30.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 370/35

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvollisuus, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi niiden yhteisten suositusten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat laatineet yhdessä asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa.

(3)

Belgialla, Tanskalla, Saksalla, Ranskalla, Alankomailla, Ruotsilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on Pohjanmerellä välitön kalastuksenhoitoetu. Nämä jäsenvaltiot toimittivat pelagisia kantoja koskevaa neuvoa-antavaa toimikuntaa ja Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle yhteisiä suosituksia. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaiset, ja näin ollen niiden pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan nojalla sisältyä tähän asetukseen.

(4)

Pohjanmerellä purkamisvelvoitetta pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla soveltaa viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015 pienten pelagisten lajien kalastusta ja teollisiin tarkoituksiin harjoitettavaa kalastusta harjoittaviin aluksiin niiden lajien osalta, jotka ovat saalisrajoitusten alaisia mainitun kalastuksen kohdelajeja.

(5)

Yhteisen suosituksen perusteella poisheittämissuunnitelman pitäisi kattaa tietyt makrillin, sillin, piikkimakrillin, mustakitaturskan, kultakuoreen ja kilohailin kalastukset sekä harmaaturskan, kilohailin ja tuulenkalan teollisiin tarkoituksiin harjoitettava kalastus Pohjanmerellä 1 päivästä tammikuuta 2015.

(6)

Yhteiseen suositukseen sisältyy purkamisvelvoitetta koskeva poikkeus, joka koskee kurenuotilla tietyissä olosuhteissa pyydettyjä makrilleja ja sillejä ja perustuu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta. Tieteellinen näyttö korkeasta eloonjäämisasteesta oli Scheveningen-ryhmän toimittamaa, ja se esitettiin yhteisessä suosituksessa, jossa viitattiin useisiin tieteellisiin tutkimuksiin, joiden kohteena oli kurenuotilla pyydettyjen kalojen eloonjääminen sen jälkeen, kun ne oli laskettu takaisin mereen. Tutkimuksessa todettiin, että eloonjäämisaste riippuu siitä, kuinka kauan ja kuinka tiiviisti kalat ovat olleet pakkautuneina verkossa; pakkautumisen aika ja tiiviys jäävät tyypillisesti rajallisiksi näissä kalastuksissa. Nämä tiedot käsiteltiin STECF:n täysistunnossa 14–02. STECF totesi, että edellyttäen, että eloonjäämisastetutkimusten tuloksia voidaan soveltaa myös kaupalliseen kalastustoimintaan, takaisin mereen laskettujen eloon jäävien makrillien osuus olisi todennäköisesti noin 70 prosenttia, mikä johtaisi paljon alhaisempaan tiheysasteeseen kuin tiheysaste, jossa sillien kuolleisuuden oli havaittu kasvavan. Asetuksen (EU) N:o 850/1998 (2) 19 b artiklan 2 kohdassa kielletään ennen verkon nostamista kokonaisuudessaan alukselle tapahtuva makrillien tai sillien vapaaksi päästäminen, jonka seurauksena kuolleet tai kuolevat kalat menetetään. Suosituksessa esitetty eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus ei vaikuta voimassa olevaan kieltoon, koska kalojen vapaaksi päästäminen tapahtuu sellaisessa kalastuksen vaiheessa, että kalojen vapaaksi päästämisen jälkeinen eloonjäämisaste on korkea. Sen vuoksi poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(7)

Yhteinen suositus sisältää myös de minimis -poikkeuksen purkamisvelvoitteen noudattamiseen. Sen tarkoituksena on välttää tahattomien saaliiden käsittelystä, kuten varastoinnista, työvoimasta ja jäähdyttämisestä, aiheutuvia suhteettomia kustannuksia ottaen huomioon sen, että ICES-alueilla IVb ja c 54. pohjoisen leveysasteen eteläpuolella pyydettyä makrillia, piikkimakrillia ja silliä koskevan pelagisen kalastuksen valikoivuuden lisääminen on vaikeaa. Poikkeus perustuu yhteisen suosituksen laatimiseen osallistuneiden jäsenvaltioiden toimittamaan tieteelliseen näyttöön, jota STECF on tarkastellut. STECF katsoi, että yhteisessä suosituksessa esitetään de minimis -poikkeuksen tueksi perusteltuja laadullisia argumentteja, joiden taustalla ovat tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat suhteettomat kustannukset. Edellä kuvatun vuoksi ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista ottaa käyttöön de minimis -poikkeus yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sallitut osuudet ylity. Sen vuoksi tämä poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(8)

Asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi on laadittava saaliiden kirjaamista koskevat erityisvaatimukset tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien poikkeusten osalta.

(9)

Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa asetetun aikataulun noudattamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan nojalla tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan,

—

saalis päästetään vapaaksi ennen kuin tietty osuus (tarkat prosenttiosuudet annetaan jäljempänä 2 ja 3 kohdassa) kurenuotasta on kurottu umpeen (”raja-arvo koko saaliin ottamiseksi alukselle”),

—

kurenuottaan on kiinnitetty näkyvät kohot, jotka osoittavat selvästi, milloin raja-arvo koko saaliin ottamiseksi alukselle on täyttynyt,

—

alus ja kurenuotta on varustettu elektronisella järjestelmällä, jolla rekisteröidään ja kirjataan kaikkien kalastustoimien osalta, milloin, missä ja missä määrin kurenuottaa on käytetty.