Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 ( 1 ) säännöksiä sovelletaan Välimereen.

(2)

Neuvosto on päätöksellään 98/392/EY ( 2 ) päättänyt hyväksyä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, joka sisältää avomeren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia periaatteita ja sääntöjä. Mainitun yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti yhteisö pyrkii koordinoimaan elollisten vesiluonnonvarojen hoitoa ja säilyttämistä muiden rannikkovaltioiden kanssa.

(3)

Yhteisö on päätöksen 98/416/EY ( 3 ) nojalla Välimeren yleisen kalastuskomission (jäljempänä ’GFCM’) sopimuspuoli. GFCM-sopimus tarjoaa puitteet Välimeren vesiluonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevalle alueelliselle yhteistyölle antamalla GFCM-sopimuksen kattamaa aluetta koskevia suosituksia, jotka ovat sopimuspuolia sitovia.

(4)	Välimeren kalastuksen biologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ominaisuudet edellyttävät, että yhteisö vahvistaa alueelle erityiset kalastuksenhoitopuitteet.

(5)	Yhteisö on sitoutunut soveltamaan ennalta varautumisen periaatetta toteuttaessaan toimenpiteitä, joilla pyritään suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja ja meriekosysteemejä sekä säätämään niiden kestävästä hyödyntämisestä.

(6)	Tässä asetuksessa säädettävä hoitojärjestelmä kattaa Välimeren kalakantojen kalastukseen liittyvät toimet, joita harjoittavat yhteisön alukset yhteisön tai kansainvälisillä vesillä, kolmansien maiden alukset jäsenvaltioiden kalastusvyöhykkeillä tai unionin kansalaiset Välimeren avomerialueella.

(7)	Tätä asetusta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa tieteelliseen tutkimustoimintaan, jotta tutkimustyölle ei aiheutettaisi haittaa.

(8)	Kalastuksenhoidolle on tarpeen luoda tehokkaat puitteet jakamalla vastuut asianmukaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken.

(9)

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ( 4 ), jota sovelletaan jäsenvaltioiden suvereniteettiin kuuluvilla vesillä, tarjoama eräiden merieläinlajien tiukka suoja olisi laajennettava koskemaan Välimeren avomerialuetta.

(10)

Välimeren erityisiä suojelualueita ja biologista monimuotoisuutta koskevan pöytäkirjan tekemisestä sekä mainitun pöytäkirjan liitteiden hyväksymisestä (Barcelonan yleissopimus) 22 päivänä lokakuuta 1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/800/EY ( 5 ) säädetään Välimeren kannalta merkittävien alueiden suojelua koskevien säännösten lisäksi niiden erittäin uhanalaisten ja uhanalaisten lajien luetteloiden laatimisesta, joiden hyödyntämistä säädellään.

(11)

On tarpeen säätää uusia kalastusta koskevia teknisiä toimenpiteitä korvaamaan tietyistä Välimeren kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1626/94 ( 6 ) säädetyt toimenpiteet, jotta voitaisiin ottaa huomioon uudet tieteelliset lausunnot. Myös Välimeren kalavarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä koskevan yhteisön toimintasuunnitelman pääkohdat olisi otettava huomioon yhteisessä kalastuspolitiikassa.

(12)	Asetus (EY) N:o 1626/94 olisi näin ollen kumottava.

(13)	Alamittaisten yksilöiden liiallista saaliiksi joutumista olisi vältettävä. Sen saavuttamiseksi on tarpeen suojella tiettyjä nuorten yksilöiden kerääntymisalueita ottaen huomioon paikalliset biologiset tekijät.

(14)	Meriympäristöä liiaksi vahingoittavien tai joitakin kantoja liikaa vähentävien pyydysten käyttö olisi kiellettävä tai sitä olisi säänneltävä tiukemmin.

(15)

Jotta voitaisiin välttää nuorten yksilöiden kuolevuuden lisääntyminen ja merkittävästi vähentää kuolleiden meren eliöiden kalastusaluksilta pois heittämistä, on aiheellista säätää tiettyjen meren eliölajien kalastuksessa käytettävien trooliverkkojen ja pohjaverkkojen silmäkoon ja pitkänsiiman koukkukoon suurentamisesta sekä neliösilmäisten verkkojen pakollisesta käytöstä.

(16)	Ennen kuin pohjatrooliverkkojen silmäkokoa suurennetaan tarvitaan siirtymäkausi, minkä vuoksi on aiheellista päättää joistakin trooliverkkojen varustusta koskevista ominaisuuksista, joilla lisätään nykyisin käytössä olevan silmäkoon valikoivuutta.

(17)	Pyyntiponnistuksen hallinnoinnin olisi oltava pääasiallinen keino kestävään kalastukseen pääsemiseksi Välimerellä. Sen vuoksi on aiheellista määritellä passiivisten pyydysten päätyyppien kokonaismitat, millä voidaan rajoittaa yhtä käytettyyn pyyntiponnistukseen vaikuttavaa osatekijää.

(18)	Osa rannikkovyöhykkeestä olisi varattava pienimuotoisessa kalastuksessa käytettäville valikoiville pyydyksille, millä suojeltaisiin poikastuotantoalueita ja herkkiä luontotyyppejä ja lisättäisiin Välimeren kalastuksen sosiaalista kestävyyttä.

(19)

On aiheellista määritellä tietyille meren eliöille alimmat mitat, jotta niiden hyödyntämistä voitaisiin parantaa ja jotta saataisiin vahvistettua standardit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat rakentaa rannikkokalastusta koskevat hoitosuunnitelmansa. Sen vuoksi tiettyjen pyydysten valikoivuuden olisi vastattava mahdollisimman tarkasti kyseisellä pyydyksellä saaliiksi saatavien tiettyjen lajien tai lajiryhmien vahvistettua alinta mittaa.

(20)	Jotta ei estettäisi kalakantojen ja muiden meren eliöiden keinotekoista elvytystä tai siirtoistutuksia, niiden toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi sallittava edellyttäen, että ne ovat kyseessä olevan lajin kestävän kehityksen kanssa yhteensopivia.

(21)

Koska vapaa-ajankalastus on Välimerellä erittäin tärkeä harrastus, on tarpeen varmistaa, että sitä harjoitetaan sellaisella tavalla, ettei se aiheuta haittaa ammattikalastukselle, että se on elollisten vesiluonnonvarojen kestävän käytön mukaista ja että siinä noudatetaan yhteisön velvoitteita alueellisia kalastusjärjestöjä kohtaan.

(22)

Ottaen huomioon Välimeren tietyille maantieteellisille osa-alueille rajoittuvien kalastusten erityisluonteen sekä perinteen, jonka mukaan pyyntiponnistusjärjestelmää sovelletaan osa-alueiden tasolla, on aiheellista säätää sekä yhteisöä koskevista että kansallisista hoitosuunnitelmista, joissa erityisesti yhdistetään pyyntiponnistuksen hallinnointi ja erityiset tekniset toimenpiteet.

(23)

Kalastustoiminnan tehokkaan valvonnan varmistamiseksi olisi toteutettava eräitä erityistoimenpiteitä, jotka ovat täydentäviä tai tiukempia kuin yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 ( 7 ) säädetyt toimenpiteet. Erityisesti on tarpeen alentaa Välimereltä pyydettävien saaliiden kalastuspäiväkirjaan kirjaamiselle asetettua nykyistä elopainona ilmaistua 50 kilogramman alarajaa muiden kuin laajasti vaeltavien lajien ja pienten pelagisten lajien osalta.

(24)

Koska yli 75 prosenttia Välimeren miekkakalasaaliista on yhteisön pyytämiä, on aiheellista säätää hoitotoimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden olisi oltava lähtöisin toimivaltaisista alueellisista kalastusjärjestöistä. Komission olisi näin ollen toimitettava asianmukaiset ehdotukset tarvittaessa GFCM:lle ja Kansainväliselle Atlantin tonnikalojen suojelukomissiolle (ICCAT). Se, että yhteisymmärrystä ei saada aikaan määräajassa, ei estä EU:ta hyväksymästä asiaa koskevia toimenpiteitä siihen asti, kunnes asiasta päästään lopulta sopuun monenvälisellä tasolla.

(25)	Kalastusta Maltalla koskevat erityissäännökset otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 813/2004 liittymissopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan ja liitteen III mukaisesti. Nämä säännökset on aiheellista pitää voimassa.

(26)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 8 ) mukaisesti,

(27)	Myös muutokset tämän asetuksen liitteisiin olisi tehtävä päätöksen 1999/468/EY mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

2. Tätä asetusta ei sovelleta kalastustoimintaan, jota harjoitetaan yksinomaan tieteellisissä tutkimustarkoituksissa asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla ja valvonnassa.

1) ’vedettävällä pyydyksellä’ joko kalastusaluksen koneen voimalla tai vinsseillä vedettävää pyydystä, vedettäviä uistinsiimoja lukuun ottamatta, kalastusaluksen ollessa joko ankkuroituneena tai hitaassa liikkeessä, mukaan luettuina erityisesti vedettävät verkot sekä pohjaharat;

a) ’vedettävällä verkolla’ trooliverkkoa, alukselta vedettävää nuottaa ja rannalta vedettävää nuottaa;

i) ’trooliverkolla’ verkkoa, jota vedetään aktiivisesti aluksen pääkoneella ja joka muodostuu kartion tai pyramidin muotoisesta rungosta (troolin runko), jonka takaosan sulkee troolin perä ja jonka avonaista etupäätä voidaan laajentaa sivuilla tai se voidaan asentaa jäykkään kehikkoon. Vaakatasossa trooli pysyy auki joko trooliovien, puomin tai muodoltaan ja kooltaan vaihtelevan kehikon avulla. Tällaisia verkkoja voidaan vetää joko pohjassa (pohjatrooli) tai välivedessä (pelaginen trooli);

ii) ’alukselta vedettävällä nuotalla’ saartopyydyksiä ja vedettäviä nuottia, joita käytetään ja vedetään liikkeellä olevasta tai ankkuroidusta aluksesta köysien ja vinssien avulla eikä aluksen pääkoneen avulla ja jotka muodostuvat kahdesta sivusiivekkeestä ja keskellä olevasta povesta, joka on joko lusikanmuotoinen tai päättyy pussiin, ja jota voidaan käyttää eri syvyyksillä pinnasta pohjaan riippuen kohteena olevista lajeista;

iii) ’rannalta vedettävällä nuotalla’ saartopyydyksiä ja vedettäviä nuottia, jotka lasketaan alukselta ja joita käytetään rannalta;

b) ’pohjaharalla’ pyydystä, jota vedetään joko aktiivisesti aluksen pääkoneella (veneellä vedettävä hara) tai moottoroidulla vinssillä ankkuroidusta aluksesta (pumppuhara) simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi ja joka muodostuu kooltaan ja muodoltaan vaihtelevaan jäykkään kehikkoon tai tankoon kiinnitetystä verkkopussista tai metallikorista ja jonka alaosassa voi olla joko pyöristetty, terävä tai hammastettu terä ja jossa voi olla jalaksia ja sukelluslevyjä. Jotkin pohjaharat on varustettu hydraulisella koneistolla (hydrauliset pohjaharat). Käsin tai käsikäyttöisellä vinssillä matalassa vedessä joko veneellä tai ilman venettä simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi vedettävää pohjaharaa (käsin vedettävä hara) ei pidetä tässä asetuksessa tarkoitettuna vedettävänä pyydyksenä;

1. Asetuksen 92/43/ETY liitteessä IV tarkoitettujen merieläinlajien tarkoituksellinen pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen ja aluksesta purkaminen on kielletty paitsi, kun poikkeuslupa on myönnetty asetuksen 92/43/ETY 16 artiklan mukaisesti.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettujen tahattomasti saaliiksi saatujen merieläinlajien yksilöiden aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on sallittua, silloin kun se on tarpeen yksittäisten eläinten toipumisen auttamiseksi, ja edellyttäen, että asianomaisille kansallisille viranomaisille on siitä asianmukaisesti ilmoitettu.

1. Trooliverkoilla, pohjaharoilla, sulkupyydyksillä, kurenuotilla, alukselta vedettävillä nuotilla, rannalta vedettävillä nuotilla ja niiden kaltaisilla verkoilla kalastaminen meriheinää (erityisesti Posidonia oceanica) tai muita meressä kasvavia siemenkasveja kasvavan merenpohjan yläpuolella on kielletty.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kurenuottien, alukselta vedettävien nuottien tai niiden kaltaisten verkkojen, joiden kokonaiskorkeus ja käyttäytyminen kalastustoimissa merkitsevät, että kuresiima, vetosiima tai heittoköydet eivät kosketa meriheinää kasvavaa merenpohjaa, voidaan sallia tämän asetuksen 18 artiklassa tai 19 artiklassa säädetyissä hoitosuunnitelmissa.

2. Trooliverkoilla, pohjaharoilla, rannalta vedettävillä tai niiden kaltaisilla verkoilla kalastaminen on kielletty koralleja tuottavan eliöyhteisön ja merkelipohjan yläpuolella.

4. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 2 kohdassa säädettyä kieltoa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen kaikilla Natura 2000 -alueilla, erityissuojelualueilla ja Välimeren kannalta tärkeinä pidettävillä erityisillä suojelualueilla, jotka on nimetty direktiivin 92/43/ETY tai päätöksen 1999/800/EY nojalla näiden luontotyyppien säilyttämiseksi.

5. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio voi asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antaa luvan jatkaa kalastusta aluksilla, joiden kokonaispituus on enintään 12 metriä ja moottoriteho enintään 85 kW ja joilla on perinteisesti Posidoniaa kasvavan merenpohjan yläpuolella käytetyt pohjassa vedettävät verkot, seuraavin edellytyksin:

Tämän kohdan mukaisesti sallittujen kalastustoimien on täytettävä seuraavat edellytykset:

Kun tämän kohdan säännösten nojalla toimiva kalastusalus poistetaan laivastosta julkisin varoin, tämän kalastustoiminnan harjoittamiseen oikeuttava erityiskalastuslupa perutaan eikä sitä myönnetä uudelleen.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava valvontasuunnitelma ja toimitettava komissiolle joka kolmas vuosi tämän asetuksen voimaantulosta selvitys sen Posidonia oceanica -meriheinäkasvuston tilasta, johon pohjaverkkotoiminta vaikuttaa, ja luettelo kalastukseen oikeutetuista aluksista. Ensimmäinen selvitys toimitetaan komissiolle ennen 31 päivää heinäkuuta 2009.

6. Jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä, jotta varmistetaan tieteellisten tietojen kerääminen tämän artiklan nojalla suojeltavien elinympäristöjen määrittelemistä ja kartoittamista varten.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ensimmäisen kerran ennen 31 päivää joulukuuta 2007 sekä niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden sisä- että ulkopuolella sijaitsevien sellaisten kalastuksensuojelualueiden perustamista sekä niissä sovellettavia mahdollisia hallintotoimenpiteitä koskevat tiedot, joilla kasvu- ja kutualueiden tai meriekosysteemin suojelu kalastuksen haitallisilta vaikutuksilta edellyttää erityistoimenpiteitä.

1. Edellä 5 artiklan mukaisesti toimitettujen sekä muiden asiaa koskevien tietojen perusteella neuvosto nimeää kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen antamisesta erityisesti sellaiset kalastuksensuojelualueet, jotka sijaitsevat olennaisilta osin jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolella, sekä ilmoittaa, mitkä kalastustoimet ovat näillä alueilla kiellettyjä ja mitkä sallittuja.

2. Neuvosto voi myöhemmin nimetä muita kalastuksensuojelualueita tai muuttaa niiden rajoja ja hallintosääntöjä uusien asiaa koskevien tieteellisten tietojen perusteella.

3. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tieteellisen tiedon riittävän keruun varmistamiseksi tämän artiklan mukaisesti suojeltaviksi katsottavien alueiden tieteellistä tunnistamista ja kartoittamista silmällä pitäen.

1. Jäsenvaltioiden on kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen antamisesta ja tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti toimitettavien tietojen perusteella nimettävä tämän asetuksen voimaantuloon mennessä jo vakiintuneiden kalastuksensuojelualueiden osalta muita niiden aluevesillä sijaitsevia kalastuksensuojelualueita, joilla kalastustoimia voidaan kieltää tai rajoittaa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi tai meriekosysteemien tilan säilyttämiseksi ennallaan tai parantamiseksi. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät näillä suojelualueilla sallittavista pyydyksistä sekä tarvittavista teknisistä säännöistä, joiden on oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin yhteisön lainsäädäntö.

2. Jäsenvaltiot voivat myöhemmin nimetä muita kalastuksensuojelualueita tai muuttaa 1 kohdan mukaisesti vahvistettuja rajoituksia ja hoitoa koskevia sääntöjä asiaa koskevien tieteellisten tietojen perusteella. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tieteellisen tiedon riittävän keruun varmistamiseksi tämän artiklan mukaisesti suojeltavien alueiden tieteellistä tunnistamista ja kartoittamista silmällä pitäen.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on toimitettava tiedoksi komissiolle. Jäsenvaltioiden on 1 ja 2 kohdassa olevia säännöksiä soveltaessaan tiedotettava komissiolle erityistoimenpiteitä koskevaa vaatimusta tukevista tieteellisistä, teknisistä ja oikeudellisista perusteista.

4. Kun jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevalla ehdotetulla kalastuksensuojelualueella on todennäköisiä vaikutuksia jonkin toisen jäsenvaltion aluksiin, alue voidaan nimetä suojelualueeksi vasta kun komissiota, kyseistä jäsenvaltiota ja kyseessä olevaa alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa on kuultu asetuksen (EY) N:o 2371/2002 8 artiklan 3–6 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Jos komissio katsoo, että 3 kohdan mukaisesti ilmoitetut kalastustoiminnan hallintotoimenpiteet eivät riitä takaamaan kalavarojen ja ympäristön korkeatasoista suojelua, se voi jäsenvaltiota kuultuaan pyytää sitä muuttamaan toimenpidettä tai se voi ehdottaa, että neuvosto nimeää kalastuksensuojelualueen tai säätää kyseistä vesialuetta koskevista kalastustoiminnan hallintotoimenpiteistä.

2. Pohjaan laskettavia verkkoja ei saa käyttää seuraavien lajien pyynnissä: valkotonnikala (Thunnus alalunga), tonnikala (Thunnus thynnus), miekkakala (Xiphias gladius), merilahna (Brama brama), hait (Hexanchus griseus, Cetorhinus maximus, Alopiidae, Carcharhinidae, Sphyrnidae, Isuridae ja Lamnidae).

Edellä olevasta poiketen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen hailajien enintään kolmen yksilön tahattomia sivusaaliita voidaan pitää aluksessa tai purkaa siitä edellyttäen, että ne eivät ole yhteisön oikeuden mukaisia suojeltuja lajeja.

3. Kivitaatelin (Lithophaga Lithophaga) ja nävertäjäsimpukan (Pholas dactylus) pyynti, aluksella pitäminen, jälleenlaivaus, aluksesta purkaminen, varastointi, myynti, näytteille asettaminen tai myyntiin saattaminen on kielletty.

4. Harppuunakalastus kielletään vedenalaista hengityslaitetta käyttäen (sukeltajan paineilmalaite) tai yöllä auringonlaskusta aamunkoittoon.

5. Kutevan naarasravun (Palinuridae spp.) ja kutevan naarashummerin (Homarus gammarus) pyynti, aluksella pitäminen, jälleenlaivaus, aluksesta purkaminen, varastointi, myynti, näytteille asettaminen tai myyntiin saattaminen on kielletty. Kutevat naarasravut ja -hummerit on palautettava mereen välittömästi tahattoman pyynnin jälkeen tai niitä voidaan käyttää suoraan elvyttämiseen ja siirtoistutukseen tämän asetuksen 18 tai 19 artiklassa säädettyjen hoitosuunnitelmien mukaisesti.

1. Vedettävien verkkojen, saartopyydysten tai verkkojen käyttäminen kalastuksessa ja pitäminen aluksella on kielletty kalastuksessa, ellei verkon pienisilmäisimmän osan silmäkoko ole tämän artiklan 3–6 kohdan mukainen.

2. Silmäkoko on määriteltävä komission asetuksessa (EY) N:o 129/2003 ( 9 ) määriteltyjen menettelyjen mukaisesti.

3. Muiden kuin 4 kohdassa tarkoitettujen vedettävien verkkojen pienin sallittu silmäkoko on seuraava:

Kalastusaluksilla on lupa käyttää ja pitää aluksella vain yhtä mainituista kahdesta verkkotyypistä.

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012 kertomuksen tämän kohdan täytäntöönpanosta; kyseisen kertomuksen ja jäsenvaltioiden ennen 31 päivää joulukuuta 2011 toimittamien tietojen perusteella se ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia muutoksia.

4. Sardiiniin ja sardelliin kohdistuvassa kalastuksessa, missä näiden lajien osuus on vähintään 80 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen, käytettävien trooliverkkojen pienin sallittu silmäkoko on 20 millimetriä.

7. Jäsenvaltio voi sallia poikkeamisen 3, 4 ja 5 kohdan säännöksistä alukselta vedettäville nuotille ja rannalta vedettäville nuotille, jotka kuuluvat 19 artiklassa tarkoitettujen hoitosuunnitelmien piiriin edellyttäen, että kyseiset kalastukset ovat erittäin valikoivia, että niillä ei ole mainittavia vaikutuksia meriympäristöön ja että niitä eivät koske 4 artiklan 5 kohdan säännökset.

8. Jäsenvaltioiden on toimitettava tällaista poikkeusta koskevat ajantasaiset tieteelliset ja tekniset perustelut.

Pitkiensiimojen, joiden koukun kokonaispituus on alle 3,95 senttimetriä ja kidan leveys alle 1,65 senttimetriä, käyttö kalastukseen ja aluksella pitäminen on kielletty alukselta, joka käyttää pitkääsiimaa ja purkaa aluksesta tai pitää aluksella pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo) määrän, joka muodostaa yli 20 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen.

1. Trooliverkon silmiä ei missään verkon osassa saa tukkia tai muulla tavoin tosiasiallisesti pienentää lukuun ottamatta komission asetuksessa (ETY) N:o 3440/84 ( 10 ) hyväksyttyjä tai tämän asetuksen liitteessä I olevassa a kohdassa lueteltuja välineitä.

2. Trooliverkkojen takiloinnin on noudatettava tämän asetuksen liitteessä I olevassa b kohdassa säädettyjä teknisiä määrittelyjä.

Aluksella ei saa pitää eikä pyyntiin saa käyttää pyydyksiä, jotka eivät ole liitteessä II määriteltyjen mittojen mukaisia.

1. Vedettävien pyydysten käyttö on kielletty 3 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella tai 50 metrin syvyyskäyrän alueella, jos kyseinen syvyys saavutetaan jo lähempänä rannikkoa.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen pohjaharojen käyttö on sallittu 3 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella syvyydestä riippumatta, jos muiden lajien kuin simpukoiden saalis on enintään 10 prosenttia koko saaliin elopainosta.

2. Trooliverkkojen käyttö on kielletty 1,5 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella. Veneellä vedettävien harojen ja hydraulisten pohjaharojen käyttö on kielletty 0,3 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella.

3. Kurenuottien käyttö on kielletty 300 metrin päähän rannikosta ulottuvalla alueella tai 50 metrin syvyyskäyrän alueella, jos kyseinen syvyys saavutetaan jo lähempänä rannikkoa.

Kurenuottaa ei saa käyttää syvyydessä, joka on alle 70 prosenttia tämän asetuksen liitteen II mukaisesti mitatun kurenuotan kokonaiskorkeudesta.

4. Sienieläinten pyyntiin tarkoitettujen pohjaharojen käyttö on kielletty 50 metrin syvyyskäyrän alueella, ja 0,5 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella.

5. Jäsenvaltion pyynnöstä komissio sallii asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen poikkeamisen 1, 2 ja 3 kohdasta, jos poikkeaminen on perusteltua maantieteellisistä erityissyistä, joista esimerkkinä ►C2 mainittakoon mannerjalustan kapeus jäsenvaltion rantaviivan ◄ kaikissa kohdissa tai troolauskelpoisen pyyntialueen pienuus, tai jos kalastuksen vaikutus meriympäristöön on vähäinen ja se koskee vain joitakin aluksia ja edellyttäen, ettei kyseiseen kalastukseen voi käyttää muita pyydyksiä ja että se kuuluu jonkin 18 tai 19 artiklassa säädetyn hoitosuunnitelman piiriin. Jäsenvaltioiden on toimitettava tällaista poikkeusta varten ajantasaiset tieteelliset ja tekniset perustelut.

6. Edellä 2 kohdasta poiketen trooliverkkoja saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka enintään 1,5 meripeninkulman päässä rannikosta edellyttäen, että syvyys on vähintään 50 metriä.

7. Edellä 3 kohdasta poiketen kurenuottia saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka enintään 300 metrin päässä rannikosta tai enintään 50 metrin mutta vähintään 30 metrin syvyydessä. Kuorenuottia saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka syvyydessä, joka on alle 70 prosenttia tämän asetuksen liitteen II mukaisesti mitatun kurenuotan kokonaiskorkeudesta.

8. Edellä 2 kohdasta poiketen veneellä vedettäviä haroja ja hydraulisia pohjaharoja saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka enintään 0,3 meripeninkulman päässä rannikosta.

9. Edellä 5 kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan ainoastaan sellaiseen kalastustoimintaan, johon jäsenvaltiot ovat jo antaneet luvan, ja sellaisiin aluksiin, joilla on aiemmin kirjattuja saaliita yli viiden vuoden ajalta, eikä poikkeus saa tarkoittaa sallitun pyyntiponnistuksen suurentamista tulevaisuudessa.

Luettelo luvan saaneista kalastusaluksista ja niiden ominaispiirteistä on toimitettava komissiolle 30 päivään huhtikuuta 2007 mennessä, ja siinä on verrattava tietoja saman kalastuslaivaston 1 päivänä tammikuuta 2000 vallinneisiin ominaispiirteisiin.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava valvontasuunnitelma ja toimitettava komissiolle selvitys joka kolmas vuosi tämän asetuksen voimaantulosta lähtien. Ensimmäinen selvitys on toimitettava komissiolle ennen 31 päivää heinäkuuta 2009. Komissio voi näiden selvitysten perusteella toteuttaa toimia tämän asetuksen 18 artiklan ja 19 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

10. Poikkeaminen 1 ja 2 kohdasta sallitaan sellaisen kalastuksen osalta, johon sovelletaan tämän asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaista poikkeusta, asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

11. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, trooliverkkojen käyttö sallitaan 0,7–1,5 meripeninkulman päässä rannikosta ulottuvalla alueella seuraavin edellytyksin:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 30 päivään syyskuuta 2007 mennessä tämän poikkeuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ilmoitukseen on sisällyttävä luettelo luvan saaneista kalastusaluksista ja -alueista, jotka määritellään maantieteellisin koordinaatein niin maalla kuin merellä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on valvottava kalastustoimintaa kyseisillä alueilla ja varmistettava tieteellinen arviointi. Tieteellisen arvioinnin tulokset on annettava tiedoksi komissiolle joka kolmas vuosi tämän asetuksen voimaantulosta lähtien. Ensimmäinen selvitys on toimitettava komissiolle 31 päivään heinäkuuta 2009 mennessä.

Jos komissio katsoo jäsenvaltioiden toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti toimittamien ilmoitusten tai uusien tieteellisten ohjeiden perusteella, että poikkeuksen edellytykset eivät täyty, se voi asianomaista jäsenvaltiota kuultuaan pyytää sitä muuttamaan poikkeusta tai se voi ehdottaa neuvostolle aiheellisia toimenpiteitä kalavarojen ja ympäristön suojelemiseksi.

Pienintä sallittua silmäkokoa ja pyydysten käytön vähimmäisetäisyyttä rannikosta koskevat siirtymäkauden poikkeukset

1. Kaikkia 9 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja pyydyksiä, joiden pienin sallittu silmäkoko on pienempi kuin kyseisissä kohdissa on säädetty ja joiden käyttö on 1 päivänä tammikuuta 1994 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaista, voidaan käyttää 31 päivään toukokuuta 2010 saakka, vaikka ne eivät täytäkään 13 artiklan 9 kohdan vaatimuksia.

2. Kaikkia 13 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja pyydyksiä, joita käytetään lyhyemmän välimatkan päästä rannikosta kuin kyseisissä kohdissa on säädetty ja joiden käyttö on 1 päivänä tammikuuta 1994 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaista, voidaan käyttää 31 päivään toukokuuta 2010 saakka, vaikka ne eivät täytäkään 13 artiklan 9 kohdan vaatimuksia.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, ellei neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja tieteellisen näytön perusteella päätä toisin.

1. Liitteessä III määriteltyjä vähimmäiskokoja pienempiä meren eliöitä (jäljempänä ’alamittaiset meren eliöt’) ei saa pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, siirtää, varastoida, myydä eikä asettaa tai tarjota myyntiin.

2. Meren eliöiden koko on mitattava liitteen IV mukaisesti. Jos sallittuja koon mittaamistapoja on useampi kuin yksi, meren eliön katsotaan täyttävän kokoa koskevan vaatimuksen, jos se on vähintään yhden säädetyn mittauksen mukaan kyseisen vähimmäiskoon mukainen tai sitä suurempi.

3. Edellä 1 kohtaa ei sovelleta ihmisravinnoksi tarkoitettuihin sardiininpoikasiin, jotka pyydetään aluksesta tai rannalta vedettävillä nuotilla, jos tällainen pyynti on 19 artiklassa tarkoitetussa hoitosuunnitelmassa vahvistettujen kansallisten säännösten mukaisesti luvallista, edellyttäen, että kyseinen sardiinikanta on turvallisissa biologisissa rajoissa.

1. Poiketen siitä, mitä 15 artiklassa säädetään, alamittaisia meren eliöitä saa pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, siirtää, varastoida, myydä ja asettaa tai tarjota elävänä myyntiin kantojen suoraksi elvyttämiseksi ja siirtoistutusten suorittamiseksi sen jäsenvaltion luvalla ja valvonnassa, jossa näitä toimia toteutetaan.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että 1 kohdassa tarkoitettu alamittaisten meren eliöiden pyynti tehdään tavalla, joka sopii yhteen kaikkien kyseiseen lajiin sovellettavien yhteisön hoitotoimenpiteiden kanssa.

3. Edellä 1 kohdassa määriteltyihin tarkoituksiin pyydetyt meren eliöt on joko palautettava mereen tai käytettävä laajaperäiseen vesiviljelyyn. Jos ne myöhemmin saadaan uudelleen saaliiksi, ne voidaan myydä, varastoida ja asettaa tai tarjota myyntiin edellyttäen, että ne täyttävät 15 artiklassa säädetyt vaatimukset.

4. Muiden kuin paikallisten lajien tuominen alueelle, istuttaminen ja suora elvyttäminen on kielletty paitsi, kun näitä toimia toteutetaan neuvoston direktiivin 92/43/ETY 22 artiklan b alakohdan mukaisesti.

1. Vedettävien verkkojen, saartopyydysten, kurenuottien, veneellä vedettävien harojen, pumppuharojen, verkkojen, riimuverkkojen ja yhdistelmäpohjaverkkojen käyttö on kiellettyä vapaa-ajankalastuksessa. Pitkänsiiman käyttö laajasti vaeltaviin lajeihin kohdistuvassa vapaa-ajankalastuksessa on myös kiellettyä.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vapaa-ajankalastusta harjoitetaan tämän asetuksen tavoitteiden ja sääntöjen kanssa yhteen sopivalla tavalla.

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, ettei vapaa-ajankalastuksesta peräisin olevia mereneliösaaliita pidetä kaupan. Kilpailuista peräisin olevien lajien kaupan pitäminen voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti sallia edellyttäen, että niiden myyntituotot suunnataan hyväntekeväisyyteen.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 973/2001 ( 11 ) liitteessä I lueteltujen ja Välimeressä esiintyvien laajasti vaeltavien lajien vapaa-ajankalastuksesta peräisin olevien saaliiden kirjaamiseksi ja erilliseksi keräämiseksi.

5. Jäsenvaltioiden on säänneltävä vedenalaista harppuunakalastusta erityisesti 8 artiklan 4 kohdassa säädettyjen velvoitteiden noudattamiseksi.

6. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tämän artiklan soveltamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä.

1. Neuvosto voi hyväksyä erityisiä Välimeren kalastuksia koskevia hoitosuunnitelmia, erityisesti alueilla, jotka ovat kokonaan tai osittain jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolella. Näihin suunnitelmiin voi sisältyä erityisesti seuraavia toimia:

Hoitosuunnitelmissa on säädettävä erityiskalastuslupien myöntämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1627/94 ( 12 ) mukaisesti.

Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1627/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 10 metriä olevilta aluksilta voidaan vaatia kalastuslupa.

2. Jäsenvaltio ja/tai jokin Välimeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta voi tehdä komissiolle ehdotuksia hoitosuunnitelmien laatimiseen liittyvistä asioista. Komissio vastaa pyyntöihin kolmen kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta.

3. Jäsenvaltioiden ja komission on huolehdittava hoitosuunnitelmien asianmukaisesta tieteellisestä seurannasta. Erityisesti lyhytikäisiin lajeihin kohdistuvaa kalastusta koskevat tietyt hoitotoimenpiteet on rekrytointivahvuuden mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi tarkistettava vuosittain.

1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä 31 päivään joulukuuta 2007 mennessä hoitosuunnitelmat, jotka koskevat niiden aluevesillä trooliverkoilla, aluksesta vedettävillä nuotilla, rannalta vedettävillä nuotilla, saartopyydyksillä ja pohjaharoilla harjoitettavaa kalastusta. Näihin hoitosuunnitelmiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 4 kohdan ensimmäistä alakohtaa.

2. Jäsenvaltiot voivat myöhemmin laatia muita hoitosuunnitelmia asiaa koskevien tieteellisten tietojen perusteella.

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava hoitosuunnitelmien asianmukaisesta tieteellisestä seurannasta. Erityisesti lyhytikäisiin lajeihin kohdistuvaa kalastusta koskevat tietyt hoitotoimenpiteet on rekrytointivahvuuden mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi tarkistettava vuosittain.

4. Hoitosuunnitelmiin voi sisältyä tämän asetuksen säännöksiä laajempia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on

5. Hoitosuunnitelmiin otettavien toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin ja asetettuun aikatauluun, ja niissä on otettava huomioon

6. Hoitosuunnitelmissa on säädettävä erityiskalastuslupien myöntämisestä asetuksen (EY) N:o 1627/94 mukaisesti.

Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1627/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 10 metriä olevilta aluksilta voidaan vaatia kalastuslupa.

7. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut hoitosuunnitelmat on annettava komissiolle tiedoksi 30 päivään syyskuuta 2007 mennessä, jotta komissio voi esittää niitä koskevia huomautuksia ennen suunnitelmien hyväksymistä. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut hoitosuunnitelmat on annettava komissiolle tiedoksi kuusi kuukautta ennen suunniteltua voimaantulopäivää. Komissio toimittaa suunnitelmat muille jäsenvaltioille.

8. Kun jollakin hoitosuunnitelmalla on todennäköisiä vaikutuksia jonkin toisen jäsenvaltion aluksiin, suunnitelma voidaan hyväksyä vasta kun komissiota, kyseistä jäsenvaltiota ja kyseessä olevaa alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa on kuultu asetuksen (EY) N:o 2371/2002 8 artiklan 3–6 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

9. Jos komissio 7 kohdassa tarkoitetun tiedoksi antamisen tai uusien tieteellisten lausuntojen perusteella katsoo, että joko 1 kohdan tai 2 kohdan mukaisesti hyväksytty hoitosuunnitelma ei riitä takaamaan kalavarojen ja ympäristön korkeatasoista suojelua, se voi jäsenvaltiota kuultuaan pyytää sitä muuttamaan suunnitelmaa tai se voi ehdottaa neuvostolle aiheellisia toimenpiteitä kalavarojen ja ympäristön suojelemiseksi.

1. Edellä 9 artiklan 4 ja 6 kohdassa, 10 artiklassa ja 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut prosenttiosuudet lasketaan osuutena kaikkien aluksella lajittelun jälkeen tai purettaessa olevien meren eliöiden elopainosta. Ne voidaan laskea yhden tai useamman edustavan otoksen perusteella.

2. Laskettaessa 1 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia sellaisen aluksen osalta, jolta on siirretty toiseen alukseen meren eliöitä, siirretyt määrät on otettava huomioon.

Ainoastaan ne alusten päälliköt, jotka täyttävät aluspäiväkirjaa asetuksen (ETY) N:o 2847/93 6 artiklan säännösten mukaisesti, saavat siirtää eläviä vesieliöitä toiseen alukseen tai ottaa vastaan kyseisten eliöiden siirtoja toisilta aluksilta.

1. Pohjatroolien, pelagisten troolien, kurenuottien, pintasiimojen, veneellä vedettävien harojen ja hydraulisten pohjaharojen avulla saadut saaliit on purettava ja saatettava myyntiin ensimmäisen kerran vain jossain jäsenvaltioiden nimeämistä satamista.

2. Jäsenvaltioiden on annettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2007 komissiolle tiedoksi luettelo nimetyistä satamista. Komissio toimittaa luettelon muille jäsenvaltioille.

Korvataan asetuksen (ETY) N:o 2847/93 6 artiklan 2 kohdan toinen virke seuraavasti:

”Välimeren kalastuksessa kaikki 8 kohdan mukaisesti laaditussa luettelossa mainittujen aluksella olevien lajien määrät, jotka elopainona ilmaistuna ovat yli 15 kilogrammaa, on merkittävä kalastuspäiväkirjaan.

Laajasti vaeltavien lajien ja pienten pelagisten lajien osalta kuitenkin kalastuspäiväkirjaan on merkittävä kaikki määrät, jotka elopainona ilmaistuna ovat yli 50 kilogrammaa.”

Neuvosto päättää teknisistä toimenpiteistä miekkakalan poikasten suojelemiseksi Välimerellä ennen 31 päivää joulukuuta 2007.

1. Yhteisön alusten pääsyä alueelle, joka ulottuu 25 meripeninkulman päähän Maltan saarten ympärillä olevista perusviivoista (jäljempänä ’hallintovyöhyke’), ja oikeutta käyttää sen kalavaroja säännellään seuraavasti:

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 24 metriä pitkät troolarit saavat kalastaa hallintovyöhykkeen tietyillä, tämän asetuksen liitteessä V olevassa a kohdassa kuvatuilla alueilla seuraavin edellytyksin:

3. Jos 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kokonaiskalastuskapasiteetti ylittää hallintovyöhykkeellä viitejaksolla 2000–2001 toimineiden, kokonaispituudeltaan enintään 24 metriä pitkien troolareiden kokonaiskalastuskapasiteetin (jäljempänä ’viitekalastuskapasiteetti’), komissio jakaa 29 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin ylijäämäosan jäsenvaltioiden kesken lupaa hakevien jäsenvaltioiden edun huomioon ottaen.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettua käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin ylijäämää koskevia erityiskalastuslupia myönnetään ainoastaan aluksiin, jotka sisältyvät tämän artiklan soveltamisajankohtana yhteisön alusrekisteriin.

5. Jos hallintovyöhykkeellä 2 kohdan c alakohdan mukaisesti kalastamaan oikeutettujen troolareiden kokonaiskalastuskapasiteetti ylittää 2 kohdan a alakohdassa säädetyn ylärajan sen vuoksi, että ylärajaa on laskettu 2 kohdan d alakohdassa säädetyn tarkistuksen jälkeen, komissio jakaa käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin jäsenvaltioiden kesken seuraavia perusteita käyttäen:

6. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kurenuotilla ja pitkilläsiimoilla kalastavat alukset sekä 27 artiklan mukaisesti dolfiinia kalastavat alukset saavat toimia hallintovyöhykkeellä. Niillä on oltava asetuksen (EY) N:o 1627/94 7 artiklan mukainen erityiskalastuslupa, ja niiden on sisällyttävä asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittamaan luetteloon yhteisön kalastuslaivastorekisterin mukainen aluksen CFR-numero ja asetuksen (EY) N:o 26/2004 liitteessä I olevan määritelmän mukainen aluksen ulkoinen merkintä. Pyyntiponnistusta kuitenkin valvotaan alueen kalastuksen kestävyyden turvaamiseksi.

7. Hallintovyöhykkeellä 2 kohdan mukaisesti kalastamaan oikeutetun troolarin, jolla ei ole satelliittiseurantalaitteita, päällikön on ilmoitettava sekä omille viranomaisilleen että rannikkovaltion viranomaisille jokainen aluksen vyöhykkeelle saapuminen ja siltä poistuminen.

2. Vyöhykkeellä dolfiininkalastusta harjoittavien alusten lukumäärä saa olla enintään 130.

3. Maltan viranomaiset vahvistavat kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä kalastettaessa noudatettavat reitit ja jakavat ne yhteisön kalastusaluksille viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Muiden valtioiden kuin Maltan lipun alla purjehtivat yhteisön alukset eivät saa toimia 12 meripeninkulman alueen sisäpuolella.

Komissio laatii 29 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen arviointiperusteet, joita noudatetaan reittien varmistamisessa ja jakamisessa kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä kalastamista varten.

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, neuvosto toimii perustamissopimuksen 37 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen 26 ja 27 artiklan soveltamisesta annetaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Muutokset liitteisiin tehdään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VI esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

Tämä asetus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tekniset edellytykset lisäkkeiden kiinnittämiselle trooleihin ja troolien takiloinnille

Pohjaharojen leveys saa olla sienieläinten pyyntiin tarkoitettuja haroja lukuun ottamatta enintään 3 metriä.

►C2 Pyydyksen verkko-osan pituus saa olla enintään ◄ 800 metriä ja verkon korkeus enintään 120 metriä, tonnikalanuottia lukuun ottamatta.

Aluksella ei saa säilyttää eikä siltä saa laskea veteen yli 250 sulkupyydystä alusta kohden.

Yhdellä aluksella ei saa säilyttää eikä siltä saa laskea veteen enempää kuin

Trooliverkkojen kohopaulojen, pohjaköysien, kehän tai ympärysmitan enimmäismittoja koskevat tekniset määritelmät sekä monirikitrooleissa olevien verkkojen enimmäismäärät annetaan lokakuuhun 2007 mennessä tämän asetuksen 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Tieteellinen nimi	Lajin yleisnimi	Alin mitta
1. Kalat
Dicentrarchus labrax	meribassi	25 cm
Diplodus annularis	rengassargi	12 cm
Diplodus puntazzo	nokkasargi	18 cm
Diplodus sargus	isosargi	23 cm
Diplodus vulgaris	kaulussargi	18 cm
Engraulis encrasicolus (1)	sardelli	9 cm
Epinephelus spp.	meriahvenet	45 cm
Lithognathus mormyrus	marmoripagelli	20 cm
Merluccius merluccius (3)	kummeliturska	20 cm
Mullus spp.	mullot	11 cm
Pagellus acarne	pagelli	17 cm
Pagellus bogaraveo	pilkkupagelli	33 cm
Pagellus erythrinus	punapagelli	15 cm
Pagrus pagrus	pargo	18 cm
Polyprion americanus	hylkyahven	45 cm
Sardina pilchardus (2)	sardiini	11 cm
Scomber spp.	japaninmakrilli	18 cm
Solea vulgaris	kielikampela	20 cm
Sparus aurata	kultaotsa-ahven	20 cm
Trachurus spp.	piikkimakrillit	15 cm
2. Äyriäiset
Homarus gammarus	hummeri	300 mm KP105 mm SP
Nephrops norvegicus	keisarihummeri	20 mm SP70 mm KP
Palinuridae	langusti	90 mm SP
Parapenaeus longirostris	katkarapu	20 mm SP
3. Nilviäiset
Pecten jacobeus	kampasimpukka	10 cm
Venerupis spp.	mattosimpukka	25 mm
Venus spp.	venussimpukka	25 mm
(1) Sardelli: jäsenvaltiot voivat muuttaa alimman mitan 110 yksilöksi kilogrammassa. (2) Sardiini: jäsenvaltiot voivat muuttaa alimman mitan 55 yksilöksi kilogrammassa. (3) Kummeliturska: 31 päivään joulukuuta 2008 saakka sallitaan kuitenkin vaihteluväli, joka on 15 prosenttia painosta 15–20 cm:n pituiselle kummeliturskalle. Yksittäisten alusten merellä tai purkamispaikassa on noudatettava tätä vaihteluväliä ja sitä on noudatettava myös ensimmäisessä purkamisen jälkeisessä myyntipaikassa ja sen jälkeen koti- ja ulkomaankaupassa. KP = kokonaispituus; SP = selkäkilven pituus.

a) Sallitut troolikalastusalueet Maltan saarten ympärillä: maantieteelliset koordinaatit

Vyöhyke A	Vyöhyke H
A1 — 36,0172oN, 14,1442oE	H1 — 35,6739oN, 14,6742oE
A2 — 36,0289oN, 14,1792oE	H2 — 35,4656oN, 14,8459oE
A3 — 35,9822oN, 14,2742oE	H3 — 35,4272oN, 14,7609oE
A4 — 35,8489oN, 14,3242oE	H4 — 35,5106oN, 14,6325oE
A5 — 35,8106oN, 14,2542oE	H5 — 35,6406oN, 14,6025oE
A6 — 35,9706oN, 14,2459oE
Vyöhyke B	Vyöhyke I
B1 — 35,7906oN, 14,4409oE	I1 — 36,1489oN, 14,3909oE
B2 — 35,8039oN, 14,4909oE	I2 — 36,2523oN, 14,5092oE
B3 — 35,7939oN, 14,4959oE	I3 — 36,2373oN, 14,5259oE
B4 — 35,7522oN, 14,4242oE	I4 — 36,1372oN, 14,4225oE
B5 — 35,7606oN, 14,4159oE
B6 — 35,7706oN, 14,4325oE
Vyöhyke C	Vyöhyke J
C1 — 35,8406oN, 14,6192oE	J1 — 36,2189oN, 13,9108oE
C2 — 35,8556oN, 14,6692oE	J2 — 36,2689oN, 14,0708oE
C3 — 35,8322oN, 14,6542oE	J3 — 36,2472oN, 14,0708oE
C4 — 35,8022oN, 14,5775oE	J4 — 36,1972oN, 13,9225oE
Vyöhyke D	Vyöhyke K
D1 — 36,0422oN, 14,3459oE	K1 — 35,9739oN, 14,0242oE
D2 — 36,0289oN, 14,4625oE	K2 — 36,0022oN, 14,0408oE
D3 — 35,9989oN, 14,4559oE	K3 — 36,0656oN, 13,9692oE
D4 — 36,0289oN, 14,3409oE	K4 — 36,1356oN, 13,8575oE
	K5 — 36,0456oN, 13,9242oE
Vyöhyke E	Vyöhyke L
E1 — 35,9789oN, 14,7159oE	L1 — 35,9856oN, 14,1075oE
E2 — 36,0072oN, 14,8159oE	L2 — 35,9956oN, 14,1158oE
E3 — 35,9389oN, 14,7575oE	L3 — 35,9572oN, 14,0325oE
E4 — 35,8939oN, 14,6075oE	L4 — 35,9622oN, 13,9408oE
E5 — 35,9056oN, 14,5992oE
Vyöhyke F	Vyöhyke M
F1 — 36,1423oN, 14,6725oE	M1 — 36,4856oN, 14,3292oE
F2 — 36,1439oN, 14,7892oE	M2 — 36,4639oN, 14,4342oE
F3 — 36,0139oN, 14,7892oE	M3 — 36,3606oN, 14,4875oE
F4 — 36,0039oN, 14,6142oE	M4 — 36,3423oN, 14,4242oE
	M5 — 36,4156oN, 14,4208oE
Vyöhyke G	Vyöhyke N
G1 — 36,0706oN, 14,9375oE	N1 — 36,1155oN, 14,1217oE
G2 — 35,9372oN, 15,0000oE	N2 — 36,1079oN, 14,0779oE
G3 — 35,7956oN, 14,9825oE	N3 — 36,0717oN, 14,0264oE
G4 — 35,7156oN, 14,8792oE	N4 — 36,0458oN, 14,0376oE
G5 — 35,8489oN, 14,6825oE	N5 — 36,0516oN, 14,0896oE
	N6 — 36,0989oN, 14,1355oE

b) 200 metrin syvyyskäyrän joidenkin kauttakulkupisteiden maantieteelliset koordinaatit 25 meripeninkulman hallintovyöhykkeellä

ID	Leveys	Pituus
1	36,3673oN	14,5540oE
2	36,3159oN	14,5567oE
3	36,2735oN	14,5379oE
4	36,2357oN	14,4785oE
5	36,1699oN	14,4316oE
6	36,1307oN	14,3534oE
7	36,1117oN	14,2127oE
8	36,1003oN	14,1658oE
9	36,0859oN	14,152oE
10	36,0547oN	14,143oE
11	35,9921oN	14,1584oE
12	35,9744oN	14,1815oE
13	35,9608oN	14,2235oE
14	35,9296oN	14,2164oE
15	35,8983oN	14,2328oE
16	35,867oN	14,4929oE
17	35,8358oN	14,2845oE
18	35,8191oN	14,2753oE
19	35,7863oN	14,3534oE
20	35,7542oN	14,4316oE
21	35,7355oN	14,4473oE
22	35,7225oN	14,5098oE
23	35,6951oN	14,5365oE
24	35,6325oN	14,536oE
25	35,57oN	14,5221oE
26	35,5348oN	14,588oE
27	35,5037oN	14,6192oE
28	35,5128oN	14,6349oE
29	35,57oN	14,6717oE
30	35,5975oN	14,647oE
31	35,5903oN	14,6036oE
32	35,6034oN	14,574oE
33	35,6532oN	14,5535oE
34	35,6726oN	14,5723oE
35	35,6668oN	14,5937oE
36	35,6618oN	14,6424oE
37	35,653oN	14,6661oE
38	35,57oN	14,6853oE
39	35,5294oN	14,713oE
40	35,5071oN	14,7443oE
41	35,4878oN	14,7834oE
42	35,4929oN	14,8247oE
43	35,4762oN	14,8246oE
44	36,2077oN	13,947oE
45	36,1954oN	13,96oE
46	36,1773oN	13,947oE
47	36,1848oN	13,9313oE
48	36,1954oN	13,925oE
49	35,4592oN	14,1815oE
50	35,4762oN	14,1895oE
51	35,4755oN	14,2127oE
52	35,4605oN	14,2199oE
53	35,4453oN	14,1971oE

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 1626/94	Tämä asetus
1 artiklan 1 kohta	1 artiklan 1 kohta
1 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta	7 artikla, 17 artikla ja 19 artikla
1 artiklan 2 kohdan toinen alakohta	3 artikla
2 artiklan 1 ja 2 kohta	8 artikla
2 artiklan 3 kohta	13 artiklan 5 kohta, 17 artikla ja 19 artikla
3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta	13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 5 kohta
3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta	13 artiklan 5 kohta, 14 artiklan 2 ja 3 kohta ja 19 artikla
3 artiklan 1 kohdan kolmas (1 a) alakohta	4 artikla, 13 artiklan 9 ja 10 kohta ja 19 artikla
3 artiklan 2 kohta	13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 8 kohta ja 19 artikla
3 artiklan 3 kohta	4 artikla, 13 artiklan 10 kohta ja 19 artikla
3 artiklan 4 kohta	13 artiklan 3 ja 7 kohta ja 19 artikla
4 artikla	7 artikla
5 artikla	12 artikla ja liite II
6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohta	9 artiklan 1 ja 2 kohta
6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta	9 artiklan 7 kohta, 14 artiklan 1 ja 3 kohta
6 artiklan 3 kohta	Liite II Määritelmät
7 artikla	22 artikla
8 artiklan 1 ja 3 kohta	15 artikla, liite III ja liite IV
8 a artikla	26 artikla
8 b artikla	27 artikla
9 artikla	1 artiklan 2 kohta
10 a artikla	29 artikla
11 artikla	32 artikla
Liite I	3 artikla ja 4 artikla
Liite II	11 artikla, liite I ja liite II
Liite III	9 artiklan 3, 4 ja 5 kohta
Liite IV	Liite III
Liite V b	Liite V

( 4 ) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

( 6 ) EYVL L 171, 6.7.1994, p. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 813/2004 (EUVL L 185, 24.5.2004, s. 1).

( 7 ) EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

( 8 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

( 10 ) EYVL L 318, 7.12.1984, s. 23, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2122/89 (EYVL L 203, 15.7.1989, s. 21).

( 11 ) EYVL L 137, 19.5.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 831/2004 (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 33).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011,	L 347	44	30.12.2011

►C1	Oikaisu, EYV L 036, 8.2.2007, s. 6 (1967/2006)
►C2	Oikaisu, EYV L 196, 28.7.2011, s. 42 (1967/2006)

Kuvio 2	Kuvio 3

(Nephrops) Keisarihummeri	(Homarus) Hummeri
a) Selkäkilven pituus b) Kokonaispituus