23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/42

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/2440,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2015,

tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia Pohjanmerellä ja unionin vesillä ICES-alueella IIa koskevasta poisheittämissuunnitelmasta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 6 kohdan ja 18 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (2) ja erityisesti sen 18 a ja 48 a artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Alankomailla, Belgialla, Ranskalla, Ruotsilla, Saksalla, Tanskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on Pohjanmerellä välitön kalastuksenhoitoetu. Nämä jäsenvaltiot toimittivat Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia.

(4)

Sovellettaessa asetusta (EU) N:o 1380/2013 Pohjanmeri käsittää ICES-alueet IIIa ja IV. Koska eräitä ehdotetun poisheittämissuunnitelman piiriin kuuluvia pohjakalakantoja esiintyy myös unionin vesillä ICES-alueella IIa, jäsenvaltiot suosittavat, että poisheittämissuunnitelma kattaa myös kyseisen alueen.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan Pohjanmerellä kalastuksia määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016 turskan, koljan, valkoturskan ja seitin sekakalastuksessa, keisarihummerin kalastuksessa, merianturan ja punakampelan sekakalastuksessa, kummeliturskan kalastuksessa ja pohjankatkaravun kalastuksessa. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti poisheittämissuunnitelmassa yksilöidään lajit, joiden saaliit on purettava 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Nämä lajit ovat seiti, valkoturska, keisarihummeri, meriantura, punakampela, kummeliturska ja pohjankatkarapu. Poisheittämissuunnitelmassa vahvistetaan myös pohjankatkaravun sivusaaliiden purkamisvelvoite.

(6)

Yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että merroilla ja tietyillä pohjatrooleilla (OTB, TBN (3)) ICES-alueella IIIa pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan kahta vapautusta purkamisvelvoitteesta. Yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n arvioiman tieteellisen näytön perusteella ja ottaen huomioon pyydysten, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin erityispiirteet komissio katsoo, että kyseiset vapautukset olisi sisällytettävä tähän asetukseen. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava lisätietoja, jotta STECF voisi jatkaa kyseisillä trooleilla pyydetyn keisarihummerin eloonjäämisasteen arvioimista ja komissio voisi tarkastella kyseistä vapautusta uudelleen vuoden 2016 jälkeen.

(7)

Yhteinen suositus sisältää viisi purkamisvelvoitetta koskevaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF tarkasteli jäsenvaltioiden toimittamaa näyttöä ja päätteli, että yleisesti ottaen yhteinen suositus sisälsi perusteltuja argumentteja, joiden mukaan valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja/tai aiheuttaa tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kohtuutonta kasvua; eräissä tapauksissa yhteisen suosituksen argumenttien tueksi esitettiin laadullinen arvio kustannuksista. Koska poikkeavat tieteelliset tiedot eivät kiistä tätä päätelmää, on syytä vahvistaa de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan nojalla sallitut tasot ylity.

(8)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu merianturaa ja koljaa yhdessä koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kaksi prosenttia keisarihummerin, merianturan ja koljan vuotuisesta kokonaissaaliista keisarihummeria lajitteluristikkoa käyttävillä pohjatrooleilla ICES-alueella IIIa pyytävien alusten harjoittamassa kalastuksessa, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste haetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueella IIIa, ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste haetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(10)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu alle 19 senttimetrin kokoista merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään 3,7 prosenttia tätä lajia pyytävien, silmäkooltaan 80–90 millimetriä olevia puomitrooleja ICES-suuralueella IV linjan 55/56oN eteläpuolella käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa ja että on olemassa suositusta tukevia määrällisiä taustatietoja tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kohtuuttomasta kasvusta. Komissio katsoo, että on aiheellista sisällyttää kyseinen poikkeus tähän asetukseen. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä lisätietoja kyseisistä kustannuksista, jotta komissio voi tarkastella poikkeusta uudelleen vuoden 2016 jälkeen.

(11)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään seitsemän prosenttia kyseistä lajia puomitrooleilla, joiden valikoivuutta on lisätty, ICES-suuralueella IV pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste ehdotetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempää keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kuusi prosenttia kyseistä lajia ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien, tiettyjä pohjatrooleja käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että on olemassa suositusta tukevia määrällisiä taustatietoja tahattomien saaliiden käsittely- ja poisheittämiskustannusten kohtuuttomasta kasvusta. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste ehdotetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 850/98 18 a artiklassa annetaan komissiolle valtuudet vahvistaa poisheittämissuunnitelmien hyväksymistä varten ja purkamisvelvoitteen alaisten lajien osalta säilyttämisen vähimmäisviitekoko, jonka tarkoituksena on varmistaa nuorten meren eliöiden suojeleminen. Säilyttämisen vähimmäisviitekoko voi tarvittaessa poiketa kyseisen asetuksen liitteessä XII vahvistetusta koosta. Nykyisin keisarihummerin osalta kyseisessä liitteessä vahvistettu säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 130 senttimetriä. STECF:n tarkistama tieteellinen näyttö tukee keisarihummerin säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista 105 senttimetriksi. STECF päätteli erityisesti, että ehdotettu säilyttämisen vähimmäisviitekoko on keskimääräistä sukukypsyyskokoa suurempi ja että säilyttämisen vähimmäisviitekoon pienentämisestä kannalle aiheutuva riski ICES-alueella IIIa on vähäinen.

(14)

Poisheittämissuunnitelmiin voi sisältyä myös teknisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät purkamisvelvoitteen alaisiin kalastuksiin tai lajeihin. Pyydysten valikoivuuden parantamiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi Skagerrakissa on tarpeen säätää eräistä teknisistä toimenpiteistä, joista sovittiin unionin ja Norjan välillä vuosina 2011 (4) ja 2012 (5).

(15)

Asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi olisi laadittava jäsenvaltioita koskevat erityisvaatimukset tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan alusluettelon laatimisen osalta.

(16)

Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava enintään yhden vuoden ajan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohdat, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä määriteltyjä kalastuksia koskevan, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa Pohjanmerellä ja unionin vesillä ICES-alueella IIa.

2 artikla

Eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus

1.   Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vapautusta purkamisvelvoitteesta sellaisten lajien yhteydessä, joiden osalta on tieteellistä näyttöä siitä, että eloonjäämisasteet ovat mahdollisesti korkeita, sovelletaan seuraaviin keisarihummerisaaliisiin:

a)

merroilla (FPO) pyydetyt saaliit;

b)

ICES-alueella IIIa pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä, pyydetyt saaliit; sekä

c)

ICES-alueella IIIa pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä ja jotka on varustettu ylähavaksella, jonka silmäkoko on vähintään 270 millimetriä (vinoneliösilmä) tai vähintään 140 millimetriä (neliösilmä), pyydetyt saaliit.

2.   Edellä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa pyydetty keisarihummeri on päästettävä heti takaisin mereen alueella, jolta se on pyydetty.

3.   Jäsenvaltioiden, joilla on välitöntä kalastuksenhoitoetua Pohjanmerellä, on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2016 tieteellistä lisätietoa, joka tukee 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta.

3 artikla

De minimis -poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, seuraavat määrät saa heittää pois:

a)

merianturan ja koljan yhdistettyjen saaliiden osalta enintään kaksi prosenttia keisarihummerin, merianturan ja koljan vuotuisesta kokonaissaaliista keisarihummeria lajitteluristikkoa, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä, käyttävillä pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä, ICES-alueella IIIa pyytävien alusten harjoittamassa kalastuksessa;

b)

merianturan osalta enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla (GN, GNS, GND, GNC, GTN, GTR, GEN, GNF) ICES-alueella IIIa, ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

alle 19 senttimetrin kokoisen merianturan osalta enintään 3,7 prosenttia tätä lajia pyytävien, silmäkooltaan 80–90 millimetriä olevia puomitrooleja (TBB) Pohjanmeren eteläosassa (ICES-suuralueella IV linjan 55/56° N eteläpuolella) käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan osalta enintään seitsemän prosenttia kyseistä lajia puomitrooleilla (TBB), joiden silmäkoko on 80–119 millimetriä ja joiden silmäkokoa on lisätty puomitroolin jatko-osassa, ICES-suuralueella IV pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

e)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän keisarihummerin osalta enintään kuusi prosenttia kyseistä lajia ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien, pohjatrooleja (OTB, TBN, OTT, TB), joiden silmäkoko on 80–99 millimetriä, käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista.

2.   Jäsenvaltioiden, joilla on välitöntä kalastuksenhoitoetua Pohjanmerellä, on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2016 tieteellistä lisätietoa, joka tukee 1 kohdan c alakohdassa säädettyä poikkeusta.

4 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoko

Asetuksen (EY) N:o 850/98 liitteessä XII vahvistetusta säilyttämisen vähimmäisviitekoosta poiketen tätä asetusta sovellettaessa keisarihummerin säilyttämisen vähimmäisviitekoko ICES-alueella IIIa on seuraava:

a)

kokonaispituus 105 millimetriä;

b)

selkäkilven pituus 32 millimetriä.

5 artikla

Tekniset erityistoimenpiteet Skagerrakissa

1.   On kiellettyä pitää aluksella tai käyttää trooleja, ankkuroituja kierrenuottia, puomitrooleja tai vastaavia hinattavia verkkopyydyksiä, joiden silmäkoko on alle 120 mm.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen on sallittua käyttää trooleja, joiden troolinperän silmäkoko on vähintään 90 millimetriä edellyttäen, että ne on varustettu seuraavilla laitteilla:

a)

vähintään 140 millimetrin neliösilmähavas;

b)

vähintään 270 millimetrin vinoneliösilmähavas neljänä paneelina, jotka yhdistetään siten, että kolme 90 millimetrin silmää on kiinnitetty yhteen 270 millimetrin silmään; tai

c)

lajitteluristikko, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan, edellyttäen että troolin havas on

—

vähintään kolmen metrin pituinen,

—

sijoitettu enintään neljän metrin päähän sulkuköydestä ja

—

yhtä leveä kuin troolin ylempi verkko (jameesta jameeseen).

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, myös seuraavanlaisia trooleja voidaan käyttää:

a)

troolit, joiden neliösilmäverkon perä on vähintään 70 millimetriä ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä;

b)

troolit, joiden pienin silmäkoko on alle 70 millimetriä kalastettaessa pelagisia tai teollisia lajeja, edellyttäen että saalis koostuu vähintään 80-prosenttisesti yhdestä tai useammasta pelagisesta tai teollisesta lajista;

c)

troolit, joiden perän silmäkoko on vähintään 35 millimetriä kalastettaessa Pandalus-sukuun kuuluvia lajeja, edellyttäen että trooli on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 19 millimetriä.

4.   Kalapesää voidaan käyttää kalastettaessa 3 kohdan c alakohdan mukaisesti Pandalus-sukuun kuuluvia lajeja, edellyttäen että on olemassa asianmukaiset kalastusmahdollisuudet sivusaaliskalastuksen kattamiseksi ja että pesä on

—

varustettu neliösilmäisellä ylähavaksella, jonka silmäkoko on vähintään 120 millimetriä,

—

vähintään kolmen metrin pituinen, ja

—

vähintään yhtä leveä kuin lajitteluristikko.

6 artikla

Alusluettelo

Jäsenvaltiot vahvistavat tämän asetuksen liitteessä säädettyjen kriteerien mukaisesti alukset, joihin purkamisvelvoitetta kussakin yksittäisessä kalastuksessa sovelletaan.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 suojattua unionin kalastuksenvalvonnan verkkosivustoa käyttäen luettelo kaikista seitiä kohdelajina pyytävistä aluksista, jotka ensimmäisen kohdan nojalla on vahvistettu liitteessä. Niiden on pidettävä luettelot ajan tasalla.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana.

Tämän asetuksen 6 artiklaa sovelletaan kuitenkin asetuksen voimaantulopäivästä lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä lokakuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1)  EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

(2)  EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1.

(3)  Tässä asetuksessa käytetyt pyydyskoodit viittaavat valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EY) N:o 404/2011 liitteessä XI oleviin koodeihin. Kokonaispituudeltaan alle 10-metristen alusten osalta taulukossa käytetyt koodit viittaavat FAO:n pyydysluokituksen koodeihin.

(4)  Euroopan unionin ja Norjan välisissä Skagerrakin ja Kattegatin vuoden 2012 kalastuksen sääntelyä koskevissa kalastusneuvotteluissa sovittuja päätelmiä koskeva yhteisesti sovittu pöytäkirja.

(5)  Euroopan unionin ja Norjan 4 päivänä heinäkuuta 2012 tekemä, poisheittokiellon ja valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanoa Skagerrakin alueella koskevia toimenpiteitä koskevien kalastusneuvottelujen yhteisesti sovittu pöytäkirja.

LIITE

Kalastukset, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta

Pyydys (1)  (2)

Silmäkoko

Lajit

Troolit:

OTB, OTT, OT, PTB, PT, TBN, TBS, OTM, PTM, TMS, TM, TX, SDN, SSC, SPR, TB, SX, SV

> 100 mm

Kaikki seiti- (jos alus pyytää kohdelajina seitiä (3)), punakampela- ja koljasaaliit.

Kaikki pohjankatkaravun sivusaaliit.

Troolit:

OTB, OTT, OT, PTB, PT, TBN, TBS, OTM, PTM, TMS, TM, TX, SDN, SSC, SPR, TB, SX, SV

ICES-suuralue IV ja unionin vedet ICES-alueella IIa:

80–99 mm

Kaikilla alueilla kaikki keisarihummeri- ja merianturasaaliit (4).

Kaikki pohjankatkaravun sivusaaliit.

ICES-alue IIIa: kaikki koljasaaliit.

ICES-alue IIIa: 70–99 mm

Troolit:

OTB, OTT, OT, PTB, PT, TBN, TBS, OTM, PTM, TMS, TM, TX, SDN, SSC, SPR, TB, SX, SV

32–69 mm

Kaikki pohjankatkarapusaaliit.

Puomitroolit:

TBB

> 120 mm

Kaikki punakampelasaaliit.

Kaikki pohjankatkaravun sivusaaliit.

Puomitroolit:

TBB

80–119 mm

Kaikki merianturasaaliit.

Mahdolliset pohjankatkaravun sivusaaliit.

Verkot, riimuverkot ja pussiverkot:

GN, GNS, GND, GNC, GTN, GTR, GEN, GNF

 

Kaikki merianturasaaliit.

Kaikki pohjankatkaravun sivusaaliit.

Koukut ja siimat:

LLS, LLD, LL, LTL, LX, LHP, LHM

 

Kaikki koljasaaliit.

Kaikki pohjankatkaravun sivusaaliit.

Rysät:

FPO, FIX, FYK, FPN

 

Kaikki keisarihummerisaaliit.

Kaikki pohjankatkaravun sivusaaliit.

(1)  Tässä taulukossa käytetyt pyydyskoodit viittaavat yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 liitteessä XI vahvistettuihin koodeihin.

(2)  Sellaisten alusten, joiden suurin pituus on alle 10 metriä, tässä taulukossa käytetyt koodit viittaavat FAO:n pyydysluokituksen mukaisiin koodeihin.

(3)  Aluksia pidetään kohdelajina seitiä pyytävinä aluksina, jos käytettäessä trooleja, joiden silmäkoko on ≥ 100 millimetriä, purettujen seitisaaliiden vuosittainen keskiarvo on ollut ≥ 50 prosenttia kaikista aluksen purkamista EU:n ja kolmansien maiden aluevesillä pyydetyistä saaliista ajanjaksolla x-4 – x-2, jossa x = soveltamisvuosi; esim. 2012–2014 vuoden 2016 ja 2013–2015 vuoden 2017 osalta.

(4)  Lukuun ottamatta ICES-aluetta IIIa kalastettaessa trooleilla, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä ja jotka on varustettu ylähavaksella, jonka silmäkoko on vähintään 270 millimetriä (vinoneliösilmä) tai vähintään 140 millimetriä (neliösilmä), taikka 6–9 metrin päähän troolinperästä kiinnitetyllä 120 millimetrin neliösilmähavaksella.