24.11.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/59

NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS 2006/783/YOS,

tehty 6 päivänä lokakuuta 2006,

vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon Tanskan kuningaskunnan aloitteen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta olisi tultava oikeudellisen yhteistyön kulmakivi unionissa sekä siviili- että rikosoikeudellisissa asioissa.

(2)

Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien 51 kohdan mukaan rahanpesu on keskeisellä sijalla järjestäytyneessä rikollisuudessa ja se olisi kitkettävä kaikkialta, missä sitä esiintyy; Eurooppa-neuvosto on päättänyt pitää huolen siitä, että ryhdytään konkreettisiin toimiin rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämiseksi, jäädyttämiseksi, takavarikoimiseksi ja menetetyksi tuomitsemiseksi. Tältä osin Eurooppa-neuvosto kehottaa päätelmiensä 55 kohdassa lähentämään rahanpesun torjuntaa koskevia rikosoikeudellisia säännöksiä ja menettelyjä (esimerkiksi varojen jäljittäminen, jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen).

(3)

Kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesusta, etsinnästä, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta 8 päivänä marraskuuta 1990 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (”vuoden 1990 yleissopimus”). Yleissopimus velvoittaa sen allekirjoittaneita sopimuspuolia tunnustamaan ja panemaan täytäntöön toisen sopimuspuolen päätökset menetetyksi tuomitsemisesta tai saattamaan pyynnön omien toimivaltaisten viranomaistensa käsittelyyn menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tekemiseksi ja sen täytäntöön panemiseksi. Sopimuspuolet voivat evätä menetetyksi tuomitsemista koskevan pyynnön muun muassa silloin, jos rikos, jota pyyntö koskee, ei olisi rikos pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, tai jos rikos, jota pyyntö koskee, ei voi olla perusteena menetetyksi tuomitsemiselle pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan.

(4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 toimenpideohjelman rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi pitäen ensisijaisena painopistealueena (toimenpiteet 6 ja 7) sellaisen välineen hyväksymistä, jonka nojalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan todistusaineiston ja omaisuuden jäädyttämiseen. Ohjelman 3.3 kohdan mukaan toimenpideohjelman on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti määrä parantaa jäsenvaltiossa tehdyn, menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa muun muassa rikoksen uhrille palautettavan omaisuuden osalta, ottaen huomioon vuoden 1990 yleissopimus. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tällä puitepäätöksellä vähennetään sen soveltamisalalla perusteita täytäntöönpanosta kieltäytymiselle ja sillä lakkautetaan kaikki jäsenvaltioiden väliset järjestelmät, joilla menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös muunnetaan kansalliseksi päätökseksi.

(5)

Neuvoston puitepäätöksessä 2001/500/YOS (3) vahvistetaan rahanpesua ja rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamista, jäljittämistä, jäädyttämistä, takavarikoimista ja menetetyksi tuomitsemista koskevat säännökset. Puitepäätöksen mukaan jäsenvaltiot eivät saa tehdä tai pitää voimassa varaumia vuoden 1990 yleissopimuksen menetetyksi tuomitsemista koskevan 2 artiklan osalta siltä osin kuin rikoksesta voi enimmillään seurata yli yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus tai vapaudenrajoituksen käsittävä turvaamistoimenpide.

(6)	Neuvosto hyväksyi 22 päivänä heinäkuuta 2003 puitepäätöksen 2003/577/YOS omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (4).

(7)

Järjestäytyneen rikollisuuden päävaikuttimena on taloudellinen hyöty. Järjestäytyneen rikollisuuden tehokas ennaltaehkäisy ja torjunta edellyttävät siten toimien suuntaamista rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämiseen, jäädyttämiseen, takavarikoimiseen ja menetetyksi tuomitsemiseen. Väliaikaisten oikeudellisten toimenpiteiden, kuten jäädyttämisen ja takavarikon, vastavuoroisen tunnustamisen varmistaminen Euroopan unionissa ei yksin riitä, vaan tehokas talousrikollisuuden torjunta edellyttää myös rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista.

(8)

Tämän puitepäätöksen tavoitteena on helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten keskinäisessä tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa, niin että jäsenvaltion on tunnustettava ja pantava täytäntöön omalla alueellaan toisen jäsenvaltion rikosasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen tekemä päätös menetetyksi tuomitsemisesta. Tämä puitepäätös liittyy rikoksen tuottaman hyödyn, rikoksentekovälineiden ja rikoksella saadun omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta 24 päivänä helmikuuta 2005 tehtyyn puitepäätökseen 2005/212/YOS (5). Viimeksi mainitun puitepäätöksen tarkoituksena on varmistaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on tehokkaat säännöt siitä, milloin rikoksen tuottama hyöty voidaan tuomita menetetyksi, muun muassa säännöt todistustaakasta järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä rikoksesta tuomitun henkilön hallussa olevien varojen alkuperän suhteen.

(9)

Oikeuden päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen ja välittömään täytäntöönpanoon perustuva jäsenvaltioiden välinen yhteistyö edellyttää luottamusta siihen, että tunnustettavat ja täytäntöönpantavat päätökset tehdään aina laillisuus-, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen. Samoin edellytetään, että asianosaisten tai vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten oikeudet turvataan. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota siihen, että estetään oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden epärehellisten vaatimusten menestyminen.

(10)

Tämän puitepäätöksen asianmukainen käytännön soveltaminen edellyttää asianosaisten toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tiivistä yhteistyötä erityisesti niissä tapauksissa, jotka koskevat menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen samanaikaista täytäntöönpanoa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

(11)	Tässä puitepäätöksessä käytetyt ilmaisut ”rikoksen tuottama hyöty” ja ”rikoksentekovälineet” on määritelty riittävän väljästi, jotta ne kattavat tarvittaessa rikoksen kohteet.

(12)	Jos menetetyksi tuomitsemista koskevassa päätöksessä tarkoitetun omaisuuden sijainti on epäselvä, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä selvittämään kaikin käytettävissä olevin keinoin, myös kaikkia käytettävissä olevia tietojärjestelmiä käyttäen, missä tämä omaisuus tosiasiallisesti sijaitsee.

(13)

Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta, erityisesti sen VI luvusta, ilmeneviä periaatteita. Tässä puitepäätöksessä ei ole mitään sellaista, minkä voidaan katsoa estävän kieltäytymästä menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta, jos on objektiivisia perusteita olettaa, että päätös menetetyksi tuomitsemisesta on tehty jonkun henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, etnisen alkuperänsä, kansallisuutensa, kielensä, poliittisen mielipiteensä tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella tai että jokin kyseisistä syistä voi vahingoittaa hänen asemaansa.

(14)	Tämä puitepäätös ei estä jäsenvaltioita soveltamasta valtiosääntöönsä sisältyviä, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, yhdistymisvapautta, lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa viestintävälineissä koskevia säännöksiä.

(15)	Tässä puitepäätöksessä ei käsitellä omaisuuden palauttamista lailliselle omistajalleen.

(16)	Tämä puitepäätös ei vaikuta siihen, mihin tarkoitukseen jäsenvaltio käyttää päätöksen soveltamisen seurauksena saatuja varoja.

(17)	Tällä puitepäätöksellä ei rajoiteta niitä velvollisuuksia, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi sekä sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 33 artiklan mukaisesti,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tavoite

1. Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on vahvistaa säännöt, joiden nojalla jäsenvaltioiden on omalla alueellaan tunnustettava ja pantava täytäntöön toisen jäsenvaltion rikosasioissa toimivaltaisen tuomioistuimen tekemä päätös menetetyksi tuomitsemisesta.

2. Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita eikä niitä koskeviin oikeusviranomaisten velvoitteisiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

a)	’päätöksen tehneellä valtiolla’ jäsenvaltiota, jossa tuomioistuin on tehnyt menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen rikosoikeudellisessa menettelyssä;

b)	’täytäntöönpanovaltiolla’ jäsenvaltiota, jolle päätös menetetyksi tuomitsemisesta on toimitettu täytäntöönpanoa varten;

c)	’menetetyksi tuomitsemista koskevalla päätöksellä’ ja ’päätöksellä menetetyksi tuomitsemisesta’ tuomioistuimen oikeudenkäynnissä rikoksen tai rikosten perusteella määräämää lopullista seuraamusta tai toimenpidettä, jolla omaisuus otetaan lopullisesti pois;

’omaisuudella’ kaikenlaista aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä oikeudellisia asiakirjoja ja todistuksia omistus- tai muusta oikeudesta tällaiseen omaisuuteen, jonka päätöksen tehneen valtion tuomioistuin on päättänyt:

i)	olevan rikoksen tuottamaa hyötyä tai tällaisen hyödyn arvoa kokonaan tai osittain vastaavaa omaisuutta, tai

ii)	muodostavan tällaisen rikoksen tekovälineen, tai

iii)	olevan menetetyksi tuomittavaa, koska päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa sovelletaan puitepäätöksen 2005/212/YOS 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja laajempia valtuuksia menetetyksi tuomitsemiseen, tai

iv)	olevan menetetyksi tuomittavaa päätöksen tehneen valtion lainsäädännön mukaisten, laajempia valtuuksia menetetyksi tuomitsemiseen koskevien muiden säännösten nojalla.

e)	’rikoksen tuottamalla hyödyllä’ rikoksista koituvaa taloudellista etuutta. Se voi olla mitä tahansa omaisuutta;

f)	’rikoksentekovälineillä’ omaisuutta, jota osaksi tai kokonaan käytetään tai aiotaan käyttää millä tavalla tahansa rikoksen tai rikosten tekemiseen;

g)	’kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvat kulttuuriesineet’ määritellään jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY (6) 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

h)	jos menetetyksi tuomitsemista koskevaan päätökseen johtava rikosoikeudellinen menettely sisältää esirikoksen sekä rahanpesua, 8 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu rikos tarkoittaa esirikosta.

3 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten määrittäminen

1. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, mikä viranomainen tai mitkä viranomaiset ovat sen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisia toimimaan tämän puitepäätöksen mukaisesti, kun kyseinen jäsenvaltio on

—	päätöksen tehnyt valtio tai

—	täytäntöönpanovaltio.

2. Sen estämättä, mitä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, kukin jäsenvaltio voi, jos sen sisäinen järjestelmä sitä edellyttää, nimetä yhden tai useamman keskusviranomaisen, jonka tehtävänä on menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten hallinnollinen lähettäminen ja vastaanottaminen ja toimivaltaisten viranomaisten avustaminen.

3. Neuvoston pääsihteeristö toimittaa kyseiset tiedot kaikkien jäsenvaltioiden ja komission saataville.

4 artikla

Menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen lähettäminen

1. Jos kyseessä on rahamäärän menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös ja 2 kohdassa edellytetty todistus, jonka malli on liitteessä, voidaan lähettää sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa päätöksen tehneen valtion toimivaltaisella viranomaisella on perustellut syyt uskoa sillä luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, jota vastaan päätös menetetyksi tuomitsemisesta on tehty, olevan omaisuutta tai tuloja.

Jos kyseessä on tietyn omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös ja todistus voidaan lähettää sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa päätöksen tehneen valtion toimivaltaisella viranomaisella on perustellut syyt uskoa menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteena olevaa omaisuutta olevan.

Jos ei ole olemassa perusteita, joiden nojalla päätöksen tehnyt valtio voisi määrittää, mihin jäsenvaltioon päätös menetetyksi tuomitsemisesta voidaan lähettää, menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös voidaan lähettää sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa on sen luonnollisen henkilön asuinpaikka tai sen oikeushenkilön rekisteröity kotipaikka, jota vastaan menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on tehty.

2. Päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja todistus suoraan sen täytäntöönpanemiseen toimivaltaiselle täytäntöönpanovaltion viranomaiselle jollakin sellaisella tavalla, josta voidaan esittää kirjallinen todiste, niin että täytäntöönpanovaltio voi todeta aitouden. Alkuperäinen päätös menetetyksi tuomitsemisesta tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja alkuperäinen todistus on täytäntöönpanovaltion pyynnöstä lähetettävä tälle. Kaiken virallisen yhteydenpidon on tapahduttava suoraan mainittujen toimivaltaisten viranomaisten välillä.

3. Päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on allekirjoitettava todistus ja todistettava se sisällöltään oikeaksi.

4. Jos viranomainen, joka on toimivaltainen panemaan menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöön, ei ole päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen tiedossa, viimeksi mainitun on suoritettava kaikki tarpeelliset tiedustelut, myös Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteiden kautta, saadakseen tietoja täytäntöönpanovaltiolta.

5. Jos menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen vastaanottavalla täytäntöönpanovaltion viranomaisella ei ole toimivaltaa tunnustaa päätöstä ja toteuttaa sen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, sen on viran puolesta lähetettävä päätös viranomaiselle, joka on toimivaltainen panemaan päätöksen täytäntöön, ja ilmoitettava siitä päätöksen tehneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

5 artikla

Menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen lähettäminen yhdelle tai useammalle täytäntöönpanovaltiolle

1. Päätös menetetyksi tuomitsemisesta voidaan lähettää 4 artiklan mukaisesti vain yhdelle täytäntöönpanovaltiolle kerrallaan, ellei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu.

2. Tietyn omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös voidaan lähettää useampaan täytäntöönpanovaltioon samanaikaisesti, jos:

—	päätöksen tehneen valtion toimivaltaisella viranomaisella on perustellut syyt uskoa, että menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteena olevaa omaisuutta on eri täytäntöönpanovaltioissa, tai

—	tietyn menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteena olevan omaisuuden täytäntöönpano edellyttää toimia useammassa täytäntöönpanovaltiossa, tai

—	päätöksen tehneen valtion toimivaltaisella viranomaisella on perustellut syyt uskoa, että tietty menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteena oleva omaisuus on yhdessä kahdesta tai useammasta nimetystä täytäntöönpanovaltiosta.

3. Rahamäärän menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös voidaan lähettää samanaikaisesti useampaan täytäntöönpanovaltioon, jos päätöksen tehneen valtion toimivaltainen viranomainen katsoo, että siihen on erityinen tarve, esimerkiksi, jos:

—	asianomaista omaisuutta ei ole jäädytetty neuvoston puitepäätöksen 2003/577/YOS mukaisesti, tai

—	sen omaisuuden arvo, joka voidaan saada menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta päätöksen tehneessä valtiossa ja jossakin täytäntöönpanovaltiossa, ei todennäköisesti riitä päätöksen panemiseksi täytäntöön sen koko määrän osalta.

6 artikla

Rikokset

1. Menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on pantava täytäntöön ilman teon kaksoisrangaistavuuden tutkimista, jos teko, joka johti menetetyksi tuomitsemista koskevaan päätökseen, muodostaa jonkin tai joitakin seuraavista rikoksista päätöksen tehneen valtion lainsäädännössä määriteltyinä ja jos siitä voidaan päätöksen tehneessä valtiossa määrätä vapausrangaistus, joka on enimmillään vähintään kolme vuotta:

—	rikollisjärjestöön osallistuminen

—	terrorismi

—	ihmiskauppa

—	lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsipornografia

—	huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laiton kauppa

—	aseiden, ampumatarvikkeiden ja räjähteiden laiton kauppa

—

lahjonta

—	petos, mukaan lukien Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitettu Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuva petos

—

rahanpesu

—	rahan, mukaan lukien euron, väärentäminen

—	tietoverkkorikollisuus

—	ympäristörikollisuus, mukaan lukien uhanalaisten eläinlajien laiton kauppa ja uhanalaisten kasvilajien ja -lajikkeiden laiton kauppa

—	laittomassa maahantulossa ja maassa oleskelussa avustaminen

—	tahallinen henkirikos, vakava pahoinpitely ja vakavan ruumiinvamman aiheuttaminen

—	ihmisen elinten ja kudosten laiton kauppa

—	ihmisryöstö, vapaudenriisto ja panttivangiksi ottaminen

—	rasismi ja muukalaisviha

—	järjestäytynyt varkausrikollisuus tai aseellinen ryöstö

—	kulttuuriomaisuuden, mukaan lukien antiikki- ja taide-esineiden, laiton kauppa

—	petollinen menettely

—	ryöstöntapainen kiristys ja kiristys

—	tuotteiden laiton väärentäminen ja jäljentäminen

—	hallinnollisten asiakirjojen väärentäminen ja kaupankäynti väärennöksillä

—	maksuvälineväärennykset

—	hormonivalmisteiden ja muiden kasvua edistävien aineiden laiton kauppa

—	ydin- ja radioaktiivisten aineiden laiton kauppa

—	varastettujen ajoneuvojen kauppa

—

raiskaus

—	murhapoltto

—	Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovaltaan kuuluvat rikokset

—	ilma-aluksen tai aluksen kaappaus

—

tuhotyö.

2. Neuvosto voi yksimielisesti ja kuultuaan Euroopan parlamenttia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan edellytyksin päättää milloin vain lisätä muita rikoslajeja 1 kohdassa olevaan luetteloon. Neuvosto tarkastelee komission sille 22 artiklan mukaisesti antaman kertomuksen perusteella, onko tätä luetteloa aiheellista laajentaa tai muuttaa.

3. Rikosten osalta, jotka eivät kuulu 1 kohdan piiriin, täytäntöönpanovaltio voi asettaa menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytykseksi, että teko, joka johti menetetyksi tuomitsemista koskevaan päätökseen, on rikos, joka täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan mahdollistaa menetetyksi tuomitsemisen, riippumatta rikoksen tunnusmerkistöstä tai luokittelusta päätöksen tehneen valtion lainsäädännössä.

7 artikla

Tunnustaminen ja täytäntöönpano

1. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset tunnustavat 4 ja 5 artiklan mukaisesti lähetetyn päätöksen menetetyksi tuomitsemisesta vaatimatta muita muodollisuuksia ja toteuttavat viipymättä kaikki tarvittavat toimet sen täytäntöönpanemiseksi, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset päättävät vedota johonkin 8 artiklan mukaiseen perusteeseen olla tunnustamatta päätöstä tai panematta sitä täytäntöön tai johonkin 10 artiklan mukaiseen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisperusteeseen.

2. Mikäli täytäntöönpanopyyntö koskee tiettyä omaisuutta, päätöksen tehneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos se on kyseisten valtioiden lainsäädännön mukaista, sopia, että menetetyksi tuomitseminen voidaan täytäntöönpanovaltiossa panna täytäntöön määräämällä maksettavaksi omaisuuden arvoa vastaava rahamäärä.

3. Jos menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös koskee rahamäärää ja jos maksua ei saada, täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset panevat menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöön 1 kohdan mukaisesti kohdistamalla täytäntöönpanon mihin tahansa kyseiseen tarkoitukseen saatavilla olevaan omaisuuteen.

4. Jos menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös koskee rahamäärää, täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset muuttavat tarvittaessa täytäntöönpantavan määrän täytäntöönpanovaltion valuutaksi menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tekemisajankohdan valuuttakurssia käyttäen.

5. Kukin jäsenvaltio voi neuvoston pääsihteeristöön talletettavalla ilmoituksella ilmoittaa, että sen toimivaltaiset viranomaiset eivät tunnusta eivätkä pane täytäntöön päätöksiä menetetyksi tuomitsemisesta tilanteessa, jossa omaisuus tuomittiin menetetyksi 2 artiklan d alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen laajempien menetetyksi tuomitsemisvaltuuksien nojalla. Tällainen ilmoitus voidaan peruuttaa milloin tahansa.

8 artikla

Perusteet olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön

1. Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön päätöstä menetetyksi tuomitsemisesta, jos 4 artiklassa edellytettyä todistusta ei esitetä, se on puutteellinen tai se ei selvästikään vastaa päätöstä.

2. Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen oikeusviranomainen, joka määritellään kyseisen valtion lainsäädännössä, voi myös kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön päätöstä menetetyksi tuomitsemisesta, jos todetaan, että:

a)	menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpano olisi vastoin ne bis in idem -periaatetta;

jossakin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista tapauksista menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen perusteena oleva teko ei ole menetetyksi tuomitsemisen mahdollistava rikos täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan. Veron, maksun, tullin tai valuuttatoimen osalta menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta ei kuitenkaan voida kieltäytyä sen perusteella, että täytäntöönpanovaltion lainsäädäntö ei määrää samantyyppisiä veroja tai maksuja tai se ei sisällä veroja, maksuja, tulleja tai valuuttatoimia koskevia samantyyppisiä säännöksiä kuin päätöksen tehneen valtion lainsäädäntö;

c)	on olemassa täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen koskemattomuus tai erioikeus, joka estäisi asianomaisen omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevan kansallisen päätöksen täytäntöönpanon;

täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaiset asianosaisten, mukaan lukien vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten, oikeudet tekevät menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöön panemisen mahdottomaksi, myös jos tämä johtuu 9 artiklan mukaisten oikeussuojakeinojen käyttämisestä;

asianomainen henkilö ei 4 artiklan 2 kohdassa edellytetyn todistuksen mukaan ollut henkilökohtaisesti läsnä eikä hänellä ollut edustajanaan lainoppinutta asiamiestä menetetyksi tuomitsemista koskevaan päätökseen johtaneessa oikeudenkäynnissä, ellei todistuksesta käy ilmi, että oikeudenkäynnistä annettiin hänelle henkilökohtaisesti tai hänen kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisen edustajansa kautta tieto päätöksen tehneen valtion lainsäädännön mukaisesti tai että henkilö on ilmoittanut, ettei hän riitauta menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä;

päätös menetetyksi tuomitsemisesta perustuu sellaisia rikoksia koskevaan rikosoikeudelliseen menettelyyn, jotka

—	katsotaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan tehdyiksi kokonaan tai osittain sen alueella tai sen alueeseen rinnastettavassa paikassa, tai

—	on tehty päätöksen tehneen valtion alueen ulkopuolella eikä täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan ole mahdollista ryhtyä oikeudenkäyntiin kyseisistä rikoksista, jos ne on tehty täytäntöönpanovaltion alueen ulkopuolella;

g)	päätös menetetyksi tuomitsemisesta tehtiin kyseisen viranomaisen mielestä tilanteessa, jossa omaisuus tuomittiin menetetyksi 2 artiklan d alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen laajempien menetetyksi tuomitsemisvaltuuksien nojalla;

h)	menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpano-oikeus on täytäntöönpanovaltion vanhentumissäännösten mukaan vanhentunut, edellyttäen, että teot kuuluvat kyseisen valtion lainkäyttövallan piiriin sen oman rikoslainsäädännön mukaan.

3. Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että:

—	päätös menetetyksi tuomitsemisesta tehtiin tilanteessa, jossa omaisuus tuomittiin menetetyksi 2 artiklan d alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen laajempien menetetyksi tuomitsemisvaltuuksien nojalla, ja

—	päätös menetetyksi tuomitsemisesta jää sen vaihtoehdon soveltamisalan ulkopuolelle, jonka täytäntöönpanovaltio on valinnut puitepäätöksen 2005/212/YOS 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

sen on pantava päätös menetetyksi tuomitsemisesta täytäntöön vähintään samassa laajuudessa kuin mitä kansallisessa lainsäädännössä säädetään samanlaisten kansallisten tapausten osalta.

4. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti harkittava päätöksen tehneen valtion toimivaltaisten viranomaisten kuulemista kaikin asianmukaisin keinoin ennen kuin ne päättävät olla tunnustamatta ja panematta täytäntöön menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä 2 kohdan nojalla tai ennen kuin ne päättävät rajata täytäntöönpanon 3 kohdan nojalla. Kuuleminen on pakollista tapauksissa, joissa päätös todennäköisesti perustuu:

—	1 kohtaan, tai

—	2 kohdan a, e, f tai g alakohtaan, tai

—	2 kohdan d alakohtaan, jos tietoja ei toimiteta 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tai

—	3 kohtaan.

5. Jos päätöstä menetetyksi tuomitsemisesta on mahdotonta panna täytäntöön siitä syystä, että menetetyksi tuomittu omaisuus on jo tuomittu menetetyksi, kadonnut tai tuhoutunut tai sitä ei pystytä löytämään todistuksessa mainitusta paikasta tai omaisuuden sijaintipaikkaa ei ole riittävän tarkasti ilmoitettu, edes päätöksen tehneen valtion kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen, siitä on ilmoitettava viipymättä päätöksen tehneen valtion toimivaltaisille viranomaisille.

9 artikla

Oikeussuojakeinot tunnustamista ja täytäntöönpanoa vastaan täytäntöönpanovaltiossa

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että kaikilla asianosaisilla, mukaan lukien vilpittömässä mielessä toimivilla kolmansilla osapuolilla, on oikeuksiensa suojelemiseksi käytettävissään oikeussuojakeinot menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen 7 artiklan mukaista tunnustamista ja täytäntöönpanoa vastaan. Kanne nostetaan täytäntöönpanovaltion tuomioistuimessa kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Kanteella voi olla lykkäävä vaikutus täytäntöönpanovaltion lainsäädännön nojalla.

2. Menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tekemisen aineellisia perusteita ei voi riitauttaa täytäntöönpanovaltion tuomioistuimessa.

3. Jos kanne nostetaan täytäntöönpanovaltion tuomioistuimessa, siitä on ilmoitettava päätöksen tehneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

10 artikla

Täytäntöönpanon lykkääminen

1. Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi lykätä 4 ja 5 artiklan mukaisesti lähetetyn menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa:

jos se rahamäärän menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen osalta katsoo, että päätöksen täytäntöönpanon johdosta saatavan omaisuuden kokonaisarvo on vaarassa ylittää menetetyksi tuomitsemista koskevassa päätöksessä määrätyn määrän sen vuoksi, että päätös menetetyksi tuomitsemisesta pannaan samanaikaisesti täytäntöön useammassa jäsenvaltiossa;

tai

b)	9 artiklassa tarkoitetuissa oikeussuojakeinotapauksissa; tai

c)	jos menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpano saattaisi haitata parhaillaan suoritettavaa rikostutkintaa tai rikosoikeudellista menettelyä, siihen saakka kun se katsoo tämän olevan asianmukaista; tai

d)	jos katsotaan olevan tarpeen käännättää täytäntöönpanovaltion kustannuksella menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös tai osia siitä, kunnes päätöksestä tehty käännös saadaan käyttöön; tai

e)	jos omaisuus on jo menetetyksi tuomitsemista koskevan menettelyn kohteena täytäntöönpanovaltiossa.

2. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä lykkäyksen aikana kaikkiin toimenpiteisiin, joihin se ryhtyisi samanlaisessa kansallisessa tapauksessa sen estämiseksi, ettei omaisuus olisikaan enää saatavilla menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa varten.

3. Jos täytäntöönpanoa on lykätty 1 kohdan a alakohdan nojalla, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava välittömästi asiasta päätöksen tehneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle jollakin sellaisella tavalla, josta voidaan esittää kirjallinen todiste, ja päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on noudatettava 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita.

4. Edellä 1 kohdan b, c, d ja e alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä toimitettava päätöksen tehneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle selvitys lykkäämisestä, mukaan lukien lykkäämisen perusteet ja jos mahdollista sen oletettu kesto, jollakin sellaisella tavalla, josta voidaan esittää kirjallinen todiste.

Kun perustetta lykkäämiselle ei enää ole, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava viipymättä tarpeelliset toimenpiteet menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi ja ilmoitettava siitä päätöksen tehneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle jollakin sellaisella tavalla, josta voidaan esittää kirjallinen todiste.

11 artikla

Useita menetetyksi tuomitsemista koskevia päätöksiä

Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät:

—	kahta tai useampaa rahamäärän menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä, jotka on tehty samaa luonnollista tai oikeushenkilöä vastaan, ja asianomaisella henkilöllä ei ole täytäntöönpanovaltiossa tarpeeksi varoja kaikkien päätösten täytäntöönpanoon, tai

—	kahta tai useampaa tietyn saman omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä,

täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen päättää täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti, mikä tai mitkä menetetyksi tuomitsemista koskevista päätöksistä pannaan täytäntöön, ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, joihin voivat kuulua se, liittyykö tapaukseen jäädytettyjä varoja, rikoksen suhteellinen vakavuus ja sen tekopaikka sekä kunkin päätöksen tekemisajankohta ja kunkin päätöksen lähettämisajankohta.

12 artikla

Täytäntöönpanoon sovellettava lainsäädäntö

1. Menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä, ja tämän valtion viranomaisilla on yksin toimivalta päättää täytäntöönpanomenettelyistä ja määrätä kaikista niihin liittyvistä toimenpiteistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

2. Jos asianomainen henkilö pystyy esittämään todisteen menetetyksi tuomitsemisen täytäntöönpanosta joko kokonaan tai osittain missä tahansa valtiossa, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on kuultava päätöksen tehneen valtion toimivaltaista viranomaista millä tahansa asianmukaisella tavalla. Mikäli rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemistapauksessa osa varoista peritään menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen mukaisesti muussa kuin täytäntöönpanovaltiossa, tämä määrä on kokonaisuudessaan vähennettävä täytäntöönpanovaltiossa täytäntöönpantavasta määrästä.

3. Oikeushenkilöä vastaan tehty päätös menetetyksi tuomitsemisesta on pantava täytäntöön, vaikka täytäntöönpanovaltio ei tunnustaisikaan oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun periaatetta.

4. Täytäntöönpanovaltio ei voi määrätä 4 ja 5 artiklan mukaisesti lähetetyn menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen vaihtoehtona toimenpiteitä, esimerkiksi vapausrangaistusta tai muuta henkilön vapautta rajoittavaa toimenpidettä, ellei päätöksen tehnyt valtio ole antanut tähän suostumustaan.

13 artikla

Amnestia, armahdus, menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen uudelleen käsittely

1. Sekä päätöksen tehnyt valtio että täytäntöönpanovaltio voivat myöntää yleisen armahduksen tai armahduksen.

2. Ainoastaan päätöksen tehnyt valtio voi ratkaista menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen uudelleen käsittelyä koskevat hakemukset.

14 artikla

Menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen lähettämisen seuraukset

1. Menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen lähettäminen yhdelle tai useammalle täytäntöönpanovaltiolle 4 ja 5 artiklan mukaisesti ei rajoita päätöksen tehneen valtion oikeutta panna itse täytäntöön päätös menetetyksi tuomitsemisesta;

2. Jos päätös rahamäärän menetetyksi tuomitsemisesta on lähetetty yhdelle tai useammalle täytäntöönpanovaltiolle, päätöksen täytäntöönpanon johdosta saatavan omaisuuden kokonaisarvo ei saa ylittää menetetyksi tuomitsemista koskevassa päätöksessä määrättyä enimmäismäärää;

3. Päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta välittömästi asianomaisen täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle jollakin sellaisella tavalla, josta voidaan esittää kirjallinen todiste:

jos se esimerkiksi täytäntöönpanovaltion sille 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittaman tiedon perusteella katsoo täytäntöönpanon olevan vaarassa ylittää enimmäismäärän. Jos sovelletaan 10 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman pian, että tämä vaara on lakannut olemasta.

b)	jos menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on pantu kokonaan tai osittain täytäntöön päätöksen tehneessä valtiossa tai muussa täytäntöönpanovaltiossa. Se määrä, jonka osalta menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä ei ole vielä pantu täytäntöön, on ilmoitettava tarkasti.

c)	jos päätöksen tehneen valtion viranomainen, sen jälkeen kun päätös menetetyksi tuomitsemisesta on 4 ja 5 artiklan mukaisesti lähetetty, ottaa vastaan rahasumman, jonka asianomainen henkilö on päätöksen johdosta vapaaehtoisesti maksanut. Tällöin sovelletaan 12 artiklan 2 kohtaa.

15 artikla

Täytäntöönpanon lopettaminen

Päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava välittömästi täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle jollakin sellaisella tavalla, josta voidaan esittää kirjallinen todiste, ratkaisusta tai toimenpiteestä, jonka seurauksena päätös menetetyksi tuomitsemisesta ei enää ole täytäntöönpanokelpoinen tai se vedetään jostain muusta syystä pois täytäntöönpanovaltiosta. Täytäntöönpanovaltion on lopetettava menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpano heti kun se saa päätöksen tehneen valtion toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksen tällaisesta ratkaisusta tai toimenpiteestä.

16 artikla

Menettely menetetyksi tuomitun omaisuuden suhteen

1. Täytäntöönpanovaltion on meneteltävä menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon johdosta saatujen rahamäärien suhteen seuraavasti:

a)	jos menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon johdosta saatu määrä on alle 10 000 euroa tai sitä vastaava määrä, se kuuluu täytäntöönpanovaltiolle;

b)	kaikissa muissa tapauksissa täytäntöönpanovaltion on siirrettävä 50 prosenttia menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon johdosta saadusta määrästä päätöksen tehneelle valtiolle.

2. Menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon johdosta saadun muun omaisuuden kuin rahan suhteen on meneteltävä jollakin seuraavista tavoista täytäntöönpanovaltion valinnan mukaan:

a)	omaisuus voidaan myydä, jolloin myynnin tuoton suhteen menetellään 1 kohdan mukaisesti;

b)	omaisuus voidaan siirtää päätöksen tehneelle valtiolle. Jos päätös menetetyksi tuomitsemisesta koskee rahamäärää, omaisuus voidaan siirtää päätöksen tehneelle valtiolle vasta sitten, kun kyseinen valtio on antanut tähän suostumuksensa;

c)	kun ei voida soveltaa a eikä b kohtaa, omaisuuden suhteen voidaan menetellä jollain muulla tavalla täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti.

3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, täytäntöönpanovaltion ei tarvitse myydä tai palauttaa menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteena olevia yksittäisiä esineitä, jotka ovat kyseisen valtion kansalliseen perintöön kuuluvia kulttuuriesineitä.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan, jos päätöksen tehneen valtion ja täytäntöönpanovaltion välillä ei ole muuta sovittu.

17 artikla

Täytäntöönpanon tuloksista tiedottaminen

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä päätöksen tehneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle jollakin sellaisella tavalla, josta voidaan esittää kirjallinen todiste:

a)	menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen lähettämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

b)	päätöksestä olla tunnustamatta päätöstä menetetyksi tuomitsemisesta sekä tällaisen päätöksen perustelut;

c)	menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen jättämisestä täytäntöönpanematta kokonaan tai osittain 11 artiklassa, 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista syistä;

d)	menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta heti kun se on suoritettu loppuun;

e)	vaihtoehtoisten toimenpiteiden soveltamisesta 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

18 artikla

Korvaaminen

1. Jos täytäntöönpanovaltio on lainsäädäntönsä nojalla vastuussa vahingosta, jonka sille 4 ja 5 artiklan mukaisesti toimitetun, menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpano on aiheuttanut jollekin 9 artiklassa mainitulle asianosaiselle osapuolelle, päätöksen tehnyt valtio korvaa täytäntöönpanovaltiolle kyseisen vastuun nojalla mainitulle osapuolelle maksetut vahingonkorvaukset, paitsi jos ja siltä osin kuin vahinko tai sen osa on aiheutunut yksinomaan täytäntöönpanovaltion menettelystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan 2 kohdan soveltamista.

2. Edellä 1 kohta ei rajoita luonnollisten tai oikeushenkilöiden vahingonkorvausvaatimuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamista.

19 artikla

Kielet

1. Todistus on käännettävä täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin niistä.

2. Jäsenvaltio voi tätä puitepäätöstä tehtäessä tai myöhemmin ilmoittaa neuvoston pääsihteeristöön talletettavassa ilmoituksessa, että se hyväksyy käännöksen yhdellä tai usealla muulla Euroopan yhteisöjen toimielinten virallisella kielellä.

20 artikla

Kulut

1. Jäsenvaltiot eivät voi vaatia toisiltaan korvausta tämän puitepäätöksen soveltamisesta aiheutuvista kuluista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan soveltamista.

2. Jos täytäntöönpanovaltiolla on ollut mielestään suuria tai poikkeuksellisia kuluja, se voi ehdottaa päätöksen tehneelle valtiolle, että kulut jaetaan. Päätöksen tehnyt valtio ottaa tällaisen ehdotuksen huomioon täytäntöönpanovaltion toimittamien yksityiskohtaisten erittelyjen pohjalta.

21 artikla

Suhde muihin sopimuksiin ja järjestelyihin

Tämä puitepäätös ei vaikuta jäsenvaltioiden välisten kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen soveltamiseen, sikäli kuin ne entisestään yksinkertaistavat tai helpottavat menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten täytäntöönpanomenettelyjä.

22 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän puitepäätöksen säännösten noudattamiseksi viimeistään 24. päivänä marraskuuta 2008.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina säännökset, joilla jäsenvaltioiden tästä puitepäätöksestä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä. Neuvosto arvioi komission näiden tietojen avulla laatiman kertomuksen perusteella viimeistään 24. päivänä marraskuuta 2009, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet.

3. Neuvoston pääsihteeristö antaa 7 artiklan 5 kohdan ja 19 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyt ilmoitukset tiedoksi jäsenvaltioille ja komissiolle.

4. Jäsenvaltio, joka on kokenut toistuvia ongelmia tai toisen jäsenvaltion toimimattomuutta menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisessa tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa voi, jos kyseisiä ongelmia ei ole saatu ratkaistua kahdenvälisissä neuvotteluissa, ilmoittaa asiasta neuvostolle tämän puitepäätöksen täytäntöönpanon arvioimiseksi jäsenvaltioiden tasolla.

5. Täytäntöönpanovaltioina toimivien jäsenvaltioiden on toimitettava neuvostolle ja komissiolle kalenterivuoden alussa ilmoitus niiden tapausten lukumäärästä, joissa 17 artiklan b alakohtaa on sovellettu, sekä tiivistelmä päätösten perusteluista.

Komissio laatii viimeistään 24. päivänä marraskuuta 2013 selvityksen vastaanottamiensa tietojen pohjalta ja esittää asianmukaiseksi katsomansa aloitteet.

23 artikla

Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Luxemburgissa 6 päivänä lokakuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. RAJAMÄKI

(1) EYVL C 184, 2.8.2002, s. 8.

(2) Lausunto annettu 20. marraskuuta 2002 (EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 205).

(3) EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1.

(4) EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45.

(5) EUVL L 68, 15.3.2005, s. 49.

(6) EYVL L 74, 27.3.1993, s. 74, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/38/EY (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 43).

LIITE

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2006/783/YOS 4 artiklassa tarkoitettu

TODISTUS