23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/29

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Alankomailla, Belgialla, Espanjalla, Irlannilla, Ranskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot ovat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan toimittaneet komissiolle yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne olisi tuon asetuksen 18 artiklan 3 mukaisesti sisällytettävä tähän asetukseen.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta olisi sovellettava luoteisilla vesillä kalastuksia määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016. Yhteisen suosituksen mukaan poisheittämissuunnitelman olisi käsitettävä kalastukset, jotka määrittävät erittäin sekoittunutta turskan, koljan, valkoturskan ja seidin kalastusta, keisarihummerin (Nephrops) pyyntiä, punakampelan ja kielikampelan sekakalastusta ja kummeliturskan kalastusta, 1 päivästä tammikuuta 2016.

(5)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että merroilla ja rysillä ICES-alueella VI a ja -suuralueella VII pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan vapautusta purkamisvelvoitteesta, koska on tieteellistä näyttöä siitä, että eloonjäämisasteet ovat korkeita, kun otetaan huomioon pyydyksen, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF:n päätelmä on, että vapautus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(6)

Yhteinen suositus käsittää seitsemän purkamisvelvoitteeseen sovellettavaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF arvioi jäsenvaltioiden esittämän näytön, ja sen yleinen päätelmä oli, että yhteiseen suositukseen sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuutta on vaikea enää lisätä enempää, ja/tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvista suhteettomista kustannuksista, mitä joissakin tapauksissa tuki kustannuksia koskeva laadullinen arvio. Edellä sanottu huomioon ottaen ja koska poikkeavaa tieteellistä tietoa ei ole, on asianmukaista vahvistaa de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotetun prosenttiosuuden suuruisena ja siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa sallitut tasot ylity.

(7)

Kielikampelaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016–2018 enintään 3 prosenttia kielikampelaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä oli, että poikkeus on hyvin määritelty ja olisi sen vuoksi sisällytettävä tähän asetukseen.

(8)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII d ja VII e pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että poikkeuksen tueksi on toimitettu riittävä näyttö mutta että de minimis -määrän arvioimista varten olisi kerättävä lisää tietoa. Sen vuoksi kyseinen poikkeus voidaan sisällyttää asetukseen vain, jos siihen liittyy säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida kattavasti poisheittämisten nykyistä tasoa haettuun de minimis -määrään verrattuna.

(9)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa vähintään 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII b–VII j pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että poikkeuksen tueksi on toimitettu riittävä näyttö mutta että de minimis -määrän arvioimista varten olisi kerättävä lisää tietoa. STECF totesi myös, että muita valikoivuutta selvittäviä tutkimuksia on käynnissä. Sen vuoksi kyseinen poikkeus sisällytetään asetukseen ja siihen liitetään säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida kattavasti nykyisin poisheitettyjä määriä kyseessä olevissa kalastuksissa.

(10)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII (ei kuitenkaan alueilla VII a, VII d ja VII e) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF totesi, että poikkeuksen perusteluun sisältyi vain vähän määrällistä tietoa valikoivuudesta. STECF:n päätelmä oli, että kyseisen de minimis -poikkeuksen arvioimista varten olisi kerättävä lisää tietoa. Sen vuoksi kyseinen poikkeus voidaan sisällyttää asetukseen vain, jos siihen liittyy säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida paremmin poikkeusta tukevia tietoja.

(11)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-alueella VI a, vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten osalta on olemassa asiaa tukevaa määrällistä tietoa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(13)

Kielikampelaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016–2018 enintään 3 prosenttia paremmin valikoivilla pyydyksillä ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF toteaa, että poikkeus on tarkoitettu korvaukseksi valikoivamman pyydyksen käytöstä ja haetun de minimis -poikkeuksen on tarkoitus kattaa jäljellä olevat poisheittämiset. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(14)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan,

a)

kielikampelaa (Solea solea) vuosina 2016, 2017 ja 2018 enintään 3 prosenttia kielikampelaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII d ja VII e pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa vähintään 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII b–VII j pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES- suuralueella VII (ei kuitenkaan alueilla VII a, d ja e) pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

e)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

f)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-alueella VI a, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

g)

kielikampelaa (Solea solea) vuosina 2016, 2017 ja 2018 enintään 3 prosenttia kielikampelaa valikoivammilla pyydyksillä (TBB, silmäkoko 80–199 mm) ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista.