LIITE I.3

NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA, annettu 30 päivänä marraskuuta 1994, kolmansien maiden kansalaisten pääsystä jäsenvaltioiden alueelle opiskelua varten

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen K.1 artiklan,

ANTAA TÄMÄN PÄÄTÖSLAUSELMAN:

A. Yleiset huomiot

1. Neuvosto palauttaa mieleen, että Maastrichtissa joulukuussa 1991 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymässä, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta vastaavien ministerien esittämässä kertomuksessa annettiin etusija kolmansista maista tulevien opiskelijoiden pääsyä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamiselle. Myös neuvoston 29 ja 30 päivänä marraskuuta 1993 Brysselissä pitämässään istunnossa hyväksymässä oikeus- ja sisäasiain työohjelmassa opiskelijoiden maahanpääsyä koskevan työn päätökseen saattamista pidettiin ensisijaisen tärkeänä.

2. Neuvosto vahvistaa, että opiskelijoiden ja yliopiston opettajien kansainvälinen vaihto on toivottavaa; neuvosto on tietoinen siitä, että opiskelijoiden koulutuksella ja yliopiston opettajien vaihdolla on myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden ja niiden maiden suhteisiin, joiden kansalaisia kyseiset henkilöt ovat.

3. Neuvosto on yhtä mieltä siitä, että opiskelijoiden on opintojensa päätyttyä periaatteessa palattava kotimaahansa, jotta heidän hankkimansa tiedot ja taidot hyödyttäisivät näitä maita.

4. Neuvosto pitää tärkeänä varmistaa, että kolmansien maiden kansalaisten maahantulon salliminen opiskelemaan jäsenvaltioihin määräajaksi ei periaatteessa johda pysyvään maahanmuuttoon. Samoin neuvosto pitää tarpeellisena luoda sopivia järjestelmiä sen estämiseksi, että etupäässä työtä hakeville henkilöille myönnettäisiin oleskelulupa opiskelijoina.

5. Neuvosto sopii, että tällä päätöslauselmalla ei säännellä sellaisten laillisesti jäsenvaltion alueella pysyvästi oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten asemaa, joilla ei ole oikeutta päästä toiseen jäsenvaltioon eikä oleskeluoikeutta toisessa jäsenvaltiossa.

Tämä ei vaikuta niiden kolmansien maiden kansalaisten asemaan, jotka kuuluvat tai saattavat tulevaisuudessa kuulua jäsenvaltioiden välisten, korkeakoulujen yhteistyötä koskevien kahdenvälisten sopimusten soveltamisalaan.

6. Neuvosto on yhtä mieltä siitä, että kolmansien maiden kansalaisten maahantulon sallimista opiskelua varten koskevissa kansallisissa politiikoissa olisi noudatettava jäljempänä esitettyjä periaatteita, joita jäsenvaltioiden ei pitäisi kansallisessa lainsäädännössään lieventää.

Neuvosto toteaa, että nämä periaatteet olisi otettava huomioon asiaa sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä koskevissa muutosehdotuksissa.

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä saattamaan kansallinen lainsäädäntönsä näiden periaatteiden mukaiseksi 1 päivään tammikuuta 1996 mennessä. Periaatteet eivät sido jäsenvaltioita oikeudellisesti, eivätkä ne muodosta perustetta yksityishenkilöille kanteen nostamiseksi.

7. Neuvosto sopii tarkastelevansa tämän päätöslauselman saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä tarvetta muuttaa päätöslauselmaa säännöllisesti.

8. Jäsenvaltioiden olisi helpotettava kolmansista maista tulevien opiskelijoiden maahanpääsyä ja oleskelua erityisin yhteistyöohjelmin, joiden rahoitus varmistetaan kansallisella tai yhteisön tasolla.

9. Edellä mainittujen periaatteiden soveltaminen ei estä yleistä järjestystä tai turvallisuutta taikka kansanterveyttä koskevien kansallisten sääntöjen soveltamista.

B. Henkilöt, joihin tätä päätöslauselmaa ei sovelleta

Yhdenmukaistamisperiaatteita ei sovelleta:

- henkilöihin, joilla on yhteisön lainsäädännön mukaan oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, eli jäsenvaltioiden kansalaisiin, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien EFTA-valtioiden kansalaisiin sekä heidän perheenjäseniinsä,

- sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joiden maahantulo sallitaan perheiden yhdistämiseksi, jotta he voisivat asettua yhteen kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien jäsenvaltion tai kolmannen maan kansalaisten kanssa.

C. Jäsenvaltioiden politiikkoja ohjaavat periaatteet

1. Yleiset perusteet

Näissä periaatteissa opiskelijalla tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista, jonka valtion korkeakoulu tai valtion tunnustama korkeakoulu tai vastaava laitos jossakin jäsenvaltiossa on hyväksynyt:

- suorittamaan oppikurssin,

- valmistelemaan kirjallisia töitä tai väitöskirjaa tohtorin tutkintoa varten tai

- harjoittamaan akateemista toimintaa osallistumalla korkeakoulukurssille jatko-opintojen tai -koulutuksen osana, jolloin tulonhankinta ei ole pääasiallinen tarkoitus.

On myös huomattava, että tämä päätöslauselma ei koske koulujen oppilaita ja oppisopimusoppilaita.

Tässä päätöslauselmassa pidetään opiskelijana myös henkilöä, joka osallistuu erityiseen yliopisto-opintoihin kuuluvaan kurssiin valmentavalle kurssille (esimerkiksi kielikurssit).

2. Maahantulon sallimisen edellytykset

Kolmannen maan kansalaisen, joka pyytää, että hänen maahantulonsa sallitaan opiskelijana, on todistettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, että

- hän täyttää kaikki ulkomaalaisiin sovellettavat, jäsenvaltion alueelle pääsyä ja siellä oleskelua koskevat vaatimukset,

- hänellä on vahvistettu tarjous päästä valtion korkeakouluun, valtion tunnustamaan korkeakouluun tai vastaavaan laitokseen, joka soveltuu hänen opinto-ohjelmansa mukaiseen päätoimiseen opiskeluun, ja että tämä tarjous on toimivaltaisten maahanmuuttoviranomaisten esittämien vaatimusten mukainen, mikäli kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää.

Jäsenvaltiot voivat myös vaatia todisteita aiempien opintojen ja isäntämaassa suoritettavien opintojen välisestä yhteydestä,

- hänellä on riittävät taloudelliset edellytykset opiskelusta aiheutuvien kulujen maksamiseksi ja toimeentulonsa turvaamiseksi, jotta hänen ei oleskelunsa aikana tarvitse pyytää sosiaaliavustusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ja että tulonhankinta ei ole hänen oleskelunsa pääasiallinen tarkoitus,

- hänellä on vastaanottavassa jäsenvaltiossa kaikki riskit kattava sairausvakuutus, jos kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää.

Jäsenvaltio voi myös vaatia opiskelijaa antamaan maahanmuuttoviranomaisille riittävät vakuudet siitä, että hän palaa omaan maahansa opintojensa päätyttyä.

Jäsenvaltio voi antaa maahantuloluvan henkilöille, jotka haluavat valmistautua pyrkimään opiskelemaan kyseisessä maassa tai jotka kykenevät osoittamaan, että heillä on todella ja käytännössä aikomus osallistua tietylle oppikurssille. Kyseiselle henkilölle voidaan myöntää lupa siihen, ettei hänen tarvitse poistua maasta saadakseen pidennyksen oleskelulupaansa.

Jäsenvaltioihin työskentelytarkoituksessa työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana saapuneet kolmansien maiden kansalaiset eivät tämän päätöslauselman perusteella periaatteessa saa ryhtyä päätoimiseen opiskeluun.

3. Oleskelulupa

Oleskelun pituus on enintään kyseisen koulutuksen pituinen.

Kurssin pituus riippuu valitun oppiaineen opintojen kestosta. Oleskeluluvan voimassaolo päättyy koulutuksen päättyessä tai jos opiskelija keskeyttää opintonsa. Oppiaineen vaihtaminen aiheuttaa oleskelun tarkoituksen muutoksen, mikä ei yleensä puolla uuden luvan myöntämistä tai olemassa olevan luvan pidentämistä, jollei muutos tapahdu opintojen alkuvaiheessa.

Todistus oleskeluluvasta merkitään opiskelijan passiin tai erityiseen henkilötodistukseen.

Jos opiskelu kestää yli vuoden, lupa voidaan aluksi myöntää yhdeksi vuodeksi; siinä tapauksessa lupa voidaan uusia vuosittain. Luvan uusiminen riippuu siitä, voiko opiskelija osoittaa täyttävänsä sen myöntämiselle alunperin asetetut vaatimukset ja läpäisseensä sen oppilaitoksen järjestämät kokeet ja tutkinnot, jossa hän opiskelee.

Kolmannen maan kansalaisen on opintojensa päätyttyä tai keskeytettyään opintonsa periaatteessa poistuttava kyseisen jäsenvaltion alueelta; jos hän haluaa palata kyseiseen maahan, hänen on haettava uutta lupaa saapuakseen uudelleen maahan.

4. Työlupa

Jäsenvaltion alueella opiskeleva kolmannen maan kansalainen ei pääsääntöisesti saa harjoittaa ansiotoimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä. Jäsenvaltiot voivat sallia lyhytaikaisen työnteon tai sivutoimena tehtävän työn. Tällainen työskentely ei kuitenkaan saa vaikuttaa kyseisen henkilön opintojen jatkumiseen, eikä niistä periaatteessa saa muodostua opiskelijan toimeentulon kannalta ratkaisevan tärkeää tuloa.

5. Perheenjäsenten maahantulon salliminen

Perheenjäsenten maahantulon sallimiseen ja puolison ansiotoiminnan harjoittamismahdollisuuksiin tai opintomahdollisuuksiin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

Kolmannen maan kansalaisen päätettyä opintonsa myös oleskeluluvan saaneen puolison ja lasten on poistuttava kyseisen jäsenvaltion alueelta, jos heillä ei ole muuta lupaa jäädä maahan.