Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY,

annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002,

ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 8 päivänä huhtikuuta 2002 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Yhteisön toiminnan yhtenä tavoitteena on terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso, ja osana tätä tavoitetta on melulta suojaaminen. Tulevaisuuden melupolitiikasta laaditussa vihreässä kirjassa komissio käsitteli ympäristömelukysymystä yhtenä Euroopan suurimmista ympäristöongelmista.

(2) Komission vihreästä kirjasta 10 päivänä kesäkuuta 1997 antamassaan päätöslauselmassa(5) Euroopan parlamentti ilmaisi tukensa vihreälle kirjalle ja vaati, että erityistoimenpiteistä ja -aloitteista olisi säädettävä ympäristömelun vähentämistä koskevassa direktiivissä, todeten samalla, että eri melulähteitä koskevasta tilanteesta ei ole saatavilla luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja.

(3) Lentoliikenteestä ja ympäristöstä 1 päivänä joulukuuta 1999 annetussa komission tiedonannossa määriteltiin yhteinen meluindikaattori ja yhteiset menetelmät lentokenttien lähiseutuja koskevia melulaskelmia ja melumittauksia varten. Kyseinen tiedonanto on otettu huomioon tämän direktiivin säännöksissä.

(4) Tietyistä tuotteiden aiheuttamista melupäästöistä säädetään jo nyt yhteisön lainsäädännössä, esimerkiksi moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetussa neuvoston direktiivissä 70/157/ETY(6), pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden kuljettajalle kantautuvan äänen tasoa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä maaliskuuta 1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/311/ETY(7), ääntä hitaammin lentävien ilma-alusten melupäästöjen rajoittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1979 annetussa neuvoston direktiivissä 80/51/ETY(8) ja sitä täydentävissä direktiiveissä, kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/61/ETY(9) sekä ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä ympäristöön koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/14/EY(10).

(5) Tämän direktiivin tarkoituksena on muun muassa antaa perusta suurimpia melun lähteitä, erityisesti tie- ja raideliikenteen kulkuneuvojen ja infrastruktuurin sekä ilma-alusten, ulkona käytettävien laitteiden, teollisuuden laitteiden ja liikkuvien koneiden aiheuttamaa melua koskevien toimenpiteiden kehittämiseksi ja olemassa olevien yhteisön toimenpiteiden täydentämiseksi ja lisätoimenpiteiden aikaansaamiseksi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

(6) Tietyt meluluokat, kuten liikennevälineiden sisämelu ja kotioloissa harjoitettavasta toiminnasta aiheutuva melu eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(7) Terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso voidaan perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti saavuttaa paremmin täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa yhteisön toiminnalla, jolloin meluongelmasta päästään yhteisymmärrykseen. Tietoja ympäristömelun tasosta olisi kerättävä, vertailtava ja välitettävä eteenpäin vertailukelpoisten perusteiden pohjalta. Tämä edellyttää sitä, että käytetään yhdenmukaisia indikaattoreita ja arviointimenetelmiä sekä perusteita melukartoituksen yhdenmukaistamiseksi. Nämä perusteet ja menetelmät voidaan parhaiten määritellä yhteisön tasolla.

(8) On myös luotava yhteiset menetelmät "ympäristömelun" arviointiin ja "raja-arvojen" määritelmä yhdenmukaisten melutason määrittämiseen tarkoitettujen indikaattoreiden avulla. Jäsenvaltioiden on määriteltävä konkreettiset raja-arvot ottaen huomioon muun muassa sen, että on sovellettava ennalta ehkäisemisen periaatetta, jotta taajamien vähämeluiset alueet säilytettäisiin.

(9) Yhteiset meluindikaattorit ovat Lden, jolla kuvataan melun häiritsevyyttä, ja Lnight, jolla kuvataan unihäiriöitä. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava saada käyttää niiden lisäksi muita indikaattoreita erityisten melutilanteiden seuraamiseksi tai valvomiseksi.

(10) Strategista melukartoitusta olisi käytettävä tietyillä alueilla, koska sen avulla voidaan saada tiedot, jotka ovat tarpeen kyseisen alueen melutason kuvaamisessa.

(11) Toimintasuunnitelmissa olisi esitettävä ensisijaiset toimet näillä alueilla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi laadittava nämä suunnitelmat väestöä kuullen.

(12) Tiedottamiseen olisi käytettävä siihen parhaiten soveltuvia kanavia, jotta yleisölle tiedottaminen olisi mahdollisimman laajaa.

(13) On kerättävä tietoja ja laadittava koko yhteisöä koskevia tarkoituksenmukaisia kertomuksia yhteisön tulevan toiminnan ja kansalaisille suunnatun tiedotuksen perustaksi.

(14) Komission olisi arvioitava säännöllisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa.

(15) Arviointimenetelmiä koskevia teknisiä säännöksiä olisi tarvittaessa täydennettävä ja mukautettava teknisen ja tieteellisen kehityksen sekä eurooppalaisen standardoinnin kehityksen huomioon ottamiseksi.

(16) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(11) mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoitteet

1. Tämän direktiivin tavoitteena on määritellä yhteinen toimintamalli, jonka avulla voidaan välttää, ehkäistä tai vähentää tärkeysjärjestyksen mukaisesti ympäristömelulle altistumisen haittavaikutuksia, häiritsevyys mukaan lukien. Tätä varten on toteutettava asteittain seuraavat toimet:

a) ympäristömelulle altistuminen määritetään melukartoituksen avulla jäsenvaltioille yhteisten arviointimenetelmien avulla;

b) varmistetaan, että ympäristömelua ja sen vaikutuksia koskeva tieto julkistetaan;

c) jäsenvaltiot hyväksyvät melukartoituksen tulosten perusteella toimintasuunnitelmat ympäristömelun ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi siellä, missä se on tarpeen, ja erityisesti siinä tapauksessa, että altistuminen voi aiheuttaa haittavaikutuksia ihmisten terveydelle, ja säilyttävät ympäristömelun tason ennallaan, jos se on hyvä.

2. Tämän direktiivin tavoitteena on myös toimia perustana suurimpia melun lähteitä, erityisesti tie- ja raideliikenteen kulkuneuvojen ja infrastruktuurin sekä ilma-alusten, ulkona käytettävien laitteiden, teollisuuden laitteiden ja liikkuvien koneiden aiheuttaman melun vähentämistä koskevien yhteisön toimenpiteiden kehittämiseksi. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2006 asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia. Tällöin olisi otettava huomioon 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen tulokset.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan ympäristömeluun, jolle ihmiset altistuvat erityisesti rakennetuilla alueilla, yleisissä puistoissa tai muilla hiljaisilla alueilla taajamissa, hiljaisilla rakentamattomilla alueilla, koulujen, sairaaloiden ja muiden meluherkkien rakennusten ja alueiden lähellä.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta meluun, jonka aiheuttaa melulle altistunut henkilö itse, kotioloissa harjoitettava toiminta tai naapurit, eikä työpaikkameluun ja liikennevälineiden sisämeluun tai sotilaallisesta toiminnasta sotilasalueilla aiheutuvaan meluun.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä:

a) "ympäristömelulla" tarkoitetaan ei-toivottua tai haitallista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ulkoa kuuluvaa ääntä mukaan lukien liikennevälineiden, tie-, raide- ja lentoliikenteen sekä teollisuuslaitosten toiminnan aiheuttamaa ääntä, esimerkiksi sellaisten laitosten, joita tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY(12) liitteessä I;

b) "haittavaikutuksilla" tarkoitetaan ihmisten terveyteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia;

c) "häiritsevyydellä" tarkoitetaan yhdyskuntamelun aiheuttaman häiritsevyyden astetta, joka määritetään kenttätutkimusten avulla;

d) "meluindikaattorilla" tarkoitetaan sellaisen ympäristömelun kuvaamiseen käytettävää fysikaalista suuretta, jolla on yhteys johonkin haittavaikutukseen;

e) "arvioinnilla" tarkoitetaan mitä tahansa menetelmää, jonka avulla lasketaan, ennustetaan, arvioidaan tai mitataan meluindikaattorin arvo taikka siihen liittyvät haittavaikutukset;

f) "Lden" (päivä-ilta-yömeluindikaattorilla) tarkoitetaan melun yleistä häiritsevyyttä kuvaavaa indikaattoria, joka määritellään yksityiskohtaisemmin liitteessä I;

g) "Lday" (päivämeluindikaattorilla) tarkoitetaan päiväajan häiritsevyyttä kuvaavaa meluindikaattoria, joka määritellään yksityiskohtaisemmin liitteessä I;

h) "Levening" (iltameluindikaattorilla) tarkoitetaan ilta-ajan häiritsevyyttä kuvaavaa meluindikaattoria, joka määritellään yksityiskohtaisemmin liitteessä I;

i) "Lnight" (yöajan meluindikaattorilla) unihäiriöitä kuvaavaa meluindikaattoria, joka määritellään yksityiskohtaisemmin liitteessä I;

j) "melun annos-vastesuhteella" tarkoitetaan meluindikaattorin arvon ja haittavaikutuksen välistä suhdetta;

k) "taajamalla" tarkoitetaan jäsenvaltion rajaamaa alueensa osaa, jolla asuu yli 100000 henkilöä ja jonka asukastiheyden perusteella se luokitellaan kyseisessä jäsenvaltiossa kaupungistuneeksi alueeksi;

l) "hiljaisella alueella taajamassa" tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen rajaamaa aluetta, jolla esimerkiksi minkään melulähteen aiheuttama melu ei ylitä tiettyä kyseisen jäsenvaltion asettamaa Lden-arvoa tai muun tarkoituksenmukaisen meluindikaattorin kuvaamaa meluarvoa;

m) "hiljaisella rakentamattomalla alueella" tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen rajaamaa aluetta, jolla liikenne, teollisuus tai vapaa-ajan toiminta ei aiheuta häiritsevää melua;

n) "tieliikenteen pääväylällä" tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää alueellista, kansallista tai kansainvälistä tietä, jonka kautta kulkee vuosittain yli kolme miljoonaa ajoneuvoa;

o) "raideliikenteen pääväylällä" tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää rautatietä, jonka kautta kulkee vuosittain yli 30000 junaa;

p) "suurella lentokentällä" tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää siviililentokenttää, jolla on vuosittain yli 50000 liikennetapahtumaa (nousua tai laskua), lukuun ottamatta kevyiden ilma-alusten käyttöä yksinomaan koulutustarkoituksiin;

q) "melukartoituksella" tarkoitetaan meluindikaattorin avulla ilmaistua, nykyistä tai ennustettua melutilannetta koskevien tietojen esitystapaa, joka osoittaa jonkin asiaan liittyvän voimassaolevan raja-arvon ylittymisen, tietyllä alueella melulle altistuvien henkilöiden määrän tai tietyllä alueella tiettyjen meluindikaattorin osoittamien arvojen kohteena olevien asuinrakennusten määrän avulla;

r) "strategisella melukartalla" tarkoitetaan karttaa, jonka avulla arvioidaan kokonaisvaltaisesti tietyn alueen melutilannetta, joka koostuu eri lähteistä peräisin olevasta melusta, tai laaditaan tiettyä aluetta koskevia yleisennusteita;

s) "raja-arvolla" tarkoitetaan jäsenvaltion määräämää Lden- tai Lnight-arvoa, ja tarvittaessa Lday- ja Levening-arvoa, jonka ylityttyä toimivaltaiset viranomaiset harkitsevat tai toteuttavat meluntorjuntatoimenpiteitä; raja-arvot voivat olla erilaisia eri melutyypeille (tieliikenne-, raideliikenne-, lento-, teollisuusmelu jne.), erilaisille ympäristöille ja väestön erilaisen meluherkkyyden mukaan, ja ne voidaan määritellä erilaisiksi myös nykyisille ja uusille tilanteille (jos melulähteessä tai ympäristön käyttötarkoituksessa tapahtuu muutos);

t) "toimintasuunnitelmilla" tarkoitetaan suunnitelmia, joilla pyritään melun ja sen vaikutusten hallintaan ja tarvittaessa melun vähentämiseen;

u) "akustisella suunnittelulla" tarkoitetaan tulevaa melun hallintaa suunniteltujen toimenpiteiden avulla, kuten maankäytön suunnittelulla, liikennejärjestelmien ohjauksella, liikennesuunnittelulla, ääneneristystoimenpiteillä sekä melulähteiden valvonnalla;

v) "yleisöllä" tarkoitetaan yhtä tai useampaa luonnollista tai oikeushenkilöä ja niiden kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisia yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä.

4 artikla

Täytäntöönpano ja vastuut

1. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä asianmukaisilta tasoilta toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, joiden tehtävänä on:

a) taajamia, tie- ja raideliikenteen pääväyliä sekä suuria lentokenttiä koskevien melukarttojen ja toimintasuunnitelmien laatiminen ja tarvittaessa hyväksyminen, ja

b) melukarttojen ja toimintasuunnitelmien keruu.

2. Jäsenvaltioiden on saatettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot komission ja yleisön saataville viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2005.

5 artikla

Meluindikaattorit ja niiden soveltaminen

1. Jäsenvaltioiden on käytettävä liitteessä I mainittuja Lden- ja Lnight-meluindikaattoreita 7 artiklassa tarkoitetun strategisen melukartoituksen laatimisessa ja tarkistuksessa.

Siihen asti, kun yhteisten arviointimenetelmien käyttö Lden- ja Lnight-arvojen määrittelemiseksi on tullut pakolliseksi, jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä kansallisia meluindikaattoreita ja niihin liittyviä tietoja tähän tarkoitukseen, ja ne olisi muunnettava edellä mainituiksi indikaattoreiksi. Nämä tiedot eivät saa olla kolmea vuotta vanhempia.

2. Jäsenvaltiot voivat käyttää täydentäviä meluindikaattoreita erityistapauksissa, kuten liitteessä I olevassa 3 kohdassa luetelluissa tapauksissa.

3. Jäsenvaltiot voivat käyttää muita kuin Lden- ja Lnight-meluindikaattoreita akustista suunnittelua ja meluvyöhykejakoa varten.

4. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2005 tiedot Lden- ja Lnight-arvoina ja tarvittaessa Lday-ja Levening-arvoina ilmaistuina alueellaan voimassa olevista tai suunnitteilla olevista raja-arvoista, jotka koskevat tieliikennemelua, raideliikennemelua, ilma-alusten aiheuttamaa melua lentokenttien lähistöllä ja teollisuusalueilla syntyvää melua, yhdessä näiden raja-arvojen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen kanssa.

6 artikla

Arviointimenetelmät

1. Lden- ja Lnight-arvot on määritettävä liitteessä II määriteltyjen arviointimenetelmien avulla.

2. Komissio laatii 13 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti yhteiset arviointimenetelmät Lden- ja Lnight-arvojen määrittelemiseksi liitteen II tarkistuksen avulla. Näiden menetelmien hyväksymiseen asti jäsenvaltiot voivat käyttää oman lainsäädäntönsä mukaisiin menetelmiin perustuvia liitteen II mukaan mukautettuja arviointimenetelmiä. Jäsenvaltioiden on tässä tapauksessa osoitettava, että niiden käyttämillä menetelmillä saadaan tulokset, jotka vastaavat liitteessä II olevan 2 kohdan 2 alakohdan mukaisilla menetelmillä saatuja tuloksia.

3. Haittavaikutukset voidaan arvioida liitteessä III mainitun melun annos-vastesuhteen avulla.

7 artikla

Strateginen melukartoitus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset laativat ja tarvittaessa hyväksyvät viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2007 strategiset melukartat tilanteesta, joka vallitsi edellisenä kalenterivuonna jäsenvaltioiden alueella sijaitsevissa yli 250000 asukkaan taajamissa sekä tieliikenteen pääväylillä, joilla kulkee vuosittain yli kuusi miljoonaa ajoneuvoa, tärkeimmillä raideliikenneväylillä, joilla kulkee vuosittain yli 60000 junaa, ja suurimmilla lentokentillä.

Viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2005 ja sen jälkeen joka viides vuosi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle alueellaan sijaitsevat tieliikenteen pääväylät, joilla kulkee vuosittain yli kuusi miljoonaa ajoneuvoa, raideliikenteen pääväylät, joilla kulkee vuosittain yli 60000 junaa, suuret lentokentät ja yli 250000 asukkaan taajamat.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset laativat ja tarvittaessa hyväksyvät viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012 ja sen jälkeen joka viides vuosi edellisen kalenterivuoden tilanteen osoittavat strategiset melukartat, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia taajamia, kaikkia tieliikenteen pääväyliä ja raideliikenteen pääväyliä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008 alueellaan olevista taajamista ja kaikista tieliikenteen pääväylistä sekä raideliikenteen pääväylistä.

3. Strategisten melukarttojen on täytettävä liitteessä IV mainitut vähimmäisvaatimukset.

4. Naapurijäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä laadittaessa strategista melukartoitusta lähellä raja-alueita.

5. Strategisia melukarttoja on tarkasteltava ja ne on tarvittaessa uusittava vähintään joka viides vuosi siitä päivästä lukien, kun ne tehtiin.

8 artikla

Toimintasuunnitelmat

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2008 toimintasuunnitelmat, joilla pyritään jäsenvaltioiden alueella melun ja sen vaikutusten hallintaan ja tarvittaessa melun vähentämiseen:

a) paikoissa lähellä liikenteen pääväyliä, joilla kulkee vuosittain yli kuusi miljoonaa ajoneuvoa, raideliikenteen pääväyliä, joilla kulkee vuosittain yli 60000 junaa, ja suuria lentokenttiä;

b) yli 250000 asukkaan taajamissa. Toimintasuunnitelmilla pyritään myös suojelemaan vähämeluisia alueita melun lisääntymiseltä.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat harkintansa mukaan päättää suunnitelmiin sisältyvistä toimenpiteistä, mutta niillä olisi pyrittävä varsinkin niiden ensisijaisten kohteiden hoitamiseen, joiden osalta jäsenvaltioiden määrittämät raja-arvot tai muut niiden valitsemat perusteet ovat ylittyneet ja niiden olisi koskettava erityisesti strategisen melukartoituksen mukaisesti tärkeimmiksi alueiksi määriteltyjä alueita.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ovat laatineet viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2013 toimintasuunnitelmat erityisesti niiden ensisijaisten kohteiden hoitamiseksi, jotka on voitu yksilöidä soveltuvan raja-arvon ylittymisen vuoksi tai sellaisten jäsenvaltion käyttämien valintaperusteiden avulla, joita se soveltaa alueellaan oleviin taajamiin sekä tie- ja raideliikenteen pääväylillä.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 ja 2 kohdassa mainituista muista asianomaisista perusteista.

4. Toimintasuunnitelmien on täytettävä liitteessä V esitetyt vähimmäisvaatimukset.

5. Toimintasuunnitelmia on tarkasteltava ja niitä on tarvittaessa tarkistettava, jos ilmenee melutilanteeseen oleellisesti vaikuttava tekijä ja joka tapauksessa vähintään joka viides vuosi hyväksymispäivämäärästä lukien.

6. Naapurijäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä laadittaessa raja-alueiden toimintasuunnitelmia.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisöä kuullaan toimintasuunnitelmaehdotusten osalta ja että sille tarjotaan mahdollisuus osallistua riittävän aikaisessa vaiheessa ja tehokkaasti toimintasuunnitelmien laadintaan ja tarkistukseen siten, että osallistumisen tulokset otetaan huomioon ja että yleisölle tiedotetaan tehdyistä päätöksistä. On säädettävä kohtuullisista määräajoista, jotka antavat kussakin vaiheessa riittävästi aikaa yleisön osallistumiselle.

Jos yleisön kuuleminen on järjestettävä samanaikaisesti sekä tämän direktiivin että yhteisön muun lainsäädännön perusteella, jäsenvaltiot voivat säätää yhteismenettelyistä päällekkäisyyksien välttämiseksi.

9 artikla

Tiedottaminen yleisölle

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laatimat ja tarvittaessa hyväksymät strategiset melukartat ja toimintasuunnitelmat asetetaan yleisön saataville ja levitetään yhteisön asiaa koskevan lainsäädännön ja erityisesti ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta 7 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/313/ETY(13) sekä tämän direktiivin liitteiden IV ja V mukaisesti, käytettävissä olevat tietotekniikan keinot mukaan lukien.

2. Tietojen on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti saatavilla. Tärkeimmistä kohdista on toimitettava yhteenveto.

10 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission suorittama tietojen keruu ja julkaiseminen

1. Komissio antaa viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2004 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan yhteisön nykyisiä ympäristömelun lähteisiin liittyviä toimenpiteitä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä VI tarkoitetut strategisista melukartoista saadut tiedot ja toimintasuunnitelmien tiivistelmät lähetetään komissiolle kuuden kuukauden kuluessa 7 ja 8 artiklassa säädetyistä päivistä.

3. Komissio perustaa strategisista melukartoista saatuihin tietoihin pohjautuvan tietokannan helpottaakseen 11 artiklassa tarkoitetun raportin kokoamista ja muuta teknistä ja tietopohjaista työtä.

4. Komissio julkaisee joka viides vuosi tiivistelmän strategisista melukartoista ja toimintasuunnitelmista saaduista tiedoista. Ensimmäinen tiivistelmä esitetään 18 päivään heinäkuuta 2009 mennessä.

11 artikla

Uudelleentarkastelu ja kertomukset

1. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2009 kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta saaduista kokemuksista.

2. Kertomuksessa on arvioitava erityisesti ympäristömeluun liittyvien yhteisön lisätoimien tarvetta ja tarvittaessa ehdotettava täytäntöönpanostrategioita, joiden on koskettava muun muassa:

a) ympäristömelusta kärsivien henkilöiden määrän vähentämiseen liittyvät pitkän ja keskipitkän aikavälin tavoitteita, ottaen erityisesti huomioon erilaiset ilmastot ja eri kulttuurit;

b) lisätoimenpiteitä tiettyjen melulähteiden, erityisesti ulkona käytettävien laitteiden, liikennevälineiden ja liikenteen infrastruktuurin ja tietyntyyppisen teollisen toiminnan aiheuttaman ympäristömelun vähentämiseksi jo toteutettujen tai tarkasteltavina olevien toimenpiteiden pohjalta;

c) vähämeluisten rakentamattomien alueiden suojelu.

3. Kertomukseen on sisällytettävä katsaus yhteisön akustisen ympäristön laadusta, jonka on perustuttava 10 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen ja muihin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Haittavaikutusten vähentäminen sekä kustannustehokkuus ovat ehdotettujen strategioiden ja toimenpiteiden tärkeimmät valintaperusteet.

4. Kun komissio on saanut ensimmäiset strategiset melukartat, sen on tarkasteltava

- mahdollisuutta käyttää liitteessä I olevan 1 kohdan mukaista 1,5 m:n mittauskorkeutta alueilla, joilla on yksikerroksisia taloja,

- alempaa arvoa sille arvioidulle henkilömäärälle, joka altistuu melulle liitteessä VI mainittujen eri Lden- ja Lnight-arvoluokkien mukaisesti.

5. Kertomusta on tarkasteltava uudelleen joka viides vuosi tai tarvittaessa useammin. Sen on sisällettävä arvio tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

6. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän direktiivin muuttamista koskevat ehdotukset.

12 artikla

Mukauttaminen

Komissio mukauttaa 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä I olevan 3 kohdan, liitteet II ja III tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen.

13 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa direktiivin 2000/14/EY 18 artiklalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

14 artikla

Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

16 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2002.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

P. Cox

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. Matas I Palou

(1) EYVL C 337 E, 28.11.2000, s. 251.

(2) EYVL C 116, 20.4.2001, s. 48.

(3) EYVL C 148, 18.5.2001, s. 7.

(4) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. joulukuuta 2000 (EYVL C 232, 17.8.2001, s. 305), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 7. kesäkuuta 2001 (EYVL C 297, 23.10.2001, s. 49), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 3. lokakuuta 2001 (EYVL C 87 E, 11.4.2002, s. 118). Euroopan parlamentin päätös, tehty 15. toukokuuta 2002, ja neuvoston päätös, tehty 21. toukokuuta 2002.

(5) EYVL C 200, 30.6.1997, s. 28.

(6) EYVL L 42, 23.2.1970, s. 16, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 1999/101/EY (EYVL L 334, 28.12.1999, s. 41).

(7) EYVL L 105, 28.4.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 97/54/EY (EYVL L 277, 10.10.1997, s. 24).

(8) EYVL L 18, 24.1.1980, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 83/206/ETY (EYVL L 117, 4.5.1983, s. 15).

(9) EYVL L 225, 10.8.1992, s. 72, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/7/EY (EYVL L 106, 3.5.2000, s. 1).

(10) EYVL L 162, 3.7.2000, s. 1.

(11) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(12) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.

(13) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.

LIITE I

5 artiklassa tarkoitetut

MELUINDIKAATTORIT

1. Päivä-ilta-yömelutaso Lden

Desibeleinä (dB) ilmaistu päivä-ilta-yömelutaso eli Lden määritellään seuraavan kaavan avulla:

>PIC FILE= "L_2002189FI.001802.TIF">

jossa

- Lday on ISO 1996-2: 1987:ssä tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien päiväaikojen perusteella,

- Levening on ISO 1996-2: 1987:ssä tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien ilta-aikojen perusteella,

- Lnight on ISO 1996-2: 1987:ssä tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien yöaikojen perusteella;

jolloin

- päivän pituus on 12 tuntia, illan pituus neljä tuntia ja yön pituus kahdeksan tuntia; jäsenvaltiot voivat lyhentää iltajaksoa yhdellä tai kahdella tunnilla ja pidentää päivää ja/tai yötä vastaavasti, edellyttäen, että tätä menettelyä sovelletaan kaikista lähteistä tulevaan meluun ja että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle, mikäli ne poikkeavat järjestelmällisesti oletusvaihtoehdosta,

- kunkin jäsenvaltion on päätettävä päivän (ja siten myös illan ja yön) alkamisajankohdasta (tällöin menettelyä on sovellettava kaikista lähteistä tulevaan meluun); oletusarvot ovat kello 07.00-19.00, kello 19.00-23.00 ja kello 23.00-07.00 paikallista aikaa,

- vuodella tarkoitetaan vuotta, jonka aikana äänipäästöjä tarkkaillaan, ja keskivertovuotta meteorologisten olosuhteiden kannalta,

ja jolloin

- tarkastellaan tulevaa ääntä, mikä tarkoittaa sitä, että huomioon ei oteta ääntä, joka heijastuu tarkasteltavan asuinrakennuksen ulkoseinästä (yleisesti ottaen tämä edellyttää 3 dB:n korjausta mittaukseen).

Lden-arvon arviointipisteen korkeus riippuu sovelluksesta:

- tehtäessä laskemalla strategista melukartoitusta, joka liittyy melulle altistumiseen rakennusten sisällä ja niiden lähellä, arviointipisteet sijoitetaan 4,0 ± 0,2 metrin (3,8-4,2 metrin) korkeudelle maanpinnasta, suurimman melun kohteena olevalle ulkoseinälle. Tällöin suurimman melun katsotaan kohdistuvan ulkoseinään, joka on vastapäätä ja lähimpänä määrättyä melulähdettä. Muissa käyttötarkoituksissa arviointipisteiden korkeus voidaan valita toisin,

- tehtäessä mittaamalla strategista melukartoitusta rakennuksissa ja niiden lähellä korkeus voidaan valita toisin, mutta mittausta ei saa koskaan tehdä alle 1,5 m:n korkeudelta maanpinnasta, ja tulokset olisi korjattava vastaamaan 4 m:n mittauskorkeutta,

- muissa käyttötarkoituksissa kuten akustisessa suunnittelussa ja meluvyöhykejaossa arviointipisteen korkeus voidaan valita toisin, mutta arviointipiste ei saa koskaan olla alle 1,5 metrin korkeudella maanpinnasta; muita käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi:

- maaseutualueet, joissa on yksikerroksiset talot,

- tiettyihin asuinrakennuksiin kohdistuvan melun vähentämiseen tähtäävien paikallisten toimenpiteiden suunnittelu,

- rajoitettua aluetta koskeva yksityiskohtainen melukartta, jossa esitetään yksittäisiin asuinrakennuksiin kohdistuva melu.

2. Yöajan melua kuvaavan indikaattorin määritelmä

Yöajan melua kuvaava indikaattori Lnight on ISO 1996-2: 1987:ssä tarkoitettu A-painotettu pitkän ajan keskiäänitaso, joka määritellään vuoden kaikkien yöaikojen perusteella,

jolloin

- yön pituus on kahdeksan tuntia, kuten 1 kohdassa määritellään,

- vuodella tarkoitetaan vuotta, jonka aikana äänipäästöjä tarkkaillaan ja jonka aikana sääolot vastaavat keskimääräistä vuotta, kuten 1 kohdassa määritellään,

- tarkastellaan seinään kohdistuvaa ääntä, kuten 1 kohdassa määritellään, ja

- arviointipiste on sama kuin Lden-arvon tapauksessa.

3. Täydentävät meluindikaattorit

Lden- ja Lnight-arvojen ja tarvittaessa Lday- ja Levening-arvojen lisäksi voi joissakin tapauksissa olla hyödyllistä käyttää erityisiä meluindikaattoreita ja niihin liittyviä raja-arvoja, esimerkiksi silloin kun

- tarkasteltava melulähde toimii vain pienen osan tarkasteluajasta (esimerkiksi alle 20 prosenttia koko vuoden päiväajoista, koko vuoden ilta-ajoista tai koko vuoden yöajoista),

- yhden tai useamman tarkasteltavan jakson aikana on keskimäärin hyvin vähän melutapahtumia (esimerkiksi vähemmän kuin yksi melutapahtuma tunnissa; melutapahtumalla voidaan tarkoittaa alle viisi minuuttia kestävää melua, esimerkiksi ohikulkevan junan tai ylilentävän lentokoneen aiheuttamaa melua),

- pienitaajuisen melun osuus on suuri,

- Lamax- tai SEL (äänialtistustaso) -indikaattori yöajan suojaamiseksi meluhuipuilta,

- viikonloppuisin tai määrättyyn aikaan vuodesta tarvitaan erityistä melusuojausta,

- päivisin tarvitaan erityistä melusuojausta,

- iltaisin tarvitaan erityistä melusuojausta,

- melu on peräisin useista eri lähteistä,

- kyseessä ovat hiljaiset rakentamattomat alueet,

- melu, jossa on voimakkaita äänesmäisiä osia, tai

- melu on iskumaista.

LIITE II

6 artiklassa tarkoitetut

MELUINDIKAATTORIEN ARVIOINTIMENETELMÄT

1 Johdanto

Lden- ja Lnight-arvot voidaan määrittää joko laskemalla tai mittaamalla (arviointipisteessä). Ennusteita laadittaessa voidaan käyttää ainoastaan laskentamenetelmää.

Väliaikaiset laskenta- ja mittausmenetelmät esitellään 2 ja 3 kohdassa.

2 Väliaikaiset menetelmät Lden- ja Lnight-arvojen laskemiseksi

2.1 Käytössä olevien kansallisten laskentamenetelmien mukauttaminen

Jos jäsenvaltiossa on käytössä pitkän ajanjakson indikaattorien määrittelyyn tarkoitettuja kansallisia menetelmiä, kyseisiä menetelmiä voidaan käyttää edellyttäen, että ne mukautetaan liitteessä I esitettyjen indikaattorimääritelmien mukaisiksi. Useimpien kansallisten menetelmien osalta tämä merkitsee erillisen iltajakson sekä vuoden keskiarvon käyttöönottoa. Lisäksi joitakin käytössä olevia menetelmiä on mukautettava jättämällä ulkoseinästä heijastuva ääni huomioimatta ja sisällyttämällä yötä ja/tai arviointipistettä koskevat määrittelyt.

Vuoden keskiarvon määrittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaihtelut melupäästöissä ja melun leviämisessä saattavat aiheuttaa vaihteluita vuoden aikana.

2.2 Suositeltavat väliaikaiset laskentamenetelmät

Seuraavia menetelmiä suositellaan jäsenvaltioille, joissa ei ole käytössä kansallisia laskentamenetelmiä tai joissa halutaan vaihtaa laskentamenetelmä toiseen.

TEOLLISUUSMELU: ISO 9613-2: "Acoustics - Attenuation of sound during propagation outdoors - Part 2: General method of calculation".

Tähän menetelmään soveltuvat tiedot melupäästöistä (lähtötiedot) saadaan tekemällä mittaukset jollakin seuraavista menetelmistä:

- ISO 8297: 1994 "Acoustics - Determination of sound power levels of multisource industrial plants for evaluation of sound pressure levels in the environment - Engineering method",

- EN ISO 3744: 1995 "Acoustics - Determination of sound power levels of noise sources using sound pressure - Engineering method in an essentially free field over a reflecting plane",

- EN ISO 3746: 1995 "Acoustics - Determination of sound power levels of noise sources using sound pressure - Survey method using an enveloping measurement surface over a reflecting plane".

ILMA-ALUSTEN AIHEUTTAMA MELU: ECAC.CEAC-asiakirja 29 "Report on Standard Method of Computing Noise Contours around Civil Airports", 1997. Lentoreittien mallintamiseen on olemassa erilaisia ratkaisumalleja, joista tähän tarkoitukseen käytetään ECAC.CEAC-asiakirjassa 29 olevassa 7.5 kohdassa mainittua segmentointimenetelmää.

TIELIIKENNEMELU: Ranskan kansallinen NMPB-laskentamenetelmä "NMPB-Routes-96 (SETRA-CERTU-LCPC-CSTB)", jota koskevat tiedot on julkaistu Ranskan virallisessa lehdessä (Journal Officiel) 10 päivänä toukokuuta 1995 otsikolla "Arrêté du 5 mai 1995 relatif au bruit des infrastructures routières, article 6" sekä ranskalaisessa standardissa XPS 31-133. Näissä asiakirjoissa viitataan päästöjä koskevien lähtötietojen osalta oppaaseen "Guide du bruit des transports terrestres, fascicule prévision des niveaux sonores, CETUR 1980".

RAIDELIIKENNEMELU: Alankomaiden kansallinen laskentamenetelmä, jota koskevat tiedot on esitetty 20 päivänä marraskuuta 1996 julkaistussa asiakirjassa "Reken- en Meetvoorschrift Railverkeerslawaai '96", julkaisija Ministerie Volkshuisvesting, Ruimtelijke Ordening en Milieubeheer.

Edellä mainitut menetelmät on mukautettava Lden- ja Lnight-määritelmien mukaisiksi. Komissio antaa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2003 tarkistettuja menetelmiä koskevat 13 artiklan 2 kohdan mukaiset suuntaviivat sekä käytettävissä olevien tietojen perusteella tietoja ilma-alusten, tieliikenteen ja raideliikenteen aiheuttamista melupäästöistä.

3 Lden- ja Lnight-indikaattoreiden väliaikaiset mittausmenetelmät

Jos jäsenvaltio haluaa käyttää omaa virallista mittausmenetelmäänsä, kyseistä menetelmää on mukautettava liitteessä I esitettyjen indikaattoreiden määritelmien mukaiseksi noudattaen ISO 1996-2: 1987:ssä ja ISO 1996-1: 1982:ssa esitettyjä pitkän ajanjakson mittausten periaatteita.

Jos jäsenvaltiossa ei ole käytössä mittausmenetelmää tai jos halutaan vaihtaa menetelmä toiseen, menetelmä voidaan määritellä indikaattorin määritelmän perusteella noudattaen ISO 1996-2: 1987:ssä ja ISO 1996-1: 1982:ssa esitettyjä periaatteita.

Ulkoseinän edustalta tai muusta heijastavasta pinnasta saatavat mittausarvot on korjattava tämän ulkoseinän tai muun pinnan heijastusvaikutuksen poissulkemiseksi (yleensä tämä edellyttää 3 dB:n korjausta mittaukseen).

LIITE III

6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut

HAITTAVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETELMÄT

Arvioitaessa melun vaikutusta väestöön olisi käytettävä annos-vastesuhdetta. Edellä 13 artiklan 2 kohdan mukaan tähän liitteeseen tehtävissä tarkistuksissa käyttöön otettavat annos-vastesuhteet koskevat erityisesti:

- häiritsevyyden ja tie-, raide- ja lentoliikenteen sekä teollisuusmelun Lden-arvon välistä suhdetta,

- unihäiriöiden ja tie-, raide- ja lentoliikenteen sekä teollisuusmelun Lnight-arvon välistä suhdetta.

Tarvittaessa voitaisiin esittää erityiset annos-vastesuhteet, jotka koskevat:

- asuinrakennuksia, joilla on erityinen liitteessä VI määritelty ääneneristys,

- asuinrakennuksia, joilla on erityinen liitteessä VI määritelty hiljainen ulkoseinä,

- erilaisia ilmasto-oloja / erilaisia kulttuureja,

- herkkiä väestöryhmiä,

- äänesmäistä teollisuusmelua,

- teollisuuden iskumaista melua ja muita erityistapauksia.

LIITE IV

7 artiklassa tarkoitetut

STRATEGISTA MELUKARTOITUSTA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Strategisessa melukartassa esitettävät tiedot koskevat jotakin seuraavista näkökohdista:

- meluindikaattorilla kuvattu nykyinen, aiempi tai ennustettu melutilanne,

- raja-arvon ylittyminen,

- niiden asuinrakennusten, koulujen ja sairaaloiden arvioitu määrä alueella, joita koskee jokin meluindikaattorin erityinen arvo, tai

- melualueella asuvien henkilöiden arvioitu määrä.

2. Strategiset melukartat voidaan esittää yleisölle

- graafisina kaavioina,

- numeerisina tietoina taulukkomuodossa, tai

- numeerisina tietoina elektronisessa muodossa.

3. Taajamien strategisissa melukartoissa on kiinnitettävä erityistä huomiota meluun, jonka lähteenä on:

- tieliikenne,

- raideliikenne,

- lentokentät,

- teollisen toiminnan alueet mukaan lukien satamat.

4. Strategista melukartoitusta käytetään seuraaviin tarkoituksiin:

- komissiolle toimitettavien tietojen hankkimiseen 10 artiklan 2 kohdan ja liitteen VI nojalla,

- 9 artiklassa tarkoitettuna kansalaisten tietolähteenä,

- lähtökohtana 8 artiklassa tarkoitetuille toimintasuunnitelmille.

Jokainen edellä mainituista tavoitteista edellyttää erityyppisen strategisen melukartan käyttöä.

5. Komissiolle toimitettaviin tietoihin liittyvien strategisten melukarttojen vähimmäisvaatimukset esitetään liitteessä VI olevassa 1.5, 1.6, 2.5, 2.6 ja 2.7 kohdassa.

6. Edellä 9 artiklassa tarkoitetun kansalaisille suunnatun tiedottamisen ja 8 artiklassa tarkoitettujen toimintasuunnitelmien kehittämisen vuoksi on annettava enemmän ja yksityiskohtaisempia tietoja, esimerkiksi:

- graafiset esitykset,

- kartat, joista näkyy raja-arvon ylittyminen,

- muutoskartat, joissa nykyistä tilannetta verrataan vaihtoehtoisiin tulevaisuuden tilanteisiin, tai

- kartat, joissa esitetään meluindikaattorin osoittama arvo tarvittaessa muulla korkeudella kuin 4 m:ssä.

Jäsenvaltiot voivat antaa melukarttojen tyyppiä ja esitystapaa koskevia määräyksiä.

7. Paikalliseen tai kansalliseen käyttöön tarkoitetut strategiset melukartat on laadittava käyttäen neljän metrin korkeudella arvioituja, viiden desibelin vyöhykejaolla ilmoitettuja Lden ja Lnight -arvoja liitteen VI mukaisesti.

8. Taajamien osalta on laadittava erilliset strategiset melukartat tieliikenteen, raideliikenteen, ilma-alusten ja teollisuuden aiheuttamasta melusta. Lisäksi voidaan laatia kartat muiden melulähteiden aiheuttamasta melusta.

9. Komissio voi laatia suuntaviivoja, joissa annetaan melukarttojen, melukartoituksen sekä kartoitusohjelmien laatimista koskevia lisäohjeita 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

LIITE V

8 artiklassa tarkoitetut

TOIMINTASUUNNITELMIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Toimintasuunnitelmista on ilmettävä ainakin seuraavat seikat:

- taajaman kuvaus, tie- tai raideliikenteen pääväylät taikka suuret lentokentät sekä muut huomioon otettavat melulähteet,

- vastuuviranomainen,

- oikeudellinen tausta,

- edellä 5 artiklassa tarkoitetut raja-arvot,

- tiivistelmä melukartoituksen tuloksista,

- arvio melulle altistettujen henkilöiden määrästä, korjaamista vaativien ongelmien ja tilanteiden yksilöinti,

- tiedot 8 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista yleisön kuulemisista,

- voimassa olevat meluntorjuntatoimenpiteet ja valmisteltavat hankkeet,

- toimet, joita toimivaltaiset viranomaiset aikovat toteuttaa viiden seuraavan vuoden aikana, mukaan lukien hiljaisten alueiden säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet,

- pitkän aikavälin strategia,

- rahoitusta koskevat tiedot (jos ne ovat saatavissa): talousarviot, kustannustehokkuuden ja kustannus-hyötysuhteen arvioinnit,

- toimintasuunnitelman täytäntöönpanon ja tulosten arviointia koskevat määräykset.

2. Toimiin, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa toimivaltansa puitteissa, voivat kuulua esimerkiksi:

- liikennesuunnittelu,

- maankäytön suunnittelu,

- tekniset toimenpiteet melulähteissä,

- hiljaisempien lähteiden valinta,

- melun leviämisen rajoittaminen,

- rajoitukset ja taloudelliset toimenpiteet sekä kannustimet.

3. Toimintasuunnitelmissa olisi ilmaistava, missä määrin toimenpiteiden oletetaan vähentävän melusta kärsivien henkilöiden (melun häiritseväksi kokevien sekä unihäiriöistä tai muista haitoista kärsivien henkilöiden) määrää.

4. Komissio voi laatia suuntaviivoja, joissa annetaan toimintasuunnitelmia koskevia lisäohjeita 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

LIITE VI

10 artiklassa tarkoitetut

KOMISSIOLLE TOIMITETTAVAT TIEDOT

Komissiolle on toimitettava seuraavat tiedot:

1 Taajamien osalta

1.1 Taajaman lyhyt kuvaus: sijainti, koko, asukasmäärä

1.2 Vastuullinen viranomainen

1.3 Aiemmin toteutetut meluntorjuntaohjelmat ja käytössä olevat meluntorjuntatoimenpiteet

1.4 Käytetyt laskenta- tai mittausmenetelmät

1.5 Melun kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden arvioidut määrät (satoina) eriteltyinä melun desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: 55-59, 60-64, 65-69, 70-74, > 75, jolloin Lden-arvo lasketaan suurimman melun kohteena olevasta ulkoseinästä neljän metrin korkeudelta ja ilmoitetaan erikseen tieliikenteen, raideliikenteen, lentoliikenteen ja teollisuuden aiheuttaman melun osalta. Henkilömäärät pyöristetään lähimpään sataan (esimerkiksi 5150-5249 = 5200, 50-149 = 100, alle 50 = 0).

Lisäksi olisi ilmoitettava, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

- erityinen ääneneristys kyseistä melua vastaan, millä tarkoitetaan rakennuksen erityistä eristystä yhden tai useamman tyyppistä ympäristömelua vastaan, yhdistettynä tuuletukseen tai ilmastointiin siten, että tehokas eristys ympäristömelua vastaan säilyy,

- hiljainen ulkoseinä, millä tarkoitetaan asuinrakennuksen ulkoseinää, jonka kohdalla Lden-arvo neljä metriä maanpinnan korkeudelta ja kaksi metriä ulkoseinän edessä erityisistä lähteistä tulevalle melulle on enemmän kuin 20 dB alempi kuin ulkoseinän, jonka kohdalla on korkein Lden-arvo.

On myös ilmoitettava, kuinka 3 artiklassa tarkoitetut tie- ja raideliikenteen pääväylät sekä suuret lentokentät vaikuttavat edellä mainittuihin tuloksiin.

1.6 Melun kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden arvioidut määrät (lähimpään sataan pyöristettynä) eriteltyinä melun desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: 50-54, 55-59, 60-64, 65-69, > 70, jolloin Lnight-arvo arvioidaan suurimman melun kohteena olevasta ulkoseinästä neljän metrin korkeudelta ja ilmoitetaan erikseen tieliikenteen, raideliikenteen, lentoliikenteen ja teollisuuden aiheuttamalle melulle. Näitä tietoja voidaan arvioida myös luokan 45-49 osalta ennen 11 artiklan 1 kohdassa säädettyä päivämäärää.

Lisäksi olisi ilmoitettava, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

- erityinen ääneneristys kyseistä melua vastaan, kuten 1.5 kohdassa määritellään,

- hiljainen ulkoseinä, kuten 1.5 kohdassa määritellään.

On myös ilmoitettava, kuinka tie- ja raideliikenteen pääväylät sekä suuret lentokentät vaikuttavat edellä mainittuihin tuloksiin.

1.7 Graafisessa esityksessä strategisissa melukartoissa on oltava ainakin 60, 65, 70 ja 75 desibelin melukäyrät.

1.8 Toimintasuunnitelman tiivistelmä, johon sisältyvät liitteessä V mainitut asian kannalta merkitykselliset seikat ja jonka pituus on enintään kymmenen sivua.

2 Tie- ja raideliikenteen pääväylien ja suurten lentokenttien osalta

2.1 Teiden, rautateiden ja lentokenttien yleinen kuvaus: sijainti, koko ja liikennettä koskevat tiedot.

2.2 Ympäristön kuvaus: taajamat, kylät, maaseutualueet ja muuntyyppiset alueet, maankäyttö, muut melulähteet.

2.3 Aiemmin toteutetut meluntorjuntaohjelmat ja käytössä olevat meluntorjuntatoimenpiteet.

2.4 Käytetyt laskenta- tai mittausmenetelmät.

2.5 Taajamien ulkopuolella melun kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden arvioidut määrät (lähimpään sataan pyöristettynä) eriteltyinä melun desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: 55-59, 60-64, 65-69, 70-74, > 75, jolloin Lden-arvo arvioidaan neljän metrin korkeudelta suurimman melun kohteena olevasta ulkoseinästä.

Lisäksi olisi ilmoitettava, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

- erityinen ääneneristys kyseistä melua vastaan, kuten 1.5 kohdassa määritellään,

- hiljainen ulkoseinä, kuten 1.5 kohdassa määritellään.

2.6 Taajamien ulkopuolella melun kohteena olevissa rakennuksissa asuvien henkilöiden arvioidut määrät (lähimpään sataan pyöristettynä) eriteltyinä melun desibelimäärän perusteella seuraaviin luokkiin: 50-54, 55-59, 60-64, 65-69, > 70, jolloin Lnight-arvo arvioidaan neljän metrin korkeudelta suurimman melun kohteena olevasta ulkoseinästä. Näitä tietoja voidaan arvioida myös luokan 45-49 osalta ennen 11 artiklan 1 kohdassa säädettyä päivämäärää.

Lisäksi olisi ilmoitettava, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, kuinka monta edellä mainittuihin luokkiin kuuluvaa henkilöä asuu rakennuksissa, joissa on:

- erityinen ääneneristys kyseistä melua vastaan, kuten 1.5 kohdassa määritellään,

- vähämeluinen ulkoseinä, kuten 1.5 kohdassa määritellään.

2.7 Niiden alueiden kokonaispinta-ala (km2), joilla Lden-arvot ylittävät 55, 65 ja 75 dB; lisäksi on ilmoitettava asuinrakennusten arvioitu kokonaismäärä (lähimpään sataan pyöristettynä) ja kullakin alueella asuvien henkilöiden arvioitu kokonaismäärä (lähimpään sataan pyöristettynä); taajamat sisältyvät näihin lukuihin.

Lisäksi on esitettävä 55 desibelin ja 65 desibelin melukäyrät yhdessä tai useammassa kartassa, joissa on myös annettava tietoa käyrien rajoittamaan alueeseen kuuluvien kylien, kaupunkien ja taajamien sijainnista.

2.8 Toimintasuunnitelman tiivistelmä, johon sisältyvät liitteessä V mainitut asian kannalta merkitykselliset seikat ja jonka pituus on enintään kymmenen sivua.

3 Suuntaviivat

Komissio voi laatia suuntaviivoja, joissa annetaan edellä mainittujen tietojen toimittamista koskevia lisäohjeita 13 artiklan mukaisesti.

Komission lausunto

ympäristömelun arviointia ja hallintaa koskevan direktiivin sovittelukomitealle

Komissio ottaa huomioon ympäristömeludirektiivin 1 artiklan 2 kohdan tekstin, jonka Euroopan parlamentin ja neuvoston sovittelukomitean jäsenet ovat hyväksyneet.

Komission mielestä tärkeimmistä lähteistä peräisin olevien melupäästöjen vähentämistä koskevat lainsäädäntöehdotukset pitäisi tehdä ehdotuksia tukevien vakuuttavien todisteiden perusteella. Tällöin noudatetaan kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (KOM(2001) 31) ehdotettua ja Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymää tietopohjaista lähestymistapaa päätöksentekoon.

Tässä yhteydessä jäsenvaltioilta direktiivissä edellytettävien yhteisiin meluindikaattoreihin perustuvat kertomukset ovat olennaisen tärkeitä. Tällaisten tietojen toimittaminen yhteisön eri alueilta sallii mahdollisten toimenpiteiden vaikutusten ja hyötyjen asianmukaisen arvioinnin ennen yhteisön lainsäädäntöehdotusten esittämistä.

Tästä syystä komissio arvioi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti, onko tarpeen tehdä uusia lainsäädäntöehdotuksia, ja varaa itselleen oikeuden päättää ehdotusten tarpeellisuudesta ja esitysajankohdasta.

Tämä menettely on yhdenmukainen perustamissopimuksessa määrätyn komission aloiteoikeuden kanssa kun taas ympäristömeludirektiivin 1 artiklan 2 kohdan vaatimukset, joiden mukaan uudet ehdotukset on esitettävä tiettyyn määräaikaan mennessä, ovat aloiteoikeuden kanssa ristiriitaisia.