Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOTKA

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 1 ),

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon ( 2 ),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/6/ETY ( 4 ) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Nyt kun mainittua direktiiviä edelleen muutetaan, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY ( 5 ) yhtenä tavoitteena on sallia sellaisten sijoituspalveluyritysten, joilla on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama toimilupa ja joita nämä valvovat, perustaa sivuliikkeitä ja tarjota palvelujaan vapaasti muissa jäsenvaltiossa. Kyseisessä direktiivissä säädetään siis niiden sääntöjen yhteensovittamisesta, jotka koskevat sijoituspalveluyritysten toimiluvan myöntämistä ja sijoituspalveluyritystoiminnan harjoittamista.

(3)

Direktiivissä 2004/39/EY ei kuitenkaan säädetä sijoituspalveluyritysten omia varoja koskevista yhteisistä säännöistä eikä siinä vahvisteta kyseisten yritysten perustamispääoman määrää; siinä ei myöskään säädetä yhteisiä puitteita valvonnalle niiden riskien osalta, joille kyseiset yritykset ovat alttiina.

(4)

On aiheellista saada aikaan ainoastaan keskeinen, tarpeellinen ja riittävä yhdenmukaistaminen, jotta toimilupien ja toiminnan vakauteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroinen tunnustaminen voitaisiin suorittaa. Vastavuoroisen tunnustamisen saavuttamiseksi rahoitusalan sisämarkkinoilla olisi säädettävä toimenpiteistä, joilla sovitetaan yhteen sijoituspalveluyritysten omien varojen määritelmät, niiden perustamispääoman määrän vahvistaminen ja niihin kohdistuvien riskien valvontaa varten tarvittavat yhteiset puitteet.

(5)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli säätää sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin sovellettavista vakavaraisuusvaatimuksista, niiden laskentasäännöistä ja kyseisten laitosten vakavaraisuusvalvonnasta, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(6)	On aiheellista, että perustamispääomalle vahvistetaan erisuuruiset määrät sen mukaan, millaista liiketoimintaa sijoituspalveluyrityksillä on lupa harjoittaa.

(7)	Nykyisillä sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava lupa tietyin edellytyksin jatkaa harjoittamaansa liiketoimintaa, vaikka ne eivät noudata uusille sijoituspalveluyrityksille vahvistettua perustamispääoman vähimmäismäärää.

(8)	Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa ankarampia sääntöjä kuin tässä direktiivissä säädetyt.

(9)	Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tarvitaan paitsi oikeudellisia sääntöjä myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä läheistä ja säännöllistä yhteistyötä sekä kyseisten viranomaisten soveltamien sääntely- ja valvontamenettelyjen merkittävää lähentämistä.

(10)

Komission 11 päivänä toukokuuta 1999 antamassa tiedonannossa ”Rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttaminen: toimintasuunnitelma” luetellaan erilaisia tavoitteita, jotka on saavutettava rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteekseen panna toimintaohjelma täytäntöön vuoteen 2005 mennessä. Pääomavaatimusten uudelleenlaatiminen on toimintasuunnitelman keskeinen osa.

(11)

Koska sijoituspalveluyritykset ovat harjoittamansa kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osalta alttiita samoille riskeille kuin luottolaitokset, on aiheellista, että luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuu 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY ( 6 ) asianomaisia säännöksiä sovelletaan myös sijoituspalveluyrityksiin.

(12)

Sijoituspalveluyritysten tai luottolaitosten, jäljempänä yhdessä ”laitokset”, omilla varoilla voidaan laitosten toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja sijoittajien suojaamiseksi kattaa sellaisia tappioita, joiden kattamiseksi voitot eivät riitä. Toimivaltaisille viranomaisille omat varat ovat myös tärkeä arviointiperuste erityisesti laitosten vakavaraisuuden arvioinnissa ja muussa vakavaraisuusvalvonnassa. Laitokset kilpailevat sisämarkkinoilla suoraan keskenään. Sen vuoksi on aiheellista antaa yhteiset omia varoja koskevat perussäännöt, jotta voitaisiin vahvistaa yhteisön rahoitusjärjestelmää ja estää kilpailun vääristyminen.

(13)	Johdanto-osan 12 kappaleen yhteydessä on tarkoituksenmukaista, että perustaksi otetaan direktiivissä 2006/48/EY säädetty omien varojen määritelmä ja että annetaan täydentäviä erityissääntöjä, joissa otetaan huomioon erot markkinariskiin liittyvien pääomavaatimusten soveltamisalassa.

(14)	Direktiivissä 2000/12/EY on jo säädetty luottolaitosten osalta yhteisistä säännöistä, jotka koskevat erityyppisten riskien valvontaa ja seurantaa.

(15)	Vähimmäispääomavaatimuksia koskevia säännöksiä olisi tältä osin tarkasteltava yhdessä muiden sellaisten asiakirjojen kanssa, joilla yhdenmukaistetaan laitosten valvonnassa noudatettavia perusmenetelmiä.

(16)	On tarpeen laatia luottolaitoksiin kohdistuvia markkinariskejä koskevat yhteiset säännöt ja laitoksiin kohdistuvien riskien valvonnassa noudatettavat täydentävät säännöt, jotka koskevat erityisesti markkinariskejä ja tarkemmin positioriskejä, vastapuoli- ja/tai selvitysriskejä sekä valuuttariskejä.

(17)	On tarpeen säätää käsitteestä ”kaupankäyntivarasto”, johon sisältyvät kaupankäyntiä varten hankittujen arvopapereiden ja muiden rahoitusvälineiden positiot, jotka ovat alttiita pääsääntöisesti markkinariskeille ja tiettyihin asiakkaille tarjottuihin rahoituspalveluihin liittyville riskeille.

(18)

Jotta voitaisiin vähentää niiden laitosten hallinnollisia rasitteita, joilla kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan absoluuttinen ja suhteellinen osuus on vähäinen, kyseisten laitosten olisi voitava soveltaa direktiiviä 2006/48/EY tämän direktiivin liitteissä I ja II asetettujen vaatimusten sijaan.

(19)	On tärkeää, että selvitys- tai toimitusriskiä valvottaessa otetaan huomioon olemassa olevat järjestelmät, jotka tarjoavat näitä riskejä pienentävän riittävän suojan.

(20)

Laitosten olisi joka tapauksessa noudatettava tämän direktiivin säännöksiä silloin, kun on kyse valuuttariskien kattamisesta niiden koko liiketoiminnan osalta. Pääomavaatimusten olisi oltava lievemmät silloin, kun on kyse sellaisten valuuttojen positioista, jotka korreloivat läheisesti keskenään, ja tämä on osoitettavissa tilastoin tai on seurausta valtioiden välisistä sitovista sopimuksista.

(21)	Hyödykkeisiin sijoittajia, mukaan lukien ne sijoittajat, joita nyt koskee vapautus direktiivin 2004/39/EY vaatimuksista, koskevia pääomavaatimuksia tarkistetaan tarvittaessa mainitun vapautuksen tarkistamisen yhteydessä, kuten kyseisen direktiivin 65 artiklan 3 kohdassa säädetään.

(22)

Kaasu- ja energiamarkkinoiden vapauttamista koskeva tavoite on yhteisölle sekä taloudellisesti että poliittisesti tärkeä. Näin ollen kyseisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin sovellettavien pääomavaatimusten ja muiden vakavaraisuussääntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saa tarpeettomasti estää vapauttamista koskevan tavoitteen toteutumista. Tämä tavoite on otettava huomioon erityisesti, kun suoritetaan johdanto-osan 21 kappaleessa tarkoitettuja tarkistuksia.

(23)	Laitosten koko liiketoiminnan kattava korkoriskien sisäinen valvonta- ja hallintajärjestelmä on erityisen tärkeä keino rajoittaa näitä riskejä mahdollisimman paljon. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi valvottava tällaisia järjestelmiä.

(24)	Koska direktiivissä 2006/48/EY ei anneta yhteisiä sääntöjä pääsääntöisesti markkinariskeille alttiisiin liiketoimintoihin liittyvien suurten riskikeskittymien seurantaa ja valvontaa varten, on tarpeen antaa kyseiset säännöt.

(25)	Operatiiviset riskit ovat merkittäviä laitoksiin kohdistuvia riskejä, jotka on katettava omin varoin. On välttämätöntä, että Euroopan unionissa toimivien laitosten monimuotoisuus otetaan huomioon tarjoamalla vaihtoehtoisia lähestymistapoja.

(26)	Direktiivissä 2006/48/EY on esitetty konsolidoinnin periaate. Siinä ei kuitenkaan säädetä yhteisistä säännöistä, jotka koskevat sellaisten rahoituslaitosten konsolidointia, joiden liiketoiminnot ovat pääsääntöisesti alttiita markkinariskeille.

(27)

Konsolidointiryhmään kuuluvien laitosten riittävän vakavaraisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että vähimmäispääomavaatimuksia sovelletaan ryhmän konsolidoidun taloudellisen tilanteen perusteella. Jotta voidaan varmistaa, että omat varat jakautuvat ryhmän sisällä tarkoituksenmukaisesti ja ovat tarvittaessa käytettävissä sijoitusten suojaamiseen, vähimmäispääomavaatimuksia olisi sovellettava ryhmän yksittäisiin laitoksiin, ellei tätä tavoitetta voida muutoin tehokkaasti saavuttaa.

(28)	Direktiiviä 2006/48/EY ei sovelleta sellaisiin ryhmiin, joihin kuuluu yksi tai useampi sijoituspalveluyritys mutta ei lainkaan luottolaitoksia. Sen vuoksi olisi säädettävä yhteisistä säännöistä sijoituspalveluyritysten konsolidoidun valvonnan aikaansaamiseksi.

(29)

Laitosten olisi varmistettava, että niiden pääoma on määrältään, laadultaan ja jakautumiseltaan riittävä kaikkien sellaisten riskien kattamiseksi, joille ne ovat tai voivat olla alttiina. Laitoksilla olisi sen vuoksi oltava käytössään strategioita ja menettelyjä sisäisen pääomansa riittävyyden arvioimiseksi ja säilyttämiseksi.

(30)	Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava laitosten omien varojen riittävyys niiden riskien perusteella, joille kyseiset laitokset ovat alttiina.

(31)

Jotta pankkialan sisämarkkinat voivat toimia tehokkaasti, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi edistettävä tämän direktiivin johdonmukaista soveltamista ja valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamista yhteisössä ja lisäksi sen olisi raportoitava saavutetusta edistyksestä vuosittain yhteisöjen toimielimille.

(32)	Jotta sisämarkkinoiden toimivuutta voitaisiin parantaa, on välttämätöntä, että yhteisön yhdenmukaistettuun lainsäädäntöön sisältyvien säännösten täytäntöönpanoa ja soveltamista lähennetään huomattavasti nykyisestä.

(33)

Edellä mainitusta syystä ja sen varmistamiseksi, ettei useammassa jäsenvaltiossa toimiville yhteisön laitoksille aiheudu kohtuutonta rasitetta yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten toimilupa- ja valvontaviranomaisten pysyvistä tehtävistä, kyseisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi merkittävästi tehostettava. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava konsolidointiryhmän valvojan asemaa.

(34)

Jotta sisämarkkinoiden toimivuutta voitaisiin parantaa ja jotta voitaisiin saavuttaa unionin kansalaisten näkökulmasta riittävä läpinäkyvyys, toimivaltaisten viranomaisten olisi julkistettava tarkoituksenmukaisen vertailun mahdollistavalla tavalla tiedot tämän direktiivin mukaisten vaatimusten täytäntöönpanotavasta.

(35)	Laitoksille olisi asetettava tarkoituksenmukaiset tietojen julkistamisvelvollisuudet markkinakurin tiukentamiseksi ja niiden kannustamiseksi markkinastrategiansa, riskinhallintajärjestelmänsä ja sisäisen johto-organisaationsa parantamiseen.

(36)	Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 7 ) mukaisesti.

(37)

Euroopan parlamentti esitti lainsäädännön täytäntöönpanosta rahoituspalvelujen alalla 5 päivänä helmikuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa ( 8 ), että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla pitäisi perustamissopimuksen 251 mukaisten parlamentin lainsäädäntöoikeuksien perusteella olla tasavertainen asema komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnassa. Komissio yhtyi tähän pyyntöön komission puheenjohtajan samana päivänä parlamentille antamassa juhlallisessa vakuutuksessa. Komissio teki 11 päivänä joulukuuta 2002 ehdotuksen päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta ja antoi 22 päivänä huhtikuuta 2004 muutetun ehdotuksen. Euroopan parlamentti katsoo, että ehdotus ei säilytä sen lainsäädäntöoikeuksia. Euroopan parlamentti katsoo, että Euroopan parlamentilla ja neuvostolla olisi oltava mahdollisuus arvioida täytäntöönpanovallan siirtämistä komissiolle tietyn määräajan kuluessa. Siksi on asianmukaista rajoittaa ajanjaksoa, jonka aikana komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimia.

(38)

Euroopan parlamentille olisi annettava ehdotettujen muutosten ja täytäntöönpanotoimenpiteiden tarkastelua ja niitä koskevan lausunnon antamista varten kolmen kuukauden määräaika, joka lasketaan siitä, kun ne on toimitettu sille ensimmäisen kerran. Tätä määräaikaa olisi kuitenkin voitava kiireellisissä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa lyhentää. Jos Euroopan parlamentti antaa päätöslauselman edellä mainitussa määräajassa, komission olisi tarkasteltava ehdotettuja muutoksia ja toimenpiteitä uudelleen.

(39)	On tarpeen säätää erityisistä siirtymäjärjestelyistä, jotta voidaan välttää markkinahäiriöt ja säilyttää omien varojen kokonaismäärät tietyllä tasolla.

(40)	Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina.

(41)	Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava niihin säännöksiin, jotka merkitsevät sisällön muutosta aikaisempiin direktiiveihin. Velvollisuus saattaa muuttamattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(42)	Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä VIII olevassa B osassa mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1. Tässä direktiivissä säädetään sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin sovellettavista vakavaraisuusvaatimuksista, niiden laskentasäännöistä ja kyseisten laitosten vakavaraisuusvalvonnasta. Jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin säännöksiä 3 artiklassa määriteltyihin sijoituspalveluyrityksiin ja luottolaitoksiin.

2. Jäsenvaltiot voivat säätää täydentäviä tai ankarampia vaatimuksia niille sijoituspalveluyrityksille ja luottolaitoksille, joille ne ovat myöntäneet toimiluvan.

1. Jollei tämän direktiivin 18, 20, 22–32, 34 ja 39 artiklasta muuta johdu, direktiivin 2006/48/EY 68–73 artiklaa sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin soveltuvin osin. Sovellettaessa direktiivin 2006/48/EY 70, 71 ja 72 artiklaa sijoituspalveluyrityksiin kaikki viittaukset jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan luottolaitokseen katsotaan viittauksiksi jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan sijoituspalveluyritykseen ja kaikki viittaukset Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivaan luottolaitokseen katsotaan viittauksiksi Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivaan sijoituspalveluyritykseen.

1. Kun luottolaitoksella on emoyrityksenä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys, konsolidoituja vaatimuksia sovelletaan vain tähän sijoituspalveluyritykseen direktiivin 2006/48/EY71, 72 ja 73 artiklan mukaisesti.

1. Kun sijoituspalveluyrityksellä on emoyrityksenä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, konsolidoituja vaatimuksia sovelletaan vain tähän luottolaitokseen direktiivin 2006/48/EY 71, 72 ja 73 artiklan mukaisesti.

1. Kun rahoitusalan holdingyhtiöllä on tytäryrityksinä sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys, rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoituun taloudelliseen tilanteeseen perustuvia vaatimuksia on sovellettava luottolaitokseen.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään ei kuulu yhtään luottolaitosta, direktiiviä 2006/48/EY sovelletaan seuraavin mukautuksin:

1. Sovellettaessa konsolidoitua valvontaa sijoituspalveluyrityksiin luetaan myös kolmansien maiden sijoituspalveluyritykset.

1. Sovellettaessa e alakohtaa rahoitusvälineisiin luetaan sekä käteisinstrumentit että johdannaisinstrumentit, joiden arvo johdetaan niiden kohde‐etuutena olevan rahoitusvälineen hinnasta tai kohde-etuutena olevasta korosta tai indeksistä taikka muun kohde-etuutena olevan erän hinnasta, ja niihin luetaan vähintään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa C osassa luetellut instrumentit.

2. Termeillä ”emoyritys”, ”tytäryritys”, ”omaisuudenhoitoyhtiö” ja ”rahoituslaitos” tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY 4 artiklassa tällaisiksi yrityksiksi määriteltyjä yrityksiä.

2. Termeillä ”rahoitusalan holdingyhtiö”, ”jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö”, ”Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö” ja ”avustavia palveluja tuottava yritys” tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY 4 artiklassa tällaisiksi yrityksiksi määriteltyjä yrityksiä lukuun ottamatta viittauksia luottolaitoksiin, jotka katsotaan viittauksiksi laitoksiin.

3. Sovellettaessa direktiiviä 2006/48/EY sellaisiin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, joihin ei kuulu luottolaitosta, sovelletaan seuraavia määritelmiä:

Tässä direktiivissä ”perustamispääomalla” tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a ja b alakohtaa.

1. Niillä sijoituspalveluyrityksillä, jotka eivät käy kauppaa rahoitusvälineillä omaan lukuunsa tai harjoita emissiontakaamista mutta joilla on hallussaan asiakkaidensa varoja ja/tai arvopapereita ja jotka tarjoavat yhtä tai useampaa seuraavista palveluista, on oltava 125 000 euron perustamispääoma:

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset, jotka toteuttavat rahoitusvälineitä koskevia sijoittajien toimeksiantoja, pitävät hallussaan kyseisiä rahoitusvälineitä omaan lukuunsa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2. Rahoitusvälineisiin liittyvien kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden hallussapitoa omien varojen sijoittamiseksi ei pidetä 1 tai 3 kohdassa tarkoitettuna kaupankäyntinä.

3. Jäsenvaltiot voivat alentaa 1 kohdassa tarkoitetun määrän 50 000 euroon silloin, kun yrityksen toimilupa ei kata asiakkaiden varojen tai arvopapereiden hallussapitoa, kaupankäyntiä omaan lukuun tai emissiontakaamista.

Paikallisilla yrityksillä on oltava 50 000 euron perustamispääoma, jos ne käyttävät sijoittautumisvapautta ja/tai vapautta tarjota direktiivin 2004/39/EY 31 tai 32 artiklassa määriteltyjä palveluja.

Edellä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä on oltava:

Komissio tarkistaa Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut määrät säännöllisesti siten, että tarkistukset tehdään yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY ( 10 ) 4 artiklan 7 kohdan nojalla tehtävien mukautusten kanssa.

Jos 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu yritys rekisteröidään myös direktiivin 2002/92/EY mukaisesti, sen on täytettävä kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu edellytys ja lisäksi sillä on oltava:

Kaikilla muilla sijoituspalveluyrityksillä kuin niillä, joita tarkoitetaan 5–8 artiklassa, on oltava 730 000 euron perustamispääoma.

1. Poiketen siitä, mitä 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädetään jäsenvaltiot voivat jatkaa toimilupaa sellaisten sijoituspalveluyritysten ja 6 artiklassa tarkoitettujen yritysten osalta, jotka ovat olleet olemassa ennen 31 päivää joulukuuta 1995 ja joiden omat varat ovat 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädettyjä perustamispääomia pienemmät.

1. Tällaisten yritysten omat varat eivät saa laskea alhaisemmalle tasolle kuin korkein viitetaso, joka on laskettu direktiivin 93/6/ETY tiedoksiantamispäivän jälkeen. Viitetaso on omien varojen päivittäinen keskiarvo, joka lasketaan laskentapäivää edeltävältä kuuden kuukauden jaksolta. Tämä viitetaso on laskettava kyseiseltä jaksolta joka kuudes kuukausi.

2. Jos 1 kohdan mukaisessa yrityksessä määräysvaltaa käyttävä luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on vaihtunut, tämän yrityksen omien varojen on saavutettava vähintään 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa kyseistä yritystä varten säädetty taso, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse ensimmäisestä vuoden 1995 joulukuun 31 päivän jälkeen toteutetusta perintöön perustuvasta luovutuksesta, edellyttäen että toimivaltaiset viranomaiset antavat suostumuksensa ja että poikkeusta sovelletaan enintään 10 vuoden ajan kyseisen luovutuksen jälkeen.

3. Tietyissä erityisissä tilanteissa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella, kun on kyse kahden tai useamman sijoituspalveluyrityksen ja/tai 6 artiklassa tarkoitetun yrityksen sulautumisesta, ei sulautumisesta syntyvän yrityksen omien varojen tarvitse saavuttaa 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädettyä tasoa. Kuitenkin jos 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa säädettyä tasoa ei ole saavutettu, uuden yrityksen omat varat eivät saa alittaa sulautumispäivänä todettua sulautuneiden yritysten omien varojen kokonaismäärää.

4. Sijoituspalveluyritysten ja 6 artiklassa tarkoitettujen yritysten omat varat eivät saa laskea 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 6 ja 9 artiklassa sekä tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa säädettyä tasoa alemmaksi.

4. Jos ne ovat kuitenkin kyseistä tasoa alhaisemmalla tasolla, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos on olosuhteiden vuoksi perusteltua, myöntää näille yrityksille ja sijoituspalveluyrityksille määräajan, jossa nämä voivat korjata tilanteen tai lopettaa liiketoimintansa.

1. Laitoksen kaupankäyntivarasto muodostuu sellaisista rahoitusväline- ja hyödykepositioista, jotka laitos on ottanut joko kaupankäyntitarkoituksessa tai kaupankäyntivaraston sellaisten muiden erien suojaamiseksi, joihin ei kohdistu niiden jälkimarkkinakelpoisuutta rajoittavia sopimuksia tai jotka ovat suojattavissa.

2. Kaupankäyntitarkoituksessa otetut positiot laitos on tarkoituksella ottanut lyhytaikaista kauppaa varten ja/tai voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä erotuksista taikka muista hinnan tai koron vaihteluista. Position käsitteeseen luetaan kaupankäynti omaan lukuun, asiakaskaupankäynti sekä markkinatakaus.

3. Kaupankäyntitarkoitus on voitava osoittaa sellaisten strategioiden, toimintatapojen ja menettelyjen perusteella, jotka laitos on luonut hoitaakseen positiota tai sijoitussalkkua liitteessä VII olevan A osan mukaisesti.

4. Laitosten on luotava ja pidettävä yllä kaupankäyntivaraston hallinta- ja valvontajärjestelmiä liitteessä VII olevan B ja D osan mukaisesti.

5. Sisäinen suojaus voidaan sisällyttää kaupankäyntivarastoon; tällöin on sovellettava liitteessä VII olevaa C osaa.

”Ensisijaisilla omilla varoilla” tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien summaa, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen erien summa.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 asianmukaisen ehdotuksen tämän luvun muuttamiseksi.

1. Jollei tämän artiklan 2–5 kohdasta tai 14–17 artiklasta muuta johdu, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omat varat määritetään direktiivin 2006/48/EY mukaisesti.

1. Lisäksi ensimmäistä alakohtaa sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, joiden oikeudellinen muoto ei ole jokin yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY ( 11 ) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista oikeudellisista muodoista.

2. Poikkeuksena siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että ne laitokset, joiden on täytettävä 21 ja 28–32 artiklan sekä liitteiden I ja III–VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset, voivat yksinomaan tähän tarkoitukseen soveltaa vaihtoehtoista omien varojen määritysmenetelmää. Mitään edellä mainittuun tarkoitukseen käytetyistä omista varoista ei voida käyttää samanaikaisesti muiden pääomavaatimusten täyttämiseen.

2. Tässä vaihtoehtoisessa määritysmenetelmässä omat varat määritetään tämän alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen erien summana, josta vähennetään d alakohdassa tarkoitettu erä toimivaltaisten viranomaisten voidessa päättää, vähennetäänkö viimeksi mainittu erä:

3. Edellä 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetuilla etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla on oltava vähintään kahden vuoden alkuperäinen juoksuaika. Niiden on oltava täysin maksettuja, eikä lainasopimuksessa saa olla lauseketta siitä, että muissa tilanteissa kuin laitoksen toiminnan lopettamista koskevissa tilanteissa velka on maksettava ennen sovittua erääntymispäivää, jollei muunlaiselle menettelylle ole saatu toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä. Tällaisten etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen pääomaa ja korkoja ei voida maksaa takaisin, jos takaisinmaksu johtaa siihen, että kyseisen laitoksen omat varat ovat vähemmän kuin 100 prosenttia sen yhteenlasketuista pääomavaatimuksista.

3. Lisäksi laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikkien näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen takaisinmaksusta silloin, kun laitoksen omat varat ovat vähemmän kuin 120 prosenttia sen yhteenlasketuista pääomavaatimuksista.

4. Edellä 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat eivät saa ylittää 150:tä prosenttia sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan 21 ja 28–32 artiklan sekä liitteiden I–VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset, ja ne voivat lähestyä tätä ylärajaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä erityistapauksissa.

5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset korvaavat 2 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetut etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat direktiivin 2006/48/EY57 artiklan d–h alakohdassa tarkoitetuilla erillä.

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset ylittävät etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa oleville lainoille 13 artiklan 4 kohdassa säädetyn ylärajan, jos ne pitävät tätä vakavaraisuuden kannalta hyväksyttävänä, ja sillä edellytyksellä, että näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä on enintään 200 prosenttia sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan 21 ja 28–32 artiklan sekä liitteiden I ja III–VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset, tai enintään 250 prosenttia tästä määrästä tapauksissa, joissa sijoituspalveluyritykset vähentävät 13 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun erän omia varoja laskettaessa.

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset ylittävät etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa oleville lainoille 13 artiklan 4 kohdassa säädetyn ylärajan, jos ne pitävät tätä vakavaraisuuden kannalta hyväksyttävänä, ja sillä edellytyksellä, että näiden etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen ja direktiivin 2006/48/EY57 artiklan d–h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä on enintään 250 prosenttia sellaisten ensisijaisten omien varojen määrästä, jotka ovat käytettävissä kattamaan tämän direktiivin 28–32 artiklan sekä liitteiden I ja III–VI mukaisesti lasketut pääomavaatimukset.

Edellä 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettuihin epälikvideihin varoihin kuuluvat:

Sovellettaessa b alakohtaa tilanteessa, jossa luotto- tai rahoituslaitoksen osakkeita pidetään hallussa väliaikaisesti kyseisen laitoksen uudelleenjärjestämiseksi ja pelastamiseksi toteutettavan taloudellisen auttamistoimen aikana, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta tätä artiklaa. Ne voivat olla soveltamatta sitä myös sellaisten osakkeiden osalta, jotka ovat osa sijoituspalveluyrityksen kaupankäyntivarastoa.

Sijoituspalveluyritykset, jotka kuuluvat yritysryhmään, jolle on myönnetty 22 artiklassa tarkoitettu poikkeus, laskevat omat varansa 13, 14 ja 15 artiklan mukaisesti, jollei seuraavasta muuta johdu:

1. ►M4 Kun laitos laskee riskipainotettujen saamisten yhteismäärää direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen II soveltamista varten, sovelletaan direktiivin 2006/48/EY liitteessä VII olevan 1 osan 36 kohdan mukaisessa laskennassa seuraavia periaatteita: ◄

1. Sovellettaessa a alakohtaa tällaiset arvonoikaisut voidaan sisällyttää kyseisten laitosten osalta omiin varoihin ainoastaan tämän alakohdan mukaisesti.

2. Sovellettaessa tätä artiklaa sovelletaan direktiivin 2006/48/EY 153 artiklaa ja 154 artiklaa.

1. Laitoksilla on oltava omat varat, joiden määrä on pysyvästi vähintään seuraavien erien summa:

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset laskevat kaupankäyntivarastonsa pääomavaatimuksen direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan a alakohdan ja tämän direktiivin liitteessä II olevan 6, 7 ja 9 kohdan mukaisesti, jos kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan volyymi täyttää seuraavat edellytykset:

3. Kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osuuden laskemiseksi liiketoiminnan kokonaisvolyymista 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetulla tavalla toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää perustana yhdistettyä tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien loppusummaa, tuloslaskelmaa tai kyseisten laitosten omia varoja taikka näiden mittareiden yhdistelmää. Tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien loppusumman arvioimiseksi vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet arvostetaan niiden markkinahintaan tai nimellisarvoon, osakkeet markkinahintaan ja johdannaissopimukset niiden kohde‐etuutena olevien rahoitusvälineiden nimellis- tai markkina-arvoon. Lyhyet ja pitkät positiot lasketaan yhteen niiden etumerkistä riippumatta.

4. Jos laitos ylittää pidempiaikaisesti yhden tai molemmat 2 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetuista rajoista taikka yhden tai molemmat 2 kohdan c alakohdassa vahvistetuista rajoista, kyseisen laitoksen on noudatettava kaupankäyntivarastoonsa liittyvän liiketoiminnan osalta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia ja ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle.

5. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 ( 12 ) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ”pankkiviranomainen”, voi laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritellään arviointimenetelmät, joilla toimivaltaiset viranomaiset sallivat laitosten käyttää sisäisiä malleja tämän direktiivin mukaisessa pääomavaatimusten laskennassa.

5. Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

1. Liitteessä I olevan 14 kohdan soveltamiseksi voidaan kansallisen harkintavallan mukaisesti soveltaa nollapainotusta myös liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltujen yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin kansallisen valuutan määräisiin ja kansallisessa valuutassa rahoitettuihin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin.

2. Poiketen siitä, mitä liitteessä I olevassa 13 ja 14 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat vahvistaa kaikille direktiivin 2006/48/EY liitteessä VI olevan 1 osan 68, 69 ja 70 kohdan soveltamisalaan kuuluville joukkovelkakirjoille erityisen riskivaatimuksen, joka vastaa sellaisen ehdot täyttävän erän erityistä riskivaatimusta, jolla on sama erääntymiseen jäljellä oleva aika kuin kyseisellä joukkovelkakirjalla, ja jota on supistettu kyseisen direktiivin liitteessä VI olevan 1 osan 71 kohdassa tarkoitettujen prosenttiosuuksien mukaisesti.

3. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo liitteessä I olevan 52 kohdan mukaisesti, että kolmannen maan yhteissijoitusyritys täyttää vaaditut edellytykset, toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi hyödyntää kyseistä hyväksyntää suorittamatta omaa arviointia.

1. Jollei tämän artiklan 2, 3 tai 4 kohdasta tai tämän direktiivin 34 artiklasta muuta johdu, direktiivin 2006/48/EY 75 artiklassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellaisilla sijoituspalveluyrityksillä, joilla ei ole lupaa tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja, omien varojen määrä on pysyvästi vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista määristä:

3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellaisilla sijoituspalveluyrityksillä, joilla on 9 artiklan mukainen perustamispääoma mutta jotka kuuluvat johonkin seuraavassa luetelluista ryhmistä, omien varojen määrä on pysyvästi vähintään yhtä suuri kuin direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisesti laskettujen pääomavaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summa:

4. Edellä olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan edelleen kaikkia muita direktiivin 2006/48/EY liitteessä V olevia, operatiivista riskiä koskevia säännöksiä.

5. Jäljempänä olevaa 21 artiklaa sovelletaan siinä säädetyllä tavalla vain sellaisiin sijoituspalveluyrityksiin, joihin sovelletaan 2 tai 3 kohtaa tai 46 artiklaa.

Sijoituspalveluyrityksillä on oltava omia varoja, jotka vastaavat neljännestä niiden edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa tämän vaatimuksen suhteessa yrityksen edellisen vuoden liiketoiminnan merkittävään muutokseen.

Kun yritys on harjoittanut liiketoimintaansa vähemmän kuin vuoden ajan, toiminnan aloituspäivä mukaan luettuna, omia varoja koskevan vaatimuksen on oltava yhtä suuri kuin neljännes sen liiketoimintasuunnitelman mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista.

1. Toimivaltaiset viranomaiset, joilla on velvollisuus tai valtuudet valvoa 2 artiklan soveltamisalaan kuuluvia ryhmiä konsolidoidusti, voivat tapauskohtaisesti olla soveltamatta konsolidoituja pääomavaatimuksia, jos

1. Kun ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, kullakin Euroopan unionissa toimivalla sijoituspalveluyrityksellä on oltava järjestelmät, joilla seurataan ja valvotaan kaikkien ryhmään kuuluvien rahoitusalan holdingyhtiöiden, sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten pääoma- ja rahoituslähteitä.

Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella konsolidoituja pääomavaatimuksia tämän artiklan mukaisesti, niiden on ilmoitettava tästä komissiolle ja pankkiviranomaiselle.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sellainen rahoitusalan holdingyhtiö, joka on tällaisen ryhmän sijoituspalveluyrityksen jäsenvaltiossa toimiva emoyritys, käyttää 1 kohdan d alakohdan mukaisesti laskettua arvoa pienempää arvoa, joka ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 18 ja 20 artiklassa erillisille, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluville sijoituspalveluyrityksille, rahoituslaitoksille, omaisuudenhoitoyhtiöille ja avustavia palveluja tuottaville yrityksille asetettujen vaatimusten sekä muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavien ehdollisten sitoumusten kokonaismäärän summa. Sovellettaessa tätä kohtaa kolmansien maiden sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten pääomavaatimuksella tarkoitetaan nimellistä pääomavaatimusta.

Toimivaltaisten viranomaisten on säädettävä, että sellaiseen ryhmään kuuluvien sijoituspalveluyritysten, johon sovelletaan 22 artiklassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava niille riskeistä, joihin sisältyvät kyseisten yritysten pääoman ja rahoituksen koostumukseen ja alkuperään liittyvät riskit ja jotka voivat vaarantaa kyseisten sijoituspalveluyritysten taloudellisen tilanteen. Jos toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, että näiden sijoituspalveluyritysten taloudellinen tilanne ei ole riittävästi suojattu, niiden on vaadittava, että nämä yritykset toteuttavat toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tarvittaessa myös pääoman siirtämistä kyseisistä yrityksistä ryhmän muihin yksikköihin.

Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltamatta konsolidoidun valvonnan velvoitetta 22 artiklan mukaisesti, niiden on toteutettava kaikki muut aiheelliset toimenpiteet valvoakseen riskejä, erityisesti suuria riskikeskittymiä koskevia riskejä, koko ryhmässä, mukaan lukien yritykset, jotka eivät ole sijoittautuneet mihinkään jäsenvaltioon.

Kun toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella konsolidoituja pääomavaatimuksia 22 artiklan mukaisesti, yksittäisiin yrityksiin sovelletaan direktiivin 2006/48/EY 123 artiklaa ja V osaston 5 luvun vaatimuksia ja yksittäisten sijoituspalveluyritysten valvontaan kyseisen direktiivin 124 artiklan vaatimuksia.

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta kyseisessä artiklassa säädettyä konsolidoitua pääomavaatimusta sijoituspalveluyrityksiin, jos kaikki ryhmään kuuluvat sijoituspalveluyritykset ovat 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja jos ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.

2. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen omien konsolidoitujen varojen on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuret kuin suurempi seuraavista kahdesta määrästä, jotka on laskettu kyseisen emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti:

3. Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevan sijoituspalveluyrityksen omien konsolidoitujen varojen on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuret kuin suurempi seuraavista kahdesta määrästä, jotka on laskettu kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti:

Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta kyseisessä artiklassa säädettyä konsolidoitua pääomavaatimusta sijoituspalveluyrityksiin, jos kaikki ryhmään kuuluvat sijoituspalveluyritykset ovat 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja jos ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.

Kun ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoitujen omien varojen määrän on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuri kuin direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisten vaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summa, joka on laskettu kyseisen emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti.

Kun ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevan sijoituspalveluyrityksen konsolidoitujen omien varojen määrän on pysyvästi oltava vähintään yhtä suuri kuin direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisten vaatimusten ja tämän direktiivin 21 artiklassa säädetyn määrän summa, joka on laskettu kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoidun rahoitusaseman perusteella ja tämän luvun 3 jakson mukaisesti.

1. Jos 22 artiklassa säädettyä mahdollisuutta olla soveltamatta säännöstä ei käytetä, toimivaltaiset viranomaiset voivat liitteissä I ja V tarkoitettujen pääomavaatimusten ja 28–32 artiklassa sekä liitteessä VI tarkoitettujen asiakasriskien konsolidoitua laskentaa varten hyväksyä sen, että yhden laitoksen kaupankäyntivaraston positiot kuitataan toisen laitoksen kaupankäyntivaraston positioilla 28–32 artiklassa sekä liitteissä I, V ja VI esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

1. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että yhden laitoksen valuuttapositiot ja toisen laitoksen valuuttapositiot kuitataan keskenään liitteessä III ja/tai liitteessä V esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Ne voivat myös sallia, että yhden laitoksen hyödykepositiot ja toisen laitoksen hyödykepositiot kuitataan keskenään liitteessä IV ja/tai liitteessä V esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia kolmansissa maissa sijaitsevien yritysten kaupankäyntivaraston positioiden sekä valuutta- ja hyödykepositioiden keskinäisen kuittaamisen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti:

3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia saman ryhmän laitoksille, joilla on toimilupa kyseisessä jäsenvaltiossa, niiden välisen 1 kohdassa tarkoitetun kuittaamisen edellyttäen, että:

4. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että 1 kohdassa tarkoitettu kuittaaminen toteutetaan tiettyyn ryhmään kuuluvien, 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävien laitosten ja sellaisen samaan ryhmään kuuluvan laitoksen välillä, jolla on toimilupa muussa jäsenvaltiossa, jos viimeksi mainitun laitoksen edellytetään täyttävän erillisenä laitoksena 18, 20 ja 28 artiklassa tarkoitetut edellytykset.

1. Konsolidoituja omia varoja laskettaessa sovelletaan direktiivin 2006//EY 65 artiklaa.

2. onsolidoidusta valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa kyseisiin laitoksiin IV luvun mukaisesti sovellettavien omia varoja koskevien erityismääritelmien kelpoisuuden konsolidoitujen omien varojen laskemiseksi.

1. Laitosten, lukuun ottamatta tämän direktiivin 20 artiklan 2 tai 3 kohdassa säädetyt kriteerit täyttäviä sijoituspalveluyrityksiä, on valvottava ja hallittava suuria riskikeskittymiään direktiivin 2006/48/EY 106–118 artiklan mukaisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitosten, jotka laskevat kaupankäyntivarastoonsa liittyvän liiketoiminnan pääomavaatimukset liitteiden I ja II ja soveltuvin osin tämän direktiivin liitteen V mukaisesti, on valvottava ja hallittava suuria riskikeskittymiään direktiivin 2006/48/EY 106–118 artiklan mukaisesti, jollei tämän direktiivin 29–32 artiklassa säädetyistä muutoksista muuta johdu.

1. Kaupankäyntivarastosta aiheutuvat asiakaskohtaiset riskit on laskettava seuraavien erien summana:

1. Edellä olevan b alakohdan soveltamiseksi nettoriski lasketaan vähentämällä siitä sellaisia merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joista on tehty merkitsijänä olevan kolmannen osapuolen kanssa virallinen sopimus, ja supistamalla tulosta liitteessä I olevassa 41 kohdassa esitettyjen kertoimien mukaisesti.

1. Kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava b alakohdan soveltamiseksi, että laitokset perustavat järjestelmiä, joilla ne voivat valvoa ja hallinnoida merkintäsitoumusvastuitaan alkuperäisen sitoumuksen ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana ottaen huomioon kyseisillä markkinoilla esiintyvien riskien luonteen.

1. Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi direktiivin 2006/48/EY84–89 artikla jätetään pois tämän direktiivin liitteessä II olevassa 6 kohdassa mainitusta viittauksesta.

2. Kaupankäyntivarastoon liittyvät riskit, jotka koskevat keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmää, määritetään laskemalla yhteen 1 kohdan mukaisesti lasketut ryhmän asiakaskohtaiset riskit.

1. Asiakaskohtaiset tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvät kokonaisriskit saadaan laskemalla yhteen riskit, jotka aiheutuvat kaupankäyntivarastosta ja sen ulkopuolisista eristä ottaen huomioon direktiivin 2006/48/EY 112–117 artikla.

1. Kaupankäyntivaraston ulkopuolisista eristä aiheutuvien riskien laskemiseksi laitokset pitävät niiden omista varoista 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdan mukaisesti vähennettäviin varoihin liittyviä riskejä nollana.

2. Asiakaskohtaiset tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvät kokonaisriskit, jotka on laskettu 4 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava direktiivin 2006/48/EY 110 artiklan mukaisesti.

2. Raportointitarkoituksessa suoritettavassa, yksittäisiin asiakkaisiin tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvien suurten asiakasriskien laskennassa ei hyväksytä luottoriskin vähentämistekniikoita muutoin kuin takaisinoston tai arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen yhteydessä.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yksittäisiin asiakkaisiin tai keskenään sidoksissa olevien asiakkaiden ryhmiin liittyvien riskien kokonaismäärän on noudatettava direktiivin 2006/48/EY 111–117 artiklassa säädettyjä rajoituksia.

4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että varoja, jotka ovat kolmansien maiden tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin, tunnustettuihin selvitysyhteisöihin tai rahoitusvälineillä liiketoimintaa harjoittaviin markkinoihin kohdistuvia saamisia tai muita niihin liittyviä vastuita, käsitellään noudattaen direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa ja 106 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyä menettelyä.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että direktiivin 2006/48/EY 111–117 artiklassa säädetyt rajat ylitetään, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Edellä olevan e alakohdan soveltamiseksi on kussakin tapauksessa, jossa kyseinen raja ylitetään, ilmoitettava ylityksen määrä ja kyseisen asiakkaan nimi.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava menetelmät sen estämiseksi, että laitokset pyrkisivät tietoisesti kiertämään omia varoja koskevia lisävaatimuksia, joita niiden on noudatettava direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädetyn rajan ylittävien riskien osalta, kun nämä riskit jatkuvat pidempään kuin 10 päivää, siirtämällä kyseiset riskit väliaikaisesti toiseen yritykseen, joka on tai ei ole samassa ryhmässä, ja/tai suorittamalla keinotekoisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on poistaa riski 10 päivän kuluessa ja luoda uusi riski.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava kyseiset menettelyt tiedoksi pankkiviranomaiselle, neuvostolle ja komissiolle.

1. Laitosten on ylläpidettävä järjestelmiä, joilla varmistetaan, että kaikista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaikutuksen aikaansaavista siirroista ilmoitetaan viranomaisille viipymättä.

Pankkiviranomainen antaa tässä kohdassa tarkoitettuja menettelyjä koskevia ohjeita.

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset, joilla on valtuudet soveltaa 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä vaihtoehtoista omien varojen määritysmenetelmää, käyttävät tätä menetelmää sovellettaessa 30 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 31 artiklaa edellyttäen, että kyseisten laitosten on täytettävä kaikki direktiivin 2006/48/EY110–117 artiklassa luetellut velvoitteet kaupankäyntivarastonsa ulkopuolisten riskien osalta noudattaen kyseisen direktiivin mukaista omien varojen määritelmää.

1. Kaikkiin kaupankäyntivaraston positioihin on sovellettava liitteessä VII olevassa B osassa esitettyjä varovaista arvostusta koskevia sääntöjä. Näissä säännöissä laitokset on velvoitettava varmistamaan, että kuhunkin niiden kaupankäyntivaraston positioon sovellettu arvo vastaa käypää markkina-arvoa. Edellisen arvon varmuusasteen on oltava asianmukainen, kun otetaan huomioon kaupankäyntivaraston positioiden dynaaminen luonne, erityiseen varovaisuuteen liittyvät vaatimukset sekä kaupankäyntivaraston positioihin liittyvien pääomavaatimusten soveltamistapa ja tarkoitus.

3. Jos päivittäisiä markkinahintoja ei ole helposti saatavilla, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä, jolloin niiden on vaadittava laitoksia käyttämään muita arvostusmenetelmiä edellyttäen, että kyseiset menetelmät ovat riittävän varovaisia ja toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä.

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että jokainen sijoituspalveluyritys täyttää direktiivin 2004/39/EY 13 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi direktiivin 2006/48/EY22 ja 123 artiklassa säädetyt vaatimukset, jollei viimeksi mainitun direktiivin 68–73 artiklan soveltamistasoa koskevista säännöksistä muuta johdu.

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sijoituspalveluyritykset ja luottolaitokset antavat tiedoksi kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille tarpeelliset tiedot sen todentamiseksi, että tämän direktiivin nojalla annettuja sääntöjä noudatetaan. Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava siitä, että laitosten sisäiset valvontamenetelmät sekä hallinnolliset ja kirjanpitomenettelyt mahdollistavat näiden sääntöjen noudattamisen todentamisen kaikkina aikoina.

2. Sijoituspalveluyritysten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille näiden vahvistamalla tavalla vähintään kerran kuukaudessa, kun on kyse 9 artiklassa tarkoitetusta yrityksestä, vähintään neljännesvuosittain, kun on kyse 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä, ja vähintään joka kuudes kuukausi, kun on kyse 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista yrityksistä.

3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, 5 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten on annettava konsolidoidut tai alakonsolidointiryhmän tasolla konsolidoidut tiedot ainoastaan puolivuosittain.

4. Luottolaitosten on annettava kertomus toimivaltaisille viranomaisille näiden vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti direktiivissä 2006/48/EY säädetyin väliajoin.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on velvoitettava laitokset ilmoittamaan niille välittömästi, jos takaisinostosopimusten tai takaisinmyyntisopimusten tai arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksi antamista ja lainaksi ottamista koskevien sopimusten vastapuolet jättävät täyttämättä velvollisuutensa.

6. Direktiivin 2006/48/EY 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu raportoinnin yhtenäinen muoto, jaksot ja määräpäivät koskevat sijoituspalveluyrityksiä.

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia huolehtimaan tässä direktiivissä säädetyistä tehtävistä. Niiden on ilmoitettava tästä pankkiviranomaiselle ja komissiolle mainiten näiden tehtävien mahdollinen jakautumisen.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava julkisia viranomaisia, jotka kansallisessa lainsäädännössä tunnustetaan virallisesti tai jotka julkiset viranomaiset ovat tunnustaneet osaksi kyseisessä jäsenvaltiossa toimivaa valvontajärjestelmää.

3. Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki tarpeellinen toimivalta, jotta nämä voivat hoitaa tehtävänsä ja valvoa erityisesti kaupankäyntivarastojen koostumusta.

1. Direktiivin 2006/48/EY V osaston 4 lukua sovelletaan sijoituspalveluyritysten valvontaan soveltuvin osin seuraavasti:

1. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä on tytäryrityksenä sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys, direktiivin 2006/48/EY V osaston 4 lukua sovelletaan laitosten valvontaan siten, että luottolaitoksia koskevat viittaukset tulkitaan viittauksiksi laitoksiin.

2. Direktiivin 2006/48/EY129 artiklan 2 kohtaa sovelletaan myös laitosten sisäisten mallien hyväksymiseen tämän direktiivin liitteen V mukaisesti, kun hakemuksen esittävät Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys ja sen tytäryritykset taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö ja sen tytäryritykset.

2. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun hyväksymiseen sovellettava määräaika on kuusi kuukautta.

1. Hoitaessaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on oltava kiinteässä yhteistyössä keskenään erityisesti silloin kun sijoituspalveluja tarjotaan palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tai perustamalla sivuliikkeitä.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on luovutettava toisilleen pyynnöstä kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan laitosten pääoman riittävyyden valvontaa ja erityisesti sen todentamista, että laitokset noudattavat tässä direktiivissä annettuja sääntöjä.

Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä pankkiviranomaisen kanssa tätä direktiiviä sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) N:o 1093/2010 20 artiklan mukaisesti toimitettava viipymättä pankkiviranomaiselle kaikki tiedot, joita se tarvitsee tämän direktiivin mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi.

2. Tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat sijoituspalveluyritysten osalta seuraavat salassapitovelvollisuudet:

3. Direktiivin 2006/48/EY 42 a artiklaa sovelletaan kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohtaa lukuun ottamatta vastaavin osin sijoituspalveluyritysten valvontaan, jolleivät sijoituspalveluyritykset täytä tämän direktiivin 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai 46 artiklan 1 kohdassa säädettyjä kriteereitä.

Sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan direktiivin 2006/48/EYV osaston 5 luvussa säädettyjä vaatimuksia.

Laskettaessa vastapuoliriskin vähimmäispääomavaatimuksia tämän direktiivin mukaisesti ja laskettaessa luottoriskin vähimmäispääomavaatimuksia direktiivin 2006/48/EY mukaisesti saamisia tunnustetuilta kolmansien maiden sijoituspalveluyrityksiltä sekä saamisia tunnustetuilta selvitysyhteisöiltä ja pörsseiltä käsitellään laitosvastuina sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen direktiivin liitteessä III olevan 2 osan 6 kohdan säännösten soveltamista.

1. Komissio päättää kaikista seuraaviin osa-alueisiin liittyvistä teknisistä mukautuksista ►M1 ————— ◄ :

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet hyväksytään 42 a artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä ja 42 b ja 42 c artiklan ehtoja noudattaen.

1. Komissiota avustaa 5 päivänä marraskuuta 2003 tehdyllä komission päätöksellä 2004/10/EY ( 13 ) perustettu Euroopan pankkikomitea, jäljempänä ”komitea”.

3. Komissio arvioi sille siirrettyä täytäntöönpanovaltaa koskevia säännöksiä ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen näiden säännösten toimivuudesta 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä ja sen jälkeen vähintään kerran kolmessa vuodessa. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti, tarvitseeko komission ehdottaa tähän direktiiviin muutoksia, joilla varmistetaan sille siirretyn täytäntöönpanovallan soveltamisalan asianmukaisuus. Muutoksen tarpeellisuutta koskevat johtopäätökset on perusteltava yksityiskohtaisesti. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa koskevien säännösten muuttamiseksi.

1. Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 15 päivästä joulukuuta 2010 lukien valta antaa 41 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 42 b artiklan mukaisesti.

2. Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3. Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 42 b ja 42 c artiklassa säädettyjä ehtoja.

1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 41 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2. Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee.

3. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kolmella kuukaudella.

2. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä. Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä.

3. Jos joko Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

Direktiivin 2006/48/EY 152 artiklan 1–7 kohtaa sovelletaan tämän direktiivin 2 artiklan ja V luvun 2 ja 3 jakson mukaisesti sijoituspalveluyrityksiin, jotka laskevat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen II soveltamiseksi tai jotka laskevat operatiivisen riskin pääomavaatimuksensa käyttämällä kyseisen direktiivin 105 artiklassa tarkoitettua kehittynyttä mittaamismenetelmää.

Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2012 asti soveltaa prosenttilukuna 15:tä prosenttia sellaisten sijoituspalveluyritysten kaupankäyntitoimintaan, joilla kaupankäyntitoimintaa kuvaavan relevantin indikaattorin osuus niiden kaikkien liiketoiminta-alueiden relevanttien indikaattorien summasta on vähintään 50 prosenttia, kun laskenta suoritetaan tämän direktiivin 20 artiklan ja direktiivin 2006/48/EY liitteessä X olevan 2 osan 1–4 kohdan mukaisesti.

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritykset ylittävät direktiivin 2006/48/EY111 artiklan mukaiset suuriin asiakasriskeihin sovellettavat rajat. Kyseisen direktiivin 75 artiklan b alakohdan mukaisesti sijoituspalveluyritysten ei tarvitse ottaa ylityksiä huomioon laskiessaan näiden rajojen yli meneviä pääomavaatimuksia. Tätä harkintavaltaa voidaan käyttää ►M3 31 päivään joulukuuta 2014 ◄ saakka tai siihen päivään saakka, jolloin suurten riskikeskittymien käsittelyä koskevat muutokset tulevat voimaan direktiivin 2006/48/EY119 artiklan mukaisesti, sen mukaan, kumpi näistä on aikaisempi. Jotta tätä harkintavaltaa voidaan käyttää, on a–d alakohdan ehtojen täytyttävä:

2. Kun sijoituspalveluyritys ylittää 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa strategiassa asetetut sisäiset rajat, sen on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle ylityksen suuruudesta ja luonteesta sekä vastapuolesta.

Poikkeuksena 20 artiklan 1 kohtaan toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti jättää soveltamatta 31 päivään joulukuuta 2011 asti pääomavaatimuksia, joista säädetään direktiivin 2006/48/EY75 artiklan d alakohdassa koskien sijoituspalveluyrityksiä, joita 20 artiklan 2 ja 3 kohta ei koske ja joiden kaupankäyntivarasto on aina alle 50 miljoonaa euroa ja työntekijöiden määrä tilivuoden aikana alle 100.

Edellä b alakohdan tapauksessa arvonnoususta johtuvaa lisäystä sovelletaan ainakin vuositasolla.

Tämän poikkeuksen soveltaminen ei johda sijoituspalveluyrityksen yleisen pääomavaatimusten tason alenemiseen verrattuna vaatimuksiin 31 päivänä joulukuuta 2006, jollei tällaista alenemista voida perustella järkevästi sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan vähenemisellä.

Luottolaitokset, joiden erityinen riskimalli on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2007 liitteessä V olevan 1 kohdan mukaisesti, voivat 30 päivään joulukuuta 2011 asti tai toimivaltaisten viranomaisten tapauskohtaisesti vahvistamaan aikaisempaan päivämäärään asti soveltaa kyseisen riskimallin osalta direktiivin 93/6/ETY liitteessä VIII olevaa 4 ja 8 kohtaa sellaisina kuin ne olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2007.

1. Tässä direktiivissä ja direktiivissä 2006/48/EYsäädettyjä pääomavastuita ei sovelleta sijoituspalveluyrityksiin, joihin ei 31 päivänä joulukuuta 2006 sovelleta direktiiviä 93/22/ETY ( 14 ) ja joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen suorittamisesta tai rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa. Tähän poikkeukseen voidaan turvautua ►M3 31 päivään joulukuuta 2014 ◄ saakka tai kunnes 2 ja 3 kohdan mukaiset mahdolliset muutokset ovat tulleet voimaan, jos tämä on aikaisemmin.

2. Komissio raportoi osana direktiivin 2004/39/EY 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua uudelleenarviointia julkisten kuulemisten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käymiensä keskustelujen perusteella seuraavista seikoista:

3. Komissio voi 2 kohdassa tarkoitettujen selontekojen perusteella tehdä ehdotuksia tämän direktiivin ja direktiivin 2006/48/EYtarkistamiseksi .

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 2, 3, 11, 13, 17, 18, 19, 20, 22, 23, 24, 25, 29, 30, 33, 34, 35, 37, 39, 40, 41, 43, 44 ja 50 artiklan sekä liitteiden I, II, III, V ja VII noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

1. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

1. Direktiivin 2006/48/EY152 artiklan 8–14 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin tämän direktiivin soveltamiseksi, jollei seuraavassa luetelluista säännöksistä, joita sovelletaan käytettäessä direktiivin 2006/48/EY 152 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua harkintavaltaa, muuta johdu:

2. Direktiivin 2006/48/EY 157 artiklan 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin tämän direktiivin 18 ja 20 artiklan soveltamiseksi.

Komissio tarkistaa tätä direktiiviä ja ilmoittaa sen soveltamisesta sekä antaa kertomuksensa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä asianmukaisten tarkistusehdotusten kanssa 1 päivään tammikuuta 2011 mennessä.

Kumotaan direktiivi 93/6/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä VIII olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä VIII olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

8. Laskettaessa luottoriskin ottajan (suojan myyjän) markkinariskin pääomavaatimusta on käytettävä luottojohdannaissopimuksen nimellisarvoa, ellei toisin mainita. Sen estämättä, mitä edellisessä virkkeessä säädetään, laitos voi halutessaan korvata tämän nimellisarvon nimellisarvolla, josta on vähennetty kaupankäynnin aloittamisen jälkeen mahdollisesti tapahtuneet luottojohdannaisen markkina-arvon muutokset. Muita kuin tuottojenvaihtosopimuksia koskevia erityisriskin johdosta perittäviä maksuja laskettaessa sovelletaan luottojohdannaissopimuksen maturiteettia eikä omaisuuserän maturiteettia. Positiot määräytyvät seuraavasti:

i) Tuottojenvaihtosopimus (total return swap) synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän yleisriskin osalta ja lyhyen position valtion joukkovelkakirjalainaan liittyvän yleisriskin osalta maturiteetin vastatessa seuraavaa koronvahvistamista edeltävää jaksoa; valtion joukkovelkakirjalainaan sovellettava riskipainotus on direktiivin 2006/48/EY liitteen VI mukaisesti nolla prosenttia. Lisäksi se synnyttää pitkän position referenssiomaisuuteen liittyvän erityisriskin osalta.

ii) Luottoriskinvaihtosopimus (credit default swap) ei synnytä positiota yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi laitoksen on kirjattava synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta, jollei johdannaisella ole ulkoisen tahon antamaa luottoluokitusta ja jollei se vastaa ehdot täyttävälle velkaerälle asetettuja edellytyksiä, jolloin kirjataan pitkä positio johdannaisen osalta. Jos tuote edellyttää palkkioiden tai korkojen maksamista, nämä kassavirrat on esitettävä valtion joukkovelkakirjalainoihin liittyvinä fiktiivisinä positioina.

iii) Luottoriskin vaihtolaina (single name credit linked note) synnyttää korkoastetuotteena pitkän position itse lainaan liittyvän yleisriskin osalta. Erityisriskin laskemiseksi luodaan synteettinen pitkä positio riskikohteen referenssiomaisuuserän osalta. Lisäksi luodaan uusi pitkä positio lainan liikkeeseenlaskijaan liittyvän erityisriskin osalta. Jos luottoriskin vaihtolainalla on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus ja se täyttää ehdot täyttävälle velkaerälle asetetut edellytykset, on kirjattava ainoastaan yksi pitkä positio vaihtolainan erityisriskin osalta.

iv) Lainan liikkeeseenlaskijan erityisriskiä koskevan pitkän position ohella korimuotoinen luottoriskin vaihtolaina, joka suojaa referenssiomaisuuserien suhteellisilla painoilla, synnyttää position kunkin riskikohteen osalta, ja sopimuksen nimellinen kokonaisarvo jaetaan positioiden kesken sen mukaan, mikä on kunkin tiettyyn riskikohteeseen liittyvän vastuun osuus koko sopimuksen nimellisarvosta. Jos valittavana on useampi kuin yksi saman riskikohteen referenssiomaisuuserä, erityisriski määräytyy sen referenssiomaisuuserän mukaan, jonka riskipainotus on suurin.

Jos korimuotoisella luottoriskin vaihtolainalla on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus ja se täyttää ehdot täyttävälle velkaerälle asetetut edellytykset, on kirjattava ainoastaan yksi pitkä positio vaihtolainan erityisriskin osalta; ja

v) Ensimmäisen tappion luottojohdannainen synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän referenssiomaisuuserän osalta. Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen pääomavaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskin pääomavaatimuksena.

Toisen tappion luottojohdannainen synnyttää nimellismääräisen position kunkin koriin sisältyvän referenssiomaisuuserän osalta yhtä lukuun ottamatta (sitä, jonka erityisriskin pääomavaatimus on pienin). Jos maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteutuessa suoritettavan maksun enimmäismäärä on pienempi kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menetelmän mukainen pääomavaatimus, maksun enimmäismäärää voidaan pitää erityisriskin pääomavaatimuksena.

Kun n:nnen tappion luottojohdannaisella on ulkopuolisen tahon antama luottoluokitus, suojan myyjä laskee erityisriskipääomavaatimuksen käyttäen johdannaisen luokitusta ja soveltaa vastaavia arvopaperistamiseen liittyviä riskipainoja soveltuvin osin.

Luottoriskin myyjän (suojan ostajan) osalta positiot ovat suojan myyjän positioihin nähden käänteiset lukuun ottamatta luottoriskin vaihtolainaa (johon ei liity lyhyttä positiota liikkeeseenlaskijan osalta). Jos luottojohdannaiseen liittyy tiettyyn ajankohtaan sidottu osto-optio yhdistettynä korkoportaaseen, kyseinen ajankohta katsotaan suojan erääntymisajankohdaksi. Kun kyseessä ovat ensimmäisen tappion luottojohdannaiset ja n:nnen tappion korista muodostuvat luottojohdannaiset, sovelletaan seuraavaa kohtelua käänteisyyden periaatteen sijasta.

Jos laitos hankkii luottojohdannaiseen liittyville useille referenssiomaisuuserille luottosuojan sellaisin ehdoin, että ensimmäinen maksun laiminlyönti varojen joukossa laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen purkamiseen, laitos voi tässä liitteessä olevan taulukon 1 mukaisesti nettouttaa sellaiseen referenssiomaisuuserään liittyvän erityisriskin, johon sovelletaan alhaisinta erityisriskin prosenttimääräistä pääomavaatimusta asianomaisten referenssiomaisuuserien joukossa.

Jos n:s maksun laiminlyönti vastuiden joukossa laukaisee luottosuojan mukaisen maksuvelvollisuuden, suojan ostaja voi nettouttaa erityisriskin vain, jos suoja on hankittu myös laiminlyönneille 1:stä n-1:een tai kun n-1-laiminlyönnit ovat jo tapahtuneet. Näissä tapauksissa on noudatettava ensimmäisen tappion luottojohdannaissopimuksille määritettyä menetelmää, johon on tehty n:nnen tappion korista muodostuvien luottojohdannaissopimusten edellyttämät muutokset.

14. Laitoksen on jaoteltava kaupankäyntivarastoon liittyvät 1 kohdan mukaisesti lasketut nettopositionsa välineissä, jotka eivät ole arvopaperistamispositioita, taulukon 1 luokkiin niiden liikkeeseenlaskijan ja/tai vastapuolen, ulkoisen tai sisäisen luottoluokituksen ja jäljellä olevan juoksuajan mukaan, ja kerrottava ne tämän jälkeen kyseisessä taulukossa esitetyillä painotuksilla. Sen on laskettava yhteen tämän kohdan soveltamisesta johtuvat painotetut positionsa (sekä pitkät että lyhyet) erityisriskipääomavaatimuksensa laskemiseksi. Sen on laskettava arvopaperistamispositioita koskeva erityisriskipääomavaatimuksensa 16 a kohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa sekä 14 a ja 16 a kohtaa sovellettaessa laitos voi rajata painon ja nettoposition tulon maksukyvyttömyysriskiin liittyvän tappion enimmäismäärän suuruiseksi. Lyhyiden positioiden osalta tämä raja voidaan laskea arvonmuutoksena, joka johtuu siitä, että arvopaperistamisen taustalla oleviin liikkeeseenlaskijoihin ei enää liity maksukyvyttömyysriskiä

▼M2

Taulukko 1

Luokat	Erityisriskin pääomavaatimus
Keskushallintojen liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit sekä keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen mukaisesti luoton laadun arviointiasteikolla luottoluokkaan 1 tai joiden riskipainotus olisi 0 prosenttia.	0 prosenttia
Keskushallinnon liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit ja keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella luoton laadun arviointiasteikolla luottoluokkaan 2 tai 3, sekä laitosten liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 1 tai 2, sekä laitosten liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY liitteessä VI olevaan 1 osan 29 kohtaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 3, sekä yritysten liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 1, 2 tai 3. Muut 15 kohdassa määritellyt hyväksyt erät.	0,25 prosenttia (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva maturiteetti on enintään kuusi kuukautta) 1,00 prosenttia (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva maturiteetti on yli kuusi kuukautta mutta enintään 24 kuukautta) 1,60 prosenttia (lopulliseen erääntymispäivään jäljellä oleva maturiteetti on yli 24 kuukautta)
Keskushallintojen liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit ja keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten taikka laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 4 tai 5, sekä laitosten liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY liitteessä VI olevan 1 osan 26 kohtaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 3, sekä yritysten liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 4. Vastuut, joiden osalta ei ole saatavilla hyväksytyn luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta.	8,00 prosenttia
Keskushallinnon liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit ja keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten taikka laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 6, sekä yritysten liikkeeseen laskemat tai takaamat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, jotka sijoitettaisiin vastuiden riskipainotuksesta annettujen, direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella luottoluokkaan 5 tai 6.	12,00 prosenttia

▼B

Jotta laitokset, jotka soveltavat vastuiden riskipainotuksesta annettuja direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklaan sisältyviä sääntöjä, voidaan sijoittaa luoton laadun arviointiasteikkoon, vastapuolella on oltava sisäinen luottoluokitus, jossa maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) on enintään yhtä suuri kuin yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen kyseisen direktiivin 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella määritetyssä asianmukaisessa luottoluokassa.

Ehtoja täyttämättömien liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemiin rahoitusvälineisiin sovelletaan taulukon 1 mukaisesti 8 tai 12 prosentin erityisriskin pääomavaatimusta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että laitokset soveltavat korkeampaa erityisriskin pääomavaatimusta tällaisiin rahoitusvälineisiin, ja/tai kieltää tällaisten rahoitusvälineiden ja muiden vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden välisen nettoutuksen määrittääkseen yleisen markkinariskin.

Vastuiden arvopaperistamiseen, joka olisi vähennyskelpoinen direktiivin 2006/48/EY 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tai riskeihin, joiden painotus on 1 250 prosenttia kyseisen direktiivin liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti, sovelletaan pääomavaatimusta, joka on vähintään sama kuin kyseisen direktiivin liitteessä IX olevassa 4 osassa vahvistettu pääomavaatimus. Luokittelemattomiin likviditeettisopimuksiin sovelletaan pääomavaatimusta, joka on vähintään sama kuin direktiivin 2006/48/EY liitteessä IX olevassa 4 osassa vahvistettu pääomavaatimus.

20. Laitoksen on laskettava yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut pitkät kokonaispositiot kussakin taulukkoon 2 sisältyvässä alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän kokonaisposition laskemiseksi. Vastaavasti on laskettava yhteen maturiteettiluokittain lasketut nettouttamatta jääneet painotetut lyhyet kokonaispositiot kussakin alueessa kunkin alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen kokonaisposition laskemiseksi. Se osuus tietyn alueen nettouttamatta jääneestä painotetusta pitkästä positiosta, joka voidaan nettouttaa saman alueen nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen position kanssa, muodostaa kyseisen alueen nettoutetun painotetun position. Alueen nettouttamatta jääneen painotetun pitkän tai lyhyen position se osa, jota ei voida edellä kuvatulla tavalla nettouttaa, muodostaa kyseisen alueen nettouttamatta jääneen painotetun position.

Taulukko 2

Alue	Maturiteettiluokka		Painotus (prosentteina)	Arvioitu koron muutos (prosentteina)
Alue	Vähintään 3 prosentin korkokuponki	Alle 3 prosentin korkokuponki	Painotus (prosentteina)	Arvioitu koron muutos (prosentteina)
yksi	0 ≤ 1 kuukausi	0 ≤ 1 kuukausi	0,00	—
	> 1 ≤ 3 kuukautta	> 1 ≤ 3 kuukautta	0,20	1,00
	> 3 ≤ 6 kuukautta	> 3 ≤ 6 kuukautta	0,40	1,00
	> 6 ≤ 12 kuukautta	> 6 ≤ 12 kuukautta	0,70	1,00
kaksi	> 1 ≤ 2 vuotta	> 1,0 ≤ 1,9 vuotta	1,25	0,90
	> 2 ≤ 3 vuotta	> 1,9 ≤ 2,8 vuotta	1,75	0,80
	> 3 ≤ 4 vuotta	> 2,8 ≤ 3,6 vuotta	2,25	0,75
kolme	> 4 ≤ 5 vuotta	> 3,6 ≤ 4,3 vuotta	2,75	0,75
	> 5 ≤ 7 vuotta	> 4,3 ≤ 5,7 vuotta	3,25	0,70
	> 7 ≤ 10 vuotta	> 5,7 ≤ 7,3 vuotta	3,75	0,65
	> 10 ≤ 15 vuotta	> 7,3 ≤ 9,3 vuotta	4,50	0,60
	> 15 ≤ 20 vuotta	> 9,3 ≤ 10,6 vuotta	5,25	0,60
	> 20 vuotta	> 10,6 ≤ 12,0 vuotta	6,00	0,60
		> 12,0 ≤ 20,0 vuotta	8,00	0,60
		> 20 vuotta	12,50	0,60

LUOTTOJOHDANNAISILLA SUOJATTUIHIN KAUPANKÄYNTIVARASTON POSITIOIHIN LIITTYVÄN ERITYISRISKIN PÄÄOMAVAATIMUS

Kaupankäyntivarastoon sisältyvien yhteissijoitusyrityksissä olevien osuuksien pääomavaatimukset

2.1. Laitoksen on ensin laskettava avoin nettopositionsa kussakin valuutassa (ilmoitusvaluutta mukaan luettuna) ja kullassa.

Tämä avoin nettopositio on seuraavien erien (positiivisten ja negatiivisten) summa:

a) nettoavistapositio (eli kaikki varat, joista on vähennetty kaikki velat, mukaan lukien kertyneet korot, kyseisenä valuuttana tai kullan osalta kultamääräinen nettoavistapositio);

b) nettotermiinipositio (eli kaikki valuutta- ja kultatermiinisopimusten perusteella saatavat määrät, joista on vähennetty kyseisten sopimusten perusteella maksettavat määrät ja joihin sisältyvät valuutta- ja kultafutuurit ja valuutanvaihtosopimusten pääoma, jota ei ole sisällytetty avistapositioon);

c) peruuttamattomat takuut (ja vastaavat rahoitusvälineet), joita varmasti käytetään ja joiden perusteella tehtäviä suorituksia ei todennäköisesti saada takaisin;

d) ennakoidut nettotulot ja -menot, jotka eivät ole vielä kertyneet mutta jotka on jo täysin suojattu (ennakoidut nettotulot ja -menot, joita ei ole vielä viety kirjanpitoon, mutta jotka on jo täysin suojattu valuuttatermiineillä, voidaan sisällyttää tähän ilmoitusvelvollisten laitosten valinnan mukaisesti ja toimivaltaisen viranomaisen etukäteissuostumuksella; laitoksen on noudatettava valitsemaansa käytäntöä johdonmukaisesti);

e) kaikkien valuutta- ja kultaoptioiden nettodeltavasta-arvo (tai deltaperusteinen) nettoarvo; ja

f) muiden optioiden markkina-arvo (eli muut optiot kuin valuutta- ja kultaoptiot).

Sellaiset positiot, joita laitos on ottanut voidakseen suojautua vakavaraisuussuhteeseensa haitallisesti vaikuttavilta valuuttakurssin vaikutuksilta, voidaan jättää ottamatta huomioon laskettaessa avoimia nettovaluuttapositioita. Tällaisten positioiden pitäisi olla luonteeltaan rakenteellisia tai sellaisia, ettei niillä käydä kauppaa, ja vaaditaan toimivaltaisten viranomaisten suostumus, jos niitä ei oteta lukuun tai jos edellytyksiä niiden poislukemiseksi muutetaan. Samaa käsittelyä voidaan soveltaa edellä esitetyin edellytyksin laitoksen sellaisiin positioihin, jotka koskevat omien varojen laskennassa vähennettyjä eriä.

Kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskutoimitus suoritetaan yhteissijoitusyritysten osalta, huomioon otetaan yhteissijoitusyrityksen todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen raportoimia, yhteissijoitusyrityksessä olevia valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksessä olevista valuuttapositioista, on oletettava, että yhteissijoitusyritys on saavuttanut valtuuksiensa mukaisen valuuttamääräisten sijoitusten enimmäismäärän, ja laitosten on kaupankäyntivarastoon luettavien positioiden osalta otettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimusta laskiessaan huomioon yhteissijoitusyrityksissä olevista positioistaan vipuvaikutuksen kautta aiheutuvien välillisten vastuiden mahdollinen enimmäismäärä. Tämä tehdään kasvattamalla yhteissijoitusyrityksessä olevaa positiota samalla osuudella, jolla yhteissijoitusyrityksen sijoituksiin liittyviä vastuita voidaan yhteissijoitusyrityksen sijoitusvaltuuksien mukaan enintään kasvattaa. Edellä esitetyn oletuksen mukaisesti muodostettua yhteissijoitusyrityksen valuuttapositiota käsitellään erillisenä valuuttana samaan tapaan kuin kultamääräisiä sijoituksia paitsi silloin, kun yhteissijoitusyrityksen sijoituksen suunta tunnetaan, jolloin pitkä kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen pitkän kokonaisvaluuttaposition kanssa ja lyhyt kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen lyhyen kokonaisvaluuttaposition kanssa. Tällaisia positioita ei saa nettouttaa ennen laskennan suorittamista.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset käyttävät nykyarvoa laskettaessa kunkin valuutan ja kullan avointa nettopositiota.

2. Hyväksyntä annetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että laitoksen riskienhallintajärjestelmä on rakenteeltaan asianmukainen, että sitä sovelletaan kattavasti ja että siinä on erityisesti seuraavat piirteet:

a) sisäinen riskienmittausmalli on kiinteästi liitetty laitoksen päivittäiseen riskienhallintaan, ja sen perusteella riskeistä ilmoitetaan laitoksen ylimmälle johdolle;

b) laitoksella on kaupankäyntiyksiköistä riippumaton riskienvalvontayksikkö, joka raportoi suoraan ylimmälle johdolle. Yksikön on vastattava laitoksen riskienhallintajärjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta. Se laatii ja analysoi päivittäin raportteja, jotka koskevat riskienmittausmallilla tuotettuja tuloksia ja kaupankäyntilimiitteihin liittyviä aiheellisia toimenpiteitä. Yksikön on lisäksi suoritettava sisäisen mallin ensimmäinen ja sen jälkeen toteutettava jatkuva validointi;

c) laitoksen hallitus ja ylin johto osallistuvat aktiivisesti riskien valvontaan, ja laitoksen johto käsittelee riskienvalvontayksikön tuottamat päivittäiset raportit tasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä yksittäisten kauppaa käyvien henkilöiden ottamia positioita että laitoksen kokonaisriskiä;

d) laitoksella on riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä, joka pystyy käyttämään kehittyneitä malleja kaupankäynnissä, riskienvalvonnassa, sisäisessä tarkastuksessa ja kauppojen selvityksessä (back office);

e) laitos on ottanut käyttöön menettelyt sen seuraamiseksi ja varmistamiseksi, että riskienmittausjärjestelmän yleistä toimintaa koskevia, dokumentoituja sisäisiä toiminta- ja valvontaperiaatteita noudatetaan;

f) voidaan osoittaa, että laitoksen mallilla on hyväksyttävällä tarkkuudella pystytty mittaamaan riskit;

g) laitos toteuttaa tihein välein systemaattisen stressitestiohjelman, ja ylin johto tarkastelee siitä saatuja tuloksia ja ottaa ne huomioon päättäessään toimintatavoista ja limiiteistä. Tämän prosessin on katettava erityisesti markkinoiden epälikvidisyys markkinaolosuhteiden vaikeutuessa, keskittymäriski, yhdensuuntaiset markkinat, tapahtumariski ja äkillistä luottotappiota koskeva riski, tuotteiden epälineaarisuus ja selkeät miinusoptiot (deep out of the money), positiot, jotka altistuvat hintaeroille ja muille riskeille, joita ei voida asianmukaisesti kattaa sisäisillä malleilla. Sovellettujen sokkien on kuvattava salkun luonnetta ja aikaa, joka saattaisi kulua riskeiltä suojautumiseen tai riskienhallintaan vaikeissa markkinaolosuhteissa; ja

h) laitoksen on osana tavanomaista sisäistä tarkastustaan toimitettava riippumaton riskienmittausjärjestelmän tarkastus.

Ensimmäisen alakohdan h alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa on katettava sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toiminta. Laitoksen on vähintään kerran vuodessa toimitettava yleisen riskienhallintajärjestelmänsä tarkastus.

Tarkastuksessa on käsiteltävä seuraavia asioita:

a) riskienhallintajärjestelmän ja -menettelyn dokumentoinnin ja riskienvalvontayksikön organisaation asianmukaisuus;

b) markkinariskimittareiden sisällyttäminen päivittäiseen riskienhallintaan ja johdon tietojensaantijärjestelmän aukottomuus;

c) laitoksessa noudatettu, kaupankäyntiä ja kauppojen selvitystoimintaa (front ja back office) hoitavan henkilöstön soveltamien riskienhinnoittelumallien ja arvostusmenetelmien hyväksymismenettely;

d) riskienmittausmallin kattamien markkinariskien laajuus ja riskienmittausjärjestelmään tehtävien merkittävien muutosten validointi;

e) positioita koskevien tietojen täsmällisyys ja täydellisyys, volatiliteetti- ja korrelaatio-oletusten tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä arvostus- ja riskiherkkyyslaskelmien täsmällisyys;

f) tapa, jolla laitoksessa varmistetaan sisäisessä mallissa käytettävien tietolähteiden johdonmukaisuus, ajanmukaisuus ja luotettavuus sekä niiden riippumattomuus; ja

g) mallien tarkkuutta mittaavan toteutumatestauksen validointimenettely.

5l. Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat sisäisen menetelmän käytön pääomavaatimuksen korotuksen laskemiseksi korrelaatiokaupankäyntisalkkua koskevan pääomavaatimuksen sijasta liitteessä I olevan 14 a kohdan mukaisesti edellyttäen, että kaikki tämän kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.

Mainitunlaisen sisäisen menetelmän on riittävällä tavalla katettava kaikki hintariskit 99,9 prosentin luottamusvälillä yhden vuoden pääomahorisontin aikana olettaen, että riskin taso on vakaa ja että sitä mukautetaan tarvittaessa likviditeetin, markkinakeskittymien, suojausten ja valinnaisuuden vaikutusten mukaisesti. Laitos voi sisällyttää tässä alakohdassa tarkoitettuun menetelmään mitä tahansa positioita, joita hoidetaan yhdessä korrelaatiokaupankäyntisalkun positioiden kanssa, ja ne voivat siten jättää nämä positiot 5 a kohdassa edellytetyn menetelmän ulkopuolelle.

Tämän pääomavaatimuksen määrän kaikkien hintariskien osalta on oltava vähintään 8 prosenttia pääomavaatimuksesta, joka laskettaisiin liitteessä I olevan 14 a kohdan mukaisesti kaikkien vaatimukseen sisällytettyjen positioiden ja kaikkien hintariskien osalta.

Erityisesti seuraavat riskit on otettava riittävän hyvin huomioon:

a) useista tappioista syntyvä kumulatiivinen riski mukaan lukien tappioiden järjestys, etuoikeusluokkien tuotteissa;

b) luottoriskimarginaalin riski mukaan lukien gammavaikutukset ja ristikkäiset gammavaikutukset;

c) laskennallisten korrelaatioiden volatiliteetti mukaan lukien luottoriskimarginaalien ja korrelaatioiden välinen ristikkäisvaikutus;

d) perusriski, jossa mukana

i) indeksin perusriski ja sen vaihtolainojen perusriski, ja

ii) indeksin ja räätälöityjen salkkujen laskennallisen korrelaation välinen perusriski;

e) perintäasteen volatiliteetti, sillä se liittyy perintäasteen taipumukseen vaikuttaa herkästi etuoikeusluokan hintoihin; ja

f) siltä osin kuin kokonaisriskilukuun sisältyvät dynaamisesta suojauksesta saatavat edut, suojausvajeen riski ja suojausten uudelleentasapainotuksen mahdolliset kustannukset.

Tätä kohtaa sovellettaessa laitoksella on oltava riittävästi markkinatietoja sen varmistamiseksi, että se kattaa täysin näiden vastuiden ilmeiset riskit sisäisessä menetelmässään tässä kohdassa asetettujen normien mukaisesti, osoittaa toteutumatestauksella tai muulla asianmukaisella tavalla, että sen riskimittareilla voidaan asianmukaisesti selittää näiden tuotteiden aiemmat hintojen muutokset ja, että se voi erottaa ne positiot, jotka sillä on lupa sisällyttää pääomavaatimukseen tämän kohdan mukaisesti, niistä positioista, joiden osalta sillä ei ole tällaista lupaa.

Tämän kohdan mukaisten salkkujen osalta laitoksen on sovellettava säännönmukaisesti erityisiä, ennalta määritettyjä stressiskenaarioita. Tällaisissa stressiskenaarioissa on tarkasteltava stressin vaikutuksia maksukyvyttömyysasteeseen, perintäasteeseen, luottoriskimarginaaleihin ja korrelaatiokaupankäyntiyksikön voitto– tappio-korrelaatioon. Laitoksen on sovellettava tällaisia stressiskenaarioita vähintään viikoittain ja raportoitava tuloksista toimivaltaisille viranomaisille vähintään neljännesvuosittain, mukaan lukien vertailut laitoksen tämän kohdan mukaisen pääomavaatimuksen kanssa. Tapauksista, joissa stressitestit osoittavat tämän pääomavaatimuksen olennaista vajausta, on raportoitava toimivaltaisille viranomaisille ripeästi. Toimivaltaisten viranomaisten on harkittava näiden stressitestien tulosten perusteella korrelaatiokaupankäyntisalkkua koskevan pääomavaatimuksen korottamista direktiivin 2006/48/EY 136 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Laitoksen on laskettava kaikkien hintariskien kattamisen edellyttämä pääomavaatimus vähintään kerran viikossa.

Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kaikkien niiden valuuttojen korkoja, joissa laitoksella on koron muutoksille herkkiä, laitoksen taseeseen sisältyviä tai taseen ulkopuolisia positioita. Laitoksen on mallinnettava korkokäyrät käyttäen yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä. Tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden korkoriskiä mitattaessa korkokäyrä on jaettava vähintään kuuteen maturiteettiluokkaan korkojen volatiliteettivaihteluiden selville saamiseksi korkokäyrällä. Riskienmittausjärjestelmän on myös mitattava eri korkokäyrien epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski.

Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kultaa ja niitä yksittäisiä valuuttoja, joiden määräisiä laitoksen positiot ovat.

Yhteissijoitusyritysten osalta huomioon otetaan yhteissijoitusyrityksen todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen raportoimia, yhteissijoitusyrityksen valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksen valuuttapositioista, tämä positio olisi luotava ja sitä olisi käsiteltävä liitteessä III olevan 2.1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kaikkia niitä osakemarkkinoita varten, joilla laitoksella on merkittäviä positioita.

Riskienmittausjärjestelmässä on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kutakin sellaista hyödykettä varten, jossa laitoksella on merkittäviä positioita. Riskienmittausjärjestelmän on myös mitattava samankaltaisten mutta epäidenttisten hyödykkeiden hintojen muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski ja maturiteettieroista aiheutuva termiinihintamuutosten riski. Siinä on myös otettava huomioon markkinoiden piirteet, erityisesti toimituspäivät ja kaupankäyntiin osallistuvien mahdollisuus sulkea positiot.

Neuvoston direktiivi 93/6/ETY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 1993, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/31/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY muuttamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/33/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun neuvoston direktiivin 77/780/ETY 12 artiklan, luottolaitosten vakavaraisuussuhteesta annetun neuvoston direktiivin 89/647/ETY 2, 5, 6, 7, 8 artiklan ja liitteiden II ja III sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY 2 artiklan ja liitteen II muuttamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta:

Tämä direktiivi	Direktiivi 93/6/ETY	Direktiivi 98/31/EY	Direktiivi 98/33/EY	Direktiivi 2002/87/EY	Direktiivi 2004/39/EY
1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke
1 artiklan 1 kohdan toinen virke ja 2 kohta	1 artikla
2 artiklan 1 kohta
2 artiklan 2 kohta	7 artiklan 3 kohta
3 artiklan 1 kohdan a alakohta	2 artiklan 1 kohta
3 artiklan 1 kohdan b alakohta	2 artiklan 2 kohta				67 artiklan 1 kohta
3 artiklan 1 kohdan c–e alakohta	2 artiklan 3–5 kohta
3 artiklan 1 kohdan f ja g alakohta
3 artiklan 1 kohdan h alakohta	2 artiklan 10 kohta
3 artiklan 1 kohdan i alakohta	2 artiklan 11 kohta		3 artiklan 1 kohta
3 artiklan 1 kohdan j alakohta	2 artiklan 14 kohta
3 artiklan 1 kohdan k ja l alakohta	2 artiklan 15 ja 16 kohta	1 artiklan 1 kohdan b alakohta
3 artiklan 1 kohdan m alakohta	2 artiklan 17 kohta	1 artiklan 1 kohdan c alakohta
3 artiklan 1 kohdan n alakohta	2 artiklan 18 kohta	1 artiklan 1 kohdan d alakohta
3 artiklan 1 kohdan o–q alakohta	2 artiklan19–21 kohta
3 artiklan 1 kohdan r alakohta	2 artiklan 23 kohta
3 artiklan 1 kohdan s alakohta	2 artiklan 26 kohta
3 artiklan 2 kohta	2 artiklan 7 ja 8 kohta
3 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta	7 artiklan 3 kohta			26 artikla
3 artiklan 3 kohdan c alakohta	7 artiklan 3 kohta
4 artikla	2 artiklan 24 kohta
5 artikla	3 artiklan 1 ja 2 kohta
6 artikla	3 artiklan 4 kohta				67 artiklan 2 kohta
7 artikla	3 artiklan 4 kohdan a alakohta				67 artiklan 3 kohta
8 artikla	3 artiklan 4 kohdan b alakohta				67 artiklan 3 kohta
9 artikla	3 artiklan 3 kohta
10 artikla	3 artiklan 5–8 kohta
11 artikla	2 artiklan 6 kohta
12 artiklan ensimmäinen kohta	2 artiklan 25 kohta
12 artiklan toinen kohta
13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta	Liitteessä V olevan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 2–5 kohta	Liitteessä V olevan 1 kohdan toinen alakohta ja 2–5 kohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 4 kohdan a alakohdan b alakohta
14 artikla	Liitteessä V oleva 6 ja 7 kohta	Liitteessä olevan 4 kohdan c alakohta
15 artikla	Liitteessä V oleva 8 kohta
16 artikla	Liitteessä V oleva 9 kohta
17 artikla
18 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta	4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta	4 artiklan 1 kohdan i ja ii alakohta	1 artiklan 2 kohta
18 artiklan 2–4 kohta	4 artiklan 6–8 kohta
19 artiklan 1 kohta
19 artiklan 2 kohta	11 artiklan 2 kohta
19 artiklan 3 kohta
20 artikla
21 artikla	Liite IV
22 artikla
23 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta	75 artiklan 5 ja 6 kohta
23 artiklan kolmas kohta
24 artikla
25 artikla
26 artiklan 1 kohta	7 artikla 10 kohta)	1 artiklan 4 kohta
26 artiklan 2–4 kohta	7 artiklan 11–13 kohta
27 artikla	7 artiklan 14–15 kohta
28 artiklan 1 kohta	5 artiklan 1 kohta
28 artiklan 2 kohta	5 artiklan 2 kohta	1 artiklan 3 kohta
28 artiklan 3 kohta
29 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta ja kaksi seuraavaa alakohtaa	Liitteessä VI oleva 2 kohta
29 artiklan 1 kohdan viimeinen alakohta
29 artiklan 2 kohta	Liitteessä VI oleva 3 kohta
30 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta	Liitteessä VI oleva 4 ja 5 kohta
30 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
30 artiklan 3 ja 4 kohta	Liitteessä VI oleva 6 ja 7 kohta
31 artikla	Liitteessä VI olevan 8 kohdan 1 alakohta, 2 alakohdan ensimmäinen virke sekä 3–5 alakohta
32 artikla	Liitteessä VI oleva 9 ja 10 kohta
33 artiklan 1 ja 2 kohta
33 artiklan 3 kohta	6 artiklan 2 kohta
34 artikla
35 artiklan 1–4 kohta	8 artiklan 1–4 kohta
35 artiklan 5 kohta	8 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke	1 artiklan 5 kohta
36 artikla	9 artiklan 1–3 kohta
37 artikla
38 artikla	9 artiklan 4 kohta
39 artikla
40 artikla	2 artiklan 9 kohta
41 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta	10 artiklan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta
41 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta
41 artiklan 1 kohdan f alakohta	10 artiklan neljäs luetelmakohta
41 artiklan 1 kohdan g alakohta
42 artikla
43 artikla
44 artikla
45 artikla
46 artikla	12 artikla
47 artikla
48 artikla
49 artikla
50 artikla	15 artikla
Liitteessä I oleva 1–4 kohta	Liitteessä I oleva 1–4 kohta
Liitteessä I olevan 4 kohdan viimeinen alakohta	2 artiklan 22 kohta
Liitteessä I oleva 5–7 kohta	Liitteessä I oleva 5–7 kohta
Liitteessä I oleva 8 kohta
Liitteessä I oleva 9–11 kohta	Liitteessä I oleva 8–10 kohta
Liitteessä I oleva 12–14 kohta	Liitteessä I oleva 12–14 kohta
Liitteessä I oleva 15 ja 16 kohta	2 artiklan 12 kohta
Liitteessä I oleva 17–41 kohta	Liitteessä I oleva 15–39 kohta
Liitteessä I oleva 42–56 kohta
Liitteessä II oleva 1 ja 2 kohta	Liitteessä II oleva 1 ja 2 kohta
Liitteessä II oleva 3–10 kohta
Liitteessä III oleva 1 kohta	Liitteessä III olevan 1 kohdan ensimmäinen alakohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan a alakohta
Liitteessä III oleva 2 kohta	Liitteessä III oleva 2 kohta
Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta	Liitteessä III olevan 3 kohdan 1 alakohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta
Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan neljäs alakohta
Liitteessä III olevan 2 kohdan 1 alakohdan viides alakohta	Liitteessä III olevan 3 kohdan 2 alakohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan b alakohta
Liitteessä III olevan 2 kohdan 2 alakohta, 3 kohta ja 3 kohdan 1 alakohta	Liitteessä III oleva 4–6 kohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä olevan 3 kohdan c alakohta
Liitteessä III olevan 3 kohdan 2 alakohta	Liitteessä III oleva 8 kohta
Liitteessä III oleva 4 kohta	Liitteessä III oleva 11 kohta
Liitteessä IV oleva 1–20 kohta	Liitteessä VII oleva 1–20 kohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta
Liitteessä IV oleva 21 kohta	11 a artikla	1 artiklan 6 kohta
Liitteessä V oleva 1–11 kohta ja 12 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs alakohta	Liitteessä VIII oleva 1–12 kohta ja 13 kohdan i ja ii alakohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta
Liitteessä V olevan 12 kohdan viides alakohta
Liitteessä V olevan 12 kohdan kuudes alakohta ja 13 kohta	Liitteessä VIII olevan 13 kohdan iii ja iv alakohta ja 14 kohta	1 artiklan 7 kohta ja liitteessä oleva 5 kohta
Liite VI	Liitteessä VI olevan 8 kohdan 2 alakohta ensimmäisen virkkeen jälkeen
Liite VII
Liite VIII
Liite IX

( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. syyskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 7. kesäkuuta 2006.

( 4 ) EYVL L 141, 11.6.1993 s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

( 9 ) EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.

( 11 ) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/51/EY (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).

( 14 ) Neuvoston direktiivi 93/22/ETY, annettu 10 päivänä toukokuuta 1993, sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla (EYVL L 197, 6.8.1993, s. 58), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/87/EY.

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/23/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008,	L 76	54	19.3.2008
►M2	Komission direktiivi 2009/27/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 7 päivänä huhtikuuta 2009,	L 94	97	8.4.2009
►M3	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 16 päivänä syyskuuta 2009,	L 302	97	17.11.2009
►M4	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/76/EU, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,	L 329	3	14.12.2010
►M5	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,	L 331	120	15.12.2010

arkipäivä 0:	100 %
arkipäivä 1:	90 %
arkipäivät 2 ja 3:	75 %
arkipäivä 4:	50 %
arkipäivä 5:	25 %
arkipäivän 5 jälkeen:	0 %.

Arkipäivien lukumäärä vahvistetun toimituspäivän jälkeen	(%)
5 — 15	8
16 — 30	50
31 — 45	75
46 tai enemmän	100

Transaktiotyyppi	Ensimmäiseen sopimusperusteiseen maksu/toimitus-velvoitteeseen asti	Ensimmäisestä sopimusperusteisesta maksu/toimitus-velvoitteesta neljään päivään toisen sopimusperusteisen maksu/toimitus-velvoitteen jälkeen	5 arkipäivää toisen sopimusperusteisen maksu/toimitus-velvoitteen jälkeen transaktion päättymiseen asti
Vaillinainen siirto	Ei pääoma-vaatimusta	Käsitellään vastuuna	Siirretyn erän arvo ja positiivinen nykyhetken vastapuoliriski vähennetään omista varoista

Maturiteettiluokka (1)	Perusriskipainotus ( %) (2)
0 ≤ 1 kuukausi	1,50
> 1 ≤ 3 kuukautta	1,50
> 3 ≤ 6 kuukautta	1,50
> 6 ≤ 12 kuukautta	1,50
> 1 ≤ 2 vuotta	1,50
> 2 ≤ 3 vuotta	1,50
> 3 vuotta	1,50

Alue	Muunnettu duraatio (vuosina)	Arvioitu korko (muutos prosentteina)
yksi	> 0 ≤ 1,0	1,0
kaksi	> 1,0 ≤ 3,6	0,85
kolme	> 3,6	0,7

	Jalometallit (paitsi kulta)	Perusmetallit	Maataloushyödykkeet (softs)	Muut, ml. energiatuotteet
Perusriskipainotus ( %)	1,0	1,2	1,5	1,5
Luokkien välisen riskin painotus ( %)	0,3	0,5	0,6	0,6
Avoimen position riskin painotus ( %)	8	10	12	15

Ylitysten lukumäärä	Lisäkerroin
alle 5	0,00
5	0,40
6	0,50
7	0,65
8	0,75
9	0,85
10 tai enemmän	1,00

Rajojen ylitys (prosentteina omista varoista)	Kertoimet
Enintään 40 %	200 %
40–60 %	300 %
60–80 %	400 %
80–100 %	500 %
100–250 %	600 %
Yli 250 %.	900 %

Direktiivi	Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle
Neuvoston direktiivi 93/6/ETY	1.7.1995
Direktiivi 98/31/EY	21.7.2000
Direktiivi 98/33/EY	21.7.2000
Direktiivi 2002/87/EY	11.8.2004
Direktiivi 2004/39/EY	30.4.2006/31.1.2007
Direktiivi 2005/1/EY	13.5.2005