10.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 179/26

(1)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 193/2009 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(2)

Rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä komissio otti asetuksella (EY) N:o 194/2009 (3) käyttöön väliaikaisen tasoitustullin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa.

(3)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä, monet asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten toimittamat suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(4)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia.

(5)

Yhdysvaltojen viranomaiset ja muut asianomaiset osapuolet eivät olleet tyytyväisiä päätökseen, jonka mukaan niillä oli vain 16 päivää aikaa toimittaa huomautuksia alustavista päätelmistä, eivätkä päätökseen, jolla evättiin joidenkin osapuolten pyynnöt huomautusten toimittamista koskevan määräajan pidentämisestä.

(6)

Perusasetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisille osapuolille voidaan ilmoittaa niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden perustana olevista yksityiskohdista, joiden nojalla väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Komission käytäntönä on ilmoittaa kaikille menettelyn osapuolille asiasta julkaisemalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetus, jolla väliaikaiset toimenpiteet otetaan käyttöön, ja ilmoittaa määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat toimittaa asiaa koskevia huomautuksia. Käytäntöä noudatettiin tässäkin menettelyssä. Perusasetuksessa ei täsmennetä määräaikaa, jonka kuluessa osapuolten on toimitettava huomautuksensa. Tässä menettelyssä myönnettiin 16 päivän määräaika (joka pidennettiin 17 päivään), kun otettiin huomioon menettelyn monimutkaisuus ja tarve noudattaa tukien vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan vaatimusta, jonka mukaan tutkimus on saatettava päätökseen 13 kuukauden kuluessa sen vireillepanosta.

(7)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä Yhdysvaltojen viranomaiset esittivät huomautuksia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavasta tullin määrästä. Niiden yhdysvaltalaisten yritysten, jotka eivät ilmoittautuneet eivätkä toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, väliaikainen tulli vahvistettiin otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritetyn korkeimman tukimarginaalin tai korkeimman vahinkomarginaalin tasolle. Samaa menetelmää sovellettiin myös polkumyynnin vastaisessa menettelyssä. Näin vahvistettu polkumyyntitulli esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa (”kaikkia muita yrityksiä koskeva tulli”, joka oli määrältään 182,4 euroa tonnia kohti). Yhdysvaltojen viranomaiset katsovat, että tulli on laskettu käytettävissä olevien tietojen perusteella virheellisesti. Yhdysvaltojen viranomaiset katsovat, että jotta voitaisiin tehdä päätelmät käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, on ensin määritettävä, että osapuoli on kieltäytynyt antamasta tai ei ole toimittanut tarvittavia tietoja  (4). Yhdysvaltojen viranomaisten mielestä olisi pikemminkin sovellettava otoksen ulkopuolisille yhteistyössä toimineille yrityksille laskettua painotettua keskimääräistä tullia.

(8)

On muistettava, että menettelyn vireillepanon yhteydessä komissio lähetti otantakyselylomakkeen, valituksen ja vireillepanoilmoituksen valituksessa luetelluille yrityksille (yli 150 yritystä). Kopio otantakyselylomakkeesta liitettiin myös verbaalinoottiin, joka lähetettiin vireillepanon yhteydessä Yhdysvaltojen Euroopan yhteisöjen -edustustolle, jota pyydettiin toimittamaan se yhdysvaltalaisille viejille/tuottajille. Lisäksi National Biodiesel Board, joka on ollut menettelyn osapuolena alusta lähtien, edustaa useita biodieselalan yrityksiä Yhdysvalloissa.

(9)

Vireillepanoilmoituksessa sekä otantakyselylomakkeen saatekirjeessä kiinnitettiin huomio yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappaleessa todettiin, yli 50 yritystä ilmoittautui otantaan ja toimitti pyydetyt tiedot 15 päivän kuluessa. Näiden yritysten osuus biodieselin kokonaistuonnista Yhdysvalloista yhteisöön oli yli 80 prosenttia.

(10)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Yhdysvaltojen viranomaisilta pyydettiin lisätietoja. Niitä pyydettiin erityisesti kehottamaan, että muut yhdysvaltalaiset biodieselin viejät/tuottajat kuin ne, jotka on lueteltu väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklassa ja liitteessä, jotka eivät olleet tiedossa menettelyn vireillepanon aikana ja jotka eivät aiemmin kieltäytyneet yhteistyöstä (5), ilmoittautuisivat.

(11)

Yhdysvaltojen viranomaiset toimittivat luettelon, jossa oli yli 100 muun Yhdysvalloissa toimivan yrityksen (tuottajan/viejän) nimet. Luetteloa tarkasteltiin ja selvitettiin, oliko joitakin yrityksiä pyydetty toimimaan yhteistyössä jo menettelyn vireillepanovaiheessa. Tarkastelussa kävi ilmi, että monia luettelossa olevia yrityksiä oli pyydetty toimimaan yhteistyössä jo otantakyselyssä, mutta ne eivät olleet suostuneet tähän silloin. Nämä yritykset toisin sanoen olivat tietoisia perusasetuksen 18 artiklan mukaisista yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista.

(12)

Havaittiin kuitenkin, että pyyntö Yhdysvaltojen viranomaisille toimittaa tietoja luettelossa olleista yrityksistä (yli 40), jotka eivät olleet komission tiedossa menettelyn vireillepanon aikana, tehtiin väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Sen vuoksi päätettiin lisätä nämä yritykset tämän asetuksen liitteeseen ja soveltaa niihin samaa tullia kuin niihin yrityksiin, jotka toimivat selvästi yhteistyössä mutta joita ei valittu otokseen. Näille yrityksille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopulliset toimenpiteet aiottiin ottaa käyttöön, ja niitä kehotettiin esittämään huomautuksia siitä, että niiden nimet ehdotettiin lisättäväksi tämän asetuksen liitteeseen.

(13)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Yhdysvaltojen viranomaiset hyväksyivät ehdotuksen, jonka mukaan painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan näihin muihin yrityksiin. Yhdysvaltojen viranomaiset kuitenkin katsoivat, ettei ollut selitetty, miksi muihin yrityksiin sovelletaan ”kaikkia muita yrityksiä” koskevaa tullia. On huomattava, että otantamenettelyn yhteydessä yhteistyöhön pyydettyjen yritysten osalta selitykset on annettu jo edellä. Niiden mahdollisten yhdysvaltalaisten viejien/tuottajien osalta, joille ei ilmoitettu yksilöllisesti tutkimuksesta tai joita ei mainittu 11 kappaleessa tarkoitetussa luettelossa, on ensinnäkin huomattava, että menettelyn vireillepanon yhteydessä pyrittiin mittavin toimin ottamaan yhteyttä yhdysvaltalaisiin yrityksiin, joita menettely saattaisi koskea (ks. 8 ja 10 kappale) Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeenkin toteutettiin vielä 10 kappaleessa tarkoitettuja lisätoimia muiden yritysten löytämiseksi, minkä tuloksena lisättiin yli 40 yritystä niiden yritysten luetteloon, joihin sovelletaan painotettua keskimääräistä tullia. Katsotaankin, että nämä laajamittaiset toimet ovat tarjonneet yhdysvaltalaisille biodieselyrityksille täydet mahdollisuudet ilmoittautua. Tältä osin on huomattava, että asiaankuuluva tuotannonalan järjestö on ollut mukana menettelyssä vireillepanosta lähtien. Sen vuoksi katsotaan, että ”kaikkia muita yrityksiä” koskevaa tullia olisi sovellettava yrityksiin, jotka eivät ilmoittautuneet.

(14)

Yksi yritys, joka toimitti vastauksen otantakyselylomakkeeseen ja sisällytettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen liitteeseen, pyysi että sen emoyritys lisättäisiin tämän asetuksen liitteessä olevaan yritysten luetteloon. Yritys pyysi myös, että näiden kahden yrityksen sijaintikaupunki muutettaisiin liitteessä oikein yrityksen laskutusosoitteen mukaisesti.

(15)

Yrityksen pyynnön tarkastelun jälkeen katsottiin, että myös emoyritys olisi lisättävä tämän asetuksen liitteen luetteloon, koska se mainittiin yrityksen otantakyselyyn toimittamassa vastauksessa ainoaksi etuyhteydessä olevaksi yritykseksi, joka toimii biodieselalalla. Myös molempien yritysten sijaintipaikka muutettiin.

(16)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus käsitti siis 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka kattoivat tammikuun 2004 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(17)

Koska Yhdysvalloissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien otannasta ei tehty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 5–10 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(18)

Eräät osapuolet esittivät huomautuksia yhteisön tuottajien otoksen edustavuudesta. Näitä huomautuksia käsitellään 74–78 kappaleessa.

(19)

Vireillepanoilmoituksessa tuote, jota väitettiin tuotavan polkumyynnillä, oli määritelmän mukaan rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisia kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna

(20)

Valituksessa oli alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja yhteisöön polkumyyntihinnalla viety biodiesel ja kaikki biodieselin ja mineraaliöljyn sekoitukset vaikuttivat yhteisön biodieselin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen. Asiaan liittyvien yhdysvaltaisten biodieseltuottajien ja Yhdysvaltojen kotimarkkinoiden ominaisuuksien mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän oli tarkoitus kattaa biodiesel myös silloin, kun se sisältyy biodieselsekoituksiin. Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä, joka esitettiin vireillepanoilmoituksessa ja edellä 19 kappaleessa, saattaa kuitenkin aiheuttaa kysymyksiä siitä, mitkä tuottajat ja tuotelajit tutkimuksessa oli tarkoitus kattaa ja mitkä ei.

(21)

Myös polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tutkimuksen osalta, erityisesti polkumyyntimarginaalin ja vahingon korjaavan tason vahvistamisen osalta, oli tarpeen selvästi yksilöidä tuotelajit, joita tutkimus koski.

(22)

Yhdysvaltojen markkinoiden ominaisuuksien mukaisesti tarkasteltavana oleva tuote määriteltiin alun perin niin, että kyseessä ovat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ’biodieselinä’), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joiden biodieselpitoisuus on yli 20 prosenttia (yli B20). Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote kattoi puhtaan biodieselin (B100) ja kaikki sekoitukset, joissa on biodieseliä yli 20 prosenttia, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tätä rajaa pidettiin asianmukaisena, jotta voitiin erottaa selvästi toisistaan sekoitusten lajit, jotka on tarkoitettu sekoitettavaksi edelleen ja jotka on tarkoitettu suoraan kulutukseen Yhdysvaltojen markkinoilla.

(23)

Kaikilla tutkimuksen piiriin kuuluvilla biodieselin ja biodieselsekoitusten lajeilla havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai perusominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(24)

Asianomaisilta osapuolilta saatiin tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmää koskevia huomautuksia, joissa ne kiistivät samaan aikaan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen että samankaltaisen tuotteen määritelmän samoilla väitteillä erottamatta toisistaan tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen käsitettä toisistaan menettelyn yhteydessä.

(25)

On muistettava, että tarkasteltavana olevan tuotteen käsite kuuluu perusasetuksen 1 artiklan 1–3 kohdan säännösten soveltamisalaan, kun taas samankaltaisen tuotteen tulkinnasta säädetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa. Väitteitä käsitellään siis jäljempänä erillään.

(26)

Yksi osapuoli halusi selventää, missä määrin biodieselpitoisuudeltaan alhaisia sekoituksia (esim. B21) olisi vielä pidettävä biodieselinä verrattuna puhtaaseen biodieseliin (B100) tai samankaltaisiin sekoituksiin, jotka koostuvat pääasiassa biodieselistä ja vähemmässä määrin mineraalidieselistä (esim. B99). Se väitti, että tutkimus koski periaatteessa B100:aa ja B99:ää ja että kaikki polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat laskelmat tehtiin näiden kahden tuotelajin perusteella. Osapuolen mukaan rajan asettaminen juuri B20:n eli suoraan yhdysvaltalaisille kuluttajille myytävän, biodieselpitoisuudeltaan alhaisen sekoituksen yläpuolelle johtaa tarkasteltavana olevan tuotteen keinotekoiseen määritelmään.

(27)

Sama osapuoli kyseenalaisti myös sen, olisiko sekoitusta, jossa on 20 prosenttia biodieseliä, edelleen pidettävä biodieselinä pikemminkin kuin mineraalidieselinä, joka ei sisälly tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Osapuoli ilmoitti tietävänsä, että EU tukee näkemystä, jonka mukaan biodieselille olisi luotava uusi tullinimike (6) HS-nimikkeistössä. Se katsoi, että komissio laajensi tuotteen määritelmää tässä menettelyssä ja lisäsi niiden tuotelajien määrää, joita toimenpiteiden käyttöönotto koskee.

(28)

Lisäksi osapuoli katsoi, että tutkimuksen aikana ei ollut erityistä rajaa, jonka perusteella olisi voitu määrittää, mitä biodiesel on sen luokittelemiseksi yhdistetyn nimikkeistön CN-koodiin 3824 90 91, jonka EU perusti 1 päivästä tammikuuta 2008 lähtien biodieselille. Osapuoli halusi tietää, voidaanko yhdistetyn nimikkeistön yleisten tulkintasääntöjen 3 säännön b alakohdan (7) mukaan biodieseliä alle 50 prosenttia sisältävä sekoitus luokitella vielä biodieseliksi. Lisäksi osapuoli toi esiin, että komission kyselylomakkeessa mainituissa esimerkeissä sekoitusten biodieselpitoisuus oli korkea, mikä antoi ymmärtää, että tarkasteltavana olevan tuotteen muodostaa ainoastaan biodiesel ja sekoitukset, joissa biodieselpitoisuus on erittäin korkea.

(29)

Osapuoli väitti myös, että EU ei voi muuttaa tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää ja säilyttää samalla erilaista samankaltaista tuotetta. Se viittasi otokseen valittuja yhdysvaltalaisia biodieseltuottajia koskeviin alustaviin päätelmiin, joiden mukaan nämä tuottajat myivät yksinomaan erilaisista biodiesellajeista tehtyjä sekoituksia. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote olisi rajattava tuotteisiin, jotka sisältävät 100 prosenttia biodieseliä (B100), vaikka se koostuisi eri raaka-aineista saadusta biodieselistä, tai sekoituksiin, jotka sisältävät biodieseliä 99 prosenttia (B99).

(30)

Osapuoli viittasi hiljattaiseen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon (8), joka koski ammoniumnitraatin tuontia, ja totesi, että tuomion perusteluja voidaan soveltaa myös tähän menettelyyn ja että biodiesel, jonka pitoisuus sekoituksessa ei ole erittäin suuri, ei voi olla tutkimuksen ja toimenpiteiden kohteena, koska se ei ole samankaltainen tuote, jonka osalta polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat päätelmät tehtiin, eli tuote, joka sisältää ainoastaan biodieseliä (B100), tai sekoitus, jossa on biodieseliä 99 prosenttia (B99).

(31)

Osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä tai lakiviittausta, joka olisi osoittanut, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ollut määritelty oikein tässä tutkimuksessa. Perusasetuksen 1 artiklan 1–3 kohdan säännökset toimivat ohjeena tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmälle. Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jos tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa vahinkoa.

(32)

Edellä 20 kappaleessa todetaan, että valituksessa oli alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja yhteisöön polkumyyntihinnalla viety biodiesel ja kaikki biodieselin ja mineraaliöljyn sekoitukset vaikuttivat yhteisön biodieselintuottajien taloudelliseen tilanteeseen. Polkumyynti- ja vahinkomarginaalit määritettiin kunkin otokseen valitun tuottajan osalta niiden tuotelajien perusteella, joita ne myivät yhteisön markkinoilla.

(33)

Osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistettu raja, jonka perusteella tarkasteltavana oleva tuote erotettiin muista tuotteista, olisi keinotekoinen. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 ja 26 kappaleen mukaan tutkimuksessa kävi ilmi, että B20:tä ja mahdollisesti alemman pitoisuuden sekoituksia myytiin suoraan kuluttajille Yhdysvalloissa. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että sekoittamista ja kulutustuotteita varten oli eri markkinat ja eri asiakkaat: yksillä markkinoilla biodiesel ja biodieselsekoitukset on tarkoitettu kauppiaille ja sekoittajille jatkosekoittamista varten ja toisilla markkinoilla sekoitukset on tarkoitettu jakeluverkostolle eli kuluttajille. Tarkasteltavana olevassa tuotteessa rajan määrittäminen B20:n yläpuolelle mahdollisti sen, että voitiin vetää tarkka raja ja välttää Yhdysvalloissa olevien tuotteiden, markkinoiden ja eri osapuolten sekoittuminen.

(34)

Kaikissa polkumyynnin vastaisissa tutkimuksissa on yleistä, että tutkimuksen kohteena olevat yksittäiset yritykset eivät tuota ja myy kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään sisältyviä tuotelajeja. Osa yrityksistä voivat tuottaa erittäin harvoja tuotelajeja, toiset puolestaan useampia. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään. Sen vuoksi katsotaan, että väite, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen olisi katettava ainoastaan tuotelajit, joita yhdysvaltalaiset tuottajat veivät ja joita käytettiin polkumyyntiä ja vahinkoa koskevissa laskelmissa, on perusteeton.

(35)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja edellä 19 kappaleessa mainittiin, tutkimuksessa keskityttiin pääasiassa biodieseliin, joko puhtaassa muodossa tai sekoituksissa. Polkumyyntitoimenpiteitä sovelletaan yhteisön markkinoille vietyihin sekoituksiin. Näin ollen katsotaan, että kysymys siitä, olisiko 20 prosenttia biodieseliä sisältävää sekoitusta edelleen pidettävä biodieselinä pikemminkin kuin mineraalidieselinä, joka ei sisälly tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, ei ole relevantti.

(36)

Selvyyden vuoksi on huomattava, että polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat päätelmät kunkin tutkimuksen kohteena olleen yrityksen osalta perustuivat yksinomaan asiaankuuluviin tuotelajeihin, joita yritys tuotti ja myi tutkimusajanjakson aikana. Väite, jonka mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä, joka sisältää B20:n ylittävät sekoitukset, vaikuttaisi kohtuuttomasti yhdysvaltaisiin tuottajiin, ei ole perusteltu, eikä sen perusteella voida päätellä, että tarkasteltavana oleva tuote olisi rajattava tuotteisiin, jotka sisältävät biodieseliä 100 prosenttia (B100), vaikka se muodostuisi eri raaka-aineista saadusta biodieselistä, tai sekoituksiin, joissa on biodieseliä 99 prosenttia (B99). B20:n ylittävien sekoitusten sisällyttämisellä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään ei ollut minkäänlaista vaikutusta niitä tutkimuksen kohteena olleita yrityksiä koskeviin päätelmiin, jotka eivät tuota tätä tuotelajia.

(37)

Osapuolen väite, jonka mukaan yhteisön tuomioistuimen tuomion (9) perustelut pätevät myös tähän menettelyyn ja biodiesel, joka ei ole osa sekoitusta erittäin korkeina pitoisuuksina, ei voi olla tutkimuksen kohteena, ei myöskään ole perusteltu. Itse asiassa kaikki vahinko- ja polkumyyntimarginaalit vastaavat kunkin tutkimuksen kohteena olleen yrityksen osalta täsmälleen tarkasteltavana olevaa tuotetta ja samankaltaista tuotetta, joiden osalta polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat päätelmät vahvistettiin, eli asiaankuuluvia tuotelajeja, jotka sisältävät biodieseliä ja jotka kyseinen yritys myi kotimarkkinoilla ja vei yhteisöön. Lisäksi osapuolen esiin ottama tuomio koski voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden tarkastelua, jonka tuloksena soveltamista laajennettiin muihinkin kuin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, mikä ei ole kyseessä tässä tutkimuksessa.

(38)

Vaikkakin katsotaan, että tutkimusta varten tietoja keräävässä kyselylomakkeessa annettujen esimerkkien perusteella ei voida tehdä olettamuksia tutkimuksen päätelmistä, on huomattava, että komissio ei voi tietää ennalta eli ennen paikan päällä tehtyjä tarkastuksia, mitä tuotelajeja asianomaiset yritykset tuottavat ja myyvät kotimarkkinoilla ja vientiin silloin, kun kyselylomaketta laaditaan. Polkumyyntitutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen voi kuulua erilaisia tuotelajeja, ja vaikka joitakin niistä ei tuotaisikaan polkumyynnillä, tämä ei tarkoita sitä, että ne suljettaisiin pois tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä.

(39)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden perusteella vahvistetaan, että tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä biodieseleillä ja biodieselsekoituksilla on samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai perusominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(40)

Alustavasti todettiin, että Yhdysvaltain kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla, jotka kuuluvat tämän tutkimuksen piiriin, on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin niillä, joita viedään tästä maasta yhteisön markkinoille. Samoin yhteisön tuotannonalan valmistamien ja yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat verrattuna asianomaisesta maasta yhteisöön vietyihin tuotteisiin.

(41)

Sen vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien ja yhteisön tuotannonalan tuottamien ja yhteisön markkinoilla myymien samankaltaisten tuotteiden välillä ei havaittu sellaisia eroja, jotka johtaisivat sellaiseen päätelmään, että yhteisön markkinoilla tuotettu ja myyty tuote ei olisi samankaltainen tuote, koska sillä on samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloissa tuotetulla ja yhteisöön viedyllä tarkasteltavana olevalla tuotteella. Tästä syystä pääteltiin, että kaikki tämän tutkimuksen piiriin kuuluvat biodieselin lajit ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(42)

Yksi osapuoli väitti, että samankaltaisen tuotteen määritelmä liittyy kiinteästi tarkasteltavana olevan tuotteen yksilöimiseen ja että se on tehtävä tuotteen fyysisten ominaisuuksien ja loppukäytön perusteella. Osapuoli totesi, että EU:ssa kulutukseen ei käytetä B20:tä vaan vieläkin alhaisempaa sekoitusta eli B5:tä. Näin ollen samankaltainen tuote olisi ollut väärin määritelty. Osapuoli väitti myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää ei voi muuttaa ja säilyttää samalla erilaista samankaltaista tuotetta.

(43)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–35 kappaleesta käy selvästi ilmi, samankaltaisen tuotteen määritelmä liittyy tarkasteltavana olevan tuotteen yksilöimiseen ja se vahvistettiin pääasiassa tuotteen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Tuotteen varsinainen loppukäyttö otettiin myös huomioon ja katsottiin, että B20:n raja pitäisi säilyttää myös samankaltaisen tuotteen määritelmässä. Tässä tapauksessa samankaltaisen tuotteen kattamien tuotelajien lukumäärää on vähennetty, jotta se vastaisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää.

(44)

Näin ollen osapuolten väitteet, joiden mukaan samankaltaisen tuotteen määritelmä olisi ollut virheellinen, on hylättävä, ja samankaltaisen tuotteen alustava määritelmä voidaan vahvistaa.

(45)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat vientiä harjoittavat tuottajat samoin kuin National Biodiesel Board väittivät, että polkumyyntilaskelmia olisi pitänyt oikaista tuen vaikutusten poistamiseksi. Niiden mukaan kotimaan ja vientimyyntiin myönnetyn tuen vaikutusten huomiotta jättäminen johti tulojen aliarviointiin, mikä vaikutti sekä samankaltaisen tuotteen normaaliarvoon että tarkasteltavana olevan tuotteen vientihinnan määritykseen. Tämä vaikutti normaaliarvoon, koska tavanomaisen kaupankäynnin määrittämiseen käytettiin myyntihintoja, joissa ei otettu huomioon tukea saaneen tuotteen myynnistä saatuja tuloja, ja vientihinta aliarvioitiin samasta syystä. Nämä osapuolet väittivät edelleen, että tukea koskevan oikaisun tekemättä jättäminen oli räikeä virhe perusasetuksen 2 artiklan 4 ja 10 kohdan soveltamisessa, koska se myötävaikutti laskennallisen normaaliarvon käyttöön, vaikka tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto ja myynti olivat todellisuudessa kannattavia, jos tuet otettiin huomioon. Tutkimuksen aikana todettiin, että Yhdysvaltain viranomaiset myöntävät niin kutsutun sekoittajan hyvityksen (blender's credit), joka on 1 Yhdysvaltain dollari biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksessa olevaa puhdasta biodieselgallonaa kohti.

(46)

National Biodiesel Board väitti, että normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun ja toiminnallisen symmetrian varmistamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti, sekoittajan hyvitys olisi lisättävä normaaliarvon lisäksi myös vientihintaan.

(47)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa todetaan, olosuhteet, joissa tuki voi johtaa National Biodiesel Boardin väittämään oikaisuun kaksinkertaisen korjaustoimenpiteen välttämiseksi, kun samaan tuotteeseen kohdistuu sekä tukien että polkumyynnin vastainen tutkimus, on nimenomaisesti esitetty tukien vastaisen perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Tässä tapauksessa olosuhteet eivät olleet tällaiset. Sekoittajan hyvitys on tuki, joka on saatavilla sekä vienti- että kotimarkkinamyyntiin täsmälleen samalla tavalla ja samoille määrille, eikä se sen vuoksi ole 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vientitukea. National Biodiesel Board ei kiistänyt tätä. Sen vuoksi väitettä, jonka mukaan sekoittajan hyvitys olisi oikaistava polkumyyntilaskelmissa, pidettiin perusteettomana eikä sitä voitu hyväksyä.

(48)

Koska tältä osin ei tehty muita huomautuksia, jotka muuttaisivat alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36–38 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(49)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja toi esiin laskuvirheen tietyn tuotelajin kotimarkkinoiden myyntihintaan perustuvissa normaaliarvoa koskevissa laskelmissa. Laskuvirhe korjattiin.

(50)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja, jolla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, vastusti muiden tutkimuksen kohteena olleiden vientiä harjoittavien tuottajien painotetun keskimääräisen voittomarginaalin käyttöä niiden samankaltaisen tuotteen tuotannon ja kotimarkkinamyynnin osalta muodostettaessa laskennallista normaaliarvoa. Se väitti, että sen sijaan, että käytettiin kahden integroituneen tuottajan, joiden kotimarkkinamyynti oli kannattavaa tutkimusajanjaksolla, keskimääräistä voittomarginaalia, olisi pitänyt käyttää riippumattomien tuottajien keskimääräistä voittoa. Kun otetaan huomioon, että yritys hankki raaka-aineensa avoimilta markkinoilta, se väitti, että sitä ei voitu verrata kahteen täysin integroituneeseen tuottajaan, jotka sen väitteen mukaan eivät edustaneet kaikkien muiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien markkinaoloja.

(51)

Väitettä pidettiin perusteltuna, koska voidaan tosiaankin katsoa, että kahden integroituneen tuottajan tilannetta ei voida suoraan verrata muiden otokseen valittujen tuottajien tilanteeseen, koska ne ovat täysin integroituneita ja niillä on käytettävissä omaa raaka-ainetta. Ehdotusta riippumattomien tuottajien keskimääräisten voittomarginaalien käyttämisestä ei kuitenkaan voitu toteuttaa, koska yhdenkään tällaisen tuottajan kotimarkkinamyynti ei ollut kannattavaa tutkimusajanjaksolla. Näin ollen pidettiin kohtuullisena – perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti – ottaa sen sijaan voiton perustaksi kaikkien otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien, joilla oli kotimarkkinamyyntiä, kannattava myyntitoiminta kotimarkkinoilla. Tämän jälkeen voittoa käytettiin kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan laskennallisen normaaliarvon muodostamiseen.

(52)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että voittomarginaali, jota käytettiin sellaisten tuotelajien laskennallisen normaaliarvon määrittämiseen, joita ei myyty kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksolla, ei ollut kohtuullinen. Ryhmä väitti, että normaaliarvo olisi pitänyt määrittää niiden tuotelajien perusteella, joiden normaaliarvoa ei ollut määritetty laskennallisesti, soveltamalla oikaisua fyysisten eroavaisuuksien mukaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti. Lisäksi se väitti, että vahinkomarginaalien laskemisen yhteydessä tehtyjä oikaisuja olisi pitänyt soveltaa myös normaaliarvoa laskettaessa.

(53)

Tältä osin on huomattava, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa mainittujen oikaisujen tarkoituksena on mahdollistaa normaaliarvon ja vientihinnan välinen tasapuolinen vertailu eikä määrittää normaaliarvoa. Vahinkolaskelmien yhteydessä tehdyn oikaisun tarkoituksena oli saada Yhdysvalloista tuodusta biodieselistä vertailukelpoinen yhteisön tuotannonalan tuottaman ja yhteisön markkinoilla myymän biodieselin kanssa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46 kappaleessa todettiin, laskennallisen normaaliarvon määrittämiseen käytetty voitto saatiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Tämän vuoksi väitettä ei pidetty perusteltuna ja se oli hylättävä.

(54)

Koska normaaliarvosta ei tehty muita huomautuksia, jotka muuttaisivat alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39–48 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(55)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja esitti vastalauseen siihen yhteisössä etuyhteydessä olevan tuojan voittomarginaalin määrittämiseen ja väitti, että myytyjen hyödykkeiden kustannukset eivät sisältäneet tiettyjä kustannuksia, kuten merirahti- ja vakuutuskustannuksia.

(56)

Väitettä pidettiin perusteltuna, ja etuyhteydessä olevan tuojan myytyjen hyödykkeiden kustannuksia tarkistettiin fob-ostohinnan perusteella; tähän hintaan lisättiin kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen hankintaan liittyvät kustannukset, kuten palkkiot, kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannukset sekä maksetut tullit.

(57)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tiettyjen vakiintuneiden suojaustoimien tulokset saman etuyhteydessä olevan tuojan tasolla oli epäoikeudenmukaisesti suhteutettu tarkasteltavana olevan tuotteen toiminnalliseen tulokseen, vaikka ne liittyivät ainoastaan toisen tuotteen hankinta- ja myyntitoimiin.

(58)

Yritys toimitti asiasta näyttöä, jonka mukaan vakiintuneiden suojaustoimien tulokset viittasivat yksinomaisesti muun kuin tarkasteltavana olevan tuotteen yksittäisiin myyntisopimuksiin eivätkä näin ollen vaikuttaneet tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyviin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin.

(59)

Koska havaittiin, että toimet eivät liittyneet tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, edellä esitetyn perusteella päätettiin olla ottamatta näitä tuloksia huomioon määritettäessä etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia.

(60)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä vastusti sitä, että laskelmista oli jätetty sen yhteisöön suuntautuvasta biodieselin viennistä pois se osa, joka oli sekoitettu edelleen muun muualta kuin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin kanssa ja jälleenmyyty yhteisössä molemmista peräisin olevana sekoituksena. Ryhmä väitti, että perusasetuksessa tai WTO:n polkumyyntisopimuksessa ei ole mitään perusteita, jotka mahdollistaisivat tämä poissulkemisen. Yhdysvaltojen viranomaisten mukaan komissio ei esittänyt riittävästi asiakirjanäyttöä ja perusteita muutoksille alustavien ja lopullisten päätelmien välillä.

(61)

Ottaen huomioon saadut huomautukset ja vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän ehdottaman vaihtoehtoisen menetelmän luotettavan vientihinnan laskemiseksi yhteisössä jälleenmyydyille sekoituksille komissio arvioi uudelleen vientihinnan määrittämisen. Ryhmän ehdottamaa menetelmää ei voitu noudattaa, koska siinä ei yksilöity tuotujen biodieselkomponenttien asiaankuuluvaa vientihintaa sekoituksessa, joka myöhemmin jälleenmyytiin yhteisön markkinoilla. Vahinkolaskelmissa sovelletun menetelmän mukaisesti yhteisön markkinoilla myydyn sekoituksen jälleenmyyntihinta kuitenkin saatettiin rapsiraaka-aineen hintaa vastaavaksi ja vientihinta noudettuna lähettäjältä -tasolla muodostettiin laskennallisesti tällä perusteella vähentämällä kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneet kustannukset perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(62)

Koska vientihinnasta ei tehty muita huomautuksia, jotka muuttaisivat alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 ja 50 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(63)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisia tuotantolaitoksen sijaintipaikan ja terminaalin, jonne tarkasteltavana oleva tuote kuljetettiin myytäväksi, välillä aiheutuneiden rahti-, käsittely- ja varastointikustannusten perusteella tehtyjä oikaisuja. Toinen vientiä harjoittavista tuottajista väitti lisäksi, että terminaalissa tuote menettää yksilöllisen identiteettinsä, koska se sekoitetaan muiden materiaalien kanssa, minkä vuoksi edellä mainittujen kustannusten ei pitäisi katsoa olevan suoraan yhteydessä myyntiin.

(64)

On korostettava, että polkumyyntimarginaaleja laskettaessa otettiin huomioon ainoastaan biodiesel, joko puhtaana tai sekoitettuna, jonka olivat tuottaneet tutkimuksen kohteena olleet vientiä harjoittavat tuottajat. Sen vuoksi ei pidetä perusteltuna jättää huomiotta kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet B100-perustuotteen tuottamisen jälkeen. Tämän vuoksi nämä kustannukset olisi vähennettävä siten, että kaiken itse tuotetun – puhtaan tai sekoitetun – biodieselin vientihinta etuyhteydettömille osapuolille olisi noudettuna lähettäjältä -tasolla. Se, että biodieseliä kuljetetaan tuotantolaitoksesta sen ulkopuolella sijaitsevaan terminaaliin, ei tarkoita sitä, etteikö lopullisen sekoituksen itse tuotettuun osaan olisi kohdistunut kuljetus-, käsittely- ja varastointikustannuksia.

(65)

Koska vertailusta ei tehty muita huomautuksia, jotka muuttaisivat alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–53 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(66)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(67)

Otokseen valittujen yritysten polkumyyntimarginaalien erojen vuoksi otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56 kappaleessa kuvatun menetelmän mukaisesti. Kuten edellä näkyy, sen määräksi vahvistettiin 33,5 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(68)

Koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskentaperuste vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa. Koko maata koskeva polkumyyntimarginaali vahvistettiin 39,2 prosenttiin.

(69)

Yksi asianomainen osapuoli vastusti sitä, että yhteisön kokonaistuotannon arvioinnista jätettiin perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan perusteella pois tuottajien ryhmä, joka oli etuyhteydessä yhdysvaltalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappale). Jotta valitusta tukevien yritysten osuus voitaisiin vahvistaa, osapuolen mukaan nimittäjänä olisi pidettävä noin 5 400 tuhatta tonnia eikä sitä tulisi pienentää 4 200–4 600 tuhanteen tonniin, kuten alustavassa vaiheessa tehtiin.

(70)

Perusasetuksen asiaan liittyvät säännökset, joiden perusteella edustavuus tai tuki tutkimuksessa arvioidaan, ovat 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohta. Polkumyyntisopimuksen määräykset, joka koskevat kotimaan tuotannonalan määrittelemistä, sisältyvät perusasetuksen 9 artiklan 1 kohtaan. Näiden säännösten perusteella on selvää, että kotimainen tuotanto edustavuuden vahvistamiseksi olisi määriteltävä samojen vaatimusten mukaisesti, joita käytetään kotimaisen tuotannonalan määrittelyyn. Väite ei kuitenkaan missään tapauksessa ole sellainen, että se muuttaisi päätelmiä, joiden mukaan tutkimusta tuki suurin osa yhteisön tuotannosta. Vaikka nimittäjänä pidettäisiinkin 5 400 tuhatta tonnia, tuki tutkimukselle olisi yli 50 prosenttia ja näin huomattavasti yli perusasetuksen vaatimusten.

(71)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmä eli biodiesel joko puhtaassa muodossa tai sekoituksissa, joissa on biodieseliä yli 20 prosenttia (B20), yhteisön tuotannonalan ja yhteisön tuotannon on muodostuttava kaikista yhteisön yrityksistä, jotta tuottavat biodieseliä ja yli 20-prosenttisia sekoituksia. Osapuolen väitteen mukaan ei ole näyttöä siitä, että valituksen tekijä tai komissio olisi pyrkinyt sisällyttämään nämä yritykset kokonaistuotantoon tai määrittämään, että tuottajat tukivat valitusta.

(72)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleessa esitetyssä yhteisön kokonaistuotantoa osoittavassa luvussa on itse asiassa otettu huomioon biodieselin tuotantomäärä yli 20-prosenttisissa sekoituksissa. Selvyyden vuoksi voidaan vielä todeta, että käytettävissä olevien tietojen mukaan biodieseliä 21–99 prosenttia sisältävien sekoitusten (B21–B99) tuotanto yhteisössä oli erittäin vähäistä tutkimusajanjaksolla. Ainoa tähän ryhmään kuuluvien sekoitusten tuotanto keskittyi B30:n tuotantoon eikä ylittänyt 60 000:ta tonnia biodieselpitoisuuden perusteella. Komissio on lisäksi ottanut yhteyttä tiedossa olleisiin B30:n tuottajiin väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, ja kahdelta tuottajalta saadut tiedot osoittavat, että ne tukevat valitusta.

(73)

Koska yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei tehty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59–61 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(74)

Yksi osapuoli väitti, että yhden otokseen valitun mutta yhteistyöstä kieltäytyneen yhteisön tuottajan tulos oli erittäin hyvä ja että se olisi pitänyt ottaa huomioon arvioitaessa yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa. Väitettiin, että tälle tuottajalle ei ollut aiheutunut vahinkoa tutkimusajanjaksolla ja että olisi käytettävä parhaita käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Osapuoli ehdotti, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon tarkastelua varten käytettäisiin kyseisen tuottajan julkisesti saatavilla olevia rahoitustietoja vuosilta 2007 ja 2008.

(75)

Polkumyyntitutkimuksissa on yleisenä käytäntönä, että arvioidessaan vahinkoa komissio jättää tutkimuksen ulkopuolelle yhteistyöstä kieltäytyneet tuottajat eikä käytä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja. Vahinkoa koskevat tiedot kattavat neljän vuoden pituisen ajan, eikä ole mahdollista saada julkisista lähteistä kaikkea tarvittavaa tietoa, jotta voitaisiin vahvistaa kaikki vahinkoindikaattorit koko kaudelle. Tässä tapauksessa kyseinen yhteisön tuottaja jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska se ei toimittanut merkityksellisiä tietoja vuosilta 2004–2006 ja toimitti vain osittaisia tietoja vuodelta 2007 ja tutkimusajanjaksolta. Jos tämän tuottajan biodieseltoiminnasta olisi käytetty julkisia tietoja vuodelta 2007 ja 2008, kaikista vahinkoindikaattoreista ja kaikista tarkastelujakson vuosista ei olisi saatu tietoja. Tämä olisi vääristänyt suuntauksia, jotka ovat relevantteja vahingon arvioimisen kannalta.

(76)

Lisäksi, jos kyseinen tuottaja olisi säilytetty otoksessa, alittavuuden arviointia ei olisi voitu tehdä otokseen valittujen tuottajien koko myynnistä, koska kyseinen yritys ei toimittanut yksityiskohtaista luetteloa myynnistään tuotelajeittain tutkimusajanjaksolla. On vielä huomattava, että vastoin osapuolen esittämää väitettä kyseisen tuottajan taloudellinen tulos kannattavuuden osalta (kuten julkisesti saatavat tiedot osoittavat) oli huomattavasti alle keskimääräisen kannattavuuden, joka vahvistettiin yhteistyössä toimineille otokseen valituille yhteisön tuottajille (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 7). Edellä esitetyn perusteella osapuolen esittämä väite oli siis hylättävä.

(77)

Sama osapuoli väitti vielä, että yhteisön tuottajien otos ei edustanut yhteisön tuotannonalaa, koska siinä oli ainoastaan puhtaan biodieselin (B100) tuottajia muttei sekoitusten (B99–B20) tuottajia eikä B100:n sekoittajia.

(78)

Kuten edellä todettiin (ks. 72 kappale), biodieselsekoitusten (B20–B99) tuotanto yhteisössä oli erittäin vähäistä tutkimusajanjaksolla. Kun otetaan huomioon tämä vähäinen määrä, jonka osuus oli alle 2 prosenttia yhteisön samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla, voidaan päätellä, että otoksen valinta, joka perustui pääasiassa suurimpaan tuotanto- ja myyntimäärään yhteisössä, oli edustava. B100:aa sekoittavia yrityksiä taas ei voida pitää samankaltaisen tuotteen tuottajina, koska ne vain prosessoivat samankaltaista tuotetta yksinkertaisella sekoitustoiminnalla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(79)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 62–64 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(80)

Vahingon arviointiin vaikuttava kehityssuuntien tarkastelu kattoi siis tammikuun 2004 ja tutkimusajanjakson välisen kauden (ks. 16 kappale). Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteisön tuotannonala käytännössä vasta aloitti toimintansa vuonna 2004. Sen vuoksi katsottiin, että on asianmukaisempaa tehdä mahdollista vahinkoa ja yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta koskeva arvio kehityssuuntien perusteella vuodesta 2005 tutkimusajanjaksoon ulottuvalta kaudelta, jäljempänä ”arviointijakso”. Koska mikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia tästä lähestymistavasta, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(81)

Koska ei esitetty huomautuksia, joiden perusteella edellä olevassa taulukossa esitettyä yhteisön kulutusta olisi pitänyt muuttaa, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66–71 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(82)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön markkinoille tuoma kokonaismäärä tarkastelujaksolla.

Taulukko 2

(83)

Lopullisten päätelmien tekemistä varten todettiin, että yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja ei myynyt tuotettaan polkumyynnillä yhteisön markkinoilla, joten polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kokonaismäärää ja -hinta oli arvioitava uudelleen. Käyttäessään otantaa polkumyynnin määrittämiseksi komission käytäntönä on tutkia, onko positiivista näyttöä, joka osoittaisi, myivätkö kaikki otoksen ulkopuoliset yritykset tuotteitaan polkumyynnillä yhteisön markkinoilla tutkimusajanjakson aikana.

(84)

Tätä varten tutkittiin uudelleen yhteistyössä toimineiden otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamat vientihinnat ja yhteistyöstä kieltäytyneiden viejien vientihinnat Yhdysvaltojen vientitilastojen, otokseen valittujen yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kyselyvastausten ja kaikkien yhdysvaltalaisten yhteistyössä toimineiden yritysten toimittamien otoskyselylomakkeiden perusteella. Katsottiin, että lisäämällä otokseen kuuluvien vientiä harjoittavien tuottajien perusteella määritetty keskimääräinen polkumyyntimarginaali keskimääräisiin vientihintoihin, jotka vahvistettiin niille otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden todettiin harjoittavan polkumyyntiä, saataisiin muutoin kuin polkumyynnillä tapahtuvan viennin hinnat tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(85)

Vientihinta otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin Yhdysvaltojen vientitilastojen perusteella sen jälkeen, kun niistä oli vähennetty otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia koskevat vientitiedot. Tulokseksi saatua hintaa verrattiin tämän jälkeen ilman polkumyyntiä tapahtuneen viennin hintaan.

(86)

Hintavertailu osoitti, että sekä i) yhteistyössä toimineiden otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien että ii) yhteistyöstä kieltäytyneiden viejien keskimääräiset vientihinnat olivat kaikissa tapauksissa alle ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin keskimääräisten hintojen, jotka vahvistettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Tämä oli riittävä osoitus siitä, että tuontia kaikista – sekä yhteistyössä toimineista että yhteistyöstä kieltäytyneistä – yrityksistä, jotka eivät kuuluneet otokseen, voitiin pitää polkumyynnillä tapahtuneena.

(87)

Otoksen ulkopuolisten yritysten osalta käytettävissä olevat tiedot ja niiden vientihintoja koskevat toimitetut tiedot eivät osoittaneet, että niiden hinnat olisivat olleet korkeammat kuin 84 kappaleessa tarkoitetut ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin hinnat.

(88)

Kuten 83 kappaleessa todetaan, lopullisessa vaiheessa havaittiin, että yksi otokseen valittu yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja ei myynyt tuotteitaan polkumyynnillä yhteisön markkinoilla. Tämän vuoksi sen vienti jätettiin pois analyysistä, jossa käsitellään polkumyyntituonnin kehitystä yhteisön markkinoilla.

(89)

Jottei kyseiseen tuottajaan liittyviä arkaluonteisia liiketoimintatietoja paljastettaisi, luottamuksellisuussyistä pidettiin kuitenkin asianmukaisena olla esittämättä julkisesti saatavia tietoja, kuten Yhdysvaltojen vientitilastoja, niin että niistä olisi poistettu sen viejän tiedot, joka ei harjoittanut polkumyyntiä yhteisön markkinoilla.

(90)

Sen vuoksi seuraavassa taulukossa esitetään indeksoituna Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin kokonaistuonti, jonka havaittiin tai katsottiin tulleen yhteisön markkinoille polkumyynnillä tarkastelujaksolla.

Taulukko 3

(91)

Uudet luvut osoittavat, että tuontimäärät Yhdysvalloista kasvoivat vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä voimakkaasti noin 10 000 tonnista yli 1 000 000 tonniin. Arviointijakson aikana polkumyynnillä Yhdysvalloista tulleen tuonnin osuus yhteisön markkinoista kasvoi jatkuvasti vuoden 2005 tasosta noin 0,3 prosentista yli 15 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Näin ollen voidaan edelleen todeta, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti kasvoi merkittävästi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti verrattuna yhteisön kulutukseen kyseisellä jaksolla.

(92)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva analyysi polkumyynnin vastaisessa menettelyssä olisi tehtävä eri tietojen perusteella kuin rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä. Väitteen mukaan polkumyyntiä koskevat päätelmät, erityisesti yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin osalta, perustuvat ainoastaan otokseen valittujen tuottajien itse tuottamaan biodieseliin, kun taas tukea koskevat päätelmät perustuvat i) itse tuotettuun, ii) tuotettuun ja sekoitettuun sekä iii) ostettuun ja sekoitettuun biodieseliin, joka on viety yhteisöön.

(93)

Väitteen mukaan vaikuttaisi siltä, että polkumyyntimenettelyn olisi aina perustuttava suppeampiin tietoihin verrattuna tukien vastaiseen menettelyyn. Alustavassa vaiheessa kuitenkin havaittiin, että otokseen valittujen yhdysvaltalaisten tuottajien koko vienti tapahtui polkumyyntihinnoin yhteisön markkinoille. Samanlainen havainto tehtiin tukien vastaisessa tutkimuksessa. Näin ollen molemmissa tutkimuksissa kaikki Yhdysvalloista tuleva vienti tapahtui polkumyynnillä ja tuetusti, ja näin ollen se sisältyi kokonaisuudessaan vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevaan analyysiin.

(94)

Se, että lopullisessa vaiheessa yhden otokseen valitun yhdysvaltalaisen yrityksen ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä, kuten 83 kappaleessa selitetään, on nyt johtanut eroon polkumyynnillä tapahtuneen ja tuetusti tapahtuneen tuonnin määrässä, ja tämä on otettava huomioon vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa analyysissä. Polkumyynnillä Yhdysvalloista tulevan tuonnin kokonaismäärää oikaistiin sen huomioon ottamiseksi, että yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä.

(95)

Edellä esitetyn perusteella väite oli hylättävä.

(96)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Yhdysvaltojen vientitilastojen HTS-nimike 3824 90, jota käytettiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrittämiseksi, kattaa biodieselin lisäksi myös muita tuotteita kuten ”eläimistä tai kasveista peräisin olevia rasva-aineita tai niiden sekoituksia”. Sen vuoksi Yhdysvalloista tulevan tuontimäärän analyysi olisi ollut puutteellinen. Sama asianomainen osapuoli ehdotti, että tämän sijasta käytettäisiin tutkimuksen kohteena olleille yhdysvaltalaisille tuottajille vahvistettuja suuntauksia.

(97)

Ensinnäkin on huomattava, että Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin määrän laskemiseen käytettiin HTS-koodia 3824 90 4000 eikä kuusinumeroista HTS-nimikettä, kuten osapuoli väitti.

(98)

Lisäksi on muistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappaleessa todetaan, Eurostatin tietoja ei voitu käyttää kulutuksen arvioimiseen, sillä vuoden 2007 loppuun saakka ei ollut erillistä CN-koodia tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien tulliluokitusta varten. Biodiesel olisi tosiaankin voitu luokitella eri CN-koodeihin, joissa oli tuontitietoja myös muista tuotteista. Syynä Yhdysvaltojen vientitilastojen käyttöön oli se, että niissä tarkasteltavana olevan tuotteen vienti vaikutti olevan yhden tariffikoodin alla ja että samaan koodiin merkittyjen muiden tuotteiden määrä olisi merkityksetöntä tarkasteltaessa vientiä yhteisöön.

(99)

Eurostatin tietojen käyttörajoitukset huomioon ottaen toinen vaihtoehto Yhdysvaltojen vientitilastoille olisi ollut valituksessa ilmoitettujen tuontitietojen käyttö. Valituksen tekijät olivat saaneet nämä tiedot luottamuksellisista markkinatutkimuslähteistä, minkä vuoksi näiden tietojen käytössä olisi otettava huomioon tämä rajoitus. Täydellisen kuvan antamiseksi tuontimäärien suuntaukset voidaan esittää indeksoidussa muodossa seuraavasti:

Taulukko 4

(100)

Jos taulukkoa 4 ja taulukkoa 2 verrataan toisiinsa, havaitaan, että komission arvio tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimääristä arviointijaksolla oli varovaisempi kuin arvio, jota olisi vaihtoehtoisesti voitu käyttää. Lisäksi taulukossa 4 esitetty tuontimäärien yleiskuva on koottu luottamuksellisista tiedoista, joita ei voida antaa julkisuuteen, kun taas Yhdysvaltojen tilastot ovat julkisesti saatavilla olevaa tietoa.

(101)

Osapuolen ehdottamalla menetelmällä olisi saatu seuraava kuva vientimäärien suuntauksista tutkimuksen kohteena olleilta vientiä harjoittavilta tuottajilta kerättyjen tietojen perusteella:

Taulukko 5

(102)

Vertaamalla taulukkoa 5 ja taulukkoa 2 havaitaan, että komission käyttämällä ja osapuolen ehdottamalla menetelmällä saadaan hyvin samanlaiset suuntaukset.

(103)

Sama asianomainen osapuoli väitti myös, että koska tarkasteltavana oleva tuote on biodiesel ja sekoitukset, joiden biodieselpitoisuus on yli 20 prosenttia, taulukossa 2 esitetty tuontimäärä ei voi vastata tarkasteltavana olevan tuotteen oikeaa tuontimäärää.

(104)

On huomattava, että tutkimusajanjaksolla ei havaittu lainkaan sellaisen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia, jonka biodieselpitoisuus olisi yli 20 mutta alle 99 prosenttia. Toisin sanoen tutkimuksessa ei havaittu lainkaan sellaista tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia, joka alhaisen biodieselpitoisuutensa vuoksi olisi luokiteltu eri HTS-koodiin.

(105)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 2 esitetty tuontimäärä edustaa luotettavaa, puolueetonta ja varovaista arviota tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista yhteisöön.

(106)

Yksi osapuoli väitti, että Yhdysvalloista nk. splash and dash -prosessin mukaisesti viedyt määrät olisi pitänyt erottaa Yhdysvalloista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista, koska ensin mainittua ei voida käsitellä Yhdysvalloista peräisin olevana tuontina.

(107)

Sama osapuoli ja Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät lisäksi, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 ja 80 kappaleessa väitetään, kaiken Yhdysvalloista tulevan viennin ei voida katsoa olevan peräisin Yhdysvalloista. Yhdysvalloissa ei ole mitään viranomaistahoa, joka arvioisi tai määrittäisi tietyn vientituotteen alkuperämaan, eikä voida olettaa, että kaikki Yhdysvaltojen alueelta lähtevä biodiesel olisi Yhdysvalloista peräisin.

(108)

Sama osapuoli totesi myös, että Yhdysvaltojen Census Bureau -viraston laatimia alkuperäsääntöjä vientituotteiden alkuperän määrittämisestä ei tunneta yleisesti biodieselalalla, minkä vuoksi biodieselin viejät vienti-ilmoitusta (”Shipper’s Export Declaration”) täyttäessään ilmoittavat tavallisesti, että vietävät tuotteet ovat kotimaista alkuperää.

(109)

Se toisti vielä alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteen, jonka mukaan yhteisöön splash and dash -prosessin mukaisesti tuodun määrän osuus on yli 40 prosenttia Yhdysvalloista viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen määrästä. Väitteensä tueksi se käytti Yhdysvaltojen HTS-koodien 3824 90 4020 ja 3824 90 4000 tuonti- ja vientitietoja ja väitti käytännössä, että kaikki Yhdysvaltoihin tuotu biodiesel jälleenvietiin splash and dash -prosessin mukaisesti yhteisöön.

(110)

Tältä osin – Yhdysvaltojen viranomaisten pyynnöstä – selvennettiin, että mikään Yhdysvaltojen viranomainen ei arvioi tai määritä tietyn vientituotteen alkuperää.

(111)

Väite, jonka mukaan splash and dash -tuotteen osuus olisi vähintään 40 prosenttia Yhdysvaltojen viennistä yhteisöön, perustui olettamukselle, että kaikki Yhdysvaltoihin tuotu biodiesel jälleenvietäisiin yhteisöön splash and dash -prosessin mukaisesti niin, ettei määrästä kulutettaisi mitään Yhdysvalloissa tai sekoitettaisi edelleen Yhdysvalloissa ennen vientiä.

(112)

Osapuolen esittämät tiedot kuitenkin osoittivat, että vuosina 2004–2006 tuonnin määrä ylitti huomattavasti viennin määrän, mikä vaikuttaisi osoittavan, että Yhdysvalloissa on kotimaista kysyntää muista maista tulevalle biodieselille. Olettamus on lisäksi melko yksioikoinen, koska siinä ei oteta huomioon Yhdysvalloissa sekoitetun ja yhteisöön viedyn biodieselin määrää, jossa i) sekoituksen ominaisuudet eroavat tuotantomateriaalien ominaisuuksista, jolloin sekoitettu tuote olisi peräisin Yhdysvalloista, tai ii) Yhdysvalloista peräisin oleva peräisin olevan biodieselin osuus on vallitseva, jolloin koko sekoitettu tuote olisi peräisin Yhdysvalloista. Tältä osin on muistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78 kappaleessa mainitaan, tutkimuksen kohteena olleet yhdysvaltalaiset yritykset totesivat, että yhteisöön viedyistä tai kotimarkkinoilla myydyistä määristä ei ole mahdollista eritellä määriä, jotka on tuotettu tai hankittu Yhdysvalloissa tai tuotu. Lisäksi on huomattava, että asianomaiset yhdysvaltalaiset yritykset vaikuttavat ilmoittaneen alkuperän oikein, sillä kaikissa tapauksissa muualta kuin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin jatkosekoittaminen tapahtui Yhdysvalloissa. Useimmissa tapauksissa tutkimuksen kohteena olleet vientiä harjoittavat tuottajat ovat erittäin suuria yrityksiä tai yritysryhmiä, joilla on etuyhteydessä olevia yrityksiä yhteisössä, ja on erittäin vaikea uskoa, että ne eivät olleet tietoisia alkuperän määrittämistä koskevista Yhdysvaltojen ja yhteisön säännöistä.

(113)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei ole perusteita yksilöidä selvästi yhteisöön splash and dash -prosessin mukaisesti tullutta tuontia tarkastelujaksolla. Lisäksi katsotaan, että ei ole perusteita kohdella tätä vientiä muualta kuin Yhdysvalloista peräisin olevana tuontina.

(114)

Seuraavasta taulukosta näkyvät yhteisön markkinoille Yhdysvalloista tulevan kokonaistuonnin yksikkömyyntihinnat tarkastelujaksolla (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 81 ja 82 kappale).

Taulukko 6

(115)

Ottaen huomioon polkumyyntiä koskevat lopulliset päätelmät ja se, että yhden yrityksen havaittiin myyvän tuotteitaan yhteisön markkinoilla ilman polkumyyntiä, polkumyynnillä yhteisön markkinoille tapahtuneen tuonnin yksikkömyyntihinnat laskettiin erikseen, ja ne esitetään seuraavassa taulukossa.

Taulukko 7

(116)

Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat vaihtelivat tarkastelujaksolla ja yleisesti ottaen nousivat vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä 6 prosenttia.

(117)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta laskuttamia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Yhdysvalloista polkumyynnillä tulevan tuonnin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty cif-tasolla otokseen valituille yhdysvaltalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden oli havaittu harjoittavan polkumyyntiä yhteisön markkinoilla. Tarpeen mukaan tehtiin oikaisuja tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten sekä biodieselin tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden erojen huomioon ottamiseksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappaleessa kuvataan.

(118)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että raaka-aineen erojen vuoksi tehdyt oikaisut olivat liian pieniä, koska erojen markkina-arvo ei tullut oikealla tavalla esiin. Ne väittivät lisäksi, että erot olisi laskettava yhteisön markkinoilla olevien eri biodiesellajien hintojen perusteella, ja viittasivat väitteensä tueksi markkinatutkijan julkaisemiin hintanoteerauksiin (tullattuna Antwerpenissä).

(119)

On huomattava, että oikaisu perustui otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta kerättyihin kaikkiin tarkistettuihin tietoihin niiden toiminnasta Yhdysvalloissa, eli oikaisu perustui tutkimuksen päätelmiin ja näin ollen luotettavimpaan tiedonlähteeseen. Lisäksi hintanoteeraukset yhteisön tasolla olisivat olleet epäasianmukainen perusta oikaisulle, koska hintatasoihin on vaikuttanut Yhdysvalloista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso. Tämän perusteella väite hylättiin.

(120)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että raaka-aineiden erojen perusteella tehtävää oikaisua olisi sovellettava ainoastaan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien myyntiin eikä otokseen valittujen yhteisön tuottajien myyntiin, koska viimeksi mainittujen myynti koostuu sekoituksista, jotka täyttävät yhteisön vaatimukset.

(121)

Väitteen todettiin olevan epäasianmukainen, koska oikaisun tarkoituksena oli ottaa huomioon raaka-aineiden erot eikä eroja yhteisön tasolla sovellettavien eri vaatimusten täyttämisessä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(122)

Valituksen tekijä kiisti oikaisun asianmukaisuuden väittämällä, että sekä yhteisön tuottajat että yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät monenlaisia raaka-aineita ja molemmat tuottavat monenlaisia sekoituksia, joita tarjotaan molemmilla markkinoilla, minkä vuoksi niillä on samat toimintamahdollisuudet raaka-ainevalintojen suhteen.

(123)

Vaikka on totta, että sekä yhteisön tuottajat että yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät eri raaka-aineisiin pohjautuvia monenlaisia sekoituksia, on huomattava, että raaka-aineiden osuudet sekoituksissa saattava erota merkittävästi tuottajien välillä ja jopa saman tuottajan eri asiakkaiden välillä. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön markkinoilla myymät sekoitukset olivat täsmälleen samanlaisia erittäin harvoissa tapauksissa. Jotta alittavuutta koskevissa laskelmissa pystyttiin ottamaan huomioon biodieselin eri tuotelajit, pidettiin välttämättömänä tehdä oikaisu raaka-aineiden erojen perusteella. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(124)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vahinkomarginaalien laskemiseen käytetyt hinnat olivat cif-hintoja yhteisön rajalla eivätkä vähittäismyyntihintoja ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle. Ne väittivät, että laskelmia on oikaistava niin, että otetaan huomioon ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle suuntautuneen myynnin arvo ja määrä.

(125)

Väitteen havaittiin pitävän paikkansa kahden vientiä harjoittavan tuottajan osalta, ja vahinkoa koskevia laskelmia oikaistiin vastaavasti.

(126)

Edellä esitetyn perusteella vahvistettiin, että hintojen alittavuuden keskimääräinen marginaali tutkimusajanjaksolla – ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan painotetuista keskimääräisistä noudettuna lähettäjältä -hinnoista – oli 18,9–31,9 prosenttia alustavassa vaiheessa esitetyn 18,9–33,0 prosentin sijaan.

(127)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–110 kappaleessa todettiin, yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(128)

Alustavassa analyysissä kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan tulos parani kyllä joidenkin määrää osoittavien indikaattoreiden osalta mutta että useimmat yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät indikaattorit heikkenivät merkittävästi tarkastelujaksolla. Siitä huolimatta, että yhteisön tuotannonala kykeni hankkimaan pääomaa investointeja varten, investointien tuotto laski jyrkästi tutkimusajanjaksolla ja kannattavuus pieneni merkittävästi tarkastelujaksolla.

(129)

Yksi osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa esitetty analyysi yhteisön tuotannonalan kasvusta oli virheellinen. Osapuoli väitti erityisesti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaan biodieselin kysynnän voimakkaan kasvun yhteisön markkinoilla piti johtaa yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden vastaavaan kasvuun, mutta kysynnän ja markkinaosuuden kasvun välillä ei ole suoraa korrelaatiota.

(130)

Sama osapuoli väitti vielä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa mainittujen vahinkoindikaattoreiden eli tuotannon, tuotantokapasiteetin käyttöasteen, tuottavuuden, myynnin, investointipolitiikan ja investointien tuoton, ei voida katsoa kärsineen vakavasti.

(131)

Väite kysynnän ja markkinaosuuden välisen korrelaation puutteesta voidaan hyväksyä. On kuitenkin tosiseikka, että vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuus kasvoi 1,2-kertaisesti, kun samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi 17-kertaisesti. Tämä suhteellisen voimakas Yhdysvalloista tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvu on tulosta tämän tuonnin paljon alhaisemmista myyntihinnoista, kuten taulukosta 7 ja 126 kappaleesta ilmenee.

(132)

Kaikkien vahinkoindikaattoreiden yleisarviointia koskevan väitteen osalta on totta, että kaikki indikaattorit eivät heikentyneet tarkastelujaksolla. On kuitenkin todettava, että yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät indikaattorit eli kannattavuus ja investointien tuotto kärsivät vakavasti ja tuottavuus vähemmässä määrin. Tämä johtuu siitä, että yhteisön tuotannonalan täytyi mukautua yhdysvaltalaisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin luomaan hintakilpailuun, ja se päätti pysyä markkinoilla kannattavuutensa kustannuksella eikä säilyttää kannattavuuttaan ja menettää markkinaosuuttaan.

(133)

Eräät osapuolet ja Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät, että otokseen valittujen EU:n tuottajien kannattavuus ja investointien tuotto absoluuttisesti tarkasteltuina olivat edelleen hyvällä tasolla vuonna 2007 ja tutkimusajanjaksolla huolimatta voimakkaasta laskusta edelliseen vuoteen verrattuna. Ne väittivät, että vuosina 2004–2006 saavutettu kannattavuuden ja investointien tuoton taso ei ollut kestävä ja että EU:n biodieselala – kaikkien uusien alojen tavoin – koki normaalin nousu- ja laskukauden tarkastelujaksolla.

(134)

On muistettava, että joidenkin otokseen valittujen yhdysvaltalaisten yritysten kannattavuus oli paljon suurempi, yli 30 prosenttia, samassa kehittyvien markkinoiden tilanteessa tarkastelujaksolla. On myös huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuden ja investointien tuoton aleneminen oli erittäin rajua, koska se tapahtui vuodesta 2006 vuoteen 2007, ja se osui täsmälleen samaan aikaan kuin Yhdysvalloista tulevan biodieselin tuonti lisääntyi jyrkästi.

(135)

Useat yhteisön tuottajat väittivät, että vahingon arvioinnissa olisi otettava täysimääräisesti huomioon otoksen ulkopuolisten yhteisön yritysten tilanne ja erityisesti useat tuotannon supistukset, sulkemiset tai uusien hankkeiden lykkäämiset, jotka havaittiin näissä yrityksissä tarkastelujaksolla.

(136)

Toisaalta yksi osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehty viittaus otoksen ulkopuolisiin yhteisön tuottajiin ei ollut relevantti, koska otoksen ulkopuolisilta tuottajilta saatuja varmistamattomia tietoja ei voida käyttää vahingon osoittamiseen. Sama osapuoli pyysi käytettäväksi julkisia tietoja, jotka osoittaisivat, että joidenkin näiden otoksen ulkopuolisten tuottajien toiminta oli kannattavaa.

(137)

Näiden kahden väitteen osalta on muistettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 kappaleessa viitataan otoksen ulkopuolisten tuottajien tilanteeseen yhteisössä lisäosoituksena vahingosta, eikä tämä ole vaikuttanut vahinkoindikaattoreita ja -marginaalia koskeviin laskelmiin, joihin käytettiin tarkistettuja tietoja. Tästä syystä osapuolen väite hylättiin. Toisaalta kaikkien otoksen ulkopuolisten EU:n tuottajien tilannetta koskevien tarkistettavien tilastojen tai yksittäisten tietojen puuttuessa ei ole mahdollista tehdä määrityksiä yhteisön tuottajien osalta kokonaisuudessaan, kuten yhteisön tuottajat ehdottivat. Näin ollen myös tämä väite hylättiin.

(138)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 86–92 ja 94–106 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(139)

Vahvistetaan myös päätelmä siitä, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–110 kappaleessa esitetään.

(140)

Yhdysvalloista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä siis kasvoi merkittävästi arviointijaksolla. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvun ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisen välillä oli myös selkeä ajallinen yhteys. Yhteisön tuotannonala ei kyennyt mukauttamaan hintojaan markkinaolojen ja kustannusten kohoamisen mukaan, koska polkumyynnillä tapahtunut tuonti alitti sen hinnat tutkimusajanjaksolla.

(141)

Sen vuoksi vahvistetaan, että Yhdysvalloista halvoin hinnoin tulevan polkumyyntituonnin voimakkaalla kasvulla oli merkittävä negatiivinen vaikutus yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen tutkimusajanjaksolla.

(142)

Koska sellaisia huomautuksia ei esitetty, joiden perusteella väliaikaisia päätelmiä olisi syytä muuttaa, voidaan vahvistaa, että muista kolmansista maista tulevalla tuonnilla olisi voinut olla vain mitättömän pieni vaikutus yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(143)

Yksi osapuoli väitti, että vaikka kysynnän supistuminen vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä oli lähes olematonta (0,5 %), se olisi kuitenkin aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle; väitteen mukaan kysynnän hypoteettinen 10 prosentin kasvu olisi lisännyt myyntimäärää 205 733 tonnia, jos yhteisön tuotannonalan markkinaosuus olisi pysynyt samana kuin tutkimusajanjaksolla eli 29,8 prosentissa.

(144)

On huomattava, että osapuolen väitteet perustuivat katteettomiin olettamuksiin. Lisäksi kun otetaan huomioon, että vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 2,8 prosenttiyksikköä, tämä vaikuttaisi tukevan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 kappaleen päätelmää, jonka mukaan yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ei voi johtua kysynnän vähäisestä supistumisesta vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. Koska kysynnän kehityksestä yhteisön markkinoilla ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(145)

Yksi osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan energiaveron käyttöönotto Saksassa olisi vaikuttanut negatiivisesti kyseisille markkinoille toimittavien yhteisön tuottajien taloudelliseen tilanteeseen, koska näiden toimenpiteiden takia B100:n kysyntä, joka oli ainakin 1,5 miljoonaa tonnia, olisi romahtanut. Lisäksi se väitti vastineena väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 kappaleessa esitettyihin päätelmiin, että vaikka sekoittamista koskevan vaatimuksen – jonka mukaan Saksan markkinoille saatetussa, liikennekäyttöön tarkoitetussa dieselissä biodieselin osuuden on oltava 4,4 prosenttia (B5) – käyttöönotto olisi kompensoinut B100:n myynnin väitetyn pienenemisen, B100:n hintataso olisi eri kuin biodieselin, joka on tarkoitettu B5-sekoituksiin. Se väitti, että B100:aa tuotettiin vain kalliimmasta raaka-aineesta (rapsista), kun taas B5:tä useista eri raaka-aineista, millä oli negatiivinen vaikutus yhteisön tuottajien keskimääräiseen hintaan.

(146)

Tutkimuksessa osoitettiin osapuolen väitteiden vastaisesti, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien, jotka toimittivat Saksan markkinoille, myyntimäärä lisääntyi 68 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä vahvistaa alustavia päätelmiä siitä, että pakollinen sekoittamisvaatimus kompensoi mahdollisia menetyksiä B100:n myynnissä. Lisäksi on huomattava, että1 päivänä elokuuta 2006 käyttöön otettu vero – 0,09 euroa biodiesellitraa kohti – ei johtanut markkinoiden romahtamiseen, kuten osapuoli väitti, mutta B100:n myynti väheni kyllä merkittävästi tutkimusajanjakson viimeisellä neljänneksellä, kun vero nostettiin 0,15 euroon litralta 1 päivästä tammikuuta 2008. Hintoihin kohdistuvan vaikutuksen osalta osapuolen esittämät väitteet olivat perusteettomia, koska molemmissa tuotelajeissa käytetyn biodieselin on täytettävä samat standardit, mikä merkitsee sitä, että molemmissa biodieselpolttoaineissa voidaan käyttää samaa raaka-ainesekoitusta eikä näiden kahden biodiesellajin välillä ole todennettua hintaeroa. Edellä esitetyn perusteella väite hylättiin.

(147)

Koska muita viranomaisten päätöksiä koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(148)

Yksi osapuoli myönsi kyllä, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien kapasiteetin käyttöasteet pysyivät suhteellisen korkeina mutta väitti, että niiden ylikapasiteetti aiheutti silti vahinkoa, kun otetaan huomioon, että siitä aiheutui suuremmat kiinteät kustannukset, millä olisi negatiivista vaikutusta kannattavuuteen. Lisäksi se väitti, että kyseisten tuottajien nettoarvon kasvu olisi johtanut kiinteiden kustannusten kohoamiseen, kun kuoletus- ja rahoituskustannukset olisivat olleet korkeammat.

(149)

On muistettava, että yhteisön tuotannonalan kustannusrakennetta koskevassa muuttuvien ja kiinteiden kustannusten jakautumista koskevassa analyysissä kiinteiden kustannusten osuudeksi vahvistettiin vain 6 prosenttia kokonaiskustannuksista (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126 kappale). On vielä huomattava, että analyysin mukaan prosenttiosuus ei vaihdellut juuri lainkaan arviointikaudella. Nettoarvon kasvun vaikutusta kannattavuuteen koskevasta väitteestä on huomattava, että kustannusten absoluuttinen kohoaminen ei automaattisesti johda yksikkötuotantokustannusten kohoamiseen, koska viimeksi mainitut riippuvat tuotannon määrästä, joka kohosi vakaasti koko arviointikauden ajan, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 4 näkyy. Näin ollen absoluuttisesti korkeammat kiinteät kustannukset johtuivat suuremmasta tuotantomäärästä, minkä tuloksena kiinteät kustannukset jakautuivat edellä mainitulla tavalla suhteessa kokonaiskustannuksiin. Tästä syystä tämän osapuolen esittämät väitteet oli hylättävä.

(150)

Sama osapuoli väitti vielä, että yhteisön tuottajien ylikapasiteetilla oli suora vaikutus hintoihin, koska tuottajat kilpailivat keskenään voimakkaasti sopimusten saamisesta jopa pelkästään rajakustannukset kattavilla hinnoilla, minkä vuoksi tuottajat, joilla oli korkea käyttöaste, harjoittivat todennäköisesti aggressiivisinta myyntiä alittaakseen kilpailijoidensa hinnat. Väitteensä tueksi osapuoli esitti ilmoituksen, joka oli yhden otokseen valitun yrityksen vuoden 2007 tilinpäätöksessä.

(151)

Tämän osapuolen väitteitä ei kuitenkaan tukenut mikään näyttö, koska esitetyssä ilmoituksessa ei viitattu mitenkään väitettyyn ylikapasiteetista johtuvaan hintakilpailuun. Ilmoituksessa pikemminkin todettiin, että Saksan viranomaiset olivat nostaneet B100-biodieselin energiaveroa 1 päivästä tammikuuta 2008, mikä piristi kilpailua B5-biodieselin markkinoilla. Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(152)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuottajien käyttämättömästä kapasiteetista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125–128 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(153)

Yksi asianomainen osapuoli ja Yhdysvaltojen viranomaiset väittivät, että mikään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129–133 kappaleessa esitetystä väitteistä ei käsittele sitä seikkaa, että soija-, palmu- ja canolaöljyn hinnat Yhdysvalloissa ovat koko ajan vuodesta 2004 pysyneet huomattavasti alhaisempina kuin rapsin hinnat yhteisössä, mistä seuraa merkittävä kilpailuetu Yhdysvalloista tuodulle biodieselille.

(154)

On muistettava, että tutkimuksessa on selvitettävä, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa todetaan tältä osin, että on osoitettava, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään hintatasojen väliseen eroon eikä vaadita analysoimaan hintatasoihin vaikuttavia tekijöitä.

(155)

Käytännössä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan hintoihin tarkastellaan lähinnä toteamalla hinnan alittavuus, hintojen aleneminen ja hinnankorotusten estyminen. Tässä tarkoituksessa verrataan polkumyynnillä tapahtuneen viennin hintoja ja yhteisön tuotannonalan myyntihintoja, ja vahinkoa koskevissa laskelmissa käytettäviä vientihintoja on joissakin tapauksissa oikaistava vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Oikaisuilla siis ainoastaan varmistetaan, että hintojen välinen ero määritetään vertailukelpoisella tavalla. Näin ollen on ilmeistä, että raaka-aineiden hinnat viejämaassa eivät voi olla vahinkoon vaikuttava tekijä.

(156)

Edellä esitetyn vahvistaa myös perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan sanamuoto, jossa viitataan muihin tiedossa oleviin tekijöihin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi. Kyseisessä artiklassa olevassa tiedossa olevien tekijöiden luettelossa ei viitata tekijöihin, jotka vaikuttavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon. Eli jos on kyse polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, ei voida katsoa, että raaka-aineen hintojen myönteinen kehitys voisi olla muu vahinkoa aiheuttava tekijä, vaikka tuonnille olisikin ollut hyötyä tällaisesta kehityksestä.

(157)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoon vaikuttaneiden tekijöiden, kuten väitetyn alemmista raaka-ainehinnoista johtuvan kilpailuedun, tarkastelusta ei näin ollen voida saada yksiselitteistä tulosta, ja tällainen tarkastelu menisi perusasetuksen vaatimuksia pitemmälle.

(158)

On kuitenkin muistettava – rajoittamatta edellä sanottua – että maataloustuotteiden hinnat kohosivat yleisesti koko maailmassa tutkimusajanjaksolla ja että soijaöljyn (asianomaisen maan tuottajien tärkein raaka-aine) hinnannousu oli jyrkempi kuin rapsiöljyn samalla kaudella. Kustannusten kohoaminen Yhdysvalloissa ei kuitenkaan näkynyt yhteisön markkinoille polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnoissa, jotka alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat.

(159)

Edellä esitetyn perusteella osapuolten esittämät väitteet oli siis hylättävä.

(160)

Koska muita huomautuksia raaka-aineen lisääntyneestä kysynnästä ja kohonneista hinnoista ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129–136 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(161)

Yksi asianomainen osapuoli esitti väitteensä uudelleen (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappale) ja lisäsi vielä, että mineraalidieselin hinnat asettivat ”korkin”, jonka yli biodieselin tuottajat eivät voisi korottaa hintojaan raaka-aineen hinnannousun mukaisesti.

(162)

Kaikki yhteisön tuottajat toimittivat markkinoille, joilla oli käytössä pakolliset sekoitustavoitteet. Tämän lisäksi useimmissa jäsenvaltioissa biodieseliin sovelletaan verohelpotuksia, mikä merkitsee sitä, että sen hinta on verrattavissa mineraalidieselin hintaan, kun käytetään kerrointa, jossa otetaan huomioon mineraalidieselistä perittävä energiavero. Vaikka siis voidaan hyväksyä tietty korrelaatio öljyn hintojen kanssa, tutkimuksessa vahvistui, että edellä mainituista syistä biodieseliä voidaan myydä korkeammilla hinnoilla kuin mineraalidieseliä. Osapuoli ei myöskään toimittanut vakuuttavaa näyttöä, josta olisi käynyt ilmi, että mineraalidieselin hinnat, jotka olivat erittäin korkealla tasolla tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla, olisivat aiheuttaneet hintapainetta yhteisön tuottajien biodieselin hintoihin tutkimusajanjaksolla.

(163)

Koska muita huomautuksia mineraalidieselin hinnan kehityksestä ei esitetty, voidaan päätellä, että tekijästä ei aiheutunut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(164)

Koska muita huomautuksia yhteisön biodiesellaitosten sijainnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–139 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(165)

Koska muita huomautuksia yhdysvaltalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien yhteisön tuottajien Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin vaikutuksesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan

(166)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141–143 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(167)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuotannonalan tuottajat hyväksyivät komission päätelmät ja vahvistivat, että toimenpiteet olisivat niiden edun mukaisia.

(168)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että toimenpiteet eivät olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaisia, koska ne saisivat aikaan kauppavirran muutoksia eli siirryttäisiin tuomaan maista, joihin toimenpiteitä ei sovelleta, koska i) yhteisön markkinoilla toimijat vaatisivat edelleen soija- ja palmuöljystä tehtyä halvempaa biodieseliä voidakseen täydentää sitä yhteisön tuotannonalan valmistamalla kalliimmalla rapsiöljystä tehdyllä biodieselillä ja ii) rapsiöljystä tehtyä biodieseliä ei ole riittävästi kattamaan kysyntää.

(169)

On huomattava, että vaikka yhteisön tuotannonalan tuottajien tärkein raaka-aine on rapsi, ne eivät käytä biodieseltuotannossaan pelkästään tätä raaka-ainetta vaan myös muita raaka-aineita, kuten soija- ja palmuöljyä. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että erittäin useissa tapauksissa näiden muiden raaka-aineiden hinnat olivat korkeammat kuin niihin perustuvan biodieselin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat, yhteisön tuotannonalan tuottajilta riistettiin mahdollisuus käyttää soija- ja palmuöljyä suuremmassa mittakaavassa. Sen vuoksi odotetaan, että toimenpiteiden käyttöönotolla palautettaisiin tavanomaiset markkinaolot myös tältä osin, jotta yhteisön tuottajat voisivat mukauttaa tehokkaammin tuotantoaan yhteisön markkinoilla tarvittavien biodieselin eri lajien mukaan. Tämän perusteella väite hylättiin.

(170)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan edusta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145–147 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(171)

Koska tuojat eivät esittäneet mitään huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, voidaan päätellä, että toimenpiteillä ei mitä todennäköisimmin ole merkittävää vaikutusta tuojiin/kauppiaisiin.

(172)

Koska käyttäjät eivät esittäneet mitään huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, voidaan päätellä, että polkumyyntitulleilla ei mitä todennäköisimmin ole merkittävää vaikutusta käyttäjiin.

(173)

Koska toimittajat eivät esittäneet mitään huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154–156 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(174)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että autonvalmistajat, jotka olivat investoineet biodieselkäyttöön mukautettujen ajoneuvojen valmistukseen, eivät ehkä saa investoinneistaan tuottoa myymällä tällaisia ajoneuvoja, jos biodieselin hinta yhteisössä nousee toimenpiteiden vuoksi sellaiselle tasolle, joka ei ole kilpailukykyinen mineraalidieselin hinnan kanssa.

(175)

On huomattava, että osapuolen väite voisi toteutua, vaikka toimenpiteitä ei toteutettaisikaan, eli mineraalidieselin hinta (joka riippuu raakaöljyn hinnasta) voi pudota tasolle, joka tekee siitä kilpailukykyisemmän kuin biodieselistä. Sen vuoksi vaikuttaa kohtuuttomalta esittää, että autoteollisuus on tehnyt investointeja ottamatta tätä muuttujaa huomioon. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(176)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi yhteisön maanviljelijöiden järjestö ilmaisi tukensa ja totesi, että yhdysvaltalaisen biodieselin tuonti on vähentänyt yhteisön tuottajien öljykasvien menekkiä noin 6 miljoonaa tonnia, mikä on noin 11 prosenttia yhteisön öljykasvien tuotannosta vuosina 2007 ja 2008, ja on pudottanut muihin kuin elintarvikkeisiin käytettävien rapsinsiementen potentiaalista arvoa 90 euroa tonnilta. Näitä huomautuksia ei kuitenkaan voitu varmentaa.

(177)

Yksi asianomainen osapuoli toisti huomautuksensa polkumyyntitoimenpiteiden epäjohdonmukaisuudesta biopolttoaineiden käytön edistämistä koskevan Euroopan unionin politiikan kanssa. Se lisäsi, että Euroopan unioni ei voi olla riippuvainen ainoataan rapsipohjaisen biodieselin tuottamisesta yhteisössä, jos se haluaa kehittää biodieselmarkkinoita.

(178)

Huomautusta on käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen 7.6 kohdassa ja osapuolen rapsipohjaista biodieseliä koskevaa kysymystä edellä 169 kappaleessa.

(179)

Koska muita huomautuksia kilpailun ja kaupan vääristymisen vaikutuksista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157–159 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(180)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei tässä tapauksessa ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyyntitulleja.

(181)

Useat osapuolet ja Yhdysvaltojen viranomaiset kiistivät, että alustavasti määritetty 15 prosentin voittomarginaali olisi marginaali, jonka tämäntyyppinen tuotannonala voisi kohtuudella odottaa saavuttavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa.

(182)

Yksi osapuoli väitti, että vahingon korjaavan tason määrittämiseen käytetty yhteisön tuotannonalan voittomarginaali olisi asetettava yhteisön tuotannonalan tutkimusajanjaksolla saaman voiton tasolle eli 5,7 prosenttiin, koska tämä voittomarginaali olisi biodieselin kaltaisista hyödykkeistä saatavan voiton suuruusluokkaa. Väitteensä tueksi se viittasi yhdysvaltalaisten etanoli- ja kasviöljytuottajien ja maaöljyjalostamojen saamiin voittoihin.

(183)

Vahingon korjaavan tason on perustuttava arvioon voitosta, jonka yhteisön tuotannonala voi kohtuudella odottaa saavuttavan samankaltaisen tuotteen myynnissä yhteisön markkinoilla ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Tietyn tutkimuksen tarkastelujakson alussa saatua voittoa voidaan kohtuudella pitää ilman polkumyyntituontia saatuna voittona. Tässä tapauksessa tarkastelujakson alkuvuosina (2004–2006) Yhdysvalloista tulevan tuonnin markkinaosuus ei ylittänyt kertaakaan yhtä prosenttia, minkä vuoksi voidaan kohtuudella päätellä, että kaudella ei esiintynyt polkumyyntituontia. Sen vuoksi tällä kaudella yhteisön tuotannonalan saamaa keskimääräistä voittoa pidettiin kohtuullisena perustana vahingon korjaavan tason määrittämistä varten ottaen myös huomioon tarve taata tämän uuden tuotantoalan investoinnit. Osapuolen esittämien väitteiden osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että suurimpien yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien saamat voitot niiden kotimaan biodieseltoiminnasta olivat huomattavasti yli voiton, jota käytettiin vahingon korjaavan tason määrittämiseen. Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(184)

Joistakin yhdysvaltalaisten yritysten väitteistä, jotka koskivat 193 kappaleessa kuvattua arvotullien muuntamista kiinteiksi tulleiksi, kävi ilmi, että arvoon perustuva hinnan alittavuuden määrä oli laskettu hinnan kokonaisalittavuuden ja oikaistun cif-hinnan välisenä suhteena (ks. 117 kappale), kun olisi pitänyt käyttää oikaisematonta cif-hintaa, kuten arvoon perustuvan polkumyyntimarginaalin laskemisessa. Sen vuoksi arvoon perustuvat vahingon korjaavat tasot laskettiin uudelleen kaikkien otokseen valittujen yhdysvaltalaisten yritysten osalta.

(185)

Koska alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ei esitetty muita huomautuksia, vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskemiseen käytettiin samaa menetelmää, joka mainittiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164 ja 165 kappaleessa. Vahingon korjaava taso laskettiin prosentteina oikaisemattomasta cif-kokonaistuontiarvosta.

(186)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan perusteella olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tasolla, joka on riittävä korjaamaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia.

(187)

Joitakin marginaaleja on muutettu ottaen huomioon alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräiltä osapuolilta saadut tiedot ja tässä asetuksessa kuvatut tarkistukset.

(188)

Rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä kuitenkin otetaan myös käyttöön tasoitustullit Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa. Tässä rinnakkaisessa menettelyssä havaitut tuet eivät ole vientitukia eikä niiden sen vuoksi katsota vaikuttaneen vientihintaan ja vastaavaan polkumyyntimarginaaliin. Sen vuoksi, kun otetaan huomioon se seikka, että tutkittu kokonaistuonti on sama kummassakin menettelyssä, polkumyynnin vastaiset tullit voidaan ottaa käyttöön yhdessä tasoitustullien kanssa siinä määrin kuin molemmat tullit yhdessä eivät ylitä vahingon korjaavaa marginaalia (alemman tullin sääntö).

(189)

Yksi osapuoli väitti, että toimielinten olisi käytettävä harkintaansa ja oltava soveltamatta alhaisemman tullin sääntöä tässä tapauksessa, koska se ei ole perusteltua seuraavista syistä:

(190)

Tutkimuksessa vahvistettua vahinkomarginaalia pidetään riittävänä poistamaan tutkimuksen kohteena olleille yhteisön tuottajille aiheutunut vahinko. Koska tutkimuksessa keskityttiin näihin tuottajiin, ei ole mahdollista tehdä tarkkoja määritelmiä yhteisön tuottajista kokonaisuudessaan, kuten osapuoli ehdotti. Sen vuoksi nämä näkökohdat eivät mahdollista sitä, että toimielimet voisivat poiketa oikeudellisesta velvoitteesta soveltaa alemman tullin sääntöä.

(191)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntitullit määriteltiin vertaamalla vahingon korjaavia marginaaleja, polkumyyntimarginaaleja ja tasoitustulleja. Ehdotetut polkumyyntitullit ovat näin ollen seuraavat:

(192)

Ottaen huomioon se, että polkumyyntitullia sovelletaan enemmän kuin 20 painoprosenttia biodieseliä sisältäviin sekoituksiin suhteessa niiden biodieselsisältöön, pidetään aiheellisena määrittää tullit kiinteinä määrinä biodieselsisällön perusteella, jotta jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat panna toimenpiteet tehokkaasti täytäntöön.

(193)

Eräät osapuolet vastustivat menetelmää, jota käytettiin arvotullien muuntamisessa kiinteiksi tulleiksi. Ne väittivät, arvotullin muuntamisessa kiinteäksi tulliksi olisi pitänyt käyttää todellisia cif-arvoja eikä oikaistuja arvoja, joissa on otettu huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83 ja 84 kappaleessa tarkoitetut raaka-aineiden erot.

(194)

Väitettä tutkittiin ja havaittiin, että oikaistuja cif-arvoja oli tosiaankin käytetty muunnettaessa arvotulleja kiinteiksi tulleiksi. Samoja arvoja oli kuitenkin myös käytetty perustana, kun ilmaistiin alittavuuden määrä arvotullina. Sen vuoksi ensimmäinen korjaus oli tehtävä siihen, että ilmaistiin alittavuuden määrä prosentteina tosiasiallisesta cif-kokonaistuontiarvosta. Vahinkomarginaaleja on tarkistettu vastaavasti. Tämän jälkeen lasketut kiinteämääräiset tullit eivät kuitenkaan eronneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetyistä tulleista, koska korkeampi arvotulli kuittaantui täsmälleen (oikaistuista tosiasiallisiin) alentuneilla cif-hinnoilla, joita käytettiin muunnettaessa arvotullit kiinteiksi tulleiksi.

(195)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(196)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) olisi toimitettava viipymättä komissiolle (10), ja mukaan olisi liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(197)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa aiottiin suositella. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Osapuolten huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(198)

Mahdollisten uusien vientiä harjoittavien tuottajien ja tämän asetuksen liitteessä I mainittujen yhteistyössä toimineiden otoksen ulkopuolisten yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi säädettävä siitä, että viimeksi mainituille yrityksille määrättyä painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan kaikkiin sellaisiin uusiin viejiin, jotka muutoin eivät olisi oikeutettuja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkasteluun; 11 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta, kun on käytetty otantaa.

(199)

Eräät yhdysvaltalaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat tarjosivat hintasitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Raaka-aineen merkittävien hintavaihteluiden vuoksi tuotteen ei katsota soveltuvan kiinteää hintasitoumusta varten. Tämän vuoksi yritykset ehdottivat, että vähimmäistuontihinnat indeksoitaisiin säännöllisesti rapsiöljyn hinnanvaihteluiden mukaisesti. Lisäksi ne tarjosivat vähimmäistuontihintoja kolmea tuotelajia varten, jotta voitaisiin ottaa huomioon tuotteen vaihtelut tuonnissa (soija-, palmu- ja canolaöljystä saatu biodiesel) tutkimusajanjaksolla vahvistettujen raaka-ainekertoimien perusteella.

(200)

Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tarjouksista on huomattava, että perusta indeksoidun vähimmäistuontihinnan vahvistamiseksi oli keskimäärin 7–8 prosenttia alhaisempi kuin tutkimusajanjaksolla vahvistettu vahinkoa aiheuttamaton hinta. Lisäksi edellä mainittujen tuotelajien oikaistuja vähimmäistuontihintoja varten ehdotetut kertoimet eivät olleet asianmukaiset, koska ne liittyivät tutkimusajanjaksoon. Koska nämä kertoimet vaihtelevat jatkuvasti raaka-aineiden hintaerojen perusteella, ne ovat saattaneet muuttua merkittävästi tutkimusajanjaksolla havaittuun tilanteeseen verrattuna. Sen vuoksi soija- ja palmuöljystä saadun biodieselin vähimmäishintojen ehdotettua indeksointia rapsiöljyn hintavaihteluiden perusteella ei pidetty asianmukaisena, koska hintojen kehityksen perustana olisivat eri raaka-aineet kuin ne, joita käytetään tarkasteltavana olevan ja viedyn tuotteen tuotantoon.

(201)

Edellä esitetyn perusteella ja ottamatta kantaa hintasitoumusten hyväksymiseen liittyviin muihin yrityskohtaisiin käytännön ongelmiin katsottiin, että sitoumukset oli hylättävä, koska vähimmäistuontihintojen määrittämiseksi esitetty menetelmä ei ollut asianmukainen eivätkä tarjotut vähimmäistuontihinnat olleet tasolla, joka olisi korjannut vahingollisen polkumyyntituonnin vaikutukset.

(202)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä esitti erityistoimenpiteitä, jotta estettäisiin toimenpiteiden mahdollinen kiertäminen, kun otetaan huomioon, että kyseessä ovat globaalit hyödykemarkkinat, joilla paljoustavaratuotetta myydään eri myyntikanavien kautta.

(203)

Edellä esitetyn perusteella pidetäänkin asianmukaisena seurata tiiviisti biodieselin tuontia kaikista eri lähteistä, jotta voidaan nopeasti toteuttaa asianmukaisia toimia tilanteen niin vaatiessa.

(204)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät on vapautettava. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti.