Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloitteen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, josta olisi unionissa tultava oikeudellisen yhteistyön kulmakivi sekä siviili- että rikosasioissa.

(2)

Neuvosto hyväksyi 29 päivänä marraskuuta 2000 Tampereen päätelmien mukaisesti rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemista koskevan toimenpideohjelman ( 1 ), jossa se kehottaa arvioimaan nykyaikaisten menettelyjen tarvetta vapausrangaistuksen käsittävien lainvoimaisten rangaistusten tunnustamiseksi vastavuoroisesti (toimenpide 14) sekä laajentamaan tuomittujen siirtämisen periaatteen soveltamisala koskemaan jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä (toimenpide 16).

(3)	Haagin ohjelmassa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden vahvistamisesta Euroopan unionissa ( 2 ) jäsenvaltioita vaaditaan saattamaan toimenpideohjelma päätökseen, erityisesti lainvoimaisten vapausrangaistusten täytäntöönpanon alalla.

(4)

Kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet 21 päivänä maaliskuuta 1983 tehdyn tuomittujen siirtämistä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Yleissopimuksen mukaan tuomittu voidaan siirtää seuraamuksen täytäntöönpanon jatkamista varten ainoastaan valtioon, jonka kansalainen hän on, ja ainoastaan tuomitun ja asianomaisten valtioiden suostumuksella. Kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet mainittuun yleissopimukseen 18 päivänä joulukuuta 1997 tehtyä lisäpöytäkirjaa, jonka mukaan asianomainen voidaan tietyin ehdoin siirtää ilman hänen suostumustaan. Kumpaankaan säädökseen ei sisälly periaatteellista velvoitetta ottaa vastaan tuomittuja rangaistuksen tai määräyksen täytäntöönpanoa varten.

(5)

Prosessuaaliset oikeudet rikosoikeudellisissa menettelyissä ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä varmistamaan jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus oikeudellisessa yhteistyössä. Jäsenvaltioiden välisten suhteiden perustana on erityinen keskinäinen luottamus muiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin, minkä ansiosta täytäntöönpanovaltio voi tunnustaa tuomion antaneen valtion viranomaisten tekemät päätökset. Sen vuoksi olisi kehitettävä edelleen yhteistyötä, josta määrätään rikostuomioiden täytäntöönpanoa koskevissa Euroopan neuvoston välineissä, erityisesti silloin, kun unionin kansalaisille on määrätty rikostuomio, joka käsittää vapausrangaistuksen tai vapauden menetyksen sisältävän toimenpiteen toisessa jäsenvaltiossa. Sen estämättä, että tuomitulle on tarjottava riittävä oikeussuoja, määräävänä tekijänä ei enää pitäisi olla hänen osallistumisensa menettelyyn siten, että kaikissa tapauksissa edellytettäisiin hänen suostumustaan tuomion lähettämiselle toiseen jäsenvaltioon sen tunnustamista ja määrätyn rangaistuksen täytäntöönpanoa varten.

(6)	Tämä puitepäätös olisi pantava täytäntöön ja sitä olisi sovellettava tavalla, joka mahdollistaa yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden yleisperiaatteiden noudattamisen.

(7)

4 artiklan 1 kohdan c alakohta sisältää harkinnanvaraisen säännöksen, joka mahdollistaa tuomion ja todistuksen lähettämisen esimerkiksi jäsenvaltioon, jonka kansalainen tuomittu on, muissa kuin 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisissa tapauksissa, tai jäsenvaltioon, jossa tuomittu asuu ja on oleskellut laillisesti vähintään viiden vuoden ajan yhtäjaksoisesti ja jossa hän säilyttää pysyvän oleskeluoikeuden.

(8)

4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa todistuksen ja tuomion lähettäminen täytäntöönpanovaltioon edellyttää tuomion antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumusta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon esimerkiksi sellaiset seikat kuin oleskelun kesto tai muut siteet täytäntöönpanovaltioon. Tapauksissa, joissa tuomittu voitaisiin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten mukaisesti siirtää jäsenvaltioon ja kolmanteen maahan, tuomion antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi toisiaan kuulleen harkittava, edistäisikö täytäntöönpano sosiaalisen kuntoutuksen tavoitetta paremmin täytäntöönpanovaltiossa kuin kolmannessa maassa.

(9)

Rangaistuksen täytäntöönpanon täytäntöönpanovaltiossa olisi parannettava tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuuksia. Varmistaakseen, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa helpottaa tuomitun sosiaalista kuntoutusta, tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon esimerkiksi sellaiset seikat kuin tuomitun yhteys täytäntöönpanovaltioon, sen, katsooko tuomittu, että hänen perheensä on täytäntöönpanovaltiossa, sekä kieli- tai kulttuurisiteet, sosiaaliset tai taloudelliset ja muut siteet täytäntöönpanovaltioon.

(10)

6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tuomitun mielipide voi olla hyödyllinen pääasiassa sovellettaessa 4 artiklan 4 kohtaa. Ilmaisu ”erityisesti” on tarkoitettu kattamaan myös tapaukset, joissa tuomitun mielipide sisältää tietoja, joilla saattaa olla merkitystä tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteille. Sosiaalisen kuntoutuksen osalta 4 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännökset eivät muodosta kieltäytymisperustetta.

(11)

Puola tarvitsee muita jäsenvaltioita enemmän aikaa kohdatakseen muissa jäsenvaltioissa tuomittujen Puolan kansalaisten siirtämisen käytännölliset ja aineelliset seuraukset ottaen erityisesti huomioon Puolan kansalaisten lisääntynyt liikkuvuus unionissa. Tämän olisi säädettävä väliaikaisesta poikkeuksesta, jonka kesto on enintään viisi vuotta.

(12)

Tätä puitepäätöstä olisi tarvittavin muutoksin sovellettava myös rangaistusten täytäntöönpanoon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS ( 3 ) 4 artiklan 6 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan mukaisissa tapauksissa. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että täytäntöön paneva valtio voi todentaa tämän puitepäätöksen 9 artiklassa säädettyjen kieltäytymisperusteiden olemassaolon, mukaan lukien kaksoisrangaistavuuden tarkistaminen, sikäli kuin täytäntöönpanovaltio on antanut tämän puitepäätöksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytyksenä sen tarkastelemiseksi, luovutetaanko henkilö vai pannaanko rangaistus täytäntöön puitepäätöksen 2002/584/YOS 4 artiklan 6 kohdan mukaisissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viimeksi mainitun puitepäätöksen soveltamista.

(13)

Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti sen VI luvussa, esitettyjä periaatteita. Minkään tässä puitepäätöksessä ei saisi tulkita estävän kieltäytymästä päätöksen täytäntöönpanosta, jos objektiivisin perustein voidaan katsoa, että rangaistus on määrätty henkilön rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, etnisen alkuperänsä, kansallisuutensa, kielensä, poliittisten mielipiteidensä tai sukupuolisen suuntautumisensa perusteella tai että jokin mainituista syistä voi vaikuttaa haitallisesti hänen asemaansa.

(14)	Tämä puitepäätös ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta perustuslaillisia säännöksiään, jotka koskevat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, yhdistymisvapautta, lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta muissa tiedotusvälineissä.

(15)	Tätä puitepäätöstä olisi sovellettava yhdenmukaisesti Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 18 artiklassa määrätyn oikeuden kanssa, jonka mukaan unionin kansalaiset voivat liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.

(16)	Tätä puitepäätöstä olisi sovellettava asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön ja erityisesti neuvoston direktiivin 2003/86/EY ( 4 ), neuvoston direktiivin 2003/109/EY ( 5 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY ( 6 ) mukaisesti.

(17)	Kun tässä puitepäätöksessä viitataan valtioon, jossa tuomittu ”asuu”, tällä tarkoitetaan paikkaa, johon asianomaisella on yhteys vakituisen asuinpaikan ja sellaisten seikkojen perusteella kuin perhe-, sosiaaliset tai ammatilliset siteet.

(18)

Sovellettaessa 5 artiklan 1 kohtaa olisi oltava mahdollista lähettää tuomio tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja todistus täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle millä hyvänsä tavalla, josta jää kirjallinen todiste, esimerkiksi sähköpostitse tai telekopioitse niin, että täytäntöönpanovaltio voi todeta niiden aitouden.

(19)

Tämän puitepäätöksen 9 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täytäntöönpanovaltion olisi harkittava mahdollisuutta mukauttaa rangaistusta tämän puitepäätöksen mukaisesti ennen kuin se kieltäytyy tunnustamasta ja panemasta täytäntöön rangaistusta, joka käsittää muun toimenpiteen kuin vapausrangaistuksen.

(20)

9 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettua kieltäytymisperustetta voidaan soveltaa myös tapauksissa, joissa henkilöä ei ole todettu syyllistyneen rikokseen, vaikka toimivaltainen viranomainen on pannut rikoksen seurauksena täytäntöön vapauden menetyksen käsittävän toimenpiteen, joka on muu kuin vapausrangaistus.

(21)

Alueellisuuteen liittyvää kieltäytymisperustetta olisi sovellettava ainoastaan poikkeustapauksissa ja niin, että pyritään tämän puitepäätöksen säännösten mukaiseen mahdollisimman laajaan yhteistyöhön ottaen samalla huomioon sen tarkoituksen. Tämän kieltäytymisperusteen soveltamista koskevan päätöksen olisi aina perustuttava tapauskohtaiseen analyysiin sekä tuomion antaneen jäsenvaltion ja täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välisiin neuvotteluihin.

(22)	Jäsenvaltioiden olisi sovellettava 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa siten, että lopullinen päätös muutoksenhakumenettely mukaan lukien saadaan yleensä 90 päivän kuluessa.

(23)

18 artiklan 1 kohdassa säädetään, että erityissääntöä sovelletaan vain silloin, kun henkilö on siirretty täytäntöönpanovaltioon, jollei 2 kohdassa luetelluista poikkeuksista muuta johdu. Sitä ei sen vuoksi olisi sovellettava silloin, kun henkilöä ei ole siirretty täytäntöönpanovaltioon, kuten esimerkiksi silloin, kun henkilö on paennut täytäntöönpanovaltioon,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsihteeristölle, mikä yksi tai useampi viranomainen on toimivaltainen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla tämän puitepäätöksen mukaisesti silloin, kun tämä jäsenvaltio on tuomion antanut valtio tai täytäntöönpanovaltio.

2. Neuvoston pääsihteeristö saattaa saamansa tiedot kaikkien jäsenvaltioiden ja komission saataville.

1. Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion on tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen helpottamiseksi tunnustettava tuomio ja pantava rangaistus täytäntöön.

2. Tätä puitepäätöstä sovelletaan, jos tuomittu on tuomion antaneessa valtiossa tai täytäntöönpanovaltiossa.

3. Tätä puitepäätöstä sovelletaan ainoastaan tässä puitepäätöksessä tarkoitettuun tuomioiden tunnustamiseen ja rangaistusten täytäntöönpanoon. Se seikka, että rangaistuksen lisäksi on määrätty sakko ja/tai tehty päätös menetetyksi tuomitsemisesta ja tätä ei ole vielä suoritettu, peritty tai pantu täytäntöön, ei ole este tuomion lähettämiselle. Tällaisten sakkojen ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano toisessa jäsenvaltiossa perustuu jäsenvaltioiden välillä sovellettaviin säädöksiin, erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24 päivänä helmikuuta 2005 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2005/214/YOS ( 7 ) ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin 6 päivänä lokakuuta 2006 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2006/783/YOS ( 8 ).

4. Tämä puitepäätös ei aiheuta muutoksia velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita.

1. Edellyttäen, että tuomittu on tuomion antaneessa valtiossa tai täytäntöönpanovaltiossa, ja edellyttäen, että hän on antanut suostumuksensa silloin, kun se 6 artiklan nojalla on tarpeen, tuomio ja todistus, jonka vakiomalli on liitteessä I, voidaan lähettää yhteen seuraavista jäsenvaltioista:

2. Tuomio ja todistus voidaan lähettää, jos tuomion antaneen valtion toimivaltainen viranomainen, tarvittaessa tuomion antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten välisten neuvottelujen jälkeen, on vakuuttunut siitä, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa edistäisi tuomitun sosiaalista kuntoutusta.

3. Ennen tuomion ja todistuksen lähettämistä tuomion antaneen valtion toimivaltainen viranomainen voi kuulla täytäntöönpanovaltion toimivaltaisia viranomaisia kaikin asianmukaisin keinoin. Kuuleminen on pakollista 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Näissä tapauksissa täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava tuomion antaneelle valtiolle päätöksestään suostua tai olla suostumatta tuomion lähettämiseen.

4. Tämän kuulemisen yhteydessä täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi toimittaa tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle perustellun lausunnon siitä, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa ei edistäisi tuomitun sosiaalista kuntoutusta ja menestyksekästä yhteiskuntaan sopeuttamista.

Mikäli kuulemista ei ole suoritettu, tällainen lausunto voidaan toimittaa viipymättä todistuksen ja tuomion lähettämisen jälkeen. Tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava tätä lausuntoa ja päätettävä, peruuttaako se todistuksen.

5. Täytäntöönpanovaltio voi omasta aloitteestaan pyytää tuomion antanutta valtiota lähettämään tuomion ja todistuksen. Myös tuomittu voi pyytää tuomion antaneen valtion tai täytäntöönpanovaltion toimivaltaisia viranomaisia aloittamaan tämän puitepäätöksen mukaisen menettelyn. Tämän kohdan nojalla tehdyt pyynnöt eivät velvoita tuomion antanutta valtiota lähettämään tuomiota ja todistusta.

6. Pannessaan tätä puitepäätöstä täytäntöön jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joissa otetaan erityisesti huomioon tarkoitus edistää tuomitun sosiaalista kuntoutusta ja joiden perusteella niiden toimivaltaiset viranomaisten on päätettävä, suostutaanko 1 kohdan c alakohdan mukaisissa tapauksissa tuomion ja todistuksen lähettämiseen.

7. Kukin jäsenvaltio voi joko tätä puitepäätöstä tehtäessä tai myöhemmin ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, ettei sen 1 kohdan c alakohdan mukaista ennakkosuostumusta tuomion ja todistuksen lähettämiselle tarvita muiden saman ilmoituksen antaneiden jäsenvaltioiden osalta,

Edellä a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa pysyvä oleskeluoikeus tarkoittaa, että asianomaisella henkilöllä on

1. Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä tuomio tai sen oikeaksi todistettu jäljennös sekä todistus suoraan täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste niin, että täytäntöönpanovaltio voi todeta sen aitouden. Tuomion alkuperäiskappale tai sen oikeaksi todistettu jäljennös ja alkuperäinen todistus on lähetettävä täytäntöönpanovaltiolle tämän sitä vaatiessa. Kaikki virallinen yhteydenpito tapahtuu niin ikään suoraan mainittujen toimivaltaisten viranomaisten välillä.

2. Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on allekirjoitettava todistus ja vahvistettava sen sisältö oikeaksi.

3. Tuomion antanut valtio saa lähettää tuomion yhdessä todistuksen kanssa vain yhteen täytäntöönpanovaltioon kerrallaan.

4. Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen ei ole tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen tiedossa, viimeksi mainitun on suoritettava kaikki tarvittavat tiedustelut, myös neuvoston yhteisellä toiminnalla 98/428/YOS ( 9 ) perustetun Euroopan oikeudellisen verkoston yhteysviranomaisten kautta, saadakseen tiedot täytäntöönpanovaltiolta.

5. Jos tuomion ja todistuksen vastaanottavalla täytäntöönpanovaltion viranomaisella ei ole toimivaltaa tunnustaa sitä ja toteuttaa sen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, sen on viran puolesta lähetettävä tuomio ja todistus toimivaltaiselle täytäntöönpanovaltion viranomaiselle ja ilmoitettava tästä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

1. Tuomio ja todistus voidaan lähettää täytäntöönpanovaltioon tuomion tunnustamista ja rangaistuksen täytäntöönpanoa varten ainoastaan tuomitun tuomion antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti antamalla suostumuksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

3. Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tuomittu on vielä tuomion antaneessa valtiossa, hänelle on annettava tilaisuus esittää mielipiteensä suullisesti tai kirjallisesti. Tämä tilaisuus on annettava hänen lailliselle edustajalleen, jos tuomion antanut valtio katsoo tämän tarpeelliseksi tuomitun iän taikka hänen fyysisen tai henkisen tilansa vuoksi.

Tuomitun mielipide otetaan huomioon päätettäessä tuomion ja todistuksen lähettämisestä. Jos hän käyttää tämän kohdan mukaista mahdollisuutta, hänen mielipiteensä toimitetaan täytäntöönpanovaltiolle, erityisesti otettavaksi huomioon 4 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa. Jos tuomittu on esittänyt mielipiteensä suullisesti, tuomion antaneen jäsenvaltion on varmistettava, että mielipide on kirjallisena täytäntöönpanovaltion saatavilla.

4. Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen ilmoitettava tuomitulle hänen ymmärtämällään kielellä, että se on päättänyt lähettää tuomion sekä todistuksen. Jos tuomittu on täytäntöönpanovaltiossa silloin, kun tämä päätös tehdään, lomake toimitetaan täytäntöönpanovaltioon, jonka on ilmoitettava asiasta tuomitulle.

5. Edellä 2 kohdan a alakohtaa ei sovelleta Puolaan tuomion antaneena valtiona ja täytäntöönpanovaltiona tapauksissa, joissa tuomio on annettu ennen kuin viisi vuotta on kulunut 5 päivästä joulukuuta 2011. Puola voi milloin tahansa ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, ettei se enää käytä hyväkseen tätä poikkeusta.

1. Seuraavien rikosten, sellaisina kuin ne määritellään tuomion antaneen valtion lainsäädännössä, jos niistä voi tuomion antaneessa valtiossa seurata vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta, johdosta annettu tuomio on tunnustettava ja määrätty rangaistus on pantava täytäntöön tämän puitepäätöksen mukaisesti ilman, että teon kaksoisrangaistavuus tutkitaan:

2. Neuvosto voi yksimielisesti ja kuultuaan Euroopan parlamenttia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdassa säädetyin edellytyksin päättää milloin hyvänsä lisätä muita rikosten lajeja 1 kohdassa olevaan luetteloon. Neuvosto tarkastelee sille tämän puitepäätöksen 29 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimitetun kertomuksen perusteella, onko luetteloa laajennettava tai muutettava.

3. Muiden kuin 1 kohdassa mainittujen rikosten osalta täytäntöönpanovaltio voi asettaa tuomion tunnustamisen ja rangaistuksen täytäntöönpanon edellytykseksi, että tuomio liittyy tekoihin, jotka myös täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti katsotaan rikoksiksi niiden tunnusmerkistöstä tai kuvauksesta riippumatta.

4. Kukin jäsenvaltio voi puitepäätöstä tehtäessä tai myöhemmin ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle antamassaan ilmoituksessa, ettei se aio soveltaa 1 kohtaa. Tällainen ilmoitus voidaan peruuttaa milloin tahansa. Tällaiset ilmoitukset tai niitä koskevat peruutukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on tunnustettava 4 artiklan mukaisesti ja 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen lähetetty tuomio ja toteutettava viipymättä kaikki tarvittavat toimenpiteet rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi, jollei se päätä vedota johonkin 9 artiklassa säädettyyn perusteeseen kieltäytyä tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.

2. Jos rangaistuksen kesto ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen, täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi päättää mukauttaa rangaistusta ainoastaan, jos se ylittää samankaltaisista rikoksista asianomaisen valtion kansallisessa lainsäädännössä säädetyn enimmäisrangaistuksen. Mukautettu rangaistus ei saa olla lyhyempi kuin samankaltaisista rikoksista täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä säädetty enimmäisrangaistus.

3. Jos rangaistus ei ole luonteeltaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen, täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa rangaistusta täytäntöönpanovaltion omassa lainsäädännössä samankaltaisista rikoksista säädettyyn rangaistukseen tai toimenpiteeseen. Tällaisen rangaistuksen tai toimenpiteen on mahdollisimman pitkälti vastattava tuomion antaneessa valtiossa määrättyä rangaistusta, minkä vuoksi rangaistusta ei voida muuntaa taloudelliseksi rangaistukseksi.

4. Mukautettu rangaistus ei saa olla luonteeltaan tai kestoltaan ankarampi kuin tuomion antaneen valtion määräämä rangaistus.

1. Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta tuomiota ja panemasta rangaistusta täytäntöön, jos

2. Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen saa tehdä 1 kohdan l alakohdan mukaisen päätöksen, joka koskee osittain täytäntöönpanovaltion alueella tai sen alueeseen rinnastettavassa paikassa tehtyjä rikoksia, ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ja tapauskohtaisesti ottaen huomioon tapauksen erityiset olosuhteet ja erityisesti sen, onko kyseessä olevan menettelyn huomattava tai olennainen osa tapahtunut tuomion antaneessa valtiossa.

3. Ennen kuin täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen tekee 1 kohdan a, b, c, i, k ja l alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksen olla tunnustamatta tuomiota ja panematta rangaistusta täytäntöön, sen on kuultava tuomion antaneen valtion toimivaltaista viranomaista asianmukaisella tavalla ja sen on tarvittaessa pyydettävä sitä toimittamaan viipymättä mahdolliset tarvittavat lisätiedot.

1. Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voisi harkita osittaista tuomion tunnustamista ja rangaistuksen täytäntöönpanoa, se voi, ennen kuin se päättää kieltäytyä tunnustamasta tuomiota ja panemasta rangaistusta täytäntöön kokonaisuudessaan, kuulla tuomion antaneen valtion toimivaltaista viranomaista tarkoituksin päästä sopimukseen 2 kohdassa säädetyn mukaisesti.

2. Tuomion antaneen jäsenvaltion ja täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti sopia rangaistuksen osittaiseen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta vahvistamiensa ehtojen mukaisesti edellyttäen, että tämä tunnustaminen ja täytäntöönpano eivät johda rangaistuksen pidentymiseen. Jos sopimukseen ei päästä, todistus vedetään pois.

Jos 4 artiklassa tarkoitettu todistus on puutteellinen tai jos se ei selvästikään vastaa tuomiota, täytäntöönpanovaltio voi lykätä tuomion tunnustamista siihen asti, kun täytäntöönpanovaltion todistuksen täydentämistä tai oikaisemista varten asettama kohtuullinen määräaika on päättynyt.

1. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä mahdollisimman nopeasti, tunnustaako se tuomion ja paneeko se rangaistuksen täytäntöön, ja sen on ilmoitettava tuomion antaneelle valtiolle päätöksestään sekä mahdollisesta päätöksestä mukauttaa rangaistusta 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2. Jollei 11 artiklan tai 23 artiklan 3 kohdan mukaista lykkäämisperustetta ole, lopullinen päätös tuomion tunnustamisesta ja rangaistuksen täytäntöönpanosta on tehtävä 90 päivän kuluessa tuomion ja todistuksen vastaanottamisesta.

3. Jos täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen ei pysty poikkeuksellisissa tapauksissa noudattamaan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa, sen on ilmoitettava siitä viipymättä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle mitä tahansa keinoa käyttäen sekä esitettävä viivästyksen syyt ja arvio lopullisen päätöksen tekemiseen tarvittavasta ajasta.

Niin kauan kuin rangaistuksen täytäntöönpano ei ole alkanut täytäntöönpanovaltiossa, tuomion antanut valtio voi vetää todistuksen pois mainitusta valtiosta ilmoittaen tämän toimenpiteen syyt. Todistuksen pois vetämisen jälkeen täytäntöönpanovaltio ei saa enää panna rangaistusta täytäntöön.

Jos tuomittu on täytäntöönpanovaltiossa, täytäntöönpanovaltio voi tuomion antaneen valtion pyynnöstä ennen tuomion ja todistuksen saapumista tai ennen tuomion tunnustamista ja rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan päätöksen tekemistä ottaa tuomitun säilöön tai toteuttaa mahdollisia muita toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tuomittu pysyy sen alueella, kunnes päätös tuomion tunnustamisesta ja rangaistuksen täytäntöönpanosta on tehty. Tähän säännökseen perustuvan säilöönoton kesto ei saa johtaa rangaistuksen keston pitenemiseen.

1. Jos tuomittu on tuomion antaneessa valtiossa, hänet siirretään täytäntöönpanovaltioon tuomion antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten keskenään sopimana ajankohtana ja viimeistään 30 päivän kuluttua siitä, kun täytäntöönpanovaltio on tehnyt tuomion tunnustamista ja rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan lopullisen päätöksen.

2. Jos ennalta arvaamattomat olosuhteet estävät tuomitun siirtämisen 1 kohdassa asetetussa määräajassa, tuomion antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava välittömästi yhteyttä toisiinsa. Siirto tehdään heti, kun nämä olosuhteet ovat lakanneet. Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava tästä täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja sovittava uudesta siirtopäivästä. Tällöin siirto suoritetaan 10 päivän kuluessa näin sovitusta uudesta päivästä.

1. Kunkin jäsenvaltion on lainsäädäntönsä mukaisesti sallittava täytäntöönpanovaltioon siirrettävän tuomitun kuljettaminen alueensa kautta, edellyttäen että tuomion antanut valtio on toimittanut sille 4 artiklassa tarkoitetun todistuksen jäljennöksen yhdessä kauttakuljetuspyynnön kanssa. Kauttakuljetuspyyntö sekä todistus voidaan toimittaa millä tahansa tavalla, josta jää kirjallinen todiste. Tuomion antaneen valtion on sen jäsenvaltion pyynnöstä, jonka on määrä sallia kauttakuljetus, toimitettava todistuksesta käännös jollekin sen jäsenvaltion, jolta kauttakuljetusta pyydetään, mainitussa pyynnössä ilmoitetuista sen hyväksymistä kielistä.

2. Kauttakuljetuspyynnön saadessaan jäsenvaltion, jolta kauttakuljetusta pyydetään, on ilmoitettava tuomion antaneelle valtiolle, mikäli se ei voi taata, ettei tuomittua panna syytteeseen tai, 1 kohdassa säädettyä tapausta lukuun ottamatta, ettei häntä pidätetä tai että hänen vapauttaan ei muutoin rajoiteta sen alueella ennen hänen tuomion antaneen valtion alueelta poistumistaan tehdyn rikoksen tai määrätyn rangaistuksen johdosta. Tällöin tuomion antanut valtio voi peruuttaa pyynnön.

3. Jäsenvaltion, jolta kauttakuljetusta pyydetään, on samaa menettelyä noudattaen ilmoitettava päätöksensä, joka on tehtävä kiireellisenä ja viimeistään viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Päätöstä voidaan lykätä siihen asti kun käännös on toimitettu jäsenvaltiolle, jolta kauttakuljetusta pyydetään, jos käännös vaaditaan 1 kohdan mukaisesti.

4. Jäsenvaltio, jolta kauttakuljetusta pyydetään, saa pitää tuomitun säilössä ainoastaan sen ajan, jonka kuljettaminen sen alueen kautta vaatii.

5. Kauttakuljetuspyyntöä ei edellytetä, jos käytettään ilmakuljetusta ilman suunniteltua välilaskua. Jos kuitenkin tapahtuu suunnittelematon välilasku, tuomion antaneen valtion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot 72 tunnin kuluessa.

1. Rangaistuksen täytäntöönpanoon sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, täytäntöönpanovaltion viranomaisilla on yksin toimivalta päättää täytäntöönpanomenettelyistä ja määrätä kaikista niihin liittyvistä toimenpiteistä, myös ennenaikaiseen tai ehdonalaiseen vapauteen päästämisen perusteista.

2. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on vähennettävä suoritettavan vapausrangaistuksen kokonaiskestosta koko se aika, joka vapausrangaistuksesta on jo suoritettu sen rangaistuksen johdosta, jonka osalta tuomio on annettu.

3. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on pyynnöstä ilmoitettava tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollista ennenaikaista tai ehdonalaista vapauttamista koskevista sovellettavista säännöksistä. Tuomion antanut valtio voi suostua näiden säännösten soveltamiseen tai vetää pois todistuksen.

4. Jäsenvaltiot voivat säätää, että missä tahansa ennenaikaista tai ehdonalaista vapauttamista koskevassa päätöksessä voidaan ottaa huomioon tuomion antaneen valtion ilmoittamat kansallisen lainsäädännön säännökset, joiden mukaan tuomitulla on oikeus ennenaikaiseen tai ehdonalaiseen vapauttamiseen tiettynä ajankohtana.

1. Tämän puitepäätöksen mukaisesti täytäntöönpanovaltioon siirrettyä henkilöä ei saa, ellei 2 kohdasta muuta johdu, syyttää tai tuomita tai riistää häneltä muulla tavoin vapautta ennen hänen siirtoaan tehdyn muun kuin siirron perusteena olleen rikoksen johdosta.

3. Suostumusta on pyydettävä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselta viranomaiselta, ja pyyntöön on liitettävä puitepäätöksen 2002/584/YOS 8 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot ja sen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu käännös. Suostumus on annettava, jos mainitun puitepäätöksen mukainen velvollisuus henkilön luovuttamiseen on olemassa. Päätös on tehtävä 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Mainitun puitepäätöksen 5 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa täytäntöönpanovaltion on annettava mainitussa artiklassa säädetyt takuut.

1. Sekä tuomion antanut valtio että täytäntöönpanovaltio voivat myöntää yleisen armahduksen tai armahduksen.

2. Vain tuomion antanut valtio voi tehdä päätöksen sellaisen tuomion uudelleenkäsittelyä koskevien hakemusten johdosta, jolla on määrätty tämän puitepäätöksen mukaisesti täytäntöön pantava rangaistus.

1. Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä täytäntöönpanovaltion toimivaltaiselle viranomaiselle päätöksestä tai toimenpiteestä, jonka seurauksena rangaistuksen täytäntöönpanokelpoisuus lakkaa välittömästi tai tietyn ajan kuluessa.

2. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on lopetettava rangaistuksen täytäntöönpano heti, kun tuomion antaneen valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa sille 1 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä tai toimenpiteestä.

Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä tuomion antaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisella tavalla, josta jää kirjallinen todiste:

1. Tuomion antanut valtio ei saa jatkaa rangaistuksen täytäntöönpanoa sen jälkeen, kun sen täytäntöönpano on alkanut täytäntöönpanovaltiossa, ellei 2 kohdasta muuta johdu.

2. Oikeus panna rangaistus täytäntöön palautuu tuomion antaneelle valtiolle, kun täytäntöönpanovaltio on ilmoittanut sille rangaistuksen osittaisesta täytäntöön panematta jättämisestä 21 artiklan h alakohdan mukaisesti.

1. Todistus on käännettävä täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä. Jäsenvaltio voi tätä puitepäätöstä tehtäessä tai myöhemmin ilmoittaa neuvoston pääsihteeristöön talletettavassa ilmoituksessa, että se hyväksyy yhdelle tai useammalle muulle Euroopan unionin toimielinten viralliselle kielelle tehdyn käännöksen.

3. Jäsenvaltio voi tätä puitepäätöstä tehtäessä tai myöhemmin ilmoittaa neuvoston pääsihteeristöön talletettavassa ilmoituksessa, että se voi täytäntöönpanovaltiona sellaisissa tapauksissa, joissa se pitää todistuksen sisältöä riittämättömänä rangaistuksen täytäntöönpanosta päättämiseksi, viipymättä tuomion ja todistuksen vastaanotettuaan pyytää, että tuomion tai sen keskeisten kohtien mukana toimitetaan käännös täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä taikka yhdelle tai useammalle muulle Euroopan unionin toimielinten viralliselle kielelle. Pyyntö on tehtävä sen jälkeen, kun tuomion antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tarvittaessa neuvotelleet siitä, mitkä tuomion keskeiset kohdat on käännettävä.

Päätöstä tuomion tunnustamisesta ja rangaistuksen täytäntöönpanosta voidaan lykätä, kunnes tuomion antanut valtio on toimittanut käännöksen täytäntöönpanovaltiolle tai, jos täytäntöönpanovaltio päättää kääntää tuomion omalla kustannuksellaan, kunnes käännös on saatu.

Tämän puitepäätöksen soveltamisesta aiheutuvista kuluista vastaa täytäntöönpanovaltio, lukuun ottamatta tuomitun siirrosta täytäntöönpanovaltioon aiheutuvia kuluja ja kuluja, jotka syntyvät pelkästään tuomion antaneen valtion suvereniteettiin kuuluvalla alueella.

Rangaistusten täytäntöönpano eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen johdosta

Tämän puitepäätöksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, sikäli kuin ne ovat puitepäätöksen 2002/584/YOS säännösten mukaisia, rangaistusten täytäntöönpanoon tapauksissa, joissa jäsenvaltio sitoutuu panemaan rangaistuksen täytäntöön mainitun puitepäätöksen 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti tai tapauksissa, joissa se on mainitun puitepäätöksen 5 artiklan 3 kohdan nojalla asettanut ehdon, että henkilö on rankaisemattomuuden välttämiseksi palautettava asianomaiseen jäsenvaltioon suorittamaan rangaistus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta puitepäätöksen 2002/584/YOS soveltamista.

1. Tällä puitepäätöksellä korvataan 5 päivästä joulukuuta 2011 alkaen seuraavien, jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin sovellettavien yleissopimusten vastaavat määräykset, sanotun vaikuttamatta niiden soveltamiseen jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä ja väliaikaiseen soveltamiseen 28 artiklan mukaisesti:

2. Jäsenvaltiot voivat jatkaa 27 päivänä marraskuuta 2008 voimassa olevien kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen soveltamista sikäli kuin niiden avulla voidaan syventää tai laajentaa tämän puitepäätöksen tavoitteita ja sikäli kuin ne edelleen yksinkertaistavat tai helpottavat rangaistusten täytäntöönpanomenettelyjä.

3. Jäsenvaltiot voivat 5 päivän joulukuuta 2008 jälkeen tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä, sikäli kuin niiden avulla voidaan syventää tai laajentaa tämän puitepäätöksen säännöksiä ja sikäli kuin ne edelleen yksinkertaistavat tai helpottavat rangaistusten täytäntöönpanomenettelyjä.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle 5 päivään maaliskuuta 2009 mennessä niistä 2 kohdassa tarkoitetuista voimassa olevista sopimuksista ja järjestelyistä, joiden soveltamista ne haluavat jatkaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle myös kaikista 3 kohdassa tarkoitetuista uusista sopimuksista tai järjestelyistä kolmen kuukauden kuluessa niiden allekirjoittamisesta.

1. Ennen 5 päivää joulukuuta 2011 vastaanotettuihin pyyntöihin sovelletaan edelleen tuomittujen siirtämistä koskevia voimassa olevia säädöksiä. Pyyntöihin, jotka on otettu vastaan mainitusta päivästä alkaen, sovelletaan jäsenvaltioiden tämän puitepäätöksen mukaisesti hyväksymiä sääntöjä.

2. Jäsenvaltio voi kuitenkin tätä puitepäätöstä tehtäessä antaa ilmoituksen, jonka mukaan se tuomion antaneena jäsenvaltiona ja täytäntöönpanojäsenvaltiona jatkaa sellaisissa tapauksissa, joissa lainvoimainen tuomio on annettu ennen sen ilmoittamaa päivämäärää, niiden voimassa olevien säädösten soveltamista, joita tuomittujen siirtämiseen sovelletaan 5 päivää joulukuuta 2011. Jos tällainen ilmoitus on annettu, mainittuja säädöksiä sovelletaan tällöin kaikkiin muihin jäsenvaltioihin riippumatta siitä, ovatko ne antaneet samanlaisen ilmoituksen. Kyseinen päivä ei voi olla myöhäisempi kuin 5 päivä joulukuuta 2011. Mainittu ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Se voidaan peruuttaa milloin tahansa.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen säännösten noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet 5 päivään joulukuuta 2011 mennessä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisina ne säännökset, joilla jäsenvaltioille tästä puitepäätöksestä aiheutuvat velvoitteet saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä. Neuvosto tutkii komission näitä tietoja käyttäen laatiman kertomuksen perusteella viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2012, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet tämän puitepäätöksen säännöksiä.

3. Neuvoston pääsihteeristö toimittaa 4 artiklan 7 kohdan ja 23 artiklan 1 tai 3 kohdan nojalla annetut ilmoitukset jäsenvaltioille ja komissiolle.

4. Jäsenvaltion, jolla on ollut tämän puitepäätöksen 25 artiklan soveltamisessa toistuvasti vaikeuksia, joita ei ole ratkaistu kahdenvälisillä neuvotteluilla, on ilmoitettava vaikeuksistaan neuvostolle ja komissiolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklan 7 kohdan soveltamista. Komissio laatii näiden ja muiden sen käytettävissä olevien tietojen pohjalta kertomuksen ja liittää siihen mahdollisesti aiheellisiksi katsomiaan aloitteita näiden vaikeuksien ratkaisemiseksi.

5. Komissio laatii saamiensa tietojen perusteella 5 päivään joulukuuta 2013 mennessä kertomuksen ja liittää siihen mahdollisesti aiheellisiksi katsomiaan aloitteita. Mahdollisen komission kertomuksen ja aloitteen perusteella neuvosto tarkastelee uudelleen erityisesti 25 artiklaa harkitakseen, onko se korvattava yksityiskohtaisemmilla säännöksillä.

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Teille ilmoitetaan … n (tuomion antaneen valtion toimivaltainen viranomainen) päätöksen toimittaa … n (tuomion antaneen valtion toimivaltainen tuomioistuin) … (tuomion päivämäärä) päivätyn tuomion … (viitenumero, jos sellainen on saatavilla) … lle (täytäntöönpanovaltio) tuomion tunnustamista ja siinä määrätyn seuraamuksen täytäntöönpanoa varten sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla pannaan täytäntöön 27 päivänä marraskuuta 2008 annettu neuvoston puitepäätös (2008/909/YOS) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa.

Rangaistuksen täytäntöönpanoon sovelletaan … n (täytäntöönpanovaltio) lainsäädäntöä. Mainitun valtion viranomaisilla on toimivalta päättää täytäntöönpanomenettelyistä ja määrätä kaikista niihin liittyvistä toimenpiteistä, myös ennenaikaiseen tai ehdonalaiseen vapauteen päästämisen perusteista.

… n (täytäntöönpanovaltio) toimivaltaisen viranomaisen on vähennettävä vapausrangaistuksen kokonaiskestosta koko se aika, jonka tuomittu on jo ollut vapautensa menettäneenä rangaistuksen johdosta. … n (täytäntöönpanovaltio) toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa rangaistusta vain, jos se ei kestonsa tai luonteensa osalta ole mainitun valtion lainsäädännön mukainen. Mukautettu rangaistus ei saa olla luonteeltaan tai kestoltaan ankarampi kuin … ssa (tuomion antanut jäsenvaltio) annettu tuomio.

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS 2009/299/YOS, tehty 26 päivänä helmikuuta 2009,	L 81	24	27.3.2009