20.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/5

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1881/2006,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2006,

tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikkeissa olevia vieraita aineita koskevista yhteisön menettelyistä 8 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 466/2001 (2) on muutettu merkittävällä tavalla useita kertoja. Uusien tietojen ja Codex Alimentariuksen kehittymisen huomioon ottamiseksi on jälleen tarpeen muuttaa tiettyjen vierasaineiden enimmäismääriä. Samalla tekstiä olisi selkiytettävä tarvittavin osin. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 466/2001 olisi korvattava.

(2)

Kansanterveyden suojelemiseksi on olennaisen tärkeää pitää vierasaineiden pitoisuudet toksikologisesti hyväksyttävillä tasoilla.

(3)

Jäsenvaltioiden lakien välisten erojen ja niistä johtuvan kilpailun vääristymisen välttämiseksi yhteisön toimenpiteet ovat tarpeen joidenkin vierasaineiden osalta markkinoiden yhtenäisyyden varmistamiseksi suhteellisuusperiaatetta noudattaen.

(4)

Enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, joka on tiukka mutta joka voidaan kohtuullisesti saavuttaa noudattamalla hyvää maatalous- ja kalastuskäytäntöä ja hyvää tuotantotapaa ja jossa otetaan huomioon elintarvikkeiden käyttöön liittyvät riskit. Jos vierasaineita pidetään perimää vaurioittavina ja syöpää aiheuttavina tai jos aineen saanti on lähellä siedettävän saannin rajaa tai sen yli huomattavalla osalla väestöstä tai erityisen alttiista väestönosista, enimmäismäärät olisi vahvistettava niin alhaisiksi, kuin on kohtuudella mahdollista (ALARA). Näin taataan se, että elintarvikealan toimijat soveltavat vierasaineiden esiintymistä ehkäiseviä ja vähentäviä toimenpiteitä mahdollisimman hyvin kansanterveyden suojelemiseksi. Imeväisten ja pikkulasten, jotka muodostavat erityisen alttiin ryhmän, terveyden suojelemiseksi on lisäksi aiheellista vahvistaa alhaisimmat mahdolliset raja-arvot, jotka voidaan saavuttaa valikoimalla tarkasti imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistukseen käytettävät raaka-aineet. Raaka-aineiden tarkka valikointi on aiheellista myös tiettyjen elintarvikkeiden kuten suoraan ihmisravinnoksi käytettävien leseiden valmistuksessa.

(5)

Jotta enimmäismääriä voitaisiin soveltaa kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin ja koostettuihin elintarvikkeisiin, joita varten ei ole erikseen vahvistettu yhteisön enimmäismääriä, elintarvikealan toimijoiden olisi ilmoitettava kunkin tuotteen erityiset pitoisuus- ja laimennuskertoimet sekä kyseisten kertoimien perusteena olevat asiaankuuluvat kokeelliset tiedot.

(6)

Kansanterveyden suojelemisen varmistamiseksi tuotteita, jotka sisältävät vierasaineita yli sallittujen enimmäismäärien, ei saisi saattaa markkinoille sellaisenaan, sekoitettuna muihin elintarvikkeisiin tai muiden elintarvikkeiden ainesosana.

(7)

Maapähkinöitä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja maissia sisältävien erien aflatoksiinipitoisuutta voidaan alentaa lajittelemalla tai soveltamalla niihin muita fyysisiä menettelyjä. Kauppaan kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi olisi sallittava korkeammat aflatoksiinipitoisuudet tuotteille, joita ei ole tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi eikä elintarvikkeiden ainesosaksi. Tällaisissa tapauksissa aflatoksiinin enimmäismääriä vahvistettaessa olisi otettava huomioon se, kuinka tehokkaasti edellä mainituilla menetelmillä voidaan alentaa maapähkinöiden, pähkinöiden, kuivattujen hedelmien ja maissin aflatoksiinipitoisuutta alle enimmäismäärien, jotka on vahvistettu suoraan ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosaksi tarkoitetuille kyseisille tuotteille.

(8)

Jotta tietyissä elintarvikkeissa esiintyvien vierasaineiden enimmäismääriä koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta olisi mahdollista, on aiheellista säätää kyseisissä tapauksissa asianmukaisista pakkausmerkinnöistä.

(9)

Joissakin jäsenvaltioissa on ilmasto-olojen vuoksi vaikea varmistaa, että tuoretta salaattia ja tuoretta pinaattia koskevat enimmäismäärät eivät ylity. Kyseisillä jäsenvaltioilla olisi oltava tilapäinen lupa sallia edelleen alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun tuoreen salaatin ja tuoreen pinaatin, joiden nitraattipitoisuus ylittää asetetun enimmäisrajan, kaupan pitäminen. Salaatin- ja pinaatinviljelijöiden, jotka ovat sijoittautuneet edellä mainittuja lupia antaneisiin jäsenvaltioihin, olisi vähitellen muutettava viljelymenetelmiään soveltamalla kansallisesti suositeltua hyvää maatalouskäytäntöä.

(10)

Eräissä Itämeren alueelta peräisin olevissa kalalajeissa saattaa olla korkeita pitoisuuksia dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä. Huomattavassa osassa näistä Itämeren alueen kalalajeista enimmäismäärät ylittyvät, joten ne poistuisivat ruokavaliosta. On viitteitä siitä, että kalan poistamisella ruokavaliosta saattaa olla kielteisiä terveysvaikutuksia Itämeren alueella.

(11)

Ruotsissa ja Suomessa toimii järjestelmä, jolla pystytään varmistamaan, että kuluttajat saavat tiedon kaikista ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat tiettyjen erityisen alttiiden väestöryhmien Itämeren kalan syönnin rajoittamista mahdollisten terveysriskien välttämiseksi. Siksi on asianmukaista myöntää Suomelle ja Ruotsille poikkeus asettaa tilapäisesti markkinoille tiettyjä Itämeren alueelta peräisin olevia, kyseisten maiden alueella käytettäväksi tarkoitettuja kalalajeja, joissa on tässä asetuksessa vahvistetut enimmäismäärät ylittäviä pitoisuuksia dioksiinia ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä. On toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaloja ja kalatuotteita, joiden pitoisuudet ylittävät sallitut enimmäismäärät, ei pidetä kaupan muissa jäsenvaltioissa. Suomen ja Ruotsin on annettava vuosittain komissiolle raportti Itämeren alueelta peräisin olevien kalojen dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien seurannasta saaduista tuloksista sekä toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään ihmisten altistumista Itämeren alueelta peräisin oleville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.

(12)

Jotta enimmäismäärien noudattamisen valvonta olisi yhdenmukaista, toimivaltaisten viranomaisten olisi kaikkialla yhteisössä sovellettava samoja vaatimuksia näytteenotossa ja määritysmenetelmän suoritusarvovaatimuksissa. Lisäksi on tärkeää, että määritystulokset raportoidaan ja niitä tulkitaan yhdenmukaisesti. Tässä asetuksessa täsmennetyillä näytteenottoa ja määritystä koskevilla toimenpiteillä vahvistetaan yhdenmukaiset raportointi- ja tulkintasäännöt.

(13)

Jäsenvaltioiden ja asiaan liittyvien osapuolten olisi seurattava tiettyjen vierasaineiden määriä ja raportoitava niistä sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden soveltamisen etenemisestä komissiolle, jotta se voi arvioida, onko tarpeen muuttaa voimassa olevia toimenpiteitä tai ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä.

(14)

Kaikkia yhteisön tasolla annettuja enimmäismääriä voidaan tarkistaa tieteellisen ja teknisen tietämyksen lisääntymisen sekä hyvän maatalous- ja kalastuskäytännön ja hyvän tuotantotavan kehittymisen huomioon ottamiseksi.

(15)

Leseitä ja alkioita voidaan pitää kaupan käytettäväksi suoraan ihmisravinnoksi, ja siksi olisi vahvistettava kyseisissä hyödykkeissä esiintyvän deoksinivalenolin ja zearalenonin enimmäismäärät.

(16)

Codex Alimentariuksessa on äskettäin vahvistettu kaloissa esiintyvän lyijyn enimmäismäärä, jonka yhteisö on hyväksynyt. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa vastaavasti kalojen lyijypitoisuutta koskevaa nykyistä säännöstä.

(17)

Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (3) määritellään eläinperäiset elintarvikkeet, minkä vuoksi eläinperäisiä elintarvikkeita koskevia kohtia olisi joissakin tapauksissa muutettava kyseisessä asetuksessa käytettyä terminologiaa vastaavaksi.

(18)

On tarpeen säätää, että vierasaineiden enimmäismääriä ei sovelleta elintarvikkeisiin, jotka on laillisesti saatettu yhteisön markkinoille ennen kyseisten enimmäismäärien soveltamispäivää.

(19)

Vihannekset ovat ihmisten nitraatin saannin merkittävin lähde. Elintarvikealan tiedekomitea (Scientific Committee on Food, SCF) totesi 22 päivänä syyskuuta 1995 antamassaan lausunnossa (4), että nitraattien kokonaissaanti on yleensä reilusti alle hyväksyttävän päiväsaannin (acceptable daily intake, ADI) eli alle 3,65 mg painokiloa kohti. Tiedekomitea suositteli kuitenkin elintarvikkeiden ja veden kautta saataville nitraateille altistumisen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden jatkamista.

(20)

Koska ilmasto-olot vaikuttavat merkittävästi tiettyjen vihannesten kuten salaatin ja pinaatin nitraattipitoisuuksiin, eri vuodenaikoja varten olisi vahvistettava erilaiset nitraatin enimmäismäärät.

(21)

Elintarvikealan tiedekomitea totesi 23 päivänä syyskuuta 1994 antamassaan lausunnossa, että aflatoksiinit vaurioittavat perimää ja aiheuttavat syöpää (5). Lausunnon perusteella on aiheellista rajoittaa elintarvikkeiden sisältämien aflatoksiinien kokonaispitoisuutta (aflatoksiinien B1, B2, G1 ja G2 summa) samoin kuin aflatoksiini B1 -pitoisuutta pelkästään, sillä se on yhdisteistä ylivoimaisesti myrkyllisin. Imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeiden sisältämän aflatoksiini M1:n nykyisen enimmäismäärän alentamista olisi harkittava määritysmenetelmien kehittymisen perusteella.

(22)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi okratoksiini A:ta koskevan tieteellisen lausunnon 17 päivänä syyskuuta 1998 (6). Yhteisön väestön okratoksiini A:n saantia elintarvikkeiden kautta on arvioitu (7) jäsenvaltioiden avusta komissiolle ja näiden yhteistyöstä elintarvikkeita koskevien kysymysten tieteellisessä tutkimisessa (SCOOP) 25 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/5/ETY (8) puitteissa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on komission pyynnöstä antanut 4 päivänä huhtikuuta 2006 elintarvikkeiden sisältämää okratoksiini A:ta koskevan ajantasaistetun tieteellisen lausunnon (9), jossa otetaan huomioon uusi tieteellinen tieto ja määritellään siedettäväksi viikkosaanniksi (tolerable weekly intake, TWI) 120 ng painokiloa kohti.

(23)

Kyseisten lausuntojen perusteella on aiheellista vahvistaa enimmäismäärät viljoille, viljavalmisteille, rusinoille, paahdetulle kahville, viinille, rypälemehulle sekä imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeille, jotka kaikki lisäävät huomattavasti ihmisten yleistä altistumista tai erittäin alttiiden kuluttajaryhmien kuten lasten altistumista okratoksiini A:lle.

(24)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen äskettäin antaman tieteellisen lausunnon perusteella harkitaan, olisiko aiheellista vahvistaa okratoksiini A:n enimmäismäärä muun muassa muille kuivatuille hedelmille kuin rusinoille, kaakaolle ja kaakaotuotteille, mausteille, lihavalmisteille, raakakahville, oluelle ja lakritsille, sekä tarkistaa nykyisiä enimmäismääriä erityisesti rusinoiden ja rypälemehun sisältämän okratoksiini A:n osalta.

(25)

Elintarvikealan tiedekomitea hyväksyi 8 päivänä maaliskuuta 2000 pitämässään kokouksessa patuliinin väliaikaisen siedettävän päiväsaannin enimmäismääräksi (provisional maximum tolerable daily intake, PMTDI) 0,4 μg painokiloa kohti (10).

(26)

Vuonna 2001 toteutettiin direktiivin 93/5/ETY puitteissa SCOOP-tehtävä ”Assessment of the dietary intake of patulin by the population of EU Member States” (11).

(27)

Kyseisen arvioinnin perusteella ja väliaikaisen siedettävän päiväsaannin enimmäismäärä huomioon ottaen patuliinille olisi vahvistettava enimmäismäärät tiettyjen elintarvikkeiden osalta kuluttajien suojelemiseksi kohtuuttomalta altistumiselta. Enimmäismääriä olisi tarkistettava ja tarvittaessa alennettava tieteellisessä ja teknisessä tietämyksessä saavutetun edistyksen huomioon ottamiseksi sekä omenamehun ja muiden juomien omenamehuainesosien patuliinipitoisuuksien ehkäisemisestä ja vähentämisestä 11 päivänä elokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/598/EY (12) täytäntöönpanemiseksi.

(28)

Elintarvikealan tiedekomitea on antanut useita lausuntoja Fusarium-toksiineista; joulukuussa 1999 se arvioi deoksinivalenolia (13) ja vahvisti sen siedettäväksi päiväsaanniksi 1 μg painokiloa kohti, kesäkuussa 2000 zearalenonia (14) ja vahvisti sen väliaikaiseksi siedettäväksi päiväsaanniksi 0,2 μg painokiloa kohti, lokakuussa 2000 fumonisiinejä (15) (ajantasaistettu lausunto huhtikuussa 2003 (16) ja vahvisti sen siedettäväksi päiväsaanniksi 2 μg painokiloa kohti, lokakuussa 2000 nivalenolia (17) ja vahvisti sen väliaikaiseksi siedettäväksi päiväsaanniksi 0,7 μg painokiloa kohti, toukokuussa 2001 T-2- ja HT-2-toksiineja (18) ja vahvisti niiden yhdistetyksi väliaikaiseksi siedettäväksi päiväsaanniksi 0,06 μg painokiloa kohti sekä helmikuussa 2002 trikotekeenien ryhmää (19).

(29)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettiin SCOOP-tehtävä ”Collection of occurrence data on Fusarium toxins in food and assessment of dietary intake by the population of EU Member States”, joka saatiin päätökseen syyskuussa 2003 (20).

(30)

Tieteellisten lausuntojen ja elintarvikkeiden kautta tapahtuvaa saantia koskevan arvion perusteella on aiheellista vahvistaa enimmäismäärät deoksinivalenolille, zearalenonille ja fumonisiineille. Viimeisimpiä satoja koskevien valvontatulosten seurannasta käy ilmi, että maississa ja maissituotteissa voi olla hyvin suuria pitoisuuksia fumonisiineja, joten on aiheellista toteuttaa toimenpiteitä, joilla estetään kyseisten, kohtuuttomassa määrin saastuneiden maissin ja maissituotteiden pääsy elintarvikeketjuun.

(31)

Saantia koskevat arviot osoittavat, että T-2- ja HT-2-toksiinin esiintyminen saattaa olla kansanterveydellinen ongelma. Tämän vuoksi on tarpeen ja ensisijaisen tärkeää kehittää luotettava ja herkkä menetelmä, kerätä lisää esiintymistietoja ja tehdä lisää tutkimuksia tekijöistä, jotka liittyvät T-2- ja HT-2-toksiinin esiintymiseen viljoissa ja viljavalmisteissa, erityisesti kaurassa ja kauravalmisteissa.

(32)

Yhteisesiintymisen vuoksi ei ole tarpeen harkita erityistoimenpiteitä 3-asetyylideoksinivalenolin, 15-asetyylideoksinivalenolin eikä fumonisiini B3:n osalta, koska erityisesti deoksinivalenolia ja fumonisiini B1:tä ja B2:ta koskevat toimenpiteet suojaisivat ihmisiä kohtuuttomalta altistumiselta myös 3-asetyylideoksinivalenolille, 15-asetyylideoksinivalenolille ja fumonisiini B3:lle. Sama koskee nivalenolia, jota esiintyy tietyssä määrin yhdessä deoksinivalenolin kanssa. Lisäksi ihmisten altistumisen nivalenolille arvioidaan olevan huomattavasti alle tilapäisen TDI:n. Edellä mainitussa SCOOP-tehtävässä käsiteltyjä muita trikotekeenejä, kuten 3-asetyylideoksinivalenolia, 15-asetyylideoksinivalenolia, fusarenoni-X:ää, T2-triolia, diasetoksiskirpenolia, neosolaniolia, monoasetoksiskirpenolia ja verrukolia koskevat vähäiset käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että niiden esiintyminen ei ole yleistä ja todetut pitoisuudet ovat yleensä alhaisia.

(33)

Kasvun ja erityisesti kukinnan aikaisilla ilmasto-oloilla on suuri vaikutus Fusarium-toksiinipitoisuuksiin. Hyvillä maatalouskäytännöillä, joilla riskitekijät karsitaan minimiin, voidaan kuitenkin ehkäistä tietyssä määrin Fusarium-sienten aiheuttama saastuminen. Viljassa ja viljavalmisteissa esiintyvien Fusarium-toksiinien ehkäisemisestä ja vähentämisestä 17 päivänä elokuuta 2006 annetussa komission suosituksessa 2006/583/EY (21) esitetään Fusarium-toksiinin (zearalenonin, fumonisiinien ja trikotekeenien) aiheuttaman viljan saastumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi tarkoitetut yleiset periaatteet, jotka on pantava täytäntöön laatimalla kyseisiin periaatteisiin perustuvat kansalliset toimintaohjeet.

(34)

Fusarium-toksiinien enimmäismäärät olisi vahvistettava käsittelemättömälle viljalle, joka saatetaan markkinoille ensiasteen jalostusta varten. Puhdistusta, lajittelua ja kuivausta ei pidetä ensiasteen jalostuksena, mikäli itse jyvän ytimeen ei kohdistu fyysistä toimintaa. Hiontaa on pidettävä ensiasteen jalostuksena.

(35)

Koska käsittelemättömän viljan sisältämiä Fusarium-toksiineja saadaan poistettua vaihtelevia määriä puhdistuksen tai jalostuksen yhteydessä, on aiheellista vahvistaa enimmäismäärät sekä lopulliselle kuluttajalle tarkoitetuille viljavalmisteille että tärkeimmille viljaperäisille ainesosille, jotta lainsäädäntö on valvottavissa ja varmistetaan kansanterveyden suojelu.

(36)

Maissin osalta kaikkia Fusarium-toksiinien, erityisesti zearalenonin sekä B1- ja B2-fumonisiinien, muodostumiseen liittyviä tekijöitä ei vielä tunneta täsmälleen. Tämän vuoksi myönnetään määräaika, jotta viljan tuotantoketjuun liittyvät elintarvikealan toimijat voisivat tutkia, missä näitä mykotoksiineja muodostuu, sekä kartoittaa hallintatoimia, joilla niiden esiintyminen voitaisiin ehkäistä mahdollisimman suuressa määrin. Tällä hetkellä käytettävissä oleviin esiintymistietoihin perustuvia enimmäismääriä ehdotetaan sovellettaviksi vuodesta 2007, ellei sitä ennen vahvisteta erityisiä enimmäismääriä esiintymistä ja muodostumista koskevien uusien tietojen perusteella.

(37)

Koska riisissä todetut Fusarium-toksiinien pitoisuudet ovat alhaisia, riisiä ja riisituotteita varten ei esitetä enimmäismääriä.

(38)

Deoksinivalenolin, zearalenonin, fumonisiinien B1 ja B2 enimmäismääriä sekä tarvetta vahvistaa enimmäismäärä viljassa ja viljavalmisteissa esiintyville T-2- ja HT-2-toksiineille olisi tarkasteltava uudelleen 1 päivään heinäkuuta 2008 mennessä, jotta kyseisten toksiinien esiintymistä elintarvikkeissa koskeva tieteellinen ja teknologinen edistys voidaan ottaa huomioon.

(39)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi 19 päivänä kesäkuuta 1992 lausunnon (22), jossa hyväksyttiin lyijyn väliaikaiseksi siedettäväksi viikkosaanniksi (provisional tolerable weekly intake, PTWI) WHO:n vuonna 1986 ehdottama 25 μg painokiloa kohti. Elintarvikealan tiedekomitea totesi lausunnossaan, että elintarvikkeissa olevan lyijyn keskimääräinen taso ei vaikuta erityisen huolestuttavalta.

(40)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettiin SCOOP-tehtävä 3.2.11 ”Assessment of the dietary exposure to arsenic, cadmium, lead and mercury of the population of the EU Member States” vuonna 2004 (23). Kyseisen arvioinnin ja elintarvikealan tiedekomitean antaman lausunnon perusteella on aiheellista ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vähennetään lyijyn määrää elintarvikkeissa mahdollisimman paljon.

(41)

Elintarvikealan tiedekomitea vahvisti 2 päivänä kesäkuuta 1995 antamassaan lausunnossa (24) kadmiumin väliaikaiseksi siedettäväksi viikkosaanniksi 7 μg painokiloa kohti ja suositteli, että kadmiumille altistumista ravinnon kautta tulisi pyrkiä vähentämään entistä tehokkaammin, koska elintarvikkeet ovat kadmiumin saannin merkittävin lähde. Ravinnon kautta tapahtuvaa altistumista arvioitiin SCOOP-tehtävässä 3.2.11. Kyseisen arvioinnin ja elintarvikealan tiedekomitean antaman lausunnon perusteella on aiheellista ryhtyä toimenpiteisiin, joilla vähennetään kadmiumin määrää elintarvikkeissa mahdollisimman paljon.

(42)

EFSA antoi 24 päivänä helmikuuta 2004 elintarvikkeiden sisältämää elohopeaa koskevan lausunnon (25), jossa se vahvisti elohopean ja metyylielohopean väliaikaiseksi siedettäväksi viikkosaanniksi 1,6 μg painokiloa kohti. Metyylielohopea on vaarallisin kemiallinen olomuoto, ja sitä voi olla yli 90 prosenttia kalojen ja äyriäisten sisältämän elohopean kokonaismäärästä. SCOOP-tehtävän 3.2.11 tulokset huomioon ottaen EFSA päätteli, että muissa elintarvikkeissa kuin kaloissa ja äyriäisissä todetut elohopeatasot eivät olleet yhtä huolestuttavia. Elohopea ei yleensä esiinny metyylielohopean muodossa muissa elintarvikkeissa, ja siksi niitä ei pidetä yhtä vaarallisina.

(43)

Enimmäismäärien vahvistamisen lisäksi metyylielohopean osalta on aiheellista toteuttaa kohdennettua kuluttajaneuvontaa erittäin alttiiden väestöryhmien suojelemiseksi. Tätä varten terveys- ja kuluttaja-asioista vastaavan Euroopan komission pääosaston verkkosivuilla on julkaistu tiedote, joka koskee kalan ja kalastustuotteiden sisältämää metyylielohopeaa (26). Useissa jäsenvaltioissa on myös annettu kansalaisille kyseisen maan kannalta oleellista aiheeseen liittyvää neuvontaa.

(44)

Elintarvikealan tiedekomitea totesi 12 päivänä joulukuuta 2001 antamassaan lausunnossa (27), että 150 mg/kg epäorgaanista tinaa tölkkijuomissa ja 250 mg/kg muissa säilykkeissä saattaa aiheuttaa mahalaukun ärsytystä joillakin ihmisillä.

(45)

Kansanterveyden suojelemiseksi tämän terveysvaaran osalta on tarpeen vahvistaa epäorgaanisen tinan enimmäismäärät säilykkeitä ja tölkkijuomia varten. Ennen kuin saadaan tietoa imeväisten ja pikkulasten alttiudesta elintarvikkeissa olevalle epäorgaaniselle tinalle, on tarpeen varovaisuussyistä suojella tämän erityisen alttiin väestöryhmän terveyttä ja vahvistaa niitä varten alhaisemmat enimmäismäärät.

(46)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi elintarvikkeissa olevasta 3-monoklooripropaani-1,2-diolista (3-MCPD) 30 päivänä toukokuuta 2001 tieteellisen lausunnon (28), jossa se ajantasaisti 16 päivänä joulukuuta 1994 (29) antamaansa lausuntoa uuden tieteellisen tiedon perusteella ja vahvisti 3-MCPD:n siedettäväksi päiväsaanniksi (tolerable daily intake, TDI) 2 μg painokiloa kohti.

(47)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettu SCOOP-tehtävä ”Collection and collation of data on levels of 3-MCPD and related substances in foodstuffs” saatiin päätökseen kesäkuussa 2004 (30). Ravinnon kautta saatavan 3-MCPD:n määrää lisäävät eniten soijakastike ja soijakastikepohjaiset tuotteet. Muutamat muut elintarvikkeet, joita syödään suuria määriä, kuten leipä ja nuudelit, lisäsivät myös merkittävästi päiväsaantia joissakin maissa suurten kulutusmäärien eikä niinkään kyseisten elintarvikkeiden sisältämien korkeiden 3-MCPD-pitoisuuksien vuoksi.

(48)

Näin ollen olisi vahvistettava 3-MCPD:n enimmäismäärät hydrolysoitua kasviproteiinia (HVP) ja soijakastiketta varten kyseisten elintarvikkeiden kuluttamiseen liittyvän vaaran huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioita pyydetään tutkimaan 3-MCPD:n esiintymistä muissa elintarvikkeissa, jotta voidaan harkita, onko tarpeen vahvistaa enimmäismäärät muille elintarvikkeille.

(49)

Elintarvikealan tiedekomitea antoi 30 päivänä toukokuuta 2001 elintarvikkeiden sisältämiä dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevan lausunnon (31), jolla se ajantasaisti 22 päivänä marraskuuta 2000 antamaansa lausuntoa (32) ja vahvisti dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden siedettäväksi viikkosaanniksi 14 pg Maailman terveysjärjestön toksisuusekvivalenttia (WHO-TEQ) painokiloa kohti.

(50)

Tässä asetuksessa dioksiineilla tarkoitetaan yhdisteryhmää, jossa on 75 polykloorattua dibentso-para-dioksiinia (PCDD) ja 135 polykloorattua dibentsofuraania (PCDF), joista 17 on myrkyllistä. Polyklooribifenyylit (PCB-yhdisteet) muodostavat 209 yhdisteen ryhmän, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään toksikologisten ominaisuuksien mukaan: 12 yhdisteen toksikologiset ominaisuudet vastaavat dioksiinien ominaisuuksia, ja siksi niistä käytetään usein ilmaisua ”dioksiinin kaltaiset PCB:t”. Muissa PCB:issä ei ole dioksiinin kaltaista toksisuutta, vaan niiden toksikologiset ominaisuudet ovat erilaiset.

(51)

Kullakin dioksiiniyhdisteellä tai dioksiinin kaltaisella PCB-yhdisteellä on erilainen toksisuustaso. Jotta näiden eri yhdisteiden kokonaistoksisuutta voidaan arvioida, on otettu käyttöön toksisuusekvivalenssikertoimen (TEF) käsite riskinarvioinnin ja sääntelyn mukaisen valvonnan helpottamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kunkin myrkyllisen dioksiiniyhdisteen ja dioksiinin kaltaisen PCB-yhdisteen määritystulokset ilmaistaan yhtenä määrällisenä yksikkönä eli toksisuusekvivalenttina (TCDD toxic equivalent, TEQ).

(52)

Altistumisarviot, joissa otetaan huomioon kesäkuussa 2000 päätökseen saatu SCOOP-tehtävä ”Assessment of dietary intake of dioxins and related PCBs by the population of EU Member States” (33), osoittavat huomattavan osan yhteisön väestöä saavan aineita ravinnosta yli siedettävän viikkosaannin.

(53)

Kun otetaan huomioon toksikologiset seikat, vahvistettuja määriä olisi sovellettava sekä dioksiineihin että dioksiinin kaltaisiin PCB-yhdisteisiin, mutta vuonna 2001 enimmäismäärät vahvistettiin yhteisön tasolla ainoastaan dioksiineille eikä siis dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille, koska dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä oli tuolloin saatavilla hyvin vähän tietoa. Vuoden 2001 jälkeen on kuitenkin saatu lisää tietoa dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä, ja siitä syystä vuonna 2006 vahvistettiin enimmäismäärät dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle, koska se on toksikologiselta kannalta katsottuna asianmukaisin lähestymistapa. Jotta varmistetaan sujuva siirtyminen uusien määrien käyttöön, siirtymävaiheen ajan olisi edelleen sovellettava dioksiinien nykyisiä enimmäismääriä dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien lisäksi. Elintarvikkeiden on kyseisen siirtymäkauden ajan noudatettava sekä dioksiineille että dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle asetettuja enimmäismääriä. Dioksiinien erillisistä enimmäismääristä luopumista harkitaan 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(54)

Jotta edistettäisiin ennakoivaa lähestymistapaa elintarvikkeissa ja rehussa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden vähentämiseen, toimintarajat vahvistettiin dioksiinien, furaanien ja PCB:iden vähentämisestä rehuissa ja elintarvikkeissa 6 päivänä helmikuuta 2006 annetussa komission suosituksessa 2006/88/EY (34). Toimintarajat ovat toimivaltaisille viranomaisille ja toimijoille tarkoitettu väline korostamaan niitä tapauksia, joissa on asianmukaista määrittää saastumisen lähde ja toteuttaa toimenpiteitä sen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Koska dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet ovat peräisin eri lähteistä, dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille määritetään erilliset toimintarajat. Rehussa ja elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden aktiiviseen vähentämiseen sovellettavaa ennakoivaa lähestymistapaa ja sen vuoksi sovellettavia enimmäismääriä olisi tarkistettava määritellyn ajanjakson kuluessa enimmäismäärien alentamiseksi. Sen vuoksi dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien huomattavaa alentamista harkitaan 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(55)

Toimijoiden on pyrittävä lisäämään kykyään poistaa dioksiineja, furaaneja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä meren eliöistä saatavasta öljystä. Huomattavasti alemman enimmäismäärän, jota on harkittava 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä, on perustuttava tehokkaimman puhdistusmenettelyn tarjoamiin teknisiin mahdollisuuksiin.

(56)

Määritettäessä muihin elintarvikkeisiin sovellettavia enimmäismääriä 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä on kiinnitettävä erityistä huomiota tarpeeseen vahvistaa alemmat enimmäismäärät imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille niiden seurantatietojen perusteella, jotka saadaan imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden seurantaohjelmista vuosina 2005, 2006 ja 2007.

(57)

Elintarvikealan tiedekomitea totesi 4 päivänä joulukuuta 2002 antamassaan lausunnossa (35), että useat polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ovat perimän muutoksia ja syöpää aiheuttavia aineita. FAO:n ja WHO:n yhteinen elintarvikelisäaineita käsittelevä asiantuntijakomitea (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives, JECFA) teki vuonna 2005 PAH-yhdisteitä koskevan riskinarvioinnin ja arvioi PAH-yhdisteiden altistumisen liikkumavaran (Margin of Exposure, MOE) perusohjeeksi yhdisteille, jotka aiheuttavat sekä perimän muutoksia että syöpää (36).

(58)

Elintarvikealan tiedekomitean mukaan bentso(a)pyreenia voidaan käyttää elintarvikkeiden sisältämien syöpää aiheuttavien PAH-yhdisteiden, mukaan lukien bents(a)antraseenin, bentso(b)fluoranteenin, bentso(j)fluoranteenin, bentso(k)fluoranteenin, bentso(g,h,i)peryleenin, kryseenin, syklopenta(c,d)pyreenin, dibents(a,h)antraseenin, dibentso(a,e)pyreenin, dibentso(a,h)pyreenin, dibentso(a,i)pyreenin, dibentso(a,l)pyreenin, indeno(1,2,3-cd)pyreenin ja 5-metyylikryseenin esiintymisen ja vaikutusten merkkiaineena. Näiden PAH-yhdisteiden suhteellista osuutta elintarvikkeissa olisi tutkittava tarkemmin, jotta tulevaa uudelleentarkastelua varten saadaan tietoa bentso(a)pyreenin soveltuvuudesta edelleen merkkiaineeksi. Lisäksi olisi JECFA:n suosituksesta analysoitava bentso(c)fluoreeni.

(59)

PAH-yhdisteet voivat saastuttaa elintarvikkeet savustuksen sekä kuumennus- ja kuivausprosessien aikana, jolloin palamistuotteet pääsevät suoraan kosketukseen elintarvikkeiden kanssa. Lisäksi ympäristön saastuminen saattaa aiheuttaa PAH-yhdisteiden pääsyn erityisesti kaloihin ja kalastustuotteisiin.

(60)

Direktiivin 93/5/ETY puitteissa toteutettiin erityinen SCOOP-tehtävä ”Collection of occurrence data on PAH in food” vuonna 2004 (37). Korkeita pitoisuuksia todettiin kuivatuissa hedelmissä, uutetussa oliiviöljyssä, savustetussa kalassa, rypäleensiemenöljyssä, savustetuissa lihavalmisteissa, tuoreissa simpukoissa, mausteissa/kastikkeissa ja maustamisvalmisteissa.

(61)

Kansanterveyden suojelemiseksi on tarpeen vahvistaa bentso(a)pyreenien enimmäismäärät tiettyjä elintarvikkeita varten, jotka sisältävät rasvoja ja öljyjä, sekä sellaisia elintarvikkeita varten, joiden vierasainepitoisuus voi olla korkea savustus- tai kuivausprosessien vuoksi. Enimmäismäärät on tarpeen vahvistaa myös niille elintarvikkeille, erityisesti kaloille ja kalastustuotteille, joille ympäristön saastuminen, esimerkiksi meriliikenteen öljyvahingot, saattavat aiheuttaa korkeita vierasainepitoisuuksia.

(62)

Joissakin elintarvikkeissa kuten kuivatuissa hedelmissä ja ravintolisissä, on todettu bentso(a)pyreeniä, mutta käytettävissä olevat tiedot eivät osoita selvästi, millaiset tasot voidaan kohtuullisesti saavuttaa. Tarvitaan lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, millaiset enimmäismäärät ovat kohtuullisesti saavutettavissa kyseisille elintarvikkeille. Sitä ennen olisi sovellettava asianomaisille ainesosille kuten ravintolisinä käytetyille öljyille ja rasvoille vahvistettuja bentso(a)pyreenin enimmäismääriä.

(63)

PAH-yhdisteiden enimmäismääriä ja tarvetta vahvistaa enimmäismäärät PAH-yhdisteille kaakaovoissa olisi tarkasteltava uudelleen 1 päivään huhtikuuta 2007 mennessä ottaen huomioon tieteellisen ja teknologisen tietämyksen lisääntyminen bentso(a)pyreenin ja muiden syöpää aiheuttavien PAH-yhdisteiden esiintymisestä elintarvikkeissa.

(64)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Yleiset säännöt

1.   Liitteessä lueteltuja elintarvikkeita ei saa saattaa markkinoille, jos ne sisältävät liitteessä lueteltuja vierasaineita yli liitteessä vahvistetun enimmäismäärän.

2.   Liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä on sovellettava kyseisten elintarvikkeiden syötävään osaan, ellei liitteessä muuta mainita.

2 artikla

Kuivatut, laimennetut, jalostetut ja koostetut elintarvikkeet

1.   Kun liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä sovelletaan kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin tai useammasta kuin yhdestä ainesosasta koostettuihin elintarvikkeisiin, on otettava huomioon

a)

kuivatus- tai laimennusprosesseista aiheutuvat vierasainepitoisuuden muutokset;

b)

jalostamisesta aiheutuvat vierasainepitoisuuden muutokset;

c)

ainesosien suhteelliset osuudet valmisteessa;

d)

analyyttinen määritysraja.

2.   Elintarvikealan toimijoiden on toimivaltaisen viranomaisen suorittaman virallisen valvonnan yhteydessä ilmoitettava ja perusteltava kutakin kuivatus-, laimennus-, jalostus- ja/tai sekoitustoimenpidettä tai kuivattua, laimennettua, jalostettua ja/tai koostettua elintarviketta koskeva pitoisuus- ja laimennuskerroin.

Jos elintarvikealan toimija ei ilmoita tarvittavia pitoisuus- tai laimennuskertoimia tai jos toimivaltainen viranomainen pitää kerrointa perusteet huomioon ottaen epäasianmukaisena, toimivaltainen viranomainen määrittää kertoimen itse käytettävissään olevien tietojen perusteella ihmisten terveyden suojelemiseksi mahdollisimman tehokkaasti.

3.   Artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jos kyseisille kuivatuille, laimennetuille, jalostetuille tai koostetuille elintarvikkeille ei ole vahvistettu erityisiä yhteisön enimmäismääriä.

4.   Jos yhteisön lainsäädännössä ei vahvisteta erityisiä enimmäismääriä imeväisten ja pikkulasten elintarvikkeita varten, jäsenvaltiot voivat vahvistaa alhaisempia enimmäismääriä.

3 artikla

Käytön, sekoittamisen ja myrkyttömäksi tekemisen (detoksifikaation) kieltäminen

1.   Elintarvikkeita, jotka eivät ole liitteessä vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia, ei saa käyttää elintarvikkeiden ainesosina.

2.   Elintarvikkeita, jotka ovat liitteessä vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia, ei saa sekoittaa sellaisiin elintarvikkeisiin, joissa vahvistetut enimmäismäärät ylittyvät.

3.   Elintarvikkeita, joihin sovelletaan lajittelumenettelyä tai muuta fyysistä menettelyä vierasainepitoisuuden alentamiseksi, ei saa sekoittaa suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin tai elintarvikkeiden ainesosiksi tarkoitettuihin elintarvikkeisiin.

4.   Liitteessä olevassa 2 jaksossa lueteltuja vierasaineita (mykotoksiineja) sisältäviä elintarvikkeita ei saa tarkoituksellisesti tehdä myrkyttömäksi kemiallisilla menetelmillä.

4 artikla

Maapähkinöitä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja maissia koskevat erityissäännökset

Maapähkinät, pähkinät, kuivatut hedelmät ja maissi, jotka eivät ole liitteessä olevassa 2.1.3, 2.1.5 ja 2.1.6 kohdassa vahvistettujen aflatoksiinin enimmäismäärien mukaisia, voidaan saattaa markkinoille edellyttäen, että

a)

ne eivät ole suoraan ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi tarkoitettuja;

b)

ne ovat liitteessä olevassa 2.1.1, 2.1.2, 2.1.4 ja 2.1.7 kohdassa vahvistettujen asiaankuuluvien enimmäismäärien mukaisia;

c)

ne myöhemmin lajitellaan tai niitä käsitellään fyysisesti muilla menetelmillä, ja ne eivät tämän käsittelyn jälkeen ylitä liitteen 2.1.3, 2.1.5 ja 2.1.6 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä eikä käsittely itsessään aiheuta muita haitallisia jäämiä;

d)

niiden käyttötarkoitus on osoitettu selvästi pakkausmerkinnässä, jossa on maininta ”tuotteeseen on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menettelyjä aflatoksiinitason alentamiseksi”. Merkintä on tehtävä jokaisen yksittäisen pussin, laatikon tai muun pakkauksen pakkausmerkintään tai saateasiakirjan alkuperäiskappaleeseen. Lähetyksen/erän tunnistekoodi on merkittävä pysyvästi lähetyksen jokaiseen yksittäiseen pussiin, laatikkoon tai muuhun pakkaukseen ja saateasiakirjan alkuperäiskappaleeseen.

5 artikla

Maapähkinöitä, niistä valmistettuja tuotteita ja viljoja koskevat erityissäännökset

Jokaisen yksittäisen pussin, laatikon tai muun pakkauksen pakkausmerkinnässä tai saateasiakirjan alkuperäiskappaleessa on oltava selkeä merkintä käyttötarkoituksesta. Saateasiakirjan ja lähetyksen välisen yhteyden on oltava selkeä, ja siksi saateasiakirjaan on merkittävä lähetyksen tunnistekoodi, joka on myös jokaisessa lähetykseen kuuluvassa yksittäisessä pussissa, laatikossa tai muussa pakkauksessa. Lisäksi saateasiakirjaan merkityn lähetyksen vastaanottajan liiketoiminnan on oltava tuotteen käyttötarkoitusta vastaava.

Kaikkiin markkinoille saatettaviin maapähkinöihin, niistä valmistettuihin tuotteisiin ja viljoihin sovelletaan liitteen 2.1.3 ja 2.1.6 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä, ellei ole selvää merkintää siitä, että tuotteet eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettuja.

6 artikla

Salaattia koskevat erityissäännökset

Jos katteen alla kasvatettu salaatti (kasvihuonesalaatti) ei ole merkitty sellaiseksi, siihen sovelletaan avomaalla kasvatettua salaattia (avomaan salaattia) varten liitteessä vahvistettuja enimmäismääriä.

7 artikla

Väliaikaiset poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Belgialle, Irlannille, Alankomaille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan 31 päivään joulukuuta 2008 asti lupa sallia liitteessä olevassa 1.1 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun tuoreen pinaatin markkinoille saattaminen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Irlannille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan 31 päivään joulukuuta 2008 asti lupa sallia liitteessä olevassa 1.3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun, pitkin vuotta korjatun tuoreen salaatin markkinoille saattaminen.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Ranskalle annetaan 31 päivään joulukuuta 2008 asti lupa sallia liitteessä olevassa 1.3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävän, alueellaan kasvatetun ja siellä käytettäväksi tarkoitetun, 1 päivästä lokakuuta 31 päivään maaliskuuta korjatun tuoreen salaatin markkinoille saattaminen.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 artiklassa säädetään, Suomelle ja Ruotsille annetaan 31 päivään joulukuuta 2011 asti lupa sallia liitteessä olevassa 5.3 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä suurempia dioksiinipitoisuuksia ja dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan pitoisuuksia sisältävän, alueellaan käytettäväksi tarkoitetun, Itämeren alueelta peräisin olevan lohen (Salmo salar), silakan (Clupea harengus), jokinahkiaisen (Lampetra fluviatilis), taimenen (Salmo trutta) ja nieriän (Salvelinus spp.) sekä muikun (Coregonus albula) mädin markkinoille saattaminen edellyttäen, että käytössä on järjestelmä sen varmistamiseksi, että kuluttajille tiedotetaan asianmukaisesti kaikista ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat näiden Itämeren alueelta peräisin olevien kalalajien syönnin rajoittamista tiettyjen erittäin alttiiden väestöryhmien osalta mahdollisten terveysriskien välttämiseksi. Suomen ja Ruotsin on ilmoitettava komissiolle vuosittain 31 päivään maaliskuuta mennessä edellisen vuoden aikana saadut, Itämeren alueelta peräisin olevissa kaloissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien seurannan tulokset ja ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty ihmisten altistumisen vähentämiseksi Itämeren alueen kaloista peräisin oleville dioksiineille ja dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.

Suomen ja Ruotsin on myös edelleen sovellettava tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaloja ja kalatuotteita, jotka eivät täytä liitteessä olevan 5.3 kohdan vaatimuksia, ei saateta markkinoille muissa jäsenvaltioissa.

8 artikla

Näytteenotto ja määritys

Liitteessä vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen valvontaan liittyvä näytteenotto ja määritys on tehtävä komission asetusten (EY) N:o 1882/2006 (38), (EY) N:o 401/2006 (39), (EY) N:o 1883/2006 (40) ja komission direktiivien 2001/22/EY (41), 2004/16/EY (42) ja 2005/10/EY (43) mukaisesti.

9 artikla

Seuranta ja raportointi

1.   Jäsenvaltioiden on seurattava niiden vihannesten nitraattipitoisuutta, joissa pitoisuus saattaa olla merkittävä, erityisesti vihreitä lehtivihanneksia, ja ilmoitettava seurannan tulokset komissiolle kunkin vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä. Komissio toimittaa tulokset kaikkien jäsenvaltioiden saataville.

2.   Jäsenvaltioiden ja asiaan liittyvien tahojen on ilmoitettava vuosittain komissiolle toteuttamiensa tutkimusten tulokset, esiintymistiedot mukaan luettuna, ja tiedot edistymisestä sellaisten ehkäisevien toimenpiteiden soveltamisessa, joilla pyritään estämään okratoksiini A:n, deoksinivalenolin, zearalenonin, fumonisiinien B1 ja B2 sekä T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyminen. Komissio toimittaa tulokset kaikkien jäsenvaltioiden saataville.

3.   Jäsenvaltioiden olisi raportoitava komissiolle aflatoksiinia, dioksiineja, dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä, muita kuin dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä koskevista tuloksista komission päätöksessä 2006/504/EY (44), komission suosituksessa 2006/794/EY (45) ja komission suosituksessa 2005/108/EY (46) säädetyn mukaisesti.

10 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 466/2001.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

11 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Tätä asetusta ei sovelleta tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille ennen a–d kohdassa tarkoitettuja päivämääriä kyseisinä aikoina sovellettujen säännösten mukaisesti:

a)

liitteessä olevassa 2.4.1, 2.4.2, 2.4.4, 2.4.5, 2.4.6, 2.4.7, 2.5.1, 2.5.3, 2.5.5 ja 2.5.7 kohdassa vahvistettujen deoksinivalenolin ja zearalenonin enimmäismäärien osalta ennen 1 päivää heinäkuuta 2006;

b)

liitteessä olevassa 2.4.3, 2.5.2, 2.5.4, 2.5.6 ja 2.5.8 kohdassa vahvistettujen deoksinivalenolin ja zearalenonin enimmäismäärien osalta ennen 1 päivää heinäkuuta 2007;

c)

liitteessä olevassa 2.6 kohdassa vahvistettujen fumonisiinien B1 ja B2 enimmäismäärien osalta ennen 1 päivää lokakuuta 2007;

d)

liitteessä olevassa 5 jaksossa vahvistettujen dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan enimmäismäärien osalta ennen 4 päivää marraskuuta 2006.

Elintarvikealan toimijan on todistettava, milloin tuotteet saatettiin markkinoille.

12 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1)  EYVL L 37, 13.2.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(2)  EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 199/2006 (EUVL L 32, 4.2.2006, s. 32).

(3)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55. Oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1662/2006 (EUVL L 320, 18.11.2006, s. 1).

(4)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 38. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto nitraateista ja nitriiteistä, s. 1–33. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_38.pdf

(5)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 35. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto aflatoksiineista, okratoksiini A:sta ja patuliinista, s. 45–50. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_35.pdf

(6)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto okratoksiini A:sta (annettu 17. syyskuuta 1998). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out14_en.html

(7)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.7, ”Assessment of dietary intake of Ochratoxin A by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/task_3-2-7_en.pdf

(8)  EYVL L 52, 4.3.1993, s. 18.

(9)  Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alaisen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevän tiedelautakunnan komission pyynnöstä antama lausunto elintarvikkeiden sisältämästä okratoksiini A:sta. http://www.efsa.europa.eu/etc/medialib/efsa/science/contam/contam_opinions/1521.Par.0001.File.dat/contam_op_ej365_ochratoxin_a_food_en1.pdf

(10)  Brysselissä 8.–9. maaliskuuta 2000 pidetyn elintarvikealan tiedekomitean 120. kokouksen pöytäkirjaan merkitty patuliinia koskeva lausuma. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out55_en.pdf

(11)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.8, ”Assessment of dietary intake of Patulin by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/3.2.8_en.pdf

(12)  EUVL L 203, 12.8.2003, s. 34.

(13)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 1: deoksinivalenoli (DON), (annettu 2. joulukuuta 1999). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out44_en.pdf

(14)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 2: zearalenoni (ZEA), (annettu 22. kesäkuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out65_en.pdf

(15)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 3: fumonisiini B1 (FB1), (annettu 17. lokakuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out73_en.pdf

(16)  Elintarvikkeita käsittelevän tiedekomitean ajantasaistettu lausunto fumonisiineista B1, B2 ja B3 (annettu 4. huhtikuuta 2003). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out185_en.pdf

(17)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 4: nivalenoli (annettu 19. lokakuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out74_en.pdf

(18)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 5: T-2-toksiini ja HT-2-toksiini (annettu 30. toukokuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out88_en.pdf

(19)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto Fusarium-toksiineista, osa 6: T-2-toksiinin, HT-2-toksiinin, nivalenolin ja deoksinivalenolin ryhmäarviointi (annettu 26. helmikuuta 2002). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out123_en.pdf

(20)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.10, ”Collection of occurrence data of Fusarium toxins in food and assessment of dietary intake by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/fs/scoop/task3210.pdf

(21)  EUVL L 234, 29.8.2006, s. 35.

(22)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 32. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto ”The potential risk to health presented by lead in food and drink”, s. 7–8. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_32.pdf

(23)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.11, ”Assessment of dietary exposure to arsenic, cadmium, lead and mercury of the population of the EU Member States”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/scoop_3-2-11_heavy_metals_report_en.pdf

(24)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 36. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto kadmiumista, s. 67–70. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_36.pdf

(25)  Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alaisen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevän tiedelautakunnan komission pyynnöstä antama lausunto elintarvikkeiden sisältämästä elohopeasta ja metyylielohopeasta (annettu 24. helmikuuta 2004). http://www.efsa.eu.int/science/contam/contam_opinions/259/opinion_contam_01_en1.pdf

(26)  http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/information_note_mercury-fish_12-05-04.pdf

(27)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto säilykkeiden sisältämän tinan aiheuttamista akuuteista riskeistä (annettu 12. joulukuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out110_en.pdf

(28)  Elintarvikealan tiedekomitean vuonna 1994 3-monoklooripropaani-1,2-diolista (3-MCPD) antamansa lausunnon ajantasaistava lausunto (annettu 30. toukokuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out91_en.pdf

(29)  Elintarvikealan tiedekomitean raportit, 36. sarja, Elintarvikealan tiedekomitean lausunto 3-monoklooripropaani-1,2-diolista (3-MCPD), s. 31–34. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_36.pdf

(30)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.9 ”Collection and collation of data on levels of 3-monochloropropanediol (3-MCPD) and related substances in foodstuffs”, s. 256. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/scoop_3-2-9_final_report_chloropropanols_en.pdf

(31)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto elintarvikkeiden sisältämiä dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevasta riskinarvioinnista. Ajantasaistus elintarvikealan tiedekomitean 22. marraskuuta 2000 antaman lausunnon hyväksymisen jälkeen saatujen uusien tieteellisten tietojen perusteella (annettu 30. toukokuuta 2001). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out90_en.pdf

(32)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto elintarvikkeiden sisältämiä dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevasta riskinarvioinnista (annettu 22. marraskuuta 2000). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out78_en.pdf

(33)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.5, ”Assessment of dietary intake of dioxins and related PCBs by the population of EU Member States”. http://ec.europa.eu/dgs/health_consumer/library/pub/pub08_en.pdf

(34)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 26.

(35)  Elintarvikealan tiedekomitean lausunto elintarvikkeiden sisältämien polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen ihmisten terveydelle aiheuttamista vaaroista (annettu 4. joulukuuta 2002). http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/out153_en.pdf

(36)  Evaluation of certain food contaminants – Report of the Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives, 64. kokous Roomassa 8.–17. helmikuuta 2005, s. 1–6 ja 61–81.

WHO Technical Report Series, No. 930, 2006 – http://whqlibdoc.who.int/trs/WHO_TRS_930_eng.pdf

(37)  Raportit tieteellistä yhteistyötä koskevista tehtävistä, tehtävä 3.2.12 ”Collection of occurrence data on polycyclic aromatic hydrocarbons in food”. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/scoop_3-2-12_final_report_pah_en.pdf

(38)  Katso tämän virallisen lehden sivu 25.

(39)  EUVL L 70, 9.3.2006, s. 12.

(40)  Katso tämän virallisen lehden sivu 32.

(41)  EUVL L 77, 16.3.2001, s. 14. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/4/EY (EUVL L 19, 21.1.2005, s. 50).

(42)  EUVL L 42, 13.2.2004, s. 16.

(43)  EUVL L 34, 8.2.2005, s. 15.

(44)  EUVL L 199, 21.7.2006, s. 21.

(45)  EUVL L 322, 22.11.2006, s. 24.

(46)  EUVL L 34, 8.2.2005, s. 43.

LIITE

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärät (1)

1 jakso:   Nitraatti

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät (mg NO3/kg)

1.1

Tuore pinaatti (Spinacia oleracea) (2)

Sato korjattu 1.10.–31.3.

3 000

Sato korjattu 1.4.–30.9.

2 500

1.2

Säilötty, pakastettu tai jäädytetty pinaatti

 

2 000

1.3

Tuore salaatti: (Lactuca sativa L.) (kasvihuoneessa ja avomaalla kasvatettu salaatti), lukuun ottamatta 1.4 kohdan salaattia

Sato korjattu 1.10.–31.3.:

 

Katteen alla kasvatettu salaatti

4 500

Avomaalla kasvatettu salaatti

4 000

Sato korjattu 1.4.–30.9.:

 

Katteen alla kasvatettu salaatti

3 500

Avomaalla kasvatettu salaatti

2 500

1.4

Jäävuorisalaatit

Katteen alla kasvatettu salaatti

2 500

Avomaalla kasvatettu salaatti

2 000

1.5

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (4)

 

200


2 jakso:   Mykotoksiinit

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät (μg/kg)

2.1

Aflatoksiinit

B1

B1, B2, G1 ja G2 summa

M1

2.1.1

Maapähkinät, joihin on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

8,0 (5)

15,0 (5)

—

2.1.2

Pähkinät, joihin on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

5,0 (5)

10,0 (5)

—

2.1.3

Maapähkinät, pähkinät ja niistä tehdyt valmisteet, jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai käytettäväksi elintarvikkeiden ainesosina

2,0 (5)

4,0 (5)

—

2.1.4

Kuivatut hedelmät, joihin on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

5,0

10,0

—

2.1.5

Kuivatut hedelmät ja niistä tehdyt valmisteet, jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai käytettäväksi elintarvikkeiden ainesosina

2,0

4,0

—

2.1.6

Kaikki viljat ja viljavalmisteet, mukaan luettuna jalostetut viljavalmisteet, lukuun ottamatta 2.1.7, 2.1.10 ja 2.1.12 kohdassa lueteltuja elintarvikkeita

2,0

4,0

—

2.1.7

Maissi, johon on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosiksi käyttämistä sovellettava lajittelumenettelyä tai muita fyysisiä menetelmiä

5,0

10,0

—

2.1.8

Raakamaito (6), lämpökäsitelty maito ja maitopohjaisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettu maito

—

—

0,050

2.1.9

Seuraavat maustelajit:

 

Capsicum spp. (niiden kuivatut hedelmät, kokonaisina tai jauhettuina, maustepaprikat, chilijauhe, cayenne ja paprika mukaan luettuina)

 

Piper spp. (niiden hedelmät, valko- ja mustapippuri mukaan luettuina)

 

Myristica fragrans (muskotti)

 

Zingiber officinale (inkivääri)

 

Curcuma longa (maustekurkuma)

5,0

10,0

—

2.1.10

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (7)

0,10

—

—

2.1.11

Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet, kokonaan lehmänmaidon proteiinista valmistetut tuotteet mukaan luettuina (4)  (8)

—

—

0,025

2.1.12

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (10)

0,10

—

0,025

2.2

Okratoksiini A

 

2.2.1

Käsittelemättömät viljat

5,0

2.2.2

Kaikki käsittelemättömistä viljoista saadut valmisteet, mukaan luettuna jalostetut viljavalmisteet ja suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetut valmisteet, lukuun ottamatta 2.2.9 ja 2.2.10 kohdassa lueteltuja elintarvikkeita

3,0

2.2.3

Rusinat (korintit, rusinat ja sultana-lajikkeet)

10,0

2.2.4

Paahdetut kahvipavut, jauhettu paahdettu kahvi, lukuun ottamatta liukoista kahvia

5,0

2.2.5

Liukoinen kahvi (pikakahvi)

10,0

2.2.6

Viinit (myös kuohuviini, mutta ei väkevä viini, eikä viini, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia) ja hedelmäviini (11)

2,0 (12)

2.2.7

Maustetut viinit, maustetut viinipohjaiset juomat ja maustetut viinistä valmistetut juomasekoitukset (13)

2,0 (12)

2.2.8

Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettu rypälemehu, rypälemehutiiviste ennalleen saatettuna, rypälenektari, rypäleen puristemehu ja tiivistetty rypäleen puristemehu ennalleen saatettuna (14)

2,0 (12)

2.2.9

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (7)

0,50

2.2.10

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (10)

0,50

2.2.11

Raakakahvi, muut kuivatut hedelmät kuin rusinat, olut, kaakao ja kaakaovalmisteet, väkevät viinit, lihavalmisteet, mausteet ja lakritsi

—

2.3

Patuliini

 

2.3.1

Hedelmätäysmehut, hedelmätäysmehutiivisteet ennalleen saatettuna ja hedelmänektarit (14)

50

2.3.2

Tislatut alkoholijuomat (15), siideri sekä muut käymisen avulla valmistetut juomat, jotka on tehty omenoista tai jotka sisältävät omenamehua

50

2.3.3

Kiinteät omenavalmisteet, mukaan luettuna omenahilloke ja -sose, jotka on tarkoitettu suoraan käytettäväksi, lukuun ottamatta 2.3.4 ja 2.3.5 kohdan elintarvikkeita

25

2.3.4

Omenamehu ja kiinteät omenavalmisteet, mukaan luettuna omenahilloke ja -sose, jotka on tarkoitettu imeväisille ja pikkulapsille (16) ja merkitty sellaiseksi ja myyty sellaisina (4)

10,0

2.3.5

Muut lastenruoat kuin imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat (3)  (4)

10,0

2.4

Deoksinivalenoli  (17)

 

2.4.1

Käsittelemätön vilja (18)  (19) muu kuin durumvehnä, kaura ja maissi

1 250

2.4.2

Käsittelemätön durumvehnä ja -kaura (18)  (19)

1 750

2.4.3

Käsittelemätön maissi (18)

1 750 (20)

2.4.4

Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetut viljat, jauhettu vilja (mukaan luettuna maissijauho, karkeat maissijauhot ja maissirouhe (21)), leseet lopputuotteena ja suoraan ihmisravinnoksi markkinoituna sekä alkiot, lukuun ottamatta 2.4.7 kohdan elintarvikkeita

750

2.4.5

Pasta (kuiva) (22)

750

2.4.6

Leipä, (mukaan luettuna pienet leipomotuotteet), kakut ja leivokset, keksit ja pikkuleivät, viljavälipalat sekä aamiaishiutaleet

500

2.4.7

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (7)

200

2.5

Zearalenoni  (17)

 

2.5.1

Käsittelemättömät viljat (18)  (19), muut kuin maissi

100

2.5.2

Käsittelemätön maissi (18)

200 (20)

2.5.3

Viljat, jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi, jauhettu vilja, leseet lopputuotteena ja suoraan ihmisravinnoksi myytävinä sekä alkiot, lukuun ottamatta 2.5.4, 2.5.7 ja 2.5.8 kohdan elintarvikkeita

75

2.5.4

Maissi, joka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi, maissijauho, karkea maissijauho, maissirouhe, maissialkiot ja jalostettu maissiöljy (21)

200 (20)

2.5.5

Leipä (mukaan luettuna pienet leipomotuotteet) kakut ja leivokset, keksit ja pikkuleivät, viljavälipalat sekä aamiaishiutaleet, lukuun ottamatta maissivälipaloja ja maissipohjaisia aamiaishiutaleita

50

2.5.6

Maissivälipalat ja maissipohjaiset aamiaishiutaleet

50 (20)

2.5.7

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat (lukuun ottamatta maissipohjaisia valmisruokia) ja muut lastenruoat (3)  (7)

20

2.5.8

Imeväisten ja pikkulasten maissipohjaiset valmisruoat (3)  (7)

20 (20)

2.6

Fumonisiinit

B1 ja B2 summa

2.6.1

Käsittelemätön maissi (18)

2 000 (23)

2.6.2

Maissijauho, karkea maissijauho, maissirouhe, maissialkiot ja jalostettu maissiöljy (21)

1 000 (23)

2.6.3

Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetut maissipohjaiset elintarvikkeet, lukuun ottamatta 2.6.2 ja 2.6.4 kohdan elintarvikkeita

400 (23)

2.6.4

Imeväisten ja pikkulasten maissipohjaiset valmisruoat ja lastenruoat (3)  (7)

200 (23)

2.7

T-2- ja HT-2-toksiinit  (17)

T-2- ja HT-2-toksiinien summa

2.7.1

Käsittelemättömät viljat (18) ja viljavalmisteet

 


3 jakso:   Metallit

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät

(mg/kg tuorepainoa)

3.1

Lyijy

 

3.1.1

Raakamaito (6), lämpökäsitelty maito ja maitopohjaisten tuotteiden valmistukseen tarkoitettu maito

0,020

3.1.2

Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet (4)  (8)

0,020

3.1.3

Nautaeläinten, lampaiden, sian ja siipikarjan liha (lukuun ottamatta sivutuotteita) (6)

0,10

3.1.4

Nautaeläinten, lampaiden, sian ja siipikarjan sivutuotteet (6)

0,50

3.1.5

Kalanliha (24)  (25)

0,30

3.1.6

Äyriäiset lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa (26)

0,50

3.1.7

Simpukat (26)

1,5

3.1.8

Pääjalkaiset (ilman sisälmyksiä) (26)

1,0

3.1.9

Viljat, palkokasvit ja palkohedelmät

0,20

3.1.10

Vihannekset, lukuun ottamatta kaaleja, lehtivihanneksia, tuoreita yrttejä ja sieniä (27). Perunoita koskevaa enimmäismäärää sovelletaan kuorittuihin perunoihin.

0,10

3.1.11

Kaalit, lehtivihannekset ja viljellyt sienet (27)

0,30

3.1.12

Hedelmät, lukuun ottamatta marjoja ja pienhedelmiä (27)

0,10

3.1.13

Marjat ja pienhedelmät (27)

0,20

3.1.14

Rasvat ja öljyt, maitorasva mukaan luettuna

0,10

3.1.15

Hedelmätäysmehut, hedelmätäysmehutiivisteet ennalleen saatettuna ja hedelmänektarit (14)

0,050

3.1.16

Viinit (myös kuohuviinit, mutta ei väkevät viinit), siiderit, päärynä- ja hedelmäviinit (11)

0,20 (28)

3.1.17

Maustetut viinit, maustetut viinipohjaiset juomat ja maustetut viinistä valmistetut juomasekoitukset (13)

0,20 (28)

3.2

Kadmium

 

3.2.1

Nautaeläinten, lampaiden, sian ja siipikarjan liha (lukuun ottamatta sivutuotteita) (6)

0,050

3.2.2

Hevosenliha, lukuun ottamatta sivutuotteita (6)

0,20

3.2.3

Nautaeläinten, lampaiden, sikojen, siipikarjan ja hevosen maksa (6)

0,50

3.2.4

Nautaeläinten, lampaiden, sikojen, siipikarjan ja hevosen munuainen (6)

1,0

3.2.5

Kalanliha (24)  (25), lukuun ottamatta 3.2.6 ja 3.2.7 kohdassa lueteltuja lajeja

0,050

3.2.6

Seuraavien kalojen liha (24)  (25):

 

sardellit (Engraulis sp.)

 

sarda (Sarda sarda)

 

kaulussargi (Diplodus vulgaris)

 

ankerias (Anguilla anguilla)

 

keltti (Mugil labrosus labrosus)

 

piikkimakrillit (Trachurus sp.)

 

luvari (Luvarus imperialis)

 

sardiini (Sardina pilchardus)

 

sardinops (Sardinops sp.)

 

tonnikalat (Thunnus sp., Euthynnus sp., Katsuwonus pelamis)

 

kielikampela (Dicologoglossa cuneata)

0,10

3.2.7

Miekkakalan (Xiphias gladius) liha (24)  (25)

0,30

3.2.8

Äyriäiset, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa (26)

0,50

3.2.9

Simpukat (26)

1,0

3.2.10

Pääjalkaiset (ilman sisälmyksiä) (26)

1,0

3.2.11

Viljat leseitä, alkioita, vehnää ja riisiä lukuun ottamatta

0,10

3.2.12

Leseet, alkiot, vehnä ja riisi

0,20

3.2.13

Soijapavut

0,20

3.2.14

Vihannekset ja hedelmät, lukuun ottamatta lehtivihanneksia, tuoreita yrttejä, kaikkia sieniä, varsivihanneksia, pinjan siemeniä, juurivihanneksia ja perunoita (27)

0,050

3.2.15

Lehtivihannekset, tuoreet yrtit, viljellyt sienet ja selleri (27)

0,20

3.2.16

Varsivihannekset, juurivihannekset ja perunat, lukuun ottamatta sellereitä (27). Perunoita koskevaa enimmäismäärää sovelletaan kuorittuihin perunoihin.

0,10

3.3

Elohopea

 

3.3.1

Kalastusuotteet (26) ja kalanliha (24)  (25), lukuun ottamatta 3.3.2. kohdassa lueteltuja lajeja. Enimmäismäärää sovelletaan äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

0,50

3.3.2

Seuraavien kalojen liha (24)  (25):

 

merikrotit (Lophius sp.)

 

merikissa (Anarhichas lupus)

 

sarda (Sarda sarda)

 

ankeriaat (Anguilla sp.)

 

keltaroussi, välimerenroussi (Hoplostethus sp.)

 

lestikala (Coryphaenoides rupestris)

 

ruijanpallas (Hippoglossus hippoglossus)

 

marliinit (Makaira sp.)

 

lasikampelat (Lepidorhombus sp.)

 

mullot (Mullus sp.)

 

hauki (Esox lucius)

 

juovaton sarda (Orcynopsis unicolor)

 

pikkuturska (Trisopterus minutus)

 

syvännepiikkihai (Centroscymnus coelolepis)

 

rauskut (Raja sp.)

 

punasimput (Sebastes marinus, S. mentella, S. viviparus)

 

purjekala (Istiophorus platypterus)

 

hopeahuotrakala (Lepidopus caudatus) ja mustahuotrakala (Aphanopus carbo)

 

pagellit (Pagellus sp.)

 

hait (kaikki lajit)

 

käärmemakrillit (Lepidocybium flavobrunneum, Ruvettus pretiosus, Gempylus serpens)

 

sammet (Acipenser sp.)

 

miekkakala (Xiphias gladius)

 

tonnikalat (Thunnus sp., Euthynnus sp., Katsuwonus pelamis)

1,0

3.4

Epäorgaaniset tinayhdisteet

 

3.4.1

Muut säilykkeet kuin tölkkijuomat

200

3.4.2

Tölkkijuomat, hedelmä- ja vihannesmehut mukaan luettuina

100

3.4.3

Imeväisten ja pikkulasten lastenruokasäilykkeet ja viljapohjaiset valmisruoat, kuivattuja ja jauheena olevia tuotteita lukuun ottamatta (3)  (29)

50

3.4.4

Äidinmaidonkorvike- ja vieroitusvalmistesäilykkeet, kokonaan lehmänmaidon proteiinista valmistetut tuotteet mukaan luettuina, lukuun ottamatta kuivattuja ja jauhettuja tuotteita (8)  (29)

50

3.4.5

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet säilykkeinä lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (29), kuivattuja ja jauhettuja tuotteita lukuun ottamatta.

50


4 jakso:   3-monoklooripropaani-1,2-dioli (3-MCPD)

Elintarvikkeet (1)

Enimmäismäärät

(μg/kg)

4.1

Hydrolysoitu kasviproteiini (30)

20

4.2

Soijakastike (30)

20


5 jakso:   Dioksiinit ja PCB-yhdisteet (31)

Elintarvikkeet

Enimmäismäärät

Dioksiinien summa (WHO-PCDD/F-TEQ) (32)

Dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summa (WHO-PCDD/F-PCB-TEQ) (32)

5.1

Liha- ja lihatuotteet (lukuun ottamatta syötäviä sivutuotteita), jotka ovat peräisin seuraavista eläimistä (6):

 

 

—

nautaeläimet ja lampaat

3,0 pg/g rasvaa (33)

4,5 pg/g rasvaa (33)

—

siipikarja

2,0 pg/g rasvaa (33)

4,0 pg/g rasvaa (33)

—

siat

1,0 pg/g rasvaa (33)

1,5 pg/g rasvaa (33)

5.2

Kohdassa 5.1 tarkoitettujen maaeläinten maksa (6) ja maksavalmisteet

6,0 pg/g rasvaa (33)

12,0 pg/g rasvaa (33)

5.3

Kalanliha ja kalastustuotteet ja niistä tehdyt valmisteet, lukuun ottamatta ankeriaita (25)  (34). Enimmäismäärää sovelletaan äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

4,0 pg/g tuorepainoa

8,0 pg/g tuorepainoa

5.4

Ankeriaan (Anguilla anguilla) liha ja siitä saatavat tuotteet

4,0 pg/g tuorepainoa

12,0 pg/g tuorepainoa

5.5

Raakamaito (6) ja maitovalmisteet (6), voirasva mukaan luettuna

3,0 pg/g rasvaa (33)

6,0 pg/g rasvaa (33)

5.6

Kananmunat ja munatuotteet (6)

3,0 pg/g rasvaa (33)

6,0 pg/g rasvaa (33)

5.7

Seuraavien eläinten rasva:

 

 

—

nautaeläimet ja lampaat

3,0 pg/g rasvaa

4,5 pg/g rasvaa

—

siipikarja

2,0 pg/g rasvaa

4,0 pg/g rasvaa

—

siat

1,0 pg/g rasvaa

1,5 pg/g rasvaa

5.8

Eläinperäiset sekarasvat

2,0 pg/g rasvaa

3,0 pg/g rasvaa

5.9

Kasvirasvat ja -öljyt

0,75 pg/g rasvaa

1,5 pg/g rasvaa

5.10

Meren eliöistä saatava öljy (kalaöljy, kalanmaksaöljy ja muista meren eliöistä saatavat öljyt, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi)

2,0 pg/g rasvaa

10,0 pg/g rasvaa


6 jakso:   Polysykliset aromaattiset hiilivedyt

Elintarvikkeet

Enimmäismäärät

(μg/kg tuorepainoa)

6.1

Bentso(a)pyreeni  (35)

 

6.1.1

Öljyt ja rasvat (lukuun ottamatta kaakaorasvaa), jotka on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi tai käytettäväksi elintarvikkeiden ainesosina

2,0

6.1.2

Savustettu liha ja savustetut lihavalmisteet

5,0

6.1.3

Savustettu kalanliha ja savustetut kalastustuotteet (25)  (36), lukuun ottamatta simpukoita. Enimmäismäärää sovelletaan savustettuihin äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

5,0

6.1.4

Muun kuin savustetun kalan liha (24)  (25)

2,0

6.1.5

Muut kuin savustetut äyriäiset ja pääjalkaiset. Enimmäismäärää sovelletaan äyriäisiin, lukuun ottamatta taskuravun ruskeaa lihaa sekä hummerin ja vastaavien isojen äyriäisten (Nephropidae ja Palinuridae) pään ja rintakehän lihaa.

5,0

6.1.6

Simpukat (26)

10,0

6.1.7

Imeväisten ja pikkulasten viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (3)  (29)

1,0

6.1.8

Äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet, kokonaan lehmänmaidon proteiinista valmistetut tuotteet mukaan luettuina (8)  (29)

1,0

6.1.9

Imeväisten erityisruokavaliovalmisteet lääkinnällisiin tarkoituksiin (9)  (29)

1,0

(1)  Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisina kuin ne määritellään torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23 päivänä helmikuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 178/2006 (EUVL L 29, 2.2.2006, s. 3). Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tattari (Fagopyrum spp.) sisältyy viljoihin ja tattarista tehdyt valmisteet viljavalmisteisiin.

(2)  Enimmäismäärää ei sovelleta tuoreeseen pinaattiin, joka on tarkoitettu jalostettavaksi ja joka kuljetetaan suoraan irtotavarana pellolta jalostuslaitokseen.

(3)  Tämän ryhmän elintarvikkeet, sellaisina kuin ne määritellään imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista viljapohjaisista valmisruoista ja muista lastenruoista 16 päivänä helmikuuta 1996 annetussa komission direktiivissä 96/5/EY (EYVL L 49, 28.2.1996, s. 17), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/13/EY (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 33.)

(4)  Enimmäismäärä on käyttövalmista tuotetta kohti (joko sellaisenaan myytävästä tai valmistajan ohjeiden mukaan nautittavaksi valmistetusta).

(5)  Enimmäismäärä on maapähkinöiden ja pähkinöiden syötäväksi tarkoitettua osaa kohti. Jos määritetään kuorellisia maapähkinöitä ja pähkinöitä, aflatoksiinipitoisuuksia laskettaessa oletetaan, että vierasaineen koko määrä on syötäväksi tarkoitetussa osassa.

(6)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22).

(7)  Enimmäismäärä on kuiva-ainetta kohti. Kuiva-aine määritellään asetuksen (EY) N:o 401/2006 mukaisesti.

(8)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista 14 päivänä toukokuuta 1991 annetussa komission direktiivissä 91/321/ETY (EYVL L 175, 4.7.1991, s. 35), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/14/EY (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 37).

(9)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin 25 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa komission direktiivissä 1999/21/EY (EYVL L 91, 7.4.1999, s. 29).

(10)  Enimmäismäärä on maidon ja maitotuotteiden kohdalla käyttövalmista tuotetta kohti (joko sellaisenaan myytävää tai valmistajan ohjeiden mukaan nautittavaksi valmistettua) ja muun kuin maidon ja maitotuotteiden kohdalla kuiva-ainetta kohti. Kuiva-aine määritellään asetuksen (EY) N:o 401/2006 mukaisesti.

(11)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 (EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna pöytäkirjalla Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevista ehdoista ja menettelyistä (EUVL L 157, 21.6.2005, s. 29).

(12)  Enimmäismäärää sovelletaan tuotteisiin, jotka on valmistettu vuoden 2005 tai sitä myöhempien vuosien sadosta.

(13)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään maustettujen viinien, maustettujen viinipohjaisten juomien ja maustettujen viinistä valmistettujen juomasekoitusten määritelmää, kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä 10 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1601/91 (EYVL L 149, 14.6.1991, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna pöytäkirjalla Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevista ehdoista ja menettelyistä. Näihin juomiin sovellettava okratoksiini A:n enimmäismäärä on riippuvainen viinin ja/tai rypäleen puristemehun osuudesta lopullisessa tuotteessa.

(14)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista 20 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/112/EY (EYVL L 10, 12.1.2002, s. 58).

(15)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään tislattujen alkoholijuomien määritelmää, kuvausta ja esittämistä koskevista yleisistä säännöistä 29 päivänä toukokuuta 1989 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1576/89 (EYVL L 160, 12.6.1989, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna pöytäkirjalla Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymistä koskevista ehdoista ja menettelyistä.

(16)  Imeväiset ja pikkulapset määritellään direktiivissä 91/321/ETY ja direktiivissä 96/5/EY.

(17)  Sovellettaessa deoksinivalenolin, zearalenonin ja T-2- ja HT-2-toksiinien enimmäismääriä, jotka on vahvistettu 2.4, 2.5 ja 2.7 kohdassa, riisiä ei pidetä viljana eikä riisivalmisteita viljavalmisteina.

(18)  Enimmäismäärää sovelletaan käsittelemättömään viljaan, joka on saatettu markkinoille ensiasteen jalostusta varten. Ensiasteen jalostuksella tarkoitetaan kaikkea jyvien fyysistä tai lämpökäsittelyä, kuivausta lukuun ottamatta. Puhdistusta, lajittelua tai kuivausta ei pidetä ensiasteen jalostuksena, mikäli itse jyvän ytimeen ei kohdistu fyysistä toimintaa ja koko jyvä säilyy ehjänä puhdistuksen ja lajittelun jälkeen. Yhdennetyissä tuotanto- ja jalostusjärjestelmissä enimmäismäärää sovelletaan käsittelemättömiin viljoihin, jos ne on tarkoitettu ensiasteen jalostukseen.

(19)  Enimmäismäärää sovelletaan viljoihin, jotka on korjattu ja otettu haltuun markkinointivuonna 2005/2006 ja sen jälkeen interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi 19 päivänä huhtikuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 824/2000 mukaisesti (EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1068/2005 (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 65).

(20)  Enimmäismäärää sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2007.

(21)  Tähän ryhmään kuuluvat myös samankaltaiset tuotteet, joilla on eri nimitys, kuten suurimot.

(22)  Pastalla (kuivalla) tarkoitetaan pastaa, jonka vesipitoisuus on noin 12 %.

(23)  Enimmäismäärää sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2007.

(24)  Tämän ryhmän kalat sellaisina kuin ne määritellään neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22) 1 artiklassa olevan luettelon luokassa a, lukuun ottamatta CN-koodiin 0302 70 00 kuuluvaa kalanmaksaa, sellaisena kuin mainittu asetus on viimeksi muutettuna Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehtoja ja niiden sopimusten mukautuksia, joihin Euroopan unioni perustuu, koskevalla asiakirjalla (EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33). Kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin ja/tai useista ainesosista koostettuihin elintarvikkeisiin sovelletaan 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

(25)  Kokonaisina syötäviksi tarkoitettujen kalojen osalta enimmäismäärää sovelletaan koko kalaan.

(26)  Elintarvikkeet, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklassa olevan luettelon c ja f luokkaan (lajit sellaisina kuin ne on lueteltu asianomaisessa kohdassa). Kuivattuihin, laimennettuihin, jalostettuihin ja/tai useista ainesosista koostettuihin elintarvikkeisiin sovelletaan 2 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

(27)  Enimmäismäärää sovelletaan sen jälkeen kuin hedelmä tai vihannes on pesty ja syötävä osa erotettu.

(28)  Enimmäismäärää sovelletaan tuotteisiin, jotka on valmistettu vuoden 2001 tai sitä myöhempien vuosien hedelmäsadosta.

(29)  Enimmäismäärä on myytävälle valmisteelle.

(30)  Enimmäismäärä on nestemäiselle valmisteelle, joka sisältää 40 % kuiva-ainetta. Tämä vastaa 50 μg/kg enimmäismäärää kuiva-aineessa. Määrää on muutettava suhteessa valmisteen kuiva-ainemäärään.

(31)  Dioksiinit (polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD:t) ja polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) summa ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia (WHO-TEF)) ja dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB:ien (PCDD:n, PCDF:n ja polykloorattujen bifeenyylien (PCB:t) summa ilmaistuna Maailman terveysjärjestön WHO:n toksisuusekvivalentteina käyttäen WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimia WHO-TEF)). Ihmisille aiheutuvan riskin arvioinnissa käytettävät WHO-TEF:it perustuvat Tukholmassa 15.–18. kesäkuuta 1997 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) kokouksen päätelmiin (Van den Berg et al., 1998, Toxic Equivalency Factors (TEFs) for PCBs, PCDDs, PCDFs for Humans and for Wildlife). Environmental Health Perspectives, 106 (12), 775).

Image

(32)  Ylemmät pitoisuudet: Ylemmät pitoisuudet lasketaan antamalla kaikille määritysrajan alittaville yhdisteille määritysrajaa vastaava arvo.

(33)  Enimmäismäärää ei sovelleta elintarvikkeisiin, joiden rasvapitoisuus on alle 1 %.

(34)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklassa olevan luettelon a, b, c, e ja f alakohdassa, lukuun ottamatta CN-koodiin 0302 70 00 kuuluvaa kalanmaksaa.

(35)  Bentso(a)pyreeniä, jolle enimmäismäärät on annettu, käytetään merkkiaineena karsinogeenisten polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen esiintymisestä ja vaikutuksesta. Näillä toimenpiteillä säädetään sen vuoksi täydellisestä polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen yhdenmukaistamisesta lueteltujen elintarvikkeiden osalta kaikissa jäsenvaltioissa.

(36)  Tämän ryhmän elintarvikkeet sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 104/2000 1 artiklassa olevan luettelon b, c ja f kohdassa.