10.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 39/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 116/2009,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2008,

kulttuuriesineiden viennistä

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kulttuuriesineiden viennistä 9 päivänä joulukuuta 1992 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3911/92 (1) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (2). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Sisämarkkinoiden säilyttämiseksi tarvitaan kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevat säännöt kulttuuriesineiden suojelemisen varmistamiseksi.

(3)

On tarpeen toteuttaa toimenpiteitä erityisesti kulttuuriesineiden viennin yhtenäisen valvonnan varmistamiseksi yhteisön ulkorajoilla.

(4)

Tällainen järjestelmä edellyttää toimivaltaisen jäsenvaltion antaman luvan esittämistä ennen tässä asetuksessa tarkoitettujen kulttuuriesineiden vientiä. Tämän vuoksi on tarpeen selkeästi määritellä edellä tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisala ja antaa yksityiskohtaiset säännöt niiden soveltamisesta. Järjestelmän täytäntöönpanon olisi oltava mahdollisimman yksinkertainen ja tehokas.

(5)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (3) mukaisesti.

(6)

Ottaen huomioon sen huomattavan kokemuksen, joka jäsenvaltioiden viranomaisilla on jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi 13 päivänä maaliskuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 515/97 (4) soveltamisessa, on syytä soveltaa mainittua asetusta tällä alalla.

(7)

Tämän asetuksen liitteen I tarkoituksena on täsmentää kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa erityisesti suojeltavien kulttuuriesineiden luokat vaikuttamatta jäsenvaltioiden perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettuun kansallisaarteiden määrittelyyn,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa ’kulttuuriesineillä’ tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja esineitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisia valtuuksia.

2 artikla

Vientilupa

1.   Kulttuuriesineiden vienti yhteisön tullialueen ulkopuolelle edellyttää vientiluvan esittämistä.

2.   Vientiluvan antaa asianomaisen pyynnöstä:

a)

sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueella kyseinen kulttuuriesine on laillisesti ja lopullisesti ollut 1 päivänä tammikuuta 1993; ja

b)

mainitun päivämäärän jälkeen sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueella tämä kulttuuriesine on sen jälkeen, kun se on laillisesti ja lopullisesti siirretty toisesta jäsenvaltiosta tai tuotu kolmannesta maasta taikka jälleentuotu kolmannesta maasta sen jälkeen, kun se on laillisesti siirretty jostakin jäsenvaltiosta kyseiseen kolmanteen maahan.

Jäsenvaltio, joka ensimmäisen kohdan a tai b alakohdan mukaan on toimivaltainen, voi kuitenkin olla vaatimatta vientilupaa liitteessä I olevan A.1 luokan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuista kulttuuriesineistä, jos niiden arkeologinen tai tieteellinen merkitys on vähäinen, ne eivät ole välittömästi peräisin jonkin jäsenvaltion kaivauksista, löydöistä tai arkeologisilta paikoilta ja ne ovat laillisesti markkinoilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

Vientilupa voidaan evätä tätä asetusta sovellettaessa, jos kyseisen jäsenvaltion taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi annettu lainsäädäntö koskee kyseisiä kulttuuriesineitä.

Tarvittaessa ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetun viranomaisen on oltava yhteydessä sen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin, josta kyseinen kulttuuriesine on peräisin, ja varsinkin jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/7/ETY (5) tarkoitettuihin toimivaltaisiin viranomaisiin.

3.   Vientilupa on voimassa koko yhteisössä.

4.   Sellaisten taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suorassa viennissä yhteisön tullialueelta, jotka eivät ole tässä asetuksessa tarkoitettuja kulttuuriesineitä, sovelletaan viejänä toimivan jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan säännösten soveltamista.

3 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi luettelo viranomaisista, jotka ovat toimivaltaisia antamaan kulttuuriesineiden vientilupia.

2.   Komissio julkaisee viranomaisten luettelon sekä kaikki sen muutokset Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

4 artikla

Vientiluvan esittäminen

Vientilupa esitetään vienti-ilmoituksen tueksi kyseisen ilmoituksen vastaanottavassa toimivaltaisessa tullitoimipaikassa vientiä koskevia tullimuodollisuuksia suoritettaessa.

5 artikla

Toimivaltaisten tullitoimipaikkojen rajoittaminen

1.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kulttuuriesineiden vientimuodollisuuksien suorittamisesta vastaavien toimivaltaisten tullitoimipaikkojen lukumäärää.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on annettava komissiolle tieto asianmukaisin valtuuksin toimivista tullitoimipaikoista.

Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

6 artikla

Hallinnollinen yhteistyö

Tätä asetusta sovellettaessa noudatetaan soveltuvin osin asetuksen (EY) N:o 515/97 säännöksiä ja erityisesti tietojen luottamuksellisuutta koskevia säännöksiä.

Ensimmäisessä kohdassa säädetyn yhteistyön lisäksi jäsenvaltioiden on toteutettava keskinäisissä suhteissaan kaikki tarvittavat toimenpiteet yhteistyön toteuttamiseksi tulliviranomaisten ja direktiivin 93/7/ETY 4 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten välille.

7 artikla

Soveltamistoimenpiteet

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista, erityisesti käytettävää lomaketta (esimerkiksi sen mallia ja teknisiä ominaisuuksia) koskevista toimenpiteistä päätetään 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

9 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

10 artikla

Kertomuksen antaminen

1.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tieto tämän asetuksen nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

Komissio toimittaa nämä tiedot muille jäsenvaltioille.

2.   Komissio antaa joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Neuvosto tutkii komission ehdotuksesta joka kolmas vuosi ja tarvittaessa saattaa ajan tasalle liitteessä I tarkoitetut rahamäärät yhteisön taloudellisten ja rahapoliittisten indikaattorien mukaisesti.

11 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 3911/92, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II luetelluilla asetuksilla.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BARNIER


(1)  EYVL L 395, 31.12.1992, s. 1.

(2)  Katso liite II.

(3)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(4)  EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1.

(5)  EYVL L 74, 27.3.1993, s. 74.


LIITE I

Asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen kulttuuriesineiden luokat

1.

Arkeologiset esineet, jotka ovat yli 100 vuotta vanhoja ja jotka ovat peräisin:

 

maalla ja veden alla tehdyistä kaivauksista ja löydöistä

9705 00 00

arkeologisilta paikoilta

9706 00 00

arkeologisista kokoelmista

2.

Taiteellisiin, historiallisiin tai uskonnollisiin monumentteihin olennaisena osana kuuluvat osat, jotka on saatu niitä hajottamalla ja jotka ovat yli 100 vuotta vanhoja

9705 00 00

9706 00 00

3.

Taulut ja maalaukset, jotka eivät kuulu 4 tai 5 luokkaan, ja jotka on tehty kokonaan käsin mille tahansa materiaalille ja käyttäen mitä tahansa tekniikkaa (1)

9701

4.

Vesiväri-, guassi- ja pastellimaalaukset, jotka on tehty kokonaan käsin mille tahansa materiaalille (1)

9701

5.

Mosaiikit, jotka on tehty kokonaan käsin mistä tahansa aineesta ja jotka eivät kuulu 1 tai 2 luokkaan, sekä piirustukset, jotka on tehty kokonaan käsin mille tahansa materiaalille ja käyttäen mitä tahansa tekniikkaa (1)

6914

9701

6.

Alkuperäiset kaiverrukset, painotyöt, serigrafiat ja litografiat ja niiden matriisit sekä alkuperäiset julisteet (1)

ryhmä 49

9702 00 00

8442 50 99

7.

Alkuperäiset patsaat ja veistokset ja niistä alkuperäistä menetelmää käyttäen tehdyt jäljennökset (1), lukuun ottamatta 1 luokkaan kuuluvia

9703 00 00

8.

Valokuvat, filmit ja niiden negatiivit (1)

3704

3705

3706

4911 91 80

9.

Inkunaabelit ja käsikirjoitukset, joihin kuuluvat maantieteelliset kartat ja musiikkisävellykset, joko yksittäin tai kokoelmina (1)

9702 00 00

9706 00 00

4901 10 00

4901 99 00

4904 00 00

4905 91 00

4905 99 00

4906 00 00

10.

Kirjat, yli 100 vuotta vanhat, yksittäin tai kokoelmina

9705 00 00

9706 00 00

11.

Painetut maantieteelliset kartat, yli 200 vuotta vanhat

9706 00 00

12.

Kaikenlaiset arkistot, joihin kuuluu yli 50 vuotta vanhoja osia ja jotka on tehty millä välineellä tahansa

3704

3705

3706

4901

4906

9705 00 00

9706 00 00

13.

a)

Kokoelmat (2) ja eläintieteellisten, kasvitieteellisten, mineralogisten ja anatomisten kokoelmien näytekappaleet

9705 00 00

b)

Kokoelmat (2) , jotka ovat historiallisesti, paleontologisesti, etnografisesti tai numismaattisesti kiinnostavia

9705 00 00

14.

Kulkuneuvot, yli 75 vuotta vanhat

9705 00 00

ryhmä 86–89

15.

Muut antiikkiesineet, jotka eivät kuulu A.1–A.14 luokkaan ja jotka ovat:

 

a)

50–100 vuotta vanhoja:

 

lelut ja pelit

ryhmä 95

lasiesineet

7013

kulta- ja hopeasepänteokset

7114

huonekalut

ryhmä 94

optiset, valokuvaus- ja elokuvakojeet ja -laitteet

ryhmä 90

soittimet

ryhmä 92

kellot

ryhmä 91

puusta valmistetut tavarat

ryhmä 44

keraamiset tuotteet

ryhmä 69

kuvakudokset

5805 00 00

matot

ryhmä 57

paperitapetit

4814

aseet

ryhmä 93

b)

yli 100 vuotta vanhoja

9706 00 00

Tätä asetusta sovelletaan A.1–A.15 luokkaan kuuluviin kulttuuriesineisiin ainoastaan, jos niiden arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin B kohdassa tarkoitettu rahallinen kynnys.

B.   Rahallinen kynnys, jota sovelletaan tiettyihin a kohdassa tarkoitettuihin luokkiin (euroina):

Arvo:

 

Mikä tahansa arvo

1 (arkeologiset esineet)

2 (osiin hajotetut monumentit)

9 (inkunaabelit ja käsikirjoitukset)

12 (arkistot)

 

15 000

5 (mosaiikit ja piirustukset)

6 (kaiverrukset)

8 (valokuvat)

11 (painetut maantieteelliset kartat)

 

30 000

4. (vesiväri-, guassi- ja pastellimaalaukset)

 

50 000

7 (patsaat)

10 (kirjat)

13 (kokoelmat)

14 (kulkuneuvot)

15 (kaikki muut esineet)

 

150 000

3 (taulut)

Rahalliseen arvoon liittyvien edellytysten täyttyminen on arvioitava vientilupahakemusta tehtäessä. Rahallinen arvo on kulttuuriesineen arvo 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltiossa.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden rahayksikkö ei ole euro, liitteessä I euroina ilmaistut arvot muunnetaan kansallisiksi valuutoiksi ja ilmaistaan kansallisina valuuttoina käyttäen valuuttakursseja, jotka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä31 päivänä joulukuuta 2001. Vasta-arvoa kansallisina valuuttoina tarkistetaan kahden vuoden välein 31 päivästä joulukuuta 2001. Vasta-arvon laskeminen perustuu keskimääräiseen euroina ilmaistuun päivänkurssiin 24 kuukauden jaksolla, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta voimaan tulevan tarkistusta edeltävän elokuun viimeisenä päivänä. Kulttuuriesineitä käsittelevä neuvoa-antava komitea tarkastelee laskentamenetelmää uudelleen komission ehdotuksesta periaatteessa kaksi vuotta sen jälkeen, kun menetelmää on käytetty ensimmäisen kerran. Kunkin tarkistuksen yhteydessä euroina ilmaistut arvot ja kansallisina valuuttoina ilmaistut vasta-arvot julkaistaan säännöllisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä tarkistuksen voimaantulopäivää edeltävän marraskuun ensimmäisinä päivinä.


(1)  Yli 50 vuotta vanhat eivätkä kuulu tekijöilleen.

(2)  Kuten tuomioistuin määritteli asiaa 252/84 koskevassa tuomiossa: ”Kokoelmaesineet, joita tarkoitetaan yhteisen tullitariffin nimikkeessä 97.05, ovat esineitä, joilla on vaadittavat ominaisuudet kokoelmaan hyväksymistä varten, eli esineet, jotka ovat suhteellisen harvinaisia, joita ei käytetä tavanomaisesti alkuperäiseen tarkoitukseensa, jotka kuuluvat samantapaisten käyttöesineiden kaupasta erillisen kaupankäynnin piiriin ja joiden arvo on korkea.”


LIITE II

Kumottu asetus ja sen muutokset

Neuvoston asetus (ETY) N:o 3911/92

(EYVL L 395, 31.12.1992, s. 1)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 2469/96

(EYVL L 335, 24.12.1996, s. 9)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 974/2001

(EYVL L 137, 19.5.2001, s. 10)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 806/2003

(EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1)

ainoastaan liitteessä I oleva 2 kohta


LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (ETY) N:o 3911/92

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

2 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

2 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

2 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

2 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

2 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta

2 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan 4 kohta

3–9 artikla

3–9 artikla

10 artiklan ensimmäinen kohta

10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

10 artiklan toinen kohta

10 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

10 artiklan kolmas kohta

10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

10 artiklan neljäs kohta

10 artiklan viides kohta

10 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

11 artikla

11 artikla

12 artikla

Liitteen A.1, A.2 ja A.3 kohta

Liitteen I A.1, A.2 ja A.3 kohta

Liitteen A.3A kohta

Liitteen I A.4 kohta

Liitteen A.4 kohta

Liitteen I A.5 kohta

Liitteen A.5 kohta

Liitteen I A.6 kohta

Liitteen A.6 kohta

Liitteen I A.7 kohta

Liitteen A.7 kohta

Liitteen I A.8 kohta

Liitteen A.8 kohta

Liitteen I A.9 kohta

Liitteen A.9 kohta

Liitteen I A.10 kohta

Liitteen A.10 kohta

Liitteen I A.11 kohta

Liitteen A.11 kohta

Liitteen I A.12 kohta

Liitteen A.12 kohta

Liitteen I A.13 kohta

Liitteen A.13 kohta

Liitteen I A.14 kohta

Liitteen A.14 kohta

Liitteen I A.15 kohta

Liitteen B kohta

Liitteen I B kohta

Liite II

Liite III