21.12.1999   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/7

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2702/1999,

annettu 14 päivänä joulukuuta 1999,

maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja myynninedistämistoimista kolmansissa maissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Yhteisö voi voimassa olevan sääntelyn nojalla toteuttaa tiettyjen maataloustuotteiden myynninedistämistoimia kolmansissa maissa. Tähänastiset tulokset ovat erittäin rohkaisevia.

2)

Saatujen kokemusten, yhteisön sisä- ja ulkomarkkinoiden kehitysnäkymien sekä kansainvälisen kaupan uuden tilanteen perusteella on aiheellista kehittää kolmansien maiden markkinoita koskeva kokonaisvaltainen ja yhdenmukainen tiedotus- ja myynninedistämispolitiikka.

3)

Tällaisella politiikalla voidaan hyödyllisellä tavalla täydentää ja vahvistaa jäsenvaltioiden toimia edistämällä erityisesti yhteisön tuotteiden tuotekuvaa kansainvälisillä markkinoilla etenkin elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden osalta. Tällainen uusia markkinoita avaava toiminta voi myös lisätä kansallisia tai yksityisiä aloitteita.

4)

Olisi määriteltävä asianomaisten tuotteiden ja markkinoiden valintaperusteet. Vientitukea saavia tuotteita ei kuitenkaan suljeta järjestelmän ulkopuolelle.

5)

On suotavaa, että yhteisö vastaa toimien rahoituksesta yleensä vain osittain, jotta vastuuta jäisi ehdottaville järjestöille ja asianomaisille jäsenvaltioille. Poikkeustapauksissa saattaa kuitenkin osoittautua aiheelliseksi olla vaatimatta asianomaiselta jäsenvaltiolta rahoitusosuutta.

6)

Olisi säädettävä, että Euroopan yhteisöjen komissio asianmukaisia menettelyjä noudattaen antaa toimien toteuttamisen elimille, joilla on tarvittavat rakenteet ja toimivalta.

7)

Kansainvälisen oliiviöljyneuvoston myynninedistämistoiminnastaan saamien kokemusten ja tulosten perusteella on kuitenkin suotavaa säätää, että yhteisö voi edelleen antaa mainitun neuvoston tehtäväksi toimien toteuttamisen sen toimivaltaan kuuluvalla alalla. Lisäksi olisi muiden tuotteiden osalta voitava käyttää apuna vastaavanlaisia kansainvälisiä järjestöjä.

8)

Jotta voidaan arvioida ohjelmien moitteetonta toteuttamista ja toimien vaikutuksia, olisi säädettävä komission ja jäsenvaltioiden toteuttamasta tehokkaasta seurannasta sekä siitä, että riippumaton elin arvioi tuloksia.

9)

Tämän johdosta olisi asetukset N:o 136/66/ETY (4), (ETY) N:o 1308/70 (5) ja (EY) N:o 2275/96 (6) muutettava.

10)

Tämän säädöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti. Kyseisistä toimenpiteistä olisi päätettävä edellä mainitun päätöksen 4 artiklan mukaista hallintomenettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä kyseiset hallintokomiteat toimivat yhdessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Yhteisö voi kokonaan tai osittain rahoittaa maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskevia tiedotus- ja myynninedistämistoimia kolmansissa maissa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimet eivät saa olla kaupallisten merkkien mukaan suuntautuneita eikä niillä saa suosia tietystä jäsenvaltlosta tulevia tuotteita.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitetut toimet ovat seuraavia:

a)

suhdetoimintaa, myynninedistämistä ja mainontaa koskevat toimet erityisesti yhteisön tuotteiden tarjoamien etujen korostamiseksi etenkin laadun, hygienian, elintarviketurvan, ravitsemuksellisten ominaisuuksien, pakkausmerkintöjen, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun osalta;

b)

osallistuminen kansainvälisesti merkittäviin tapahtumiin, messuihin ja näyttelyihin erityisesti yhteisön näyttelyosastojen kautta;

c)

tiedotustoimet, jotka koskevat erityisesti suojattuja alkuperänimityksiä (SAN), suojattuja maantieteellisiä merkintöjä (SMM), aitoja perinteisiä tuotteita sekä luonnonmukaista tuotantoa koskevia yhteisön järjestelmiä;

d)

tiedotustoimet, jotka koskevat yhteisön määritellyillä alueilla tuotettujen laatuviinien (tma), pöytäviinien ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen alkoholijuomien järjestelmää;

e)

laajempien markkinointimahdollisuuksien kannalta tarpeellisia uusia markkinoita koskevat tutkimukset;

f)

korkean tason liike-elämän vierailukäynnit;

g)

myynninedistämis- ja tiedotustoimien tulosten arviointitutkimukset.

3 artikla

Tuotteet, joita 1 artiklassa tarkoitetut toimet voivat koskea, ovat erityisesti seuraavia:

a)

sellaisinaan kulutettaviksi tai jalostukseen tarkoitetut tuotteet, joilla on, erityisesti ilman tukia, vientimahdollisuuksia tai uusia markkinointimahdollisuuksia kolmansissa maissa;

b)

tyypilliset tuotteet tai laatutuotteet, joilla on merkittävä lisäarvo.

4 artikla

Valittaessa kolmansia maita, joissa 1 artiklassa tarkoitettuja toimia toteutetaan, otetaan huomioon sellaisten maiden markkinat, joissa on todellista tai potentiaalista kysyntää.

5 artikla

1.   Komissio laatii joka toinen vuosi 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen luettelon 3 artiklassa tarkoitetuista tuotteista ja 4 artiklassa tarkoitetuista markkinoista.

Tarvittaessa luetteloa voidaan kuitenkin muuttaa myös muina ajankohtina.

2.   Komissio voi ennen 1 kohdassa tarkoitetun luettelon laatimista kuulla maataloustuotannon laatu- ja terveyskysymysten neuvoa-antavan komitean yhteydessä toimivaa maataloustuotteiden myynninedistämisen pysyvää työryhmää.

6 artikla

Yhteisö voi toteuttaa oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla päätettävät toimet Kansainvälisen oliiviöljyneuvoston välityksellä.

Yhteisö voi myös muilla aloilla käyttää apunaan vastaavat takeet antavia kansainvälisiä järjestöjä.

7 artikla

1.   Jollei 6 artiklasta muuta johdu asianomaisen alan tai asianomaisten alojen yksi tai useampi edustava ammattialajärjestö tai yksi tai useampi toimialakohtainen organisaatio laatii 2 artiklan a, b, d ja e alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi enintään kolmevuotisia myynninedistämis- ja tiedotusohjelmia sekä tekevät sellaista elintä koskevan ehdotuksen, jonka vastuulle ohjelmien toteuttaminen voidaan antaa.

Kun yhdestä tai useammasta ohjelmasta ja ehdotetusta yhdestä tai useammasta toimeenpanoelimestä on päästy yhteisymmärrykseen, yksi tai useampi asianomainen jäsenvaltio sitoutuu osallistumaan näiden ohjelmien rahoitukseen ja esittää ohjelmat komissiolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamista. Komissio hyväksyy ohjelmat sekä toimeenpanoelimet 11 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja asettaa tällöin etusijalle useassa jäsenvaltiossa toimivien organisaatioiden laatimat ohjelmat.

Komissio voi ennen ohjelmien hyväksymistä kuulla maataloustuotannon laadun ja terveyttä koskevien kysymysten neuvoa-antavan komitean yhteydessä toimivaa maataloustuotteiden myynninedistämisen pysyvää työryhmää.

2.   Komissio päättää

a)

2 artiklan c ja f alakohdassa sekä, sovellettaessa 9 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, myös 2 artiklan b ja e alakohdassa tarkoitetuista, tai

b)

6 artiklassa tarkoitetun kansainvälisen järjestön välityksellä toteutettavista

toimista annettuaan ne tiedoksi asianomaisten alojen hallintokomiteoille tai tarvittaessa asetuksissa (ETY) N:o 2092/91 (8), (ETY) N:o 2081/92 (9) ja (ETY) N:o 2082/92 (10) tarkoitetulle sääntelykomitealle.

Komissio voi ennen päätöksen tekemistä kuulla 1 kohdassa tarkoitettua maataloustuotteiden myynninedistämisen pysyvää työryhmää.

8 artikla

1.   Komissio valitsee yleisen tai rajoitetun tarjouskilpailun avulla:

—

mahdollisen teknisen avustajan tai tekniset avustajat ehdotettujen ohjelmien sekä myös toimeenpanoelinten arviointia varten,

—

edellä 2 artiklan c ja f alakohdassa sekä, sovellettaessa 9 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, myös 2 artiklan b ja e alakohdassa tarkoitettujen toimien hallinnosta ja toteuttamisesta vastaavan elimen tai elimet,

—

toteutettujen toimien tulosten arvioinnista vastaavan elimen tai elimet.

2.   Edellä 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla yhdellä tai useammalla toteuttamisesta vastaavalla elimellä on oltava kyseisiä tuotteita ja kohdemarkkinoita koskeva asiantuntemus sekä tarvittavat keinot taata toimien toteuttaminen tehokkaimmalla tavalla ottaen huomioon, että kyseiset ohjelmat ovat Euroopan laajuisia.

3.   Komission, asianomaisten jäsenvaltioiden ja ehdotuksia tekevien järjestöjen edustajista koostuva seurantaryhmä valvoo toimien moitteetonta toteuttamista.

4.   Asianomaiset jäsenvaltiot vastaavat muiden kuin 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettujen toimien valvonnasta sekä ohjelmista aiheutuvista maksuista.

9 artikla

1.   Yhteisö rahoittaa

a)

edellä 2 artiklan c, f ja g alakohdassa tarkoitetut toimet kokonaisuudessaan;

b)

muut 2 artiklassa tarkoitetut myynninedistämis- ja tiedotustoimet osittain,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

Yhteisö voi kuitenkin erityistapauksissa rahoittaa 2 artiklan b ja e alakohdassa tarkoitetut toimet kokonaisuudessaan.

2.   Yhteisön rahoitusosuus 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa toimissa ei voi ylittää 50 prosenttia toimien todellisista kuluista. Alle kaksi vuotta kestävien myynninedistämistoimien osalta rahoitusosuus kuitenkin vähenee asteittain ja on 60—40 prosenttia toimien todellisista kuluista.

3.   Asianomaiset jäsenvaltiot osallistuvat 2 kohdassa tarkoitettujen toimien rahoitukseen enintään 20 prosentin osuudella toimien todellisista kuluista, jolloin jäljelle jäävästä rahoituksesta vastaavat ehdotuksia tehneet järjestöt. Jäsenvaltioiden ja/tai ammattialajärjestöjen tai toimialakohtaisten organisaatioiden antamaan rahoitukseen voidaan käyttää myös veronluonteisia tuloja.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja sillä edellytyksellä, että kyseinen ohjelma on selkeästi yhteisön edun mukainen, voidaan kuitenkin 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää, että ehdotuksen tehnyt järjestö vastaa kokonaisuudessaan siitä osuudesta, jota yhteisön rahoitus ei kata.

4.   Sovellettaessa 6 artiklaa yhteisö myöntää ohjelman hyväksymisen jälkeen asianmukaisen rahoitusosuuden kyseiselle kansainväliselle järjestölle.

10 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen toimien rahoituksesta yhteisölle johtuvia menoja pidetään yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (11) 1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuina interventioina.

11 artikla

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen.

12 artikla

1.   Komissiota avustaa asetuksen N:o 136/66/ETY 37 artiklassa perustettu rasvojen hallintokomitea sekä muiden maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien asetusten vastaavien artiklojen mukaisesti perustetut hallintokomiteat.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklan säännöksiä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

13 artikla

Komissio antaa ennen 31 päivää joulukuuta 2003 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

14 artikla

1.   Poistetaan asetuksen N:o 136/66/ETY 11 artiklan 1 kohdassa ilmaisu ”tai kolmansissa maissa”.

2.   Poistetaan asetuksen (ETY) N:o 1308/70 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ilmaisu ”ja ulkoista”.

3.   Poistetaan asetuksen (EY) N:o 2275/96 2 artiklan 1 kohdassa ilmaisu ”ja sen ulkopuolella”.

15 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2004.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 1999.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. HEMILÄ

(1)  EYVL C 32, 6.2.1999, s. 12.

(2)  JO C 219, 30.7.1999.

(3)  EYVL C 169, 16.6.1999, s. 8.

(4)  Neuvoston asetus N:o 136/66/ETY, annettu 22 päivänä syyskuuta 1966, rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 172, 30.9.1966, s. 3025), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1638/98 (EYVL L 210, 28.7.1998, s. 32).

(5)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1308/70, annettu 29 päivänä kesäkuuta 1970, pellava- ja hamppualan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 146, 4.7.1970, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3290/94 (EYVL L 349, 31.12.1994, s. 105).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2275/96, annettu 22 päivänä marraskuuta 1996, erityisistä toimenpiteistä elävien kasvien ja kukkaviljelytuotteiden alalla (EYVL L 308, 29.11.1996, s. 7).

(7)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(8)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1991, maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa (EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1804/1999 (EYVL L 262, 8.10.1999, s. 23).

(9)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92, annettu 14 päivänä heinäkuuta 1992, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta (EYVL L 208, 24.7.1992, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1068/97 (EYVL L 156, 13.6.1997, s. 10).

(10)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2082/92, annettu 14 päivänä heinäkuuta 1992, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden erityisluonnetta koskevista todistuksista (EYVL L 208, 24.7.1992, s. 9), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(11)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.