30.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 370/31

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi niiden yhteisten suositusten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Belgialla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Portugalilla on lounaisilla vesialueilla välitön kalastuksenhoitoetu. Nämä jäsenvaltiot toimittivat komissiolle erityisiä toimenpiteitä sisältävän yhteisen suosituksen kuultuaan pelagista neuvoa-antavaa toimikuntaa, pitkän matkan neuvoa-antavaa toimikuntaa ja lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet noudattavat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohtaa, ja näin ollen ne pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohden mukaisesti sisällyttää tähän asetukseen.

(4)

Lounaisilla vesialueilla purkamisvelvoitetta pitäisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti soveltaa viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015 kaikkiin aluksiin, jotka harjoittavat sellaisten pienten ja suurten pelagisten lajien kalastusta, jotka ovat kyseisissä kalastuksissa saalisrajoitusten alaisia.

(5)

Yhteisen suosituksen mukaisesti poisheittämissuunnitelman pitäisi kattaa tietyt pienten ja suurten pelagisten lajien kalastukset eli piikkimakrillin, makrillin, kilohailin, sardellin, valkotonnikalan, mustakitaturskan ja perunpiikkimakrillin kalastukset ICES-alueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 1 päivästä tammikuuta 2015.

(6)

Yhteiseen suositukseen sisältyy purkamisvelvoitetta koskeva poikkeus, joka koskee sardellin, piikkimakrillin, perunpiikkimakrillin ja makrillin kurenuottakalastusta ICES-alueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 ja joka perustuu tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti. Korkeaa eloonjäämisastetta tukeva tieteellinen näyttö esitettiin yhteisessä suosituksessa, jossa viitattiin erityiseen, kalojen eloonjäämistä kurenuottakalastuksessa vapauttamisen yhteydessä Euroopan eteläisillä vesillä käsitelleeseen tieteelliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa todettiin, että eloonjäämisaste riippuu siitä, kuinka kauan ja kuinka tiiviisti kalat ovat olleet pakkautuneina verkossa; pakkautumisen aika ja tiiviys jäävät tyypillisesti rajallisiksi näissä kalastuksissa. STECF tarkasteli näitä tietoja (vuonna 2014 pidetyssä toisessa täysistunnossaan). STECF:n mielipide oli, että olettaen, että eloonjäämistutkimuksen tulokset ovat edustavia kaupalliseen kalastustoimintaan liittyvien eloonjäämisasteiden osalta, vapaaksi päästetyistä kaloista jää eloon todennäköisesti yli 50 prosenttia. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (2) 19 b artiklan 2 kohdassa kielletään ennen verkon nostamista kokonaisuudessaan alukselle tapahtuva makrillien tai sillien vapaaksi päästäminen, jonka seurauksena kuolleet tai kuolevat kalat menetetään. Suosituksessa esitetty eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus ei vaikuta voimassa olevaan kieltoon, koska kalojen vapaaksi päästäminen tapahtuu sellaisessa kalastuksen vaiheessa, että kalojen vapaaksi päästämisen jälkeinen eloonjäämisaste on korkea. Sen vuoksi tällainen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(7)

Yhteinen suositus sisältää myös neljä purkamisvelvoitetta koskevaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF tarkasteli jäsenvaltioiden toimittamaa näyttöä ja totesi, että yhteiset suositukset sisälsivät perusteltuja argumentteja, jotka liittyivät tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kasvuun ja joita joissakin tapauksissa tuettiin laadullisella arvioinnilla kustannuksista. Edellä kuvatun vuoksi ja koska eriävä tieteellinen näyttö puuttuu, on asianmukaista ottaa käyttöön de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdassa sallitut osuudet ylity.

(8)

Mustakitaturskaa (Micromesistius poutassou) koskeva de minimis -poikkeus eli enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista, joka pyydetään kyseisen lajin teollisessa pelagisessa troolarikalastuksessa ICES-alueella VIII kyseisen lajin jalostamiseksi aluksella surimimassaksi, perustuu siihen seikkaan, ettei lisääntynyttä valikoivuutta voida saavuttaa ja että tahattomien saaliiden käsittelykustannukset ovat suhteettomat. STECF toteaa, että poikkeus on riittävän hyvin perusteltu. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) koskeva de minimis -poikkeus eli enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista valkotonnikalan kohdennetussa kalastuksessa parittaisilla välivesitrooleilla ICES-alueella VIII perustuu tahattomien saaliiden suhteettomiin käsittelykustannuksiin. Kyseessä ovat varastointi- ja käsittelykustannukset merellä ja maissa. STECF mainitsi arvioinnissaan saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin. Tämä poikkeus ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EY) N:o 850/98 19 a artiklan soveltamista. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(10)

Sardellia (Engraulis encrasicolus), makrillia (Scomber scombrus) ja piikkimakrillia (Trachurus spp.) koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista pelagisessa troolikalastuksessa ICES-alueella VIII, perustuu siihen, miten vaikeaa on parantaa valikoivuutta kyseisessä kalastuksessa. STECF katsoo, että poikkeus on hyvin perusteltu makrillin ja piikkimakrillin osalta, ja panee merkille erityisen saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen riskin sardellin osalta. Tämä poikkeus ei kuitenkaan rajoita asetuksen (EY) N:o 850/98 19 a artiklan soveltamista. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(11)

Viimeinen de minimis -poikkeus koskee kurenuottakalastusta ICES-alueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 kohteena seuraavat lajit: enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 piikkimakrillin (Trachurus spp.) ja makrillin (Scomber scombrus) vuotuisesta kokonaissaaliista ja enintään 2 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 1 prosentti vuonna 2017 sardellin (Engraulis encrasicolus) vuotuisesta kokonaissaaliista. STECF katsoo, että kyseisen poikkeuksen tueksi esitetään perusteltuja argumentteja, joilla osoitetaan, miten vaikeaa on parantaa valikoivuutta tässä kalastuksessa. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Lopuksi yhteinen suositus sisältää 9 senttimetriksi asetetun säilyttämisen vähimmäisviitekoon kahdessa sardellin kalastuksessa kyseisen lajin nuorten yksilöiden suojelemiseksi. STECF arvioi tätä toimenpidettä ja katsoi, ettei se vaikuttaisi kielteisesti nuoriin sardelleihin, että se lisäisi sellaisten saaliiden määrää, jotka voidaan myydä ihmisravinnoksi kasvattamatta kuitenkaan kalastuskuolevuutta, ja että siitä voisi koitua etua valvonnan ja täytäntöönpanon kannalta. Sardellin säilyttämisen vähimmäisviitekooksi olisi sen vuoksi vahvistettava 9 senttimetriä.

(13)

Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan nojalla tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan,

a)

mustakitaturska (Micromesistius poutassou): enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista, joka pyydetään kyseisen lajin teollisessa pelagisessa troolarikalastuksessa ICES-alueella VIII kyseisen lajin jalostamiseksi aluksella surimimassaksi;

b)

valkotonnikala (Thunnus alalunga): enintään 7 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 6 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista valkotonnikalan kohdennetussa kalastuksessa parittaisilla välivesitrooleilla ICES-alueella VIII;

c)

sardelli (Engraulis encrasicolus), makrilli (Scomber scombrus) ja piikkimakrilli (Trachurus spp.): enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 vuotuisesta kokonaissaaliista pelagisessa troolikalastuksessa ICES-alueella VIII;

d)

kurenuottakalastuksessa ICES-alueilla VIII, IX ja X ja CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0, kun kohteena ovat seuraavat lajit: enintään 5 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 4 prosenttia vuonna 2017 piikkimakrillin (Trachurus spp.) ja makrillin (Scomber scombrus) vuotuisesta kokonaissaaliista ja enintään 2 prosenttia vuonna 2015 ja vuonna 2016 ja 1 prosentti vuonna 2017 sardellin (Engraulis encrasicolus) vuotuisesta kokonaissaaliista.