16.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/3

(1)

Kansainvälisestä siviili-ilmailusta vuonna 1944 tehdyn Chicagon yleissopimuksen liitteessä 11 (3) olevan 2 luvun 6 kohdassa edellytetään, että ilmatila luokitellaan mitoiltaan määritetyiksi ja kirjaimilla luokkiin A–G luokitelluiksi ilmaliikennepalvelun ilmatiloiksi, joissa voidaan lentää tietyntyyppisiä lentoja ja joita varten on määritelty ilmaliikennepalvelut ja toimintasäännöt.

(2)

Euroopan lennonvarmistusjärjestö (Eurocontrol) on valtuutettu asetuksen (EY) N:o 549/2004 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkimaan yhdenmukaistettua ilmatilan luokittelujärjestelmää yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa varten. Kyseisen valtuutuksen johdosta 30 päivänä joulukuuta 2004 ja 30 päivänä huhtikuuta 2005 julkistetuissa toimeksiantokertomuksissa ehdotetaan, että ilmatilaluokka C otettaisiin käyttöön asianmukaisena luokituksena lentopinnan 195 yläpuoliselle ilmatilalle. Tässä asetuksessa otetaan täysin huomioon kyseiset kertomukset. Jotta tällaisen luokittelun soveltaminen jäsenvaltiossa olisi johdonmukaista, on tarpeen vahvistaa yhdenmukainen ilmatilan luokittelu ja yhdenmukaiset vaatimukset näkölentosääntöjen mukaisten lentojen sallimisesta siinä.

(3)

Vaikka tässä asetuksessa ei määritellä ilmatilan ylärajaa, ilmatilaluokituksen lentopinnan 195 yläpuolella pitäisi olla yhdenmukainen kaikkien kyseisessä ilmatilassa suoritettavien lentojen osalta.

(4)

Kansainvälisestä siviili-ilmailusta vuonna 1944 tehdyn Chicagon yleissopimuksen liitteessä 2 (4) olevan 4 luvun 5 kohdassa otetaan käyttöön pienennetyn korkeusporrastusminimin alueisiin liittyviä rajoituksia lentopinnan 290 yläpuolella suoritettavien näkölentosääntöjen mukaisten lentojen (VFR-lentojen) osalta ja kyseisen luvun 4 kohdassa edellytetään, että lentopinnan 200 yläpuolella lennettäville VFR-lennoille vaaditaan erillinen lupa.

(5)

Menettelyjen, jotka liittyvät lupiin VFR-lentojen sallimiseksi lentopinnan 195 yläpuolella lentopinnalle 285 asti ulottuvassa ilmatilassa, on oltava avoimia ja läpinäkyviä kaikissa jäsenvaltioissa, eivätkä ne saa rajoittaa oikeutettujen VFR-lentojen sallimista tai ilmaliikennepalvelujen joustavuutta.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava turvallinen siirtyminen lentopinnan 195 yläpuolisen ilmatilan luokitteluun ilmatilaluokaksi C. Koska jotkin jäsenvaltiot vaativat siirtymäaikaa muuttaakseen ilmatilan luokitteluaan, tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä 1 päivään heinäkuuta 2007.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

1)

’ilmatilan varaamisella’ sitä, että laajuudeltaan määritelty ilmatila on tilapäisesti varattu ilmatilan käyttäjäryhmien yksinomaiseen tai erityiseen käyttöön;

2)

’ilmaliikennepalveluyksiköllä’ siviili- tai sotilasyksikköä, joka vastaa ilmaliikennepalvelujen tarjoamisesta;

3)

’mittarilentosääntöjen mukaisilla lennoilla’ (IFR-lennot) kaikkia lentoja, jotka suoritetaan kansainvälisestä siviili-ilmailusta vuonna 1944 tehdyn Chicagon yleissopimuksen liitteessä 2 (5) määriteltyjen mittarilentosääntöjen mukaisesti;

4)

’näkölentosääntöjen mukaisilla lennoilla’ (VFR-lennot) kaikkia lentoja, jotka suoritetaan kansainvälisestä siviili-ilmailusta vuonna 1944 tehdyn Chicagon yleissopimuksen liitteessä 2 (6) määriteltyjen näkölentosääntöjen mukaisesti;

5)

’ilmatilan luokittelulla’ ilmatilan luokittelua mitoiltaan määritetyiksi ja kirjaimilla nimetyiksi ilmaliikennepalvelun ilmatiloiksi, joissa voidaan lentää tietyntyyppisiä lentoja ja joita varten on määritelty ilmaliikennepalvelut ja toimintasäännöt; ilmaliikennepalvelun ilmatilat luokitellaan luokkiin A–G noudattaen kansainvälisestä siviili-ilmailusta tehdyn Chicagon yleissopimuksen liitteessä 11 (7) olevan 2 luvun 6 kohdan 1 alakohdassa määrättyä ilmatilaluokitusta.