Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2493/2000,

annettu 7 päivänä marraskuuta 2000,

ympäristöulottuvuuden sisällyttämisestä täysimääräisesti kehitysmaiden kehitysprosessiin

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 ja 179 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

toimivat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen(3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 27 päivänä heinäkuuta 2000 hyväksymän yhteisen tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Luonnonvarojen ehtyminen ja ympäristön tilan heikkeneminen vaikuttavat suoraan taloudelliseen kehitykseen ja erityisesti paikallisten yhteisöjen toimeentuloon, mukaan lukien alkuperäiskansat, ja tekevät siten tehottomaksi kestävällä kehityksellä saavutettavan köyhyyden vähenemisen.

(2) Nykyisillä tuotantotavoilla ja kulutustottumuksilla on kiistatta maiden rajojen yli ja maailmanlaajuisesti vaikuttavia seurauksia etenkin ilmakehän, hydrosfäärin, maaperän tilan ja biologisen monimuotoisuuden osalta.

(3) Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Rion julistuksen ja Agenda 21 -toimintaohjelman sekä sitoutuneet Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen erityisistunnossa (UNGASS) hyväksyttyyn päätöslauselmaan ohjelmasta Agenda 21:n täytäntöönpanon jatkamiseksi.

(4) Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat monenvälisten ympäristösopimusten, erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, ilmastonmuutosta koskevan puiteyleissopimuksen ja aavikoitumisen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia. Siten ne ovat sitoutuneet ottamaan huomioon näitä kysymyksiä koskevat vastuut, jotka ovat sopimuspuolina oleville teollisuusmaille ja kehitysmaille yhteiset, mutta samalla eriytetyt.

(5) On tärkeää, että Euroopan yhteisön ympäristöpolitiikan sisäiset ja ulkoiset näkökohdat liittyvät yhdenmukaisesti toisiinsa, jotta voidaan vastata tehokkaasti Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) ja sen seurannan yhteydessä määriteltyihin haasteisiin.

(6) Yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan OECD:n kehitysapukomitean (OECD/DAC) julkaisua "Shaping the 21st Century Strategy", jossa vaaditaan kestävän kehityksen kansallisten strategioiden täytäntöönpanon tukemista kaikissa maissa vuoteen 2005 mennessä niin, että ympäristövarojen nykyinen hupeneva suuntaus kääntyy sekä maailmanlaajuisesti että kansallisella tasolla tosiasiallisesti päinvastaiseksi vuoteen 2015 mennessä.

(7) Euroopan parlamentti ja neuvosto tekivät 24 päivänä syyskuuta 1998 päätöksen N:o 2179/98/EY(4) Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevan poliittisen toimintaohjelman "Kohti kestävää kehitystä" tarkistamisesta. Päätöksessä vaaditaan yhteisölle merkittävämpää roolia ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevassa kansainvälisessä yhteistyössä. Ohjelman perusstrategiana on ympäristöpolitiikan ja muiden politiikan alojen, myös kehityspolitiikan täydellinen yhdentäminen.

(8) Cardiffissa kesäkuussa 1998 kokoontunut Eurooppa-neuvosto suhtautui myönteisesti komission tiedonantoon "Integraatioon tähtäävä kumppanuus - strategia ympäristönäkökohtien sisällyttämiseksi Euroopan unionin politiikkaan" ja kannatti periaatetta, jonka mukaan komission keskeisiin politiikkaehdotuksiin olisi liityttävä arvio niiden ympäristövaikutuksista.

(9) Neuvosto ja jäsenvaltiot antoivat 15 päivänä heinäkuuta 1996 päätöslauselman ympäristövaikutusten arvioinnista kehitysyhteistyössä.

(10) Neuvosto tunnusti 30 päivänä marraskuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa alkuperäiskansojen keskeisen aseman luonnonvarojen säilyttämisessä ja kestävässä käytössä.

(11) Kestävä kehitys on riippuvainen ympäristöulottuvuuden sisällyttämisestä kehitysprosessiin.

(12) Koska voimavaroja on rajoitetusti, on olennaisen tärkeää luoda sopivia toimintatapoja, strategioita ja välineitä sekä toteuttaa kokeiluohjelmia, jotta ympäristöulottuvuus voidaan sisällyttää taloudelliseen yhteistyöhön ja kehitysyhteistyöhön.

(13) Yhteisön käytettävissä olevia rahoitusvälineitä olisi täydennettävä kestävän kehityksen tukemiseksi kehitysmaissa.

(14) Olisi parannettava yhteisön välineiden avulla rahoitettavien toimien yhteensovittamista.

(15) Kestävän kehityksen mukaisesti kehitysmaissa toteutetuista ympäristöalan toimista 22 päivänä huhtikuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 722/97(5) säädettiin kehyksestä sellaista yhteisön tukea varten, jolla on tarkoitus antaa kehitysmaille mahdollisuus sisällyttää ympäristöulottuvuus omaan kehitysprosessiinsa. Asetusta (EY) N:o 722/97 sovellettiin 31 päivään joulukuuta 1999. Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 722/97 soveltamisesta saadut kokemukset.

(16) Olisi säädettävä tässä asetuksessa tarkoitettujen toimien rahoittamisesta.

(17) Tällä asetuksella vahvistetaan sillä perustetun ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, jotka ovat budjettivallan käyttäjälle talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta(6) 6 päivänä toukokuuta 1999 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 33 kohdassa tarkoitettuna ensisijaisena ohjeena vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(18) Olisi vahvistettava täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti toiminnan muoto, yhteistyökumppanit sekä päätöksentekomenettely.

(19) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi annettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(7) mukaista menettelyä noudattaen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Yhteisö tukee kehitysmaita niiden pyrkimyksissä sisällyttää ympäristöulottuvuus omaan kehitysprosessiinsa.

Tätä varten yhteisö antaa rahoitustukea ja aiheellista asiantuntija-apua, joiden tavoitteena on kestävän kehityksen mukaisten politiikkojen, strategioiden, välineiden ja teknologioiden toteuttamisen kehittäminen ja edistäminen.

2. Yhteisön tuen avulla on tuettava suoraan kehitysmaiden asianomaisia tahoja ja välillisesti voimistamalla ympäristöulottuvuutta yhteisön taloudellisessa yhteistyössä ja kehitysyhteistyössä sen varmistamiseksi, että ympäristönäkökohdat otetaan täysimääräisesti huomioon yhteisön ohjelmissa.

3. Tämän asetuksen nojalla annetulla tuella ja asiantuntija-avulla täydennetään ja vahvistetaan muilla kehitysyhteistyön välineillä annettavaa tukea ja apua.

2 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

"kestävällä kehityksellä" asianomaisten väestöjen elintason ja hyvinvoinnin kohentamista ekosysteemien mahdollisuuksien rajoissa siten, että samalla säilytetään luonnonperintö ja sen biologinen monimuotoisuus nykyisille ja tuleville sukupolville.

3 artikla

1. Tämän asetuksen nojalla toteutettavat toimet on suunnattava erityisesti seuraaville aloille:

- maailmanlaajuiset ympäristökysymykset, etenkin monenvälisiin ympäristösopimuksiin sisältyvät kysymykset, kuten ilmastonmuutos, aavikoituminen ja biologinen monimuotoisuus,

- rajojen yli ulottuvat ympäristöongelmat, etenkin ilman, maaperän ja veden pilaantuminen,

- ympäristövaikutukset, jotka liittyvät kehitysmaiden integroitumiseen maailmantalouteen,

- sellaisten ympäristönäkökohtien ottaminen mukaan kehitysyhteistyöhankkeisiin, joiden avulla luonnehditaan, yksilöidään ja arvioidaan kyseisten toimien kestävyyttä ympäristön kannalta,

- makrotaloudellisten ja alakohtaisten politiikkojen ympäristövaikutukset kehitysmaissa,

- kestävät tuotantotavat ja kulutustottumukset,

- luonnonvarojen ja ympäristövarojen kestävä hoito ja käyttö kaikilla tuotannonaloilla, kuten maataloudessa, kalastuksessa ja teollisuudessa,

- ympäristöongelmat, jotka ovat aiheutuneet köyhyydestä johtuvasta luonnonvarojen liikakäytöstä,

- energian kestävä tuotanto ja käyttö, erityisesti uusiutuvien energialähteiden edistäminen, energiatehokkuuden parantaminen, energiansäästö sekä erityisen haitallisten energialähteiden korvaaminen vähemmän haitallisilla,

- kemiallisten tuotteiden ja erityisesti vaarallisten ja myrkyllisten aineiden kestävä tuotanto ja käyttö,

- biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen erityisesti suojelemalla ekosysteemejä ja elinympäristöjä sekä säilyttämällä lajien monimuotoisuutta, sen osatekijöiden kestävä käyttö, sellaisten henkilöiden osallistuminen, joilla on biologista monimuotoisuutta koskevaa perinnetietoa, ja geenivarojen käytöstä saatavan hyödyn oikeudenmukainen ja tasapuolinen jakaminen,

- makean veden vesivarojen hoito,

- rannikkoalueiden, jokien suualueiden ja kosteikkoalueiden hoito,

- aavikoituminen,

- kaupunkiympäristöön liittyvät ongelmat, jotka koskevat muun muassa liikennettä, jätteitä, jätevesiä, ilman pilaantumista ja melua sekä juomaveden laatua,

- teolliseen toimintaan liittyvät ympäristöongelmat.

2. Rahoituskelpoisia ovat muun muassa:

- kestävää kehitystä koskevien kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimintatapojen, suunnitelmien, strategioiden, ohjelmien ja hankkeiden laatimisen tukeminen,

- kehitysprosessin toimijoiden, kuten hallituksen, valtiosta riippumattomien järjestöjen, yksityisen sektorin kansalaisyhteiskunnan ja alkuperäiskansojen rakenteiden muodostamista ja toiminnallisten valmiuksien kehittämistä koskevat mallit kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla,

- kentällä toteutettavat pilottihankkeet, myös sellaiset, joihin sisältyy paikallisiin rajoituksiin ja tarpeisiin mukautettuja ympäristöä säästäviä teknologioita,

- kestävällä tavalla tuotettujen tuotteiden kaupan edistäminen,

- välineiden luominen kestävää kehitystä varten, muun muassa kauppaan liittyvät välineet kuten merkintä- ja sertifiointijärjestelmät ja ympäristöystävällistä kauppaa koskevat aloitteet,

- kestävän kehityksen edistämiseksi ja ympäristökysymysten huomioon ottamiseksi tarkoitettujen suuntaviivojen, toimintaohjeiden ja välineiden laatiminen, erityisesti Internetissä olevina (kaikille avoimina) julkisina tietokantoina ja tietopankkeina,

- vaarallisia aineita ja erityisesti myrkyllisiä jätteitä ja tuholaismyrkkyjä koskevat tiedotuskampanjat,

- tuki ympäristövaikutusten arviointivälineiden kehittämiseen ja soveltamiseen toimintatapojen, strategioiden, ohjelmien ja hankkeiden valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi,

- paikallisen väestön sekä kehitysprosessin ja kehitysyhteistyön keskeisten toimijoiden tietoisuuden lisääminen kestävän kehityksen merkityksen osalta ensi sijassa tiedotuskampanjoilla ja koulutuksella,

- ympäristötiedon ja -indikaattorien laadun kehittämiseksi tehtävä inventointi-, laskenta- ja tilastotyö.

3. Erityistä huomiota kiinnitetään toimien valinnassa, valmistelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa seuraaviin näkökohtiin:

- vaikutukset köyhyyden poistamista koskevaan kokonaistavoitteeseen,

- kestävään kehitykseen tähtäävät innovatiivisia toimenpiteitä sisältävät paikalliset aloitteet,

- paikallisen väestön, alkuperäisyhteisöt mukaan lukien, aktiivinen osallistuminen, tuki ja määräysvalta,

- naisten ja tyttöjen sekä toisaalta miesten ja poikien sukupuoliroolit, tiedot, näkökulmat ja osallistuminen luonnonvarojen kestävään hoitoon ja käyttöön,

- mahdollisuudet sisällyttää toimi laajemmin yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkoihin ja -ohjelmiin,

- ympäristökustannusten sisällyttäminen kokonaiskustannuksiin käyttäen tässä myös taloudellisia ohjauskeinoja,

- vaikutus alueellisen yhteistyön tehostumiseen kestävän kehityksen alalla.

Toteutettujen toimien yhteydessä kertyneiden kokemusten hyödyntäminen ja saatujen tulosten levittäminen ovat olennainen osa tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja myös kansainvälisten ympäristösopimusten täytäntöönpanon tukemista.

4 artikla

Yhteistyökumppaneita, jotka voivat saada tämän asetuksen mukaista apua ovat kansainväliset järjestöt, valtiot, alueet ja alueelliset elimet, hajautetut yksiköt, julkiset virastot ja laitokset, yksityiset toimijat ja tuotannonalat, osuuskunnat, paikallisyhteisöt, valtioista riippumattomat järjestöt sekä paikallista väestöä ja erityisesti alkuperäiskansoja edustavat yhdistykset.

5 artikla

1. Yhteisön rahoituksella voidaan kattaa kustannuksia, jotka johtuvat tutkimuksista, teknisestä avusta, opetus-, koulutus- tai muista palveluista, pienehköistä hankinnoista ja työsuorituksista, pienistä raha-avustuksista sekä arvioinneista, tilintarkastuksista ja arviointi- ja seurantatehtävistä. Se voi komissiota ja tuensaajaa hyödyttäen kattaa budjettivallan käyttäjän vuosittain vahvistamissa rajoissa teknisen ja hallinnollisen avun kustannuksia toiminnoista, jotka eivät liity julkisen hallinnon vakituisiin tehtäviin ja jotka liittyvät ohjelmien tai hankkeiden määrittämiseen, valmisteluun, hallinnointiin, seurantaan, tilintarkastukseen ja valvontaan.

Yhteisön rahoituksella voidaan kattaa tiettyyn toimeen liittyviä investointeja kiinteän omaisuuden hankintaa lukuun ottamatta, sekä toistuvia menoja (hallinto-, ylläpito- ja toimintamenot mukaan lukien).

Toistuvia menoja saadaan koulutus- ja tutkimusohjelmia lukuun ottamatta yleensä kattaa vain alkuvaiheessa ja asteittain vähenevästi.

2. Edellä 4 artiklassa määritellyiltä yhteistyökumppaneilta on haettava rahoitusosuutta jokaiseen yhteistyötoimeen. Sitä on pyydettävä yhteistyökumppanien mahdollisuuksien rajoissa ja kunkin toimen luonteen mukaisesti.

3. Voidaan pyrkiä löytämään mahdollisuuksia yhteisrahoitukseen muiden rahoittajien, ensi sijassa jäsenvaltioiden ja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tällöin on pyrittävä yhteensovittamiseen muiden avunantajien toimenpiteiden kanssa.

4. On toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta tämän asetuksen nojalla annettavasta tuesta ilmenisi sen yhteisöllinen luonne.

5. Perustamissopimuksessa määrättyjen johdonmukaisuuden ja täydentävyyden tavoitteiden saavuttamiseksi ja mahdollisimman suuren tehokkuuden takaamiseksi kaikkien toimien osalta komissio toteuttaa jäsenvaltioiden kanssa tarpeelliset yhteensovittamistoimet, joita ovat erityisesti:

a) niitä toimia koskevien tietojen järjestelmällinen vaihto ja analysointi, joita yhteisö ja jäsenvaltiot rahoittavat tai joiden rahoittamista ne suunnittelevat;

b) näiden toimien yhteensovittaminen toteuttamispaikalla säännöllisten kokousten avulla sekä edunsaajamaassa olevien komission ja jäsenvaltioiden edustajien välisen tietojen vaihdon avulla.

6. Komissio yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ryhtyy tarvittaviin aloitteisiin asianmukaisen yhteensovittamisen ja tiiviin yhteistyön varmistamiseksi yhteistyökumppaneiden, paikallisten osapuolten (valtioista riippumattomat järjestöt, lähiyhteisöt ja yhdistykset), rahoittajien ja muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmään kuuluvien elinten kanssa, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri maailmanlaajuisella, kansallisella ja paikallisella tasolla.

6 artikla

Tämän asetuksen nojalla annettavaa rahoitustukea annetaan avustuksina.

7 artikla

Rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten ovat 93 miljoonaa euroa kaudelle 2000-2006.

Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat rahoitusnäkymien rajoissa.

8 artikla

1. Komissio vastaa tässä asetuksessa tarkoitettuihin toimiin liittyvästä arvioinnista, rahoituspäätöksistä ja hallinnoinnista voimassa olevia talousarvio- ja muita menettelyjä noudattaen ja erityisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavassa varainhoitoasetuksessa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

2. Komissio vahvistaa joka toinen vuosi 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen strategiset suuntaviivat ja ensisijaiset tavoitteet seuraavina vuosina toteutettavien toimien täytäntöönpanoa varten. Se ilmoittaa tästä Euroopan parlamentille.

3. Komissio tekee 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen päätökset, jotka koskevat tämän asetuksen nojalla rahoitettaviin yksittäisiin toimiin myönnettäviä vähintään 2,5 miljoonan euron avustuksia.

4. Komissio ilmoittaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle lyhyesti rahoituspäätöksistä, joita se aikoo tehdä arvoltaan alle 2,5 miljoonan euron avustuksen myöntämisestä tässä asetuksessa tarkoitettuihin toimiin. Ilmoitus on saatettava tiedoksi viimeistään viikkoa ennen päätöksen tekemistä.

5. Komissiolla on oikeus hyväksyä sellaiset lisäsitoumukset, jotka tarvitaan näiden toimien yhteydessä odotettavissa olevien tai todellisten kustannusten ylitysten tai lisätarpeiden kattamiseen, jos ylitys tai lisätarve on enintään 20 prosenttia alkuperäisestä, rahoituspäätöksellä vahvistetusta maksusitoumuksesta.

6. Tämän asetuksen nojalla tehdyissä rahoitussopimuksissa on määrättävä, että komissio ja tilintarkastustuomioistuin voivat suorittaa paikalla tarkastuksia noudattaen komission vahvistamia tavanomaisia menettelyjä, jotka ovat voimassa olevien säännösten, erityisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen mukaisia.

7. Jos toimista on rahoitussopimuksia yhteisön ja edunsaajamaan välillä, rahoitussopimuksissa on määrättävä, että yhteisö ei rahoita veroja, tulleja eikä muita maksuja.

8. Jäsenvaltioiden ja edunsaajavaltion luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat osallistua tarjouskilpailuihin ja hankintasopimuksiin tasapuolisin ehdoin. Osallistumisoikeus voidaan ulottaa muihin kehitysmaihin ja perustelluissa poikkeustapauksissa kolmansiin maihin.

9. Hankintojen on oltava peräisin jäsenvaltioista, edunsaajavaltiosta tai muista kehitysmaista. Olosuhteiden niin vaatiessa voivat hankinnat poikkeustapauksissa olla peräisin muista maista.

10. Erityistä huomiota kiinnitetään:

- toimien kustannustehokkuuteen ja kestävän vaikutuksen aikaansaamiseen,

- tavoitteiden ja tulosmittareiden selkeään määrittelyyn ja seurantaan kaikkien toimien osalta.

9 artikla

1. Komissiota avustaa asianomainen maantieteellisin perustein asetettu kehitysyhteistyöstä vastaava komitea, jäljempänä "komitea".

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

10 artikla

1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle jokaisen varainhoitovuoden päätyttyä 1 päivään syyskuuta mennessä kertomuksen, joka sisältää tiivistelmän varainhoitovuoden aikana rahoitetuista toimista sekä arvioinnin tämän asetuksen täytäntöönpanosta kyseisenä aikana.

Tiivistelmässä on erityisesti esitettävä tiedot rahoitettujen toimien määrästä ja luonteesta, yhteistyökumppaneista ja edunsaajamaista. Kertomuksessa on mainittava myös erityistoimien osalta toteutettujen ulkopuolisten arviointien lukumäärä.

2. Komissio arvioi säännöllisesti yhteisön rahoittamia toimia todetakseen, onko toimien tavoitteet saavutettu, ja voidakseen antaa suuntaviivat tulevien toimien tehokkuuden parantamiseksi. Komissio toimittaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle yhteenvedon tehdyistä arvioinneista. Arviointikertomukset ovat jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja muiden asianomaisten tahojen käytettävissä.

3. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille hyväksytyt toimet sekä niiden kustannukset, luonteen, edunsaajamaan ja yhteistyökumppanit kuukauden kuluessa siitä, kun se on tehnyt päätöksensä.

4. Komission yksiköt, mukaan lukien asianomaisissa maissa olevat komission edustustot, julkaisevat ja toimittavat asianomaisille osapuolille rahoitusoppaan, jossa määritellään toimien valintaa koskevat suuntaviivat ja arviointiperusteet.

11 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2006.

2. Neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kokonaisarvion yhteisön tämän asetuksen nojalla rahoittamista toimista yhteisön kehitysyhteistyötä koskevan kokonaistarkastelun yhteydessä sekä asetuksen tulevaisuutta, myös sen mahdollista muuttamista tai voimassaolon päättämistä koskevat ehdotukset.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä marraskuuta 2000.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

N. Fontaine

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. Fabius

(1) EYVL C 47, 20.2.1999, s. 10 ja

EYVL C 274 E, 26.9.2000, s. 1.

(2) EYVL C 258, 10.9.1999, s. 16.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 5. toukokuuta 1999 (EYVL C 279, 1.10.1999, s. 173), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 16. joulukuuta 1999 (EYVL C 64, 6.3.2000, s. 47), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 15. maaliskuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) sekä Euroopan parlamentin päätös, tehty 20. syyskuuta 2000 ja neuvoston päätös, tehty 7. syyskuuta 2000.

(4) EYVL L 275, 10.10.1998, s. 1.

(5) EYVL L 108, 25.4.1997, s. 1.

(6) EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1.

(7) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.