KOMISSION TIEDONANTO komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välisestä yhteistyöstä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisalaan kuuluvien asioiden käsittelyssä (97/C 313/03)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

I. JÄSENVALTIOIDEN JA YHTEISÖN TEHTÄVÄT

1. Yhteisöllä ja jäsenvaltioilla on eri tehtävät yhteisön kilpailupolitiikassa. Yhteisön toimivaltaan kuuluu ainoastaan yhteisön sääntöjen täytäntöönpano, kun taas jäsenvaltiot eivät ainoastaan sovella kansallista lainsäädäntöään, vaan osallistuvat myös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan täytäntöönpanoon.

2. Jäsenvaltioiden osallistuminen yhteisön kilpailupolitiikkaan mahdollistaa sen, että päätökset voidaan tehdä mahdollisimman lähellä kansalaisia (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen A artikla). Yhteisön kilpailusääntöjen hajautettu soveltaminen johtaa myös parempaan tehtävien jakoon. Jos suunniteltu toiminta voidaan sen laajuuden tai vaikutusten vuoksi paremmin toteuttaa yhteisön tasolla, toiminta kuuluu komission tehtäväkenttään. Muissa tapauksissa asioiden käsittelystä vastaa asianomaisen jäsenvaltion kilpailuviranomainen.

3. Yhteisön oikeuden täytäntöönpanon varmistavat toisaalta komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset sekä toisaalta kansalliset tuomioistuimet yhteisön lainsäädännön periaatteiden sekä yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on turvata yksityisten ihmisten subjektiiviset oikeudet heidän keskinäisissä suhteissaan (1). Nämä subjektiiviset oikeudet johtuvat tuomioistuimen tunnustamasta perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan (2) kieltojen sekä asetuksella myönnettyjen poikkeusten suorasta vaikutuksesta (3). Komission ja kansallisten tuomioistuinten suhteet 85 ja 86 artiklaa sovellettaessa on määritelty näiden toimielinten välisestä yhteistyöstä kyseisiä artikloita sovellettaessa vuonna 1993 annetussa komission tiedonannossa (4). Tämä tiedonanto kilpailuviranomaisten ja komission välisestä yhteistyöstä vastaa vuonna 1993 kansallisten tuomioistuinten ja komission välisestä yhteistyöstä annettua tiedonantoa.

4. Komissio ja kansalliset viranomaiset toimivat molemmat hallintoviranomaisina yleisen edun puolesta osana yleistä kilpailun alaa koskevaa valvonta- ja tarkkailutehtäväänsä (5). Tämä yhteinen yleisen edun valvontatehtävä määrittelee niiden väliset suhteet. Vaikka tämä tiedonanto onkin muutoin samankaltainen kuin tuomioistuinten välistä yhteistyötä koskeva tiedonanto, niin tämä erityispiirre otetaan huomioon tässä tiedonannossa.

5. Tämä komission ja kansallistenkilpailuviranomaisten tehtäviin liittyvä erityispiirre ilmenee 87 artiklan nojalla annetuissa neuvoston asetuksissa niille myönnetystä toimivallasta. Sen vuoksi asetuksen N:o 17 9 artiklan 1 kohdassa (6) säädetään, että "jollei yhteisöjen tuomioistuimen (7) oikeudesta tutkia komission päätöksiä muuta johdu, ainoastaan komissiolla perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla julistaa, että 85 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta". Kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että "niin kauan kuin komissio ei ole aloittanut menettelyä 2 (8), 3 (9) tai 6 (10) artiklan nojalla, jäsenvaltioiden viranomaisille säilyy perustamissopimuksen 88 artiklan mukainen toimivalta soveltaa 85 artiklan 1 kohtaa ja 86 artiklaa".

Tästä seuraa, että kansalliset kilpailuviranomaiset ovat toimivaltaisia soveltamaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan kieltoja, jos viranomaisille on myönnetty tähän tarkoitukseen vaadittava toimivalta maan kansallisessa lainsäädännössä. Sitä vastoin 85 artiklan 3 kohdan soveltamisen osalta kansallisilla viranomaisten on noudatettava komission 85 artiklan 3 kohdan nojalla tekemiä päätöksiä ja antamia asetuksia. Ne voivat ottaa tosiseikkoina huomioon myös muita komission näissä tapauksissa toteuttamia toimenpiteitä, erityisesti hallinnollisia kirjeitä.

6. Komission mielestä kansallisten kilpailuviranomaisten aseman vahvistaminen lisää perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan tehokkuutta ja yleisellä tasolla edistää yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista koko yhteisössä. Komissio katsoo, että sisämarkkinoiden suojelemiseksi ja kehittämiseksi näitä sääntöjä olisi käytettävä mahdollisimman laajasti. Koska kansalliset viranomaiset ovat lähempänä valvottavia toimintoja ja yrityksiä, ne voivat usein komissiota tehokkaammin turvata kilpailua.

7. Näin ollen olisi järjestettävä komission ja kyseisten viranomaisten välistä yhteistyötä. Jotta tämä yhteistyö tuottaisi tulosta, komission ja viranomaisten välisten suhteiden on oltava luonteeltaan tiiviitä ja pysyviä.

8. Komission tarkoituksena on tässä tiedonannossa kertoa niistä toimintaperiaatteista, joita se noudattaa tulevaisuudessa toimivaltansa alaan kuuluvien asioiden käsittelyssä. Tiedonannon tarkoituksena on myös kehottaa yrityksiä kääntymään useammin jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten puoleen.

9. Tässä tiedonannossa kuvaillaan jäsenvaltioiden ja komission välistä toivottavaa käytännön yhteistyötä. Tiedonanto ei vaikuta komission tai kansallisten viranomaisten yhteisön oikeuteen perustuvaan toimivaltaan yksittäisten asioiden käsittelyssä.

10. Jotta estettäisiin yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluviin asioihin sovellettavien kilpailusääntöjen noudattamista koskevien valvontatoimenpiteiden moninkertaisuus, mikä merkitsee suuria kustannuksia kyseisissä säännöissä tarkoitetuille yrityksille, olisi, aina kun se on mahdollista yhden viranomaisen, joko jäsenvaltion kilpailuviranomaisen tai komission, suoritettava valvonta. Tällainen yhden tahon suorittama valvonta on yritysten kannalta hyödyllistä.

Yhtäältä komission ja toisaalta jäsenvaltion kilpailuviranomaisen suorittamat rinnakkaiset menettelyt ovat kalliita yrityksille, joiden toiminta kuuluu samanaikaisesti sekä yhteisön että kansallisen kilpailuoikeuden soveltamisalaan. Niistä saattaa olla seurauksena samaan toimintaan kohdistuvia lukuisia valvontatoimenpiteitä, joita suorittavat sekä komissio että asianomaisten jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset.

Niille yrityksille, joihin sovelletaan yhteisön kilpailuoikeutta, voi siis olla eduksi, jos ainoastaan jäsenvaltion viranomaiset käsittelisivät tietyt kyseistä oikeutta koskevat asiat. Jotta saavutettaisiin täysin tästä koituva hyöty, komissio katsoo olevan suotavaa, että kansalliset viranomaiset soveltavat itse suoraan yhteisön oikeutta tai mikäli tämä ei ole mahdollista, kansallista lainsäädäntöä soveltamalla saavuttavat samanlaisen tuloksen kuin yhteisön lainsäädäntöä sovellettaessa.

11. Niiden etujen lisäksi, joita yksi valvontatoimenpide toisi kilpailuviranomaisten omien voimavarojen osalta, kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö vähentää myös vaaraa tehdä erilaisia päätöksiä sekä näin ollen vähentää niiden mahdollisuuksia, joita nykytilanne houkuttelee etsimään etujensa kannalta suotuisimman päätöksen tekevää viranomaista.

12. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on itse asiassa usein koimissiota perusteellisempi kyseisten markkinoiden (erityisesti niiden, joilla on tärkeitä kansallisia erityispiirteitä) ja yritysten tuntemus. Ne voivat olla komissiota edullisemmassa asemassa erityisesti niiden ilmoittamatta jätettyjen kilpailua rajoittavien järjestelyjen tai määräävän aseman väärinkäytösten havaitsemiseksi, joiden pääasiallinen vaikutus kohdistuu niiden alueelle.

13. Lisäksi monissa kansallisten viranomaisten käsittelemissä asioissa esitetään sekä kansalliseen että yhteisön kilpailuoikeuteen perustuvia perusteluja. Menettelyn taloudellisuuden kannalta komissio arvioi olevan suositeltavaa, että viranomaiset soveltavat suoraan yhteisön oikeutta, eivätkä velvoita yrityksiä viemään asiansa yhteisön oikeutta koskevia näkökohtia komission käsiteltäviksi.

14. Yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioilla sekä komission periaatepäätöksillä ja poikkeusasetuksilla on selkiytetty kasvava määrä yhteisön kilpailuoikeutta koskevia tärkeitä kysymyksiä 30 viime vuoden aikana. Tämän ansiosta yhteisön kilpailulainsäädännön soveltaminen on nyt helpompaa kansallisille viranomaisille.

15. Komissio aikoo edistää tätä yhteistyötä kaikkien jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa. Komission on kuitenkin todettava, että monenkaan jäsenvaltion lainsäädännössä ei tällä hetkellä säädetä menettelylisistä keinoista perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan soveltamiseksi. Kansalliset viranomaiset voivat ehkäistä tehokkaasti näissä yhteisön säännöksissä tarkoitettua toimintaa jäsenvaltioissa ainoastaan kansallisen lainsäädännön perusteella.

Komission näkemyksen mukaan on suotavaa, että kansalliset viranomaiset soveltavat perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa soveltuvin osin yhdessä kansallisten kilpailusääntöjensä kanssa käsitellessään näiden artiklojen soveltamisalaan kuuluvia asioita.

16. Jos kansallisilla viranomaisilla ei ole tällaista mahdollisuutta ja ne voivat siis soveltaa näihin asioihin ainoastaan kansallista lainsäädäntöään, tämän lainsäädännön toimeenpano "ei saa haitata kilpailua rajoittavia järjestelyjä koskevien yhteisön sääntöjen yhdenmukaista soveltamista ja näiden sääntöjen soveltamiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia yhteismarkkinoilla" (11). Joka tapauksessa ratkaisun, jonka ne antavat yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvassa asiassa, on oltava yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa, sillä jäsenvaltiot eivät saa toteuttaa toimenpiteitä, jotka voivat ehkäistä 85 ja 86 artiklasta koituvan hyödyn sen ensisijaisuuden mukaisesti, joka yhteisön oikeudella on kansalliseen kilpailulainsäädäntöön nähden (12) sekä "perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun luotettavan yhteistyön periaatteen" mukaisesti (13).

17. Jos kansalliset viranomaiset soveltavat kansallista lainsäädäntöä yhteisön oikeuden sijaan, ristiriitaisten päätösten vaara on suurempi. Kun jäsenvaltion kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat yhteisön oikeutta, niiden on noudatettava komission aiemmin samassa asiassa tekemiä päätöksiä. On muistettava, että tapauksissa, joissa asiasta on laadittu ainoastaan hallinnollinen kirje, yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että vaikka tämäntyyppiset kirjeet eivät sido kansallisia tuomioistuimia, komission yksiköiden esittämää mielipidettä voidaan pitää tosiseikkana, jonka ne voivat ottaa huomioon tutkiessaan kyseisten sopimusten tai käytäntöjen yhdenmukaisuutta 85 artiklan määräysten kanssa (14). Komission mielestä tämä pätee myös kansallisiin viranomaisiin.

18. Jos 85 tai 86 artiklan rikkominen on todettu komission päätöksellä, tämä päätös estää sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, joka sallisi sen, mitä komissio on kieltänyt. Itse asiassa 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan kieltomääräysten tarkoituksena on turvata yhteismarkkinoiden yhtenäisyys ja estää kilpailun vääristyminen näillä markkinoilla. Määräyksiä on siis noudatettava kokonaisuudessaan, jotta ei vaarannettaisi yhteisön järjestelmän toimintaa (15).

19. Oikeudellinen tilanne ei ole niin selkeä sen suhteen, onko kansallisilla viranomaisilla lupa soveltaa tiukempaa kansallista kilpailuoikeuttaan asioissa, joista komissio on aikaisemmin tehnyt yksittäisen poikkeuspäätöksen tai jotka kuuluvat ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti asiassa Wilhem antamassaan tuomiossa, että perustamissopimuksessa sallitaan yhteisön viranomaisten toteuttaa tiettyjä myönteisiä, vaikkakin välillisiä toimenpiteitä taloudellisen toiminnan sopusointuisen kehityksen edistämiseksi koko yhteisössä (Kok. 1968, s. 14, 5 kohta). Asiassa C-266/93, Bundeskartellamt v. Volkswagen ja VAG Leasing GmbH (16), komissio on jo puolustanut näkemystä siitä, että kansalliset viranomaiset eivät voi kieltää sopimuksia, joihin sovelletaan poikkeusta. Yhteisön oikeuden soveltaminen tehtäisiin tyhjäksi joka kerta, kun yhteisön oikeuden nojalla myönnetty poikkeus asetettaisiin riippuvaiseksi asiaa koskevista kansallisista säännöksistä. Jos toimittaisiin tällä tavalla, samaa sopimusta kohdeltaisiin eri tavoin riippuen kunkin jäsenvaltion lainsäädännöstä, mikä vaikuttaisi haitallisesti yhteisön lainsäädännön yhdenmukaiseen soveltamiseen, ja sen lisäksi perustamissopimuksen täytäntöönpanon täysimääräinen tehokkuus eli päätös myöntää 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeus olisi jätetty huomiotta. Tuomioistuin ei kuitenkaan puuttunut tähän kysymykseen edellä mainitussa asiassa.

20. Jos komission kilpailun pääosasta lähettää hallinnollisen kirjeen, jossa se esittää lausunnon, jonka mukaan sopimus tai menettelytapa ei ole perustamissopimuksen 85 artiklan mukainen, mutta ilmoittaa hallinnollisesta ensisijaisuudesta johtuvista syistä, että se ei ehdota komission määräävän asian suhteen asetuksessa N:o 17 tarkoitetuista muodollista menettelyistä, on itsestään selvää, että ne kansalliset viranomaiset, joiden alueella sopimus tai menettelytapa aiheuttaa vaikutuksia, voivat toteuttaa toimenpiteitä tällaisen sopimuksen tai menettelytavan suhteen.

21. Jos on laadittu hallinnollinen kirje, jossa kilpailun pääosasto esittää, että sopimus rajoittaa kilpailua 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mutta täyttää 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen edellytykset, komissio pyytää kansallisia viranomaisia kuulemaan komissiota ennen kuin ne päättävät, onko syytä tehdä yhteisön oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla päätöstä, joka johtaa erilaiseen tulokseen.

22. Niiden hallinnollisten kirjeiden osalta, joissa komissio esittää lausunnon, jonka mukaan sen tiedossa olevien seikkojen perusteella sen ei ole syytä toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan tai 86 artiklan määräysten nojalla, voidaan todeta, että tämä seikka ei sinänsä estä kansallisia viranomaisia soveltamasta kyseisiin sopimuksiin tai menettelytapoihin kansallisen kilpailulainsäädäntönsä säännöksiä, jotka ovat luultavasti tiukempia kuin asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö. Se seikka, että jokin menettelytapa ei komission käsityksen mukaan kuulu 85 artiklan 1 ja 2 kohdan tai 86 artiklan soveltamisalaan, joka rajoittuu kilpailua rajoittaviin järjestelyihin tai määräävän aseman väärinkäyttöön, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ei estä sitä, että kansalliset viranomaiset voivat arvioida tätä menettelytapaa sillä perusteella, mitä rajoittavia vaikutuksia se voi aiheuttaa kansallisella tasolla (17).

II. TEHTÄVIEN JAKAMISTA KOSKEVAT YLEISOHJEET

23. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten yhteistyö tapahtuu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Kuuluakseen yhteisön oikeuden eikä yksinomaan kansallisen kilpailuoikeuden soveltamisalaan kyseisen toiminnan tulee ensinnäkin voida vaikuttaa huomattavasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissiolla on yksinomainen toimivalta julistaa perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla, ettei perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelleta.

24. Lisäksi kansallisten viranomaisten päätökset voivat käytännössä kohdistua tehokkaasti ainoastaan sellaisiin kilpailunrajoituksiin, joiden vaikutukset kohdistuvat pääasiallisesti kyseisen viranomaisen valtion alueeseen. Tällaisesta tapauksesta on kyse erityisesti asetuksen N:o 17 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa rajoituksissa, eli sellaisissa sopimuksissa, päätöksissä ja yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa, joissa on osallisena ainoastaan yhdestä jäsenvaltiosta lähtöisin olevia yrityksiä ja jotka voivat vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan, vaikkei niihin liity jäsenvaltioiden välistä vientiä tai tuontia (18). kansallisten viranomaisten tiedustelujen tekeminen kansallisten rajojen ulkopuolella, erityisesti jos yritysten tarkastukset ovat tarpeen, sekä viranomaisten päätösten toimeenpano kansallisten rajojen ulkopuolella voi näin ollen olla oikeudelliselta kannalta erittäin vaikea. Tämän vuoksi komissio käsittelee useimmiten itse asiat, jotka koskevat yrityksiä, jotka harjoittavat asian kannalta merkityksellistä toimintaa useissa jäsenvaltioissa.

25. On välttämätöntä, että kansalliset viranomaiset, joilla on asianmukaiset henkilöstövoimavarat ja aineelliset voimavarat sekä tarpeellinen toimivalta, voivat saatta itse päätökseen aloittamiensa yhteisön sääntöjen soveltamisalaan kuuluvien asioiden käsittelyn. Kansallisten viranomaisten toiminnan tehokkuus perustuu siis tutkintavaltuuksiin, mutta myös käytettävissä oleviin oikeudellisiin keinoihin päätöksen tekemiseksi, erityisesti viranomaisten valtuuksiin tehdä väliaikaisia päätöksiä kiireellisissä asioissa, sekä niihin seuraamuksiin, joita viranomaisilla on oikeus määrätä yrityksille, joiden on todistettu syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Komissio toivoo, että eri jäsenvaltioissa sovellettavien menettelysääntöjen erot eivät johda vaikutuksiltaan erilaisiin ratkaisuihin samantapaisten asioiden käsittelyssä.

26. Määritelläkseen, mitkä asiat se käsittelee itse, komissio ottaa huomioon kilpailua rajoittavan järjestelyn tai määräävän aseman väärinkäytön vaikutukset sekä rikkomisen luonteen.

Periaatteessa kansalliset viranomaiset käsittelevät asiat, joilla on vaikutusta pääasiassa kansallisella tasolla ja joiden alustava tarkastelu osoittaa, ettei niihin todennäköisesti voida soveltaa 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta. Komissio varaa kuitenkin oikeuden käsitellä tietyt asiat, jotka ovat erityisen tärkeitä yhteisön kannalta.

Ensisijaisesti kansalliset vaikutukset

27. Aluksi on syytä muistuttaa, että tässä yhteydessä on kyse ainoastaan niistä asioista, jotka kuuluvat 85 ja 86 artiklan soveltamisalaan.

Näin ollen kilpailua rajoittavan järjestelyn tai määräävän aseman väärinkäytön nykyisiä ja ennakoitavia vaikutuksia voidaan pitää tiiviisti siihen alueeseen liittyvinä, jossa sopimus tai menettelytapa pannaan täytäntöön sekä siihen alueeseen, joka muodostaa kyseisten tuotteiden tai palvelujen osalta kyseessä olevat maantieteelliset markkinat.

28. Kun merkitykselliset maantieteelliset markkinat rajoittuvat yhden jäsenvaltion alueeseen ja sopimus tai menettelytapa pannaan täytäntöön vain tässä valtiossa, niiden vaikutusten on katsottava kohdistuvan ensisijaisesti kyseiseen valtioon, vaikka sopimus tai menettelytapa voisikin vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseenkauppaan.

Rikkomisen luonne: asiat, joille poikkeusta ei voida myöntää

29. Seuraava koskee komission käsiteltäväksi saatettuja asioita, jäsenvaltion kilpailuviranomaisen käsiteltäväksi tuotuja asioita sekä asioita, joiden kanssa kumpi tahansa voi joutua tekemisiin.

On erotettava toisistaan perustamissopimuksen 85 artiklaan ja 86 artiklaan kohdistuva rikkominen.

30. Ainoastaan komissiolla on perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla toimivalta julistaa 85 artiklan 1 kohdan määräykset soveltumattomiksi. Komission on tästä syystä itse tutkittava kaikki kilpailua rajoittavat järjestelyt, joihin poikkeusta voidaan todennäköisesti soveltaa ja otettava huomioon tällä alueella yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sekä sen omissa päätöksissä ja asetuksissa kehitetyt perusteet.

31. Komission tehtävänä on myös tutkia ne valitukset, joiden kohteen osalta komissiolla on yksinomainen toimivalta, kuten 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyn poikkeuksen peruminen (19).

32. Tällaista rajoitusta ei sitä vastoin ole perustamissopimuksen 86 artiklan täytäntöönpanon osalta. Komissiolla ja jäsenvaltiolla on yhtäläinen toimivalta määräävän aseman väärinkäytöstä tehtyjen valitusten tutkimiseksi ja seuraamusten määräämiseksi tällaisista menettelyistä.

Yhteisön kannalta erityisen merkitykselliset asiat

33. Komissio käsittelee useimmiten ne asiat, joilla on sen mielestä erityistä merkitystä yhteisön kannalta, vaikka nämä asiat täyttäisivät edellä mainitut ehdot (27 ja 28 sekä 29-32 kohta), jotka sallisivat niiden käsittelyn kansallisen viranomaisen tasolla.

34. Yhteisön kannalta erityisen merkityksellisiksi voidaan katsoa sellaiset asiat, jotka koskevat jotakin uutta oikeudellista ongelmaa, eli asiat, jotka eivät ole olleet komission päätöksen tai yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion kohteena.

35. Asian taloudellinen merkittävyys ei itsessään ole riittävä syy siihen, että komissio käsittelee asian. Kanta voi kuitenkin olla toinen, jos muiden jäsenvaltioiden toimijoiden pääsy kyseisille markkinoille estyy merkittävällä tavalla.

36. Yhteisön kannalta erityisen merkityksellisiä asioita voivat olla myös sellaiset kilpailunvastaiset menettelytavat, joista epäillään julkista yritystä tai yritystä, jolle jäsenvaltio on antanut perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan mukaisesti erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, taikka yritystä, joka tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tai on luonteeltaan perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukainen fiskaalinen monopoli.

III. YHTEISTYÖ ASIOISSA, JOITA KOMISSIO KÄSITTELEE ENSIN

37. Komissio voi käsitellä asioita omasta aloitteestaan tai ilmoitusten taikka valitusten perusteella. Komission omasta aloitteestaan toteuttamat menettelyt eivät luonteensa vuoksi sovellu käsiteltäviksi hajautetusti kansallisten kilpailuviranomaisten tasolla.

38. Komission yksinomainen toimivalta soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaa yksittäistapauksissa estää sen, että kansalliset kilpailuviranomaiset voisivat komission aloitteesta käsitellä sellaisia asioita joista perustamissopimuksen kyseisen artiklan määräyksiin vedota haluavat osapuolet ovat ilmoittaneet komissiolle asetuksen N:o 17 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella komission yksinomaisesta toimivallasta seuraa, että poikkeuspyynnön tekijällä on oikeus saada komissiolta päätös pyyntönsä perusteella (20).

39. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä käsitellä valituksia, joihin ei sovelleta 85 artiklan 3 kohtaa, eli valituksia, jotka koskevat sellaisia järjestelyjä, joista komissiolle ei ole ilmoitettu, vaikka asetuksen N:o 17 4 artiklan 1 alakohdan, 5 artiklan 1 alakohdan ja 25 artiklan nojalla niin edellytetään, sekä valituksia, jotka perustuvat perustamissopimuksen 86 artiklan oletettuun rikkomiseen. Sitä vastoin valituksia, joiden kohteena olevissa asioissa komissiolla on yksinomainen toimivalta, kuten esimerkiksi poikkeuksen peruminen, kansallinen kilpailuviranomainen ei voi hyödyllisesti käsitellä (21).

40. Komission tai kansallisen viranomaisen asioiden käsittelyssä noudattamat 23-36 kohdassa esitetyt arviointiperusteet olisi otettava huomioon erityisesti arvioitaessa kilpailua rajoittavan järjestelyn tai määräävän aseman vaikutusten maantieteellistä laajuutta (27-28 kohdat).

Komission oikeus hylätä valitus

41. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että komissiolla on tietyin edellytyksin oikeus hylätä valitus, jos asiaan ei liity tutkimisen jatkamisen kannalta riittävää yhteisön etua (22).

42. Kyseinen komission tunnustettu oikeus selittyy komission, jäsenvaltioiden tuomioistuimen ja - jos niillä on tarvittava toimivalta - jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten yhtäläisestä toimivallasta 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan soveltamisessa ja siitä johtuvasta valitusten tekijöiden suojelusta oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimielimissä. Tämän yhtäläisen toimivallan vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 17 3 artiklassa, joka on 85 ja 86 artiklan oletetusta rikkomisesta komissiolle tehtävää valitusta koskevan oikeuden oikeusperusta, ei kyseisen artiklan nojalla esitetyn pyynnön tekijälle myönnetä oikeutta saada perustamissopimuksen 189 artiklan mukaisesti komissiolta päätöstä siitä, onko väitetty rikkominen tapahtunut (23).

Valituksen hylkäämisedellytykset

43. Jäljempänä esitetyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiset erityiset edellytykset on täytettävä, jotta kansallinen viranomainen voi tukia valitusta.

44. Ensimmäinen näistä edellytyksistä on, että voidakseen kaikissa tapauksissa arvioida onko kyseessä yhteisön etu, joka edellyttää tutkimuksen jatkamista, komission on tutkittava tarkkaan valituksen sisältyvät toisiasialliset ja oikeudelliset tekijät (24). Tällaisen perustamissopimuksen 190 artiklaan kirjatun vaatimuksen nojalla komission on selvitettävä valituksen tekijälle valitukseen sisältyvät tosiasialliset ja oikeudelliset tekijät, joiden perusteella komissio on päätellyt, että yhteisön etu ei ole riittävä valituksen tutkimisen jatkamiseksi. Komissio ei siis voi vain viitata yleisesti yhteisön etuun (25).

45. Jotta voitaisiin arvioida, onko komissiolla oikeus hylätä valitus riittävän yhteisön edun puuttumisen vuoksi, komission tehtävänä on erityiseseti suhteuttaa toisiinsa oletetun rikkomisen merkitys yhteismarkkinoiden toiminnalle, todennäköisyys kyetä vahvistamaan sen olemassaolo sekä tarvittavien tutkintatoimien laajuus, jotta se parhailla mahdollisilla edellytyksillä täyttäisi tehtävänsä valvoa 85 ja 86 artiklan noudattamista (26). Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin asiassa BEMIM antamassaan tuomiossa (27) totesi, erityisesti siinä tapauksessa, että valitukseen sisältyvän oletetun rikkomisen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti yhden jäsenvaltion alueelle ja kun valituksen tekijä on saattanut kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten tuomioistuinten ja hallinnollisten viranomaisten käsiteltäväksi valituksen tekijän ja valituksessa tarkoitetun yhteisön välisen riita-asian, komissiolla on oikeus hylätä valitus, jos asiaan ei liity riittävää yhteisön etua tutkimusten jatkamiseksi. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että valituksen tekijän oikeudet voidaan turvata tyydyttävästi. Kilpailua rajoittavan järjestelyn alueellisen vaikutuspiirin osalta tämä koskee erityisesti järjestelyjä, joissa on osallisena ainoastaan yhdestä jäsenvaltiosta lähtöisin olevia yrityksiä, ja jotka, vaikkei niihin liity jäsenvaltioiden välistä vientiä tai tuontia asetuksen N:o 17 4 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla (28), voivat vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan. Valituksen tekijän oikeuksien suhteen komissio katsoo, että kansallisten tuomioistuinten on huolehdittava valituksen tekijän oikeuksien turvaamisesta tyydyttävällä tavalla. Tämän jälkimmäisen kohdan osalta komissio katsoo kansallisen viranomaisen toimenpiteiden tehokkuuden riippuvan erityisesti sen mahdollisuudesta toteuttaa tarvittaessa väliaikaisia toimenpiteitä, mikä ei kuitenkaan rajoita tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyä mahdollisuutta siihen, että tuomioistuin toteuttaa tällaiset toimenpiteet vaadittavalla tehokkuudella.

Menettely

46. Jos komissio katsoo kyseisten edellytysten täyttyneen, se kysyy sen jäsenvaltion kilpailuviranomaiselta, johon sopimuksen tai menettelytavan vaikutukset ensisijaisesti kohdistuvat, suostuuko kyseinen viranomainen käsittelemään valituksen ja antamaan siihen ratkaisun. Jos vastaus on myönteinen, komissio hylkää sille tehdyn valituksen, koska asiaan ei liity riittävää yhteisön etua, ja saattaa saman asian kansallisen kilpailuviranomaisen käsiteltäväksi viran puolesta tai valittajien pyynnöstä. Komissio antaa hallussaan olevat asian kannalta merkittävät asiakirjat viranomaisen käyttöön (29).

47. Valituksen käsittelyn osalta on tarkennettava, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-67/91 antaman tuomion (espanjalaiset pankit (30) mukaisesti jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla ei ole kansallisia tai yhteisön kilpailusääntöjä sovellettaessa oikeutta käyttää todisteina julkaisemattomia tietoja, jotka sisältyvät yrityksille asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaisesti suunnattujen kyselyjen vastauksiin, eikä niitä tietoja, jotka on saatu kyseisen asetuksen 14 artiklan nojalla tehtyjen tarkastusten kautta. Näitä tietoja voidaan kuitenkin pitää viitteinä, jotka voidaan ottaa tarvittaessa huomioon kansallisen menettelyn aloittamisen perustelemiseksi (31).

IV. YHTEISTYÖ ASIOISSA, JOITA KANSALLISET VIRANOMAISET KÄSITTELEVÄT ENSIN

Johdanto

48. Kysymyksessä ovat yhteisön kilpailuoikeuden soveltamisalaan kuuluvat asiat, joita kansallinen kilpailuviranomainen käsittelee omasta aloitteestaan soveltaen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa ja 86 artiklaa, joko yksinomaan tai yhdessä kansallisten kilpailusääntöjen kanssa taikka, jollei tämä ole mahdollista, ainoastaan kansallisia kilpailusääntöjä soveltaen. Kysymykseen tulevat kaikki asiat, joita kansallinen viranomainen käsittelee ennen komission mahdollista käsittelyä riippumatta niiden menettelyllisestä alkuperästä (omasta aloitteesta, ilmoituksen tai valituksenperusteella aloitettu menettely). Nämä asiat ovat tapauksia, jotka täyttävät tämän tiedonannon II jaksossa (tehtävien jakamista koskevat yleisohjeet) esitetyt edellytykset.

49. Niiden asioiden osalta, joita kansalliset kilpailuviranomaiset käsittelevät yhteisön oikeutta soveltamalla, on suotavaa, että kansalliset viranomaiset ilmoittavat järjestelmällisesti komissiolle aloittamistaan menettelyistä; komissio ilmoittaa menettelyistä muiden jäsenvaltioiden viranomaisille.

50. Tämä yhteistyö on erityisen välttämätöntä 33-36 kohdassa tarkoitettujen yhteisön kannalta erityisen merkityksellisten asioiden kohdalla. Nämä asiat voivat liittyä uuteen oikeudelliseen ongelmaan, joka koskee tapoja, joilla voidaan välttää kansalliseen tai yhteisön oikeuteen perustuvat päätökset, jotka eivät ole yhteensopivia yhteisön lainsäädännön kanssa; tällaisia asioita ovat taloudellisesti erittäin merkittävistä asioista ainoastaan ne, joissa muiden jäsenvaltioiden toimijoiden pääsy kyseisille markkinoille estyy merkittävällä tavalla sekä tietyt asiat, joissa julkista yritystä tai vastaavanlaista yhteisöä (perustamissopimuksen 90 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä) epäillään kilpailunvastaisesta menettelytavasta. Kukin kansallinen viranomainen arvioi, tarvittaessa komission kuulemisen jälkeen, kuuluuko määrätty asia johonkin näistä ryhmistä.

51. Kansalliset kilpailuviranomaiset käsittelevät asiaa oman kansallisen lainsäädäntönsä menettelyjen mukaisesti, riippumatta siitä, soveltavatko kyseiset viranomaiset yhteisön kilpailuoikeutta vai kansallista kilpailuoikeutta (32).

52. Lisäksi komissio katsoo, että samalla tavoin kansallisilla tuomioistuimilla, joiden käsiteltäviksi on tuotu perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisalaan kuuluvia kilpailuasioita, kyseisiä määräyksiä soveltavilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla on mahdollisuus sovellettavan kansallisen oikeuden menettelyn mukaisesti ja jollei perustamissopimuksen 214 artiklasta muuta johdu, kysyä komissiolta sen mahdollisesti aloittaman menettelyn vaiheesta ja siitä, millä todennäköisyydellä komissio tekee asetuksen N:o 17 nojalla päätöksen asioissa, joita kansalliset viranomaiset käsittelevät omasta aloitteestaan. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat samoin edellytyksin ottaa yhteyttä komissioon, jos perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan soveltaminen aiheuttaa erityisiä ongelmia, saadakseen ne taloudelliset ja oikeudelliset tiedot, jotka komissio voi niille antaa (33).

53. Komissio on vakuuttunut, että viranomaisten välinen tiivis yhteistyö estää ristiriitaisten päätösten tekemisen. Jos kansallisen menettelyn aikana näyttää kuitenkin mahdolliselta, että päätös, jolla komissio päättäisi vireillä olevan samaa asiaa koskevan menettelyn, saattaisi olla kansallisten viranomaisten on toteutettava asiaankuuluvat toimenpiteet taatakseen yhteisön kilpailuoikeuden täytäntöönpanon täyden vaikutuksen. Komission mielestä näillä toimenpiteillä olisi yleensä lykättävä kansallisen viranomaisen päätöksentekoa siihen asti kunnes komission menettely päättyy. Kansallisen viranomaisen soveltaessa kansallista lainsäädäntöä tämä lykkäys perusteltaisiin yhteisön kilpailuoikeuden ensisijaisuudella (34) ja oikeusvarmuuden periaatteella; kansallisen viranomaisen soveltaessa ainoastaan yhteisön lainsäädäntöä perusteluksi riittää oikeusvarmuuden periaate. Komissio pyrkii puolestaan käsittelemään ensisijaisina asiat, joita koskevaa kansallista menettelyä on lykätty. Voidaan harkita myös toista vaihtoehtoa, jonka perusteella komissiota kuultaisiin ennen kansallisen tason päätöksen tekoa. Tähän kuulemiseen sisältyisi edellä mainitun espanjalaisten pankkien asiassa annetun tuomion (48 kohta) mukaisesti suunniteltuja päätöksiä koskevien valmisteluasiakirjojen vaihto siten, että jäsenvaltioiden viranomaiset voisivat ottaa omassa päätöksessään huomioon komission kannan, eikä viranomaisten enää tarvitsisi odottaa, kunnes komissio on tehnyt virallisen päätöksen.

Menettely

Valitusten käsittely

54. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla ei ole erityisiä vaikeuksia yhteisönkilpailuoikeuden soveltamisalaan kuuluvien valitusten käsittelyssä, jotka on saatettu ensin kansallisten viranomaisten käsiteltäväksi, sillä valituksen tekijät eivät voi velvoittaa komissiota tekemään päätöstä siitä, onko oletettua rikkomista tapahtunut, ja komissio voi myös hylätä valituksen, jos siihen ei liity riittävää yhteisön etua.

Ilmoitusten käsittely

55. On otettava erityisesti huomioon sellaiset komissiolle asian lykkäämiseksi ilmoitetut kilpailua rajoittavat järjestelyt, joita kansalliset viranomaiset parhaillaan tutkivat, vaikka tällaiset tapaukset ovat vain pieni osa kaikista komissiolle osoitetuista ilmoituksista. Lykkäävällä ilmoituksella tarkoitetaan tapausta, jossa yritys, jota uhkaa kilpailua rajoittavan järjestelyn kielto kansallisen viranomaisen 85 artiklan 1 kohdan tai kansallisen lainsäädännön soveltamiseksi aloittaman menettelyn vuoksi, ilmoittaa kyseisestä sopimuksesta komissiolle ja pyytää tätä myöntämään sille poikkeuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla. Samanlainen ilmoitus tehdään, jotta komissio aloittaisi menettelyn asetuksen N:o 17 2, 3 tai 6 artiklan soveltamiseksi ja jotta se tästä syystä siirtäisi itselleen tämän asetuksen 9 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltioiden viranomaisten 85 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevan toimivallan. Komissio luokittelee ilmoituksen lykkääväksi ainoastaan otettuaan yhteyttä kyseiseen kansalliseen viranomaiseen ja varmistettuaan, että tämä viranomainen on samaa mieltä. Komissio kehottaa kansallisia viranomaisia myös oma-aloitteisesti ilmoittamaan komissiolle saamistaan lykkäävistä ilmoituksista.

56. Tässä yhteydessä kysymykseen tulee myös sellainen tapaus, jossa komissiolle tehdään ilmoitus järjestelyn kieltämistä koskevan kansallisen menettelyn aloittamisen estämiseksi (35).

57. Komissio katsoo, että poikkeuksen myöntämistä pyytäneellä on oikeus saada komissiolta päätös asiasta (katso 38 kohta). Jos komission mielestä kyseisen ilmoituksen tarkoituksena on kutenkin ensisijaisesti estää kansallinen menettely, komissio katsoo yksinomaisen poikkeuksia koskevan toimivaltansa nojalla, että sen ei ole perusteltua tutkia asiaa ensisijaisesti.

58. Kansallisen viranomaisen joka käsittelee asiaa ja joka siis on aloittanut menettelyn, olisi yleensä pyydettävä komissiolta tilapäistä lausuntoa siitä, millä todennäköisyydellä komissio myöntää poikkeuksen sopimukselle, jota koskeva ilmoitus on sille juuri tehty. Kyseinen lausuntopyyntö ei ole tarpeen, jos kansalliset viranomaiset ovat tätä asiaa koskevien yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä sekä komission säädöksissä ja päätöksissä kehitettyjen perusteiden perusteella (36) saaneet varmuuden siitä, että kyseessä olevan järjestelyn osalta ei myönnetä yksittäistä poikkeusta.

59. Tällaisessa tapauksessa komissio antaa tilapäisen lausunnon poikkeuksen myöntämisen todennäköisyydestä mahdollisimman pian sopimuksesta tehdyn täydellisen ilmoituksen jälkeen tutkittuaan ensin alustavasti sopimusta koskevat oikeudelliset ja tosiasialliset tekijät. Jos ilmoituksen tutkimus osoittaa yhtäältä, että kyseessä olevalle sopimukselle ei todennäköisesti myönnettäisi poikkeusta perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla ja toisaalta, että kyseisen sopimuksen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti yhteenjäsenvaltioon, lausunnossa ilmoitetaan, että komissio ei pidä kyseisen ilmoituksen käsittelyä ensisijaisena.

60. Komissio ilmoittaa tällöin kyseisestä lausunnosta samaa asiaa käsittelevälle kansalliselle viranomaiselle sekä ilmoituksen tehneille osapuolille kirjallisesti. Komissio ilmoittaa kirjeessään olevan erittäin epätodennäköistä, että se tekee kilpailua rajoittavaa järjestelyä koskevan päätöksen ennen kuin kyseinen kansallinen viranomainen on tehnyt asiassa lopullisen päätöksen.

61. Otettuaan komission lausunnon huomioon kansallisen viranomaisen olisi vastauksessaan sitouduttava ottamaan komissioon viipymättä yhteyttä, jos asian tutkiminen johtaa komission antamasta lausunnosta poikkeavaan päätelmään. Tällaisesta tapauksesta on kyse esimerkiksi, jos kansallinen viranomainen katsoo asian tutkimisen perusteella, että kyseessä olevaa sopimusta ei pitäisi kieltää perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan nojalla tai sen sijasta sovellettavan kansallisen oikeuden nojalla. Kyseisen viranomaisenolisi sitouduttava myös toimittamaan komissiolle jäljennös asiassa tekemästään lopullisesta päätöksestä. Muiden jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille toimitetaan tiedoksi jäljennös asiaa koskevasta kirjeenvaihdosta.

62. Ennen kuin kansallinen viranomainen on päättänyt oman käsittelynsä, komissio aloittaa samaa asiaa koskevan menettelyn asetuksen N:o 17 9 artiklan 3 kohdan nojalla ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa, sillä tällainen toimenpide siirtäisi asian pois kansallisen viranomaisen käsittelystä. Näitä tapauksia ovat ne tapaukset, joissa kansallinen viranomainen odotusten vastaisesti päätyy sellaiseen ratkaisuun, että kysymyksessä ei ole 85 tai 86 artiklan tai kyseisen maan kilpailulainsäädännön rikkominen, tai jos kansallinen menettely kestää aiheettoman kauan.

63. Ennen menettelyn aloittamista komissio kuulee kansallisia viranomaisia saadakseen tietää sekä tosiasialliset että oikeudelliset syyt, joihin tämän viranomaisen suunnittelema myönteinen päätös perustuu tai menettelyn myöhästymisen syyt.

V. PÄÄTELMÄT

64. Tämä tiedonanto ei vaikuta yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen eikä yhteisöjen tuomioistuimen antamiin tulkintoihin.

65. Jotta yhteisön oikeutta sovelletaisiin tehokkaasti ja yhdenmukaisesti koko unionin alueella ja taattaisiin sekä oikeudellinen yksinkertaisuus että oikeusvarmuus yrityksille, komissio kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, ottamaan käyttöön lainsäädännön, joka antaa kilpailuviranomaisille mahdollisuuden perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja 86 artiklan tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

66. Tätä tiedonantoa sovellettaessa komissio ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä niiden virkamiehet ja muut toimijat ovat salassapitovelvollisia asetuksen N:o 17 20 artiklan mukaisesti.

67. Tätä tiedonantoa ei sovelleta liikenteen alan kilpailusääntöihin kyseisen alan asioiden käsittelyä koskevien menettelyiden merkittävien erityispiirteiden vuoksi (37).

68. Jäsenvaltioiden viranomaiset ja komissio tutkivat vuosittain yhdessä tämän tiedonannon käytännön soveltamista ja erityisesti toimenpiteitä, jotka ovat suotavia sen toimeenpanon helpottamiseksi.

69. Tätä tiedonantoa tarkistetaan viimeistään 4 vuoden kuluttua sen antamisesta.

(1) Asia T-24/90, Automec v. komissio (niin sanottu Automec II) 18.9.1992 annettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (Kok. 1992, s. II-2223, 85 kohta).

(2) Asia 127/73, BRT v. SABAM, tuomio 30.1.1974 (Kok. 1974, s. 51, 16 kohta).

(3) Asia 63/75, Fonderies de Roubaix, tuomio 3.2.1976, (Kok. 1976, s. 111).

(4) Tiedonanto komission ja kansallisten tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisalaan kuuluvien asioiden käsittelyssä (EYVL C 39, 13.2.1993, s. 6).

(5) Katso alaviite 1, tuomion 85 kohta.

(6) 6 päivänä helmikuuta 1962 annettu neuvoston asetus N:o 17 perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 13, 21.2.1962, s. 204).

(7) Nykyään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja muutoksenhaun kautta yhteisöjen tuomioistuimen.

(8) Puuttumattomuustodistukset.

(9) Rikkomisen päättyminen - kieltopäätökset.

(10) Perustamissopimuksen 85 artikla 3 kohdan soveltamista koskevat päätökset.

(11) Asia 14/68, Walt Wilhelm ynnä muut v. Bundeskartellamt, tuomio 13.2.1969 (Kok. 1969, s. 1, 4 kohta).

(12) Edellä mainitussa asiassa 14/68, Walt Wilhelm, 13.2.1969 annettu yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (Kok. 1969, s. 15, 6 kohta) ja asia 66/86, Ahmed Saeed Flugreisen ynnä muut, tuomio 11.4.1989 (Kok. 1989, s. 803, 48 kohta).

(13) Asia C-165/91, Van Munster, tuomio 5.10.1994 (Kok. 1994, s. I-4661, 32 kohta).

(14) Asiassa 99/79, Lancôme v. Etos, annettu tuomio (Kok. 1980, s. 2511, 11 kohta), johon on viitattu edellä mainitussa komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä yhteistyötä 85 ja 86 artiklan soveltamisalaan kuuluvien asioiden käsittelyssä koskevassa tiedonannossa.

(15) Neljäs kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, 1974, 45 kohta.

(16) Tuomioistuimen 24.10.1995, antama tuomio (Kok. 1995, s. I-3477); katso myös julkisasiamies Tesauron päätelmät samassa asiassa, 51 kohta.

(17) Yhdistetyt asiat 253/78 ja 1-3/79, Procureur de la République v. Giry ja Guerlain, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1980, Kok. 1980, s. 2327, 18 kohta.

(18) On mahdollista, että vaikka sopimus ei koske asetuksen N:o 17 4 artiklassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioiden välistä tuontia tai vientiä, se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (asia 43/69, Bilger v. Jehle, tuomio 13.3.1970, Kok. 1970, s. 136, 5 kohta).

(19) Katso alaviite 1, tuomion 75 kohta.

(20) Asia T-23/90, Peugeot, tuomio 12.7.1991 (Kok. 1991, s. II-653, 47 kohta).

(21) Katso alaviite 1, tuomion 75 kohta.

(22) Katso edellä alaviitteessä 1 oleva 85 kohta, johon viitataan asiassa T-114/92, BEMIM v. komissio, 24.1.1995 annetussa tuomiossa (Kok. 1995, s. II-147, 80 kohta) ja asiassa T-77/95, SFEI ynnä muut v. komissio, 15.1.1997 annetussa tuomiossa (Kok. 1997, s. II-1), 29 ja 55 kohta.

(23) Erityisesti asiassa 125/78, GEMA v. komissio, 18.10.1979 annettu tuomio (Kok. 1979, s. 3173, 17 kohta); asiassa T-16/91, Rendo ynnä muut v. komissio, 18.11.1992 annettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (Kok. 1992, 2, s. II-2417, 98 kohta).

(24) Ks. alaviite 1, tuomion 82 kohta.

(25) Ks. alaviite 1, tuomion 85 kohta.

(26) Ks. alaviite 1, tuomion 86 kohta, ja alaviite 22, asia BEMIM v. komissio, 80 kohta.

(27) Ks. alaviite 22, tuomion 86 kohta.

(28) Ks. alaviite 18.

(29) Kuitenkin sellaisissa tapauksissa, joihin liittyy salassapitopyyntö tietojen toimittajien anonyymiteetin suojaamiseksi, nämä tiedot vastaanottaneen toimielimen on perustamissopimuksen 214 artiklan nojalla noudatettava tällaista ehtoa (asiassa 5/83, Adams, tuomio 7.11.1985, Kok. s. 3539, 34 kohta). Komissio siis luovuttaa kansallisille viranomaisille anonyymiteettiä pyytävien tietojen toimittajien nimen ainoastaan siinä tapauksessa, että tietojen toimittajat luopuvat komission pyynnöstä anonyymiteetin vaatimuksesta valituksen mahdollisesti käsittelevän kansallisen viranomaisen osalta.

(30) Asia C-67/91, Asociación Española de Banca Privada ynnä muut. v. komissio, tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4785, tuomiolauselma).

(31) Ks. alaviite 30, tuomion 39 ja 43 kohta.

(32) Ks. alalviite 30, 32 kohta.

(33) Asia 234/89, Delimitis, tuomio 28.2.1991 (Kok. 1991, s. I-935, 53 kohta).

(34) Ks. alaviite 11, tuomion 8, 9 ja 5 kohta.

(35) Niiden kilpailua rajoittavien järjestelyjen osalta, jotka eivät kuulu asetuksen N:o 17 4 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetun ilmoittamisen soveltamisalaan, tämän tiedonannon 56 ja 57 kohta koskee vastaavasti myös nimenomaista lupaa soveltaa poikkeusta.

(36) Komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä yhteistyötä koskeva tiedonanto, 29 ja 30 kohta.

(37) 26 päivänä marraskuuta 1962 liikenteen jättämisestä neuvoston asetuksen N:o 17 soveltamisalan ulkopuolelle annettu neuvoston asetus N:o 141 (EYVL 124, 28.11.1962, s. 2751), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 165/65/ETY (EYVL 210, 11.12.1965, s. 314) ja asetuksella N:o 1002/67/ETY (EYVL 306, 16.12.1967, s. 1); 19 päivänä heinäkuuta 1968 kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1017/68 (EYVL L 175, 23.7.1968, s. 1); 22 päivänä joulukuuta 1986 perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4056/86 (EYVL L 378, 31.12.1986, s. 4); 14 päivänä joulukuuta 1987 kilpailusääntöjen yksityiskohtaisesta soveltamisesta lentoliikenneyhtiöihin annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3975/87 (EYVL L 374, 31.12.1987, s. 1); 20 päivänä huhtikuuta 1995 perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamojen sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot), annettu neuvoston asetuksen (ETY) N:o 479/92 nojalla, annettu komission asetus (EY) N:o 870/95 (EYVL L 89, 21.4.1995, s. 7).