päätöksen 2007/589/EY muuttamisesta ohjeiden lisäämiseksi hiilidioksidin talteenotosta, kuljetuksesta ja geologisesta varastoinnista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten

ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan ja 24 artiklan 3 kohdan,

LIITE

Muutetaan liite I seuraavasti:

1)	1 jaksossa ilmaisu ”liitteissä II–XI ja XIII–XV” korvataan ilmaisulla ”liitteissä II–XI ja liitteissä XIII–XVIII”.

Muutetaan 2 jakso seuraavasti:

a)	Johdanto-osassa ilmaisu ”liitteissä II–XV” korvataan ilmaisulla ”liitteissä II–XVIII”.

Lisätään 3 kohtaan j alakohta seuraavasti:

”j)	’mittauspisteellä’ tarkoitetaan päästölähdettä, jossa käytetään jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä, tai putkiston poikkipinta-alaa, jossa hiilidioksidivirta määritellään käyttämällä jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä.”

Lisätään 7 kohta seuraavasti:

”7.

Hiilidioksidin talteenotosta, kuljetuksesta ja geologisesta varastoinnista aiheutuviin kasvihuonekaasujen päästöihin sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	’hiilidioksidin geologisella varastoinnilla’ tarkoitetaan direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ”hiilidioksidin geologista varastointia”;

b)	’varastointipaikalla’ tarkoitetaan direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ”varastointipaikkaa”;

c)	’varastointikompleksilla’ tarkoitetaan direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua ”varastointikompleksia”;

d)	’hiilidioksidin kuljetuksella’ tarkoitetaan hiilidioksidin kuljetusta putkistossa direktiivissä 2009/31/EY sallitussa varastointipaikassa tapahtuvaa geologista varastointia varten;

e)	’siirtoverkolla’ tarkoitetaan direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 22 kohdassa tarkoitettua ”siirtoverkkoa”;

f)	’hiilidioksidin talteenotolla’ tarkoitetaan toimintaa, jossa kaasuvirroista otetaan talteen muutoin vapautuva hiilidioksidi kuljetettavaksi ja varastoitavaksi geologisesti direktiivissä 2009/31/EY sallittuun varastointipaikkaan;

g)	’talteenottolaitoksella’ tarkoitetaan laitosta, jossa suoritetaan hiilidioksidin talteenottoa;

’hajapäästöillä’ tarkoitetaan epäsäännöllisiä tai tahattomia päästöjä lähteistä, joita ei ole paikannettu tai jotka ovat liian hajanaisia tai pieniä, jotta niitä voitaisiin tarkkailla yksitellen; ne ovat peräisin esimerkiksi muutoin tiiviistä tiivisteistä, venttiileistä, välikompressoriasemista ja välivarastointilaitoksista;

i)	’tarkoituksellisilla päästöillä’ tarkoitetaan päästöjä, jotka tarkoituksellisesti vapautetaan laitoksesta tietyssä sijainniltaan määritellyssä päästökohteessa;

j)	’vesipatsaalla’ tarkoitetaan direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ”vesipatsasta”;

k)	’hiilivedyn tehostetulla talteenotolla’ tarkoitetaan hiilivedyn talteen ottamista muulla tavoin kuin vettä injektoimalla tai muilla keinoin;

l)	’vuodolla’ tarkoitetaan direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua ”vuotoa”.”

Muutetaan 4 jakso seuraavasti:

Lisätään 4 jakson 1 kohdan toisen alakohdan jälkeen uusi alakohta seuraavasti:

”Jos direktiivissä 2009/31/EY tarkoitetussa varastointikompleksissa havaitaan vuotoja, joista aiheutuu päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen, ne on sisällytettävä kyseisen laitoksen päästölähteisiin ja niitä on tarkkailtava liitteen XVIII säännösten mukaisesti. Vuoto voidaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän perusteella jättää katsomatta päästölähteeksi, jos direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaiset korjaavat toimenpiteet on toteutettu eikä havaittavissa enää ole vuodosta aiheutuvia päästöjä taikka hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen.”

Lisätään 4 jakson 3 kohdan neljännen alakohdan jälkeen seuraavat alakohdat:

”o)	tarvittaessa tiedot lämpötilan ja paineen mittaukseen käytettävien laitteiden sijainnista siirtoverkossa;

p)	tarvittaessa menetelmät, joilla ehkäistään, havaitaan ja mitataan siirtoverkoissa tapahtuvat vuodot;

siirtoverkkojen osalta menetelmät, joilla tehokkaasti varmistetaan, että hiilidioksidia siirretään ainoastaan laitoksiin, joilla on voimassa oleva kasvihuonekaasujen päästölupa, tai laitoksiin, joissa mahdollisesti vapautuvaa hiilidioksidia tarkkaillaan tehokkaasti ja se otetaan huomioon tämän liitteen 5 jakson 7 kohdan mukaisesti;

vastaanottavien ja siirtävien laitosten tunnistustiedot, kun hiilidioksidi siirretään tämän liitteen 5 jakson 7 kohdan mukaisesti. Niiden laitosten osalta, joilla on kasvihuonekaasujen päästölupa, tunnistetietona käytetään asetuksessa direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan mukaan määritettyä laitoksen koodia;

s)	tarpeen mukaan kuvaus jatkuvatoimisista päästömittausjärjestelmistä, joita käytetään niiden laitosten välisissä hiilidioksidin siirtopisteissä, jotka siirtävät hiilidioksidia tämän liitteen 5 jakson 7 kohdan mukaisesti;

tarpeen mukaan menetelmät, joita käytetään määritettäessä mahdollisista vuodoista johtuvien päästöjen tai niiden vuoksi vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin määrää, sekä mahdollisesti mukautetut menetelmät, joita käytetään määritettäessä vuodoista johtuvien todellisten päästöjen tai vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin määrää liitteen XVIII mukaisesti.”

Korvataan 4 jakson 3 kohdan kuudes alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaiselta viranomaiselta on saatava hyväksyntä tarkkailusuunnitelmaan kuuluvaan tarkkailumenetelmään tehtäville merkittäville muutoksille, jos kyseessä on

—	muutos laitoksen taulukon 1 mukaisessa luokittelussa,

—	päästöjen määrittämisessä käytettävän menetelmän vaihto laskentaan perustuvasta menetelmästä mittauksiin perustuvaan menetelmään tai päinvastoin,

—	toimintotietojen ja muiden muuttujien (soveltuvien osin) epävarmuuden lisääntyminen, mikä merkitsee määrittämistason muuttamista,

—	varastointipaikalla tapahtuvasta vuodosta aiheutuvien päästöjen määrän määritysmenetelmän käyttäminen tai mukauttaminen.”

Muutetaan 5 jakso seuraavasti:

a)	5 jakson 1 kohdassa otsikon ”Prosessipäästöt” alla viimeisessä kohdassa ilmaisu ”liitteissä II–XI” korvataan ilmaisulla ”liitteissä II–XI ja liitteessä XVI, XVII ja XVIII” kaikkialla kyseisessä kohdassa;

b)	5 jakson 2 kohdan ensimmäisessä lauseessa ilmaisu ”liitteissä II–XI ja XIV–XV” korvataan ilmaisulla ”liitteissä II–XI ja liitteissä XIV–XVIII”.

Korvataan 5 jakson 7 kohta seuraavasti:

”5.7 SIIRRETTY HIILIDIOKSIDI

Toimivaltaisen viranomaisen luvalla toiminnanharjoittaja voi vähentää laitoksen lasketusta päästömäärästä kaiken sen hiilidioksidin, joka ei poistu laitoksesta päästönä, vaan joka siirretään laitoksesta

—	puhtaana aineena tai käytetään suoraan ja sidotaan tuotteisiin taikka käytetään syöttöaineena, taikka

—	toiseen laitokseen, jolla on kasvihuonekaasujen päästölupa, jollei sovelleta muita liitteessä XVII tai XVIII esitettyjä vaatimuksia.

Näin voidaan toimia, jos vähennys huomioidaan vastaavana vähennyksenä toiminnon ja laitoksen tiedoissa, jotka asianomainen jäsenvaltio raportoi kansallisessa inventaarissaan, joka toimitetaan Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen sihteeristölle. Kyseinen hiilidioksidimäärä ilmoitetaan kunkin laitoksen osalta, johon tai josta hiilidioksidia on siirretty, muistiotietona sekä lähettävän että vastaanottavan laitoksen vuotuisessa päästöraportissa.

Kun hiilidioksidia siirretään toiseen laitokseen, vastaanottavan laitoksen on lisättävä laitoksen laskettuun päästömäärään vastaanotettu hiilidioksidi, jollei sovelleta muita liitteeseen XVII tai XVIII sisältyviä vaatimuksia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava sekä hiilidioksidia siirtävät että vastaanottavat laitokset komissiolle direktiivin 2003/87/EY 21 artiklan mukaisesti. Jos hiilidioksidia siirretään kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan laitokseen, siirtävän laitoksen on yksilöitävä vastaanottava laitos vuotuisessa päästöraportissaan ilmoittamalla vastaanottavan laitoksen laitostunnus sellaisena kuin se on määritetty asetuksessa kyseisen direktiivin 19 artiklan mukaisesti. Vastaanottavan laitoksen on yksilöitävä siirtävä laitos samalla tavalla.

Laitoksesta siirretty hiilidioksidi voi olla esimerkiksi

—	juomien hiilihapotukseen käytettävää puhdasta hiilidioksidia,

—	jäähdytystarkoituksiin käytettävän kuivajään valmistukseen tarvittavaa puhdasta hiilidioksidia,

—	sammutus- tai jäähdytysaineena taikka laboratoriokaasuna käytettävää puhdasta hiilidioksidia,

—	puhdasta hiilidioksidia, jota käytetään viljan puhdistamiseen tuholaisista,

—	elintarvike- tai kemianteollisuuden liuottimena käytettävää puhdasta hiilidioksidia,

—	selluloosa- ja kemianteollisuudessa tuotteissa tai syöttöaineissa käytettävää ja niihin sidottua hiilidioksidia (esim. urea tai saostetut karbonaatit),

—	karbonaatteja, jotka on sidottu savukaasujen puolikuivasta puhdistuksesta syntyvään sumutuskuivattuun absorptiotuotteeseen (SDAP),

—	hiilidioksidia, joka siirretään talteenottolaitoksiin,

—	hiilidioksidia, joka siirretään talteenottolaitoksista siirtoverkkoihin,

—	hiilidioksidia, joka siirretään siirtoverkoista varastointipaikkoihin.

Jollei sovelleta muita toimintokohtaisissa liitteissä esitettyjä vaatimuksia, vuosittain siirretyn hiilidioksidin tai karbonaatin massa määritellään alle 1,5 prosentin enimmäisepävarmuudella joko suoraan käyttäen tilavuus- tai massavirtamittareita, punnitsemalla tai välillisesti tuotteen massasta (esimerkiksi karbonaateista tai ureasta), jos tarpeen ja asianmukaista.

Jos siirretyn hiilidioksidin määrät mitataan sekä siirtävässä että vastaanottavassa laitoksessa, siirrettyjen ja vastaanotettujen hiilidioksidimäärien on oltava samat. Jos mitattujen arvojen ero on sellainen, että se voidaan selittää mittausjärjestelmien epävarmuudella, sekä siirtävän että vastaanottavan laitoksen päästöraporteissa käytetään mitattujen arvojen aritmeettista keskiarvoa. Päästöraporteissa on ilmoitettava, että tämä arvo on mukautettu siirtävän tai vastaanottavan laitoksen arvoon. Mitattu arvo mainitaan muistiotietona.

Jos mitattujen arvojen eroa ei voida selittää mittausjärjestelmien epävarmuudella, laitosten toiminnanharjoittajien on mukautettava mitatut arvot konservatiivisesti (välttäen päästöjen aliarviointia). Siirtävien ja vastaanottavien laitosten todentajien on todennettava tämä mukautus ja toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä se.

Sellaisissa tapauksissa, joissa osa siirretystä hiilidioksidista on peräisin biomassasta, tai jos laitos kuuluu ainoastaan osittain direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan, toiminnanharjoittaja voi vähentää ainoastaan sen osan siirretyn hiilidioksidin massasta, joka on peräisin direktiivin soveltamisalaan kuuluviin toimintoihin käytetyistä fossiilisista polttoaineista ja materiaaleista. Määrittämismenetelmien on oltava konservatiivisia ja niiden käyttö edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

Jos siirtävässä laitoksessa sovelletaan mittausmenetelmää, sekä siirtävän että vastaanottavan laitoksen on raportoitava biomassasta peräisin olevan siirretyn tai vastaanotetun hiilidioksidin kokonaismäärä muistiotietona. Vastaanottavan laitoksen ei tarvitse suorittaa omia mittauksiaan tätä varten vaan se voi raportoida biomassasta peräisin olevan hiilidioksidin määrän sellaisena kuin se on saatu siirtävältä laitokselta.”

6)	Korvataan 6 jakson 3 kohdan c alakohdan kolmannessa alakohdassa ilmaisu ”liitteiden II–XI” ilmaisulla ”liitteiden II–XI ja XVI, XVII ja XVIII”.

7)	Korvataan 7 jakson 1 kohdan viidennessä alakohdassa ilmaisu ”liitteissä II–XI ja XIV–XV” korvataan ilmaisulla ”liitteissä II–XI ja liitteissä XIV–XVIII”.

Muutetaan 8 jakso seuraavasti:

a)	Korvataan viidennen kohdan 6 alakohdassa ilmaisu ”liitteissä I–XI” ilmaisulla ”liitteissä I–XI ja XVI, XVII ja XVIII”.

Lisätään viidenteen kohtaan uusi alakohta seuraavasti:

”10)	tarvittaessa muista laitoksista siirretyn tai vastaanotetun hiilidioksidin määrät; on mainittava myös kyseessä olevan laitoksen koodi sellaisena kuin se on määritettynä asetuksessa direktiivin 2003/87/EY 19 artiklan mukaisesti.”

Lisätään uusi kuudes kohta seuraavasti:

”Toimivaltainen viranomainen voi sallia sen, että hiilidioksidin varastointipaikkojen toiminnanharjoittajat toimittavat niiden sulkemisen jälkeen yksinkertaistetut päästöraportit, jotka sisältävät vähintään 1 ja 9 alakohdissa mainitut tiedot, jos kasvihuonekaasujen päästöluvassa ei luetella päästölähteitä.”

Lisätään 9 jakson loppuun uusi kohta seuraavasti:

”Hiilidioksidin talteenoton, kuljetuksen ja geologisen varastoinnin toimintojen osalta on annettava seuraavat lisätiedot:

—	tarvittaessa asiakirjat hiilidioksidin geologista varastointia harjoittavien laitosten varastointikompleksiin injektoimasta hiilidioksidimäärästä,

—	tarvittaessa edustavasti aggregoidut paine- ja lämpötilatiedot siirtoverkosta,

—	tarvittaessa kopio varastointiluvasta, mukaan luettuna hyväksytty tarkkailusuunnitelma, direktiivin 2009/31/EY 9 artiklan mukaisesti,

—	tarvittaessa direktiivin 2009/31/EY 14 artiklan mukaan toimitetut raportit,

—	tarvittaessa direktiivin 2009/31/EY 15 artiklan mukaan suoritetut tarkastukset,

—	tarvittaessa asiakirjat direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaan toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.”

Korvataan liite XII seuraavasti:

”LIITE XII

Ohjeet kasvihuonekaasujen päästöjen tai siirretyn määrän määrittämiselle jatkuvatoimisten päästömittausjärjestelmien avulla

1. SOVELTAMISALA JA KATTAVUUS

Tämän liitteen säännöksiä sovelletaan direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Hiilidioksidipäästöjä voi laitoksessa aiheutua useista päästölähteistä.

Lisäksi tämän liitteen säännöksiä sovelletaan jatkuvatoimisiin päästömittausjärjestelmiin, joita käytetään hiilidioksidivirran määrittämiseen putkistoissa, erityisesti kun niitä käytetään hiilidioksidin siirtoon laitosten välillä esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja geologista varastointia varten. Tätä varten viittauksia päästöihin liitteessä I olevassa 6 jaksossa ja 7 jakson 2 kohdassa pidetään viittauksina siihen hiilidioksidin määrään, joka siirretään liitteessä I olevan 5 jakson 7 kohdan mukaisesti.

2. KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN TARKKAILU

Määrittämistaso 1

Kunkin mittauslähteen osalta kaikkia päästöjä tai hiilidioksidivirtaa koskevan kokonaisepävarmuuden on oltava enintään ±10 prosenttia raportointikauden aikana.

Määrittämistaso 2

Kunkin mittauslähteen osalta kaikkia päästöjä tai hiilidioksidivirtaa koskevan kokonaisepävarmuuden on oltava enintään ±7,5 prosenttia raportointikauden aikana.

Määrittämistaso 3

Kunkin mittauslähteen osalta kaikkia päästöjä tai hiilidioksidivirtaa koskevan kokonaisepävarmuuden on oltava enintään ±5 prosenttia raportointikauden aikana.

Määrittämistaso 4

Kunkin mittauslähteen osalta kaikkia päästöjä tai hiilidioksidivirtaa koskevan kokonaisepävarmuuden on oltava enintään ±2,5 prosenttia raportointikauden aikana.

Yleinen menettely

Päästölähteen aiheuttamat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt tai mittauspisteen läpi johdetun hiilidioksidin määrä raportointikauden aikana määritetään jäljempänä esitettävän kaavan avulla. Jos laitoksessa on useita päästölähteitä eikä niitä ei voida mitata yhtenä lähteenä, on kunkin lähteen päästöt mitattava erikseen ja laskettava yhteen raportointikautta koskeviin koko laitoksen kaasukohtaisiin yhteispäästöihin.

Formula

Muuttujat ’kasvihuonekaasupitoisuus’ ja ’savukaasuvirta’ on määritettävä liitteessä I olevan 6 jakson säännösten mukaisesti. Putkistossa siirretyn hiilidioksidin mittausta varten liitteessä I olevaa 6 jaksoa sovelletaan tarpeen mukaan siten kuin mittauspiste olisi päästölähde. Tällaisten mittauspisteiden osalta ei tarvita 6 jakson 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua varmennuslaskentaa.

Kasvihuonekaasupitoisuus

Savukaasujen kasvihuonekaasupitoisuus määritetään jatkuvatoimisella päästömittauksella edustavasta pisteestä. Kasvihuonekaasupitoisuus voidaan mitata jollain seuraavasta kahdesta menetelmästä:

MENETELMÄ A

Kasvihuonekaasupitoisuus mitataan suoraan.

MENETELMÄ B

Erittäin korkeiden kasvihuonekaasupitoisuuksien osalta esimerkiksi siirtoverkoissa kasvihuonekaasupitoisuus voidaan laskea käyttäen massatasetta ja ottaen huomioon kaasuvirran kaikkien muiden komponenttien mitatut pitoisuusarvot, kuten laitoksen tarkkailusuunnitelmassa on määritetty:

Formula

Savukaasuvirta

Kuiva savukaasuvirta voidaan määrittää jollakin seuraavista menetelmistä:

MENETELMÄ A

Savukaasuvirta Qe is lasketaan massatasemenetelmällä ottaen huomioon kaikki merkittävät muuttujat, kuten prosessin syöttöaineiden määrät, syötön ilmavirta, prosessin tehokkuus ja tuoton puolelta tuotteen määrä, O2-, SO2- ja Nox-pitoisuudet.

Valittu laskentamenetelmä on hyväksytettävä toimivaltaisella viranomaisella osana tarkkailusuunnitelman ja sen sisältämän tarkkailumenetelmän arviointia.

MENETELMÄ B

Savukaasuvirta Qe mitataan jatkuvatoimisella virtausmittauksella edustavassa pisteessä.”

Lisätään liite XVI seuraavasti:

”LIITE XVI

Toimintokohtaiset ohjeet niiden kasvihuonekaasupäästöjen määrittämiselle, joita aiheutuu hiilidioksidin talteenotosta hiilidioksidin siirtoa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/31/EY sallitussa varastointipaikassa tapahtuvaa varastointia varten

1. SOVELTAMISALA JA KATTAVUUS

Tässä liitteessä esitettyjä toimintokohtaisia ohjeita sovelletaan hiilidioksidin talteenottotoiminnoista aiheutuvien päästöjen tarkkailuun.

Hiilidioksidin talteenotto voidaan suorittaa joko erikoistuneissa laitoksissa, jotka vastaanottavat muista laitoksista siirrettyä hiilidioksidia, tai laitoksissa, joissa harjoitetaan hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia toimintoja ja joissa hiilidioksidi otetaan talteen saman kasvihuonekaasujen päästöluvan nojalla. Kasvihuonekaasujen päästöluvan on sisällettävä kaikki laitoksen osat, joita käytetään hiilidioksidin talteenottoon, välivarastointiin, hiilidioksidin siirtoon sen siirtoverkkoon taikka hiilidioksidin geologiseen varastointiin. Mikäli laitoksessa suoritetaan muita direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvia toimintoja, näistä toiminnoista peräisin olevia päästöjä tarkkaillaan näihin ohjeisiin sisältyvien, niitä koskevien liitteiden mukaisesti.

2. HIILIDIOKSIDIN TALTEENOTTOTOIMINNOISTA JOHTUVAT PÄÄSTÖT

Hiilidioksidin talteenottotoiminnoissa mahdollisia hiilidioksidipäästöjen lähteitä ovat

—	hiilidioksidi, joka siirretään talteenottolaitoksiin,

—	poltto ja muut (talteenottoon liittyvät) toiminnot laitoksessa, esimerkiksi polttoaineen ja syöttömateriaalin käyttö.

3. HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN JA SIIRRETYN HIILIDIOKSIDIN MÄÄRÄN MÄÄRITTÄMINEN

3.1 LAITOSKOHTAINEN MÄÄRITTÄMINEN

Päästöt lasketaan käyttämällä koko massatasetta ottaen huomioon mahdolliset hiilidioksidipäästöt kaikista päästöjä mahdollisesti aiheuttavista prosesseista laitoksessa sekä talteenotetun ja siirtoverkkoon siirretyn hiilidioksidin määrä.

Laitoksen päästöt lasketaan käyttäen seuraavaa kaavaa:

Etalteenottolaitos = Tsyöttö + Eei talteenottoa – Tvarastointiin

Tällöin:

Etalteenottolaitos	=	Talteenottolaitoksen kaikki kasvihuonekaasupäästöt
Tsyöttö	=	Talteenottolaitokseen siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään liitteen XII ja liitteessä I olevan 5 jakson 7 kohdan mukaisesti. Jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että päästöjä aiheuttavan laitoksen kaikki hiilidioksidipäästöt siirretään talteenottolaitokseen, toimivaltainen viranomainen voi sallia sen, että toiminnanharjoittaja käyttää laskennassa päästöjä aiheuttavan laitoksen päästöjä, jotka määritetään liitteiden I–XII mukaan sen sijaan, että käytettäisiin jatkuvatoimista päästömittausjärjestelmää.
Eei talteenottoa	=	Laitoksen päästöt, jos hiilidioksidia ei ole otettu talteen, eli laitoksen kaikista muista toiminnoista peräisin olevat yhteenlasketut päästöt, joita tarkkaillaan asiaa koskevien liitteiden mukaisesti.
Tvarastoitavaksi	=	Siirtoverkkoon tai varastointipaikkaan siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään liitteen XII ja liitteessä I olevan 5 jakson 7 kohdan mukaisesti.

Tapauksissa, joissa hiilidioksidin talteenotto suoritetaan samassa laitoksessa, josta talteenotettu hiilidioksidi on peräisin, Tsyöttö on nolla.

Kun kyseessä on itsenäinen talteenottolaitos, Eei talteenottoa edustaa niiden päästöjen määrää, jotka aiheutuvat muista lähteistä kuin laitokseen talteenottoa varten siirretystä hiilidioksidista, kuten poltosta aiheutuvat päästöt turbiineista, kompressoreista ja lämmittimistä. Nämä päästöt voidaan määritellä laskemalla tai mittaamalla ne asiaa koskevan toimintokohtaisen liitteen mukaisesti.

Kun kyseessä on itsenäinen talteenottolaitos, hiilidioksidia talteenottolaitokseen siirtävän laitoksen on vähennettävä määrä Tsyöttö omista päästöistään.

3.2 SIIRRETYN HIILIDIOKSIDIN MÄÄRITTÄMINEN

Talteenottolaitoksesta ja talteenottolaitokseen siirretyn hiilidioksidin määrä on määritettävä liitteessä I olevan 5 jakson 7 kohdan mukaisesti liitteen XII mukaisten jatkuvatoimisten päästömittausjärjestelmien avulla. Vähimmäistasona on käytettävä liitteessä XII määritettyä määrittämistasoa 4. Vain jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa, että tämä määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen, voidaan kyseistä päästölähdettä varten valita seuraavaksi ylin määrittämistaso.”

Lisätään liite XVII seuraavasti:

”LIITE XVII

Toimintokohtaiset ohjeet niiden kasvihuonekaasupäästöjen määrittämiselle, joita aiheutuu hiilidioksidin kuljetuksesta putkistossa direktiivissä 2009/31/EY sallitussa varastointipaikassa tapahtuvaa geologista varastointia varten

1. SOVELTAMISALA JA KATTAVUUS

Soveltamisala niiden päästöjen tarkkailua ja raportointia varten, joita aiheutuu hiilidioksidin kuljetuksesta putkistossa, on määritetty siirtoverkon kasvihuonekaasujen päästöluvassa, mukaan luettuina kaikki laitokset, jotka on toiminnallisesti yhdistetty siirtoverkkoon, mukaan luettuina paineenkorotusasemat ja lämmittimet. Kullakin siirtoverkolla on vähintään yksi lähtöpiste ja yksi päätepiste, jotka on yhdistetty muihin laitoksiin, joissa harjoitetaan yhtä tai useaa hiilidioksidin talteenoton, siirron tai geologisen varastoinnin toimintoa. Lähtö- ja päätepisteitä voivat olla myös siirtoverkon ja kansallisten rajojen haaraumat. Lähtö- ja päätepisteet sekä laitokset, johon ne on yhdistetty, määritetään kasvihuonekaasujen päästöluvassa.

2. HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN

Kun hiilidioksidia kuljetetaan putkistossa, mahdollisia hiilidioksidipäästöjen lähteitä ovat

—	polttoprosessit ja muut prosessit laitoksissa, jotka on toiminnallisesti yhdistetty siirtoverkkoon, esimerkiksi paineenkorotusasemat,

—	hajapäästöt siirtoverkosta,

—	tarkoitukselliset päästöt siirtoverkosta,

—	päästöt siirtoverkossa tapahtuvista vuodoista.

Siirtoverkossa, jossa käytetään jäljempänä esitettyä menetelmää B, ei lisätä sen päästöjen laskettuun määrään muista päästökauppajärjestelmään kuuluvista laitoksista vastaanotettua hiilidioksidia eikä vähennetä sen päästöjen lasketusta määrästä hiilidioksidia, joka siirretään toiseen päästökauppajärjestelmään kuuluvaan laitokseen.

2.1 PÄÄSTÖJEN MÄÄRÄN MÄÄRITYSMENETELMÄT

Siirtoverkkojen toiminnanharjoittajat voivat valita yhden seuraavista menetelmistä:

MENETELMÄ A

Siirtoverkon päästöt määritetään käyttämällä massatasetta seuraavan kaavan mukaisesti:

Formula

Tällöin:

Päästöt	=	Siirtoverkon hiilidioksidipäästöt yhteensä [t CO2].
Eoma toiminta	=	Päästöjä, jotka aiheutuvat siirtoverkon omasta toiminnasta (eli eivät siirretystä hiilidioksidista), kuten paineenkorotusasemissa käytettävästä polttoaineesta, tarkkaillaan näihin ohjeisiin sisältyvien asiaa koskevien liitteiden mukaisesti.
TSISÄÄN,i	=	Siirtoverkkoon sen lähtöpisteessä i siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään liitteen XII ja liitteessä I olevan 5 jakson 7 kohdan mukaisesti.
TULOS,j	=	Siirtoverkosta sen päätepisteessä j siirretyn hiilidioksidin määrä, joka määritetään liitteen XII ja liitteessä I olevan 5 jakson 7 kohdan mukaisesti.

MENETELMÄ B

Päästöt lasketaan ottamalla huomioon mahdolliset hiilidioksidipäästöt kaikista päästöjä mahdollisesti aiheuttavista prosesseista laitoksessa sekä talteenotetun ja siirtoverkkoon siirretyn hiilidioksidin määrä käyttäen seuraavaa kaavaa:

Päästöt [t CO2]= CO2 hajapäästöt + CO2 tarkoitukselliset + CO2 vuodot + CO2 laitokset

Tällöin:

Päästöt	=	Siirtoverkon hiilidioksidipäästöt yhteensä [t CO2].
CO2 hajapäästöt	=	Siirtoverkossa kuljetetusta hiilidioksidista peräisin olevien hajapäästöjen määrä, mukaan luettuina päästöt tiivisteistä, venttiileistä, välikompressoriasemista ja välivarastointilaitoksista.
CO2 tarkoitukselliset	=	Siirtoverkossa kuljetetusta hiilidioksidista peräisin olevien tarkoituksellisten päästöjen määrä [t CO2].
CO2 vuodot	=	Siirtoverkossa kuljetetun hiilidioksidin määrä [t CO2], joka vapautuu siirtoverkon yhdessä tai useassa osassa tapahtuvan häiriön vuoksi.
CO2 laitokset	=	Sen hiilidioksidin määrä CO2 [t CO2], joka vapautuu poltosta tai muista putkistokuljetukseen siirtoverkossa toiminnallisesti yhdistetyistä prosesseista ja jota tarkkaillaan näihin ohjeisiin sisältyvien asiaa koskevien liitteiden mukaisesti.

2.2 PÄÄSTÖJEN MÄÄRÄN MÄÄRITTÄMISTÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Kun toiminnanharjoittaja valitsee joko menetelmän A tai menetelmän B, hänen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, että valitulla menetelmällä voidaan varmistaa luotettavammat kokonaispäästöjä koskevat tulokset ja alhaisempi epävarmuus ja että siinä käytetään parhaita tekniikoita ja tietämystä, jotka olivat käytettävissä silloin, kun kasvihuonekaasujen päästölupaa haettiin, ilman, että aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia. Mikäli valitaan menetelmä B, toiminnanharjoittajan on osoitettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että toiminnanharjoittajan siirtoverkosta peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vuosittaiseen määrään liittyvä yleinen epävarmuus ei ylitä 7,5:tä prosenttia.

2.2.1 MENETELMÄÄ A KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

Siirtoverkosta ja siirtoverkkoon siirretyn hiilidioksidin määrä on määritettävä liitteessä I olevan 5 jakson 7 kohdan mukaisesti liitteen XII mukaisten jatkuvatoimisten päästömittausjärjestelmien avulla. Vähimmäistasona on käytettävä liitteessä XII määritettyä määrittämistasoa 4. Vain jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa, että tämä määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen, voidaan kyseistä päästölähdettä varten valita seuraavaksi ylin määrittämistaso.

2.2.2 MENETELMÄÄ B KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

2.2.2.1 Poltosta aiheutuvat päästöt

Polttoaineen käytön vuoksi poltosta mahdollisesti aiheutuvia päästöjä tarkkaillaan liitteen II mukaisesti.

2.2.2.2. Siirtoverkosta peräisin olevat hajapäästöt

Hajapäästöjä ovat päästöt seuraavantyyppisistä laitteista:

—	tiivisteet,

—	mittauslaitteet,

—	venttiilit,

—	välikompressoriasemat,

—	välivarastointilaitokset.

Toiminnanharjoittajan on määritettävä keskimääräiset päästökertoimet EF (g CO2/aikayksikkö) sellaista laitetta tai esiintymistä kohti, jossa voidaan odottaa hajapäästöjä, toiminnan alussa ja viimeistään sen ensimmäisen raportointivuoden loppuun mennessä, jona siirtoverkko on toiminnassa. Toiminnanharjoittajan on tarkistettava nämä kertoimet vähintään joka viides vuosi ottaen huomioon alan parhaat käytettävissä olevat tekniikat.

Kokonaispäästöt lasketaan kertomalla kuhunkin luokkaan kuuluvien laitteiden määrä päästökertoimella ja laskemalla yhteen tulokset yksittäisiä luokkia varten seuraavan kaavan osoittamalla tavalla:

Formula

Esiintymisten määrä on kuhunkin luokkaan kuuluvien laitteiden määrä kerrottuna aikayksikköjen määrällä vuotta kohti.

2.2.2.3 Vuodoista johtuvat päästöt

Siirtoverkon toiminnanharjoittajan on toimitettava todiste verkon eheydestä käyttäen edustavia (alueellisten ja aikaan liittyviä) lämpötila- ja painetietoja. Jos tiedoista käy ilmi, että on tapahtunut vuoto, toiminnanharjoittajan on laskettava vuotaneen hiilidioksidin määrä käyttäen sopivaa, tarkkailusuunnitelmaan sisältyvää menetelmää, joka perustuu alan parhaita käytäntöjä koskeviin ohjeisiin, esimerkiksi vertaamalla lämpötila- ja painetietoja eheän verkon keskimääräisiin paine- ja lämpötila-arvoihin.

2.2.2.4 Tarkoitukselliset päästöt

Toiminnanharjoittajan on esitettävä tarkkailusuunnitelmassa analyysi mahdollisista tilanteista, joissa syntyy tarkoituksellisia päästöjä, kuten huolto- tai hätätoimista, ja esitettävä sopivat, alan parhaisiin käytäntöihin perustuvat dokumentoidut menetelmät, joilla lasketaan tarkoituksellisten hiilidioksidipäästöjen määrä.

2.2.2.5 Hajapäästöjä ja vuodoista johtuvia päästöjä koskevien laskentatulosten validointi

Koska siirtoverkosta ja siirtoverkkoon siirretyn hiilidioksidin tarkkailua suoritetaan joka tapauksessa kaupallisista syistä, siirtoverkon toiminnanharjoittajan on käytettävä menetelmää A menetelmällä B saatujen tulosten validoimiseksi vähintään kerran vuodessa. Tässä yhteydessä siirretyn hiilidioksidin mittaamiseen voidaan käyttää liitteessä XII määritettyjä alempia määrittelytasoja.”

Lisätään liite XVIII seuraavasti:

”LIITE XVIII

Toimintokohtaiset ohjeet direktiivissä 2009/31/EY sallitussa varastointipaikassa tapahtuvaa hiilidioksidin geologista varastointia varten

1. SOVELTAMISALA

Hiilidioksidin geologisesta varastoinnista peräisin olevien päästöjen tarkkailun ja raportoinnin on oltava laitoskohtaista ja sen on perustuttava varastointipaikan ja varastointikompleksin rajoittamiseen kuten direktiivin 2009/31/EY mukaisessa luvassa on määritetty. Kaikki hiilidioksidin injektointilaitoksen päästölähteet on mainittava kasvihuonekaasujen päästöluvassa. Jos varastointikompleksissa havaitaan vuotoja, jotka aiheuttavat päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen, ne on sisällytettävä kyseessä olevan laitoksen päästölähteisiin siihen saakka, kun on toteutettu direktiiviin 2009/31/EY mukaiset korjaavat toimenpiteet eikä enää voida havaita päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen.

2. HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN MÄÄRÄN MÄÄRITTÄMINEN

Hiilidioksidin geologisesta varastoinnista peräisin oleviin mahdollisiin päästölähteisiin kuuluvat

—	polttoaineen käyttö paineenkorotusasemissa sekä muut polttotoiminnot, esimerkiksi laitoksessa sijaitsevat voimalaitokset,

—	injektoinnin tai hiilivedyn tehostetun talteenoton yhteydessä tapahtuvat tarkoitukselliset päästöt,

—	injektoinnin yhteydessä tapahtuvat hajapäästöt,

—	hiilivedyn tehostetun talteenoton yhteydessä syntynyt hiilidioksidi,

—

vuoto.

Varastointipaikka ei saa lisätä hiilidioksidipäästöjensä laskettuun määrään muista laitoksista vastaanotettua hiilidioksidia eikä vähentää päästöjensä lasketusta määrästä hiilidioksidia, joka siirretään toiseen laitokseen tai varastoidaan geologisesti varastointipaikassa.

2.1 POLTTOAINEEN KÄYTÖSTÄ JOHTUVAT PÄÄSTÖT

Maanpäällisistä toiminnoista peräisin olevat, poltosta aiheutuvat päästöt määritetään liitteen II mukaisesti.

2.2 INJEKTOINNISTA JOHTUVAT TARKOITUKSELLISET JA HAJAPÄÄSTÖT

Tarkoitukselliset ja hajapäästöt määritetään käyttäen seuraavaa kaavaa:

CO2-päästöt [tCO2] = V CO2 [tCO2] + F CO2 [tCO2]

Tällöin:

V CO2= tarkoituksellisten hiilidioksidipäästöjen määrä

F CO2= hajapäästöistä aiheutuvan hiilidioksidin määrä

V CO2 määritetään käyttämällä jatkuvien päästömittausten järjestelmää näiden ohjeiden liitteen XII mukaisesti. Mikäli jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän käytöstä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia, toiminnanharjoittaja voi toimivaltaisen viranomaisen hyväksynnän perusteella esittää tarkkailusuunnitelmassa sopivat menetelmät, jotka perustuvat alan parhaisiin käytäntöihin.

F CO2 katsotaan yhdeksi lähteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että liitteessä XII ja liitteessä I olevan 6 jakson 2 kohdassa esitettyjä epävarmuusvaatimuksia sovelletaan kokonaisarvoon eikä yksittäisiin päästöpisteisiin. Toiminnanharjoittajan on esitettävä tarkkailusuunnitelmassa analyysi mahdollisista tilanteista, joissa syntyy hajapäästöjä, ja esitettävä F CO2:n laskemiseksi tai mittaamiseksi sopivat dokumentoidut menetelmät, jotka perustuvat alan parhaita käytäntöjä koskeviin ohjeisiin. F CO2:n määrittämiseksi voidaan käyttää tietoja, jotka on kerätty injektiolaitoksen osalta direktiivin 2009/31/EY 13 artiklan ja liitteessä II olevan 1.1 kohdan e–h alakohtien mukaisesti, jos ne täyttävät näissä ohjeissa esitetyt vaatimukset.

2.3 TARKOITUKSELLISET JA HAJAPÄÄSTÖT HIILIVEDYN TEHOSTETUN TALTEENOTON YHTEYDESSÄ

Hiilivetyjen tuotannon yhteydessä toteutettu hiilidioksidin talteenotto luo todennäköisesti uuden päästöjen lähdevirran, nimittäin hiilivetyjen tuotantoon liittyvän CO2-päästön. Hiilivedyn tehostetusta talteenotosta syntyviin lisäpäästölähteisiin kuuluvat

—	öljyn ja kaasun erotusyksiköt ja kaasun kierrätyslaitos, joissa hiilidioksidin hajapäästöjä voisi tapahtua,

—	soihdutus, jossa päästöjä voi syntyä jatkuvien positiivisten poistojärjestelmien käytöstä sekä hiilivedyn tuotantolaitoksen paineenalennuksen aikana,

—	hiilidioksidin poistojärjestelmä, jolla vältetään liekin sammuminen soihdussa korkean hiilidioksidipitoisuuden vuoksi.

Kaikki hajapäästöt ohjataan yleensä uudelleen kaasusäiliöjärjestelmään, soihtuun tai hiilidioksidin poistojärjestelmään. Kaikki tällaiset hajapäästöt tai hiilidioksidin poistojärjestelmistä vapautuva hiilidioksidi määritetään tämän liitteen 2.2 kohdan mukaisesti.

Soihtupoltosta johtuvat päästöt määritellään liitteen II mukaisesti ottaen huomioon mahdollinen soihdutettuun kaasuun mahdollisesti sekoittunut hiilidioksidi.

3. VUOTO VARASTOINTIKOMPLEKSISSA

Tarkkailu aloitetaan siinä tapauksessa, että vuodosta aiheutuu päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen. Päästöjen, jotka aiheutuvat hiilidioksidin vapautumisesta vesipatsaaseen, katsotaan vastaavan vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin määrää.

Vuodosta aiheutuvien päästöjen tai vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin tarkkailua on jatkettava, kunnes direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaiset korjaavat toimenpiteet on toteutettu eikä päästöjä taikka hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen enää havaita.

Päästöjen ja vesipatsaaseen vapautuneen hiilidioksidin määrä määritetään seuraavasti:

Formula

Tällöin:

L CO2

vuodosta johtuvat hiilidioksidipäästöt tai sen vuoksi vapautunut hiilidioksidi kalenteripäivää kohti. Kutakin kalenteripäivää kohti, jonka osalta vuotoa tarkkaillaan, se lasketaan vapautuneen massan keskiarvona [tCO2/h] tuntia kohti kerrottuna 24:llä. Tuntia kohti vuotanut massa määritetään niiden säännösten mukaisesti, jotka sisältyvät varastointipaikkaa koskevaan hyväksyttyyn tarkkailusuunnitelmaan, sekä vuodon mukaisesti. Kunkin tarkkailun aloittamista edeltävän kalenteripäivän osalta vuotaneen massan katsotaan olevan sama kuin päivää kohti vuotanut massa tarkkailun ensimmäisenä päivänä.

Talku

viimeisin seuraavista:

a)	viimeinen päivä, jona kyseessä olevasta lähteestä ei raportoitu päästöjä tai hiilidioksidin vapautumista vesipatsaaseen;

b)	päivä, jona hiilidioksidin injektio aloitettiin;

c)	jokin toinen sellainen päivä, jonka osalta voidaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla osoittaa, että päästöt taikka vapautuminen vesipatsaaseen eivät ole voineet alkaa ennen kyseistä päivää.

Tloppu

päivä, johon mennessä on toteutettu direktiivin 2009/31/EY 16 artiklan mukaiset korjaavat toimenpiteet eikä päästöjä tai vapautumista vesipatsaaseen enää havaita.

Päästöjen tai vesipatsaaseen vapautuvan hiilidioksidin määrän määrittämiseen voidaan käyttää muita menetelmiä, jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy ne sillä perusteella, että niillä saavutetaan parempi tarkkuus kuin edellä mainitulla menetelmällä.

Varastointikompleksista vuotaneiden päästöjen määrä on määritettävä kunkin vuototapahtuman osalta siten, että yleinen epävarmuus raportointikauden aikana on enintään ± 7,5 %. Mikäli sovelletun määritysmenetelmän yleinen epävarmuus on enemmän kuin ± 7,5 %, tehdään mukautus seuraavasti:

CO2,Raportoitu [tCO2] = CO2,Määritetty [tCO2] × (1 + (EpävarmuusJärjestelmä [%]/100) – 0,075)

Tällöin:

CO2,Raportoitu	=	Hiilidioksidin määrä, joka sisällytetään vuotuiseen päästöraporttiin kyseisen vuototapahtuman osalta;
CO2,Määritetty	=	Hiilidioksidin määrä, joka on määritetty kyseisen vuototapahtuman osalta käytetyn määritysmenetelmän avulla;
EpävarmuusJärjestelmä	=	Epävarmuustaso, joka liittyy kyseessä olevan vuototapahtuman osalta käytettyyn määritysmenetelmään, määritettynä näiden ohjeiden liitteessä I olevan 7 jakson mukaisesti.”