31995L0019

Neuvoston direktiivi 95/19/EY, annettu 19 päivänä kesäkuuta 1995, rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja infrastruktuurimaksujen perimisestä

Virallinen lehti nro L 143 , 27/06/1995 s. 0075 - 0078


NEUVOSTON DIREKTIIVI 95/19/EY,

annettu 19 päivänä kesäkuuta 1995,

rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja infrastruktuurimaksujen perimisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsoo, että

yhteisön liikennesektorin tiiviimpi integroiminen on sisämarkkinoiden olennainen osa; rautatiet ovat elintärkeä osa yhteisön liikennesektoria,

palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta on sovellettava rautatiesektorilla ottaen huomioon tämän sektorin erityispiirteet,

yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/440/ETY (4) säädetään rautatieyrityksille ja rautatieyritysten kansainvälisille ryhmittymille tiettyjä oikeuksia päästä kansainvälisille rautatiekuljetusmarkkinoille,

on tärkeää varmistaa, että silloin kun rautatieyritykset tai niiden muodostamat kansainväliset ryhmittymät tarjoavat direktiivin 91/440/ETY 10 artiklassa tarkoitettuja palveluja, ne hyötyvät täysimääräisesti uusista markkinoillepääsyoikeuksista; jotta ne voisivat näin tehdä, olisi yhteisössä otettava käyttöön ketään syrjimätön ja yhtenäinen järjestelmä rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseksi ja infrastruktuurimaksujen perimiseksi,

direktiivin 91/440/ETY soveltamisala olisi säilytettävä ennallaan, mukaan lukien siihen sisältyvät poikkeukset alueellisen, kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen osalta samalla täsmentäen, että myös sukkulaliikenne Kanaalitunnelin läpi jäisi mainitun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle,

toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yhteisön tehtävänä olisi määritellä järjestelmän yleiset periaatteet ja jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia käytännön täytäntöönpanon edellyttämien yksityiskohtaisten määräysten aikaansaamisesta,

jäsenvaltioiden olisi taattava riittävä joustavuus infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisessä siten, että tätä infrastruktuuria olisi mahdollista käyttää tehokkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla,

on kuitenkin välttämätöntä myöntää tiettyjä infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen liittyviä etuoikeuksia erityisesti julkisille palveluille ja tiettyyn rautatieinfrastruktuuriin kuuluville palveluille,

on myös välttämätöntä säätää mahdollisuudesta myöntää erityisoikeuksia infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen osalta, jos nämä oikeudet ovat välttämättömiä riittävien liikennepalvelujen turvaamiseksi tai uuden infrastruktuurin rahoittamisen mahdollistamiseksi,

infrastruktuurin hallinnon taloudellisen tilanteen on oltava sellainen, että infrastruktuurista aiheutuvien menojen kattaminen on mahdollista,

on myös tarpeen määritellä ketään syrjimättömät säännöt infrastruktuurin käyttömaksujen veloittamisesta samoilla markkinoilla,

infrastruktuurikapasiteetin tehokas käyttö edellyttää maksujen määrittelemistä koskevia yhteisiä yleisiä sääntöjä,

avoimuuden ja syrjimättömyyden vuoksi olisi luotava yhteiset säännöt infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja infrastruktuurimaksujen veloittamisesta,

liikenneturvallisuutta varten rautatieyhtiöllä olisi tietyn infrastruktuurin käyttämiseksi oltava tiettyjen yhteisten arviointiperusteiden ja kansallisten määräysten mukainen turvallisuustodistus, jonka käytettävästä infrastruktuurista vastaava viranomainen on myöntänyt; rautatieyhtiöiden on myös tehtävä tarvittavat tekniset, hallinnolliset ja taloudelliset sopimukset rautateiden infrastruktuurin hallinnon kanssa, ja

erityisesti infrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä sekä infrastruktuurimaksujen perimisestä

on tarpeen taata mahdollisuus saattaa erityisesti vastaavien viranomaisten ja elinten päätökset riippumattomien elinten käsiteltäväksi; tämä muutoksenhakumahdollisuus on tarpeen erityisesti silloin, kun rautateiden infrastruktuurin hallinto on samaan aikaan liikennepalvelujen tarjoaja ja on vastuussa reittien käyttöoikeuden myöntämisestä ja/tai infrastruktuurimaksujen perimisestä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I JAKSO

Tavoite ja soveltamisala

1 artikla

1. Tällä direktiivillä on tarkoitus määritellä periaatteet ja menettelytavat, joita sovelletaan infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen ja infrastruktuurimaksujen perimiseen rautatieyrityksiltä, jotka ovat sijoittautuneet tai jotka sijoittautuvat yhteisön alueelle, ja niiden muodostamilta kansainvälisiltä ryhmittymiltä, kun nämä yritykset ja ryhmittymät suorittavat direktiivin 91/440/ETY 10 artiklassa tarkoitettuja palveluja mainitussa artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta rautatieyrityksiin, jotka harjoittavat vain kaupunki-, esikaupunki- ja alueellista liikennettä.

Tätä direktiiviä ei sovelleta liioin rautatieyrityksiin ja kansainvälisiin ryhmittymiin, jotka harjoittavat vain Kanaalitunnelin läpi kulkevan maantieajoneuvojen sukkulaliikenteen palvelujen tarjoamista.

3. Rautatieinfrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuksia myönnetään antamalla käyttöoikeuksia reitteihin yhteisön lainsäädäntöä ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) `rautatieyrityksellä` jokaista yksityistä tai julkista yritystä, joka päätoimenaan harjoittaa rautateiden henkilö- ja/tai tavarankuljetuspalvelujen tarjoamista ja joka on velvollinen huolehtimaan vetovoimasta yksityisiä matkailija- ja museorautateitä lukuun ottamatta;

b) `kansainvälisellä ryhmittymällä` jokaista vähintään kaksi eri jäsenvaltioihin sijoittautunutta rautatieyritystä käsittävää yhteenliittymää kansainvälisen liikenteen harjoittamiseksi jäsenvaltioiden välillä;

c) `rautateiden infrastruktuurin hallinnolla` jokaista julkista laitosta tai yritystä, joka on vastuussa erityisesti rautateiden infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta sekä ohjaus- ja turvajärjestelmistä;

d) `reitillä` infrastruktuurikapasiteettia, joka tarvitaan tietyn junan kuljettamiseen paikasta toiseen tiettynä aikana;

e) `käyttöoikeuden myöntämisellä` käyttöoikeuden myöntävän elimen suorittamaa rautatieinfrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä;

f) `käyttöoikeuden myöntävällä elimellä` viranomaista ja/tai rautateiden infrastruktuurin hallintoa, jonka tehtäväksi jäsenvaltiot ovat antaneet infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen.

II JAKSO

Rautatieinfrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen

3 artikla

Jokainen jäsenvaltio nimeää käyttöoikeuden myöntävän elimen tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti. Käyttöoikeuden myöntävän elimen, jolla on oltava tiedot käytettävissä olevista junareiteistä, on erityisesti varmistettava, että:

- rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuksia myönnetään oikeudenmukaisin ja ketään syrjimättömin perustein ja, että

- jollei 4 ja 5 artiklassa toisin säädetä, käyttöoikeuden myöntämismenettely takaa infrastruktuurin tehokkaan ja parhaan mahdollisen käytön.

4 artikla

1. Jäsenvaltiot saavat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraaville rautatiepalveluille annetaan etusija rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuksia myönnettäessä:

a) yleisen edun vuoksi tarjotut palvelut, sellaisina kuin ne on määritelty julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 (5),

b) erikoistuneet toimintamuodot, joissa käytetään tiettyihin erityispalveluihin rakennettua tai parannettua infrastruktuuria (erityiset suurnopeus- tai rahtilinjat), rajoittamatta kuitenkaan perustamissopimuksen 85, 86 ja 90 artiklan soveltamista. Tällaisen erikoistuneen infrastruktuurin käyttöoikeuksien myöntämisen olisi tapahduttava tasapuolisesti ja ketään syrjimättä.

Tätä säännöstä on sovellettava ketään syrjimättä kaikkiin 1 artiklan soveltamisalaan kuuluviin palveluihin, jotka ovat ominaispiirteiltään vertailukelpoisia, ja vastaaviin palveluihin.

2. Jäsenvaltiot voivat 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta korvata rautateiden infrastruktuurin hallinnolle taloudellisen tappion, joka on aiheutunut velvollisuudesta myöntää käyttöoikeus tiettyyn infrastruktuurikapasiteettiin julkista palvelua varten.

5 artikla

Jäsenvaltiot voivat myöntää infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen osalta erityisoikeuksia ketään syrjimättömin perustein rautatieyrityksille, jotka tarjoavat tietyn tyyppisiä palveluja tai toimivat tietyillä alueilla, jos nämä erityisoikeudet ovat välttämättömiä riittävän julkisen palvelun varmistamiseksi tai infrastruktuurikapasiteetin tehokkaaksi käyttämiseksi tai uuden infrastruktuurikapasiteetin rahoittamista varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 85, 86 ja 90 artiklan soveltamista.

III JAKSO

Infrastruktuurimaksujen periminen

6 artikla

1. Rautateiden infrastruktuurin hallinnon tileissä on liiketoiminnan normaalien olosuhteiden vallitessa kohtuullisen ajan kuluessa arvioituna oltava toisaalta infrastruktuurin käytöstä saatujen maksutulojen ja valtiolta saatujen avustusten sekä toisaalta infrastruktuurista aiheutuvien menojen välinen tasapaino.

2. Infrastruktuurin hallinto voi rahoittaa perusrakenteen kehittämistä, mukaan lukien pääomavarojen hankkiminen tai uusiminen, ja voi saada voittoa sijoitetulle pääomalle.

7 artikla

Samanlaisista palveluista samoilla markkinoilla perittävien maksujen on oltava ketään syrjimättömiä.

Jäsenvaltiot määrittävät näiden maksujen vahvistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt infrastruktuurin hallintoa kuultuaan. Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen on oltava sellaisia, että infrastruktuurin hallinnon on mahdollista pitää tehokkaasti kaupan hallussaan olevaa infrastruktuurikapasiteettia.

8 artikla

1. Rautateiden infrastruktuurin hallinnon perimät maksut on vahvistettava erityisesti ottamalla huomioon palvelun laatu, palvelun aika, markkinatilanne sekä infrastruktuurin tyyppi ja kuluneisuusaste.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää mahdollisuudesta tehdä yleinen sopimus rautateiden infrastruktuurin hallinnon kanssa julkisista palveluista asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukaisesti.

9 artikla

1. Maksut suoritetaan rautateiden infrastruktuurin hallinnolle/hallinnoille.

2. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että rautateiden infrastruktuurin hallinto toimittaa kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat varmistua siitä, että maksut peritään ketään syrjimättä.

3. Rautateiden infrastruktuurin hallinnon on ilmoitettava rautatieyrityksille, jotka käyttävät sen infrastruktuuria tarjotakseen direktiivin 91/440/ETY 10 artiklassa tarkoitettuja palveluja, kyseisen infrastruktuurin laadussa tai kapasiteetissa tehtävistä merkittävämmistä muutoksista hyvissä ajoin ennalta.

IV JAKSO

Yleiset säännökset

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut rautateiden infrastruktuurin käyttöoikeuden myöntämistä koskevat menettelytavat. Asianomaisen jäsenvaltion on julkistettava menettelytapansa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

2. Infrastruktuurikapasiteettia koskeva hakemus on toimitettava sen jäsenvaltion käyttöoikeuden myöntävälle elimelle, jonka alueella kyseessä olevan palvelun lähtöpaikka sijaitsee.

3. Käyttöoikeuden myöntävän elimen, jolle hakemus on toimitettu, on ilmoitettava siitä viipymättä muille käyttöoikeuden myöntäville elimille, joita asia koskee. Jälkimmäisten on päätettävä asiasta mahdollisimman nopeasti ja viimeistään yhden kuukauden kuluttua kaikkien tarvittavien tietojen vastaanottamisesta; jokainen käyttöoikeuden myöntävä elin voi hylätä hakemuksen. Niiden on viipymättä ilmoitettava päätöksestään sille käyttöoikeuden myöntävälle elimelle, jolle hakemus on toimitettu.

Käyttöoikeuden myöntävän elimen, jolle hakemus on toimitettu, on yhdessä muiden asianomaisten käyttöoikeuden myöntävien elinten kanssa päätettävä hakemuksesta mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikki tarvittavat tiedot on toimitettu.

Hakemus, joka on hylätty riittämättömän kapasiteetin vuoksi, on otettava uudelleen tarkasteltavaksi seuraavan kyseisten reittien aikataulujen tarkistuksen yhteydessä, jos hakijayritys niin vaatii. Mainittujen tarkistusten ja muiden hallinnollisten järjestelyjen päivämäärien on oltava niiden osapuolten saatavilla, joita asia koskee.

Päätös annetaan tiedoksi hakijayritykselle. Hylkäävä päätös on perusteltava.

4. Hakijana oleva yritys voi ottaa suoraan yhteyttä muihin käyttöoikeuden myöntäviin elimiin, joita asia koskee, edellyttäen, että tästä ilmoitetaan sille käyttöoikeuden myöntävälle elimelle, jolle hakemus on toimitettu.

5. Rautatieyrityksen, jolle on myönnetty rautatieinfrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeus, on tehtävä tarvittavat hallinnolliset, tekniset ja taloudelliset sopimukset rautateiden infrastruktuurin hallintojen kanssa.

11 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä velvollisuudesta antaa lisäksi turvallisuustodistus, jossa vahvistetaan rautatieyritykselle asetettavat turvallisuusvaatimukset turvallisen toiminnan takaamiseksi kyseisellä reiteillä.

2. Turvallisuustodistuksen saamista varten rautatieyrityksen on noudatettava yhteisön lainsäädännön mukaisia ja ketään syrjimättä sovellettavia kansallisen lainsäädännön säännöksiä rautatieliikennettä koskevista teknisistä ja toiminnallisista vaatimuksista sekä henkilökuntaan, liikkuvaan kalustoon ja yhtiön sisäiseen organisaatioon sovellettavista turvallisuusvaatimuksista.

Sen on erityisesti osoitettava todistettavasti, että henkilökunnalla, joka on palkattu kuljettamaan ja seuraamaan direktiivin 91/440/ETY 10 artiklassa tarkoitettuja palveluja suorittavia junia, on tarvittava koulutus noudattaa rautateiden infrastruktuurin hallinnon soveltamia liikennesääntöjä ja junaliikenteen etuja silmällä pitäen asetettuja turvallisuusvaatimuksia.

Rautatieyrityksen on myös osoitettava, että julkinen viranomainen tai rautateiden infrastruktuurin hallinto on hyväksynyt sen liikkuvan kaluston, joista nämä junat muodostuvat ja että ne on tarkastettu kyseisen infrastruktuurin osalta voimassa olevia käyttöä koskevia säännöksiä noudattaen. Turvallisuustodistuksen myöntää sen jäsenvaltion nimittämä viranomainen, jonka alueella infrastruktuuri sijaitsee.

12 artikla

Jäsenvaltiot voivat säätää mahdollisuudesta, että infrastruktuurin käyttöä koskeviin hakemuksiin on liitettävä takuu tai muu siihen verrattava vakuus.

Jos hakijana oleva yritys ei käytä reittiä, johon sille on myönnetty käyttöoikeus, takuusta voidaan vähentää summa, joka vastaa hakemuksen käsittelystä aiheutuneita kustannuksia ja mahdollisia myöhempiä kyseisen infrastruktuurikapasiteetin käyttämättömyydestä aiheutuneita tulonmenetyksiä. Muussa tapauksessa takuu/vakuus palautetaan kokonaisuudessaan.

V JAKSO

Loppusäännökset

13 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä tai maksujen perimistä koskeviin päätöksiin voi rautatieyrityksen kirjallisella pyynnöllä hakea muutosta riippumattomalta elimeltä. Tämän elimen on päätettävä asiasta kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki tarvittavat tiedot on toimitettu.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdan mukaisesti tehtyihin päätöksiin kohdistuu tuomioistuinvalvonta.

14 artikla

1. Komissio antaa kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanosta neuvostolle kertomuksen, johon tarvittaessa liittyy ehdotukset yhteisön toiminnan jatkamisesta rautateiden kehittämisen alalla, erityisesti siltä osin, kun on kyse mahdollisuudesta laajentaa direktiivin soveltamisalaa.

2. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioiden antamissa määräyksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

15 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

16 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 19 päivänä kesäkuuta 1995.

Neuvoston puolesta

B. PONS

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 24, 28.1.1994, s. 2 ja EYVL N:o C 225, 13.8.1994, s. 11

(2) lausunto annettu 14 päivänä syyskuuta 1994 (EYVL N:o C 393, 31.12.1994, s. 56)

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 3 päivänä toukokuuta 1994 (EYVL N:o C 205, 25.7.1994, s. 38), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 21 päivänä marraskuuta 1994 (EYVL N:o C 354, 13.12.1994, s. 19), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 14 päivänä maaliskuuta 1995 (EYVL N:o C 89, 10.4.1995, s. 31)

(4) EYVL N:o L 237, 24.8.1991, s. 25

(5) EYVL N:o L 156, 28.6.1969, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1893/91 (EYVL N:o L 169, 29.6.1991, s. 1)