LIITE

DIREKTIIVI 96/48/EY — EUROOPAN LAAJUISEN SUURTEN NOPEUKSIEN RAUTATIEJÄRJESTELMÄN YHTEENTOIMIVUUS

YHTEENTOIMIVUUDEN TEKNISEN ERITELMÄN LUONNOS

Infrastruktuuriosajärjestelmä

1.

JOHDANTO

1.1	Asiakirjan tekninen ala

1.2	Asiakirjan maantieteellinen ala

1.3	Tämän YTE:n sisältö

2.	INFRASTRUKTUURIA KOSKEVAN OSA-ALUEEN MÄÄRITELMÄ / ASIAKIRJAN SOVELTAMISALA

2.1	Infrastruktuuria koskevan osa-alueen määritelmä

2.2	Osa-alueen toimintoja ja ominaisuuksia, jotka kuuluvat tämän YTE:n alaan

2.2.1.

Junan ohjaaminen

2.2.2.

Junan pitäminen raiteilla

2.2.3.

Junan vapaa ja turvallinen liikkuminen tietyllä volyymillä

2.2.4.

Matkustajien pääsy asemalla seisovaan junaan ja siitä pois.

2.2.5.

Turvallisuus

2.2.6.

Ympäristönsuojelu

2.2.7.

Junan kunnossapito

3.	OLENNAISET VAATIMUKSET

3.1

Yleistä

3.2	Infrastruktuurin osa-aluetta koskevat olennaiset vaatimukset

3.2.1.

Yleiset vaatimukset

3.2.2.

Erityisesti infrastruktuurin osa-aluetta koskevat vaatimukset

3.3	Infrastruktuurin osa-aluetta koskevien eritelmien ja olennaisten vaatimusten vastaavuudet

3.4	Olennaisia vaatimuksia vastaavat infrastruktuurin osa-alueen tekijät

4.	INFRASTRUKTUURIN OSA-ALUEEN KUVAUS

4.1

Johdanto

4.2	Osa-alueen toiminnalliset ja tekniset eritelmät

4.2.1

Yleiset säännökset

4.2.2

Nimellinen raideleveys

4.2.3

Infrastruktuurien vähimmäisulottuma

4.2.4

Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys

4.2.5

Ylä- ja alamäkien enimmäisjyrkkyydet

4.2.6

Kaarteen vähimmäissäde

4.2.7

Radan kallistus

4.2.8

Kallistusvajaus

4.2.8.1.

Kallistusvajaus tavallisella radalla sekä vaihteiden ja risteyksien läpikulkureitillä

4.2.8.2.

Kallistuksen vajauksen äkillinen muutos vaihteiden erkanevalla raiteella

4.2.9

Ekvivalenttinen kartiokkuus

4.2.9.1

Määritelmä

4.2.9.2

Teoreettiset arvot

4.2.9.3

Käytönaikaiset arvot

4.2.10

Radan geometria ja yksittäisiä vikoja koskevat rajat

4.2.10.1

Johdanto

4.2.10.2

Määritelmät

4.2.10.3

Raja-arvot, jotka vaativat välitöntä toimintaa, toimintaa tai varuillaan oloa

4.2.10.4

Välitöntä toimintaa vaativa raja-arvo

4.2.11

Kiskon kallistuskulma

4.2.12

Vaihteet ja risteykset

4.2.12.1

Ilmaisin- ja lukituslaitteet

4.2.12.2

Kääntyvien kärkien käyttö

4.2.12.3

Geometriset ominaisuudet

4.2.13

Radan kestokyky

4.2.13.1

Tyypin I mukaiset radat

4.2.13.2

Tyyppien II ja III mukaiset radat

4.2.14

Rakenteisiin kohdistuva liikenteen kuormitus

4.2.14.1.

Pystysuorat kuormat

4.2.14.2.

Dynaaminen analyysi

4.2.14.3.

Keskipakovoimat

4.2.14.4.

Huojuntaa aiheuttavat voimat

4.2.14.5.

Vedon ja jarrutuksen vaikutus (pitkittäissuuntaiset kuormat)

4.2.14.6.

Rakenteiden ja radan vuorovaikutuksesta johtuvat pitkittäisvoimat

4.2.14.7.

Ohikulkevien junien aerodynaamiset vaikutukset radanvarren rakenteisiin

4.2.14.8.

Standardin EN1991-2:2003 vaatimusten soveltaminen

4.2.15

Radan kokonaisjäykkyys

4.2.16

Tunneleissa syntyvät suurimmat sallitut painevaihtelut

4.2.16.1

Yleiset vaatimukset

4.2.16.2

Mäntävaikutus maanalaisilla asemilla

4.2.17

Sivutuulten vaikutus

4.2.18

Sähköiset ominaisuudet

4.2.19

Melu ja tärinä

4.2.20

Laiturit

4.2.20.1

Pääsy laiturille

4.2.20.2.

Laiturin hyötypituus

4.2.20.3.

Laiturin hyötyleveys

4.2.20.4.

Laiturien korkeus

4.2.20.5.

Etäisyys radan keskiviivasta

4.2.20.6.

Raiteiden sijainti laiturien vieressä

4.2.20.7.

Sähköiskujen estäminen laitureilla

4.2.20.8.

Liikuntarajoitteisten henkilöiden esteettömään kulkuun liittyvät ominaisuudet.

4.2.21

Paloturvallisuus ja rautatietunneleiden turvallisuus

4.2.22

Asiaton pääsy rata-alueille

4.2.23

Matkustajille ja junan henkilökunnalle radan viereen varattu tila tapauksissa, joissa he joutuvat poistumaan junasta muualla kuin asemalla

4.2.23.1.

Radan vieressä oleva tila

4.2.23.2

Tunneleiden poistumistiet

4.2.24

Etäisyysmerkit

4.2.25

Seisontaraiteet ja muut pienillä nopeuksilla ajettavat kohdat

4.2.25.1.

Pituus

4.2.25.2

Jyrkkyys

4.2.25.3.

Kaarresäde

4.2.26

Junan huoltoon käytettävät kiinteät laitteet

4.2.26.1.

Käymälöiden tyhjennys

4.2.26.2.

Laitteistot junien ulkopuoliseen puhdistamiseen

4.2.26.3.

Vedentäyttölaitteet

4.2.26.4.

Hiekantäyttölaitteet

4.2.26.5.

Polttoaineen lisääminen

4.2.27

Sepelin lentäminen

4.3	Liitäntöjen toiminnallinen ja tekninen eritelmä

4.3.1

Liitännät liikkuvan kaluston osajärjestelmään

4.3.2

Liitynnät energiaosajärjestelmään

4.3.3

Liitännät ohjaus-, hallinta- merkinanto-osajärjestelmään

4.3.4

Liitännät käyttötoimintaa koskevaan osajärjestelmään

4.3.5

Liitännät rautatietunneleiden turvallisuutta koskevaan YTE:än

4.4	Käyttöä koskevat säännöt

4.4.1

Töiden suorittaminen

4.4.2

Ilmoitukset rautatieyrityksille

4.4.3

Työntekijöiden suojaaminen ilmavirran vaikutuksilta

4.5	Kunnossapitoa koskevat säännöt

4.5.1

Huoltosuunnitelma

4.5.2

Kunnossapidon vaatimukset

4.6	Ammatillinen pätevyys

4.7	Terveyttä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset

4.8	Infrastruktuurirekisteri

5.	YHTEENTOIMIVUUDEN OSATEKIJÄT

5.1	Määritelmä

5.1.1

Innovatiiviset ratkaisut

5.1.2

Kiskojen osakokoonpanon uudenlaiset ratkaisut

5.2	Osatekijöiden luettelo

5.3	Osatekijöiden suoritustasot ja eritelmät

5.3.1

Kiskot

5.3.1.1

Kiskon yläosan profiili

5.3.1.2

Teoreettinen lineaarinen massa

5.3.1.3

Teräslaatu

5.3.2

Kiskojen kiinnitysjärjestelmät

5.3.3

Rata- ja vaihdepölkyt

5.3.4

Vaihteet ja risteykset

5.3.5

Veden täyttöliitin

6.	OSATEKIJÖIDEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN JA KÄYTTÖÖNSOVELTUVUUDEN ARVIOINTI SEKÄ OSAJÄRJESTELMIEN TARKASTUS

6.1.	Yhteentoimivuuden osatekijät

6.1.1.

Vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointimenettelyt

6.1.1.1.

Yhtenäisyys osajärjestelmän vaatimusten kanssa.

6.1.1.2.

Yhteensopivuus muiden sellaisten yhteentoimivuuden osatekijöiden ja osajärjestelmän komponenttien kanssa, joihin sillä on tarkoitus olla liitäntöjä.

6.1.1.3.

Erityisten teknisten vaatimusten mukaisuus

6.1.2

”Vakiintuneen”, ”uudenlaisen” ja ”innovatiivisen” yhteentoimivuuden osatekijän määrittely

6.1.3.

Vakiintuneihin ja uudenlaisiin yhteentoimivuuden osatekijöihin sovellettavat menettelyt

6.1.4.

Innovatiivisiin yhteentoimivuuden osatekijöihin sovellettavat menettelyt

6.1.5

Moduulien soveltaminen

6.1.6

Yhteentoimivuuden osatekijöiden arviointimenettelyt

6.1.6.1

Yhteentoimivuuden osatekijät, joista on annettu muita yhteisön direktiivejä

6.1.6.2

Kiskojen kiinnitysjärjestelmän arviointi

6.1.6.3

Käyttökokemuksiin perustuva tyyppihyväksyntä (käyttöönsoveltuvuus)

6.2	Infrastruktuuriosajärjestelmä

6.2.1

Yleiset säännökset

6.2.2

Varattu

6.2.3

Innovatiiviset ratkaisut

6.2.4

Moduulien soveltaminen

6.2.4.1

Moduulin SH2 soveltaminen

6.2.4.2

Moduulin SG soveltaminen

6.2.5

Teknisiä ratkaisuja, joiden perusteella voidaan olettaa suunnitteluvaiheessa, että osa on vaatimusten mukainen

6.2.5.1

Radan kestokyvyn arviointi

6.2.5.2

Ekvivalenttisen kartiokkuuden arviointi

6.2.6

Vaatimuksenmukaisuuden arviointia koskevat erityisvaatimukset

6.2.6.1

Infrastruktuurin vähimmäisulottuman arviointi

6.2.6.2

Keskimääräisen raideleveyden vähimmäisarvoa koskeva arviointi

6.2.6.3

Radan jäykkyyden arviointi

6.2.6.4

Kiskon kallistuskulman arviointi

6.2.6.5

Tunneleissa syntyvän paineen enimmäisvaihtelun arviointi

6.2.6.6

Melun ja tärinän arviointi

6.3	Vaatimustenmukaisuuden arviointi, kun nopeutta käytetään siirtymäajan kriteerinä

6.4	Huoltosuunnitelman arviointi

6.5	Huolto-osajärjestelmän arviointi

6.6	Yhteentoimivuuden osatekijät, joilla ei ole EY-vakuutusta

6.6.1

Yleistä

6.6.2

Siirtymäkausi

6.6.3

Todistusten myöntäminen siirtymäkaudella muita kuin vakuutuksen saaneita yhteentoimivuuden osatekijöitä sisältäville osajärjestelmille

6.6.3.1

Ehdot

6.6.3.2

Ilmoittaminen

6.6.3.3

Käyttöönotto elinkaaren aikana

6.6.4

Valvontajärjestelyt

7.	INFRASTRUKTUURI-YTE:N KÄYTTÖÖNOTTO

7.1.	Tämän YTE:n soveltaminen käyttöön otettaviin suurten nopeuksien ratoihin

7.2.	Tämän YTE:n soveltaminen jo käytössä oleviin suurten nopeuksien ratoihin

7.2.1.

Töiden luokitus

7.2.2.

Maa- ja vesirakennustöitä koskevat parametrit ja eritelmät

7.2.3.

Radan rakennetta koskevat parametrit ja ominaisuudet

7.2.4.

Muita laitteita ja huoltotiloja koskevat parametrit ja ominaisuudet

7.2.5.

Nopeus siirtymäajan kriteerinä

7.3.	Erityistapaukset

7.3.1.

Saksan rataverkon erityispiirteitä

7.3.2.

Itävallan rataverkon erityispiirteitä

7.3.3.

Tanskan rataverkon erityispiirteitä

7.3.4.

Espanjan rataverkon erityispiirteitä

7.3.5.

Suomen rataverkon erityispiirteitä

7.3.6.

Ison-Britannian rataverkon erityispiirteitä

7.3.7.

Kreikan rataverkon erityispiirteitä

7.3.8.

Irlannin ja Pohjois-Irlannin rataverkon erityispiirteitä

7.3.9.

Italian rataverkon erityispiirteitä

7.3.10.

Alankomaiden rataverkon erityispiirteitä

7.3.11.

Portugalin rataverkon erityispiirteitä

7.3.12.

Ruotsin rataverkon erityispiirteitä

7.3.13.

Puolan rataverkon erityispiirteitä

7.4.	YTE: tarkistus

7.5.	Sopimukset

7.5.1.

Voimassa olevat sopimukset

7.5.2.

Tulevat sopimukset

LIITE A

Infrastruktuurin osa-alueen yhteentoimivuuden osatekijät

A.1.	Soveltamisala

A.2.	”Vakiintuneiden” yhteentoimivuuden osatekijöiden arvioitavat ominaisuudet

A.3.	”Uudenlaisten” yhteentoimivuuden osatekijöiden arvioitavat ominaisuudet

LIITE B1

Infrastruktuuri osajärjestelmän arviointi

B1.1.

Liitteen soveltamisala

B1.2.

Ominaisuudet ja moduulit

LIITE B2

Huolto-osajärjestelmän arviointi

B2.1.

Liitteen soveltamisala

B2.2.

Ominaisuudet

LIITE C

Arviointimenettelyt

LIITE D

Infrastruktuurirekisteriin sisällytettävät tiedot infrastruktuurin osa-alueesta

LIITE E

Vaihteita ja risteyksiä kuvaava kaavio

LIITE F

Kiskoprofiili 60 E2

LIITE G

(Päätöstä ei vielä ole tehty)

LIITE H

Avointen kysymysten luettelo

LIITE I

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuri-YTE:SSÄ Käytettyjen termien määritelmät

1.   JOHDANTO

1.1   Asiakirjan tekninen ala

Tämä YTE koskee Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuriosajärjestelmää sekä osaa sen huolto-osajärjestelmästä. Ne sisältyvät direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, liitteessä II olevan 1 kohdan luetteloon.

Direktiivin liitteen I mukaisesti suurten nopeuksien ratoihin kuuluvat

—	erityisesti suurnopeusjunia varten rakennetut radat, joilla nopeudet yleensä ovat 250 km/t tai enemmän,

—	erityisesti uusitut suurnopeusjunia varten tarkoitetut radat, joilla nopeudet ovat luokkaa 200 km/t,

—	varta vasten suurnopeusjunia varten uusitut radat, joilla on erityispiirteitä maaston, sen korkeussuhteiden tai kaupunkien asemakaavojen asettamien vaatimusten seurauksena ja joilla nopeus on sovitettava tapauksen mukaan.

Tässä YTE:ssä edellä mainitut radat on luokiteltu kuuluviksi tyyppeihin I, II ja III.

1.2   Asiakirjan maantieteellinen ala

Tämän YTE:n maantieteellinen ala on direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, liitteessä I kuvattu Euroopan laajuinen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmä.

1.3   Tämän YTE:n sisältö

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti tässä YTE:ssä

a)	ilmoitetaan sen tarkoitettu soveltamisala (2 luku)

b)	täsmennetään olennaiset vaatimukset infrastruktuuriosajärjestelmälle (3 luku) ja sillä muiden osajärjestelmien kanssa oleville liitännöille (4 luku)

c)	määritellään toiminnalliset ja tekniset eritelmät, jotka osajärjestelmän ja sillä muiden osajärjestelmien kanssa olevien liitäntöjen on täytettävä (4 luku)

d)	määritetään yhteentoimivuuden osatekijät ja liitännät, joita varten on oltava olemassa eurooppalaiset eritelmät, mukaan lukien eurooppalaiset standardit, jotka ovat välttämättömiä Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden toteuttamiseksi (5 luku)

e)	kerrotaan, mitä menettelyjä on kussakin käsiteltävässä tapauksessa käytettävä toisaalta yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimuksenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arvioimisessa ja toisaalta osajärjestelmien EY-tarkastuksessa (6 luku)

f)	ilmoitetaan YTE:n käyttöönottostrategia (7 luku)

g)	ilmoitetaan kyseisen henkilöstön osalta ammattipätevyyttä ja työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat edellytykset, joita osajärjestelmän käyttö ja ylläpito sekä YTE:ien käyttöönotto edellyttävät.

Direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti voidaan määrittää erityistapauksia kutakin YTE:ä varten; ne on selostettu 7 luvussa.

Tämän YTE:n 4 lukuun sisältyy myös edellä 1.1 ja 1.2 kohdassa mainittua soveltamisalaa koskevat käyttö- ja kunnossapitosäännöt.

2.   INFRASTRUKTUURIA KOSKEVAN OSA-ALUEEN MÄÄRITELMÄ / ASIAKIRJAN SOVELTAMISALA

2.1   Infrastruktuuria koskevan osa-alueen määritelmä

Tässä YTE:ssä käsitellään infrastruktuuria koskevaa osa-aluetta, johon sisältyy

—	infrastruktuuria koskeva rakenteellinen osajärjestelmä

—	huoltoa koskevasta toiminnallisesta osajärjestelmästä se osa, joka liittyy infrastruktuuriosajärjestelmään

—	liikkuvan kaluston huoltoon liittyvän toiminnallisen osajärjestelmän kiinteät laitteet, jotka liittyvät junan huoltoon (esim. pesukoneet, hiekan ja veden täyttö, polttoaineen lisääminen ja käymälöiden tyhjennysjärjestelmän liittimet)

Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuria koskevaan rakenteelliseen osajärjestelmään kuuluvat 1 luvussa mainitun soveltamisalan mukaisesti suurten nopeuksien radat, vaihteet ja risteykset. Radat ovat kyseisen rataosuuden infrastruktuurirekisterissä määriteltyjä ratoja.

Infrastruktuuria koskevaan rakenteelliseen osajärjestelmään kuuluvat myös

—	radan kannatin- ja suojarakenteet

—	radanvarren rakenteet sekä vesi- ja maarakennustyöt, jotka voivat vaikuttaa rautatien yhteentoimivuuteen

—	matkustajalaiturit ja muut asemien perusrakenteet, jotka voivat vaikuttaa rautatien yhteentoimivuuteen

—	ympäristönsuojelun vaatimat osajärjestelmää koskevat järjestelyt

—	matkustajien turvallisuusjärjestelyt vajaatoimintatilassa.

2.2   Osa-alueen toimintoja ja ominaisuuksia, jotka kuuluvat tämän YTE:n alaan

Seuraavassa kuvataan niitä infrastruktuuria koskevan osa-alueen piirteitä, jotka liittyvät Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuteen, sekä niihin sovellettavia periaatteita. Huomio kiinnitetään toimintoihin, joita on tarkoitus tarjota.

2.2.1.   Junan ohjaaminen

Kiskotus

Kiskotus muodostaa kulkuneuvoja fyysisesti ohjaavan väylän, ja sen ominaisuudet sallivat suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvaa kalustoa koskevan YTE:n mukaisten junien kulkea halutun turvallisesti ja niille määritellyllä suoritustasolla.

Raideleveys sekä toisiinsa koskettavien pyörien ja raiteiden välinen suhde on määrätty sen varmistamiseksi, että infrastruktuuri olisi yhteensopiva liikkuvan kaluston osajärjestelmän kanssa.

Vaihteet ja risteykset

Reitin vaihdon mahdollistavien vaihteiden ja risteyksien on oltava asiaan liittyvien kiskotusta koskevien teknisten eritelmien ja toiminnallisten teoreettisten mittojen mukaiset, jotta voidaan varmistaa niiden tekninen yhteensopivuus suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvaa kalustoa koskevan YTE:n mukaisten junien kanssa.

Seisontaraiteet

Seisontaraiteilta ei vaadita, että ne vastaisivat kaikkia kiskotuksen ominaisuuksia; seisontaraiteiden on kuitenkin oltava joidenkin 4 luvussa annettujen erityisvaatimusten mukaiset, jotta voidaan varmistaa niiden tekninen yhteensopivuus suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvaa kalustoa koskevan YTE:n mukaisten junien kanssa.

2.2.2.   Junan pitäminen raiteilla

Tavallinen kiskotus sekä vaihteet ja risteykset

Kulkuneuvojen rataan kohdistamat voimat aiheutuvat pelkästään pyörien kosketuksesta sekä mahdollisesti käytettävistä sellaisista jarrujärjestelmistä, jotka vaikuttavat suoraan raiteisiin. Nämä voimat määräävät sekä ne ehdot, jotka liittyvät kulkuneuvon kiskoilta suistumisen estämiseen, että radalta vaadittavat lujuusominaisuudet.

Voimat voivat olla pystysuoria voimia, sivuttaisvoimia tai pitkittäisvoimia.

Kullekin näille kolmelle voimalle on määritelty yksi tai useampi kulkuneuvon ja radan välistä mekaanista vuorovaikutusta kuvaava kriteeri, joka edustaa rajoja, joita kulkuneuvo ei saa ylittää, ja vastaavasti niitä vähimmäiskuormituksia, jotka radan on kestettävä. Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti nämä kriteerit eivät estä käyttämästä korkeampia arvoja, joita saatetaan tarvita muuntyyppisten junien kulkua varten. Nämä vaunun ja radan vuorovaikutusta koskevat turvallisuuskriteerit ovat liitäntöjä liikkuvan kaluston osajärjestelmään.

Rataa kannattelevat rakenteet

Edellä mainittujen kiskotukseen sekä vaihteisiin ja risteyksiin kohdistuvien vaikutusten lisäksi suurilla nopeuksilla tapahtuva liikenne vaikuttaa ratkaisevasti rautatiesiltojen dynaamiseen käyttäytymiseen siitä riippuen, miten taajaan kulkuneuvon akselien aiheuttama kuormitus toistuu, ja vaikutukset muodostavat liitännän liikkuvan kaluston osajärjestelmään.

2.2.3.   Junan vapaa ja turvallinen liikkuminen tietyllä volyymillä

Aukean tilan ulottuma ja vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys

Aukean tilan ulottuma ja vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys määräävät pääasiassa kulkuneuvon ulkokuorten, virroittimien ja radan varren rakenteiden väliin jäävän etäisyyden sekä toisensa ohittavien kulkuneuvojen väliin jäävän etäisyyden. Nämä liitännät muodostavat perustan sekä määräyksille, joilla estetään kulkuneuvoja ylittämästä aukean tilan ulottumaa, että kulkuneuvoihin ja kiinteisiin laitteisiin vaikuttavien aerodynaamisten sivuttaisvoimien laskemiselle.

Maa- ja vesirakennustyöt sekä radanvarsirakennelmat

Maa- ja vesirakennustöiden sekä radan varren rakennelmien on oltava aukean tilan ulottumaan liittyvien vaatimusten mukaisia.

Joihinkin radanvarsirakennelmiin ja tunneleissa syntyviin painevaihteluihin vaikuttavat aerodynaamiset voimat riippuvat suurten nopeuksien ratojen liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien aerodynaamisista ominaisuuksista, ja sen vuoksi nämä voimat muodostavat liitäntöjä liikkuvan kaluston osajärjestelmään.

Matkustajiin mahdollisesti kohdistuvat painevaihtelut kulkuneuvojen kulkiessa tunnelissa ovat pääasiassa riippuvaisia ajonopeudesta, junan poikkipinta-alasta, pituudesta ja aerodynamiikasta sekä tunnelin pituudesta ja poikkipinta-alasta. Painevaihtelut on rajoitettu matkustajien terveyden kannalta hyväksyttäviin arvoihin, ja sen vuoksi ne muodostavat liitännän liikkuvan kaluston osajärjestelmään.

2.2.4.   Matkustajien pääsy asemalla seisovaan junaan ja siitä pois.

Matkustajalaituri

Infrastruktuuriosajärjestelmään sisältyvät myös rakennelmat, joiden avulla matkustajat pääsevät nousemaan juniin, eli asemien laiturit ja niiden osat ja varusteet. Osajärjestelmän yhteentoimivuudessa on kyse erityisesti laiturien pituuksista ja korkeuksista sekä painevaikutuksista junien kulkiessa maan alla olevien asemien läpi. Näillä seikoilla on liitäntöjä liikkuvan kaluston osajärjestelmään.

Liikuntarajoitteiset henkilöt

Liikuntarajoitteisten henkilöiden esteetön junankäyttö turvataan järjestelyillä, jotka helpottavat heidän liikkumistaan yleisölle tarkoitetulla infrastruktuurin osalla. Erityistä huomiota kiinnitetään laiturin ja junan välisiin liitäntöihin ja evakuointiin vaaratilanteissa.

2.2.5.   Turvallisuus

Radanvarren turvalaitteilla, ylikäytävällä olevasta autosta varoittavilla laitteilla ja sivutuulelta suojaavilla laitteilla on liitäntöjä osajärjestelmiin, jotka koskevat liikkuvaa kalustoa, ohjausta, hallintaa ja merkinantoa sekä käyttötoimintaa.

Tämän YTE:n alaan kuuluvat myös järjestelyt, joilla varmistetaan tilojen valvonta ja huolto olennaisten vaatimusten mukaisesti.

Infrastruktuurin avulla on voitava taata asema-alueen turvajärjestelyt häiriötilanteissa ja niiden raiteiden turvallisuus, jotka on tarkoitettu matkustajille mahdollisen häiriön sattuessa.

2.2.6.   Ympäristönsuojelu

Tämä YTE:n alaan kuuluvat ympäristönsuojelun vaatimat infrastruktuuria koskevat järjestelyt.

2.2.7.   Junan kunnossapito

Soveltamisalaan kuuluvat liikkuvan kaluston huoltoon tarvittavat kiinteät rakenteet (pesukoneet, hiekan ja veden täyttö, polttoaineen lisääminen ja käymälöiden tyhjennysjärjestelmän liittimet).

3.   OLENNAISET VAATIMUKSET

3.1   Yleistä

Tämän YTE:n soveltamisalalla niiden eritelmien noudattaminen, jotka on kuvattu

—	osajärjestelmien osalta 4 luvussa

—	ja yhteentoimivuuden osatekijöiden osalta 5 luvussa,

mikä osoitetaan seuraavista arvioinneista saatavalla myönteisellä tuloksella:

—	yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuus ja/tai käyttöönsoveltuvuus

—	ja 6 luvussa kuvattu osajärjestelmien tarkastus,

varmistaa tämän YTE:n 3.2 ja 3.3 luvussa kuvattujen olennaisten vaatimusten täyttymisen.

Jos osaan olennaisista vaatimuksista sovelletaan kansallisia määräyksiä seuraavista syistä:

—	YTE:ssä olevat avoimet kohdat ja varaukset,

—	direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 7 artiklan nojalla myönnetty poikkeus,

—	tämän YTE:n 7.3 kohdassa kuvatut erityistapaukset,

vastaava vaatimustenmukaisuuden arviointi on tehtävä asianomaisen jäsenvaltion vastuualueeseen kuuluvien menettelyjen mukaisesti.

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 4 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän, sen osajärjestelmien sekä sen yhteentoimivuuden osatekijöiden on täytettävä direktiivin liitteessä III lyhyesti esitetyt olennaiset vaatimukset.

3.2   Infrastruktuurin osa-aluetta koskevat olennaiset vaatimukset

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, liitteen III mukaan olennaiset vaatimukset voivat olla luonteeltaan yleisiä ja koskea koko Euroopan laajuista suurten nopeuksien rataverkkoa tai sisältää erityispiirteitä, jotka vaihtelevat osajärjestelmän ja sen osatekijöiden mukaan.

Direktiivin liitteessä III määritellyt olennaiset vaatimukset esitetään 3.2.1 ja 3.2.2 kohdassa.

3.2.1.   Yleiset vaatimukset

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, liitteessä III esitetään olennaiset vaatimukset. Seuraavassa kopioituina tätä YTE:ä koskevat yleiset vaatimukset:

3.2.2.   Erityisesti infrastruktuurin osa-aluetta koskevat vaatimukset

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, liitteessä III esitetään olennaiset vaatimukset. Seuraavaan on kopioitu tätä YTE:ä koskevat erityisvaatimukset infrastruktuurin, huollon, ympäristönsuojelun ja käyttötoiminnan osa-alueiden osalta:

3.3   Infrastruktuurin osa-aluetta koskevien eritelmien ja olennaisten vaatimusten vastaavuudet.

3.3.1.   Turvallisuusnäkökohdat

Jotta infrastruktuuri täyttäisi yleiset vaatimukset, sen tulee rataverkon turvallisuuteen tähtäävien tavoitteiden osalta:

—	mahdollistaa junien kulku ilman, että ne ovat vaarassa suistua radalta tai törmätä toisiinsa, muihin kulkuneuvoihin tai kiinteisiin esteisiin, sekä torjua sähköjohtimien läheisyyteen liittyvät liialliset vaarat,

—	kestää rikkoutumatta ne pystysuorat, sivuttaiset ja pitkittäiset staattiset ja dynaamiset kuormitukset, joita junat aiheuttavat eritelmän mukaisilla radoilla toimiessaan vaadittavalla suoritustasolla,

—	sallia kriittisten komponenttien turvallisessa kunnossa pitämiseen tarvittava valvonta ja huolto,

—	sisältää vain materiaaleja, jotka eivät tulipalon sattuessa kehitä myrkyllisiä kaasuja; tämä vaatimus koskee vain niitä infrastruktuurin osia, jotka sijaitsevat suljetuissa tiloissa (tunneleissa, katetuissa leikkauksissa ja maanalaisilla asemilla),

—	estää niiden henkilöiden pääsy laitteistoihin, lukuun ottamatta matkustajille tarkoitettuja laiturialueita, jotka eivät kuulu henkilöstöön, jolla on niihin pääsyoikeus,

—	mahdollistaa ei-toivottujen henkilöiden ja kulkuneuvojen pääsyn estäminen rautateiden tiloihin,

—

varmistaa, että ne alueet, joille matkustajien pääsy on sallittu normaalin rataliikenteen puitteissa, on sijoitettu kauas raiteista, joilla suuria nopeuksia käyttävät junat kulkevat, tai että ne on sopivalla tavalla eristetty näistä raiteista, jotta matkustajille aiheutuu mahdollisimman vähän vaaraa, ja että näillä alueilla on tarvittavat kulkutiet matkustajien evakuoimiseksi varsinkin maanalaisilla asemilla,

—	tarjota liikuntarajoitteisille matkustajille asianmukaiset kulku- ja evakuointiväylät julkisille alueille ja pois niiltä,

—	varmistaa, että matkustajat voidaan pitää poissa vaarallisilta alueilta tapauksissa, joissa suurinopeuksinen juna poikkeuksellisesti pysähtyy muualle kuin asemilla tätä tarkoitusta varten varatuille paikoille,

—	varmistaa, että pitkissä tunneleissa on toteutettu erityiset toimenpiteet, joilla estetään tulipalojen syttymistä ja lievitetään niiden seurauksia sekä helpotetaan matkustajien evakuointia tulipalon sattuessa,

—	varmistaa, että laitteistossa oleva hiekka on oikeanlaatuista.

Seuraavassa mainittujen turvallisuuteen liittyvien elementtien pettämisen mahdolliset seuraukset on otettu asianmukaisella tavalla huomioon.

3.3.2.   Luotettavuus ja käyttökunto

Tämän vaatimuksen täyttäminen edellyttää, että niille turvallisuuden kannalta kriittisille liitännöille, joiden ominaisuudet saattavat käytön aikana muuttua, on laadittava valvonta- ja huoltosuunnitelmat, joissa määritellään näiden elementtien valvonta- ja korjaustavat.

3.3.3.   Terveysnäkökohdat

Nämä yleiset vaatimukset liittyvät infrastruktuurin osa-alueen eri osien palontorjuntaan. Koska infrastruktuurin muodostaviin osiin (radat sekä vesi- ja maarakennustyöt) ei kohdistu suurta palokuormitusta, tämä vaatimus koskee vain maanalaisia tiloja, joissa on matkustajia normaalin liikenteen aikana. Tämän vuoksi ei ole asetettu mitään vaatimuksia niiden tuotteiden osalta, joista radat sekä vesi- ja maarakennustyöt muodostuvat, lukuun ottamatta mainituissa tiloissa sijaitsevia rakenteita.

Viimeksi mainittujen osalta on noudatettava niitä yhteisön terveysnäkökohtia koskevia direktiivejä, jotka yleisesti liittyvät rakenteisiin, riippumatta siitä, liittyvätkö kyseiset rakenteet Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuteen.

Näiden yleisten määräysten noudattamisen lisäksi on rajoitettava painevaihteluja, joiden kohteeksi matkustajat ja rautateiden henkilöstö joutuvat junien kulkiessa tunneleissa, katetuissa leikkauksissa ja maanalaisilla asemilla, sekä ilmavirtauksia, joiden kohteeksi matkustajat joutuvat maanalaisilla asemilla. Lisäksi on estettävä sähköiskun vaara sellaisilla laiturialueilla ja maanalaisten asemien alueilla, joille matkustajien pääsy on sallittu.

—	Tunneleissa junan ohitustilanteessa esiintyviä enimmäispainevaihteluja koskevat terveyskriteerit on tätä varten täytettävä joko valitsemalla kyseisille rakenteille asianmukainen ilma-aukkojen poikkipinta tai käyttämällä apulaitteita.

—	Ilman virtausnopeus maanalaisilla asemilla on rajoitettava ihmisille sopivaksi joko rakentein, joilla rajoitetaan vierekkäisten tunnelien välisiä paine-eroja, tai käyttämällä apulaitteita.

Sähköiskujen vaara on estettävä alueilla, joille matkustajien pääsy on sallittu.

Kunnossapito-osajärjestelmän kiinteiden laitteistojen osalta nämä olennaiset vaatimukset voidaan katsoa täytetyiksi, kun on osoitettu, että nämä laitteistot ovat kansallisten määräysten mukaisia.

3.3.4.   Ympäristönsuojelu

Kun rata varta vasten rakennetaan tai uusitaan suuria nopeuksia varten, sitä koskevien hankkeiden ympäristövaikutuksissa on otettava huomioon suurten nopeuksien rautateiden liikkuvaa kalustoa koskevan YTE:n mukaisten junien ominaisuudet.

Kunnossapito-osajärjestelmän kiinteiden laitteistojen osalta nämä olennaiset vaatimukset voidaan katsoa täytetyksi, kun on osoitettu, että nämä laitteistot ovat kansallisten määräysten mukaisia.

3.3.5.   Tekninen yhteensopivuus

Tämän vaatimuksen täyttäminen edellyttää seuraavaa:

—

Euroopan yhteentoimivissa rautatieverkoissa käytettävät aukean tilan ulottumat, vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys, radan geometria, raideleveys, ylä- ja alamäkien enimmäisjyrkkyys sekä matkustajalaiturien pituudet ja korkeudet on valittava siten, että radat ovat yhteensopivia keskenään ja yhteentoimivien kulkuneuvojen kanssa.

—	Ne laitteet, joita saatetaan tulevaisuudessa tarvita muiden kuin suurinopeuksisten junien ajamiseen Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän radoilla, eivät saa vaikeuttaa suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien käyttöä.

—	Infrastruktuurin sähköisten ominaisuuksien on oltava yhteensopivia käytettävien sähköistys- sekä ohjaus-, hallinta- ja merkinantojärjestelmien kanssa.

Junan huoltoon liittyvien kiinteiden laitteiden ominaisuuksien on oltava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaiset.

3.4   Olennaisia vaatimuksia vastaavat infrastruktuurin osa-alueen tekijät

Seuraavassa taulukossa on merkitty X:llä olennaiset vaatimukset, jotka täyttyvät 4 ja 5 luvuissa annettujen tietojen mukaisesti.

Infrastruktuurin osa-alueen tekijä	Kohta	Turvallisuus-näkökohdat (1.1, 2.1.1, 2.7.1) (1)	Luotettavuus Käyttökunto (1.2, 2.7.2) (1)	Terveys-näkökohdat (1.3, 2.5.1) (1)	Ympäristön-suojelu (1.4, .5.2, 2.6.1, 2.6.2) (1)	Tekninen yhteen-sopivuus (1.5, 2.5.3) (1)
Nimellinen raideleveys	4.2.2					X
Infrastruktuurien vähimmäisulottuma	4.2.3	X				X
Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys	4.2.4					X
Ylä- ja alamäkien enimmäisjyrkkyydet	4.2.5					X
Kaarteen vähimmäissäde	4.2.6	X				X
Radan kallistus	4.2.7	X	X
Kallistusvajaus	4.2.8	X				X
Ekvivalenttinen kartiokkuus	4.2.9	X				X
Radan geometria ja yksittäisiä vikoja koskevat rajat	4.2.10	X	X
Kiskon kallistuskulma	4.2.11	X				X
Kiskon yläosan profiili	5.3.1	X				X
Vaihteet ja risteykset	4.2.12 – 5.3.4	X	X			X
Radan kestokyky	4.2.13 —	X
Rakenteisiin kohdistuva liikenteen kuormitus	4.2.14	X
Radan kokonaisjäykkyys	4.2.15 – 5.3.2					X
Tunneleissa syntyvät suurimmat sallitut painevaihtelut	4.2.16			X
Sivutuulien vaikutukset	4.2.17	X
Sähköiset ominaisuudet	4.2.18	X				X
Melu ja tärinä	4.2.19			X	X
Laiturit	4.2.20	X	X	X		X
Paloturvallisuus ja rautatietunneleiden turvallisuus	4.2.21	X		X
Asiaton pääsy rata-alueille	4.2.22	X
Matkustajille ja junahenkilökunnalle radan viereen varattu tila tapauksissa, joissa he joutuvat poistumaan junasta muualla kuin asemalla	4.2.23	X		X
Seisontaraiteet ja muut pienillä nopeuksilla ajettavat kohdat	4.2.25					X
Junan huoltoon käytettävät kiinteät laitteet	4.2.26	X	X	X	X	X
Sepelin lentäminen	4.2.27	X	X	X		X
Käyttöönotto — Töiden suorittaminen	4.4.1		X
Työntekijöiden suojaaminen ilmavirran vaikutuksilta	4.4.3	X
Kunnossapitoa koskevat määräykset	4.5		X	X	X
Ammatillinen pätevyys	4.6	X	X			X
Terveyttä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset	4.7	X	X	X

4.   INFRASTRUKTUURIN OSA-ALUEEN KUVAUS

4.1   Johdanto

Euroopan laajuinen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmä, jota direktiivi 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, koskee ja jonka osia infrastruktuurin ja huollon osajärjestelmät ovat, on integroitu järjestelmä, jonka yhtenäisyys on tarkastettava, jotta varmistettaisiin olennaisten vaatimusten mukainen järjestelmän yhteentoimivuus.

Direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa sanotaan: ”YTE:t eivät estä jäsenvaltioita tekemästä päätöksiä uusien tai mukautettujen infrastruktuurien käytöstä muuta junaliikennettä varten”.

Tämän vuoksi olisi uusia tai uusittuja suurnopeusratoja suunniteltaessa otettava huomioon muut junat, joilla ehkä on lupa liikennöidä radalla.

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisen liikkuvan kaluston on voitava ylittää tässä YTE:ssä määriteltyjen raja-arvojen mukainen rata.

Tässä YTE:ssä annettuja raja-arvoja ei ole tarkoitus määrätä yleisiksi teoreettisiksi arvoiksi. Teoreettisten arvojen on kuitenkin oltava tässä YTE:ssä annettujen raja-arvojen mukaiset.

Osajärjestelmän ja sen liitäntöjen toiminnalliset ja tekniset eritelmät, jotka on kuvattu 4.2 ja 4.3 luvussa, eivät edellytä tiettyjen tekniikoiden tai teknisten ratkaisujen käyttöä paitsi silloin, kun se on ehdottoman tarpeellista Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatieverkon yhteentoimivuuden kannalta. Yhteentoimivuuden innovatiiviset ratkaisut saattavat kuitenkin edellyttää uusia eritelmiä ja/tai uusia arviointimenetelmiä. Teknisen innovoinnin mahdollistamiseksi nämä eritelmät ja arviointimenetelmät on laadittava 6.2.3 luvussa kuvaillulla tavalla.

4.2   Osa-alueen toiminnalliset ja tekniset eritelmät

4.2.1   Yleiset säännökset

Infrastruktuurin osa-alueelle ominaiset tekijät ovat

—	nimellinen raideleveys (4.2.2)

—	infrastruktuurin vähimmäisulottuma (4.2.3)

—	vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys (4.2.4),

—	ylä- ja alamäkien enimmäisjyrkkyydet (4.2.5)

—	kaarteen vähimmäissäde (4.2.6)

—	radan kallistus (4.2.7)

—	kallistusvajaus (4.2.8)

—	ekvivalenttinen kartiokkuus (4.2.9)

—	radan geometria ja yksittäisiä vikoja koskevat rajat (4.2.10)

—	kiskon kallistuskulma (4.2.11)

—	kiskon yläosan profiili (5.3.1)

—	vaihteet ja risteykset (5.2.4)

—	radan kestokyky (4.2.13)

—	rakenteisiin kohdistuva liikenteen kuormitus (4.2.14)

—	radan kokonaisjäykkyys (4.2.15)

—	paineen enimmäisvaihtelu tunneleissa (4.2.16)

—	sivutuulien vaikutukset (4.2.17)

—	sähköiset ominaisuudet (4.2.18)

—	melu ja tärinä (4.2.19)

—	laiturit (4.2.20)

—	paloturvallisuus ja rautatietunneleiden turvallisuus (4.2.21)

—	asiaton pääsy rata-alueille (4.2.22)

—	matkustajille ja junahenkilöstölle radan viereen varattu tila tapauksissa, joissa he joutuvat poistumaan junasta muualla kuin asemalla (4.2.23)

—	etäisyysmerkit (4.2.24)

—	seisontaraiteiden ja muiden pienillä nopeuksilla ajettavien raiteiden pituus (4.2.25)

—	junan huoltoon käytettävät kiinteät laitteet (4.2.26)

—	sepelin lentäminen (4.2.27)

—	kunnossapitosäännöt (4.5)

Infrastruktuurin osa-alueelle ominaisilta tekijöiltä vaadittavien ominaisuuksien on vastattava vähintään suoritustasoja, joita vaaditaan vastaavilta Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän ratatyypeiltä, jotka ovat:

—	tyyppi I: varta vasten suurnopeusjunia varten rakennetut radat, joilla nopeudet yleensä ovat 250 km/t tai enemmän,

—	tyyppi II: varta vasten suurnopeusjunia varten uusitut radat, joilla nopeudet ovat luokkaa 200 km/t,

—	tyyppi III: varta vasten suurnopeusjunia varten uusitut radat, joilla on erityispiirteitä maaston, sen korkeussuhteiden tai kaupunkien asemakaavojen asettamien vaatimusten seurauksena ja joilla nopeus on sovitettava tapauksen mukaan.

Kaikkien ratatyyppien on oltava sellaisia, että niillä voivat kulkea 400 metriä pitkät junat, joiden maksimipaino on 1 000 tonnia.

Suoritustasoja kuvaa suurin sallittu nopeus rataosuudella, jolla kulku on sallittua suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisille suurnopeusjunille.

Seuraavissa kappaleissa kuvataan näitä suoritustasoja ja mahdollisia poikkeuksia, joita eri tapauksissa voidaan sallia kyseisille parametreille ja liitännöille. Määritellyt parametriarvot ovat voimassa vain suurimman sallitun nopeuden ollessa 350 km/t.

Kaikki tämän YTE:n suoritustasot ja eritelmät on annettu radoille, jotka on rakennettu tämän YTE:n mukaisille radoille kohdassa 4.2.2 määritellyllä eurooppalaisella standardiraideleveydellä.

Erikoistapauksina käsiteltäville radoille, myös raideleveydeltään erilaisille radoille, määritellyt suoritustasot käsitellään 7.3 kohdassa.

Osajärjestelmän suoritustasot on kuvattu normaaleissa käyttöolosuhteissa ja infrastruktuurin ollessa normaalisti huollettu. Laajoista muutostöistä tai perusteellisesta huollosta mahdollisesti aiheutuva tarve muuttaa tilapäisesti osajärjestelmän suoritustasoa on käsitelty kohdassa 4.5.

Suurnopeusjunien suoritustasoja voidaan kohottaa myös erilaisten järjestelmien, kuten vaunun kallistamisen, avulla. Tällaisten junien kululle voidaan sallia erikoisehtoja, edellyttäen, etteivät ne aiheuta rajoituksia sellaisille suurnopeusjunille, joissa vaunuja ei voida kallistaa. Näiden ehtojen soveltaminen on mainittava infrastruktuurirekisterissä.

4.2.2   Nimellinen raideleveys

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Nimellinen raideleveys on 1 435 mm.

4.2.3   Infrastruktuurien vähimmäisulottuma

Infrastruktuurin on oltava rakenteeltaan sellainen, että se sallii suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien turvallisen liikkumisen.

Infrastruktuurin vähimmäisulottuma määritellään tilaksi, jonka kulkuneuvo vaatii kulkiessaan ja jonka sisäpuolella ei saa olla mitään estettä. Tämän tilan määrittelyn perustana käytetään dynaamisen ulottuman profiilia, ja huomioon otetaan myös ajojohdon ja vaunujen alaosan ulottuma.

Dynaamisen ulottuman profiilit määritellään suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä.

Sen mukaan, miten ulottumia koskevia yhdenmukaistettuja EN-standardeja julkaistaan, infrastruktuurin haltijan on selitettävä yksityiskohtaisesti infrastruktuurin vähimmäisulottuman määrittelyyn käytettävät säännöt.

Tyypin I mukaiset radat

Suunnitteluvaiheessa on kaikkien kulun esteiden (rakenteiden, virta- ja merkinantolaitteiden) täytettävä seuraavat vaatimukset:

—	vähimmäisulottuma, joka on määritelty dynaamisen ulottuman profiilin GC ja infrastruktuurin alaosien vähimmäisulottuman perusteella; molemmat on kuvattu suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä.

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän energia-YTE:ssä on määritelty virroittimen ja sähköeristimien ulottumia koskevat vaatimukset.

Tyyppien II ja III mukaiset radat

Vanhoilla suurnopeusradoilla, suurnopeusjunia varten uusituilla radoilla ja niiden liityntäradoilla uusien rakenteiden infrastruktuurin vähimmäisulottuma on määriteltävä dynaamisen ulottuman profiilin GC mukaisesti.

Muutostöitä varten infrastruktuurin vähimmäisulottuma on määriteltävä dynaamisen ulottuman GC-profiilin perusteella, jos tutkimus osoittaa tällaisen investoinnin kannattavaksi. Ellei, infrastruktuurin vähimmäisulottuma voidaan määrittää GB-profiilin perusteella, jos se on taloudellisesti mahdollista, tai voidaan säilyttää pienempi aukean tilan ulottuma. Hankintayksikön tai infrastruktuurin haltijan tekemässä taloudellisessa tutkimuksessa on otettava huomioon suuremmasta ulottumasta syntyvät kustannukset ja edut suhteessa muihin tähän rataan liittyviin tämän YTE:n mukaisiin ratoihin.

Infrastruktuurin haltijan on määriteltävä infrastruktuurirekisterissä kullekin rataosuudelle valittu dynaamisen ulottuman profiili.

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän energia-YTE:ssä on määritelty virroittimen ja sähköeristimien ulottumia koskevat vaatimukset.

4.2.4   Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Seuraavassa taulukossa on esitetty suunnitteluvaiheessa määritelty vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen vähimmäisetäisyys varta vasten suurnopeusjunia varten rakennetuilla tai uusituilla radoilla:

Suurin sallittu nopeus suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisille junille	Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen vähimmäisetäisyys
V ≥ 230 km/t	Jos < 4,00 m, määritellään dynaamisen ulottuman profiilin perusteella (4.2.3 kohta)
230 km/t < V <= 250 km/t	4,00 m
250 km/t < V ≤ 300 km/t	4,20 m
V ≥ 300 km/t	4,50 m

Kohdissa, joissa kulkuneuvot kallistuvat lähemmäs toisiaan radan kallistuksen vuoksi, on lisättävä 4.2.3 kohdan sääntöihin perustuva marginaali.

Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden etäisyyttä voidaan lisätä esimerkiksi silloin, kun liikennöidään junilla, jotka eivät ole suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisia, tai mukavuussyistä tai huoltotöiden vuoksi.

4.2.5   Ylä- ja alamäkien enimmäisjyrkkyydet

Tyypin I mukaiset radat

Suunnitteluvaiheessa voidaan hyväksyä 35 mm/m kaltevuuksia pääradoilla edellyttäen, että seuraavat ulottumaa koskevat vaatimukset täyttyvät:

—	10 km:n matkalta mitattu keskimääräinen jyrkkyys ei ylitä 25 mm/m

—	yhtäjaksoisen 35 mm/m jyrkän mäen pituus ei ylitä 6 000 metriä.

Pääraiteiden jyrkkyys kohdissa, joissa ne kulkevat matkustajalaiturien läpi, ei saa olla yli 2,5 mm/m.

Tyyppien II ja III mukaiset radat

Näillä radoilla jyrkkyydet ovat yleensä pienempiä kuin mitä vasta rakennettaville suurten nopeuksien radoille sallitaan. Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien kulkua varten tehtävissä uudistustöissä tulisi säilyttää vanhat jyrkkyydet, paitsi niissä tapauksissa, joissa paikalliset olosuhteet edellyttävät suurempia jyrkkyyksiä. Viimeksi mainituissa tapauksissa jyrkkyydet on valittava ottaen huomioon suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyt pitokykyyn ja jarrutukseen liittyvät liikkuvan kaluston rajoitukset.

Valittaessa suurinta jyrkkyyttä huomioon on otettava myös kaikkien yhteentoimivien ratojen osalta niiden junien odotettavissa oleva suorituskyky, jotka eivät ole suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisia ja joille saatetaan antaa lupa liikennöidä radalla, kuten direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa edellytetään.

4.2.6   Kaarteen vähimmäissäde

Suunniteltaessa ratoja suuria nopeuksia varten on käytettävä sellaista kaarteen vähimmäissädettä, että kaarteeseen valittu kallistus ei ylitä tämän YTE:n 4.2.8 kohdassa annettuja arvoja ajettaessa suurimmalla radalle sallitulla nopeudella.

4.2.7   Radan kallistus

Radan kallistus on suurin korkeusero ulompien ja sisempien raiteiden välillä, mitattuna kiskon yläpinnan keskipisteestä (millimetreinä). Arvo riippuu raideleveydestä, jos se mitataan millimetreinä. Jos arvo mitataan asteina, se ei riipu raideleveydestä.

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Teoreettinen kallistus saa olla enintään 180 mm.

Käytössä oleville radoille sallitaan huoltotoleranssi ±20 mm, mutta enimmäiskallistus ei saa ylittää 190 millimetriä. Tämä teoreettinen arvo voidaan nostaa 200 mm:iin radoilla, jotka on varattu ainoastaan matkustajaliikenteelle.

Tämän elementin huoltotarpeeseen sovelletaan kohdan 4.5 (huoltosuunnitelma) huoltotoleransseja koskevia määräyksiä.

4.2.8   Kallistusvajaus

Mutkissa kallistusvajaus on radalla käytetyn kallistuksen ja tietyllä nopeudella kulkevan kulkuneuvon tasapainotilan kallistuksen välinen ero millimetreinä.

Seuraavassa esitetyt tiedot koskevat yhteentoimivia ratoja, joiden nimellinen raideleveys on tämän YTE:n 4.2.2 kohdan mukainen.

4.2.8.1.   Kallistusvajaus tavallisella radalla sekä vaihteiden ja risteyksien läpikulkureitillä

	Ratatyyppi
	Tyyppi I a)		Tyyppi II	Tyyppi III
	1	2	3	4
Nopeusalue (km/t)	Normaali raja-arvo (mm)	Suurin sallittu arvo (mm)	Suurin sallittu arvo (mm)	Suurin sallittu arvo (mm)
V ≤ 160	160	180	160	180
160 < V ≤ 200	140	165	150	165
200 < V ≤ 230	120	165	140	165
230 < V ≤ 250	100	150	130	150
250 < V ≤ 300	100	130 (b)	—	—
300 < V	80	80	—	—

a)	Infrastruktuurin haltijan on ilmoitettava infrastruktuurirekisterissä ne rataosuudet, joilla se katsoo olevan rajoituksia, jotka estävät sarakkeessa 1 mainittujen arvojen noudattamisen. Näissä tapauksissa voidaan noudattaa sarakkeen 2 arvoja.

b)	Suurin arvo 130 mm voidaan nostaa arvoon 150 mm radoilla, jotka eivät ole sepelipohjaisia.

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaiset junat, joissa on kallistuksen vajauksen kompensointijärjestelmä, voivat infrastruktuurin haltijan luvalla kulkea suuremmilla kallistuksenvajausarvoilla.

Näille junille sallitussa kallistuksen enimmäisvajauksessa on otettava huomioon kyseisen junan hyväksymisperusteet, jotka on määritetty suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n 4.2.3.4 kohdassa.

4.2.8.2.   Kallistuksen vajauksen äkillinen muutos vaihteiden erkanevalla raiteella

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Äkillisten kallistuksen vajauksen muutosten suurimmat sallitut teoreettiset arvot vaihteiden erkanevalla raiteella ovat:

120 mm vaihteille, joista erkanevan liikenteen nopeus voi olla 30 km/t ≤ V ≤ 70 km/t,

105 mm vaihteille, joista erkanevan liikenteen nopeus voi olla 70 km/t < V ≤ 170 km/t,

85 mm vaihteille, joista erkanevan liikenteen nopeus voi olla 170 km/t < V ≤ 230 km/t.

Vanhoissa vaihdemalleissa voidaan hyväksyä 15 mm:n poikkeama näistä arvoista.

4.2.9   Ekvivalenttinen kartiokkuus

Pyörien ja kiskojen välinen liitäntä on raidekulkuneuvon ajon aikaisen käyttäytymisen perusta. Sitä koskevat lainalaisuudet on sen vuoksi ymmärrettävä, ja sitä luonnehtivista parametreista juuri ekvivalenttiseksi kartiokkuudeksi kutsuttu on olennaisen tärkeä, koska sen avulla voidaan tyydyttävästi kuvata pyörien ja kiskojen välistä kosketusta suoralla radalla ja laajoissa kaarteissa.

Seuraavat ehdot koskevat tyyppeihin I, II ja III kuuluvia tavanomaisia ratoja. Vaihteiden ja risteyksien osalta ei vaadita ekvivalenttisen kartiokkuuden arviointia.

4.2.9.1   Määritelmä

Ekvivalenttinen kartiokkuus on kartionmuotoisin pyörin varustetun pyöräkerran kartiokulman tangentti, jolla on sama kinemaattinen aallonpituus kuin tarkasteltavalla pyöräkerralla suoralla radalla ja laajoissa kaarteissa.

Jäljempänä olevien taulukoiden ekvivalenttisen kartiokkuuden raja-arvot lasketaan pyöräkerran sivuttaisliikkeen amplitudin (y) mukaan:

— y = 3mm,	jos (TG - SR) ≥ 7mm
— ,	jos 5mm ≤(TG - SR) < 7mm
— y = 2mm,	jos (TG - SR) < 5mm

jossa TG on raideleveys ja SR on pyörien kiskoa vasten olevien pintojen välinen etäisyys.

4.2.9.2   Teoreettiset arvot

Raideleveyden, kiskon yläosan profiilin ja kiskon kallistuskulman teoreettiset arvot on valittava siten, että taulukossa 1 annetut ekvivalenttisen kartiokkuuden arvot eivät ylity, kun seuraavat pyöräkerrat mallinnetaan ylittäen suunnittelun mukaiset rataolosuhteet (simuloitu standardin EN 15302:2006 mukaisella laskelmalla).

—	S 1002, standardissa PrEN 13715 määritelty SR:n arvo =1 420 mm

—	S 1002, standardissa PrEN 13715 määritelty SR:n arvo =1 426 mm

—	GV 1/40, standardissa PrEN 13715 määritelty SR:n arvo =1 420 mm

—	GV 1/40, standardissa PrEN 13715 määritelty SR:n arvo =1 426 mm

Taulukko 1

Nopeusalue (km/t)	Ekvivalenttisen kartiokkuuden raja-arvot
≤ 160	Arviointia ei vaadita
>160 ja ≤ 200	0,20
>200 ja ≤ 230	0,20
>230 ja ≤ 250	0,20
>250 ja ≤ 280	0,20
>280 ja ≤ 300	0,10
> 300	0,10

Radan, jonka rakenteelliset ominaisuudet ovat 6.2.5.2 kohdan mukaiset, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen. Radan kiskotuksessa voidaan kuitenkin käyttää erilaisia rakenteellisia ominaisuuksia. Tällöin infrastruktuurin haltijan on todistettava rakenteellinen yhteensopivuus ekvivalenttisen kartiokkuuden osalta.

4.2.9.3   Käytönaikaiset arvot

4.2.9.3.1.   Keskimääräisen raideleveyden vähimmäisarvot

Kun ratajärjestelmästä on tehty alkusuunnittelu, tärkeänä parametrina kontrolloitaessa ekvivalenttista kartiokkuutta on raideleveys. Infrastruktuurin haltijan on varmistettava, että keskimääräinen raideleveys suoralla radalla ja kaarteissa, joiden säde r > 10 000 m, pysyy seuraavassa olevan taulukon raja-arvon yläpuolella.

Nopeusalue (km/t)	Keskimääräisen raideleveyden vähimmäisarvo (mm) 100 m:n matkalla suoralla radalla ja kaarteissa, joiden säde r > 10 000 m
≤ 160	1 430
>160 ja ≤ 200	1 430
>200 ja ≤ 230	1 432
>230 ja ≤ 250	1 433
>250 ja ≤ 280	1 434
>280 ja ≤ 300	1 434
> 300	1 434

4.2.9.3.2.   Toimet, joihin ryhdytään kulun ollessa epävakaata

Jos on ilmoitettu junan kulun epävakaudesta radalla, joka on 4.2.9.3.1 kohdan liikkuvaa kalustoa koskevan vaatimuksen mukainen, ja jos pyöräkertojen ekvivalenttinen kartiokkuus noudattaa suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä annettuja vaatimuksia, rautatieyrityksen ja infrastruktuurin haltijan on järjestettävä tutkinta, jossa selvitetään epävakauden syy.

4.2.10   Radan geometria ja yksittäisiä vikoja koskevat rajat

4.2.10.1   Johdanto

Radan geometria ja yksittäisiä vikoja koskevat rajat ovat tärkeitä infrastruktuurin parametreja, joita tarvitaan kulkuneuvon ja radan välisen liitännän määrittelyssä. Radan geometria liittyy suoranaisesti seuraaviin asioihin:

—	Raiteilla pysyminen

—	Kulkuneuvon arviointi hyväksymistesteissä

—	Pyöräkertojen ja telien väsymislujuus

4.2.10 kohdan vaatimuksia sovelletaan tyyppien I, II ja III mukaisiin ratoihin.

4.2.10.2   Määritelmät

Välitöntä toimintaa vaativa raja-arvo (Immediate Action Limit, IAL): Arvo, jonka ylittäminen vaatii infrastruktuurin haltijan toimenpiteitä, joilla raiteilta putoamisen riskiä vähennetään hyväksyttävälle tasolle. Toimenpiteisiin voi kuulua radan sulkeminen, nopeuden vähentäminen tai radan geometrian korjaaminen.

Toimintaa vaativa raja-arvo (Intervention Limit, IL): Arvo, jonka ylittäminen vaatii korjaavaa kunnossapitoa, jotta välittömän toiminnan raja ei tulisi vastaan ennen seuraavaa tarkastusta.

Varoitusraja (Alert Limit, AL): Arvo, jonka ylittäminen johtaa siihen, että radan geometriset arvot on analysoitava ja otettava huomioon säännöllisissä huoltotoimenpiteissä.

4.2.10.3   Raja-arvot, jotka vaativat välitöntä toimintaa, toimintaa tai varuillaan oloa

Infrastruktuurin haltijan on määritettävä seuraavien parametrien osalta, mikä on välittömän toiminnan raja, toiminnan raja ja varoitusraja:

—	Sivuttaisgeometria — standardipoikkeamat (vain varoitusraja)

—	Pituuskaltevuus — standardipoikkeamat (vain varoitusraja)

—	Sivuttaisgeometria — yksittäiset viat — keskiarvosta huippuarvoon

—	Pituuskaltevuus — yksittäiset viat — keskiarvosta huippuarvoon

—	Raiteen kierous — yksittäiset viat — nollasta huippuarvoon, riippuu 4.2.10.4.1 kohdassa annetuista raja-arvoista

—	Raideleveyden vaihtelu — yksittäiset viat — nimellisestä leveydestä huippuarvoon, riippuu 4.2.10.4.2 kohdassa annetuista raja-arvoista

—	Keskimääräinen raideleveys 100 m:n matkalla — nimellisestä leveydestä keskiarvoon, riippuu 4.2.9.3.1 kohdassa annetuista raja-arvoista.

Määrittäessään näitä raja-arvoja infrastruktuurin haltijan on otettava huomioon radan laatua koskevat raja-arvot, joihin kulkuneuvon hyväksyntä perustuu. Kulkuneuvon hyväksyntää koskevat vaatimukset esitetään suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvaa kalustoa koskevassa YTE:ssä.

Infrastruktuurin haltijan on otettava huomioon myös yksittäisten vikojen yhteisvaikutukset.

Infrastruktuurin haltijan käyttöön ottamat välitöntä toimintaa, toimintaa ja varuillaan oloa koskevat raja-arvot on merkittävä tämän YTE:n 4.5.1 kohdassa edellytettävään huoltosuunnitelmaan.

4.2.10.4   Välitöntä toimintaa vaativa raja-arvo

Välitöntä toimintaa vaativat raja-arvot määritellään seuraavien parametrien osalta:

—	Raiteen kierous — yksittäiset viat — nollasta huippuarvoon

—	Raideleveyden vaihtelu — yksittäiset viat — nimellisleveydestä huippuarvoon

4.2.10.4.1   Raiteen kierous — yksittäiset viat — nollasta huippuarvoon

Raiteen kierous määritellään kahden tietyllä etäisyydellä toisistaan olevan mitatun poikkitason algebrallisena erona ja ilmaistaan yleensä niiden kahden pisteen välisenä kaltevuutena, joista poikkitaso mitataan.

Standardiraideleveyden mittauspisteet ovat 1 500 mm:n päässä toisistaan.

Raiteen kierouden raja-arvo perustuu käytettyyn mittausperusteeseen (l) seuraavan kaavan mukaan:

Kierouden raja-arvo = (20/l + 3)

—	jossa l on mitattu matka (metreinä) ja 1,3 m ≤ l ≤ 20 m

—	suurimman sallitun arvon ollessa: — 7 mm/m radoilla, joiden suunnittelun mukainen nopeus on ≤ 200 km/t — 5 mm/m radoilla, joiden suunnittelun mukainen nopeus on > 200 km/t

Infrastruktuurin haltijan on määriteltävä huoltosuunnitelmassa perusteet, joita on käytetty radan mittaukseen, jotta voidaan tarkistaa, ovatko ne tämän vaatimuksen mukaisia. Mittausperusteissa on mainittava 3 m:n matkalta mitattu arvo.

4.2.10.4.2   Raideleveyden vaihtelu — yksittäiset viat — nimellisleveydestä huippuarvoon

Nopeus (km/t)	Mitat millimetreinä
	Nimellisleveydestä huippuarvoon
	Vähimmäisleveys	Enimmäisleveys
V ≤ 80	- 9	+ 35
80 < V ≤ 120	- 9	+ 35
120 < V ≤ 160	- 8	+ 35
160 < V ≤ 230	- 7	+ 28
V > 230	- 5	+ 28

Keskimääräistä raideleveyttä koskevia lisävaatimuksia on esitetty 4.2.9.3.1 kohdassa.

4.2.11   Kiskon kallistuskulma

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

a)	Tavallinen kiskotus Kiskon on kallistuttava radan keskiviivaa kohti. Kiskon kallistuskulma tietyllä reitillä valitaan väliltä 1/20–1/40 ja ilmoitetaan infrastruktuurirekisterissä.

b)

Vaihteet ja risteykset Vaihteissa ja risteyksissä käytettävä suunnittelun mukainen kallistuskulma on sama kuin tavallisessa kiskotuksessa; seuraavat poikkeukset sallitaan: — Kallistuskulma voidaan ilmoittaa kiskon yläosan profiilin aktiivisen osan muodon perusteella. — Vaihteita ja risteyksiä sisältävillä rataosuuksilla, joilla ajonopeus on enintään 200 km/t, voidaan kiskotus tehdä ilman kiskojen kallistusta vaihteiden ja risteyksien läpi ja niihin liittyvien tavanomaisten ratojen lyhyillä pätkillä. — Vaihteita ja risteyksiä sisältävillä rataosuuksilla, joilla ajonopeus on yli 200 km/t ja enintään 250 km/t, voidaan kiskotus tehdä ilman kiskojen kallistusta edellyttäen, että tämä koskee vain lyhyitä pätkiä, jotka eivät ylitä 50 metriä.

4.2.12   Vaihteet ja risteykset

4.2.12.1   Ilmaisin- ja lukituslaitteet

Kokoomaraiteiden ja risteysvaihteiden kielisovitukset ja kääntyväkärkiset risteykset on varustettava lukituslaittein.

Kokoomaraiteiden ja risteysvaihteiden kielisovitukset ja kääntyväkärkiset risteykset on varustettava laitteilla, jotka ilmaisevat, että kääntyvät elementit ovat oikeassa asennossa ja lukittuna.

4.2.12.2   Kääntyvien kärkien käyttö

Vaihteet ja risteykset vielä rakentamattomilla 280 km/t ja sen ylittäville nopeuksille tarkoitetuilla suurnopeusradoilla on varustettava kääntyvillä kärjillä. Tulevaisuudessa rakennettavien enintään 280 km/t nopeuksille tarkoitettujen suurnopeusratojen vaihteissa ja risteyksissä voidaan käyttää kiinteitä risteyksiä.

4.2.12.3   Geometriset ominaisuudet

Tässä YTE:n kohdassa annetaan käytönaikaiset raja-arvot, joilla varmistetaan, että pyöräkerrat ovat yhteensopivia suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määriteltyjen geometristen ominaisuuksien kanssa. Infrastruktuurin haltijan tehtävänä on päättää teoreettisista arvoista ja varmistaa huoltosuunnitelman avulla, että käytönaikaiset arvot eivät poikkea YTE:ssä annetuista arvoista.

Tämä huomautus koskee kaikkia jäljempänä määriteltyjä parametreja.

Katso geometristen ominaisuuksien määritelmät tämän YTE:n liitteestä E.

Näiden vaihteiden ja risteysten teknisten ominaisuuksien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Kaikkien seuraavassa mainittujen parametrien on täytyttävä:

1.	Kulusta vapaan tilan enimmäisarvo vaihteissa: enintään 1 380 mm käytön aikana. Arvoa voidaan muuttaa suuremmaksi, jos infrastruktuurin haltija voi osoittaa, että vaihteen kääntö- ja lukitusjärjestelmä kestää pyöräkerran sivusuuntaiset törmäykset. Tässä tapauksessa sovelletaan kansallisia sääntöjä.

2.	Tavallisissa risteyksissä risteyksen ja vastakiskon kiinteän välin vähimmäisarvo, joka on mitattu 14 mm kulkupinnan alapuolelta ja teoreettisella radalla, sopivalla etäisyydellä kärjen todellisesta pisteestä (RP) alla olevan kaavion mukaan: 1 392 mm käytön aikana.

3.	Kulusta vapaan tilan enimmäisarvo risteyksen kärjessä: enintään 1 356 mm käytön aikana.

4.	Kulusta vapaan tilan enimmäisarvo vasta-/siipikiskon alkupisteessä: enintään 1 380 mm käytön aikana.

5.	Laippauran vähimmäisleveys: 38 mm käytön aikana.

6.	Suurin sallittu ohjaamaton osuus: ohjaamaton osuus, joka vastaa 1:9 (tgα = 0,11, α = 6o20’) kaksikärkistä risteystä, jossa vastakiskon korotus on vähintään 45 mm ja pyörän vähimmäishalkaisija 330 mm suorilla läpikulkureiteillä.

7.	Laippauran enimmäisleveys: vähintään 40 mm käytön aikana.

8.	Vastakiskon enimmäiskorotus: 70 mm käytön aikana.

4.2.13   Radan kestokyky

Radan, vaihteiden ja risteyksien ja radan komponenttiosien on normaalikäytössä ja huoltotöistä johtuvissa erikoistilanteissa kestettävä vähintään seuraavat voimat:

—	pystysuorat kuormat

—	pitkittäissuuntaiset kuormat

—	sivuttaiskuormat

jotka on määritelty seuraavissa kappaleissa.

4.2.13.1   Tyypin I mukaiset radat

Pystysuorat kuormat

Rata, vaihteet ja risteykset on suunniteltava kestämään vähintään seuraavat suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyt voimat:

—	suurin sallittu akselipaino

—	suurin sallittu dynaaminen pyöräkuormitus

—	suurin sallittu kvasistaattinen pyörän voima.

Pitkittäissuuntaiset kuormat

Rata, vaihteet ja risteykset on suunniteltava kestämään vähintään seuraavat voimat:

a)	Veto- ja jarrutusvoimista aiheutuvat pitkittäisvoimat; nämä voimat määritellään suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä.

b)

Kiskon lämpötilan vaihteluista johtuvat pitkittäiset lämpövoimat. Rata on suunniteltava siten, että kiskon lämpötilan muutoksista johtuvien pitkittäisten lämpövoimien aiheuttamien raiteiden nurjahdusten vaara on mahdollisimman pieni. Huomioon on tällöin otettava: — lämpötilanmuutokset, jotka johtuvat paikallisista ilmasto-olosuhteista — lämpötilanmuutokset, jotka johtuvat sellaisten jarrutusjärjestelmien käytöstä, jotka hävittävät liike-energiaa kuumentamalla kiskoja.

c)	Rakenteiden ja radan vuorovaikutuksesta johtuvat pitkittäisvoimat. Rakenteiden ja radan yhteinen reagointi muutoksiin on otettava huomioon radan suunnittelussa EN1991-2:2003-standardin 6.5.4 kohdassa kuvatulla tavalla.

Infrastruktuurin haltijan on kaikilla Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rataverkon radoilla sallittava hätäjarrutustilanteissa sellaisten jarrutusjärjestelmien käyttö, jotka hävittävät liike-energiaa kuumentamalla kiskoja, mutta se voi kieltää kyseisen käytön käytönaikaisessa jarrutuksessa.

Silloin kun infrastruktuurin haltija sallii käytönaikaisessa jarrutuksessa sellaisten jarrutusjärjestelmien käytön, jotka hävittävät liike-energiaa kuumentamalla kiskoja, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

—	Infrastruktuurin haltijan on määriteltävä kyseisen rataosuuden osalta, mitkä ovat suurimpaan sallittuun rataan vaikuttavaan pitkittäissuuntaiseen voimaan tehtävät rajoitukset, jos arvo on alle suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyn arvon.

—	Suurimpaan sallittuun rataan vaikuttavaan pitkittäissuuntaiseen voimaan tehtävissä rajoituksissa on otettava huomioon paikalliset ilmasto-olosuhteet ja toistuvien jarrutusten odotettavissa oleva määrä (2).

Nämä olosuhteet on ilmoitettava infrastruktuurirekisterissä.

Sivuttaiskuormat

Rata, vaihteet ja risteykset on suunniteltava kestämään vähintään seuraavat voimat:

—

Suurin pyöräparin rataan kohdistama sivuttaisvoima, joka aiheutuu suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellystä sivuttaiskiihtyvyydestä, jota radan kallistus ei riitä kumoamaan: (ΣΥ2m)lim = 10 + (P/3) kN, missä P on suurin radalla kulkemaan oikeutettujen kulkuneuvojen (huoltoajoneuvot, suurnopeus- ja muut junat) staattinen akselikuorma ilmaistuna kN:einä. Tämä raja-arvo liittyy nimenomaan vaaraan, että sepelikerroksen päälle asennettu kiskotus siirtyy sivuttaisten dynaamisten voimien vaikutuksesta.

—	Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritelty kvasistaattinen ohjaava voima Yqst kaarteissa sekä vaihteissa ja ristyksissä.

4.2.13.2   Tyyppien II ja III mukaiset radat

Kansallisissa säännöissä esitetyt vaatimukset, jotka koskevat muiden kuin suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien kulkua, riittävät takaamaan radan kestävyyden yhteentoimivan liikenteen aiheuttamia kuormia vastaan.

4.2.14   Rakenteisiin kohdistuva liikenteen kuormitus

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

4.2.14.1.   Pystysuorat kuormat

Rakenteet on suunniteltava kestämään pystysuoria kuormia seuraavien standardissa EN 1991-2:2003 määriteltyjen kuormitusmallien mukaisesti:

—	Kuormitusmalli 71, määritelty EN 1991-2:2003-standardin 6.3.2 (2) kohdassa

—	Kuormitusmalli SW/0 jatkuville silloille, määritelty EN 1991-2:2003-standardin 6.3.3 (3) kohdassa

Kuormitusmallit kerrotaan alfa-kertoimella (α), kuten EN 1991-2:2003-standardin 6.3.2 (3) ja 6.3.3 (5) kohdissa on selostettu. Alfan arvo α voi olla 1 tai sitä suurempi luku.

Kuormitusmalleista saadut kuormitusvaikutukset korotetaan dynaamisella kertoimella fii (Φ), kuten EN 1991-2:2003-standardin 6.4.3 (1) ja 6.4.5.2 (2) kohdissa on selostettu.

Sillan kannen suurin sallittu pystysuuntainen taipuma ei saa ylittää EN 1990:2002 -standardin liitteessä A2 annettuja arvoja.

4.2.14.2.   Dynaaminen analyysi

Siltoja koskevan dynaamisen analyysin tarve on määriteltävä EN 1991-2:2003 -standardin 6.4.4 kohdan mukaisesti.

Tarvittaessa dynaaminen analyysi suoritetaan käyttäen kuormitusmallia HSLM EN 1991-2:2003-standardin 6.4.6.1.1 (3), (4), (5) ja (6) kohtien mukaisesti. Analyysissä on otettava huomioon EN 1991-2:2003-standardin 6.4.6.2 (1) kohdassa määritellyt nopeudet.

Suurimmat sallitut sillan kannen rakenteelliset kiihtyvyysarvot, jotka on laskettu radan varrelta, eivät saa ylittää EN 1990:2002-standardin liitteessä A2 annettuja arvoja. Siltojen suunnittelussa on otettava huomioon joko 4.2.14.1 kohdan mukaisista pystysuorista kuormista tai kuormitusmallista HSLM johtuvat epäsuotuisimmat vaikutukset EN 1991-2:2003-standardin 6.4.6.5 (3) kohdan mukaisesti.

4.2.14.3.   Keskipakovoimat

Jos sillan ylittävä rata muodostaa kaarteen osalla sillan pituudesta tai koko sillan pituudelta, keskipakovoima on otettava huomioon rakenteiden suunnittelussa EN 1991-2:2003-standardin 6.5.1 (4) kohdan mukaisesti.

4.2.14.4.   Huojuntaa aiheuttavat voimat

Huojuntaa aiheuttava voima on otettava huomioon rakenteiden suunnittelussa EN 1991-2:2003-standardin 6.5.2 (2) ja (3) kohdan mukaisesti. Sitä sovelletaan sekä suoralla radalla että kaarteessa.

4.2.14.5.   Vedon ja jarrutuksen vaikutus (pitkittäissuuntaiset kuormat)

Veto- ja jarrutusvoimat on otettava huomioon rakenteiden suunnittelussa EN 1991-2:2003-standardin 6.5.3 (2), (4),(5) ja (6) kohdan mukaisesti. Veto- ja jarrutusvoimien suuntaa valittaessa on otettava huomioon kullakin radalla sallitut kulkusuunnat.

6.5.3 (6) kohtaa sovellettaessa on otettava huomioon junan enimmäismassa 1 000 tonnia.

4.2.14.6.   Rakenteiden ja radan vuorovaikutuksesta johtuvat pitkittäisvoimat

Rakenteiden ja radan yhteinen reagointi muutoksiin on otettava huomioon rakenteiden suunnittelussa EN 1991-2:2003-standardin 6.5.4 kohdassa kuvatulla tavalla.

4.2.14.7.   Ohikulkevien junien aerodynaamiset vaikutukset radanvarren rakenteisiin

Ohikulkevien junien aerodynaamiset vaikutukset on otettava huomioon EN 1991-2:2003-standardin 6.6 kohdan mukaisesti.

4.2.14.8.   Standardin EN1991-2:2003 vaatimusten soveltaminen

Tässä YTE:ssä eriteltyjä standardin EN 1991-2:2003 vaatimuksia on sovellettava kansallisen liitteen mukaisesti, jos sellainen on.

4.2.15   Radan kokonaisjäykkyys

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Koko järjestelmää koskevat radan jäykkyysvaatimukset ovat vielä avoin kysymys.

Kiskojen kiinnittimien suurinta sallittua jäykkyyttä koskevat vaatimukset on esitetty 5.3.2 kohdassa.

4.2.16   Tunneleissa syntyvät suurimmat sallitut painevaihtelut

4.2.16.1   Yleiset vaatimukset

Suurin painevaihtelu tunneleissa ja maanalaisissa rakennelmissa, kun juna on suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukainen ja tarkoitettu kulkemaan tietyssä tunnelissa, ei saa ylittää 10 kPa sinä aikana, kun juna kulkee tunnelin läpi suurimmalla sallitulla nopeudella.

Tyypin I mukaiset radat

Tunnelin vapaa poikkipinta-ala on määritettävä siten, että painevaihtelu pysyy edellä mainituissa rajoissa ottaen huomioon kaikki eri tunnelia käyttämään suunnitellut liikennetyypit, jotka kulkevat suurimmalla niille sallitulla nopeudella tunnelin läpi.

Tyyppien II ja III mukaiset radat

Näillä radoilla on noudatettava edellä mainittua suurinta sallittua painevaihtelua.

Ellei tunnelia ole muutettu niin, että painerajaa voidaan noudattaa, nopeutta on vähennettävä kunnes paineraja saavutetaan.

4.2.16.2   Mäntävaikutus maanalaisilla asemilla

Paine-erot junien kulkutunneleiden ja aseman muiden tilojen välillä saattavat aiheuttaa matkustajien kannalta sietämättömän voimakkaita ilmavirtoja.

Koska jokainen maanalainen asema on erilainen, ei voida antaa mitään yleistä ohjetta tämän ilmiön mittaamiseksi. Sen vuoksi asiaa on suunnitteluvaiheessa tutkittava, paitsi milloin aseman tilat voidaan erottaa painevaihteluiden kohteeksi joutuvista tiloista järjestämällä niihin suoraan ulkoilmaan johtavat aukot, joiden poikkipinta on vähintään puolet kulkutunnelin poikkipinnasta.

4.2.17   Sivutuulten vaikutus

Yhteentoimivat kulkuneuvot on suunniteltu siten, että varmistetaan tietty sivutuulen vakaus, joka suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellään tyypillisiä tuulikäyriä kuvaavilla viitearvoilla.

Rata on sivutuulen osalta yhteentoimiva, jos voidaan taata yhteentoimivan junan turvallisuus sivutuulessa kyseisellä radalla kaikkein vaikeimmissa ajo-olosuhteissa.

Turvallisuutta sivutuulessa koskevien vaatimusten ja yhdenmukaisuuden takaavien sääntöjen on oltava kansallisten standardien mukaiset. Yhdenmukaisuuden takaavissa säännöissä on otettava huomioon suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyt tyypilliset tuulikäyrät.

Ellei turvallisuusvaatimusten täyttymistä voida taata ilman suojatoimenpiteitä joko radan maantieteellisen sijainnin tai muiden erityisten seikkojen vuoksi, infrastruktuurin haltijan on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin turvallisuuden säilyttämiseksi sivutuulessa. Sen on esimerkiksi

—	vähennettävä junien nopeuksia paikallisesti sekä mahdollisesti tilapäisesti aikoina, jolloin myrskyjä saattaa esiintyä,

—	asennettava laitteita, jotka suojaavat kyseistä rataosuutta sivutuulilta,

tai tehtävä muita soveltuvia toimenpiteitä. Sen jälkeen on osoitettava, että tehdyt toimet vastaavat turvallisuutta koskevia pyrkimyksiä.

4.2.18   Sähköiset ominaisuudet

Sähköiskuilta suojaamista koskevat vaatimukset esitetään suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän energia-YTE:ssä.

Radalla on oltava eristys, jota tarvitaan junien ilmaisinjärjestelmien tarvitsemien merkinantovirtojen siirtämiseen. Pienin sallittu sähkövastus on 3 Ωkm. Infrastruktuurin haltija voi vaatia suurempaa vastusta silloin kun tietyt ohjaus-, valvonta ja opastinjärjestelmät sitä edellyttävät. Jos kiskojen kiinnitysjärjestelmät toimivat eristyksenä, tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, koska eristys on tämän YTE:n 5.3.2 kohdan mukainen.

4.2.19   Melu ja tärinä

Kun rata varta vasten rakennetaan tai uusitaan suuria nopeuksia varten, sitä koskevien hankkeiden ympäristövaikutuksissa on otettava huomioon suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien melutaso niiden kulkiessa kyseisellä alueella sallitulla enimmäisnopeudella.

Tutkimuksessa on otettava huomioon muut radalla kulkevat junat, radan todellinen laatu (3) sekä topologiset ja maantieteelliset rajoitukset.

Uusien tai uusittujen infrastruktuurien lähellä oletettavasti syntyvä tärinä suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien ohittaessa ne ei saa ylittää voimassa olevissa kansallisissa määräyksissä määriteltyjä tasoja.

4.2.20   Laiturit

Tässä 4.2.20 kohdassa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan vain laitureihin, joilla suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien on tarkoitus pysähtyä normaalissa liikenteessä.

4.2.20.1   Pääsy laiturille

Tyypin I mukaiset radat

Asemalaitureita ei saa rakentaa sellaisten ratojen viereen, joilla junien nopeus on ≥ 250 km/t.

Tyyppien II ja III mukaiset radat

Matkustajien pääsy sellaisten raiteiden vieressä oleville laitureille, joilla junien nopeus on ≥ 250 km/t, on sallittava vain, jos junan on tarkoitus pysähtyä.

Jos kyseessä on saarekelaituri, pysähtyvän junan vastakkaisella puolella kulkevien junien nopeus on rajoitettava alle 250 km:iin tunnissa, kun laiturilla on matkustajia.

4.2.20.2.   Laiturin hyötypituus

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Laiturin hyötypituus on sen laiturin osan suurin yhtenäinen pituus, jonka edessä junan on tarkoitus olla pysähdyksissä normaaleissa oloissa.

Matkustajille tarkoitettujen laiturien hyötypituuden on oltava vähintään 400 m, ellei tämän YTE:n 7.3 kohdassa toisin määrätä.

4.2.20.3.   Laiturin hyötyleveys

Laiturin käyttömahdollisuus riippuu siitä, kuinka paljon vapaata tilaa on laiturilla olevien esteiden ja laiturin reunan välissä. Laitureista on selvitettävä

—	kuinka paljon matkustajilla on odotustilaa ilman ahtauden aiheuttamaa vaaraa

—	kuinka paljon matkustajilla on tilaa nousta vaunusta törmäämättä esteisiin

—	kuinka paljon liikuntarajoitteisilla henkilöillä on tilaa käyttää kulkuneuvoon pääsyä helpottavia laitteita

—	kuinka kaukana laiturin reunasta matkustajien on seistävä välttyäkseen ohikulkevien junien aiheuttamilta ilmavirroilta (vaara-alue).

Laiturin hyötyleveys on vielä avoin kohta, koska liikuntarajoitteisten henkilöiden esteetöntä kulkua ja ilmavirtojen vaikutuksia koskevista parametreista ei ole sovittu, ja näin ollen sovelletaan kansallisia määräyksiä.

4.2.20.4.   Laiturien korkeus

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Laiturin nimelliskorkeus raiteiden kulkupinnasta mitattuna voi olla joko 550 mm tai 760 mm, ellei 7.3. kohdassa toisin määrätä.

Radan ja laiturin väliset asematoleranssit kohtisuoraan radan kulkupintaan nähden ovat - 30 mm / + 0 mm.

4.2.20.5.   Etäisyys radan keskiviivasta

Kun laiturin reunat ovat nimelliskorkeudella, nimellisetäisyys L radan keskiviivasta mitattuna kulkupinnan suunnassa saadaan kaavalla:

jossa R on radan säde metreinä ja g raideleveys millimetreinä.

Tätä etäisyyttä on noudatettava kulkupinnan yläpuolella 400 mm:stä ylöspäin.

Laiturin reunojen sijaintia ja niiden huoltoa koskevien toleranssien on oltava sellaiset, että etäisyys L ei pienene missään olosuhteissa eikä suurene yli 50 mm.

4.2.20.6.   Raiteiden sijainti laiturien vieressä

Tyypin I mukaiset radat

Laiturin vieressä olevan raiteen on oltava mieluiten suora, eikä kaarteen säde saa missään olla alle 500 m.

Tyyppien II ja III mukaiset radat

Jos 4.2.20.4 kohdassa olevia arvoja ei voida noudattaa raiteiden sijoittelun vuoksi (eli jos r < 500 m), laiturien reunojen korkeuksien ja etäisyyksien suunnittelussa on käytettävä arvoja, jotka sopivat raiteiden sijoitteluun ja ovat 4.2.3 kohdan ulottumaa koskevien määräysten mukaiset.

4.2.20.7.   Sähköiskujen estäminen laitureilla

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Sähköiskuvaara laitureilla estetään suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän energia-YTE:ssä annetuilla ajojohdinjärjestelmää koskevilla suojamääräyksillä.

4.2.20.8.   Liikuntarajoitteisten henkilöiden esteettömään kulkuun liittyvät ominaisuudet.

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Liikuntarajoitteisia henkilöitä koskevat vaatimukset esitetään liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeita koskevassa YTE:ssä.

4.2.21   Paloturvallisuus ja rautatietunneleiden turvallisuus

Paloturvallisuutta koskevat yleiset vaatimukset esitetään muissa direktiiveissä, esimerkiksi 21. joulukuuta 1988 annetussa direktiivissä 89/106/ETY.

Rautatietunneleiden turvallisuutta koskevat vaatimukset esitetään rautatietunneleiden turvallisuutta koskevassa YTE:ssä.

4.2.22   Asiaton pääsy rata-alueille

Jotta vähennettäisiin tieliikenteen ja junien välisten yhteentörmäyksien vaaraa, tyypin I mukaisilla suurten nopeuksien radoilla ei saa olla yleiselle liikenteelle tarkoitettuja tasoylikäytäviä. Tyyppien II ja III mukaisilla radoilla sovelletaan kansallisia määräyksiä.

Muut keinot henkilöiden, eläinten tai kulkuneuvojen asiattoman pääsyn estämiseksi rautateiden infrastruktuurin alueelle ovat kansallisten määräysten alaisia.

4.2.23   Matkustajille ja junan henkilökunnalle radan viereen varattu tila tapauksissa, joissa he joutuvat poistumaan junasta muualla kuin asemalla

4.2.23.1.   Radan vieressä oleva tila

Tyypin I mukaisilla radoilla on kunkin suurnopeusjunien käyttämän raiteen viereen varattava tilaa matkustajille; tämä tilan tulee olla eri puolella kuin viereiset raiteet, jos niitä vielä käytetään junan evakuoinnin aikana. Paikoissa, joissa rata kulkee sillalla tai vastaavalla rakennelmalla, tämän turvatilan raiteista pois päin oleva puoli on varustettava turvakaiteella, jotta matkustajat voivat poistua junasta putoamatta sillalta tms.

Tyyppien II ja III mukaisilla radoilla on tällainen radanvierustila varattava kaikkialle, missä se on kohtuudella mahdollista. Ellei tilaa voida järjestää, rautatieyhtiöille on ilmoitettava tästä erityistilanteesta ja se on mainittava kyseistä rataa koskevassa infrastruktuurirekisterissä.

4.2.23.2   Tunneleiden poistumistiet

Rautatietunneleiden poistumisteitä koskevat vaatimukset esitetään rautatietunneleiden turvallisuutta koskevassa YTE:ssä.

4.2.24   Etäisyysmerkit

Etäisyyttä osoittavia merkkejä on oltava määrävälein radan varrella. Etäisyysmerkkien sijoittelussa on noudatettava kansallisia määräyksiä.

4.2.25   Seisontaraiteet ja muut pienillä nopeuksilla ajettavat kohdat

4.2.25.1.   Pituus

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisille junille tarkoitettujen seisontaraiteiden hyötypituuden on oltava riittävä kyseisille junille.

4.2.25.2   Jyrkkyys

Junien seisottamista varten tarkoitettujen seisontaraiteiden jyrkkyys ei saa ylittää 2,5 mm/m.

4.2.25.3.   Kaarresäde

Raiteiden, joilla suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaiset junat liikkuvat vain hitaasti (asema- ja ohitusraiteet, varikko- ja seisontaraiteet), kaarevuussäteen on oltava vähintään 150 m. Raiteet, joilla on vastakkaisiin suuntiin olevia vaakatasoisia kaarteita ilman välissä olevaa suoraa osuutta, on suunniteltava niin, että säde on yli 190 m.

Jos jommankumman kaarteen säde on 190 m tai sitä pienempi, kaarteiden välissä on oltava vähintään 7 metrin pituinen suora raide.

Seisonta- ja huoltoraiteiden pystytasossa mitattujen kaarevuussäteiden on oltava vähintään 600 m mäen päällä ja 900 m laaksokohdassa.

Käytönaikaisten arvojen säilyttämiseen käytetyt keinot esitetään huoltosuunnitelmassa.

4.2.26   Junan huoltoon käytettävät kiinteät laitteet

4.2.26.1.   Käymälöiden tyhjennys

Mikäli käytetään käymäläntyhjennysvaunua, on raiteiden keskipisteen etäisyyden viereisen raiteen keskipisteestä oltava vähintään 6 m, ja tyhjennysvaunuille on varattava kulkutie.

Kiinteän käymäläntyhjennyslaitteiston on oltava ominaisuuksiltaan suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyn suljetun käymäläjärjestelmän mukainen.

4.2.26.2.   Laitteistot junien ulkopuoliseen puhdistamiseen

Jos käytetään pesukoneita, niiden on kyettävä puhdistamaan ulkopuolelta yksi- tai kaksikerroksiset junat seuraavilta korkeuksilta:

—	yksikerroksiset junat 1 000–3 500 mm:n korkeudelta

—	kaksikerroksiset junat 500–4 300 mm:n korkeudelta.

Junan on voitava kulkea pesulaitteen läpi nopeudella 2–6 km/t.

4.2.26.3.   Vedentäyttölaitteet

Yhteentoimivissa rataverkoissa oleviin kiinteisiin lisävesilaitteisiin on toimitettava juomavettä direktiivin 98/83/EY mukaisesti.

Laitteiston toimintatavan on oltava sellainen, että veden laatu laitteiston viimeisen kiinteän osan loppupäässä on direktiivissä määritellyn mukaista.

4.2.26.4.   Hiekantäyttölaitteet

Kiinteän hiekanlisäyslaitteiston on oltava ominaisuuksiltaan suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyn hiekoitusjärjestelmän mukainen.

Laitteiston toimittaman hiekan on oltava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän ohjausta, hallintaa ja merkinantoa koskevassa YTE:ssä määriteltyä hiekkaa.

4.2.26.5.   Polttoaineen lisääminen

Polttoaineen lisäyslaitteiston on oltava ominaisuuksiltaan suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyn polttoainejärjestelmän mukainen.

Laitteiston on toimitettava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määriteltyä polttoainetta.

4.2.27   Sepelin lentäminen

Avoin kohta

4.3   Liitäntöjen toiminnallinen ja tekninen eritelmä

Jos asiaa tarkastellaan teknisen yhteensopivuuden kannalta, infrastruktuurin osa-alueen liitännät muihin osajärjestelmiin ovat seuraavat:

4.3.1   Liitännät liikkuvan kaluston osajärjestelmään

Liitäntä	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuri-YTE	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE
Aukean tilan ulottuma Infrastruktuurin ulottuma	4.2.3 Infrastruktuurin vähimmäisulottuma	4.2.3.1 Kinemaattinen ulottuma 4.2.3.3. Liikkuvan kaluston parametrit, jotka vaikuttavat liikenteenohjausjärjestelmiin
Jyrkkyys	4.2.5 Ylä- ja alamäkien enimmäisjyrkkyydet	4.2.3.6 Enimmäisjyrkkyydet 4.2.4.7 Jarrutusteho jyrkissä mäissä
Vähimmäissäde	4.2.6 Kaarteen vähimmäissäde 4.2.8 Kallistusvajaus	4.2.3.7 Kaarteen vähimmäissäde
Ekvivalenttinen kartiokkuus	4.2.9 Ekvivalenttinen kartiokkuus 4.2.11 Kiskon kallistuskulma 5.3.1.1 Kiskon yläosan profiili	4.2.3.4 Liikkuvan kaluston dynaaminen käyttäytyminen; 4.2.3.4.7 Pyöräprofiilien teoreettiset arvot
Radan kestokyky	4.2.13 Radan kestokyky	4.2.3.2 Staattinen akselikuormitus 4.2.4.5 Pyörrevirtajarru
Radan geometria, joka määrää kulkuneuvon jousituksen toimintaolosuhteet	4.2.10 Radan geometria ja yksittäisiä vikoja koskevat rajat	4.2.3.4 Liikkuvan kaluston dynaaminen käyttäytyminen; 4.2.3.4.7 Pyöräprofiilien teoreettiset arvot
Pyöräkertojen geometrinen yhteensopivuus vaihteiden ja risteyksien kanssa	4.2.12.3 Vaihteet ja risteykset	4.2.3.4 Liikkuvan kaluston dynaaminen käyttäytyminen; 4.2.3.4.7 Pyöräprofiilien teoreettiset arvot
Ilmavirran vaikutukset kiinteiden esineiden ja kulkuneuvojen välillä sekä toisensa kohtaavien kulkuneuvojen välillä	4.2.4 Raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys, 4.2.14.7 Ohikulkevien junien aerodynaamiset vaikutukset radanvarren rakenteisiin	4.2.6.2 Junan aiheuttaman ilmavirran vaikutukset ulkoilmassa
Tunneleissa syntyvät suurimmat sallitut painevaihtelut	4.2.16 Tunneleissa syntyvät suurimmat sallitut painevaihtelut	4.2.6.4 Tunneleissa syntyvät suurimmat sallitut painevaihtelut
Sivutuuli	4.2.17 Sivutuulien vaikutukset	4.2.6.3 Sivutuuli
Käyttömahdollisuudet	4.2.20.4 (Laiturin korkeus), 4.2.20.5 (Etäisyys radan keskipisteestä) 4.2.20.2 Laiturin hyötypituus	4.2.2.4.1 Käyttömahdollisuudet (avoin kohta) 4.2.2.6 Ohjaamo 4.2.3.5 Junan enimmäispituus
Laiturit	4.2.20.8 (Liikuntarajoitteisten henkilöiden esteettömään junankäyttöön liittyvät ominaisuudet) 4.2.20.4 (Laiturin korkeus) 4.2.20.5 (Etäisyys radan keskiviivasta)	4.2.7.8 Liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetus
Paloturvallisuus ja rautatietunneleiden turvallisuus	4.2.21: Paloturvallisuus ja rautatietunneleiden turvallisuus	4.2.7.2 Paloturvallisuus 4.2.7.12 Tunneleita koskevat erityiset eritelmät
Seisontaraiteet/kohdat, joissa nopeus on hyvin alhainen (vähimmäissäde)	4.2.25 Seisontaraiteet ja muut pienillä nopeuksilla ajettavat kohdat	4.2.3.7 Kaarteen vähimmäissäde
Junan huoltoon käytettävät kiinteät laitteet	4.2.26	4.2.9 Huolto
Sepelin lentäminen	4.2.27 sepelin lentäminen	4.2.3.11 Sepelin lentäminen
Työntekijöiden suojaaminen ilmavirran vaikutuksilta	4.4.3 Työntekijöiden suojaaminen ilmavirran vaikutuksilta	4.2.6.2.1 Ratatyöläisiin vaikuttavat ilmavirrat radan varrella
Työntekijöiden heijastavat asusteet	4.7 Terveyttä ja turvallisuutta koskevat ehdot	4.2.7.4.1.1 Ajovalot

4.3.2   Liitynnät energiaosajärjestelmään

Liitäntä	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuri-YTE	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän energia-YTE
Sähköiset ominaisuudet	4.2.18 Sähköiset ominaisuudet	4.7.3 Paluuvirtapiiriä koskevat suojamääräykset

4.3.3   Liitännät ohjaus-, hallinta- merkinanto-osajärjestelmään

Liitäntä	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuri-YTE	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-YTE
Ohjaus-, hallinta- ja merkinantolaitteita koskeva aukean tilan ulottuma	4.2.3 Infrastruktuurin vähimmäisulottuma	4.2.5 ETCS:n ja EIRENE:n ilmavälin liitännät 4.2.16 Radanvarren ohjaus- ja hallintalaitteiden näkyvyys
Merkinantovirran johtuminen kiskoja myöten	4.2.18 Sähköiset ominaisuudet	4.2.11 Yhdenmukaisuus junien ilmaisuun käytettävien laitteiden kanssa Liite 1 lisäys 1 pyörien välinen impedanssi
Hiekantäyttölaitteet	4.2.26.4 Hiekantäyttölaitteet	Liite A, lisäys 1, 4.1 4 kohta: hiekan laatu
Pyörrevirtajarrujen käyttö	4.2.13 Radan kestokyky	Liite A, lisäys 1, 5.2 kohta: Sähköisten/magneettijarrujen käyttö

4.3.4   Liitännät käyttötoimintaa koskevaan osajärjestelmään

Liitäntä	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuri-YTE	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän käyttötoiminta-YTE
Matkustajille ja junan henkilökunnalle radan viereen varattu tila tapauksissa, joissa he joutuvat poistumaan junasta muualla kuin asemalla	4.2.23	4.2.1.3 (Muulle rautatieyrityksen henkilöstölle kuin kuljettajille tarkoitettu dokumentaatio)
Töiden suorittaminen	4.4.1	4.2.3.6 (Häiriö- ja vajaatoiminta)
Ilmoitukset rautatieyrityksille	4.4.2	4.2.1.2.2.2 (Kuljettajille tarkoitettu dokumentaatio) 4.2.3.6 (Häiriö- ja vajaatoiminta) 4.2.3.4.1 Liikenteen hallinta
Radan kestokyky Tyypin I mukaiset radat (jarrutusjärjestelmä, joka hävittää liike-energiaa kuumentamalla kiskoja)	4.2.13.1	4.2.2.6.2 Jarrutusteho
Ammatillinen pätevyys	4.6	4.6.1

4.3.5   Liitännät rautatietunneleiden turvallisuutta koskevaan YTE:än

Liitäntä	Vertailtava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuri-YTE	Vertailtava rautatietunneleiden rautatiejärjestelmän turvallisuutta koskeva YTE
Tunnelin tarkastus	4.5.1 Huoltosuunnitelma	4.5.1 Huoltosuunnitelma
Poistumistiet	4.2.23.2 Tunneleissa olevat varalaiturit	4.2.2.7 Poistumistiet

4.4   Käyttöä koskevat säännöt

4.4.1   Töiden suorittaminen

Jos töihin liittyy ennakkosuunnittelua, saattaa joskus olla tarpeen tilapäisesti peruuttaa YTE:n 4 ja 5 luvuissa määritellyt infrastruktuurin osa-aluetta ja sen yhteentoimivuuden osatekijöitä koskevat eritelmät.

Tässä tapauksessa infrastruktuurin haltijan on päätettävä turvallisuuden vaatimista poikkeustoimista (esim. nopeusrajoitukset, akselipaino, infrastruktuurin ulottuma).

Seuraavia yleisiä määräyksiä on noudatettava:

—	poikkeustoimien, jotka eivät ole YTE:n mukaisia, on oltava tilapäisiä ja etukäteen suunniteltuja

—	rataa käyttäville rautatieyrityksille on ilmoitettava näistä tilapäisistä poikkeuksista, niiden sijaintipaikoista, niiden luonteesta ja niihin liittyvistä merkinantotavoista.

Käyttöön liittyviä erityismääräyksiä annetaan suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän käyttötoimintaa koskevassa YTE:ssä.

4.4.2   Ilmoitukset rautatieyrityksille

Infrastruktuurin haltijan on ilmoitettava rautatieyrityksille tilapäisistä infrastruktuuria koskevista nopeus- ja muista rajoituksista, jotka aiheutuvat ennalta arvaamattomista tapahtumista.

4.4.3   Työntekijöiden suojaaminen ilmavirran vaikutuksilta

Infrastruktuurin haltijan on määriteltävä keinot, joilla työntekijöitä suojellaan ilmavirran vaikutuksilta.

Infrastruktuurin haltijan on otettava huomioon suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien todellinen nopeus ja saman YTE:n 4.2.6.2.1 kohdassa annettu ilmavirran vaikutusten yläraja (nopeuden ollessa 300 km/t).

4.5   Kunnossapitoa koskevat säännöt

4.5.1   Huoltosuunnitelma

Infrastruktuurin haltijalla on oltava kutakin suurnopeusrataa koskeva huoltosuunnitelma, joka sisältää vähintään seuraavat kohdat:

—	raja-arvot

—	selvitys menetelmistä, henkilöstön ammatillisesta pätevyydestä ja henkilökohtaisista suojalaitteista, joita on käytettävä

—	kiskoilla tai niiden läheisyydessä työskentelevien henkilöiden suojaamista koskevat määräykset

—	keinot, joita käytetään tarkistettaessa käytönaikaisten arvojen noudattamista

—	toimenpiteet (nopeusrajoitus, korjausaika), kun sallitut arvot ylitetään.

Edellä mainitut kohdat liittyvät seuraaviin tekijöihin:

—	radan kallistus, 4.2.7 kohta

—	radan geometria, 4.2.10 kohta

—	vaihteet ja risteykset, 4.2.12 kohta

—	laiturin reuna, 4.2.20 kohta

—	rautatietunneleiden turvallisuutta koskevassa YTE:ssä esitetyt tunneleiden tarkastusta koskevat vaatimukset

—	seisontaraiteiden kaarresäde, 4.2.25.3 kohta.

4.5.2   Kunnossapidon vaatimukset

Huoltotöissä käytettävät tekniset menetelmät ja tuotteet eivät saa olla terveydelle haitallisia eivätkä ylittää ympäristön kannalta hyväksyttäviä haittatasoja.

Nämä vaatimukset voidaan katsoa täytetyiksi, kun menetelmät ja tuotteet on osoitettu kansallisten sääntöjen mukaisiksi.

4.6   Ammatillinen pätevyys

Infrastruktuuriosajärjestelmää huoltavan henkilöstön ammattipätevyys on selvitettävä huoltosuunnitelmassa (ks. 4.5.1 kohta).

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuriosajärjestelmän käytön edellyttämä ammatillinen pätevyys on selostettu suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän käyttötoimintaa ja liikenteen hallintaa koskevassa YTE:ssä.

4.7   Terveyttä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset

Terveyttä ja turvallisuutta käsitellään siltä osin, täyttyvätkö 4.2 kohdan vaatimukset. Kyseeseen tulevat erityisesti seuraavat kohdat: 4.2.16 (paineen enimmäisvaihtelu tunneleissa), 4.2.18 (sähköiset ominaisuudet), 4.2.20 (laiturit), 4.2.26 (junan huoltoon käytettävät kiinteät laitteet) ja 4.4 (käyttösäännöt).

Huoltosuunnitelmissa eriteltyjen vaatimusten lisäksi (ks. 4.5.1 kohta) on ryhdyttävä varotoimiin huolto- ja käyttöhenkilöstön terveyden ja turvallisuuden korkean tason varmistamiseksi erityisesti rata-alueella EU-säädösten ja kansallisten säädösten mukaisesti.

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän infrastruktuuriosajärjestelmän kunnossapitotöitä tekevän henkilöstön on radalla tai sen läheisyydessä työskennellessään pidettävä heijastavia asusteita, joissa on E-merkki.

4.8   Infrastruktuurirekisteri

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 22 a artiklan mukaisesti infrastruktuurirekisterissä on mainittava infrastruktuurin osa-alueelle tai sen osalle tärkeimmät ominaisuudet ja niiden yhteensopivuus suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä esitettyjen ominaisuuksien kanssa.

Tämän YTE:n liitteessä D ilmoitetaan, mitkä tiedot infrastruktuurin osa-alueesta on sisällytettävä infrastruktuurirekisteriin. Tiedot, jotka muista osajärjestelmistä on sisällytettävä infrastruktuurirekisteriin, on esitetty niitä koskevissa YTE:issä.

5.   YHTEENTOIMIVUUDEN OSATEKIJÄT

5.1   Määritelmä

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 2 artiklan d kohdan mukaan

yhteentoimivuuden osatekijät ovat ”sellaisessa osajärjestelmässä olevia tai siihen tarkoitettuja perusosia, perusosien ryhmiä, osakokonaisuuksia tai kokonaisuuksia, josta Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatieverkon yhteentoimivuus on suoraan tai epäsuorasti riippuvainen”.

5.1.1   Innovatiiviset ratkaisut

Kuten tämän YTE:n 4.1 kohdassa mainitaan, innovatiiviset ratkaisut saattavat edellyttää uusia eritelmiä ja/tai uusia arviointimenetelmiä. Nämä eritelmät ja arviointimenetelmät kehitetään 6.1.4 kohdassa kuvaillun prosessin mukaan.

5.1.2   Kiskojen osakokoonpanon uudenlaiset ratkaisut

Seuraavien 5.3.1, 5.3.2 ja 5.3.3 kohtien vaatimukset perustuvat sepelikerrosten päälle rakennetun radan perinteiseen rakenteeseen, jossa Vignole-kisko (tasapohjainen kisko) on betonisten ratapölkkyjen päällä ja pituussuuntainen siirtyminen estetään kiskon alle tuetulla kiinnityksellä. On kuitenkin mahdollista noudattaa 4 luvun vaatimuksia käyttämällä vaihtoehtoista kiskomallia. Näihin vaihtoehtoisiin kiskomalleihin sisältyviä yhteentoimivuuden osatekijöitä nimitetään uudenlaisiksi yhteentoimivuuden osatekijöiksi, ja 6 luvussa esitetään näiden yhteentoimivuuden osatekijöiden arviointimenetelmä.

5.2   Osatekijöiden luettelo

Tässä yhteentoimivuuden teknisessä eritelmässä pidetään yhteentoimivuuden osatekijöinä vain seuraavia yhteentoimivuuden elementtejä, jotka voivat olla radan erillisiä osia tai osakokonaisuuksia:

—	kiskot (5.3.1)

—	kiskojen kiinnitysjärjestelmät (5.3.2)

—	rata- ja vaihdepölkyt (5.3.3)

—	vaihteet ja risteykset (5.3.4)

—	veden täyttöliitin (5.3.5).

Seuraavissa kohdissa on kutakin mainittua osatekijää koskevat tekniset eritelmät.

5.3   Osatekijöiden suoritustasot ja eritelmät

5.3.1   Kiskot

Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Tätä yhteentoimivuuden osatekijää koskevat eritelmät ovat seuraavat:

—	kiskon yläosan profiili

—	teoreettinen lineaarinen massa

—	käytettävä teräslaatu.

5.3.1.1   Kiskon yläosan profiili

a)

Tavallinen kiskotus Kiskon yläosan profiili on valittava standardin EN 13674-1:2003 liitteessä A annetusta valikoimasta tai sen on oltava tämän YTE:n liitteessä F määritelty profiili 60 E2. Tämän YTE:n 4.2.9.2 kohdassa määritellään kiskon yläosan profiilin ekvivalenttista kartiokkuutta koskevat vaatimukset.

b)	Vaihteet ja risteykset Kiskon yläosan profiili on valittava standardin EN 13674-2:2003 liitteessä A annetusta valikoimasta tai sen on oltava tämän YTE:n liitteessä F määritelty profiili 60 E2.

c)

Uudenlaiset kiskon yläosan profiilit tavalliseen kiskotukseen ”Uudenlaisen” (määritelty 6.1.2 kohdassa) kiskon yläosan profiilimallin, joka on tarkoitettu tavanomaisen kiskotukseen, on sisällettävä: — Kiskon yläosan sivussa suora osuus, joka on 1/20–1/17,2 kulmassa kiskon yläosan pystyakseliin nähden. Pystysuoran etäisyyden kyseisen suoran osuuden yläpään ja kiskon yläpään välillä on oltava alle 15 mm. — Sen jälkeen kiskon yläpintaa kohden mentäessä toisiaan seuraavat tangentin suuntaiset kaarevuudet, joiden säde kasvaa vähintään 12,7 mm:stä vähintään 250 mm:iin kiskon yläosan pystyakselilla. Kiskon kruunun ja tangenttipisteen välisen vaakatasossa mitatun etäisyyden on oltava 33,5– 36 mm.

5.3.1.2   Teoreettinen lineaarinen massa

Kiskon teoreettisen lineaarisen massan on oltava enemmän kuin 53 kg/m.

5.3.1.3   Teräslaatu

a)	Tavallinen kiskotus Kiskon teräslaadun on vastattava standardin EN13674-1:2003 5 luvun vaatimuksia.

b)	Vaihteet ja risteykset Kiskon teräslaadun on vastattava standardin EN13674-2:2003 5 luvun vaatimuksia.

5.3.2   Kiskojen kiinnitysjärjestelmät

Tavanomaisessa kiskotuksessa sekä vaihteissa ja risteyksissä käytettäviin kiskojen kiinnitysjärjestelmiin sovellettavat eritelmät ovat seuraavat:

a)	kiinnitysjärjestelmän kestokyvyn kiskon pituussuuntaista siirtymistä vastaan on oltava standardin EN 13481-2:2002 mukainen

b)	kiinnitysjärjestelmien on kestettävä toistuvaa kuormitusta vähintään yhtä hyvin kuin päärata, jonka kestovaatimukset on esitetty standardissa EN 13481-2:2002

c)	aluslevyn dynaaminen jäykkyys ei saa ylittää arvoa 600 MN/m radoilla, jotka ovat betonisten ratapölkkyjen päällä

d)	vaadittava pienin sähkövastus on 5 kΩ, mitattuna standardin EN 13146-5 mukaisesti; infrastruktuurin haltija voi vaatia suurempaa vastusta silloin kun tietyt ohjaus-, valvonta ja opastinjärjestelmät sitä edellyttävät.

5.3.3   Rata- ja vaihdepölkyt

6.2.5.1 kohdassa kuvattuihin sepelikerrosten päälle rakennetuissa radoissa käytettäviin betonisiin ratapölkkyihin sovellettavat eritelmät ovat seuraavat:

a)	betonisten ratapölkkyjen painon tavanomaisessa kiskotuksessa on oltava vähintään 220 kg

b)	betonisten ratapölkkyjen pituuden tavanomaisessa kiskotuksessa on oltava vähintään 2,25 metriä.

5.3.4   Vaihteet ja risteykset

Vaihteissa ja risteyksissä on aiemmin mainittuja yhteentoimivuuden osatekijöitä.

Niiden omia rakenteellisia ominaisuuksia on kuitenkin arvioitava, jotta voidaan varmistaa, että ne täyttävät tämän YTE:n seuraavissa kohdissa esitetyt vaatimukset:

a)	4.2.12.1 kohta: Ilmaisin- ja lukituslaitteet

b)	4.2.12.2 kohta: Kääntyvien kärkien käyttö

c)	4.2.12.3 kohta: Geometriset ominaisuudet

5.3.5   Veden täyttöliitin

Veden täyttöliitinten on oltava suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä kuvatun vesisäiliöiden täyttöliittimen mukaiset.

6.   OSATEKIJÖIDEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN JA KÄYTTÖÖNSOVELTUVUUDEN ARVIOINTI SEKÄ OSAJÄRJESTELMIEN TARKASTUS

6.1.   Yhteentoimivuuden osatekijät

6.1.1.   Vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointimenettelyt

Tämän YTE:n 5 luvussa määriteltyjen yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointi on tehtävä käyttäen tämän YTE:n liitteessä C määriteltyjä moduuleja.

Silloin kun tämän YTE:n liitteessä C määritellyissä moduuleissa niin edellytetään, yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arvioinnin suorittaa se ilmoitettu laitos, jolle valmistaja tai tämän yhteisön alueelle sijoittautunut edustaja on jättänyt hakemuksen. Yhteentoimivuuden osatekijän valmistajan tai tämän valtuuttaman, yhteisön alueelle sijoittautuneen edustajan on laadittava EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutus direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 13 artiklan 1 kohdan ja direktiivin liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaisesti, ennen kuin yhteentoimivuuden osatekijä voidaan saattaa markkinoille.

Kunkin yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaisuutta tai käyttöönsoveltuvuutta on arvioitava kolmella kriteerillä:

6.1.1.1.

Yhtenäisyys osajärjestelmän vaatimusten kanssa. Yhteentoimivuuden osatekijää käytetään infrastruktuuriosajärjestelmän komponenttina, jota arvioidaan tämän YTE:n 6.2 kohdan mukaisesti. Sen käyttö osakokoonpanona ei estä infrastruktuuriosajärjestelmän, jossa sitä on tarkoitus käyttää, yhdenmukaisuutta tämän YTE:n 4 kohdan vaatimusten kanssa.

6.1.1.2.

Yhteensopivuus muiden sellaisten yhteentoimivuuden osatekijöiden ja osajärjestelmän komponenttien kanssa, joihin sillä on tarkoitus olla liitäntöjä.

6.1.1.3.

Erityisten teknisten vaatimusten mukaisuus Erityisten teknisten vaatimusten mukaisuutta koskevat vaatimukset on esitetty tämän YTE:n 5 luvussa (jos sellaisia on).

6.1.2   ”Vakiintuneen”, ”uudenlaisen” ja ”innovatiivisen” yhteentoimivuuden osatekijän määrittely

”Vakiintunut” yhteentoimivuuden osatekijä täyttää seuraavat edellytykset:

a)	Se on tämän YTE:n 5 luvussa esitettyjen suoritustasovaatimusten mukainen.

b)	Se on ao. eurooppalaisen standardin (standardien) mukainen.

c)	Se on yhteensopiva muiden yhteentoimivuuden osatekijöiden kanssa siinä tietyn tyyppisessä osakokoonpanossa, jonka kanssa sitä on tarkoitus käyttää.

d)	Se tietyn tyyppinen osakokoonpano, jonka kanssa osatekijää on tarkoitus käyttää, on yhteensopiva tämän YTE:n 4 luvun kyseistä osakokoonpanoa koskevien vaatimusten kanssa.

”Uudenlainen” yhteentoimivuuden osatekijä täyttää seuraavat edellytykset:

e)	Se ei täytä yhtä tai useampaa ”vakiintuneelle” yhteentoimivuuden osatekijälle asetetuista vaatimuksista a), b) tai c).

f)	Se tietyn tyyppinen osakokoonpano, jonka kanssa osatekijää on tarkoitus käyttää, on yhteensopiva tämän YTE:n 4 luvun kyseistä osakokoonpanoa koskevien vaatimusten kanssa.

Uudenlaisia yhteentoimivuuden osatekijöitä ovat vain kiskot, kiskojen kiinnikkeet sekä rata- ja vaihdepölkyt.

”Innovatiivinen” yhteentoimivuuden osatekijä täyttää seuraavan edellytyksen:

g)	Se tietyn tyyppinen osakokoonpano, jonka kanssa osatekijää on tarkoitus käyttää, ei ole yhteensopiva tämän YTE:n 4 luvun kyseistä osakokoonpanoa koskevien vaatimusten kanssa.

6.1.3.   Vakiintuneihin ja uudenlaisiin yhteentoimivuuden osatekijöihin sovellettavat menettelyt

Seuraavassa taulukossa esitetään menettelyt, joita on noudatettava ”vakiintuneita” ja ”uudenlaisia” yhteentoimivuuden osatekijöitä arvioitaessa. Menettely riippuu siitä, onko osatekijä tuotu markkinoille ennen tämän YTE:n julkaisemista vai sen jälkeen.

	Vakiintunut	Uudenlainen
Tuotu EU:n markkinoille ennen tämän YTE-version julkaisemista	menettely E1	menettely N1
Tuotu EU:n markkinoille tämän YTE-version julkaisemisen jälkeen	menettely E2	menettely N2

Esimerkkinä yhteentoimivuuden osatekijästä, johon sovellettaisiin menettelyä N1, on EU:n markkinoilla jo oleva rataosuus, jota ei ole dokumentoitu standardissa EN 13674-1:2003.

6.1.4.   Innovatiivisiin yhteentoimivuuden osatekijöihin sovellettavat menettelyt

Yhteentoimivuuden innovatiiviset ratkaisut edellyttävät uusia eritelmiä ja/tai uusia arviointimenetelmiä.

Kun yhteentoimivuuden osatekijäksi ehdotettu ratkaisu on 6.1.2 kohdan mukaisesti innovatiivinen, valmistajan on ilmoitettava poikkeamat YTE:n asianmukaisesta kohdasta. Euroopan rautatievirasto vahvistaa osatekijöiden asianmukaiset toiminnalliset ja liitäntää koskevat eritelmät ja laatii arviointimenettelyt.

Asianmukaiset toiminnalliset ja liitäntää koskevat eritelmät ja arviointimenettelyt sisällytetään YTE:än tarkistusprosessin kautta. Heti kun nämä asiakirjat on julkaistu, valmistaja tai tämän yhteisön alueelle sijoittautunut edustaja voi valita yhteentoimivuuden osatekijöiden arviointimenettelyn 6.1.5 kohdan mukaisesti.

Sen jälkeen kun direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 21 artiklan mukaisesti tehty komission päätös on tullut voimaan, innovatiivista ratkaisua voidaan käyttää, ennen kuin se on sisällytetty YTE:än.

6.1.5   Moduulien soveltaminen

Infrastruktuurin osa-alueella on käytössä seuraavat yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat moduulit:

A	Sisäinen tuotannonvalvonta
A1	Sisäinen suunnittelunvalvonta ja tuotannon tarkastus
B	Tyyppitarkastus
D	Tuotannon laadunvarmistus
F	Tuotteen tarkastus
H1	Täydellinen laadunvarmistus
H2	Täydellinen laadunvarmistus ja suunnittelun katselmus
V	Käyttökokemuksiin perustuva tyyppihyväksyntä (käyttöönsoveltuvuus)

Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat moduulit, joita taulukossa mainittuja menettelyjä varten voidaan valita. Arviointimoduulit on määritelty tämän YTE:n liitteessä C.

Menettelyt	Kisko	Kiskon kiinnikkeet	Rata- ja vaihdepölkyt	Vaihteet ja risteykset
E1 (4)	A1 tai H1	A tai H1
E2	B + D tai B + F tai H1
N1	B + D + V tai B + F + V tai H1 + V
N2	B + D + V tai B + F + V tai H2 + V

Jos kyse on ”uudenlaisesta” yhteentoimivuuden osatekijästä, valmistajan tai tämän yhteisön alueelle sijoittautuneen edustajan nimittämän ilmoitetun laitoksen on tarkistettava, että arvioitavana olevan osatekijän ominaisuudet ja soveltuvuus käyttöön ovat niiden 4 luvussa esitettyjen vaatimusten mukaisia, jotka kuvaavat osatekijältä vaadittavia toimintoja osajärjestelmässä, ja arvioitava tuotteen käytönaikainen toiminta.

Osatekijän ominaisuudet ja tekniset tiedot, jotka vaikuttavat osajärjestelmälle määrättyihin vaatimuksiin, on kuvattava täydellisesti liitäntöineen yhteentoimivuuden osatekijän teknisissä asiakirjoissa tämän alkutarkastuksen yhteydessä, jotta niiden sopivuutta osajärjestelmän osatekijänä voidaan arvioida tarkemmin.

”Vakiintuneiden” ja ”uudenlaisten” yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden arvoinnin on sisällettävä liitteen A taulukoissa esitetyt vaiheet ja ominaisuudet.

6.1.6   Yhteentoimivuuden osatekijöiden arviointimenettelyt

6.1.6.1   Yhteentoimivuuden osatekijät, joista on annettu muita yhteisön direktiivejä

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 13 artiklan 3 kohdassa sanotaan: ”Jos yhteentoimivuuden osatekijöistä on annettu muita näkökohtia koskevia yhteisön direktiivejä, EY:n vaatimustenmukaisuus- tai käyttöönsoveltuvuusvakuutus ilmaisee tässä tapauksessa, että yhteentoimivuuden osatekijä täyttää myös näiden muiden direktiivien vaatimukset.”

6.1.6.2   Kiskojen kiinnitysjärjestelmän arviointi

EY-vaatimustenmukaisuusvakuutukseen on liitettävä lausunto, jossa määritellään

—	raiteiden yhdistelmä, raiteen kallistus, kiskon aluslevy (ja sen jäykkyys) ja niiden rata- tai vaihdepölkkyjen tyyppi, joiden kanssa kiinnitysjärjestelmää voidaan käyttää

—	kiinnitysjärjestelmän todellinen sähkövastus (5.3.2 kohdassa vaaditaan vähintään 5 kΩ sähkövastus; suurempi vastus voi kuitenkin olla tarpeen, jotta kiinnitys olisi yhteensopiva valitun ohjaus-, valvonta- ja merkinantojärjestelmän kanssa).

6.1.6.3   Käyttökokemuksiin perustuva tyyppihyväksyntä (käyttöönsoveltuvuus)

Silloin kun käytetään moduulia V, käyttöönsoveltuvuutta arvioidaan

—	käyttäen ilmoitettua yhteentoimivuuden osatekijöiden yhdistelmää ja raiteen kallistusta,

—	radalla, jossa nopeimpien junien nopeus on vähintään 160 km/t ja liikkuvan kaluston suurin akselipaino vähintään 170 kN,

—	siten, että vähintään kolmasosa testattavista kiinnitysjärjestelmistä on asennettu kaarteisiin (ei sovelleta vaihteisiin eikä risteyksiin)

—	hyväksyntäohjelman keston (testauskauden) on oltava riittävä 20 miljoonan bruttotonnin liikenteen testaamiseen ja kestettävä vähintään vuoden.

Jos vaatimustenmukaisuuden arviointi voidaan tehdä tehokkaimmin huoltomuistiinpanoja hyväksi käyttämällä, ilmoitettu laitos voi käyttää infrastruktuurin haltijan tai hankintayksikön toimittamia muistiinpanoja yhdessä yhteentoimivuuden osatekijän käytönaikaisesta tutkimuksesta saatujen kokemusten kanssa.

6.2   Infrastruktuuriosajärjestelmä

6.2.1   Yleiset säännökset

Hankintayksikön tai tämän yhteisön alueelle sijoittautuneen edustajan pyynnöstä ilmoitettu laitos suorittaa infrastruktuuriosajärjestelmän EY-tarkastuksen direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 18 artiklan ja liitteen VI mukaisesti sekä noudattaen tämän YTE:n liitteessä C määriteltyjen asiaa koskevien moduulien määräyksiä.

Jos hankintayksikkö voi osoittaa, että infrastruktuuriosajärjestelmään liittyvät testit tai tarkastukset ovat antaneet hyväksyttävän tuloksen aiemman hakemuksen yhteydessä vastaavissa olosuhteissa, ilmoitetun laitoksen on otettava huomioon nämä arvioinnit vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa.

Infrastruktuuriosajärjestelmän vaatimustenmukaisuuden arvioinnin on sisällettävä tämän YTE:n liitteessä B1 X:llä merkityt vaiheet ja ominaisuudet.

Mikäli 4 luvussa vaaditaan kansallisten määräysten noudattamista, vastaava vaatimustenmukaisuuden arviointi on suoritettava kyseisen jäsenvaltion vastuulla olevien menettelyjen mukaisesti.

Hankintayksikön on laadittava infrastruktuuriosajärjestelmän EY-tarkastusvakuutus direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 18 artiklan 1 kohdan ja liitteen V mukaisesti.

6.2.2   Varattu

6.2.3   Innovatiiviset ratkaisut

Jos osajärjestelmään sisältyy osakokoonpano, jonka ei ole tarkoitus olla tämän YTE:n 4 luvussa asetettujen vaatimusten mukainen, se luokitellaan ”innovatiiviseksi”.

Yhteentoimivuuden innovatiiviset ratkaisut edellyttävät uusia eritelmiä ja/tai uusia arviointimenetelmiä.

Kun infrastruktuuriosajärjestelmään sisältyy innovatiivinen ratkaisu, hankintayksikön on ilmoitettava poikkeama YTE:n asianmukaisesta kohdasta.

Euroopan rautatievirasto vahvistaa tämän ratkaisun asianmukaiset toiminnalliset ja liitäntää koskevat eritelmät ja laatii arviointimenettelyt.

Asianmukaiset toiminnalliset ja liitäntää koskevat eritelmät ja arviointimenettelyt sisällytetään YTE:än tarkistusprosessin kautta. Heti kun nämä asiakirjat on julkaistu, valmistaja tai hankintayksikkö tai sen yhteisön alueelle sijoittautunut edustaja voi valita infrastruktuurin arviointimenettelyn 6.2.4 kohdan mukaisesti. 6.2.4.

Sen jälkeen kun direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 21 artiklan mukaisesti tehty komission päätös on tullut voimaan, innovatiivista ratkaisua voidaan käyttää, ennen kuin se on sisällytetty YTE:än.

6.2.4   Moduulien soveltaminen

Hankintayksikkö tai tämän edustaja yhteisön alueella voi valita infrastruktuuriosajärjestelmän tarkastusmenettelyksi toisen seuraavista:

—	yksikkötarkastusmenettely (moduuli SG), joka on selostettu tämän YTE:n liitteessä C olevassa kohdassa C.8, tai

—	täydellinen laadunvarmistus ja suunnitteluvaiheen tarkastusmenettely (moduuli SH2), joka on selostettu tämän YTE:n liitteessä C olevassa kohdassa C.9.

6.2.4.1   Moduulin SH2 soveltaminen

Moduuli SH2 voidaan valita vain, jos käytössä on tarkastettavaksi esitettävään osajärjestelmään vaikuttavat toiminnot (suunnittelu, valmistus, kokoonpano, asennus) kattava ilmoitetun laitoksen hyväksymä ja valvoma laatujärjestelmä, joka kattaa suunnittelun, tuotannon, tuotteen lopullisen tarkastuksen ja testauksen.

6.2.4.2   Moduulin SG soveltaminen

Jos vaatimustenmukaisuuden arviointi voidaan tehdä tehokkaimmin mittausvaunua hyväksi käyttämällä, ilmoitettu laitos voi käyttää infrastruktuurin haltijan tai hankintayksikön puolesta käytetystä mittausvaunusta saatuja muistiinpanoja. (Ks. 6.2.6.2).

6.2.5   Teknisiä ratkaisuja, joiden perusteella voidaan olettaa suunnitteluvaiheessa, että osa on vaatimusten mukainen

6.2.5.1   Radan kestokyvyn arviointi

Seuraavassa esitettyjen vaatimusten mukaisen sepelikerrosten päälle rakennetun kiskotuksen katsotaan täyttävän 4.2.13.1 kohdassa asetetut vaatimukset, jotka koskevat radan kestokykyä pitkittäisiä, pystysuoria ja sivuttaisia voimia vastaan:

—	täytettävä vaatimukset, jotka 5 luvussa ”Yhteentoimivuuden osatekijät” annetaan radan osille: kiskot (5.3.1), kiskojen kiinnitysjärjestelmät (5.3.2) rata- ja vaihdepölkyt (5.3.3)

—	betonisia ratapölkkyjä käytettävä kaikkialla, paitsi alle 10 metrin pätkillä, joiden etäisyys toisistaan on vähintään 50 metriä

—	kansallisten määräysten mukaista sepeliä ja profiilia käytettävä kaikkialla

—	radalla oltava vähintään 1 500 kiinnitintä kiskoa ja kilometriä kohden.

6.2.5.2   Ekvivalenttisen kartiokkuuden arviointi

Tavallisella kiskotuksella varustetun radan katsotaan täyttävän 4.2.9.2 kohdan vaatimukset, jos sillä on seuraavat ominaisuudet:

—	Standardissa EN 13674-1:2003 määritelty rataosuus 60 E 1, jossa kiskon kallistuskulma on 1:20 ja raideleveys 1 435–1 437 mm

—	Standardissa EN 13674-1:2003 määritelty rataosuus 60 E 1, jossa kiskon kallistuskulma on 1:40 ja raideleveys 1 435–1 437 mm (vain kun nopeus on korkeintaan 280 km/t)

—	Tämän YTE:n liitteessä F määritelty rataosuus 60 E 2, jossa kiskon kallistuskulma on 1:40 ja raideleveys 1 435–1 437 mm

6.2.6   Vaatimuksenmukaisuuden arviointia koskevat erityisvaatimukset

6.2.6.1   Infrastruktuurin vähimmäisulottuman arviointi

Sen mukaan, miten ulottumia koskevia yhdenmukaistettuja EN-standardeja julkaistaan, teknisiin asiakirjoihin on sisällyttävä kuvaus asiaan liittyvistä säännöistä, jotka infrastruktuurin haltija on valinnut, 4.2.3 kohdan mukaisesti.

Infrastruktuurin vähimmäisulottuman arvioinnissa on käytettävä infrastruktuurin haltijan tai hankintayksikön laskelmien tuloksia vähimmäisulottumaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

6.2.6.2   Keskimääräisen raideleveyden vähimmäisarvoa koskeva arviointi

Raideleveyden mittausmenetelmä esitellään EN 13848-1.2003-standardin 4.2.2 kohdassa.

6.2.6.3   Radan jäykkyyden arviointi

Koska radan jäykkyyttä koskevat vaatimukset ovat vielä avoinna, ilmoitetun laitoksen tekemää arviointia ei tarvita.

6.2.6.4   Kiskon kallistuskulman arviointi

Kiskon kallistuskulma arvioidaan vain suunnitteluvaiheessa.

6.2.6.5   Tunneleissa syntyvän paineen enimmäisvaihtelun arviointi

Tunneleissa syntyvän paineen enimmäisvaihtelua (enimmäisarvo 10 kPa) on arvioitava käyttäen infrastruktuurin haltijan tai hankintayksikön laskelmia, jotka perustuvat mittauksiin kaikissa toimintaolosuhteissa kaikilla junilla, jotka ovat suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisia ja tarkoitettuja kulkemaan arvioitavassa tunnelissa.

Syöttöparametreina on käytettävä junien viitteellistä painekäyrää (määritelty suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä) noudattavia arvoja.

Yhteentoimivien junien huomioon otettavan viitteellisen poikkipinnan, kullekin vetävälle tai vedettävälle vaunulle erikseen, on oltava:

—	12 m2 kulkuneuvoissa, jotka on suunniteltu GC-profiilin mukaisesti

—	11 m2 kulkuneuvoissa, jotka on suunniteltu GB-profiilin mukaisesti

—	10 m2 kulkuneuvoissa, jotka on suunniteltu pienempien dynaamisen ulottuman profiilien mukaisesti.

Arvioinnissa on otettava huomioon mahdolliset rakenteelliset yksityiskohdat, jotka vähentävät painevaihteluita (tunnelin suuaukon muoto, apukuilut tms.), sekä tunnelin pituus.

6.2.6.6   Melun ja tärinän arviointi

Ilmoitetun laitoksen arviointia ei tarvita.

6.3   Vaatimustenmukaisuuden arviointi, kun nopeutta käytetään siirtymäajan kriteerinä

Tämän YTE:n 7.2.5 kohdassa hyväksytään, että otettaessa rata käyttöön ajetaan alhaisemmalla nopeudella kuin mikä on lopullinen tarkoitettu ajonopeus.

Tässä kohdassa kerrotaan, miten vaatimustenmukaisuutta on tällöin arvioitava.

Jotkin 4 luvussa esitetyt raja-arvot riippuvat siitä, mikä on reitille tarkoitettu nopeus.

Vaatimustenmukaisuus on arvioitava lopullisessa tarkoitetussa nopeudessa. Ajonopeudesta riippuvia ominaisuuksia voidaan kuitenkin arvioida alhaisemmassa nopeudessa, kun rata otetaan käyttöön.

Muiden ominaisuuksien vaatimustenmukaisuus reitille tarkoitetussa nopeudessa pysyy voimassa.

Jotta voidaan ilmoittaa ominaisuuksien yhteentoimivuudesta tässä tarkoitetussa nopeudessa, vaatimustenmukaisuus on arvioitava vain niiden ominaisuuksien osalta, jotka eivät tilapäisesti ole vaatimusten mukaisia. Arviointi tehdään, kun nämä ominaisuudet on saatu vaaditulle tasolle.

6.4   Huoltosuunnitelman arviointi

Tämän YTE:n 4.5 kohdassa edellytetään, että infrastruktuurin haltijalla on infrastruktuuriosajärjestelmän huoltosuunnitelma kullekin suurnopeusradalle. Ilmoitetun laitoksen on vahvistettava huoltosuunnitelman olemassaolo ja se, että suunnitelmassa on 4.5.1 kohdassa luetellut kohdat.

Ilmoitettu laitos ei vastaa suunnitelmassa esitettyjen yksityiskohtaisten vaatimusten käyttöönsoveltuvuuden arvioinnista.

Ilmoitetun laitoksen on liitettävä kopio huoltosuunnitelmasta direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 18 artiklan 3 kohdassa edellytettyihin teknisiin asiakirjoihin.

6.5   Huolto-osajärjestelmän arviointi

Huolto-osajärjestelmä kuuluu toiminnalliseen osa-alueeseen (ks. direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, liite II.1). Tälle osajärjestelmälle ei sen vuoksi ole EY-tarkastusta.

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti huolto-osajärjestelmän vaatimustenmukaisuuden arvioinnista vastaa asianomainen jäsenvaltio.

Huolto-osajärjestelmän vaatimustenmukaisuuden arvioinnin on sisällettävä tämän YTE:n liitteessä B2 X:llä merkityt vaiheet ja ominaisuudet.

6.6   Yhteentoimivuuden osatekijät, joilla ei ole EY-vakuutusta

6.6.1   Yleistä

Niitä yhteentoimivuuden osatekijöitä, joilla ei ole EY:n vaatimustenmukaisuus- tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutusta, voidaan lyhyen ”siirtymäkaudeksi” kutsutun ajan poikkeuksellisesti sisällyttää osajärjestelmiin sillä ehdolla, että tässä kohdassa kuvatut vaatimukset täytetään.

6.6.2   Siirtymäkausi

Siirtymäkauden tulee alkaa tämän YTE:n voimaantulosta ja kestää kuusi vuotta.

Kun siirtymäkausi on päättynyt ja ottaen huomioon jäljempänä 6.3.3.3 kohdassa mainitut poikkeukset, yhteentoimivuuden osatekijöillä on oltava vaadittavat EY-vaatimustenmukaisuusvakuutukset ja/tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutukset ennen niiden sisällyttämistä osajärjestelmään.

6.6.3   Todistusten myöntäminen siirtymäkaudella muita kuin vakuutuksen saaneita yhteentoimivuuden osatekijöitä sisältäville osajärjestelmille

6.6.3.1   Ehdot

Siirtymäkaudella ilmoitettu laitos saa myöntää osajärjestelmälle vaatimustenmukaisuustodistuksen, vaikka jotkin osajärjestelmään kuuluvat yhteentoimivuuden osatekijät eivät ole saaneet tämän YTE:n mukaista vaadittavaa EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja/tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutusta, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

—	ilmoitettu laitos on tarkastanut osajärjestelmän vaatimustenmukaisuuden tämän YTE:n 4 luvun mukaisesti ja

—	lisäarviointeja tekemällä ilmoitettu laitos vahvistaa, että yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuus ja/tai käyttöönsoveltuvuus on 5 luvun vaatimusten mukainen ja

—	niitä yhteentoimivuuden osatekijöitä, joilla ei ole vaadittavaa EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja/tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutusta, on oltava käytössä jo käyttöön otetussa osajärjestelmässä ainakin yhdessä jäsenvaltiossa ennen tämän YTE:n voimaan tulemista.

EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksia ja/tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutuksia ei saa laatia tällä tavoin arvioiduille yhteentoimivuuden osatekijöille.

6.6.3.2   Ilmoittaminen

Vaatimustenmukaisuustodistuksesta on selvästi käytävä ilmi, mitkä yhteentoimivuuden osatekijät ilmoitettu laitos on arvioinut osana osajärjestelmän tarkastusta.

Osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutuksesta on selvästi käytävä ilmi seuraavat asiat:

—	mitkä yhteentoimivuuden osatekijät on arvioitu osajärjestelmän osana

—	vahvistus siitä, että osajärjestelmä sisältää yhteentoimivuuden osatekijät, jotka ovat identtisiä osajärjestelmän osana tarkastettujen kanssa

—	niiden yhteentoimivuuden osatekijöiden osalta, joilla ei ole EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja/tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutusta, on mainittava syy(t) siihen, ettei niiden valmistaja antanut mainittua vakuutusta ennen osatekijän sisällyttämistä osajärjestelmään.

6.6.3.3   Käyttöönotto elinkaaren aikana

Kyseisen osajärjestelmän tuotanto tai parantaminen/uusiminen on saatettava loppuun kuusivuotisen siirtymäkauden aikana. Osajärjestelmän elinkaaren osalta:

—	siirtymäkauden aikana ja

—	sen elimen vastuulla, joka on antanut osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutuksen,

niitä yhteentoimivuuden osatekijöitä, joilla ei ole EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja/tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutusta ja jotka ovat samantyyppisiä ja saman valmistajan tekemiä, voidaan käyttää kunnossapitoon liittyviin osien vaihtamiseen osajärjestelmän varaosina.

Siirtymäkauden päätyttyä ja

—	siihen saakka, kun osajärjestelmää parannetaan, uusitaan tai korvataan, ja

—	sen elimen vastuulla, joka on antanut osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutuksen,

niitä yhteentoimivuuden osatekijöitä, joilla ei ole EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja/tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutusta ja jotka ovat samantyyppisiä ja saman valmistajan tekemiä, voidaan edelleen käyttää kunnossapitoon liittyviin osien vaihtamiseen.

6.6.4   Valvontajärjestelyt

Siirtymäkauden aikana jäsenvaltioiden on

—	seurattava niiden alueella markkinoille tuotujen yhteentoimivuuden osatekijöiden lukumääriä ja tyyppejä

—	varmistettava, että haettaessa lupaa osajärjestelmälle selvitetään syyt siihen, miksi valmistaja ei hakenut yhteentoimivuuden osatekijöille vaadittavia todistuksia

—	ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille todistuksia vailla olevien yhteentoimivuuden osatekijöiden tiedot ja syyt todistusten puuttumiseen.

7.   INFRASTRUKTUURI-YTE:N KÄYTTÖÖNOTTO

7.1.   Tämän YTE:n soveltaminen käyttöön otettaviin suurten nopeuksien ratoihin

Tämän YTE:n 4–6 luku ja jäljempänä 7.3 kohdassa olevat erityiset säännökset koskevat kokonaisuudessaan tämän YTE:n maantieteelliseen alaan kuuluvia ratoja (ks.1.2 kohta), jotka otetaan käyttöön tämän YTE:n tultua voimaan.

7.2.   Tämän YTE:n soveltaminen jo käytössä oleviin suurten nopeuksien ratoihin

Tässä YTE:ssä kuvattu strategia koskee parannettuja ja uudistettuja ratoja direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 14 artiklan 3 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Tässä nimenomaisessa yhteydessä siirtymästrategialla osoitetaan, miten vanhat laitteistot on mukautettava, kun se on taloudellisesti perusteltua. Seuraavia periaatteita sovelletaan infrastruktuuriosajärjestelmään.

7.2.1.   Töiden luokitus

Vanhojen ratojen muuttaminen tämän YTE:n mukaisiksi synnyttää suuria investointikustannuksia ja on sen vuoksi pakko suorittaa vaiheittain.

Infrastruktuuriosajärjestelmän osien odotettavissa olevat käyttöiät huomioon ottaen saadaan seuraava luettelo osista, järjestettynä niiden muuttamiseen liittyvien vaikeuksien mukaan alenevaan järjestykseen:

Maa- ja vesirakennustyöt

—	radan suoruus (kaarteiden säde, raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys, ylä- ja alamäkien kaltevuudet),

—	tunnelit (ulottuma ja poikkileikkauksen pinta-ala)

—	rautateiden rakenteet (pystysuorien voimien kantokyky)

—	maantierakenteet (ulottumat)

—	asemat (matkustajalaiturit).

Radan rakenne:

—	radan alusrakenne

—	vaihteet ja risteykset

—	tavallinen kiskotus.

Muut laitteet ja huoltotilat.

7.2.2.   Maa- ja vesirakennustöitä koskevat parametrit ja eritelmät

Niitä yhdenmukaistetaan ratojen suorituskyvyn parantamiseksi tehtävien suurten maa- ja vesirakennustöitä koskevien parannushankkeiden yhteydessä.

Maa- ja vesirakennustöiden elementteihin liittyy eniten rajoituksia, sillä usein niitä voidaan muuttaa vain tehtäessä täydellisiä rakenteiden uudelleenjärjestelyjä (rakenteet, tunnelit, maansiirtotyöt).

Dynaaminen analyysi tehdään tarvittaessa tämän YTE:n 4.2.14.2 kohdan mukaisesti.

—	Se vaaditaan vanhojen ratojen parannustöiden yhteydessä.

—	Sitä ei vaadita vanhojen ratojen uudistustöiden yhteydessä.

7.2.3.   Radan rakennetta koskevat parametrit ja ominaisuudet

Nämä ovat osittaisten muutostöiden kannalta vähemmän kriittisiä joko siksi, että niitä voidaan vähitellen muuttaa maantieteellisesti rajatuilla alueilla, tai siksi, että tiettyjä osia voidaan muuttaa riippumatta siitä kokonaisuudesta, johon ne kuuluvat.

Niitä yhdenmukaistetaan ratojen suorituskyvyn parantamiseksi tehtävien suurten parannushankkeiden yhteydessä.

Kaikki tai osa maanpäällisten rakenteiden elementeistä on mahdollista vähitellen korvata sellaisilla, jotka ovat YTE:n mukaisia. Tällaisissa tapauksissa on otettava huomioon, että mikään näistä elementeistä ei erillään tarkasteltuna takaa kokonaisuuden vaatimustenmukaisuutta: se voidaan todeta vain kokonaisuutena, ts. kun kaikki sen elementit on saatettu YTE:n mukaisiksi.

Tässä tapauksessa saatetaan tarvita välivaiheita, jotta maanpäälliset rakenteet pysyvät muita osajärjestelmiä (ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmä sekä energiaosajärjestelmä) koskevien määräysten mukaisina sekä yhteensopivina muiden kuin tässä YTE:ssä käsiteltävien junien kulun kanssa.

7.2.4.   Muita laitteita ja huoltotiloja koskevat parametrit ja ominaisuudet

Nämä yhdenmukaistetaan kyseisiä asemia ja huoltotiloja käyttävien junayhtiöiden ilmaisemien tarpeiden mukaisesti.

7.2.5.   Nopeus siirtymäajan kriteerinä

Kun rata otetaan käyttöön, on sallittua ajaa alhaisemmalla nopeudella kuin mikä on lopullinen tarkoitettu ajonopeus. Tällöin ei rataa kuitenkaan saa rakentaa tavalla, joka estää lopullisen tarkoitetun nopeuden käyttöön ottamisen radalla.

Esimerkiksi raiteiden keskipisteiden välisen etäisyyden on oltava tarkoitetulle nopeudelle soveltuva, sen sijaan kaltevuuden on sovelluttava siihen nopeuteen, jota ajetaan radan käyttöönottovaiheessa.

Vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat vaatimukset tässä tilanteessa esitetään 6.3 kohdassa.

7.3.   Erityistapaukset

Seuraavat erityistapaukset ovat sallittuja tietyissä rataverkoissa. Erityistapaukset luokitellaan seuraavasti:

—	P-tapaukset: pysyvät tapaukset

—

T-tapaukset: tilapäiset tapaukset, joissa suositellaan, että tavoitteena olevaan järjestelmään siirrytään vuoteen 2020 mennessä (Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1692/96/EY, tehty 23 päivänä heinäkuuta 1996, yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 884/2004/EY).

7.3.1.   Saksan rataverkon erityispiirteitä

7.3.1.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Ala- ja ylämäkien enimmäisjyrkkyydet

Kölnin ja Frankfurtin (Rhein-Main) välisellä suurnopeusradalla ala- ja ylämäkien enimmäisjyrkkyys on 40 ‰.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.1.2.   Tyyppien II ja III mukaiset radat

P-tapaukset

Ei käytössä

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.2.   Itävallan rataverkon erityispiirteitä

7.3.2.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Matkustajalaiturien vähimmäispituus

Matkustajalaiturien vähimmäispituus on alennettu 320 metriin

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.2.2.   Tyyppien II ja III mukaiset radat

P-tapaukset

Matkustajalaiturien vähimmäispituus

Matkustajalaiturien vähimmäispituus on alennettu 320 metriin

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.3.   Tanskan rataverkon erityispiirteitä

P-tapaukset

Matkustajalaiturien ja seisontaraiteiden vähimmäispituus

Tanskan rautatieverkon radoilla matkustajalaiturien ja seisontaraiteiden vähimmäispituus on alennettu 320 metriin.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.4.   Espanjan rataverkon erityispiirteitä

7.3.4.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Raideleveys

Lukuun ottamatta Madridin ja Sevillan välillä sekä Madridin ja Barcelonan ja Ranskan rajan välillä kulkevia suurten nopeuksien ratoja Espanjan rataverkon kiskotus on tehty käyttäen raideleveyttä 1 668 mm.

7.3.4.2.   Tyyppien II ja III mukaiset radat

P-tapaukset

Raideleveys

Tyyppien II ja III mukaisten ratojen raideleveys on 1 668 mm.

Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys

Tyyppien II ja III mukaisilla radoilla raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys voidaan pienentää nimellisarvoon 3 808 m.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.5.   Suomen rataverkon erityispiirteitä

7.3.5.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Raideleveys

Nimellinen raideleveys on 1 524 mm.

Infrastruktuurin vähimmäisulottuma

Infrastruktuurin vähimmäisulottuman on oltava riittävä suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyn kuormaulottuman FIN 1 mukaisille junille.

Ekvivalenttinen kartiokkuus

Keskimääräisen raideleveyden vähimmäisarvot ovat

Nopeusalue	Keskimääräisen raideleveyden vähimmäisarvo yli 100 metrillä
< 160	Arviointia ei vaadita
> 160 ja < 200	1 519
> 200 ja < 230	1 521
> 230 ja < 250	1 522
> 250 ja < 280	1 523
> 280 ja < 300	1 523
> 300	1 523

Kiskoa vasten olevien pintojen välit, joita käytetään 4.2.9.2 kohdan laskelmissa, ovat 1 511 mm ja 1 505 mm.

Kulusta vapaa tila vaihteissa

Kulusta vapaan tilan enimmäisarvo vaihteissa on 1 469 mm.

Risteyksen ja vastakiskon kiinteä väli

Risteyksen ja vastakiskon kiinteän välin vähimmäisarvo on 1 478 mm.

Kulusta vapaa tila risteyksen kärjessä

Kulusta vapaan tilan enimmäisarvo risteyksen kärjessä on 1 440 mm.

Kulusta vapaa tila vasta-/siipikiskon alkupisteessä

Kulusta vapaan tilan enimmäisarvo vasta-/siipikiskon alkupisteessä on 1 469 mm.

Laippauran vähimmäisleveys

Laippauran vähimmäisleveys on 41 mm.

Vastakiskon korotus

Vastakiskon korotuksen enimmäisarvo on 55 mm.

Laiturin pituus

Laiturin vähimmäispituus on 350 m.

Laiturin reunan etäisyys raiteiden keskiviivasta

Laiturin reunan nimellisetäisyys raiteiden keskiviivasta on 1 800 mm, kun laiturin korkeus on 550 mm.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.5.2   Tyyppien II ja III mukaiset radat

P-tapaukset

Samat tapaukset kuin tyypin I mukaisissa radoissa.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.6.   Ison-Britannian rataverkon erityispiirteitä

7.3.6.1   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Ei käytössä

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.6.2   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Infrastruktuurin vähimmäisulottuma (4.2.3)

1   UK1-ulottuman profiilit (2 kohta)

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellään UK1-profiilit (2 kohta).

UK1-ulottuma (2 kohta) on määritelty käyttäen useita Ison-Britannian rautatieinfrastruktuuriin sopivia menetelmiä, joilla rajallinen tila voidaan käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi.

UK1-ulottumaan (2 kohta) sisältyy 3 profiilia, UK1[A], UK1[B] ja UK1[D].

Tämän luokittelun mukaan ulottumat [A] ovat kulkuneuvon ulottumia, jotka eivät riipu infrastruktuurin parametreista, ulottumat [B] ovat kulkuneuvon ulottumia, jotka sisältävät hieman (tiettyä) kulkuneuvon jousituksen liikettä, mutta eivät sisällä vaunun työntymistä ulos radalta, ja ulottumat [D] ovat malleja, joilla määritellään infrastruktuurin suurin käytettävissä oleva tila suoralla ja tasaisella radalla.

Infrastruktuuri on UK1-profiilien mukainen, jos siinä noudatetaan seuraavia sääntöjä:

2   UK1[A]-profiili

Alle 1 100 mm korkeudella kiskojen yläpinnasta on sovellettava kiinteää infrastruktuurin ulottumaa, joka on määritelty standardissa Railway Group Standard GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003). Tämä ulottuma sisältää optimaalisen raja-arvon junien välittömään läheisyyteen sijoitettaville laitureille ja laitteille ja on yhdenmukainen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä määritellyn UK1[A] -profiilin kanssa.

Silloin kun vanha infrastruktuuri ei ole standardissa GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003) määritellyn alemman sektorin aukean tilan ulottuman mukainen, voidaan hyväksyä pienempiä toleransseja, kunhan valvonta on asianmukaista. Valvontatoimet on määritelty standardissa GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003).

3   UK1[B]-profiili

UK1[B] -profiili liittyy raiteiden nimelliseen sijaintiin. Siinä sallitaan raiteiden alakiinnityksen sivuttais- ja pystyliikettä koskevia toleransseja ja oletetaan, että kulkuneuvon suurin sallittu dynaaminen liike on 100 mm (sivuliike, pystysuora liike, keinunta, kulkuneuvojen toleranssit ja pystysuora kaarevuus).

Kun UK1[B] -profiilia sovelletaan, sitä on korjattava vaakakaarteissa syntyvän ulostyöntymisen osalta (käyttäen alla 5 kohdassa olevaa kaavaa) seuraavilla arvoilla:

Telien keskipisteet	17,000 m
Koko pituus	24,042 m rungon koko leveydestä

UK1[B] -profiiliin on lisättävä suojavälit standardin GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003) vaatimusten mukaisesti.

4   UK1[D]-profiili

UK1[D] profiili liittyy raiteiden nimelliseen sijaintiin. UK1[D] -profiilin mukaiseksi ilmoitetulla kulkuneuvolla on oltava sopivat runkomitat, geometriset ominaisuudet ja dynaamiset liikkeet, jotka on määritelty hyväksyttyjen menetelmien mukaisesti ja joita käyttäen on laskettu kulkuneuvon kulkiessaan viemä tila.

Mikään infrastruktuurin kohta ei saa tunkeutua UK1[D] -profiilissa määritellyn ulottumalinjan sisäpuolelle. Kulkuneuvon ulostyöntymistä kaarteissa ei tarvitse ottaa huomioon.

Silloin, kun UK1[D]-profiilin mukaisiksi ilmoitetuille kulkuneuvoille on annettu reittihyväksyntä infrastruktuurin haltijan kanssa yhteisymmärryksessä, näille kulkuneuvoille on määriteltävä suojavälit standardin GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003) vaatimusten mukaisesti.

5   Kulkuneuvojen kaarteissa tapahtuvan ulostyöntymisen laskeminen

Tässä osassa määritellään, miten lasketaan kulkuneuvon kaarteessa viemän tilan vaatima ulottuman laajennus. Sitä sovelletaan infrastruktuurin haltijaan. Laskelmat ovat muuten samanlaisia kuin suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:ssä, mutta leveyden vähennyksen laskeminen on ilmaistu toisella tavoin.

Ulostyöntymä jossain kulkuneuvon rungon pisteessä on ero seuraavien etäisyyksien välillä: säteittäinen etäisyys radan keskiviivasta kyseiseen pisteeseen (Rdo tai Rdi) ja sivuttainen etäisyys kulkuneuvon keskiviivasta kyseiseen pisteeseen (Wo tai Wi). Tämä lasketaan kulkuneuvon ollessa paikallaan.

Jos oletetaan, että kulkuneuvon telien keskikohtien väli on L ja puoli telin akseliväliä on ao (todellinen akseliväli on 2 × ao)

Pisteen Ui ulostyöntymä kaarteen sisäpuolelle kulkuneuvon keskipisteestä on:

Pisteen Uo ulostyöntymä kaarteen ulkopuolelle kulkuneuvon keskipisteestä on:

Jossa

Huomaa, että samoja laskelmia voi käyttää, kun rata kaartuu pystysuunnassa.

Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys (4.2.4 kohta)

Tämän YTE:n 4.2.4 kohdassa edellytetään, että kun enimmäisnopeus v ≤ 230 km/t, ”suunnitteluvaiheessa vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen vähimmäisetäisyys suurnopeusratoja varten uusituilla radoilla ... jos < 4,00 m, määritellään dynaamisen ulottuman profiilin perusteella (4.2.3 kohta)”.

Vertailuprofiilina käytetään UK1 (2 kohta) -profiilia, joka määritellään suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n 7 luvussa ja tämän YTE:n 7.3.6 kohdassa.

Vaatimus täyttyy, kun vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys on 3 400 mm suoralla radalla ja kaarteen säde on vähintään 400 m.

Laiturit (4.2.20 kohta)

1   Laiturien korkeus

Ison-Britannian uusittujen ratojen laiturien, joilla suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien on tarkoitus pysähtyä normaalissa liikenteessä, reunan on oltava 915 mm (+ 0, - 50 mm:n toleranssilla) korkea mitattuna suorassa kulmassa laiturin vieressä olevien kiskojen tasoon nähden.

2   Laiturin etäisyys radasta vaakatasossa mitattuna (laiturin etäisyys vaunusta)

Ison-Britannian uusittujen ratojen laitureilla, joilla suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien on tarkoitus pysähtyä normaalissa liikenteessä, laiturin reunan on oltava viereisiin raiteisiin nähden vähimmäisetäisyydellä (+15, - 0 mm:n toleranssilla), joka vastaa standardin Railway Group Standard GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003) liitteessä 1 määritellyn alempien osien aukean tilan ulottumaa.

Useimmissa liikkuvan kaluston osissa tämä vaatimus täyttyy kaarteissa, kun niiden säteet ovat vähintään 360 m laiturin etäisyyden vaunusta ollessa 730 mm (f + 15, - 0 mm:n toleranssilla). Standardin Railway Group Standard GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003) liitteessä 1 määritellään poikkeukset, joita sovelletaan luokan 373 (Eurostar) junien tai 2,6 m leveiden konttien ohittaessa laiturin. Standardissa Railway Group Standard GC/RT5212 (1 kohta, helmikuu 2003) esitetään myös vaatimukset, jotka koskevat alle 360 m:n kaarresädettä.

3   Laiturien vähimmäispituus

Ison-Britannian uusittujen ratojen laiturien, joilla suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien on tarkoitus pysähtyä normaalissa liikenteessä, hyötypituuden on oltava vähintään 300 m.

Ison-Britannian uusittujen ratojen laiturien, joilla suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston YTE:n mukaisten junien on tarkoitus pysähtyä normaalissa liikenteessä, pituus on ilmoitettava infrastruktuurirekisterissä.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.6.3   Tyypin III mukaiset radat

P-tapaukset

Kaikkia tyypin II mukaisiin ratoihin sovellettavia P-tapauksia sovelletaan myös tyypin III mukaisiin ratoihin.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.7.   Kreikan rataverkon erityispiirteitä

7.3.7.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Ei käytössä

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.7.2.   Tyyppien II ja III mukaiset radat

P-tapaukset

Aukean tilan ulottuma

Aukean tilan ulottuma radoilla Ateena–Thessaloniki–Idomeni ja Thessaloniki–Promahona on GB-ulottuma, mutta joillakin rataosuuksilla ulottumaa on pienennetty arvoon GA

Aukean tilan ulottuma radalla Ateena–Kiato on GB.

Matkustajalaiturien ja seisontaraiteiden vähimmäispituus

Radoilla Ateena–Thessaloniki–Idomeni ja Thessaloniki–Promahona matkustajalaiturien ja seisontaraiteiden pienin hyötypituus on 200 m.

Promahonan asema: 189 m.

Radalla Ateena–Kiato matkustajalaiturien ja seisontaraiteiden pienimmät hyötypituudet ovat seuraavat:

SKAn, Megaran, Ag.Theodoroin ja Kiaton asemat: 300 m

Thriasion asema: 150 m

Magulan asema: 200 m

Raideleveys

Ateena–Patras-radalla raideleveys on 1 000 mm. Tarkoitus on siirtyä asteittain raideleveyteen 1 435 mm.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.8.   Irlannin ja Pohjois-Irlannin rataverkon erityispiirteitä

P-tapaukset

Aukean tilan ulottuma

Irlannin ja Pohjois-Irlannin radoilla käytettävä aukean tilan vähimmäisulottuma on aukean tilan Irlannin standardiulottuma IRL 1.

Huomautukset

1.	Vaakatasossa olevissa radan mutkissa on kaarteen ja radan kallistuksen vaikutukset otettava huomioon.

2.	Pystytasossa olevissa radan mutkissa on tämän kaarevuuden vaikutukset otettava huomioon.

3.	Raiteen keskellä olevan kohouman enimmäiskorkeuden 60 mm kohdalla noudatetaan standardissa PW4 esitettyjä rajoituksia. Dublinin esikaupunkialueilla kohouman korkeus on nolla (vähäiset poikkeamat tästä on esitetty standardissa PW4).

4.

Sillat: a) Korkeus 4 830 mm mitataan radasta sen lopullisessa kunnossa. Jos radan alle aiotaan lisätä sepeliä tai jos rataa aiotaan suoristaa korottamalla sitä, on korkeutta lisättävä. Tietyissä oloissa voidaan mitta 4 820 mm pienentää 4 690 mm:iin. b) Jos rataa on kallistettu, siltojen ja rakennelmien korkeutta on lisättävä taulukossa A esitetyillä määrillä. Taulukko A kiskon kallistus H 0 4 830 10 4 843 20 4 857 30 4 870 40 4 883 50 4 896 60 4 910 70 4 923 80 4 936 90 4 949 100 4 963 110 4 976 120 4 989 130 5 002 140 5 016 150 5 029 160 5 042 165 5 055 c) Sillan kannatinpilarien on oltava 4 500 mm:n etäisyydellä lähimmästä kiskon sisäpinnasta kaarteen vaikutus mukaan lukien. d) Jos rata aiotaan sähköistää ja lähistöllä on tasoylikäytävä, pystysuuntaista ulottumaa on lisättävä mittaan 6 140 mm.

5.	Tilaa on varattu 700 mm leveää kulkutietä varten. Jos sitä ei ole, voidaan kyseinen mitta pienentää arvoon 1 790 mm.

6.	Kaikki eri laiturileveydet on esitetty standardissa PW39.

Raideleveys

Irlannin ja Pohjois-Irlannin rataverkon radat on kiskotettu käyttäen raideleveyttä 1 602 mm. Neuvoston direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 7 artiklan b kohdan nojalla uusissa Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa toteutettavissa ratahankkeissa käytetään tätä samaa raideleveyttä.

Kaarteen vähimmäissäde

Koska raideleveys 1 602 mm säilytetään, eivät tämän YTE:n kaarteen vähimmäissädettä ja siihen liittyviä elementtejä (radan kallistusta ja kallistusvajausta) koskevat määräykset koske Irlannin ja Pohjois-Irlannin rataverkkoja.

Matkustajalaiturien ja seisontaraiteiden vähimmäispituus

Irlannin ja Pohjois-Irlannin rataverkon radoilla suurnopeusjunien käyttämien matkustajalaiturien ja seisontaraiteiden pienin käyttökelpoinen pituus on 215 m.

Laiturien korkeus

Irlannin ja Pohjois-Irlannin rataverkon radoilla laitureiden suunnittelukorkeus on 915 mm. Laiturien korkeudet on valittava siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin kuormaulottuman IRL 1 mukaisten junien portaisiin.

Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välinen etäisyys

Vierekkäisten raiteiden keskipisteiden välistä vähimmäisetäisyyttä on Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa lisättävä, ennen kuin radat uusitaan, jotta kohtaavien junien väliin jää turvallinen tila.

7.3.9.   Italian rataverkon erityispiirteitä

7.3.9.1.   Tyyppien I, II ja III mukaiset radat

Laiturin reunan etäisyys raiteiden keskiviivasta 550 mm:n korkeudessa

P-tapaukset

Italian rataverkon radoilla 550 mm:n korkuisten laiturien nimellisetäisyys L radan keskiviivasta mitattuna kulkupinnan suunnassa saadaan kaavalla:

suoralla radalla ja sisäkaarteissa:
ulkokaarteissa:

Jossa δ on kallistuskulma vaakasuoraan nähden.

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.10.   Alankomaiden rataverkon erityispiirteitä

7.3.10.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Ei käytössä

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.10.2.   Tyyppien II ja III mukaiset radat

P-tapaukset

Laiturin korkeus on 840 mm

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.11.   Portugalin rataverkon erityispiirteitä

7.3.11.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Ei käytössä

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.11.2.   Tyyppien II ja III mukaiset radat

P-tapaukset

Raideleveys 1 668 mm

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.12.   Ruotsin rataverkon erityispiirteitä

7.3.12.1.   Tyypin I mukaiset radat

P-tapaukset

Laiturien vähimmäispituus

Laiturin vähimmäispituus on lyhennetty 225 metriin.

Seisontaraiteet: vähimmäispituus

Seisontaraiteiden pituutta voidaan rajoittaa siten, että niille mahtuu enintään 225 metrin pituinen juna.

Laiturit — etäisyys raiteiden keskiviivasta

Nimellisetäisyys L radan keskiviivasta mitattuna kulkupinnan suunnassa on

L = 1 700 mm + Si, o L (mm), S (mm)

jossa S on riippuvainen kaarevuussäteistä (R) ja asennetusta kallistuksesta (D), jotka saadaan kaavoilla:

Sisäkaarteet:

Si = 41 000/R + D/3*	(kun laiturin korkeus on 580 mm)
	(kun laiturin korkeus on 730 mm D/2)*

Ulkokaarteet:

So = 31 000/R - D/4

R (m), D (mm)

Laiturin reunojen (asennetun) nimellisetäisyyden L (1 700 mm) toleranssit ovat millimetreinä:

Uusi rakentaminen:	- 0, + 40
Huoltotoleranssi:	- 30, + 50
Turvallisuusraja:	- 50

T-tapaukset

Ei käytössä

7.3.12.2.   Tyypin II mukaiset radat

P-tapaukset

Samat tapaukset kuin tyypin I mukaisissa radoissa.

T-tapaukset

Laiturien korkeus

Laiturin nimellinen korkeus on 580 mm tai 730 mm

7.3.12.3.   Tyypin III mukaiset radat

P-tapaukset

Samat tapaukset kuin tyypin I mukaisissa radoissa.

T-tapaukset

Laiturien korkeus

Laiturin nimellinen korkeus on 580 mm tai 730 mm

7.3.13.   Puolan rataverkon erityispiirteitä

P-tapaukset

Aukean tilan ulottuma

Aukean tilan ulottuman on sallittava sellaisten junien kulku, joiden ulottuma on GB ja OSZD 2-SM (ks. seuraavana oleva kaavio).

7.4.   YTE: tarkistus

Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, 6 artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan rautatievirasto vastaa YTE:ien tarkistuksen ja ajan tasalle saattamisen valmistelusta. Lisäksi rautatievirasto antaa asianmukaiset suositukset direktiivin 21 artiklassa mainitulle komitealle, jotta tekninen kehitys tai sosiaaliset vaatimukset otetaan huomioon. Myös toisten YTE:ien vähitellen tapahtuvalla käyttöönotolla ja tarkistuksella voi olla vaikutuksia tähän YTE:än. Tähän YTE:än ehdotetut muutokset tarkistetaan perusteellisesti, ja ajan tasalle saatetut YTE:t julkaistaan lähtökohtaisesti kolmen vuoden välein. Tällöin siihen voidaan lisätä myös infrastruktuurin melua koskevia parametreja.

Tutkimus rajoitetaan koskemaan vain reittejä, jotka on kartoitettava melun osalta 22. kesäkuuta 2002 annetun ympäristömeludirektiivin 2002/49/EY nojalla. Tutkimuksessa mainitaan vain äänilähteessä tehty infrastruktuurin parannus, esimerkiksi kiskon yläpinnan epätasaisuuden tarkastus ja radan dynaamisten ominaisuuksien akustinen optimointi.

7.5.   Sopimukset

7.5.1.   Voimassa olevat sopimukset

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tämän YTE:n voimaantulosta seuraavat sopimukset, jotka koskevat tämän YTE:n soveltamisalaan (tämän YTE:n 2 luvussa määriteltyjen osajärjestelmien rakentaminen, uudistaminen, parantaminen, käyttöönotto, käyttö ja kunnossapito) kuuluvia osajärjestelmiä:

—	kansalliset, kahdenkeskiset tai monenkeskiset jäsenvaltioiden ja infrastruktuurin haltijoiden tai rautatieyritysten väliset sopimukset, jotka ovat voimassa joko pysyvästi tai tilapäisesti ja jotka ovat välttämättömiä aiotun kuljetuspalvelun erityisluonteen vuoksi

—	kahdenkeskiset tai monenkeskiset infrastruktuurin haltijoiden ja rautatieyritysten väliset tai jäsenvaltioiden väliset sopimukset, joiden avulla merkittävästi parannetaan paikallista tai alueellista yhteentoimivuutta

—

yhden tai useamman jäsenvaltion ja vähintään yhden kolmannen maan välillä tehdyt tai jäsenvaltioiden infrastruktuurin haltijoiden tai rautatieyritysten ja kolmannen maan vähintään yhden infrastruktuurin haltijan tai rautatieyrityksen välillä tehdyt kansainväliset sopimukset, joiden avulla merkittävästi parannetaan paikallista tai alueellista yhteentoimivuutta.

Näiden sopimusten alaisten ja tämän YTE:n soveltamisalaan kuuluvien osajärjestelmien käyttöä/kunnossapitoa voidaan jatkaa, kunhan ne ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia.

Näiden sopimusten yhteensopivuutta EU:n lainsäädännön kanssa, myös niiden syrjimättömyyttä ja erityisesti yhteensopivuutta tämän YTE:n kanssa, arvioidaan. Komissio ryhtyy tarvittaviin toimiin; se voi esimerkiksi tehdä YTE:än tarkistuksia, joilla siihen sisällytetään mahdollisia erikoistapauksia tai siirtymätoimenpiteitä.

7.5.2.   Tulevat sopimukset

Kaikissa tulevissa sopimuksissa tai jo voimassa olevien sopimusten muutoksissa on otettava huomioon EU:n lainsäädäntö ja erityisesti tämä YTE. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista sopimuksista tai sopimusten muutoksista. Tällöin sovelletaan 7.5.1 kohdan mukaista menettelyä.

---

(1)  Direktiivin 96/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY, liitteen III kohdat.

(2)  Kiskojen lämpötila nousee niihin johdetun energian johdosta 0,035 oC jarrutusvoiman kilonewtonia kohden; tämä vastaa (molempien) kiskojen lämpötilan nousua, joka on noin 6 oC junaa kohden hätäjarrutuksessa.

(3)  On korostettava, että radan todellinen laatu ei ole sama kuin vertailuradan laatu, joka on määritelty liikkuvan kaluston arvioimiseksi ohiajomelun raja-arvojen osalta.

(4)  Jos vakiintunut tuote on tuotu markkinoille ennen tämän YTE-version julkaisemista, tuotetyyppi on katsottava hyväksytyksi, ja sen vuoksi tyyppitarkastus (moduuli B) ei ole tarpeen. Valmistajan on kuitenkin osoitettava, että yhteentoimivuuden osatekijät ovat läpäisseet testit ja tarkastukset aiempien hakemusten yhteydessä vastaavissa olosuhteissa ja että ne ovat tämän YTE:n vaatimusten mukaisia. Tällöin nämä arvioinnit jäävät voimaan uuden hakemuksen osalta. Jos ratkaisun aiempaa hyväksyntää ei voida osoittaa, sovelletaan menettelyä E2.