KOMISSION DIREKTIIVI 95/54/EY,

annettu 31 päivänä lokakuuta 1995,

ottomoottorilla varustettujen moottoriajoneuvojen radiohäiriöiden vaimennusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 72/245/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen ja moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/156/ETY(1) sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 93/81/ETY(2), ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon ottomoottorilla varustettujen moottoriajoneuvojen radiohäiriöiden vaimennusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä kesäkuuta 1972 annetun neuvoston direktiivin 72/245/ETY(3), sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 89/491/ETY(4), ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo, että

direktiivi 72/245/ETY on yksi direktiivillä 70/156/ETY säädetyn ETY-tyyppihyväksyntämenettelyn mukaisesti annettu erillinen direktiivi; sen vuoksi direktiivissä 70/156/ETY vahvistetut säännökset, jotka koskevat ajoneuvojen järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, soveltuvat tähän direktiiviin,

erityisesti direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 4 kohta ja 4 artiklan 3 kohta edellyttävät, että kunkin erillisen direktiivin liitteenä on ilmoituslomake, joka sisältää tuon direktiivin liitteen I asianomaiset kohdat ja myös sen liitteen VI mukaisen tyyppihyväksyntätodistuksen, jotta tyyppihyväksyntä voidaan tallentaa tietokoneelle,

direktiiviin 72/245/ETY sisältyi ensimmäiset toimenpiteet radiohäiriöitä koskevan sähkömagneettisen yhteensopivuuden aikaansaamiseksi, ja sen jälkeen tekninen kehitys on lisännyt sähköisten ja elektronisten laitteiden monimutkaisuutta ja moninaisuutta,

ottaen huomioon lisääntyneen huolen sähköisten ja elektronisten laitteiden teknologisesta kehityksestä ja tarpeen varmistaa eri sähköisten ja elektronisten laitteiden yleinen yhteensopivuus, neuvoston direktiivi 89/336/ETY(5), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 93/68/ETY(6), vahvisti kaikille tuotteille yleiset säännökset sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta,

direktiivi 89/336/ETY vahvisti säännön, että mitä tulee direktiiveissä eriteltyjen suojausvaatimusten yhdenmukaistamiseen, sen yleiset määräykset eivät päde tai niiden päteminen lakkaa sellaisten laitteiden osalta, joista on säädetty erityisdirektiiveillä,

ajoneuvojen, niiden komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden osalta on tarpeen ottaa huomioon erityisdirektiivit osana eurooppalaista tyyppihyväksyntäjärjestelmää, joka määrää toimivaltaisten kansallisten viranomaisten antamista, yhdenmukaistettujen teknisten vaatimusten mukaisista hyväksynnöistä,

direktiivistä 72/245/ETY olisi tultava tällainen erityisdirektiivi,

on otettava huomioon, mitä muissa ajoneuvoja, niiden komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevissa direktiivissä, direktiivin 70/156/ETY puitteissa todetaan sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta,

teknisistä vaatimuksista ajoneuvojen, niiden komponenttien ja järjestelmien aiheuttamista radiohäiriöistä (sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta) olisi säädettävä 1 päivästä tammikuuta 1996 alkaen yksinomaan direktiivillä 72/245/ETY,

on tarpeen muuttaa direktiiviä 70/156/ETY siten, että se koskee kaikkia direktiivissä 72/245/ETY tarkoitettuja ajoneuvoluokkia,

on tarpeen viitata neuvoston direktiivin 72/306/ETY(7), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 89/491/ETY ottomoottorien ja dieselmoottorien erottamiseksi, ja

tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivillä 70/156/ETY perustetun tekniikan kehitykseen mukauttamista käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 72/245/ETY seuraavasti:

1. Korvataan nimi seuraavasti:

"Neuvoston direktiivi 72/245/ETY, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1972, ajoneuvojen aiheuttamista radiohäiriöistä (sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta)".

2. Korvataan 1 artikla seuraavasti:

"1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan `ajoneuvolla` direktiivissä 70/156/ETY määriteltyjä ajoneuvoja."

3. Korvataan 2 artikla seuraavasti:

"2 artikla

Jäsenvaltio ei saa evätä ajoneuvolta, komponentilta tai erilliseltä tekniseltä yksiköltä ETY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyvillä perusteilla, jos direktiivin 72/245/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, vaatimukset täyttyvät."

4. Korvataan 3 artikla seuraavasti:

"3 artikla

1. Tämä direktiivi muodostaa 1 päivästä tammikuuta 1996 neuvoston direktiivin 89/336/ETY(*) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun erityisdirektiivin.

2. Tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen ajoneuvojen, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden katsotaan täyttävän muiden, neuvoston direktiivin 92/53/ETY (**) liitteessä IV mainitut, sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat määräykset.

(*) EYVL N:o L 139, 23.5.1989, s. 19

(**) EYVL N:o L 225, 10.8.1992, s. 1"5. Korvataan direktiivin 72/245/ETY liitteet tämän direktiivin liitteellä.

2 artikla

1. Jäsenvaltiot eivät saa 1 päivästä joulukuuta 1995 alkaen sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyvillä perusteilla:

- evätä ajoneuvoluokalta ETY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää,

- evätä osatyypiltä tai erilliseltä tekniseltä yksiköltä osille tai erillisille teknisille yksiköille myönnettävää ETY-tyyppihyväksyntää, tai

- kieltää ajoneuvojen rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa,

- kieltää osien tai erillisten teknisten yksiköiden myyntiä tai käyttöä,

jos ajoneuvot, osat tai erilliset tekniset yksiköt ovat direktiivin 72/245/ETY vaatimusten mukaisia, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä.

2. Alkaen 1 päivästä tammikuuta 1996 jäsenvaltiot

- eivät enää anna ETY-tyyppihyväksyntää ajoneuvoille, osille tai erillisille teknisille yksiköille ja

- voivat evätä kansallisen tyyppihyväksynnän

sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyvillä perusteilla ajoneuvotyypiltä, osalta tai erilliseltä tekniseltä yksiköltä, jos ne eivät ole direktiivin 72/245/ETY vaatimusten mukaisia, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä.

3. Artiklan 2 kohtaa ei sovelleta ajoneuvotyyppeihin, jotka on hyväksytty direktiivin 72/306/ETY perusteella ennen 1 päivää tammikuuta 1996, eikä soveltuvissa tapauksissa näihin hyväksymisiin myöhemmin tehtyjen laajennusten perusteella hyväksyttyihin ajoneuvotyyppeihin.

4. Alkaen 1 päivästä lokakuuta 2002 jäsenvaltiot

- katsovat uusien ajoneuvojen mukana seuraavat, direktiivissä 70/156/ETY tarkoitetut vaatimuksenmukaisuustodistukset pätemättömiksi edellä mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin,

- voivat evätä rekisteröinnin, myynnin ja käyttöönoton uusilta ajoneuvoilta, joiden mukana ei seuraa direktiivissä 70/156/ETY tarkoitettua vaatimuksenmukaisuustodistusta, ja

- voivat evätä myynnin ja käyttöönoton uusilta sähköteknisiltä tai elektronisilta osarakenteilta osina tai erillisinä teknisinä yksikköinä,

jos tämän direktiivin vaatimuksia ei noudateta.

5. Alkaen 1 päivästä lokakuuta 2002 direktiivissä 72/245/ETY olevia sähköteknisiin tai elektronisiin osarakenteisiin osina tai erillisinä teknisinä yksikköinä liittyviä vaatimuksia, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä direktiivillä, sovelletaan direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan 2 kohdan tarkoituksiin.

6. Sen estämättä, mitä 2 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden tulee osien vaihtamisen mahdollistamiseksi jatkaa ETY-tyyppihyväksynnän antamista ja sallia sellaisten osien tai erillisten teknisten yksiköiden myynti ja käyttöönotto, jotka on tarkoitettu käytettäviksi joko direktiivin 72/245/ETY tai direktiivin 72/306/ETY perusteella ennen 1 päivää tammikuuta 1996 hyväksytyissä ja soveltuvissa tapauksissa näihin hyväksymisiin myöhemmin tehtyjen laajennusten perusteella hyväksytyissä ajoneuvotyypeissä.

3 artikla

Muutetaan direktiivin 70/156/ETY liitteessä IV olevan I osaston kohta N:o 10 siten, että jokaiseen sarakkeeseen lisätään "x" ajoneuvoluokan O kohdalle, otsikon "Soveltuvuus" alle.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää joulukuuta 1995. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiivin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuissa kysymyksissä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 31 päivänä okakuuta 1995.

Komission puolesta

Martin BANGEMANN

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 42, 23.2.1970, s. 1

(2) EYVL N:o L 264, 23.10.1993, s. 49

(3) EYVL N:o L 152, 6.7.1972, s. 15

(4) EYVL N:o L 238, 15.8.1989, s. 43

(5) EYVL N:o L 139, 23.5.1989, s. 19

(6) EYVL N:o L 220, 31.8.1993, s. 1

(7) EYVL N:o L 190, 20.8.1972, s. 1

LIITE I

AJONEUVOJA JA NIIHIN ASENNETTAVIA SÄHKÖLAITTEITA/ELEKTRONISIA LAITTEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. Soveltamisala

1.1 Tämä direktiivi koskee artiklan 1 tarkoittamien ajoneuvojen valmistajan toimittamien ajoneuvojen - ajoneuvot tai perävaunut (jäljempänä ajoneuvo(t)) - sekä niiden osien tai niihin asennettavaksi tarkoitettujen erillisten yksiköiden sähkömagneettista yhteensopivuutta.

2. Määritelmät

2.1 Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

2.1.1 "Sähkömagneettisella yhteensopivuudella" tarkoitetaan ajoneuvon tai osan (osien) tai erillisen teknisen yksikön (yksiköiden) kykyä toimia tyydyttävästi sähkömagneettisessa ympäristössään aiheuttamatta ympäristölleen kohtuuttomia sähkömagneettisia häiriöitä.

2.1.2 "Sähkömagneettisella häiriöllä" tarkoitetaan mitä hyvänsä sähkömagneettista ilmiötä, joka voi huonontaa ajoneuvon, osan (osien) tai erillisen teknisen yksikön (yksiköiden) toimintaa. Sähkömagneettinen häiriö voi olla sähkömagneettista kohinaa, ei-haluttu signaali tai itse etenemisväliaineen muutos.

2.1.3 "Sähkömagneettisella häiriönsiedolla" tarkoitetaan ajoneuvon, osan (osien) tai erillisen teknisen yksikön (yksiköiden) kykyä toimia suorituskyvyn huononematta, kun ne ovat alttiina tietyille sähkömagneettisille häiriöille.

2.1.4 "Sähkömagneettisella ympäristöllä" tarkoitetaan kaikkia tietyssä paikassa vaikuttavia sähkömagneettisia ilmiöitä.

2.1.5 "Referenssirajalla" tarkoitetaan nimellistasoa, johon tyyppihyväksynnän tai valmistuksen raja-arvoja verrataan.

2.1.6 "Referenssiantenni" taajuusalueelle 20-80 MHz: tarkoittaa lyhennettyä tasapainotettua dipolia, joka on resonoiva puoliaaltodipoli 80 MHz:n taajuudella, ja yli 80 MHz:n taajuusalueella: tasapainotettu resonoiva puoliaaltodipoli, joka on viritetty mittaustaajuudelle.

2.1.7 "Laajakaistaisella säteilyllä" tarkoitetaan säteilyä, jonka kaistanleveys on suurempi kuin tietyn mittalaitteen tai vastaanottimen.

2.1.8 "Kapeakaistaisella säteilyllä" tarkoitetaan säteilyä, jonka kaistanleveys on pienempi kuin tietyn mittalaitteen tai vastaanottimen.

2.1.9 Sähkö/elektroniikkajärjestelmällä tarkoitetaan sähkölaitetta tai elektronista laitetta tai laiteryhmää sähköliitäntöineen, jotka muodostavat ajoneuvon osan mutta joita ei ole tarkoitus tyyppihyväksyttää erillään ajoneuvosta.

2.1.10 "Sähkö/elektroniikka-asennelmalla" (SE-asennelma, kuvissa ESA) tarkoitetaan sähkölaitetta tai elektronista laitetta tai laiteryhmää sähköliitäntöineen ja johdotuksineen, jolla on tietty tai tiettyjä erikoistoimintoja. SE-asennelma voidaan hyväksyä valmistajan pyynnöstä "osana" tai "erillisenä teknisenä yksikkönä" (STU) (katso direktiivi 70/156/ETY, 2 artikla).

2.1.11 "Ajoneuvon tyypillä" tarkoitetaan sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyen ajoneuvoa, jonka seuraavat ominaisuudet eivät poikkea merkittävästi:

2.1.11.1 moottoritilan kokonaismitat ja muoto,

2.1.11.2 sähkö- ja elektroniikkaosien sijoittelu ja johdotus yleensä,

2.1.11.3 ajoneuvon korin (jos käytetään) perusmateriaali (esimerkiksi teräs-, alumiini- tai lasikuitukorirakenne). Eri materiaalista valmistetut paneelit eivät muuta ajoneuvon tyyppiä, mikäli korin perusmateriaali ei ole muuttunut. Tällaisista muunnoksista on kuitenkin ilmoitettava.

2.1.12 "SE-asennelmatyypillä" tarkoitetaan sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyen SE-asennelmia, joiden seuraavat ominaisuudet eivät poikkea merkittävästi:

2.1.12.1 SE-asennelman toiminnot,

2.1.12.2 mahdollisten sähkö- ja elektroniikkaosien yleissijoittelu.

3. ETY-tyyppihyväksynnän hakeminen

3.1 Ajoneuvotyypin hyväksyntä

3.1.1 Valmistajan on toimitettava direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 4 kohdan mukainen ajoneuvotyypin sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskeva hakemus.

3.1.2 Ilmoituslomakkeen malli on liitteessä IIA.

3.1.3 Ajoneuvon valmistajan on laadittava luettelo, joka sisältää kaikki suunnitellut relevantit ajoneuvon sähköjärjestelmien / elektronisten järjestelmien tai sähkö- ja elektroniikka-asennelmien yhdistelmät, korimallit(1), korimateriaalien variaatiot(2), johdotukset, moottorimuunnokset, ohjauspyörän sijainnin (vasen/oikea) ja akselivälivaihtoehdot. Relevanteilla sähkö/elektroniikkajärjestelmillä tai SE-asennelmalla tarkoitetaan sellaisia laitteita, jotka voivat säteillä merkittävää leveä- tai kapeakaistaista säteilyä ja/tai jotka ovat suoraan kuljettajan käyttöön tarkoitettuja ajoneuvon hallintalaitteita (katso tämän liitteen pykälä 6.4.2.3).

3.1.4 Valmistaja ja asianomainen viranomainen valitsevat yhdessä luettelosta edustavan ajoneuvon testausta varten. Ajoneuvo edustaa ajoneuvotyyppiä (katso liitteen IIA liite 1). Ajoneuvo valitaan valmistajan tarjoamien sähköjärjestelmien / elektronisten järjestelmien perusteella. Luettelosta voidaan valita testattavaksi yksi tai useita ajoneuvoja, jos valmistaja ja asianomainen viranomainen katsovat yhdessä, erilaiset käytettävät sähkö/elektroniikkajärjestelmät voivat vaikuttaa merkittävästi ajoneuvon sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen verrattuna ensimmäiseen edustavaan ajoneuvoon.

3.1.5 Pykälän 3.1.4 mukainen ajoneuvon (ajoneuvojen) valinta rajoitetaan ajoneuvon/sähkö/elektroniikkajärjestelmän yhdistelmiin, jotka on tarkoitettu todelliseen tuotantoon.

3.1.6 Valmistaja voi täydentää hakemusta testausselosteilla. Hyväksyvä viranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan tyyppihyväksyntätodistusta.

3.1.7 Jos tyyppihyväksynnästä vastaava tekninen palvelu tekee testin itse, sille on toimitettava hyväksytettävää tyyppiä edustava ajoneuvo (pykälä 3.1.4).

3.2 SE-asennelman tyypin hyväksyntä

3.2.1 Ajoneuvon tai SE-asennelman valmistajan on toimitettava direktiivin 70/156/ETY artiklan 3 (4) mukainen SE-asennelman sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskeva hakemus.

3.2.2 Ilmoituslomakkeen malli on liitteessä IIA.

3.2.3 Valmistaja voi täydentää hakemusta testausselosteilla. Hyväksyvä viranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan tyyppihyväksyntätodistusta.

3.2.4 Jos tyyppihyväksynnästä vastaava tekninen palvelu tekee testin itse, sille on toimitettava tarvittaessa hyväksytettävää SE-asennelmaa edustava näyte, kun valmistajan kanssa on keskusteltu mahdollisista sijoittelumuutoksista, osien ja anturien lukumäärästä. Tekninen palvelu voi valita toisen näytteen, jos pitää sitä tarpeellisena.

3.2.5 Näytteeseen (näytteisiin) on merkittävä selvästi ja lähtemättömästi valmistajan toiminimi tai tunnus ja tyyppimerkintä.

3.2.6 Mahdolliset rajoitukset on merkittävä. Tällaiset rajoitukset on sisällytettävä liitteeseen IIB ja/tai IIIB.

4. Tyyppihyväksyntä

4.1 Hyväksynnän hankkimistavat

4.1.1 Ajoneuvon tyyppihyväksyntä

Ajoneuvon valmistaja voi valita seuraavista tyyppihyväksynnän hankkimistavoista.

4.1.1.1 Ajoneuvoasennuksen hyväksyntä

Ajoneuvoasennus voidaan tyyppihyväksyä suoraan noudattamalla tämän liitteen pykälän 6 määräyksiä. Jos ajoneuvon valmistaja valitsee tämän tavan, sähkö/elektroniikkajärjestelmiä tai SE-asennelmia ei tarvitse testata erikseen.

4.1.1.2 Ajoneuvotyypin hyväksyntä testaamalla yksittäiset SE-asennelmat

Ajoneuvon valmistaja voi hankkia ajoneuvon hyväksynnän osoittamalla hyväksyvälle viranomaiselle, että kaikki relevantit (katso tämän liitteen pykälä 3.1.3) sähkö/elektroniikkajärjestelmät tai SE-asennelmat on hyväksytty erikseen tämän direktiivin mukaisesti ja asennettu siihen mahdollisesti liittyvien ehtojen mukaisesti.

4.1.1.3 Valmistaja voi halutessaan hankkia tämän direktiivin mukaisen hyväksynnän, jos ajoneuvossa ei ole varusteita, joiden häiriönkesto tai säteily on testattava. Ajoneuvossa ei saa olla pykälässä 3.1.3 (häiriönkesto) määriteltyjä järjestelmiä eikä kipinäsytytyslaitteita. Tällaiset hyväksynnät eivät edellytä testausta.

4.1.2 SE-asennelman tyyppihyväksyntä

Tyyppihyväksyntä voidaan myöntää SE-asennelmalle, joka asennetaan mihin hyvänsä ajoneuvotyyppiin tai valmistajan pyytämään tiettyyn ajoneuvotyyppiin (-tyyppeihin). Ajoneuvon välittömään hallintaan liittyvät SE-asennelmat saavat normaalisti tyyppihyväksynnän yhdessä ajoneuvon valmistajan kanssa.

4.2 Tyyppihyväksynnän myöntäminen

4.2.1 Ajoneuvo

4.2.1.1 Jos edustava ajoneuvo täyttää tämän direktiivin vaatimukset, direktiivin 70/156/ETY artiklan 4 (3) ja, mahdollisesti, 4 (4) mukainen tyyppihyväksyntä myönnetään.

4.2.1.2 ETY-tyyppihyväksynnän malli on liitteessä IIIA.

4.2.2 SE-asennelma

4.2.2.1 Jos edustava(t) SE-asennelma(t) täyttää tämän direktiivin vaatimukset, direktiivin 70/156/ETY artiklan 4 (3) ja, mahdollisesti, 4 (4) mukainen tyyppihyväksyntä myönnetään.

4.2.2.2 ETY-tyyppihyväksynnän malli on liitteessä IIIB.

4.2.3 Jäsenvaltion hyväksynnästä vastaava viranomainen voi laatiessaan pykälässä 4.2.1.2 tai 4.2.2.2 tarkoitettuja todistuksia käyttää hyväksytyn tai tunnetun laboratorion selostetta tai tämän direktiivin määräysten mukaista raporttia.

4.3 Hyväksyntien lisäykset

4.3.1 Direktiivin 70/156/ETY 5 artiklan määräyksiä sovelletaan, jos tämän direktiivin mukaisiin hyväksyntöihin tehdään muutoksia.

4.3.2 Ajoneuvon tyyppihyväksynnän muuttaminen, kun ajoneuvoon asennetaan täydentävä tai korvaava SE-asennelma.

4.3.2.1 Kun ajoneuvon valmistaja on hankkinut hyväksynnän ajoneuvoasennukselle ja haluaa asentaa täydentävän tai korvaavan sähkö- tai elektroniikkajärjestelmän tai SE-asennelman, joka on jo hyväksytty tämän direktiivin mukaisesti ja joka asennetaan siihen mahdollisesti liitettyjen edellytysten mukaisesti, ajoneuvon hyväksyntää voidaan muuttaa ilman lisätestauksia. Täydentävän tai korvaavan sähkö/elektroniikkajärjestelmän tai SE-asennelman katsotaan tuotannon vaatimustenmukaisuuden kannalta olevan ajoneuvon osa.

4.3.2.2 Mikäli täydentävää tai korvaavaa osaa (osia) ei ole hyväksytty tämän direktiivin mukaisesti, koko ajoneuvon katsotaan täyttävän vaatimukset, jos uuden tai muutetun osan (osien) voidaan osoittaa täyttävän 6 kohdan olennaiset vaatimukset ja jos vertailevassa testissä todetaan, että uusi osa ei vaikuta heikentävästi ajoneuvotyypin vaatimustenmukaisuuteen.

4.3.2.3 Ajoneuvon hyväksyntä ei peruunnu, kuin ajoneuvon valmistaja lisää hyväksyttyyn ajoneuvoon direktiivin 89/336/ETY mukaisen muun vakiomallisen koti- tai yrityskäyttöön tarkoitetun laitteen kuin matkaviestimen(3), joka asennetaan laitteen ja ajoneuvon valmistajien suositusten mukaisesti, tai kun sellainen vaihdetaan tai poistetaan. Tämä ei estä ajoneuvon valmistajia asentamasta tietoliikennelaitteita ajoneuvon ja/tai tietoliikennelaitteiden valmistajan (valmistajien) kehittämien ohjeiden mukaisesti. Ajoneuvon valmistajan on osoitettava (jos testaava viranomainen sitä pyytää), että tällaiset lähettimet eivät vaikuta kielteisesti ajoneuvon toimintaan. Lausunnossa voidaan sanoa, että tehotasot ja asennus ovat sellaiset, että tämän direktiivin mukaiset häiriönsietotasot ovat riittävät käytettäessä yksinomaan tällaista lähetintä, eli poislukien pykälän 6 mukaisten testien aikaiset lähetykset. Tämä direktiivi ei oikeuta käyttämään radiolähetintä, kun lähettimeen tai sen käyttöön sovelletaan muita vaatimuksia. Ajoneuvon valmistaja voi kieltäytyä asentamasta ajoneuvoon direktiivin 89/336/ETY mukaisia vakiomallisia koti- tai yrityskäyttöön tarkoitettuja laitteita.

5. Merkintä

5.1 Jokaisessa SE-asennelmassa, joka vastaa tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä, on oltava ETY-hyväksymismerkintä.

5.2 Merkki koostuu suorakaiteesta, jonka sisällä on kirjain "e" ja sen jälkeen tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion tunnusnumero tai -kirjaimet:

>TAULUKON PAIKKA>

Merkinnässä on oltava suorakaiteen lähellä 4-merkkinen järjestysnumero (tarvittaessa etunollineen) - jäljempänä "perushyväksyntänumero" -, joka on kyseiselle laitteelle myönnetyn ETY-tyyppihyväksyntätodistuksen tyyppihyväksyntänumeron osassa 4 (katso liite IIIB), ja sen edellä kaksi numeroa, jotka ilmaisevat direktiivin 72/245/ETY uusimman tärkeän teknisen täydennyksen päivänä, jolloin tyyppihyväksyntä myönnettiin. Tämän direktiivin järjestysnumero on 02.

5.3 ETY-tyyppihyväksyntämerkintä on kiinnitettävä SE-asennelman pääosaan (esimerkiksi elektroniseen ohjausyksikköön) niin, että se on selvästi luettavissa ja häviämätön.

5.4 Liitteessä 7 on esimerkki ETY-tyyppihyväksyntämerkinnästä.

5.5 Tähän direktiiviin hyväksyttyihin ajoneuvotyyppeihin sisältyvissä sähkö/elektroniikkajärjestelmissä ei tarvitse olla merkintää.

5.6 Edellä 5.3 kohdan mukaisten SE-asennelman merkintöjen ei tarvitse olla näkyvissä, kun SE-asennelma on asennettu ajoneuvoon.

6. Eritelmät

6.1 Yleinen eritelmä

6.1.1 Ajoneuvo (ja sen sähkö/elektroniikkajärjestelmä(t) tai SE-asennelmat) on suunniteltava, valmistettava ja asennettava niin, että ajoneuvo täyttää normaaleissa käyttöoloissa tämän direktiivin vaatimukset.

6.2 Kipinäsytytyksellä varustettujen ajoneuvojen laajakaistaista säteilyä koskevat eritelmät

6.2.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattu liitteessä IV kuvatulla menetelmällä käyttäen jompaa kumpaa määritetyistä antennin etäisyyksistä. Ajoneuvon valmistaja valitsee etäisyyden.

6.2.2 Laajakaistaisen säteilyn referenssirajat

6.2.2.1 Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä IV kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn referenssiraja on 34 dB mikrovolttia/m (50 mikrovolttia/m) 30-75 MHz taajuusalueella ja 34-45 dB mikrovolttia/m (50-180 mikrovolttia/m) 75-400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz taajuuksilla tämän liitteen liitteen 1 mukaisesti. Taajuusalueella 400-1 000 MHz raja on tasainen 45 dB mikrovolttia/m (180 mikrovolttia/m).

6.2.2.2 Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä IV kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn referenssiraja on 44 dB mikrovolttia/m (50 mikrovolttia/m) 30-75 MHz taajuusalueella ja 45-55 dB mikrovolttia/m (160-562 mikrovolttia/m) 75-400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz taajuuksilla tämän liitteen liitteen 2 mukaisesti. Taajuusalueella 400-1 000 MHz raja on tasainen 55 dB mikrovolttia/m (562 mikrovolttia/m).

6.2.2.3 Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alle referenssirajojen.

6.3 Ajoneuvon kapeakaistaista säteilyä koskevat eritelmät

6.3.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattu liitteessä V kuvatulla menetelmällä käyttäen jompaa kumpaa määritetyistä antennin etäisyyksistä. Ajoneuvon valmistaja valitsee etäisyyden.

6.3.2 Laajakaistaisen säteilyn referenssirajat

6.3.2.1 Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä V kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn referenssiraja on 24 dB mikrovolttia/m (16 mikrovolttia/m) 30-75 MHz taajuusalueella ja 24-35 dB mikrovolttia/m (16-56 mikrovolttia/m) 75-400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz taajuuksilla tämän liitteen liitteen 3 mukaisesti. Taajuusalueella 400-1 000 MHz raja on tasainen 35 dB mikrovolttia/m (56 mikrovolttia/m).

6.3.2.2 Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä V kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn referenssiraja on 34 dB mikrovolttia/m (50 mikrovolttia/m) 30-75 MHz taajuusalueella ja 34-45 dB mikrovolttia/m (50-180 mikrovolttia/m) 75-400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz taajuuksilla tämän liitteen liitteen 4 mukaisesti. Taajuusalueella 400-1 000 MHz raja on tasainen 45 dB mikrovolttia/m (180 mikrovolttia/m).

6.3.2.3 Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alle referenssirajojen.

6.3.2.4 Jos ajoneuvon lähettävästä radioantennista mitattu signaali on, tämän liitteen pykälissä 6.3.2.1, 6.3.2.2 ja 6.3.2.3 määritellyistä rajoista riippumatta, liitteen V pykälässä 1.3 kuvatun ensimmäisen vaiheen aikana alle 20 dB mikrovolttia (10 mikrovolttia) taajuusalueella 88-108 MHz, ajoneuvon katsotaan täyttävän kapeakaistaisen säteilyn rajat, eikä muuta testausta tarvita.

6.4 Ajoneuvojen sähkömagneettista häiriönsietoa koskevat eritelmät

6.4.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon sähkömagneettisten häiriöiden sieto on mitattava liitteessä VI kuvatulla tavalla.

6.4.2 Ajoneuvon häiriönsietorajat

6.4.2.1 Jos testattaessa käytetään liitteessä VI kuvattua menetelmää, kenttävoimakkuuden referenssitason on oltava 24 volttia/m r.m.s. yli 90 prosentilla taajuusalueesta 20-1 000 MHz ja 20 volttia/m r.m.s. koko taajuusalueella 20-1 000 MHz.

6.4.2.2 Tyyppiään edustavan ajoneuvon katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos liitteen VI mukaisissa testeissä, joissa kenttävoimakkuus (volttia/m) on 25 prosenttia edellä mainittua referenssitasoa suurempi, kun ajoneuvon vetävien pyörien nopeus ei muutu epänormaalisti, suorituskyky ei muutu muita tienkäyttäjiä häiritsevällä tavalla eikä kuljettajan kyky hallita ajoneuvoa huonone niin, että kuljettaja tai muut tienkäyttäjät havaitsevat sen.

6.4.2.3 Kuljettaja hallitsee ajoneuvoa esimerkiksi ohjaamalla, jarruttamalla tai säätämällä moottorin käyntinopeutta.

6.5 SE-asennelman kehittämää laajakaistaista sähkömagneettista häiriötä koskevat eritelmät

6.5.1 Mittausmenetelmä

SE-asennelman kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattu liitteessä VII kuvatulla menetelmällä.

6.5.2 SE-asennelman laajakaistaisen säteilyn referenssirajat

6.5.2.1 Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä VII kuvattua menetelmää, säteilyn referenssiraja on 64-54 dB mikrovolttia/m (1 600-500 mikrovolttia/m) 30-75 MHz taajuusalueella - raja pienenee logaritmisesti (lineaarisesti) yli 30 MHz:n taajuuksilla - ja 54-65 dB mikrovolttia/m (500-1 800 mikrovolttia/m) 75-400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz taajuuksilla tämän liitteen liitteen 5 mukaisesti. Taajuusalueella 400-1 000 MHz raja on tasainen 65 dB mikrovolttia/m (1 800 mikrovolttia/m).

6.5.2.2 Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alla referenssirajojen.

6.6 SE-asennelman kehittämää kapeakaistaista sähkömagneettista häiriötä koskevat eritelmät

6.6.1 Mittausmenetelmä

SE-asennelman kehittämä sähkömagneettinen säteily on mitattu liitteessä VIII kuvatulla menetelmällä.

6.6.2 SE-asennelman kapeakaistaisen säteilyn referenssirajat

6.6.2.1 Jos mittauksiin sovelletaan liitteessä VIII kuvattua menetelmää, säteilyn referenssiraja on 54-44 dB mikrovolttia/m (500-160 mikrovolttia/m) 30-75 MHz taajuusalueella - raja pienenee logaritmisesti (lineaarisesti) yli 30 MHz:n taajuuksilla - ja 44-55 dB mikrovolttia/m (160-560 mikrovolttia/m) 75-400 MHz taajuusalueella. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz taajuuksilla tämän liitteen liitteen 6 mukaisesti. Taajuusalueella 400-1 000 MHz raja on tasainen 55 dB mikrovolttia/m (560 mikrovolttia/m).

6.6.2.2 Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alle referenssirajojen.

6.7 SE-asennelman sähkömagneettista häiriönsietoa koskevat eritelmät

6.7.1 Mittausmenetelmä

Tyyppiään edustavan ajoneuvon sähkömagneettisten häiriöiden sieto on mitattava jollakin liitteessä IX kuvatuista menetelmistä.

6.7.2 SE-asennelman häiriönsiedon referenssirajat

6.7.2.1 Jos testattaessa käytetään liitteessä VI kuvattuja menetelmiä, häiriönsiedon referenssitason on oltava 48 volttia/m 150 mm liuskajohtomenetelmällä, 12 volttia/m 800 mm liuskajohtomenetelmällä, 60 volttia/m TEM-kammiomenetelmällä, 48 mA BCI-menetelmällä (Bulk Current Injection) ja 24 volttia/m vapaakenttämenetelmällä.

6.7.2.2 Kun tyyppiään edustavaan SE-asennelmaan vaikuttava kenttävoimakkuus tai virta, joka ilmaistaan asianmukaisina lineaarisina yksikköinä, on 25 prosenttia edellä mainittua referenssitasoa suurempi, SE-asennelman toiminnassa ei saa ilmetä häiriöitä, jotka muuttavat suorituskykyä muita tienkäyttäjiä häiritsevällä tavalla tai huonontavat kuljettajan kykyä hallita järjestelmällä varustettua ajoneuvoa niin, että kuljettaja tai muut tienkäyttäjät havaitsevat sen.

7. Valmistuksen vaatimuksenmukaisuus

7.1 Valmistuksen vaatimuksenmukaisuus on varmistettava direktiivin 70/156/ETY artiklan 10 määräysten mukaisesti.

7.2 Ajoneuvon tai osan tai erillisen teknisen yksikön sähkömagneettisen yhteensopivuuden valmistuksen vaatimuksenmukaisuus on tarkastettava tarvittaessa tämän direktiivin liitteen IIIA ja IIIB mukaisen tyyppihyväksyntätodistuksen (-todistusten) perusteella.

7.3 Jos valmistajan tarkastusmenettely ei tyydytä viranomaista, sovelletaan direktiivin 70/156/ETY kohtia 2.4.2 ja 2.4.3 sekä tämän direktiivin pykäliä 7.3.1 ja 7.3.2.

7.3.1 Jos sarjasta otetun ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön vaatimuksenmukaisuutta tarkastetaan, valmistuksen katsotaan täyttävän tämän direktiivin laaja- ja kapeakaistaista säteilyä koskevat vaatimukset, mikäli mitatut tasot ylittävät pykälissä 6.2.2.1, 6.2.2.2, 6.3.2.1 ja 6.3.2.2 määritellyt referenssitasot enintään 2 dB (25 prosenttia).

7.3.2 Jos sarjasta otetun ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön vaatimuksenmukaisuutta tarkastetaan, valmistuksen katsotaan täyttävän tämän direktiivin sähkömagneettista häiriönsietoa koskevat vaatimukset, mikäli ajoneuvo, osa tai erillinen tekninen yksikkö ei huononna ajoneuvon suoranaista hallintaa tavalla, jonka kuljettaja tai muu tienkäyttäjä havaitsee, kun ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön tila on liitteen VI pykälän 4 mukainen ja vaikuttava kenttävoimakkuus (volttia/m) on enintään 80 prosenttia tämän liitteen pykälässä 6.4.2.1 määritellyistä referenssirajoista.

8. Poikkeukset

8.1 Kun ajoneuvossa tai sähkö/elektroniikkajärjestelmässä tai SE-asennelmassa ei ole elektronista oskillaattoria, jonka toimintataajuus on yli 9 kHz, sen katsotaan täyttävän liitteen I pykälän 6.3.2 tai 6.6.2 sekä liitteiden V ja VIII vaatimukset.

8.2 Kun ajoneuvossa ei ole ajoneuvon hallintaan suoranaisesti vaikuttavia sähkö/elektroniikkajärjestelmiä tai SE-asennelmia, häiriönsietoa ei tarvitse testata ja ajoneuvon katsotaan täyttävän tämän direktiivin liitteen I pykälän 6.4 ja liitteen VI vaatimukset.

8.3 Kun SE-asennelma ei vaikuta suoranaisesti ajoneuvon hallintaan, ajoneuvon häiriönsietoa ei tarvitse testata ja ajoneuvon katsotaan täyttävän tämän direktiivin liitteen I pykälän 6.7 ja liitteen IX vaatimukset.

8.4 Sähköstaattinen purkaus

Kun ajoneuvossa on renkaat, sen korin/alustan katsotaan olevan sähköisesti eristetty rakenne. Merkittäviä sähköstaattisia voimia ilmenee vain noustaessa ajoneuvoon ja poistuttaessa siitä. Koska ajoneuvo seisoo tällöin paikallaan, sähköstaattisen purkauksen tyyppihyväksyntää ei pidetä tarpeellisena.

8.5 Johtuneet transientit

Koska ajoneuvossa ei normaalin ajon aikana ole ulkoisia sähköliitäntöjä, ympäristön suhteen ei synny johtuneita transientteja. Valmistaja vastaa siitä, että laitteet sietävät ajoneuvon sisäiset johtuneet transientit, jotka johtuvat esimerkiksi virran kytkemisestä tai katkaisemisesta ja järjestelmien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Johtuneiden transienttien tyyppihyväksyntää ei pidetä tarpeellisena.

Liite 1

Kapeakaistaisen säteilyn referenssirajat - ajoneuvo Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 10 m

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 2

Laajakaistaisen säteilyn referenssirajat - ajoneuvo Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 3 m

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 3

Kapeakaistaisen säteilyn referenssirajat - ajoneuvo Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 10 m

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 4

Kapeakaistaisen säteilyn referenssirajat - ajoneuvo Ajoneuvon ja antennin etäisyys: 3 m

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 5

Sähkö/elektroniikka-asennelma Leveäkaistaisen säteilyn referenssirajat

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 6

Sähkö/elektroniikka-asennelma Kapeakaistaisen säteilyn referenssirajat

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 7

ETY-tyyppihyväksyntämerkinnän malli

>VIITTAUS FILMIIN>

Tällä ETY-tyyppihyväksyntämerkinnällä merkitty laite on hyväksytty Saksassa (e1) ja perushyväksyntänumero on 0148. Kaksi ensimmäistä numeroa (02) ilmaisevat, että laite täyttää direktiivin 72/245/ETY vaatimukset tällä direktiivillä täydennettynä.

Luvut ovat vain esimerkkejä.

(1) Jos useita vaihtoehtoja

(2) Esimerkiksi radiopuhelin, la-puhelin

LIITE IIA

Ilmoituslomake N:o . . . direktiivin 70/156/ETY(1*) mukaisesti, ajoneuvon sähkömagneettisen yhteensopivuuden tyyppihyväksyntä (72/245/ETY) direktiivillä viimeksi täydennettynä

Seuraavat tiedot on tarvittaessa toimitettava kolmena kappaleena ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-kokoisina tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on sähköohjattuja toimintoja, tiedot niiden suoritusarvoista on toimitettava.

0. Yleistä

0.1 Merkki (yrityksen nimi):

0.2 Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (kuvaukset):

0.3 Tyyppimerkintä, jos merkitty ajoneuvoon (b):

0.3.1 Merkinnän sijainti:

0.4 Ajoneuvoluokka (c):

0.5 Valmistajan nimi ja osoite:

0.8 Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

1. Ajoneuvon yleiset rakenteelliset ominaisuudet

1.1 Edustavan ajoneuvon valokuva(t) ja/tai piirustus (piirustukset):

1.6 Moottorin sijainti ja asennustapa:

3. Moottori (q):

3.1 Valmistaja:

3.1.1 Valmistajan moottorin koodi: (merkitty moottoriin tai muu tunniste)

3.2.1.1 Toimintaperiaate: ottomoottori/diesel, nelitahti/kaksitahti(2)

3.2.1.2 Sylinterien määrä ja moottorin rakenne (rivi/V-moottori):

3.2.1.8 Moottorin nettoteho (t) . . . kW käyntinopeudella . . . min-1

3.2.4 Polttoaineen syöttöjärjestelmä

3.2.4.1 Kaasutin: kyllä/ei(3)

3.2.4.1.3 Kaasuttimien määrä:

3.2.4.2 Polttoaineen ruiskutus (vain diesel): kyllä/ei(4)

3.2.4.2.1 Järjestelmän kuvaus:

3.2.4.3 Polttoaineen suihkutus (vain ottomoottori): kyllä/ei(5)

3.2.4.3.4 Järjestelmän kuvaus

3.2.5 Sähköjärjestelmä

3.2.5.1 Nimellisjännite: . . . V, positiivinen tai negatiivinen maatto(6)

3.2.5.2 Generaattori

3.2.5.2.1 Tyyppi

3.2.5.2.2 Nimellisteho: . . . VA

3.2.6 Sytytys

3.2.6.2 Tyyppi:

3.2.6.3 Toimintaperiaate:

3.3 Sähkömoottori

3.3.1 Tyyppi (käämitys, magnetointi):

3.3.1.1 Suurin tuntinen teho: . . . kW

4. Voimansiirto (v)

4.2 Tyyppi (mekaaninen, hydraulinen, sähköinen, jne.)

4.2.1 Sähkö/elektroniikkaosien lyhyt kuvaus (tarvittaessa):

6. Pyöräntuenta

6.2.2 Sähkö/elektroniikkaosien lyhyt kuvaus (tarvittaessa):

7. Ohjaus

7.2.1 Sähkö/elektroniikkaosien lyhyt kuvaus (tarvittaessa):

7.2.2 Ohjausmekanismin säätöalue ja -tapa, jos käytössä:

8. Jarrut

8.5 Kun ajoneuvossa on lukkiutumisenestojärjestelmä, lyhyt kuvaus sen toiminnasta (mukaan luettuna mahdolliset elektroniset osat), sähköinen lohkokaavio, neste- tai paineilmapiirin kaavio:

9. Kori

9.1 Korityyppi

9.5 Tuulilasi ja muut ikkunat

9.5.2.3 Ikkunannostinten sähkö/elektroniikkakomponenttien (jos asennettu) lyhyt kuvaus:

9.6 Tuulilasinpyyhkimet

9.6.1 Yksityiskohtainen tekninen kuvaus (myös valokuvat tai piirustukset):

9.8 Huurteenpoisto

9.8.1 Yksityiskohtainen tekninen kuvaus (myös valokuvat tai piirustukset):

9.9 Taustapeilit (ilmoittakaa peilikohtaisesti)

9.9.6 Säätöjärjestelmän elektronisten komponenttien (jos asennettu) lyhyt kuvaus:

9.10.3 Istuimet

9.10.3.4 Ominaisuudet: Kuvaus ja piirustukset

9.10.3.4.2 säätöjärjestelmä:

9.10.3.4.3 siirto- ja lukitusjärjestelmät

9.12 Turvavyöt ja/tai muut laitteet matkustajien kiinnittämiseksi

9.12.3 Sähkö/elektroniikkaosien (jos asennettu) lyhyt kuvaus:

9.18 Radiohäiriöiden vaimennus

9.18.1 Moottoritilan ja sitä lähinnä olevan matkustamon osan korien rakenteiden ja materiaalien kuvaus ja valokuvat/piirustukset:

9.18.2 Piirustukset tai valokuvat moottoritilaan asennettujen metalliosien sijainnista (esimerkiksi lämmityslaiteet, varapyörä, ilmansuodatin, ohjausvaihde, jne.):

9.18.3 Luettelo ja piirustus radiohäiriöiden poistolaitteista:

9.18.4 Tiedot tasavirtavastusten nimellisarvoista ja jos käytetään resistiivisiä sytytyskaapeleita, niiden nimellisresistanssi/metri

10. Valaisimet ja merkkivalolaitteet

10.5 Lyhyt kuvaus muista sähkö/elektroniikkaosista kuin lampuista (jos asennettu):

12. Muuta

12.2 Laitteet ajoneuvon luvattoman käytön estämiseksi:

12.2.3 Lyhyt kuvaus sähkö/elektroniikkaosista (jos asennettu):

Liite I

Kuvaus ajoneuvosta, joka on valittu edustamaan tyyppiä:

Korityyppi:

Ohjauspyörä vasemmalla tai oikealla:

Akseliväli:

Osavaihtoehdot:

Liite II

Valmistajan tai hyväksytyn/tunnetun laboratorion tyyppihyväksyntätodistuksen laatimista varten toimittama(t) relevantti testausseloste (-selosteet).

(1*) Tämän ilmoituslomakkeen kohtien numerointi ja alaviitteet ovat samat kuin direktiivin 70/156/ETY 2 artiklassa. Tarpeettomat kohdat on jätetty pois.

(2) Tarpeeton pyyhitään yli.

(3) Tarpeeton pyyhitään yli.

LIITE IIB

Ilmoituslomake N:o . . ., ajoneuvon sähkömagneettisen yhteensopivuuden tyyppihyväksyntä (72/245/ETY) täydennettynä viimeksi direktiivillä . . .

Seuraavat tiedot on tarvittaessa toimitettava kolmena kappaleena ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-kokoisina tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on sähköohjattuja toimintoja, tiedot niiden suoritusarvoista on toimitettava.

0. Yleistä

0.1 Merkki (yrityksen nimi):

0.2 Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (kuvaukset):

0.5 Valmistajan nimi ja osoite:

0.7 Jos kysymyksessä ovat osat tai erilliset tekniset yksiköt, ETY-hyväksymismerkinnän sijainti ja kiinnitystapa:

0.8 Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

1. Tämä SE-asennelma hyväksytään osana / erillisenä teknisenä yksikkönä(1*)

2. Mahdolliset käyttörajoitukset ja asennusehdot:

Liite I

Tyyppiä edustamaan valitun SE-asennelman kuvaus:

Liite II

Valmistajan tai hyväksytyn/tunnetun laboratorion tyyppihyväksyntätodistuksen laatimista varten toimittama(t) relevantti testiraportti (-raportit).

(1*) Tarpeeton pyyhitään yli.

LIITE IIIA

MALLI (enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

ETY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS

VIRANOMAISEN LEIMA

Ilmoitus:

- tyyppihyväksynnästä(1)

- typpihyväksynnän laajentamisesta(2)

- tyyppihyväksynnän epäämisestä(3)

- tyyppihyväksynnän peruuttamisesta(4)

joka on myönnetty direktiivin . . ./. . ./EY ja sitä viimeksi täydentävän direktiivin . . ./. . ./EY perusteella ajoneuvolle/osalle/erilliselle tekniselle yksikölle(5).

Tyyppihyväksyntänumero:

Laajentaminen, peruste:

OSA I

0.1 Merkki (yrityksen nimi):

0.2 Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (kuvaukset):

0.3 Ajoneuvoon/osaan/erilliseen tekniseen yksikköön merkitty tunniste(6), (7)

0.3.1 Tunnisteen sijainti:

0.4 Ajoneuvoluokka(8):

0.5 Valmistajan nimi ja osoite:

0.7 Jos kysymyksessä on osa tai erillinen tekninen yksikkö, ETY-hyväksymismerkinnän sijainti ja kiinnitystapa:

0.8 Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

OSA II

1. Lisätiedot (tarvittaessa): Katso liite

2. Testauksesta vastaava tekninen palvelu:

3. Testausselosteen päiväys:

4. Testausselosteen numero:

5. Huomautukset (jos on): Katso liite

6. Paikka:

7. Päiväys:

8. Nimikirjoitus:

9. Luettelo hyväksymisviranomaiselle luovutetusta informaatioaineistosta, joka on saatavilla pyynnöstä

Liite ETY-tyyppihyväksyntätodistukseen numero . . . ajoneuvon tyyppihyväksyntä direktiivin 72/245/ETY ja sitä viimeksi täydentävän direktiivin 95/. . ./EY mukaisesti

1. Lisätiedot

1.1 Tämän direktiivin liitteen 4 tarkoittamat erikoislaitteet (jos asennettu): (esimerkiksi . . .)

1.2 Sähköjärjestelmän nimellisjännite: V. pos/neg maatto.

1.3 Korityyppi:

1.4 Luettelo muista kuin ilmoituslomakkeessa mainituista testattavaan ajoneuvoon (-neuvoihin) asennetuista elektronisista järjestelmistä (katso liitteen II liite 1):

1.5 Testauksista vastaava hyväksytty/tunnustettu laboratorio:

5. Huomautuksia: (esimerkiksi koskee sekä vasemmalta että oikealta ohjattavia ajoneuvoja)

(1) Tarpeeton pyyhitään yli.

(2) Jos tunniste sisältää tämän ilmoituslomakkeen/tyyppihyväksyntätodistuksen tarkoittaman ajoneuvon/osan/erillisen teknisen yksikön kuvauksen kannalta tarpeettomia merkkejä, ne on korvattava asiakirjoissa tunnuksella "?" (esimerkiksi ABC??123??).

(3) Määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä II.A.

LIITE IIIB

MALLI (enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

ETY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS

VIRANOMAISEN LEIMA

Ilmoitus:

- tyyppihyväksynnästä(1)

- tyyppihyväksynnän laajentamisesta(2)

- tyyppihyväksynnän epäämisestä(3)

- tyyppihyväksynnän peruuttamisesta(4)

joka on myönnetty direktiivin . . ./. . ./EY ja sitä viimeksi täydentävän direktiivin . . ./. . ./EY perusteella ajoneuvolle/osalle/erilliselle tekniselle yksikölle(5).

Tyyppihyväksyntänumero:

Laajentaminen, peruste:

OSA I

0.1 Merkki (yrityksen nimi):

0.2 Tyyppi ja kaupallinen kuvaus (kuvaukset):

0.3 Ajoneuvoon/osaan/erilliseen tekniseen yksikköön merkitty tunniste(6), (7)

0.3.1 Tunnisteen sijainti:

0.4 Ajoneuvoluokka(8):

0.5 Valmistajan nimi ja osoite:

0.7 Jos kysymyksessä on osa tai erillinen tekninen yksikkö, ETY-hyväksymismerkinnän sijainti ja kiinnitystapa:

0.8 Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet):

OSA II

1. Lisätiedot (tarvittaessa): Katso liite

2. Testauksesta vastaava tekninen palvelu:

3. Testausselosteen päiväys:

4. Testausselosteen numero:

5. Huomautukset (jos on): Katso liite

6. Paikka:

7. Päiväys:

8. Nimikirjoitus:

9. Luettelo hyväksymisviranomaiselle luovutetusta informaatioaineistosta, joka on saatavilla pyynnöstä

Liite ETY-tyyppihyväksyntätodistukseen numero . . . ajoneuvon tyyppihyväksyntä direktiivin 72/245/ETY ja sitä viimeksi täydentävän direktiivin 95/. . ./EY mukaisesti

1. Lisätiedot

1.1 Sähköjärjestelmän nimellisjännite: V. pos/neg maatto.

1.2 Tätä SE-asennelmaa voidaan käyttää kaikenlaisissa ajoneuvoissa seuraavin rajoituksin:

1.2.1 Mahdolliset asennusehdot:

1.3 Tätä SE-asennelmaa voidaan käyttää vain seuraavissa ajoneuvotyypeissä:

1.3.1 Mahdolliset asennusehdot:

1.4 Häiriönsiedon testaukseen käytetyt menetelmät ja taajuusalueet olivat: (määritelkää liitteen IX mukainen tarkka menetelmä)

1.5 Testauksista vastaava hyväksytty/tunnustettu laboratorio:

5. Huomautuksia:

(1) Tarpeeton pyyhitään yli.

(2) Jos tunniste sisältää tämän ilmoituslomakkeen/tyyppihyväksyntätodistuksen tarkoittaman ajoneuvon/osan/erillisen teknisen yksikön kuvauksen kannalta tarpeettomia merkkejä, ne on korvattava asiakirjoissa tunnuksella "?" (esimerkiksi ABC??123??).

(3) Määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä IIA.

LIITE IV

AJONEUVOJEN LAAJAKAISTAISEN SÄHKÖMAGNEETTISEN SÄTEILYN MITTAUSMENETELMÄ

1. Yleistä

1.1 Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää sovelletaan vain ajoneuvoihin.

1.2 Mittauslaitteet

Mittauslaitteiden on oltava radiohäiriöitä käsittelevän kansainvälisen erikoiskomitean (CISPR) julkaisun numero 16, 2. painos, mukaiset.

Laajakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn mittaukseen on käytettävä näennäishuippumittaria, tai jos käytetään huippumittaria, on käytettävä sopivaa korjauskerrointa, joka riippuu kipinäpulssin taajuudesta.

1.3 Testausmenetelmä

Tällä menetelmällä mitataan kipinäsytytysjärjestelmien synnyttämää laajakaistaista säteilyä.

Referenssiantenni voidaan sijoittaa kahdelle eri etäisyydelle: 10 metrin tai 3 metrin päähän ajoneuvosta. Tämän liitteen pykälän 3 määräyksiä on noudatettava kummassakin tapauksessa.

2. Tulosten ilmoittaminen

Tulokset ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m) 120 kHz kaistanleveydellä. Jos mittauslaitteiston todellinen kaistaleveys B (kHz) eroaa 120 kHz:stä, lukemat (mikrovolttia/m) on muutettava 120 kHz kaistanleveydelle kertomalla kertoimella 120/B.

3. Mittauspaikka

3.1 Testauspaikan on oltava tasainen ja avoin, eikä paikalla saa olla sähkömagneettisesti heijastavia pintoja 30 m tai suuremmalla säteellä mitattuna pisteestä, joka on ajoneuvon ja antennin puolivälissä (katso tämän liitteen liitteen 1 kuva 1).

3.2 Mittausvarustus, rakennus tai ajoneuvo, johon mittauslaitteet on sijoitettu, saa olla testauspaikalla, mutta vain tämän liitteen liitteen 1 kuvaan 1 merkityllä sallitulla alueella.

Testauspaikalla saa olla muita mittausantenneja vähintään 10 metrin etäisyydellä vastaanottoantennista ja testattavasta ajoneuvosta, mikäli voidaan osoittaa, että ne eivät vaikuta testaustuloksiin.

3.3 Katettua testauspaikkaa saadaan käyttää, mikäli katetun ja avoimen testauspaikan välinen korrelaatio voidaan osoittaa. Katetun testauspaikan ei tarvitse täyttää tämän liitteen liitteen 1 kuvaan 1 merkittyjä vähimmäismittoja koskevia vaatimuksia lukuunottamatta antennin ja ajoneuvon välistä etäisyyttä sekä antennin korkeutta. Ympäristön säteilyä ei myöskään tarvitse tarkastaa tämän liitteen pykälän 3.4 edellyttämällä tavalla ennen testausta eikä testauksen jälkeen.

3.4 Ympäristö

Ennen päätestejä ja niiden jälkeen on varmistettava mittaamalla, että ympäristössä ei ole ylimääräisiä häiriöitä tai signaaleja, jotka voisivat vaikuttaa materiaalisesti mittaukseen. Jos ajoneuvo on paikalla, kun ympäristöä mitataan, on varmistettava esimerkiksi siirtämällä ajoneuvo pois, poistamalla virta-avain tai irrottamalla akku, että ajoneuvon säteily ei vaikuta merkittävästi ympäristön mittauksiin. Ylimääräisen kohinan, lukuunottamatta tahallista kapeakaistaista säteilyä, on kummassakin mittauksessa oltava vähintään 10 dB alle liitteen I pykälässä 6.2.2.1 tai 6.2.2.2 määritellyn häiriörajan.

4. Ajoneuvon tila testauksen aikana

4.1 Moottori

Moottorin on oltava käyntilämpöinen ja vaihteiston vapaalla. Jos se ei käytännön syistä ole mahdollista, valmistaja ja testaava viranomainen voivat sopia keskenään muista järjestelyistä. Nopeudensäätöjärjestelmän vaikutukset sähkömagneettiseen säteilyyn on estettävä. Moottorin käyntinopeuden on oltava jokaisen mittauksen aikana:

>TAULUKON PAIKKA>

4.2 Testejä ei saa tehdä, kun ajoneuvon päälle sataa vettä, räntää tai lunta eikä 10 minuutin kuluessa sateen päättymisestä.

5. Antennin tyyppi, sijainti ja suuntaus

5.1 Antennin tyyppi

Mitä hyvänsä antennia voidaan käyttää, kunhan se voidaan normalisoida referenssiantennin suhteen. CISPR:n julkaisussa numero 12, 3. painos, liite A kuvattua menetelmää voidaan käyttää antennin kalibroimiseen.

5.2 Antennin korkeus ja etäisyys

5.2.1 Korkeus

5.2.1.1 10 m testi

Antennin vaihekeskiön oltava 3,00 ± 0,05 m ajoneuvon alustan yläpuolella.

5.2.1.2 3 m testi

Antennin vaihekeskiön oltava 1,80 ± 0,05 m ajoneuvon alustan yläpuolella.

5.2.1.3 Antennin jokaisen vastaanottavan elementin on oltava vähintään 0,25 m etäisyydellä tasosta, jolla ajoneuvo seisoo.

5.2.2 Mittausetäisyys

5.2.2.1 10 m testi

Antennin kärjen tai muun osan, joka määriteltiin tämän liitteen pykälän 5.1 mukaisen normalisointiprosessin aikana, vaakasuoran etäisyyden ajoneuvon korin ulkopinnasta on oltava 10,0 ± 0,2 m.

5.2.2.2 3 m testi

Antennin kärjen tai muun osan, joka määriteltiin tämän liitteen pykälän 5.1 mukaisen normalisointiprosessin aikana, vaakasuoran etäisyyden ajoneuvon korin ulkopinnasta on oltava 3,0 ± 0,05 m.

5.2.2.3 Jos testauspaikka on suojattu radiotaajuiselta sähkömagneettiselta säteilyltä, antennin vastaanottavien elementtien on oltava vähintään 1,0 m päässä radiotaajuista säteilyä absorboivasta materiaalista ja vähintään 1,5 m etäisyydellä tilan seinästä. Vastaanottoantennin ja testattavan ajoneuvon välillä ei saa olla absorboivaa materiaalia.

5.3 Antennin sijainti ajoneuvon suhteen

Antenni on sijoitettava ensin ajoneuvon yhdelle ja sitten toiselle puolelle niin, että antenni on yhdensuuntainen ajoneuvon pitkittäissymmetriatason kanssa ja linjassa moottorin keskikohdan kanssa (katso tämän liitteen liitteen 1 kuva 1).

5.4 Antennin asento

Lukemia on otettava jokaisessa mittauspisteessä, kun antennin polarisaatio on sekä vaaka- että pystysuora (katso tämän liitteen liitteen 1 kuva 2).

5.5 Lukemat

Jokaisella pistetaajuudella on otettava pykälien 5.3 ja 5.4 mukaisesti enintään 4 lukemaa, jotka ovat ominaislukemia mittaustaajuudella.

6. Taajuudet

6.1 Mittaukset

Mittaukset on tehtävä koko taajuusalueella 30 1 000 MHz. Testausviranomaisen on käytettävä enintään 13:a alueen taajuutta, esimerkiksi 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750, 900 MHz. Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa ajoneuvo eikä taustasäteily.

6.1.1 Rajat ovat voimassa koko taajuusalueella 30 1 000 MHz.

6.1.2 Mittauksiin voidaan käyttää joko näennäishuippu- tai huippuantureita. Liitteen 1 pykälien 6.2 ja 6.5 raja-arvot koskevat näennäishuippua. Jos käytetään huippua, lisää 38 dB, kun kaistanleveys on 1 MHz, tai vähennä 22 dB, kun kaistanleveys on 1 kHz.

6.2 Toleranssit

>TAULUKON PAIKKA>

Toleranssit koskevat lueteltuja taajuuksia. Niillä pyritään välttämään mittauksen aikana pistetaajuudella tai lähellä sitä toimivien lähetysten aiheuttamat häiriöt.

Liite 1 Kuva 1

AJONEUVON TESTAUSALUE

Tasainen alue, jolla ei ole sähkömagneettisesti heijastavia pintoja

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 1 Kuva 2

ANTENNIN SIJAINTI AJONEUVON SUHTEEN

>VIITTAUS FILMIIN>

LIITE V

AJONEUVOJEN KAPEAKAISTAISEN SÄHKÖMAGNEETTISEN SÄTEILYN MITTAUSMENETELMÄ

1. Yleistä

1.1 Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää sovelletaan vain ajoneuvoihin.

1.2 Mittauslaitteet

Mittauslaitteiden on oltava Radiohäiriöitä käsittelevän kansainvälisen erikoiskomitean (CISPR) julkaisun numero 16, 2. painos, mukaiset.

Kapeakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn mittaukseen on käytettävä keskiarvoilmaisinta.

1.3 Testausmenetelmä

1.3.1 Tällä menetelmällä mitataan kapeakaistaista sähkömagneettista säteilyä, joka voi olla lähtöisin mikrosuoritinperustaisesta järjestelmästä tai muusta kapeakaistaisesta lähteestä.

1.3.2 Aluksi on mitattava FM-taajuusalueen (88-108 MHz) säteilytasot ajoneuvon radioantennista pykälässä 1.2 määritellyillä laitteilla. Jos liitteen I pykälässä 6.3.2.4 määriteltyä tasoa ei ylitetä, ajoneuvon katsotaan täyttävän tämän liitteen vaatimukset edellä mainitun taajuusalueen osalta, eikä täyttä testausta tehdä.

1.3.3 Täydessä testauksessa voidaan käyttää kahta eri antennin etäisyyttä: 10 metriä tai 3 metriä ajoneuvosta. Tämän liitteen pykälän 3 vaatimukset on täytettävä kummassakin tapauksessa.

2. Tulosten ilmoittaminen

Tulokset ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m.

3. Mittauspaikka

3.1 Testauspaikan on oltava tasainen ja avoin, eikä paikalla saa olla sähkömagneettisesti heijastavia pintoja 30 m suuremmalla säteellä mitattuna pisteestä, joka on ajoneuvon ja antennin puolivälissä (katso liitteen IV liitteen 1 kuva 1).

3.2 Mittausvarustus, rakennus tai ajoneuvo, johon mittauslaitteet on sijoitettu, saa olla testauspaikalla, mutta vain liitteen IV liitteen 1 kuvaan 1 merkityllä sallitulla alueella.

Testauspaikalla saa olla muita mittausantenneja vähintään 10 metrin etäisyydellä vastaanottoantennista ja testattavasta ajoneuvosta, mikäli voidaan osoittaa, että ne eivät vaikuta testaustuloksiin.

3.3 Katettua testauspaikkaa saadaan käyttää, mikäli katetun ja avoimen testauspaikan välinen korrelaatio voidaan osoittaa. Katetun testauspaikan ei tarvitse täyttää liitteen IV liitteen 1 kuvaan 1 merkittyjä vähimmäismittoja koskevia vaatimuksia lukuunottamatta antennin ja ajoneuvon välistä etäisyyttä sekä antennin korkeutta. Ympäristön säteilyä ei myöskään tarvitsee tarkastaa tämän liitteen pykälän 3.4 edellyttämällä tavalla ennen testausta eikä testauksen jälkeen.

3.4 Ympäristö

Ennen päätestejä ja niiden jälkeen on varmistettava mittaamalla, että ympäristössä ei ole ylimääräisiä häiriöitä tai signaaleja, jotka voisivat vaikuttaa materiaalisesti mittaukseen. Jos ajoneuvo on paikalla, kun ympäristöä mitataan, on varmistettava esimerkiksi siirtämällä ajoneuvo pois, poistamalla virta-avain tai irrottamalla akku, että ajoneuvon säteily ei vaikuta merkittävästi ympäristön mittauksiin. Ylimääräisen kohinan lukuunottamatta tahallista kapeakaistaista säteilyä on kummassakin mittauksessa oltava vähintään 10 dB alle liitteen I pykälässä 6.3.2.1 tai 6.3.2.2 määritellyn häiriörajan.

4. Ajoneuvon tila testauksen aikana

4.1 Ajoneuvon kaikkien elektronisten järjestelmien on toimittava normaalisti ja ajoneuvo seisoo paikallaan.

4.2 Sytytysvirran on oltava kytkettynä. Moottori ei saa käydä.

4.3 Testejä ei saa tehdä, kun ajoneuvon päälle sataa vettä, räntää tai lunta eikä 10 minuutin kuluessa sateen päättymisestä.

5. Antennin tyyppi, sijainti ja suuntaus

5.1 Antennin tyyppi

Mitä hyvänsä antennia voidaan käyttää, kunhan se voidaan normalisoida referenssiantennin suhteen. CISPR:n julkaisussa numero 12, 3. painos, liite A kuvattua menetelmää voidaan käyttää antennin kalibroimiseen.

5.2 Antennin korkeus ja etäisyys

5.2.1 Korkeus

5.2.1.1 10 m testi

Antennin vaihekeskiön oltava 3,00 ± 0,05 m ajoneuvon alustan yläpuolella.

5.2.1.2 3 m testi

Antennin vaihekeskiön oltava 1,80 ± 0,05 m ajoneuvon alustan yläpuolella.

5.3.1.3 Antennin jokaisen vastaanottavan elementin on oltava vähintään 0,25 m etäisyydellä tasosta, jolla ajoneuvo seisoo.

5.2.2 Mittausetäisyys

5.2.2.1 10 m testi

Antennin kärjen tai muun osan, joka määriteltiin tämän liitteen pykälän 5.1 mukaisen normalisointiprosessin aikana, vaakasuoran etäisyyden ajoneuvon korin ulkopinnasta on oltava 10,0 ± 0,2 m.

5.2.2.2 3 m testi

Antennin kärjen tai muun osan, joka määriteltiin tämän liitteen pykälän 5.1 mukaisen normalisointiprosessin aikana, vaakasuoran etäisyyden ajoneuvon korin ulkopinnasta on oltava 3,0 ± 0,05 m.

5.2.2.3 Jos testauspaikka on suojattu radiotaajuiselta sähkömagneettiselta säteilyltä, antennin vastaanottavien elementtien on oltava vähintään 1,0 m päässä radiotaajuista säteilyä absorboivasta materiaalista ja vähintään 1,5 m etäisyydellä tilan seinästä. Vastaanottoantennin ja testattavan ajoneuvon välillä ei saa olla absorboivaa materiaalia.

5.3 Antennin sijainti ajoneuvon suhteen

Antenni on sijoitettava ensin ajoneuvon yhdelle ja sitten toiselle puolelle niin, että antenni on yhdensuuntainen ajoneuvon pitkittäissymmetriatason kanssa ja linjassa moottorin keskikohdan kanssa (katso liitteen IV liitteen 1 kuva 2).

5.4 Antennin asento

Lukemia on otettava jokaisessa mittauspisteessä, kun antennin polarisaatio on sekä vaaka- että pystysuora (katso liitteen IV liitteen 1 kuva 2).

5.5 Lukemat

Jokaisella pistetaajuudella on otettava pykälien 5.3 ja 5.4 mukaisesti enintään 4 lukemaa, jotka ovat ominaislukemia mittaustaajuudella.

6. Taajuudet

6.1 Mittaukset

Mittaukset on tehtävä koko taajuusalueella 30-1 000 MHz. Alue jaetaan 13:een kaistaan. Jokaiselta kaistalta voidaan testata yksi pistetaajuus sen osoittamiseksi, että vaatimukset täytetään. Testausviranomaisen on käytettävä yhtä pistettä jokaisesta 13:ta taajuuskaistasta: 30-50, 50-75, 75-100, 100-130, 130-165, 165-200, 200-250, 250-320, 320-400, 400-520, 520-660, 660-820, 820-1 000 MHz. Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa ajoneuvo eikä taustasäteily.

LIITE VI

AJONEUVOJEN SÄHKÖMAGNEETTISTEN HÄIRIÖIDEN SIEDON TESTAUSMENETELMÄ

1. Yleistä

1.1 Tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä koskee vain ajoneuvoja.

1.2 Testausmenetelmä

Tällä testillä todetaan ajoneuvon suoraan hallintaan vaikuttavien laitteiden häiriönsieto. Ajoneuvo altistetaan liitteessä kuvatuille sähkömagneettikentille. Ajoneuvoa tarkkaillaan testauksen aikana.

2. Tulosten ilmoittaminen

Tässä liitteessä kuvatun testin kenttävoimakkuudet ilmoitetaan voltteina/m.

3. Testauspaikka

Testausjärjestelmän on kyettävä kehittämään tarvittavat kenttävoimakkuudet tässä liitteessä määritellyillä taajuusalueilla. Testausjärjestelmän on täytettävä (valtakunnalliset) sähkömagneettisten signaalien säteilyä koskevat vaatimukset. On huolehdittava siitä, että kentät eivät vaikuta säätö- ja mittauslaitteisiin niin, että testaustuloksia ei voida käyttää.

4. Ajoneuvon tila testauksen aikana

4.1 Ajoneuvon on oltava kuormaamaton lukuunottamatta tarvittavia testauslaitteita.

4.1.1 Moottorin on pyöritettävä vetäviä pyöriä normaalisti tasaisella 50 km/h nopeudella, ellei valmistaja halua teknisistä syistä käyttää muuta nopeutta. Ajoneuvon on oltava asianmukaisesti kuormitetussa dynamometrissä tai ellei dynamometriä ole käytettävissä, sen on oltava eristettyjen tukien varassa niin, että maavara on mahdollisimman pieni. Voimansiirtoakseleita voidaan tarvittaessa irrottaa (esimerkiksi kuorma-autot).

4.1.2 Lähivalojen on oltava käytössä.

4.1.3 Vasemman tai oikean suuntavalaisimen on toimittava.

4.1.4 Kaikkien muiden kuljettajan ajoneuvon hallintaan liittyvien järjestelmien on toimittava niin kuin ajoneuvoa normaalisti käytettäessä.

4.1.5 Ajoneuvo ei saa olla sähköisesti yhdistettynä testauspaikkaan eikä ajoneuvosta saa olla kytkentöjä minkäänlaisiin laitteisiin lukuunottamatta niitä, joita pykälät 4.1.1 ja 4.2 edellyttävät. Renkaan koskettamista testauspaikan lattiaan ei pidetä sähköliitäntänä.

4.2 Jos ajoneuvossa on sähkö/elektroniikkajärjestelmiä, jotka liittyvät kiinteästi sen suoranaiseen hallintaan, mutta jotka eivät toimi pykälässä 4.1 kuvatuissa oloissa, valmistajan on toimitettava testaavalle viranomaiselle seloste tai lisätodiste, jolla osoitetaan, että ajoneuvon sähkö/elektroniikkajärjestelmä täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Tällaiset todisteet säilytetään osana tyyppihyväksyntäasiakirjoja.

4.3 Ajoneuvon tarkkailuun käytetään vain häiriöitä aiheuttamattomia laitteita. Ajoneuvon ulkopuolta ja matkustamoa on valvottava (esimerkiksi videokameralla/-kameroilla) sen toteamiseksi, että tämän liitteen vaatimukset täytetään.

4.4 Ajoneuvon keulan on normaalisti oltava kiinteään antenniin päin. Mikäli elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat kuitenkin pääasiassa ajoneuvon takapäässä, ajoneuvon keulan on testattaessa oltava normaalisti antennista poispäin. Kun ajoneuvo on pitkä (siis poislukien henkilöautot ja kevyet pakettiautot), ja elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat pääasiassa keskellä ajoneuvoa, ajoneuvon oikean tai vasemman kyljen suhteen voidaan luoda referenssipiste (katso tämän liitteen pykälä 5.4). Referenssipisteen on oltava keskellä ajoneuvon pitkittäisakselia tai kohdassa, jonka valmistaja ja viranomainen ovat valinneet yhdessä otettuaan huomioon elektronisten järjestelmien jakautumisen ja johdinsarjan sijoittelun. Testit saadaan tehdä näin vain jos testauskammion rakenne sallii sen. Antennin paikka on merkittävä testausselosteeseen.

5. Kentän kehittävän laitteen tyyppi, sijainti ja suuntaus

5.1 Kentän kehittävän laitteen tyyppi

5.1.1 Laite (laitteet) on valittava niin, että referenssipisteessä (katso tämän liitteen pykälä 5.4) saavutetaan haluttu kenttävoimakkuus asianmukaisilla taajuuksilla.

5.1.2 Kentän kehittävä laite voi olla antenni tai siirtojohtojärjestelmä.

5.1.3 Kentän kehittävän laitteen rakenteen ja suuntauksen on oltava sellainen, että syntyvän kentän polarisaatio on

vaaka- tai pystysuora taajuusalueella 20-1 000 MHz.

5.2 Korkeus ja mittausetäisyys

5.2.1 Korkeus

5.2.1.1 Antennin vaihekeskiön on oltava vähintään 1,5 m korkeudella tasolta, jolla ajoneuvo seisoo, tai yli 2,0 m korkeudella tasolta, jolla ajoneuvo seisoo, jos ajoneuvon katon korkeus on yli 3 m.

5.2.1.2 Antennin säteilevien elementtien on oltava vähintään 0,25 m päässä tasolta, jolla ajoneuvo seisoo.

5.2.2 Mittausetäisyys

5.2.2.1 Käytännön oloja voidaan jäljitellä parhaiten sijoittamalla kentän kehittävä laite mahdollisimman kauaksi ajoneuvosta. Etäisyys on yleensä 1-5 m.

5.2.2.2 Jos testi tehdään katetussa tilassa, kentän kehittävän laitteen säteilevien elementtien on oltava vähintään 1,0 m päässä radiotaajuista säteilyä absorboivasta materiaalista ja vähintään 1,5 m etäisyydellä tilan seinästä. Lähettävän antennin ja testattavan ajoneuvon välillä ei saa olla absorboivaa materiaalia.

5.3 Antennin sijainti ajoneuvon suhteen

5.3.1 Kentän kehittävän laitteen säteilevien elementtien on oltava vähintään 0,5 m etäisyydellä ajoneuvon korin ulkopinnasta.

5.3.2 Kentän kehittävä laite on sijoitettava ajoneuvon keskilinjalle (pitkittäinen symmetriataso).

5.3.3 Siirtojohtojärjestelmän yksikään osa ei saa lukuunottamatta tasoa, jolla ajoneuvo seisoo, olla alle 0,5 m etäisyydellä ajoneuvosta.

5.3.4 Ajoneuvon yläpuolelle sijoitetun kentän kehittävän laitteen on ulotuttava keskilinjalla vähintään 75 prosentille ajoneuvon pituudesta.

5.4 Referenssipiste

5.4.1 Referenssipisteellä tarkoitetaan tässä liitteessä pistettä, jossa kenttävoimakkuus todetaan; piste määritellään seuraavasti:

5.4.1.1 vähintään 2 m vaakasuorasti antennin vaihekeskiöstä tai vähintään 1 m pystysuorasti siirtojohtojärjestelmän säteilevistä elementeistä,

5.4.1.2 ajoneuvon keskilinjalla (pitkittäisellä symmetriatasolla),

5.4.1.3 vähintään 1,0 ± 0,05 m korkeudella tasosta, jolla ajoneuvo seisoo, tai 2,0 ± 0,05 m korkeudella, jos malliston jonkun ajoneuvon korkeus on yli 3,0 m,

5.4.1.4 joko:

1,0 ± 0,2 m ajoneuvon sisäpuolella mitattuna ajoneuvon tuulilasin ja konepellin leikkauspisteestä (tämän liitteen liitteen 1 piste C),

tai:

0,2 ± 0,2 m etumaisen akselin keskilinjasta mitattuna kohti ajoneuvon keskipistettä (tämän liitteen liitteen 2 piste D),

sen mukaan, kumpi referenssipiste on lähempänä antennia.

5.5 Jos ajoneuvon takaosa altistetaan säteilylle, referenssipiste määritellään pykälän 5.4 mukaisesti. Ajoneuvo sijoitetaan silloin niin, että sen keula on poispäin antennista ja ikään kuin kuin se olisi käännetty 180 astetta keskipisteensä suhteen, eli etäisyys antennista ajoneuvon koriin on sama. Tämä käy ilmi liitteen liitteestä 3.

6. Testausvaatimukset

6.1 Taajuusalue, pysähdysajat, polarisaatio

Ajoneuvo altistetaan sähkömagneettiselle säteilylle, jonka taajuusalue on 20-1 000 MHz.

6.1.1 Ajoneuvo on testattava vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi enintään 14 pistetaajuudella, esimerkiksi:

25, 75, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750 ja 900 MHz.

Testattavan laitteiston vasteaika on otettava huomioon ja pysähdysajan on oltava riittävä, jotta testattava laitteisto voi reagoida normaaleissa oloissa. Sen on joka tapauksessa oltava vähintään 2 sekuntia.

6.1.2 Jokaisella taajuudella on käytettävä yhtä polarisaatiota - katso pykälä 5.1.3.

6.1.3 Kaikkien muiden testausparametrien on oltava tämän liitteen määritysten mukaiset.

6.1.4 Jos ajoneuvo ei läpäise tämän liitteen pykälässä 6.1.1 määriteltyä testiä, on määriteltävä, että ajoneuvo ei läpäissyt testiä relevanteissa testausoloissa eikä hallitsemattomien kenttien vaikutuksesta.

7. Tarvittavan kenttävoimakkuuden kehittäminen

7.1 Testausmetodologia

7.1.1 Testikentän voimakkuuden toteamiseen käytetään "korvausmenetelmää".

7.1.2 Kalibrointivaihe

Kentän muodostavaan laitteeseen on syötettävä jokaisella taajuudella teho, jolla testausalueen referenssipisteeseen (määritelty pykälässä 5) saadaan tarvittava kenttävoimakkuus, kun ajoneuvo ei ole testauspaikalla. Syöttöteho tai toinen siihen suoranaisesti liittyvä parametri on mitattava ja tulos on merkittävä muistiin. Testaustaajuuksien on oltava alueella 20-1 000 MHz. Kalibrointi aloitetaan 20 MHz:stä ja taajuutta nostetaan enintään 2 prosenttia edeltävästä taajuudesta, kunnes päädytään 1 000 MHz taajuuteen. Tuloksia käytetään tyyppihyväksyntätesteissä, elleivät tilat tai laitteet muutu niin, että kalibrointi on uusittava.

7.1.3 Testausvaihe

Ajoneuvo sijoitetaan testauspaikkaan pykälän 5 vaatimusten mukaisesti. Kentän kehittävään laitteeseen syötetään jokaisella pykälässä 6.1.1 määritellyllä taajuudella pykälässä 7.1.2 tarvittava teho.

7.1.4 Kenttävoimakkuus on testausvaiheessa todettava käyttäen samaa parametria, joka valittiin pykälässä 7.1.2.

7.1.5 Kentän kehittävän laitteiston ja sen erittelyjen on oltava samat kuin pykälän 7.1.2 mukaisessa kalibrointivaiheessa.

7.1.6 Kenttävoimakkuuden mittalaite

Kenttävoimakkuus on mitattava korvausmenetelmän kalibrointivaiheen aikana sopivalla pienikokoisella kenttävoimakkuusmittarilla.

7.1.7 Kenttävoimakkuusmittarin vaihekeskiön on oltava korvausmenetelmän kalibrointivaiheen aikana referenssipisteessä.

7.1.8 Jos kenttävoimakkuuden mittaukseen käytetään kalibroitua vastaanottoantennia, lukemat on otettava kolmesta suorakulmaisesta pisteestä ja kenttävoimakkuutena käytetään lukemien isotrooppista ekvivalenttia arvoa.

7.1.9 Ajoneuvon geometrian vaihtelut on otettava huomioon, joten testauspaikalla saatetaan tarvita useita antennin paikkoja ja referenssipisteitä.

7.2 Kenttävoimakkuuskuvio

7.2.1 Kenttävoimakkuuden on korvaavan menetelmän kalibroinnin aikana oltava 80 prosentissa kalibrointivaiheista vähintään 50 prosenttia nimellisestä kenttävoimakkuudesta seuraavissa paikoissa:

a) kentän kehittävät laitteet: 0,5 ± 0,05 m jommallakummalla puolella referenssipistettä linjalla, joka kulkee referenssipisteen kautta, ja samalla korkeudella kuin referenssipiste ja pystysuorassa ajoneuvon pitkittäissymmetriatason suhteen.

b) siirtojohtojärjestelmä: 1,50 ± 0,05 m referenssipisteen kautta kulkevalla linjalla samalla korkeudella kuin referenssipiste ja pitkittäissymmetrialinjalla.

7.3 Kammion resonanssi

Siitä riippumatta, mitä pykälässä 7.2.1 määrätään, testejä ei saa tehdä kammion resonanssitaajuuksilla.

7.4 Testaussignaalin ominaisuudet

7.4.1 Verhokäyrän enimmäissiirtymä

Testaussignaalin verhokäyrän enimmäissiirtymän on oltava sama kuin moduloimattoman siniaallon, jonka r.m.s.-arvo voltteina/m määritellään liitteen I pykälässä 6.4.2. (Katso tämän liitteen liite 4.)

7.4.2 Testisignaalin aaltomuoto

Testisignaalin on oltava radiotaajuinen siniaalto, amplitudimoduloituna 1 kHz:n siniaallolla, kun modulaatiosyvyys on 0,8 ± 0,04 m.

7.4.3 Modulaatiosyvyys

Modulaatiosyvyys määritellään seuraavasti:

m = >NUM>Verhokäyrän enimmäissiirtymä - verhokäyrän vähimmäissiirtymä

>DEN>Verhokäyrän enimmäissiirtymä + verhokäyrän vähimmäissiirtymä

Liite 1

Referenssipiste on tässä tasossa

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 2

Referenssipiste on tässä tasossa

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 3

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 4

Generoitavan testisignaalin ominaisuudet

>VIITTAUS FILMIIN>

LIITE VII

SÄHKÖ/ELEKTRONIIKKA-ASENNELMIEN LAAJAKAISTAISEN SÄHKÖMAGNEETTISEN SÄTEILYN MITTAUSMENETELMÄ

1. Yleistä

1.1 Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää sovelletaan SE-asennelmiin, jotka asennetaan liitteen IV vaatimukset täyttäviin ajoneuvoihin.

1.2 Mittauslaitteet

Mittauslaitteiden on oltava radiohäiriöitä käsittelevän kansainvälisen erikoiskomitean (CISPR) julkaisun numero 16, 2. painos, mukaiset.

Laajakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn mittaukseen on käytettävä näennäishuippumittaria, tai jos käytetään huippumittaria, on käytettävä sopivaa korjauskerrointa, joka riippuu häiriöpulssin taajuudesta.

1.3 Testausmenetelmä

Tällä menetelmällä mitataan SE-asennelmien synnyttämää laajakaistaista säteilyä.

2. Tulosten ilmoittaminen

Tulokset ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m) 120 kHz kaistanleveydellä. Jos mittauslaitteiston todellinen kaistaleveys B (kHz) eroaa 120 kHz:stä, lukemat (mikrovolttia/m) on muutettava 120 kHz kaistanleveydelle kertomalla kertoimella 120/B.

3. Mittauspaikka

3.1 Mittauslaitteiden on oltava radiohäiriöitä käsittelevän kansainvälisen erikoiskomitean (CISPR) julkaisun numero 16, 2. painos, mukaiset (katso tämän liitteen liite 1).

3.2 Mittausvarustus, rakennus tai ajoneuvo, johon mittauslaitteet on sijoitettu, saa olla testauspaikalla, mutta vain tämän liitteen liitteeseen 1 merkityn rajan ulkopuolella.

3.3 Katettua testauspaikkaa saadaan käyttää, mikäli katetun ja avoimen testauspaikan välinen korrelaatio voidaan osoittaa. Katetun testauspaikan ei tarvitse täyttää tämän liitteen liitteeseen 1 merkittyjä vähimmäismittoja koskevia vaatimuksia lukuunottamatta antennin ja testattavan SE-asennelman välistä etäisyyttä sekä antennin korkeutta (katso tämän liitteen liitteen 2 kuva 1 ja 2).

3.4 Ympäristö

Ennen päätestiä ja sen jälkeen on varmistettava mittaamalla, että ympäristössä ei ole ylimääräisiä häiriöitä tai signaaleja, jotka voisivat vaikuttaa materiaalisesti mittaukseen. Ylimääräisen kohinan, lukuunottamatta tahallista kapeakaistaista säteilyä, on kummassakin mittauksessa oltava vähintään 10 dB alle liitteen I pykälässä 6.5.2.1 määritellyn häiriörajan.

4. SE-asennelman tila testauksen aikana

4.1 Testattavan SE-asennelman on toimittava normaalisti.

4.2 Testejä ei saa tehdä, kun SE-asennelman päälle sataa vettä, räntää tai lunta eikä 10 minuutin kuluessa sateen päättymisestä.

4.3 Testausjärjestelyt

TEKSTI JATKUU ASIAKIRJASSA ASIAK.NO: 395L0054.1

4.3.1 Testattava SE-asennelma johdinsarjoineen on ripustettava 50 ± 5 mm puusta tai vastaavasta johtamattomasta materiaalista valmistetun pöydän yläpuolelle. Jos testattavan SE-asennelman jonkin osan on tarkoitus olla sähköisesti yhdistettynä ajoneuvon metalliseen korirakenteeseen, kyseinen osa on sijoitettava maatasolle ja yhdistettävä sähköisesti maatasoon. Maatason on oltava metallilevy, jonka vähimmäispaksuus on 0,5 mm. Maatason koko riippuu testattavasta SE-asennelmasta, mutta sillä on oltava riittävästi tilaa SE-asennelman johdinsarjalle ja osille. Maataso on yhdistettävä maattojärjestelmän suojamaahan. Maatason on oltava 1,0 ± 0,1 m testauspaikan lattian yläpuolella ja sen suuntainen.

4.3.2 Testattava SE-asennelma on sijoitettava ja kytkettävä vaatimustensa mukaisesti. Virransyöttöjohdot on vedettävä 100 mm päähän reunasta pitkin maatason/pöydän reunaa, joka on lähinnä antennia.

4.3.3 Testattava SE-asennelma on kytkettävä maadoitusjärjestelmään valmistajan asennuserittelyjen mukaisesti - muita maattokytkentöjä ei sallita.

4.3.4 Testattavan SE-asennelman ja kaikkien muiden johtavien rakenteiden, esimerkiksi suojatun alueen seinien (lukuunottamatta testattavan kappaleen alla olevaa maatasoa/pöytää) vähimmäisetäisyyden on oltava 1,0 m.

4.4 Teho syötetään testattavaan SE-asennelmaan 5 µH/50 Z keinotekoisen verkon kautta, joka yhdistetään sähköisesti maatasoon. Syöttöjännitteen on oltava ± 10 % järjestelmän nimelliskäyttöjännitteestä. Sykkivän jännitteen on oltava alle 1,5 % keinotekoisen verkon mittausliitännästä mitatusta nimelliskäyttöjännitteestä.

4.5 Jos testattavaan SE-asennelmaan kuuluu useampi kuin yksi yksikkö, ne on pyrittävä yhdistämään ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitetuilla johtimilla. Jos niitä ei ole käytettävissä, elektronisen ohjausyksikön ja keinotekoisen verkon välisen vähimmäisetäisyyden on oltava 1500 ± 75 mm. Kaikki sarjan johtimet on päätettävä mahdollisimman realistisesti - mahdollisuuksien mukaan on käytettävä oikeita kuormia ja toimilaitteita. Jos testattavan SE-asennelman oikea toiminta edellyttää lisävarusteita, niiden vaikutus mitattuun säteilyyn on korjattava.

5. Antennin tyyppi, sijainti ja suuntaus

5.1 Antennin tyyppi

Mitä hyvänsä lineaarisesti polarisoitua antennia voidaan käyttää, kunhan se voidaan normalisoida referenssiantennin suhteen.

5.2 Antennin korkeus ja etäisyys

5.2.1 Korkeus

Antennin vaihekeskiön oltava 150 ± 10 mm maatason yläpuolella.

5.2.2 Mittausetäisyys

Antennin vaihekeskiön tai kärjen vaakasuoran etäisyyden maatason reunasta on oltava 1,00 ± 0,05 m. Antennin yksikään osa ei saa olla alle 0,5 m etäisyydellä maatasosta. Antennin on oltava yhdensuuntainen maatasoon kohtisuorassa olevan tason kanssa ja maatason sen reunalla kohdalla, jota pitkin johdinsarjan pääosa kulkee.

5.2.3 Jos testauspaikka on suojattu radiotaajuiselta sähkömagneettiselta säteilyltä, antennin vastaanottavien elementtien on oltava vähintään 0,5 m päässä radiotaajuista säteilyä absorboivasta materiaalista ja vähintään 1,5 m etäisyydellä tilan seinästä. Vastaanottoantennin ja testattavan ajoneuvon välillä ei saa olla absorboivaa materiaalia.

5.3 Antennin asento ja polarisaatio

Lukemia on otettava jokaisessa mittauspisteessä, kun antennin polarisaatio on sekä vaaka- että pystysuora.

5.4 Lukemat

Jokaisella pistetaajuudella on otettava enintään kaksi lukemaa (pykälän 5.3 mukaisesti), jotka ovat ominaislukema mittaustaajuudella.

6. Taajuudet

6.1 Mittaukset

Mittaukset on tehtävä koko taajuusalueella 30 1000 MHz. SE-asennelma täyttää todennäköisesti vaatimukset koko taajuusalueella, jos se täyttää seuraavalla 13:lla alueen taajuudella: 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750, 900 MHz. Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa SE-asennelma eikä taustasäteily.

6.1.1 Rajat ovat voimassa koko taajuusalueella 30 MHz - 1000 MHz.

6.1.2 Mittauksiin voidaan käyttää joko näennäishuippu- tai huippuantureita. Liitteen I pykälien 6.2 ja 6.5 raja-arvot koskevat näennäishuippua. Jos käytetään huippua, lisää 38 dB, kun kaistanleveys on 1 MHz, tai vähennä 22 dB, kun kaistanleveys on 1 kHz.

6.2 Toleranssit

>TAULUKON PAIKKA>

Toleranssit koskevat lueteltuja taajuuksia. Niillä pyritään välttämään mittauksen aikana pistetaajuudella tai lähellä sitä toimivien lähetysten aiheuttamat häiriöt.

Liite 1

Sähkö/elektroniikka-asennelman testausalueen rajat

Tasainen alue, jolla ei ole sähkömagneettisesti heijastavia pintoja

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 2

Kuva 1

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 2

Kuva 2

>VIITTAUS FILMIIN>

LIITE VIII

SÄHKÖ/ELEKTRONIIKKA-ASENNELMAN KAPEAKAISTAISEN SÄHKÖMAGNEETTISEN SÄTEILYN MITTAUSMENETELMÄ

1. Yleistä

1.1 Tässä liitteessä kuvattua mittausmenetelmää voidaan soveltaa SE-asennelmiin.

1.2 Mittauslaitteet

Mittauslaitteiden on oltava radiohäiriöitä käsittelevän kansainvälisen erikoiskomitean (CISPR) julkaisun numero 16, 2. painos, mukaiset.

Kapeakaistaisen sähkömagneettisen säteilyn mittaukseen on käytettävä keskiarvoilmaisinta.

1.3 Testausmenetelmä

1.3.1 Tällä menetelmällä mitataan kapeakaistaista sähkömagneettista säteilyä, joka voi olla lähtöisin mikrosuoritinperustaisesta järjestelmästä.

1.3.2 Lyhyessä alkuvaiheessa (2-3 minuuttia), jolloin valitaan yksi antennin polarisaatio, tämän liitteen pykälässä 6.1 määritelty taajuusalue voidaan pyyhkäistä spektrianalysaattorilla, jotta voidaan selvittää mahdolliset säteilyhuiput ja/tai niiden taajuudet. Tämä menettely voi helpottaa testattavien taajuuksien valintaa. (Katso tämän liitteen pykälä 6.)

2. Tulosten ilmoittaminen

Tulokset ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m.

3. Mittauspaikka

3.1 Mittauslaitteiden on oltava radiohäiriöitä käsittelevän kansainvälisen erikoiskomitean (CISPR) julkaisun numero 16, 2. painos, mukaiset (katso liitteen VII liite 1).

3.2 Mittausvarustus, rakennus tai ajoneuvo, johon mittauslaitteet on sijoitettu, saa olla testauspaikalla, mutta vain liitteen VII liitteeseen 1 merkityn rajan ulkopuolella.

3.3 Katettua testauspaikkaa saadaan käyttää, mikäli katetun ja avoimen testauspaikan välinen korrelaatio voidaan osoittaa. Katetun testauspaikan ei tarvitse täyttää liitteen VII liitteeseen 1 merkittyjä vähimmäismittoja koskevia vaatimuksia lukuunottamatta antennin ja testattavan SE-asennelman välistä etäisyyttä sekä antennin korkeutta (katso liitteen VII liitteen 2 kuvat 1 ja 2).

3.4 Ympäristö

Ennen päätestiä ja sen jälkeen on varmistettava mittaamalla, että ympäristössä ei ole ylimääräisiä häiriöitä tai signaaleja, jotka voisivat vaikuttaa materiaalisesti mittaukseen. Ylimääräisen kohinan, lukuunottamatta tahallista kapeakaistaista säteilyä, on kummassakin mittauksessa oltava vähintään 10 dB alle liitteen I pykälässä 6.6.2.1 määritellyn häiriörajan.

4. SE-asennelman tila testauksen aikana

4.1 Testattavan SE-asennelman on toimittava normaalisti.

4.2 Testejä ei saa tehdä, kun SE-asennelman päälle sataa vettä, räntää tai lunta eikä 10 minuutin kuluessa sateen päättymisestä.

4.3 Testausjärjestelyt

4.3.1 Testattava SE-asennelma johdinsarjoineen on ripustettava 50 ± 5 mm puusta tai vastaavasta johtamattomasta materiaalista valmistetun pöydän yläpuolelle. Jos testattavan SE-asennelman jonkin osan on tarkoitus olla sähköisesti yhdistettynä ajoneuvon metalliseen korirakenteeseen, kyseinen osa on sijoitettava maatasolle ja yhdistettävä sähköisesti maatasoon. Maatason on oltava metallilevy, jonka vähimmäispaksuus on 0,5 mm. Maatason vähimmäiskoko riippuu testattavasta SE-asennelmasta, mutta sillä on oltava riittävästi tilaa SE-asennelman johdinsarjalle ja osille. Maataso on yhdistettävä maattojärjestelmän suojamaahan. Maatason on oltava 1,0 ± 0,1 m testauspaikan lattian yläpuolella ja sen suuntainen.

4.3.2 Testattava SE-asennelma on sijoitettava ja kytkettävä vaatimustensa mukaisesti. Virransyöttöjohdot on vedettävä 100 mm päähän reunasta pitkin maatason/pöydän reunaa, joka on lähinnä antennia.

4.3.3 Testattava SE-asennelma on kytkettävä maadoitusjärjestelmään valmistajan asennuserittelyjen mukaisesti - muita maattokytkentöjä ei sallita.

4.3.4 Testattavan SE-asennelman ja kaikkien muiden johtavien rakenteiden, esimerkiksi suojatun alueen seinien (lukuunottamatta testattavan kappaleen alla olevaa maatasoa/pöytää) vähimmäisetäisyyden on oltava 1,0 m.

4.4 Teho syötetään testattavaan SE-asennelmaan 5 µH/50 Z keinotekoisen verkon kautta, joka yhdistetään sähköisesti maatasoon. Syöttöjännitteen on oltava ± 10 % järjestelmän nimelliskäyttöjännitteestä. Sykkivän jännitteen on oltava alle 1,5 % keinotekoisen verkon mittausliitännästä mitatusta nimelliskäyttöjännitteestä.

4.5 Jos testattavaan SE-asennelmaan kuuluu useampi kuin yksi yksikkö, ne on pyrittävä yhdistämään ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitetuilla johtimilla. Jos niitä ei ole käytettävissä, elektronisen ohjausyksikön ja keinotekoisen verkon välisen vähimmäisetäisyyden on oltava 1 500 ± 75 mm. Kaikki sarjan johtimet on päätettävä mahdollisimman realistisesti - mahdollisuuksien mukaan on käytettävä oikeita kuormia ja toimilaitteita. Jos testattavan SE-asennelman oikea toiminta edellyttää lisävarusteita, niiden vaikutus mitattuun säteilyyn on korjattava.

5. Antennin tyyppi, sijainti ja suuntaus

5.1 Antennin tyyppi

Mitä hyvänsä lineaarisesti polarisoitua antennia voidaan käyttää, kunhan se voidaan normalisoida referenssiantennin suhteen.

5.2 Antennin korkeus ja etäisyys

5.2.1 Korkeus

Antennin vaihekeskiön oltava 150 ± 10 mm maatason yläpuolella.

5.2.2 Mittausetäisyys

Antennin vaihekeskiön tai kärjen vaakasuoran etäisyyden maatason reunasta on oltava 1,00 ± 0,05 m. Antennin yksikään osa ei saa olla alle 0,5 m etäisyydellä maatasosta.

Antennin on oltava yhdensuuntainen maatasoon kohtisuorassa olevan tason kanssa ja maatason sen reunalla kohdalla, jotka pitkin johdinsarjan pääosa kulkee.

5.2.3 Jos testauspaikka on suojattu radiotaajuiselta sähkömagneettiselta säteilyltä, antennin vastaanottavien elementtien on oltava vähintään 0,5 m päässä radiotaajuista säteilyä absorboivasta materiaalista ja vähintään 1,5 m etäisyydellä tilan seinästä. Vastaanottoantennin ja testattavan ajoneuvon välillä ei saa olla absorboivaa materiaalia.

5.3 Antennin asento ja polarisaatio

Lukemia on otettava jokaisessa mittauspisteessä, kun antennin polarisaatio on sekä vaaka- että pystysuora.

5.4 Lukemat

Jokaisella pistetaajuudella on otettava enintään kaksi lukemaa (pykälän 5.3 mukaisesti), jotka ovat ominaislukema mittaustaajuudella.

6. Taajuudet

6.1 Mittaukset

Mittaukset on tehtävä koko taajuusalueella 30-1 000 MHz. SE-asennelma täyttää todennäköisesti vaatimukset koko taajuusalueella, jos se täyttää seuraavalla 13:lla alueen taajuudella: 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750, 900 MHz. Mikäli raja ylitetään testin aikana, on varmistettava, että ylityksen aiheuttaa SE-asennelma eikä taustasäteily.

6.1.1 Rajat ovat voimassa koko taajuusalueella 30 MHz - 1 000 MHz.

LIITE IX

SÄHKÖ/ELEKTRONIIKKA-ASENNELMIEN SÄHKÖMAGNEETTISTEN HÄIRIÖIDEN SIEDON TESTAUSMENETELMÄ

1. Yleistä

1.1 Tässä liitteessä kuvattua testausmenetelmää voidaan soveltaa SE-asennelmiin.

1.2 Testausmenetelmät

1.2.1 SE-asennelmat voivat täyttää valmistajan valinnan mukaan minkä hyvänsä seuraavien testausmenetelmien yhdistelmän mukaiset vaatimukset, kunhan testit tehdään koko tämän liitteen pykälässä 5.1 määritellyllä taajuusalueella.

- Liuskajohtotestaus: katso tämän liitteen liite 1

- BCI-testaus: katso tämän liitteen liite 2

- TEM-kammiotestaus: katso tämän liitteen liite 3

- Vapaakenttätesti: katso tämän liitteen liite 4

1.2.2 Näissä testeissä säteilee sähkömagneettisia kenttiä, joten kaikki testit on tehtävä suojatussa tilassa (TEM-kammio on suojattu tila).

2. Tulosten ilmoittaminen

Tässä liitteessä kuvatun testin kenttävoimakkuudet ilmoitetaan voltteina/m.

3. Testauspaikka

3.1 Testausjärjestelmän on kyettävä kehittämään tarvittavat kenttävoimakkuudet tässä liitteessä määritellyillä taajuusalueilla. Testausjärjestelmän on täytettävä (valtakunnalliset) sähkömagneettisten signaalien säteilyä koskevat vaatimukset.

3.2 Mittauslaitteiston on oltava kammion ulkopuolella.

4. SE-asennelman tila testauksen aikana

4.1 SE-asennelman on toimittava normaalisti. Se on järjestettävä tämän liitteen määräysten mukaisesti, elleivät yksittäiset testausmenetelmät edellytä muuta.

4.2 Teho syötetään testattavaan SE-asennelmaan 5 µH/50 Z keinotekoisen verkon kautta, joka yhdistetään sähköisesti maatasoon. Syöttöjännitteen on oltava ± 10 % järjestelmän nimelliskäyttöjännitteestä. Sykkivän jännitteen on oltava alle 1,5 % keinotekoisen verkon mittausliitännästä mitatusta nimelliskäyttöjännitteestä.

4.3 Testattavan SE-asennelman käyttöä varten tarvittavien lisälaitteiden on oltava paikallaan kalibrointivaiheessa. Kaikkien lisälaitteiden on oltava kalibroinnin aikana vähintään 1 m etäisyydellä referenssipisteestä.

4.4 Testisignaalin kehittävän laitteiston ja järjestelyn on oltava jokaisessa kalibrointivaiheessa (tämän liitteen pykälät 7.2, 7.3.2.3, 8.4, 9.2 ja 10.2) sama, jotta varmistetaan tulosten toistettavuus, kun testit ja mittaukset toistetaan.

4.5 Jos testattavaan SE-asennelmaan kuuluu useampi kuin yksi yksikkö, ne on pyrittävä yhdistämään ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitetuilla johtimilla. Jos niitä ei ole käytettävissä, elektronisen ohjausyksikön ja keinotekoisen verkon välisen vähimmäisetäisyyden on oltava 1 500 ± 75 mm. Kaikki sarjan johtimet on päätettävä mahdollisimman realistisesti - mahdollisuuksien mukaan on käytettävä oikeita kuormia ja toimilaitteita.

5. Taajuusalue, pysähdysajat, polarisaatio

5.1 Mittaukset tehdään taajuusalueella 20-1 000 MHz.

5.2 SE-asennelma(t) on testattava vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi enintään 14 pistetaajuudella, esimerkiksi:

27, 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750 ja 900 MHz.

Testattavan laitteiston vasteaika on otettava huomioon ja pysähdysajan on oltava riittävä, jotta testattava laitteisto voi reagoida normaaleissa oloissa. Sen on joka tapauksessa oltava vähintään 2 sekuntia.

6. Testaussignaalin ominaisuudet

6.1 Verhokäyrän enimmäissiirtymä

Testaussignaalin verhokäyrän enimmäissiirtymän on oltava sama kuin moduloimattoman siniaallon, jonka r.m.s.-arvo voltteina/m määritellään liitteen I pykälässä 6.7.2. (Katso liitteen VI liite 4.)

6.2 Testisignaalin aaltomuoto

Testisignaalin on oltava radiotaajuinen siniaalto, amplitudimoduloituna 1 kHz:n siniaallolla, kun modulaatiosyvyys on 0,8 ± 0,04 m.

6.3 Modulaatiosyvyys

Modulaatiosyvyys määritellään seuraavasti:

m = >NUM>Verhokäyrän enimmäissiirtymä - verhokäyrän vähimmäissiirtymä

>DEN>Verhokäyrän enimmäissiirtymä + verhokäyrän vähimmäissiirtymä

7. Liuskajohtotestaus

7.1 Testausmenetelmä

SE-asennelman osia yhdistävä johtosarja altistetaan tietyille kenttävoimakkuuksille.

7.2 Liuskajohdon kenttävoimakkuuden mittaus

Liuskajohtoon syötetään jokaisella halutulla testaustaajuudella teho, joka tarvitaan vaadittavan kenttävoimakkuuden synnyttämiseksi, kun testattava SE-asennelma ei ole testauspaikalla. Syöttöteho tai toinen siihen suoranaisesti liittyvä parametri on mitattava ja tulos on merkittävä muistiin. Tuloksia käytetään tyyppihyväksyntätesteissä, elleivät tilat tai laitteet muutu niin, että kalibrointi on uusittava. Kenttäanturin pään on oltava aktiivisen johtimen alla keskitettynä pitkittäis-, pysty- ja poikkisuunnassa. Anturin elektroniikkakotelon on oltava mahdollisimman kaukana liuskajohdosta.

7.3 Testattavan SE-asennelman asennus

7.3.1 150 mm liuskajohtotestaus

Tätä menetelmää käytettäessä saadaan aktiivisen johtimen (liuskajohdon 50 Z impedanssi) ja maatason (asennuspöydän johtava pinta) tasainen kenttä, johon osa johtosarjaa voidaan työntää. Testattavan SE-asennelman elektronisen ohjausyksikön (-yksiköiden) on oltava maatasolla liuskajohdon ulkopuolella niin, että yksi yksikön reunoista on aktiivisen johtimen suuntainen. Sen on oltava 200 ± 10 mm etäisyydellä maatason linjasta suoraan aktiivisen johtimen reunan alla. Aktiivisen johtimen reunan ja mittaukseen käytettävän oheislaitteen etäisyyden on oltava vähintään 200 mm. Testattavan SE-asennelman johdinsarja on asetettava vaaka-asentoon aktiivisen johtimen ja maatason väliin (katso tämän liitteen liitteen 1 kuvat 1 ja 2).

7.3.1.1 Johdinsarjan minimipituuden, johon sisältyy elektronisen ohjausyksikön tehonsyöttöjohdot ja joka sijoitetaan liuskajohdon alle, on oltava 1,5 m, ellei ajoneuvossa käytettävä johdinsarja ole alle 1,5 m pituinen. Tällöin johdinsarjan pituuden on oltava sama kuin ajoneuvoon asennettavan pisimmän johdinsarjan pituus. Tähän osuuteen sisältyvät haarat on vedettävä pystysuoraan linjan akseliin nähden.

7.3.1.2 Täysin avatun johdinsarjan pituus mukaan luettuna pisin haara tulee olla 1,5 m.

7.3.2 800 mm liuskajohtotestaus

7.3.2.1 Testausmenetelmä

Liuskajohto koostuu kahdesta yhdensuuntaisesta metallilevystä, joiden väli on 800 mm. Testattava laite sijoitetaan levyn puoliväliin ja siihen kohdistetaan sähkömagneettinen kenttä (katso tämän liitteen liitteen 1 kuvat 3 ja 4). Tällä menetelmällä voidaan testata täydellisiä elektronisia järjestelmiä antureineen ja toimilaitteineen sekä ohjausyksiköineen ja johdinsarjoineen. Se soveltuu laitteille, joiden suurin läpimitta on alle 1/3 levyjen välimatkasta.

7.3.2.2 Liuskajohtimen sijoittelu

Liuskajohtimen on oltava suojatussa huoneessa (ulkoisen säteilyn estämiseksi) ja sähkömagneettisten heijastusten estämiseksi 2 m etäisyydellä seinistä tai metallikoteloista. Radiotaajuista säteilyä absorboivaa materiaalia voidaan käyttää heijastusten vaimentamiseen. Liuskajohto on kiinnitettävä johtamattomiin tukiin vähintään 0,4 m lattian yläpuolelle.

7.3.2.3 Liuskajohtimen kalibrointi

Kenttämittausanturi on sijoitettava levyjen välisen tilan pitkittäis-, pysty- ja poikittaismittojen keskimmäiseen kolmannekseen, kun testattava järjestelmä ei ole paikallaan. Mittauslaitteet on sijoitettava suojatun huoneen ulkopuolelle.

Liuskajohtoon syötetään jokaisella halutulla testaustaajuudella teho, joka tarvitaan vaadittavan kenttävoimakkuuden synnyttämiseksi antenniin. Syöttöteho tai toinen siihen suoranaisesti liittyvä parametri on mitattava ja tulos on merkittävä muistiin. Tuloksia käytetään tyyppihyväksyntätesteissä, elleivät tilat tai laitteet muutu niin, että kalibrointi on uusittava.

7.3.2.4 Testattavan SE-asennelman asennus

Pääohjausyksikkö on sijoitettava levyjen välisen tilan pitkittäis-, pysty- ja poikittaismittojen keskimmäiseen kolmannekseen. Se on kiinnitettävä johtamattomasta materiaalista valmistettuun tukeen.

7.3.2.5 Pääjohtosarja ja anturin/toimilaitteen kaapelit

Pääjohtosarjan ja mahdollisten anturin/toimilaitteen kaapelien on noustava pystysuoraan toimilaitteesta maatasoon (tällöin saadaan maksimaalinen yhteys sähkömagneettiseen kenttään). Sitten ne vedetään levyn alapuolta pitkin vapaalle reunalle, sen ympäri ja maatason pintaa pitkin liuskajohdon syöttöliitäntään. Kaapelit vedetään sitten niihin liittyviin laitteisiin, joiden on oltava magneettikentän vaikutusalueen ulkopuolella, esimerkiksi suojatun huoneen lattialla vaakasuorasti 1 m etäisyydellä liuskajohdosta.

8. SE-asennelman häiriöiden siedon testaus vapaakenttämenetelmällä

8.1 Testausmenetelmä

Ajoneuvon sähkö/elektroniikkajärjestelmät voidaan testata altistamalla SE-asennelma antennista tulevalle sähkömagneettiselle säteilylle.

8.2 Testipenkin kuvaus

Testi tehdään puolikaiuttomassa kammiossa testipenkillä.

8.2.1 Maataso

8.2.1.1 Testattava SE-asennelma johdinsarjoineen on ripustettava 50 ± 5 mm puusta tai vastaavasta johtamattomasta materiaalista valmistetun pöydän yläpuolelle. Jos testattavan SE-asennelman jonkin osan on tarkoitus olla sähköisesti yhdistettynä ajoneuvon metalliseen korirakenteeseen, kyseinen osa on sijoitettava maatasolle ja yhdistettävä sähköisesti maatasoon. Maatason on oltava metallilevy, jonka vähimmäispaksuus on 0,5 mm. Maatason vähimmäiskoko riippuu testattavasta SE-asennelmasta, mutta sillä on oltava riittävästi tilaa SE-asennelman johdinsarjalle ja osille. Maataso on yhdistettävä maattojärjestelmän suojamaahan. Maatason on oltava 1,0 ± 0,1 m testauspaikan lattian yläpuolella ja sen suuntainen.

8.2.1.2 Testattava SE-asennelma on sijoitettava ja kytkettävä vaatimustensa mukaisesti. Virransyöttöjohdot on vedettävä 100 mm päähän reunasta pitkin maatason/pöydän reunaa, joka on lähinnä antennia.

8.2.1.3 Testattava SE-asennelma on kytkettävä maadoitusjärjestelmään valmistajan asennuserittelyjen mukaisesti - muita maattokytkentöjä ei sallita.

8.2.1.4 Testattavan SE-asennelman ja kaikkien muiden johtavien rakenteiden, esimerkiksi suojatun alueen seinien (lukuunottamatta testattavan kappaleen alla olevaa maatasoa/pöytää) vähimmäisetäisyyden on oltava 1,0 m.

8.2.1.5 Maatason pinta-alan on oltava 2,25 neliömetriä tai suurempi ja lyhyen sivun pituuden on oltava vähintään 750 mm. Maataso on yhdistettävä kammion liuskoilla niin, että DC-vastus on enintään 2,5 milliohmia.

8.2.2 Testattavan SE-asennelman asentaminen

Kun suuret laitteet kiinnitetään metallitelineeseen, sen katsotaan olevan osa maatasoa ja se on yhdistettävä vastaavasti kammioon. Testattavan näytteen pintojen on oltava vähintään 200 mm etäisyydellä maatason reunasta. Kaikkien johdinten ja kaapelien on oltava vähintään 100 mm etäisyydellä maatason reunasta ja johdinsarjan etäisyyden maatasosta (johdinsarjan matalin kohta) on oltava 50 ± 5 mm. Teho syötetään testattavaan SE-asennelmaan 5 µH/50 Z keinotekoisen verkon kautta.

8.3 Kentän kehittävän laitteen tyyppi, sijainti ja suuntaus

8.3.1 Kentän kehittävän laitteen tyyppi

8.3.1.1 Laite (laitteet) on valittava niin, että referenssipisteessä (katso tämän liitteen pykälä 8.3.4) saavutetaan haluttu kenttävoimakkuus asianmukaisilla taajuuksilla.

8.3.1.2 Kentän kehittävä laite voi olla antenni tai levyantenni.

8.3.1.3 Kentän kehittävän laitteen rakenteen ja suuntauksen on oltava sellainen, että syntyvän kentän polarisaatio on

vaaka- tai pystysuora taajuusalueella 20-1 000 MHz.

8.3.2 Korkeus ja mittausetäisyys

8.3.2.1 Korkeus

Antennin vaihekeskiön on oltava vähintään 150 ± 5 mm ylempänä kuin maataso, jolla testattava SE-asennelma on. Antennin säteilevän elementin on oltava vähintään 250 mm etäisyydellä testaustilan lattiasta.

8.3.2.2 Mittausetäisyys

8.3.2.2.1 Todellisia oloja voidaan jäljitellä parhaiten sijoittamalla kentän kehittävä laite mahdollisimman kauaksi SE-asennelmasta. Etäisyys on yleensä 1-5 m.

8.3.2.2.2 Jos testauspaikka on suojattu radiotaajuiselta sähkömagneettiselta säteilyltä, antennin säteilevien elementtien on oltava vähintään 0,5 m päässä radiotaajuista säteilyä absorboivasta materiaalista ja vähintään 1,5 m etäisyydellä tilan seinästä. Lähettävän antennin ja testattavan SE-asennelman välillä ei saa olla absorboivaa materiaalia.

8.3.3 Antennin sijainti testattavan SE-asennelman suhteen

8.3.3.1 Kentän kehittävän laitteen säteilevien elementtien on oltava vähintään 0,5 m etäisyydellä maatasosta.

8.3.3.2 Kentän kehittävän laitteen vaihekeskiön on oltava tasossa, joka

a) on pystysuorassa maatasoon nähden

b) leikkaa maatason reunan ja johdinsarjan pääosan keskikohdan

c) on pystysuorassa maatason reunaan ja johdinsarjan pääosan keskikohtaan nähden.

Kentän kehittävä laite on sijoitettava tämän tason suuntaisesti. (Katso tämän liitteen liitteen 4 kuvat 1 ja 2.)

8.3.3.3 Maatason tai testattavan SE-asennelman yläpuolelle sijoitetun kentän kehittävän laitteen on ulotuttava testattavan SE-asennelman yli.

8.3.4 Referenssipiste

Referenssipisteellä tarkoitetaan tässä liitteessä pistettä, jossa kenttävoimakkuus todetaan; piste määritellään seuraavasti:

8.3.4.1 vähintään 1 m vaakasuorasti antennin vaihekeskiöstä tai vähintään 1 m pystysuorasti levyantennin säteilevistä elementeistä;

8.3.4.2 tasolla, joka

a) on pystysuorassa maatasoon nähden

b) on pystysuorassa maatason siihen reunaan nähden, jota pitkin johdinsarjan pääosa kulkee

c) leikkaa maatason reunan ja johdinsarjan pääosan keskikohdan

d) on johdinsarjan sen pääosan keskipisteen kohdalla, joka kulkee pitkin antennia lähinnä olevan maatason reunaa;

8.3.4.3 on 150 ± 10 mm maatason yläpuolella.

8.4 Tarvittavan kenttävoimakkuuden kehittäminen: testausmetodologia

8.4.1 Testikentän voimakkuuden toteamiseen käytetään "korvausmenetelmää".

8.4.2 Korvausmenetelmä

Kentän muodostavaan laitteeseen on syötettävä jokaisella taajuudella teho, jolla testausalueen referenssipisteeseen (määritelty pykälässä 8.3.4) saadaan tarvittava kenttävoimakkuus, kun SE-asennelma ei ole testauspaikalla. Syöttöteho tai toinen siihen suoranaisesti liittyvä parametri on mitattava ja tulos on merkittävä muistiin. Tuloksia käytetään tyyppihyväksyntätesteissä, elleivät tilat tai laitteet muutu niin, että kalibrointi on uusittava.

8.4.3 Kaikkien lisälaitteiden on oltava kalibroinnin aikana vähintään 1 m etäisyydellä referenssipisteestä.

8.4.4 Kenttävoimakkuuden mittalaite

Kenttävoimakkuus on mitattava korvausmenetelmän kalibrointivaiheen aikana sopivalla pienikokoisella kenttävoimakkuusmittarilla.

8.4.5 Kenttävoimakkuusmittarin vaihekeskiön on oltava referenssipisteessä.

8.4.6 Testattava SE-asennelma, johon voi kuulua toinen maataso, tuodaan sitten testauspaikalle ja sijoitetaan pykälän 8.3 vaatimusten mukaisesti. Jos toista maatasoa käytetään, sen on oltava enintään 5 mm etäisyydellä penkin maatasosta, johon se on yhdistettävä sähköisesti. Kentän kehittävään laitteeseen syötetään sitten pykälän 8.4.2 mukainen teho jokaisella pykälän 5 mukaisella taajuudella.

8.4.7 Valittiinpa pykälässä 8.4.2 mikä hyvänsä parametri kentän määrittelemiseksi, samaa parametria on käytettävä kenttävoimakkuuden määrittämiseen testin aikana.

8.5 Kenttävoimakkuuskuvio

8.5.1 Kenttävoimakkuuden on korvaavan menetelmän kalibroinnin aikana (ennen kuin SE-asennelma tuodaan testauspaikalle) oltava vähintään 50 prosenttia nimellisestä kenttävoimakkuudesta 0,5 ± 0,05 m jommallakummalla puolella referenssipistettä linjalla, joka on yhdensuuntainen antennia lähinnä olevan maatason reunan kanssa ja kulkee referenssipisteen kautta.

9. TEM-kammiotestaus

9.1 Testausmenetelmä

TEM-kammio (Transverse Electromagnetic Mode) kehittää homogeeniset kentät sisäisen johtimen (väliseinä) ja kotelon (maataso) välille. Sitä käytetään SE-asennelmien testaamiseen (katso tämän liitteen liitteen 3 kuva 1).

9.2 Kenttävoimakkuuden mittaus TEM-kammiossa

9.2.1 TEM-kammion sähkökenttä määritellään yhtälöstä:

|E| = >NUM>√(P × Z)

>DEN>d

E = Sähkökenttä (volttia/metri)

P = Kammioon virtaava teho (W)

Z = Kammion impedanssi (50 Z)

d = Yläseinän ja levyn (septum) etäisyys (metriä)

9.2.2 Sopiva kenttävoimakkuusanturi voidaan vaihtoehtoisesti sijoittaa TEM-kammion yläosaan. Elektronisella ohjausyksiköllä (-yksiköillä) on TEM-kammion tässä osassa vain pieni vaikutus testauskenttään. Anturin lähtösignaali määrittää kenttävoimakkuuden.

9.3 TEM-kammion mitat

Jotta TEM-kammion kenttä olisi homogeeninen ja mittaustulokset olisivat toistettavat, testattava objekti saa olla kooltaan enintään 1/3 kammion sisäkorkeudesta. Suositeltavat TEM-kammion mitat käyvät ilmi tämän liitteen liitteen 3 kuvista 2 ja 3.

9.4 Tehonsyöttö-, signaali- ja ohjausjohtimet

TEM-kammio on kiinnitettävä koaksiaaliliitinpaneeliin ja kytkettävä mahdollisimman läheltä riittävän moninapaiseen pistoliittimeen. Tehonsyöttö- ja signaalijohtimet on vedettävä kammion pistoliittimestä suoraan testauskohteeseen.

Ulkoiset osat, esimerkiksi anturit, tehonsyöttö- ja ohjauslaitteet voidaan liittää:

i) suojattuun oheislaitteeseen

ii) TEM-kammion vieressä seisovaan ajoneuvoon tai

iii) suoraan suojattuun liitinpaneeliin.

TEM-kammio on yhdistettävä oheislaitteisiin tai ajoneuvoon suojatuilla kaapeleilla, jos ajoneuvo tai oheislaite ei ole samassa tai viereisessä suojatussa huoneessa.

10. BCI-menetelmä

10.1 Testausmenetelmä

Tätä menetelmää käytettäessä häiriönsieto testataan indusoimalla johdinsarjaan virtoja. Tarkoitukseen käytetään puristusliitintä, jonka läpi testattavan SE-asennelman kaapelit vedetään. Häiriönsieto voidaan sen jälkeen testata vaihtelemalla indusoitujen signaalien taajuutta.

Testattava SE-asennelma voidaan asentaa pykälän 8.2.1 mukaisesti maatasolle tai ajoneuvoon sen rakenne-erittelyn mukaisesti.

10.2 Induktioanturin kalibrointi ennen testausta

Anturi on asennettava kalibrointijikiin. Liitteen I pykälän 6.7.2.1 määritysten mukaisen virran saavuttamiseksi tarvittavaa tehoa tarkkaillaan, kun taajuusalue käydään läpi. Tällä tavoin kalibroidaan induktiojärjestelmän syöttöteho virran suhteen ennen testausta, ja tämä syöttöteho on syötettävä induktioanturiin, kun se on yhdistetty testattavaan SE-asennelmaan testauksen aikana käytetyillä kaapeleilla. On huomattava, että syöttöteho on anturiin syötettävä mitattu teho.

10.3 Testattavan SE-asennelman asennus

Kun SE-asennelma on asennettu maatasolle (pykälä 8.2.1), johdinsarjan kaikki kaapelit on päätettävä mahdollisimman realistisesti, mieluimmin käyttäen todellisia kuormia ja toimilaitteita. Indusointianturi on kiinnitettävä vuorotellen ajoneuvoon tai maatasolle asennettuun SE-asennelman johdinsarjan jokaisen johtimen ympärille 150 ± 10 mm etäisyydelle jokaisesta testattavan SE-asennelman, elektronisen ohjausyksikön, mittarimoduulin tai aktiivisen anturin liittimestä (liitteen 2 kuva 1).

10.4 Tehonsyöttö-, signaali- ja ohjausjohtimet

Kun testattava SE-asennelma on asennettu maatasolle (pykälä 8.2.1), johdinsarja on kytkettävä keinotekoisen verkon ja pääohjausyksikön välille. Johdinsarja on vedettävä pitkin maatason reunaa vähintään 200 mm etäisyydellä reunasta. Johdinsarjan on sisällettävä syöttöjohdin, joka yhdistää ajoneuvon akun elektroniseen ohjausyksikköön, sekä paluujohdin, jos sellaista käytetään ajoneuvossa.

Elektronisen ohjausyksikön ja keinotekoisen verkon etäisyyden on oltava 1,0 ± 0,1 m tai ajoneuvossa käytettävän elektronisen ohjausyksikön ja akun välisen johdinsarjan pituus - jos se tiedetään -, ja lyhyempi vaihtoehto on valittava. Jos käytetään ajoneuvon johdinsarjaa, siitä haarautuvat johtimet on vedettävä pitkin maatasoa, mutta kohtisuorasti pois maatason reunasta. Muussa tapauksessa edellä mainittuun pituuteen sisältyvät SE-asennelman johtimet on liitettävä keinotekoiseen verkkoon.

Liite 1

Kuva 1

150 mm LIUSKAJOHTOTESTAUS

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 1

Kuva 2

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 1

Kuva 3

800 mm LIUSKAJOHTOTESTAUS

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 1

Kuva 4

800 mm LIUSKAJOHDON MITAT

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 2

Kuva 1

ESIMERKKI BCI-TESTAUSJÄRJESTELYSTÄ

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 3

Kuva 1

TEM-KAMMIOTESTAUS

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 3

Kuva 2

TEM-kammion mitat

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 3

Kuva 3

Kammion mitat, kun ylätaajuusrajat on määritelty:

>TAULUKON PAIKKA>

Liite 4

Kuva 1

>VIITTAUS FILMIIN>

Liite 4

Kuva 2

>VIITTAUS FILMIIN>