5.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 141/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/847,

annettu 20 päivänä toukokuuta 2015,

varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Varainsiirtojen avulla liikkuvat laittoman rahan virrat voivat vahingoittaa rahoitusalan eheyttä, vakautta ja mainetta sekä uhata unionin sisämarkkinoita ja kansainvälistä kehitystä. Rahanpesu, terrorismin rahoitus ja järjestäytynyt rikollisuus ovat edelleen huomattavia ongelmia, joihin olisi puututtava unionin tasolla. Varainsiirtojärjestelmän luotettavuus, eheys ja vakaus sekä koko rahoitusjärjestelmän uskottavuus voivat vakavasti vaarantua, kun rikolliset ja heidän kumppaninsa pyrkivät joko salaamaan rikollisuudesta saadun hyödyn alkuperän tai siirtämään varoja rikolliseen toimintaan tai terrorismitarkoituksiin.

(2)

Rikollisen toimintansa helpottamiseksi rahanpesijät ja terrorismin rahoittajat todennäköisesti käyttäisivät hyväkseen unionin yhtenäiseen rahoitusalueeseen liittyvää pääomien vapaata liikkuvuutta, ellei unionin tasolla toteuteta tiettyjä koordinoivia toimenpiteitä. Rahanpesunvastaisen toimintaryhmän, jäljempänä ’FATF’, puitteissa tehtävällä kansainvälisellä yhteistyöllä sekä FATF:n suositusten maailmanlaajuisella täytäntöönpanolla pyritään estämään varojen siirron yhteydessä tapahtuva rahanpesu ja terrorismin rahoitus.

(3)

Unionin olisi toteutettavan toiminnan laajuuden vuoksi varmistettava, että FATF:n 16 päivänä helmikuuta 2012 hyväksymät rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen torjuntaa koskevat kansainväliset normit, jäljempänä ’tarkistetut FATF:n suositukset’, ja erityisesti FATF:n suositus 16 sähköisistä rahalähetyksistä, jäljempänä ’FATF:n suositus 16’, sekä sen täytäntöönpanoa koskeva tarkistettu tulkintahuomautus pannaan täytäntöön yhtenäisellä tavalla koko unionin alueella, ja erityisesti, että yhtäältä jäsenvaltiossa suoritettavien kansallisten maksujen ja toisaalta jäsenvaltioiden välisten rajatylittävien maksujen välillä ei esiinny syrjintää eikä epäjohdonmukaisuuksia. Jäsenvaltioiden koordinoimaton toiminta rajatylittävien varainsiirtojen alalla voisi vaikuttaa merkittävästi maksujärjestelmien moitteettomaan toimintaan unionin tasolla ja siten vahingoittaa rahoituspalvelujen sisämarkkinoita.

(4)

Jotta edistettäisiin johdonmukaista lähestymistapaa kansainvälisellä tasolla ja tehostettaisiin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa, unionin tulevissa toimissa olisi otettava huomioon viimeaikainen kehitys kansainvälisellä tasolla, eli tarkistetut FATF:n suositukset.

(5)

Tämän asetuksen ja myös FATF:n suosituksen 16 soveltaminen ja täytäntöönpano ovat tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita keinoja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi.

(6)

Tämän asetuksen tarkoituksena ei ole aiheuttaa tarpeettomia rasitteita tai kustannuksia maksupalveluntarjoajille tai henkilöille, jotka käyttävät niiden tarjoamia palveluja. Ennaltaehkäisevän lähestymistavan olisi tältä osin oltava hyvin kohdennettua ja oikeasuhteista, ja sen olisi täysimääräisesti noudatettava unionissa taattua pääomien vapaata liikkuvuutta.

(7)

Terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa 17 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa unionin tarkistetussa strategiassa, jäljempänä ’tarkistettu strategia’, todetaan, että ponnisteluja on jatkettava edelleen terrorismin rahoituksen estämiseksi ja epäiltyjen terroristien omien rahavarojen käytön rajoittamiseksi. Siinä tuodaan esiin, että FATF pyrkii jatkuvasti parantamaan suosituksiaan ja saavuttamaan yhteisymmärryksen siitä, miten ne olisi pantava täytäntöön. Tarkistetussa strategiassa todetaan, että kaikkien FATF:n jäsenten sekä FATF:n kaltaisten alueellisten elinten jäsenten toteuttamaa FATF:n tarkistettujen suositusten täytäntöönpanoa arvioidaan säännöllisesti ja että tässä suhteessa on tärkeää, että jäsenvaltiot noudattavat täytäntöönpanossa yhteistä lähestymistapaa.

(8)

Terrorismin rahoituksen estämiseksi on toteutettu toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tiettyjen henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen, kuten neuvoston asetukset (EY) N:o 2580/2001 (4), (EY) N:o 881/2002 (5) ja (EU) N:o 356/2010 (6). Samassa tarkoituksessa on myös toteutettu toimenpiteitä, joilla pyritään suojelemaan rahoitusjärjestelmää varojen ja taloudellisten resurssien ohjaamiselta terrorismitarkoituksiin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (7) sisältää lukuisia tämänkaltaisia toimenpiteitä. Näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan täysin estetä terroristeja ja muita rikollisia siirtämästä varojaan maksujärjestelmien välityksellä.

(9)

Varainsiirtojen täydellinen jäljitettävyys voi olla erityisen tärkeä ja arvokas keino rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisessä, paljastamisessa ja selvittämisessä sekä erityisesti asetuksissa (EY) N:o 2580/2001, (EY) N:o 881/2002 ja (EU) N:o 356/2010 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja kyseisiä toimenpiteitä täytäntöön panevia unionin asetuksia täysimääräisesti noudattaen. Jotta varmistetaan tietojen välittyminen läpi koko maksuketjun, on näin ollen asianmukaista säätää järjestelmästä, jossa maksupalveluntarjoajat velvoitetaan toimittamaan varainsiirtojen mukana maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot.

(10)

Tätä asetusta olisi sovellettava rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklaan perustuvissa asetuksissa, kuten asetuksissa (EY) N:o 2580/2001, (EY) N:o 881/2002 ja (EU) N:o 356/2010, säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamista; näissä asetuksissa voidaan vaatia, että maksajan ja maksunsaajan käyttämät maksupalveluntarjoajat sekä välittäjinä toimivat maksupalveluntarjoajat toteuttavat asianmukaisia toimia jäädyttääkseen tietyt varat tai noudattavat erityisiä rajoituksia tiettyjen varainsiirtojen osalta.

(11)

Tätä asetusta olisi myös sovellettava rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jolla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (8) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Esimerkiksi tämän asetuksen noudattamiseksi kerättäviä henkilötietoja ei saisi edelleenkäsitellä direktiivin 95/46/EY kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Erityisesti henkilötietojen edelleenkäsittely kaupallisiin tarkoituksiin olisi ehdottomasti kiellettävä. Kaikki jäsenvaltiot tunnustavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan olevan tärkeä yleistä etua koskeva asia. Näin ollen tätä asetusta sovellettaessa henkilötietojen siirto kolmanteen maahan, joka ei tarjoa riittävän tasoista suojaa direktiivin 95/46/EY 25 artiklan mukaisesti, olisi sallittava mainitun direktiivin 26 artiklan mukaisesti. On tärkeää, että useilla lainkäyttöalueilla toimivia maksupalveluntarjoajia, joilla on sivuliikkeitä tai tytäryhtiöitä unionin ulkopuolella, ei estettäisi välittämästä tietoa epäilyttävistä liiketoimista saman organisaation sisällä, edellyttäen, että ne soveltavat asianmukaisia suojatoimia. Lisäksi maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajilla sekä välittäjinä toimivilla maksupalveluntarjoajilla olisi oltava käytössään soveltuvat tekniset ja organisatoriset keinot henkilötietojen suojaamiseksi tahattomalta häviämiseltä, muutoksilta taikka luvattomalta luovuttamiselta tai pääsyltä tietoihin.

(12)

Henkilöt, jotka vain muuntavat paperimuodossa olevia asiakirjoja sähköiseen muotoon ja toimivat sopimussuhteessa maksupalveluntarjoajaan, ja henkilöt, jotka antavat maksupalveluntarjoajien käyttöön ainoastaan viesti- tai muita tukijärjestelmiä varojen siirtämistä varten taikka määritys- ja toteutusjärjestelmiä, eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

(13)

Varainsiirrot, jotka vastaavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (9) 3 artiklan a–m ja o alakohdassa tarkoitettuja palveluja, eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on myös aiheellista jättää varainsiirrot, joissa rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski on pieni. Tällaisten poikkeusten olisi koskettava maksukortteja, sähköisen rahan välineitä, matkapuhelimia tai muita digitaalisia tai tietoteknisiä laitteita, joiden käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja joilla on samanlaiset ominaisuudet, jos niitä käytetään yksinomaan tavaroiden tai palvelujen ostamiseen ja kaikkien varainsiirtojen mukana toimitetaan kortin, välineen tai laitteen numero. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluu kuitenkin se, että maksukorttia, sähköisen rahan välinettä, matkapuhelinta taikka muuta digitaalista tai tietoteknistä laitetta, jonka käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja jolla on samanlaiset ominaisuudet, käytetään kahden henkilön väliseen varainsiirtoon. Lisäksi käteisnostot pankkiautomaateista, verojen, sakkojen tai muiden maksujen maksaminen, muunnetuilla sekeillä, mukaan lukien sähköiseen muotoon tallennetut alkuperäiset paperisekit, tai vekseleillä toteutetut varainsiirrot, sekä varainsiirrot, joissa sekä maksaja että maksunsaaja ovat omaan lukuunsa toimivia maksupalveluntarjoajia, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(14)

Kansallisten maksujärjestelmien ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi ja edellyttäen, että varainsiirto voidaan aina jäljittää takaisin maksajaan, jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tämän asetuksen soveltamisesta tietyt kansalliset arvoltaan vähäiset varainsiirrot, mukaan lukien sähköiset maksusiirrot, joita käytetään tavaroiden tai palvelujen ostamiseen.

(15)

Maksupalveluntarjoajien olisi varmistettava, että maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot eivät puutu tai ole puutteellisia.

(16)

Jotta maksujärjestelmien tehokkuus ei kärsisi ja jotta varainsiirrot eivät siirtyisi säänneltyjen järjestelmien ulkopuolelle liian tiukkojen tunnistamisvaatimusten takia ja jotta toisaalta pieniin varainsiirtoihin liittyvä mahdollinen terrorismin uhka voitaisiin torjua, velvollisuutta todentaa maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen oikeellisuus olisi niiden varainsiirtojen osalta, joissa todentamista ei ole vielä suoritettu, sovellettava ainoastaan yksittäisiin varainsiirtoihin, joiden suuruus on yli 1 000 euroa, paitsi jos siirto näyttää olevan kytkeytynyt muihin varainsiirtoihin, joiden suuruus olisi yhteensä yli 1 000 euroa, varat on vastaanotettu tai maksettu käteisenä tai anonyyminä sähköisenä rahana tai jos on perusteltu syy epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta.

(17)

Kun kyseessä ovat varainsiirrot, joiden osalta todentamisen katsotaan tulleen suoritetuksi, maksupalveluntarjoajien ei tarvitsisi todentaa kunkin varainsiirron mukana toimitettavia maksajaa tai maksunsaajaa koskevia tietoja, jos direktiivissä (EU) 2015/849 säädettyjä velvoitteita on noudatettu.

(18)

Kun otetaan huomioon maksupalveluja koskevat unionin säädökset eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 924/2009 (10), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012 (11) ja direktiivi 2007/64/EY, pitäisi olla riittävää säätää, että vain perustiedot, kuten maksutilin numero tai numerot taikka yksilöllinen tapahtumatunnus, toimitetaan unionin sisällä tehtävien varainsiirtojen mukana.

(19)

Jotta rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavat viranomaiset kolmansissa maissa voisivat jäljittää rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen käytettävien varojen alkuperän, unionista sen ulkopuolelle tehtävien varainsiirtojen mukana olisi oltava täydelliset tiedot maksajasta ja maksunsaajasta. Kyseisillä viranomaisilla olisi oltava pääsy maksajaa ja maksunsaajaa koskeviin täydellisiin tietoihin ainoastaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten.

(20)

Rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten sekä jäsenvaltioiden asianomaisten lainkäyttö- ja lainvalvontaelinten olisi tehostettava keskinäistä yhteistyötään sekä yhteistyötä kolmansien maiden, kehitysmaat mukaan luettuina, asianomaisten viranomaisten kanssa, jotta tehostetaan edelleen avoimuutta sekä tietojen jakamista ja parhaita käytäntöjä.

(21)

Sellaisten varainsiirtojen osalta, jotka yksi maksaja suorittaa unionista useille maksunsaajille unionin ulkopuolelle yksittäiset siirrot käsittävien erätiedostojen muodossa, olisi vaadittava, että yksittäisiin siirtoihin sisällytetään vain maksajan maksutilin numero tai yksilöllinen tapahtumatunnus sekä täydelliset tiedot maksunsaajasta, edellyttäen että erätiedosto sisältää maksajaa koskevat täydelliset tiedot, joiden oikeellisuus on todennettu, ja maksunsaajaa koskevat täydelliset tiedot, jotka ovat täysin jäljitettävissä.

(22)

Jotta maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja ja välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja voisivat tarkistaa, ovatko tarvittavat maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot varainsiirron mukana, ja jotta epäilyttävät varainsiirrot voidaan tunnistaa, maksunsaajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla ja välittäjänä toimivalla maksupalveluntarjoajalla olisi oltava käytössään tehokkaat menettelyt, joiden avulla havaitaan maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttuminen tai niiden puutteellisuus. Näihin menettelyihin olisi tarvittaessa sisällytettävä tapahtuman jälkeinen valvonta tai reaaliaikainen valvonta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat sisällyttävät vaaditut tapahtumatiedot sähköiseen rahalähetykseen tai muuhun viestiin koko maksuketjun läpi.

(23)

Koska anonyymejä siirtoja voidaan käyttää rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, on asianmukaista edellyttää, että maksupalveluntarjoajat vaativat maksajaa ja maksunsaajaa koskevia tietoja. FATF:n kehittämän riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti olisi tunnistettava suuremman ja pienemmän riskin alat, jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiin voitaisiin puuttua kohdennetummin. Sen vuoksi maksunsaajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla ja välittäjänä toimivalla maksupalveluntarjoajalla olisi oltava tehokkaat riskiperusteiset menettelyt, joita sovelletaan, kun varainsiirron mukana ei toimiteta vaadittuja maksajaa tai maksunsaajaa koskevia tietoja, jotta maksupalveluntarjoaja ja välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja voisivat päättää siirron suorittamisesta, epäämisestä tai keskeyttämisestä ja asianmukaisista jatkotoimista.

(24)

Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan ja välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan olisi noudatettava riskienarvioinnin pohjalta erityistä varovaisuutta huomatessaan, että maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia, ja niiden olisi ilmoitettava epäilyttävistä liiketoimista toimivaltaisille viranomaisille direktiivissä (EU) 2015/849 säädettyjen ilmoitusvelvollisuuksien ja niiden kansallisten toimenpiteiden mukaisesti, joilla mainittu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(25)

Säännöksiä varainsiirroista, joiden osalta maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia, sovelletaan rajoittamatta maksupalveluntarjoajien ja välittäjinä toimivien maksupalveluntarjoajien velvollisuuksia keskeyttää ja/tai evätä varainsiirrot, jotka rikkovat jotain siviili-, hallinto- tai rikosoikeudellista säännöstä.

(26)

Jotta maksupalveluntarjoajia voitaisiin auttaa ottamaan käyttöön tehokkaat menettelyt sellaisten tapausten havaitsemiseksi, joissa ne vastaanottavat varainsiirtoja, joiden osalta maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia, sekä jatkotoimien toteuttamiseksi, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (12) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (13) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (14) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, olisi annettava ohjeita.

(27)

Jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi voitaisiin toimia nopeasti, maksupalveluntarjoajien olisi vastattava ripeästi maksajaa ja maksunsaajaa koskeviin tietopyyntöihin, joita rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavat viranomaiset esittävät siinä jäsenvaltiossa, johon kyseiset maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet.

(28)

Työpäivien lukumäärä siinä jäsenvaltiossa, johon maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut, ratkaisee, miten monen päivän kuluessa maksajaa koskevaan tietopyyntöön on vastattava.

(29)

Koska rikostutkinnassa ei aina ole mahdollista tunnistaa tarvittavia tietoja tai liiketoimeen osallistuneita henkilöitä kuin vasta useita kuukausia tai jopa vuosia alkuperäisen varainsiirron jälkeen, on asianmukaista vaatia maksupalveluntarjoajia säilyttämään maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot tietyn ajan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten, jotta keskeiset todisteet olisivat tutkinnan yhteydessä saatavilla. Tämä aika olisi rajoitettava viiteen vuoteen, minkä jälkeen kaikki henkilötiedot olisi poistettava, jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Jäsenvaltioiden olisi toimenpiteen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevan arvioinnin jälkeen voitava sallia aineiston säilyttämisen jatkaminen enintään viiden vuoden ajan tai vaatia sitä, mikäli se on tarpeen rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta meneillään oleviin rikostutkintoihin ja oikeudellisiin menettelyihin sovellettavien todistusaineistoa koskevien kansallisen rikoslain säännösten soveltamista.

(30)

Jotta voidaan tehostaa tämän asetuksen noudattamista ja noudattaa komission 9 päivänä joulukuuta 2010 antamaa tiedonantoa ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla”, olisi vahvistettava toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia hyväksyä valvontatoimenpiteitä ja määrätä seuraamuksia. Olisi säädettävä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä, ja jäsenvaltioiden olisi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen toiminnan suuren merkityksen takia vahvistettava seuraamukset ja toimenpiteet, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava näistä komissiolle sekä pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä yhdessä ’Euroopan valvontaviranomaiset’, yhteiskomitealle.

(31)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen V luvun yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti.

(32)

Useat maat ja alueet, jotka eivät kuulu unionin alueeseen, muodostavat rahaliiton jonkin jäsenvaltion kanssa, ovat osa jonkin jäsenvaltion valuutta-aluetta tai ovat allekirjoittaneet sopimuksen valuuttasuhteista jonkin jäsenvaltion edustaman unionin kanssa, ja niissä toimivilla maksupalveluntarjoajilla on suoraan tai välillisesti pääsy kyseisen jäsenvaltion maksu- ja selvitysjärjestelmiin. Jotta vältetään tämän asetuksen soveltaminen kyseisten jäsenvaltioiden sekä näiden maiden tai alueiden välisiin varainsiirtoihin, mistä kyseisten maiden tai alueiden taloudet kärsisivät huomattavasti, on asianmukaista säätää, että tällaisia varainsiirtoja voidaan kohdella asianomaisten jäsenvaltioiden sisäisinä siirtoina.

(33)

Ottaen huomioon niiden muutosten lukumäärä, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1781/2006 (16) olisi tämän asetuksen johdosta tehtävä, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi kumottava.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(35)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (7 artikla), oikeus henkilötietojen suojaan (8 artikla) ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla) sekä ne bis in idem -periaate.

(36)

Jotta voidaan varmistaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen sujuva käyttöönotto, on asianmukaista aloittaa tämän asetuksen soveltaminen päivänä, jona määräaika direktiivin (EU) 2015/849 saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyy.

(37)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (17) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 4 päivänä heinäkuuta 2013 (18),

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset maksajaa ja maksunsaajaa koskevista tiedoista, jotka on toimitettava missä tahansa valuutassa tehtävien varainsiirtojen mukana rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten, kun vähintään yksi varainsiirtoon osallistuvista maksupalveluntarjoajista on sijoittautunut unioniin.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan missä tahansa valuutassa tehtäviin varainsiirtoihin, jotka unioniin sijoittautunut maksupalveluntarjoaja tai välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja lähettää tai vastaanottaa.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta direktiivin 2007/64/EY 3 artiklan a–m ja o alakohdassa lueteltuihin palveluihin.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta varainsiirtoihin, jotka tehdään käyttäen maksukorttia, sähköisen rahan välinettä tai matkapuhelinta taikka muuta digitaalista tai tietoteknistä laitetta, jonka käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja jolla on samanlaiset ominaisuudet, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

korttia, välinettä tai laitetta käytetään yksinomaan tavaroiden tai palvelujen maksamiseen; ja

b)

kortin, välineen tai laitteen numero toimitetaan kaikkien kyseisestä liiketoimesta johtuvien siirtojen mukana.

Tätä asetusta kuitenkin sovelletaan, kun maksukorttia, sähköisen rahan välinettä tai matkapuhelinta taikka muuta digitaalista tai tietoteknistä laitetta, jonka käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja jolla on samanlaiset ominaisuudet, käytetään kahden henkilön väliseen varainsiirtoon.

4.   Tätä asetusta ei sovelleta henkilöihin, joiden ainoa tehtävä on muuntaa paperimuodossa olevia asiakirjoja sähköiseen muotoon ja jotka toimivat sopimussuhteessa maksupalveluntarjoajaan, eikä henkilöihin, joiden ainoa tehtävä on antaa maksupalveluntarjoajien käyttöön viesti- tai muita tukijärjestelmiä varojen siirtämistä varten taikka määritys- ja toteutusjärjestelmiä.

Tätä asetusta ei sovelleta varainsiirtoihin,

a)

joissa maksaja nostaa käteistä omalta maksutililtään;

b)

joissa viranomaiselle siirretään varoja, joilla maksetaan veroja, sakkoja tai muita maksuja jäsenvaltiossa;

c)

joissa sekä maksaja että maksunsaaja ovat omaan lukuunsa toimivia maksupalveluntarjoajia;

d)

jotka toteutetaan muunnetuilla sekeillä, mukaan lukien sähköiseen muotoon tallennetut alkuperäiset paperisekit.

5.   Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tätä asetusta alueellaan tapahtuviin varainsiirtoihin maksunsaajan maksutilille maksujen suorittamiseksi yksinomaan tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

maksunsaajan käyttämään maksupalveluntarjoajaan sovelletaan direktiiviä (EU) 2015/849;

b)

maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja pystyy yksilöllisellä tapahtumatunnuksella jäljittämään maksunsaajan kautta varainsiirron henkilöltä, jolla on sopimus maksunsaajan kanssa tavaroiden luovuttamisesta tai palvelujen suorittamisesta;

c)

varainsiirron suuruus on enintään 1 000 euroa.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’terrorismin rahoituksella’ direktiivin (EU) 2015/849 1 artiklan 5 kohdassa määriteltyä terrorismin rahoitusta;

2)

’rahanpesulla’ direktiivin (EU) 2015/849 1 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua rahanpesutoimintaa;

3)

’maksajalla’ henkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa luvan varainsiirtoon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, joka antaa varainsiirtoa koskevan toimeksiannon;

4)

’maksunsaajalla’ henkilöä, joka on tarkoitettu varainsiirron vastaanottajaksi;

5)

’maksupalveluntarjoajalla’ varainsiirtopalveluja tarjoavia direktiivin 2007/64/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluntarjoajia, sekä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan poikkeusta mainitun direktiivin 26 artiklan nojalla, ja oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan poikkeusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY (19) 9 artiklan nojalla;

6)

’välittäjänä toimivalla maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka ei ole maksajan eikä maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja ja joka vastaanottaa ja välittää varainsiirron maksajan tai maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan tai toisen välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan puolesta;

7)

’maksutilillä’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 14 kohdassa määriteltyä maksutiliä;

8)

’varoilla’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 15 kohdassa määriteltyjä varoja;

9)

’varainsiirrolla’ mitä tahansa liiketointa, jonka maksupalveluntarjoaja suorittaa maksajan puolesta ainakin osittain sähköisesti antaakseen varat maksunsaajan käyttöön maksupalveluntarjoajan kautta, riippumatta siitä, ovatko maksaja ja maksunsaaja sama henkilö, ja siitä, ovatko maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja ja maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja yksi ja sama henkilö, mukaan lukien:

a)

asetuksen (EU) N:o 260/2012 2 artiklan 1 kohdassa määritellyt tilisiirrot;

b)

asetuksen (EU) N:o 260/2012 2 artiklan 2 kohdassa määritellyt suoraveloitukset;

c)

direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 13 kohdassa määritellyt rahansiirrot riippumatta siitä, ovatko ne kansallisia vai rajatylittäviä;

d)

siirrot, jotka on suoritettu käyttäen maksukorttia, sähköisen rahan välinettä tai matkapuhelinta taikka muuta digitaalista tai tietoteknistä laitetta, jonka käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja jolla on samanlaiset ominaisuudet;

10)

’eräsiirrolla’ useita yksittäisiä varainsiirtoja, jotka yhdistetään siirtoa varten;

11)

’yksilöllisellä tapahtumatunnuksella’ maksupalveluntarjoajan varainsiirtoon käytettyjen maksu- ja selvitysjärjestelmien tai viestijärjestelmien sääntöjen mukaisesti määrittelemää kirjain-, numero- tai merkkiyhdistelmää, joka mahdollistaa liiketoimen jäljittämisen maksajaan ja maksunsaajaan;

12)

’kahden henkilön välisellä varainsiirrolla’ sellaisten luonnollisten henkilöiden välistä liiketoimea, jotka kuluttajina toimivat muussa kuin kauppa-, liiketoiminta- tai ammattitarkoituksessa.

II LUKU

MAKSUPALVELUNTARJOAJIEN VELVOLLISUUDET

1 JAKSO

Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan velvollisuudet

4 artikla

Varainsiirtojen mukana toimitettavat tiedot

1.   Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että varainsiirtojen mukana toimitetaan seuraavat maksajaa koskevat tiedot:

a)

maksajan nimi;

b)

maksajan maksutilin numero; ja

c)

maksajan osoite, virallisen henkilöasiakirjan numero, asiakasnumero tai syntymäaika ja -paikka.

2.   Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että varainsiirtojen mukana toimitetaan seuraavat maksunsaajaa koskevat tiedot:

a)

maksunsaajan nimi; ja

b)

maksunsaajan maksutilin numero.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetään, siinä tapauksessa, että kyseessä ei ole siirto maksutililtä tai maksutilille, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että varainsiirron mukana toimitetaan maksutilin numeron tai numeroiden sijasta yksilöllinen tapahtumatunnus.

4.   Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ennen varojen siirtämistä todennettava 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä saatujen asiakirjojen tai tietojen perusteella.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetun todentamisen katsotaan tulleen suoritetuksi, kun:

a)

maksajan henkilöllisyys on todennettu direktiivin (EU) 2015/849 13 artiklan mukaisesti ja tällä todentamisella saadut tiedot on tallennettu kyseisen direktiivin 40 artiklan mukaisesti; tai

b)

maksajaan sovelletaan direktiivin (EU) 2015/849 14 artiklan 5 kohtaa.

6.   Maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja ei saa toteuttaa varainsiirtoja ennen sen varmistamista, että tätä artiklaa noudatetaan täysimääräisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 6 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamista.

5 artikla

Varainsiirrot unionin sisällä

1.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, tapauksissa, joissa kaikki maksuketjuun osallistuvat maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet unioniin, varainsiirtojen mukana on toimitettava ainakin sekä maksajan että maksunsaajan maksutilin numero tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus, sanotun kuitenkaan tilanteen mukaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 260/2012 säädettyjä tiedotusvaatimuksia.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on kolmen työpäivän kuluessa maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan tai välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan esittämän tietopyynnön vastaanottamisesta annettava saataville seuraavat tiedot:

a)

kun kyse on varainsiirroista, joiden suuruus joko yhtenä suorituksena tai useina suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä, on yhteensä yli 1 000 euroa, maksajaa tai maksunsaajaa koskevat 4 artiklan mukaiset tiedot;

b)

kun on kyse varainsiirroista, joiden suuruus on enintään 1 000 euroa ja jotka eivät näytä olevan kytkeytyneitä muihin varainsiirtoihin, joiden suuruus yhdessä kyseisen siirron kanssa on yli 1 000 euroa, ainakin

i)

maksajan ja maksunsaajan nimet; ja

ii)

maksajan ja maksunsaajan maksutilien numerot tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus.

3.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan ei tarvitse tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen varainsiirtojen osalta todentaa maksajaa koskevia tietoja, paitsi jos:

a)

maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut siirrettävät varat käteisenä tai anonyyminä sähköisenä rahana; tai

b)

maksajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla on perusteltu syy epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta.

6 artikla

Varainsiirrot unionin ulkopuolelle

1.   Kun on kyse yhden maksajan suorittamasta eräsiirrosta, jossa maksunsaajien käyttämät maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta yhdessä erässä toimitettaviin yksittäisiin siirtoihin, jos erätiedosto sisältää 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, kyseiset tiedot on todennettu 4 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti ja yksittäisten siirtojen mukana on maksajan maksutilin numero tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus.

2.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, ja tarvittaessa rajoittamatta tietoja, joita vaaditaan asetuksen (EU) N:o 260/2012 mukaisesti, tapauksissa, joissa maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, on sellaisten varainsiirtojen mukana, joiden suuruus on enintään 1 000 euroa ja jotka eivät näytä olevan kytkeytyneitä muihin varainsiirtoihin, joiden suuruus yhdessä kyseisen siirron kanssa on yli 1 000 euroa, toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

a)

maksajan ja maksunsaajan nimet; ja

b)

maksajan ja maksunsaajan maksutilien numerot tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus.

Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan ei tarvitse todentaa tässä kohdassa tarkoitettuja maksajaa koskevia tietoja, paitsi jos:

a)

maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut siirrettävät varat käteisenä tai anonyyminä sähköisenä rahana; tai

b)

maksajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla on perusteltu syy epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta.

2 JAKSO

Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan velvollisuudet

7 artikla

Maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttumisen havaitseminen

1.   Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, joiden avulla se havaitsee, onko varainsiirron toteuttamiseen käytetyn viestijärjestelmän tai maksu- ja selvitysjärjestelmän kentät, jotka sisältävät maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot, täytetty kyseisen järjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä.

2.   Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, mukaan lukien tarvittaessa tapahtuman jälkeinen valvonta tai reaaliaikainen valvonta, joiden avulla se havaitsee, puuttuvatko seuraavat maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot:

a)

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unioniin, 5 artiklassa tarkoitetut tiedot;

b)

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

c)

sellaisten eräsiirtojen osalta, joissa maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut eräsiirtoon liittyvät tiedot.

3.   Kun kyse on varainsiirroista, joiden suuruus joko yhtenä suorituksena tai useina suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä, on yhteensä yli 1 000 euroa, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ennen maksunsaajan maksutilin hyvittämistä tai varojen asettamista maksunsaajan käyttöön todennettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maksunsaajaa koskevien tietojen oikeellisuus luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä saatujen asiakirjojen tai tietojen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2007/64/EY 69 ja 70 artiklassa säädettyjen vaatimusten soveltamista.

4.   Kun kyse on varainsiirroista, joiden suuruus on enintään 1 000 euroa ja jotka eivät näytä olevan kytkeytyneitä muihin varainsiirtoihin, joiden suuruus yhdessä kyseisen siirron kanssa on yli 1 000 euroa, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan ei tarvitse todentaa maksunsaajaa koskevien tietojen oikeellisuutta, paitsi jos:

a)

maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja maksaa varat käteisenä tai anonyyminä sähköisenä rahana; tai

b)

maksunsaajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla on perusteltu syy epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta.

5.   Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun todentamisen katsotaan tulleen suoritetuksi, jos:

a)

maksunsaajan henkilöllisyys on todennettu direktiivin (EU) 2015/849 13 artiklan mukaisesti ja tämän todentamisen perusteella saatuja tietoja säilytetään kyseisen direktiivin 40 artiklan mukaisesti; tai

b)

maksunsaajaan sovelletaan direktiivin (EU) 2015/849 14 artiklan 5 kohtaa.

8 artikla

Varainsiirrot, joissa maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia

1.   Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat riskiperusteiset menettelyt, myös direktiivin (EU) 2015/849 13 artiklassa tarkoitettuun riskialttiuteen perustuvat menettelyt, joiden avulla määritetään, onko varainsiirto, jonka mukana ei toimiteta vaadittuja maksajaa ja maksunsaajaa koskevia täydellisiä tietoja, toteutettava, evättävä vai keskeytettävä, ja joiden avulla toteutetaan aiheelliset jatkotoimet.

Jos maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja havaitsee varainsiirtoa vastaanottaessaan, että 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa tai 6 artiklassa tarkoitetut tiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia tai niitä ei ole täytetty kyseisen viestijärjestelmän taikka maksu- ja selvitysjärjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on evättävä siirto tai pyydettävä vaaditut tiedot maksajasta ja maksunsaajasta riskialttiuden perusteella ennen maksunsaajan maksutilin hyvittämistä tai varojen asettamista maksunsaajan käyttöön taikka tämän jälkeen.

2.   Jos maksupalveluntarjoaja jättää toistuvasti toimittamatta vaaditut maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ryhdyttävä toimiin, joihin voivat alussa kuulua varoitusten antaminen ja määräaikojen asettaminen, ennen kuin se joko epää kyseisen maksupalveluntarjoajan myöhemmät varainsiirrot, rajoittaa liikesuhdettaan kyseiseen maksupalveluntarjoajaan tai lopettaa tämän liikesuhteen kokonaan.

Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava tietojen toimittamatta jättämisestä ja toteutetuista toimista toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten noudattamisen valvonnasta.

9 artikla

Arviointi ja ilmoittaminen

Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava huomioon maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttuminen tai puutteellisuus arvioidessaan, onko varainsiirto tai siihen liittyvä liiketoimi epäilyttävä ja onko siitä ilmoitettava direktiivin (EU) 2015/849 mukaisesti perustetulle rahanpesun selvittelykeskukselle.

3 JAKSO

Välittäjinä toimivien maksupalveluntarjoajien velvollisuudet

10 artikla

Maksajaa ja maksunsaajaa koskevien tietojen säilyttäminen siirron mukana

Välittäjinä toimivien maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että kaikki varainsiirron mukana saadut maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot säilytetään siirron mukana.

11 artikla

Maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttumisen havaitseminen

1.   Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt sen havaitsemiseksi, onko siirron toteuttamiseen käytetyn viestijärjestelmän tai maksu- ja selvitysjärjestelmän kentät, jotka sisältävät maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot, täytetty kyseisen järjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä.

2.   Välittäjänä toimivan palveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, mukaan lukien tarvittaessa tapahtuman jälkeinen valvonta tai reaaliaikainen valvonta, joiden avulla se havaitsee, puuttuvatko seuraavat maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot:

a)

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan ja maksunsaajan käyttämät maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet unioniin, 5 artiklassa tarkoitetut tiedot;

b)

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan tai maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

c)

sellaisten eräsiirtojen osalta, joissa maksajan tai maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, kyseiseen eräsiirtoon liittyvät 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

12 artikla

Varainsiirrot, joissa maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat

1.   Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on vahvistettava tehokkaat riskiperusteiset menettelyt, joiden avulla määritetään, onko varainsiirto, jonka mukana ei toimiteta vaadittuja maksajaa ja maksunsaajaa koskevia tietoja, toteutettava, evättävä vai keskeytettävä, ja joiden avulla toteutetaan aiheelliset jatkotoimet.

Jos välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja havaitsee varainsiirtoa vastaanottaessaan, että 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa tai 6 artiklassa vaaditut maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat tai niitä ei ole täytetty kyseisen viestijärjestelmän taikka maksu- ja selvitysjärjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on evättävä siirto tai pyydettävä vaaditut tiedot maksajasta ja maksunsaajasta riskialttiuden perusteella ennen varainsiirron toteuttamista taikka tämän jälkeen.

2.   Jos maksupalveluntarjoaja jättää toistuvasti toimittamatta vaaditut maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot, välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on ryhdyttävä toimiin, joihin voivat alussa kuulua varoitusten antaminen ja määräaikojen asettaminen, ennen kuin se joko epää kyseisen maksupalveluntarjoajan myöhemmät varainsiirrot, rajoittaa liikesuhdettaan kyseiseen maksupalveluntarjoajaan tai lopettaa tämän liikesuhteen kokonaan.

Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava tietojen toimittamatta jättämisestä ja toteutetuista toimista toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten noudattamisen valvonnasta.

13 artikla

Arviointi ja ilmoittaminen

Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on otettava huomioon maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttuminen arvioidessaan, onko varainsiirto tai siihen liittyvä liiketoimi epäilyttävä ja onko siitä ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle direktiivin (EU) 2015/849 mukaisesti.

III LUKU

TIEDOT, TIETOSUOJA JA TIETOJEN SÄILYTTÄMINEN

14 artikla

Tietojen toimittaminen

Maksupalveluntarjoajien on sijoittautumisjäsenvaltionsa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyvaatimusten mukaisesti vastattava viipymättä ja tyhjentävästi, myös direktiivin (EU) 2015/849 45 artiklan 9 kohdan mukaisen keskitetyn yhteyspisteen kautta, jos tällainen yhteyspiste on nimitetty, yksinomaan kyseisen jäsenvaltion rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten tiedusteluihin, jotka koskevat tämän asetuksen nojalla vaadittavia tietoja.

15 artikla

Tietosuoja

1.   Tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan direktiiviä 95/46/EY, sellaisena kuin se on saatettuna osaksi kansallista lainsäädäntöä. Henkilötietoihin, joita komissio tai Euroopan valvontaviranomaiset käsittelevät tämän asetuksen nojalla, sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

2.   Maksupalveluntarjoajat saavat käsitellä henkilötietoja tämän asetuksen perusteella ainoastaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, eikä henkilötietoja saa edelleenkäsitellä kyseisten tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Henkilötietojen käsittely tämän asetuksen perusteella kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

3.   Maksupalveluntarjoajien on toimitettava uusille asiakkaille direktiivin 95/46/EY 10 artiklan nojalla vaadittavat tiedot ennen liikesuhteen aloittamista tai yksittäisen liiketoimen suorittamista. Kyseisiin tietoihin on erityisesti sisällytettävä yleinen ilmoitus maksupalveluntarjoajien tämän asetuksen mukaisista oikeudellisista velvoitteista niiden käsitellessä henkilötietoja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi.

4.   Maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että käsiteltyjen tietojen luottamuksellisuus taataan.

16 artikla

Tietojen säilyttäminen

1.   Maksajaa ja maksunsaajaa koskevia tietoja ei saa säilyttää pidempään kuin on välttämätöntä. Maksajan ja maksunsaajan käyttämien maksupalveluntarjoajien on säilytettävä 4–7 artiklassa tarkoitetut tiedot viiden vuoden ajan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun säilytysajan päätyttyä maksupalveluntarjoajien on varmistettava henkilötietojen poistaminen, jollei toisin säädetä kansallisessa lainsäädännössä, jossa vahvistetaan, missä olosuhteissa maksupalveluntarjoajat voivat jatkaa tai ovat velvollisia jatkamaan tietojen säilyttämistä. Jäsenvaltiot voivat sallia säilyttämisen jatkamisen tai vaatia sitä vasta sitten, kun ne ovat suorittaneet perusteellisen arvioinnin säilyttämisen jatkamisen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta ja kun ne katsovat, että säilyttämisen jatkaminen on perusteltua rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämisen, paljastamisen tai selvittämisen vuoksi. Säilyttämisen jatkaminen ei saa kestää kauemmin kuin viisi vuotta.

3.   Jos jäsenvaltiossa on 25 päivänä kesäkuuta 2015 meneillään epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämiseen, paljastamiseen tai selvittämiseen taikka niitä koskeviin syytetoimiin liittyvä oikeudellinen menettely ja maksupalveluntarjoajalla on hallussaan tuohon meneillään olevaan oikeudelliseen menettelyyn liittyviä tietoja tai asiakirjoja, maksupalveluntarjoaja voi säilyttää kyseisiä tietoja tai asiakirjoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti viiden vuoden ajan 25 päivästä kesäkuuta 2015. Jäsenvaltiot voivat sallia tällaisten tietojen tai asiakirjojen säilyttämisen viiden lisävuoden ajan tai vaatia sitä, kun säilyttämisen jatkamisen on todettu olevan tarpeellista ja oikeasuhteista epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämisen, paljastamisen tai selvittämisen taikka niitä koskevien syytetoimien vuoksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta meneillään oleviin rikostutkintoihin ja oikeudellisiin menettelyihin sovellettavan todistusaineistoa koskevan kansallisen rikoslain soveltamista.

IV LUKU

SEURAAMUKSET JA VALVONTA

17 artikla

Hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen rikkomisesta määrättäviä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevat säännöt ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Säädettyjen seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niiden on oltava johdonmukaisia direktiivin (EU) 2015/849 IV luvun 4 jakson mukaisesti vahvistettujen seuraamusten kanssa.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia tai toimenpiteitä koskevia sääntöjä sellaisten tämän asetuksen säännösten rikkomisten osalta, joihin jo sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia niiden kansallisen lainsäädännön nojalla. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikoslainsäädännön säännökset.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos velvoitteet koskevat maksupalveluntarjoajia ja tämän asetuksen säännöksiä rikotaan, seuraamuksia tai toimenpiteitä voidaan soveltaa ylimmän hallintoelimen jäseniin ja kaikkiin muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomisesta, jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt komissiolle sekä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitealle viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017. Niiden on ilmoitettava komissiolle sekä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitealle viipymättä kaikista kyseisten sääntöjen muutoksista.

4.   Direktiivin (EU) 2015/849 58 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että näillä hallinnollisilla seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajatylittäviä tapauksia.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 18 artiklassa tarkoitetuista rikkomisista, jotka on sen hyödyksi itsenäisesti tai osana kyseisen oikeushenkilön organisaatiota toimien toteuttanut henkilö, jolla on kyseisessä oikeushenkilössä johtava asema, joka perustuu johonkin seuraavista:

a)

oikeus edustaa oikeushenkilöä;

b)

valtuudet tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c)

valtuudet käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

6.   Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman valvonnan tai käyttämän määräysvallan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että kyseisen oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on voinut toteuttaa 18 artiklassa tarkoitetut rikkomiset kyseisen oikeushenkilön hyväksi.

7.   Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan määrätä tämän asetuksen mukaisia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä jollakin seuraavista tavoista:

a)

suoraan;

b)

yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa;

c)

omalla vastuullaan antamalla valtuudet tällaisille muille viranomaisille;

d)

saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että kyseisillä hallinnollisilla seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajatylittäviä tapauksia.

18 artikla

Erityissäännökset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin direktiivin (EU) 2015/849 59 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset kuuluvat niiden soveltamiin hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, kun kyse on seuraavista tämän asetuksen rikkomisista:

a)

maksupalveluntarjoaja jättää toistuvasti tai järjestelmällisesti pois maksajaa tai maksunsaajaa koskevat vaadittavat tiedot 4, 5 tai 6 artiklan vastaisesti;

b)

maksupalveluntarjoaja laiminlyö toistuvasti, järjestelmällisesti tai vakavasti velvollisuutensa varmistaa tietojen säilyttäminen 16 artiklan vastaisesti;

c)

maksupalveluntarjoaja ei ota käyttöön tehokkaita riskiperusteisia menettelyjä 8 tai 12 artiklan vastaisesti;

d)

välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja laiminlyö vakavasti 11 tai 12 artiklan noudattamisen.

19 artikla

Seuraamusten ja toimenpiteiden julkaiseminen

Toimivaltaisten viranomaisten on direktiivin (EU) 2015/849 60 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti julkaistava tämän asetuksen 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa määrätyt hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet ilman aiheetonta viivytystä, mukaan luettuina tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä, mikäli se on tapauskohtaisen harkinnan perusteella tarpeellista ja oikeasuhteista, rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet.

20 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten soveltamat seuraamukset ja toimenpiteet

1.   Päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien direktiivin (EU) 2015/849 60 artiklan 4 kohdassa luetellut olosuhteet.

2.   Tämän asetuksen mukaisesti määrättävien hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden osalta sovelletaan direktiivin (EU) 2015/849 62 artiklaa.

21 artikla

Rikkomisista ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on luotava tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen rikkomisista.

Näihin mekanismeihin on sisällytettävä ainakin direktiivin (EU) 2015/849 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut mekanismit.

2.   Maksupalveluntarjoajien on yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa otettava käyttöön asianmukaiset, asianomaisen maksupalveluntarjoajan luonteeseen ja kokoon nähden oikeasuhteiset sisäiset menettelyt työntekijöitään tai vastaavassa asemassa olevia henkilöitä varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomisista sisäisesti erityisen turvallisen, riippumattoman ja nimettömän kanavan kautta.

22 artikla

Valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat tehokkaasti tämän asetuksen noudattamista ja toteuttavat aiheellisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen, sekä tehokkaiden mekanismien kautta kannustettava ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen rikkomisista.

2.   Jäsenvaltioiden ilmoitettua tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut säännöt komissiolle ja Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitealle 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle IV luvun soveltamista koskevan kertomuksen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota rajatylittäviin tapauksiin.

V LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA

23 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen komitea, jäljempänä ’komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

VI LUKU

POIKKEUKSET

24 artikla

Sopimukset unionin alueen ulkopuolella olevien maiden ja alueiden kanssa

1.   Komissio voi antaa jäsenvaltiolle luvan tehdä kolmannen maan tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklassa määritetyn, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen alueellisen soveltamisalan ulkopuolella olevan alueen, jäljempänä ’asianomainen maa tai alue’, kanssa sopimuksia, joissa myönnetään poikkeuksia tämän asetuksen soveltamisesta, jotta kyseisen maan tai alueen ja asianomaisen jäsenvaltion välisiä varainsiirtoja voidaan käsitellä kyseisen jäsenvaltion sisäisinä varainsiirtoina.

Lupa tällaisiin sopimuksiin voidaan antaa vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

asianomainen maa tai alue muodostaa rahaliiton kyseessä olevan jäsenvaltion kanssa, se on osa tämän jäsenvaltion valuutta-aluetta tai se on tehnyt sopimuksen valuuttasuhteista jonkin jäsenvaltion edustaman unionin kanssa;

b)

asianomaisen maan tai alueen maksupalveluntarjoajat osallistuvat suoraan tai välillisesti kyseessä olevan jäsenvaltion maksu- ja selvitysjärjestelmiin; ja

c)

asianomainen maa tai alue edellyttää lainkäyttöalueellaan toimivien maksupalveluntarjoajien noudattavan samoja sääntöjä kuin tässä asetuksessa säädetään.

2.   Jäsenvaltion, joka haluaa tehdä 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen, on toimitettava komissiolle asiaa koskeva pyyntö ja kaikki pyynnön arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

3.   Kun komissio on saanut tällaisen pyynnön, kyseessä olevan jäsenvaltion ja asianomaisen maan tai alueen välisiä varainsiirtoja kohdellaan väliaikaisesti jäsenvaltion sisäisinä varainsiirtoina, kunnes asiasta tehdään päätös tämän artiklan mukaisesti.

4.   Jos komissio kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta katsoo, ettei sillä ole kaikkia pyynnön arvioimiseksi tarvittavia tietoja, se ottaa yhteyttä kyseessä olevaan jäsenvaltioon ja täsmentää, millaisia lisätietoja se tarvitsee.

5.   Kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on saanut kaikki pyynnön arvioimiseksi tarvitsemansa tiedot, se ilmoittaa asiasta pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle ja toimittaa jäljennökset pyynnöstä muille jäsenvaltioille.

6.   Kolmen kuukauden kuluessa tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta komissio päättää 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti, annetaanko kyseessä olevalle jäsenvaltiolle lupa tehdä pyynnön kohteena oleva sopimus.

Komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen 18 kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

7.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat komission täytäntöönpanopäätöksellä 2012/43/EU (20), komission päätöksellä 2010/259/EU (21), komission päätöksellä 2009/853/EY (22) tai komission päätöksellä 2008/982/EY (23) saaneet luvan tehdä asianomaisen maan tai alueen kanssa sopimuksia, on toimitettava komissiolle viimeistään 26 päivänä maaliskuuta 2017 sellaiset ajantasaiset tiedot, jotka ovat tarpeen 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaista arviointia varten.

Kolmen kuukauden kuluessa näiden tietojen vastaanottamisesta komissio tarkastelee toimitettuja tietoja varmistaakseen, että asianomainen maa tai alue edellyttää lainkäyttöalueellaan toimivien maksupalveluntarjoajien noudattavan samoja sääntöjä kuin tässä asetuksessa säädetään. Jos komissio tämän tarkastelun jälkeen katsoo, että 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa säädetty edellytys ei enää täyty, se kumoaa asiaa koskevan komission päätöksen tai komission täytäntöönpanopäätöksen.

25 artikla

Ohjeet

Euroopan valvontaviranomaiset antavat toimivaltaisille viranomaisille ja maksupalveluntarjoajille viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet toimenpiteistä, joita tämän asetuksen mukaisesti on toteutettava, erityisesti 7, 8, 11 ja 12 artiklan täytäntöönpanon osalta.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

26 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1781/2006.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

27 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 26 päivästä kesäkuuta 2017.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä toukokuuta 2015.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Z. KALNIŅA-LUKAŠEVICA

(1)  EUVL C 166, 12.6.2013, s. 2.

(2)  EUVL C 271, 19.9.2013, s. 31.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 20. huhtikuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 20. toukokuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2580/2001, annettu 27 päivänä joulukuuta 2001, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70).

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 881/2002, annettu 27 päivänä toukokuuta 2002, tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä (EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9).

(6)  Neuvoston asetus (EU) N:o 356/2010, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2010, tiettyihin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin kohdistuvien rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Somalian tilanteen vuoksi (EUVL L 105, 27.4.2010, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 73).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta (EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 924/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta (EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006, annettu 15 päivänä marraskuuta 2006, maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(18)  EUVL C 32, 4.2.2014, s. 9.

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

(20)  Komission täytäntöönpanopäätös 2012/43/EU, annettu 25 päivänä tammikuuta 2012, luvan antamisesta Tanskan kuningaskunnalle tehdä sopimuksia Grönlannin ja Färsaarten kanssa Tanskan ja kummankin näistä alueista välillä tehtävien varainsiirtojen pitämisestä Tanskan sisällä tapahtuvina varainsiirtoina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 nojalla (EUVL L 24, 27.1.2012, s. 12).

(21)  Komission päätös 2010/259/EU, annettu 4 päivänä toukokuuta 2010, luvan antamisesta Ranskan tasavallalle tehdä sopimus Monacon ruhtinaskunnan kanssa Ranskan tasavallan ja Monacon ruhtinaskunnan välillä tehtävien varainsiirtojen pitämisestä Ranskan tasavallan sisällä tapahtuvina varainsiirtoina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 nojalla (EUVL L 112, 5.5.2010, s. 23).

(22)  Komission päätös 2009/853/EY, tehty 26 päivänä marraskuuta 2009, luvan antamisesta Ranskalle tehdä sopimus Saint-Pierre ja Miquelonin, Mayotten, Uuden-Kaledonian, Ranskan Polynesian sekä Wallis ja Futunan kanssa Ranskan ja näiden alueiden välisten varainsiirtojen kohtelemiseksi Ranskan sisäisinä varainsiirtoina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 mukaisesti (EUVL L 312, 27.11.2009, s. 71).

(23)  Komission päätös 2008/982/EY, tehty 8 päivänä joulukuuta 2008, Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuttamiseksi tekemään sopimuksen Jerseyn hallintoalueen, Guernseyn hallintoalueen ja Mansaaren kanssa siitä, että varainsiirtoja Yhdistyneen kuningaskunnan ja kunkin näistä alueista välillä pidetään Yhdistyneen kuningaskunnan sisäisinä varainsiirtoina, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 nojalla (EUVL L 352, 31.12.2008, s. 34).

LIITE

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1781/2006

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artikla

3 artikla

3 artikla

2 artikla

4 artikla

4 artiklan 1 kohta

5 artikla

4 artikla

6 artikla

5 artikla

7 artikla

7 artikla

8 artikla

7 artikla

9 artikla

8 artikla

10 artikla

9 artikla

11 artikla

16 artikla

12 artikla

10 artikla

—

11 artikla

—

12 artikla

—

13 artikla

13 artikla

—

14 artikla

15 artikla

15 artikla

17–22 artikla

16 artikla

23 artikla

17 artikla

24 artikla

18 artikla

—

19 artikla

—

—

26 artikla

20 artikla

27 artikla