EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 98/6/EY,

annettu 16 päivänä helmikuuta 1998,

kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 129 a artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä (3), ottaen huomioon sovittelukomitean 9. joulukuuta 1997 hyväksymän yhteisen ehdotuksen,

sekä katsovat, että

1) markkinoiden avoin toiminta ja asianmukainen tiedotus edistävät kuluttajansuojaa sekä yritysten ja tuotteiden välistä tervettä kilpailua,

2) on tärkeää taata kuluttajansuojan korkea taso; yhteisön olisi edistettävä sitä erityisillä toimilla, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden noudattamaa politiikkaa tarkkojen, avoimien ja yksiselitteisten hintatietojen antamiseksi kuluttajille tarjottavissa tuotteissa,

3) Euroopan talousyhteisön kuluttajansuoja- ja kuluttajavalistuspolitiikan alustavasta ohjelmasta 14 päivänä huhtikuuta 1975 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (4) sekä Euroopan talousyhteisön kuluttajansuoja- ja kuluttajavalistuspolitiikkaa koskevasta toisesta ohjelmasta 19 päivänä toukokuuta 1981 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (5) edellytetään hintojen ilmoittamista koskevien yhteisten periaatteiden vahvistamista,

4) nämä periaatteet on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 79/581/ETY (6) tiettyjen elintarvikkeiden hintojen ilmoittamisen osalta ja direktiivillä 88/314/ETY (7) muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden hintojen ilmoittamisen osalta,

5) yhteys tuotteiden yksikköhinnan ilmoittamisen ja niiden pakkaamisen valmiiksi määrättyihin yhteisön tasolla hyväksyttyihin määräarvoja vastaaviin eriin välillä on osoittautunut liian monimutkaiseksi soveltaa; tämän vuoksi tämä yhteys olisi korvattava uudella yksinkertaisemmalla järjestelmällä kuluttajan edun mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pakkauksen standardointiin liittyviä sääntöjä,

6) myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus parantaa merkittävästi kuluttajavalistusta, koska se on helpoin keino antaa kuluttajille mahdollisuus arvioida ja vertailla tuotteiden hintoja parhaalla mahdollisella tavalla, ja tehdä näin tietoon perustuvia valintoja yksinkertaisen vertailun perusteella,

7) tämän vuoksi olisi oltava yleinen sekä myyntihinnan että yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus kaikkien tuotteiden osalta, lukuun ottamatta pakkaamattomina myyviä tuotteita, joiden myyntihintaa ei voida vahvistaa ennen kuin kuluttaja on ilmoittanut haluamansa määrän,

8) on tarpeen ottaa huomioon, että tiettyjä tuotteita pidetään kaupan yleisesti ja tavanomaisesti muissa kuin kiloina, litroina, metreinä, neliömetreinä tai kuutiometreinä ilmoitettavissa määrissä, ja tämän vuoksi on suotavaa, että jäsenvaltiot voivat tietyissä tapauksissa sallia yksikköhinnan ilmoittamisen suhteessa muuhun yhtenäisen määrän yksikköön ottaen huomioon tuotteen luonteen ja ne määrät, joissa tuotetta kyseisessä jäsenvaltiossa tavanomaisesti myydään,

9) yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus voi olla kohtuuton rasitus pienille vähittäisliikkeille tietyissä tilanteissa; tämän vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää, että tätä velvollisuutta ei sovelleta sopivana siirtymäaikana,

10) jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus poiketa yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuudesta, silloin kun tällainen tuotteen hinnan ilmoittaminen ei ole tarpeen tai silloin kun se aiheuttaisi sekaannusta; esimerkiksi tapauksissa, joissa määrän ilmoittaminen ei ole merkityksellistä hintojen vertailun kannalta tai joissa eri tuotteita pidetään kaupan samassa pakkauksessa,

11) toteutetun järjestelmän soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden osalta laatia luettelon niistä tuotteista tai tuoteluokista, joihin edelleen sovelletaan yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta,

12) ainoastaan yhteisön tason säännöksillä voidaan taata yhtenäinen ja selkeä tiedotus, josta hyötyvät kaikki kuluttajat sisämarkkinoilla; uusi yksinkertaistettu lähestymistapa on sekä tarpeellinen että riittävä tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

13) jäsenvaltioiden on valvottava järjestelmän tehokkuutta; järjestelmän avoimuutta on jatkettava myös euron käyttöönoton jälkeen; tämän vuoksi ilmoitettavien hintojen enimmäislukumäärää olisi rajoitettava,

14) erityistä huomiota olisi kiinnitettävä pieniin vähittäisliikkeisiin; tämän vuoksi komissio antaa kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta viimeistään kolmen vuoden kuluessa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä ja ottaa siinä erityisesti huomioon tämän direktiivin soveltamisesta pienissä vähittäisliikkeissä saadut kokemukset, muun muassa tekniikan kehittymisen ja yhteisen valuutan käyttöönoton; ottaen huomioon 6 artiklassa tarkoitettu siirtymäaika, kyseiseen kertomukseen olisi sisällytettävä ehdotus,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tämän direktiivin tarkoituksena on säännellä kauppiaiden kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamista kuluttajavalistuksen lisäämiseksi ja hintavertailun helpottamiseksi.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "myyntihinnalla" tuotteen lopullista yksikköhintaa tai tuotteen tietyn määrän hintaa, mukaan lukien ALV ja kaikki muut verot,

b) "yksikköhinnalla" tuotteen lopullista kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa tai muuta yhtenäistä määrän yksikköä, jos sitä käytetään kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti ja tavanomaisesti erityisten tuotteiden myynnissä, mukaan lukien ALV sekä kaikki muut verot,

c) "irtotavarana myytävillä tuotteilla" pakkaamattomina ja kuluttajan läsnäollessa mitattavia tuotteita,

d) "kauppiaalla" luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy tai tarjoaa ostettavaksi kaupallisen tai ammatillisen toimintansa piiriin kuuluvia tuotteita,

e) "kuluttajalla" luonnollista henkilöä, joka ostaa tuotteen sellaiseen tarkoitukseen, joka ei sisälly hänen kaupalliseen tai ammatilliseen toimintaansa.

3 artikla

1. Myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, jollei 5 artiklan säännöksistä yksikköhinnan osalta muuta johdu. Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin myyntihinta.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa:

- palvelun suorittamisen yhteydessä myytäviin tuotteisiin ja

- huutokauppamyyntiin sekä taide- ja antiikkiesineiden myyntiin.

3. Irtotavarana myytävien tuotteiden osalta on ilmoitettava vain yksikköhinta.

4. Mainoksessa, jossa mainitaan 1 artiklassa tarkoitettu tuotteiden myyntihinta, on ilmoitettava myös 5 artiklassa tarkoitettu yksikköhinta.

4 artikla

1. Myyntihinnan ja yksikköhinnan on oltava yksiselitteisiä, helposti tunnistettavia ja selkeästi luettavia. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että ilmoitettavien hintojen enimmäismäärää rajoitetaan.

2. Yksikköhinnan on kansallisten ja yhteisön säännösten mukaisesti viitattava pakkauksessa ilmoitettuun määrään.

Kun kansalliset säännökset tai yhteisön säännökset edellyttävät nettopainon ja kuiva-ainepainon ilmoittamista tiettyjen esipakattujen tuotteiden osalta, kuiva-aineen osalta riittää yksikköhinnan ilmoittaminen.

5 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tuotteiden yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta, jos on kyse tuotteista, joihin sovellettuna tällainen ilmoittaminen ei tuotteiden lajin tai käyttötarkoituksen vuoksi ole tarpeen tai ilmoittaminen saattaisi aiheuttaa sekaannusta.

2. Jäsenvaltiot voivat 1 kohdan säännösten soveltamiseksi muiden kuin elintarvikkeiden osalta laatia luettelon niistä tuotteista tai tuoteluokista, joihin edelleen on sovellettava yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta.

6 artikla

Jos yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus olisi tietyille pienille vähittäismyyntipaikoille kohtuuton rasitus myytäväksi tarjottujen tuotteiden lukumäärän, myyntialueen ja myyntipaikan ominaisuuksien vuoksi, erityisten myyntiolosuhteiden vuoksi, joissa tuote ei ole suoraan kuluttajan saatavilla, tai tiettyjen kaupankäyntimuotojen, kuten eräiden liikkuvan kaupan muotojen, vuoksi, jäsenvaltiot voivat 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkavan siirtymäkauden aikana säätää, että yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta ei sovelleta tällaisissa myyntipaikoissa muihin kuin irtotavarana myytäviin tuotteisiin noudattaen, mitä 12 artiklassa säädetään.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet tiedottaakseen kaikille, että asia koskee, kansallisesta lainsäädännöstä, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomisiin sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteellisia ja vakuuttavia.

9 artikla

1. Kuluttajansuojasta elintarvikkeiden hintojen ilmoittamisessa annetun direktiivin 79/581/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 95/58/EY 1 artiklassa ja kuluttajansuojasta muiden kuin elintarvikkeiden hintojen ilmoittamisessa annetussa direktiivissä 88/314/ETY (8) mainittua yhdeksän vuoden siirtymäaikaa pidennetään tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun päivämäärään.

2. Direktiivit 79/581/ETY ja 88/314/ETY kumotaan tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen.

10 artikla

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita antamasta tai pitämästä voimassa kuluttajavalistusta ja hintojen vertailua paremmin edistäviä säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioille perustamissopimuksessa määrättyjä velvoitteita.

11 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä kyseisestä päivästä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne kansalliset säännökset, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 9 artiklan mukaisista seuraamuksista ja kaikista niihin myöhemmin tehtävistä muutoksista.

12 artikla

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kolmen vuoden kuluessa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä tämän direktiivin, erityisesti 6 artiklassa annettujen säännösten, soveltamista koskevan laajan kertomuksen ja liittää siihen ehdotuksen.

Tämän perusteella Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat uudelleen 6 artiklan säännöksiä ja toimivat perustamissopimuksen mukaisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun komissio on esittänyt ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun ehdotuksen.

13 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan sinä päivänä kun se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä helmikuuta 1998.

Euroopan parlamentin puolesta

J. M. GIL-ROBLES

Puhemies

Neuvoston puolesta

J. CUNNINGHAM

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 260, 5.10.1995, s. 5 ja

EYVL C 249, 27.8.1996, s. 2.

(2) EYVL C 82, 19.3.1996, s. 32

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 18. huhtikuuta 1996 (EYVL C 141, 13.5.1996, s. 191), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 27. syyskuuta 1996 (EYVL C 333, 7.11.1996, s. 7), Euroopan parlamentin päätös, tehty 18. helmikuuta 1997 (EYVL C 85, 17.3.1997, s. 26) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 16. joulukuuta 1997 ja neuvoston päätös, tehty 18. joulukuuta 1997.

(4) EYVL C 92, 25.4.1975, s. 1

(5) EYVL C 133, 3.6.1981, s. 1

(6) EYVL L 158, 26.6.1979, s. 19. Direktiiviä on viimeksi muutettu direktiivillä 95/58/EY (EYVL L 299, 12.12.1995, s. 11).

(7) EYVL L 142, 9.6.1988, s. 19. Direktiiviä on viimeksi muutettu direktiivillä 95/58/EY (EYVL L 299, 12.12.1995, s. 11).

(8) EYVL L 299, 12.12.1995, s. 11

Komission lausuma

2 artiklan b kohta

Komissio katsoo, että 2 artiklan b kohdan ilmaisua `tuotteen lopullista kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa tai muuta yhtenäistä määrän yksikköä` sovelletaan myös kappaleittain tai yksittäin myytäviin tuotteisiin.

Komission lausuma

12 artiklan 1 kohta

Komissio katsoo, että direktiivin 12 artiklan 1 kohtaa ei pidä tulkita siten, että se asettaisi kyseenalaiseksi sen aloiteoikeuden.