii.

Kauppaministeriö poistaa organisaation Privacy Shield -luettelosta sellaisen ilmoituksen seurauksena, jonka mukaan organisaatio jättää jatkuvasti noudattamatta järjestelyn periaatteita, tulipa ilmoitus organisaatiolta itseltään, yksityisyyden suojan itsesääntelyä harjoittavalta elimeltä tai muulta riippumatonta riitojenratkaisua harjoittavalta elimeltä tai valtiolliselta elimeltä. Rikkoneelle organisaatiolle kuitenkin annetaan 30 päivän määräaika, jonka aikana sillä on tilaisuus antaa vastaus. Kauppaministeriön ylläpitämästä Privacy Shield -luettelosta käyvät näin ollen selvästi ilmi organisaatiot, jotka ovat oikeutettuja järjestelyn etuihin, ja organisaatiot, jotka eivät enää ole oikeutettuja kyseisiin etuihin.

iv.	Jos organisaatio hakee osallistumisoikeutta itsesääntelyelimessä voidakseen uudestaan osallistua Privacy Shield -järjestelyyn, sen on toimitettava kyseiselle elimelle täydelliset tiedot aiemmasta osallistumisestaan Privacy Shield -järjestelyyn.

12.   Valintaperiaate – tietojen poistamisen ajoitus

a.

Valintaperiaatteen tarkoituksena on yleisesti ottaen varmistaa, että henkilötietoja käytetään ja luovutetaan tavalla, joka vastaa rekisteröidyn odotuksia ja valintoja. Sen mukaan rekisteröidyllä on oltava mahdollisuus kieltää häntä itseään koskevien tietojen käyttäminen suoramarkkinointiin milloin tahansa. Tällöin on kuitenkin noudatettava organisaation asettamia kohtuullisia aikarajoja, jotka antavat organisaatiolle riittävästi aikaa kiellon täytäntöönpanoon. Organisaatio voi myös edellyttää riittävästi tietoja, jotta se voi varmistua tietojenkäsittelyn kieltämistä vaativan henkilöllisyydestä. Yhdysvalloissa tämän vaihtoehdon voi valita käyttämällä keskitettyä kielto-ohjelmaa, esimerkiksi suoramarkkinointiyhdistyksen Direct Marketing Association's Mail Preference Service -palvelua. Kyseiseen palveluun osallistuvien organisaatioiden olisi tiedotettava tällaisesta mahdollisuudesta kuluttajille siltä varalta, että nämä eivät halua saada mainoksia. Joka tapauksessa henkilölle on tarjottava helposti käytettävissä oleva ja kohtuuhintainen menettely, jonka avulla hän voi käyttää tätä oikeuttaan.

b.

Organisaatio saa vastaavasti käyttää tietoa tiettyihin suoramarkkinointitarkoituksiin sellaisissa tapauksissa, joissa on käytännössä mahdotonta antaa henkilölle etukäteen mahdollisuutta kieltää tietojen käyttö, jos organisaatio tarjoaa hänelle samassa yhteydessä (ja pyynnöstä milloin tahansa) mahdollisuuden kieltää (ilman henkilölle koituvia kuluja) suoramarkkinoinnin kyseisestä hetkestä eteenpäin ja jos organisaatio noudattaa henkilön toivomusta.

13.   Matkustustiedot

a.

Lentomatkustajien varaus- ja muita matkustustietoja, kuten kanta-asiakas- ja hotellivaraustietoja sekä erityistarpeita, esimerkiksi uskonnon mukaisia aterioita tai fyysistä apua koskevia tietoja voi siirtää EU:n ulkopuolella sijaitseville organisaatioille monissa eri olosuhteissa. Direktiivin 26 artiklan mukaan henkilötietoja voidaan siirtää ”sellaiseen kolmanteen maahan, jossa ei taata 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tietosuojan riittävää tasoa”, jos i) se on tarpeen kuluttajan pyytämien palvelujen tarjoamiseksi tai sopimuksen, kuten kanta-asiakassopimuksen ehtojen täyttämiseksi tai ii) jos kuluttaja on selkeästi antanut siihen suostumuksensa. Privacy Shield -järjestelyssä mukana olevat yhdysvaltalaiset organisaatiot antavat riittävän henkilötietojen suojan, ja ne saavat siten ottaa vastaan EU:sta siirrettyjä tietoja täyttämättä näitä ehtoja tai muita ehtoja, joista säädetään direktiivin 26 artiklassa. Koska Privacy Shield -järjestelyssä on arkaluonteista tietoa koskevia erityissääntöjä, tällaisia tietoja (joita on kerättävä esimerkiksi asiakkaan tarvitessa fyysistä apua) saa sisältyä järjestelyyn osallistuville organisaatioille siirrettäviin tietoihin. Tietoja siirtävän organisaation on kaikissa tapauksissa kuitenkin noudatettava sen EU:n jäsenvaltion lakia, jossa se toimii. Kyseisen valtion lainsäädännössä saattaa olla muun muassa arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevia erityissääntöjä.

14.   Farmaseuttiset tuotteet ja lääkevalmisteet

a.   EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännön ja Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden soveltaminen

EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sovelletaan henkilötietojen keruuseen ja kaikkeen tietojenkäsittelyyn, joka toteutetaan ennen tietojen siirtämistä Yhdysvaltoihin. Privacy Shield -järjestelyn periaatteita sovelletaan, kun tiedot on siirretty Yhdysvaltoihin. Farmaseuttiseen tutkimukseen ja muihin tarkoituksiin käytettävistä tiedoista olisi tarvittaessa poistettava viittaukset henkilöihin.

b.   Tulevaisuudessa tehtävä tieteellinen tutkimus

i.

Farmaseuttisissa ja lääkeaineita koskevissa tutkimuksissa saadut henkilötiedot ovat usein arvokkaita tulevaisuudessa tehtävälle tieteelliselle tutkimukselle. Jos yhtä tutkimusta varten kerättyjä henkilötietoja siirretään yhdysvaltalaiselle organisaatiolle, joka osallistuu Privacy Shield -järjestelyyn, organisaatio voi käyttää tietoja toisessa, uudessa tutkimuksessa, jos ilmoitus- ja valintaperiaatetta on noudatettu ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä. Annettavassa ilmoituksessa on kerrottava kaikista tiedon tulevista käyttötarkoituksista, esimerkiksi toistuvasta seurannasta, kyseistä tutkimusta sivuavista tutkimuksista ja markkinoinnista.

ii.

Ymmärrettävästi tiedon kaikkia tulevia käyttötarkoituksia ei pystytä täsmentämään, koska uusi tutkimus voi saada alkunsa uudesta näkökulmasta alkuperäiseen tietoon, lääketieteellisistä löydöistä ja edistysaskeleista tai kehityksestä kansanterveyden tai sääntelyn alalla. Tarvittaessa ilmoitukseen olisi siksi sisällytettävä maininta siitä, että henkilötietoja saatetaan käyttää farmaseuttisissa ja lääkeaineita koskevissa tutkimuksissa, joista ei tällä hetkellä vielä tiedetä. Jos tällainen käyttötarkoitus ei ole yhteensopiva sen tutkimuksen yleistarkoituksen kanssa, jonka vuoksi henkilötiedot on alun perin kerätty tai johon kyseinen henkilö on myöhemmin antanut suostumuksensa, häneltä on saatava uusi suostumus.

c.   Vetäytyminen kliinisestä kokeesta

Koehenkilö voi milloin tahansa vetäytyä kliinisestä kokeesta, tai häntä voidaan pyytää tekemään näin. Kaikkia tätä ennen kerättyjä henkilötietoja saadaan silti käsitellä muiden kliinisessä kokeessa kerättyjen tietojen ohella, jos tästä on selkeästi ilmoitettu kyseiselle henkilölle siinä vaiheessa, kun hän on suostunut osallistumaan kokeeseen.

d.   Tietojen siirtäminen sääntelyä ja valvontaa varten

Lääkkeitä ja lääkintälaitteita valmistavat yritykset saavat toimittaa EU:ssa tehdyissä kliinisissä kokeissa saatuja henkilötietoja yhdysvaltalaisille valvontaviranomaisille sääntely- ja valvontatarkoituksiin. Samanlaisia siirtoja saa tehdä muille tahoille kuin sääntelyviranomaisille, kuten yrityksen muille toimipaikoille ja muille tutkijoille ilmoitus- ja valintaperiaatteen mukaisesti.

e.   Sokkotutkimukset

i.

Objektiivisuuden takaamiseksi osallistujat ja usein tutkijatkaan eivät monissa kliinisissä kokeissa saa tietää, mitä hoitoa kullekin henkilölle annetaan. Hoitotiedon antaminen vaarantaisi tutkimuksen ja sen tulosten validiteetin. Tällaisten kliinisten kokeiden eli sokkotutkimusten aikana osallistujille ei tarvitse antaa tietoja heidän hoidostaan, jos rajoituksesta on ilmoitettu siinä vaiheessa, kun kyseinen henkilö on päättänyt osallistua tutkimukseen, ja jos tietojen antaminen vaarantaisi tutkimuksen luotettavuuden.

ii.

Osallistuminen tutkimukseen näillä edellytyksillä on riittävä osoitus siitä, että kyseinen henkilö luopuu oikeudestaan tiedonsaantiin. Kun tutkimus on saatettu päätökseen ja tulokset on analysoitu, siihen osallistuneilla on oltava oikeus halutessaan saada itseään koskevat tiedot. Tietoja olisi pyydettävä ensisijaisesti lääkäriltä tai muulta terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvalta, joka on hoitanut kyseistä henkilöä tutkimuksen aikana, taikka tutkimuksen teettäneeltä organisaatiolta.

f.   Tuotteen turvallisuuden ja tehon seuranta

Lääkkeitä ja lääkintälaitteita valmistavan yrityksen ei tarvitse soveltaa ilmoitusvelvollisuuteen, valintamahdollisuuteen, tietojen edelleen siirtoa koskevaan vastuuvelvollisuuteen eikä tiedonsaantiin liittyviä Privacy Shield -järjestelyn periaatteita toteuttaessaan seurantaa, joka koskee tuotteiden turvallisuutta ja tehokkuutta, jos periaatteiden noudattaminen estää noudattamasta viranomaisvaatimuksia. Tämä koskee myös haittatapahtumia koskevia ilmoituksia ja tiettyjä lääkkeitä tai lääkinnällisiä laitteita käyttävien potilaiden/henkilöiden jäljittämistä. Tämä koskee raportteja, joita esimerkiksi terveydenhoitopalvelujen tarjoajat antavat lääkkeitä ja lääkintälaitteita valmistaville yrityksille, samoin kuin raportteja, joita lääkkeitä ja lääkintälaitteita valmistavat yritykset antavat viranomaisille, kuten elintarvike- ja lääkevirastolle (Food and Drug Administration).

g.   Avainkoodatut tiedot

Tutkimuksen johtaja salaa poikkeuksetta henkilötiedot tutkimuksen alussa antamalla niille ainutkertaiset avainkoodit, jottei rekisteröityjen henkilöllisyys paljastuisi. Tutkimuksia teettävät lääkealan yritykset eivät saa tietää koodien avaimia. Avaimet ovat tiedossa vain tutkijalla, jotta hän voi erityistapauksessa (esimerkiksi tarvittaessa lääketieteellistä jatkohoitoa) tunnistaa, kenestä on kyse. Tällä tavoin koodatun tiedon siirto EU:sta Yhdysvaltoihin ei ole sellainen henkilötietojen siirto, johon sovelletaan Privacy Shield -järjestelyn periaatteita.

15.   Julkisten rekistereiden tiedot ja yleisesti saatavilla olevat tiedot

a.

Organisaation on sovellettava yleisesti saatavilla oleviin henkilötietoihin Privacy Shield -järjestelyn tietojen turvallisuutta ja eheyttä ja käyttötarkoituksen rajoittamista koskevaa periaatetta sekä muutoksenhaku-, täytäntöönpano- ja vastuuperiaatetta. Kyseisiä periaatteita sovelletaan myös henkilötietoihin, jotka on kerätty julkisista rekistereistä. Nämä rekisterit ovat eri hallinnon tasoja edustavien viranomaisten ylläpitämiä rekistereitä, jotka ovat suurelle yleisölle avoimia.

b.

Ilmoitusvelvollisuutta, valintamahdollisuutta ja tietojen edelleen siirtoon liittyvää vastuuvelvollisuutta koskevia periaatteita ei ole tarpeen soveltaa julkisista rekistereistä saatuun tietoon, jos tätä tietoa ei ole yhdistetty ei-julkiseen rekisteritietoon ja jos toimivaltaisen viranomaisen vahvistamia rekisterin käytön ehtoja noudatetaan. Ilmoitusvelvollisuutta, valintamahdollisuutta ja tietojen edelleen siirtoon liittyvää vastuuvelvollisuutta koskevia periaatteita ei ole yleensä tarpeen soveltaa myöskään yleisesti saatavilla olevaan tietoon, ellei eurooppalainen siirtäjä ilmoita, että kyseistä tietoa koskevien rajoitusten vuoksi organisaation on sovellettava kyseisiä periaatteita aikomaansa käyttötarkoitukseen. Organisaatio ei ole vastuussa siitä, miten julkaistusta aineistosta saatua tietoa käytetään.

c.	Jos todetaan, että organisaatio on tarkoituksellisesti julkaissut henkilötietoja Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden vastaisesti, jotta se tai muut voisivat hyötyä tässä selostetuista poikkeuksista, organisaatio menettää järjestelyn mukaiset edut.

d.

Tiedonsaantiperiaatetta ei tarvitse soveltaa julkiseen rekisteritietoon, jos siihen ei ole yhdistetty muuta henkilötietoa (yhdistämiseksi ei katsota pienten tietomäärien käyttöä julkisen rekisteritiedon luettelointiin tai järjestämiseen), mutta kaikkia toimivaltaisen viranomaisen vahvistamia rekisterin käytön ehtoja on tällöin kuitenkin noudatettava. Sen sijaan kun julkisten rekisterien sisältämää tietoa yhdistetään näihin rekistereihin kuulumattomiin tietoihin (muuhun kuin edellä mainittuun tietoon), organisaation on sallittava tiedonsaanti edellyttäen, ettei kyseiseen tietoon sovelleta muita sallittuja poikkeuksia.

e.

Tietoa, joka jo on yleisesti saatavilla, koskee sama sääntö kuin julkisista rekistereistä saatuja tietoja. Tiedonsaantiperiaatetta ei tarvitse soveltaa, jos yleisesti saatavilla olevaa tietoa ei ole yhdistetty tietoon, joka ei ole yleisesti saatavilla. Yleisesti saatavilla olevia tietoja myyvät organisaatiot voivat periä tiedonhausta normaalisti perimänsä maksun. Henkilöt voivat vaihtoehtoisesti pyytää tiedot suoraan organisaatiolta, joka alun perin keräsi ne yhteen.

16.   Viranomaisten pääsy tietoihin

a.

Lisätäkseen läpinäkyvyyttä sellaisten laillisten pyyntöjen osalta, jotka koskevat viranomaisten pääsyä henkilötietoihin, Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvat organisaatiot voivat vapaaehtoisesti julkaista säännöllisiä avoimuusraportteja, joissa kerrotaan, kuinka monta henkilötietopyyntöä viranomaiset ovat niille lainvalvonnan ja kansallisen turvallisuuden vuoksi esittäneet. Raporttien julkaisemisen on kuitenkin oltava sovellettavien lakien mukaista.

b.

Tietoja, jotka Privacy Shield -järjestelyyn osallistuvat organisaatiot ovat julkaisseet näissä raporteissa, voidaan yhdessä niiden tietojen kanssa, jotka tiedusteluyhteisö on julkaissut, sekä yhdessä muiden tietojen kanssa hyödyntää tehtäessä vuotuista yhteistä tarkastelua Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden mukaisesti.

c.	Se, että ilmoitusperiaatteen a kohdan xii alakohdan mukaista ilmoitusta ei ole tehty, ei poista eikä heikennä organisaation mahdollisuutta vastata mihin tahansa lailliseen pyyntöön.

---

(1)  Jos komission päätöstä, joka koskee EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tietosuojan riittävyyttä, sovelletaan myös Islantiin, Liechtensteiniin ja Norjaan, Privacy Shield -paketti kattaa paitsi Euroopan unionin jäsenvaltiot myös nämä kolme maata. Sen vuoksi viittaukset EU:hun ja sen jäsenvaltioihin tarkoittavat myös Islantia, Liechtensteinia ja Norjaa.

(2)  Olosuhteista riippuen tiedonkäsittelyn tarkoitukset saattavat olla hyväksyttäviä, jos ne palvelevat esimerkiksi seuraavia pyrkimyksiä: asiakassuhteiden hoitamista, säännösten noudattamiseen liittyviä ja oikeudellisia näkökohtia, tarkastusta, turvallisuutta ja petosten torjuntaa, organisaation laillisten oikeuksien säilyttämistä tai puolustamista tai muita sellaisia tarkoituksia, jotka vastaavat sitä mitä kohtuullinen henkilö voi odottaa tiedon keruulta ko. tilanteessa.

(3)  Jos organisaatio tai kolmas osapuoli, jolla on pääsy tietoihin, kykenisi kohtuudella tunnistamaan henkilön, kun otetaan huomioon tunnistamisessa kohtuullisen todennäköisesti käytettävät välineet (ja kun otetaan muun muassa huomioon tunnistamisen viemä aika ja kustannus ja tietojenkäsittelyhetkellä käytettävissä oleva teknologia), tällöin henkilöllisyys on tässä yhteydessä ”selvitettävissä”.

(4)  Organisaation olisi vastattava henkilön kysymyksiin, jotka koskevat tiedonkäsittelyn tarkoitusta, käsiteltyjen henkilötietojen luokkia sekä henkilötietojen vastaanottajia tai vastaanottajien luokkia.

(5)  Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden I.5 kohta.

(6)  Riitojenratkaisuelimet voivat harkita, missä tapauksissa seuraamuksia käytetään. Kyseisten tietojen arkaluonteisuus on yksi tekijöistä, jotka on otettava huomioon päätettäessä, vaaditaanko tietojen hävittämistä. Huomioon on otettava myös se, onko organisaatio kerätessään, käyttäessään tai luovuttaessaan tietoja rikkonut järjestelyn periaatteita räikeästi.

LIITE III

7. heinäkuuta 2016

Arvoisa komissaari Jourová

Olen iloinen siitä, että olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelystä, johon sisällytetään oikeusasiamiesmekanismi. Tämän tietosuojasta vastaavan oikeusasiamiehen välityksellä EU:n alueella toimivat viranomaiset voivat toimittaa EU:n kansalaisten puolesta kysymyksiä, jotka koskevat Yhdysvaltojen signaalitiedustelukäytäntöjä.

Presidentti Barack Obama ilmoitti 17. tammikuuta 2014 merkittävistä tiedustelualan uudistuksista, jotka sisältyvät presidentin määräykseen 28 (Presidential Policy Directive, PPD-28). PPD-28:n nojalla olen nimennyt ulkoministeriön alivaltiosihteerin Catherine A. Novellin yhteyspisteeksi, jonka kautta ulkomaiset hallitukset voivat esittää Yhdysvalloille tämän signaalitiedustelutoimintaa koskevia kysymyksiä. Novelli toimii samalla myös tietotekniikkaan liittyvän kansainvälisen diplomatian johtavana koordinaattorina. Yhteyspistetehtävän lisäksi olen liitteessä A selostettujen ehtojen mukaisesti perustanut Privacy Shield -järjestelyyn oikeusasiamiesmekanismin ja määrännyt alivaltiosihteeri Novellin oikeusasiamiehen tehtävään. Liitteessä A selostettuja ehtoja on päivitetty 22. helmikuuta 2016 päivätyn kirjeeni jälkeen. Alivaltiosihteeri Novelli on riippumaton Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisöstä, ja hän raportoi suoraan minulle.

Olen määrännyt, että henkilöstöni osoittaa tälle uudelle oikeusasiamiesmekanismille voimavarat, jotka sen täytäntöönpanemiseen tarvitaan, ja olen vakuuttunut siitä, että vastaamme mekanismin avulla tehokkaasti EU:n kansalaisten huolenaiheisiin.

LIITE IV

7. heinäkuuta 2016

SÄHKÖPOSTITSE

Věra Jourová

Oikeus-, kuluttaja- ja tasa-arvoasioista vastaava komissaari

Euroopan komissio

Rue de la Loi / Wetstraat 200

1049 Bryssel

Belgia

Arvoisa komissaari Jourová

Yhdysvaltojen liittovaltion kauppakomissio kiittää mahdollisuudesta kertoa toimista, joilla se valvoo EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn toteutumista. Me uskomme, että Privacy Shield -järjestely on erittäin tärkeä pyrkiessämme helpottamaan yksityisyyttä suojelevaa kaupankäyntiä yhä verkostoituneemmassa maailmassa. Järjestelyn avulla yritykset voivat tehdä merkittäviä liiketoimia globaalissa taloudessa samaan aikaan kun EU:n kuluttajien yksityisyyden suoja säilyy korkeatasoisena. Liittovaltion kauppakomissio on pitkään pyrkinyt suojelemaan yksityisyyttä kansainvälisissä yhteyksissä ja tekee uuden järjestelyn valvonnasta keskeisen painopisteensä. Jäljempänä kuvaamme liittovaltion kauppakomission tähän asti toteuttamia voimaperäisiä yksityisyydensuojatoimia, siltä osin kuin on ollut kyse alkuperäisen safe harbor -ohjelman valvonnasta. Selostamme myös lähestymistapaamme uuden järjestelyn valvonnassa.

Liittovaltion kauppakomissio ilmaisi julkisesti sitoumuksensa safe harbor -ohjelman valvontaan ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tuolloin silloinen liittovaltion kauppakomission puheenjohtaja Robert Pitofsky lähetti Euroopan komissiolle kirjeen, jossa hän selosti liittovaltion kauppakomission sitoumusta valvoa tarmokkaasti safe harbor -ohjelman yksityisyydensuojaperiaatteiden toteutumista. Liittovaltion kauppakomissio on vaalinut sitoumustaan tekemällä lähes 40 lainvalvontatointa ja lukuisia lisätutkimuksia sekä tekemällä yhteistyötä yksittäisten Euroopan tietosuojaviranomaisten kanssa kysymyksissä, jotka ovat kiinnostaneet molempia tahoja.

Sen jälkeen kun Euroopan komissio oli marraskuussa 2013 esittänyt huolensa safe harbor -ohjelman hallinnosta ja valvonnasta, me ja Yhdysvaltojen kauppaministeriö aloitimme Euroopan komission virkamiesten kanssa neuvottelut siitä, kuinka safe harbor -ohjelmaa voitaisiin vahvistaa. Samaan aikaan kun nämä keskustelut olivat vireillä, Euroopan unionin tuomioistuin antoi 6. lokakuuta 2015 päätöksensä Schrems-asiassa ja muun muassa mitätöi Euroopan komission päätöksen, joka koski safe harbor -ohjelman tietosuojan riittävyyttä. Tämän päätöksen jälkeen jatkoimme tiivistä työtä kauppaministeriön ja Euroopan komission kanssa vahvistaaksemme EU:n alueella asuville henkilöille annettavaa yksityisyyden suojaa. Privacy Shield -järjestely on näiden neuvottelujen tulos. Liittovaltion kauppakomissio sitoutuu uuden järjestelyn tarmokkaaseen valvontaan samalla tavalla kuin aiemmin safe harbor -ohjelman valvontaan. Tässä kirjeessä dokumentoidaan tämä sitoumus.

Erityisesti vahvistamme sitoumuksemme neljällä keskeisellä alueella: 1) annamme etusijan valitusten käsittelemiselle ja tutkimuksille; 2) puutumme totuudenvastaisiin tai vilpillisiin väitteisiin, jotka koskevat osallistumista Privacy Shield -järjestelyyn; 3) jatkamme määräysten noudattamisen valvontaa; ja 4) vahvistamme yhteyksiä ja valvontayhteistyötä Euroopan tietosuojaviranomaisten kanssa. Jäljempänä annamme tarkat tiedot kustakin sitoumuksesta ja selostamme liittovaltion kauppakomission tehtäviä kuluttajien yksityisyyden suojelussa ja safe harbor -ohjelman valvonnassa sekä valotamme Yhdysvaltojen yksityisyydensuojakysymyksiä myös yleisemmin (1).

I.   TAUSTA

A.   Liittovaltion kauppakomission työ yksityisyyden suojan valvonnassa ja alan toimintaperiaatteiden luomisessa

Liittovaltion kauppakomissiolla on laajat siviilioikeudellista lainvalvontaa koskevat toimivaltuudet, joilla se voi edistää kuluttajansuojaa ja kaupallisen alan kilpailua. Osana kuluttajansuojaan liittyviä tehtäviään liittovaltion kauppakomissio valvoo useiden lakien noudattamista suojellakseen kuluttajia koskevan tiedon yksityisyyttä ja turvallisuutta. Liittovaltion kauppakomissio valvoo liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain noudattamista. Siinä kielletään kaupankäynnissä toteutettavat tai kaupankäyntiin vaikuttavat ”sopimattomat” ja ”vilpilliset” toimet tai käytännöt (2). Lausuma, laiminlyönti tai käytäntö on vilpillinen, jos se on olennainen ja johtaa kuluttajia virheellisesti kuvittelemaan, että heidän toimintansa on järkevää tietyssä tilanteessa (3). Toimi tai käytäntö on sopimaton, jos se aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa merkittäviä haittoja, jotka eivät ole kohtuudella kuluttajien vältettävissä ja joiden vastapainoksi kuluttajille tai kilpailutilanteelle ei koidu yhtä suuria hyötyjä (4). Liittovaltion kauppakomissio valvoo myös kohdennettuja lakeja, joilla suojataan terveyteen ja luottoihin sekä muihin rahoitusasioihin liittyviä tietoja sekä verkossa olevaa lapsia koskevaa tietoa. Liittovaltion kauppakomissio on antanut asetuksia kaikkien näiden kohdennettujen lakien täytäntöönpanemiseksi.

Liittovaltion kauppakomission toimivalta, joka perustuu liittovaltion kauppakomissiosta annettuun lakiin, koskee ”kaupankäynnissä toteutettavia tai kaupankäyntiin vaikuttavia” toimia. Kauppakomissiolla ei ole toimivaltaa rikosoikeudellisessa lainvalvonnassa eikä kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Se ei voi myöskään ryhtyä useimpiin muihin valtionhallinnon toimivaltaan kuuluviin toimiin. Lisäksi liittovaltion kauppakomission toimivaltuuksissa, jotka koskevat kaupallisia toimintoja, on rajoituksia, jotka koskevat esimerkiksi pankkeja, lentoyhtiöitä, vakuutustoimintaa ja telepalveluyritysten tavanomaisia tiedonsiirtopalveluja. Kauppakomission toimivaltuudet eivät myöskään koske useimpia voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, mutta ne koskevat valehyväntekeväisyyttä harjoittavia tai muita yhteisöjä, jotka väittävät olevansa voittoa tavoittelemattomia mutta jotka todellisuudessa toimivat voiton saavuttamiseksi. Kauppakomissiolla on toimivaltuudet myös sellaisten voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen osalta, jotka toimivat voittoa tavoittelevien jäsentensä hyväksi, muun muassa antamalla kyseisille jäsenille merkittäviä taloudellisia etuja (5). Joissakin tapauksissa liittovaltion kauppakomission toimivaltuudet ovat rinnakkaisia jonkin toisen lainvalvontaviranomaisen toimivaltuuksien kanssa.

Yhteytemme liittovaltion ja osavaltioiden viranomaisiin ovat vankat, ja teemme tiivistä yhteistyötä koordinoidaksemme tutkimuksia ja siirtääksemme tarvittaessa asioita asianomaisten tahojen käsiteltäväksi.

Yksityisyyden suojelussa lainvalvonta on liittovaltion kauppakomission lähestymistavan keskiössä. Tähän päivään mennessä liittovaltion kauppakomissio on pannut vireille yli 500 asiaa suojellakseen yksityisyyttä ja kuluttajatietojen turvallisuutta. Asioissa on ollut kyse sekä verkossa olevasta että muusta tiedosta, ja lainvalvontatoimet ovat koskeneet sekä suuria että pieniä yrityksiä. Syyt asioiden vireille panemiseen ovat olleet seuraavia: yritys ei ole hävittänyt arkaluonteista kuluttajatietoa asianmukaisesti; yritys ei ole säilyttänyt kuluttajan henkilötietoja turvallisesti; yritys on jäljittänyt kuluttajia verkossa vilpillisessä tarkoituksessa, lähettänyt heille roskapostia ja asentanut vakoiluohjelmia tai muita haittaohjelmia kuluttajien tietokoneisiin; ja yritys on rikkonut puhelinmyynnin älä soita -sääntöä tai muita sääntöjä sekä kerännyt ja levittänyt mobiililaitteita koskevaa kuluttajatietoa epäasianmukaisesti. Liittovaltion kauppakomission lainvalvontatoimet, koskivatpa ne fyysistä tai digitaalista maailmaa, tekevät selväksi yrityksille, että niiden on suojeltava kuluttajien yksityisyyttä.

Liittovaltion kauppakomissio on myös edistänyt useita toimintaperiaatealoitteita, joiden tavoitteena on ollut parantaa kuluttajien yksityisyyden suojaa ja joista on ollut hyötyä kauppakomission lainvalvontatyössä. Kauppakomissio on järjestänyt seminaareja ja julkaissut raportteja, joissa on suositeltu parhaita käytäntöjä. Tavoitteet ovat olleet seuraavia: parantaa yksityisyyttä mobiiliympäristössä; lisätä datavälitysalan läpinäkyvyyttä; maksimoida suurien tietomäärien edut ja samalla pienentää niihin liittyviä riskejä, erityisesti sellaisten kuluttajien osalta, jotka ovat pienituloisia ja joille tarjotut palvelut ovat puutteellisia; sekä tuoda esiin muun muassa kasvontunnistuksen ja esineiden internetin vaikutukset yksityisyyden suojaan ja tietoturvaan.

Liittovaltion kauppakomissio järjestää myös kuluttajien ja yritysten koulutusta ja pyrkii näin tehostamaan lainvalvontaan ja toimintaperiaatteiden kehittämiseen liittyvien aloitteidensa vaikutusta. Kauppakomissio on hyödyntänyt useita välineitä – julkaisuja, verkkosovelluksia, seminaareja ja sosiaalista mediaa – tuodakseen yleisön saataville koulutusmateriaalia monista aiheista kuten mobiilisovelluksista, lasten yksityisyydestä ja tietoturvallisuudesta. Viimeksi kauppakomissio on käynnistänyt lähde liikkeelle turvallisesti -aloitteen. Siinä annetaan uusia ohjeita yrityksille niiden kokemusten pohjalta, jotka on saatu kauppakomission tietoturvallisuustapauksista. Aloitteen yhteydessä on myös pidetty joukko seminaareja eri puolilla maata. Kauppakomissio on lisäksi ollut pitkään johtava tekijä koulutuksissa, joissa kuluttajille annetaan tietoa tietokoneturvallisuuden peruskysymyksistä. Viime vuonna meidän OnGuard-verkkosivustollamme ja sen espanjankielisellä vastineella, Alera en Línealla, vierailtiin yli 5 miljoonaa kertaa.

B.   Yhdysvaltojen laissa annettu suoja, josta EU:n kuluttajat hyötyvät

Privacy Shield -järjestely on osa laajempaa Yhdysvalloissa noudatettavaa yksityisyyden suojaa, josta EU:n kuluttajat hyötyvät monin tavoin.

Liittovaltion kauppakomissiosta annetussa laissa oleva sopimattomien tai vilpillisten toimien ja käytäntöjen kielto ei rajoitu siihen, että sillä suojellaan yhdysvaltalaisia kuluttajia yhdysvaltalaisilta yrityksiltä, sillä kielto kattaa käytännöt, jotka 1) aiheuttavat tai todennäköisesti aiheuttavat kohtuullisesti ennustettavissa olevia vahinkoja Yhdysvalloissa tai joihin 2) liittyy olennaista toimintaa Yhdysvalloissa. Lisäksi samat hyvitysmenetelmät, esimerkiksi vahingonkorvaus, ovat kauppakomission käytössä sekä ulkomaisten että kotimaisten kuluttajien suojaamiseksi.

Kauppakomission lainvalvontatyö hyödyttää tosiaankin tuntuvasti sekä yhdysvaltalaisia että ulkomaisia kuluttajia. Esimerkiksi liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain 5 §:ään liittyvät lainvalvontatoimet ovat suojanneet samalla tavalla sekä yhdysvaltalaisten että ulkomaisten kuluttajan yksityisyyttä. Asiassa, joka pantiin vireille Accusearch-nimistä datavälittäjää vastaan, kauppakomissio väitti, että yhtiön toiminta, jossa se myi luottamuksellisia puhelutietoja kolmansille osapuolille ilmoittamatta asiasta kuluttajille tai hankkimatta näiden hyväksyntää, oli liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain 5 §:n vastainen sopimaton käytäntö. Accusearch myi tietoja, jotka koskivat sekä yhdysvaltalaisia että ulkomaisia kuluttajia (6). Tuomioistuin antoi Accusearchille määräyksen, jossa se kielsi yhtiötä muun muassa markkinoimasta tai myymästä kuluttajien henkilötietoja ilman näiden kirjallista lupaa, ellei kyseisiä tietoja ollut saatu laillisesti julkisista lähteistä. Tuomioistuin määräsi yhtiön palauttamaan saamaansa hyötyä lähes 200 000 Yhdysvaltojen dollaria (7).

Kauppakomission TRUSTe:n kanssa saavuttama sovinto on toinen esimerkki. Se varmistaa, että kuluttajat, mukaan lukien Euroopan unionin kuluttajat, voivat luottaa lausumiin, joita maailmanlaajuinen itsesääntelyorganisaatio antaa tekemistään kotimaisten ja ulkomaisten verkkopalveluiden tarkastuksista ja varmennuksista (8). On tärkeää huomata, että meidän TRUSTe:hen kohdistuneilla toimillamme lujitettiin yksityisyyteen liittyvää itsesääntelyjärjestelmää yleisemminkin, sillä niillä varmistettiin sellaisten yksiköiden vastuuvelvollisuus, joilla on tärkeä asema itsesääntelyjärjestelmissä, myös rajat ylittävissä yksityisyydensuojajärjestelmissä.

Liittovaltion kauppakomissio valvoo myös, että kohdennettuja lakeja, joilla annetaan suojaa myös ei-yhdysvaltalaisille kuluttajille, noudatetaan. Tällaisia lakeja ovat esimerkiksi laki lasten yksityisyyden suojasta internetissä (Children's Online Privacy Protection Act, jäljempänä ’COPPA-laki’). COPPA-laissa asetetaan sivustojen ylläpitäjille vaatimuksia muun muassa siitä, että ne antavat vanhemmille suunnatun ilmoituksen ja hankkivat näiltä todennettavissa olevan suostumuksen sellaisten verkkosivustojen ja -palveluiden osalta, jotka on suunnattu lapsille, sekä sellaisten yleisten, kaikille suunnattujen verkkosivustojen osalta, jotka tietoisesti keräävät henkilötietoja alle 13-vuotiailta lapsilta. Yhdysvaltalaisten verkkosivustojen ja -palveluiden, joihin sovelletaan COPPA-lakia ja jotka keräävät henkilötietoja ulkomaisilta lapsilta, on noudatettava COPPA-lakia. Myös ulkomaisten verkkosivustojen ja -palveluiden on noudatettava COPPA-lakia, jos sivustot tai palvelut on suunnattu yhdysvaltalaisille lapsille tai jos ne tietoisesti keräävät henkilötietoja yhdysvaltalaisilta lapsilta. Niiden Yhdysvaltojen liittovaltion lakien lisäksi, joiden noudattamista liittovaltion kauppakomissio valvoo, myös eräissä muissa liittovaltion ja osavaltioiden kuluttajansuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevissa laeissa voi olla EU:n kuluttajia hyödyttäviä säännöksiä.

C.   Safe harbor -järjestelmän valvonta

Osana yksityisyyden suojan ja tietoturvallisuuden valvonnan ohjelmaansa liittovaltion kauppakomissio on pyrkinyt suojaamaan EU:n kuluttajia myös lainvalvontatoimilla, jotka koskevat safe harbor -ohjelman rikkomuksia. Liittovaltion kauppakomissio on pannut vireille 39 safe harbor -ohjelmaan liittyvää lainvalvontatointa: 36 väitettyä virheellistä väitettä, jotka koskivat varmennusta, ja kolme tapausta (Googlea, Facebookia ja Myspacea vastaan), joissa oli kysymys safe harbor -ohjelman yksityisyydensuojaperiaatteiden rikkomuksesta (9). Nämä tapaukset osoittavat varmennusten täytäntöönpanokelpoisuuden ja periaatteiden rikkomisen seuraukset. Googlelle, Facebookille ja Myspacelle annetuissa 20-vuotisissa suostumusmääräyksissä vaaditaan, että yhtiöt toteuttavat laajamittaisia yksityisyydensuojaohjelmia. Kyseiset ohjelmat on suunniteltava siten, että niillä voidaan kohtuullisella tavalla hallita nykyisten ja uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen ja hallinnoimiseen liittyviä yksityisyysriskejä sekä suojata henkilötietojen yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta. Määräyksissä edellytetyissä kattavissa yksityisyydensuojaohjelmissa on määriteltävä olennaiset odotettavissa olevat riskit ja selostettava valvontamenetelmät, joilla riskejä hallitaan. Yhtiöiden on myös järjestettävä yksityisyydensuojaohjelmiensa jatkuva, riippumaton arviointi, jonka tulokset on toimitettava liittovaltion kauppakomissiolle. Määräyksissä kielletään kyseisiä yhtiöitä myös antamasta harhaanjohtavia tietoja tietosuojakäytännöistään ja osallistumisestaan yksityisyydensuoja- tai tietoturvajärjestelyihin. Kieltoa sovellettaisiin näiden yhtiöiden toimiin ja käytäntöihin myös uudessa Privacy Shield -järjestelyssä. Liittovaltion kauppakomissio voi valvoa näiden määräysten noudattamista hakemalla siviilioikeudellisten seuraamusten määräämistä. Google itse asiassa maksoi ennätykselliset 22,5 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin siviilioikeudelliset seuraamukset vuonna 2012 saadakseen päätökseen kauppakomission määräyksen rikkomista koskeneiden väitteiden käsittelyn. Niinpä näillä liittovaltion kauppakomission hankkimilla määräyksillä suojellaan maailmanlaajuisesti yli miljardia kuluttajaa, joista sadat miljoonat asuvat Euroopassa.

Liittovaltion kauppakomission valvontatoimissa on keskitytty myös totuudenvastaisiin, vilpillisiin tai harhaanjohtaviin väitteisiin, jotka koskevat osallistumista safe harbor -ohjelmaan. Kauppakomissio ottaa nämä väitteet vakavasti. Esimerkiksi asiassa liittovaltion kauppakomissio v. Karnani kauppakomissio ryhtyi vuonna 2011 toimiin yhdysvaltalaista verkkokauppiasta vastaan. Kauppakomissio väitti, että verkkokauppias ja hänen yhtiönsä saivat brittiläiset kuluttajat uskomaan, että yhtiö oli sijoittautunut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kauppias oli muun muassa käyttänyt.uk -verkkotunnusta ja esittänyt hinnat Britannian valuutassa ja tehnyt viittauksia Yhdistyneen kuningaskunnan postijärjestelmään (10). Kun kuluttajat vastaanottivat tuotteet, he totesivat kuitenkin, että oli peritty odottamattomia tuontitulleja, takuut eivät olleet voimassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kauppahinnan palauttamisesta perittiin kuluja. Liittovaltion kauppakomissio syytti vastaajia myös siitä, että he olivat harhauttaneet kuluttajia osallistumisestaan safe harbor -ohjelmaan. On huomionarvoista, että kaikki uhriksi joutuneet kuluttajat olivat Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Monet muista hoitamistamme tapauksista, jotka koskivat safe harbor -ohjelman valvontaa, liittyivät organisaatioihin, jotka olivat liittyneet safe harbor -ohjelmaan ja sittemmin laiminlyöneet vuotuisen varmennuksensa mutta jotka edelleen kuitenkin väittivät olevansa ohjelman jäseniä. Kuten jäljempänä selostetaan, liittovaltion kauppakomissio sitoutuu puuttumaan myös sellaisiin totuudenvastaisiin väitteisiin, jotka koskevat osallistumista Privacy Shield -järjestelyyn. Tämä strateginen lainvalvontatoiminta täydentää kauppaministeriön entistä voimallisempia toimia, joilla tarkastetaan varmennuksia ja uudelleenvarmennuksia koskevien ohjelman vaatimusten noudattamista, joilla valvotaan periaatteiden noudattamista, myös järjestelyn osallistujille lähetettävien kyselylomakkeiden avulla, ja joilla pyritään havaitsemaan totuudenvastaiset väitteet osallistumisesta järjestelyyn ja järjestelyn varmennusmerkin väärinkäyttö (11).

II.   ETUSIJAN ANTAMINEN VALITUSTEN KÄSITTELEMISELLE JA TUTKIMUKSET

Samalla tavalla kuin safe harbor -ohjelmassa, liittovaltion kauppakomissio antaa myös Privacy Shield -järjestelyssä etusijan EU:n jäsenvaltioista toimitettaville valituksille. Annamme etusijan myös valituksille, jotka koskevat Privacy Shield -järjestelyn itsesääntelyä koskevien suuntaviivojen noudattamatta jättämistä ja jotka yksityisyyden suojan itsesääntelystä vastaavat elimet ja muut riippumattomat riitojen ratkaisuelimet ovat siirtäneet kauppakomission käsiteltäviksi.

Jotta valitusten toimittaminen EU:n jäsenvaltioista olisi järjestelyssä helpompaa, liittovaltion kauppakomissio laatii parhaillaan vakioitua valitusten toimitusprosessia ja antaa EU:n jäsenvaltioille opastusta siitä, millaista tietoa kauppakomissio voisi parhaiten hyödyntää valitusten käsittelyssä. Osana tätä työtä liittovaltion kauppakomissio nimeää virastostaan yhteyspisteen EU:n jäsenvaltioilta tulevia valituksia varten. Tämä on erittäin hyödyllistä silloin kun valituksen toimittava viranomainen on tutkinut väitetyn rikkomuksen alustavasti ja pystyy tekemään liittovaltion kauppakomission kanssa yhteistyötä tutkimuksen aikana.

Kun liittovaltion kauppakomissio vastaanottaa valituksen EU:n jäsenvaltiolta tai itsesääntelyorganisaatiolta, se voi ryhtyä useampaankin toimenpiteeseen asian hoitamiseksi. Me voimme esimerkiksi tarkastaa yrityksen tietosuojaperiaatteet, hankkia lisätietoja suoraan yritykseltä tai kolmansilta osapuolilta, tehdä seurantatyötä yhdessä valituksen toimittaneen viranomaisen kanssa, arvioida, noudattaako rikkomus jotain kaavaa tai koskeeko se suurta määrää kuluttajia, päätellä, koskeeko valitus asioita, jotka kuuluvat kauppaministeriön toimialueeseen, arvioida, olisiko kuluttajien ja yritysten kouluttamisesta hyötyä ja tarvittaessa panna vireille lainvalvontamenettelyn.

Liittovaltion kauppakomissio sitoutuu myös tietojen vaihtamiseen valituksia toimittaneiden valvontaviranomaisten kanssa ja muun muassa tiedottamaan valitusten käsittelyn vaiheesta noudattaen luottamuksellisuutta koskevia lakeja ja rajoituksia. Sikäli kuin vastaanotettujen valitusten määrä ja laatu sallivat, annetaan myös valituksia koskeva arvio, joka sisältää muuan muassa kuvauksen keskeisistä asiaan liittyvistä kysymyksistä ja liittovaltion kauppakomission toimivaltansa rajoissa vireille panemista lakien rikkomusta koskevista toimista. Liittovaltion kauppakomissio antaa valituksia toimittaneille viranomaisille palautetta myös siitä, minkä tyyppisiä valitukset ovat, sellaisten toimien tehostamiseksi, joilla voitaisiin puuttua lainvastaisiin menettelyihin. Jos valituksen toimittanut valvontaviranomainen pyytää tietoa valituksen käsittelyvaiheesta siinä tarkoituksessa, että se voi käyttää tietoa omissa lainvalvontatoimissaan, liittovaltion kauppakomissio antaa vastauksen ottaen huomioon käsiteltävänä olevien valitusten määrän ja noudattaen luottamuksellisuuteen liittyviä ja muita lain vaatimuksia.

Liittovaltion kauppakomissio työskentelee tiiviisti myös Euroopan tietosuojaviranomaisten kanssa ja tarjoaa apua lainvalvonnassa. Yhteistyössä olisi soveltuvissa tapauksissa kyse tietojen vaihdosta ja tutkimuksellisesta avusta Yhdysvaltojen verkkoturvallisuuslain (U.S. SAFE WEB Act) nojalla. Kyseinen laki antaa liittovaltion kauppakomissiolle valtuudet avustaa ulkomaisia lainvalvontaviranomaisia silloin kun nämä valvovat sellaisten lakien noudattamista, joiden kieltämät menettelyt ovat olennaisilta osiltaan samanlaisia kuin liittovaltion kauppakomission valvomien lakien kieltämät menettelyt (12). Kauppakomissio voi osana tätä apua verkkoturvallisuuslain vaatimuksia noudattaen jakaa tietoa, jota se on saanut omissa tutkimuksissaan, ryhtyä pakollisiin menettelyihin Euroopan tietosuojaviranomaisen puolesta tämän omassa tutkimuksessa sekä hankkia suullisia lausuntoja todistajilta tai vastaajilta Euroopan tietosuojaviranomaisen lainvalvontamenettelyn yhteydessä. Liittovaltion kauppakomissio käyttää näitä valtuuksia säännöllisesti avustaakseen muita viranomaisia eri puolilla maailmaa yksityisyydensuoja- ja kuluttajansuoja-asioissa (13).

Sen lisäksi että liittovaltion kauppakomissio asettaa etusijalle Privacy Shield -järjestelyyn liittyvät valitukset, jotka se vastaanottaa EU:n jäsenvaltioilta ja järjestelyyn kuuluvilta yksityisyyden suojan itsesääntelyorganisaatioilta (14), se sitoutuu tarvittaessa tutkimaan järjestelyn rikkomuksia omasta aloitteestaan erilaisia välineitä käyttäen.

Liittovaltion kauppakomissio on reilusti yli kymmenen vuoden ajan noudattanut määrätietoista tutkimusohjelmaa, jonka kohteena ovat olleet kaupallisia organisaatioita koskevat yksityisyydensuoja- ja tietoturva-asiat. Kauppakomissio on osana näitä tutkimuksia selvittänyt rutiinimaisesti, onko tutkimuksen kohteena oleva yksikkö esittänyt safe harbor -ohjelmaa koskevia lausumia. Jos se on esittänyt niitä ja tutkimuksessa on tullut ilmi, että safe harbor -ohjelman yksityisyydensuojaperiaatteita on ilmeisesti rikottu, liittovaltion kauppakomissio on ottanut ohjelman rikkomusväittämän osaksi lainvalvontatoimiaan. Me jatkamme tätä ennakoivaa lähestymistapaa uudessa järjestelyssä. On tärkeää huomata, että liittovaltion kauppakomissio tekee huomattavasti useampia tutkimuksia kuin lopulta tulee julki lainvalvontatoimina. Monet tutkimukset lopetetaan, koska tutkijat eivät havaitse, että lakia olisi ilmeisesti rikottu. Koska liittovaltion kauppakomission tutkimukset eivät ole julkisia ja ne ovat luottamuksellisia, tutkimuksen lopettamista ei useinkaan julkaista.

Lähes 40 safe harbor -ohjelmaan liittyvää lainvalvontatointa, jotka liittovaltion kauppakomissio on pannut vireille, osoittavat, että kauppakomissio on sitoutunut valvomaan ennakoivasti rajat ylittävien yksityisyydensuojaohjelmien noudattamista. Kauppakomissio tutkii mahdollisia Privacy Shield -järjestelyn rikkomuksia osana säännöllisiä yksityisyydensuoja- ja tietoturvatutkimuksia.

III.   PUUTTUMINEN TOTUUDENVASTAISIIN TAI VILPILLISIIN VÄITTEISIIN OSALLISTUMISESTA PRIVACY SHIELD -JÄRJESTELYYN

Kuten edellä on selostettu, liittovaltion kauppakomissio ryhtyy toimiin sellaisia yksiköitä vastaan, jotka esittävät virheellisiä lausumia osallistumisestaan järjestelyyn. Kauppakomissio antaa etusijan kauppaministeriöstä tuleville valituksille, joissa ministeriö on todennut, että organisaatio väittää perusteettomasti osallistuvansa järjestelyyn tai käyttää luvatta jotain järjestelyn varmennusmerkkiä.

Lisäksi on todettava, että jos organisaatio sitoutuu noudattamaan Privacy Shield -järjestelyn periaatteita tietosuojaperiaatteissaan, se, että organisaatio ei rekisteröidy kauppaministeriössä tai että se laiminlyö rekisteröinnin voimassa pitämisen, ei sinänsä itsestään selvästi vapauta organisaatiota lainvalvontatoimilta, joihin liittovaltion kauppakomissio ryhtyy organisaation antamien sitoumusten vuoksi.

IV.   MÄÄRÄYSTEN NOUDATTAMISEN VALVONTA

Liittovaltion kauppakomissio vahvistaa myös sitoumuksensa, jonka mukaan se valvoo lainvalvontamääräysten noudattamista varmistaakseen Privacy Shield -järjestelyn noudattamisen.

Me valvomme järjestelyn noudattamista siten, että tuleviin kauppakomission määräyksiin, jotka koskevat Privacy Shield -järjestelyä, sisällytetään erilaisia soveltuvia kieltoehtoja. Silloin kun liittovaltion kauppakomission lainvalvontatoimet perustuvat Privacy Shield -järjestelyä tai muita yksityisyydensuojaohjelmia koskeviin virheellisiin lausumiin, määräyksessä kielletään esittämästä näitä lausumia.

Liittovaltion kauppakomission tapaukset, jotka liittyvät alkuperäisen safe harbor -ohjelman valvontaan, ovat valaisevia. Tapauksia, joissa oli väitetty totuudenvastaisesti tai vilpillisesti, että organisaatiolla oli safe harbor -varmennus, oli 36. Kaikissa näitä tapauksia koskevissa määräyksissä kielletään vastaajaa esittämästä virheellisiä lausuntoja osallistumisestaan safe harbor -ohjelmaan tai muuhun yksityisyydensuoja- tai tietoturvaohjelmaan ja vaaditaan vastaajaa toimittamaan liittovaltion kauppakomissiolle määräyksen noudattamisen todentava raportti. Tapauksissa, joissa oli kyse safe harbor -ohjelman yksityisyydensuojaperiaatteiden rikkomuksesta, yrityksiä pyydettiin panemaan täytäntöön kattavat yksityisyydensuojaohjelmat ja hankkimaan riippumattomalta kolmannelta osapuolelta arvio kyseisistä ohjelmista joka toinen vuosi 20 vuoden ajan ja toimittamaan arviot liittovaltion kauppakomissiolle.

Jos liittovaltion kauppakomission hallinnollisia määräyksiä rikotaan, voidaan siviilioikeudellisina seuraamuksina määrätä enintään 16 000 Yhdysvaltojen dollaria rikkomusta kohti tai, jos rikkomus jatkuu, 16 000 dollaria päivää kohti (15). Jos kielletyt käytännöt vaikuttavat suureen joukkoon kuluttajia, seuraamukset voivat nousta miljooniin dollareihin. Jokaiseen suostumusmääräykseen sisältyy myös raportointi- ja noudattamisehtoja. Määräyksen saaneen yksikön on tiettyjen vuosien ajan säilytettävä asiakirjat, jotka todistavat, että määräystä on noudatettu. Määräykset on annettava tiedoksi myös työntekijöille, joiden tehtävänä on varmistaa, että määräyksiä noudatetaan.

Liittovaltion kauppakomissio valvoo järjestelmällisesti, että safe harbor -ohjelman määräyksiä noudatetaan, kuten se tekee kaikkien määräystensä osalta. Liittovaltion kauppakomissio ottaa yksityisyyden suojaan ja tietoturvallisuuteen liittyvien määräystensä valvonnan vakavasti ja panee tarvittaessa kanteita vireille määräysten noudattamisen varmistamiseksi. Kuten edellä on todettu, esimerkiksi Google maksoi 22,5 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria siviilioikeudellisina seuraamuksina saadakseen päätökseen sellaisten väitteiden käsittelyn, joiden mukaan se oli rikkonut liittovaltion kauppakomission määräyksiä. On tärkeää huomata, että liittovaltion kauppakomission määräyksellä suojellaan kaikkia yrityksen kanssa asioivia kuluttajia ympäri maailman eikä pelkästään valituksen jättäneitä kuluttajia.

Lopuksi on todettava, että liittovaltion kauppakomissio pitää verkossa yllä luetteloa yrityksistä, joille on annettu määräys joko safe harbor -ohjelman tai uuden Privacy Shield -järjestelyn valvonnan yhteydessä (16). Lisäksi Privacy Shield -järjestelyn periaatteet edellyttävät nyt, että jos järjestelyyn osallistuvalle organisaatiolle annetaan periaatteiden rikkomukseen perustuva tuomioistuimen tai liittovaltion kauppakomission määräys, organisaation on julkistettava luottamuksellisuutta koskevien lakien ja asetusten rajoissa kaikki järjestelyyn liittyvät osat sellaisista sääntöjen noudattamista koskevista kertomuksista tai arviointikertomuksista, jotka on toimitettu liittovaltion kauppakomissiolle.

V.   YHTEYDET EUROOPAN TIETOSUOJAVIRANOMAISIIN JA VALVONTAYHTEISTYÖ NIIDEN KANSSA

Liittovaltion kauppakomissio katsoo, että Euroopan tietosuojaviranomaisilla on merkittävä tehtävä varmistettaessa Privacy Shield -järjestelyn periaatteiden noudattamista, ja kauppakomissio haluaa lisätä keskinäistä konsultointia ja lainvalvontayhteistyötä. Sen lisäksi että liittovaltion kauppakomissio kuulee Euroopan tietosuojaviranomaisia, kun se käsittelee näiden toimittamia yksittäisiä valituksia, kauppakomissio sitoutuu osallistumaan säännöllisiin kokouksiin 29 artiklan työryhmän edustajien kanssa keskustellakseen yleisesti, kuinka järjestelyä koskevaa lainvalvontayhteistyötä voitaisiin parantaa. Lisäksi liittovaltion kauppakomissio osallistuu kauppaministeriön, Euroopan komission ja 29 artiklan työryhmän edustajien ohella järjestelyn vuotuiseen tarkasteluun keskustellakseen järjestelyn täytäntöönpanosta.

Liittovaltion kauppakomissio edistää myös sellaisten työkalujen kehittämistä, joilla tehostetaan lainvalvontayhteistyötä Euroopan tietosuojaviranomaisten kanssa samoin kuin muiden yksityisyyden suojan toteutumista valvovien viranomaisten kanssa ympäri maailman. Erityisesti on mainittava, että liittovaltion kauppakomissio käynnisti yhdessä Euroopan unionista ja eri puolilta maailmaa tulevien lainvalvontakumppaniensa kanssa viime vuonna hälytysjärjestelmän jakaakseen tutkimuksia koskevaa tietoa ja edistääkseen lainvalvonnan koordinaatiota. Hälytysjärjestelmä on toteutettu maailmanlaajuisessa yksityisyyden suojaa koskevan valvonnan verkostossa (Global Privacy Enforcement Network, jäljempänä ’GPEN’). GPEN-hälytysjärjestelmä voisi olla erityisen hyödyllinen Privacy Shield -järjestelyssä. Liittovaltion kauppakomissio ja Euroopan tietosuojaviranomaiset voisivat hyödyntää sitä Privacy Shield -järjestelyyn liittyvien ja muiden tutkimusten koordinoinnissa. Sitä voitaisiin myös pitää ensimmäisenä vaiheena tiedon jakamisessa, jotta kuluttajien yksityisyyttä suojattaisiin koordinoidusti ja entistä tehokkaammin. Odotamme innolla, että voimme jatkaa yhteistyötä asianomaisten EU:n viranomaisten kanssa, jotta GPEN-hälytysjärjestelmä saataisiin käyttöön laajemmin ja jotta voisimme kehittää muitakin välineitä parantaaksemme lainvalvontayhteistyötä yksityisyydensuojatapauksissa, myös Privacy Shield -järjestelyn osalta.

Liittovaltion kauppakomissio vahvistaa mielihyvin sitoumuksensa valvoa uuden Privacy Shield -järjestelyn noudattamista. Odotamme innolla myös sitä, että yhteistyömme EU:n kollegojen kanssa jatkuu ja että suojelemme yhdessä kuluttajien yksityisyyttä Atlantin molemmin puolin.

---

(1)  Annamme lisätietoja Yhdysvaltojen liittovaltion ja osavaltioiden yksityisyyslaeista liitteessä A. Lisäksi yhteenveto meidän viimeaikaisista yksityisyyden suojaan ja tietoturvaan liittyvistä lainvalvontatoimistamme on saatavilla liittovaltion kauppakomission verkkosivustolla https://www.ftc.gov/reports/privacy-data-security-update-2015

(2)  15 U.S.C. § 45(a).

(3)  Ks. liittovaltion kauppakomission toimintaperiaatelausunto, joka koskee vilpillistä menettelyä ja joka on liitteenä asiassa Cliffdale Assocs., Inc., 103 F.T.C. 110, 174 (1984), saatavilla osoitteessa https://www.ftc.gov/public-statements/1983/10/ftc-policy-statement-deception

(4)  Ks. 15 U.S.C § 45(n); liittovaltion kauppakomission toimintaperiaatelausunto, joka koskee sopimatonta menettelyä ja joka on liitteenä asiassa Int'l Harvester Co., 104 F.T.C. 949, 1070 (1984), saatavilla osoitteessa https://www.ftc.gov/public-statements/1980/12/ftc-policy-statement-unfairness

(5)  Ks. asia California Dental Ass'n v. liittovaltion kauppakomissio, 526 U.S. 756 (1999).

(6)  Ks. Kanadan yksityisyyskomissaarin toimisto, Kanadan yksityisyydensuojalain (PIPEDA) nojalla Accusearch, Inc:iä (joka harjoittaa liiketoimintaa nimellä Abika.com) vastaan tehty valitus, osoitteessa https://www.priv.gc.ca/cf-dc/2009/2009_009_0731_e.asp. Kanadan tietosuojavaltuutetun toimisto toimitti amicus curiae -kirjelmän pyytäen liittovaltion kauppakomissiota ryhtymään toimiin sekä teki oman tutkimuksensa, jossa tultiin siihen tulokseen, että Accusearchin käytännöt rikkoivat myös Kanadan lakia.

(7)  Ks. Liittovaltion kauppakomissio v. Accusearch, Inc., No. 06CV015D (Wyomingin piirituomioistuin, 20.12.2007), aff'd 570 F.3d 1187 (10. Cir. 2009).

(8)  Ks. asia True Ultimate Standards Everywhere, Inc., No. C-4512 (Liittovaltion kauppakomissio, 12.3.2015) (päätös ja määräys), saatavilla osoitteessa https://www ftc.gov/system/files/documents/cases/150318trust-edo.pdf

(9)  Ks. asia Google, Inc., No. C-4336 (Liittovaltion kauppakomissio, 13.10.2011) (päätös ja määräys), saatavilla osoitteessa https://www ftc.gov/news-events/press-releases/2011/03/ftc-charges-deceptive-privacy-practices-googles-rollout-its-buzz; asia Facebook, Inc., No. C-4365 (Liittovaltion kauppakomissio, 27.7.2012) (päätös ja määräys), saatavilla osoitteessa https://www ftc.gov/news-events/press-releases/2012/08/ftc-approves-final-settlement-facebook; asia Myspace LLC, No. C-4369 (Liittovaltion kauppakomissio, 30.8.2012) (päätös ja määräys), saatavilla osoitteessa https://www.ftc.gov/news- events/press-releases/2012/09/ftc-finalizes-privacy-settlement-myspace

(10)  Ks. Liittovaltion kauppakomissio v. Karnani, No. 2:09-cv-05276 (Kalifornian piirituomioistuin 20.5.2011) (vahvistettu lopullinen määräys), saatavilla osoitteessa https://www.ftc.gov/sites/default/files/documents/cases/2011/06/110609karnanistip.pdf; ks. myös Lesley Fair, FTC Business Center Blog, Around the World in Shady Ways, https://www.ftc.gov/blog/2011/06/around-world-shady-ways (9.6.2011).

(11)  Ks. kansainvälisen kaupan osastossa toimivan kansainvälisestä kaupasta vastaavan vt. alivaltiosihteeri Ken Hyattin kirje oikeus-, kuluttaja- ja tasa-arvoasioista vastaavalle komissaarille Věra Jouroválle.

(12)  Kun liittovaltion kauppakomissio päättää, käyttääkö se verkkoturvallisuuslain mukaisia valtuuksiaan, se ottaa muun muassa huomioon seuraavaa: ”A) onko apua pyytävä virasto sitoutunut antamaan vastavuoroista apua liittovaltion kauppakomissiolle tai sitoutuuko se antamaan sitä vastaisuudessa; B) vaarantaisiko pyynnön noudattaminen Yhdysvaltojen yleistä etua; ja C) koskevatko apua pyytävän viraston tutkimukset tai lainvalvontamenettelyt toimia ja käytäntöjä, jotka aiheuttavat tai todennäköisesti aiheuttavat vahinkoa merkittävälle määrälle ihmisiä.” 15 U.S.C. § 46(j)(3). Kilpailulakien valvonta ei kuulu näiden valtuuksien soveltamisalaan.

(13)  Esimerkiksi varainhoitovuosina 2012–2015 liittovaltion kauppakomissio käytti verkkoturvallisuuslain mukaisia valtuuksiaan jakamalla tietoa vastauksena lähes 60:een ulkomaiselta virastolta tulleeseen pyyntöön ja tekemällä lähes 60 siviilioikeudellista tutkimuspyyntöä (tämä vastaa hallinnollista haastetta, administrative subpoena) avustaakseen 25 ulkomaisessa tutkimuksessa.

(14)  Vaikka liittovaltion kauppakomissio ei ratkaise eikä sovittele yksittäisiä kuluttajien tekemiä valituksia, se vahvistaa antavansa etusijan Privacy Shield -järjestelyä koskeville valituksille, jotka Euroopan tietosuojaviranomaiset sille toimittavat. Lisäksi kauppakomissio hyödyntää valituksia koskevia tietoja, jotka sisältyvät sen kuluttajavalitustietojen tietokantaan (Consumer Sentinel). Monilla muilla lainvalvontavirastoilla on pääsy tietokantaan. Tietokannan avulla kauppakomissio voi havaita trendejä, määrittää lainvalvontaprioriteetteja ja löytää mahdollisia tutkimuskohteita. EU:n alueella asuvat henkilöt voivat jättää valituksen liittovaltion kauppakomissiolle käyttämällä samaa valitusjärjestelmää kuin Yhdysvaltojen kansalaiset, osoitteessa www.ftc.gov/complaint. EU:n alueella asuvien henkilöiden kannalta saattaa olla hyödyllisintä jättää yksittäiset Privacy Shield -järjestelyä koskevat valitukset oman jäsenvaltionsa tietosuojaviranomaiselle tai vaihtoehtoiselle riitojenratkaisuelimelle.

(15)  15 U.S.C. § 45(m); 16 C.F.R. § 1.98.

(16)  Ks. Liittovaltion kauppakomissio, Business Center, Legal Resources, https://www.ftc.gov/tips-advice/business-center/legal-resources?type=case&field_consumer_protection_topics_tid=251

LIITE V

19. helmikuuta 2016

Komissaari Věra Jourová

Euroopan komissio

Rue de la Loi / Wetstraat 200

1049 Bryssel

Belgia

Viite: EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestely

Arvoisa komissaari Jourová

Yhdysvaltojen liikenneministeriö kiittää mahdollisuudesta selostaa tehtäviään, jotka liittyvät Privacy Shield -järjestelyn valvontaan. Privacy Shield -järjestely on erittäin tärkeä, kun kaupankäynnin yhteydessä annettavia henkilötietoja suojellaan yhä verkostoituneemmassa maailmassa. Järjestelyn avulla yritykset voivat tehdä merkittäviä liiketoimia globaalissa taloudessa samaan aikaan kun EU:n kuluttajien yksityisyyden suoja säilyy korkeatasoisena.

Liikenneministeriö ilmaisi ensimmäisen kerran julkisesti sitoumuksensa valvoa safe harbor -ohjelman toteutumista kirjeessä, jonka se toimitti Euroopan komissiolle yli 15 vuotta sitten. Liikenneministeriö vakuutti kirjeessä, että se valvoisi tarmokkaasti safe harbor -ohjelman toteutumista. Liikenneministeriö pitää edelleen kiinni tästä sitoumuksestaan ja dokumentoi sen tässä kirjeessä.

Liikenneministeriö uudistaa sitoumuksensa erityisesti seuraavilla keskeisillä alueilla: 1) etusijan antaminen väitettyjen Privacy Shield -järjestelyn rikkomusten tutkimuksille; 2) asianmukaisten lainvalvontatoimien kohdistaminen yksiköihin, jotka esittävät totuudenvastaisia tai vilpillisiä väitteitä Privacy Shield -järjestelyn varmennuksista; ja 3) Privacy Shield -järjestelyn rikkomuksia koskevien määräysten valvonta ja julkistaminen. Annamme tietoa kustakin sitoumuksesta ja tarvittaessa taustoitamme liikenneministeriön tehtäviä kuluttajien yksityisyyden suojaamisessa ja Privacy Shield -järjestelyn valvonnassa.

I.   TAUSTA

A.   Liikenneministeriön toimivalta, joka liittyy yksityisyyden suojaamiseen

Ministeriö on vahvasti sitoutunut varmistamaan kuluttajien lentoyhtiöille ja lipunkirjoittajille antamien tietojen yksityisyyttä. Liikenneministeriön valtuudet tällä osa-alueella vahvistetaan Yhdysvaltojen laissa, ks. 49 U.S.C § 41712. Kyseisessä lainkohdassa lentoliikenteen harjoittajia ja lipunkirjoittajia kielletään käyttämästä lentokuljetusten myynnissä sopimatonta tai vilpillistä menettelyä tai sopimatonta kilpailumenettelyä, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa vahinkoa kuluttajalle. Lainkohta vastaa liittovaltion kauppakomissiosta annetun lain 5 §:ää (15 U.S.C. § 45). Tulkintamme sopimatonta tai vilpillistä menettelyä koskevasta laista on se, että se kieltää lentoyhtiötä ja lipunkirjoittajaa 1) rikkomasta tietosuojaperiaatteitaan tai 2) keräämästä tai luovuttamasta yksityistä tietoa tavalla, joka on yleisen järjestyksen vastainen tai moraaliton tai aiheuttaa kuluttajalle merkittävää vahinkoa ilman että se olisi perusteltua minkään tasapainottavan edun vuoksi. Tulkitsemme lisäksi 41712 §:ää siten, että se kieltää lentoliikenteen harjoittajaa ja lipunkirjoittajaa 1) rikkomasta liikenneministeriön vahvistamia määräyksiä, joissa tietyt yksityisyyden suojaan liittyvät käytännöt todetaan sopimattomiksi tai vilpillisiksi tai 2) rikkomasta lakia lasten yksityisyyden suojasta internetissä (Children's Online Privacy Protection Act, jäljempänä ’COPPA-laki’) tai liittovaltion kauppakomission määräyksiä, joilla COPPA-lakia pannaan täytäntöön. Liittovaltion lain mukaan liikenneministeriöllä on yksinomainen toimivalta säännellä lentoyhtiöiden yksityisyydensuojakäytäntöjä, ja se jakaa toimivallan liittovaltion kauppakomission kanssa niiden yksityisyydensuojakäytäntöjen osalta, joita lipunkirjoittajat soveltavat lentoliikennepalvelujen myynnissä.

Kun lentoliikenteen harjoittaja tai lentoliikennepalvelujen myyjä julkisesti sitoutuu noudattamaan Privacy Shield -järjestelyn periaatteita, ministeriöllä on oikeus käyttää 41712 §:n mukaisia toimivaltuuksia varmistaakseen, että periaatteita noudatetaan. Jos siis matkustaja antaa tietoja Privacy Shield -järjestelyn periaatteita noudattamaan sitoutuneelle lentoliikenteen harjoittajalle tai lipunkirjoittajalle ja jos lentoliikenteen harjoittaja tai lipunkirjoittaja ei noudata kyseisiä periaatteita, kyseessä on 41712 §:n rikkomus.

B.   Lainvalvontakäytännöt

Ilmailualan lainvalvonnasta ja oikeudellisista menettelyistä vastaava ministeriön yksikkö (Office of Aviation Enforcement and Proceedings, jäljempänä ’valvontayksikkö’) tutkii 41712 §:n soveltamisalaan kuuluvia tapauksia ja toimii niissä syyttäjänä. Se valvoo 41712 §:ssä säädettyä sopimattomien ja vilpillisten käytäntöjen kieltoa pääasiassa neuvottelujen avulla, valmistelemalla kieltomääräyksiä (cease and desist order) ja laatimalla siviilioikeudellisia seuraamuksia (civil penalty) koskevia päätösluonnoksia. Tiedot mahdollisista rikkomuksista tulevat yksikölle paljolti valituksista, joita yksikkö vastaanottaa yksityishenkilöiltä, matkatoimistoilta, lentoyhtiöiltä ja yhdysvaltalaisilta ja ulkomaisilta viranomaisilta. Kuluttajat voivat käyttää liikenneministeriön verkkosivustoa tehdäkseen yksityisyyden suojaa koskevan valituksen lentoyhtiötä tai lipunkirjoittajaa vastaan (1).

Jos asiassa ei saavuteta kohtuullista ja asianmukaista sovintoa, valvontayksiköllä on toimivaltuudet panna vireille lainvalvontamenettely. Menettelyyn kuuluu istunto, jossa esitetään todisteita ja jota johtaa liikenneministeriön hallintolainkäytöstä vastaava tuomari. Tuomarilla on valtuudet antaa kieltomääräyksiä ja määrätä siviilioikeudellisia seuraamuksia. Seurauksena 41712 §:n rikkomisesta voi olla kieltomääräyksen antaminen ja enintään 27 500 Yhdysvaltojen dollarin suuruisen siviilioikeudellisen seuraamuksen määrääminen kutakin 41712 §:n rikkomusta kohti.

Liikenneministeriöllä ei ole toimivaltuuksia määrätä vahingonkorvauksia tai rahallisia hyvityksiä yksittäisille kantelijoille. Liikenneministeriöllä on kuitenkin toimivaltuudet hyväksyä sovinto, joka syntyy valvontayksikön tutkimusten tuloksena ja joka hyödyttää suoraan kuluttajia (esimerkiksi siten, että heille maksetaan rahaa tai annetaan arvoseteleitä) sen sijaan että rikkoja maksaisi vastaavan määrän rahamääräisinä seuraamuksina Yhdysvaltojen hallitukselle. Tätä on tapahtunut aiemmin ja voi sopivissa olosuhteissa tapahtua myös Privacy Shield -järjestelyn yhteydessä. Jos lentoyhtiö toistuvasti rikkoo 41712 §:ää, kyseisen yhtiön halukkuus noudattaa sääntöjä voidaan kyseenalaistaa, mikä saattaa törkeissä tapauksissa johtaa siihen, ettei lentoyhtiön enää katsota olevan toimilupakelpoinen ja että se tämän seurauksena menettää toimilupansa.

Liikenneministeriö on tähän mennessä saanut suhteellisen vähän valituksia, joissa väitetään lipunkirjoittajien tai lentoyhtiöiden loukanneen yksityisyyttä. Jos sellaisia tulee, ne tutkitaan edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

C.   Liikenneministeriön tuottama oikeussuoja, josta EU:n kuluttajat hyötyvät

Sopimattomien ja vilpillisten käytäntöjen kieltoa lentoliikennepalvelujen harjoittamisessa tai myynnissä sovelletaan 41712 §:n nojalla yhdysvaltalaisiin ja ulkomaisiin lentoliikenteen harjoittajiin ja lipunkirjoittajiin. Liikenneministeriö ryhtyy usein toimiin yhdysvaltalaista tai ulkomaista lentoyhtiötä vastaan sellaisten käytäntöjen vuoksi, jotka koskevat sekä yhdysvaltalaisia että ulkomaisia kuluttajia ja joita lentoyhtiö on noudattanut tarjotessaan lentoliikennepalveluja Yhdysvaltoihin tai Yhdysvalloista. Liikenneministeriö aikoo jatkossakin ryhtyä kaikkiin käytettävissä oleviin korjaaviin toimenpiteisiin suojatakseen ulkomaisia ja yhdysvaltalaisia kuluttajia sääntelyn alaisten yksiköiden sopimattomilta ja vilpillisiltä käytännöiltä lentoliikennepalveluissa.

Liikenneministeriö valvoo myös, että lentoyhtiöt noudattavat ei-yhdysvaltalaisia kuluttajia koskevia kohdennettuja lakeja (esimerkiksi COPPA-lakia). COPPA-laissa asetetaan sivustojen ylläpitäjille muun muassa vaatimus, että ne antavat vanhemmille suunnatun ilmoituksen ja hankkivat näiltä todennettavissa olevan suostumuksen sellaisten verkkosivustojen ja -palveluiden osalta, jotka on suunnattu lapsille, sekä sellaisten yleisten, kaikille suunnattujen verkkosivustojen osalta, jotka tietoisesti keräävät henkilötietoja alle 13-vuotiailta lapsilta. Yhdysvaltalaisten verkkosivustojen ja -palveluiden, joihin sovelletaan COPPA-lakia ja jotka keräävät henkilötietoja ulkomaisista lapsista, on noudatettava COPPA-lakia. Myös ulkomaisten verkkosivustojen ja -palveluiden on noudatettava COPPA-lakia, jos ne on suunnattu yhdysvaltalaisille lapsille tai jos ne tietoisesti keräävät henkilötietoja yhdysvaltalaisilta lapsilta. Jos yhdysvaltalaiset tai ulkomaiset lentoyhtiöt, jotka harjoittavat toimintaa Yhdysvalloissa, rikkovat COPPA-lakia, liikenneministeriöllä on toimivalta ryhtyä lainvalvontatoimiin.

II.   PRIVACY SHIELD -JÄRJESTELYN VALVONTA

Jos lentoyhtiö tai lipunkirjoittaja päättää osallistua Privacy Shield -järjestelyyn ja liikenneministeriö vastaanottaa valituksen, jossa väitetään, että lentoyhtiö tai lipunkirjoittaja on rikkonut järjestelyä, ministeriö toteuttaa määrätietoisesti seuraavat toimet valvoakseen järjestelyn noudattamista.

A.   Etusijan antaminen rikkomusväitteiden tutkinnalle

Liikenneministeriön valvontayksikkö tutkii jokaisen valituksen, jossa väitetään, että Privacy Shield -järjestelyä on rikottu (myös Euroopan tietosuojaviranomaisilta vastaanotetut valitukset), ja ryhtyy lainvalvontatoimiin, jos ilmenee, että rikkomuksesta on näyttöä. Lisäksi valvontayksikkö tekee yhteistyötä liittovaltion kauppakomission ja kauppaministeriön kanssa ja antaa etusijan sellaisten väitteiden tutkimiselle, joiden mukaan sääntelyn alaiset yksiköt eivät noudata Privacy Shield -järjestelyssä antamiaan yksityisyyden suojaa koskevia sitoumuksia.

Kun valvontayksikölle esitetään väite, jonka mukaan Privacy Shield -järjestelyä on rikottu, yksikkö voi ryhtyä monenlaisiin toimiin asian tutkimiseksi. Se voi esimerkiksi tarkastaa lipunkirjoittajan tai lentoyhtiön tietosuojaperiaatteet, hankkia lisätietoja lipunkirjoittajalta, lentoyhtiöltä tai kolmansilta osapuolilta, ryhtyä seurantatoimiin yhdessä valituksen toimittaneen yksikön kanssa ja arvioida, liittyykö rikkomuksiin jokin kaava tai koskeeko se huomattavaa määrää kuluttajia. Lisäksi se toteaa, onko asiassa elementtejä, jotka kuuluvat kauppaministeriön tai liittovaltion kauppakomission toimivaltaan, arvioi, olisiko kuluttajien tai yritysten kouluttaminen hyödyllistä, ja tarpeen mukaan panee vireille lainvalvontatoimia.

Jos ministeriö saa tiedon lipunkirjoittajien mahdollisista Privacy Shield -järjestelyn rikkomuksista, se koordinoi asiaa liittovaltion kauppakomission kanssa. Ministeriö ilmoittaa liittovaltion kauppakomissiolle ja kauppaministeriölle myös Privacy Shield -järjestelyä koskevien lainvalvontatoimien tuloksista.

B.   Puuttuminen totuudenvastaisiin tai vilpillisiin väitteisiin osallistumisesta järjestelyyn

Liikenneministeriö sitoutuu jatkossakin tutkimaan Privacy Shield -järjestelyn rikkomuksia, muun muassa totuudenvastaisia tai vilpillisiä väitteitä osallistumisesta Privacy Shield -järjestelyyn. Ministeriö antaa etusijan kauppaministeriöstä tuleville valituksille, joissa ministeriö on todennut, että organisaatio väittää perusteettomasti osallistuvansa Privacy Shield -järjestelyyn tai käyttää luvatta järjestelyn varmennusmerkkiä.

Lisäksi on todettava, että jos organisaatio sitoutuu tietosuojaperiaatteissaan noudattamaan Privacy Shield -järjestelyn materiaalisia periaatteita, se, että organisaatio ei rekisteröidy kauppaministeriössä tai että se laiminlyö rekisteröinnin voimassa pitämisen, ei sinänsä itsestään selvästi vapauta organisaatioita lainvalvontatoimilta, joihin liikenneministeriö ryhtyy, jotta organisaatio noudattaisi järjestelyä koskevia sitoumuksiaan.

C.   Privacy Shield -järjestelyn rikkomuksiin liittyvien lainvalvontamääräysten seuranta ja julkistaminen

Liikenneministeriön valvontayksikkö sitoutuu myös jatkossa – kun tämä on tarpeen Privacy Shield -järjestelyn noudattamisen varmistamiseksi – seuraamaan, että lainvalvontatarkoituksessa annettuja määräyksiä noudatetaan. Varsinkin siinä tapauksessa, että yksikkö antaa määräyksen, jonka mukaan lentoyhtiön tai lipunkirjoittajan on lopetettava Privacy Shield -järjestelyn ja 41712 §:n rikkomus ja pidätyttävä siitä myös tulevaisuudessa, yksikkö valvoo, että kyseinen toimija noudattaa kieltomääräystä. Yksikkö pitää lisäksi huolen siitä, että Privacy Shield -järjestelyyn liittyvissä asioissa annetut määräykset ovat saatavilla sen verkkosivustolla.

Odotamme innolla, että Privacy Shield -järjestelyä koskeva yhteistyömme liittovaltion kumppanien ja EU:n sidosryhmien kanssa jatkuu.

Toivon, että tässä esitetyistä tiedoista on hyötyä. Annan mielelläni lisätietoja ja vastaan asiaa koskeviin kysymyksiin.

---

(1)  http://www.transportation.gov/airconsumer/privacy-complaints

LIITE VI

22. helmikuuta 2016

Justin S. Antonipillai

Neuvonantaja

Yhdysvaltojen kauppaministeriö

1401 Constitution Ave., NW

Washington, DC 20230

Ted Dean

Toinen apulaisalivaltiosihteeri

Kauppaministeriön kansainvälisen kaupan osasto

1401 Constitution Ave., NW

Washington, DC 20230

Arvoisa Justin Antonipillai ja arvoisa Ted Dean

Viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana Yhdysvallat on EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyä koskevissa neuvotteluissa antanut huomattavan määrän tietoa siitä, miten Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön signaalitiedustelu toimii. Tähän on sisältynyt tietoa kyseisiä toimintoja koskevasta oikeudellisesta kehyksestä, monikerroksisesta valvonnasta ja suuresta läpinäkyvyydestä sekä ylipäänsä yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojelusta. Näillä tiedoilla on pyritty avustamaan Euroopan komissiota sen päättäessä, ovatko suojatoimet riittäviä siltä osin kuin ne liittyvät Privacy Shield -järjestelyn periaatteisiin sovellettavaan kansallista turvallisuutta koskevaan poikkeukseen. Tässä asiakirjassa esitetään tiivistelmä annetuista tiedoista.

I.   PPD-28 JA YHDYSVALTOJEN SIGNAALITIEDUSTELUTOIMINNAN TOTEUTTAMINEN

Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisö kerää ulkomaantiedustelutietoja tarkoin hallitulla tavalla. Tällöin Yhdysvaltojen lakeja noudatetaan tarkasti, toiminnan valvonnassa on useita kerroksia ja toiminnassa keskitytään tärkeisiin ulkomaantiedustelutietoihin ja kansallisen turvallisuuden painopisteisiin. Yhdysvaltojen signaalitiedusteluaineiston keruuta säätelevät monet lait ja toimintaperiaatteet. Näitä ovat muun muassa seuraavat: Yhdysvaltojen perustuslaki, ulkomaantiedustelun valvontaa koskeva laki (Foreign Intelligence Surveillance Act, 50 U.S.C. § 1801 ja sitä seuraavat pykälät, jäljempänä ’FISA-laki’), toimeenpanoasetus 12333 ja sen täytäntöönpanosta annetut säännöt, presidentin ohjeet sekä useat menettelytavat ja ohjeet, joita ulkomaantiedustelun valvonnasta vastaava tuomioistuin (FISA Court, jäljempänä ’FISC-tuomioistuin’) ja oikeusministeriö ovat hyväksyneet ja joissa vahvistetuilla täydentävillä säännöillä rajoitetaan ulkomaantiedustelutiedon keräämistä, säilyttämistä, käyttöä ja levittämistä (1).

a.   Yleiskatsaus PPD-28:aan

Presidentti Obama piti tammikuussa 2014 puheen, jossa hän hahmotteli tiettyjä uudistuksia Yhdysvaltojen signaalitiedustelutoimintaan, ja antoi tätä toimintaa koskevan presidentin määräyksen 28 (PPD-28) (2). Presidentti korosti, että Yhdysvaltojen signaalitiedustelutoiminta turvaa ei vain omaa maatamme ja omaa vapauttamme vaan myös muita maita ja niiden vapautta, mukaan lukien EU:n jäsenvaltioita, jotka nojautuvat Yhdysvaltojen tiedusteluelimien hankkimiin tietoihin omien kansalaistensa suojelemiseksi.

PPD-28:ssa vahvistetaan joukko periaatteita ja vaatimuksia, joita sovelletaan kaikkeen Yhdysvaltojen signaalitiedustelutoimintaan ja kaikkiin ihmisiin riippumatta heidän kansallisuudestaan tai asuinpaikastaan. Erityisesti siinä asetetaan tiettyjä vaatimuksia menettelytavoille, joita sovelletaan Yhdysvaltojen signaalitiedustelun avulla hankittujen, ei-yhdysvaltalaisia henkilöitä koskevien henkilötietojen keräämiseen, säilyttämiseen ja levittämiseen. Näitä vaatimuksia selostetaan tarkemmin jäljempänä, mutta tiivistettynä ne ovat seuraavat:

—	PPD-28:ssa toistetaan se, että Yhdysvallat kerää signaalitiedustelutietoa ainoastaan laissa, toimeenpanoasetuksessa tai muussa presidentin määräyksessä annetun luvan mukaisesti.

—	PPD-28:ssa vahvistetaan menettelytavat sen varmistamiseksi, että signaalitiedustelua toteutetaan vain oikeutetun ja luvallisen kansallisen turvallisuuspyrkimyksen edistämiseksi.

—

PPD-28:ssa edellytetään myös, että kun tietojen keräämistä signaalitiedustelun avulla suunnitellaan, yksityisyyteen ja kansalaisvapauksiin liittyvien seikkojen huomioon ottaminen on olennainen osa suunnittelua. Yhdysvallat ei varsinkaan kerää tiedustelutietoja tukahduttaakseen tai vaikeuttaakseen arvostelun tai eriävien mielipiteiden ilmaisemista tai saattaakseen ihmisiä huonompaan asemaan näiden etnisen alkuperän, rodun, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella tai hankkiakseen yhdysvaltalaisille yrityksille ja elinkeinoelämän aloille kaupallista kilpailuetua.

—	PPD-28:ssa määrätään, että signaalitiedustelun on oltava niin räätälöityä kuin mahdollista ja että valikoimatonta signaalitiedustelutiedon keruuta voidaan käyttää vain erikseen lueteltuihin tarkoituksiin.

—

PPD-28:ssa määrätään, että tiedusteluyhteisön on otettava käyttöön menettelytapoja, joilla pyritään kohtuullisella tavalla minimoimaan signaalitiedustelun tuloksena kerättyjen henkilötietojen levitystä ja säilytystä ja joilla varsinkin laajennetaan eräät Yhdysvaltojen kansalaisten henkilötiedoille annetut suojatoimet koskemaan myös ei-yhdysvaltalaisten henkilöiden henkilötietoja.

—	Virastojen menettelytavat, joilla PPD-28 pannaan täytäntöön, on hyväksytty ja julkaistu.

On selvää, että tässä selostettuja menettelytapoja ja suojatoimia sovelletaan Privacy Shield -järjestelyyn. Kun tietoa on siirretty yhdysvaltalaisille yrityksille Privacy Shield -järjestelyssä tai missä tahansa muussa järjestelyssä, Yhdysvaltojen tiedusteluelimet voivat pyytää tuota tietoa yrityksiltä vain jos pyyntö on FISA-lain mukainen tai jos sen perustana on jokin kansallista turvallisuutta koskevasta kirjeestä (National Security Letter) säädetty laki (näitä lakeja selostetaan jäljempänä) (3). Vahvistamatta tai kieltämättä tiedotusvälineissä esiintynyttä tietoa, jonka mukaan Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisö keräisi Yhdysvaltoihin lähetettävää tietoa transatlanttisista kaapeleista, todetaan lisäksi, että jos kyseistä tiedonkeruuta tapahtuisi, se tehtäisiin noudattaen tässä selostettuja rajoituksia ja suojatoimia, mukaan lukien PPD-28:n vaatimuksia.

b.   Tiedonkeruun rajoitukset

PPD-28:ssa esitetään useita tärkeitä yleisperiaatteita, jotka koskevat tietojen keruuta signaalitiedustelussa:

—	Signaalitiedustelutiedon keruun on perustuttava säädökseen tai presidentin hyväksyntään, ja se on toteutettava Yhdysvaltojen perustuslain ja lainsäädännön mukaisesti.

—	Yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien on oltava olennainen osa signaalitiedustelutoiminnan suunnittelua.

—	Signaalitiedustelutietoja kerätään ainoastaan silloin, kun siihen on pätevä ulkomaantiedusteluun tai vastatiedusteluun liittyvä peruste.

—	Yhdysvallat ei kerää signaalitiedustelutietoja tukahduttaakseen tai vaikeuttaakseen arvostelun tai eriävien mielipiteiden ilmaisemista.

—	Yhdysvallat ei kerää signaalitiedustelutietoja saattaakseen ihmisiä huonompaan asemaan näiden etnisen alkuperän, rodun, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella.

—	Yhdysvallat ei kerää signaalitiedustelutietoja hankkiakseen yhdysvaltalaisille yrityksille ja elinkeinoelämän aloille kaupallista kilpailuetua.

—	Yhdysvaltojen signaalitiedustelun on aina oltava niin räätälöityä kuin mahdollista, ja siinä on otettava huomioon muiden tietolähteiden saatavuus. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että signaalitiedustelutiedon keruu on aina kun mahdollista kohdennettua eikä valikoimatonta.

Vaatimusta, jonka mukaan signaalitiedustelun on oltava niin räätälöityä kuin mahdollista, sovelletaan paitsi tapaan, jolla signaalitiedustelutietoa kerätään, myös itse tietoon, jota kerätään. Esimerkiksi kun tiedusteluyhteisö päättää, kerätäänkö signaalitiedustelutietoa, sen on otettava huomioon, onko muuta tietoa saatavilla, mukaan lukien diplomaattitieto ja julkinen tieto, ja sen on mahdollisuuksien mukaan annettava etusija näille muille tiedonhankintatavoille. Lisäksi tiedusteluyhteisön toimijoiden toimintaperiaatteisiin olisi sisällyttävä vaatimus, jonka mukaan keruu olisi mahdollisuuksien mukaan kohdennettava erityisiin ulkomaisiin tiedustelukohteisiin tai -aiheisiin erottelutekijöiden avulla (esimerkiksi erityiset viestintävälineet, valintakriteerit ja tunnisteet).

On tärkeää nähdä komissiolle toimitetut tiedot kokonaisuutena. Päätöksiä siitä, mikä on ”mahdollista” tai ”käytännössä mahdollista”, ei jätetä yksittäisten henkilöiden harkinnan varaan, vaan niihin sovelletaan toimintaperiaatteita, jotka virastot ovat vahvistaneet PPD-28:n nojalla ja jotka on julkistettu, sekä muita virastojen selostamia prosesseja (4). Kuten PPD-28:ssa todetaan, signaalitiedustelutiedon valikoimattomalla keruulla tarkoitetaan keruuta, joka tehdään teknisten tai operationaalisten syiden vuoksi käyttämättä erottelutekijöitä (esimerkiksi erityisiä tunnisteita tai valintakriteerejä). Tältä osin PPD-28:ssa todetaan, että tiedusteluyhteisön toimijoiden on kerättävä valikoimatonta signaalitiedustelutietoa tietyissä olosuhteissa tunnistaakseen uusia tai syntymässä olevia uhkia ja hankkiakseen muuta elintärkeää kansalliseen turvallisuuteen liittyvää tietoa, joka on usein kätkettynä modernien maailmanlaajuisten yhteyksien suureen ja monimutkaiseen järjestelmään. Siinä todetaan myös, että valikoimaton signaalitiedustelutiedon kerääminen aiheuttaa yksityisyyden suojaan ja kansalaisvapauksiin liittyviä pulmia. Näin ollen PPD-28:ssa ohjataan tiedusteluyhteisö asettamaan etusijalle ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat signaalitiedustelutiedon kohdennetun keruun valikoimattoman sijaan. Tiedusteluyhteisön toimijoiden olisi sen vuoksi tehtävä pikemminkin kohdennettuja kuin valikoimattomia signaalitiedusteluja aina, kun se on käytännössä mahdollista (5). Näillä periaatteilla varmistetaan, että valikoimatonta tiedonkeruuta koskeva poikkeus ei kumoa pääsääntöä.

Käsite ”kohtuus” on Yhdysvaltojen lainsäädännön keskeinen periaate. Kohtuusvaatimus tarkoittaa sitä, että tiedusteluyhteisön toimijoiden ei tarvitse ottaa käyttöön mitä tahansa teoriassa mahdollista toimenpidettä vaan että niiden on tasapainotettava oikeutetut yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojelun intressit signaalitiedustelutoiminnan käytännön vaatimusten kanssa. Myös tämän asian osalta virastot ovat vahvistaneet toimintaperiaatteita, ja niillä voidaan saada varmuutta siitä, että ilmaisu ”kohtuullisella tavalla minimoidaan signaalitiedustelun tuloksena kerättyjen henkilötietojen levitystä ja säilytystä” ei heikennä yleisen säännön soveltamista.

PPD-28:ssa säädetään myös, että valikoimatonta signaalitiedustelutiedon keruuta voidaan käyttää ainoastaan kuuteen erityiseen tarkoitukseen: ulkovaltojen tiettyjen toimintojen havaitsemiseen ja torjuntaan; terrorismin torjuntaan; aseiden leviämisen estämiseen; kyberturvallisuuden vahvistamiseen; Yhdysvaltojen tai sen liittolaisten asevoimiin kohdistuvien uhkien havaitsemiseen ja torjuntaan; ja kansainvälisen rikollisuuden uhkien torjumiseen, mukaan luettuina pyrkimykset seuraamusten välttämiseen. Presidenttiä avustava kansallisen turvallisuuden neuvonantaja tarkastaa vuosittain kansallisen tiedusteluviraston johtajaa kuultuaan käyttötarkoitukset, joiden perusteella on sallittua kerätä valikoimatonta signaalitiedustelutietoa, ja arvioi, olisiko käyttötarkoituksiin tehtävä muutoksia. Kansallisen tiedusteluviraston johtaja julkistaa tämän luettelon niin laajasti kuin kansallinen turvallisuus huomioon ottaen on mahdollista. Tämän myötä valikoimattoman signaalitiedustelutiedon käyttöä rajoitetaan merkittävästi ja läpinäkyvästi.

Lisäksi tiedusteluyhteisön toimijat, jotka panevat täytäntöön PPD-28:aa, ovat vahvistaneet olemassa olevia analyyttisia menetelmiä ja standardeja, jotka koskevat arvioimattomaan signaalitiedustelutietoon liittyviä tiedustelukysymyksiä (6). Kun analyytikot laativat tiedustelukysymyksiä ja muita hakusanoja ja -tekniikoita, heidän on varmistettava, että niiden avulla tunnistettava tiedustelutieto on merkittävää pätevän ulkomaantiedustelu- tai lainvalvontatehtävän kannalta. Tässä tarkoituksessa tiedusteluyhteisön toimijoiden on kohdistettava henkilöitä koskevat tiedustelukysymykset sellaisiin signaalitiedustelutiedon lajeihin, joilla voidaan täyttää ulkomaantiedusteluun tai lainvalvontaan liittyvä tiedontarve, jotta kyseisen tiedontarpeen kannalta tarpeettomia henkilötietoja ei käytettäisi.

On tärkeää tähdentää, että Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisön signaalitiedustelulla suorittama mahdollinen valikoimaton internetviestinnän tiedonkeruu kohdistuu vain pieneen osaan internetiä. Kuten edellä selostetaan, kohdennettujen pyyntöjen käytöllä lisäksi varmistetaan, että vain tiedot, joilla on mahdollisesti tiedusteluarvoa, tulevat analyytikoiden tutkittaviksi. Näillä rajoituksilla pyritään suojaamaan kaikkien henkilöiden yksityisyyttä ja kansalaisvapauksia riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai asuinpaikastaan.

Yhdysvalloilla on pitkälle kehitettyjä menettelytapoja sen varmistamiseksi, että signaalitiedustelua toteutetaan ainoastaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvien asianmukaisten tavoitteiden edistämiseksi. Presidentti vahvistaa ulkomaantiedusteluun liittyvät kansakunnan ensisijaiset painopisteet vuosittain laajamittaisen ja virallisen virastojen välisen menettelyn jälkeen. Kansallisen tiedusteluviraston johtajan tehtävänä on muotoilla näistä tiedustelun painopisteistä kansallisia tiedusteluprioriteetteja koskeva kehys (National Intelligence Priorities Framework, jäljempänä ’tiedustelukehys’). PPD-28:ssa on lujitettu ja parannettu virastojen välistä menettelyä sen varmistamiseksi, että korkean tason päätöksentekijät käsittelevät ja hyväksyvät kaikki tiedusteluyhteisön tiedustelupainopisteet. Tiedusteluyhteisön määräyksessä nro 204 (Intelligence Community Directive, ICD 204) (7) annetaan tarkempia ohjeita tiedustelukehyksestä, ja määräystä päivitettiin tammikuussa 2015 PPD-28:n vaatimusten sisällyttämiseksi siihen. Vaikka tiedustelukehys on luokiteltu salaiseksi, Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelun erityisiä painopisteitä käsitellään vuosittain kansallisen tiedusteluviraston johtajan laatimassa, ei-salaisessa koko maailman kattavassa uhka-arviossa (Worldwide Threat Assessment), joka on saatavilla myös ODNIn verkkosivustolla.

Tiedustelukehyksen painopistealueet esitetään melko yleisellä tasolla. Painopisteisiin sisältyy sellaisia aiheita kuin tiettyjen ulkomaisten vihollisten pyrkimykset hankkia ydinaseita ja ballistisia ohjuksia, huumausainekartellien rappioittavat vaikutukset ja ihmisoikeusrikkomukset tietyissä maissa. Lisäksi ne koskevat kaikkia tiedustelutoimia, eivät ainoastaan signaalitiedustelua. Organisaatio, joka on vastuussa siitä, että tiedustelukehys otetaan huomioon varsinaisessa signaalitiedustelussa, on kansallinen signaalitiedustelukomitea (National Signals Intelligence Committee, SIGCOM). Se toimii kansallisen turvallisuusviraston piirissä. Kansallisen turvallisuusviraston johtaja on nimetty signaalitiedustelun toiminnalliseksi johtajaksi toimeenpanoasetuksessa 12333, ja hänen vastuullaan on valvoa ja koordinoida koko tiedusteluyhteisön signaalitiedustelua. Häntä valvovat tässä tehtävässä puolustusministeriö ja kansallisen tiedusteluviraston johtaja. Signaalitiedustelukomiteassa on edustajia kaikista tiedusteluyhteisön toimijoista, ja kun Yhdysvallat on pannut PPD-28:n täytäntöön täysimääräisesti, siinä on täysi edustus myös muista ministeriöistä ja virastoista, joilla on valvottavanaan signaalitiedustelun toimintaperiaatteisiin liittyviä intressejä.

Kaikki Yhdysvaltojen ministeriöt ja virastot, jotka hyödyntävät ulkomaantiedustelutietoja, toimittavat tietojen keruuta koskevat pyyntönsä signaalitiedustelukomitealle. Signaalitiedustelukomitea tutkii pyynnöt, varmistaa, että ne ovat tiedustelukehyksen mukaisia, ja asettaa ne etusijajärjestykseen muun muassa seuraavilla perusteilla:

—	Voiko signaalitiedustelun avulla saada hyödyllistä tietoa kyseisessä tapauksessa, vai onko olemassa parempia ja kustannustehokkaampia tietolähteitä, joilla tietotarve voidaan tyydyttää, kuten kuviin tai julkisiin lähteisiin perustuvat tiedot?

—	Kuinka merkittävä tämä tietotarve on? Jos tavoite on korkealla sijalla tiedustelukehyksessä, se on useimmiten korkealla sijalla myös signaalitiedustelun painopisteissä.

—	Millaista signaalitiedustelua voitaisiin käyttää?

—	Onko tiedonkeruu mahdollisimman räätälöityä? Onko ajankäytöllisiä, maantieteellisiä tai muita rajoituksia?

Yhdysvaltojen signaalitiedusteluun liittyvät vaatimukset edellyttävät, että prosessissa kiinnitetään nimenomaista huomiota myös muihin tekijöihin, joita ovat seuraavat:

—	Onko tiedonkeruun kohde tai keräämiseen käytetty menetelmä erityisen arkaluonteinen? Jos on, korkean tason päätöksentekijöiden on käsiteltävä asia.

—	Aiheutuuko tiedonkeruusta perusteetonta riskiä yksityisyyden suojalle ja kansalaisvapauksille kohteen kansalaisuudesta riippumatta?

—	Onko tarpeen lisätä tiedon levittämistä ja säilyttämistä koskevia suojatoimia yksityisyyden tai kansallisten turvallisuusetujen suojelemiseksi?

Menettelyn lopuksi signaalitiedustelukomitean vahvistama tiedustelupyyntöjen ensisijaisuusjärjestys toimitetaan kansallisen turvallisuusviraston koulutetulle henkilökunnalle, joka määrittää erityiset valintakriteerit, kuten puhelinnumerot tai sähköpostiosoitteet. Olettamuksena on, että niitä käyttämällä kyetään keräämään pyyntöjen ensisijaisuusjärjestystä vastaavia ulkomaantiedustelutietoja. Kaikki valintakriteerit on tarkistettava ja hyväksyttävä ennen kuin ne syötetään kansallisen turvallisuusviraston tiedonkeruujärjestelmiin. Silloinkin se, kerätäänkö tietoja ja milloin niitä itse asiassa kerätään, riippuu kuitenkin osin muista seikoista kuten siitä, onko tietojen keräämiseen riittävästi resursseja. Menettelyn avulla varmistetaan, että Yhdysvaltojen signaalitiedustelun kohteet vastaavat perusteltuja ja merkittäviä ulkomaantiedustelutiedon tarpeita. Ja kun tiedonkeruu toteutetaan FISA-lain nojalla, kansallisen turvallisuusviraston ja muiden virastojen on luonnollisesti noudatettava FISC-tuomioistuimen vahvistamia lisärajoituksia. Lyhyesti sanottuna kansallinen turvallisuusvirasto ja muut Yhdysvaltojen tiedusteluvirastot eivät päätä yksin mitä tietoja ne keräävät.

Tällä menettelyllä varmistetaan kaiken kaikkiaan, että korkean tason päätöksentekijät, jotka pystyvät parhaiten määrittämään Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelun tietotarpeet, vahvistavat kaikki tiedustelutoiminnan painopisteet ja että kyseiset päätöksentekijät ottavat huomioon paitsi kyseisen tiedonkeruun mahdollisen arvon myös siihen liittyvät riskit, mukaan lukien riskit, jotka koskevat yksityisyyden suojaa, kansallisia taloudellisia etuja ja ulkosuhteita.

Sen tiedon osalta, joka siirretään Yhdysvaltoihin Privacy Shield -järjestelyssä, on todettava, että vaikka Yhdysvallat ei voi vahvistaa eikä kieltää, hyödyntääkö se joitakin nimenomaisia tiedustelumetodeja tai -operaatioita, PPD-28:n vaatimuksia sovelletaan kaikkiin Yhdysvaltojen toteuttamiin signaalitiedusteluoperaatioihin riippumatta kerättävän tiedon lajista tai lähteestä. Lisäksi olipa signaalitiedustelutiedon keruun luvallinen tarkoitus mikä hyvänsä, mukaan lukien ulkosuhteiden hoito tai kansallinen turvallisuus, rajoituksia ja suojatoimia sovelletaan kyseiseen keruuseen.

Yllä selostetut menettelyt osoittavat, että on selkeästi sitouduttu estämään mielivaltainen ja kohdentamaton signaalitiedustelutietojen keruu ja noudattamaan – hallituksemme korkeimmalta tasolta lähtien – kohtuusperiaatetta. PPD-28:ssa ja sen täytäntöönpanemiseksi annetuissa virastojen menettelytavoissa esitetään selkeämmin, mitä nykyisiä ja uusia rajoituksia sovelletaan tarkoituksiin, joihin Yhdysvallat kerää ja käyttää signaalitiedustelutietoja. Kyseisiä tarkoituksia myös kuvaillaan täsmällisemmin. Tämä antaa varmuuden siitä, että signaalitiedustelutoimintaa harjoitetaan nyt ja vastaisuudessa ainoastaan ulkomaantiedustelun oikeutettujen tavoitteiden edistämiseksi.

c.   Tietojen säilyttämistä ja levittämistä koskevat rajoitukset

PPD-28:n 4 §:ssä vaaditaan, että jokaiseen tiedusteluyhteisön toimijaan sovelletaan nimenomaisia, tietojen säilyttämistä ja levittämistä koskevia rajoituksia, jotka koskevat signaalitiedustelussa hankittuja ei-yhdysvaltalaisten henkilöiden henkilötietoja ja jotka vastaavat Yhdysvaltojen kansalaisten henkilötietoja koskevia rajoituksia. Nämä säännöt on sisällytetty kaikkien tiedusteluyhteisön toimijoiden menettelytapoihin, jotka on vahvistettu helmikuussa 2015 ja jotka ovat julkisesti saatavilla. Jotta henkilötietoja voitaisiin säilyttää ja levittää ulkomaantiedustelutietona, niiden on täytettävä seuraavat edellytykset: niiden täytyy liittyä luvalliseen tiedustelutiedon tarpeeseen sen mukaan kuin edellä selostetussa tiedustelukehysprosessissa määritellään; on voitava kohtuudella olettaa, että ne ovat todisteita rikoksesta; tai niiden on täytettävä jokin muu vaatimus, jonka perusteella yhdysvaltalaisten henkilöiden henkilötietoja voidaan säilyttää toimeenpanoasetuksen 12333 2.3 §:n mukaisesti.

Tietoja, joiden osalta kyseiset edellytykset eivät täyty, ei saa säilyttää pidempään kuin viiden vuoden ajan, ellei kansallisen tiedusteluviraston johtaja nimenomaisesti päätä, että säilyttämisen jatkaminen on Yhdysvaltojen kansallisten turvallisuusetujen mukaista. Niinpä tiedusteluyhteisön toimijoiden on hävitettävä ei-yhdysvaltalaisen henkilön signaalitiedustelussa kerätyt tiedot viiden vuoden kuluessa keräämisestä, ellei esimerkiksi todeta, että tiedot ovat merkittäviä luvallisen ulkomaantiedustelun tietotarpeen kannalta, tai ellei kansallisen tiedusteluviraston johtaja – kuultuaan ODNIn kansalaisvapauksien suojasta vastaavan neuvonantajan samoin kuin yksityisyyden suojaan ja kansalaisvapauksiin liittyviä tehtäviä hoitavien viraston virkamiesten näkemykset – totea, että säilyttämisen jatkaminen on kansallisten turvallisuusetujen mukaista.

Lisäksi virastojen kaikkiin toimintaperiaatteisiin, joilla pannaan PPD-28:aa täytäntöön, sisältyy nykyisin nimenomainen vaatimus, jonka mukaan henkilötietoja ei saa levittää yksinomaan sillä perusteella, että kyseessä on ei-yhdysvaltalainen henkilö. ODNI on antanut kaikille tiedusteluyhteisön toimijoille määräyksen, jonka mukaan tämä vaatimus on otettava huomioon (8). Tiedusteluyhteisön henkilöstön on erityisesti otettava huomioon ei-yhdysvaltalaisten henkilöiden yksityisyyden suojan tarve laatiessaan ja levittäessään tiedusteluraportteja. Varsinkaan signaalitiedustelutietoa, joka koskee ulkomaalaisen henkilön rutiinitoimintoja, ei pidettäisi ulkomaantiedustelutietona ainoastaan siitä syystä, että kyse on ulkomaalaisesta. Niin ollen kyseistä tietoa ei voida levittää eikä säilyttää pysyvästi, ellei tieto muuten ole merkityksellistä luvallisen ulkomaantiedustelun tiedontarpeen kannalta. Tämä on merkittävä rajoitus, ja sen avulla saadaan ratkaisu Euroopan komission esiin tuomaan ongelmaan, joka koskee ulkomaantiedustelun käsitteen laajuutta sellaisena kuin se määritellään toimeenpanoasetuksessa 12333.

d.   Säännösten noudattamisen valvonta

Ulkomaantiedustelua koskeva Yhdysvaltojen valvontajärjestelmä on tiukka ja monitasoinen. Sen avulla varmistetaan sovellettavien lakien ja menettelytapojen noudattaminen, mukaan lukien PPD-28:ssa vahvistetut säännöt, jotka koskevat ei-yhdysvaltalaisia henkilöitä koskevien signaalitiedustelutietojen keräämistä, säilyttämistä ja levittämistä. Valvontajärjestelmään kuuluu seuraavaa:

—

Tiedusteluyhteisön palveluksessa on satoja henkilöitä, joiden tehtävänä on valvonta. Yksin kansallisessa turvallisuusvirastossa on 300 ihmistä, jotka valvovat sääntöjen noudattamista, ja myös muilla toimijoilla on valvontatoimistoja. Lisäksi Yhdysvaltojen oikeusministeriö valvoo tiedustelutoimintaa laaja-alaisesti, ja valvontaa harjoittaa myös puolustusministeriö.

—

Kaikilla tiedusteluyhteisön toimijoilla on oma valvontaviranomaisen toimistonsa (Office of the Inspector General), jonka vastuulla on valvoa muun muassa ulkomaantiedustelutoimintaa. Valvontaviranomaisten riippumattomuus perustuu lakiin. Niillä on laajat valtuudet tehdä ohjelmia koskevia tutkimuksia, tarkastuksia ja arviointeja, ja niiden toimivaltuuksiin kuuluu myös petosten ja väärinkäytösten tai lain rikkomusten tutkiminen. Valvontaviranomaiset voivat suositella korjaavia toimia. Vaikka valvontaviranomaisten suositukset eivät ole sitovia, niiden tarkastuskertomukset julkistetaan usein ja joka tapauksessa annetaan tiedoksi kongressille. Tämä koskee myös seurantakertomuksia, kun aiemmissa kertomuksissa on suositeltu korjaavia toimia mutta niitä ei ole vielä saatu päätökseen. Kongressi on niin ollen tietoinen kaikista säännösten noudattamatta jättämisistä ja voi painostaa korjaavien toimien toteuttamiseen muun muassa talousarviovaltuuksiensa avulla. Joitakin valvontaviranomaisten kertomuksia, jotka koskevat tiedustelutoimintaa, on julkistettu (9).

—

ODNIn kansalaisvapauksista ja yksityisyyden suojasta vastaavan toimiston tehtävänä on varmistaa, että tiedusteluyhteisön toimintatavat edistävät kansallista turvallisuutta mutta samalla suojelevat kansalaisvapauksia ja oikeutta yksityisyyteen (10). Muilla tiedusteluyhteisön toimijoilla on omat yksityisyyden suojasta vastaavat virkamiehensä.

—

Yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaava lautakunta (Privacy and Civil Liberties Oversight Board, jäljempänä ’valvontalautakunta’) on riippumaton elin, joka on perustettu lailla, ja sen tehtävänä on analysoida ja tarkastaa terrorismin vastaisia ohjelmia ja toimintaperiaatteita ja muun muassa signaalitiedustelun hyödyntämistä sen varmistamiseksi, että kyseisissä toimissa suojataan yksityisyyttä ja kansalaisvapauksia riittävästi. Valvontalautakunta on julkaissut useita tiedustelutoimintaa koskevia kertomuksia.

—	Kuten jäljempänä tarkemmin selostetaan, FISC-tuomioistuin, joka koostuu riippumattomista liittovaltion tuomareista, valvoo, että kaikissa FISA-lain nojalla toteutettavissa signaalitiedustelutietojen keruutoiminnoissa noudatetaan säännöksiä.

—	Lopuksi on todettava, että Yhdysvaltojen kongressilla, erityisesti edustajainhuoneen ja senaatin tiedustelu- ja oikeusasioiden valiokunnilla, on merkittäviä valvontavelvoitteita, jotka liittyvät kaikkeen Yhdysvaltojen harjoittamaan ulkomaantiedusteluun, myös signaalitiedusteluun.

Näiden virallisten valvontamekanismien lisäksi tiedusteluyhteisöllä on käytössä useita mekanismeja sen varmistamiseksi, että yhteisö noudattaa edellä selostettuja tiedustelutietojen keräämistä koskevia rajoituksia. Esimerkiksi:

—	Ministeriöiden virkamiesten on vahvistettava signaalitiedustelun tiedontarpeensa vuosittain.

—

Kansallinen turvallisuusvirasto pitää silmällä signaalitiedustelun tavoitteita koko keruuprosessin ajan voidakseen varmistua, että niiden avulla todellakin saadaan arvokasta ulkomaantiedustelutietoa, joka vastaa painopisteitä, ja jos jonkin tavoitteen osalta niin ei ole, tavoitteen mukainen tiedonkeruu lopetetaan. Muilla menettelytavoilla varmistetaan, että valintakriteerit tarkistetaan säännöllisesti.

—

Presidentti Obaman nimittämän riippumattoman tarkasteluryhmän suosituksesta kansallisen tiedusteluviraston johtaja on luonut uuden seurantamekanismin. Sen avulla seurataan sellaisen signaalitiedustelutiedon keräämistä ja levittämistä, joka on erityisen arkaluonteista joko kohteen luonteen tai keräämistavan vuoksi. Tavoitteena on varmistaa, että tiedonkeruu on korkean tason päätöksentekijöiden linjausten mukaista.

—

Lopuksi on todettava, että ODNI tarkistaa vuosittain tiedusteluyhteisön resurssien jaon ja arvioi, vastaako se tiedustelukehyksessä olevia painopisteitä ja tiedustelutoiminnan tehtävää kokonaisuutena. Tässä tarkistuksessa arvioidaan kaikenlaisen tiedustelutiedon, mukaan lukien signaalitiedustelun keräämisen merkitys, ja katsotaan sekä menneisyyttä (onko tiedusteluyhteisö onnistunut saavuttamaan tavoitteensa?) että tulevaisuutta (mitkä tiedusteluyhteisön tarpeet ovat tästä eteenpäin?). Näin varmistetaan, että signaalitiedustelun resursseilla palvellaan tärkeimpiä kansallisia painopisteitä.

Kuten tästä kattavasta yleiskatsauksesta ilmenee, tiedusteluyhteisö ei päätä yksinään, mitä keskusteluja se kuuntelee. Se ei myöskään yritä kerätä kaikkea mahdollista tietoa, eikä se toimi vapaasti ilman valvontaa. Se keskittyy toimissaan painopisteisiin, jotka päätöksentekijät ovat asettaneet, ja sen toimet määräytyvät prosessissa, johon koko hallinto osallistuu ja jota valvovat kansallinen turvallisuusvirasto, ODNI, oikeusministeriö ja puolustusministeriö.

PPD-28:ssa on myös useita muita säännöksiä, joilla varmistetaan, että signaalitiedustelussa kerättyjä henkilötietoja suojataan kohteen kansalaisuudesta riippumatta. PPD-28:ssa säädetään esimerkiksi tietoturvallisuudesta, pääsystä tietoihin ja laadunvarmistuksesta, minkä tavoitteena on suojella signaalitiedustelun avulla hankittuja henkilötietoja. Siinä määrätään pakollisesta koulutuksesta, jolla varmistetaan, että tiedusteluyhteisön työntekijät ymmärtävät velvollisuutensa suojella henkilötietoja kohteen kansalaisuudesta riippumatta. PPD-28:ssa säädetään myös lisämekanismeista, joilla vahvistetaan valvontaa ja varmistetaan sääntöjen noudattamista. Näihin kuuluvat säännölliset tarkastukset ja arvioinnit, joita valvonnasta ja sääntöjen noudattamisen varmistamisesta vastaavat virkamiehet tekevät ja jotka koskevat signaalitiedustelun avulla saatujen henkilötietojen suojaa. Näissä tarkastuksissa on myös arvioitava, noudattavatko virastot tällaisten tietojen suojaamiseksi vahvistettuja menettelyjä.

Lisäksi PPD-28:ssa säädetään, että sääntöjen rikkomukseen liittyvät tapaukset, jotka ovat merkittäviä ja joihin liittyy ei-yhdysvaltalaisia henkilöitä, käsitellään korkealla hallinnon tasolla. Jos ilmi tulee merkittävä rikkomustapaus, joka koskee signaalitiedustelussa kerättyjä henkilötietoja, koskivatpa ne ketä tahansa henkilöä, asiasta on – sen lisäksi mitä jo olemassa olevat raportointivaatimukset edellyttävät – raportoitava viipymättä kansallisen turvallisuusviraston johtajalle. Jos tapaus liittyy ei-yhdysvaltalaisen henkilön henkilötietoihin, kansallisen tiedusteluviraston johtajan on ulkoministeriä ja asianomaisen tiedusteluyhteisön toimijan johtajaa kuultuaan päätettävä, olisiko asiasta ilmoitettava asianomaiselle ulkovaltojen hallitukselle, tällöin kuitenkin suojellen lähteitä, menetelmiä ja yhdysvaltalaista henkilöstöä. Lisäksi ulkoministeri on – siten kuin PPD-28:ssa määrätään – nimennyt korkean virkamiehen, alivaltiosihteeri Catherine Novellin, toimimaan ulkomaisten hallitusten yhteyspisteenä siltä varalta, että nämä tahtovat tuoda esiin Yhdysvaltojen signaalitiedustelussa havaitsemiaan ongelmia. Sitoumus käsitellä asioita korkealla tasolla on esimerkki toimista, joita Yhdysvaltojen hallitus on viime vuosina toteuttanut vahvistaakseen luottamusta siihen, että sekä yhdysvaltalaisten että ei-yhdysvaltalaisten henkilöiden henkilötietoja suojataan monilukuisilla ja -kerroksisilla menettelyillä.

e.   Yhteenveto

Yhdysvaltojen menettelyissä, joissa kerätään, säilytetään ja levitetään ulkomaantiedustelussa hankittua tietoa, suojataan kaikkia henkilötietoja tehokkaasti kohteen kansalaisuudesta riippumatta. Kyseisissä menettelyissä varmistetaan erityisesti seuraavat seikat: tiedusteluyhteisömme keskittyy kansallista turvallisuutta suojaavissa toimissaan asioihin, jotka ovat luvallisia lakien, toimeenpanoasetusten ja presidentin määräysten mukaisesti; tiedusteluyhteisö suojaa tietoja luvattomalta pääsyltä, käytöltä ja luovuttamiselta; tiedusteluyhteisön toiminta on monikerroksisen arvioinnin ja valvonnan kohteena, ja muun muassa kongressin valvontavaliokunnat valvovat sitä. PPD-28 ja sen täytäntöönpanemiseksi annetut menettelytavat ovat osoitus pyrkimyksistämme laajentaa tiettyjen minimointiperiaatteiden ja muiden merkittävien tietosuojaperiaatteiden soveltaminen kaikkien henkilöiden henkilötietoihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta. Yhdysvaltojen signaalitiedustelun avulla kerättyihin henkilötietoihin sovelletaan Yhdysvaltojen laeissa ja presidentin määräyksissä olevia periaatteita ja vaatimuksia, mukaan lukien PPD-28:ssa olevat suojatoimet. Näillä periaatteilla ja vaatimuksilla varmistetaan, että kaikkia henkilöitä kohdellaan ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai asuinpaikastaan, ja tunnustetaan, että kaikilla henkilöillä on perusteltu tarve yksityisyyden suojaan heidän henkilötietojensa käsittelyn yhteydessä.

II.   FISA-LAIN (FOREIGN INTELLIGENCE SURVEILLANCE ACT) 702 §

FISA-lain (11) 702 §:n mukainen tiedonkeruu ei ole ”laajamittaista ja kohdentamatonta”, vaan se kohdennetaan tarkasti siten, että kerätään ulkomaantiedustelutietoja yksilöllisesti tunnistetuista, perustelluista kohteista. Kyseinen tiedonkeruu on säädetty laissa luvalliseksi yksiselitteisesti ja nimenomaisesti. Tiedonkeruuseen kohdistuu sekä riippumatonta oikeudellista valvontaa että merkittävää toimeenpanohaaran ja kongressin toteuttamaa valvontaa ja arviointia. Tätä 702 §:n mukaista tiedonkeruuta pidetään signaalitiedusteluna, ja PPD-28:n vaatimuksia sovelletaan siihen (12).

FISA-lain 702 §:n mukainen tiedonkeruu on yksi arvokkaimmista tietolähteistä, ja se suojaa sekä Yhdysvaltoja että sen eurooppalaisia kumppaneita. Kattavat tiedot 702 §:ään perustuvasta toiminnasta ja toiminnan valvonnasta ovat julkisesti saatavilla. Monia ohjelmaan liittyviä tuomioistuimille tehtyjä hakemuksia, tuomioistuinten päätöksiä ja valvontaraportteja on luokiteltu ei-salaisiksi ja julkistettu ODNIn julkisilla verkkosivuilla osoitteessa www.icontherecord.tumblr.com. Lisäksi valvontalautakunta on analysoinut 702 §:ää laaja-alaisesti raportissaan, joka on saatavilla osoitteessa https://www.pclob.gov/library/702-Report.pdf (13).

FISA-lain 702 § hyväksyttiin osana kyseisen lain muuttamisesta vuonna 2008 annettua lakia (14), laajan kongressissa käydyn julkisen keskustelun jälkeen. FISA-laissa säädetään, että ulkomaantiedustelutiedon hankkiminen kohdistamalla tiedustelu Yhdysvaltojen ulkopuolella olevaan ei-yhdysvaltalaiseen henkilöön on luvallista ja että yhdysvaltalaiset sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset voidaan pakottaa avustamaan tässä. FISA-lain 702 §:ssä annetaan oikeusministerille ja kansallisen tiedusteluviraston johtajalle eli kahdelle ministeritason virkamiehelle, jotka presidentti nimittää ja joiden nimityksen senaatti vahvistaa, valtuudet toimittaa vuotuinen sertifiointi FISC-tuomioistuimelle (15). Näissä sertifioinneissa määritetään kerättävän ulkomaantiedustelutiedon erityiset lajit, kuten tiedot, jotka liittyvät terrorismin torjuntaan tai joukkotuhoaseisiin. Tiedon lajien on oltava niitä, jotka FISA-lain määritelmien mukaan kuuluvat ulkomaantiedustelun alaan (16). Kuten valvontalautakunta on todennut, näiden määritelmien vuoksi ulkomaalaisista ei voida kerätä tietoa rajattomasti (17).

Sertifiointeihin on myös sisällytettävä ns. kohdentamis- ja minimointimenettelyt, jotka FISC-tuomioistuimen on tarkastettava ja hyväksyttävä (18). Kohdentamismenettelyjen tavoitteena on sen varmistaminen, että keruu toteutetaan ainoastaan siten kuin laki sallii ja että keruu kuuluu sertifiointien alaan. Minimointimenettelyjen tavoitteena on rajoittaa Yhdysvaltojen kansalaisia koskevien tietojen hankkimista, levittämistä ja säilyttämistä, mutta menettelyihin kuuluu myös säännöksiä, joilla annetaan merkittävä suoja ei-yhdysvaltalaisia henkilöitä koskeville tiedoille, kuten jäljempänä selostetaan. Kuten edellä on todettu, PPD-28:ssa presidentti lisäksi määräsi, että tiedusteluyhteisön on annettava lisäsuojaa ei-yhdysvaltalaisten henkilöiden henkilötiedoille, ja tätä suojaa sovelletaan tietoihin, jotka on kerätty 702 §:n nojalla.

Kun tuomioistuin on hyväksynyt kohdentamis- ja minimointimenetelmät, 702 §:n mukainen tiedonkeruu ei enää ole valikoimatonta tai kohdentamatonta, vaan se kohdentuu pelkästään tiettyihin henkilöihin, joista on päätetty kerätä tietoja. Tämän on todennut myös valvontalautakunta (19). Keruu on kohdennettu yksittäisten valintakriteerien (kuten sähköpostiosoitteiden tai puhelinnumerojen) avulla. Valintakriteerit ovat sellaisia, että Yhdysvaltojen tiedusteluhenkilöstön päätelmien mukaan niitä todennäköisesti käytetään sen tyyppisten ulkomaantiedustelutietojen viestintään, jotka tuomioistuimelle toimitettu sertifiointi kattaa (20). Syyt, joiden vuoksi henkilö on valittu tiedustelun kohteeksi, on dokumentoitava, ja oikeusministeriö tarkastaa jälkeenpäin jokaista valintakriteeriä koskevan dokumentaation (21). Yhdysvaltojen hallitus on julkistanut tietoja, joista ilmenee, että vuonna 2014 tiedustelua kohdistettiin 702 §:n nojalla noin 90 000 henkilöön. Tämä on minimaalinen osuus koko maailman yli 3 miljardista internetin käyttäjästä (22).

FISA-lain 702 §:n nojalla kerättäviin tietoihin sovelletaan tuomioistuimen hyväksymiä minimointimenettelyjä, joiden avulla annetaan suojaa sekä yhdysvaltalaisille että ei-yhdysvaltalaisille henkilöille ja jotka on julkistettu (23). Esimerkkinä voidaan todeta, että viestintä, joka on hankittu 702 §:n nojalla, koskipa se yhdysvaltalaista tai ei-yhdysvaltalaista henkilöä, säilytetään tietokannoissa, joihin pääsyä valvotaan tarkasti. Tietokantoja voi tutkia ainoastaan tiedusteluhenkilöstö, joka on saanut yksityisyyden suojelemiseksi vahvistettuja minimointimenettelyitä koskevan koulutuksen ja jolle on nimenomaisesti annettu pääsy tietoihin siinä tarkoituksessa, että se voi hoitaa luvallisia tehtäviään (24). Tietoja voidaan käyttää vain ulkomaantiedustelussa saatujen tietojen tunnistamiseen tai todisteena rikoksesta (25). PPD-28:n mukaan tietoja voidaan levittää ainoastaan jos on kyse perustellusta ulkomaantiedusteluun tai lainvalvontaan liittyvästä käyttötarkoituksesta. Pelkästään se, että yksi viestinnän osapuoli ei ole Yhdysvaltojen kansalainen, ei riitä (26). Minimointimenettelyssä ja PPD-28:ssa asetetaan rajat myös sille, kuinka kauan 702 §:n nojalla saatuja tietoja voidaan säilyttää (27).

FISA-lain 702 §:n valvonta on laajaa, ja kaikki valtiovaltamme kolme haaraa osallistuvat siihen. Virastoilla, jotka panevat lakia täytäntöön, on monitasoisia sisäisen valvonnan menettelyitä, mukaan lukien riippumattoman valvontaviranomaisen valvonta. Niillä on myös teknisiä kontrolleja, jotka koskevat pääsyä tietoihin. Oikeusministeriö ja kansallinen tiedusteluvirasto arvioivat ja tutkivat tarkasti 702 §:n hyödyntämistä sen tarkastamiseksi, että säännöksiä noudatetaan. Virastojen on myös oma-aloitteisesti raportoitava mahdollisista tapauksista, joissa säännöksiä ei ole noudatettu. Tapaukset tutkitaan, ja kaikki säännösten rikkomukset ilmoitetaan FISC-tuomioistuimelle, presidentin tiedusteluvalvontakomitealle (President's Intelligence Oversight Board) ja kongressille, ja puutteet korjataan tarpeen mukaan (28). Tähän mennessä ei ole esiintynyt tapauksia, joissa olisi tahallisesti yritetty rikkoa lakia tai kiertää lakisääteisiä vaatimuksia (29).

FISC-tuomioistuimella on merkittävä rooli 702 §:n täytäntöönpanossa. Tuomioistuin koostuu riippumattomista liittovaltion tuomareista, joiden toimikausi FISC-tuomioistuimessa kestää seitsemän vuotta mutta joilla – kuten kaikilla liittovaltion tuomareilla – on elinikäinen oikeus pysyä tuomarin virassaan. Kuten edellä on todettu, tuomioistuimen on käytävä läpi vuotuiset sertifioinnit ja kohdentamis- ja minimointimenettelyt sen selvittämiseksi, ovatko ne lain mukaisia. Lisäksi kuten edellä on todettu, havaitessaan rikkomustapauksia hallinnon on välittömästi ilmoitettava niistä tuomioistuimelle (30). Useita tuomioistuimen päätöksiä on luokiteltu ei-salaisiksi ja julkistettu, ja niistä käy ilmi, kuinka poikkeuksellisen laadukasta tuomioistuimen lainkäyttö on ja kuinka poikkeuksellisen riippumaton se on käsitellessään rikkomustapauksia.

Tuomioistuimen menettelyjen vaativuutta on kuvattu sen entisen puheenjohtajan kongressille lähettämässä kirjeessä, joka on julkistettu (31). Jäljempänä selostettavan USA FREEDOM Act -lain myötä tuomioistuimella on nyt nimenomainen toimivalta nimittää ulkopuolinen lakimies toimimaan riippumattomana asianajajana ja puolustamaan yksityisyyden suojaa tapauksissa, joissa esiintyy uusia tai merkittäviä oikeudellisia kysymyksiä (32). Se, että maan riippumaton tuomioistuinlaitos osallistuu näin tiiviisti ulkomaantiedusteluun liittyviin toimintoihin, joiden kohteena olevat henkilöt eivät ole maan kansalaisia eivätkä asu sen alueella, on epätavallista ellei tavatonta. Tämä antaa varmuutta siitä, että 702 §:n mukainen tiedonkeruu tapahtuu sitä säätelevien lakien mukaisesti.

Kongressi harjoittaa valvontaa laissa edellytettyjen, tiedustelu- ja oikeusasioiden valiokunnille toimitettavien kertomusten avulla sekä lukuisten tilannekatsausten ja kuulemisten avulla. Näihin kuuluvat seuraavat kertomukset: oikeusministerin puolivuosittain laatima kertomus, jossa selostetaan 702 §:n hyödyntämistä ja kaikkia rikkomustapauksia (33); erillinen oikeusministerin ja kansallisen tiedusteluviraston johtajan puolivuosittain laatima kertomus, jossa selostetaan kohdennus- ja minimointimenettelyitä, mukaan lukien sellaisten menettelyiden noudattaminen, joilla pyritään varmistamaan, että tiedonkeruu tapahtuu perustellun ulkomaantiedusteluun liittyvän syyn vuoksi (34); sekä tiedusteluyhteisön toimijoiden johtajien vuotuinen kertomus, johon sisältyvän vakuutuksen mukaan 702 §:n nojalla toteutettava tiedonkeruu tuottaa edelleen ulkomaantiedustelutietoa (35).

Lyhyesti sanottuna 702 §:n nojalla toteutettava tiedonkeruu on laissa sallittua, siihen kohdistuu monitasoista valvontaa (arviointeja, tuomioistuinvalvontaa ja yleistä valvontaa) ja – kuten FISC-tuomioistuin on todennut hiljattain julkaistussa kannassaan – sitä ”ei toteuteta valikoimattomasti ja kohdentamattomasti” vaan ”[…] erillisillä kohdennuspäätöksillä, jotka koskevat yksittäisiä (viestintään käytettäviä) välineitä” (36).

III.   USA FREEDOM ACT -LAKI

Terrorismin vastaisella USA FREEDOM Act -lailla, joka vahvistettiin kesäkuussa 2015, muutettiin huomattavasti tarkkailuun ja muuhun kansalliseen turvallisuuteen liittyviä valtuuksia Yhdysvalloissa. Lailla lisättiin näiden valtuuksien käyttöön ja FISC-tuomioistuimen päätöksiin liittyvää läpinäkyvyyttä, kuten jäljempänä selostetaan (37). Lailla varmistetaan, että tiedustelusta ja lainvalvonnasta vastaavilla ammattihenkilöillä on toimivaltuudet, jotka he tarvitsevat kansakunnan suojelemiseksi, samalla kun varmistetaan myös, että henkilöiden yksityiselämää suojataan asianmukaisella tavalla näitä toimivaltuuksia käytettäessä. Lailla parannetaan yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojaa ja lisätään läpinäkyvyyttä.

Laissa kielletään valikoimattoman tiedon kerääminen sekä yhdysvaltalaisista että ei-yhdysvaltalaisista henkilöistä FISA-lain nojalla tai käyttämällä kansallista turvallisuutta koskevia kirjeitä (National Security Letters). Viimeksi mainitut ovat eräänlaisia hallinnollisia haasteita (subpoena), joiden käytöstä säädetään laissa (38). Laissa asetettu kielto käsittää erityisesti puhelinliikenteen metadatan, joka koskee Yhdysvalloissa olevien ja Yhdysvaltojen ulkopuolella olevien henkilöiden välisiä puheluita, ja kattaisi myös näillä toimivaltuuksilla kerättyjä Privacy Shield -järjestelyn tietoja. Laissa edellytetään, että hallitus käyttää näitä tietojen haun mahdollistavia toimivaltuuksiaan ainoastaan ns. erityisen valintakriteerin pohjalta. Termillä tarkoitetaan kriteeriä, joka liittyy erityisesti johonkin henkilöön, pankkitiliin, osoitteeseen tai henkilökohtaiseen laitteeseen siten, että haettavan tiedon alaa rajataan niin paljon kuin on kohtuudella mahdollista (39). Näin varmistetaan entistä paremmin, että tietojen kerääminen tiedustelutarkoituksiin on täsmällisesti kohdennettua.

Laissa on tehty merkittäviä muutoksia myös FISC-tuomioistuimessa käytäviin oikeudenkäynteihin. Näillä muutoksilla sekä lisätään läpinäkyvyyttä että annetaan lisätakeita yksityisyyden suojasta. Kuten edellä on todettu, laissa säädettiin mahdollisuudesta perustaa pysyvä paneeli, joka koostuu turvallisuusselvityksen läpäisseistä lakimiehistä. Heillä on oltava asiantuntemusta kysymyksissä, jotka liittyvät yksityisyyden suojaan ja kansalaisvapauksiin, tiedustelutiedon keräämiseen, viestintäteknologiaan tai muihin merkittäviin aloihin, ja heidät voidaan nimittää toimimaan oikeudessa asiantuntijoina (amicus curiae) asioissa, joissa tulee esille merkittäviä tai uusia laintulkintoja. Nämä lakimiehet voivat esittää oikeudellisia argumentteja, joilla edistetään yksilöiden yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojaa, ja he saavat käyttöönsä kaikki tiedot, myös turvallisuusluokitellut tiedot, jotka tuomioistuin katsoo heidän tarvitsevan tehtävänsä hoitamiseksi (40).

Laissa myös lisätään entisestään ennennäkemätöntä läpinäkyvyyttä, jota Yhdysvaltojen hallitus on noudattanut tiedustelukysymyksissä, ja vaaditaan, että kansallisen tiedusteluviraston johtaja oikeusministeriä kuultuaan joko luokittelee ei-salaiseksi kaikki FISC-tuomioistuimen tai FISCR-muutoksenhakutuomioistuimen päätökset, määräykset tai lausunnot, joihin liittyy merkittävää norminmuodostusta tai laintulkintaa, tai julkaisee niistä ei-salaisen tiivistelmän.

Lisäksi laissa säädetään laajamittaisesta tietojen julkistamisesta, joka liittyy FISA-lakiin perustuvaan tiedonkeruuseen ja kansallista turvallisuutta koskevien kirjeiden perusteella tehtyihin tietopyyntöihin. Yhdysvaltojen hallituksen on annettava vuosittain kongressille ja julkisuuteen tieto muun muassa seuraavista seikoista: haettujen ja saatujen FISA-määräysten ja -sertifiointien lukumäärä; arvio siitä, kuinka monta yhdysvaltalaista ja ei-yhdysvaltalaista henkilöä on ollut tarkkailun kohteena; sekä amicus curiae -nimitysten määrä (41). Lisäksi laissa edellytetään hallituksen raportoivan julkisuuteen myös siitä, kuinka monta tietopyyntöä kohdistettiin yhdysvaltalaisiin ja ei-yhdysvaltalaisiin henkilöihin kansallista turvallisuutta koskevien kirjeiden perusteella (42).

Yrityksiä koskevasta läpinäkyvyydestä on todettava, että laissa tarjotaan yrityksille monia vaihtoehtoisia tapoja, joilla he voivat raportoida julkisuuteen FISA-määräysten ja hallitukselta saamiensa määräysten ja kansallista turvallisuutta koskevien kirjeiden yhteismäärän, samoin kuin niiden asiakastilien määrän, joita kyseiset määräykset ovat koskeneet (43). Useat yritykset ovat jo antaneet kyseiset tiedot, ja niistä on paljastunut, että niiden asiakkaiden määrä, joiden tietoja on pyydetty, on vähäinen.

Nämä yritysten avoimuusraportit osoittavat, että Yhdysvaltojen tiedusteluelinten pyynnöt koskevat vain minimaalista osaa tiedoista. Erään suuryrityksen hiljattaisessa avoimuusraportissa esimerkiksi kävi ilmi, että sen saamat kansalliseen turvallisuuteen liittyvät pyynnöt (FISA-lakiin tai kansallista turvallisuutta koskevaan kirjeeseen perustuvat) koskivat vähempää kuin 20 000:ta asiakastiliä, kun sen tilausasiakasmäärä oli vähintään 400 miljoonaa. Toisin sanoen kaikki Yhdysvaltojen kansalliseen turvallisuuteen liittyvät pyynnöt, joista tämä yritys raportoi, koskivat vähempää kuin 0,005:tä prosenttia sen tilausasiakkaista. Vaikka kaikki kyseiset pyynnöt olisivat koskeneet safe harbor -ohjelman tietoja, mitä ne tietenkään eivät koskeneet, on selvää, että pyynnöt olivat kohdennettuja ja laajuudeltaan asianmukaisia ja että ne eivät olleet valikoimattomia eivätkä kohdentamattomia.

Lopuksi on todettava, että vaikka säädökset, joissa on säädetty mahdollisuudesta antaa kansallista turvallisuutta koskeva kirje, ovat jo rajoittaneet tilanteita, joissa tällaisen kirjeen vastaanottajaa voidaan kieltää kertomasta siitä, USA FREEDOM Act -laissa säädettiin edelleen, että ilmaisukiellon tarvetta on tarkistettava säännöllisesti. Samoin laissa edellytettiin, että kirjeen vastaanottajalle on ilmoitettava, kun tilanne ei enää vaadi ilmaisukiellon noudattamista. Laissa myöskin koottiin yhteen kaikki menettelyt, joiden avulla kirjeen vastaanottaja voi vastustaa ilmaisukieltoa (44).

Yhteenvetona voidaan todeta, että USA FREEDOM Act -laissa säädetyt merkittävät muutokset Yhdysvaltojen tiedustelutoimivaltuuksiin ovat selvä näyttö laajakantoisista toimista, joita Yhdysvallat on toteuttanut asettaakseen henkilötietojen, yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojan sekä läpinäkyvyyden etualalle kaikissa Yhdysvaltojen tiedustelukäytännöissä.

IV.   LÄPINÄKYVYYS

Sen läpinäkyvyyden lisäksi, jota Yhdysvaltojen tiedusteluyhteisöltä edellytetään USA FREEDOM Act -laissa, yhteisö toimittaa julkisuuteen paljon muutakin tietoa ja antaa näin vahvan esimerkin läpinäkyvyydestä tiedustelutoiminnassa. Tiedusteluyhteisö on julkaissut monia toimintaperiaatteita, menettelytapoja, FISC-tuomioistuimen päätöksiä ja muuta ei-salaiseksi luokiteltua aineistoa ja osoittanut näin poikkeuksellista läpinäkyvyyttä. Lisäksi tiedusteluyhteisö on lisännyt olennaisesti sellaisten tilastotietojen julkistamista, jotka kuvaavat, kuinka hallitus käyttää kansallista turvallisuutta koskevaan tiedonkeruuseen liittyviä toimivaltuuksiaan. Tiedusteluyhteisö julkaisi 22. huhtikuuta 2015 toisen vuotuisen raporttinsa, jossa esiteltiin tilastoja siitä, kuinka usein hallitus käytti näitä merkittäviä toimivaltuuksiaan. Lisäksi ODNI on julkaissut verkkosivustollaan ja IC On the Record -verkkosivustolla joukon konkreettisia läpinäkyvyysperiaatteita (45), samoin kuin täytäntöönpanosuunnitelman (46), jonka mukaisesti periaatteet muutetaan konkreettisiksi, mitattaviksi toimiksi. Kansallisen tiedusteluviraston johtaja määräsi lokakuussa 2015, että jokaisen tiedusteluelimen on nimettävä läpinäkyvyydestä vastaava virkamies, joka edistää läpinäkyvyyttä ja johtaa läpinäkyvyysaloitteita viraston toimialalla (47). Läpinäkyvyydestä vastaava virkamies tekee tiivistä yhteistyötä kunkin tiedusteluelimen yksityisyyden suojasta ja kansalaisvapauksista vastaavan virkamiehen kanssa varmistaakseen, että läpinäkyvyys, yksityisyyden suoja ja kansalaisvapaudet pysyvät ensisijaisina tavoitteina.

Esimerkkinä läpinäkyvyystoimista on mainittava, että kansallisen turvallisuusviraston yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojasta vastaava johtava virkamies on antanut useita ei-salaisia raportteja viime vuosien aikana, muun muassa raportit toimista, jotka perustuvat 702 §:ään, toimeenpanoasetukseen 12333 ja USA FREEDOM Act -lakiin (48). Lisäksi tiedusteluyhteisö toimii tiiviissä yhteistyössä valvontalautakunnan, kongressin ja Yhdysvaltojen yksityisyyden suojaa edistävän yhteisön kanssa parantaakseen Yhdysvaltojen tiedustelutoiminnan läpinäkyvyyttä milloin mahdollista ja ottaen huomioon tarpeen suojella arkaluonteisia tiedustelulähteitä ja -menetelmiä. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltojen tiedustelutoiminnot ovat yhtä läpinäkyviä elleivät läpinäkyvämpiä kuin minkään muun maan tiedustelutoiminnot koko maailmassa. Kun otetaan huomioon tarve suojella arkaluonteisia tiedustelulähteitä ja -menetelmiä, läpinäkyvyys on niin suurta kuin mahdollista.

Yhdysvaltojen tiedustelupalvelutoiminnan laajamittaisesta läpinäkyvyydestä voidaan esittää seuraava yhteenveto:

—

Tiedusteluyhteisö on julkaissut verkossa tuhansia sivuja tuomioistuimen päätöksiä ja tiedusteluelimien menettelytapoja ja antanut näin yleiskuvan tiedustelutoimintamme erityisistä menetelmistä ja vaatimuksista. Olemme julkaisseet raportteja myös siitä, kuinka tiedusteluelimet ovat noudattaneet niihin kohdistuvia rajoituksia.

—	Tiedusteluelinten korkea-arvoiset virkamiehet puhuvat usein julkisesti organisaatioidensa tehtävistä ja toiminnoista ja muun muassa kuvailevat järjestelmiä, joilla sääntöjen noudattaminen varmistetaan, ja suojatoimia, joita organisaation toimintaan sovelletaan.

—	Tiedusteluyhteisö julkaisi monia muita tiedustelutoimintaa koskevia asiakirjoja tiedonvapautta parantavan FOIA-lain nojalla.

—	Presidentti antoi määräyksen PPD-28, jossa selostetaan julkisesti tiedustelutoimintaamme sovellettavia lisärajoituksia, ja ODNI on julkaissut kaksi raporttia näiden rajoitusten täytäntöönpanosta.

—	Laissa edellytetään nyt tiedusteluyhteisön julkaisevan merkittäviä oikeudellisia päätöksiä, joita FISC-tuomioistuin on antanut, tai niiden tiivistelmiä.

—	Hallituksen edellytetään raportoivan vuosittain, missä määrin se on hyödyntänyt tiettyjä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä toimivaltuuksia, ja myös yrityksillä on lupa raportoida tästä asiasta.

—	Valvontalautakunta on julkistanut useita yksityiskohtaisia raportteja tiedustelutoiminnasta ja aikoo tehdä niin jatkossakin.

—	Tiedusteluyhteisö antaa kongressin valvontavaliokunnille runsaasti salaista tietoa.

—	Kansallisen tiedusteluviraston johtaja on vahvistanut tiedusteluyhteisön toimintaa koskevat läpinäkyvyysperiaatteet.

Merkittävä läpinäkyvyys jatkuu tulevaisuudessakin. Kaikki julkiset tiedot ovat luonnollisesti kauppaministeriön ja Euroopan komission saatavilla. Privacy Shield -järjestelyn täytäntöönpanoa koskeva kauppaministeriön ja Euroopan komission vuotuinen tarkastelu antaa Euroopan komissiolle tilaisuuden keskustella kaikista kysymyksistä, jotka ovat nousseet esiin minkä tahansa uuden julkistetun tiedon myötä, sekä kaikista muistakin Privacy Shield -järjestelyä ja sen toimintaa koskevista asioista. Käsityksemme mukaan ministeriö voi harkintansa mukaan pyytää muiden virastojen ja muun muassa tiedusteluyhteisön edustajia osallistumaan tähän tarkasteluun. Tämä keskusteluväylä on luonnollisesti käytettävissä sen mekanismin lisäksi, joka PPD-28:ssa on säädetty EU:n jäsenvaltioiden käytettäväksi ja jolla nämä voivat tuoda esiin tarkkailuun liittyviä ongelmia nimetyn ulkoministeriön virkamiehen kanssa.

V.   OIKEUSSUOJAKEINOT

Yhdysvaltojen lainsäädännössä säädetään useista oikeussuojakeinoista, joita henkilöt voivat käyttää, jos he joutuvat lainvastaisen sähköisen tarkkailun kohteeksi kansalliseen turvallisuuteen liittyvän syyn vuoksi. FISA-lain mukaan oikeus hakea hyvitystä yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa ei rajoitu Yhdysvaltojen kansalaisiin. Henkilö, jolla on asiavaltuus esillä olevassa asiassa, voi saada oikeussuojaa lainvastaisen sähköisen tarkkailun vuoksi FISA-lain nojalla. FISA-laki esimerkiksi antaa henkilölle, joka on joutunut lainvastaisen sähköisen tarkkailun kohteeksi, oikeuden haastaa Yhdysvaltojen hallituksen virkamiehiä vastaamaan omasta puolestaan vahingonkorvausvaatimukseen, joka voi käsittää muun muassa rankaisevan vahingonkorvauksen ja korvauksen asianajajan kuluista. Ks. 50 U.S.C. § 1810. Henkilöt, joilla on asiavaltuus esillä olevassa asiassa, voivat panna vireille myös siviilioikeudellisen kanteen Yhdysvaltojen hallitusta vastaan saadakseen vahingonkorvausta, mukaan lukien korvauksen asianajajan kuluista, jos heitä koskevaa tietoa, joka on hankittu sähköisen FISA-tarkkailun avulla, on laittomasti ja tieten tahtoen käytetty tai luovutettu. Ks. 18 U.S.C. § 2712. Jos hallitus on hankkinut henkilöä koskevaa tietoa tai johtanut sitä sähköisen FISA-tarkkailun avulla ja hallitus aikoo käyttää tietoa tai luovuttaa sen kyseisen henkilön vahingoksi oikeudellisessa tai hallinnollisessa prosessissa Yhdysvalloissa, hallituksen on ilmoitettava aikomuksestaan etukäteen tuomioistuimelle ja kyseiselle henkilölle, joka katsoessaan joutuneensa rikkomuksen kohteeksi voi tämän jälkeen kiistää tarkkailun laillisuuden ja vaatia tiedon hävittämistä. Ks. 50 U.S.C. § 1806. Lopuksi FISA-laissa säädetään myös rikosoikeudellisista seuraamuksista henkilöille, jotka osallistuvat tahallisesti lainvastaiseen sähköiseen tarkkailuun lain toimeenpanon varjolla tai jotka tahallisesti käyttävät tai luovuttavat lainvastaisella tarkkailulla hankittua tietoa. Ks. 50 U.S.C. § 1809.

EU:n kansalaisilla on muitakin keinoja saada oikeussuojaa sellaisia hallituksen virkamiehiä vastaan, jotka ovat hallituksen puolesta lainvastaisesti hankkineet henkilötietoja tai käyttäneet niitä, myös silloin kun nämä ovat näin toimiessaan rikkoneet lakia väitettyjen kansalliseen turvallisuuteen liittyvien tarkoitusperien vuoksi. Tietokonepetoksista ja -väärinkäytöksistä annetussa laissa (Computer Fraud and Abuse Act) kielletään tahallinen luvaton tunkeutuminen (tai luvallisen pääsyn rajojen ylittäminen) siinä tarkoituksessa, että hankittaisiin tietoja rahoituslaitokselta, Yhdysvaltojen hallituksen tietokonejärjestelmästä tai tietokoneesta, johon on tunkeuduttu internetin kautta. Laissa kielletään myös kiristys- tai petostarkoituksessa tehty uhkaus vahingoittaa suojattua tietokonetta. Ks. 18 U.S.C. § 1030. Jokainen henkilö, olipa tämän kansalaisuus mikä tahansa, joka kärsii vahinkoa tai menetyksiä tämän lain rikkomuksen seurauksena, voi haastaa lakia rikkoneen henkilön (myös hallituksen virkamiehen) oikeuteen ja vaatia tältä vahingonkorvausta sekä tätä koskevaa kielto- tai muuta vastaavaa määräystä lain 1030(g) §:n nojalla riippumatta siitä, onko asiassa nostettu syyte, sillä edellytyksellä, että rikkomukseen liittyy ainakin yksi laissa mainituista monista olosuhteista. Sähköisen viestinnän tietosuojaa koskevassa laissa (Electronic Communications Privacy Act, jäljempänä ’ECPA-laki’) säädetään hallituksen pääsystä viestintäpalveluja tarjoavien kolmansien osapuolten hallussa oleviin tallennettuihin sähköisiin viesteihin, liiketapahtumatietoihin ja tilausasiakastietoihin. Ks. 18 U.S.C. §§ 2701–2712. ECPA-laissa annetaan henkilölle, joka katsoo joutuneensa rikkomuksen kohteeksi, mahdollisuus nostaa kanne hallituksen virkamiehiä vastaan sillä perusteella, että nämä ovat tunkeutuneet tallennettuihin tietoihin tahallisesti ja laittomasti. ECPA-lakia sovelletaan kaikkiin henkilöihin kansalaisuudesta riippumatta ja rikkomuksen kohteeksi joutuneet henkilöt voivat saada vahingonkorvausta ja korvauksen asianajajapalkkioistaan. Laki oikeudesta taloudellisen yksityisyyden suojaan (Right to Financial Privacy Act, jäljempänä ’RFPA-laki’) rajoittaa Yhdysvaltojen hallituksen pääsyä yksittäisiä asiakkaita koskeviin pankkien ja diilereiden tietoihin. Ks. 12 U.S.C. §§ 3401–3422. RFPA-lain nojalla pankin tai diilerin asiakas voi haastaa Yhdysvaltojen hallituksen oikeuteen ja vaatia tältä vahingonkorvausta sillä perusteella, että asiakkaan tietoja on hankittu laittomasti. Vahingonkorvauksen määrä voi olla laissa määritelty tai perustua toteutuneeseen menetykseen, tai vahingonkorvaus voi olla rankaiseva. Jos laiton tiedonhankinta oli tahallista, kyseisiä hallituksen työntekijöitä koskeva kurinpidollinen tutkinta aloitetaan automaattisesti. Ks. 12 U.S.C. § 3417.

Lopuksi on todettava, että FOIA-lain nojalla kaikilla on pääsy liittovaltion virastojen olemassa oleviin tietoihin. Tiedot voivat koskea mitä tahansa aihetta, tietyin poikkeuksin. Ks. 5 U.S.C. § 552(b). Poikkeuksiin kuuluvat rajoitukset, jotka koskevat pääsyä kansalliseen turvallisuuteen liittyviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, muiden henkilöiden henkilötietoihin sekä lainvalvonnassa tehtyjen tutkimusten tietoihin. Rajoitukset vastaavat sitä, mitä valtiot ovat säätäneet omissa tiedonsaantia koskevissa laeissaan. Rajoituksia sovelletaan samalla tavalla yhdysvaltalaisiin ja ei-yhdysvaltalaisiin henkilöihin. Jos tietojen luovuttamisesta FOIA-lain nojalla syntyy riitaa, asiassa voidaan tehdä hallinnollinen muutoksenhaku, minkä jälkeen muutosta voidaan hakea liittovaltion tuomioistuimessa. Tuomioistuimen on käsiteltävä asia kokonaan uudestaan päättäessään, oliko tietojen antamatta jättäminen asianmukaista (5 U.S.C. § 552 (a)(4)(B)), ja se voi velvoittaa hallituksen antamaan tiedot. Joissakin tapauksissa tuomioistuin on kumonnut hallituksen väitteet siitä, että tiedot olisi salattava turvallisuusluokituksen vuoksi (49). Vaikka rahamääräisiä vahingonkorvauksia ei voida määrätä, tuomioistuin voi määrätä asianajajan palkkiot korvattavaksi.

VI.   PÄÄTELMÄT

Yhdysvaltojen käsityksen mukaan signaalitiedustelussa ja muussa tiedustelussa on otettava huomioon se, että kaikkia yksityishenkilöitä on heidän kansalaisuudestaan tai asuinpaikastaan riippumatta kohdeltava ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti ja että kaikilla yksityishenkilöillä on perusteltu tarve yksityisyyden suojaan henkilötietojensa käsittelyssä. Yhdysvallat hyödyntää signaalitiedustelua ainoastaan edistääkseen kansallista turvallisuuttaan ja ulkopoliittisia etujaan sekä suojellakseen omia kansalaisiaan ja liittolaistensa ja kumppaneidensa kansalaisia ongelmilta. Lyhyesti sanottuna tiedusteluyhteisö ei tarkkaile ketään kohdentamattomasti, ei myöskään tavallisia eurooppalaisia ihmisiä. Tietoja kerätään signaalitiedustelun avulla ainoastaan, kun keruuseen on asianmukainen lupa. Lisäksi signaalitiedusteluun ryhdytään vasta sen jälkeen, kun on selvitetty mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia lähteitä, mukaan lukien diplomaattilähteet ja julkiset tiedot. Signaalitiedustelussa annetaan etusija asianmukaisille ja toteuttamiskelpoisille vaihtoehdoille. Signaalitiedustelua toteutetaan aina kun mahdollista siten, että kerätään tietoa ainoastaan erityisestä ulkomaantiedustelun kohteesta tai aiheesta, jonka valinnassa on hyödynnetty erottelutekijöitä.

Yhdysvaltojen toimintaperiaatteet signaalitiedustelun suhteen on vahvistettu PPD-28:ssa. Yhdysvaltojen tiedusteluelimillä ei ole näissä oloissa oikeudellista toimivaltaa, resursseja, teknisiä valmiuksia eikä halua salakuunnella maailman kaikkea viestintää. Tiedusteluelimet eivät lue kaikkien yhdysvaltalaisten tai kaikkien maailman ihmisten sähköpostiviestejä. PPD-28:n mukaisesti Yhdysvallat antaa vahvan suojan ei-yhdysvaltalaisten henkilöiden henkilötiedoille, jotka on kerätty signaalitiedustelutoiminnassa. Toimintaperiaatteissa ja menettelytavoissa minimoidaan ei-yhdysvaltalaisten henkilöiden henkilötietojen säilyttäminen ja levittäminen niin suuressa määrin kuin mahdollista kansallinen turvallisuus huomioon ottaen ja sellaisella tavalla että annettu suoja vastaa Yhdysvaltojen kansalaisille annettua suojaa. Lisäksi, kuten edellä on todettu, FISA-lain 702 §:ssä luvalliseksi säädetyn kohdennetun tiedonkeruun valvonta on laajamittaista ja vertaansa vailla. Lopuksi on todettava, että Yhdysvaltojen tiedustelulainsäädännön merkittävät muutokset, jotka ovat tulosta USA FREEDOM Act -laista ja ODNIn johdolla toteutetuista, tiedusteluyhteisön läpinäkyvyyden parantamiseen tähtäävistä aloitteista, parantavat merkittävästi kaikkien henkilöiden yksityisyyden suojaa ja kansalaisvapauksia kansalaisuudesta riippumatta.

 

21. kesäkuuta 2016

Justin S. Antonipillai

Neuvonantaja

Yhdysvaltojen kauppaministeriö

1401 Constitution Avenue, N.W.

Washington, DC 20230

Ted Dean

Toinen apulaisalivaltiosihteeri

Kauppaministeriön kansainvälisen kaupan osasto

1401 Constitution Avenue, N.W.

Washington, DC 20230

Arvoisa Justin Antonipillai ja arvoisa Ted Dean

Kirjoitan teille antaakseni lisätietoja siitä, millä tavoin Yhdysvallat toteuttaa tietojen valikoimatonta keruuta signaalitiedustelussa. Kuten presidentin määräyksen 28 (PPD-28) alaviitteessä 5 selitetään, ”valikoimattomalla” keruulla tarkoitetaan verrattain suuren tietomäärän hankkimista signaalitiedustelun avulla olosuhteissa, joissa tiedusteluyhteisöllä ei ole käytössään tiettyyn kohteeseen liittyvää tunnistetta (kuten kohteen sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa) eikä keruuta voi tästä syystä kohdentaa tuohon nimenomaiseen kohteeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällainen keruu olisi ”laajamittaista” tai ”kohdentamatonta”. PPD-28:ssa tosiaankin edellytetään myös, että signaalitiedustelun on oltava niin räätälöityä kuin mahdollista. Tämän vaatimuksen täyttämiseksi tiedusteluyhteisö pyrkii varmistamaan, että vaikka erityistä tunnistetta ei voidakaan käyttää keruun kohdentamiseen, kerättävä tieto todennäköisesti sisältää ulkomaantiedustelutietoa, joka vastaa Yhdysvaltojen päätöksentekijöiden (aiemmassa kirjeessäni selostettua menetelmää käyttäen) määrittelemää tietotarvetta ja jossa merkityksettömän tiedonkeruun määrä on minimoitu.

Esimerkkinä voidaan mainita, että tiedusteluyhteisöä saatetaan pyytää hankkimaan signaalitiedustelutietoa sellaisen terroristiryhmän toimista, joka operoi jonkin Lähi-idän maan tietyllä alueella ja jonka uskotaan suunnittelevan iskuja Länsi-Euroopan maita vastaan, mutta tiedusteluyhteisö ei välttämättä tiedä tähän terroristiryhmään yhteydessä olevien henkilöiden nimiä, puhelinnumeroja, sähköpostiosoitteita tai muita erityisiä tunnisteita. Voimme päättää kohdentaa tiedustelua tuohon ryhmään siten, että keräämme viestintää, joka suuntautuu tuolle alueelle tai tulee sieltä, ja tarkastamme ja analysoimme näitä viestejä tarkemmin tunnistaaksemme ne, jotka liittyvät kyseiseen ryhmään. Tätä tehdessään tiedusteluyhteisö pyrkii rajaamaan keruun niin kapealle alalle kuin mahdollista. Tätä voidaan pitää valikoimattomana keruuna, sillä erottelutekijöitä ei voida käyttää, mutta keruu ei ole laajamittaista eikä kohdentamatonta. Pikemminkin se on niin kohdennettua kuin mahdollista.

Niinpä vaikka keruun kohdentaminen erityisiä valintakriteerejä käyttämällä ei ole mahdollista, Yhdysvallat ei kerää kaikkea viestintää kaikista viestintävälineistä kaikkialta maailmasta vaan käyttää suodattimia ja muita teknisiä välineitä kohdentaakseen keruun viestintävälineisiin, joista todennäköisesti on löydettävissä ulkomaantiedustelun kannalta merkityksellistä viestintää. Näin toimien Yhdysvaltojen signaalitiedustelutoiminta koskee vain murto-osaa internetviestinnästä.

Lisäksi kuten totesin aiemmassa kirjeessäni, koska valikoimattomassa keruussa on suurempi riski siitä, että kerätään merkityksetöntä tietoa, PPD-28:ssa määrätään, että tiedusteluyhteisö voi käyttää valikoimatonta keruuta kuuteen rajattuun käyttötarkoitukseen. PPD-28:ssa ja sen täytäntöönpanemiseksi annetuissa virastojen toimintaperiaatteissa myöskin rajoitetaan signaalitiedustelun avulla hankittujen henkilötietojen säilyttämistä ja levittämistä. Rajoitukset eivät riipu siitä, onko kyse valikoimattomasta vai kohdennetusta keruusta, eivätkä siitä, mikä kohteena olevan henkilön kansallisuus on.

Siten tiedusteluyhteisön valikoimaton keruu ei ole laajamittaista eikä kohdentamatonta, vaan siinä käytetään suodattamismetodeja ja -välineitä, joilla keruu kohdennetaan päätöksentekijöiden esittämiä ulkomaantiedustelun tiedontarpeita vastaavaan aineistoon, samalla kun merkityksettömän tiedon keräämistä minimoidaan ja sen suojelemiseen sovelletaan tiukkoja sääntöjä. Toimintaperiaatteita ja menettelytapoja, joita tässä kirjeessä kuvataan, sovelletaan kaikkeen valikoimattomaan signaalitiedustelutiedon keruuseen, mukaan lukien valikoimaton keruu, joka koskee Eurooppaan suuntautuvaa ja sieltä lähtevää viestintää. Tällä maininnalla ei vahvisteta eikä kielletä, tapahtuuko tällaista Eurooppaan liittyvää keruuta.

Olette pyytäneet lisätietoja myös yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaavasta lautakunnasta (Privacy and Civil Liberties Oversight Board, jäljempänä ’valvontalautakunta’) ja virastojen valvontaviranomaisista ja näiden toimivallasta. Valvontalautakunta on toimeenpanohaaraan kuuluva riippumaton virasto. Lautakunnan viisi jäsentä nimittää presidentti, ja nimityksen vahvistaa senaatti (50). Jäsenet edustavat molempia puolueita. Kunkin lautakunnan jäsenen toimikausi kestää kuusi vuotta. Lautakunnan jäsenille ja henkilöstölle tehdään asianmukaiset turvallisuusselvitykset, jotta he voivat täyttää lakisääteiset tehtävänsä ja velvollisuutensa (51).

Valvontalautakunnan tehtävänä on varmistaa, että liittovaltion hallituksen toimet terrorismin torjumiseksi ovat tasapainossa yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojaamistarpeen kanssa. Lautakunnalla on kaksi perustavanlaatuista tehtävää – valvonta ja neuvonta. Valvontalautakunta laatii itse oman työohjelmansa ja määrittelee, mitä valvonta- ja neuvontatoimia se haluaa toteuttaa.

Valvontatehtävässään valvontalautakunta tarkastaa ja analysoi toimia, joita toimeenpanohaara toteuttaa suojellakseen kansakuntaa terrorismilta, ja varmistaa, että kyseisten toimien toteuttamistarve on tasapainossa yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojaamistarpeen kanssa (52). Valvontalautakunnan viimeisin päätökseen saatu valvontatehtävä keskittyi FISA-lain 702 §:n nojalla toteutettuihin tarkkailuohjelmiin (53). Lautakunta tarkastaa parhaillaan toimeenpanoasetuksen 12333 nojalla toteutettuja tiedustelutoimia (54).

Neuvontatehtävässään valvontalautakunta varmistaa, että kun laaditaan ja pannaan täytäntöön lakeja, asetuksia ja toimintaperiaatteita, jotka liittyvät toimiin kansakunnan suojelemiseksi terrorismilta, kansalaisvapauksiin liittyvät näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon (55).

Tehtävänsä täyttämiseksi lautakunnalla on lakiin perustuva pääsy kaikkiin virastojen merkityksellisiin tietoihin, raportteihin, tarkastuskertomuksiin, arviointeihin, asiakirjoihin, työpapereihin, suosituksiin ja kaikkeen muuhun asiaankuuluvaan aineistoon, kuten turvaluokiteltuihin tietoihin lain määräyksiä noudattaen (56). Lisäksi lautakunta voi haastatella ketä tahansa toimeenpanohaaran virkamiestä tai työntekijää ja ottaa tältä lausuntoja tai julkisia todistajanlausuntoja (57). Lisäksi lautakunta voi pyytää kirjallisesti, että oikeusministeri toimittaa lautakunnan puolesta toimeenpanohaaran ulkopuoliselle taholle haasteen, jossa tämä velvoitetaan antamaan asiaankuuluvaa tietoa (58).

Lopuksi on todettava, että valvontalautakunnan on noudatettava läpinäkyvyyttä laissa säädetyllä tavalla. Tähän sisältyy se, että lautakunnan toiminnasta tiedotetaan yleisölle julkisissa kuulemistilaisuuksissa ja että lautakunnan raportit julkistetaan mahdollisimman laajalti noudattaen salaisten tietojen suojaamista koskevia vaatimuksia (59). Valvontalautakunnan on lisäksi raportoitava, jos jokin toimeenpanohaaraan kuuluva virasto kieltäytyy noudattamasta sen neuvoja.

Tiedusteluyhteisön valvontaviranomaiset (Inspectors General) tekevät yhteisön ohjelmien ja toimien tarkastuksia ja arviointeja sen selvittämiseksi, onko niissä systeemisiä riskejä, heikkouksia ja puutteita. Lisäksi valvontaviranomaiset tutkivat valituksia ja tietoja, jotka sisältävät väitteitä lain, sääntöjen ja asetusten rikkomuksista tai huonosta hallinnosta, varojen laajamittaisesta tuhlaamisesta, vallan väärinkäytöstä tai tiedusteluyhteisön ohjelmista ja toimista aiheutuvasta merkittävästä ja erityisestä vaarasta kansanterveydelle ja turvallisuudelle. Valvontaviranomaisen riippumattomuus on keskeistä jokaisen raportin, havainnon ja suosituksen objektiivisuuden ja luotettavuuden kannalta. Riippumattomuuden kannalta seuraavat tekijät ovat kaikkein tärkeimpiä: valvontaviranomaisen nimittämis- ja erottamisprosessi; valvontaviranomaisen toiminnan, talousarvion ja henkilöstöhallinnon eriyttäminen valvottavan viraston toiminnoista; sekä kaksinkertainen raportointi yhtäältä toimeenpanohaaran virastojen päälliköille ja toisaalta kongressille.

Kongressi on perustanut valvontaviranomaisen toimiston jokaiseen toimeenpanohaaran virastoon, myös jokaiseen tiedusteluyhteisön toimijaan (60). Tiedustelutoiminnan talousarviota koskevan vuoden 2015 lain (Intelligence Authorization Act of Fiscal Year 2015) tultua vahvistetuksi lähes kaikkien tiedusteluyhteisön toimijoiden valvontaviranomaiset ovat presidentin nimittämiä ja heidän nimityksensä on senaatin vahvistama. Tämä koskee myös oikeusministeriötä, keskustiedustelupalvelua ja kansallista turvallisuusvirastoa (61). Lisäksi valvontaviranomaiset ovat vakinaisia ja puolueisiin kuulumattomia virkamiehiä, jotka ainoastaan presidentti voi erottaa. Vaikka Yhdysvaltojen perustuslaissa säädetään, että presidentti voi erottaa valvontaviranomaisen, erottamisoikeutta on käytetty harvoin, ja sen käyttäminen edellyttää, että presidentti antaa asiasta kongressille kirjallisen perustelun 30 päivää ennen valvontaviranomaisen erottamista (62). Näillä menettelytavoilla varmistetaan, että toimeenpanohaaran virkamiehet eivät vaikuta epäasiallisesti valvontaviranomaisen valintaan, nimittämiseen tai erottamiseen.

Valvontaviranomaisella on huomattavat lakiin perustuvat toimivaltuudet toimeenpanohaaran ohjelmien ja operaatioiden tarkastamiseksi, tutkimiseksi ja arvioimiseksi. Niiden tutkimusten ja arviointien lisäksi, jotka tehdään lain määräysten nojalla, valvontaviranomaisella on valvontatyössään laaja harkintavalta ja se voi valita arviointinsa kohteeksi mitkä ohjelmat ja toimet tahansa (63). Laissa varmistetaan, että valvontaviranomaisella on omat resurssinsa, joiden avulla se voi käyttää toimivaltaansa ja hoitaa tehtävänsä. Valvontaviranomainen voi muun muassa palkata oman henkilökuntansa ja toimittaa kongressille erillisen talousarvioesityksensä (64). Laissa varmistetaan, että valvontaviranomaisella on pääsy tietoihin, jotka se tarvitsee tehtäviensä hoitamiseksi. Sillä on suora pääsy kaikkiin viraston asiakirjoihin ja tietoihin, joissa on selvityksiä viraston ohjelmista ja operaatioista, eikä tietojen turvaluokituksella ole merkitystä. Sillä on valtuudet hankkia tietoja ja asiakirjoja haasteen avulla, ja se voi vaatia henkilöitä antamaan valaehtoisen todistajanlausunnon (65). Toimeenpanohaaran viraston päällikkö voi rajoitetuissa tapauksissa estää valvontaviranomaisen toiminnan, jos valvontaviranomaisen tarkastus tai tutkimus esimerkiksi heikentäisi merkittävästi Yhdysvaltojen kansallisia turvallisuusintressejä. Tämän toimivaltuuden hyödyntäminen on äärimmäisen epätavallista, ja viraston päällikön on sitä käyttäessään selostettava 30 päivän kuluessa kongressille, miksi hän teki niin (66). Itse asiassa kansallisen tiedusteluviraston johtaja ei ole koskaan soveltanut tätä rajoittamistoimivaltaa mihinkään valvontaviranomaisen toimeen.

Valvontaviranomaisella on velvollisuus raportoida täysimääräisesti ja ajantasaisesti sekä toimeenpanohaaran virastojen päälliköille että kongressille petoksista ja muista vakavista ongelmista sekä väärinkäytöksistä ja puutteista, jotka se havaitsee toimeenpanohaaran ohjelmissa ja toiminnoissa (67). Kaksinkertainen raportointi vahvistaa valvontaviranomaisen riippumattomuutta valvontaprosessissa lisäämällä kyseisen prosessin läpinäkyvyyttä ja antaa virastojen päälliköille tilaisuuden panna valvontaviranomaisen suositukset täytäntöön, ennen kuin kongressilla on mahdollisuus ryhtyä lainsäädäntötoimiin. Lain mukaan valvontaviranomaisen on esimerkiksi laadittava puolivuosittaisia kertomuksia, joissa kuvaillaan edellä mainittuja ongelmia sekä siihen mennessä toteutettuja korjaustoimia (68). Toimeenpanohaaran virastot ottavat valvontaviranomaisen havainnot ja suositukset vakavasti, ja valvontaviranomaiset voivat usein sisällyttää näihin ja muihin kertomuksiinsa virastojen ilmoitukset, joiden mukaan virastot hyväksyvät suositukset ja panevat ne täytäntöön, ennen kuin kertomukset toimitetaan kongressille ja toisinaan julkaistaan (69). Kaksinkertaisen raportoinnin lisäksi valvontaviranomaisilla on velvollisuus ohjata toimeenpanohaarasta tulevia väärinkäytösten paljastajia kuultavaksi asianomaiseen kongressin valvontavaliokuntaan, jossa he voivat selostaa väitteitään toimeenpanohaaran ohjelmissa ja toiminnoissa havaitsemistaan petoksista, varojen tuhlaamisesta tai väärinkäytöksistä. Väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyttä ei kerrota toimeenpanohaaralle, millä suojellaan kyseisiä henkilöitä siltä, että heihin mahdollisesti kohdistettaisiin luvattomia henkilöstötoimia tai turvallisuusselvitystoimia kostoksi raportoimisesta valvontaviranomaiselle (70). Kun väärinkäytösten paljastajat ovat usein valvontaviranomaisen tutkimusten tietolähteitä, se, että heitä voidaan kuulla kongressissa ilman että toimeenpanohaara voi vaikuttaa asiaan, lisää valvontaviranomaisen valvonnan vaikuttavuutta. Riippumattomuutensa avulla valvontaviranomainen voi edistää toimeenpanohaaran virastojen taloudellisuutta, tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta objektiivisesti ja lahjomattomasti.

Lopuksi todetaan, että kongressi on perustanut valvontaviranomaisten neuvoston, joka käsittelee lahjomattomuuteen ja tehokkuuteen liittyviä asioita. Tämä neuvosto muun muassa kehittää valvontaviranomaisille standardeja, jotka koskevat tarkastuksia, tutkimuksia ja arviointeja, sekä edistää koulutusta. Neuvosto, jolla on toimivalta tutkia väitteitä valvontaviranomaisen virkavirheistä, niin ollen valvoo valvontaviranomaisia, jotka valvovat kaikkia muita (71).

Toivon, että näistä tiedoista on Teille hyötyä.

---

(1)  Lisätietoja Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelutoiminnasta on julkisesti saatavilla IC on the Record -nimisellä verkkosivustolla (www.icontherecord.tumblr.com). Kyseessä on kansallisen tiedusteluviraston julkinen verkkosivusto, jolla pyritään lisäämään hallituksen tiedustelutoiminnan läpinäkyvyyttä.

(2)  Saatavilla osoitteessa https://www.whitehouse.gov/the-press-office/2014/01/17/presidential-policy-directive-signals-intelligence-activities

(3)  Lainvalvonta- tai sääntelyvirastot voivat Yhdysvalloissa pyytää yrityksiltä tietoja tutkintatarkoituksiin muiden rikosoikeudellisten, siviilioikeudellisten tai sääntelyyn liittyvien valtuuksien nojalla, mutta nämä valtuudet eivät kuulu tämän asiakirjan soveltamisalaan, joka rajoittuu kansallista turvallisuutta koskeviin valtuuksiin.

(4)  Saatavilla osoitteessa www.icontherecord.tumblr.com/ppd-28/2015/privacy-civil-liberties#ppd-28. Näillä menettelyillä toteutetaan tässä kirjeessä käsitellyt kohdentamis- ja räätälöintikäsitteet tavalla, joka vaihtelee tiedusteluyhteisön toimijasta toiseen.

(5)  Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita kansallisen turvallisuusviraston menettelytapaohjeet, jotka on annettu PPD-28:n täytäntöönpanemiseksi. Menettelytapaohjeissa määrätään, että tiedonkeruu toteutetaan mahdollisuuksien mukaan käyttämällä yhtä tai useampaa valintakriteeriä, joiden avulla tiedonkeruu pyritään kohdistamaan erityisiin ulkomaantiedustelun kohteisiin (esimerkiksi johonkin tunnettuun kansainväliseen terroristiin tai terroristiryhmään) tai erityisiin ulkomaantiedustelun aiheisiin (esimerkiksi ulkomaisen vallan tai sen asiamiesten toteuttamaan joukkotuhoaseiden levittämiseen).

(6)  Saatavilla osoitteessa http://www.dni.gov/files/documents/1017/PPD-28_Status_Report_Oct_2014.pdf

(7)  Saatavilla osoitteessa http://www.dni.gov/files/documents/ICD/ICD%20204%20National%20Intelligence%20Priorities%20Framework.pdf

(8)  Tiedusteluyhteisön määräys 203, saatavilla osoitteessa http://www.dni.gov/files/documents/ICD/ICD%20203%20Analytic%20Standards.pdf

(9)  Ks. esimerkiksi oikeusministeriön valvontaviranomaisen laatima FBI:tä koskeva kertomus (A Review of the Federal Bureau of Investigation's Activities Under Section 702 of the Foreign Intelligence Surveillance Act of 2008, syyskuu 2012), saatavilla osoitteessa https://oig.justice.gov/reports/2016/o1601a.pdf

(10)  Ks. www.dni.gov/clpo

(11)  50 U.S.C. § 1881a.

(12)  Yhdysvaltojen hallinto voi saada tietojen hankkimiseen liittyvän tuomioistuimen määräyksen myös muiden FISA-lain säännösten nojalla, ja tämä koskee myös Privacy Shield -järjestelyssä siirrettyjä tietoja. Ks. 50 U.S.C. § 1801 ja sitä seuraavat pykälät. FISA-lain I osastossa säädetään sähköisen tarkkailun ja III osastossa koti- tai paikanetsinnän luvallisuudesta. Kummassakin osastossa edellytetään tuomioistuimen määräystä (paitsi hätätilanteissa) ja vaaditaan aina, että on oltava perusteltua syytä olettaa kohteen olevan vieras valta tai vieraan vallan asiamies. FISA-lain IV osastossa säädetään, että on luvallista käyttää lähtevän ja saapuvan teleliikenteen tietojen tallennusjärjestelmiä (pen registers, trap and trace devices) ulkomaantiedusteluun, vastatiedusteluun tai terrorismin torjumiseen liittyvissä luvallisissa tutkimuksissa. Järjestelmien käyttämiseen tarvitaan tuomioistuimen määräys (paitsi hätätilanteissa). FISA-lain V osastossa säädetään, että FBI voi saada haltuunsa liiketoimintatiedot, joilla on merkitystä ulkomaantiedusteluun, vastatiedusteluun tai terrorismin torjumiseen liittyvissä luvallisissa tutkimuksissa. Tietojen hankkimiseen tarvitaan tuomioistuimen määräys (paitsi hätätilanteissa). Kuten jäljempänä selostetaan, terrorismin vastaisessa USA FREEDOM Act -laissa nimenomaisesti kielletään FISA-lakiin perustuvien teleliikennettä ja liiketoimintatietoja koskevien tuomioistuinten määräysten käyttö tietojen valikoimattomaan keräämiseen ja USA FREEDOM Act -laissa säädetään ”erityistä valintakriteeriä” koskevasta vaatimuksesta sen varmistamiseksi, että mainittuja valtuuksia käytetään kohdennetusti.

(13)  Yksityisyyden suojan ja kansalaisvapauksien valvonnasta vastaavan lautakunnan kertomus FISA-lain 702 §:n nojalla toteutetusta tarkkailuohjelmasta (Privacy and Civil Liberties Board, Report on the Surveillance Program Operated Pursuant to Section 702 of the Foreign Intelligence Surveillance Act, 2. heinäkuuta 2014, jäljempänä ’valvontalautakunnan kertomus’).

(14)  Ks. julkisoikeudellisia säädöksiä koskeva Pub. L. No. 110-261, 122 Stat. 2436 (2008).

(15)  Ks. 50 U.S.C. § 1881a(a) ja (b).

(16)  Ks. sama laki § 1801(e).

(17)  Ks. valvontalautakunnan kertomuksen sivu 99.

(18)  Ks. 50 U.S.C. § 1881a(d) ja (e).

(19)  Ks. valvontalautakunnan kertomuksen sivu 111.

(20)  Kuten edellinen alaviite.

(21)  Ks. valvontalautakunnan kertomuksen sivu 8; 50 U.S.C. § 1881a(l); ks. myös kansallisen turvallisuusviraston kansalaisvapauksista ja yksityisyyden suojasta vastaavan toimiston johtajan kertomus viraston FISA-lain 702 §:n soveltamisesta, sivu 4 (NSA Director of Civil Liberties and Privacy Report, NSA's Implementation of Foreign Intelligence Surveillance Act Section 702), saatavilla osoitteessa http://icontherecord.tumblr.com/ppd-28/2015/privacy-civil-liberties

(22)  Kansallisen tiedusteluviraston johtajan avoimuusraportti vuodelta 2014, saatavilla osoitteessa http://icontherecord.tumblr.com/transparency/odni_transparencyreport_cy2014

(23)  Minimointimenettelyt ovat saatavilla seuraavissa osoitteissa: http://www.dni.gov/files/documents/ppd-28/2014%20NSA%20702%20Minimization%20Procedures.pdf; http://www.dni.gov/files/documents/ppd-28/2014%20FBI%20702%20Minimization%20Procedures.pdf; ja http://www.dni.gov/files/documents/ppd-28/2014%20CIA%20702%20Minimization%20Procedures.pdf

(24)  Ks. kansallisen turvallisuusviraston kansalaisvapauksista ja yksityisyyden suojasta vastaavan toimiston johtajan kertomus viraston FISA-lain 702 §:n soveltamisesta, kertomuksen sivu 4.

(25)  Ks. esimerkiksi kansallisen turvallisuusviraston kertomus minimointimenettelyistä, sivu 6, linkki alaviitteessä 23.

(26)  Tiedusteluyhteisön PPD-28 -menettelyt ovat saatavilla osoitteessa http://icontherecord.tumblr.com/ppd-28/2015/privacy-civil-liberties

(27)  Ks. kansallisen turvallisuusviraston minimointimenettelyt; PPD-28:n 4 §.

(28)  Ks. 50 U.S.C. § 1881(l); ks. myös valvontalautakunnan kertomuksen sivut 66–76.

(29)  Ks. oikeusministerin ja kansallisen tiedusteluviraston johtajan puolivuosittain laatima arvio FISA-lain 702 §:n noudattamisesta, sivut 2 ja 3 (Semiannual Assessment of Compliance with Procedures and Guidelines Issues Pursuant to Section 702 of the Foreign Intelligence Surveillance Act, Submitted by the Attorney General and the Director of National Intelligence), saatavilla osoitteessa http://www.dni.gov/files/documents/Semiannual%20Assessment%20of%20Compliance%20with%20procedures%20and%20guidelines%20issued%20pursuant%20to%20Sect%20702%20of%20FISA.pdf

(30)  FISC-tuomioistuimen työjärjestyksen sääntö nro 13 (Foreign Intelligence Surveillance Court Rules of Procedures), saatavilla osoitteessa http://www.fisc.uscourts.gov/sites/default/files/FISC%20Rules%20of%20Procedure.pdf

(31)  Reggie B. Waltonin kirje Patrick J. Leahylle, päivätty 29. heinäkuuta 2013, saatavilla osoitteessa http://fas.org/irp/news/2013/07/fisc-leahy.pdf

(32)  Ks. USA FREEDOM Act -lain 401 §, julkisoikeudellisia säädöksiä koskeva P.L. 114-23.

(33)  Ks. 50 U.S.C. § 1881f.

(34)  Ks. saman lain § 1881a(l)(1).

(35)  Ks. saman lain § 1881a(l)(3). Jotkin näistä kertomuksista ovat salaisia.

(36)  FISC-tuomioistuimen muistiolausunto ja määräys, sivu 26 (FISC 2014, Mem. Opinion and Order), saatavilla osoitteessa http://www.dni.gov/files/documents/0928/FISC%20Memorandum%20Opinion%20and%20Order%2026%20August%202014.pdf

(37)  Ks. USA FREEDOM Act of 2015, julkisoikeudellisia säädöksiä koskeva Pub. L. No. 114-23, § 401, 129 Stat. 268.

(38)  Ks. saman lain §§ 103, 201, 501. Kansallista turvallisuutta koskevista kirjeistä säädetään useissa laeissa, joissa annetaan FBI:lle valtuudet saada tietyntyyppisten yritysten lainakertomuksissa, kirjanpidoissa ja sähköisissä tilausasiakas- ja liiketapahtumarekistereissä olevia tietoja. Kirjeitä voidaan hyödyntää ainoastaan kansainvälisen terrorismin tai salaisen tiedustelutoiminnan torjumiseksi. Ks. 12 U.S.C. § 3414; 15 U.S.C. §§ 1681u-1681v; 18 U.S.C. § 2709. On tavallista, että FBI käyttää kansallista turvallisuutta koskevia kirjeitä kerätäkseen erittäin tärkeää ei-sisällöllistä tietoa terrorismin torjuntaan tai vastatiedusteluun liittyvien tutkimusten alkuvaiheissa. Kyseistä tietoa voisi olla esimerkiksi sellaisen tilinavaajan henkilöllisyys, jolla saattaa olla yhteyksiä jonkin terroristiryhmän, kuten Isiksen asiamiehiin. Kansallista turvallisuutta koskevan kirjeen vastaanottaja voi vastustaa kirjeessä esitettyjä vaatimuksia viemällä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ks. 18 U.S.C. § 3511.

(39)  Ks. sama.

(40)  Ks. saman lain § 401.

(41)  Ks. saman lain § 602.

(42)  Ks. sama.

(43)  Ks. saman lain § 603.

(44)  Ks. saman lain §§ 502(f)–503.

(45)  Saatavilla osoitteessa http://www.dni.gov/index.php/intelligence-community/intelligence-transparency-principles

(46)  Saatavilla osoitteessa http://www.dni.gov/files/documents/Newsroom/Reports%20and%20Pubs/Principles%20of%20Intelligence%20Transparency%20Implementation%20Plan.pdf

(47)  Ks. sama.

(48)  Saatavilla osoitteessa https://www.nsa.gov/civil_liberties/_files/nsa_report_on_section_702_program.pdf; https://www.nsa.gov/civil_liberties/_files/UFA_Civil_Liberties_and_Privacy_Report.pdf; https://www.nsa.gov/civil_liberties/_files/UFA_Civil_Liberties_and_Privacy_Report.pdf

(49)  Ks. esimerkiksi New York Times v. oikeusministeriö, 756 F.3d 100 (2d Cir. 2014); American Civil Liberties Union v. CIA, 710 F.3d 422 (D.C. Cir. 2014).

(50)  42 U.S.C. 2000ee(a), (h).

(51)  42 U.S.C. 2000ee(k).

(52)  42 U.S.C. 2000ee(d)(2).

(53)  Ks. yleisesti https://www.pclob.gov/library.html#oversightreports

(54)  Ks. yleisesti https://www.pclob.gov/events/2015/may13.html

(55)  42 U.S.C. 2000ee(d)(1); ks. myös valvontalautakunnan neuvontatoimia koskevista toimintaperiaatteista ja menettelytavoista annettu asiakirja (PCLOB Advisory Function Policy and Procedure, Policy 2015-004), saatavilla osoitteessa https://www.pclob.gov/library/Policy-Advisory_Function_Policy_Procedure.pdf

(56)  42 U.S.C. 2000ee(g)(1)(A).

(57)  42 U.S.C. 2000ee(g)(1)(B).

(58)  42 U.S.C. 2000ee(g)(1)(D).

(59)  42 U.S.C. 2000eee(f).

(60)  Valvontaviranomaisesta vuonna 1978 annetun lain (sellaisena kuin se on muutettuna) 2 ja 4 §; kansallisesta turvallisuudesta vuonna 1947 annetun lain (sellaisena kuin se on muutettuna) 103H §:n b ja e momentti; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n a momentti.

(61)  Ks. julkisoikeudellisia säädöksiä koskeva Pub. L. No. 113-293, 128 Stat. 3990, (19. joulukuuta 2014). Ainoastaan Yhdysvaltojen asevoimien tiedusteluorganisaation ja kansallisen kuvatiedusteluaineistoa käsittelevän viraston valvontaviranomaiset nimittää muu kuin presidentti. Puolustusministeriön ja tiedusteluyhteisön valvontaviranomaisilla on kuitenkin näitä virastoja koskeva rinnakkainen toimivalta.

(62)  Valvontaviranomaisesta vuonna 1978 annetun lain (sellaisena kuin se on muutettuna) 3 §; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n c momentti; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n b momentti.

(63)  Ks. valvontaviranomaisesta vuonna 1947 annetun lain 4 §:n a momentti ja 6 §:n a momentin 2 kohta; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n e momentti ja g momentin 2 kohdan A alakohta; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n a ja c momentti.

(64)  Valvontaviranomaisesta annetun lain 3 §:n d momentti, 6 §:n a momentin 7 kohta ja 6 §:n f momentti; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n d, i, j ja m momentti; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n e momentin 7 kohta ja f momentti.

(65)  Valvontaviranomaisesta annetun lain 6 §:n a momentin 1, 3, 4, 5 ja 6 kohta; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n g momentin 2 kohta; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n e momentin 1, 2, 4 ja 5 kohta.

(66)  Ks. esimerkiksi valvontaviranomaisesta annetun lain 8 §:n b momentti ja 8E §:n a momentti; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n f momentti; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n b momentti.

(67)  Valvontaviranomaisesta annetun lain 4 §:n a momentin 5 kohta; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n a momentin b kohdan 3 ja 4 alakohta; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n a momentin 2 ja 4 kohta.

(68)  Valvontaviranomaisesta annetun lain 2 §:n 3 momentti ja 4 §:n a momentti ja 5§; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n k momentti; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n d momentti. Oikeusministeriön valvontaviranomaisen julkistamat kertomukset ovat saatavilla osoitteessa http://oig.justice.gov/reports/all.htm. Vastaavasti tiedusteluyhteisön valvontaviranomainen julkistaa puolivuosittaiset kertomuksensa osoitteessa https://www.dni.gov/index.php/intelligence-community/ic-policies-reports/records-requested-under-foia#icig

(69)  Valvontaviranomaisesta annetun lain 2 §:n 3 momentti, 4 §:n a momentti ja 5 §; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n k momentti; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n d momentti. Oikeusministeriön valvontaviranomaisen julkistamat kertomukset ovat saatavilla osoitteessa http://oig.justice.gov/reports/all.htm. Vastaavasti tiedusteluyhteisön valvontaviranomainen julkistaa puolivuosittaiset kertomuksensa osoitteessa https://www.dni.gov/index.php/intelligence-community/ic-policies-reports/records-requested-under-foia#icig

(70)  Valvontaviranomaisesta annetun lain 7 §; kansallisesta turvallisuudesta annetun lain 103H §:n g momentin 3 kohta; keskustiedustelupalvelulain 17 §:n e momentin 3 kohta.

(71)  Valvontaviranomaisesta annetun lain 11 §.

LIITE VII

19. helmikuuta 2016

Justin S. Antonipillai

Neuvonantaja

Yhdysvaltojen kauppaministeriö

1401 Constitution Ave., NW

Washington, DC 20230

Ted Dean

Toinen apulaisalivaltiosihteeri

Kauppaministeriön kansainvälisen kaupan osasto

1401 Constitution Ave., NW

Washington, DC 20230

Arvoisa Justin Antonipillai ja arvoisa Ted Dean

Tässä kirjeessä esitetään lyhyt yhteenveto tärkeimmistä tutkintavälineistä, joiden avulla yhdysvaltalaisilta yrityksiltä saadaan liiketoimintaan liittyviä ja muita tietoja rikosoikeudellisen lainvalvonnan ja (siviilioikeudellisen ja sääntelyyn liittyvän) yleisen edun nimissä. Kirjeessä kerrotaan myös tietoihin pääsyä koskevista rajoituksista, jotka oikeusperustassa on määrätty (1). Nämä oikeudelliset menettelyt ovat syrjimättömiä siinä mielessä, että niitä käytetään tietojen hankkimiseksi yrityksiltä Yhdysvalloissa, myös sellaisilta yrityksiltä, jotka antavat oman varmennuksensa Privacy Shield -järjestelyssä, eikä rekisteröidyn kansalaisuudella ole merkitystä. Lisäksi yritykset, jotka joutuvat oikeudellisen menettelyn kohteeksi Yhdysvalloissa, voivat nostaa asiaa koskevan kanteen tuomioistuimessa, kuten jäljempänä esitetään (2).

Yhdysvaltojen perustuslain neljännellä lisäyksellä on erityistä merkitystä viranomaisten takavarikoidessa tietoja. Lisäyksessä säädetään seuraavaa: ”Kansalaisten oikeutta olla turvassa henkilöönsä, taloonsa, asiakirjoihinsa ja muuhun omaisuuteensa kohdistuvilta kohtuuttomilta etsinnöiltä ja takavarikoinneilta älköön loukattako, älköönkä etsintälupaa annettako muutoin kuin todennäköisestä syystä, joka on vahvistettu valalla tai juhlallisella vakuutuksella, ja etsintäluvassa on erityisesti mainittava etsinnän tapahtumapaikka sekä pidätettävät henkilöt ja takavarikoitavat esineet.” Yhdysvaltojen korkein oikeus totesi asiassa Berger v. New Yorkin osavaltio seuraavaa: ”kuten tämä tuomioistuin on lausunut lukemattomia kertoja, tämän lisäyksen perustarkoitus on suojella kansalaisten yksityisyyttä ja turvallisuutta viranomaisten mielivaltaista tunkeutumista vastaan”. Ks. 388 U.S. 41, 53 (1967) (asiassa on viittaus tapaukseen Camara v. San Franciscon kaupungin tuomioistuin, 387 U.S. 523, 528 (1967)). Neljännessä lisäyksessä edellytetään, että lainvalvontaviranomaisten on kotimaisissa rikostutkimuksissa yleensä hankittava tuomioistuimelta etsintälupa ennen etsinnän toteuttamista. Ks. Katz v. Yhdysvallat, 389 U.S. 347, 357 (1967). Kun etsintälupavaatimusta ei sovelleta, hallituksen on noudatettava toimissaan neljännen lisäyksen edellyttämää ”kohtuutta”. Näin ollen perustuslaissa itsessään varmistetaan, että Yhdysvaltojen hallituksen valta takavarikoida kansalaisten tietoja ei ole rajatonta tai mielivaltaista.

Rikoslain valvonnassa hyödynnettävät valtuudet:

Liittovaltion syyttäjät, jotka ovat oikeusministeriön virkamiehiä, ja liittovaltion tutkijat, mukaan lukien oikeusministeriön alaisen lainvalvontaviraston FBI:n tutkijat, voivat velvoittaa yhdysvaltalaiset yritykset luovuttamaan asiakirjoja ja muita tietoja rikostutkintaa varten hyödyntämällä useita pakollisia oikeudellisia menettelyjä. Näitä ovat suuren valamiehistön haasteet, hallinnolliset haasteet ja etsintäluvat. Muita viestintätietoja voidaan hankkia sellaisten rikostutkimuksia koskevien liittovaltion oikeudellisten välineiden nojalla, jotka liittyvät lähtevän ja saapuvan teleliikenteen tietojen tallennusjärjestelmiin.

Suuren valamiehistön haaste tai tuomioistuinhaaste: Rikosoikeudellisia haasteita käytetään kohdennettujen lainvalvontatutkimusten tukena. Suuren valamiehistön haaste on virallinen kehotus avustaa valamiehistöä tutkimuksessa, joka koskee tiettyä rikoslain rikkomusepäilystä. Haaste annetaan tavallisesti liittovaltion syyttäjän pyynnöstä. Suuret valamiehistöt kuuluvat tuomioistuimen tutkintahaaraan, ja niiden jäsenet valitsee tuomari tai avustava tuomari. Haasteessa voidaan vaatia, että henkilö todistaa menettelyssä tai luovuttaa liiketoimintatietoja, sähköisesti tallennettua tietoa tai muita aineellisia esineitä. Tietojen tulee olla merkityksellisiä tutkimuksen kannalta. Haaste ei saa olla kohtuuton eli laajuudeltaan ja rasittavuudeltaan liiallinen. Haasteen vastaanottaja voi vastustaa haastetta esittämällä näihin seikkoihin perustuvan väitteen. Ks. liittovaltion rikosprosessisääntöjen kohta 17. Sen jälkeen kun asia on tullut suuren valamiehistön käsittelyyn, asiakirjojen hankkimiseksi voidaan rajoitetuissa olosuhteissa käyttää tuomioistuinhaastetta.

Hallinnollisiin haasteisiin liittyvät valtuudet: Hallinnollista haastetta voidaan käyttää rikosoikeudellisissa tai siviilioikeudellisissa tutkimuksissa. Useissa liittovaltion laeissa säädetään hallinnollisten haasteiden käyttämisestä rikoslain valvonnassa. Tällöin on kyse tutkimuksista, jotka koskevat terveydenhuoltoalan petoksia, lasten kaltoinkohtelua, salaisen palvelun turvatoimia tai valvottuja aineita, tai kyse on valvontaviranomaisen tutkimuksista, jotka kohdistuvat hallituksen virastoihin. Näissä tutkimuksissa voidaan vaatia luovuttamaan liiketoimintatietoja, sähköisesti tallennettua tietoa tai muita aineellisia esineitä. Jos viranomaiset hakevat tuomioistuimelta hallinnollisen haasteen vahvistamista, haasteen vastaanottaja voi – aivan kuten suuren valiokunnan haasteen vastaanottaja – esittää väitteen, jonka mukaan haaste on kohtuuton eli laajuudeltaan ja rasittavuudeltaan liiallinen.

Tuomioistuimen määräykset, jotka liittyvät lähtevän ja saapuvan teleliikenteen tietojen tallennusjärjestelmiin: Sellaisten rikosoikeussäännösten nojalla, jotka koskevat lähtevän ja saapuvan teleliikenteen tietojen tallennusjärjestelmiin liittyviä lupia, lainvalvontaviranomaiset voivat hankkia tuomioistuimen määräyksen, jolla ne voivat – vahvistettuaan että tiedot ovat tarpeen meneillään olevassa rikostutkimuksessa – saada tiettyä puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta koskevaa reaaliaikaista, ei-sisällöllistä numeronvalinta-, reititys-, osoitteenmuodostus- ja merkinantotietoa. Ks. 18 U.S.C. §§ 3121–3127. Tällaisen välineen asentaminen tai käyttäminen muuten kuin lain mukaisesti on liittovaltion rikos.

Laki sähköisen viestinnän tietosuojasta (Electronic Communications Privacy Act): Viranomaisten pääsystä internetpalveluntarjoajien, puhelinyhtiöiden ja muiden kolmansien osapuolten tilausasiakastietoihin, tietoliikennetietoihin ja viestinnän tallennettuun sisältöön on omat sääntönsä. Ne ovat sähköisen viestinnän tietosuojasta annetun lain II osastossa, jota kutsutaan myös tallennettua viestintää koskevaksi laiksi, ks. 18 U.S.C. §§ 2701–2712. Laissa säädetään yksityisyyden suojan järjestelmästä, jossa rajoitetaan lainvalvojien pääsyä tietoihin siten, että se ei voi ulottua pidemmälle kuin mitä perustuslaillisten säännösten nojalla vaaditaan internetpalveluntarjoajien asiakkailta ja tilausasiakkailta. Lain mukaan yksityisyyden suoja kasvaa sitä mukaa kuin tiedonkeruun häiritsevyys lisääntyy. Rikoslakia valvovien viranomaisten on hankittava haaste, jos he haluavat saada tilausasiakkaiden rekisteröintitietoja, IP-osoitteita ja niihin liittyviä aikaleimoja tai laskutustietoja. Useimpien muiden tallennettujen, ei-sisällöllisten tietojen osalta, kuten sellaisten sähköpostiotsikoiden osalta, joista ei ilmene viestin aihe, lainvalvontaviranomaisten on esitettävä tuomarille erityisiä seikkoja, jotka osoittavat, että pyydetyt tiedot ovat merkityksellisiä ja olennaisia vireillä olevan rikostutkinnan kannalta. Jotta rikoslain valvonnasta vastaavat viranomaiset voivat saada pääsyn sähköisen viestinnän tallennettuun sisältöön, ne yleensä hankkivat tuomarilta määräyksen, jonka perusteena ovat todennäköiset syyt siitä, että kyseisellä tilillä on todisteita rikoksesta. Tallennettua viestintää koskevassa laissa säädetään myös siviili- ja rikosoikeudellisista seuraamuksista.

Tarkkailua koskevat tuomioistuimen määräykset puhelinkuuntelua koskevan liittovaltion lain nojalla: Lisäksi lainvalvontaviranomaiset voivat rikostutkimustarkoituksissa salakuunnella reaaliaikaisesti langallista, suullista tai sähköistä viestintää puhelinkuuntelua koskevan liittovaltion lain nojalla. Ks. 18 U.S.C. §§ 2510–2522. Tämän välineen käyttäminen edellyttää aina tuomioistuimen määräystä. Tuomarin on siinä tultava muun muassa johtopäätökseen, jonka mukaan on todennäköisiä syitä uskoa, että langallisen tai sähköisen salakuuntelun avulla saadaan todisteita liittovaltion rikoksesta tai syytettä välttelevän etsintäkuulutetun olinpaikasta. Laissa säädetään siviilioikeudellisista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista, jos salakuuntelua koskevia säännöksiä rikotaan.

Etsintämääräys – sääntö 41: Yhdysvalloissa lainvalvontaviranomaiset voivat tutkia kiinteistön fyysisesti, jos niillä on siihen tuomarin antama lupa. Lainvalvontaviranomaisten on osoitettava tuomarille todennäköisin syin, että rikos on tapahtunut tai on tapahtumassa ja että rikokseen liittyvää on todennäköisesti löydettävissä etsintäluvassa yksilöidystä paikasta. Tätä välinettä käytetään usein silloin kun kiinteistön fyysinen tutkiminen on tarpeen sillä perusteella, että jos haaste tai muu tietojen toimittamista koskeva määräys annettaisiin tiedoksi yritykselle, syntyisi vaara todisteiden hävittämisestä. Ks. Yhdysvaltojen perustuslain neljäs lisäys (josta tarkempaa selostusta edellä), liittovaltion rikosprosessisääntöjen kohta 41. Etsintämääräyksen kohde voi pyrkiä kumoamaan määräyksen sillä perusteella, että se on liiallinen, aiheeton tai muuten epäasianmukaisesti hankittu, ja osapuoli, joka katsoo oikeuksiensa tulleen loukatuiksi ja jolla on asiavaltuus esillä olevassa asiassa, voi vaatia, että laittomalla etsinnällä saadut todisteet hävitetään. Ks. Mapp v. Ohio, 367 U.S. 643 (1961).

Oikeusministeriön suuntaviivat ja toimintaperiaatteet: Sen lisäksi että perustuslaissa ja tavallisissa laeissa sekä vahvistetuissa säännöissä rajoitetaan edellä selostetulla tavalla viranomaisten pääsyä tietoihin, oikeusministeri on vahvistanut suuntaviivoja, joissa asetetaan lisärajoituksia lainvalvontaviranomaisten pääsylle tietoihin ja joihin sisältyy myös yksityisyyden ja kansalaisvapauksien suojaan liittyviä toimia. Esimerkiksi oikeusministerin vahvistamissa, FBI:n kotimaisia operaatioita koskevissa yleisissä suuntaviivoissa syyskuulta 2008 (saatavilla osoitteessa http://www.justice.gov/archive/opa/docs/guidelines.pdf) asetetaan rajoituksia tutkintamenetelmien käytölle etsittäessä tietoa, joka liittyy liittovaltion rikosten tutkintaan. Näissä suuntaviivoissa edellytetään, että FBI käyttää tutkintamenetelmiä, jotka häiritsevät niin vähän kuin mahdollista ja joissa otetaan huomioon vaikutukset yksityisyyteen ja kansalaisvapauksiin ja mahdolliset vahingot henkilön maineelle. Lisäksi suuntaviivojen mukaan ”on selvää, että FBI:n on toteutettava tutkimuksensa ja muut toimensa lainmukaisella ja kohtuullisella tavalla, jossa kunnioitetaan vapautta ja yksityisyyttä ja jossa vältetään aiheuttamasta tarpeetonta häiriötä lainkuuliaisille ihmisille”. Ks. FBI-suuntaviivojen sivu 5. FBI on pannut nämä suuntaviivat täytäntöön antamalla ohjeen, joka koskee viraston kotimaisia tutkimuksia ja operaatioita (saatavilla osoitteessa https://vault.fbi.gov/FBI%20Domestic%20Investigations%20and%20Operations%20Guide%20(DIOG)). Tämä on kattava käsikirja, joka sisältää tutkimusvälineiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset rajoitukset ja ohjeistusta sen varmistamiseksi, että jokaisessa tutkimuksessa suojellaan kansalaisvapauksia ja yksityisyyttä. Muita sääntöjä ja toimintaperiaatteita, joilla rajoitetaan liittovaltion syyttäjien tutkimustoimia, on selostettu Yhdysvaltojen oikeusministeriön käsikirjassa, joka on saatavilla osoitteessa http://www.justice.gov/usam/united-states-attorneys-manual

Siviilihallinto- ja sääntelyviranomaisten (yleisen edun mukaiset) valtuudet:

Yhdysvalloissa on asetettu merkittäviä rajoituksia myös sille, miten siviilihallintoon ja sääntelyyn liittyvien (ns. yleisen edun mukaisten) syiden nojalla voidaan vaatia tietoja yrityksiltä. Virastot, joilla on siviilihallinto- ja sääntelytehtäviä, voivat toimittaa yrityksille haasteita, joissa ne vaativat luovuttamaan liiketoimintatietoja, sähköisesti tallennettua tietoa tai muita aineellisia esineitä. Näiden virastojen toimivalta esittää hallinnollisia tai siviilihallinnollista haasteita on rajattu. Tämä johtuu paitsi virastojen perustamissäännöksistä myös siitä, että haasteet tarkastetaan riippumattomassa oikeudellisessa menettelyssä ennen niiden mahdollista oikeudellista täytäntöönpanoa. Ks. esimerkiksi liittovaltion rikosprosessisääntöjen kohta 45. Virastot voivat pyytää pääsyä ainoastaan tietoihin, joilla on merkitystä virastojen sääntelytoimivaltaan kuuluvissa asioissa. Lisäksi hallinnollisen haasteen vastaanottaja voi nostaa kanteen tuomioistuimessa ja vastustaa haasteen täytäntöönpanoa esittämällä näyttöä, jonka mukaan virasto ei ole noudattanut perusvaatimusten mukaista kohtuullisuutta kuten edellä on selostettu.

On olemassa muita oikeusperustoja, joihin vedoten yritykset voivat vastustaa hallinnollisten virastojen tietopyyntöjä ja joissa on kyse siitä, että yritykset toimivat tietyillä erityisillä aloilla ja että heidän hallussaan oleva tieto on tietyntyyppistä. Esimerkiksi rahoituslaitokset voivat vastustaa hallinnollisia haasteita, joissa vaaditaan tietynlaisia tietoja, sillä perusteella, että tietojen luovutuksella rikottaisiin pankkisalaisuudesta annettua lakia ja sen täytäntöönpanoasetuksia. Ks. 31 U.S.C. § 5318, 31 C.F.R. osa X. Muut yritykset voivat tukeutua luottokelpoisuusraportointia koskevaan Fair Credit Reporting Act -lakiin (ks.15 U.S.C. § 1681b) tai moniin muihin alakohtaisiin lakeihin. Jos viraston haastetoimivaltaa käytetään väärin, seurauksena voi olla viraston vahingonkorvausvastuu tai ao. virkamiesten henkilökohtainen vahingonkorvausvastuu. Ks. esimerkiksi kansalaisten pankkitietoja koskeva Right to Financial Privacy Act -laki, 12 U.S.C. §§ 3401–3422. Näin ollen Yhdysvaltojen tuomioistuimet vahtivat, että sääntelyhaastepyynnöt ovat asiallisia, ja valvovat riippumattomasti liittovaltion virastojen toimia.

Lopuksi on todettava, että kaikkien lakisääteisten valtuuksien, jotka hallintoviranomaisilla on tietojen fyysiseen takavarikoimiseen yritykseltä Yhdysvalloissa, on oltava neljännen lisäyksen mukaisia. Ks. See v. Seattlen kaupunki, 387 U.S. 541 (1967).

Päätelmät

Kaikkien lainvalvonta- ja sääntelytoimintojen on noudatettava sovellettavaa lainsäädäntöä Yhdysvalloissa, mukaan lukien perustuslakia, lakeja, sääntöjä ja asetuksia. Toimintojen on myös noudatettava sovellettavia toimintaperiaatteita, kuten liittovaltion lainvalvontatoimia koskevia oikeusministerin suuntaviivoja. Edellä kuvatussa lainsäädännössä rajoitetaan Yhdysvaltojen lainvalvonta- ja sääntelyviranomaisten mahdollisuuksia hankkia tietoja yrityksiltä Yhdysvalloissa – koskivatpa ne yhdysvaltalaisia tai ulkomaisia henkilöitä – ja lisäksi annetaan mahdollisuus siihen, että kaikki viranomaisten tietopyynnöt, jotka perustuvat laissa myönnettyihin valtuuksiin, voidaan saattaa oikeudellisen valvonnan kohteeksi tuomioistuimessa.

---

(1)  Tässä tiivistelmässä ei selosteta kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tutkintavälineitä, joita lainvalvonnassa käytetään terrorismia koskevissa tai muissa kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä tutkimuksissa. Näin ollen tässä ei selosteta esimerkiksi kansallista turvallisuutta koskevia kirjeitä, joilla hankitaan tiettyjä yritysten lainakertomuksissa, kirjanpidoissa ja sähköisissä tilausasiakas- ja liiketapahtumarekistereissä olevia tietoja. Ks. 12 U.S.C. § 3414; 15 U.S.C. § 1681u; 15 U.S.C. § 1681v; 18 U.S.C. § 2709. FISA-lain nojalla tehtävistä toimista (sähköinen tarkkailu, etsintäluvat, liiketoimintatietojen hankkiminen ja muu viestintätietojen kerääminen), ks. 50 U.S.C. § 1801 ja sitä seuraavat pykälät.

(2)  Tässä asiakirjassa käsitellään lainvalvonnan ja sääntelyn oikeusperustaa liittovaltion tasolla. Osavaltiot tutkivat osavaltioiden lakien rikkomukset, ja niitä koskevat asiat käsitellään osavaltioiden tuomioistuimissa. Osavaltioiden lainvalvontaviranomaiset hyödyntävät etsintämääräyksiä ja haasteita, jotka myönnetään osavaltioiden lakien mukaisesti. Tämä tapahtuu suurimmaksi osaksi samalla tavalla kuin tässä kirjeessä selostetaan, mutta erona on, että oikeudellista menettelyä koskeva suoja, jota annetaan osavaltioiden perustuslakien mukaan, voi mennä pidemmälle kuin Yhdysvaltojen perustuslaissa annettu suoja. Osavaltion laissa säädettyjen suojatoimenpiteiden on oltava vähintään yhtä kattavia kuin Yhdysvaltojen perustuslaissa määrätyt suojatoimet, ja tämä koskee myös perustuslain neljättä lisäystä (mutta ei rajoitu siihen).