NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 7 päivänä kesäkuuta 1990,

ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaudesta (90/313/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3), ja

toteaa Euroopan yhteisöjen toimintaohjelmissa ympäristöalan toimenpiteiksi vuosina 1973(4), 1977(5) ja 1983(6) määritellyt periaatteet ja tavoitteet ja erityisesti vuoden 1987 toimintaohjelman(7), jossa vaaditaan erityisesti kehitettäviksi "keinoja parantaa ympäristöviranomaisten hallussa olevan tiedon julkista saantia",

sekä katsoo, että

Euroopan yhteisöjen neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat lausuivat 19 päivänä lokakuuta 1987 Euroopan yhteisöjen ympäristöpolitiikan ja toimintaohjelman ympäristöalan toimenpiteiksi jatkamisesta sekä täytäntöönpanemisesta (1987 1992) antamassaan päätöslauselmassa(8), että on tärkeää, ottaen huomioon yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivallan alat, keskittää yhteisön toimet tietyille tärkeille alueille, mukaan lukien ympäristöä koskevan tiedon saannin parantaminen,

Euroopan parlamentti painotti Euroopan yhteisöjen neljännestä ympäristöalan toimintaohjelmasta antamassaan lausunnossa(9), että "erityisellä ohjelmalla on varmistettava, että kaikilla on mahdollisuus saada tietoa",

viranomaisten hallussa olevan ympäristöä koskevan tiedon saanti parantaa ympäristön suojelua,

viranomaisten hallussa olevan ympäristötiedon saantia koskevien jäsenvaltioissa voimassa olevan lainsäädännön väliset erot voivat luoda yhteisön piirissä eriarvoisuutta tiedon saatavuuden tai kilpailun edellytyksien suhteen,

on tarpeen taata yhteisössä kaikille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille mahdollisuus saada vapaasti sellaisia ympäristöä koskevia, viranomaisten hallussa kirjallisessa, visuaalisessa tai kuultavassa muodossa taikka tietokantamuodossa saatavilla olevia tietoja, jotka koskevat ympäristön tilaa, ympäristöön kielteisesti tai todennäköisesti kielteisesti vaikuttavia toimintoja tai toimia, sekä toimia, joiden tarkoituksena on ympäristön suojeleminen,

joissakin erityisissä ja selkeästi määritellyissä tapauksissa voi olla oikeutettua evätä pyyntö saada ympäristöön liittyviä tietoja,

viranomaisen on perusteltava kieltäytymisensä antaa pyydettyjä tietoja,

hakijalla on oltava mahdollisuus hakea muutosta viranomaisen päätökseen,

on myös taattava, että tieto, joka on sellaisten toimielinten hallussa, joilla on yleisiä ympäristöön liittyviä tehtäviä ja jotka ovat viranomaisten valvonnassa, on saatavissa,

osana ympäristötiedon levittämisen kokonaisstrategiaa olisi yleisölle aktiivisesti tarjottava ympäristön tilaa koskevia yleisiä tietoja, ja

tämän direktiivin toteutumista olisi tarkasteltava saatujen kokemusten perusteella,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tämän direktiivin tavoitteena on taata viranomaisten hallussa olevien ympäristöä koskevien tietojen vapaa saatavuus ja levittäminen sekä määritellä ne edellytykset, joiden perusteella tällaista tietoa on annettava saataville.

2 artikla

Tässä direktiivissä:

a) `ympäristöön liittyvällä tiedolla` tarkoitetaan kirjallisessa, visuaalisessa tai kuultavassa muodossa taikka tietokantamuodossa saatavilla olevaa tietoa veden, ilman, maaperän, eläimistön, kasviston, maan ja luontokohteiden tilasta, sekä toiminnoista (mukaan lukien ne, jotka aiheuttavat sellaista haittaa kuten melu) tai toimista, jotka vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat kielteisesti näihin, sekä toiminnoista tai toimista, jotka on suunniteltu suojelemaan näitä, mukaan lukien hallinnolliset toimet ja ympäristönhoito-ohjelmat;

b) `viranomaisella` tarkoitetaan kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason hallintoa, jolla on ympäristöön liittyviä tehtäviä ja jolla on hallussaan siihen liittyvää tietoa, lukuun ottamatta tuomio- tai lainsäädäntövaltaa käyttäviä elimiä.

3 artikla

1 Jollei tässä artiklassa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaisia vaaditaan saattamaan ympäristöön liittyvät tiedot kaikkien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saataville näiden pyynnöstä ja näiden tarvitsematta osoittaa, että asia koskee heitä.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä, millä tavoin tällaiset tiedot saatetaan tehokkaasti saataville.

2 Jäsenvaltiot voivat säätää, että pyydettyä tietoa voidaan kieltäytyä antamasta, jos se liittyy:

- viranomaisten toiminnan ja kansainvälisten suhteiden luottamuksellisuuteen tai kansallisen puolustuksen salaisuuteen;

- yleiseen turvallisuuteen;

- asioihin, jotka ovat tai ovat olleet oikeuskäsittelyssä tai tutkittavina (mukaan lukien kurinpitomenettelyt) tai jotka ovat esitutkinnan kohteena;

- kaupallisiin tai teollisiin salassa pidettäviin tietoihin, mukaan lukien henkinen omaisuus;

- henkilötietojen tai -tiedostojen tai molempien luottamuksellisuuteen;

- kolmannen osapuolen toimittamaan aineistoon, kun tällä ei ole oikeudellista velvoitetta toimittaa sitä;

- aineistoon, jonka julkistamisen johdosta ympäristö, jota tällainen aineisto koskee, todennäköisesti vahingoittuisi.

Viranomaisten hallussa olevista tiedoista toimitetaan osa, jos se on mahdollista erottaa edellä mainittuja etuja koskeviin seikkoihin liittyvistä tiedoista.

3 Tietopyyntö voidaan evätä, jos siihen liittyisi keskeneräisten asiakirjojen tai tietojen tai sisäisten asiakirjojen antamista, tai kun pyyntö on ilmeisen kohtuuton tai se on esitetty liian yleisessä muodossa.

4 Viranomaisen on vastattava tietoja pyytävälle henkilölle mahdollisimman pian ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa. Kieltäytyminen antamasta pyydettyjä tietoja on perusteltava.

4 artikla

Henkilö, joka katsoo, että hänen tietopyyntönsä on perusteettomasti hylätty tai jätetty huomiotta, taikka että viranomainen on vastannut siihen riittämättömästi, voi hakea tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta muutosta päätökseen kyseisen kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti.

5 artikla

Jäsenvaltiot voivat säätää, että tietojen antamisesta peritään maksu, mutta tällainen maksu ei saa olla kohtuuttoman korkea.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen tai kyseinen toimielin suoraan antaa tiedon, joka on sellaisten toimielinten hallussa, joilla on yleisiä ympäristöön liittyviä tehtäviä ja jotka ovat viranomaisten valvonnassa, 3, 4 ja 5 artiklassa säädetyin edellytyksin.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yleisölle annetaan yleistä tietoa ympäristön tilasta esimerkiksi määräajoin ilmestyvien kuvaavien kertomusten muodossa.

8 artikla

Neljän vuoden kuluttua 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kertomus saadusta kokemuksesta, jonka perusteella komissio laatii kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tekee samalla aiheellisiksi katsomansa muutosehdotukset.

9 artikla

1 Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2 Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

10 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 7 päivänä kesäkuuta 1990.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. FLYNN

(1) EYVL N:o C 335, 30.12.1988, s. 5

(2) EYVL N:o C 120, 16.5.1989, s. 231

(3) EYVL N:o C 139, 5.6.1989, s. 47

(4) EYVL N:o C 112, 20.12.1973, s. 1

(5) EYVL N:o C 139, 13.6.1977, s. 1

(6) EYVL N:o C 46, 17.2.1983, s. 1

(7) EYVL N:o C 70, 18.3.1987, s. 3

(8) EYVL N:o C 289, 29.10.1987, s. 3

(9) EYVL N:o C 156, 15.6.1987, s. 138