14.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 211/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 713/2009,

annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009,

energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tiedonannossa ”Energiapolitiikka Euroopalle” korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi sähkön ja maakaasun sisämarkkinat. Sääntelykehyksen parantaminen yhteisön tasolla yksilöitiin yhdeksi keskeiseksi toimenpiteeksi tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta.

(2)

Komission päätöksellä 2003/796/EY (4) perustettiin sähkö- ja kaasualan riippumaton neuvoa-antava ryhmä eli Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmä (European Regulators Group for Electricity and Gas, jäljempänä ERGEG), jonka tehtävänä on helpottaa neuvonpitoa, koordinointia ja yhteistyötä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten välillä sekä näiden elinten ja komission välillä sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden lujittamiseksi. Ryhmä koostuu niiden kansallisten sääntelyviranomaisten edustajista, jotka on perustettu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (5) sekä maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (6) mukaisesti.

(3)

ERGEG:n perustamisensa jälkeen tekemällä työllä on ollut myönteinen vaikutus sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseen. Energia-alalla tunnustetaan kuitenkin laajasti ja ERGEG on itse ehdottanut, että kansallisten sääntelyviranomaisten välinen vapaaehtoinen yhteistyö olisi vastedes toteutettava yhteisön rakenteessa, jolla on selkeä toimivalta ja valtuudet tehdä sääntelypäätöksiä tietyissä tapauksissa.

(4)

Eurooppa-neuvosto kehotti 8. ja 9. maaliskuuta 2007 komissiota ehdottamaan toimenpiteitä riippumattoman elimen luomiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä varten.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä ja poistettava rajat ylittävän sähkön ja maakaasun kaupan esteet yhteisön energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskuselimen resurssitarpeita koskevan vaikutustenarvioinnin pohjalta pääteltiin, että muihin vaihtoehtoihin verrattuna riippumattomalla keskuselimellä on useita etuja pitkällä aikavälillä. Olisi perustettava energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, jäljempänä ”virasto”, jolla täydennetään yhteisön tasolla olevaa sääntelyn puutteellisuutta ja edistetään sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Viraston avulla kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös voitava tehostaa yhteistyötään yhteisön tasolla ja osallistua yhdessä yhteisöön liittyvien tehtävien hoitamiseen.

(6)

Viraston olisi varmistettava, että kansallisten sääntelyviranomaisten sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (7) ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (8) mukaisesti harjoittama sääntely koordinoidaan asianmukaisesti ja että sitä tarvittaessa täydennetään yhteisön tasolla. Tätä varten olisi taattava viraston riippumattomuus energian ja kaasun tuottajista ja siirto- ja jakeluverkonhaltijoista, riippumatta siitä ovatko nämä julkisia vai yksityisiä, sekä kuluttajista ja varmistettava viraston toiminnan yhdenmukaisuus yhteisön oikeuden kanssa, tekniset ja sääntelyvalmiudet, avoimuus, kyky toimia demokraattisen valvonnan alaisena ja tehokkuus.

(7)

Viraston olisi seurattava siirtoverkonhaltijoiden alueellista yhteistyötä sähköalalla ja kaasualalla sekä sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (European Network of Transmission Operators for Electricity, jäljempänä Sähkö-ENTSO) ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (European Network of Transmission System Operators for Gas, jäljempänä Kaasu-ENTSO) tehtävien suorittamista. Viraston mukanaolo on keskeinen edellytys sille, että siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö toteutuu tehokkaalla ja avoimella tavalla sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden hyödyksi.

(8)

Viraston olisi valvottava sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa ja tiedotettava tarvittaessa havainnoistaan Euroopan parlamentille, komissiolle ja kansallisille viranomaisille. Nämä viraston suorittamat valvontatoimet eivät saisi olla päällekkäisiä komission tai kansallisten viranomaisten tai etenkään kansallisten kilpailuviranomaisten suorittaman valvonnan kanssa eivätkä ne saisi haitata sitä.

(9)

Virastolla on tärkeä rooli kehitettäessä luonteeltaan ei-sitovia puiteohjeita (jäljempänä ”puiteohjeet”), joiden mukaisia verkkosääntöjen on oltava. Lisäksi katsotaan viraston kannalta asianmukaiseksi ja viraston tarkoituksen kannalta johdonmukaiseksi, että sillä on oma roolinsa verkkosääntöjen tarkastelussa (sekä niitä luotaessa että niitä muutettaessa), jotta se voisi varmistaa, että verkkosäännöt ovat puiteohjeiden mukaisia, ennen kuin se mahdollisesti suosittelee niitä komissiolle hyväksyttäviksi.

(10)

On tarkoituksenmukaista luoda yhtenäiset puitteet, joiden rajoissa kansalliset sääntelyviranomaiset voivat osallistua ja tehdä yhteistyötä. Näiden puitteiden olisi helpotettava lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista sähkön ja kaasun sisämarkkinoilla koko yhteisössä. Useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota koskevissa tilanteissa virastolla olisi oltava valtuudet tehdä yksittäisiä päätöksiä. Näiden valtuuksien olisi tietyin edellytyksin katettava tekniset kysymykset, sellaisen sähkö- ja maakaasualan infrastruktuurin sääntely, joka yhdistää tai voisi yhdistää vähintään kahta jäsenvaltiota, sekä uusiin sähkön rajayhdysjohtoihin ja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa sijaitseviin uusiin kaasuinfrastruktuureihin sovellettavien vapautusten myöntäminen sisämarkkinasäännöistä viimeisenä keinona.

(11)

Koska virastolla on yleisnäkemys kansallisista sääntelyviranomaisista, sillä olisi oltava komissioon ja EU:n muihin toimielimiin sekä kansallisiin sääntelyviranomaisiin nähden neuvoa-antava rooli kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät tarkoitukseen, jota varten virasto on perustettu. Sen olisi myös ilmoitettava komissiolle, jos se havaitsee, että siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö ei tuota tarvittavia tuloksia tai että kansallinen sääntelyviranomainen, jonka päätös ei ole suuntaviivojen mukainen, ei pane viraston lausuntoa, suositusta tai päätöstä asianmukaisella tavalla täytäntöön.

(12)

Viraston olisi myös voitava antaa suosituksia, joilla autetaan sääntelyviranomaisia ja markkinatoimijoita jakamaan hyviä toimintatapoja.

(13)

Viraston olisi tarvittaessa kuultava asianomaisia osapuolia ja annettava niille kohtuullinen mahdollisuus esittää huomautuksensa ehdotetuista toimista, kuten verkko- ja muista säännöistä.

(14)

Viraston olisi edistettävä Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta 6 päivänä syyskuuta 2006 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1364/2006/EY (9) vahvistettujen Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien suuntaviivojen toteutusta etenkin silloin, kun se antaa tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti lausuntonsa ei-sitovista yhteisön laajuisista verkon kymmenvuotisista kehittämissuunnitelmista (yhteisön laajuiset verkon kehittämissuunnitelmat).

(15)

Viraston olisi omalta osaltaan edistettävä energiahuollon varmuutta.

(16)

Viraston rakenteen olisi vastattava energia-alan sääntelyn erityistarpeita. Erityisesti on otettava kaikilta osin huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten erityisrooli ja varmistettava niiden riippumattomuus.

(17)

Johtokunnalla olisi oltava tarvittava toimivalta, jotta se voi vahvistaa talousarvion, valvoa sen toteuttamista, laatia sisäiset säännöt, antaa varainhoitoa koskevat säännöt ja nimittää johtajan. Neuvoston nimittämien johtokunnan jäsenten vaihtumisen yhteydessä olisi sovellettava kiertojärjestelmää jäsenvaltioiden tasapuolisen osallistumisen varmistamiseksi ajan mittaan. Johtokunnan olisi hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti sekä yleisen edun mukaisesti pyytämättä tai noudattamatta poliittisia ohjeita.

(18)

Virastolla olisi oltava tarvittava toimivalta, jotta se voi huolehtia sääntelytehtävistään tehokkaasti, avoimesti, johdonmukaisesti ja ennen kaikkea riippumattomasti. Sen lisäksi, että viraston riippumattomuus energian ja kaasun tuottajista sekä siirto- ja jakeluverkonhaltijoista on hyvän hallintotavan keskeinen periaate, se on myös välttämätön edellytys markkinoiden luottamuksen varmistamiselle. Sääntelyneuvoston olisi siksi toimittava riippumatta kaupallisista eduista ja välttäen eturistiriitoja sekä pyytämättä tai noudattamatta ohjeita tai vastaanottamatta suosituksia minkään jäsenvaltion hallitukselta, komissiolta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sääntelyneuvoston jäsenten toimimista omien kansallisten viranomaistensa puolesta. Sääntelyneuvoston olisi noudatettava päätöksissään samanaikaisesti energiaa (kuten energian sisämarkkinoita), ympäristöä ja kilpailua koskevaa yhteisön oikeutta. Sääntelyneuvoston olisi tiedotettava yhteisön toimielimille lausunnoistaan, suosituksistaan ja päätöksistään.

(19)

Jos virastolla on päätöksentekovaltuudet, asianosaisille olisi menettelyn tehokkuuden vuoksi myönnettävä oikeus valittaa valituslautakuntaan, joka on osa virastoa mutta riippumaton sekä sen hallinto- että sääntelyelimestä. Jatkuvuuden takaamiseksi valituslautakunnan jäsenten nimittämisen tai vaihtumisen yhteydessä olisi voitava uudistaa valituslautakunta osittain. Valituslautakunnan päätöksestä on mahdollista valittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.

(20)

Viraston rahoituksen olisi tultava pääasiassa Euroopan unionin yleisestä talousarviosta, maksuista ja vapaaehtoisena rahoituksena. Resurssien, jotka kansalliset sääntelyviranomaiset ovat asettaneet yhteisesti käyttöön yhteistyötään varten yhteisön tasolla, olisi oltava jatkossa viraston käytössä. Yhteisön talousarviomenettelyä olisi sovellettava tukiin, joita maksetaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta. Lisäksi tilintarkastustuomioistuimen tulisi vastata tilintarkastuksesta Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19 päivänä marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (10) 91 artiklan mukaisesti.

(21)

Viraston perustamisen jälkeen budjettivallan käyttäjän olisi aloitettava viraston talousarvion jatkuva arviointi suhteessa viraston työmäärään ja tuloksiin. Budjettivallan käyttäjän olisi varmistettava, että toiminta on mahdollisimman tehokasta.

(22)

Virastolla tulisi olla erittäin pätevä henkilöstö. Viraston olisi erityisesti hyödynnettävä sääntelyviranomaisten, komission ja jäsenvaltioiden virastoon tilapäisesti siirtämän henkilöstön pätevyyttä ja kokemusta. Viraston henkilöstöön olisi sovellettava neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (11) vahvistettuja Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä (henkilöstösäännöt) ja Euroopan yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja (palvelussuhteen ehdot), sekä Euroopan yhteisöjen toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä. Johtokunnan olisi yhteisymmärryksessä komission kanssa vahvistettava tarvittavat soveltamissäännöt.

(23)

Viraston olisi sovellettava yleisiä sääntöjä, jotka koskevat yhteisön toimielinten asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi. Johtokunnan olisi vahvistettava käytännön toimenpiteet kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ja henkilötietojen suojaamiseksi.

(24)

Viraston olisi oltava tapauksen mukaan vastuussa toiminnastaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

(25)

Maiden, jotka eivät ole Euroopan yhteisön jäseniä, olisi yhteisön kanssa tehtävien asianmukaisten sopimusten mukaisesti voitava osallistua viraston työhön.

(26)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti.

(27)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta antaa suuntaviivat, jotka ovat tarpeen tilanteissa, joissa virasto tulee toimivaltaiseksi päättämään rajat ylittävään infrastruktuuriin pääsyn ehdoista ja kyseisen infrastruktuurin käyttöturvallisuudesta. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(28)

Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun viraston ensimmäinen johtaja on aloittanut tehtävässään, ja sen jälkeen neljän vuoden välein kertomus viraston erityistehtävistä ja saavutetuista tuloksista ja liitettävä kertomukseen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia. Komission olisi esitettävä kyseisessä kertomuksessa viraston lisätehtäviä koskevia ehdotuksia.

(29)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli kansallisten sääntelyviranomaisten osallistumista ja yhteistyötä yhteisön tasolla, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

PERUSTAMINEN JA OIKEUDELLINEN ASEMA

1 artikla

Kohde

1.   Tällä asetuksella perustetaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, jäljempänä ”virasto”.

2.   Viraston tarkoituksena on avustaa sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (7) 35 artiklassa ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (8) 39 artiklassa tarkoitettuja sääntelyviranomaisia jäsenvaltiossa suoritettavien sääntelytehtävien suorittamisessa yhteisön tasolla ja tarvittaessa koordinoida näiden sääntelyviranomaisten toimintaa.

3.   Kunnes viraston tilat ovat käytettävissä, se toimii komission tiloissa.

2 artikla

Oikeudellinen asema

1.   Virasto on yhteisön elin, jolla on oikeushenkilön asema.

2.   Virastolla on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia tai luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta ja esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.   Virastoa edustaa sen johtaja.

3 artikla

Kokoonpano

Virastoon kuuluu

a)

johtokunta, jonka tehtävät määritellään 13 artiklassa;

b)

sääntelyneuvosto, jonka tehtävät määritellään 15 artiklassa;

c)

johtaja, jonka tehtävät määritellään 17 artiklassa; ja

d)

valituslautakunta, jonka tehtävät määritellään 19 artiklassa.

4 artikla

Viraston päätösten tyypit

Virasto

a)

antaa siirtoverkonhaltijoille osoitettuja lausuntoja ja suosituksia;

b)

antaa sääntelyviranomaisille osoitettuja lausuntoja ja suosituksia;

c)

antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle osoitettuja lausuntoja ja suosituksia;

d)

tekee yksittäisiä päätöksiä 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa; ja

e)

esittää komissiolle ei-sitovat puiteohjeet, jäljempänä ”puiteohjeet”, verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 (13) 6 artiklan ja maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (14) 6 artiklan mukaisesti.

II LUKU

TEHTÄVÄT

5 artikla

Yleiset tehtävät

Virasto voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle lausunnon tai suosituksen kaikista kysymyksistä, jotka liittyvät tarkoituksiin, joita varten virasto on perustettu.

6 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden yhteistyöhön liittyvät tehtävät

1.   Virasto antaa komissiolle lausunnon Sähkö-ENTSOn perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta asetuksen (EY) N:o 714/2009 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja Kaasu-ENTSOn perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta asetuksen (EY) N:o 715/2009 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Virasto seuraa Sähkö-ENTSOlle asetettujen tehtävien suorittamista asetuksen (EY) N:o 714/2009 9 artiklan mukaisesti ja Kaasu-ENTSOlle asetettujen tehtävien suorittamista asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan mukaisesti.

3.   Virasto antaa lausunnon

a)

Sähkö-ENTSOlle asetuksen (EY) N:o 714/2009 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja Kaasu-ENTSOlle siten kuin asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 2 kohdassa säädetään verkkosäännöistä, ja

b)

Sähkö-ENTSOlle asetuksen (EY) N:o 714/2009 9 artiklan 2 alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja Kaasu-ENTSOlle siten kuin asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 2 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään ehdotuksesta vuotuiseksi työohjelmaksi ja ehdotuksesta yhteisön laajuiseksi verkon kehittämissuunnitelmaksi sekä siten kuin säädetään asetuksen (EY) N:o 714/2009 8 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa muissa asiaa koskevissa asiakirjoissa, ottaen huomioon syrjimättömyyden, todellisen kilpailun sekä sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokkaan ja varman toiminnan tavoitteet.

4.   Jos virasto katsoo, että sille asetuksen (EY) N:o 714/2009 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toimitettu vuotuinen työohjelmaluonnos tai yhteisön laajuinen verkon kehittämissuunnitelmaluonnos ei edistä syrjimättömyyttä, tosiasiallista kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa tai kolmansille osapuolille avoimen rajat ylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa taikka ei vastaa direktiivin 2009/72/EY ja asetuksen (EY) N:o 714/2009 tai direktiivin 2009/73/EY ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 asianomaisia säännöksiä, se antaa tosiasioihin perustuvan, asianmukaisesti perustellun lausunnon ja suosituksia Sähkö-ENTSOlle, Kaasu-ENTSOlle, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Virasto osallistuu verkkosääntöjen kehittämiseen asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisesti.

Virasto toimittaa komissiolle ei-sitovat puiteohjeet, mikäli siltä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 2 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 2 kohdan nojalla tätä edellytetään. Virasto tarkastelee uudelleen ei-sitovia puiteohjeita ja toimittaa ne uudelleen komissiolle, jos siltä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 4 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 4 kohdan nojalla tätä edellytetään.

Virasto toimittaa Sähkö-ENTSOlle tai Kaasu-ENTSOlle perustellun lausunnon verkkosäännöistä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 7 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

Virasto toimittaa verkkosäännöt komissiolle ja voi suosittaa sen hyväksymistä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 9 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Virasto laatii ja toimittaa komissiolle ehdotuksen verkkosäännöiksi, mikäli siltä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 10 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 10 kohdan nojalla tätä edellytetään.

5.   Virasto toimittaa komissiolle asianmukaisesti perustellun lausunnon asetuksen (EY) N:o 714/2009 9 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos Sähkö-ENTSO tai Kaasu-ENTSO ei ole pannut täytäntöön asetuksen (EY) N:o 714/2009 8 artiklan 2 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettuja verkkosääntöjä tai verkkosääntöjä, jotka on vahvistettu kyseisten asetusten 6 artiklan 1–10 kohdan mukaisesti mutta joita komissio ei ole hyväksynyt kyseisten asetusten 6 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

6.   Virasto seuraa ja analysoi komission asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan mukaisesti vahvistamien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa, niiden vaikutusta markkinoiden yhdentymistä helpottavien sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen samoin kuin syrjimättömyyteen, tehokkaaseen kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimivuuteen, sekä raportoi siitä komissiolle.

7.   Virasto valvoo edistymistä rajayhdysjohtokapasiteetin lisäämistä koskevien hankkeiden täytäntöönpanossa.

8.   Sääntelyviranomainen seuraa yhteisön laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien täytäntöönpanoa. Jos virasto havaitsee sellaisen suunnitelman ja sen täytäntöönpanon välillä epäjohdonmukaisuuksia, se tutkii epäjohdonmukaisuuksien syitä ja antaa siirtoverkonhaltijoille, kansallisille sääntelyviranomaisille tai muille toimivaltaisille elimille, joita asia koskee, suosituksia investointien toteuttamiseksi verkon yhteisön laajuisten kehittämissuunnitelmien mukaisesti.

9.   Virasto seuraa asetuksen (EY) N:o 714/2009 12 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 12 artiklassa tarkoitettua siirtoverkonhaltijoiden alueellista yhteistyötä ja ottaa tämän yhteistyön tulokset asianmukaisesti huomioon laatiessaan lausuntojaan, suosituksiaan ja päätöksiään.

7 artikla

Kansallisiin sääntelyviranomaisiin liittyvät tehtävät

1.   Virasto tekee teknisiä kysymyksiä koskevat yksittäiset päätökset, kun päätöksiä edellytetään direktiivissä 2009/72/EY, direktiivissä 2009/73/EY, asetuksessa (EY) N:o 714/2009 tai asetuksessa (EY) N:o 715/2009.

2.   Virasto voi työohjelmansa mukaisesti tai komission pyynnöstä antaa suosituksia auttaakseen sääntelyviranomaisia ja markkinatoimijoita hyvien toimintatapojen edistämisessä.

3.   Virasto luo puitteet kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyölle. Se edistää yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten välillä sekä sääntelyviranomaisten välillä alueellisella ja yhteisön tasolla ja ottaa tämän yhteistyön tulokset asianmukaisesti huomioon laatiessaan lausuntojaan, suosituksiaan ja päätöksiään. Jos virasto katsoo, että kyseistä yhteistyötä varten tarvitaan sitovia sääntöjä, se antaa tarvittavat suositukset komissiolle.

4.   Virasto antaa minkä tahansa sääntelyviranomaisen tai komission pyynnöstä tosiasioihin perustuvan lausunnon siitä, onko sääntelyviranomaisen tekemä päätös direktiivissä 2009/72/EY, direktiivissä 2009/73/EY, asetuksessa (EY) N:o 714/2009 tai asetuksessa (EY) N:o 715/2009 tarkoitettujen suuntaviivojen tai kyseisten direktiivien ja asetusten muiden asiaa koskevien säännösten mukainen.

5.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei noudata 4 kohdassa tarkoitettua viraston lausuntoa neljän kuukauden kuluessa sen saamispäivästä, virasto ilmoittaa asiasta komissiolle ja jäsenvaltiolle, jota asia koskee.

6.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen kohtaa yksittäisessä tapauksessa vaikeuksia direktiivissä 2009/72/EY, direktiivissä 2009/73/EY, asetuksessa (EY) N:o 714/2009 tai asetuksessa (EY) N:o 715/2009 tarkoitettujen suuntaviivojen soveltamisessa, se voi pyytää virastolta lausuntoa. Virasto antaa komissiota kuultuaan lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamisesta.

7.   Virasto päättää vähintään kahta jäsenvaltiota yhdistävään tai mahdollisesti yhdistävään sähkön ja kaasun infrastruktuuriin (rajat ylittävä infrastruktuuri) pääsyn ehdoista ja kyseisen infrastruktuurin käyttöturvallisuudesta 8 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Rajat ylittävään infrastruktuuriin pääsyn ehtoja ja sen käyttöturvallisuutta koskevat tehtävät

1.   Virasto päättää rajat ylittävään infrastruktuuriin liittyvistä sääntelykysymyksistä, jotka kuuluvat kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan ja joihin voi sisältyä pääsyä ja kyseisen infrastruktuurin käyttöturvallisuutta koskevia ehtoja, ainoastaan

a)

kun toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona asia annettiin näistä sääntelyviranomaisista viimeisen käsiteltäväksi, tai

b)

toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä.

Toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä pyytää a alakohdassa tarkoitetun määräajan jatkamista enintään kuudella kuukaudella.

Päätöksensä valmistelussa virasto kuulee kansallisia sääntelyviranomaisia ja siirtoverkonhaltijoita, joita asia koskee, ja sille annetaan tieto kaikkien asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksista ja huomioista.

2.   Rajat ylittävään infrastruktuuriin pääsyn ehtoihin on kuuluttava

a)

kapasiteetin jakamismenettely;

b)

jakamisen ajalliset kehykset;

c)

ylikuormituksesta aiheutuvien tulojen jakaminen; ja

d)

kyseisen infrastruktuurin käyttäjiltä perittävät kustannukset, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tai direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 kohdan d alakohdassa.

3.   Jos asia on saatettu viraston käsiteltäväksi 1 kohdan nojalla

a)

virasto tekee päätöksensä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona asia saatettiin sen käsiteltäväksi;

b)

virasto voi tarvittaessa tehdä väliaikaisen päätöksen sen varmistamiseksi, että kyseisen infrastruktuurin toimitusvarmuus tai käyttöturvallisuus on suojattu.

4.   Komissio voi antaa suuntaviivoja siitä, missä tilanteissa virasto tulee toimivaltaiseksi päättämään rajat ylittävään infrastruktuuriin pääsyn ehdoista ja kyseisen infrastruktuurin käyttöturvallisuudesta. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään tämän asetuksen 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut sääntelykysymykset kattavat asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklassa tai direktiivin 2009/73/EY 36 artiklassa tarkoitetut vapautukset, tässä asetuksessa asetetut määräajat eivät kumuloidu kyseisissä asetuksissa asetettujen määräaikojen kanssa.

9 artikla

Muut tehtävät

1.   Virasto voi myöntää asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja vapautuksia. Virasto voi myös myöntää direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja vapautuksia, jos kyseinen infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella.

2.   Virasto antaa komission pyynnöstä lausunnon kansallisten sääntelyviranomaisten sertifiointia koskevista päätöksistä asetuksen (EY) N:o 714/2009 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

Virastolle voidaan komission selkeästi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 23 artiklan perusteella annettujen suuntaviivojen mukaisesti määrittelemissä olosuhteissa antaa lisätehtäviä, joihin ei liity päätösvaltaa, kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät tarkoitukseen, jota varten virasto on perustettu.

10 artikla

Kuuleminen ja avoimuus

1.   Tehtäviään suorittaessaan ja etenkin kehittäessään puiteohjeita asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisesti sekä ehdottaessaan muutoksia jommankumman asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuihin sääntöihin virasto kuulee laajasti ja varhaisessa vaiheessa avoimesti markkinaosallistujia, siirtoverkonhaltijoita, kuluttajia, loppukäyttäjiä ja tarvittaessa kilpailuviranomaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden toimivaltaa, erityisesti tehtävien liittyessä siirtoverkonhaltijoihin.

2.   Virasto varmistaa, että yleisölle ja kaikille asianomaisille osapuolille annetaan tarvittaessa puolueetonta ja luotettavaa tietoa, joka on helposti saatavissa, varsinkin jos on kyse viraston työn tuloksia koskevasta tiedosta.

Kaikki sellaiset asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava, jotka liittyvät puiteohjeiden laatimiseen asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan tai jommankumman asetuksen 7 artiklan nojalla tehtävien verkkosääntöjen muuttamisen yhteydessä järjestettyihin kuulemisiin.

3.   Ennen asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 mukaisten puiteohjeiden hyväksymistä taikka jommankumman asetuksen 7 artiklan mukaisen verkkosääntöjen muuttamisen ehdottamista viraston on ilmoitettava, miten kuulemismenettelyn aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon ja perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

4.   Virasto julkaisee omilla verkkosivuillaan ainakin johtokunnan, sääntelyneuvoston ja valituslautakunnan kokousten esityslistat ja tausta-asiakirjat sekä mahdollisesti pöytäkirjat.

11 artikla

Sähkö- ja maakaasualaa koskeva seuranta ja raportointi

1.   Läheisessä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa, kansalliset sääntelyviranomaiset mukaan luettuina, ja rajoittamatta kilpailuviranomaisten toimivaltaa virasto seuraa sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita ja erityisesti sähkön ja maakaasun vähittäishintojen kehitystä, verkkoon ja myös uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön verkkoon pääsyä sekä direktiivin 2009/72/EY ja direktiivin 2009/73/EY mukaisten kuluttajanoikeuksien noudattamista.

2.   Virasto julkaisee 1 kohdassa tarkoitettujen valvontatoimien tuloksista vuosikertomuksen. Se yksilöi kyseisessä kertomuksessa sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamisen mahdolliset esteet.

3.   Vuotuisen kertomuksensa julkaisemisen yhteydessä virasto voi antaa Euroopan parlamentille ja komissiolle lausunnon toimista, joita voitaisiin toteuttaa 2 kohdassa tarkoitettujen esteiden poistamiseksi.

III LUKU

ORGANISAATIO

12 artikla

Johtokunta

1.   Johtokunta koostuu yhdeksästä jäsenestä. Kullakin jäsenellä on yksi varajäsen. Komissio nimittää kaksi jäsentä ja heidän varajäsenensä, Euroopan parlamentti kaksi jäsentä ja heidän varajäsenensä ja neuvosto viisi jäsentä ja näiden varajäsenet. Euroopan parlamentin jäsen ei voi samalla olla johtokunnan jäsen. Johtokunnan jäsenten ja heidän varajäsentensä toimikausi on neljä vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran. Ensimmäinen toimikausi on kuusi vuotta puolella jäsenistä ja näiden varajäsenillä.

2.   Johtokunta valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena aina tämän ollessa estynyt. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta, ja samat henkilöt voidaan valita tehtäviinsä kerran uudelleen. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy, kun heidän jäsenyytensä johtokunnassa päättyy.

3.   Johtokunta kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Sääntelyneuvoston puheenjohtaja tai sääntelyneuvoston nimeämä sääntelyneuvoston jäsen ja johtaja osallistuvat asian käsittelyyn ilman äänioikeutta, jollei johtokunta toisin päätä viraston johtajan osalta. Johtokunta kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa säännönmukaiseen istuntoon. Muulloin se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa johtokunnan jäsenistä sitä pyytää. Johtokunta voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijaksi kenet tahansa henkilön, jonka lausuntoa se voi tarvita. Johtokunnan jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu. Virasto huolehtii johtokunnan sihteeristötehtävistä.

4.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, johtokunta tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä. Kullakin johtokunnan jäsenellä tai hänen varajäsenellään on yksi ääni.

5.   Työjärjestyksessä vahvistetaan yksityiskohtaisemmin

a)

äänestyssäännöt ja erityisesti ehdot, joihin perustuen jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt; ja

b)

neuvoston nimittämien johtokunnan jäsenten uudelleen valinnassa sovellettavaa kiertoa koskevat säännöt jäsenvaltioiden tasapuolisen osallistumisen varmistamiseksi ajan mittaan.

6.   Johtokunnan jäsen ei voi olla sääntelyneuvoston jäsen.

7.   Johtokunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja puolueettomasti yleisen edun mukaisesti pyytämättä tai noudattamatta poliittisia ohjeita. Tätä varten kukin jäsen tekee sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan kirjallisen ilmoituksen, jossa hän joko ilmoittaa, että hänen riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsee sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän hänen riippumattomuuttaan. Nämä ilmoitukset annetaan vuosittain ja ne julkistetaan.

13 artikla

Johtokunnan tehtävät

1.   Johtokunta nimittää johtajan 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuultuaan sääntelyneuvostoa ja saatuaan sen puoltavan lausunnon 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Johtokunta nimittää sääntelyneuvoston jäsenet virallisesti 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Johtokunta nimittää valituslautakunnan jäsenet virallisesti 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

4.   Johtokunta huolehtii siitä, että virasto toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät tämän asetuksen mukaisesti.

5.   Johtokunta vahvistaa ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää sen jälkeen, kun se on kuullut komissiota ja saanut sääntelyneuvoston hyväksynnän 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti, viraston seuraavan vuoden työohjelman ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Työohjelman vahvistaminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

6.   Johtokunta hyväksyy monivuotisen ohjelman ja tarvittaessa tarkistaa sitä. Tarkistamisen on perustuttava riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan johtokunnan pyynnöstä laatimaan arviointikertomukseen. Kyseiset asiakirjat julkistetaan.

7.   Johtokunta käyttää talousarviovaltaansa 21–24 artiklan mukaisesti.

8.   Johtokunta päättää komission suostumuksen saatuaan kaikkien muista yhteisön lähteistä tulevien testamenttilahjoitusten, lahjoitusten ja tukien tai jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten maksaman vapaaehtoisen rahoituksen hyväksymisestä. Lausunnossa, jonka johtokunta 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti antaa, on nimenomaisesti käsiteltävä tässä kohdassa säädettyjä rahoituslähteitä.

9.   Johtokunta käyttää sääntelyneuvostoa kuultuaan kurinpitovaltaa johtajaan nähden.

10.   Johtokunta vahvistaa tarvittaessa viraston säännöt henkilöstösääntöjen soveltamiseksi 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

11.   Johtokunta vahvistaa 30 artiklan mukaisesti käytännön toimenpiteet, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua viraston asiakirjoihin.

12.   Johtokunta vahvistaa ja julkaisee 17 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun vuosikertomusluonnoksen pohjalta viraston toimintaa koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa kyseisen kertomuksen viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Viraston toimintaa koskevassa vuosikertomuksessa on oltava erillinen sääntelyneuvoston hyväksymä osa, joka koskee viraston sääntelytoimintaa kyseisenä vuonna.

13.   Johtokunta vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä.

14 artikla

Sääntelyneuvosto

1.   Sääntelyneuvoston kokoonpano on seuraava:

a)

direktiivin 2009/72/EY 35 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2009/73/EY 39 artiklan 1 kohdan mukaisten sääntelyviranomaisten korkean tason edustajia ja yksi varajäsen jäsenvaltiota kohden näiden viranomaisten nykyisistä korkeassa asemassa olevista työntekijöistä; ja

b)

komission edustaja, jolla ei ole äänivaltaa.

Sääntelyneuvostossa saa olla ainoastaan yksi edustaja kunkin jäsenvaltion kansallisesta sääntelyvirastosta.

Kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on varajäsenen nimeäminen kansallisen sääntelyviranomaisen nykyisen henkilöstön keskuudesta.

2.   Sääntelyneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estynyt. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi ja puoli vuotta, ja sama henkilö voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy joka tapauksessa silloin, kun heidän jäsenyytensä sääntelyneuvostossa päättyy.

3.   Sääntelyneuvosto tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä. Kullakin jäsenellä tai varajäsenellä on yksi ääni.

4.   Sääntelyneuvosto vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä, jossa vahvistetaan yksityiskohtaisemmat äänestyssäännöt ja erityisesti ehdot, joiden mukaisesti jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt. Työjärjestyksessä voidaan määrätä erityisistä työmenetelmistä alueellista yhteistyötä koskevien aloitteiden yhteydessä esiin nousevien kysymysten käsittelyä varten.

5.   Sääntelyneuvosto toimii sille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan riippumattomasti, eikä se pyydä ohjeita miltään jäsenvaltion hallitukselta, komissiolta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä etutaholta eikä noudata tällaisia ohjeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen jäsenten toimimista edustamansa sääntelyviranomaisen puolesta.

6.   Virasto huolehtii sääntelyneuvoston sihteeristötehtävistä.

15 artikla

Sääntelyneuvoston tehtävät

1.   Sääntelyneuvosto antaa johtajalle lausunnon 5, 6, 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuista vahvistettavista lausunnoista, suosituksista ja päätöksistä. Lisäksi sääntelyneuvosto antaa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa ohjeita johtajalle johtajan tehtävien suorittamisessa.

2.   Sääntelyneuvosto antaa johtokunnalle lausunnon henkilöstä, joka esitetään nimitettäväksi johtajaksi 13 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sääntelyneuvosto tekee kyseisen päätöksen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä.

3.   Sääntelyneuvosto hyväksyy 13 artiklan 5 kohdan ja 17 artiklan 6 kohdan mukaisesti sekä 23 artiklan 1 kohtaan perustuvan alustavan talousarvioesityksen puitteissa viraston seuraavan vuoden työohjelman ja esittää sen ennen kunkin vuoden syyskuun 1 päivää johtokunnan vahvistettavaksi.

4.   Sääntelyneuvosto hyväksyy vuosikertomuksessa olevan sääntelytoimintaa koskevan erillisen osan 13 artiklan 12 kohdan ja 17 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

5.   Euroopan parlamentti voi kutsua sääntelyneuvoston puheenjohtajan tai hänen varajäsenensä antamaan lausunnon parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaamaan tämän valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin kunnioittaen kuitenkin täysin kutsutun henkilön riippumattomuutta.

16 artikla

Johtaja

1.   Virastoa johtaa sen johtaja, joka toimii 15 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettujen ohjeiden ja, siltä osin kuin tässä asetuksessa niin säädetään, sääntelyneuvoston lausuntojen mukaisesti. Johtaja ei saa pyytää ohjeita miltään hallitukselta, komissiolta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä etutaholta eikä noudattaa tällaisia ohjeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtokunnan ja sääntelyneuvoston roolia johtajan tehtäviin liittyen.

2.   Johtokunta nimittää johtajan sääntelyneuvoston puoltavan lausunnon jälkeen ansioiden sekä energia-alaan liittyvän pätevyyden ja kokemuksen perusteella komission julkisen kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella ehdottamista vähintään kolmesta henkilöstä. Johtokunnan valitsema ehdokas voidaan ennen nimittämistä kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

3.   Johtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättymistä edeltävien yhdeksän kuukauden aikana komissio suorittaa arvioinnin. Arvioinnissa komissio tarkastelee erityisesti

a)

johtajan tehtävien hoitoa;

b)

viraston tehtäviä ja velvoitteita lähivuosina.

Edellä olevaa b alakohtaa koskeva arviointi tehdään riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan avustuksella.

4.   Johtokunta voi komission ehdotuksesta sääntelyneuvostoa kuultuaan ja ottaen kaikin tavoin huomioon sääntelyneuvoston arvioinnin ja sen arvioinnista antaman lausunnon ja ainoastaan niissä tapauksissa, joissa tämä on viraston tehtävien ja velvoitteiden kannalta perusteltua, jatkaa johtajan toimikautta kerran enintään kolmella vuodella.

5.   Johtokunta ilmoittaa Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa johtajan toimikautta. Johtaja voidaan toimikauden jatkamista edeltävän yhden kuukauden aikana kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin.

6.   Jos johtajan toimikautta ei jatketa, hän jatkaa tehtävässään seuraajansa nimittämiseen asti.

7.   Johtaja voidaan erottaa ainoastaan johtokunnan päätöksellä tämän saatua sääntelyneuvoston puoltavan lausunnon. Sääntelyneuvosto tekee kyseisen päätöksen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä.

8.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat pyytää johtajaa raportoimaan tehtäviensä suorittamisesta. Euroopan parlamentti voi myös kutsua johtajan antamaan lausunnon parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaamaan kyseisen valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin.

17 artikla

Johtajan tehtävät

1.   Johtaja edustaa virastoa ja vastaa sen johtamisesta.

2.   Johtaja valmistelee johtokunnat työt. Hän osallistuu johtokunnan työhön ilman äänioikeutta.

3.   Johtaja vahvistaa ja julkaisee ne 5, 6, 7, 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut lausunnot, suositukset ja päätökset, joista sääntelyneuvosto on antanut puoltavan lausunnon.

4.   Johtaja huolehtii viraston vuotuisen työohjelman täytäntöönpanosta sääntelyneuvoston ohjaamana ja johtokunnan hallinnollisessa valvonnassa.

5.   Johtaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen viraston tämän asetuksen mukaisen toiminnan.

6.   Johtaja laatii joka vuosi viraston työohjelmaluonnoksen seuraavalle vuodelle ja toimittaa sen sääntelyneuvostolle, Euroopan parlamentille ja komissiolle kyseisen vuoden kesäkuun 30 päivään mennessä.

7.   Johtaja laatii alustavan talousarvioesityksen 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja huolehtii viraston talousarvion toteuttamisesta 24 artiklan mukaisesti.

8.   Johtaja laatii joka vuosi luonnoksen vuosikertomukseksi, jossa on viraston sääntelytoimintaa koskeva erillinen osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa.

9.   Johtajalla on viraston henkilöstöön nähden 28 artiklan 3 kohdan mukainen toimivalta.

18 artikla

Valituslautakunta

1.   Valituslautakunta koostuu kuudesta jäsenestä ja kuudesta varajäsenestä, jotka on valittu kansallisten sääntelyviranomaisten, kilpailuviranomaisten tai muiden kansallisten tai yhteisön elinten nykyisistä tai entisistä korkeassa asemassa olevista työntekijöistä, joilla on asiaankuuluva energia-alan kokemus. Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa. Valituslautakunta tekee päätöksensä määräenemmistöllä, jonka muodostavat vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Valituslautakunta kutsutaan koolle tarpeen mukaan.

2.   Johtokunta nimeää valituslautakunnan jäsenet virallisesti julkisen kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella komission esityksestä ja kuultuaan sääntelyneuvostoa.

3.   Valituslautakunnan jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita tehtäväänsä uudelleen. Valituslautakunnan jäsenet ovat päätöksenteossaan riippumattomia. Heitä eivät sido mitkään ohjeet. He eivät saa hoitaa muita tehtäviä virastossa, sen johtokunnassa tai sen sääntelyneuvostossa. Valituslautakunnan jäsen voidaan vapauttaa tehtävistään toimikautensa aikana ainoastaan, jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan rikkomukseen, ja johtokunta tekee päätöksen vapauttamisesta sääntelyneuvostoa kuultuaan.

4.   Valituslautakunnan jäsen ei saa osallistua valituskäsittelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jotakin menettelyn osapuolta tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota valitus koskee.

5.   Jos valituslautakunnan jäsen jostakin 4 kohdassa tarkoitetusta tai muusta syystä katsoo, ettei jonkin valituslautakunnan jäsenen pitäisi osallistua valituskäsittelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle. Valitusmenettelyn asianosainen voi vastustaa valituslautakunnan jäsenen osallistumista asian käsittelyyn jollakin 4 kohdassa tarkoitetuista perusteista tai jos jäsenellä epäillään olevan ennakkokäsitys asiasta. Vastustaminen jätetään tutkimatta, jos sen perusteena on jäsenen kansallisuus tai jos asianosainen on vastustamisperusteen olemassaolosta tietoisena ryhtynyt muuhun valitusmenettelyä koskevaan toimeen kuin valituslautakunnan kokoonpanon vastustaminen.

6.   Valituslautakunta päättää ilman asianomaista jäsentä, miten 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä. Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen sijaisensa. Jos sijainen katsoo olevansa samalla tavoin esteellinen, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.

7.   Valituslautakunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti. Tätä varten he tekevät sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan kirjalliset ilmoitukset, joissa he joko ilmoittavat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan. Nämä ilmoitukset julkaistaan vuosittain.

19 artikla

Muutoksenhaku

1.   Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, kansalliset sääntelyviranomaiset mukaan luettuina, voivat hakea muutosta 7, 8 tai 9 artiklassa tarkoitettuun päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

2.   Valitus ja sen perusteet on toimitettava virastolle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi kyseiselle henkilölle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, siitä päivästä, jona virasto on julkaissut päätöksen. Valituslautakunta ratkaisee asian kahden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta. Valituslautakunta voi kuitenkin harkitessaan asian sitä edellyttävän päättää lykätä riitautetun päätöksen soveltamista.

4.   Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko sille perusteita. Se kehottaa valitusmenettelyn asianosaisia aina tarvittaessa esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa valituslautakunnalta tai muilta valitusmenettelyn asianosaisilta vastaanotetuista tiedoksiannoista. Valitusmenettelyn asianosaisilla on oikeus esittää suullinen lausuma.

5.   Valituslautakunta voi joko käyttää viraston toimivaltaa tämän artiklan mukaisesti tai siirtää asian viraston toimivaltaisen elimen hoidettavaksi. Valituslautakunnan tekemä päätös on mainittua elintä sitova.

6.   Sääntelyneuvosto vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä.

7.   Virasto julkaisee valituslautakunnan tekemät päätökset.

20 artikla

Kanne yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa

1.   Valituslautakunnan tai, jos valituslautakunta ei ole toimivaltainen, viraston tekemä päätös voidaan riitauttaa nostamalla kanne yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti.

2.   Jos virasto laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan nostaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 232 artiklan mukaisesti.

3.   Virasto on velvollinen toteuttamaan toimenpiteet, joita yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai yhteisöjen tuomioistuimen tuomion noudattaminen edellyttää.

IV LUKU

VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

21 artikla

Viraston talousarvio

1.   Viraston tulot muodostuvat erityisesti

a)

Euroopan unionin yleiseen talousarvioon (pääluokka ”Komissio”) sisältyvästä yhteisön tuesta;

b)

virastolle 22 artiklan nojalla suoritetuista maksuista;

c)

13 artiklan 8 kohdan mukaisesta jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten maksamasta vapaaehtoisesta rahoituksesta; ja

d)

mahdollisista 13 artiklan 8 kohdan mukaisista testamenttilahjoituksista, lahjoituksista ja tuista.

2.   Viraston menot muodostuvat henkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenoista.

3.   Viraston tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4.   Viraston kaikista tuloista ja menoista tehdään kutakin varainhoitovuotta, joka on kalenterivuosi, varten ennakkoarviot, jotka otetaan sen talousarvioon.

22 artikla

Maksut

1.   Virasto voi periä maksun 9 artiklan 1 kohdan mukaisen vapautuspäätöksen hakemisesta.

2.   Komissio vahvistaa 1 kohdassa tarkoitetut maksut.

23 artikla

Talousarvion laatiminen

1.   Johtaja laatii kunkin vuoden helmikuun 15 päivään mennessä alustavan talousarvioesityksen, joka käsittää seuraavan varainhoitovuoden suunnitellut toimintamenot ja työohjelman, ja toimittaa tämän alustavan talousarvioesityksen sekä alustavan henkilöstötaulukon johtokunnalle. Johtokunta laatii vuosittain johtajan laatimaan alustavaan talousarvioesitykseen perustuvan ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten. Johtokunta toimittaa kyseisen ennakkoarvion, joka sisältää alustavan henkilöstötaulukon, komissiolle 31 päivään maaliskuuta mennessä. Johtajan laatima esitys toimitetaan ennen ennakkoarvion vahvistamista sääntelyneuvostolle, joka voi antaa siitä perustellun lausunnon.

2.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle (jäljempänä yhteisesti ”budjettivallan käyttäjä”).

3.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen tarpeellisiksi katsomansa arviot henkilöstötaulukkoon liittyvistä kustannuksista ja tukimäärästä, joihin osoitetaan rahoitus Euroopan unionin yleisestä talousarviosta perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti.

4.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa viraston henkilöstötaulukon.

5.   Johtokunta laatii viraston talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa.

6.   Johtokunta ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta viraston talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita kuten rakennusten vuokraus tai hankinta. Johtokunta ilmoittaa aikomuksistaan myös komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa virastolle tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, virasto voi käynnistää suunnitellun hankkeen.

24 artikla

Talousarvion toteutus ja valvonta

1.   Johtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa viraston talousarvion.

2.   Viraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Viraston tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä. Komission tilinpitäjä konsolidoi tämän jälkeen toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (15), (jäljempänä ”varainhoitoasetus”), 128 artiklan mukaisesti.

3.   Komission tilinpitäjä toimittaa viraston alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivään mennessä. Selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.   Saatuaan viraston alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, johtaja vahvistaa viraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

5.   Johtokunta antaa lausunnon viraston lopullisesta tilinpäätöksestä.

6.   Johtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja johtokunnan lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilitarkastustuomioistuimelle 1 päivään heinäkuuta mennessä varainhoitovuoden päättymisen jälkeen.

7.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

8.   Johtaja toimittaa 15 päivään lokakuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin. Johtaja toimittaa tämän vastineen myös johtokunnalle ja komissiolle.

9.   Johtaja toimittaa varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille sen pyynnöstä kaikki tiedot, joita tarvitaan vastuuvapauden myöntämiseksi talousarvion toteuttamisesta kyseiseltä varainhoitovuodelta sujuvasti.

10.   Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta johtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

25 artikla

Varainhoitosäännöt

Johtokunta vahvistaa virastoon sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002, jos se on välttämätöntä viraston toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi, ja ainoastaan, jos komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.

26 artikla

Petostentorjunta

1.   Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi virastoon sovelletaan rajoituksetta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (16) säännöksiä.

2.   Virasto liittyy Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (17) ja antaa välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia viraston työntekijöitä.

3.   Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä viraston varojen edunsaajien luona ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.

V LUKU

YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ

27 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

28 artikla

Henkilöstö

1.   Viraston henkilöstöön, mukaan lukien sen johtaja, sovelletaan henkilöstösääntöjä, palvelussuhteen ehtoja ja Euroopan yhteisöjen toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2.   Johtokunta antaa yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklassa edellytettyjen järjestelyjen mukaisesti.

3.   Virasto käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka kuuluvat nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen mukaan ja sopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle palvelussuhteen ehtojen mukaan.

4.   Johtokunta voi antaa säännöksiä, joilla sallitaan kansallisten asiantuntijoiden siirto jäsenvaltioista viraston määräaikaiseen palvelukseen.

29 artikla

Viraston vastuu

1.   Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, viraston on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti korvattava aiheuttamansa tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.

2.   Viraston työntekijöiden henkilökohtainen taloudellinen ja kurinpidollinen vastuu virastoa kohtaan säännellään viraston henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

30 artikla

Tiedonsaantioikeus

1.   Viraston hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (18).

2.   Johtokunta hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt 3 päivään maaliskuuta 2010 mennessä.

3.   Viraston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklassa esitetyin edellytyksin tai nostaa kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklassa esitetyin edellytyksin.

31 artikla

Kolmansien maiden osallistuminen

1.   Kolmannet maat voivat osallistua viraston toimintaan, jos ne ovat tehneet yhteisön kanssa sopimuksen, jonka perusteella ne ovat omaksuneet energiaa ja soveltuvilta osin ympäristöä ja kilpailua koskevan yhteisön oikeuden ja soveltavat sitä.

2.   Mainittujen sopimusten määräysten mukaisesti päätetään järjestelyistä, joissa määritellään etenkin viraston toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus kyseisten maiden osalta sekä niiden osallistumista koskevat säännöt, mukaan lukien rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat säännöt.

32 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

33 artikla

Kielijärjestelyt

1.   Virastoon sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (19) säännöksiä.

2.   Johtokunta päättää viraston sisäisistä kielijärjestelyistä.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Arviointi

1.   Komissio tekee riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan avustamana arvioinnin viraston toiminnasta. Arviointi kattaa viraston saavuttamat tulokset ja sen työmenetelmät suhteessa sen tavoitteeseen, toimeksiantoon ja tehtäviin, jotka määritellään tässä asetuksessa ja viraston vuotuisissa työohjelmissa. Kyseisen arvioinnin perustana on oltava laaja-alainen kuuleminen 10 artiklan mukaisesti.

2.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin sääntelyneuvostolle. Sääntelyneuvosto antaa tämän asetuksen, viraston ja sen työmenetelmien muuttamista koskevia suosituksia komissiolle, joka voi toimittaa ne oman lausuntonsa sekä asianmukaisten ehdotusten kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissio toimittaa ensimmäisen arvioinnin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen johtaja on aloittanut tehtävässään. Komissio toimittaa tämän jälkeen arvioinnin vähintään joka neljäs vuosi.

35 artikla

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Edellä olevaa 5–11 artiklaa sovelletaan 3 päivästä maaliskuusta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä heinäkuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. ERLANDSSON

(1)  EUVL C 211, 19.8.2008, s. 23.

(2)  EUVL C 172, 5.7.2008, s. 55.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 18. kesäkuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 9. tammikuuta 2009 (EUVL C 75 E, 31.3.2009, s. 1), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 25. kesäkuuta 2009.

(4)  EUVL C 296, 14.11.2003, s. 34.

(5)  EUVL C 176, 15.7.2003, s. 37.

(6)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.

(7)  Katso tämän virallisen lehden sivu 55.

(8)  Katso tämän virallisen lehden sivu 94.

(9)  EUVL L 262, 22.9.2006, s. 1.

(10)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

(11)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(12)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(13)  Katso tämän virallisen lehden sivu 15.

(14)  Katso tämän virallisen lehden sivu 36.

(15)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(16)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(17)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(18)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(19)  EYVL 17, 6.10.1958, s. 385/58.