20.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/185

(1)

Unionin ympäristö- ja ilmastopolitiikka sekä ympäristö- ja ilmastolainsäädäntö ovat parantaneet ympäristön tilaa huomattavasti. Ympäristöön ja ilmastoon liittyy kuitenkin edelleen suuria haasteita, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla unioniin, jos niihin ei vastata.

(2)

Näiden ympäristö- ja ilmastohaasteiden laajuuden ja monitahoisuuden vuoksi niihin olisi vastattava ensisijaisesti unionin merkittävien rahoitusohjelmien avulla. Aiheesta "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan tiedonannossa komissio tunnustaa ilmastonmuutoksen olevan haaste ja toteaa aikovansa lisätä ilmastoon liittyvien määrärahojen osuutta unionin talousarviossa vähintään 20 prosenttiin niin, että varoja siirretään eri politiikanalojen määrärahoista. Tämän asetuksen olisi edistettävä kyseisen tavoitteen saavuttamista.

(3)

Kyseisillä unionin rahoitusohjelmilla ei voida vastata kaikkiin ympäristöön ja ilmastotoimiin liittyviin erityistarpeisiin. Vaaditaan erityisiä lähestymistapoja, joilla puututaan siihen, että ympäristöä ja ilmastotoimia koskevat tavoitteet on otettu epäyhtenäisesti osaksi jäsenvaltioiden käytäntöjä, että jäsenvaltiot ovat panneet lainsäädäntöä täytäntöön epäyhtenäisellä ja riittämättömällä tavalla ja että poliittisia tavoitteita koskevan tiedon levittäminen ja niiden edistäminen on riittämätöntä. On asianmukaista toteuttaa jatkotoimia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 614/2007 (4) perustetulle ohjelmalle ja antaa uusi asetus. Siksi tällä asetuksella olisi perustettava ympäristön ja ilmastotoimien erityinen rahoitusohjelma, jäljempänä 'Life-ohjelma'. Jotta unionin rahoituksella olisi merkittävää vaikutusta, olisi kehitettävä Life-ohjelman ja muiden unionin rahoitusohjelmien välisiä synergiaetuja ja niiden keskinäistä täydentävyyttä.

(4)

Luonnonvarat jakautuvat unionissa epätasaisesti, mutta niiden tuottamat hyödyt vaikuttavat koko unioniin. Unionin velvollisuus suojella luonnonvaroja edellyttää yhteisvastuun ja vastuunjaon periaatteiden yhdenmukaista soveltamista, mikä tarkoittaa sitä, että joihinkin unionin ympäristö- ja ilmasto-ongelmiin voidaan puuttua parhaiten alueellisesti tai paikallisesti. Life-ohjelmat ovat vuodesta 1992 lähtien lisänneet keskeisellä tavalla yhteisvastuuta ja vastuunjakoa suojeltaessa unionin yhteistä hyvää ympäristö- ja ilmastoalalla. Life-ohjelmalla olisi jatkossakin oltava yhtä keskeinen asema.

(5)

Life-ohjelmalla ei voida ratkaista kaikkia ympäristö- ja ilmasto-ongelmia ohjelman ominaispiirteiden ja koon vuoksi. Sillä olisikin pyrittävä käynnistämään muutoksia politiikan valmistelussa ja täytäntöönpanossa tarjoamalla ja levittämällä ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sekä edistämällä innovatiivisia ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä teknologioita. Life-ohjelmalla olisi tätä varten tuettava Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (5) perustettua yleistä unionin ympäristöalan toimintaohjelmaa vuoteen 2020 – "Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa" (seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma).

(6)

Tässä asetuksessa vahvistetaan Life-ohjelman koko keston ajaksi nykyhinnoin 3 456,655 miljoonan euron rahoituspuitteet, jotka ovat 0,318 prosenttia neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (6) mukaisesta maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärästä ja joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(7)

Ehdokasmaiden sekä vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvien Länsi-Balkanin maiden samoin kuin niiden maiden, joihin sovelletaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa, olisi Luxemburgissa joulukuussa 1997 ja Thessalonikissa kesäkuussa 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti voitava osallistua unionin ohjelmiin kyseisten maiden kanssa tehdyissä, asiaa koskevissa kahdenvälisissä tai monenvälisissä sopimuksissa vahvistetuin ehdoin.

(8)

Neuvoston päätöksen 2001/822/EY (8) (päätös merentakaisten alueiden assosiaatiosta) mukaisesti merentakaisesta maasta tai alueelta (MMA) kotoisin olevat henkilöt ja soveltuvin osin MMA:n asiaankuuluvat julkiset ja/tai yksityiset elimet ja laitokset voivat osallistua unionin ohjelmiin kulloinkin kyseessä olevan ohjelman sääntöjen ja tavoitteiden mukaisesti sekä siihen jäsenvaltioon sovellettavien järjestelyjen mukaisesti, jonka alaisuuteen MMA kuuluu.

(9)

Jotta unionissa tehtävät ympäristö- ja ilmastotoimiin liittyvät investoinnit olisivat tehokkaita, joitakin toimenpiteitä on toteutettava sen rajojen ulkopuolella. Kyseiset investoinnit eivät välttämättä saa aina rahoitusta unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä. Sellaisissa maissa, jotka eivät osallistu Life-ohjelmaan suoraan, olisi voitava toteuttaa toimenpiteitä, ja asianomaisiin maihin sijoittautuneiden oikeushenkilöiden olisi voitava osallistua Life-ohjelmasta rahoitettaviin toimiin poikkeustilanteissa, jos tässä asetuksessa säädetyt tietyt edellytykset täyttyvät.

(10)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava myös puitteet asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtävälle yhteistyölle ja niiden tukemiselle, jotta voidaan vastata sellaisiin ympäristö- ja ilmastopoliittisiin tarpeisiin, jotka eivät kuulu ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden soveltamisalaan, kuten tietyt tutkimukset.

(11)

Ympäristö- ja ilmastovaatimukset olisi sisällytettävä unionin politiikanaloihin ja toimiin. Siksi Life-ohjelman olisi täydennettävä unionin muita rahoitusohjelmia, joita ovat Euroopan aluekehitysrahasto (9), Euroopan sosiaalirahasto (10), koheesiorahasto (11), Euroopan maatalouden tukirahasto (12), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (13), Euroopan meri- ja kalatalousrahasto sekä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma "Horisontti 2020" (14). Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava tällainen täydentävyys kaikilla tasoilla. Täydentävyys olisi varmistettava unionissa käynnistämällä osana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU)

N:o 1303/2013 (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus) (15) perustettua yhteistä strategiakehystä Life-ohjelman ja yhteistyössä hallinnoitujen unionin rahoitusohjelmien välinen jäsennelty yhteistyö erityisesti sellaisten toimien rahoituksen edistämiseksi, jotka täydentävät integroituja hankkeita tai tukevat Life-ohjelmassa kehitettyjen ratkaisujen, menetelmien ja lähestymistapojen käyttöä. Life-ohjelman olisi myös kannustettava hyödyntämään Horisontti 2020 -puiteohjelman ympäristö- ja ilmastoalaan liittyviä tutkimus- ja innovointituloksia. Tältä osin sen olisi tarjottava yhteisrahoitusmahdollisuuksia hankkeille, jotka tuottavat selviä ympäristö- ja ilmastohyötyjä, synergian varmistamiseksi Life-ohjelman ja Horisontti 2020 -puiteohjelman välillä. Päällekkäisen rahoituksen ehkäiseminen edellyttää koordinointia. Komission olisi ryhdyttävä toimiin, jotta estetään päällekkäisyydet ja eri rahoitusvälineiden raportointivelvoitteista hankkeesta hyötyville tahoille aiheutuva hallinnollinen lisätaakka. Life-ohjelman integroitujen hankkeiden selkeyden ja käytännön toteutettavuuden varmistamiseksi mahdolliset yhteistyöjärjestelyt olisi vahvistettava varhaisessa vaiheessa. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä mainitsemaan tällaiset järjestelyt kumppanuussopimuksissaan, jotta varmistetaan, että integroitujen hankkeiden edut voidaan ottaa huomioon laadittaessa toimenpideohjelmia tai maaseudun kehittämisohjelmia.

(12)

Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen ja tämän suuntauksen kääntäminen, resurssitehokkuuden parantaminen sekä ympäristöön ja terveyteen liittyvien huolenaiheiden käsittely ovat edelleen unionin keskeisiä haasteita. Näiden haasteiden vuoksi unionin on lisättävä ponnistelujaan löytää ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä, jotka auttavat saavuttamaan 3 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia", jäljempänä 'Eurooppa 2020 -strategia', asetetut tavoitteet. Lisäksi ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää hallinnon parantamista erityisesti tiedotustoimin ja ottamalla sidosryhmät mukaan. Siksi Ympäristö-alaohjelman toimenpiteillä olisi oltava kolme painopistealuetta: Ympäristö ja resurssitehokkuus, Luonto ja luonnon monimuotoisuus sekä Ympäristöhallinto ja -tieto. Life-ohjelmasta rahoitettavilla hankkeilla olisi voitava edistää useamman kuin yhden painopistealueen erityistavoitteita sekä useamman kuin yhden jäsenvaltion osallistumista.

(13)

Syyskuun 20 päivänä 2011 annetussa komission tiedonannossa "Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa" ehdotettiin välitavoitteita ja toimia, joita unionin saattaminen resurssitehokkaan ja kestävän kasvun tielle edellyttää. Siksi Ympäristö ja resurssitehokkuus -painopistealueesta olisi tuettava unionin ympäristöpolitiikan tehokasta täytäntöönpanoa yksityisellä ja julkisella sektorilla, varsinkin edellä mainitun etenemissuunnitelman kattamilla ympäristöaloilla, helpottamalla uusien ratkaisujen ja parhaiden käytäntöjen kehittämistä ja jakamista. Tältä osin komission olisi varmistettava yhdenmukaisuus ja vältettävä päällekkäisyyttä Horisontti 2020 -puiteohjelman kanssa.

(14)

Aiheesta "Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020", jäljempänä 'luonnon monimuotoisuutta koskeva unionin strategia 2020', 3 päivänä toukokuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa on asetettu tavoitteet luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiselle ja tämän suuntauksen kääntämiselle. Näitä tavoitteita ovat muun muassa neuvoston direktiivin 92/43/ETY (16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (17) täysimääräinen täytäntöönpano sekä ekosysteemien ja niiden tarjoamien hyötyjen säilyttäminen ja palauttaminen. Life-ohjelman olisi edistettävä näiden tavoitteiden saavuttamista. Siksi Luonto ja luonnon monimuotoisuus -painopistealueessa olisi keskityttävä direktiivillä 92/43/ETY perustetun Natura 2000 -verkoston toteuttamiseen ja hallintaan, erityisesti siltä osin kuin kyse on kyseisen direktiivin 8 artiklan pohjalta laaditusta hankkeiden toteutusjärjestyksen sisältävästä toimintasuunnitelmasta, luonnon monimuotoisuuteen ja direktiiveihin 92/43/ETY ja 2009/147/EY liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittämiseen ja levittämiseen sekä laajempiin luonnon monimuotoisuutta koskeviin haasteisiin, jotka määritetään luonnon monimuotoisuutta koskevassa unionin strategiassa 2020.

(15)

Life-ohjelman panosta Natura 2000 -verkoston vuotuisiin rahoitustarpeisiin olisi tarkasteltava unionin muista rahastoista turvattujen luonnon monimuotoisuuteen liittyvien menojen yhteydessä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä Life-ohjelman integroituihin hankkeisiin koordinoituna rahoitusvälineenä Natura 2000 -verkostolle, kun otetaan huomioon niiden tuomat mahdollisuudet saada lisää rahoitusta ja lisätä unionin muiden rahastojen mahdollisuuksia hyödyntää määrärahoja luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviin menoihin.

(16)

Metsät vaikuttavat merkittävällä tavalla ympäristöön ja ilmastoon esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden, veden, maaperän sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kautta. Metsät ja maaperä auttavat säätelemään ilmastoa sitomalla hiilidioksidia (CO2) ilmakehästä ja varastoimalla valtavia määriä hiiltä. Tämän vaikutuksen optimoimiseksi on tarjottava käyttöön asian kannalta merkityksellisiä ja yhteensopivia tietoja. Siksi tämän asetuksen olisi myös muodostettava kehys metsiin ja maaperään liittyvien ympäristö- ja ilmastotoimien välisen synergian tukemiselle, myös tällaisten toimien seurannan osalta. Muita aloja, joilla synergiaetuja voitaisiin lisätä, ovat vesipula, kuivuus ja tulvariskien hallinta.

(17)

Life-ohjelman resurssien käytön optimoimiseksi olisi vahvistettava synergiaa Ympäristö-alaohjelmaan kuuluvien, erityisesti luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen liittyvien toimien sekä Ilmastotoimet-alaohjelmaan kuuluvien, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien toimien välillä.

(18)

Aiheesta "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050", jäljempänä 'etenemissuunnitelma vuoteen 2050', 15 päivänä joulukuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa tunnustettiin, että ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien uusien lähestymistapojen testaaminen on jatkossakin välttämätöntä, jotta voidaan siirtyä vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaan talouteen. On myös varmistettava, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen otetaan unionin monialaiseksi painopisteeksi. Lisäksi on erittäin tärkeää kehittää hallintoa ja lisätä tiedottamista, jotta saavutetaan rakentavia tuloksia ja varmistetaan sidosryhmien osallistuminen. Siksi Ilmastotoimet-alaohjelmasta olisi tuettava toimia kolmen painopistealueen edistämiseksi: Ilmastonmuutoksen hillitseminen, Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja Ilmastohallinto ja -tieto. Life-ohjelmasta rahoitettavilla hankkeilla olisi voitava edistää useamman kuin yhden painopistealueen erityistavoitteita sekä useamman kuin yhden jäsenvaltion osallistumista.

(19)

Ilmastonmuutoksen hillitseminen -painopistealueen olisi edistettävä unionin ilmastopolitiikan ja -lainsäädännön valmistelua ja täytäntöönpanoa erityisesti siltä osin kuin kyse on kasvihuonekaasujen tarkkailusta ja raportoinnista, maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen liittyvistä politiikoista, luonnon hiilinielujen säilyttämisestä, päästökauppajärjestelmästä, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä pienentää kasvihuonekaasupäästöjä, hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista, uusiutuvasta energiasta, energiatehokkuudesta, liikenteestä ja polttoaineista, otsonikerroksen suojelemisesta ja fluoratuista kaasuista. Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointi-infrastruktuurin rakentamisen ei katsota kuuluvan Life-ohjelman soveltamisalaan, joten sitä ei tueta.

(20)

Ilmastonmuutoksen ensimmäiset vaikutukset, kuten äärimmäiset sääolot, jotka johtavat tulviin ja kuivuuteen, sekä lämpötilojen ja merenpinnan nousu, ovat jo nähtävissä Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Siksi Ilmastonmuutokseen sopeutuminen -painopistealueen olisi autettava väestöryhmiä, taloudenaloja ja alueita sopeutumaan tällaisiin vaikutuksiin erityisillä sopeutumistoimenpiteillä ja strategioilla, jotta voidaan turvata unionin parempi kestokyky. Tämän alan toimilla olisi täydennettävä toimia, jotka voivat saada tukea Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1313/2013/EU (18) perustetusta pelastuspalvelun rahoitusvälineestä. Suurten infrastruktuurihankkeiden rakentamisen ei katsota kuuluvan Life-ohjelman soveltamisalaan, joten sitä ei tueta.

(21)

Ympäristö- ja ilmastoalan politiikan ja lainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano liittyy erottamattomasti hallinnon parantamiseen, sidosryhmien osallistumisen lisäämiseen ja tiedon levittämiseen. Siksi kummankin alaohjelman hallintoa ja tietoa koskevilla painopistealueilla olisi tuettava yhteistyöfoorumien kehittämistä ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista lainsäädännön noudattamisen ja valvonnan tehostamiseksi, myös järjestämällä koulutusohjelmia tuomareita ja syyttäjiä varten, sekä hankittava yleisön ja sidosryhmien tuki unionin päätöksenteolle ympäristö- ja ilmastoalalla. Niillä olisi tuettava erityisesti parannuksia, jotka liittyvät unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan tietopohjan ja sitä koskevien parhaiden käytäntöjen levittämiseen, tiedottamiseen, yleisön osallistumiseen, tiedonsaantiin ja oikeussuojan saatavuuteen ympäristöasioiden alalla.

(22)

Tämän asetuksen nojalla olisi tarjottava tukea Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (19) mukaisesti. Life-ohjelmasta rahoitettavien hankkeiden olisi täytettävä tukikelpoisuus- ja myöntämisperusteet unionin varojen parhaan mahdollisen käytön turvaamiseksi ja unionin lisäarvon varmistamiseksi. Unionille saatavaa lisäarvoa arvioidessaan komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota painopistealueiden osalta hankkeiden toistettavuuteen ja siirrettävyyteen, niiden tulosten kestävyyteen ja vaikutuksiin painopistealueiden yleisten ja erityistavoitteiden saavuttamiseen sekä hankeaiheiden kautta täytäntöönpantuihin alakohtaisiin painopisteisiin. Hankkeita, joilla on monialaisia vaikutuksia, olisi edistettävä. Komission olisi myös edistettävä ympäristöä säästävien julkisten hankintojen käyttöä ja kannustettava siihen erityisesti hankkeiden täytäntöönpanossa.

(23)

Jotta kaikkien sisämarkkinatoimijoiden toimintaedellytykset pidetään tasavertaisina ja vältetään kilpailun epäasianmukainen vääristyminen, Life-ohjelmasta tarjottavalla rahoituksella olisi tarvittaessa puututtava markkinahäiriöihin. Lisäksi jos rahoitus on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, se olisi suunniteltava valtiontukisääntöjen mukaisella tavalla, jotta vältetään markkinoiden vääristyminen, kuten yksityisen rahoituksen syrjäyttäminen, tehottomien markkinarakenteiden luominen tai tehottomien yritysten pitäminen toiminnassa, eikä sitä saa panna täytäntöön, ennen kuin komissio on hyväksynyt sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti, paitsi jos se vastaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (20) nojalla hyväksytyn asetuksen vaatimuksia.

(24)

Jotta voidaan parantaa ympäristö- ja ilmastopolitiikan täytäntöönpanoa ja sisällyttää ympäristö- ja ilmastotavoitteet paremmin osaksi muita politiikanaloja, Life-ohjelmalla olisi tuettava hankkeita, joilla edistetään kokonaisvaltaisia lähestymistapoja ympäristö- ja ilmastoalan lainsäädännön ja politiikan täytäntöönpanoon. Tällaisten integroitujen hankkeiden olisi toimittava konkreettisina välineinä, joiden avulla tehostetaan ympäristö- ja ilmastotavoitteiden sisällyttämistä osaksi unionin muita politiikanaloja ja unionin kokonaismenoja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Niiden olisi tarjottava esimerkkejä hyvistä käytännöistä unionin ympäristö- ja ilmastopolitiikan tehokasta ja hyvin yhteensovitettua täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioissa ja alueilla. Ympäristö-alaohjelmassa integroiduissa hankkeissa olisi keskityttävä ensisijaisesti luonnon monimuotoisuutta koskevan unionin strategian 2020 täytäntöönpanoon kiinnittäen erityistä huomiota direktiivillä 92/43/ETY perustetun Natura 2000 -verkoston tehokkaaseen hoitoon ja vahvistamiseen panemalla täytäntöön kyseisen direktiivin 8 artiklan pohjalta laaditut hankkeiden toteutusjärjestyksen sisältävät toimintasuunnitelmat, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (21) sekä jätteitä ja ilmaa koskevan lainsäädännön.

(25)

Integroitujen hankkeiden, joissa keskitytään määritettyihin aiheisiin, olisi muodostettava samalla mekanismeja, joilla pyritään useisiin tavoitteisiin (esimerkiksi saavuttamaan ympäristöhyötyjä ja kehittämään valmiuksia) ja joiden avulla voidaan saavuttaa tuloksia muilla politiikanaloilla, erityisesti meriympäristön osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (22) tavoitteiden mukaisesti. Integroituja hankkeita voitaisiin suunnitella muillakin ympäristöön liittyvillä aloilla. Ilmastotoimet-alaohjelmassa näiden hankkeiden olisi koskettava erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia strategioita ja toimintasuunnitelmia.

(26)

Integroiduilla hankkeilla olisi tuettava vain tiettyjä erityistoimia ja -toimenpiteitä, kun taas muita toimia, jotka täydentävät hankkeeseen sisältyviä toimia, olisi rahoitettava muista unionin rahoitusohjelmista sekä kansallisin, alueellisin ja yksityisen sektorin varoin. Life-ohjelman rahoituksessa olisi hyödynnettävä synergiaetuja ja varmistettava unionin eri rahoituslähteiden välinen yhdenmukaisuus keskittymällä strategisesti ympäristö- ja ilmastoasioihin samalla, kun varmistetaan, että menettelyjä yksinkertaistetaan.

(27)

Integroidut hankkeet, joissa keskitytään voimakkaasti unionin ympäristö- ja ilmastolainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanoon integroitujen toimintatapojen kautta, edellyttävät toimia kaikkialla unionissa ja kaikilla tämän asetuksen kohdealoilla. Näin ollen valintaprosessissa olisi maatieteellisen tasapainon edistämiseksi otettava yhtenä osatekijänä huomioon jakautuminen, ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä, tarvittaessa Life-ohjelman teknisen tuen hankkeen avulla, valmistelemaan ja ehdottamaan ainakin yhtä integroitua hanketta ohjelmakauden aikana.

(28)

Koska integroitujen hankkeiden lähestymistapa on uusi, sidosryhmiä olisi tarvittaessa tuettava tarjoamalla teknistä tukea. Kaksivaiheisella hakumenettelyllä olisi kevennettävä hakuvaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa olisi osoitettava rahoitussuunnitelman avulla, mitä muita unionin, kansallisia tai yksityisiä rahoituslähteitä otetaan käyttöön ja missä määrin. Vasta toisessa vaiheessa olisi vaadittava vähintään yhden muun rahoituslähteen aiesopimus sen varmistamiseksi, että vaatimus lisärahoituslähteen käyttöönotosta täyttyy. Sopimuksen tekovaiheessa on otettava huomioon, minkä verran unionin muita varoja otetaan käyttöön.

(29)

Integroitujen hankkeiden onnistuminen riippuu tiiviistä yhteistyöstä niiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä valtiosta riippumattomien toimijoiden välillä, joita Life-ohjelman tavoitteet koskevat. Siksi hankkeiden valmistelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja seurannassa olisi sovellettava päätösten avoimuuden ja julkisuuden periaatteita.

(30)

Ympäristö-alaohjelmaan sisältyvissä muissa kuin integroiduissa hankkeissa olisi yhteisvastuun ja vastuunjaon periaatteiden mukaisesti varmistettava varojen oikeasuhteinen jako kaikkien jäsenvaltioiden kesken ensimmäisen monivuotisen työohjelman keston ajaksi vahvistamalla ohjeelliset maakohtaiset määrärahat.

(31)

Jotta lisätään jäsenvaltioiden valmiuksia osallistua Life-ohjelmaan, kaikille jäsenvaltioille, jotka täyttävät tällä asetuksella vahvistetut asian kannalta merkitykselliset vaatimukset, olisi taattava rahoitus valmiuksien kehittämishankkeisiin. Tällainen rahoitus olisi asetettava saataville sovitun valmiuksien kehittämisohjelman perusteella, jossa esitetään pääpiirteissään toimenpiteet ja tarvittavat varat.

(32)

Laadun olisi oltava Life-ohjelman hankkeiden arvioinnin ja sopimusten tekemisen tärkein peruste. Maantieteellistä tasapainoa edesauttavat osatekijät ovat luonteeltaan ohjeellisia eikä niitä olisi pidettävä takeena jäsenvaltiokohtaisista varoista tai määrärahoista.

(33)

Unioni on sopimuspuolena tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksessa, jäljempänä 'Århusin yleissopimus'. Sen vuoksi olisi tuettava kansalaisjärjestöjen ja sellaisten voittoa tavoittelemattomien toimijoiden verkostojen työtä, jotka edistävät unionin yleisen edun mukaista tavoitetta, sillä ne tukevat tehokkaasti Århusin yleissopimuksen tavoitteita tuomalla esiin unionin kansalaisten huolenaiheita ja näkemyksiä politiikan valmistelun yhteydessä, edistävät politiikan täytäntöönpanoa ja tiedottavat ympäristö- ja ilmasto-ongelmista sekä poliittisista toimista, joilla niitä yritetään ratkaista. Life-ohjelmasta on tarkoituksenmukaista tukea monenlaisia kansalaisjärjestöjä ja voittoa tavoittelemattomien toimijoiden verkostoja, jotka edistävät unionin yleisen edun mukaista tavoitetta ja jotka toimivat pääasiassa ympäristö- ja/tai ilmastotoimien alalla, myöntämällä niille kilpailuun perustuvalla avoimella menettelyllä toiminta-avustuksia, joilla niitä autetaan osallistumaan tehokkaasti unionin politiikkaan, edistämään ja tehostamaan unionin ympäristö- ja ilmastoalan tavoitteiden täytäntöönpanoa ja tämän valvontaa sekä kehittämään ja vahvistamaan valmiuksiaan toimia entistä tehokkaampina kumppaneina.

(34)

Jotta komissio voisi hoitaa tehtävänsä ympäristö- ja ilmastopolitiikan valmistelussa ja toteuttamisessa, sen olisi Life-ohjelman varoja käyttämällä tuettava unionin ympäristö- ja ilmastoalan politiikan ja lainsäädännön alulle saattamista, täytäntöönpanoa ja valtavirtaistamista, palvelujen ja tavaroiden hankinnat mukaan luettuina. Tämän asetuksen nojalla tiedotustoimiin kohdennettujen varojen olisi myös katettava unionin poliittisia painopisteitä koskeva toimielinten tiedotustoiminta sekä unionin keskeisen ympäristö- ja ilmastolainsäädännön täytäntöönpanoa ja sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskeva tiedotus.

(35)

Markkinoilla tällä hetkellä vallitseva lainojen, pääoman ja riskipääoman kysynnän ja tarjonnan välinen ero jatkuu todennäköisesti talouskriisitilanteessa, minkä vuoksi on asianmukaista sallia rahoitusvälineiden käyttö sellaisten hankkeiden tukemiseen, jotka voivat tuottaa tuloja ympäristö- ja ilmastoalalla. Life-ohjelmasta tuetuilla rahoitusvälineillä olisi vastattava markkinoiden erityisiin tarpeisiin kustannustehokkaalla tavalla ohjelman tavoitteiden mukaisesti, eivätkä ne saisi syrjäyttää yksityistä rahoitusta. Rahoitusvälineitä olisi voitava yhdistää unionin talousarviosta, myös tämän asetuksen nojalla, rahoitettaviin avustuksiin.

(36)

Aiemmista Life-ohjelmista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että toimet on keskitettävä konkreettisiin ympäristö- ja ilmastopoliittisiin painopisteisiin ja toiminta-alueisiin. Näiden alakohtaisten painopisteiden luettelo ei saisi olla tyhjentävä, jotta hakijat voivat toimittaa myös muihin aloihin liittyviä ehdotuksia ja jotta voidaan ottaa mukaan uusia ideoita uusiin haasteisiin vastaamiseksi. Monivuotisten työohjelmien olisi myös oltava joustavia, jotta niillä voidaan saavuttaa Life-ohjelman tavoitteet, ja samalla niiden olisi turvattava alakohtaisia painopisteitä toteuttavien hankeaiheiden tarvittava vakaus, jotta mahdolliset hakijat voivat suunnitella, laatia ja toimittaa ehdotuksia. Ensimmäisen monivuotisen työohjelman olisi oltava voimassa neljä vuotta, ja sen jälkeen olisi käynnistettävä toinen työohjelma, jonka kesto on kolme vuotta. Kumpaankin työohjelmaan olisi sisällytettävä luettelo, joka ei saisi olla tyhjentävä, alakohtaisia painopisteitä toteuttavista hankeaiheista.

(37)

Aiemmista Life-ohjelmista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että Life-ohjelman kansallisilla yhteyspisteillä on tärkeä tehtävä etenkin hakijoiden ja tuensaajien tukemisessa ja siten ohjelman menestyksekkäässä täytäntöönpanossa. Life-ohjelman kansallisten ja alueellisten yhteyspisteiden järjestelmän toimintaa olisi sen vuoksi jatkettava ja mahdollisuuksien mukaan vahvistettava erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa hankkeiden toteutusaste on alhainen, ja komission ja Life-ohjelman kansallisten yhteyspisteiden välistä sekä Life-ohjelman kansallisten ja alueellisten yhteyspisteiden keskinäistä yhteistyötä olisi tehostettava. Aiemmista Life-ohjelmista saadut kokemukset ovat myös osoittaneet, että on tärkeää varmistaa hankkeiden tulosten tehokas levittäminen ja verkottuminen, jotta lisätään Life-ohjelman vipuvaikutusta ja siitä unionille saatavaa lisäarvoa, erityisesti järjestämällä seminaareja, työpajoja ja muita toimia, joiden tavoitteena on vaihtaa kokemuksia, tietoja ja parhaita käytäntöjä unionissa. Komission olisi sen vuoksi jatkettava ja tehostettava kohdennettuja levittämistoimia, integroituihin hankkeisiin keskittyvät toimet mukaan luettuina, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa hankkeiden toteutusaste on alhainen, ja tietyillä aloilla sekä helpotettava yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa Life-ohjelman tuensaajien ja muiden kesken ja laajemmin. Komission olisi myös julkistettava edelleen säännöllisesti asianmukaisia välineitä ja tekniikkaa käyttäen Life-ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden luettelo, mukaan lukien lyhyt kuvaus tavoitteista ja saavutetuista tuloksista sekä yhteenveto myönnetyistä varoista.

(38)

Life-ohjelman yksinkertaistamiseksi sekä hakijoille ja tuensaajille aiheutuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi kiinteämääräisiä ja kertaluonteisia maksuja olisi käytettävä enemmän kyseenalaistamatta kuitenkaan arvonlisäveron ja pysyvien henkilöstökustannusten asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaista tukikelpoisuutta. Nykykäytännön mukaisesti julkisten organisaatioiden (koordinoivana tuensaajana ja/tai hankkeeseen osallistuvana tuensaajana) rahoitusosuuksien kokonaismäärän hankkeessa olisi oltava vähintään kaksi prosenttia suurempi kuin hankkeessa työskentelevän kansallisten hallintojen henkilöstön yhteenlasketut palkkakustannukset. Unionin varoja ei olisi käytettävä kansallisten talousarvioiden tukemiseen esimerkiksi arvonlisäverokustannusten kattamiseksi. Arvonlisäveron kattamiseen käytetyistä unionin varojen määristä on kuitenkin saatavilla vain vähän tietoja. Komission olisi sen vuoksi laadittava Life-ohjelman väli- ja jälkikäteisarvioinneissa yleiskatsaus jäsenvaltiokohtaisista arvonlisäveropalautuksista, joita Life-ohjelman tuensaajat ovat pyytäneet loppumaksun suoritusvaiheessa.

(39)

Yhteisrahoituksen enimmäisosuus olisi asetettava tasolle, joka on tarpeen Life-ohjelman tehokkaan tukitason säilyttämiseksi.

(40)

Life-ohjelmaa ja sen alaohjelmia olisi seurattava ja arvioitava säännöllisesti vastaavien tulosindikaattoreiden pohjalta, jotta voidaan tehdä korjauksia, mukaan lukien tarpeelliseksi osoittautunut alakohtaisten painopisteiden tarkistaminen. Määritellessään tarkemmin tulosindikaattoreita ohjelmien ja hankkeiden arviointia varten komission olisi korostettava laadun seurantaa tulosindikaattorien sekä odotettujen tulosten ja vaikutusten pohjalta. Komission olisi myös ehdotettava menetelmää hankkeiden pitkän aikavälin onnistumisen mittaamiseksi erityisesti Luonto ja luonnon monimuotoisuus -painopistealueessa. Jotta niistä yhteisistä hyödyistä, joita molemmat alaohjelmat voivat tuottaa ilmastotoimien ja luonnon monimuotoisuuden alalla, saataisiin näyttöä ja jotta menotasosta saataisiin tietoa, Life-ohjelman seurannassa olisi seurattava ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä menoja, siten kuin ne määritellään tiedonannossa "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio". Tällaisen seurannan olisi perustuttava yksinkertaiseen menetelmään, jossa menot sijoitetaan johonkin seuraavista kolmesta luokasta: yksinomaan ilmastoon/luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot (100 prosenttia), pitkälti ilmastoon/luontoon monimuotoisuuteen liittyvät menot (40 prosenttia) ja ilmastoon/luonnon monimuotoisuuteen liittymättömät menot (0 prosenttia). Tämä menetelmä ei saisi estää tarkempien menetelmien käyttöä tarvittaessa.

(41)

Komission olisi jatkossakin vastattava Life-ohjelman hallinnoinnista, kun otetaan huomioon komission pitkä kokemus Life-ohjelman ja siihen liittyvien hankkeiden hallinnoinnista sekä Life-ohjelman tuensaajien myönteiset kokemukset ulkoisista valvontaryhmistä. Kaikkia Life-ohjelman ja siihen liittyvien hankkeiden hallintorakenteiden muutoksia olisi arvioitava ennalta kustannus-hyötyanalyysin avulla, ja olisi kiinnitettävä erityistä huomiota riittävään ja kattavaan asiantuntemukseen erityisesti Luonto ja luonnon monimuotoisuus -painopistealueessa.

(42)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärinkäytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin seuraamukset.

(43)

Unionin varojen käytön parhaan mahdollisen arvioinnin turvaamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat Ympäristö-alaohjelman alakohtaisiin painopisteisiin ja Ilmastotoimet-alaohjelman painopistealueisiin sovellettavia tulosindikaattoreita sekä liitteessä III vahvistettujen alakohtaisten painopisteiden muuttamista ja luonnon ja luonnon monimuotoisuuden suojelua tukeviin hankkeisiin osoitettuja avustuksia koskevien määrärahojen osuuden muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(44)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano monivuotisten työohjelmien hyväksymisen osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (23) mukaisesti.

(45)

Jos ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) komitea ei anna lausuntoa ehdotuksesta täytäntöönpanosäädökseksi, asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti komission ei olisi hyväksyttävä ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi. Tähän menettelyyn turvautuminen olisi perusteltava muun muassa tarpeella arvioida varojen oikeasuhteista jakautumista integroitujen hankkeiden kesken ja etenkin enimmäismäärää, joka yksittäiselle integroidulle hankkeelle voidaan myöntää.

(46)

Sen varmistamiseksi, että siirtyminen asetuksen (EY) N:o 614/2007 nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden ja Life-ohjelman välillä tapahtuu tehokkaasti, kyseisen asetuksen nojalla rahoitettavien toimien seurantaa, tarkastuksia ja laadun arviointia on jatkettava sen voimassaolon päättymisen jälkeen.

(47)

Life-ohjelman tuottama lisäarvo johtuu sen yksityiskohtaisuudesta ja painopisteistä, minkä vuoksi sen toimenpiteet vastaavat erityisen hyvin ympäristö- ja ilmastotarpeita. Resurssien ja osaamisen yhteen kokoamisen ansiosta Life-ohjelmalla voidaan edistää ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa tehokkaammin kuin jäsenvaltioiden toimiessa yksin. Ohjelma tarjoaa myös perustan parhaiden käytäntöjen ja tiedon kehittämiseksi ja vaihtamiseksi, lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi ja siihen liittyvien muutosten käynnistämiseksi ja jouduttamiseksi sekä valmiuksien kehittämiseksi, tuen tarjoamiseksi siihen, että yksityiset toimijat, erityisesti pk-yritykset, testaavat pienessä mittakaavassa teknologiaa ja ratkaisuja, sekä sen mahdollistamiseksi, että jäsenvaltiot ja sidosryhmät voivat oppia toinen toisiltaan. Lisäksi Life-ohjelma luo unionin ja jäsenvaltioiden rahastojen välille synergiaetuja, auttaa samalla saamaan lisää yksityisen sektorin rahoitusta ja lisää näin unionin toimien johdonmukaisuutta ja edistää säännöstön entistä yhtenäisempää täytäntöönpanoa.

(48)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat unionin ympäristö- ja ilmastoalan politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanon ja valmistelun edistäminen, mukaan luettuna ympäristö- ja ilmastotavoitteiden sisällyttäminen osaksi muita politiikanaloja, sekä hallinnon parantaminen, vaan ne voidaan tämän asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(49)

Asetus (EY) N:o 614/2007 olisi sen vuoksi kumottava,

a)

'pilottihankkeilla' hankkeita, joissa käytetään tekniikkaa tai menetelmää, jota ei ole käytetty tai testattu aikaisemmin tai muualla, jotka tuottavat mahdollisia ympäristö- tai ilmastohyötyjä vallitsevaan parhaaseen käytäntöön verrattuna ja joita voidaan myöhemmin hyödyntää laajemmin vastaavissa tilanteissa;

b)

'demonstrointihankkeilla' hankkeita, joissa otetaan käyttöön, testataan, arvioidaan ja levitetään toimia, menetelmiä tai menettelytapoja, jotka ovat uusia tai tuntemattomia hankkeen asiayhteydessä, kuten maantieteellisessä, ekologisessa tai sosioekonomisessa asiayhteydessä, ja joita voitaisiin käyttää muualla vastaavissa olosuhteissa;

c)

'parhaita käytäntöjä koskevilla hankkeilla' hankkeita, joissa käytetään tarkoituksenmukaisia, kustannustehokkaita ja viimeisimmän tietämyksen mukaisia tekniikoita, menetelmiä ja menettelytapoja, joissa otetaan huomioon hankkeen erityinen asiayhteys;

d)

'integroiduilla hankkeilla' hankkeita, joissa toteutetaan laajalla alueella, erityisesti alueellisesti, monella alueella, kansallisesti tai kansainvälisesti, unionin erityisessä ympäristö- tai ilmastolainsäädännössä edellytettyjä, unionin muiden säädösten nojalla valmisteltuja tai jäsenvaltioiden viranomaisten valmistelemia ympäristö- tai ilmastoalan suunnitelmia tai strategioita, etenkin luonnon, muun muassa Natura 2000 -verkoston hallinnoinnin, veden, jätehuollon, ilman sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen osa-alueilla siten, että varmistetaan sidosryhmien osallistuminen ja edistetään koordinointia vähintään yhden muun asiaankuuluvan unionin, kansallisen tai yksityisen rahoituslähteen kanssa ja sen käyttöönottoa;

e)

'teknisen tuen hankkeilla' hankkeita, joilla tarjotaan toiminta-avustusten kautta rahoitustukea, jonka avulla hakijat voivat valmistella integroituja hankkeita ja erityisesti varmistaa, että nämä hankkeet vastaavat Life-ohjelman ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen rahastojen aikataulua sekä teknisiä ja rahoitukseen liittyviä vaatimuksia;

f)

'valmiuksien kehittämishankkeilla' hankkeita, joilla tarjotaan toiminta-avustusten kautta rahoitustukea, jota tarvitaan jäsenvaltioiden, myös kansallisten ja alueellisten Life-yhteyspisteiden, valmiuksien kehittämiseksi, jotta jäsenvaltiot voivat osallistua tehokkaammin Life-ohjelmaan;

g)

'valmisteluhankkeilla' ensisijaisesti komission yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yksilöimiä hankkeita, joilla tuetaan unionin ympäristö- tai ilmastoalan politiikan ja lainsäädännön valmistelun ja täytäntöönpanon edellyttämiä erityistarpeita;

h)

'tiedottamiseen, tietoisuuteen ja levittämiseen liittyvillä hankkeilla' hankkeita, joilla pyritään tukemaan viestintää, tietojen levittämistä ja tietoisuuden parantamista Ympäristö- ja Ilmastotoimet-alaohjelmissa.

a)

edistää siirtymistä kohti resurssitehokasta, vain vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa ja ilmastonmuutoksen kestävää taloutta, ympäristön laadun suojelua ja parantamista sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä ja tämän suuntauksen kääntämistä, mukaan lukien Natura 2000 -verkoston tukeminen ja ekosysteemien köyhtymisen torjuminen;

b)

parantaa unionin ympäristö- ja ilmastoalan politiikan ja lainsäädännön valmistelua, täytäntöönpanoa ja valvontaa sekä käynnistää ja edistää ympäristö- ja ilmastotavoitteiden valtavirtaistamista ja sisällyttämistä unionin muihin politiikanaloihin ja julkisen ja yksityisen sektorin käytäntöihin, myös lisäämällä niiden valmiuksia;

c)

tukea paremmin ympäristö- ja ilmastohallintoa kaikilla tasoilla, myös kansalaisyhteiskunnan, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja paikallisten toimijoiden aktiivisemman osallistumisen kautta;

d)

tukea seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanoa.

a)

Ympäristö-alaohjelma

b)

Ilmastotoimet-alaohjelma.

a)

ohjelman ansioksi luettavat, 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun yleiseen tavoitteeseen liittyvät ympäristöön ja ilmastoon vaikuttavat parannukset. Kun kyse on tavoitteesta edistää luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä ja tämän suuntauksen kääntämistä, ohjelman ansioksi luettavia ympäristöön vaikuttavia parannuksia mitataan sen mukaan, miten suuri prosentuaalinen osa Natura 2000 -verkostosta on palautettu ennalleen tai saatettu asianmukaiseen hallintaan, ennalleen palautettujen ekosysteemien pinta-alan ja tyypin mukaan sekä sellaisten luontotyyppien ja lajien määrän ja tyypin mukaan, jotka on valittu toimien kohteeksi ja joiden suojelun taso on parantunut;

b)

unionin ympäristö- tai ilmastoalan politiikan ja lainsäädännön mukaisten suunnitelmien, ohjelmien tai strategioiden täytäntöönpanemiseksi laadittujen tai toteutettujen toimenpiteiden määrä sekä toistettaviksi tai siirrettäviksi soveltuvien toimenpiteiden määrä, kun kyse on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyvistä yleisistä tavoitteista;

c)

unionin muiden rahoitusohjelmien kanssa synergiaetuja tuottavien tai niissä valtavirtaistettujen taikka yksityisen tai julkisen sektorin käytäntöihin sisällytettyjen toimenpiteiden määrä, kun kyse on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista unionin politiikkoihin sisällyttämiseen ja valtavirtaistamiseen liittyvistä yleisistä tavoitteista;

d)

sellaisten toimenpiteiden määrä, joilla parannetaan hallintoa, tiedon levittämistä ja tietoisuutta ympäristö- ja ilmastoasioista, kun kyse on 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta yleisestä tavoitteesta.

a)

2 592 491 250 euroa 1 kohdassa tarkoitetuista kokonaismäärärahoista osoitetaan Ympäristö-alaohjelmaan;

b)

864 163 750 euroa 1 kohdassa tarkoitetuista kokonaismäärärahoista osoitetaan Ilmastotoimet-alaohjelmaan.

a)

Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaat, jotka ovat Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen sopimuspuolia;

b)

ehdokasmaat, mahdolliset ehdokasmaat ja unioniin liittyvät maat;

c)

Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat;

d)

maat, joista on tullut Euroopan ympäristökeskuksen jäseniä neuvoston asetuksen (EY) N:o 933/1999 (24) mukaisesti.

a)

Ympäristö ja resurssitehokkuus

b)

Luonto ja luonnon monimuotoisuus

c)

Ympäristöhallinto ja -tieto.

a)

seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa vahvistetut painopisteet;

b)

kullekin 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitetulle painopistealueelle vahvistetut erityistavoitteet;

c)

24 artiklassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

d)

integroitujen hankkeiden täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

e)

23 päivänä joulukuuta 2013 jälkeen hyväksytystä unionin uudesta ympäristölainsäädännöstä johtuvat painopisteet; tai

f)

unionin nykyisen ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanosta saadut kokemukset.

a)

kehittää, testata ja esitellä ympäristöhaasteita varten sellaisia menettelytapoja tai hallintotapoja, parhaita käytäntöjä ja ratkaisuja, mukaan lukien innovatiivisten teknologioiden kehittäminen ja esitteleminen, jotka soveltuvat toistettaviksi, siirrettäviksi tai valtavirtaistettaviksi, ottaen myös huomioon ympäristön ja terveyden välisen yhteyden, ja jotka tukevat resurssitehokkuuteen liittyvää politiikkaa ja lainsäädäntöä, myös etenemissuunnitelmaa kohti resurssitehokasta Eurooppaa;

b)

tukea unionin ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön mukaisten suunnitelmien ja ohjelmien täytäntöönpanoa koskevien integroitujen lähestymistapojen soveltamista, kehittämistä, testaamista ja esittelyä erityisesti veden, jätteen ja ilman osa-alueilla;

c)

parantaa tietopohjaa, jota tarvitaan valmisteltaessa, pantaessa täytäntöön, arvioitaessa ja seurattaessa unionin ympäristöpolitiikkaa ja -lainsäädäntöä sekä arvioitaessa ja seurattaessa osatekijöitä, painetekijöitä ja reaktioita, jotka vaikuttavat ympäristöön unionissa ja sen ulkopuolella.

a)

edistää luontoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevan unionin politiikan ja -lainsäädännön, kuten luonnon monimuotoisuutta koskevan unionin strategian 2020, direktiivin 92/43/ETY ja direktiivin 2009/147/EY, kehittämistä ja täytäntöönpanoa erityisesti soveltamalla, kehittämällä, testaamalla ja esittelemällä lähestymistapoja, parhaita käytäntöjä ja ratkaisuja;

b)

tukea direktiivin 92/43/ETY 3 artiklan nojalla perustetun Natura 2000 -verkoston jatkokehitystä, toteuttamista ja hoitoa ja mainitun direktiivin 8 artiklan perusteella laadittujen hankkeiden toteuttamisjärjestyksen sisältävien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa koskevien integroitujen hankkeiden soveltamista, kehittämistä, testaamista ja esittelyä;

c)

parantaa tietopohjaa, jota tarvitaan valmisteltaessa, pantaessa täytäntöön, arvioitaessa ja seurattaessa luontoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevaa unionin politiikkaa ja -lainsäädäntöä sekä arvioitaessa ja seurattaessa osatekijöitä, painetekijöitä ja reaktioita, jotka vaikuttavat luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen unionissa ja sen ulkopuolella.

a)

edistää tietoisuutta ympäristöasioista ja muun muassa hankkia yleisön ja sidosryhmien tuki unionin päätöksenteolle ympäristöalalla sekä edistää kestävää kehitystä koskevan tiedon jakamista ja uusia kestäviä kulutustottumuksia;

b)

tukea tiedottamista, tiedonhallintaa ja tiedonlevitystä ympäristöalalla ja edistää onnistuneita ympäristöratkaisuja ja -käytäntöjä koskevan tiedon jakamista, myös kehittämällä sidosryhmien välisiä yhteistyöjärjestelmiä ja koulutusta;

c)

tehostaa unionin ympäristölainsäädännön noudattamista ja sen valvontaa erityisesti edistämällä parhaiden käytäntöjen ja poliittisten lähestymistapojen kehittämistä ja levittämistä;

d)

edistää ympäristöhallinnon kehittämistä lisäämällä sidosryhmien, myös valtiosta riippumattomien järjestöjen, osallistumista politiikkaa koskeviin kuulemisiin ja politiikan toteuttamiseen.

a)

Ilmastonmuutoksen hillitseminen

b)

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

c)

Ilmastohallinto ja -tieto.

a)

edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevan unionin politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanoa ja kehittämistä, myös sen valtavirtaistamista eri politiikanaloilla, erityisesti kehittämällä, testaamalla ja esittelemällä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyviä menettelytapoja tai hallintotapoja, parhaita käytäntöjä ja ratkaisuja;

b)

parantaa tietopohjaa, jota tarvitaan kehitettäessä, arvioitaessa, seurattaessa ja toteutettaessa tehokkaita ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia ja -toimenpiteitä, sekä parantaa valmiuksia soveltaa tätä tietoa käytännössä;

c)

edistää integroitujen lähestymistapojen, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemisstrategioihin ja -toimintasuunnitelmiin liittyvien lähestymistapojen, kehittämistä ja täytäntöönpanoa paikallisesti, alueellisesti tai kansallisesti;

d)

edistää toistettaviksi, siirrettäviksi tai valtavirtaistettaviksi soveltuvien, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävien innovatiivisten tekniikoiden, järjestelmien, menetelmien ja välineiden kehittämistä ja esittelyä.

a)

edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan unionin politiikan valmistelua ja täytäntöönpanoa, myös sen valtavirtaistamista eri politiikanaloilla, erityisesti kehittämällä, testaamalla ja esittelemällä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä menettelytapoja tai hallintotapoja, parhaita käytäntöjä ja ratkaisuja, tarvittaessa myös ekosysteemiperusteisia lähestymistapoja;

b)

parantaa tietopohjaa, jota tarvitaan kehitettäessä, arvioitaessa, seurattaessa ja toteutettaessa tehokkaita toimia ja toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, asettaen tarvittaessa etusijalle ekosysteemiperusteisia lähestymistapoja soveltavat toimet ja toimenpiteet, sekä parantaa valmiuksia soveltaa tätä tietoa käytännössä;

c)

edistää integroitujen lähestymistapojen, kuten ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin strategioihin ja toimintasuunnitelmiin liittyvien lähestymistapojen, kehittämistä ja täytäntöönpanoa paikallisesti, alueellisesti tai kansallisesti, asettaen tarvittaessa etusijalle ekosysteemiperusteiset lähestymistavat;

d)

edistää toistettaviksi, siirrettäviksi tai valtavirtaistettaviksi soveltuvien, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarkoitettujen innovatiivisten tekniikoiden, järjestelmien, menetelmien ja välineiden kehittämistä ja esittelyä.

a)

edistää tietoisuutta ilmastoasioista, myös hankkimalla yleisön ja sidosryhmien tuki unionin päätöksenteolle ilmastoalalla, ja edistää kestävää kehitystä koskevan tiedon jakamista;

b)

tukea tiedottamista, tiedonhallintaa ja tiedonlevitystä ilmastoalalla ja edistää onnistuneita ilmastoratkaisuja ja -käytäntöjä koskevan tiedon jakamista, myös kehittämällä sidosryhmien välisiä yhteistyöjärjestelmiä ja koulutusta;

c)

tehostaa unionin ilmastolainsäädännön noudattamista ja sen valvontaa erityisesti edistämällä parhaiden käytäntöjen ja poliittisten lähestymistapojen kehittämistä ja levittämistä;

d)

edistää ilmastohallinnon kehittämistä lisäämällä sidosryhmien, myös valtiosta riippumattomien järjestöjen, osallistumista politiikkaa koskeviin kuulemisiin ja politiikan toteuttamiseen.

a)

avustukset;

b)

julkiset hankintasopimukset;

c)

rahoitusvälineisiin maksettavat rahoitusosuudet asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja erityisesti sen 139 ja 140 artiklassa vahvistettujen, rahoitusvälineitä koskevien säännösten sekä erityisissä unionin säädöksissä vahvistettujen toiminnallisten vaatimusten mukaisesti;

d)

kaikki muut 3 artiklassa vahvistettujen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet.

a)

pilottihankkeet

b)

demonstrointihankkeet

c)

parhaita käytäntöjä koskevat hankkeet

d)

integroidut hankkeet

e)

teknisen tuen hankkeet

f)

valmiuksien kehittämishankkeet

g)

valmisteluhankkeet

h)

tiedotushankkeet, tietoisuuden lisäämiseen tähtäävät hankkeet ja tiedonlevityshankkeet

i)

kaikki muut 3 artiklassa vahvistettujen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset hankkeet.

a)

niiden on oltava unionin edun mukaisia siten, että ne edistävät merkittävästi jonkin 3 artiklassa vahvistetun Life-ohjelman yleisen tavoitteen saavuttamista sekä 9 artiklassa lueteltujen painopistealueiden erityistavoitteiden, liitteessä III vahvistettujen alakohtaisten painopisteiden tai 13 artiklassa lueteltujen painopistealueiden erityistavoitteiden saavuttamista;

b)

niiden lähestymistavan on oltava kustannustehokas, ja niiden on oltava teknisesti ja taloudellisesti johdonmukaisia; ja

c)

niiden täytäntöönpanoehdotuksen on oltava hyvin perusteltu.

a)

hakuprosessin ensimmäisessä vaiheessa rahoitussuunnitelma; ja

b)

hakuprosessin toisessa vaiheessa ainakin yksi aiesopimus, josta käy ilmi, missä määrin muita asiaankuuluvia unionin, kansallisia tai yksityisiä rahoituslähteitä on tarkoitus hyödyntää, ja yksilöidään tällaiset rahoituslähteet.

a)

asetuksen (EY) N:o 614/2007 6 artiklan mukaisesti vuosiksi 2010, 2011 ja 2012 vahvistettujen jäsenvaltion ohjeellisten maakohtaisten määrärahojen keskimääräinen käyttöaste on alle 70 prosenttia;

b)

jäsenvaltion BKT asukasta kohden vuonna 2012 oli alle 90 prosenttia unionin keskiarvosta; tai

c)

jäsenvaltio on liittynyt unionin jäseneksi 1 päivän tammikuuta 2013 jälkeen.

a)

5 kohdassa tarkoitettujen, vuosiksi 2014, 2015 ja 2016 vahvistettujen jäsenvaltion ohjeellisten maakohtaisten määrärahojen keskimääräinen käyttöaste on alle 70 prosenttia; ja

b)

jäsenvaltion vuosien 2014, 2015 ja 2016 ohjeellisten maakohtaisten määrärahojen keskimääräinen käyttöaste on noussut verrattuna vuosien 2010, 2011 ja 2012 määrärahojen keskimääräiseen käyttöasteeseen.

a)

uuden henkilöstön palvelukseen ottaminen ja kouluttaminen Life-ohjelman kansallisia tai alueellisia yhteyspisteitä varten;

b)

kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottaminen sekä osana Life-ohjelmaa toteutettujen hankkeiden tulosten levittäminen ja käyttö;

c)

kouluttajien koulutukseen perustuvat toimintatavat;

d)

jäsenvaltioiden viranomaisten väliset vaihto-ohjelmat ja tilapäistä muihin tehtäviin siirtoa koskevat ohjelmat, erityisesti alansa huippuina pidettyjen työntekijöiden vaihto.

a)

ensimmäisen monivuotisen työohjelman keston ajan enintään 60 prosenttia kaikkien Ympäristö- ja Ilmastotoimet-alaohjelmista rahoitettujen hankkeiden tukikelpoisista, muista kuin c alakohdassa yksilöidyistä kustannuksista;

b)

toisen monivuotisen työohjelman keston ajan enintään 55 prosenttia kaikkien Ympäristö- ja Ilmastotoimet-alaohjelmista rahoitettujen hankkeiden tukikelpoisista, muista kuin c alakohdassa yksilöidyistä kustannuksista;

c)

koko Life-ohjelman keston ajan:

a)

hankinta edistää direktiivin 92/43/ETY 3 artiklan nojalla perustetun Natura 2000 -verkoston eheyden parantamista, säilyttämistä tai palauttamista, esimerkiksi tehostamalla kytkeytyvyyttä luomalla ekologisia käytäviä, levähdyspaikkoja tai muita vihreän infrastruktuurin osatekijöitä;

b)

maan ostaminen on ainoa tai kustannustehokkain tapa saavuttaa haluttu suojelutulos;

c)

ostettu maa varataan pitkällä aikavälillä käyttötarkoituksiin, jotka ovat yhteensopivia 11, 14 tai 15 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden kanssa; ja

d)

asianomainen jäsenvaltio varmistaa joko omistusoikeuden siirrolla tai muulla tavalla, että tällainen maa varataan pitkällä aikavälillä luonnonsuojelutarkoituksiin.

a)

tiedotus ja viestintä, myös tietoisuuden lisäämiseen tähtäävät kampanjat. Tämän asetuksen nojalla tiedotustoimiin kohdennettujen varojen on katettava myös unionin poliittisia painopisteitä koskeva toimielinten tiedotustoiminta sekä unionin keskeisen ympäristö- ja ilmastolainsäädännön täytäntöönpanoa ja sen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskeva tiedotustoiminta;

b)

selvitykset, kartoitukset, mallintaminen ja skenaarioiden laatiminen;

c)

hankkeiden, politiikkojen, ohjelmien ja lainsäädännön valmistelu, toteutus, seuranta, tarkastaminen ja arviointi;

d)

työpajat, konferenssit ja kokoukset;

e)

verkottuminen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen tarkoitetut järjestelmät;

f)

kaikki muut 3 artiklassa tarkoitettujen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet.

a)

varojen jakaminen kunkin alaohjelman eri painopistealueiden välillä ja eri rahoitustyyppien välillä 9 artiklan 3 kohdan sekä 17 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti. Hankkeiden toiminta-avustuksia ei saa kohdentaa etukäteen painopistealueiden välillä tai sisällä lukuun ottamatta teknisen tuen hankkeita ja valmiuksien kehittämishankkeita;

b)

monivuotisen työohjelman soveltamisaikana rahoitettavien hankkeiden hankeaiheet, joilla pannaan täytäntöön liitteessä III vahvistetut alakohtaiset painopisteet;

c)

kunkin painopistealueen laadulliset ja määrälliset tulokset, indikaattorit ja tavoitteet sekä monivuotisen työohjelman soveltamisaikana toteutettavien hankkeiden tyyppi 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tulosindikaattoreiden ja 10, 11, 12, 14, 15 ja 16 artiklassa kullekin painopistealueelle vahvistettujen erityistavoitteiden mukaisesti;

d)

hankkeiden valintamenettelyn tekniset menetelmät ja avustusten valinta- ja myöntämisperusteet tämän asetuksen 2 ja 19 artiklan sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 asiaa koskevien säännösten mukaisesti;

e)

monivuotisen työohjelman soveltamisaikana esitettävien ehdotuspyyntöjen suuntaa-antavat aikataulut.

a)

viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2017 ulkopuolisen ja riippumattoman väliarviointikertomuksen Life-ohjelmasta (ja sen alaohjelmista), myös sen täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista, ilmastoon liittyvien menojen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien menojen määrästä, tavoitteiden välisen synergian saavuttamisesta sekä siitä, miten ohjelma täydentää muita asiaankuuluvia unionin ohjelmia, kaikkien toimenpiteiden tavoitteiden saavuttamisesta (tuloksista ja vaikutuksista, jos mahdollista), resurssien käytön tehokkuudesta ja ohjelman unionin tason lisäarvosta, jotta voidaan tehdä päätös toimenpiteiden uusimisesta, muuttamisesta tai keskeyttämisestä. Väliarviointikertomukseen sisältyy myös määrällinen ja laadullinen analyysi Life-ohjelman vaikutuksesta direktiivissä 92/43/ETY ja direktiivissä 2009/147/EY lueteltujen luontotyyppien ja lajien suojelun tasoon. Arvioinnissa käsitellään lisäksi yksinkertaistamismahdollisuuksia, ohjelman sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta, sitä, ovatko kaikki tavoitteet edelleen merkityksellisiä, sekä sitä, miten Life-ohjelman toimilla edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista ja kestävää kehitystä. Siinä otetaan huomioon arviointitulokset, jotka koskevat Life+ -välineen vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Väliarviointikertomuksen lisäksi komissio esittää huomioitaan myös siitä, millä tavalla väliarvioinnin tulokset on otettava huomioon Life-ohjelman täytäntöönpanossa ja erityisesti sitä, missä määrin liitteessä III vahvistettuja alakohtaisia painopisteitä on muutettava.

Väliarviointikertomukseen sisältyy tai siihen liitetään perinpohjainen arvio integroitujen hankkeiden kysynnän, suunnittelun ja täytäntöönpanon laajuudesta ja laadusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä integroitujen hankkeiden toteutuneeseen tai odotettuun onnistumiseen unionin muiden rahastojen käytössä ottaen etenkin huomioon edut, joita saavutetaan entistä paremmalla johdonmukaisuudella unionin muiden rahoitusvälineiden kanssa, sekä se, missä määrin sidosryhmät ovat osallistuneet ja missä määrin aiemmat Life+ -hankkeet ovat kuuluneet tai niiden odotetaan kuuluvan integroitujen hankkeiden piiriin.

b)

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 ulkopuolisen ja riippumattoman jälkiarviointikertomuksen Life-ohjelman (ja sen alaohjelmien) täytäntöönpanosta ja tuloksista, myös ilmastoon liittyvien menojen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien menojen määrästä, siitä, missä määrin koko Life-ohjelmalla ja sen kullakin alaohjelmalla on saavutettu niille asetetut tavoitteet, missä määrin on saatu aikaan eri tavoitteiden välisiä synergiavaikutuksia, ja siitä, miten Life-ohjelmalla kokonaisuudessaan on edistetty Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Jälkiarviointikertomuksessa on myös tarkasteltava, missä määrin ympäristö- ja ilmastonäkökohdat on saatu sisällytettyä osaksi unionin muita politiikanaloja, ja mahdollisuuksien mukaan Life-ohjelman avulla saatua taloudellista hyötyä sekä asianomaisiin yhteisöihin kohdistunutta vaikutusta ja niiden saamaa lisäarvoa.