Neuvoston asetus (EY) N:o 343/2003,

annettu 18 päivänä helmikuuta 2003,

niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 kohdan a alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Turvapaikka-asioita koskeva yhteinen politiikka, johon sisältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, joka on avoin henkilöille, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat oikeutetusti hakemaan suojelua yhteisöstä.

(2) Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityisistunnossaan pyrkiä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, varmistaen, ettei ketään palauteta vainottavaksi ja pitämällä siten voimassa palauttamatta jättämisen periaatteen. Tältä osin ja vaikuttamatta tässä asetuksessa säädettyjen vastuuperusteiden soveltamiseen, jäsenvaltioita, jotka kaikki noudattavat palauttamiskiellon periaatetta, pidetään kolmansien maiden kansalaisille turvallisina maina.

(3) Lisäksi Tampereen päätelmissä todetaan, että tällaiseen järjestelmään olisi lyhyellä aikavälillä sisällyttävä selkeä ja toimiva menettely turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittämiseksi.

(4) Tällaisen menettelyn perusteiden olisi sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden kannalta oltava puolueettomat ja oikeudenmukaiset. Menettelyn mukaisesti olisi erityisesti voitava määrittää nopeasti turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jotta voidaan taata turvapaikanhakijoille pääsy pakolaisaseman määrittämistä koskeviin menettelyihin ja jotta ei vaaranneta turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamista.

(5) Luotaessa asteittain yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, jonka olisi viime kädessä johdettava yhteiseen turvapaikkamenettelyyn ja yhdenmukaiseen turvapaikan saaneiden asemaan koko unionissa, on saatuihin kokemuksiin perustuvien parannusten ohella tässä vaiheessa asianmukaista vahvistaa periaatteet, joihin Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemisesta tehty, Dublinissa 15 päivänä kesäkuuta 1990 allekirjoitettu yleissopimus(4), jäljempänä "Dublinin yleissopimus" perustuu, ja jonka täytäntöönpano on edistänyt turvapaikkapolitiikkojen yhdenmukaistamista.

(6) Perheiden yhtenäisyys olisi säilytettävä sikäli kuin se on sovitettavissa yhteen niiden muiden tavoitteiden kanssa, joihin turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevien perusteiden ja menettelyjen vahvistamisella pyritään.

(7) Saman perheen jäsenten turvapaikkahakemusten käsittely samassa jäsenvaltiossa mahdollistaa, että ne tutkitaan perusteellisesti ja että heitä koskevat päätökset ovat johdonmukaisia. Jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa vastuun määrittämisperusteista, jos tämä tekee mahdolliseksi perheenjäsenten yhteensaattamisen, mikäli tämä on tarpeen humanitaarisista syistä.

(8) Sellaisen alueen asteittain luominen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräysten mukaisesti sekä kolmansien maiden kansalaisten maahantulolle ja alueella oleskelulle asetettavia ehtoja koskevan yhteisön politiikan vahvistaminen, mukaan lukien yhteiset ponnistelut ulkorajojen hallinnoimiseksi, tekee välttämättömäksi löytää tasapaino vastuuta koskevien perusteiden kesken yhteisvastuullisuuden hengessä.

(9) Tämän asetuksen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa ja tehostaa jäsenvaltioiden välillä sovittavin kahdenvälisin järjestelyin, joilla parannetaan toimivaltaisten yksiköiden välisiä yhteyksiä, lyhennetään asioiden käsittelyssä noudatettavia määräaikoja, yksinkertaistetaan vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjen käsittelyä ja joilla vahvistetaan siirtojen toteuttamista koskevia menettelytapoja.

(10) Olisi varmistettava turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevan järjestelmän jatkuvuus siirryttäessä Dublinin yleissopimuksen soveltamisesta tämän asetuksen soveltamiseen. Olisi myös varmistettava tämän asetuksen ja Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi 11 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2725/2000(5) välinen yhteensopivuus.

(11) Asetuksella (EY) N:o 2725/2000 perustetun Eurodac-järjestelmän toiminnalla sekä erityisesti sen 4 ja 8 artiklan soveltamisella helpotetaan tämän asetuksen täytäntöönpanoa.

(12) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta jäsenvaltioita sitovat sellaisten kansainvälisen oikeuden välineiden mukaiset velvollisuudet, joiden osapuolia ne ovat.

(13) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(6) mukaisesti.

(14) Tämän asetuksen soveltamista olisi arvioitava säännöllisin väliajoin.

(15) Tässä asetuksessa noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa(7) tunnustetut periaatteet. Sen tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että perusoikeuskirjan 18 artiklassa säädettyä oikeutta turvapaikkaan noudatetaan täysimääräisesti.

(16) Koska suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisessä noudatettavien perusteiden ja menettelyjen vahvistaminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, se voidaan suunnitellun toiminnan vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteiden mukaisesti. Samassa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(17) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat 30 päivänä lokakuuta 2001 päivätyillä kirjeillä ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(18) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä se siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen.

(19) Dublinin yleissopimus jää voimaan ja sitä sovelletaan edelleen Tanskan ja niiden jäsenvaltioiden välillä, jota tämä asetus sitoo, kunnes on päästy sopimukseen siitä, että Tanska voi osallistua tähän asetukseen,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

Kohde ja määritelmät

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan ne perusteet ja menettelyt, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

2 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) "kolmannen maan kansalaisella" henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen;

b) "Geneven yleissopimuksella" Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla;

c) "turvapaikkahakemuksella" kolmannen maan kansalaisen tekemää hakemusta, joka voidaan ymmärtää pyynnöksi saada kansainvälistä suojelua jostakin jäsenvaltiosta Geneven yleissopimuksen mukaisesti. Kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevia hakemuksia pidetään aina turvapaikkahakemuksina, jollei asianomainen kolmannen maan kansalainen nimenomaisesti pyydä muunlaista suojelua, jota on mahdollista hakea erikseen;

d) "hakijalla" tai "turvapaikanhakijalla" kolmannen maan kansalaista, joka on tehnyt turvapaikkahakemuksen, jonka johdosta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä;

e) "turvapaikkahakemuksen käsittelyllä" toimivaltaisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti suorittamaa turvapaikkahakemuksen käsittelyä tai niiden tekemää sitä koskevaa päätöstä tai määräystä, lukuun ottamatta menettelyjä, joiden mukaisesti määritetään turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaava valtio tämän asetuksen mukaisesti;

f) "turvapaikkahakemuksen peruuttamisella" toimia, joilla turvapaikanhakija päättää turvapaikkahakemuksen esittämisellä aloittamansa menettelyt joko erityisin toimin tai hiljaisella hyväksynnällä kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

g) "pakolaisella" kolmannen maan kansalaista, jolle on myönnetty Geneven yleissopimuksessa määritelty asema ja jolla sillä perusteella on oikeus oleskella jonkin jäsenvaltion alueella;

h) "ilman huoltajaa tulevalla alaikäisellä" naimattomia alle 18-vuotiaita henkilöitä, jotka saapuvat jäsenvaltioiden alueelle ilman heistä joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaisesti vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät tosiasiallisesti ole tällaisen henkilön huostassa; tämä tarkoittaa myös alaikäisiä, jotka jäävät ilman huoltajaa sen jälkeen, kun he ovat saapuneet jäsenvaltioiden alueelle;

i) "perheenjäsenillä", jos perhe on jo ollut olemassa lähtömaassa, seuraavia hakijan perheenjäseniä, jotka oleskelevat jäsenvaltioiden alueella:

i) turvapaikanhakijan aviopuoliso tai vakituinen avopuoliso, jos asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan avopuolisot rinnastetaan sen ulkomaalaisia koskevassa lainsäädännössä aviopuolisoihin;

ii) edellä i alakohdassa tarkoitettujen puolisoiden tai hakijan alaikäiset lapset, jos nämä ovat naimattomia ja kyseisen henkilön huollettavina riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät otettu ottolapsiksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

iii) isä, äiti tai holhooja, jos hakija tai pakolainen on alaikäinen ja naimaton;

j) "oleskeluluvalla" jäsenvaltioiden viranomaisten antamaa asiakirjaa, jonka perusteella kolmannen maan kansalaisella on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella, mukaan luettuina asiakirjat, joilla tilapäistä suojelua koskevien järjestelyjen nojalla tai siihen asti, kunnes maastapoistamisen täytäntöönpanon esteenä olevat olosuhteet ovat poistuneet, on myönnetty oikeus oleskella jäsenvaltion alueella, ei kuitenkaan viisumeja ja oleskelulupia, jotka on myönnetty vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti tarvittavana aikana tai turvapaikka- tai oleskelulupahakemuksen käsittelyn kuluessa;

k) "viisumilla" jäsenvaltion myöntämää lupaa tai sen tekemää päätöstä, joka vaaditaan kauttakulkua varten tai maahantuloon kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa aiottua oleskelua varten. Viisumin luonne määräytyy seuraavien määritelmien mukaisesti:

i) "pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty viisumi": jäsenvaltion myöntämä lupa tai sen tekemä päätös, joka vaaditaan maahantuloon yli kolme kuukautta kestävää oleskelua varten kyseisessä jäsenvaltiossa;

ii) "lyhytaikaista oleskelua varten myönnetty viisumi": jäsenvaltion myöntämä lupa tai sen tekemä päätös, joka vaaditaan maahantuloon kokonaiskestoltaan enintään kolmen kuukauden oleskelua varten kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa;

iii) "kauttakulkuviisumi": jäsenvaltion myöntämä lupa tai sen tekemä päätös, joka oikeuttaa maahantuloon kauttakulkua varten kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta, lentokentän kautta kulkua lukuun ottamatta;

iv) "lentokentän kauttakulkuviisumi": lupa tai päätös, jonka perusteella kolmannen maan kansalainen, jolta nimenomaan vaaditaan tällainen viisumi, voi kulkea kansainvälisen lennon välilaskun tai kahden tällaisen lennon välisen siirtymisen aikana lentokentän kansainvälisen alueen kautta poikkeamatta kyseisen maan kansallisella alueella.

II LUKU

YLEISET PERIAATTEET

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on käsiteltävä kenen tahansa kolmannen maan kansalaisen minkä tahansa jäsenvaltion rajalla tai alueella esittämä turvapaikkahakemus. Turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio. Tämä jäsenvaltio on se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

2. Edellä 1 kohdasta poiketen kukin jäsenvaltio voi käsitellä kolmannen maan kansalaisen sille esittämän turvapaikkahakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä. Tällöin jäsenvaltiosta tulee asetuksessa tarkoitettu turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, ja sen on otettava vastatakseen kaikista tähän vastuuseen liittyvistä velvollisuuksista. Sen on tarvittaessa ilmoitettava tästä aiemmin vastuussa olleelle jäsenvaltiolle tai jäsenvaltiolle, joka toteuttaa menettelyä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi, tai jäsenvaltiolle, jolle on esitetty hakijaa koskeva vastaanotto- tai takaisinottopyyntö.

3. Jokainen jäsenvaltio säilyttää kansallisen lainsäädännön mukaisen oikeutensa lähettää turvapaikanhakija kolmanteen maahan Geneven yleissopimuksen mukaisesti.

4. Turvapaikanhakijalle on ilmoitettava kirjallisesti ja käyttäen kieltä, jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, tämän asetuksen soveltamisesta, siinä vahvistetuista määräajoista ja sen vaikutuksista.

4 artikla

1. Menettely tämän asetuksen mukaisesti turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion määrittämiseksi alkaa heti kun turvapaikkahakemus on ensimmäisen kerran jätetty johonkin jäsenvaltioon.

2. Turvapaikkahakemus katsotaan tehdyksi, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet turvapaikanhakijan esittämän hakemuksen tai viranomaisten suorittaman hakemuksen kirjaamisen. Jos hakemusta ei ole tehty kirjallisesti, on aikeesta ilmoittamisen ja hakemuksen kirjaamisen välisen ajan oltava mahdollisimman lyhyt.

3. Jos turvapaikanhakijan mukana on alaikäinen lapsi, joka täyttää 2 artiklan i alakohdassa olevan perheenjäsenen määritelmän vaatimukset, lapsen tilannetta ei tätä asetusta sovellettaessa saa käsitellä erillään hänen vanhempansa tai holhoojansa tilanteesta, vaan se kuuluu kyseisen vanhemman tai holhoojan turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion vastuulle myös siinä tapauksessa, että lapsi ei itse ole turvapaikanhakija. Samoin on kohdeltava lapsia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun turvapaikanhakija on saapunut jäsenvaltioiden alueelle, ilman että on tarpeen aloittaa uutta menettelyä lasten vastaanottamiseksi.

4. Jos jäsenvaltion alueella oleskeleva turvapaikanhakija jättää turvapaikkahakemuksen toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, on sen jäsenvaltion, jonka alueella turvapaikanhakija oleskelee, määritettävä, mikä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Hakemuksen vastaanottaneen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava asiasta jäsenvaltiolle, jossa turvapaikanhakija oleskelee, ja viimeksi mainittua jäsenvaltiota on sen jälkeen tätä asetusta sovellettaessa pidettävä jäsenvaltiona, jossa hakemus on tehty.

Hakijalle on ilmoitettava kirjallisesti tästä vastuun siirtymisestä ja päivämäärä, jona se on tapahtunut.

5. Jotta turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskeva menettely voidaan saattaa päätökseen, on jäsenvaltion, jossa turvapaikkahakemus on tehty, otettava 20 artiklassa säädetyin edellytyksin takaisin toisessa jäsenvaltiossa oleskeleva hakija, joka on siellä tehnyt uuden turvapaikkahakemuksen sen jälkeen kun hän on ensin peruuttanut hakemuksensa sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevan menettelyn kuluessa.

Tämä velvollisuus lakkaa, jos turvapaikanhakija on turvapaikkahakemusten teon välisenä aikana poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmeksi kuukaudeksi tai jos jokin jäsenvaltio on myöntänyt hänelle oleskeluluvan.

III LUKU

Perusteiden etusijajärjestys

5 artikla

1. Perusteita, joiden mukaan turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään, sovelletaan siinä järjestyksessä kuin ne on esitetty tässä luvussa.

2. Näiden perusteiden mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio määritetään sen tilanteen mukaan, joka oli vallalla turvapaikanhakijan tehdessä ensimmäisen kerran hakemuksensa jossakin jäsenvaltiossa.

6 artikla

Jos turvapaikanhakija on ilman huoltajaa tuleva alaikäinen, turvapaikkahakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa joku hänen perheenjäsenensä laillisesti oleskelee, mikäli tämä on alaikäisen edun mukaista.

Jollei alaikäisellä ole perheenjäsentä, turvapaikkahakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa alaikäinen on tehnyt turvapaikkahakemuksensa.

7 artikla

Jos turvapaikanhakijalla on perheenjäsen, jonka on sallittu oleskella jäsenvaltiossa pakolaisena, ja riippumatta siitä, oliko perhe ollut olemassa jo lähtömaassa, tämä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, mikäli asianomaiset henkilöt sitä haluavat.

8 artikla

Jos turvapaikanhakijalla on jossakin jäsenvaltiossa perheenjäsen, jonka turvapaikkahakemuksesta ei ensimmäisessä käsittelyssä ole vielä tehty itse asian osalta päätöstä, mainittu jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, mikäli asianomaiset henkilöt sitä haluavat.

9 artikla

1. Jos turvapaikanhakijalla on voimassa oleva oleskelulupa, on luvan myöntänyt jäsenvaltio vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

2. Jos turvapaikanhakijalla on voimassa oleva viisumi, on viisumin myöntänyt jäsenvaltio vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, paitsi jos viisumi on myönnetty toisen jäsenvaltion puolesta tai sen kirjallisella luvalla. Tällöin on viimeksi mainittu jäsenvaltio vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Jos jäsenvaltio erityisesti turvallisuussyistä ensin neuvottelee toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen kanssa, ei viimeksi mainitun antama vastaus ole tässä säännöksessä tarkoitettu kirjallinen lupa.

3. Jos turvapaikanhakijalla on hallussaan useampia eri jäsenvaltioiden myöntämiä voimassa olevia oleskelulupia tai viisumeja, jäsenvaltiot ovat vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä seuraavassa järjestyksessä:

a) jäsenvaltio, joka on myöntänyt pisimpään oleskeluun oikeuttavan oleskeluluvan, tai jos lupien voimassaoloajat ovat samat, se jäsenvaltio, joka on myöntänyt oleskeluluvan, jonka voimassaolo päättyy viimeisenä;

b) jäsenvaltio, joka on myöntänyt viisumin, jonka voimassaolo päättyy viimeisenä, jos viisumit ovat samantyyppisiä;

c) jos viisumit ovat erilaisia, jäsenvaltio, joka on myöntänyt pisimpään voimassa olevan viisumin, tai mikäli voimassaoloajat ovat yhtä pitkiä, jäsenvaltio, joka on myöntänyt viisumin, jonka voimassaolo päättyy viimeisenä.

4. Jos turvapaikanhakijalla on vain yksi tai useampi oleskelulupa, jonka voimassaolo on päättynyt alle kaksi vuotta aiemmin, tai yksi tai useampi viisumi, jonka voimassaolo on päättynyt alle kuusi kuukautta aiemmin, ja jokin kyseisistä asiakirjoista on oikeuttanut hänet saapumaan jonkin jäsenvaltion alueelle, 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan, kunnes hakija on poistunut jäsenvaltioiden alueelta.

Jos turvapaikanhakijalla on yksi tai useampi oleskelulupa, jonka voimassaolo on päättynyt yli kaksi vuotta aiemmin, tai yksi tai useampi viisumi, jonka voimassaolo on päättynyt yli kuusi kuukautta aiemmin, ja jokin kyseisistä asiakirjoista on oikeuttanut hänet saapumaan jonkin jäsenvaltion alueelle, ja jollei hän ole poistunut jäsenvaltioiden alueelta, se jäsenvaltio, jossa hakemus on tehty, on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

5. Se seikka, että oleskelulupa tai viisumi on myönnetty keksityn tai väärän henkilöllisyyden tai väärien, väärennettyjen tai mitättömien asiakirjojen perusteella, ei estä kohdistamasta vastuuta hakemuksen käsittelystä sille jäsenvaltiolle, joka on asiakirjan antanut. Jäsenvaltio, joka on myöntänyt oleskeluluvan tai viisumin, ei kuitenkaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä, jos se voi osoittaa, että petollinen menettely on tapahtunut asiakirjan antamisen jälkeen.

10 artikla

1. Jos 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa kahdessa luettelossa selostettujen todisteiden tai aihetodisteiden, myös asetuksen (EY) N:o 2725/2000 III luvussa tarkoitettujen tietojen, perusteella voidaan todeta, että turvapaikanhakija on ylittänyt jäsenvaltion rajan luvattomasti maitse, meritse tai lentoteitse kolmannesta maasta käsin, on turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa se jäsenvaltio, johon hän on tällä tavoin tullut. Tämä vastuu päättyy 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona luvaton rajan ylittäminen tapahtui.

2. Jos jäsenvaltion ei ollenkaan tai ei enää voida katsoa olevan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuussa ja jos 18 artiklan 3 kohdassa mainituissa kahdessa luettelossa selostettujen todisteiden tai aihetodisteiden perusteella voidaan todeta, että turvapaikanhakija, joka on tullut jäsenvaltioiden alueelle laittomasti tai jonka tuloon liittyviä olosuhteita ei voida selvittää, on ennen hakemuksen tekoa oleskellut yhtäjaksoisesti vähintään viiden kuukauden ajan jossakin jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Jos hakija on asunut vähintään viiden kuukauden jaksoja useissa jäsenvaltioissa, se jäsenvaltio, jossa hakija on viimeksi asunut, on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

11 artikla

1. Jos kolmannen maan kansalainen saapuu sellaisen jäsenvaltion alueelle, jossa häntä koskeva viisumipakko on poistettu, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä.

2. Edellä 1 kohdassa esitettyä periaatetta ei sovelleta, jos kolmannen maan kansalainen tekee turvapaikkahakemuksen jossakin toisessa jäsenvaltiossa, jossa häntä koskeva viisumipakko on myös poistettu. Tällöin viimeksi mainittu jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

12 artikla

Jos kolmannen maan kansalainen tekee turvapaikkahakemuksen jäsenvaltion lentokentän kansainvälisellä kauttakulkualueella, on kyseinen jäsenvaltio vastuussa hakemuksen käsittelystä.

13 artikla

Jollei turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota voida määrittää tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden mukaisesti, käsittelystä vastaa ensimmäinen jäsenvaltio, jossa turvapaikkahakemus on tehty.

14 artikla

Jos useat saman perheen jäsenet tekevät turvapaikkahakemuksen samassa jäsenvaltiossa samanaikaisesti tai niin läheisinä ajankohtina, että hakemusten käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskeva menettely voidaan toteuttaa samanaikaisesti, ja jos tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden soveltaminen johtaisi siihen, että heidät erotettaisiin toisistaan, hakemusten käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään seuraavien säännösten perusteella:

a) kaikkien perheenjäsenten turvapaikkahakemusten käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, joka vastuun määräytymisperusteiden mukaan on velvollinen ottamaan vastaan suurimman määrän kyseisen perheen jäseniä;

b) muussa tapauksessa käsittelystä on vastuussa jäsenvaltio, joka määräytymisperusteiden mukaan on vastuussa vanhimman perheenjäsenen hakemuksen käsittelystä.

IV LUKU

Humanitaarinen lauseke

15 artikla

1. Jäsenvaltio voi, vaikkei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan olisi vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, saattaa erityisesti perhesyihin tai kulttuurillisiin näkökohtiin perustuvista humanitaarisista syistä yhteen perheenjäsenet sekä muut hakijasta riippuvaiset sukulaiset. Tämä jäsenvaltio käsittelee tällöin asianomaisen henkilön turvapaikkahakemuksen toisen jäsenvaltion pyynnöstä. Henkilöiden, joita asia koskee, on annettava tähän suostumuksensa.

2. Tapauksissa, joissa asianomainen henkilö on riippuvainen toisen avusta raskauden, vastasyntyneen lapsen, vakavan sairauden, vammaisuuden tai korkean ikänsä vuoksi, jäsenvaltioiden on yleensä pidettävä turvapaikanhakija yhdessä jonkin jäsenvaltion alueella oleskelevan sukulaisensa kanssa tai saattaa hänet yhteen tämän kanssa edellyttäen, että perhesiteet olivat olemassa jo lähtömaassa.

3. Jos turvapaikanhakija on ilman huoltajaa tuleva alaikäinen, jolla on toisessa jäsenvaltiossa yksi tai useampi sukulainen, joka voi huolehtia hänestä, jäsenvaltioiden on, mikäli mahdollista, saatettava alaikäinen yhteen sukulaisensa kanssa, jollei tämä ole alaikäisen edun vastaista.

4. Jos jäsenvaltio, jonka puoleen on käännytty, suostuu pyyntöön, siirtyy vastuu hakemuksen käsittelystä tälle valtiolle.

5. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat edellytykset ja menettelyt, mukaan luettuina tarvittaessa sovittelumenettelyt, joiden mukaan ratkaistaan jäsenvaltioiden väliset erimielisyydet kyseisten henkilöiden yhteensaattamisen tarpeellisuudesta tai siitä, missä tämä olisi toteutettava, hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

V LUKU

Vastaanotto ja takaisinotto

16 artikla

1. Jäsenvaltio, joka on tämän asetuksen perusteella vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, on velvollinen:

a) ottamaan 17-19 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti vastaan turvapaikanhakijan, joka on tehnyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa;

b) saattamaan päätökseen turvapaikkahakemuksen käsittelyn;

c) ottamaan 20 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin hakijan, jonka hakemusta käsitellään ja joka oleskelee ilman lupaa toisessa jäsenvaltiossa;

d) ottamaan 20 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin hakijan, joka on käsittelyn kuluessa peruuttanut hakemuksensa ja tehnyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa;

e) ottamaan 20 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen, jonka hakemuksen se on hylännyt ja joka oleskelee ilman lupaa toisessa jäsenvaltiossa.

2. Jos jäsenvaltio myöntää hakijalle oleskeluluvan, 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet siirtyvät tälle jäsenvaltiolle.

3. Edellä 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet kuitenkin lakkaavat, jos kolmannen maan kansalainen on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi, jollei kolmannen maan kansalaisella ole hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion myöntämää voimassa olevaa oleskelulupaa.

4. Edellä 1 kohdan d ja e alakohdassa säädetyt velvollisuudet lakkaavat olemasta voimassa myös siinä tapauksessa, että turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on hakemuksen peruuttamisen tai hylkäämisen jälkeen hyväksynyt ja pannut tosiasiallisesti täytäntöön toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä, ennen kuin kolmannen maan kansalainen voidaan palauttaa lähtömaahansa tai toiseen maahan, johon hän voi laillisesti saapua.

17 artikla

1. Jos jäsenvaltio, jossa turvapaikkahakemus on tehty, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä, se voi mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta hakemuksen tekopäivästä pyytää toista jäsenvaltiota ottamaan hakijan vastaan.

Jollei hakijan vastaanottoa koskevaa pyyntöä ole tehty kolmen kuukauden kuluessa, vastuu hakemuksen käsittelystä säilyy sillä jäsenvaltiolla, jossa hakemus on tehty.

2. Vastaanottoa pyytänyt jäsenvaltio voi pyytää kiireellistä vastausta, jos turvapaikkahakemus on tehty maahantulo- tai oleskeluluvan epäämisen, luvattomasta oleskelusta johtuvan pidätyksen tai maastapoistamistoimenpiteestä ilmoittamisen tai sen toteuttamisen jälkeen ja/tai jos turvapaikanhakijaa pidetään säilössä.

Pyynnössä on esitettävä syyt siihen, miksi kiireellinen vastaus on tarpeen, ja aika, jonka kuluessa vastausta pyydetään. Tämän ajan on oltava vähintään yksi viikko.

3. Molemmissa tapauksissa toisen jäsenvaltion on tehtävä vastaanottoa koskeva pyyntö vakiolomakkeella, jonka mukaan on liitettävä 18 artiklan 3 kohdassa mainittujen kahden luettelon mukaiset todisteet tai aihetodisteet ja/tai asiaa koskevat turvapaikanhakijan antamat tiedot, joiden perusteella sen jäsenvaltion viranomaiset, jolle pyyntö on esitetty, voivat tarkistaa, onko kyseinen jäsenvaltio tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Pyyntöjen laatimista ja esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

18 artikla

1. Pyynnön saanut jäsenvaltio suorittaa tarvittavat tarkistukset, ja sen on tehtävä päätös hakijan vastaanottoa koskevan pyynnön johdosta kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

2. Tässä asetuksessa säädetyssä menettelyssä, jolla turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään, käytetään todisteita ja aihetodisteita.

3. Jäljempänä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetaan kaksi samaa menettelyä noudattaen säännöllisesti tarkistettavaa luetteloa, joissa osoitetaan todisteet ja aihetodisteet seuraavien perusteiden mukaisesti:

a) Todisteet:

i) Tällä tarkoitetaan muodollisia todisteita, joiden perusteella tämän asetuksen mukainen vastuu määräytyy, jollei niitä kumota vastakkaisella näytöllä.

ii) Jäsenvaltioiden on toimitettava 27 artiklassa säädetylle komitealle eri tyyppisten hallinnollisten asiakirjojen malleja muodollisia todisteita koskevassa luettelossa esitetyn luokituksen mukaisesti.

b) Aihetodisteet:

i) Tällä tarkoitetaan aihetodisteita, jotka, vaikka ne ovat kumottavissa, voivat todistusvoimansa mukaisesti olla tietyissä tapauksissa riittäviä.

ii) Niiden todistusvoimaa suhteessa turvapaikkahakemuksen käsittelyä koskevaan vastuuseen harkitaan tapauskohtaisesti.

4. Todisteita ei olisi vaadittava enempää kuin tämän asetuksen asianmukainen soveltaminen edellyttää.

5. Jollei muodollista näyttöä ole, vastaanottopyynnön saaneen jäsenvaltion on tunnustettava olevansa vastuussa hakemuksen käsittelystä, jos aihetodisteet ovat keskenään yhdenmukaisia, todennettavia ja riittävän yksityiskohtaisia vastuun määrittämiseksi.

6. Jos vastaanottopyynnön esittävä jäsenvaltio vetoaa asian kiireellisyyteen 17 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, pyynnön saaneen jäsenvaltion on tehtävä parhaansa noudattaakseen pyydettyä määräaikaa. Poikkeustapauksissa, joissa voidaan osoittaa, että hakijan vastaanottoa koskevan pyynnön tutkiminen on erityisen ongelmallista, pyynnön saanut jäsenvaltio voi vastata pyydetyn määräajan jälkeen, mutta joka tapauksessa yhden kuukauden kuluessa. Tällöin on pyynnön saaneen jäsenvaltion alun perin pyydetyn määräajan kuluessa ilmoitettava pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle päätöksestään lykätä vastauksen antamista.

7. Jollei vastausta anneta 1 kohdassa mainitun kahden kuukauden ja 6 kohdassa mainitun yhden kuukauden määräajan kuluessa, vastaanottopyyntö katsotaan hyväksytyksi, ja tämä tuo mukanaan velvoitteen ottaa henkilö vastaan, mihin kuuluvat asiaan liittyvät turvapaikanhakijan vastaanottoa koskevat järjestelyt.

19 artikla

1. Jos jäsenvaltio hyväksyy sille esitetyn vastaanottopyynnön, on sen jäsenvaltion, jossa turvapaikkahakemus on tehty, ilmoitettava hakijalle päätöksestään olla käsittelemättä hänen hakemustaan ja velvoitteesta siirtää hänet hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu päätös on perusteltava. Päätöksessä on ilmoitettava myös siirron toteuttamista koskevat määräajat sekä tarvittaessa maininta paikasta ja ajankohdasta, jona hakijan on ilmoittauduttava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, jos hän siirtyy sinne omin neuvoin. Päätöksen osalta voidaan hakea muutosta tai sen uudelleen käsittelyä. Päätöstä koskeva muutoksenhaku tai sen uudelleen käsittely ei vaikuta lykkäävästi siirtopäätöksen täytäntöönpanoon, jolleivat tuomioistuimet tai toimivaltaiset elimet kansallisen lainsäädännön perusteella tapauskohtaisesti toisin päätä.

3. Turvapaikanhakijan siirto jäsenvaltiosta, jossa turvapaikkahakemus on tehty, jäsenvaltioon, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä, tapahtuu ensiksi mainitun jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti sen jälkeen kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja heti kun se on käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa vastaanottopyynnön hyväksymisestä tai, jos sillä on lykkäävä vaikutus, muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn johdosta annetun päätöksen tekemisestä.

Pyynnön esittänyt jäsenvaltio myöntää tarvittaessa turvapaikanhakijalle kulkuluvan, joka on 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksytyn mallin mukainen.

Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on ilmoitettava pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle tapauksen mukaan joko turvapaikanhakijan perille saapumisesta tai siitä, ettei tämä ole ilmoittautunut viranomaisille annetussa määräajassa.

4. Jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, vastuu säilyy sillä jäsenvaltiolla, jossa turvapaikkahakemus on tehty. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen, jos siirtoa tai hakemuksen käsittelyä ei voida suorittaa turvapaikanhakijan vangitsemisen vuoksi, tai enintään kahdeksaantoista kuukauteen, jos turvapaikanhakija on paennut viranomaisia.

5. Siirtojen suorittamista koskevia muita sääntöjä voidaan tarvittaessa vahvistaa 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

20 artikla

1. Turvapaikanhakija on otettava takaisin 4 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 1 kohdan c, d ja e alakohdassa mainituissa tapauksissa seuraavasti:

a) takaisinottopyynnössä on oltava tiedot, joiden perusteella jäsenvaltio, jolle pyyntö on esitetty, voi tarkistaa, että se on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä;

b) jäsenvaltion, jolta hakijan takaisinottoa on pyydetty, on suoritettava tarvittavat tarkistukset ja vastattava sille esitettyyn pyyntöön mahdollisimman nopeasti eikä se saa missään olosuhteissa ylittää pyynnön esittämisestä laskettavaa kuukauden määräaikaa. Jos pyyntö perustuu Eurodac-järjestelmästä saatuihin tietoihin, tämä määräaika rajoitetaan kahteen viikkoon;

c) jos jäsenvaltio, jolta takaisinottoa on pyydetty, ei ilmoita päätöstään b alakohdassa mainitussa kuukauden tai kahden viikon määräajassa, katsotaan, että se on suostunut ottamaan kolmannen maan kansalaisen takaisin;

d) jäsenvaltion, joka suostuu ottamaan turvapaikanhakijan takaisin, on sallittava hänen paluunsa alueelleen. Turvapaikanhakijan siirto tapahtuu takaisinottoa pyytäneen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti sen jälkeen kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja heti kun se on käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on hyväksynyt takaisinottopyynnön tai, jos niillä on lykkäävä vaikutus, muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn johdosta annetun päätöksen tekemisestä;

e) takaisinottoa pyytäneen jäsenvaltion on ilmoitettava turvapaikanhakijalle päätöksestä, joka koskee hänen takaisinottoaan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion toimesta. Päätös on perusteltava. Päätöksessä on ilmoitettava myös siirron toteuttamista koskevat määräajat sekä tarvittaessa maininta paikasta ja ajankohdasta, jona hakijan on ilmoittauduttava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, jos hän siirtyy sinne omin neuvoin. Päätöksen osalta voidaan hakea muutosta tai sen uudelleen käsittelyä. Päätöstä koskeva muutoksenhaku tai sen uudelleen käsittely ei vaikuta lykkäävästi siirtopäätöksen täytäntöönpanoon, jolleivat tuomioistuimet tai toimivaltaiset elimet kansallisen lainsäädännön perusteella tapauskohtaisesti toisin päätä.

Pyynnön esittänyt jäsenvaltio myöntää tarvittaessa turvapaikanhakijalle kulkuluvan, joka on 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksytyn mallin mukainen.

Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on ilmoitettava pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle tapauksen mukaan joko turvapaikanhakijan perille saapumisesta tai siitä, ettei tämä ole ilmoittautunut viranomaisille annetussa määräajassa.

2. Jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, vastuu säilyy sillä jäsenvaltiolla, jossa turvapaikkahakemus on tehty. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen, jos siirtoa tai hakemuksen käsittelyä ei voida suorittaa turvapaikanhakijan vangitsemisen vuoksi, tai enintään kahdeksaantoista kuukauteen, jos turvapaikanhakija on paennut viranomaisia.

3. Todisteita ja aihetodisteita sekä niiden tulkintaa koskevat säännöt sekä pyyntöjen laatimista ja esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Siirtojen suorittamista koskevia muita sääntöjä voidaan tarvittaessa vahvistaa 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

VI LUKU

Hallinnollinen yhteistyö

21 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on annettava toiselle jäsenvaltiolle tämän sitä pyytäessä turvapaikanhakijasta asian käsittelyn kannalta asianmukaiset, olennaiset ja ainoastaan tarpeelliset henkilötiedot, joita tarvitaan:

a) turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi;

b) turvapaikkahakemuksen käsittelyä varten;

c) tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot saavat koskea ainoastaan:

a) hakijan ja tarvittaessa hänen perheenjäsentensä henkilötietoja (suku- ja etunimi sekä tarvittaessa entinen nimi; lisä- tai salanimet; nykyinen ja aiempi kansalaisuus; syntymäaika ja -paikka);

b) henkilö- ja matkustusasiakirjoja (asiakirjan numero, voimassaolo, antopäivä, asiakirjan antanut viranomainen, myöntämispaikka jne.);

c) muita tietoja, jotka ovat tarpeen hakijan henkilöllisyyden toteamiseksi, mukaan luettuina asetuksen (EY) N:o 2725/2000 mukaisesti käsitellyt sormenjäljet;

d) oleskelupaikkoja ja käytettyjä matkareittejä;

e) jäsenvaltion myöntämiä oleskelulupia tai viisumeja;

f) paikkaa, jossa hakemus on tehty;

g) mahdollisen aikaisemman turvapaikkahakemuksen tekopäivää, vireillä olevan turvapaikkahakemuksen tekopäivää, hakemuksen käsittelyvaihetta ja päätöstä, mikäli sellainen on tehty.

3. Hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi lisäksi pyytää toista jäsenvaltiota ilmoittamaan, mitä syitä turvapaikanhakija on esittänyt hakemuksensa perusteeksi, ja mahdolliset hakijaa koskevan päätöksen perustelut, jos se on tarpeen turvapaikkahakemuksen käsittelyä varten. Jäsenvaltio, jolta tietoja on pyydetty, voi kieltäytyä vastaamasta sille esitettyyn pyyntöön, jos tietojen toimittaminen voisi vaarantaa tämän jäsenvaltion olennaisia etuja tai vahingoittaa asianomaisen henkilön tai muiden henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojaa. Turvapaikanhakijalta on joka tapauksessa saatava kirjallinen suostumus, ennen kuin pyydettyjä tietoja voidaan luovuttaa.

4. Kaikki tietojen saantia koskevat pyynnöt on perusteltava, ja mikäli niiden tarkoituksena on tarkistaa sellaisen vastuun määräytymisperusteen olemassaolo, joka todennäköisesti aiheuttaa vastuun syntymisen jäsenvaltiolle, jolle pyyntö esitetään, on pyynnössä mainittava, mihin todisteeseen, mukaan lukien asiaan vaikuttavat luotettavista lähteistä saadut tiedot siitä, miten turvapaikanhakijat tulevat jäsenvaltioiden alueelle, tai hakijan lausumaan sisältyvään yksityiskohtaiseen ja todennettavissa olevaan osaan se perustuu. Tällaiset luotettavista lähteistä saadut asiaan vaikuttavat tiedot eivät yksinään riitä määrittämään asetuksen mukaista jäsenvaltion vastuuta ja toimivaltaa, mutta ne voivat vaikuttaa muiden yksittäistä turvapaikanhakijaa koskevien tietojen arviointiin.

5. Jäsenvaltio, jolta tietoja on pyydetty, on velvollinen vastaamaan pyyntöön kuuden viikon kuluessa.

6. Tämä tietojen vaihto tapahtuu jäsenvaltion pyynnöstä ja ainoastaan sellaisten viranomaisten kesken, jotka kukin jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, joka ilmoittaa ne edelleen muille jäsenvaltioille.

7. Vaihdettuja tietoja saadaan käyttää ainoastaan 1 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin. Kussakin jäsenvaltiossa tietoja voidaan toimittaa niiden luonteen ja vastaanottavan viranomaisen toimivallan mukaan ainoastaan niille viranomaisille ja tuomioistuimille, joiden tehtävänä on:

a) turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen;

b) turvapaikkahakemuksen käsittely;

c) tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksien täytäntöönpano.

8. Tiedot antavan jäsenvaltion on varmistettava, että ne ovat oikeat ja ajan tasalla. Jos ilmenee, että jäsenvaltio on antanut virheellisiä tietoja tai tietoja, joita ei olisi pitänyt antaa, asiasta on välittömästi ilmoitettava vastaanottaville jäsenvaltioille. Näiden on oikaistava kyseiset tiedot tai poistettava ne.

9. Turvapaikanhakijalla on oikeus saada pyynnöstä tieto siitä, mitä häntä koskevia tietoja on käsitelty.

Jos hän toteaa, että kyseisiä tietoja on käsitelty tämän asetuksen tai yksilöiden suojasta henkilötietojen käsittelystä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(8) säännösten vastaisesti, erityisesti niiden puutteellisuuden tai virheellisyyden vuoksi, hänellä on oikeus vaatia tietojen oikaisemista, poistamista tai niiden suojaamista tietokannassa.

Viranomaisen, joka suorittaa tietojen oikaisemisen, poistamisen tai niiden suojaamisen tietokannassa, on ilmoitettava tästä tapauksen mukaan joko tiedot lähettävälle tai ne vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

10. Kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa on vaihdettujen tietojen vastaanottaminen ja lähettäminen kirjattava asianomaisen henkilön henkilökansioon ja/tai erilliseen rekisteriin.

11. Vaihdettuja tietoja ei saa säilyttää pitempään kuin on tarpeen niiden päämäärien saavuttamiseksi, joiden vuoksi tietoja on vaihdettu.

12. Jos tietoja ei käsitellä automaattisesti tai jos ne eivät muodosta eikä niistä ole tarkoituskaan muodostaa rekisteriä, kunkin jäsenvaltion olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla tämän artiklan noudattaminen varmistetaan tehokkain valvontatoimin.

22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tästä asetuksesta johtuvien velvollisuuksien täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset ja varmistettava, että kyseisillä viranomaisilla on riittävät voimavarat tehtäviensä hoitamiseen ja erityisesti vastatakseen säädetyissä määräajoissa tietojen antamista koskeviin sekä vastaanottoa ja takaisinottoa koskeviin pyyntöihin.

2. Säännöt, jotka koskevat suojattujen sähköisten tiedonsiirtokanavien perustamista 1 kohdassa mainittujen viranomaisten välille pyyntöjen välittämistä varten ja sen varmistamiseksi, että pyyntöjä lähettävät saavat automaattisesti sähköisen todisteen pyynnön vastaanottamisesta, vahvistetaan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

23 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat kahdenvälisesti sopia kahdenvälisistä hallinnollisista järjestelyistä, jotka koskevat tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia käytännön sääntöjä, jotta sen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa ja tehostaa. Nämä järjestelyt voivat koskea:

a) yhteyshenkilöiden vaihtoa;

b) menettelyjen yksinkertaistamista ja siirtoihin sekä vastaanottoa tai takaisinottoa koskevien pyyntöjen toimittamiseen ja käsittelyyn sovellettavien määräaikojen lyhentämistä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista järjestelyistä on ilmoitettava komissiolle. Komissio varmistaa, että 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut järjestelyt eivät ole tämän asetuksen säännösten vastaisia.

VII LUKU

Siirtymäsäännökset ja loppusäännökset

24 artikla

1. Tällä asetuksella korvataan Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemisesta tehty yleissopimus, joka on allekirjoitettu Dublinissa 15 päivänä kesäkuuta 1990 (Dublinin yleissopimus).

2. Jotta voidaan varmistaa turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi sovellettavan järjestelmän jatkuvuus tilanteissa, joissa turvapaikkahakemus on tehty 29 artiklan toisessa kohdassa mainitun päivän jälkeen, otetaan jäsenvaltion vastuun syntymiseen tämän asetuksen säännösten nojalla todennäköisesti vaikuttavat seikat huomioon myös tätä päivää edeltävän ajan osalta, lukuun ottamatta 10 artiklan 2 kohdassa mainittuja seikkoja.

3. Asetuksessa (EY) N:o 2725/2000 olevia viittauksia Dublinin yleissopimukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

25 artikla

1. Kaikki tässä asetuksessa säädetyt määräajat lasketaan seuraavasti:

a) Jos päivinä, viikkoina tai kuukausina ilmoitettu määräaika lasketaan alkavaksi jonkin tapahtuman tai toiminnan toteuttamisen hetkestä, tapahtumapäivän tai toiminnan toteuttamispäivän ei katsota sisältyvän tähän määräaikaan.

b) Viikkoina tai kuukausina ilmaistu määräaika päättyy määräajan viimeisen viikon tai kuukauden sen päivän päätyttyä, joka nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa sen tapahtuman tai toiminnan toteuttamispäivää, josta määräaika on laskettava. Jos kuukausina ilmaistun määräajan viimeisessä kuukaudessa ei ole päivää, jona määräajan tulisi päättyä, määräaika päättyy tuon kuukauden viimeisen päivän päättyessä.

c) Lauantait, sunnuntait ja kaikkien kyseisten jäsenvaltioiden yleiset vapaapäivät sisältyvät määräaikoihin.

2. Pyynnöt ja vastaukset on toimitettava mitä tahansa sellaista menetelmää käyttäen, jossa on mahdollista saada todiste vastaanottamisesta.

26 artikla

Ranskan tasavallan osalta tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan ainoastaan sen Euroopassa olevaan alueeseen.

27 artikla

1. Komissiota avustaa komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen N:o 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

28 artikla

Komissio antaa viimeistään kolmen vuoden kuluttua 29 artiklan ensimmäisessä kohdassa mainitusta päivästä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot viimeistään kuusi kuukautta ennen kertomuksen laatimiselle asetetun määräajan päättymistä.

Tämän kertomuksen esittämisen jälkeen komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta samanaikaisesti niiden Eurodac-järjestelmän täytäntöönpanoa koskevien kertomusten kanssa, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 2725/2000 24 artiklan 5 kohdassa.

29 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan turvapaikkahakemuksiin, jotka tehdään sen voimaantuloa seuraavan kuudennen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen, ja mainitusta päivästä alkaen sitä sovelletaan kaikkiin pyyntöihin, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden vastaanottoa tai takaisinottoa, riippumatta siitä, minä päivänä turvapaikkahakemus on tehty. Ennen tätä päivää tehtyjen turvapaikkahakemusten käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään Dublinin yleissopimuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Brysselissä 18 päivänä helmikuuta 2003.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. Christodoulakis

(1) EYVL C 304 E, 30.10.2001, s. 192.

(2) Lausunto annettu 9. huhtikuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 125, 27.5.2002, s. 28.

(4) EYVL C 254, 19.8.1997, s. 1.

(5) EYVL L 316, 15.12.2000, s. 1.

(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

(8) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.