31.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 228/29

(1)

Talous- ja rahaliiton (EMU) kolmas vaihe alkoi 1 päivänä tammikuuta 1999. Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998 valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi täyttivät euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset (1).

(2)

Neuvosto päätti päätöksellä 2000/427/EY (2), että Kreikka täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2001. Neuvosto päätti päätöksellä 2006/495/EY (3), että Slovenia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2007. Neuvosto päätti päätöksellä 2007/503/EY (4) ja päätöksellä 2007/504/EY (5), että Kypros ja Malta täyttivät vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2008. Neuvosto päätti päätöksellä 2008/608/EY (6), että Slovakia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2010/416/EU (7), että Viro täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2013/387/EU (8), että Latvia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi.

(3)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, jäljempänä ’EY:n perustamissopimus’, liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan mukaisesti, että se ei aikonut siirtyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen 1 päivänä tammikuuta 1999. Tätä ilmoitusta ei ole muutettu. Tanska on eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyn, EY:n perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan ja valtion- tai hallitusten päämiesten Edinburghissa joulukuussa 1992 tekemän päätöksen mukaisesti ilmoittanut neuvostolle, että se ei osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Tanska ei ole pyytänyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista.

(4)

Ruotsia koskee päätöksen 98/317/EY nojalla SEUT 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus. Vuoden 2003 liittymisasiakirjan (9) 4 artiklan mukaisesti Tšekkiä, Liettuaa, Unkaria ja Puolaa koskee SEUT 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus. Vuoden 2005 liittymisasiakirjan (10) 5 artiklan mukaisesti Bulgariaa ja Romaniaa koskee SEUT 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus. Vuoden 2012 liittymisasiakirjan (11) 5 artiklan mukaisesti Kroatiaa koskee SEUT 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus.

(5)

Euroopan keskuspankki, jäljempänä ’EKP’, perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1998. Euroopan valuuttajärjestelmän on korvannut valuuttakurssijärjestelmä, jonka perustamisesta sovittiin valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 16 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöslauselmalla (12). Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia (ERM II) koskevista toimintamenettelyistä määrätään talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehdyssä Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisessä sopimuksessa (13).

(6)

SEUT 140 artiklan 2 kohdassa määrätään menettelyistä poikkeuksen kumoamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden osalta. Ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus, komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen SEUT 140 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(7)

Kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on tarpeen mukaan muutettava, jotta se olisi sopusoinnussa SEUT 130 ja 131 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön, jäljempänä ’EKPJ:n ja EKP:n perussääntö’, kanssa. Komission ja EKP:n kertomuksissa arvioidaan yksityiskohtaisesti Liettuan lainsäädännön yhteensopivuutta SEUT 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

(8)

SEUT 140 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 13 olevan 1 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alentumisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Hintatason vakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetuilla kuluttajahintaindekseillä (YKHI), jotka on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95 (14). Hintatason vakautta koskevan perusteen arvioimiseksi jäsenvaltion inflaatiota mitataan kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettisen keskiarvon prosentuaalisena muutoksena verrattuna edellisen jakson kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettiseen keskiarvoon. Komission ja EKP:n kertomuksissa on käytetty viitearvoa, joka on saatu laskemalla kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion inflaation yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty 1,5 prosenttiyksikköä. Huhtikuussa 2014 päättyneen vuoden aikana inflaation viitearvoksi saatiin 1,7 prosenttia, kun hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneet jäsenvaltiot olivat Latvia, jonka inflaatioaste oli 0,1 prosenttia, Portugali, jonka inflaatioaste oli 0,3 prosenttia, ja Irlanti, jonka inflaatioaste oli 0,3 prosenttia. On perusteltua lukea parhaiten suoriutuneista jäsenvaltioista pois ne, joiden inflaatioasteita ei voitaisi pitää tarkoituksenmukaisena vertailuarvona muiden jäsenvaltioiden osalta. Tällaiset selvästi poikkeavat maat mainittiin vuosien 2004, 2010 ja 2013 lähentymiskertomuksissa. Tässä vaiheessa on perusteltua lukea parhaiten suoriutuneista jäsenvaltioista pois Kreikka, Bulgaria ja Kypros (15). Ne korvataan viitearvoa laskettaessa Latvialla, Portugalilla ja Irlannilla, joilla on jäsenvaltioista seuraavaksi alhaisimmat keskimääräiset inflaatioasteet.

(9)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 2 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste edellyttää, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske SEUT 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.

(10)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 3 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste edellyttää, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä (ERM) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Jäsenvaltio ei ole saanut samana aikana omasta aloitteestaan alentaa valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa euroon. Valuuttakurssia koskevan lähentymisperusteen täyttymistä on arvioitu 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen ERM II:n puitteissa. Arvioidessaan kertomuksissaan tämän lähentymisperusteen täyttymistä komissio ja EKP tarkastelivat 15 päivänä toukokuuta 2014 päättynyttä kahden vuoden jaksoa.

(11)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 4 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantoja koskeva lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena edellyttää, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaava taso. Korkokantojen lähentymisperusteen tarkastelussa on käytetty vertailukelpoisia valtion 10 vuoden viitelainan korkoja. Korkokantojen lähentymisperusteen täyttymistä arvioitaessa komission ja EKP:n kertomuksissa on laskettu viitearvo lisäämällä kaksi prosenttiyksikköä kolmen hintatason vakauden parhaiten saavuttaneen jäsenvaltion pitkäaikaisten nimelliskorkojen yksinkertaiseen aritmeettiseen keskiarvoon. Vertailuarvo perustuu pitkäaikaisiin korkoihin Latviassa (3,3 prosenttia), Irlannissa (3,5 prosenttia) ja Portugalissa (5,9 prosenttia), ja se oli 6,2 prosenttia huhtikuussa 2014 päättyneen yhden vuoden jakson aikana.

(12)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 5 artiklan mukaisesti komissio toimittaa lähentymisperusteiden täyttymisen arvioinnissa käytettävät tiedot. Komissio on toimittanut nämä tiedot. Komissio on toimittanut julkista taloutta koskevat tiedot jäsenvaltioiden ilmoitettua ne 1 päivään huhtikuuta 2014 mennessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 (16) mukaisesti.

(13)

Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Liettuan edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, katsotaan seuraavaa: