Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, Jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, ( 1 )

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, ( 2 )

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhä useampi yhteisössä merkitty ja mainostettu elintarvike on varustettu ravitsemus- ja terveysväittein. Kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi ja kuluttajien valinnan helpottamiseksi markkinoille saatettujen tuotteiden, maahantuodut tuotteet mukaan lukien, olisi oltava turvallisia ja asianmukaisin merkinnöin varustettuja. Monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio on hyvän terveyden edellytys ja yksittäisillä tuotteilla on vain suhteellinen merkitys kokonaisruokavalion kannalta.

(2)

Tällaisia väitteitä koskevien kansallisten säännösten väliset erot saattavat estää elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden ja luoda eriarvoisia kilpailuolosuhteita. Ne vaikuttavat siten suoraan sisämarkkinoiden toimintaan. Tästä syystä on tarpeen hyväksyä yhteisön tasolla elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä koskevat säännöt.

(3)

Yleiset merkintäsäännökset sisältyvät myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/13/EY ( 3 ). Direktiivissä 2000/13/EY kielletään yleisesti sellaisten tietojen käyttö, jotka voivat johtaa ostajaa harhaan tai joissa esitetään elintarvikkeella olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia. Tällä asetuksella olisi täydennettävä direktiivin 2000/13/EY yleisiä periaatteita ja vahvistettava erityissäännökset sellaisia elintarvikkeita koskevien ravitsemus- ja terveysväitteiden käytölle, jotka toimitetaan kuluttajille sellaisinaan.

(4)

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin kaupallisessa viestinnässä esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin, myös muun muassa elintarvikkeiden yleisluonteiseen mainontaan ja myynninedistämiskampanjoihin, jotka saattavat olla julkisten viranomaisten kokonaisuudessaan tai osittain tukemia. Sitä ei olisi sovellettava ei-kaupallisessa viestinnässä esitettyihin väitteisiin, kuten julkisten terveysviranomaisten ja elinten antamaan ravitsemusohjaukseen tai -neuvontaan, eikä lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuvaan ei-kaupalliseen viestintään ja tiedotukseen. Tätä asetusta olisi myös sovellettava tavaramerkkeihin ja muihin tuotenimiin, jotka voidaan tulkita ravitsemus- tai terveysväitteiksi.

(5)

Yleisluonteiset ilmaisut (nimitykset), joita on perinteisesti käytetty tietyn elintarvike- tai juomaryhmän sellaisen erityisominaisuuden ilmoittamiseen, jolla saattaa olla vaikutusta ihmisten terveyteen, kuten ”ruuansulatusta edistävä” ja ”yskänpastillit”, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(6)

Väitteet elintarvikkeiden muista kuin hyödyllisistä ravitsemusominaisuuksista eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Niiden jäsenvaltioiden, jotka aikovat ottaa käyttöön tällaisia väitteitä koskevan kansallisen järjestelmän, olisi ilmoitettava tällaisista järjestelmistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY ( 4 ) mukaisesti.

(7)

Codex Alimentarius -komissio hyväksyi kansainvälisellä tasolla väitteiden käyttöä koskevat yleiset suuntaviivat vuonna 1991 ja ravitsemusväitteiden käyttöä koskevat suuntaviivat vuonna 1997. Codex Alimentarius -komissio on vuonna 2004 hyväksynyt muutoksen viimeksi mainittuihin suuntaviivoihin. Kyseinen muutos koskee terveysväitteiden sisällyttämistä vuonna 1997 annettuihin suuntaviivoihin. Codex-suuntaviivoissa esitetyt määritelmät ja ehdot otetaan tässä yhteydessä asianmukaisesti huomioon.

(8)

Mahdollisuus käyttää väitettä '”vähärasvainen”' levitettäviä ravintorasvoja koskevista vaatimuksista 5 päivänä joulukuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2991/94 ( 5 ) tarkoitetuista levitettävistä ravintorasvoista olisi mukautettava tämän asetuksen säännöksiin mahdollisimman pian. Siihen asti asetusta (EY) N:o 2991/94 sovelletaan tuotteisiin, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.

(9)

On olemassa useita ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia omaavia ravintoaineita ja muita aineita, kuten vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet, aminohapot, välttämättömät rasvahapot, ravintokuidut sekä erilaiset kasvit ja yrttiuutteet, joita elintarvikkeet voivat sisältää ja joista voidaan esittää väitteitä. Tästä syystä olisi vahvistettava kaikkiin elintarvikkeita koskeviin väitteisiin sovellettavat yleiset periaatteet. Näin voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso ja antaa kuluttajille tarvittavat tiedot tietoisten valintojen tekemiseksi sekä luoda elintarviketeollisuudelle yhtäläiset kilpailuolosuhteet.

(10)

Kuluttajat saattavat luulla väittein mainostetuilla elintarvikkeilla olevan ravitsemuksellisia, fysiologisia tai muita terveyteen liittyviä etuja verrattuna vastaaviin tai muihin tuotteisiin, joihin tällaisia ravintoaineita ja muita aineita ei lisätä. Tämä saattaa kannustaa kuluttajia tekemään valintoja, jotka vaikuttavat yksittäisten ravintoaineiden tai muiden aineiden kokonaissaantiin tavalla, joka on vastoin tieteellisiä suosituksia. Tämän mahdollisen epätoivottavan vaikutuksen torjumiseksi on aiheellista asettaa eräitä rajoituksia väittein varustetuille tuotteille. Tältä osin sellaiset seikat kuin tiettyjen aineiden osuus tuotteessa tai tuotteen ravintosisältöprofiili, ovat asianmukaisia perusteita sen ratkaisemiseksi, voidaanko tuotteeseen liittää väitteitä. Vaikka tällaisten perusteiden käyttö kansallisella tasolla on perusteltua, koska kuluttajat voivat sen ansiosta tehdä tietoisia ravitsemukseen liittyviä valintoja, siitä todennäköisesti aiheutuisi yhteisön sisäisen kaupan esteitä, minkä vuoksi perusteet olisi yhdenmukaistettava yhteisön tasolla. Terveyttä koskevat tiedot ja sitä koskeva viestintä, joilla tuetaan kansallisen viranomaisen tai yhteisön ilmoituksia alkoholin väärinkäytön vaaroista, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(11)

Käyttämällä ravintosisältöprofiileja perusteena pyrittäisiin välttämään tilanteet, joissa ravitsemus- tai terveysväitteillä peitetään elintarvikkeen yleinen ravitsemuksellinen status, mikä voisi johtaa kuluttajaa harhaan hänen pyrkiessään tekemään tasapainoisen ruokavalion mukaisia terveellisiä valintoja. Tässä asetuksessa esitettyjen ravintosisältöprofiilien tarkoituksena olisi oltava ainoastaan säätää edellytyksistä, joiden vallitessa väitteitä voidaan esittää. Niiden olisi perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön ruokavalion ja terveyden välisestä yhteydestä. Ravintosisältöprofiilien olisi kuitenkin mahdollistettava myös uusien tuotteiden kehittäminen, ja niissä olisi otettava huomioon ruokailutottumusten ja -tapojen vaihtelevuus sekä se, että yksittäisillä tuotteilla voi olla tärkeä merkitys kokonaisruokavalion kannalta.

(12)

Ravintosisältöprofiileja vahvistettaessa olisi otettava huomioon eri ravintoaineiden ja muiden sellaisten aineiden määrät, joilla on ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia. Tämä koskee erityisesti rasvaa, tyydyttyneitä rasvahappoja, transrasvahappoja, suolaa/natriumia ja sokereita, joiden osuus kokonaisruokavaliosta ei suositusten mukaan saisi olla liian suuri, sekä monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, muita saatavilla olevia hiilihydraatteja kuin sokereita, vitamiineja, kivennäisaineita, proteiineja ja ravintokuituja. Ravintosisältöprofiilia määriteltäessä olisi otettava huomioon eri elintarvikeryhmät sekä niiden osuus kokonaisruokavaliossa ja merkitys sille ja jäsenvaltioissa esiintyvät erilaiset ravitsemus- ja kulutustottumukset olisi myös otettava asianmukaisesti huomioon. Eräiden elintarvikkeiden tai elintarvikeryhmien osalta vapautukset vahvistettujen ravintosisältöprofiilien noudattamisvaatimuksesta voivat olla tarpeen riippuen siitä, mikä asema ja merkitys elintarvikkeella tai elintarvikeryhmällä on väestön ruokavaliossa. Tämä olisi teknisesti monimutkaista, ja asianomaisten toimenpiteiden hyväksyminen olisi annettava komission tehtäväksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen neuvot huomioon ottaen.

(13)

Tässä asetuksessa juomina ei pidetä ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY ( 6 ) määriteltyjä ravintolisiä, jotka ovat nestemäisessä muodossa ja sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia.

(14)

Muutamissa jäsenvaltioissa käytetään elintarvikkeiden merkinnässä ja mainonnassa useita erilaisia väitteitä aineista, joilla ei ole osoitettu olevan myönteisiä ominaisuuksia tai joiden osalta ei ole riittävää tieteellistä yhteisymmärrystä. On tarpeen varmistaa, että aineilla, joista esitetään väitteitä, on osoitettu olevan suotuisia ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia.

(15)

Esitettyjen väitteiden oikeellisuuden varmistamiseksi lopputuotteen on sisällettävä riittävästi ainetta, jota väite koskee, tai aineen tulee puuttua tuotteesta taikka sitä on oltava siinä sopivan vähän, jotta se tuottaa väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen. Aineen olisi myös oltava sellainen, että elimistö voi sitä hyödyntää. Soveltuvissa tapauksissa merkittävä määrä ainetta, joka tuottaa väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen, olisi lisäksi saatava elintarvikemäärästä, joka kohtuudella voidaan edellyttää käytettävän.

(16)

On tärkeää, että kuluttajat ymmärtävät elintarvikkeita koskevien väitteiden sisällön, ja on tarpeen suojella kaikkia kuluttajia harhaanjohtavilta väitteiltä. Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY ( 7 ) säätämisestä alkaen Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin ratkaistessaan mainontaa koskevia asioita katsonut tarpeelliseksi tarkastella vaikutusta kuvitteelliseen, tyypilliseen kuluttajaan. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja tässä asetuksessa edellytettyjen suojelutoimenpiteiden tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi tässä asetuksessa otetaan mittapuuksi yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukainen kohtuullisen valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät. Lisäksi se sisältää myös säännöksiä, joilla estetään sellaisten kuluttajien hyväksikäyttö, jotka erityispiirteidensä vuoksi ovat erityisen alttiita harhaanjohtaville väitteille. Jos väite on erityisesti suunnattu jollekin tietylle kuluttajaryhmälle, kuten lapsille, on toivottavaa, että väitteen vaikutusta arvioidaan kyseiseen ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön kannalta. Keskivertokuluttaja ei ole tilastollinen mittapuu. Kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen käytettävä omaa harkintakykyään keskivertokuluttajan tyypillisen reaktion arvioimiseksi kussakin tapauksessa.

(17)

Tieteellisen näytön olisi oltava ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön tärkein näkökohta, ja väitteitä käyttävien elintarvikealan toimijoiden olisi perusteltava ne. Väite olisi näytettävä tieteellisesti toteen ottamalla huomioon kaikki saatavilla olevat tieteelliset tiedot ja arvioimalla todistusaineistoa.

(18)	Ravitsemus- tai terveysväitettä ei pitäisi käyttää, jos se ei ole ravitsemusta tai terveyttä koskevien yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukainen tai jos se rohkaisee elintarvikkeen liialliseen käyttöön tai ei ota sitä huomioon tai väheksyy hyviä ravitsemuskäytäntöjä.

(19)

Kun otetaan huomioon ravitsemus- ja terveysväittein varustettuihin elintarvikkeisiin liitetty myönteinen kuva ja näiden elintarvikkeiden mahdollinen vaikutus ruokailutottumuksiin ja ravintoaineiden kokonaissaantiin, kuluttajienolisi voitava arvioida niiden yleistä ravitsemuksellista laatua. Siksi ravintoarvomerkintöjen olisi oltava pakollisia ja ne olisi ulotettava kaikkiin terveysväittein varustettuihin elintarvikkeisiin.

(20)

Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24 päivänä syyskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/496/ETY ( 8 ) on yleiset säännökset ravintoarvomerkinnöistä. Kyseisen direktiivin mukaan ravintoarvomerkinnän pitäisi olla pakollinen silloin kun ravitsemusväite esitetään pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa, yleisluonteista mainontaa lukuun ottamatta. Jos ravitsemusväite koskee sokereita, tyydyttyneitä rasvahappoja, ravintokuituja tai natriumia, annettavien tietojen olisi oltava ryhmän 2 tiedot sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 90/496/ETY 4 artiklan 1 kohdassa. Korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi tätä ryhmän 2 tietojen esittämisvelvollisuutta olisi noudatettava tarvittavin muutoksin aina kun esitetään terveysväite, yleisluonteista mainontaa lukuun ottamatta.

(21)

Lisäksi sallituista ravitsemusväitteistä ja niiden käytön edellytyksistä olisi laadittava luettelo, jonka olisi perustuttava sellaisiin tällaisia väitteitä koskeviin käytön edellytyksiin, jotka on hyväksytty kansallisella tai kansainvälisellä tasolla ja joista on säädetty yhteisön lainsäädännössä. Kaikkien niiden väitteiden osalta, joiden katsotaan merkitsevän kuluttajan kannalta samaa kuin edellä mainittuun luetteloon sisältyvien ravitsemusväitteiden, olisi noudatettava siinä esitettyjä käytön edellytyksiä. Esimerkiksi vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämiseen liittyvien väitteiden, kuten ”sisältää …”, ”… vakioitu”, ”lisätty…” ja ”täydennetty…”, olisi noudatettava väitteelle ”… lähde” asetettuja edellytyksiä. Luetteloa olisi ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. Kun on kyse vertailevista väitteistä, loppukuluttajalle on myös ilmoitettava selkeästi, mitkä tuotteet ovat vertailun kohteina.

(22)

Tiettyjä erityisruokavalioita noudattaville kuluttajaryhmille suunnattuja väitteitä, kuten ”laktoositon” ja ”gluteeniton”, koskevia edellytyksiä olisi käsiteltävä erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/398/ETY ( 9 ). Mainitussa direktiivissä säädetään myös mahdollisuudesta ilmaista tavanomaiseen kulutukseen tarkoitettujen elintarvikkeiden soveltuvuus kyseisten kuluttajaryhmien käyttöön, jos elintarvikkeet täyttävät tällaisen maininnan edellytykset. Kunnes tällaisen maininnan edellytyksistä säädetään yhteisön tasolla, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa asiaankuuluvia kansallisia toimenpiteitä.

(23)

Terveysväitteet olisi hyväksyttävä käytettäviksi yhteisössä vain, jos niitä on arvioitu tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti. Näiden väitteiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi tehtävä tällaiset arvioinnit. Hakijan olisi voitava pyynnöstä saada tutustua hakemustaan koskeviin asiakirjoihin, jotta hän voi tarkistaa käsittelyn tilan.

(24)

On olemassa monia muita kuin ravitsemusta koskevia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa psykologisiin ja käyttäytymiseen liittyviin toimintoihin. Näistä toiminnoista tiedottaminen on siten hyvin monimutkaista, ja on vaikeaa muotoilla kattava, todenmukainen ja merkityksellinen sanoma tiivistetysti elintarvikkeiden merkinnässä ja mainonnassa käytettävään väitteeseen. Siksi on asianmukaista edellyttää tieteellistä näyttöä, kun käytetään psykologisia ja käyttäytymiseen liittyviä väitteitä.

(25)

Ottaen huomioon laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergiaisista elintarvikkeista 26 päivänä helmikuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/8/EY ( 10 ), jossa säädetään, että kyseisen direktiivin piiriin kuuluvien tuotteiden merkinnässä, esillepanossa ja mainonnassa ei saa viitata niiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvan laihtumisen nopeuteen tai määrään, katsotaan asianmukaiseksi laajentaa tämä rajoitus koskemaan kaikkia elintarvikkeita.

(26)

Terveysväitteisiin, joissa ei viitata sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen ja jotka perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, olisi sovellettava toisenlaista arviointi- ja hyväksyntämenettelyä. Siksi on tarpeen hyväksyä näitä sallittuja väitteitä koskeva yhteisön luettelo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuulemisen jälkeen. Lisäksi ne terveysväitteet, jotka perustuvat uuteen tieteelliseen näyttöön, olisi innovoinnin edistämiseksi käsiteltävä nopeutettua hyväksymismenettelyä noudattaen.

(27)

Tieteen ja tekniikan kehityksen tasalla pysymiseksi edellä tarkoitettua luetteloa olisi tarvittaessa tarkistettava viipymättä. Tällainen tarkistaminen on tekninen täytäntöönpanotoimenpide, ja sitä koskevat päätökset olisi annettava komission tehtäväksi menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi.

(28)

Ruokavalio on yksi niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat tiettyjen ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Muut tekijät kuten ikä, geneettinen taipumus, liikunnan määrä, tupakan ja muiden päihteiden käyttö, ympäristötekijät ja stressi voivat myös vaikuttaa ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Siksi olisi sovellettava erityisiä merkintävaatimuksia väitteisiin, jotka koskevat sairauden riskin vähentämistä.

(29)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnossa ja sitä seuraavissa menettelyissä olisi otettava huomioon terveysväitteiden sanamuoto ja esitystapa, jotta voitaisiin varmistaa terveysväitteiden oikeellisuus, selkeys sekä luotettavuus ja jotta terveysväitteistä olisi kuluttajille hyötyä terveellisen ruokavalion valinnassa.

(30)	Joissakin tapauksissa tieteellinen riskinarviointi ei yksinään riitä tuottamaan kaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevan päätöksen olisi perustuttava. Siksi olisi otettava huomioon muut tarkasteltavana olevan asian kannalta perustellut tekijät.

(31)	Avoimuuden vuoksi ja jo arvioituja väitteitä koskevien hakemusten toistumisen välttämiseksi komission olisi perustettava julkinen rekisteri, joka sisältää tällaisten väitteiden luettelot, ja pidettävä se ajan tasalla.

(32)

Maatalouselintarviketeollisuuden tutkimuksen ja kehityksen edistämiseksi on tarkoituksenmukaista suojella investointeja, joita innovoijat ovat tehneet kerätessään tietoja hakemuksensa tueksi tämän asetuksen mukaisesti. Tämä suojelu olisi kuitenkin rajattava ajallisesti, jotta vältetään tutkimusten ja kokeiden tarpeeton toistaminen ja jotta helpotetaan pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää väitteitä, sillä niillä on harvoin tutkimustoiminnan harjoittamiseen tarvittavia taloudellisia varoja.

(33)

Pk-yritykset tuovat tärkeää lisäarvoa Euroopan elintarviketeollisuudelle laadun myötä ja erilaisten ravitsemustottumusten säilyttämisen osalta. Tämän asetuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi huolehdittava oikea-aikaisesti asianmukaisen teknisen tuen ja välineistön saatavuudesta erityisesti pk-yrityksille.

(34)	Väittein varustettujen elintarvikkeiden erityisluonteen vuoksi valvontaelimillä tavanomaisesti saatavilla olevien keinojen ohella olisi oltava käytettävissä lisävälineitä näiden tuotteiden tehokkaan valvonnan helpottamiseksi.

(35)	Asiamukaiset siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta elintarvikealan toimijat voivat mukautua tämän asetuksen vaatimuksiin.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen ravitsemus- ja terveysväitteiden osalta samalla kun huolehditaan kuluttajansuojan korkeasta tasosta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(37)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 11 ) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1. Tällä asetuksella lähennetään jäsenvaltioissa annettujen ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja kuluttajansuojan korkea taso.

2. Tätä asetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin.

Jäljempänä 7 artiklaa ja 10 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa ei sovelleta, kun on kyse pakkaamattomista elintarvikkeista (hedelmien, vihannesten ja leivän kaltaiset tuoretuotteet mukaan lukien), jotka on asetettu myyntiin loppukuluttajille tai suurtalouksille, tai myyntipisteessä ostajan pyynnöstä pakatuista elintarvikkeista tai välitöntä myyntiä varten ennalta pakatuista elintarvikkeista. Kansallisia säännöksiä voidaan soveltaa, kunnes hyväksytään yhteisön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös sitä täydentämällä, 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Asetusta sovelletaan myös ravintoloihin, sairaaloihin, kouluihin, ruokaloihin ja muihin vastaaviin suurtalouksiin toimitettaviin elintarvikkeisiin.

3. Elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esiintyvää tavaramerkkiä, tuotenimeä tai kuvitteellista nimeä, jota voidaan pitää ravitsemus- tai terveysväitteenä, voidaan käyttää ilman tämän asetuksen mukaisia hyväksymismenettelyjä edellyttäen, että kyseiseen tavaramerkkiin tai nimeen on liitetty näissä pakkausmerkinnöissä tai tässä esillepanossa tai mainonnassa käytetty tämän asetuksen säännöksiä vastaava ravitsemus- tai terveysväite.

4. Edellä olevasta 3 kohdasta, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, voidaan poiketa 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen asianomaisten elintarvikealan toimijoiden pyynnöstä sellaisten yleisluonteisten ilmausten (nimitysten) osalta, joita on perinteisesti käytetty osoittamaan elintarvike- tai juomaryhmän sellainen erityisominaisuus, jolla saattaa olla vaikutusta ihmisten terveyteen. Pyyntö lähetetään jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, joka toimittaa sen viipymättä komissiolle. Komissio hyväksyy ja julkistaa elintarviketeollisuuden toimijoita koskevat säännöt, joiden mukaisesti kyseiset pyynnöt on esitettävä, jotta varmistetaan, että pyyntö käsitellään avoimesti ja kohtuullisessa ajassa.

5. Tällä asetuksella ei rajoiteta seuraavien yhteisön säännösten soveltamista:

Ravitsemus- ja terveysväitteitä voidaan käyttää yhteisön markkinoille saatettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa vain, jos ne ovat tämän asetuksen säännösten mukaisia.

1. Komissio vahvistaa viimeistään 19 päivänä tammikuuta 2009 ravintosisältöprofiilit, poikkeukset mukaan luettuina, joita elintarvikkeiden tai eräiden elintarvikeryhmien on vastattava, jotta niiden yhteydessä voidaan esittää ravitsemus- tai terveysväitteitä, sekä elintarvikkeita tai elintarvikeryhmiä koskevien, ravintosisältöprofiileihin perustuvien ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön edellytykset. Tällaisista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Elintarvikkeiden ja/tai eräiden elintarvikeryhmien ravintosisältöprofiilit vahvistetaan ottaen huomioon erityisesti:

Ravintosisältöprofiilien on perustuttava tieteelliseen tietoon ruokavaliosta ja ravitsemuksesta ja niiden yhteydestä terveyteen.

Määritellessään ravintosisältöprofiileja komissio pyytää viranomaista antamaan 12 kuukauden kuluessa asianmukaiset tieteelliset lausunnot erityisesti seuraavista asioista:

Määritellessään ravintosisältöprofiileja komissio kuulee sidosryhmiä, erityisesti elintarvikealan toimijoita ja kuluttajajärjestöjä.

Ravintosisältöprofiilit ja niiden käytön edellytykset, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, on ajantasaistettava tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja sidosryhmien, erityisesti elintarvikealan toimijoiden ja kuluttajajärjestöjen, kuulemisen jälkeen.

3. Juomiin, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia, ei saa liittää terveysväitettä.

Ravitsemusväitteiden osalta sallitaan ainoastaan väitteet, joissa viitataan vähäiseen alkoholipitoisuuteen tai alkoholin määrän vähentämiseen tai yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien energian määrän vähentämiseen.

4. Jos ei ole annettu yhteisön säännöksiä ravitsemusväitteistä, joissa viitataan alhaiseen alkoholipitoisuuteen tai alkoholin tai energian määrän vähentämiseen tai puuttumiseen juomista, jotka tavallisesti sisältävät alkoholia, voidaan soveltaa asiaa koskevia kansallisia säännöksiä perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

5. Toimenpiteistä, jotka koskevat muita kuin 3 kohdassa tarkoitettuja elintarvikkeita tai elintarvikeryhmiä, joiden osalta ravitsemus- tai terveysväitteitä rajoitetaan tai joiden osalta väitteet kielletään, ja joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, voidaan päättää 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja tieteellisen näytön perusteella.

1. Ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttö on sallittua ainoastaan, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

2. Ravitsemus- ja terveysväitteet ovat sallittuja vain, mikäli keskivertokuluttajan voidaan olettaa ymmärtävän väitteessä esitetyt hyödyt.

3. Ravitsemus- ja terveysväitteillä viitataan elintarvikkeisiin, jotka ovat valmiita nautittavaksi valmistajan ohjeiden mukaisesti.

1. Ravitsemus- ja terveysväitteiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jolla ne on osoitettu oikeiksi.

2. Elintarvikealan toimijan, joka esittää ravitsemus- tai terveysväitteen, on perusteltava väitteen käyttö.

3. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää elintarvikealan toimijaa tai henkilöä, joka saattaa tuotteen markkinoille, esittämään kaikki asiaankuuluvat seikat ja tiedot, jotka osoittavat, että tätä asetusta noudatetaan.

Ravintoarvoja koskevat merkinnät ovat pakollisia tuotteissa, joista esitetään ravitsemus- ja/tai terveysväite, lukuun ottamatta yleisluonteista mainontaa. Annettavat tiedot ovat ne, joita tarkoitetaan elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25 päivänä lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1169/2011 ( 16 ) 30 artiklan 1 kohdassa. Jos asetuksen (EU) N:o 1169/2011 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ravintoaineesta esitetään ravitsemus- ja/tai terveysväite, kyseisen ravintoaineen määrä on ilmoitettava mainitun asetuksen 31–34 artiklan mukaisesti.

Jos ravitsemus- tai terveysväite koskee ainetta, jota ei ole mainittu ravintoarvomerkinnässä, sen määrä on ilmoitettava samassa nähtävissä olevassa kentässä ravintoarvomerkinnän kanssa asetuksen (EU) N:o 1169/2011 31, 32 ja 33 artiklan mukaisesti. Aineen määrän ilmoittamiseksi käytettävän mittayksikön on oltava kyseisen yksittäisen aineen kannalta tarkoituksenmukainen.

Jos kyseessä on ravintolisä, tiedot on ilmoitettava direktiivin 2002/46/EY 8 artiklan mukaisesti.

1. Ravitsemusväitteet ovat sallittuja vain, jos ne on lueteltu liitteessä ja ne ovat tässä asetuksessa esitettyjen edellytysten mukaisia.

2. Liitteeseen tehtävät muutokset on hyväksyttävä 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja tarvittaessa viranomaisen kuulemisen jälkeen. Komissio kuulee tarvittaessa sidosryhmiä ja erityisesti elintarvikealan toimijoita ja kuluttajajärjestöjä arvioidakseen, miten kyseiset väittämät havainnoidaan ja ymmärretään.

1. Vertailu on sallittua ainoastaan samaan ryhmään kuuluvien elintarvikkeiden välillä siten, että otetaan huomioon useita kyseiseen ryhmään kuuluvia elintarvikkeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 84/450/ETY soveltamista. Ravintoaineen määrän ja/tai energiasisällön ero on ilmoitettava, ja vertailun on liityttävä samaan elintarvikemäärään.

2. Vertailevissa ravitsemusväitteissä on vertailtava kyseisen elintarvikkeen koostumusta useisiin samaan ryhmään kuuluviin elintarvikkeisiin, joista ei niiden koostumuksen vuoksi voida esittää väitettä, muiden valmistajien tuottamat elintarvikkeet mukaan luettuina.

1. Terveysväitteet ovat kiellettyjä, jolleivät ne täytä II luvun yleisiä edellytyksiä ja tämän luvun erityisiä edellytyksiä, jolleivät ne ole saaneet tämän asetuksen mukaista hyväksyntää ja jolleivät ne sisälly 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin hyväksyttyjen väitteiden luetteloihin.

2. Terveysväitteet ovat sallittuja vain, mikäli pakkausmerkintöihin tai niiden puuttuessa esillepanoon tai mainostamiseen sisältyy seuraavat tiedot:

3. Viittaus ravintoaineesta tai elintarvikkeesta saatavaan yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn yleisen terveyden tai terveyteen liittyvän hyvinvoinnin kannalta on sallittu ainoastaan, jos siihen liittyy 13 tai 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite.

4. Tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat hyväksytään tarvittaessa 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja kuullen tarvittaessa sidosryhmiä, erityisesti elintarvikealan toimijoita ja kuluttajajärjestöjä.

Lääketieteen ja ravinto- ja ravitsemusalan ammattilaisia edustavat kansalliset järjestöt ja terveysalan yleishyödylliset järjestöt

Lääketieteen ja ravinto- ja ravitsemusalan ammattilaisia edustavien kansallisten järjestöjen ja terveysalan yleishyödyllisten järjestöjen antamia suosituksia tai puoltavia lausuntoja koskevien erityisten yhteisön sääntöjen puuttuessa voidaan soveltaa asiaankuuluvia kansallisia sääntöjä perustamissopimuksen määräyksiä noudattaen.

Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet

tai joissa viitataan niihin, ja joihin viitataan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, voidaan esittää ilman 15–19 artiklassa säädettyjä menettelyitä, mikäli

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2008 luettelot 1 kohdassa tarkoitetuista väitteistä sekä niihin sovellettavista edellytyksistä ja viittaukset asiaan liittyviin tieteellisiin perusteluihin.

3. Kuultuaan viranomaista komissio hyväksyy 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen yhteisön luettelon, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, 1 kohdassa tarkoitetuista sallituista väitteistä ja kaikki tarpeelliset näiden väitteiden käyttöä koskevat edellytykset viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2010.

4. Kaikki sellaiset muutokset 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, jotka perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön ja joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, tehdään viranomaisen kuulemisen jälkeen 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen komission omasta aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä.

5. Kaikki 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon tehtävät lisäykset, jotka perustuvat uuteen tieteelliseen näyttöön ja/tai joihin sisältyy pyyntö teollisoikeuden alaisten tietojen suojaamisesta, hyväksytään 18 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, paitsi kun on kyse lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavista väitteistä, jotka hyväksytään 15, 16, 17 ja 19 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Sairauden riskin vähentämistä koskevat väitteet ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet

1. Sen estämättä, mitä direktiivin 2000/13/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, seuraavia väitteitä voidaan esittää, mikäli ne on hyväksytty tämän asetuksen 15, 16, 17 ja 19 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti sisällytettäviksi yhteisön tällaisten sallittujen väitteiden luetteloon kaikkine tarpeellisine näiden väitteiden käyttöä koskevine edellytyksineen:

2. Tässä asetuksessa säädettyjen yleisten edellytysten ja 1 kohdan erityisten edellytysten lisäksi on sairauden riskin vähentämistä koskevien väitteiden osalta pakkausmerkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa ilmoitettava, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä.

1. Jos viitataan tähän artiklaan, hyväksyntää koskeva hakemus on toimitettava seuraavien kohtien mukaisesti.

2. Hakemus on lähetettävä jäsenvaltion kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Kuultuaan viranomaista komissio vahvistaa 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tämän artiklan soveltamissäännöt, hakemuksen laadintaa ja esittämistä koskevat säännöt mukaan luettuina.

5. Komissio huolehtii tiiviissä yhteistyössä viranomaisen kanssa sellaisten asianmukaisten teknisten ohjeiden ja välineiden saatavuudesta, joilla autetaan elintarvikealan toimijoita ja erityisesti pk-yrityksiä laatimaan ja esittämään tieteellistä arviointia koskeva hakemus.

1. Antaessaan lausuntoaan viranomaisen on noudatettava viiden kuukauden määräaikaa asianmukaisen hakemuksen vastaanottamisesta lukien. Mikäli viranomainen pyytää hakijalta lisäselvitystä 2 kohdassa säädetyn mukaisesti, tätä määräaikaa pidennetään enintään kahdella kuukaudella siitä päivämäärästä, jona pyydetyt tiedot vastaanotettiin hakijalta.

2. Viranomainen tai kansallinen toimivaltainen viranomainen viranomaisen välityksellä voi tarvittaessa pyytää hakijaa täydentämään hakemuksessa ilmoitettuja yksityiskohtaisia tietoja asetetussa määräajassa.

4. Mikäli lausunnossa puolletaan terveysväitteen hyväksymistä, lausunnon on sisällettävä seuraavat yksityiskohtaiset tiedot:

5. Viranomainen toimittaa komissiolle, jäsenvaltioille ja hakijalle lausuntonsa, johon sisältyy selvitys terveysväitettä koskevasta viranomaisen arvioinnista ja lausunnon perusteluista sekä tiedoista, joihin lausunto perustuu.

6. Viranomainen julkistaa lausuntonsa asetuksen (EY) N:o 178/2002 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Hakija tai yleisö voi esittää lausunnosta kannanottoja komissiolle 30 päivän kuluessa lausunnon julkistamisesta.

1. Kahden kuukauden kuluessa viranomaisen lausunnon vastaanottamisesta komissio toimittaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle komitealle sallittujen terveysväitteiden luetteloita koskevan päätösluonnoksen, jossa otetaan huomioon viranomaisen lausunto, yhteisön lainsäädäntö ja muut tarkasteltavana olevan asian kannalta perustellut tekijät. Mikäli päätösluonnos poikkeaa viranomaisen lausunnosta, komissio antaa selvityksen eroavaisuuksista.

2. Mikäli päätösluonnoksessa esitetään sallittujen terveysväitteiden luetteloiden muuttamista, siihen sisällytetään 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset tiedot.

3. Lopullinen päätös hyväksymistä koskevasta hakemuksesta, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, tehdään 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Jos komissio kuitenkin ehdottaa hakijan pyytäessä teollisoikeuden alaisten tietojen suojaamista, että väitteen käyttöä rajoitetaan hakijan eduksi,

4. Komissio ilmoittaa päätöksestä hakijalle viipymättä ja julkaisee päätöksen yksityiskohdat Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5. Kaikki elintarvikealan toimijat voivat käyttää 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyviä terveysväitteitä niihin sovellettavien edellytysten mukaisesti, jollei niiden käyttöä ole rajoitettu 21 artiklan säännösten mukaisesti.

6. Hyväksynnän myöntäminen ei vähennä elintarvikealan toimijan siviili- tai rikosoikeudellista vastuuta kyseisen elintarvikkeen osalta.

1. Elintarvikealan toimija, joka aikoo käyttää 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon kuulumatonta terveysväitettä, voi pyytää väitteen sisällyttämistä kyseiseen luetteloon.

2. Sisällyttämispyyntö toimitetaan jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, joka ilmoittaa pyynnön vastaanottamisesta sen lähettäjälle kirjallisesti 14 päivän kuluessa. Ilmoituksessa on mainittava pyynnön vastaanottamisen päivämäärä. Pyynnössä on esitettävä 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä pyynnön perustelut.

3. Asianmukaisesti esitetty 15 artiklan 5 kohdassa annettujen ohjeiden mukainen pyyntö sekä pyynnön esittäjän mahdollisesti toimittamat tiedot on lähetettävä viipymättä viranomaiselle tieteellistä arviointia varten sekä tiedoksi komissiolle ja jäsenvaltioille. Viranomainen antaa lausuntonsa viiden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Kyseistä määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhdellä kuukaudella, mikäli viranomainen pitää tarpeellisena hankkia lisätietoja pyynnön esittäjältä. Siinä tapauksessa pyynnön esittäjän on toimitettava pyydetyt tiedot 15 vuorokauden kuluessa viranomaisen pyynnön vastaanottamisesta.

Edellä 16 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa sekä 5 ja 6 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudatetaan tarvittavin muutoksin.

4. Mikäli viranomainen antaa tieteellisen arvioinnin perusteella lausunnon, jossa se tukee väitteen sisällyttämistä 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, komissio tekee kahden kuukauden kuluessa viranomaisen lausunnon vastaanottamisesta ja jäsenvaltioita kuultuaan pyyntöä koskevan päätöksen, jossa se ottaa huomioon viranomaisen lausunnon, asiaa koskevat yhteisön lainsäädännön säännökset sekä muut tarkasteltavana olevaan kysymykseen vaikuttavat aiheelliset seikat.

5. Mikäli viranomainen antaa lausunnon, jossa ei tueta väitteen sisällyttämistä 4 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, päätös hyväksynnästä, jonka tarkoituksena on tämän asetuksen muiden kuin keskeisten osien muuttaminen sitä täydentämällä, tehdään 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Jos komissio kuitenkin ehdottaa hakijan pyytäessä teollisoikeuden alaisten tietojen suojaamista, että väitteen käyttöä rajoitetaan hakijan eduksi,

Hyväksynnän muuttaminen, sen voimassaolon keskeyttäminen ja sen peruuttaminen

1. Hakija tai johonkin 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuun luetteloon sisältyvän väitteen käyttäjä voi hakea asianomaisen luettelon muuttamista. Tällöin noudatetaan 15–18 artiklassa säädettyä menettelyä tarvittavin muutoksin.

2. Viranomainen antaa omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltion tai komission pyynnöstä lausunnon siitä, onko 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyvä terveysväite edelleen tämän asetuksen mukainen.

Viranomainen toimittaa lausuntonsa välittömästi komissiolle, jäsenvaltioille ja tarvittaessa kyseisen väitteen alkuperäiselle hakijalle. Viranomainen julkistaa lausuntonsa asetuksen (EY) N:o 178/2002 38 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Hakija, väitteen käyttäjä tai yleisö voi esittää lausunnosta kannanottoja komissiolle 30 päivän kuluessa lausunnon julkistamisesta.

Komissio tutkii viranomaisen lausunnon ja kaikki vastaanottamansa kannanotot mahdollisimman nopeasti. Tarvittaessa hyväksyntää muutetaan tai sen voimassaolo keskeytetään taikka se peruutetaan 17 ja 18 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

1. Komissio perustaa yhteisön rekisterin elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä, jäljempänä ”rekisteri”, ja ylläpitää sitä.

Ne terveysväitteet, jotka on hyväksytty teollisoikeuden alaisten tietojen perusteella, kirjataan rekisterin erilliseen liitteeseen yhdessä seuraavien tietojen kanssa:

1. Tieteellisiä tutkimustietoja ja muita 15 artiklan 3 kohdan mukaan hakemukseen liitettäviä tietoja ei saa käyttää myöhemmän hakijan hyödyksi viiden vuoden aikana hyväksymispäivästä lukien, paitsi jos kyseinen hakija on sopinut aiemman hakijan kanssa tällaisen tiedon käytöstä, silloin kun:

2. Ennen 1 kohdassa mainitun viiden vuoden määräajan päättymistä myöhemmällä hakijalla ei ole oikeutta käyttää viittauksia tietoihin, jotka on merkitty aiemman hakijan teollisoikeuksien alaisiksi, ellei komissio erikseen päätä, että terveysväite voitaisiin tai olisi voitu sisällyttää 14 artiklassa tai tapauksen mukaan 13 artiklassa tarkoitettuun luetteloon ilman, että aiemman hakijan tarvitsee tai olisi tarvinnut esittää tätä teollisoikeuden alaista tietoa.

Rajoittamatta perustamissopimuksen ja erityisesti sen 28 ja 30 artiklan soveltamista, jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa tai kieltää tämän asetuksen mukaisten elintarvikkeiden kauppaa tai mainontaa soveltamalla tiettyjä elintarvikkeita tai elintarvikkeita yleensä koskevia väitteitä käsitteleviä kansallisia säännöksiä, joita ei ole yhdenmukaistettu.

1. Mikäli jäsenvaltio katsoo tarpeelliseksi antaa uusia säädöksiä, sen on annettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedoksi suunnitellut toimenpiteet ja niiden perustelut.

2. Komissio kuulee asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklan 1 kohdalla perustettua elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevää pysyvää komiteaa, jäljempänä ”komitea”, jos se pitää kuulemista hyödyllisenä tai jos jokin jäsenvaltio sitä pyytää, ja antaa lausunnon suunnitelluista toimenpiteistä.

3. Kyseinen jäsenvaltio saa toteuttaa suunnitellut toimenpiteet aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua 1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksi antamisesta, edellyttäen että komission lausunto ei ole kielteinen.

Mikäli komission lausunto on kielteinen, komissio määrittää 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ennen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitun määräajan päättymistä, voidaanko suunnitellut toimenpiteet panna täytäntöön. Komissio voi vaatia suunniteltuihin toimenpiteisiin tiettyjä muutoksia.

1. Mikäli jäsenvaltio vakavin perustein epäilee, että väite ei ole tämän asetuksen mukainen tai että 6 artiklassa tarkoitettu tieteellinen näyttö on riittämätöntä, kyseinen jäsenvaltio voi väliaikaisesti keskeyttää väitteen käytön alueellaan.

Jäsenvaltion on ilmoitettava keskeyttämisestä muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä perusteltava keskeyttäminen.

2. Päätös tehdään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tarvittaessa viranomaisen lausunnon saamisen jälkeen.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio voi pitää keskeyttämisen voimassa siihen asti, kunnes 2 kohdassa tarkoitettu päätös on annettu sille tiedoksi.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Sellaisten elintarvikkeiden, joista on esitetty ravitsemus- tai terveysväite, tehokkaan valvonnan helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat vaatia, että valmistaja tai tällaisia elintarvikkeita niiden alueella markkinoille saattava taho antaa markkinoille saattamisesta tiedon toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamalla sille kyseistä tuotetta varten käytettävän pakkausmerkinnän mallin.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 19 päivänä tammikuuta 2013 kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta, erityisesti ravitsemus- tai terveysväitteellä varustettujen elintarvikkeiden markkinoiden kehityksestä ja siitä, miten kuluttajat ymmärtävät väitteet, sekä tekee tarvittaessa muutosehdotuksia. Kertomuksessa arvioidaan myös tämän asetuksen vaikutuksia ruokavaliota koskeviin valintoihin ja sen mahdollisia vaikutuksia liialliseen lihavuuteen ja tarttumattomiin tauteihin.

1. Ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää markkinoille saatettuja tai merkittyjä elintarvikkeita, jotka eivät ole tämän asetuksen mukaisia, voidaan kuitenkin pitää kaupan niiden viimeiseen sallittuun myyntipäivään asti, mutta ei enää 31 päivän heinäkuuta 2009 jälkeen. Mitä tulee 4 artiklan 1 kohdan säännöksiin, elintarvikkeita voidaan pitää kaupan 24 kuukauden ajan asianomaisten ravintosisältöprofiilien ja niiden käytön edellytysten hyväksymisen jälkeen.

2. Tuotteita, joihin liittyy ennen 1 päivää tammikuuta 2005 olemassa olevia tavaramerkkejä tai tuotenimiä, jotka eivät ole tämän asetuksen mukaisia, voidaan markkinoida 19 päivään tammikuuta 2022 saakka, minkä jälkeen sovelletaan tämän asetuksen säännöksiä.

3. Ravitsemusväitteitä, joita jäsenvaltiossa on käytetty niihin sovellettavien kansallisten säännösten mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 2006 ja jotka eivät sisälly liitteeseen, voidaan esittää enintään 19 päivään tammikuuta 2010 saakka elintarvikealan toimijoiden vastuulla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklassa tarkoitettujen turvaamistoimenpiteiden hyväksymistä.

4. Graafisten sekä kuvia tai symboleita sisältävien esitysten muodossa oleviin ja tämän asetuksen yleisiä periaatteita noudattaviin ravitsemusväitteisiin, jotka eivät sisälly liitteeseen ja joita käytetään kansallisissa säännöksissä tai säännöissä määriteltyjen erityisedellytysten ja perusteiden mukaisesti, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

Ravitsemusväitteitä, joita ei hyväksytä tämän menettelyn mukaisesti, voidaan käyttää 12 kuukauden ajan päätöksen tekemisestä.

5. Edellä 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja terveysväitteitä voidaan esittää tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun luettelon hyväksymisen välisenä aikana elintarvikealan toimijoiden vastuulla, mikäli väitteet ovat tämän asetuksen ja niihin sovellettavien kansallisten säännösten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklassa tarkoitettujen turvaamistoimenpiteiden hyväksymistä.

6. ►M2 Muihin kuin 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin terveysväitteisiin, joita on kansallisten säännösten mukaisesti käytetty ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää, sovelletaan seuraavia säännöksiä: ◄

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Väite, jonka mukaan elintarvike on vähäenergiainen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää energiaa enintään 40 kcal (170 kJ)/100 g kiinteiden tai enintään 20 kcal (80 kJ)/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden osalta. Pöytäkäyttöön tarkoitettuihin makeutusaineisiin sovelletaan raja-arvoa 4 kcal (17 kJ)/ annos, joka vastaa makeuttamisominaisuuksiltaan 6 g sakkaroosia (noin 1 tl sakkaroosia).

Väite, jonka mukaan elintarvikkeen energiapitoisuutta on vähennetty, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen energiapitoisuutta on vähennetty vähintään 30 prosenttia. Lisäksi on ilmoitettava se tekijä tai ne tekijät, jonka tai joiden vuoksi elintarvikkeen kokonaisenergiasisältö on vähentynyt.

Väite, jonka mukaan elintarvike on energiaton, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää energiaa enintään 4 kcal (17 kJ)/100 ml. Pöytäkäyttöön tarkoitettuihin makeutusaineisiin sovelletaan raja-arvoa 0,4 kcal (1,7 kJ)/ annos, joka vastaa makeuttamisominaisuuksiltaan 6 g sakkaroosia (noin 1 tl sakkaroosia).

Väite, jonka mukaan elintarvike on vähärasvainen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää rasvaa enintään 3 g/100 g kiinteiden tai 1,5 g/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden (1,8 g/100 ml kevytmaidon) osalta.

Väite, jonka mukaan elintarvike on rasvaton, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää rasvaa enintään 0,5 g/100 g tai 0,5 g/100 ml. Väitteet, jotka on esitetty ”X-prosenttisesti rasvatonta”-muodossa, ovat kuitenkin kiellettyjä.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää vähän tyydyttyneitä rasvoja, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen sisältämien tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärä on enintään 1,5 g/100 g kiinteiden ja 0,75 g/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden osalta niin, että kummassakin tapauksessa tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärän osuus energiasisällöstä on enintään 10 prosenttia.

Väite, jonka mukaan elintarvike ei sisällä tyydyttynyttä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärä on enintään 0,1 g/100 g tai 0,1 g/100 ml.

Väite, jonka mukaan elintarvike on vähäsokerinen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää sokeria enintään 5 g/100 g kiinteiden tai 2,5 g/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden osalta.

Väite, jonka mukaan elintarvike on sokeriton, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää sokeria enintään 0,5 g/100 g tai 0,5 g/100 ml.

Väite, jonka mukaan elintarvikkeeseen ei ole lisätty sokereita, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteeseen ei ole lisätty mono- tai disakkarideja tai muita elintarvikkeita, joita käytetään niiden makeuttavan vaikutuksen vuoksi. Jos sokeria on elintarvikkeessa luontaisesti, pakkauksessa olisi oltava myös seuraava merkintä: ”SISÄLTÄÄ LUONTAISESTI SOKEREITA”.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää vähän natriumia/suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,12 g/100 g tai 0,12 g/100 ml tai vastaavan määrän suolaa. Lukuun ottamatta luontaisia kivennäisvesiä, jotka kuuluvat direktiivin 80/777/ETY soveltamisalaan, vesissä saisi olla natriumia enintään 2 mg/100 ml.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää erittäin vähän natriumia/suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,04 g/100 g tai 0,04 g/100 ml tai vastaavan määrän suolaa. Tätä väitettä ei saa käyttää luontaisista kivennäisvesistä ja muista vesistä.

Väite, jonka mukaan elintarvike ei sisällä natriumia eikä suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,005 g/100 g tai vastaavan määrän suolaa.

Väite, jonka mukaan elintarvikkeeseen ei ole lisätty natriumia/suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteeseen ei ole lisätty natriumia/suolaa tai muita lisättyä natriumia/suolaa sisältäviä ainesosia ja mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,12 g/100 g tai 0,12 g/100 ml tai vastaavan määrän suolaa.

Väite, jonka mukaan elintarvike on kuidun lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5 g/100 kcal.

Väite, jonka mukaan elintarvike on runsaskuituinen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää ravintokuituja vähintään 6 g/100 g tai 3 g/100 kcal.

Väite, jonka mukaan elintarvike on proteiinin lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli vähintään 12 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti proteiinia, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli vähintään 20 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista.

Väite, jonka mukaan elintarvike on vitamiinien ja/tai kivennäisaineiden lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää niitä vähintään direktiivin 90/496/ETY liitteessä määritellyn merkitsevän määrän tai vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 ( 17 ) 6 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten perusteella määräytyvän määrän.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti vitamiineja ja/tai kivennäisaineita, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää vähintään kaksi kertaa enemmän vitamiineja ja/tai kivennäisaineita kuin väitteen ”[VITAMIININ NIMI] ja/tai [KIVENNÄISAINEEN NIMI] lähde” osalta edellytetään.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää ravintoainetta tai muuta ainetta, jonka osalta tässä asetuksessa ei ole säädetty erityisiä edellytyksiä, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote on tämän asetuksen kaikkien soveltuvien säännösten ja erityisesti sen 5 artiklan mukainen. Vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta sovelletaan väitteelle ”… lähde” asetettuja edellytyksiä.

Väite, jonka mukaan yhden tai useamman muun ravintoaineen kuin vitamiinin tai kivennäisaineen määrää on lisätty, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote täyttää väitteelle ”… lähde” asetetut edellytykset ja lisäys on vähintään 30 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna.

Väite, jonka mukaan yhden tai useamman ravintoaineen määrää on vähennetty, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli määrää on vähennetty vähintään 30 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna. Tästä ovat poikkeuksena mikroravintoaineet, joiden osalta hyväksytään 10 prosentin muutos vertailuarvoissa direktiivin 90/496/ETY mukaisesti, sekä natrium tai vastaava suolamäärä, joiden osalta hyväksytään 25 prosentin muutos.

Väite ”tyydyttyneitä rasvoja vähennetty” ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli

Väite ”sokereita vähennetty” ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote, josta väite on esitetty, sisältää saman verran tai vähemmän energiaa kuin vastaava muu tuote.

Väite, jonka mukaan tuote on ”kevyt”, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain samoilla edellytyksillä kuin väite ”vähennetty”. Väitteeseen on myös liitettävä ilmoitus siitä tekijästä tai niistä tekijöistä, jonka tai joiden vuoksi elintarvike on ”kevyt”.

Mikäli elintarvike täyttää luontaisesti ravitsemusväitteen käytölle tässä liitteessä asetetut edellytykset, väitteeseen voidaan liittää määre ”luontaisesti/luontainen”.

Väite, jonka mukaan elintarvike on omega-3-rasvahappojen lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää alfalinoleenihappoa vähintään 0,3 g/100 g ja 0,3 g/100 kcal tai sen sisältämien eikosapentaeenihapon ja dokosaheksaeenihapon yhteismäärä on vähintään 40 mg/100 g ja 40 mg/100 kcal.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää alfalinoleenihappoa vähintään 0,6 g/100 g ja 0,6 g/100 kcal tai sen sisältämien eikosapentaeenihapon ja dokosaheksaeenihapon yhteismäärä on vähintään 80 mg/100 g ja 80 mg/100 kcal.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti kertatyydyttymätöntä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen sisältämistä rasvahapoista vähintään 45 prosenttia on peräisin kertatyydyttymättömästä rasvasta ja kertatyydyttymättömän rasvan osuus tuotteen energiasisällöstä on yli 20 prosenttia.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti monityydyttymätöntä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen sisältämistä rasvahapoista vähintään 45 prosenttia on peräisin monityydyttymättömästä rasvasta ja monityydyttymättömän rasvan osuus tuotteen energiasisällöstä on yli 20 prosenttia.

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti tyydyttymätöntä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli vähintään 70 prosenttia tuotteen sisältämistä rasvahapoista on peräisin tyydyttymättömästä rasvasta ja tyydyttymättömän rasvan osuus tuotteen energiasisällöstä on yli 20 prosenttia.

( 2 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 26. toukokuuta 2005 (EUVL C 117 E, 18.5.2006, s. 187), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 8. joulukuuta 2005 (EUVL C 80 E, 4.4.2006, s. 43), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. toukokuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) sekä neuvoston päätös, tehty 12. lokakuuta 2006.

( 3 ) EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/89/EY (EUVL L 308, 25.11.2003, s. 15).

( 4 ) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

( 6 ) EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2006/37/EY (EUVL L 94, 1.4.2006, s. 32).

( 7 ) EYVL L 250, 19.9.1984, s. 17, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/29/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

( 8 ) EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/120/EY (EUVL L 333, 20.12.2003, s. 51).

( 9 ) EYVL L 186, 30.6.1989, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

( 12 ) EYVL L 229, 30.8.1980, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

( 13 ) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

( 14 ) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 575/2006 (EUVL L 100, 8.4.2006, s. 3).

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 107/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008,	L 39	8	13.2.2008
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 109/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008,	L 39	14	13.2.2008
►M3	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 116/2010, annettu 9 päivänä helmikuuta 2010,	L 37	16	10.2.2010
►M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011,	L 304	18	22.11.2011
►M5	KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1047/2012, annettu 8 päivänä marraskuuta 2012,	L 310	36	9.11.2012