3.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 289/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1775/2005,

annettu 28 päivänä syyskuuta 2005,

maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY (3) on edistänyt merkittävällä tavalla kaasun sisämarkkinoiden luomista. Sääntelyjärjestelmään on nyt tarpeen tehdä rakennemuutoksia erityisesti kaasun kaupan osalta jäljellä olevien, sisämarkkinoiden toteuttamista haittaavien esteiden poistamiseksi. On tarpeen antaa teknisiä lisäsääntöjä, jotka koskevat erityisesti kolmansien osapuolten verkkoon pääsyyn liittyviä palveluja, kapasiteetinjakomekanismin ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteita sekä avoimuusvaatimuksia.

(2)

Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin, jäljempänä ”foorumi”, vuonna 2002 hyväksymien hyviä toimintatapoja koskevien ensimmäisten suuntaviivojen täytäntöönpanosta ja seurannasta saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen huolehtia siitä, että suuntaviivoissa vahvistetuista säännöistä tulee oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia, jotta varmistettaisiin niiden täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa ja annettaisiin käytännössä vähimmäistakeet tasavertaisen markkinoillepääsyn edellytyksistä.

(3)

Toinen yhteinen säännöstö ”Hyviä toimintatapoja koskevat toiset suuntaviivat” hyväksyttiin foorumin 24 ja 25 päivänä syyskuuta 2003 pitämässä kokouksessa, ja tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa kyseisten suuntaviivojen pohjalta perusperiaatteet ja -säännöt, jotka koskevat verkkoonpääsyä ja kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja, ylikuormituksen hallintaa, avoimuutta, tasehallintaa ja kapasiteettioikeuksilla käytävää kauppaa.

(4)

Direktiivin 2003/55/EY 15 artikla mahdollistaa yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan. Tässä asetuksessa asetetut säännöt eivät näin ollen edellytä muutoksia kansallisiin siirto- ja jakeluverkkojärjestelmiin, mikäli nämä ovat direktiivin 2003/55/EY määräysten ja erityisesti sen 15 artiklan mukaisia.

(5)

Korkeapaineputkistot, jotka yhdistävät paikalliset jakelijat kaasuverkkoon ja joita ei käytetä ensisijaisesti paikallisen jakelun yhteydessä, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.

(6)

On määriteltävä perusteet, joilla verkkoonpääsytariffit vahvistetaan, jotta varmistettaisiin, että maksut ovat täysin syrjimättömyysperiaatteen ja hyvin toimivien sisämarkkinoiden tarpeiden mukaiset, että niissä otetaan täysin huomioon järjestelmän toimivuuden tarve ja että ne vastaavat todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia. Samalla olisi otettava mukaan asianmukainen tuotto sijoitetulle pääomalle ja otettava tarvittaessa huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi.

(7)

Verkkoonpääsytariffeja laskettaessa on tärkeää ottaa huomioon todelliset kustannukset, sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia, sekä tarve saada asianmukainen tuotto sijoitetulle pääomalle ja luoda kannustimia uuden infrastruktuurin rakentamiseen. Sääntelyviranomaisten suorittamalla tariffien vertailevalla arvioinnilla on tässä suhteessa merkitystä, varsinkin jos putkistojen välillä on tehokasta kilpailua.

(8)

Markkinaehtoisten järjestelyjen, kuten huutokauppojen, käytön tariffien määrittämisessä on oltava direktiivin 2003/55/EY säännösten mukaista.

(9)

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät yhteiset vähimmäispalvelut ovat tarpeen, jotta koko yhteisössä olisi käytännössä voimassa yhteiset verkkoonpääsyä koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta varmistettaisiin kolmansien osapuolten verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen riittävä yhteentoimivuus ja jotta voitaisiin hyödyntää hyvin toimivien kaasun sisämarkkinoiden tuomia etuja.

(10)

Viittaukset yhdenmukaisiin siirtosopimuksiin siirtoverkonhaltijan verkkoon tapahtuvan syrjimättömän pääsyn yhteydessä eivät merkitse sitä, että tietyn verkonhaltijan siirtosopimusten ehtojen ja edellytysten jäsenvaltiossa olisi oltava samat kuin jonkin toisen siirtoverkonhaltijan sopimusehtojen ja -edellytysten kyseisessä tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, ellei ole asetettu vähimmäisvaatimuksia, jotka kaikkien siirtosopimusten on täytettävä.

(11)

Verkkojen sopimusperusteinen ylikuormituksen hallinta on tärkeä kaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvä kysymys. On laadittava yhteiset säännöt, joilla tasapainotetaan tarve vapauttaa käyttämätön kapasiteetti ”käytä tai menetä” -periaatteen mukaisesti ja kyseisen kapasiteetin haltijoiden oikeudet käyttää sitä tarvittaessa ja joiden avulla lisätään samalla kapasiteettikaupan likviditeettiä.

(12)

Vaikka verkkojen fyysinen ylikuormitus aiheuttaa nykyään harvoin ongelmia yhteisössä, siitä voi kuitenkin tulevaisuudessa tulla ongelma. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa perusperiaate riittämättömän kapasiteetin jakamiselle tällaisissa tilanteissa.

(13)

Jotta verkonkäyttäjät voisivat käyttää kaasuverkkoja tehokkaasti, ne tarvitsevat tietoa erityisesti teknisistä vaatimuksista ja käytettävissä olevasta kapasiteetista voidakseen hyödyntää sisämarkkinoilla ilmeneviä liiketoimintamahdollisuuksia. Tällaisia avoimuusvaatimuksia koskevat yhteiset vähimmäisnormit ovat välttämättömiä. Kyseiset tiedot voidaan julkistaa eri tavoin, myös sähköisesti.

(14)

Siirtoverkonhaltijoiden hoitamat syrjimättömät ja avoimet kaasualan tasehallintajärjestelmät ovat tärkeitä mekanismeja erityisesti markkinoiden uusille yrittäjille, joiden voi olla vaikeampaa tasapainottaa oma kokonaismyyntinsä kuin markkinoiden vakiintuneiden yritysten. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan, että siirtoverkonhaltijat käyttävät tällaisia mekanismeja syrjimättömien, avointen ja tehokkaiden verkkoonpääsyä koskevien edellytysten mukaisella tavalla.

(15)

Ensisijaisilla kapasiteettioikeuksilla käytävä kauppa on tärkeä osa kilpailuun perustuvien markkinoiden kehittämistä ja likviditeetin luomista. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava kyseistä asiaa koskevat perussäännöt.

(16)

On tarpeen varmistaa, että yritykset, jotka saavat kapasiteettioikeuksia, voivat myydä niitä muille luvan saaneille yrityksille kapasiteettimarkkinoiden asianmukaisen likviditeetin varmistamiseksi. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan ole esteenä järjestelmälle, jossa tiettynä kansallisella tasolla määriteltävänä aikana käyttämättä jäänyttä kapasiteettia tarjotaan uudelleen markkinoilla kiinteältä pohjalta.

(17)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen suuntaviivojen noudattaminen.

(18)

Tämän asetuksen liitteenä olevissa suuntaviivoissa määritellään hyviä toimintatapoja koskevien toisten suuntaviivojen pohjalta yksityiskohtaiset säännöt, joilla nämä periaatteet pannaan täytäntöön. Näitä sääntöjä muutetaan tarvittaessa ajan mittaan ottaen huomioon erot kansallisissa maakaasujärjestelmissä.

(19)

Ehdottaessaan asetuksen liitteessä vahvistettujen suuntaviivojen muuttamista komission olisi varmistettava, että kaikkia niitä asianomaisia osapuolia, ammatillisten järjestöjen edustamina, joita nämä suuntaviivat koskevat, sekä foorumissa kokoontuvia jäsenvaltioita kuullaan ennalta, ja komission olisi pyydettävä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisia osallistumaan tähän työhön.

(20)

Jäsenvaltiot ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset olisi velvoitettava toimittamaan asiaa koskevia tietoja komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina.

(21)

Tämä asetus ja sen mukaisesti hyväksytyt suuntaviivat eivät rajoita yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista.

(22)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli oikeudenmukaisten sääntöjen antamista maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä, vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Sisältö ja soveltamisala

1.   Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa syrjimättömät säännöt maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Tähän kuuluu yhdenmukaisten periaatteiden vahvistaminen verkkoonpääsytariffeille tai niiden laskennan perustana oleville menetelmille, kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen luominen sekä kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevat yhdenmukaiset periaatteet, avoimuusvaatimusten asettaminen, tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut sekä kapasiteettikaupan helpottaminen.

2.   Jäsenvaltiot voivat perustaa direktiiviä 2003/55/EY noudattaen yksikön tai elimen yhtä tai useampaa tyypillisesti siirtoverkonhaltijalle osoitettua tehtävää varten, ja tähän yksikköön tai elimeen sovelletaan tämän asetuksen vaatimuksia.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

”siirrolla” maakaasun siirtämistä putkistoissa, jotka sisältävät pääasiassa korkeapaineputkia, mutta ei tuotantovaiheen aikaisia putkistoja eikä pääasiassa maakaasun paikalliseen jakeluun käytettäviä korkeapaineputkistojen osia, asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta;

2)

”siirtosopimuksella” sopimusta, jonka siirtoverkonhaltija on tehnyt verkonkäyttäjän kanssa siirron toteuttamiseksi;

3)

”kapasiteetilla” tavanomaisina kuutiometreinä aikayksikköä kohden tai energiayksikkönä aikayksikköä kohden ilmaistua enimmäisvirtausta, johon verkonkäyttäjällä on siirtosopimuksen määräysten mukaan oikeus;

4)

”käyttämättömällä kapasiteetilla” kiinteätä kapasiteettia, jota verkon käyttäjä on saanut haltuunsa siirtosopimuksen mukaisesti, mutta josta kyseinen käyttäjä ei ole tehnyt ilmoitusta sopimuksessa määrätyn määräajan kuluessa;

5)

”ylikuormituksen hallinnalla” siirtoverkonhaltijan kapasiteetin hallintaa, jonka tavoitteena on optimoida ja maksimoida teknisen kapasiteetin käyttö ja havaita ajoissa tulevat ylikuormitus- ja kyllästymispisteet;

6)

”jälkimarkkinoilla” markkinoita, joilla kapasiteettikauppaa käydään muulla tavoin kuin ensimarkkinoilla;

7)

”ilmoituksella” verkonkäyttäjän siirtoverkonhaltijalle tekemää ennakkoilmoitusta virrasta, jonka verkonkäyttäjä haluaa syöttää verkkoon tai ottaa verkosta;

8)

”uudelleenilmoituksella” myöhempää korjatun ilmoituksen antamista;

9)

”järjestelmän toimivuudella” siirtoverkon, mukaan lukien tarvittavat siirtojärjestelmän laitteet, tilannetta, jossa maakaasun paine ja laatu pysyvät siirtoverkonhaltijan vahvistamien ala- ja ylärajojen sisäpuolella ja jossa maakaasun siirto on näin ollen varmistettu teknisesti;

10)

”tasehallintajaksolla” jaksoa, jonka kuluessa kunkin verkonkäyttäjän on korvattava energiayksikköinä ilmaistun maakaasumäärän otto syöttämällä siirtoverkkoon sama määrä maakaasua siirtosopimuksen tai verkon käyttösääntöjen mukaisesti;

11)

”verkonkäyttäjällä” siirtoverkonhaltijan asiakasta tai potentiaalista asiakasta sekä siirtoverkonhaltijaa itseään siinä määrin kuin niiden on tarpeen harjoittaa toimintojaan siirron yhteydessä;

12)

”keskeytyvillä palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia keskeytyvään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

13)

”keskeytyvällä kapasiteetilla” kaasunsiirtokapasiteettia, jonka käytön siirtoverkonhaltija voi keskeyttää siirtosopimuksessa asetetuin ehdoin;

14)

”pitkäaikaisilla palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia palveluja, jotka kestävät vähintään yhden vuoden;

15)

”lyhytaikaisilla palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia palveluja, jotka kestävät alle yhden vuoden;

16)

”kiinteällä kapasiteetilla” kaasunsiirtokapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija takaa sopimuksella olevan keskeytymätöntä;

17)

”kiinteillä palveluilla” siirtoverkonhaltijan tarjoamia kiinteään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

18)

”teknisellä kapasiteetilla” kiinteää enimmäiskapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija voi tarjota verkonkäyttäjille, ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja siirtoverkkoa koskevat toimintavaatimukset;

19)

”sovitulla kapasiteetilla” kapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija on jakanut verkonkäyttäjälle siirtosopimuksen nojalla;

20)

”käytettävissä olevalla kapasiteetilla” teknisen kapasiteetin osaa, jota ei ole jaettu ja joka on tietyllä hetkellä verkon käytettävissä;

21)

”sopimusperusteisella ylikuormituksella” tilannetta, jossa kiinteän kapasiteetin kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin;

22)

”ensimarkkinoilla” markkinoita, joilla siirtoverkonhaltija käy suoraan kauppaa kapasiteetilla;

23)

”fyysisellä ylikuormituksella” tilannetta, jossa todellisten toimitusten kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin jonakin ajankohtana.

2.   Lisäksi sovelletaan direktiivin 2003/55/EY 2 artiklassa olevia määritelmiä, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi, lukuun ottamatta direktiivin 2003/55/EY 2 artiklan 3 kohdassa olevaa siirron määritelmää.

3 artikla

Verkkoonpääsytariffit

1.   Sellaisten siirtoverkonhaltijoiden soveltamien tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien, jotka sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti, samoin kuin mainitun direktiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistujen tariffien, on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon järjestelmän toimivuuden ja parantamisen tarve, niiden on vastattava todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia. Samalla on otettava mukaan sijoitetun pääoman asianmukainen tuotto, ja niissä on tarvittaessa otettava huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi. Tariffeja tai niiden laskentamenetelmiä on sovellettava syrjimättömästi.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että tariffit voidaan myös määrittää markkinaehtoisilla järjestelyillä, kuten huutokaupoilla, edellyttäen, että sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet kyseiset järjestelyt ja niistä syntyvät tulot.

Tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien on helpotettava tehokasta kaasukauppaa ja kilpailua, vältettävä samalla verkonkäyttäjien välinen ristiintukeminen, tarjottava investointikannustimia ja ylläpidettävä tai luotava siirtoverkkojen yhteentoimivuutta.

2.   Verkkoonpääsytariffeilla ei saa rajoittaa markkinoiden likviditeettiä tai vääristää eri siirtoverkkojen välistä rajat ylittävää kauppaa. Jos tariffijärjestelmien tai tasemekanismien erot haittaavat rajat ylittävää kauppaa, siirtoverkonhaltijoiden on tiiviissä yhteistyössä asianmukaisten kansallisten viranomaisten kanssa aktiivisesti pyrittävä lähentämään tariffirakenteita ja veloitusperiaatteita tasehallinta mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan 2 kohdan soveltamista.

4 artikla

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on:

a)

varmistettava, että ne tarjoavat palveluja samalla tavoin syrjimättömästi kaikille verkonkäyttäjille. Erityisesti, siirtoverkonhaltijan on tarjotessaan samaa palvelua eri käyttäjille noudatettava yhtäläisiä sopimusehtoja ja -edellytyksiä joko käyttämällä yhdenmukaisia siirtosopimuksia tai verkon yhteisiä käyttösääntöjä, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt direktiivin 2003/55/EY 25 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti;

b)

tarjottava sekä kiinteitä että keskeytyviä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja. Keskeytyvän kapasiteetin hinnassa on otettava huomioon keskeytyksen todennäköisyys;

c)

tarjottava verkonkäyttäjille sekä pitkä- että lyhytaikaisia palveluja.

2.   Tariffeja ei saa sillä perusteella, että siirtosopimuksella on poikkeuksellinen voimaantulopäivä tai että sillä on lyhyempi voimassaoloaika kuin vakiomuotoisella vuosittaisella siirtosopimuksella, korottaa tai alentaa mielivaltaisesti siten, että tariffit eivät vastaa palvelun markkina-arvoa 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

3.   Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluita voidaan tarvittaessa tarjota edellyttäen, että verkonkäyttäjät antavat asianmukaiset takeet tällaisten käyttäjien luottokelpoisuudesta. Kyseiset takeet eivät saa muodostaa aiheettomia esteitä markkinoille pääsylle, ja niiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja oikeasuhtaisia.

5 artikla

Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet

1.   Jäljempänä 6 artiklan 3 kohdassa mainittujen siirtoverkon kaikkien kyseeseen tulevien kohtien maksimikapasiteetti saatetaan markkinaosapuolten käytettäväksi ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön ja julkistettava syrjimättömät ja avoimet kapasiteetinjakomekanismit, joiden olisi

a)

annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja teknisen kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja helpotettava investointeja uuteen infrastruktuuriin;

b)

oltava yhteensopivia markkinamekanismien kanssa, spot-markkinat ja kaupankäynnin keskukset mukaan luettuina, oltava samalla joustavia, ja niitä on voitava mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin;

c)

oltava yhteensopivia verkkoihin pääsyä koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien kanssa.

3.   Kun siirtoverkonhaltijat tekevät uusia siirtosopimuksia tai käyvät uusia neuvotteluja olemassa olevista sopimuksista, kyseisissä sopimuksissa on otettava huomioon seuraavat periaatteet:

a)

jos kyseessä on sopimusperusteinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan on tarjottava käyttämätöntä kapasiteettia ensimarkkinoilla ainakin seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina;

b)

verkonkäyttäjillä, jotka haluavat jälleenmyydä tai vuokrata edelleen käyttämättömän sovitun kapasiteettinsa jälkimarkkinoilla, on oltava siihen oikeus. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että verkonkäyttäjät tekevät tästä ilmoituksen tai antavat tästä tiedon siirtoverkonhaltijalle.

4.   Jos voimassa olevissa siirtosopimuksissa sovittua kapasiteettia ei käytetä ja verkossa esiintyy sopimusperusteista ylikuormitusta, siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava 3 kohtaa, jos niiden soveltamisella ei rikota voimassa olevissa siirtosopimuksissa asetettuja vaatimuksia. Jos niiden soveltamisella rikottaisiin voimassa olevia siirtosopimuksia, siirtoverkonhaltijoiden on toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan esitettävä verkonkäyttäjälle pyyntö käyttämättömän kapasiteetin käyttämiseksi jälkimarkkinoilla 3 kohdan mukaisesti.

5.   Jos kyseessä on fyysinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan tai, tapauksen mukaan, sääntelyviranomaisten on sovellettava syrjimättömiä ja avoimia kapasiteetinjakomekanismeja.

6 artikla

Avoimuusvaatimukset

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot tarjoamistaan palveluista ja soveltamistaan ehdoista sekä tekniset tiedot, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden tai asianomaisten kansallisten viranomaisten on julkaistava kohtuullisen ja riittävän yksityiskohtaista tietoa tariffien määrittämisestä, laskentamenetelmästä ja rakenteesta avoimien, puolueettomien ja syrjimättömien tariffien varmistamiseksi ja kaasuverkkojen tehokkaan käytön edistämiseksi.

3.   Kunkin siirtoverkonhaltijan on säännöllisesti ja jatkuvasti julkistettava tarjoamiaan palveluja varten kaikkia asianomaisia verkon kohtia, syöttö- ja ottokohdat mukaan lukien, koskevat numerotiedot teknisestä, sovitusta ja käytettävissä olevasta kapasiteetista käyttäjäystävällisessä vakiomuodossa.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät verkonkäyttäjiä kuultuaan siirtoverkon kohdat, joita koskevat tiedot on julkistettava.

5.   Jos siirtoverkonhaltija katsoo, ettei sillä ole oikeutta julkistaa kaikkia vaadittuja tietoja luottamuksellisuussyistä, sen on pyydettävä toimivaltaisen viranomaisen suostumusta rajoittaa kyseistä verkon kohtaa tai kyseisiä verkon kohtia koskevien tietojen julkistamista.

Toimivaltaiset viranomaiset antavat tai epäävät suostumuksensa tapauskohtaisesti ottaen huomioon erityisesti tarpeen kunnioittaa oikeutettua kaupallista luottamuksellisuutta ja tavoitteen luoda kilpailuun perustuvat kaasun sisämarkkinat. Jos suostumus annetaan, käytettävissä oleva kapasiteetti on julkistettava ilmoittamatta numerotietoja, jotka rikkoisivat luottamuksellisuuden.

Tässä alakohdassa tarkoitettua suostumusta ei saa antaa, jos kapasiteettia on myyty samasta verkon kohdasta vähintään kolmelle verkonkäyttäjälle.

6.   Siirtoverkonhaltijoiden on aina ilmoitettava tässä asetuksessa vaaditut tiedot tarkoituksenmukaisesti, määrien kannalta selkeästi, ymmärrettävästi ja ketään syrjimättä.

7 artikla

Tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut

1.   Tasehallintasäännöt on suunniteltava oikeudenmukaisella, syrjimättömällä ja avoimella tavalla ja niiden on pohjauduttava puolueettomiin perusteisiin. Tasehallintasääntöjen on vastattava verkon todellisia vaatimuksia ottaen huomioon siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevat resurssit.

2.   Kun on kyse muista kuin markkinaehtoisista tasehallintajärjestelmistä, toleranssirajat on määritettävä joko ottaen huomioon kausiluonteisuus tai siten, että tuloksena on korkeampi kuin kausiluonteisuudesta johtuva toleranssiraja, sekä ottaen huomioon siirtoverkon todellinen tekninen suorituskyky. Toleranssirajojen on vastattava verkon todellisia vaatimuksia ottaen huomioon siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevat resurssit.

3.   Tasepoikkeamamaksujen on vastattava kustannuksia mahdollisimman pitkälti ja asianmukaisesti kannustettava verkonkäyttäjiä tasapainottamaan kaasun syöttämisensä ja ottamisensa. Niissä on vältettävä verkonkäyttäjien välistä ristiintukemista, eivätkä ne saa estää uusien yrittäjien tuloa markkinoille.

Toimivaltaisen viranomaisen tai siirtoverkonhaltijan on tarvittaessa julkistettava tasepoikkeamamaksujen laskentamenetelmät sekä lopulliset tariffit.

4.   Siirtoverkonhaltijat voivat asettaa rangaistusmaksuja verkonkäyttäjille, joiden siirtoverkkoon syöttämät määrät ja siirtoverkosta ottamat määrät eivät ole 1 kohdassa tarkoitettujen tasehallintasääntöjen mukaan tasapainossa.

5.   Rangaistusmaksut, jotka ylittävät tosiasiallisesti aiheutuneet tasehallintakustannukset sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia, on otettava huomioon tariffien laskennassa tavalla, joka ei vähennä tasehallinnan etuja, ja niille on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä.

6.   Siirtoverkonhaltijoiden on annettava riittävää, oikea-aikaista ja luotettavaa tietokonepohjaista tietoa verkonkäyttäjien tasetilanteesta, jotta verkonkäyttäjät voivat tehdä oikea-aikaisen korjauksen. Annettavan tiedon tason on vastattava siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevan tiedon tasoa. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä ja siirtoverkonhaltijan on julkistettava tällaisen tiedon antamisesta mahdollisesti perittävät maksut.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat pyrkivät yhdenmukaistamaan tasehallintajärjestelmiä ja tehostamaan rakenteita ja tasehallintamaksujen tasoja kaasukaupan helpottamiseksi.

8 artikla

Kapasiteettioikeuksien kauppa

Kunkin siirtoverkonhaltijan on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet kapasiteettioikeuksilla käytävän vapaan kaupan mahdollistamiseksi ja sen helpottamiseksi. Kunkin siirtoverkonhaltijan on kehitettävä yhdenmukaiset siirtosopimukset ja vakiomenettelyt ensimarkkinoilla helpottaakseen kapasiteetilla käytävää jälkikauppaa ja tunnustettava ensisijaisten kapasiteettioikeuksien siirto, josta verkonkäyttäjät ovat ilmoittaneet. Yhdenmukaisista siirtosopimuksista ja menettelyistä on annettava ilmoitus sääntelyviranomaisille.

9 artikla

Suuntaviivat

1.   Suuntaviivoissa, joilla saavutetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, määritellään tarvittaessa:

a)

kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen yksityiskohdat, mukaan luettuina näiden palvelujen luonne, kesto ja muut vaatimukset, 4 artiklan mukaisesti;

b)

kapasiteetinjakomekanismien periaatteiden yksityiskohdat ja sopimusperusteisen ylikuormituksen hallintamenettelyjen soveltamisen yksityiskohdat 5 artiklan mukaisesti;

c)

yksityiskohtaiset tekniset tiedot, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää, sekä avoimuusvaatimusten kannalta olennaiset verkon kohdat, mukaan luettuina kaikista asianomaisista kohdista julkistettavat tiedot ja aikataulu, jonka mukaan tiedot julkistetaan, 6 artiklan mukaisesti.

2.   Liitteessä vahvistetaan 1 kohdassa lueteltuja asioita koskevat suuntaviivat. Komissio voi muuttaa niitä; tämä tapahtuu 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Tämän asetuksen nojalla vahvistettuja suuntaviivoja sovellettaessa ja muutettaessa on otettava huomioon kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot, minkä vuoksi tällöin ei edellytetä yhdenmukaisia yksityiskohtaisia ehtoja ja edellytyksiä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyn osalta yhteisön tasolla. Näissä suuntaviivoissa voidaan kuitenkin asettaa vähimmäisvaatimukset, jotka on täytettävä kaasun sisämarkkinoiden kannalta välttämättömien syrjimättömien ja avointen verkkoonpääsyä koskevien edellytysten saavuttamiseksi ja joita voidaan sitten soveltaa kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot huomioon ottaen.

10 artikla

Sääntelyviranomaiset

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten, jotka on asetettu direktiivin 2003/55/EY 25 artiklan mukaisesti, on tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksiaan täyttäessään varmistettava tämän asetuksen ja sen 9 artiklan mukaisesti annettujen suuntaviivojen noudattaminen.

Niiden on tarvittaessa tehtävä toistensa ja komission kanssa yhteistyötä.

11 artikla

Tietojen antaminen

Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava komissiolle pyynnöstä kaikki 9 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja tietojen saamisen kiireellisyyden.

12 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tätä asetusta ja 9 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja yksityiskohtaisempia säännöksiä.

13 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2006 ja ilmoitettava niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

2.   Edellä 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

14 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2003/55/EY 30 artiklalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

15 artikla

Komission kertomus

Komissio valvoo tämän asetuksen täytäntöönpanoa. Direktiivin 2003/55/EY 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamassaan kertomuksessa komissio raportoi myös tämän asetuksen soveltamisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti, missä määrin asetuksella on onnistuttu varmistamaan, että kaasun siirtoon sovelletaan syrjimättömiä ja kustannuksia vastaavia kaasunsiirtoverkkoon pääsyä koskevia edellytyksiä niin, että edistetään asiakkaiden valinnanvapautta toimivilla sisämarkkinoilla ja pitkän aikavälin toimitusvarmuutta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia ja/tai suosituksia.

16 artikla

Poikkeukset ja vapautukset

Tätä asetusta ei sovelleta:

a)

jäsenvaltioissa oleviin maakaasun siirtoverkkoihin direktiivin 2003/55/EY 28 artiklan nojalla myönnettyjen poikkeusten voimassaolon aikana; jäsenvaltiot, joille on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2003/55/EY 28 artiklan nojalla, voivat hakea komissiolta tilapäistä poikkeusta tämän asetuksen soveltamisesta enintään kahdeksi vuodeksi tässä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen päättymispäivästä;

b)

direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden välisiin yhdysputkiin, olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteetin merkittävään kasvuun ja tällaiseen infrastruktuuriin tehtäviin uusien kaasuntoimituslähteiden kehittämisen mahdollistaviin muutoksiin, joiden osalta on myönnetty vapautus mainitun direktiivin 18, 19 ja 20 artiklan sekä 25 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamisesta, niin kauan kuin ne on vapautettu tässä alakohdassa tarkoitetuista säännöksistä;

c)

maakaasun siirtoverkkoihin, joiden osalta on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2003/55/EY 27 artiklan nojalla.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2006, lukuun ottamatta 9 artiklan 2 kohdan toista virkettä, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 28 päivänä syyskuuta 2005.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BORRELL FONTELLES

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. ALEXANDER

(1)  EUVL C 241, 28.9.2004, s. 31.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. huhtikuuta 2004 (EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 306), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 12. marraskuuta 2004 (EUVL C 25 E, 1.2.2005, s. 44), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 8. maaliskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 12. heinäkuuta 2005.

(3)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

LIITE

SUUNTAVIIVAT, JOTKA KOSKEVAT

1.

 Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja

2.

 Kapasiteetinjakomekanismeja, ylikuormituksen hallintamenettelyjä ja niiden soveltamista koskevia periaatteita sopimusperusteisessa ylikuormituksessa

3.

 Sellaisten teknisten tietojen määrittelyä, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää, avoimuusvaatimusten kannalta olennaisten verkon kohtien määrittelyä ja kaikista olennaisista kohdista julkistettavia tietoja ja aikataulua, jonka mukaan tiedot julkistetaan

1.   Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut

1)

Siirtoverkonhaltijoiden on tarjottava kiinteitä ja keskeytyviä palveluja alkaen yhden päivän mittaisesta vähimmäiskestosta.

2)

Yhdenmukaiset siirtosopimukset ja verkon yhteiset käyttösäännöt on suunniteltava tavalla, jolla helpotetaan verkonkäyttäjien ostamalla kapasiteetilla käytävää kauppaa ja tällaisen kapasiteetin uudelleenkäyttöä estämättä kapasiteetin vapauttamista.

3)

Siirtoverkonhaltijat laativat verkon käyttösääntöjä ja yhdenmukaisia sopimuksia kuultuaan asianmukaisesti verkonkäyttäjiä.

4)

Siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava vakioituja ilmoitus- ja uudelleenilmoitusmenettelyjä. Niiden on kehitettävä tietojärjestelmiä ja sähköisiä viestintäkeinoja, joiden avulla annetaan asianmukaisia tietoja verkonkäyttäjille ja helpotetaan liiketoimia, kuten ilmoituksia, kapasiteetinmyyntisopimusten tekoa ja verkonkäyttäjien välistä kapasiteettioikeuksien siirtoa.

5)

Siirtoverkonhaltijoiden on yhdenmukaistettava muodollistetut pyyntömenettelyt ja vastausajat teollisuuden parhaiden toimintatapojen mukaisesti minimoidakseen vastausajat. Niiden on otettava käyttöön tietokonepohjaiset kapasiteetinvaraus- ja vahvistusjärjestelmät ja ilmoitus- ja uudelleenilmoitusmenettelyt viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2006 asianomaisia verkonkäyttäjiä kuultuaan.

6)

Siirtoverkonhaltijat eivät saa periä verkonkäyttäjiltä erillisiä maksuja tietopyynnöistä ja liiketoimista, jotka liittyvät niiden siirtosopimuksiin ja jotka suoritetaan vakiosääntöjen ja ‐menettelyjen mukaisesti.

7)

Tietopyynnöistä, jotka aiheuttavat poikkeuksellisia tai erityisen suuria kustannuksia, kuten toteutettavuustutkimukset, voidaan periä erillisiä maksuja, jos kyseiset maksut voidaan perustella asianmukaisesti.

8)

Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä muiden siirtoverkonhaltijoiden kanssa verkkojensa huollon koordinoinnissa, jotta verkonkäyttäjille ja muiden alueiden siirtoverkonhaltijoille tarjotuissa siirtopalveluissa olisi mahdollisimman vähän keskeytyksiä ja jotta varmistettaisiin yhtäläiset edut toimitusvarmuuden osalta, kauttakulku mukaan luettuna.

9)

Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava vähintään kerran vuodessa ennalta asetettuun määräaikaan mennessä kaikki suunnitellut huoltojaksot, jotka voivat vaikuttaa siirtosopimuksiin perustuviin verkonkäyttäjien oikeuksiin, sekä vastaavat toimintatiedot riittävän ajoissa etukäteen. Tähän kuuluu myös se, että suunniteltujen huoltojaksojen muutokset julkistetaan nopeasti ja syrjimättömästi ja että ennalta suunnittelemattomasta huollosta ilmoitetaan niin pian kuin kyseiset tiedot tulevat siirtoverkonhaltijan saataville. Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava huoltojaksojen aikana säännöllisesti ajantasaista tietoa huollon yksityiskohdista, arvioidusta kestosta ja vaikutuksista.

10)

Siirtoverkonhaltijoiden on pidettävä päivittäin kirjaa tosiasiallisesta huollosta ja esiintyneistä virtaushäiriöistä ja näytettävä kirjatut tiedot pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle. Tietoa on annettava pyynnöstä myös niille, joihin häiriöt ovat vaikuttaneet.

2.   Kapasiteetinjakomekanismeja, ylikuormituksen hallintamenettelyjä ja niiden soveltamista koskevat periaatteet sopimusperusteisessa ylikuormituksessa

2.1   Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet

1)

Kapasiteetinjakomekanismeilla ja ylikuormituksen hallintamenettelyillä on helpotettava kilpailun kehittymistä ja likvidiä kapasiteettikauppaa, ja niiden on oltava yhteensopivia markkinamekanismien kanssa, spot-markkinat ja kaupankäynnin keskukset mukaan luettuina. Niiden on oltava joustavia ja niitä on voitava mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin.

2)

Näissä mekanismeissa ja menettelyissä on otettava huomioon kyseisen järjestelmän toimivuus sekä toimitusvarmuus.

3)

Nämä mekanismit ja menettelyt eivät saa estää uusien toimijoiden pääsyä markkinoille eivätkä luoda asiattomia esteitä markkinoillepääsylle. Ne eivät saa estää markkinatoimijoita käymästä tehokasta kilpailua, markkinoiden uudet yrittäjät ja sellaiset yritykset mukaan luettuina, joilla on pieni markkinaosuus.

4)

Näiden mekanismien ja menettelyjen on annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja teknisen kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja edistettävä investointeja uuteen infrastruktuuriin.

5)

Verkonkäyttäjille on ilmoitettava, minkälaiset tilanteet voivat vaikuttaa sovitun kapasiteetin saatavuuteen. Keskeytyksiä koskevien tietojen olisi vastattava siirtoverkonhaltijoiden saatavilla olevan tiedon tasoa.

6)

Jos siirtoverkonhaltijoilla on vaikeuksia täyttää sovitut toimitusvelvoitteet järjestelmän toimivuuteen liittyvistä syistä, niiden olisi ilmoitettava asiasta verkonkäyttäjille ja pyrittävä löytämään viipymättä syrjimätön ratkaisu.

Siirtoverkonhaltijoiden on kuultava verkonkäyttäjiä menettelyistä ennen niiden käyttöönottoa ja sovittava niistä sääntelyviranomaisen kanssa.

2.2   Ylikuormituksen hallintamenettelyt sopimusperusteisessa ylikuormituksessa

1)

Jos sovittua kapasiteettia ei käytetä, siirtoverkonhaltijoiden on annettava tämä kapasiteetti ensimarkkinoilla saataville keskeytyvyyden pohjalta kestoltaan eripituisten sopimusten välityksellä niin kauan kuin asianomainen verkonkäyttäjä ei tarjoa kyseistä kapasiteettia jälkimarkkinoilla kohtuulliseen hintaan.

2)

Vapautetusta keskeytyvästä kapasiteetista saadut tulot on jaettava asianomaisen sääntelyviranomaisen vahvistamien tai hyväksymien sääntöjen mukaisesti. Sääntöjen on oltava verkon tosiasiallista ja tehokasta käyttöä koskevan vaatimuksen mukaisia.

3)

Asianomaiset sääntelyviranomaiset voivat määrittää vapautetulle keskeytyvälle kapasiteetille kohtuullisen hinnan ottaen huomioon vallitsevat erityisolosuhteet.

4)

Siirtoverkonhaltijoiden on tarvittaessa kohtuullisella tavalla pyrittävä tarjoamaan markkinoille ainakin joitakin osia käyttämättömästä kapasiteetista kiinteänä kapasiteettina.

3.   Sellaisten teknisten tietojen määrittely, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää, avoimuusvaatimusten kannalta olennaisten verkon kohtien määrittely ja kaikista olennaisista kohdista julkistettavat tiedot ja aikataulu, jonka mukaan tiedot julkistetaan

3.1   Sellaisten teknisten tietojen määrittely, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää

Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava vähintään seuraavat tiedot verkoistaan ja palveluistaan:

a)

yksityiskohtainen ja laaja kuvaus tarjotuista palveluista ja niistä perittävistä maksuista;

b)

erityyppiset siirtosopimukset, joita on olemassa näitä palveluja varten, ja tarvittaessa verkon käyttösäännöt ja/tai vakioehdot, joissa määritellään kaikkien verkonkäyttäjien oikeudet ja velvollisuudet, mukaan luettuina yhdenmukaiset siirtosopimukset ja muut asianomaiset asiakirjat;

c)

siirtoverkon käytön yhteydessä sovellettavat yhdenmukaiset menettelyt, keskeisten käsitteiden määrittely mukaan luettuna;

d)

kapasiteetin jakamista, ylikuormituksen hallintaa ja hamstrauksen estämistä koskevat säännökset ja uudelleenkäyttömenettelyt;

e)

säännöt, joita sovelletaan jälkimarkkinoilla käytävään kapasiteettikauppaan siirtoverkonhaltijan suhteen;

f)

tarvittaessa siirtopalveluihin ja muihin palveluihin liittyvät joustovarat ja toleranssirajat, joihin ei liity erillisiä maksuja, sekä näiden lisäksi tarjottu joustovara ja vastaavat maksut;

g)

siirtoverkonhaltijan kaasuverkon yksityiskohtainen kuvaus, jossa ilmoitetaan kaikki verkon kohdat, jotka liittävät kyseisen verkon muiden siirtoverkonhaltijoiden verkkoihin ja/tai kaasuinfrastruktuuriin, kuten nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin sekä infrastruktuuriin, jota tarvitaan direktiivin 2003/55/EY 2 artiklan 14 kohdassa määriteltyjen lisäpalvelujen tarjoamiseen;

h)

tiedot kaasun laatua ja painetta koskevista vaatimuksista;

i)

siirtoverkonhaltijan hoitamaan verkkoon liittämiseen sovellettavat säännöt;

j)

oikea-aikaisesti esitetyt tiedot palveluihin tai ehtoihin ehdotetuista ja/tai tehdyistä muutoksista a—i alakohdassa luetellut asiat mukaan luettuina.

3.2   Avoimuusvaatimusten kannalta olennaisten verkon kohtien määrittely

Olennaisiin verkon kohtiin kuuluvat vähintään seuraavat:

a)

kaikki siirtoverkonhaltijan hoitaman verkon syöttökohdat;

b)

tärkeimmät ottokohdat ja -alueet, joiden ottokapasiteetti on vähintään 50 prosenttia kyseisen siirtoverkonhaltijan hoitaman verkon kokonaiskapasiteetista, mukaan lukien kaikki ottokohdat ja ‐alueet, joiden ottokapasiteetti on yli 2 prosenttia kyseisen verkon kokonaisottokapasiteetista;

c)

kaikki kohdat, jotka yhdistävät siirtoverkonhaltijoiden eri verkot;

d)

kaikki kohdat, jotka yhdistävät siirtoverkonhaltijan verkon nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemaan;

e)

kaikki tietyn siirtoverkonhaltijan verkon keskeiset kohdat, mukaan luettuina kohdat, jotka yhdistävät verkon verkon solmukohtiin. Keskeisinä pidetään kaikkia kohtia, joissa kokemusten perusteella todennäköisesti esiintyy fyysistä ylikuormitusta;

f)

kaikki kohdat, jotka yhdistävät tietyn siirtoverkonhaltijan verkon infrastruktuuriin, jota tarvitaan direktiivin 2003/55/EY 2 artiklan 14 kohdassa määriteltyjen lisäpalvelujen tarjoamiseen.

3.3   Kaikista olennaisista kohdista julkistettavat tiedot ja aikataulu, jonka mukaan tiedot julkistetaan

1)

Siirtoverkonhaltijoiden on säännöllisesti ja jatkuvasti julkistettava Internetissä seuraavat tiedot kaikkien olennaisten kohtien päivittäisestä kapasiteettitilanteesta helppotajuisessa vakiomuodossa:

a)

kumpaankin suuntaan kulkevia virtoja koskeva tekninen enimmäiskapasiteetti;

b)

sovittu ja keskeytyvä kokonaiskapasiteetti;

c)

käytettävissä oleva kapasiteetti.

2)

Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava kaikista olennaisista verkon kohdista tiedot siitä, kuinka paljon kapasiteettia on käytettävissä ainakin seuraavien 18 kuukauden aikana, ja ajantasaistettava nämä tiedot vähintään kerran kuussa tai useammin, jos uutta tietoa tulee saataville.

3)

Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava kaikista olennaisista verkon kohdista päivittäin ajantasaistetut tiedot, jotka koskevat lyhytaikaisten palvelujen saatavuutta (seuraavan vuorokauden ja viikon aikana) ja jotka perustuvat muun muassa ilmoituksiin, voimassa oleviin sopimusperusteisiin sitoumuksiin ja säännöllisiin vuosittaisiin käytettävissä olevaa kapasiteettia koskeviin pitkän aikavälin ennusteisiin, jotka koskevat enintään kymmentä seuraavaa vuotta.

4)

Siirtoverkonhaltijoiden on jatkuvasti julkistettava kolmea edellistä vuotta koskevat tiedot kapasiteetin kuukausittaisista enimmäis- ja vähimmäiskäyttöasteista ja vuosittaisista keskimääräisistä kaasuvirroista kaikissa olennaisissa verkon kohdissa.

5)

Siirtoverkonhaltijoiden on pidettävä päivittäin kirjaa tosiasiallisista kokonaisvirroista vähintään kolmen kuukauden ajalta.

6)

Siirtoverkonhaltijoiden on pidettävä kirjaa kaikista kapasiteettisopimuksista ja kaikista muista olennaisista tiedoista, jotka liittyvät käytettävissä olevien kapasiteettien laskemiseen ja niiden käyttöoikeuksiin, ja asianomaisten kansallisten viranomaisten on voitava tutustua niihin suorittaessaan tehtäviään.

7)

Siirtoverkonhaltijoiden on tarjottava helppokäyttöisiä välineitä, joilla voidaan laskea saatavilla olevien palvelujen tariffit ja tarkistaa käytettävissä oleva kapasiteetti tietoverkkovälitteisesti.

8)

Jos siirtoverkonhaltijat eivät pysty julkistamaan 1, 3 ja 7 kohdan mukaisia tietoja, niiden on kuultava asianomaisia kansallisia viranomaisia ja laadittava täytäntöönpanoa koskeva toimintasuunnitelma mahdollisimman pian ja viimeistään 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä.