29.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/39

(1)

Rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, mukaan luettuina mafiatyyppiset rikollisjärjestöt, tärkein motiivi on taloudellinen hyöty. Tämän johdosta toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava keinot jäljittää, jäädyttää, hallinnoida ja tuomita menetetyksi rikoksen tuottama hyöty. Järjestäytyneen rikollisuuden tuloksellinen ehkäiseminen ja torjuminen olisi kuitenkin toteutettava rikoshyödyn neutralisoimisella ja se olisi ulotettava tietyissä tapauksissa koskemaan kaikkea rikollisesta toiminnasta saatua omaisuutta.

(2)

Järjestäytyneet rikollisryhmät toimivat yli rajojen ja hankkivat yhä useammin varoja muista jäsenvaltioista kuin niistä, joista käsin ne toimivat, ja kolmansista maista. Varojen takaisinperintää ja keskinäistä oikeusapua varten tarvitaan yhä enemmän tehokasta kansainvälistä yhteistyötä.

(3)

Tehokkaimpia järjestäytyneen rikollisuuden torjuntakeinoja on säätää tällaisia rikoksia koskevista ankarista oikeudellisista seuraamuksista ja tunnistaa rikokset tehokkaasti sekä jäädyttää ja tuomita menetetyksi rikoksentekovälineet ja rikoshyöty.

(4)

Saatavilla olevien tilastotietojen puutteellisuudesta huolimatta näyttää siltä, että unionissa takaisin perityn rikoshyödyn määrä on riittämättömän alhainen suhteessa rikoshyödyn arvioituun määrään. Selvitykset ovat osoittaneet, että vaikka menetetyksi tuomitsemista säännellään sekä unionin että kansallisen oikeuden avulla, menetetyksi tuomitsemista koskevia menettelyjä käytetään edelleen liian vähän.

(5)

Vähimmäissäännöt hyväksymällä lähennetään jäsenvaltioiden jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevia järjestelmiä ja edistetään siten keskinäistä luottamusta ja tehokasta rajat ylittävää yhteistyötä.

(6)

Tukholman ohjelmassa ja menetetyksi tuomitsemisesta ja varallisuuden takaisinhankinnasta kesäkuussa 2010 annetuissa oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmissä korostetaan, että on tärkeää tehostaa rikollisten varojen tunnistamista, menetetyksi tuomitsemista ja uudelleenkäyttöä.

(7)

Varojen jäädyttämistä, takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista koskevan unionin yhteisen toiminnan 98/699/YOS (4) nykyisen säädöskehyksen muodostavat neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS (5), neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS (6) neuvoston puitepäätös 2005/212/YOS (7) ja neuvoston puitepäätös 2006/783/YOS (8).

(8)

Komission kertomukset puitepäätösten 2003/577/YOS, 2005/212/YOS ja 2006/783/YOS täytäntöönpanosta osoittavat, että laajennettua hyödyn menettämistä ja jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevat nykyiset järjestelmät eivät ole täysin tehokkaita. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen väliset eroavuudet haittaavat menetetyksi tuomitsemista.

(9)

Tämän direktiivin tarkoituksena on tarkistaa puitepäätösten 2001/500/YOS ja 2005/212/YOS säännöksiä ja laajentaa niiden soveltamisalaa. Nämä puitepäätökset olisi osittain korvattava niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo.

(10)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti käyttää rikostapaukseen liittyviä menetetyksi tuomitsemista koskevia menettelyjä missä tahansa toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

(11)

Nykyistä rikoshyödyn käsitettä olisi selvennettävä niin, että se kattaisi sekä rikollisesta toiminnasta suoraan saatavan hyödyn että kaikki välilliset etuudet, mukaan lukien välittömän hyödyn myöhemmän uudelleen sijoittamisen tai muuntamisen. Rikoshyötyyn voi näin ollen sisältyä kaikki omaisuus, myös sellainen, joka on kokonaan tai osittain muunnettu tai vaihdettu muuksi omaisuudeksi tai joka on sekoitettu laillisista lähteistä hankitun omaisuuden kanssa, sekoittuneen hyödyn arvioituun arvoon asti. Rikoshyötyyn voivat sisältyä myös tulot tai muut etuudet, jotka johtuvat rikoshyödystä tai omaisuudesta, joksi rikoshyöty on muunnettu tai vaihdettu tai johon se on sekoitettu.

(12)

Tässä direktiivissä määritellään laajasti omaisuus, joka voi joutua jäädyttämisen ja menetetyksi tuomitsemisen kohteeksi. Tämä määritelmä sisältää myös oikeudelliset asiakirjat ja välineet, joilla todistetaan omistusoikeus tai muu oikeus tällaiseen omaisuuteen. Tällaiset asiakirjat tai välineet voivat olla esimerkiksi rahoitusvälineitä tai asiakirjoja, joista velkoja voi esittää saatavia ja joita yleensä tavataan asianomaisten menettelyjen kohteena olevan henkilön hallusta. Tämä direktiivi ei vaikuta olemassa oleviin kansallisiin menettelyihin, jotka koskevat oikeudellisia asiakirjoja tai välineitä, joilla todistetaan omistusoikeus tai muu oikeus omaisuuteen, koska näitä menettelyjä soveltavat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tai julkiset elimet kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(13)

Tämän direktiivin mukainen jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat itsenäisiä käsitteitä, joiden ei olisi estettävä jäsenvaltioita panemasta täytäntöön tätä direktiiviä sellaisilla välineillä, joita pidettäisiin kansallisen oikeuden mukaisesti seuraamuksina tai muuntyyppisinä toimenpiteinä.

(14)

Tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion seurauksena tapahtuvalla rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn sekä näiden rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitsemisessa olisi sovellettava tässä direktiivissä säädettyä laajennettua rikoksen käsitettä. Puitepäätöksellä 2001/500/YOS velvoitetaan jäsenvaltiot mahdollistamaan rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn menetetyksi tuomitseminen lainvoimaisen tuomion perusteella sekä rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitseminen. Nämä velvoitteet olisi pidettävä voimassa niiden rikosten osalta, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, ja tässä direktiivissä määritelty rikoshyödyn käsite olisi tulkittava samalla tavalla niiden rikosten osalta, jotka eivät sisälly tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat vapaasti säätää, että arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitseminen on toissijainen suoraan menetetyksi tuomitsemiseen nähden tai vaihtoehto sille, sen mukaan kuin on asianmukaista kansallisen oikeuden nojalla.

(15)

Rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn, tai rikoksentekovälineiden tai rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen olisi oltava mahdollista rikoksesta annetun lainvoimaisen tuomion perusteella. Myös asianosaisen poissa ollessa toteutetut menettelyt voivat johtaa tällaiseen lainvoimaiseen tuomioon. Jos menetetyksi tuomitseminen lainvoimaisen tuomion perusteella ei ole mahdollista, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn menetetyksi tuomitsemisen olisi silti oltava mahdollista tietyissä olosuhteissa, ainakin epäillyn tai syytetyn sairauden tai pakenemisen ollessa kyseessä. Tämän velvoitteen noudattamiseksi olisi kuitenkin riittävää, että jäsenvaltioilla olisi asianosaisen poissa ollessa toteuttavia menettelyjä tällaisia sairaus- ja pakenemistapauksia varten. Kun epäilty tai syytetty on paennut, jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki kohtuulliset toimet, ja ne voivat edellyttää, että asianomainen henkilö kutsutaan menetetyksi tuomitsemista koskevaan menettelyyn tai että tämä menettely saatetaan hänen tietoonsa.

(16)

Tätä direktiiviä sovellettaessa katsottaisiin kyseessä olevan sairaus, kun epäilty tai syytetty ei pysty osallistumaan rikosoikeudelliseen menettelyyn pidemmällä aikavälillä, minkä tuloksena menettelyä ei voida jatkaa normaaleissa olosuhteissa. Epäiltyjä tai syytettyjä voidaan pyytää todistamaan sairaus esimerkiksi lääkärintodistuksella, joka tuomioistuimen pitäisi voida jättää huomioimatta, jos se katsoo todistuksen epätyydyttäväksi. Tämä ei saisi vaikuttaa kyseisen henkilön oikeuteen käyttää menettelyssä oikeudellista edustajaa.

(17)

Rikoksentekovälineiden arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen osalta asiaan liittyviä säännöksiä voitaisiin soveltaa tämän direktiivin täytäntöönpanossa, kun käsiteltävänä olevan tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen tällainen toimenpide on oikeasuhteinen erityisesti ottaen huomioon asianomaisten rikoksentekovälineiden arvon. Jäsenvaltiot voivat myös ottaa huomioon sen, onko tuomittu vastuussa rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisen mahdottomuudesta ja missä määrin.

(18)

Pannessaan täytäntöön tätä direktiiviä jäsenvaltiot voivat säätää, että poikkeustapauksissa menetetyksi tuomitsemisesta ei pitäisi antaa päätöstä, jos se aiheuttaisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti kohtuuttomia vaikeuksia asianomaiselle henkilölle kyseisen yksittäisen tapauksen olosuhteiden perusteella, joiden olisi oltava ratkaisevia. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tätä mahdollisuutta erittäin rajoitetusti ja niiden olisi sallittava säätää vain, että menetetyksi tuomitsemista ei ole määrättävä, kun menetetyksi tuomitseminen asettaisi asianomaisen henkilön tilanteeseen, jossa hänen olisi erittäin vaikea ansaita elantonsa.

(19)

Rikollisryhmät harjoittavat monenlaista rikollista toimintaa. Jotta järjestäytynyttä rikollisuutta voitaisiin torjua tehokkaasti, joissakin tilanteissa saattaa olla asianmukaista tuomita rikostuomion yhteydessä menetetyksi paitsi suoraan tiettyyn rikokseen liittyvä omaisuus, myös muu omaisuus, jonka tuomioistuin on määrittänyt muista rikoksista saaduksi hyödyksi. Tästä menettelystä käytetään nimitystä laajennettu hyödyn menettäminen. Puitepäätöksessä 2005/212/YOS säädetään kolmesta vähimmäisvaatimuksia koskevasta kokonaisuudesta, joista jäsenvaltiot voivat valita laajennetun hyödyn menettämisen soveltamista varten. Tämän vuoksi jäsenvaltiot ovat valinneet eri vaihtoehtoja saattaessaan mainitun puitepäätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään, minkä seurauksena laajennettua hyödyn menettämistä koskevan käsitteen sisältö on eri lainkäyttöalueilla erilainen. Tämä eroavuus vaikeuttaa menetetyksi tuomitsemiseen liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä. Sen vuoksi on tarpeen jatkaa laajennettua hyödyn menettämistä koskevien säännösten yhdenmukaistamista vahvistamalla yksi ainoa vähimmäissääntö.

(20)

Määrittäessään, voiko rikoksesta olla taloudellista hyötyä, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon toimintatavat, esimerkiksi jos rikoksen olosuhteisiin kuuluu se, että se tehtiin järjestäytyneen rikollisuuden puitteissa tai tarkoituksena oli saada säännöllistä tuottoa rikoksista. Tämän ei kuitenkaan olisi rajoitettava mahdollisuutta soveltaa laajennettua hyödyn menettämistä.

(21)

Laajennetun hyödyn menettämisen olisi oltava mahdollista, kun tuomioistuin katsoo, että kyseinen omaisuus on peräisin rikollisesta toiminnasta. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi osoitettava kyseisen omaisuuden olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Jäsenvaltiot voivat säätää, että voisi esimerkiksi olla riittävää, että tuomioistuin pitää asiaa todennäköisenä tai voi kohtuudella olettaa olevan huomattavasti todennäköisempää, että kyseinen omaisuus on hankittu rikollisen toiminnan kuin muun toiminnan avulla. Tässä yhteydessä tuomioistuimen on tarkasteltava tapauksen olosuhteita, myös tosiasioita ja saatavilla olevia todisteita, joiden perusteella voitaisiin antaa laajennettua rikoshyödyn menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Se, että henkilön omaisuus on suhteettoman suuri verrattuna hänen laillisiin tuloihinsa, voisi olla eräs tällainen tosiasia, josta tuomioistuin voi päätellä, että omaisuus on peräisin rikollisesta toiminnasta. Jäsenvaltiot voisivat myös määritellä vaadittavan ajanjakson, jonka kuluessa omaisuuden voitaisiin katsoa syntyneen rikollisesta toiminnasta.

(22)

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Se ei estä jäsenvaltioita säätämästä kansallisessa lainsäädännössään laajemmista valtuuksista, mukaan lukien esimerkiksi niiden todisteita koskevien sääntöjen osalta.

(23)

Tätä direktiiviä sovelletaan tässä direktiivissä lueteltujen välineiden soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin. Jäsenvaltioiden olisi näiden välineiden soveltamisalalla sovellettava laajennettua menetetyksi tuomitsemista valtuuksia vähintään tiettyihin tässä direktiivissä määriteltyihin vakaviin rikoksiin.

(24)

Se, että epäilty tai syytetty siirtää omaisuutensa asiasta tietoiselle kolmannelle osapuolelle välttääkseen sen menetetyksi tuomitsemisen, on yhä yleisempi käytäntö. Voimassa oleva unionin säädöskehys ei sisällä sitovia sääntöjä kolmansille osapuolille siirretyn omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta. Sen vuoksi on yhä tarpeellisempaa mahdollistaa kolmansille osapuolille siirretyn omaisuuden tai kolmansien osapuolten hankkiman omaisuuden menetetyksi tuomitseminen. Kolmannen osapuolen hankinnalla tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa kolmas osapuoli on hankkinut omaisuuden epäillyltä tai syytetyltä suoraan tai välillisesti, esimerkiksi välittäjän avulla, mukaan lukien tapaukset, joissa rikos on tehty kyseisen kolmannen osapuolen puolesta tai tämän hyväksi, kun syytetyllä ei ole omaisuutta, joka voidaan tuomita menetetyksi. Tämän menetetyksi tuomitsemisen olisi oltava mahdollista ainakin tapauksissa, joissa kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että siirron tai hankinnan tarkoituksena oli menetetyksi tuomitsemisen välttäminen, konkreettisten tosiasioiden ja olosuhteiden perusteella mukaan lukien se, että siirto tehtiin veloituksetta tai huomattavasti markkina-arvoa alemmasta rahamäärästä. Kolmansille osapuolille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitsemista koskevat säännöt olisi ulotettava koskemaan sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä. Hyvässä uskossa toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia ei tulisi missään tapauksessa rajoittaa.

(25)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti säätää, että kolmansille osapuolille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitseminen on toissijainen suoraan menetetyksi tuomitsemiseen nähden tai vaihtoehto sille, sen mukaan kuin on asianmukaista kansallisen oikeuden mukaan.

(26)

Menetetyksi tuomitseminen johtaa omaisuuden lopulliseen menettämiseen. Omaisuuden säilyttäminen voi olla menetetyksi tuomitsemisen edellytys, ja sillä on merkitystä menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon kannalta. Omaisuus säilytetään jäädyttämällä. Jotta voitaisiin estää omaisuuden hävittäminen ennen jäädyttämispäätöksen antamista, jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava jäädyttämispäätöstä koskevan pyynnön perusteella valtuudet toteuttaa välittömästi toimia tällaisen omaisuuden turvaamiseksi.

(27)

Koska omaisuus usein säilytetään menetetyksi tuomitsemista varten, jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Joissakin oikeusjärjestelmissä menetetyksi tuomitsemista varten suoritettu jäädyttäminen katsotaan erilliseksi väliaikaiseksi menettelylliseksi toimenpiteeksi, jota voi seurata menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Tämän direktiivin olisi lähennettävä joitakin menetetyksi tuomitsemista varten tapahtuvaa jäädyttämistä koskevien kansallisten järjestelmien näkökohtia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta keskenään erilaisten kansallisten oikeusjärjestelmien ja puitepäätöksen 2003/577/YOS soveltamista.

(28)

Jäädyttämistoimenpiteet eivät vaikuta siihen, että omaisuutta voidaan pitää todistusaineistona koko menettelyn ajan, edellyttäen että se on lopulta saatavilla, jotta menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös voidaan panna tehokkaasti täytäntöön.

(29)

Omaisuus voidaan jäädyttää rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä myös mahdollista myöhemmin tapahtuvaa omaisuuden palauttamista tai rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen varmistamista varten.

(30)

Epäillyt tai syytetyt kätkevät usein omaisuutta koko rikosoikeudellisten menettelyjen ajan. Tämän vuoksi menettämisseuraamuksia ei voida panna asianmukaisesti täytäntöön, vaan niiden kohteena olevat henkilöt voivat edelleen nauttia omaisuudestaan sen jälkeen, kun ovat suorittaneet rangaistuksensa. Tämän vuoksi on tarpeen mahdollistaa menetetyksi tuomittavan omaisuuden tarkka määrittäminen myös lainvoimaisen rikostuomion antamisen jälkeen, jotta menettämisseuraamukset voidaan panna täytäntöön täysimääräisesti tapauksissa, joissa omaisuutta ei alun perin ole löydetty lainkaan tai sitä ei ole löydetty riittävästi, jolloin menettämisseuraamusta ei ole voitu panna täytäntöön.

(31)

Koska jäädyttämispäätöksellä rajoitetaan omistusoikeutta, tällaisia väliaikaisia toimenpiteitä ei tulisi pitää voimassa kauempaa, kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että kyseinen omaisuus on saatavilla mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten. Tämä saattaa edellyttää tuomioistuimen suorittamaa uudelleentarkastelua, jotta voidaan varmistaa, että toimenpiteiden tarkoitus eli omaisuuden hävittämisen estäminen on edelleen pätevä.

(32)

Omaisuutta, joka on jäädytetty mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten, olisi hallinnoitava asianmukaisella tavalla, jotta se ei menetä taloudellista arvoaan. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tällaisten menetysten välttämiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien omaisuuden mahdollinen myynti tai luovuttaminen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, esimerkiksi perustamalla kansallisia keskitettyjä omaisuudenhoitotoimistoja tai joukon erikoistuneita toimistoja tai ottamalla käyttöön muita järjestelyjä sen varmistamiseksi, että menetetyksi tuomitsemista varten jäädytettyjä varoja hallinnoidaan tehokkaasti ja niiden arvo säilyttäen siihen asti, että lainkäyttöviranomaiset tekevät asiassa ratkaisun.

(33)

Tämä direktiivi vaikuttaa olennaisesti yksilöiden oikeuksiin, eikä ainoastaan epäiltyjen tai syytettyjen vaan myös syytetoimien ulkopuolelle jäävien kolmansien osapuolten oikeuksiin. Sen vuoksi on tarpeen säätää erityisistä takeista ja oikeussuojakeinoista, jotta voidaan turvata perusoikeudet tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Näihin kuuluu sellaisen kolmannen osapuolen oikeus tulla kuulluksi, joka väittää olevansa kyseisen omaisuuden omistaja, tai joka väittää omaavansa muita omistusoikeuksia (esineoikeus, ius in re), kuten nautintaoikeus. Omaisuuden jäädyttämistä koskeva päätös olisi annettava tiedoksi asianomaiselle henkilölle mahdollisimman pian sen täytäntöönpanon jälkeen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tästä huolimatta lykätä päätöksen tiedoksiantamista asianomaiselle tutkinnan niin edellyttäessä.

(34)

Omaisuuden jäädyttämistä koskevan päätöksen tiedoksiantamisen tarkoituksena on muun muassa antaa asianosaiselle mahdollisuus kiistää päätös. Näin ollen tiedoksiannon yhteydessä olisi ainakin lyhyesti esitettävä kyseisen päätöksen syy tai syyt, pitäen mielessä että syyt voidaan esittää hyvin ytimekkäästi.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi harkittava toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämisen yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi muun muassa kuulua omaisuuden varaaminen ensisijaisesti lainvalvontaa ja rikosten ehkäisyä koskeviin hankkeisiin sekä muihin yleisen edun ja sosiaalisen edun mukaisiin hankkeisiin. Tämä jäsenvaltioiden velvoite voisi sisältää esimerkiksi oikeudellisen analyysin laatimisen tai toimenpiteiden käyttöönoton eduista ja haitoista keskustelemisen. Hallinnoidessaan jäädytettyä omaisuutta ja toteuttaessaan toimenpiteitä menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin rikollisen tai laittoman soluttautumisen ehkäisemiseksi.

(36)

Rikoshyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevia luotettavia tietolähteitä on vähän. Tämän direktiivin arviointia varten olisi kerättävä vähimmäismäärä asianmukaista vertailukelpoista tilastotietoa varojen jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta, varojen jäljittämisestä sekä niihin liittyvistä lainkäyttöviranomaisten toimista ja varojen myyntiin liittyvistä toimista.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kokoamaan keskitetysti tietoja tiettyjä tilastoja varten, jotka toimitetaan komissiolle. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava kohtuullisia ponnisteluja kyseisten tietojen keräämiseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jäsenvaltiot olisivat velvollisia onnistumaan tässä tietojen keräämisessä, jos hallinnollinen taakka on kohtuuton tai jos tästä aiheutuu kyseiselle jäsenvaltiolle korkeita kustannuksia.

(38)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, tunnustettuja periaatteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tulkitulla tavalla. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. Tämä direktiivi ei vaikuta oikeusapua koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön eikä luo velvoitteita jäsenvaltioiden oikeusapujärjestelmille, joita olisi sovellettava perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti.

(39)

Olisi otettava käyttöön erityiset takeet sen varmistamiseksi, että menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset pääsääntöisesti perustellaan, ellei vähäisissä tapauksissa sovellettavissa yksinkertaistetuissa rikosoikeudellisissa menettelyissä asianomainen henkilö ole luopunut oikeudestaan saada perustelut.

(40)

Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU (9), direktiivin 2012/13/EU (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU (11) säännökset, jotka koskevat menettelyä koskevia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen helpottamista rikosasioissa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(42)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen. Pöytäkirjan mukaisesti tämä direktiivi sitoo Irlantia vain niiden välineiden soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta, jotka sitovat Irlantia.

(43)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista. Jos Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti, tämä direktiivi sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa vain niiden välineiden soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta, jotka sitovat Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

(44)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

1)

’rikoshyödyllä’ rikoksen välittömästi tai välillisesti tuottamaa taloudellista etua; se voi muodostua mistä tahansa omaisuudesta, ja siihen kuuluvat minkä tahansa rikoksen välittömästi tuottaman hyödyn myöhempi uudelleensijoittaminen tai muuntaminen ja mitkä tahansa taloudellista arvoa omaavat edut;

2)

’omaisuudella’ kaikkea aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä oikeudellisia asiakirjoja ja välineitä, joilla todistetaan omistusoikeus tai muu oikeus tällaiseen omaisuuteen;

3)

’rikoksentekovälineillä’ omaisuutta, jota on osaksi tai kokonaan käytetty tai aiotaan käyttää rikoksen tai rikosten tekemiseen millä tavalla tahansa;

4)

’menetetyksi tuomitsemisella’ tuomioistuimen määräämää rikokseen liittyvän omaisuuden lopullista menetystä;

5)

’jäädyttämisellä’ omaisuuden luovuttamisen, tuhoamisen, muuntamisen, hallinnan siirron tai siirtämisen väliaikaista kieltoa tai omaisuuden väliaikaista haltuunottoa tai määräysvaltaan ottamista;

6)

’rikoksella’ tarkoitetaan 3 artiklassa luetelluissa välineissä tarkoitettuja rikoksia.

a)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehty sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskeva yleissopimus (12), jäljempänä ’virkamiesten lahjontaa koskeva yleissopimus’;

b)

neuvoston puitepäätös 2000/383/YOS, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä (13);

c)

neuvoston puitepäätös 2001/413/YOS, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta (14);

d)

neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2001, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (15);

e)

neuvoston puitepäätös 2002/475/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, terrorismin torjumisesta (16);

f)

neuvoston puitepäätös 2003/568/YOS, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla (17);

g)

neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (18);

h)

neuvoston puitepäätös 2008/841/YOS, tehty 24 päivänä lokakuuta 2008, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta (19);

i)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (20);

j)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (21);

k)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/40/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS korvaamisesta (22),

a)

puitepäätöksen 2003/568/YOS 2 artiklassa säädetty lahjuksen antaminen ja ottaminen yksityisellä sektorilla sekä virkamiesten lahjontaa koskevan yleissopimuksen 2 ja 3 artiklassa määrätty lahjuksen antaminen ja ottaminen, jossa on osallisina unionin toimielinten tai jäsenvaltioiden virkamiehiä;

b)

puitepäätöksen 2008/841/YOS 2 artiklassa säädetyt rikollisjärjestön toimintaan osallistumiseen liittyvät rikokset ainakin niissä tapauksissa, kun rikoksesta on ollut taloudellista hyötyä;

c)

direktiivin 2011/93/EU 4 artiklan 2 kohdassa säädetty lapsen saaminen tai värvääminen osallistumaan pornografiseen esitykseen tai taloudellisen hyödyn saaminen tai lapsen muu riisto tässä tarkoituksessa, jos lapsi on saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan; direktiivin 2011/93/EU 5 artiklan 4 kohdassa säädetty lapsipornografian jakelu, levittäminen tai välittäminen; mainitun direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädettylapsipornografian tarjoaminen, toimittaminen tai saatavilla pitäminen; mainitun direktiivin 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu lapsipornografian tuottaminen;

d)

direktiivin 2013/40/EU 4 ja 5 artiklassa säädetty laiton järjestelmän häirintä ja laiton datan vahingoittaminen, kun on vaikutettu merkittävään määrään tietojärjestelmiä käyttämällä kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyä välinettä, joka on suunniteltu tai muutettu ensisijaisesti tätä tarkoitusta varten; mainitun direktiivin 7 artiklassa säädetty rikoksen tekemiseen tarkoitettujen välineiden tahallinen tuottaminen, myynti, käyttöön hankkiminen, tuonti, levittäminen tai muu saataville asettaminen, ainakin jos kyse ei ole vähäisestä tapauksesta;

e)

rikos, josta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vähintään neljä vuotta vankeutta 3 artiklassa tarkoitetun välineen nojalla tai, jos kyseisessä välineessä ei ole määrätty rangaistuksen ankaruudesta, asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

a)

täytäntöön pantujen jäädyttämispäätösten lukumäärä;

b)

täytäntöön pantujen menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten lukumäärä;

c)

jäädytetyn omaisuuden arvioitu arvo, ainakin mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten jäädyttämisen ajankohtana jäädytetyn omaisuuden arvioitu arvo;

d)

takaisin perityn omaisuuden arvioitu arvo menetetyksi tuomitsemisen ajankohtana.

a)

sellaisten pyyntöjen lukumäärä, jotka koskevat jäädyttämispäätösten täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa;

b)

sellaisten menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten lukumäärä, jotka on pyydetty pantavaksi täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa;

c)

toisessa jäsenvaltiossa toteutetun täytäntöönpanon seurauksena takaisin perityn omaisuuden arvo tai arvioitu arvo.